maailma ja kertoen rakentuva iden- titeetti. Miina Sillanpään säätiön jul- kaisuja A:5. Helsinki: Miina Sillan- pään säätiö.
ERIKSSON, MATS 1997: Ungdomars be- rättande. En studie i struktur och interaktion. Uppsala: Institutionen för nordiska språk.
FORD, CECILIA – THOMPSON, SANDRA A. 1996:
Interactional units in conversation:
Syntactic, intonational, and pragmat- ic resources for the management of turns. — Elinor Ochs, Emanuel A.
Schegloff & Sandra A. Thompson (toim.), Interaction and grammar s.
134–184. Cambridge: Cambridge University Press.
GOODWIN, CHARLES 1984: Notes on story structure and the organization of par- ticipation. – Max Atkinson & John Heritage (toim.), Structures of social action s. 225–246. Cambridge: Cam- bridge University Press.
HARNESS GOODWIN, MARJORIE 1990: He- said-she-said: Talk as social organi- zation among black children. Bloom-
ington and Indianapolis: Indiana Uni- versity Press.
HEINÄMAA, SARA 1996: Ele, tyyli, sukupuoli.
Tampere: Gaudeamus.
KORPIJAAKKO-HUUHKA, ANNA-MAIJA 2003:
Kyllä se lintupelotintaulujuttu siinä nyt on käsittelyssä. Afaattisten puhu- jien kielellisiä valintoja sarjakuva- tehtävässä. Helsingin yliopiston fo- netiikan laitoksen julkaisuja 46. Hel- sinki: Helsingin yliopisto.
LABOV, WILLIAM – WALETZKY, JOSHUA 1967:
Narrative analysis. – J. Helm (toim.), Essays on the verbal and visual arts s. 12–44. Seattle: University of Wa- shington Press.
MARJANEN, KAARLO 1932: Puheen emoo- tiollisesta sävelkulusta. Puhepedago- giikan psykologisen pohjan valaisua.
– Virittäjä 36 s. 279–293.
SACKS, HARVEY 1972: On the analysability of stories by children. – John J. Gum- perz & Dell Hymes (toim.), Direc- tions in Sociolinguistics: The ethno- graphy of communication s. 325–345.
New York: Holt, Rinehart & Winston.
akkoskielinen vuorovaikutus — eli keskustelut syntyperäisten ja ei- syntyperäisten kielenpuhujien välillä — on jo pitkään kuulunut toisen kielen omaksu- misen tutkimuksen kiinnostuksen kohtei- siin (Ellis 1985, 1994; Larsen-Freeman ja Long 1991). Kielen omaksumisen tutkijoi- den lisäksi myös keskustelunanalyytikot
ovat viime vuosina kiinnostuneet kakkos- kielisen vuorovaikutuksen analysoinnista.
Kiinnostuksen heräämisestä on oiva osoi- tus Rod Gardnerin ja Johannes Wagnerin toimittama Second language conversations -kirja, joka sisältää kaksitoista artikkelia, joissa tarkastellaan kakkoskielistä vuoro- vaikutusta keskustelunanalyyttisesti. Jo tätä Rod Gardner ja Johannes Wagner (toim.) Second language conversations. London:
Continuum 2004. 292 s. ISBN 0-8264-6908-6.
MONIPUOLINEN TEOS KAKKOSKIELISESTÄ VUOROVAIKUTUKSESTA
K
kirjaa ennen keskustelunanalyytikoiden kiinnostus kakkoskieliseen vuorovaikutuk- seen on näkynyt monissa artikkeleissa, esi- merkiksi Journal of pragmatics- ja Issues in applied linguistics -lehtien erikoisnume- roissa, ja meillä Suomessakin Maija Kalinin (1995) ja Salla Kurhilan (2003) väitöskir- joissa.
Kun keskustelunanalyytikot ovat otta- neet kakkoskielisen aineiston analyysinsa kohteeksi, he ovat olleet kiinnostuneita eri- toten kielen käytöstä. Kiehtova kysymys on, miten ja millä keinoin yhteistä ymmär- rystä rakennetaan, kun mukana on osallis- tujia, jotka käyttävät keskustelussa jotakin muuta kieltä kuin äidinkieltään. Toisen kie- len käytön ja kakkoskieliselle vuorovaiku- tukselle tyypillisten ilmiöiden analysointi on myös Second language conversations -kirjan tavoitteena.
Toisen kielen omaksumisen (second language acquisition, SLA) tutkimusperin- teeseen vanhastaan kuuluneen kiinnostuk- sen kohteen ja keskustelunanalyyttisen me- netelmän kohtaaminen on nostanut poh- dittavaksi monia tärkeitä kysymyksiä. Kir- jan johdannossa toimittajat toteavatkin kir- jan olevan jatkoa sille keskustelulle, jonka Alan Firthin ja Johannes Wagnerin (1997) artikkeli »On discourse, communication, and (some) fundamental concepts in SLA research» aloitti. Artikkelissaan Firth ja Wagner kritisoivat kielen omaksumisen tut- kimusta esimerkiksi siitä, että se keskittyy liiaksi oppimisen kognitiiviseen puoleen ja jättää sosiaalisen huomiotta. Heidän mu- kaansa kielen omaksumisen tutkimuksen tulisi olla tietoisempi kielen käytön kon- tekstuaalisista ja vuorovaikutuksellisista ulottuvuuksista. Wagner ja Firth peräänkuu- luttivat myös aitojen vuorovaikutusaineis- tojen käyttöä elisitoidun, tutkimusta varten koejärjestelyjen avulla hankitun aineiston sijaan. Monet kielen omaksumisen tutkijat vastasivat Firthin ja Wagnerin kritiikkiin ja
myönsivät sen monelta osin oikeaksi, mut- ta totesivat, että SLA-tutkimuksen ensisijai- sena tutkimuskohteena on kuitenkin kielen omaksuminen ja näin ollen kielen käytön tutkimus on vain osa sitä laajaa aluetta, joka SLA-tutkimuksen piiriin kuuluu (ks. esim.
Kasper 1997).
Keskustelu tästä aihepiiristä on kuiten- kin jatkunut, ja yksi paljon pohdittu kysy- mys tällä hetkellä on, miten toisen kielen oppimisen analysointiin pääsisi käsiksi kes- kustelunanalyyttisin menetelmin (ks. esim.
Brouwer ja Wagner 2004). Tämän aihepii- rin tutkimus on kuitenkin vasta aivan alus- sa, ja Second language conversations -kir- jan toimittajat toteavatkin kirjan johdannos- sa, että kirjan tarkoituksena ei ole niinkään tutkia kielen oppimista tai omaksumista sinänsä vaan kuvata yksityiskohtaisesti niitä vuorovaikutusympäristöjä ja keskustelun ilmiöitä, joissa ja joiden avulla kielen omak- sumisen on mahdollista tapahtua. Tällainen mikroanalyyttinen tarkastelu on tarpeen, jotta sen pohjalta voitaisiin myöhemmin luoda uutta, vuorovaikutuksellisempaa teo- riaa kielen oppimisesta.
AUTENTTINEN AINEISTO, MONIPUOLISET ILMIÖT
Kirjan artikkelit avaavat kakkoskielisen vuorovaikutuksen maailmaan monta ikku- naa. Tarkastelun kohteena olevien ilmiöi- den kirjo on laaja, ja aineistona olevat kes- kustelut on kerätty monenlaisista tilanteis- ta: luokkahuonekeskustelujen ja työelämän vuorovaikutustilanteiden lisäksi mukana on niin puhelimessa kuin kasvokkainkin käytyjä arkikeskusteluja. Ilahduttavan lu- kuisa on myös tarkastelun kohteena olevien kielien määrä: englanninkielisten keskus- telujen lisäksi kirjassa analysoidaan myös tanskan, japanin, ranskan, saksan ja suo- men kielellä käytyjä kakkoskielisiä keskus- teluja.
KORJAUKSET PÄÄOSASSA
Vaikka artikkeleissa esitelläänkin monia erilaisia ilmiöitä, niistä löytyy silti myös yhtenäisiä suuntauksia. Korjaus on kirjas- sa esitellyistä ilmiöistä se, josta piirtyy monipuolisin kuva. Keskustelunanalyytti- sessa tutkimustraditiossa korjaus määritel- lään toiminnaksi, jolla puututaan ongel- miin puheen tuottamisessa, kuulemisessa tai ymmärtämisessä. Korjauksen jäsenty- minen onkin yksi kirjan hallitsevista tee- moista juuri siksi, että kakkoskielisissä keskusteluissa on paljon korjauspotentiaa- lia: kun keskustelijoiden joukossa on ei-äi- dinkielisiä puhujia, ymmärtämisen tai pu- heen tuottamisen ongelmat ovat väistämät- tä keskustelussa useammin läsnä kuin äi- dinkielisten puhujien välisessä vuoro- vaikutuksessa.
Yleinen kakkoskielisistä keskusteluis- ta tehty korjausta koskeva havainto on, että korjaus näyttää liittyvän enemmän intersub- jektiivisuuden säilyttämiseen kuin kielellis- ten virheiden tai puutteiden oikaisemiseen.
Jos korjauksella puututaan kielelliseen muotoon, tämä tapahtuu yleensä ei-synty- peräisen puhujan aloitteesta. Syntyperäis- ten puhujien aloitteesta tapahtuvat korjauk- set liittyvät enemmän ymmärrysongelmien ehkäisemiseen tai korjaamiseen.
Ymmärtämisongelmien ehkäisemiseen liittyy CATHERINE E. BROUWERIN, GITTEN
RASMUSSENIN ja JOHANNES WAGNERIN artik- keli, jossa analysoidaan upotettuja korjauk- sia (embedded correction). Heidän analy- soimansa upotetut korjaukset tapahtuvat yleensä vierusparin jälkijäsenessä, jossa ne sujautetaan muun toiminnan sisään. Näitä korjauksia tehdään siksi, että vierusparin etujäsenessä on ollut ilmaus, joka on joko moniselitteinen tai kielellisesti puutteelli- nen ja joka saattaisi johtaa ymmärtämisen ongelmiin. (Ks. myös Kurhila 2001, 2003.) Kielellisen muodon korjaamiseen liitty-
vät puolestaan BROUWERIN analysoimat kor- jaussekvenssit, joissa on kysymys ääntä- misongelmista. Näissä sekvensseissä yleen- sä ei-syntyperäinen puhuja osoittaa olevan- sa epävarma jonkin sanan ääntöasusta. Syn- typeräinen puhuja puolestaan reagoi epä- varmuuden merkitsimiin ja tulee apuun ääntäen vaikeuksia tuottaneen sanan stan- dardinmukaisessa asussa.
Ymmärtämisongelmista selvitään yh- teistyöllä myös MARIA EGBERTIN, LILO NIE-
BECKERIN ja SABRINA REZZARAN artikkelissa esitellyssä erittäin pitkässä ja monipolvises- sa korjaussekvenssissä. Heidän analyysin- sa osoittaa, että vaikka yhteisen ymmärryk- sen rakennuspalikat alkavat olla vähissä, keskustelijat eivät silti anna periksi, vaan ymmärrysongelmia ratkotaan niin pitkään, että yhteinen sävel jälleen löytyy. Tämä il- miö lienee yhteydessä tutkittavien keskus- telujen autenttisuuteen: koska keskusteluilla on merkitystä keskustelijoille itselleen, he ovat myös valmiita panostamaan ymmär- ryksen rakentamiseen. Keskustelijoiden sin- nikkyys näkyy myös HARRIE MAZELANDIN ja MINNA ZAMAN-ZADEHIN artikkelissa, jossa tarkastellaan suomen opintojen alkuvai- heessa olevien oppijoiden kahdenvälisiä keskusteluja. Mazeland ja Zaman-Zadeh analysoivat erityisesti sekvenssejä, joissa yksittäinen sana tuottaa ymmärrysongel- man, ja havaitsevat, että oppijoilla on vähäi- sestä kielitaidostaan huolimatta moninaisia keinoja sanan merkityksen selittämiseen.
Myös JUNKO MORIN artikkelin aineisto on peräisin luokkahuoneesta, pienryhmä- keskustelusta, jossa japaninopiskelijoiden tehtävänä on haastatella luokkahuoneessa vieraana olevia syntyperäisiä japaninpuhu- jia. Morin mielenkiinto kohdistuu korjauk- siin, erityisesti sellaisiin jaksoihin, joita SLA-tutkimuksissa on aikaisemmin nimi- tetty merkitysneuvotteluiksi. Artikkelissaan Mori pohtii aikaisempaa merkitysneuvotte- luista tehtyä tutkimusta ja toteaa, että edel-
leen tiedetään vain vähän siitä, miten ja millä keinoin toisen kielen oppijat ja käyt- täjät osallistuvat keskustelutilanteisiin niin luokkahuoneessa kuin sen ulkopuolellakin.
Tämän takia mikroanalyyttinen, yksityis- kohtiin pureutuva tutkimus on edelleen tar- peen, ennen kuin ilmiöitä aletaan luokitel- la, vertailla tai laskea.
KESKUSTELUA IDENTITEETEISTÄ
Toinen kirjan artikkeleita yhdistävä ilmiö liittyy puhujaidentiteetteihin. Identiteette- jä tarkastelee esimerkiksi SALLA KURHILA, jonka aineistona ovat asiointikeskustelut.
Näissä toimistoihin, hotellin vastaanottoon tai linja-autoaseman infopisteeseen sijoit- tuvissa asiointikeskusteluissa syntyperäiset puhujat näyttävät pysyttäytyvän institutio- naalisessa identiteetissään, toimistovirkai- lijoina. He eivät helposti omaksu kielen asiantuntijan tai opettajan identiteettiä, vaikka siihen keskusteluissa tarjoutuisikin mahdollisuus. Jos asiantuntijan tai noviisin identiteetit nousevat keskustelussa näky- viksi, tämä tapahtuu yleensä ei-syntyperäi- sen puhujan aloitteesta.
Syntyperäiset puhujat pyrkivät kirjan artikkeleiden perusteella ylipäätään pikem- minkin auttamaan kielellisesti taitamatto- mampia osallistujia kuin korostamaan omaa kielellistä asiantuntijuuttaan. Esimer- kiksi TEREL SKÅRUP analysoi artikkelissaan sitä, millaisin keinoin keskusteluun osallis- tumaton tai kielellisesti taitamattomampi osallistuja voidaan vetää mukaan sanan- vaihtoon. Näiden keinojen joukossa kes- kustelun kielen valinta tai vaihtaminen on tärkeässä osassa.
Identiteetteihin ja niiden liikuteltavuu- teen liittyy myös LORENZA MONDADAN artik- keli. Siinä tarkastellaan videoneuvotteluja, joissa äidinkieleltään saksan- ja ranskankie- liset kirurgit neuvottelevat työhönsä liitty- vistä kysymyksistä. Näissä neuvotteluissa
on neuvoteltava myös käytettävästä kieles- tä: siitä, puhutaanko saksaa, ranskaa vai englantia. Kielen vaihtuessa muuttuu myös näkemys siitä, miten muut neuvottelijaan tai neuvotteluryhmään suhtautuvat tai mil- lä tavalla neuvottelijat itse itsensä esittävät.
Mondada osoittaa analyysissaan havainnol- lisesti, miten esimerkiksi saksankielisestä ryhmästä piirtyy tilanteesta riippuen kuva ei-ranskaa puhuvana, ranskan kielen taitoi- sena, saksankielisenä tai monikielisenä ryh- mänä.
KAKKOSKIELISET KESKUSTELUT OVAT NORMAALEJA KESKUSTELUJA
»It is doing the work that matters, not the talking about it», totesi Emanuel Schegloff, kun häntä haastateltiin keskustelunanalyy- sin käytöstä kakkoskielisen keskustelun analysoinnissa (Wong ja Olsher 2000: 126).
Näyttää siltä, että tämän kirjan artikkeleis- sa panostetaankin nimenomaan työn teke- miseen eli aineiston analysointiin. Esimer- kiksi menetelmällisiä kysymyksiä ei sivu- ta kuin muutamassa kirjan artikkelissa (ku- ten JEAN WONGIN ja DAVID OLSHERIN artik- keleissa), ja niissäkin vain ohimennen.
Aikaisemmissa tutkimuksissa keskus- telunanalyysin käyttöä kakkoskielisen vuo- rovaikutuksen analysoinnissa on kuitenkin pohdittu ansiokkaasti (Kalin 1995; Kurhila 2000; Schegloff, Koshik, Jakoby ja Olsher 2002). On mietitty esimerkiksi, hankaloittaa- ko analyysin tekoa se, etteivät keskustelijat keskenään tai keskustelijat ja analysoija vält- tämättä jaa paljoakaan yhteistä kielellistä tai kulttuurista tietoa. Keskustelunanalyysin yhtenä perusajatuksena on, että juuri keskus- telijoiden yhteinen tieto ja saman kulttuurin jäsenyys mahdollistavat keskustelukumppa- neiden vuorojen tulkinnan. Kirjan artikke- leissa ei kuitenkaan pysähdytä pohtimaan esimerkiksi intersubjektiivisuuden toteutu-
misen edellytyksiä, vaikka analysoitava ai- neisto ja artikkeleissa esitetyt kysymykset antaisivat siihen oivan mahdollisuuden.
Kirjan toimittajat toteavat kirjan päälöy- döksen olevan, että kakkoskieliset keskus- telut ovat normaaleja keskusteluja. Niitä voidaan tutkia ja kuvata samoilla menetel- millä kuin äidinkielistenkin puhujien kes- kusteluja. Kirjan artikkelit osoittavatkin analyyseillaan, että näin on. Näyttää siltä, että kakkoskielisestä vuorovaikutuksesta ei kovin helposti ole löydettävissä sellaista ilmiötä, jota ei löytyisi myös äidinkielisten puhujien vuorovaikutuksesta. Kirjassa on vain muutama artikkeli, joiden esittelemän ilmiön voisi ajatella olevan sidoksissa ni- menomaan siihen tosiseikkaan, että muka- na on ei-syntyperäisiä puhujia. JEAN WONG
käsittelee artikkelissaan vuorojen välisiä taukoja (delay). Hän pohtii, saattaisiko näil- lä tauoilla olla kakkoskielisessä vuoro- vaikutuksessa erilainen tehtävä kuin synty- peräisten puhujien keskustelussa, jossa vuorojen välisten taukojen ja viivytysten ajatellaan usein liittyvän esimerkiksi prefe- roimattomaan toimintaan. Wong arvelee, että hänen analysoimissaan tapauksissa tauot saattavat liittyä siihen, että kakkoskie- lisen keskustelun vuoronvaihtoa ohjailevat osittain erilaiset normit kuin syntyperäisten puhujien keskusteluissa.
Kakkoskieliselle keskustelulle tyypilli- senä olisi mahdollista pitää myös DONALD
CARROLLIN ja DAVID OLSHERIN esittelemiä il- miöitä. Carroll tutkii artikkelissaan ei-syn- typeräisten puhujien tuottamia vuoron aloi- tuksia, joissa on usein itsekorjauksia, uudel- leenaloituksia ja taukoja. Hän kuitenkin havaitsee, että kielen oppijat käyttävät uu- delleenaloituksia keskustelussa samaan ta- paan kuin syntyperäisetkin, esimerkiksi sik- si, että osa aloituksesta on osunut päällek- käispuhuntaan edellisen vuoron kanssa.
Olsherin tarkastelun kohteena ovat pu- humalla aloitetut ja eleiden avulla loppuun
saatetut vuorot. Olsher pohtii artikkelissaan kiinnostavasti sitä, mikä on vuoro ja voiko elein loppuun saatettuja lausumia nimittää vuoroiksi (turn), koska vuoron määritel- mään kuuluu käsitys siitä, että vuorot ovat kieliopillisesti, pragmaattisesti tai intonaa- tion kannalta selvästi loppuun saatettuja.
Hänen tarkastelemansa »hybridivuorot»
ovat syntaktisesti ja intonaation kannalta keskeneräisiä, vaikkakin pragmaattisesti loppuun saatettuja. Olisi helppo ajatella, että ei-syntyperäiset puhujat lopettavat vuoronsa eleiden avulla, koska heillä on vaikeuksia löytää sanoja ilmaisemaan haluamaansa merkityssisältöä ja että Olsherin esittelemä ilmiö olisi näin ollen kakkoskieliselle kes- kustelulle ominainen. Olsher kuitenkin käyttää artikkelissaan aineistona myös syn- typeräisten puhujien välisiä keskusteluja.
Niistä on löydettävissä samanlainen ilmiö, jolla voi olla monia erilaisia vuorovaikutuk- sellisia tehtäviä. Olsherin artikkeli nostaa- kin pohdinnan kohteeksi metodologisen kysymyksen siitä, olisiko äidinkielisten pu- hujien välisten keskusteluiden käyttö vertai- luaineistona kakkoskielistä vuorovaikutusta analysoitaessa entistä useammin tarpeen.
Tässä artikkelissa vertailuaineistosta näyt- tää olevan selvä analyyttinen hyöty.
Myös aikaisempien tutkimusten käyttö vertailuaineistona on mahdollista. Näin te- kee artikkelissaan ROD GARDNER, joka ana- lysoi syntyperäisten puhujien tuottamia useamman vuoron rakenneyksikön mittai- sia kysymyksiä. Hänen analysoimissaan tapauksissa puhujat esittävät kysymyksen, jota he sitten heti samassa vuorossaan muotoilevat toisenlaiseen kielelliseen asuun — joskus useammankin kerran perä- jälkeen. Voisi ajatella, että natiivit muok- kaavat puhettaan, jotta siitä tulisi ei-synty- peräiselle puhujalle ymmärrettävämpää.
Pohdittuaan syntyperäisten vuorovaikutuk- sesta tehtyjä samantyyppisiä havaintoja Gardner kuitenkin päätyy toteamaan, että
kysymysten uudelleenmuotoilu liittyy pi- kemminkin pyrkimyksiin välttää preferoi- mattomia vastauksia kuin ymmärtämisen helpottamiseen.
LOPUKSI
Second language conversations on ensim- mäinen keskustelunanalyyttistä kakkos- kielitutkimusta laajasti esittelevä kokooma- teos. Siinä onnistutaan kartoittamaan kak- koskielisen vuorovaikutuksen kenttää laa- jasti ja monipuolisesti niin tutkittujen ilmiöi- den, vuorovaikutustilanteiden kuin vuoro- vaikutuksessa käytettyjen kielienkin suh- teen. Vaikka monipuolisuus onkin ansio, olisi kirjan luettavuus kuitenkin todennäköi- sesti parantunut, jos se olisi jaettu esimer- kiksi ilmiöiden, käytetyn aineiston tai tutkit- tujen kysymysten mukaan selvemmin eri osioihin. Koska kirja on ensimmäinen näin laaja teos, jossa keskustelunanalyysia käy- tetään systemaattisesti kakkoskielisen kes- kustelun analysointiin, olisi sen artikkelei- den toivonut sisältävän enemmän metodo- logista pohdintaa. Esimerkiksi litterointi- kysymyksiä kirjassa käsitellään vain lyhyes- ti johdannossa, vaikka litterointi on olennai- nen osa keskustelunanalyyttistä tutkimus- prosessia ja ei-syntyperäisten puhujien pu- heen litterointi paikoin hyvin haasteellista.
Ylipäätään kakkoskielisten keskustelujen litterointikysymyksistä on kirjoitettu yllät- tävän vähän (ks. kuitenkin Markee 2000).
Kirja inspiroi kuitenkin varmasti jokais- ta syntyperäisten ja ei-syntyperäisten puhu- jien vuorovaikutuksen tutkijaa. Se tarjoaa kiinnostavia näkökulmia myös kielenope- tuksesta kiinnostuneille, koska se onnistuu valaisemaan varsin laajasti kysymystä sii- tä, mitä vuorovaikutuksellisesti tarkoittaa olla toisen kielen puhuja. Kirjassa on laaja ja teemoja yhteen kokoava johdanto, jossa kuvataan myös keskustelunanalyyttinen tutkimusprosessi tiiviisti mutta seikkaperäi-
sesti. Menetelmää tuntematonkin lukija päässee johdannon avulla hyvin perille ta- vasta, jolla keskustelunanalyyttistä tutki- musta tehdään, sekä niistä näkemyksistä, joille metodi perustuu.
Koska kakkoskielisen vuorovaikutuk- sen keskustelunanalyyttinen tutkimus on melko uutta, monet kirjan artikkeleissa esi- tellyistä tutkimuksista ovat vielä alkuvai- heessa. Silti kirja täyttää sen tehtävän, min- kä se itselleen johdannossa asettaa: se ku- vaa kakkoskielistä vuorovaikutusta, toisen kielen käyttöä ja niitä vuorovaikutuksen ilmiöitä, joissa kielen omaksumisen on mahdollista tapahtua.
NIINA LILJA
Sähköposti: nililja@campus.jyu.fi LÄHTEET
BROUWER, CATHERINE – WAGNER, JOHANNES
2004: Developmental issues in se- cond language conversation. – Jour- nal of applied linguistics 1 s. 29–47.
ELLIS, R.1985: Understanding second lan- guage acquisition. Oxford: Oxford University Press.
–––– 1994: The study of second language acquisition. Oxford: Oxford Univer- sity Press.
FIRTH, ALAN –WAGNER, JOHANNES 1997: On discourse, communication, and (some) fundamental concepts of SLA research. – The modern language journal 81 s. 285–300.
Issues in applied linguistics 2000, 11 (1).
Journal of pragmatics 1996, 26 (2).
KALIN, MAIJA 1995: Coping with problems of understanding: Repair sequences in conversations between native and non-native speakers. Jyväskylä: Stu- dia Philologica Jyväskyläensia.
KASPER, GABRIELE 1997: »A» stands for acquisition: A response to Firth and
Wagner. – Modern language journal 81 s. 307–312.
KURHILA, SALLA 2000: Keskustelunanalyy- sin esittelyä ja rajankäyntiä — kak- koskielisten keskustelujen haaste. – Kari Sajavaara & Arja Piirainen- Marsh (toim.), Kieli, diskurssi ja yh- teisö s. 359–381. Jyväskylän yliopis- to: Soveltavan kielentutkimuksen keskus.
–––– 2001: Correction in talk between na- tive and non-native speaker. – Jour- nal of pragmatics 33 s. 1083–1110.
–––– 2003: Co-constructing understand- ing in second language conversation.
Helsinki: Helsingin yliopiston suo- men kielen laitos.
LARSEN-FREEMAN, DIANE – LONG, MICHAEL
H. 1991: An introduction to second language acquisition research. New York: Longman.
MARKEE, NUMA 2000: Conversation analy- sis. Mahwah: Lawrence Erlbaum Associates.
SCHEGLOFF, EMANUEL – KOSHIK, IRENE – JA-
KOBY, SALLY – OLSHER, DAVID 2002:
Conversation analysis and applied linguistic. – Annual review of applied linguistics 22 s. 3–31.
WONG, J. – OLSHER, D. 2000: Reflections on conversation analysis and nonnative speaker talk: An interview with Ema- nuel A. Schegloff. – Issues in applied linguistics 11 s. 111–128.
FINN LECTURA Rautatieläisenkatu 6 00520 Helsinki
p. 020 7489 485 f. (09) 1464 370 www.finnlectura.fi
Suomi vieraana kielenä -oppimateriaalit
Eila Hämäläinen – Leena Silfverberg
Kiva juttu!
Suomea venäjänkielisille
Suomen kielen oppikirja venäjänkielisille maahanmuuttajille.
Kirja esittelee jokapäiväisessä elämässä keskeistä sanastoa, tutustuttaa kielen perusrakenteisiin ja antaa tietoa Suomesta ja suomalaisista. Säännöt ja selitykset myös venäjäksi.
Leena Silfverberg – Leila White
Supisuomea
Vieraskielisille aikuisille suunnatussa suomen kielen peruskurssissa harjoitellaan erilaisia arkipäivän puhe- tilanteita ja esitellään havainnollisesti suomen kielen kielioppi. YLE Opetusohjelmien tuottamaan Supisuomea-monimediasarjaan liittyy lisäksi CD, TV-ohjelma (myös video- ja DVD-tallenteena) sekä verkkokielikoulu (www.yle.fi/opinportti/supisuomea).
Tulossa:
Ideareppu Kommunikatiivisia harjoituksia suomen tunnille
Suomea jokaiseen päivään Sanastoharjoituksia
