KESLL’ 1984
Tapio Reinikainen, Elina Leskinen ja Leena Villa
Nro 3
PERIFYTONIN KASVU JA VEDEN
RÄVINNEPITOISUUS PIKKALÄNLÄHDEN KUORMITUKSEN 1 LMANTJN
KESLLX’ 1984
Tapio Reinikainen.. Elina Leskinen ja Leena Villa
Vesi— ja ymp.ristöhallitus Helsinki 1986
VES JA
HALTU LvTO
Painopaikka Vesi— ja ympäristöhallituksen monistamo, Helsinki 1986
2. TU1]CIMUSÄLUE 5
3. MENETELMXT 8
3.1. Perifyton 8
3.2. Vesinytteet 9
4. TULOKSET 10
4.1. Perifyton 10
4.2. Vesin.ytteet 14
5. TULOSTEN TÄRKÄSTELU 16
5.1. Kuormituksen vaikutus perifytonin kasvuun 16
5.2. Vesianalyysien tulokset 19
6. YHTEENVETO 21
7. KIRJALLISUUS 22
1. JOHDÄNTO
Pikkalanlahdella tehtyjen velvoitetarkkailujen yhteydessä on vedessä havaittu kohonneita ravinnepitoisuuksia koko lahden alueella. Lahden rehevöityrninen näkyy voimakkaan planktisen tuotannon ohella vesikasvien ja pohjalevien lisääntymisenä (Oy Vesi—Hydro Äb 1980—1983) Lahden pääkuormittajia ovat Pikkalanjoki, Suomen Sokeri Oy, Kirkkonummen kunta, Oy Nokia Äb ja Upinniemen varuskunta.
Tässä tutkimuksessa on tarkoitus päällyskasvuston eli perifytonin kasvua mittaamalia selvittää Suomen Sokeri Oy:n Porkkalan tehtaiden jätevesien vaikutuksia ympäröivään vesialueeseen ja pyrkiä erottamaan toisistaan Pikkalanlahden pääkuormittajien osuutta, mikä on ollut vaikeaa pelkkien vesianalyysien perusteella. Tutkimuksessa mitattiin perifytonin tuotantoa, biomassaa ja hengitystä keinoalustoilta, jotka oli sijoitettu eri kuormittajien purkualueille. Erityisesti keskityttiin Suomen Sokeri Oy:n jätevesien vaikutusalueen tutkimiseen.
Perifytontulosten taustaksi mitattiin vedestä velvoitet.arkkailuohjelman mukaiset muuttujat ja epäorgaaniset ravinteet.
2. TUTKIMUSÄLUE
Pikkalanlahti sijaitsee läntisellä Uudellamaalla. Upinniemen länsipuolella (kuva 1.). Sekoittumisolot lahdella ovat hyvät, varsinkin Upinniemen varuskunnan ja Kirkkonurnrnen kunnan jätevedenpuhdistarnojen edustalla. Velvoitetarkkailujen yhteydessä tehdyillä sähkönjohtavuuden ja lämpötilan vertikaalijakautumien
0
Kuva 1. Pikkalanlahden
vesitoimiston nytepisteet 1—17 on merkitty mustilla
vesipi irin ympyröi 1 1 jähdytys ja
sa esien p1
Pikkalan—
oki
Oy Nokia Ab
17
V7 V2 *
Pikkal an—
se1k
V5 13
0
12 O
*0
v8
trömsby jteveden
stamon urkuputki
0
rY
V12 *0
V13 *
Q.
vi.
*3O4O
5o
0
0
°cP
SUOMENLAHTIiemen varuskunnan stamo
Obbnäs
tutkimusalue. Helsingin ja Oy Vesi—Hydro Äb:n nytteenottopisteet V1—V14 t.hdil1ä.
seurannalla on havaittu, että lahden vesi saattaa vaihtua kokonaisuudessaan muutamassa viikossa Suomenlahden virtausten vaikutuksesta (Oy Vesi—Hydro Ah 1980—83). Suomen Sokeri Oy:n satamasta avomerelle johtavan syväväylän alue on kauttaaltaan n.
20 m:n syvyistä. Pikkalanselkä, tutkimusalueen luoteiskulmassa, on io paljon matalampi, syvyydeltään noin kuusi metriä ja mataloituu kohti Pikkalanjoen suuta keskimäärin kolmeen metriin.
Tutkimusalueen suurin ravinnekuormittaja on Pikkalanjoki (taulukko 1.; Taulukkoa tarkastellessa tulisi ottaa huomioon..
että jätevesien tarkkailumenetelmää on heinäkuussa 1983 muutettu, minkä johdosta kaikki kuormitusarvot ovat tämän jälkeen suhteellisesti aihaisemmat) . Vesianalyysien perusteella voidaan olettaa, että suurin osa hajakuormituksen jokeen tuomista ravinteista on kiintoaineeseen sitoutuneena. Pikkalanlahden perukan syvyyssuhteiden takia sekoittumisolosuhteet eivät alueella ole yhtä hyvät kuin muualla tutkimusalueella. Onkin oletettavaa. että suuri osa joen tuomasta ravinnekuormasta sedimentoituu Pikkalanlahdella. Lisäksi kesällä, jolloin ravinnekuormituksen merkitys on suurin, joen virtaama on vähäinen.
Alueen muista kuormittajista korkeimmat kokonaistypen päästöt olivat Kirkkonurnmen kunnalla, joka laskee asumajätevetensä Strömsbyn jätevedenpuhdistamon purkuputken kautta Pikkalanlahden itäpuo1e1e. Kirkkonummen kunnan kokonaisfosforin päästöt olivat samaa tasoa kuin Suomen Sokeri Oy: 1 lä. joka oli ravinnekuormittajista kolmanneksi suurin. Suomen Sokeri Oy:n jätevesille oli ominaista korkea biologinen hapenkulutus (BOD 7) joka johtuu jäteveden korkesta lämpötilasta ja siinä olevasta helposti hajoavasta sakkaroosista. Tehtaan jätevedessä fosforin
Taulukko 1. Pikkalaniahderi kuormitustiedot vuosilta 1982—1984.
Kuormittaja BOD7, kg/d kok.P, kq/d kok.N, kg/U kok.N/kok.P
1932 1933 1984 1982 1983 1984 1982 1983 1984 1982 1983 1984
Suornan Sokati 0 1817 1291 642 4.2 4.3 2.6 25 18 19 6.0 4.1 6.9
0 Nokia b 20 25 22 1.7 0.9 1.4 11 15 24 6.5 16.7 17.1
Kitkkonuämen kunta 140 190 120 4.8 4.5 1.9 67 110 130 14.0 24.4 68.0
Upinniernn vatuskunta 7.6 7.3 8 1.3 1.1 2.4 18 17 28 13.8 15.5 11.7
Pikkatanjoki 825 189 527 25.8 10.2 41.2 606 385 681 23.5 37.7 16.5
suhteellinen osuus oli selvästi suurempi kuin muilla kuormittajillia. Vuosina 1982 ja 1983 alhaisin ravinnekuormitus oli Oy Nokia Äh:liä ja Upinniemen varuskunnalla. Oy Nokia Ah:n typpikuormitus on suurempi kuin fosforin, ja se koostuu lähinnä tehtaan anodisointiosaston N03—N —päästöistä. Vuonna 1984 Oy Nokia Ah:n typpikuormitus ja LJpinniernen varuskunnan sekä typpi—
että fostorikuormitus olivat nousseet. Typen osalta päästöt kohosivat jopa suuremmiksi kuin Suomen Sokerilla.
3. MENETELMÄT
3.1. Perifyton
Perifytonnäytteet kerättiin kesän 1984 aikana yhteensä neljä kertaa, joista kahdella kerralla tutkimus ulotettiin koko lahden alueelle. Ekeponointiaika oli 2 viikkoa ja näytteenottojaksot olivat 20.6.—4.7., 16.—30.7., 30.7.—13.8. ja 26.8.—6.9.1984.
Perifytonin kasvualustoina käytettiin 15 x 25 mm suuruisia lasilevyjä, jotka asetettiin 0,4 m syvyyteen pystysuoraan asentoon poijun varassa roikkuviin telineisiin.
Mitatut muuttujat olivat orgaaninen hiili, a—klorofylli tuotantokyky ja hengitys. Orgaanisen hiilen, a—klorofyllin ja
tuotantokyvyn mittaukset tehtiin Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla kehitettyjen menetelmien mukaan (Leskinen 1986, Leskinen 1985) . Tulokset perustuvat viiteen rinnakkaiseen rnäaritykseen.
Hengitys mitattiin Winkler—menetelmällä (SF5 3040, Suomen Standardisoimis liitto 1975) joka on Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla kehitetty perifytoniin soveltuvaksi. Mittausta varten keinoalustat päällyskasvustoineen laitettiin tuikepulloihin (tilavuus n. 22 ml), jotka lapottiin täyteen suodatettua merivettä ja suljettiin ilmatiiviisti.
Inkubointiaika oli kuusi tuntia, ja inkubointi lopetettiin lisäämällä 200 ul Winklerin reagensseja 1 ja II. Muodostunut sakka liuotettiin lisäämällä 250 ul väkevää fosforihappoa, jonka jälkeen 20 ml näyte titrattiin 0.01 N tiosulfaattiliuoksella.
Joka näytepisteestä mitattiin kolme rinnakkaista näytettä.
Saatuja tuloksia verrattiin alkutilanteessa sakkautettuihin näytteisiin.
3.2. Vesinäytteet
Vesinäytteitä otettiin kesän kertaa. Neljänä kertana (20.6 näytteet otettiin samoista näytteenotto, ja ne anal
lahoratoric:ssa. Vesi—Hydro OY
28.6., 17.7., 7.8. j
tarkkailuohjelmansa näytepistee olivat kokoomanäytteitä. jotka Vesinäytteistä analysoitiin nitriitti—. nitraatti— ja fosfaFjttifosfori.
1984 aikana yhteensä yhdeksän 4.7., 30.7. ja 13.8.1984) pisteistä kuin perifytonin ysoitiin Helsingin vesipiirin otti muut vesinäytteet (5.6., a 28.8.1984) kahdestatoista stä (kuva 1.) . Kaikki näytteet otettiin 2 m putkinoutimella.
a—klorofyili. kokonaistyppi, ammoniumtyppi. kokonaisfosfori ja
4. TULOKSET 4.1. Perifyton
Ensimmäisellä näytteenottojaksolla 20.6.—4.7.1984 (kuva 2..
taulukko 2.) korkein orqaanisen huilen arvo oli Suomen Sokeri Oy:n purkualueella näytepisteessä. 15. Myös hajotustoirnintaa kuvaava hengitys oli näytepisteessä 15 moninkertainen muihin näytteenottopisteisiin nähden, Korkeirnmat a—klorofyllin ja tuotantokyvyn arvot tavattiin Oy Nokia Äli:n edustalla (piste 10) jotka olivat ainakin kertaluokkaa korkeammat kuin muissa näyttenottopaikoissa. Sen silaan Jevien tuotantoaktiivisuutta kuvaava tuotantokyvyn ja klorofyllin suhde oli korkein näytepisteessä 11, joka on Oy Nokia Äb:n ja Suomen Sokeri Oy:n purkualueiden välissä (taulukko 3.) . Kirkkonummen kunnan ja Upinniemen varuskunnan jätevedenpuhdistamojen edustalla perifyton kasvoi hiukan nopeammin tai oli samaa tasoa kuin vertailupisteessä. Pikkalanjoen edustalla (piste 9) perifytonin kasvu oli hitaampaa muuhun alueeseen verrattuna, mistä ilmeisesti johtui korkea tuotantokyvyn ja orqaanisen hiilen suhde.
Näytteenottojaksolla 16.—30.7.1984 keinoalustoja sijoitettiin vain Suomen Sokeri Oy:n läheisyyteen. Orqaanisen hiilen arvot laskivat tasaisesti purkuputken suuta lähinnä sijaitsevalta näytepisteeltä (piste 16) merelle päin (kuva 2. taulukko 2) Tuotantokyky oli korkein näytepisteessä 17, josta se laski sekä purkuputkea että avomerta kohti. Korkein tuotannon ja biornassan suhde oli näytepisteessä 12. Suhteellista heterotrofiatasoa kuvaava hengityksen ja tuotannon suhde oli korkein purkuputken suuta lähimpänä olevassa näytepisteessä kuten edelliselläkin kerralla. Näytepisteellä 15, joka sijaitsi purkuputkelta läheiseen lahdelmaan päin, kaikkien mitattujen muuttujien arvot olivat aihaisempia kuin muissa näytepisteissä.
mg CIm h
mg
02Ih mg C /rrihmg
02/mhmgcht./m2 mgC/m2 mgchl./m2 mgC/rn2
PERIFYTON
100 1000
20.6:4.71984 16.-30.7 1984
O a-ktorotytLi fmg cht.1m2) O orgQaninen hiiti (mg C1m2)
1tuotQntokyky (mg C /m2 h)
50 500 0 hengitys (mg 02/rn2h) 50 500
0 0
23656 9 111213161516 121316151617
150 1500 150 1500
302-13.81984 26.8.-6.9198t+
100 1000 100 1000
:5°° 2
i
3 6 7 9 10 11 12 13 14 15 16 12 13 16 15 16 1?Kuva 2Perffytonnytteist matattuen a—kIor’c)fyllin 3 c)rgaanisen hLilen rn&ärn (mg/m2) . tuotantokyvyn tmg C/rn2.h) ja hengityksen (rng 02/m2.h) keskiarvo Heisfrigin vesipirin vestoirniston nayttee;iöttopaste;ssa neljan koeiakscrn ialkeen
Taulukko 2. Perifytonnäytteistä mitattujen a—klorofyllin orgaanisen hiilen määrän (rng/m) tuotantokyvyn (mg C/m.h) hengityksen (mg 2/2) keskiarvo a var;aatiokerron (96) näytteeenottop i ste issä. ne ij än koej akson j älkeen.
näyte— a—klorofylli org.hiili. tuotant.okyky hengitys
piste mg c/m2 rncr C/m2 mg C/m2.h mg 02/m2.h
KOEJÄKSO 30.7.—13.8.1984
ja ja eri
KOEJÄKSO 20.6.—4.7.1984
1 1.04 (15.6%) 58.1 (38.996) 2.90 (28.7%) — 4 1.10 (15.4%) 103.5 (19.8%) 1.54 (32.7%) — 6 0.64 (37.4%) 9.2(113.496) 2.02 (36.296) — 7 1.76 (18.9%) 164.3 (96.8%) 5.01 (39.5%) — 8 1.80 (40.2%) 155.9 (20.1%) 4.06 (12.5%) — 9 0.45 (64.1%) 6.7(107.5%) 2.14 (66.896) — 10 10.90 (33.4%) 514.4 (23.4%) 18.51 (24.8%) —
11 0.14 (48.0%) — 0.94 (55.4%) —
12 0.33 (65.0%) 54.8 (92.4%) 0.92 (54.0%) 124 ( 3.2%) 13 0,41 (94.4%) 19.1 (14.8%) 1.52 (22.4%) 83 ( 3.4%)
14 0.52 (82.6%) — 0.79 (25.0%) 161 ( 1.5%)
15 1.76 ( 3.2%) 1089.2 (14.8%) 1.63 ( 7.7%) 817 ( 2.0%) KOEJÄKSO 16 .—30 .7. 1984
12 0.49 (76.7%) 72.9 (43.496) 2.53 (54.4%) 80 ( 4.0%) 13 0.41 (24.0%) 123.1 ( 9.6%) 1.59 (79.1%) 267 ( 4.0%) 14 1.12 (24.4%) 152.4 (25.1%) 2.40 (47.2%) 184 ( 5.8%) 15 0.40 (17.5%) 50.8 (37.4%) 0.75 ( 4.6%) 55 ( 2.596)
16 — 236.8 (14.7%) 0.96 (32.1%) 209 ( 3.3%)
17 0.64 (44.9%) 170.1 (18.5%) 3.63 (22.0%) 188 ( 6.3%)
1 331.0 (24.2%) 17.5 (21.5%) —
2 30.0 (19.2%) —
3 508.0 (13.9%) 37.3 ( 8.1%) —
4 325.0 (14.4%) 23.4 (15.0%) —
5 226.8 (13.4%) 12.7 (17.3%) —
6 821.8 (18.4%) 35.2 ( 9.3%) —
7 1054.7 (16.7%) 36.9 (14.3%) —
8 430.5 (48.7%) 21.9 ( 6.8%) —
10 1691.6 (12.5%) 37.2 (12.1%) —
12 647.7 (30.7%) 28.7 ( 9.2%) —
13 390.7 (41.2%) 22.5 (19.3%) —
14 305.5 (58.2%) 17.0 (27.9%) 569 ( 6.7%)
15 826.7 (35.5%) 14.7 ( 8.5%) 648 t 1.1%)
16 311.6 (50.0%) 3,7 ( 4.9%) 341 ( 0.5%)
KOEJÄKSO 26.8. —6.9. 1984
13 27.19 (33.8%) 244.8 (58.3%) 37.8 (3:3.2%) 124.5 f 3.9%) 15 22.40 (43.7%) 732.9 (43.8%) 57.1 (12.926) —
16 48.87 (44.7%) 381.5 (27.7%) 46.9 (20.6%) 416.3 t 1.1%) 17 14.02 (50.0%) 394.8 (28.8%) 38.8 (17.3%) 361.5 ( 1.7%)
Taulukko 3. Perifytonin tuotantokyvyn ja a—klorofylli.n (P/chl.a), Tuotantokyvyn ja orgaanisen huilen (P/B). heng’ityksen ja orgaanisen hiilen (R/B) ja hengityksen ja tuotantokyvyn (R/P) suhde eri näytteenottokerroilla.
näyte— P/chLa P/B R/3 R/P
piste mgC m—2 h—1 mgC m—2 h—1 mgO2 m—2 h—1 mgO2 rn—2 h—1 mg chl . a m—1 mgC m—2 mgC m—2 mgC m—2 h—1
KOEJÄKSO 20.6 .—4.7. 1984
1 2.8 5.0
4 1.4 1.5
6 3.2 22.1
7 2.8 3.0
8 2.3 2.6
9 4.6 32.1
10 1.7 3.6
11 6.7
12 2.9 1.7 2.3 135
13 3.7 ‘ 8.0 4.3 55.
14 1.5 204
15 0.9 0.1 0.7 511
KOEJÄK$O 16 .—30.7. 1984
12 5.2 3.2 1.1 32
13 3.9 1.3 2.2 168
14 2.1 1.6 1.2 77
15 1.9 1.5 1.1 73
16 0.4 0.9 218
17 5.7 2.1 1.1 52
KOEJÄKSO 30.7.—13.8.1984
1 5.3
3 7.3
4 7.2
5 5.6
6 4.3
7 3.5
8 5.1
10 2.2
12 4.4
13 5.7
14 5.6 1.9 33
15 1.8 0.8 44
16 1.2 1.1 92
KOEJAKSO 26.8.—6.9.1984
13 1.4 15.4 0.5 3.3
15 2.5 7.8
16 1.0 12.3 1.1 8.9
17 2.8 9.8 0.9 9.3
Kolmannella näytteenottojaksolla (30.7.—13.8.1984) perifytonista mitattiin orgaanisen hiilen määrä, tuotantokyky ja Suomen Sokeri Oy:n kuromitusalueella hengitys. Perifytonin kasvu oli koko näytteenottoajueella nopeampaa kuin aiemmissa näytteenotoissa.
Qrgaaninen hiili oli korkein Oy Nokia Ab:n edustalla, mutta perifytonin kasvu oli nopeutunut kaikkien pääkuormittajien läheisyydessä. Oy Nokia Ab:n ja Kirkkonummen kunnan vaikutus näkyi selvimmin orgaanisen hiilen määrässä. Suomen Sokeri Oy vaikutti orgaanisen hiilen nousun lisäksi hengityksen määrään.
tuotannon ja orgaanisen hiilen suhde oli kuten aienunin alhaisempi kuin muualla koealueella, ja hengityksen ja tuotannon suhde laski purkuputkesta ulospäin (taulukko 3). Kasvu oli alhaisinta Upinmiemen varuskunnan edustalla. Pikkalanjoen tarkkai lupisteen alustat telineineen olivat kadonneet.
Neljännellä jaksolla (26.8.—6.9.1984) keinoalustoja sijoitettLin jälleen vain Suomen Sokeri Oy:n purkulueelle. A—klorofyllin määrä ja hengitysaktiivisuus olivat korkeimmat lähimpänä purkuputkea olevalla näytepisteellä 16 ja laskivat merelle päin.
Orgaanisen hiilen ja tuotantokyvyn arvot olivat sen sijaan korkeimat näytepisteessä 15 ja matalimmat uloimmassa näytepisteessä 13. Myös tällä jaksolla hengityksen ja tuotannon sekä hengityksen ja biomassan suhde olivat purkuputkea lähinnä olevissä näytepisteissä korkeat, mikä osoittaa heterotrofisten organismieri lIsääntyneen Suomen Sokeri Oy:n kuormitusalueella.
4.2. Vesinäytteet
Helsingin vesipiirin laboratoriossa mitattiin Suomen Sokeri Oy2n purkualueella huomattavia fosforipitoisuuksia (taulukko 4,
liite 1). Pistekeskiarvot näytepisteissä 15 ja 16 olivat moninkertaisia ulompana oleviin näytteenottopisteisiin nähden.
Taulukko 4. Helsingin vesipiirin vesitoimiston ravinne— ja klorofyiHmittausten pistekeskiarvot Pikkalanlahdella kesällä
1984.
Piste Kok.N N03-N NH4-N Kok.? P04-? Kokonais- Epäorgaa- Tasapaino- Kloro N/P ninen N/P suhde fylli-a
pg/1 pg/1 pg/1 pg/1 pg/1 pg/1
1 435 1,5 11,75 26,25 5,25 17,8 2,35 10,2 4,5
2 397,5 1,75 10,5 26,25 6,25 15,1 1,85 9,8 3,2
3F’ 363 9,3 13,7 27,3 6 13,3 2,8 6,9 4,7
4 377 2,5 14 27,25 5,5 13,9 2,4 7,2 5,3
5 357 4,6 18,3 27 7,7 13,2 2,8 8 5,3
6 422 2 16,25 31,75 5,25 13,3 3,35 8,1 5,8
7? 430 5,5 25,25 37,25 6,5 11,8 4,6 3,6 5,6
8 410 4 15,75 29,25 5 14,1 3,25 5 5,7
9 430 1 13 35 8,5 10,8 1,75 7,55 8,3
10 442 26,5 22,75 30,25 6,5 14,8 6,9 3,9 4,5
11 380 4 12 33,5 4 11,4 4,1 2,8 7,1
12 365 5 19,25 28,5 5,25 12,8 4 4,1 5
13 375 1,5 6 32 4,25 12 2,4 6,2 5,4
14 430 1 7,25 36,75 5 12,1 1,8 8,6 5,6
15 400 1,25 8,25 76 26 8,9 1,65 9,8 6,6
16 425 4,5 4 46 10,5 9,2 0,95 14,45 4
Vesi—Hydro Oy:n näytteissä suurimmat fosforipitoisuudet olivat Oy Nokia Äh:n jäähdytys— ja sadevesiputken suulla (näytepiste V3, kuva 1; taulukko 5) Vastaavaa näytteenottopistettä ei Helsingin vesipiirillä ollut. Suomen Sokeri Oy:n kuormitusalueella
pitoisuudet eivät olleet kohonneet.
Kokonaistypen pitoisuus alueella vaihteli vähän (taulukot 4 ja 5;
liite 1) Korkeimmat nitraattitypen pitoisuudet mitattiin Oy Nokia Ah:n purkualueella. Ärnrnoniumtypen pitoisuus oli kohonnut Kirkkonummen puhdistamon ja Oy Nokia Äb:n purkualueella. Oy Nokia Ah:n typpikuormitus näkyy korkeana liuenneen typen ja fosforin suhteena ja matalana tasapainosuhteena. Älhaisin typpi—
Taulukko 5.
pistekeskiai-vot
Vesi—Hydro Oy:n ravinne— ja klorofyllirnittausten PikkalaniaHdeila kesällä 1984
Piste Kok.N N03-N fl14-N Kok.? P04-? Kokonais- Eporgaa- Tasapaino Kloro N/P ninen N/P suhde fylli-a
pg/1 pg/1 1ug/1 pg/1 pg/1 pg/1
V 2 392 5,75 25,75 40 20,5 9,8 1,8 8,7 4,75
V 3 407 7,5 24,75 47,5 26,5 8,6 1,2 9,6 5
V 438 36,25 28 44,25 22,25 9,9 2,85 3,6 6,1
V 5 377 <3 20,5 41,75 20,75 9,0 1,1 26,2 5,15
V 6!’ 392 2,25 9,5 37 19,25 10,7 0,6 33,95 7,9
V 7 402 <3,5 16 38 19,75 10,6 1 54,65 6,1
V 8 407 2,5 32,5 39,75 19,75 10,2 1,8 12,25 6,4
V 9 397 <3 26,25 39 22,5 10,2 1,4/ 14,6 6,3
Vi11’ 410 <2,25 20,25 37,5 20 10,9 1 15,2 6,3
V12 390 <3 19 35 18,5 11,1 1,1 17,2 5,6
V13 397 <3 16,25 30,25 14,25 13,1 1,35 12 4,4
V14 442 <3,5 20,75 31,5 14,75 14,0 2,1 13,1 5,4
f osf orisuhde
Kokonaisravinteiden sisäosissa ja suure
Sokeri oli yleensä ni merta kohden.
p1 anktonk
lähettyvi 1 lä..
mta1ampi Pikkalanlahden Liuenneiden ravinteiden ukinnan jälkeen 5.6.1984.
kun ravinteiden pitoisuus oli minimissä.
Vesi—Hydro Oy:n analysoirnissa näytteissä korkeampi kuin Helsingin vesipiirin analyyseissä
5) . Typpianalyysien tulokset olivat kummallakin samaa tasoa.
5. TULOSTEN TÄPKÄ$TELU
5.1. Kuormituksen vaikutus perifytonin kasvuun
fosforitaso oli (taulukot 4 ja
laboratorio 1 la
Perifytonin kasvu oli nopeinta loppukesällä. Sama on Suomen etelärannikolla myös aiemmin
perifytontutkimuksissa (Leskinen 1985. Leskinen 1986.
havaittu tehdyissä Leskinen oli Suomen
suhde
Oy :n
kohdalla sama ilmiö havaittiin
ym. 1986) ja lienee yleistettävissä Suomen etelärannikolla.
Perifytonin kasvualustoja pyrittiin laittamaan Pikkalanlahden alueelle mahdollisimman tiheästi, ja tuloksista ilmenee, että kasvunopeuden huiput sijoittuvat pääkuormittaj ien purkuputkien läheisyyteen. Erityisen selvästi tämä tuli esiin koejaksolla 30.7.—13.8. 1984.
Tutkimuksessa keskityttiin selvittämään Suomen Sokeri Oy:n kuormituksen määrää ja laatua Pikkalanlahdella suhteessa alueen muihin kuormittajiin. Pikkalanlahden kuormitustiedoista i irnenee, että tehtaan ravinnekuormitus (kokonaistyppi ja kokonaisfosfori) on vasta kolmanneksi suurin, mutta biologinen hapen kulutus
(BOD7) oli selvästi suurempi kuin muilla kuormittajilla (taulukko 1) . Suomen Sokeri Oy:n jätevesien suuren lämpökuorman (jopa 1500 GJ/d) takia lähialueen veden lämpötila nousee varsinkin keskikesällä lähelle heterotrofisten bakteerien optimilämpötilaa, joka vaihtelee 25—30 °C rajoissa. Korkea lämpötila ja jätevesien helposti hajoavat orgaa.niset yhdisteet (sakkaroosi) saattavat johtaa heterotrof isten bakteerien lisääntymiseen purkualueella (Lahti 1984) . Purkuputkea lähinnä olevilla näytepisteillä perifytonin orgaanisen hiilen ja hengityksen arvot olivat suhteessa korkeammat kuin alueen muissa näytteenottopaikoissa, mika johtui ilmeisesti bakteerien kasvusta. Tätä päätelmää tukee myös se, että tuotantokyvyn suhde orgaaniseen hiilen määrään oli Suomen Sokeri Oy:n kuormitusalueella tutkimusalueen alhaisin, ja liengityksen ja tuotantokyvyn suhde oli korkein (taulukko 3) . Myös hengityksen ja biomassan suhde oli alhaisempi purkuputken lähellä, minkä mukaan suuri osa korkesta orgaanisen huilen määrästä oli inaktiivist.a.
Ensimmäisellä koeajaksolla 20.6.—4.7.1984 perifytonin kasvu
(orgaanisena hiilenä) oli Suomen Sokeri Oy:n purkualueella suurimmillaan kaksinkertainen (näytepiste 15) lahden toiseksi suurimpaan kuormittaiaan. Oy Nokia Äb:een verrattuna (näytepiste 10) Toisella koejaksolla 3CL7—13.81984 tilanne oli päinvastainen. Perifytonin määrä oli suurin Oy Nokia Äb:n edustalla, toiseksi suurin Kirkkonummen Strörnsbyn jätevedenpuhdistamon purkualueelia ja vasta kolmanneksi suurin Suomen Sokeri Oy:n purkualueella. Ensimmäisellä koejaksoila kesä—
heinäkuussa kasvu oli Suomen Sokeri Oy:n luona lähes kaksikymmenkertainen vertailualueeseen nähden, kun ero elokuun alussa oli vain noin kaksinkertainen. Korkeimnmat orgaanisen hiilen arvot olivat yleensä näytepisteessä 15. mutta toisella näytteenottojaksolla kasvu oli muihin näytepisteisiin verrattuna aihaista (taulukko 2. kuva 2) mikä saattoi johtua läheisen venesataman bensiini— ja öljypäästöjen inhiboivasta vaikutuksesta,
Oy Nokia Äb:n edustalla perifytonin kasvu oli yleensä voimakkaampaa kuin muiden kuormittajien purkualueilla. Kaikissa muuttui issa oli jopa kertaluokan eroja vertailualueeseen nähden.
Perifytonin kasvua kiihdytti lähinnä tehtaan anodisointiosaston nitraattikuorma, joka voitiin havaita myös vesianalyysien perusteella lasketusita ravinnesuhteista. Rannikon kasviplanktonin kannalta nitraatti on ammonium— ja ureatypen jälkeen energeettisesti edullisin typpiravinteen muoto (McCarthy
et al. 1977)
Kuormitustietojen mukaan Kirkkonummen kunta oli vuosina 1982—1984 (taulukko 1) Pikkalanjoen jälkeen suurin ravinnekuormittaja tutkimusalueella, mikä heijastui selvimmin tuotantokyvyssä.
Tuotantokyky oli kuitenkin pienempi kuin Oy Nokia Äb:n
edustalla. Myös orgaanisen hiilen ja a—klorofyllin arvot olivat kohonneet, mutta ne olivat aihaisemmat kuin sekä OY Nokia Äb:n että Suomen Sokeri Oy:n purkualueella. Pikkalanjoen edustalta mitattiin perifytonin kasvua vain yhden koejakson aikana (20.6.—
4.7.1984) . Kaikkien muuttujien arvot olivat tällöin alhaisempia kuin vertailupisteissä. Suurista kuormitusarvoista huolimatta (taulukko 1) Pikkalanjoen tuomalla ravinnekuormituksella ei näytä olevan suurta vaikutusta perifytonin kasvuun. Ilmeisesti perifytonin kasvu ei heijasta pelkästään ravinnekuormituksen kokonaismäärää, vaan on riippuvainen myös kuormituksen laadusta.
Upinniernen varuskunta oli kuormitustietoj en mukaan Pikkalanlahden pääkuormittajista vähäisin, ja sen purkuputki sijaitsi veden vaihtumisen kannalta edullisimmassa paikassa. Kuormitus voitiin kuitenkin havaita perifytonin kasvussa. Keinoalustoja oli purkualueelle sijoitettu kattavasti lähinnä kolmannella koejaksolla (30.7.—13.8.1984), jolloin orgaanisen huilen määrä oli selvästi perustasosta kohonnut, mutta tuotantokyky oli varuskunnan kuormitusalueella koko koealueen suurin. Ä—
klorofyllitulosten puuttuessa ilmiöstä on vaikea esittää muuta kuin arvailuja.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kasvu oli voimakkainta Oy Nokia Äb:n ja Kirkkoiurnmen kunnan purkualueella. Suomen Sokeri Oy:n purkualueella perifytonin kasvu oli myös voimakasta, ja olennaista oli perifytonin korkea heterotrofaataso. Upinniemen ja Pikkalanjoen merkitys kuormittajina näyttää vähäisemmältä.
5.2. Vesianalyysien tulokset
Kesän 1984 aikana klorofyllin ja ravinteiden määrät olivat korkeita koko tutkimusalureella. Planktonyliteisön dynaarnisuuden
ja alueen hyvien sekoittumisolosuhteiden takia veden klorofylli—
ja ravinnearvot vaihtelivat eri näytteenottokertojen välillä.
Yleensä., kun klorofylliarvot olivat korkeita. ravinteiden määrä oli alhaisempi, ja päinvastoin. Leväkukintojen jälkeen vedessä oli runsaasti epäorgaanisia ravinteita, etenkin ammoniumtyppeä.
mikä viittaa hajoavaan leväbiomassaan. Korkeimmat ravinnepitoisuudet mitattiin Kirkkonummen kunnan ja Upinniemen jätevedenpuhdistamoiden edustalla, joskin eri laboratorioiden mittaustuloksissa on ionkin verran vaihtelua.
Ravinnepitoisuuksien vaihtelut eivät kuitenkaan näy veden klorofyl limäärissä.
Ravinneanalyysien tuloksista ravinnesuhteet, jotka antavat rajoittavasta ravinteesta (T rajoittavana ravinteena, jos suhde on pienempi kuin 10 ja
(Tamminen 1982, 1983, Tamminen
Pikkalanj oen kuorm i t uks en 1 evätuot annon lähettyvi 1 lä poikkeuksena
laskettiin myös vesinäytteiden kuvan levätuotantoa mahdollisesti amminen 1982) . Typpeä pidetään epäorgaanisen typen ja fosforin tasapainosuhde suurempi kuin 1 ja Leskinen 1984) . Tasapainosuhde suhde lasketaan
epäorgaan perustee 1 kesällä
i sen la 1984
jakamalla kokonaistypen ja —fosforin
typen ja fosforin suhteella. Ravinnesuhteiden tutkimualueen levä.kasvua rajoittava ravinne oli typpi. Jopa Oy Nokia Äb:n, Kirkkonummen kunnan, ja Upinniemen varuskunnan typpipainotteisen alueella typen suhteellinen määrä ei yltänyt optimaaliseen tasoon, joskin se oli purkuputkien korkeampi kuin muualla Pikkalanlahdella. Tästä
oli Suomen Sokeri Oy:n purkualue, jossa typpi cii hyvin selvästi leväkasvua raj oittava.
6. YHTEENVETO
Suomen Sokeri Oy oli Oy Nokia Ali:n ja Kirkkonurnmen kunnan ohella Pikkalanlahden suurimpia kuormittajia. Suomen Sokeri OY poikkesi muista kuormittajista siinä, että perifyyttinen kasvusto painottui heterotrofisten organismien puolelle, mikä näkyi orgaanisen hiilen määrän kasvuna muihin muuttujiin verrattuna sekä hengityksen ja tuotantokyvyn suhteen nousuna. Veden ravinne—
ja klorofyllimittauksissa Suomen Sokeri Oy:n kuormituksessa ei ollut eroa muihin kuormittaj iin verrattuna.
Eniten perifytonin kasvua nostivat Oy Nokia Äli, Suomen Sokeri Oy ja Kirkkonummen kunta. Perifytonnäytteenoton perusteella selkeästi suurinta kuormittajaa ei voida osoittaa: ensimmäisellä koejaksolla suurin perifytonliiomassa oli Suomen Sokeri Oy:n edustalla, kolmannella koejaksolla suurin luomassa oli Oy Nokia Ali:n edustalla. Perifytonin kasvun määrä vaihteli eri koejaksoilla. Alhaisimrnat arvot mitattiin kesä—heinäkuussa ja korkeimrnat elokuun alussa. Vesianalyysien perusteella suurin epäorgaanisen typen kuormitus oli Oy Nokia Ali:n kuormitusalueella ja suurin fosfaattifosforin kuormitus oli Suomen Sokeri Oy:n edustalla. Perifytonnäytteenoton ja vesianalyysien tulokset tukevat hyvin toisiaan. Alueen kuormitustiedot sen sijaan eivät anna hyvää kuvaa eri kuormittajien todellisesta vaikutuksesta.
Liukoisten ravinteiden ilmoittarninen kuormituksessa parantaisi informaat ioarv:a.
Perifytonin kasvua mitattiin kesän 1984 aikana neljä kertaa, joista kaksi käsitti koko tutkimusalueen. Vesinäytteitä otettiin yhdeksän kertaa. Pääkuormittajien vaikutus alueella näkyi kummassakin perifytonnäytteenotossa. erityisen hyvin elokuun alussa tehdyssä. Yksittäsiä vesinäytteenottoja tarkastellessa on
eri kuormittajien osuutta vaikea hahmottaa, mutta näytteenotoista lasketuissa pistekeskiarvoissa tilanne on selvempi. Tästä päätellen samansuuntaiseen tulokseen päästään sekä vesianalyysein että perifytontutkimuksin, mutta vesianalyysej ä joutuu tekemään useampana kertana, ja aikaa kokonaisuudessaan kuluu enemmän kuin perifytonin kasvun mittaamisessa.
7. KIRJALLISUUS
Echolm, M., Hydrologian toimisto. Suullinen tiedonanto.
Hydrologian toimisto 1984: Virtaamarekisterin kuukausiraportit kesä—, heinä— ja elokuulta.
Lahti, K... 1984: Suomen Sokeri Oy:n Porkkalan tehtaiden jätevesien vaikutusalueen määritys bakteerilajiston avulla. — Vesihallituksen monistesarja, 254.
Leskinen, E. 1983: Keinoalustojen käyttö vedenlaadun seurantamenetelmänä murtovedessä. 1. Eksponointiajan ja alustatyypin vaikutus perifytonin kolonisaatioon. — Vesihallituksen monistesarja, 171.
Leskinen, E. 1986: Keinoalustojen käyttö vedenlaadun seurantamenetelmänä murtovedessä. II. Eksponointisyvyyden ja vuodenajan vaikutus perifytonin kolonisaatioon. — Vesihallituksen monistesarja, 401.
R
Leskinen, E. 1985: Perifyton kuormituksen ilmentäjänä kalanviljelylaitosten vaikutspiirissä Kustavin Ströömissä. — Vesihallituksän monistesarja, 352:70—78;
Leskinen, E., Kolehmainen, 0. ja Isotalo, 1. 1986: The response of periphytic organisms to a load of organic matter and nutrients originating from a fishfann. —
Ryther, J.H. ja Dunstan, W.M. 1971: Nitrogen, phosphorus and eutrophication in the coastal marine environment. — Science, N.Y., 171:.008—1013.
Suomen standardisoimisliitto. 1975: Veteen liuenneen haen titrimetrinen määritys. — SF5 3040
Tamminen. T. ja Leskinen, E. 1984: Comparison of planktonic and periphytic parameters as indicators of eutrophication in a Baltic .archipelago: annual succession of comunity parameters. — Verh.
Internat. Verein. Limnol., 22:2195—2202.
Tamminen, 1’. 1982: Effects of ammonium effluents on plaflktonic primary production and decomposition in a coastal brackish environment. 1. Nutrient baiance of the water bod and öffluent tests. — Neth. J. Sea Res. 16:455—464.
Ttmminen, T. 1983: Ammonumkuorrnituksen vaikutus planktiseen perustuotantoon ja hajoitustoimintaan. — Vesihallituksen tiedotus 230.
Oy Vesi—Hydro Äb 1980—1983: Velvoitetarkkailun vuosiraportit.
Piste Kok.N N02-N N03-N N114-N Kok.? P04•P kokonais- epäorg. tasapaino— klorofyllf-a
pg/1 pg,’i pg/l ,,ig/l pg/l pg/1 N/P N/P suhde
1 480 <1 0 8 28 6 17,1 1,3 13,2 3,8
2 440 1 1 11 28 8 15,7 1,6 9,8 4,7
3 370 <1 2 6 27 5 13,7 1,6 8,6 4,7
4 350 <1 0 7 26 4 13,5 1,7 7,9 5,9
5 380 <1 9 6 29 5 13,1 3 4,4 6,3
6 480 <1 0 7 31 4 15,5 1,7 9,1 6,5
7 380 <1 1 7 29 1 13,1 8 1,6 5,2
8 480 1 3 5 32 4 15,0 2,2 6,8 6,2
9 480 (1 1 10 29 10 12,3 1,1 11,2 9,4
10 440 (1 25 13 35 9 12,6 4,2 3,0 6,7
11 380 1 7 13 35 5 10,9 4,2 2,6 6,7
12 340 <1 1 8 26 5 13,1 1,8 7,3 5,6
13 370 <1 1 7 36 6 10,3 1,3 / 7,9 5,4
14 480 (1 1 10 51 9 9,4 1,2 7,8 5,4
15 370 <1 1 11 39 11 9,5 1,1 8,6 6,2
Pikkalanlahti 4.7.1984 Tasapainosuhde = (Kok.N/Kok.P) : (epäorgaaninen N/P) 0 - 2 m:n prof iilinäytteen kasvinravinne—ja klorofyllipitoisuus (Helsingin vesipiiri)
Piste Kok.N N02-N N03-N NH4-N Kok.P P04-? kokonais- epäorg. tasapaino— klorofylli-a
,ug/1 ,.ig/l pg/l ,ug/1 pg/1 pg/l N/P N/P suhde
1 410 <1 1 7 31 6 13,2 1,3 10,2 6,6
2 390 <1 2 8 29 6 13,4 1,7 7,9
3
4 380 1 2 7 28 5 13,6 2 6,8 5,5
5
6 420 <1 2 9 33 6 12,7 1,8 7,1 6,6
7 320 <1 6 8 33 3 9,7 4,7 2,1 7,3
8 400 <1 2 9 30 3 13,3 3,7 3,6 7,0
9 380 <1 1 16 41 7 9,3 2,4 3,9 7,3
10 410 <1 1 8 30 5 13,7 1,8 7,6 3,5
11 380 <1 1 11 32 3 11,9 4 3,0 7,5
12 340 <1 2 10 30 2 11,3 6 1,9 7,4
13 440 <1 3 8 34 5 12,9 2,2 5,9 8,2
14 470 <1 1 9 35 3 13,4 3,3 4,1 8,3
15 480 <1 2 12 38 3 12,6 4 3,1 8,8
tasapaino- klorofylli-a
pg/ 1 1ig/l ,igf 1 ,ng/1 pg/1 N/P N/P suhde
1 360 <1 <1 3 14 2 25,7 1,8 14,3 3,7
2 320 <1 <1 2 22 3 14,5 0,9 16,1 2,7
3 340 <1 <1 2 27 2 12,6 1,3 9,7 5,8
4 340 <1 <1 2 24 2 14,2 1,3 10,9 6,9
5 340 <1 <1 5 25 7 13,6 0,$ 17 6,4
6 370 <1 <1 4 32 1 11,6 4,6 2,5 7,2
7 380 <1 <1 3 28 2 13,6 1,6 8,5 7,1
8 370 <1 <1 4 23 2 16,1 2,3 7 7,1
9
10 440 <1 31 4 27 2 16,3 17,5 0,9 5,2
11
12 380 <1 0 3 27 1 14,1 3 / 4,7 4,9
13 370 <1 <1 5 24 1 15,4 5 3,1 5,9
14 380 <1 1,5 3 27 4 14,1 0,9 15,7 6,4
15 340 <1 <1 6 180 85 1,9 0,1 19 8,8
16 420 <1 4 46 10 9,1 0,4 22,7 6,3
Pikkalanlahti 13.8.1984 Tasapainosuhde Kok.N/Kok.P) : epäorgaaninen N/P)
0 - 2 m:n profiilinäytteen kasvinravinne- ja klorofyllipitoisuus (Helsingin vesipiiri)
Piste Kok.N N02N N03-N NH4-N Kok.? P04-? kokoitais- epäorg. tasapaino- klorofylli-a
pg/1 ,.ig/l ,ug/l pg/1 »g/1 pg/l N/P N/P suhde
1 490 1 5 29 32 7 15,3 5 3,1 3,8
2 440 1 4 21 26 8 16,9 3,2 5,3 2,2
3 380 1 26 33 28 11 13,6 5,5 2,5 3,6
4 440 1 8 40 31 11 14,2 4,5 3,2 3,1
5 350 2 5 44 27 11 13,0 4,6 2,8 3,1
6 420 2 6 45 31 10 13,5 5,3 2,5 2,8
7 640 5 15 83 59 20 10,8 5,1 2,1 2,7
8 390 1 7 45 32 11 12,2 4,8 2,5 2,6
9
10 480 2 49 66 29 10 16,6 4 4,1 2,7
11
12 400 1 9 56 31 13 12,9 5,1 2,5 2,2
13 320 0 2 4 34 5 9,4 1,2 7,8 2,2
14 390 1 2 4 34 4 11,5 1,7 6,8 2,2
5 410 1 2 4 35 5 11,7 1,4 8,4 2,5
16 430 3 9 4 46 11 9,3 1,5 6,2 1,8
Piste Kok.N Kok.? klorofylli—a
pq/1 pg/1 pg/1
2 590 45 31
3 700 45 43
4 760 52 60
5 850 56 63
6 1400 130 190
7 1100 97 130
8 1100 89 120
9 1100 100 110
11 1300 120 140
12 830 140 150
13 900 75 82
14 1900 210 200
Pikkalanlahti 5.6.1984 Tasapainosulide = (Kok.N/P) : (epäorg. N/P) 0 - 2 m:n prof iilinäytteen kasvinravinne- ja klorofyllipitoisuus fVesi-Hydro)
Piste Kok.N N03-N !H4-N Kok.? P04-? kokonafs- epäorg. tasapaino- klorofylli-a
N/P N/P suhde
pg/l pg/1 pg/1 ,ug/1 pg/1 pg/1
2 370 5 7 25 7 14,8 1,7 8,7 3,6
3 370 5 15 35 12 10,6 1,7 6,3 5,6
4 410 5 7 23 7 17,8 1,7 10,4 5,7
5 460 8 21 31 5 14,8 5,8 2,6 5,1
6 450 6 <1 63 7 7,1 0,9 8,3 3,3
7 440 4 27 38 7 11,6 4,4 2,6 4,1
8 460 7 53 30 7 15,3 8,6 1,8 3,9
9 480 10 100 32 7 15,0 15,7 1,0 3,3
11 450 6 53 24 5 18,7 11,8 1,6 4,6
12 550 8 100 31 7 17,7 15,4 1,1 3,3
13 460 7 70 36 7 12,8 11,0 1,2 4,0
14 630 15 100 35 7 18,0 16,4 1,1 3,9
Piste Kok.U N03-N NH4-N Kok.? P04P kokonais- eporg. tasapaino- klorofylli-a
pgii 1ug/1 pg/1 pgi pq/1 N/P N/P suhde
2 370 6 5 49 23 7,5 0,5 15,7 6,7
3 340 5 2 52 17 6,5 0,4 16,2 8,2
4 440 45 7 49 21 9,0 2,5 3,6 10,7
5 380 <2 2 52 23 7,3 0,1 84,0 8,6
6 320 <2 2 38 17 8,4 0,1 70,2 15,5
7 440 (2 1 54 23 8,1 0,04 189,5 10,1
8 460 <2 8 52 23 8,8 0,3 25,3 10,9
9 300 <2 6 44 20 6,8 0,3 22,7 12,1
11 420 <2 6 43 18 9,8 0,3 29,6 12,4
12 390 <2 6 43 22 9,1 0,3 33,6 8,2
13 280 <3 7 34 13 8,2 0,5 15,3 5,2
14 400 <3 7 37 16 10,8 0,4 / 24,6 7,0
Pikkalanlahti 17.7.1984 Tasapainosuhde (Kok.N/P) fepäorg. N/P) 0 — 2 m:n prof iilinäytteen kasvinravinne- ja klorofyllipitoisuus fVesi-Hydro)
Piste Kok.N N03—N NH4—N Kok,P P04-? kokonais— epäorg. tasapaino- klorofviii-a
gii pg/1 g/1 pg/1 pgIl N/P N/P suhde
2 370 6 37 40 12 9,2 3,7 2,5 6,6
3 450 10 33 55 21 8,2 2,0 4,0 2,5
4 380 9 27 45 13 8,4 2,8 3,0 5,1
5 370 <4 21 43 12 8,6 1,7 4,9 3,6
6 430 <4 21 39 15 11,0 1,4 7,9 8,1
7 360 <4 24 35 15 10,3 1,6 6,4 5,4
8 370 5 24 43 15 8,6 1,9 4,5 5,4
9 410 5 26 33 12 12,4 2,6 4,8 3,6
11 390 <4 19 36 12 10,8 1,6 6,9 4,5
12 360 <4 27 32 12 11,2 2,2 5,0 4,5
13 440 5 21 29 10 15,2 2,6 5,8 4,4
14 470 5 38 29 8 16,2 5,4 3,0 5,5
Piste Kok.N N03-N NH4-N Kok.? P04-? kokonais- epäorg. tasapaino- klorofylli-a
ug/1 pg/1 pg/1 pg/1 pg/1 N/P N/? suhde
2 490 6 46 44 31 11,1 1,7 6,6 2,5
3 480 2 52 40 39 12,0 1,4 8,7 4,6
4 450 22 40 40 26 11,1 2,4 4,7 3,9
5 430 2 40 42 30 10,2 1,4 7,3 5,3
6 430 1 9 37 25 11,6 0,4 29,0 4,5
7 430 3 24 29 21 14,8 1,3 11,5 4,9
8 480 1 88 34 23 14,1 4,3 3,3 4,6
9 510 3 65 38 30 13,4 2,3 5,9 4,5
11 480 2 44 41 30 11,7 1,5 7,7 4,1
12 480 1 37 36 25 13,3 1,5 8,8 5,1
13 510 1 28 29 19 17,6 1,5 11,5 3,9
14 490 2 27 31 21 15,8 1,4 / 11,5 4,3
Pikkalanlahti 28.8.1984 Tasapainosuhde = (Kok.N/P) : tepäorg.N/P) 0 - 2 ru:n profiilinäytteen kasvinravinne- ja klorofyllipitoisuus (Vesi-Hydro)
Piste Kok.N N03-N NH4-N Kok.? P04-P kokonais- epäorg. tasapaino- klorofylli-a
pg/1 pg/1 1ug/1 pg/1 pg/1 N/? N/P suhde
2 340 5 15 27 16 12,6 1,2 10,1 3,2
3 360 13 12 43 29 8,4 0,9 9,7 4,6
4 480 69 38 43 29 11,2 3,7 3,0 4,7
5 330 4 19 30 18 11,0 1,3 8,6 3,1
6 390 2 6 34 20 11,5 0,4 28,7 3,4
7 380 5 15 34 20 11,2 1,0 11,2 3,9
8 320 2 10 30 18 10,7 0,7 15,9 4,6
9 370 2 8 41 28 9,0 0,4 25,1 4,9
11 350 2 12 30 20 11,7 0,7 16,7 4,1
12 330 2 6 29 15 11,4 0,5 21,5 4,6
13 360 3 9 29 15 12,4 0,8 15,5 4,0
14 410 4 11 29 14 14,1 1,1 13,2 4,7
. iJASTO
