dinta. Gricen maksiimien universaalius on nimittäin asetettu kyseenalaiseksi, ja on epäilty, että maksiimit itse ovat kulttuu- risidonnaisia. Esim. Ichiro Marui ja Rudolf Reinelt kuvaavat omassa JAKOP-mallis- saan (1985) japanilaiselle kulttuurille tyy- pillisiä maksiimeja, jotka poikkeavat ratkai- sevasti Gricen maksiimeista. Olisikin ollut mielenkiintoista kuvata suomalaiselle vies- tintätavalle tyypilliset maksiimit ja eritellä tärkeimmät erot verrattuna Gricen maksii- meihin, erityisesti sen takia, että tutkimus on tehty vieraan kielen opetuksen näkökul- masta!
Lopuksi minun on valitettavasti vielä huomautettava, että otsikossa (ja muualla- kin) esitetystä lupauksesta huolimatta di- daktiset implikaatiot eivät saa melko laajas- sa tutkimustyössä (370 sivua) paljoakaan huomiota vaan jäävät jopa taka-alalle. Kat- saus ››keskustelukieliopin›› keskeisiin on- gelmiin (esim. lause- ja keskustelukieliop- pien välisiin periaatteellisiin eroihin, kes- kustelukieliopin koodikäsitteeseen, harjoi- tusmuotoihin ja -mahdollisuuksiin jne.) ja muista kielistä jo valmistuneiden vastaavien
››kie1ioppien›› selostus (ruotsista Herlitz 1989, englannista Dirven 1990) olisi ollut toivottavaa.
Esitetyistä kriittisistä huomioista huoli- matta Pirkko Muikku-Wemerin tutkimus on kokonaisuudessaan vakuuttava yritys tutkia kielenopetuksen tarpeisiin tärkeänä pidettä- vää sarkaa eli impositiivien ja niiden lie- ventämismuotojen kielellistä realisointia.
Aihe on pragmatiikan ja kielitieteen näkö- kulmasta todellinen haaste, mutta yhä kan- sainvälistyvässä Suomessa tällä tematiikalla on suora käytännön relevanssi. On toivot- tavaa, että tämä (allekirjoittaneen tiedon mukaan) ensimmäinen suomen opetusta vieraana kielenä koskeva väitöskirja saa seurakseen muitakin sarnantasoisia tutki- muksia, joiden avulla suomen opetusta vie- raana kielenä voitaisiin edelleen pohjustaa pragmalingvistiikan keinoin. Toivottavasti tässä käsitelty tutkimus saa monia lukijoita nimenomaan suomea vieraana kielenä opet- tavien riveistä, jotta yhä liian yksipuolisen systeemilingvistisesti orientoitunut ulko-
maalaisopetus tulisi ainakin yhtä kiintoisak- si ja tehokkaaksi kuin on esim. nykyään Suomessa suomalaisille annettava englan- nin kielen opetus.
HARTMUT SCHRÖDER
LÄHTEET
Dı RvEN, RENE (toim.) 1990: A User”s Grammar of English: Word - Senten- ce - Text - Interaction. Verlag Peter Lang, Frankfurt am Main.
HERuTz, Gı LLı s1989: Kulturgrammatik.
Kristianstad.
MARUı ,IcHıRo ~ REINELT, RUDoLF 1985:
Ich will dem Mensch werde - Mo- dalisierungen in deutschen Aufsätzen japanischer Studenten. - Jochen Reh- bein (toim.): Interkulturelle Kom- munikation. Gunter Narr Verlag, Tü- bingen.
Suomen kielen tutkimusta Ruotsissa
ULLA LUNDGREN Predikativadverbialet och dess numeruskongruens ifinskan. Acta Uni- versitatis Stockholmiensis. Studia Fennica Stockholmiensia 3. Stockholms universitet, Stockholm 1992. 194 s. ISBN 91-22- 01488-8.
TUIJA MÄÄTTÄ Kvantitativa studier av syn- taxen ifinsk ungdomslitteratur. Acta Uni- versitatis Umensis. Umeå Studies in the Humanities 106. Umeå universitet, Umeå
1992. 191 s. ISBN 91-7174-685-4.
Ulla Lundgren kuvaa väitöskirjansa alussa predikatiiviadverbiaalin esiintymistä ja ke- hittymistä suomen vanhimmista kieliopeista lähtien. Samoin hän kuvaa predikatiiviad- verbiaalin sijoina käytettyä essiiviä ja trans-
latiivia. Tekijä on koonnut havainnollisiksi taulukoiksi essiivistä ja translatiivista käy- tetyt nimitykset, samoin essiivillä ja trans- latiivilla ilmaistujen lauseenjäsenkategorioi- den nimitykset 1800-luvulla ja 1900-luvul- la.
Ulla Lundgrenin ensimmäisenä tutkimus- ongelmana on, miten predikatiiviadverbiaa- li pitäisi määritellä. Kieliopeistahan ei löy- dy kahta samanlaista määritelmää eikä ku- vausta siitä, mitä predikatiiviadverbiaalika- tegoriaan kuuluu. Tekijän mukaan on siis tarpeen rajata essiivin ja translatiivin muut käytöt sekä muut adverbiaalit, esim. ajan, tavan ja tarkoituksen, predikatiiviadverbiaa- lin ulkopuolelle. Määritelmäkysymys on si- nänsä mielenkiintoinen, ja tutkija on tuonut kielioppimääritelmien lisäksi esiin monia huomioon otettavia seikkoja. Väitöskirjasta ei kuitenkaan löydy yhtään kohtaa, jossa te- kijä antaisi vastauksen ensimmäiseen tutki- musongelmaansa eli määrittelisi, mikä pre- dikatiiviadverbiaali oikeastaan on.
Toisena tutkirnusongelmana on predika- tiiviadverbiaalin ja sen pääsanan numerus- kongruenssi, joka näyttää poikkeavan suo- men kielen yleisistä kongruenssisäännöistä.
Ulla Lundgrenin mukaan inkongruenssiin on etsittävä syitä semanttisista, pragmaatti- sista ja kontekstuaalisista tekijöistä. Tekijä on asettanut tutkimukselleen useita hypo- teeseja, mm. sanajärjestyksen merkityksestä ja genetiiviattribuutin vaikutuksesta. Näitä hypoteeseja tekijä todistaa aineistonsa pe- rusteella oikeaksi ja joitakin niistä osittain jopa kumoaakin.
Väitöskirjan tutkimusaineisto koostuu kolmesta erilaisesta aineistosta: 1) profes- sori Göran Karlssonin kokoamasta ja tutki- jalle luovuttamasta 2 100 esimerkin aineis- tosta, joka sisältää 1950- ja l960-luvun leh- distä ja kaunokirjallisuudesta poimittuja in- kongruentteja predikatiiviadverbiaaliesi- merkkejä, 2) Oulun korpuksen inkongruen- teista esimerkeistä ja 3) Lauseopin arkiston aineistosta. Kahden ensimmäisen aineiston esimerkein on tutkimuksessa kuvattu predi- katiiviadverbiaalin funktioita, viittaussuh- teita ja yhteyttä predikaattiin sekä havain- nollistettu inkongruenssityyppejä. Lause-
opin arkiston aineistoa on käytetty ennen kaikkea predikatiiviadverbiaalin systemaat- tiseen, kvantitatiiviseen analyysiin.
Rajatcssaan predikatiiviadverbiaalikate- goriaa predikatiivikategoriasta Ulla Lund- gren pohtii monenlaisia nominatiivin ja es- siivin käyttö- ja merkityseroja (esim. tila- päisyyden, hetkellisyyden, muutoksellisuu- den eroja), samoin olla-verbin erilaisia funktioita ja topikaalistuksen vaikutusta.
Tässä rajausluvussa tekijä on kyllä kiitettä- västi siteerannut lähteitä, mutta hänen omat käsityksensä rajausperiaatteista tuntuvat hukkuvan siteerausten väliin. Joissakin läh- teissä esitetyt esimerkit olisivat kaivanneet myös kommentointia. Muun muassa Laura on huononvointisena, ei hän nyt tule sinne ei kuulosta kielenvastaiselta; eivät myös- kään lauseet Otto oli eilen kilttinä ja Olen täällä viransıjaisena tunnu kaikissa tilan- teissa oudoilta.
Predikatiiviadverbiaalin kieliopillista funk- tiota Ulla Lundgren luonnehtii ensin essiivin ja translatiivin eri merkitysten avulla ja hah- mottelee predikatiiviadverbiaalin eroa mui- hin adverbiaaleihin. Lauseenjäsenkategoria ei tekijän mukaan määräydy puhtaasti mor- fologisin perustein. Tutkimuksessa onkin pohdittu paljon sijojen semanttisia ominai- suuksia. Kuitenkin esimerkiksi inkong- ruenssin syitä tarkasteltaessa jää ajoittain epäselväksi, tarkoittaako tekijä substantiivin vai siihen liittyvän sijapäätteen semanttisia ominaisuuksia.
Tutkimuksessa on tarkasteltu myös pre- dikatiiviadverbiaalin ohessa esiintyvää pre- dikaattiverbiä, jonka mukaan predikatiivi- adverbiaali voi olla lauseessa obligatorinen, fakultatiivinen tai vapaa määrite. Translatii- vi näyttää olevan essiiviä useammin pakol- linen. Toisaalta essiivi- tai translatiivisijai- nen pakollinen määrite on lauseessa vaih- dettavissa johonkin muuhun pakolliseen ak- tanttiin, esimerkiksi paikan adverbiaaliin.
Kuitenkin niissä on jo kyse verbin eri se- meemeistä, esimerkiksi Jussi esiintyi strip- tease-tanssıjana ja Jussi esiintyi siellä.
Semanttisesti predikatiiviadverbiaali on usein pakollinen, jotta verbin denotaatio tai lauseen inforrnaatiosisältö tulkittaisiin oi-
kein. Tekijä onkin uskaltanut tulkinnoissaan mennä traditionaalisten määritelmien ulko- puolelle. Tässä yhteydessä olisikin syytä miettiä, voisimmeko puhua tyypillisistä ja vähemmän tyypillisistä predikatiiviadverbi- aaleista, kuten on puhuttu prototyyppisistä subjekteista ja objekteista.
Kieliopeissa predikatiiviadverbiaali on nimetty verbin ja jonkin toisen lauseenjäse- nen yhteiseksi määritteeksi. Tuota toista lauseenjäsentä Ulla Lundgren kutsuu predi- katiiviadverbiaalin pääsanaksi.
Predikatiiviadverbiaalin on sanottu ilmai- sevan subjektin tai objektin tilaa, ominai- suutta tms. Ulla Lundgrenin korpusesi- merkkien mukaan viittaussuhteet ovat pal- jon vaihtelevampia ja mutkikkaampia, esi- merkiksi Verhoilla on tärkeä merkitys sisus- tusta pehmentävänä tekijänä, Pimeään rii- heen heistä ei ole juuri menijäksi. Pääsana- na voi subjektin ja objektin lisäksi olla rek- tioadverbiaali, attribuutti tai jokin muu lau- seenjäsen, tai pääsana voi kokonaan puut- tuakin lauseesta. Pääsanan ja predikatiiviad- verbiaalin viittaussuhteita tarkastellessaan tekijä erehtyy silloin tällöin puhumaan vir- heistä, vaikka tutkimus ei luonteeltaan ole- kaan normatiivinen.
Useimmat vanhat kieliopit eivät mainitse mitään predikatiiviadverbiaalin ja pääsanan välisestä kongruenssista, mutta niihin kirja- tut esimerkit kongruoivat. Uudemmissa kie- liopeissa todetaan kongruenssi yleissään- nöksi, mutta mainitaan poikkeuksiakin ole- van sekä yksikön että monikon suuntaan.
Sen kummemmin inkongruenssin syitä ei niissä ole pohdittu. Ulla Lundgren tuo esil- le, miten monikolliseen pääsanaan voi liit-
tyä yksiköllinen predikatiiviadverbiaali, jos on kysymys kollektiivisanoista (Olemmekin kasvaneet isoksi kansaksi), liittymistä il- maisevista verbeistä (Lampaat kerääntyívät piiriksi), aine- ja abstraktisanoista (Heikot joutuvat vahvemman ruuaksi), väärien kon-
notaatioiden välttämisestä (Nämä tiedot hy- väksytään mittapuuksí) jne. Yksiköllinen pääsana voi puolestaan esiintyä monikolli- sen predikatiiviadverbiaalin ohessa, jos on kyse jakamisverbeistä (Seos valetaan tan- goiksi), osa-kokonaisuus-suhteesta (Sitä
voidaan pitää murteiden vanhimpina piir- teinä) jne. Oma vaikutuksensa kongruens- siin on passiivilla (Istutaan tuppisuina) ja kvanttori-ilmauksilla (Siellä on kaksi kaste- lukanavaa samansuuntaisina). Monikolli- nen merkitys saattaa liittyä yksikölliseenkin muotoon (Proomussa matkustajana ollut perhe jäi paikalleen) ja yksiköllinen merki- tys monikkomuotoon (Uimahousut taskussa mytyksi käärittyinä). Pilottitestin tehtyään Ulla Lundgren havaitsi, kuinka usein kie- lenpuhujan on vaikea tajuta esimerkeissä ollutta yksikön ja monikon eroa. Lukijan puolestaan on vaikea ymmärtää, mitä tekijä
tarkoittaa sanoessaan, että numeruksella on
erityisesti seuraavissa esimerkeissä merki- tystä kantava funktio: Kukkuloiden rinteet on porrastettu peltotilkuiksi ja Valtuutetut järjestäytyvät poliittisiksi ryhmiksi. Nor- maalista monikon tulkinnasta lienee kuiten- kin kyse.
Ulla Lundgren on tarkastellut myös pre- dikatiiviadverbiaalin sanaluokan vaikutusta kongruenssiin. Monikollisen pääsanan yh- teydessä substantiivinen predikatiiviadver- biaali on lähes yhtä usein inkongruentti kuin kongruenttikin. Adjektiivinen predika- tiiviadverbiaali on vain harvoin inkong- ruentti, kun taas verbilauseke predikatii- viadverbiaalina on useimmin inkongruentti.
Sanaluokan lisäksi tutkija on selvittänyt, mikä on essiivin ja translatiivin osuus eri sanaluokkien inkongnıenssitapauksissa.
Tutkimuksen kohteena ovat olleet myös predikatiiviadverbiaalin ja pääsanan määrit- teet.
Mielenkiintoisia havaintoja on Ulla Lund- gren tehnyt tarkastellessaan predikatiiviad- verbiaalina olevien substantiivien referent- tejä. Kun predikatiiviadverbiaalina oleva substantiivi viittaa inhimilliseen olentoon,
se kongruoi inhimillisviitteisen pääsanansa kanssa lähes aina (Röyhittelijöitä pidetään ympärístöterroristeina). Kongruenssi on ta- vallinen inhimillisviitteisen pääsanan yh- teydessä, vaikka predikatiiviadverbiaali itse ei olisikaan inhimillisviitteinen. Abstraktit, inhimilliseen olentoon viittaaınattomat pre- dikatiiviadverbiaalit taas yleensä eivät kon- gruoi konkreettisen pääsanan kanssa (Ryös-
töjen kohteena olivat kioskit), mutta kon- gruoivat abstraktin pääsanan kanssa. Predi- katiiviadverbiaalin ja pääsanan semanttiset ominaisuudet vaikuttavat siis inkongruens- sin esiintymiseen yhdessä enemmän kuin kummankaan semanttiset ominaisuudet yk- sistään.
Jos predikatiiviadverbiaali on lauseessa verbin ja pääsanansa jäljessä, on kon- gruenssi tavallisempi kuin pääsanan ja/tai verbin edellä olevissa predikatiiviadverbi- aaleissa. Abstraktit ja essiivisijaiset predi- katiiviadverbiaalit ovat temaattisia useam- min kuin konkreettiset ja translatiivisijaiset.
Predikatiiviadverbiaalina oleva adjektiivi on harvoin temaattinen, mutta temaattisena se useimmin onkin translatiivissa.
Ulla Lundgren toteaa, että kielioppien säännöt predikatiiviadverbiaalin kongruens- sista pitävät paikkansa yksiköllisen pääsa- nan suhteen, mutta kielioppien maininta monikollisen pääsanan yhteydessä esiinty- vistä poikkeuksista antaa harhaanjohtavan kuvan inkongruenssista epätavallisena ja sporadisena ilmiönä. Monikollisen pääsa- nan yhteydessähän kongruenssi on vain 5
%-yksikköä tavallisempi kuin inkongruens- si; verbilausekkeiden yhteydessä inkong- ruenssi on jopa kongruenssia tavallisempi.
Osoittaakseen tutkimansa kategorian mo- nimuotoisuuden ja aikaisempien kielioppi- määritelmien paikkansapitämättömyyden on Ulla Lundgren laskenut satoja ellei tu- hansiakin prosenttilukuja. Lukijaa häiritsee jonkin verran taulukoiden kirjavuus (luvut 5 ja 6). Toisissa taulukoissa on pelkkiä pro- senttilukuja (s. 98, 103); tällöin lukija ei tie- dä aineiston suuruutta eikä sitä, mistä pro- sentit on laskettu. Esimerkiksi 100 % saat- taa merkitä vain neljää esiintymää (s. 117).
Toisissa taulukoissa on taas absoluuttisia lukuja ja prosentteja, mutta ei kuitenkaan kokonaismääriä (s. 105). Taulukkoja selit- täessään tekijä on usein toistanut tekstissä luvut ja prosentit. Hyvä taulukko lyhyine tuloskommentteineen riittäisi. Väitöskirjan kuviot ja diagrammit ovat selkeitä ja piris- täviä tilastollisen tekstin lomassa.
Joidenkin väitöskirjassa esiintyvien ter- mien käyttö jää lukijalle epäselväksi. Esi-
merkiksi partisiipit on luokiteltu milloin verbeihin milloin adjektiiveihin tavalla, jota ei ole tarkemmin selitetty. Niinpä ylimitoi- tetuksi kuuluu adjektiiveihin lauseessa In- vestoinnit osoittautuivat ylimitoitetuiksí ja temmatuiksi verbeihin lauseessa Syytökset todettiin tuulesta temmatuiksi. Nomini-ni- mitystä taas käytetään joissakin kohdin myös nominaalimuodoista korjattavana, korjattavaksi. Pronomineista puhuttaessa usein tarkoitetaan pronominaalisia adjektii- veja, kuten semmoinen, sellainen.
Ulla Lundgrenin väitöskirja on hakuteos, josta käyvät ilmi yhden lauseenjäsenkatego- rian historia, sen rajaamisongelmat ja nu- meruskongruenssiin vaikuttavat tekijät. Te- kijä on osoittanut, että predikatiiviadverbi- aali on monimuotoinen ja käyttökelpoisem- pi kategoria kuin kieliopeissa yleensä sano- taan. Vaikkei Ulla Lundgrenin valitsema ai- he olekaan lingvistisesti kovin uusi, niin ei se helppokaan ole. Tekijä on halunnut tar- kastella aineiston muodostamaa kokonai- suutta monista eri näkökulmista, mutta toi- sinaan toisto ja hajanaisuus ovat päässeet yllättämään. Tämänluonteinen syntaktis-se- manttinen tutkimus vaatii tekijältään her- keämätöntä valppautta. Tällaisessa tutki- muksessa myös tulkintaongelmat ovat suu- ria. Valtaosan esimerkeistään Ulla Lund- gren on analysoinut osuvasti. Laaja histo- riallinen tausta ei ole jäänyt pelkäksi koris- tukseksi, vaan tekijä on soveltanut sitä niin aineiston analyysiin kuin päätelmiinkin.
*IK
Tuija Määttä asettaa väitöskirjatutkimuk- sensa johdannossa tavoitteekseen hankkia tilastollisen syntaksintutkimuksen avulla tietoa nuorisokirjallisuuden kielen luontees- ta. Häntä kiinnostaa, mitkä syntaksin omi- naisuudet tekevät kielestä yksinkertaisen tai monimutkaisen. Tavoitteena on myös sel- vittää saman kirjailijan teosten kielen muut- tumista 20 vuoden aikana. Koska Määttä tutkii yhden kirjailijan kieltä, tuntuvat väi- töskirjan otsikko ja kaksi ensimmäistä ta- voitetta ehkä liian laajoilta.
Tuija Määtän tutkimusmateriaalina on
kirjailija Anni Polvan Tiina-sarjan kolme kymmenen vuoden välein ilmestynyttä kir- jaa: Tiina (1956), Tiina saa ehdot (1966) ja Tíina ottaa vastuun (1976). Jokaisesta näis- tä tutkija on mielekkäästi valinnut materiaa- likseen ensimmäisen painoksen, koska myöhempiin painoksiin on tehty huomatta- viakin kielellisiä muutoksia. Tuija Määttä osoittaa vertaillessaan eri painoksissa ha- vaittavia eroja muutosten olevan välimerk- kien, sanojen ja lauserakenteiden muutok- sia, jopa virkkeiden ja kappaleiden poistoja.
Kirjailija Anni Polva on tehnyt nämä muu- tokset kustantajan kehotuksesta myöhem- piin painoksiin. Kyse on siis ollut teosten kielen modemisoinnista.
Tilastollisessa tutkimuksessa materiaalin laajuus on aina tutkijan ensimmäinen on- gelma. Luotettavien tulosten saavuttamisek- si Tuija on ottanut aineistokseen mai- nitut kolme kirjaa, joissa on yhteensä 7 045 virkettä, 15 704 lausetta ja 78 007 sanaa.
Näin ollen tutkimusaineisto on hieman suu- rempi kuin HKV-korpus. Suppeammankin syntaktisen aineiston luotettavuutta Hakuli- nen, Karlsson ja Vilkuna perustelevat sillä, että jo muutaman sadan lauseen aineisto an- taa samansuuntaiset tulokset kuin tuhansien lauseiden aineisto. Tämän väitteen perus- teella Tuija Määttä pitää aineistoaan riittä- vänä tilastolliseen syntaksintutkimukseen.
Kvantitatiivisen kielentutkimuksen alku- vaiheessa ei Suomessa ollut materiaalin analyysiin soveltuvia tietokoneita, vaan ko- neiden avulla pystyttiin laskemaan ja käsit- telemään suuria aineistoja ja kokoamaan korpuksia, kun ensin oli perustyö tehty kä- sin. Tuija Määtälläkään ei ollut tutkimusta aloittaessaan Ruotsissa vielä käytössä sopi- vaa tietokonetta eikä ohjelmia, joiden avulla aineiston analyysi ja koodittaminen olisi onnistunut. Niinpä tekijä on joutunut laske- maan kaikki frekvenssit manuaalisesti. Vas- ta erilaisten lausekombinaatioiden taajuus- laskelmiin hän sai tietokoneen avuksi.
Tuija Määtällä on vertailumateriaalinaan HKV-korpus, Lauseopin arkiston aineisto, Oulun korpuksesta tehdyt tutkimukset ja nuorisokirjallisuudesta tehdyt kvantitatiivi- set tutkimukset. Tekijä on joutunut usein
laatimaan uusia tilastoja aikaisemmista tut- kimuksista, ennen kuin hän on saanut nii- den aineistot oman työnsä kanssa vertailu- kelpoisiksi. Tällainen työ on vienyt run- saasti aikaa ja ollut joissakin kohden ehkä tarpeetontakin.
Oman aineistonsa Tuija Määttä on jaka- nut graafısiin virkkeisiin, päälauseisiin, si- vulauseisiin ja epätäydellisiin lauserakentei- siin. Toisaalta hän on jaotellut aineiston myös kertovaan tekstiin ja dialogiin. Lau- seiden sisäisistä ominaisuuksista ovat teki- jää kiinnostaneet pääluokka, modus, tempus ja kielto.
Määriteltyään ensin virkkeen, lauseen ja sanan Tuija Määttä on laskenut Tiina-kirjo- jen virkkeiden, lauseiden ja epätäydellisten lauseiden pituudet. Keskimäärin virkkee- seen sisältyy 2,2 lausetta ja ll sanaa ja lau- seeseen keskimäärin 5 sanaa. Päälauseet on jaettu merkityksen mukaisiin ryhmiin eli väite-, kysymys-, käsky- ja huudahduslau- seisiin. Sivulauseet on luokiteltu konjunk- tio- ja relatiivilauseiksi sekä epäsuoriksi ky- symyslauseiksi.
Päälauseiden yhdistämistä rinnastuskon- juktiolla tai asyndeettisesti toiseen päälau- seeseen tai epätäydelliseen lauseeseen Määttä on tarkastellut sekä konjunktioiden frekvenssien että merkitysten mukaisten frekvenssien avulla. Sivulauseet hän on luo- kitellut alistuskonjunktioiden määrän, mer- kityksen ja toiston mukaan. Samoin hän on tarkastellut sivulauseen asemaa pää- tai si- vulauseen sisäisenä kiilana. Sivulauseiden rinnastamista keskenään tekijä käsittelee sekä konjunktioiden frekvenssien että lau- seiden merkityksen mukaan.
Terrniä epätäydellinen virke/lause Tuija sanoo käyttävänsä predikaatittomis- ta virkkeistä ja lauseista. Termi predikaati- ton virke kuulostaa oudolta. Toisaalta myös predikaatiton lause on outo, jos lause mää- ritellään perinteiseen tapaan fıniittimuotoi- sen verbin sisältäväksi. Tässä tutkimuksessa epätäydellisten lauseiden luokkaan on sijoi- tettu hyvin monentasoista epätäydellisyyttä:
kieltolauseista, joissa predikaattina on pelk- kä kieltoverbi, aposiopesis-tapauksiin asti.
Jotkut luokkaan kuuluvista lauseista ovat
myös Semanttisesti epätäydellisiä, toiset taas eivät. Lukijalle jää epäselväksi, miten epätäydellisen lauseen lausetyyppi saadaan selville. Taulukossa 12 on nimittäin esitet- ty sekä täydellisten että epätäydellisten lau- seiden tyypit.
Konjunktiosivulauseet Tuija Määttä on ryhmitellyt ottaen huomioon konjunktion todellisen esiintymisen. Suurimman ryhmän muodostavat yhdellä konjunktiolla alkavat, pää- tai sivulauseelle alisteiset konjunktio- lauseet. Tähän ryhmään tekijän mukaan kuuluvat myös itsenäisiksi sivulauseiksi (s.
70) kutsutut lauseet, jotka näyttävät muo- dollisesti sivulauseelta, mutta joissa kon- junktiot eivät toimi konjunktion tehtävässä:
Että sinä osaatkin keksiä kaikenlaisia! Ter- mi itsenäinen sivulause jää hämäräksi.
Muissa yhteyksissä itsenäisiä sivulauseita ei käsitellä omana ryhmänään.
Lähes puolet tutkimuksesta käsittelee eri- laisia lauseensisäisiä rakenteita, jotka Tuija Määttä on jakanut lauseenvastikkeisiin ja muihin rakenteisiin. Partisiippirakennetta on työssä tarkasteltu monipuolisesti: hallit- sevaa verbiä (intransitiivinen/transitiivi- nen), sen muotoa, itse rakenteen predikaat- tia, sen muotoa, rakenteen subjektia sekä rakenteen esiintymistä pää- ja sivulauseissa sekä kertovassa tekstissä ja dialogissa.
Temporaalirakennetta on tutkittu rakenteen predikaatin muodon, subjektin ja rakenteen esiintymisen kannalta. Muista lauseenvas- tikkeista Tuija on tutkinut vain nii- den esiintymistä pää- ja sivulauseissa sekä kertovassa tekstissä ja dialogissa. Tällainen epätasainen käsittelytapa häiritsee, vaikka pienet frekvenssit toisaalta eivät ehkä mah- dollistakaan kovin monipuolista tarkastelua.
Mielenkiintoisen havainnon lukija tekee katsoessaan taulukkoa 23 sivulla 106. Ylei- sin hallitsevan lauseen verbi partisiippira- kenteen yhteydessä on vanhimmassa Tiina- kirjassa (1956) tuntea, seuraavassa (1966) nähdä ja uusimmassa (1976) huomata. Tui- ja Määttä ei kommentoi seikkaa. Voi- siko kirjojen sisältöä esimerkiksi kuvata ly- hyesti: ensin Tiina tuntee, sitten näkee ja lopuksi huomaa?
Pientä epätarkkuutta on havaittavissa
siellä täällä. Tekijä puhuu esimerkiksi an- taa-verbistä perrnissiivisen rakenteen predi- kaattina, vaikka edellä toteaa sen olevan hallitsevan lauseen predikaatti. Oudolta tun- tuu lause Olisi ihanaa olla Tarzan esimerk- kinä nesessiivirakenteesta.
Muita lauseensisäisiä rakenteita ovat ne, joita vain osa tutkijoista pitää lauseenvas- tikkeina, kuten 2. infınitiivin instruktiivi, 3.
infınitiivin abessiivi, saada tehdyksi ja tulla tehneeksi -rakenteet jne. Tekijä on laskenut näiden rakenteiden esiintymisen pää- ja si- vulauseissa sekä kertovassa tekstissä ja dia- logissa.
Väitöskirjansa loppuosassa Tuija Määttä esittää virkkeiden sisäiset rakenteet koko ai- neistossa, kertovassa tekstissä ja dialogissa.
Virkkeitä on rakenteeltaan 25 eri tyyppiä.
Tavallisin on yksin esiintyvä päälause, seu- raavaksi yleisin kahden päälauseen muo- dostama virke. Aina ei ole helppo ratkaista, onko lause pää- vai sivulause. Tekijän mielestä seuraavassa virkkeessä on neljä si- vulausetta: Jospa hän menisikin ja näyttäisi sille ruotsinopelle, mitä seuraisi, kun teki vääryyttä Tiinalle. Päälause, kaksi sivulau- setta ja päälause on analysoinnin tuloksena seuraavassa virkkeessä: Sama kai se oli, pelkäsikö ihminen takamustensa vai hen- kensä puolesta, jos molempia oli odotetta- vissa, ja molemmissa sai pelätä. Toisen- laiseenkin tulokseen voisi päätyä.
Tuija Määttä luonnehtii omaa tutkimus- taan yksinomaan kvantitatiiviseksi ja vertai- levaksi. Pakostakin hän silti joutuu välillä puhumaan tyylistä, tyylinosoittimista, kir- jailijan tavasta kirjoittaa, yleisistä ja erikoi- sista piirteistä, kirjailijan tyylin standar- doitumisesta jne. Olisi hyvä huomata, että kvantiteettien taakse on pakko välillä kur- kistaa ja että juuri sieltä takaa löytyvät se- litykset. Esimerkiksi vertailut muihin nuo- risokirjallisuudesta tehtyihin tutkimuksiin samoin kuin muihinkin kirjallisuuden tutki- muksiin tuovat väistämättä esiin tyylierot ja ne kielen ominaisuudet, jotka eroja aiheut-
tavat.
Tuija on jättänyt kommentoimat- ta, miksi Tiina-kirjoissa kertovan tekstin osuus ajan myötä vähenee ja dialogin osuus
kasvaa. Mikä merkitys sillä on itse teosten kannalta? Yhtä kiintoisaa olisi tietää, miksi kirjoissa sivulauseiden käyttö lisääntyy, kun taas epätäydellisten lauseiden määrä vähe- nee. Ovatko tähän vaikuttaneet esimerkiksi kustantajan kielelliset parannusehdotukset, kuten uusintapainoksissa ovat?
Lukijaa häiritsee taulukoiden epätasai- suus. Esimerkiksi taulukossa 2 (s. 25) ei mainita täydellisten lauseiden kokonais- määrää (vaan vasta sivulla 43). Jos lukija itse laskee taulukon 2 kokonaismäärän ja vertaa sitä samalla sivulla olevaan tauluk- koon 1, jää epäselväksi, mihin 696 lausetta on kadonnut. Lukijan oma laskutaito on koetuksella myös taulukkoja ll (s. 54), 12 (s. 56) ja 15 (s. 69) katsellessa. Lauseen- vastikkeet on taulukoitu monipuolisesti, mutta partisiippirakenteen kokonaisfrek- venssiä kuvaava taulukko on unohtunut.
Perusteellisten laskelmien ja erittäin mo- nipuolisten vertailujen jälkeen lukija odot- taa selityksiä, miten Tiina-kirjojen kielen ja sitä kautta myös nuorisokirjallisuuden kie- len ominaispiirteet eroavat muusta kauno- kirjallisuuden kielestä. Olihan tutkimuksen yhtenä tavoitteena se, mikä kielestä tekee yksinkertaisen, nuorille sopivan, ja mikä monimutkaisen. Tutkimus olisi tässä suh- teessa voinut edetä pitemmälle. Valmiina olevien laskelmien ja taulukoiden avulla voisi helposti verrata Tiina-kirjojen kieltä esimerkiksi Pauli Saukkosen tyylilajitutki- muksiin. Verrattaessa löytyisivät ne Tiina- kirjojen ominaisuudet, jotka ovat yleisiä tai- teelliselle tyylille, kirjallisuuden kielelle yleensä, ja mitkä nimenomaan nuorisokir- jallisuudelle. Näin olisi voinut todistaa tai kumota myös kirjan alussa esitetyn väit- teen, että kritiikki on pitänyt Anni Polvan kieltä puhekielenomaisena ja sen vuoksi hä- nen tyyliään kevyenä ja pinnallisena.
Tuija Määttä on väitöskirjassaan käsitel- lyt Anni Polvan Tiina-kirjojen kielen syn- taktisia ominaisuuksia monipuolisesti ja kiinnostavasti. Perusteellisesti tehdyt laskel- mat ja lukuisat taulukot tekevät tutkimuk- sesta käyttökelpoisen tilastollisen vertailu- aineiston muille samantapaisille tutkimuk- sille. Väitöskirja antaa hyvän kuvan Anni
Polvan kielestä ja sen muuttumisesta kah- den vuosikymmenen aikana.
HELENA SULKALA
Deiksis laajasti ja suppeasti
MATTı LARJAVAARA Suomen deiksis. Suo- mi 156. SKS, Helsinki 1990. 332 s. ISBN 951-717-649-X.
Yleisasetelma
Terrnillä deiksis tarkoitetaan yleisimmin sa- noen kielen elementtejä, joiden tulkitsemi- seksi tarvitaan tietoa niiden kulloisenkin esittämistilanteen keskeisistä parametreista:
puhujasta, kuulijasta, heidän sijainnistaan, puhehetkestä. Tällaiset elementit, mal- liesimerkkeinä minä, sinä, tuo, tässä, nyt, ovat pitkään olleet ongelmallisia kielifıloso- fıalle ja totuusehtopohjaiselle semantiikalle sekä nyttemmin vielä semantiikan ja prag- matiikan rajanvedolle, jos ajatellaan, että pragmatiikkaan kuuluvat ne merkityksen puolet, jotka eivät ole totuusfunktionaali- sesti kuvattavissa (ks. Levinson 1983).
Deiktiset ilmiöt ovat olennaisesti tilan- nesidonnaisia ja kuuluisivat siten pragma- tiikkaan, mutta toisaalta: ilman näiden tilannesidonnaisten merkityspiirteiden tun- temista ei edes voi sanoa, minkä proposi- tion ilmaus esittää. Semantiikan olisi tarkoi- tus käsitellä ilmausten konventionaalista, siis oletettavasti tilannetekijöistä irrotetta- vaa merkitystä, pragmatiikan sitä, miten nämä reaalistuvat tilannekohtaisiksi merki- tyksiksi. Mutta: deiktiset elementit viittaa- vat tilannetekijöihin ilmeisen konventionaa- lisesti.
Larjavaaran tutkimuksen tarkoituksena on luoda yleiskuva suomen deiktisiin jär- jestelmiin. Hänen kiinnostuksensa deiktisiin ilmiöihin on jo vanhempaa perua, onhan
