Tunturiluonto ja ihminen näkymä

126

Alue- ja ympäristötutkimuksen

Tunturiluonto ja _ihminen

OLAVI HEIKKINEN

Maontieteen laitos, Oulun yliopisto

Esittelen Suomen Akatemian rahoittaman kol- mivuotisen tutkimushankkeen, jonka täydellinen nimi on: >>Luonnontekijöiden ja ihmistoiminnsn vsikutukset ympäristöön Pohjois-Suomen kor- keills alueillu>>. Tähän Oulun yliopistossa suori- tettavaan hankkeeseen osallistuu I

I

opiskelijaa tähtäimenään FK-tutkintoon tarvittava opinnäy- tetyö. Opiskelijoista kahdeksan edustaa maan- tiedettä ja _kolme kasvitiedettä. Tutkimusryhmän vastuullinen johtaja on apulaisprofessori Olavi Heikkinen (maantiede). Tutkimusryhmän mui- na ohjaajina toimivat dosentti Jouko Alestalo (maantiede), apulaisprofessori Seppo Eurola (kasvitiede) ja apulaisprofessori Satu Huttunen (kasvitiede). Hanketta on toteutettu ^vuodesta

1989 alkaen

ja

_{se on}

jo

loppuvaiheessaan.

Tutkimushankkeen tqustsnø oli viime vuosi- na käyty keskustelu korkeiden alueiden metsien hakkuista ja niihin liittyvistä riskeistâ, tunturei-

den laajentuneen matkailu- ja virkistyskä¡ön se- kä ilman epäpuhtauksien aiheuttamista ympäris- tön

ja

maiseman vaurioista.

Hankkeen tovoitteena on tarkastella mahdol- lisimman monipuolisesti luonnonoloja ja _ihmi- sen toimintoja, niiden alueellista vaihtelua ja muuttumista sekä vaikutuksia kasvipeitteeseen, ympäristöön ja _{maisemaan Kuusamon, Peräpoh-} jolan ja Lapin korkeilla alueilla aina boreaalisen havumetsävyöhykkeen pohjoisrajalle _saakka (ku- va

l).

Pyrkimyksenä on lisätä tietoa kasvillisuu- den planetaarisesta, maritiimis-kontinentaalisesta ja hypsografisesta vyöhykkeisyydestä sekä kas- vipeitteen vaurioalttiudesta ihmisen toimintoihin

-

^kuten hakkuisiin, tallaantumiseen ja _{ilman ke-} mikalisoitumiseen

-

nähden. Puuston tutkimuk-

seen liittyy kasvitautien, hyönteistuhojen, ilman epâpuhtauksien, hakkuiden, muokkauksen sekä aluskasvillisuuden ja maanpinnankulumisen vai- kutusten selvittäminen. Matkailuun ja talviurhei- luun liittyvän rakentamisen vaikutukset ympäris- töön ja maiseman muutoksiin muodostavat yh- den tutkimusaiheen.

Tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa metsävarojen kä)ttöä sekä loma-alueiden, retkei- lyreittien ja laskettelurinteiden rakentamista ku- ten myös harkittaessa suojelutoimia metsien la- kialueilla ja pohjoisilla reunavyöhykkeillâ. Tut- kimushankkeella on tieteellisten ja käytännöllis-

TERRA 104:21992

(.r5

o joenpää

q

iç

erft-_{):t e}

_ [apE]i¡r¡

\

'aPyhàtuntur¡

\

Riis¡tunturfi

\ØôÊ

, -1;"

s

^;¡å\

^*

F"TO . -a ^-

0 oY tt'

Kuva

1.

Tutkimushankkeen kohdealueet esittävä kartta. Pisteytetyt alueet kuvaavat yli 300 m mpy. ko- hoavia lakialueita (Lãhde: Suomen kartasto, vihko 234 Metsätalous).

ten tavotteiden ohella keskeisesti koulutukselli- nen merkitys.

Tutkimusmenetelmiri on ongelmien moninai- suudesta johtuen lukuisia. Menetelmiä luonneh- ditaan tarkemmin seuraavassa esiteltäessä tutki- mushankkeen eri aiheet. Ensin esitellään lyhyes-

ti

kuusi vielä selvästi keskeneräistä työtä ja _sen jälkeen neljä loppuun tai lähes loppuun saatet- tua työtä hieman seikkaperäisemmin. Tutkimuk- sen tekijöiden nimet mainitaan.

1.

>>Pyhcitunturin geomorfologiset muodot jø

prosessit>>, Minna Hänninen. Hän on tehnyt kau- kokartoitustulkintoja ja kenttatciitä Pelkosennie- men Pyhätunturi-jakson alueella. Muodostumia kartoitetaan mustavalkoisten stereokuvien, inf- rapuna-väârävärikuvien ja karttojen avulla, kun

Heikkinen, Olavi (1992). Tunturiluonto ja ihminen. Terra 104:2, 126–128.

© 2020 kirjoittaja. Kirjoitus on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0) -lisenssillä.

TERRA 104:21992

ensin on haettu tulkintaperusteet suorittamalla maastohavaintoja ja maaperäâ koskevia analyy- seja.

2.

>>Yllcistunturín ilmaston korkeusvyc)hyk- keisyys>, Timo Kurula. Sää-

ja

ilmastohavain- noinnissa keskitytään lähinnä ilman lâmpötilan seurantaan tunturin eri vertikaalivyöhykkeissä.

Myös maaper¿in lâmpötilaa mitataan.

3.

>>Puuston luontøinen uudistuminen met-

sd n r aj øv y öhy k keessei>>, J aana Vormisto. Hän on inventoinut taimet ja selvittänyt niiden elinvoi- maisuuden Metsäntutkimuslaitoksen ^vuosina

1983 ja 1984 perustamilla ja inventoimilla 66 koe- alalla,

jotka

jakaantuvat kuuden

eri

tunturi- alueen metsânrajavyöhykkeeseen: Riisitunturi, Pyhätunturi, Ylläs, Alajoenpää ja Urupää Saa-

riselällä sekä Jehkatsin alue Kilpisjärvellä.

4.

>>Avohakkuualojen uusiutumiseen vaikut- tøvøt tekijcit>, Jukka Poikonen. Hänen tehtävä- näân on ollut inventoida hakkuualueiden taimi- koita Pyhätunturin ympäristössä.

5.

>>Tunturimetsien ilmunsssstevauriot>>, Eija Kukkola. Hän on kerännyt erâitä idikaattorila- jeiksi osoittautuneita jäkäliä sekä neulasaineis- toa ilman epäpuhtauksien esiintymisen ja _vaiku- tusten tutkimiseksi neljältä tunturilta eri korkeus- vyöhykkeiltä ja ekspositioista: Riisitunturi, Py- hätunturi, Ylläs sekä Alajoenpää Saariselällä.

6.

>>Tunturimetsien kasvituudit

ja

hyönteis- vauriot>>, Kirsi Laakso. Hän on työskennell¡ sa- moilla neljällä tunturilla kuin Eija Kukkola. Hän on koonnut noiden tunturien lakimetsistä aineis- ton sienitautien ja hyönteistuhojen esiintymises-

tä eri

korkeusvyöhykkeillä

ja

ekspositioissa.

Työssä on kältetty Metsäntutkimuslaitoksen laa- timaa vaurioinventointilomaketta. Harsuuntumi- sen ja neulasten värimuutosten arvioinnin lisäk- si neulasista otetaan n¿iytteet, jotka _tutkitaan ste-

reomikroskoopilla ja pyyhkäisyelktronimikros- koopilla biottisten tuhonaiheuttajien selvittämi- seksi.

7.

>>Pyhc)tunturin kansøllispuiston metsri-

ia

tunturikangaskasvillisuustyypit

jo

korkeusvyö- hykkeet>, Jyrki Autio ja Marjo Kinnunen. Tut- kimusta on tehty Pyhätunturi-jakson ^Laaka- ja Peurakerolla. Laadituille profiililinjoille ^{on teh-} ty eri korkeuksille näytealat, joista on määritet- ty mm. kasvipeite ruutuanalyyseillä. Aineiston analysoinnissa on käytetty kasvillisuuden luokit- telujärjestelmiä

ja

tilastollisista menetelmistâ etenkin Groupage-ajoa

ja

faktorianalyysiä.

Groupage-ohjelmalla kaikkiaan 50 näytealaa ryhmittyivät seitsemäksi pâäryhmäksi, jotka ni- mettiin eri metsä- ja tunturikangaskasvillisuus- tyypeiksi. Kasvillisuustyyppien sisäistä vaihtelua

tutkittiin

faktorianalyysillä. Faktorianalyysissä

Alue- ja ympäristötutkimuksen .

.

¹²⁷

usean lajin muodostamat osakasvustot ryhmit- tyvät faktoreiksi. ^Työssâ päädyttiin kolmen ja neljän faktorin ratkaisuihin. Samalla tavalla ni- mettyjä faktoreita ei esiinny eri metsätyypeillä.

Sen sijaan monet faktorit muistuttavat paljon toi- siaan ja _ovat siksi ilmeisesti kasvisosiologisessa mielessä paljon toistensa kaltaisia; tâllaisia ovat esimerkiksi EMT:n Linnsea-Dicranum-Pleuro- zium faktori ja sEMT:n Pleurozium-Dicrsnum- Arct ostaphylos faktori.

Pyhätunturilla voidaan erottaa kaksi kasvilli-

suuden vyöhykettä: pohjoisboreaalinen havumet- sävyöhyke ja orohemiarktinen vyöhyke eli met- sätundra, jossa kuusi ja mänty korvautuvat lâ- hinnâ tunturikoivulla. Ekspositio ja edafiset te- kijät kuten rakkakentät vaikuttavat voimakkaasti puiden, puulajien ja kasvillisuustyyppien paikal- liseen esiintymiseen.

8.

>>Pyhritunturin puustoonalyysit>>, Mervi Sonninen. Tutkimusta on tehty Pyhätunturi-jak- son Laakakerolla. Eri korkeuksilta ja ekspositi- oista valituilta näytealoilta ⁽²⁰

m x

²⁰ m) mi- tattiin puiden pituus

ja

paksuus

ja

mâäritettiin puiden terveydentila, kasvumuodot sekä mahdol- liset vegetatiiviseen kasvuun pyrkivät oksataivuk- kaat. Puustotutkimukset kuten kaikki tutkimus- hankkeen kasvillisuustutkimukset suoritettiin ^yh- täläisen ohjelman mukaisesti, jota varten on laa- dittu esitutkimuksissa kokeillut yksityiskohtaiset ohjeet

ja

havaintolomakkeet.

Lustojen leveydet mitattiin noin ^{150 männys-} tä tai ^kuusesta puiden ikäsuhteiden ja _dendro- kronologisten tutkimusten suorittamiseksi. Esi- merkiksi lâmmin 193O-luku ilmenee metsänraja- puiden voimistuneena paksuuskasvuna. Useat lustosarjat sisältävät ns. valelustoja tai puuttu- via lustoja, mikä on vaikeuttanut dendrokrono- logisia tutkimuksia.

Huomattavat puiden latvavauriot ^yleistyvät voimakkaasti 350 metrin korkeuden yläpuolella (tykkyraja).

Liki

samalla korkeudella lisääntyy selvästi myös >leveähelmaisten>, oksastamaan pyrkivien kuusten lukumäärä. Suunnilleen samal- la korkeudella havupuiden suhteellinen lukumää-

rä

pinta-alayksikköä kohti vâhenee

ja

puiden korkeus ^pienenee. Metsänraja sijoittuu noin 420

metriin ja puuraja noin 460 metriin.

9.

>>Kasvi-

jø

maapeitteen kuluminen sekri roskaantuminen

-

^tut kimuskohteena Pyhritun- turin kansallispuisto>, Rauno Ukkola. Tutki- muksen lähtökohtana on havainto, että kasva- vat matkailijamäärät johtavat varsinkin ^suosit- tujen tunturialueiden ^kasvi- ja maapeitteen ku- lumiseen ja roskaantumiseen, mikä yhdessä esi- merkiksi laskettelurinteiden raivauksen kanssa ai- heuttaa rajuja ympäristö- ja maisemamuutoksia.

128

Alue- ja ympâristötutkimuksen

Tästä saattaa koitua pitkan ^päälle haittaa paitsi luonnolle myös matkailutaloudelle.

Tutkimuksessa selvitetään mm. poron ja ihmi- sen osuutta Pyhätunturin kansallispuiston kas- villisuuden kulumiseen. Sitä varten tutkittiin kas-

villisuutta, etenkin jâkälää, _samoin kuin poron

kesä- ja talvipapanoita ruutuanalyysillä, ruutu- koko 50 cm

x

^{50 cm.} Näin selvitettiin myös si- tä, häiritseekö matkailu porojen laidunnusta kan- sallispuistossa tai sen tietyissä osissa. Matkailun kulutusta tutkittaessa mitattiin polkujen ^leveyk-

siä.

Kasvillisuuden yleistä kulutuskestävyyttä määritettiin kasvillisuustyypeittain ünj amenetel- mällä käyttäen apuna ilmakuvia, alueelta jo _en-

nen tehtyä kasvillisuusk arttaa ja maastohavain- toja. Niin luotiin Pyhätunturille oma kasvillisuu- den kulutuskestävyysluokitus.

Pyhätunturilla matkailun aiheuttama kulunei- suus todettiin huomattavasti vähäisemmäksi kuin esimerkiksi Saariselän suosituilla alueilla. Yksi syy tähän on, että Peräpohjolan metsäkasvilli- suusvyöhykkeeseen kuuluva Pyhätunturi, joka li- säksi jää ilmastollisen metsänrajan alapuolelle, ei ole kasvillisuudeltaan yhtä herkkä kuin Met- sä-Lapin tunturit. Kulutusherkiksi todettiin suo- alueet sekä näitä ylempänä sijaitsevat tuulenpiek- sämäkankaat, joiden harva puusto ei kykene ka- navoimaan polkuja ja kulutusta, samoin kuin la- kialueet, jotka ovat herkkiä alhaisen kasvillisuu- den tuottokyvyn vuoksi. Herkkiä ovat myös kaikki kaltevat pinnat ja kivisten alustojen kui- vahkot kankaat. Näköalapaikat

ja

opastustau- lujen vierustat ovat kuluneita. Laskettelurinteet

ja

niiden nurmetukset luovat oudon maisema- kontrastin rakkaisten rinteiden keskeen.

Poroja on Pyhätunturin matkailualueen lähet-

tyvillä enemmân kuin seudun erämaavyöhyk- keessä; esimerkiksi Saariselällä tilanne on päin- vastainen. Pyhätunturilla porot ovat tottuneet ih- misten ruokintaan, ja ehkä myös keinotekoises- ti heinitet¡ rinteet houkuttelevat poroja. Poron humukselle kuluttamat alueet ovat puistossa sil-

ti

vähäisiä. Sen sijaan poro on muuttanut suu- resti jäkäläkankaiden alkuperäistä kasvillisuut-

TERRA t04:21992

ta: esimerkiksi palleroporonjäkälän peittävyys on hyvin vähäinen ja jäkälä _on mäntymetsissåi erit- täin lyhyttä.

10.

>>Pyhätunturin matkqilualueen msisema

jo

kaavoitus>, Kirsi Karhio. Hän tutki matkai- lusta koituneita maisemamuutoksia Pyhätuntu- rin kansallispuistossa ja sen lähialueella. Paino- piste on matkailuun liittyvän rakentamisen ku- ten infrastruktuurin ja loma-asutuksen aiheutta- massa maisemamuutoksessa alkaen vuodesta 1936, jolloin alueen järjestynyt matkailupalvelu alkoi. Kiihkeä rakennustoiminta käynnistyi 1980;

luvulla ja jatkuu yhä. Kehnosta suunnittelusta ja

tietäm¿ittömyydestä johtuen rakentamisessa ei ole

otettu läheskään tyydyttâvästi huomioon Lapin oloja, ei sen luonnon kapasiteettia eikä rakennus- tyyliä. Niin matkailurakentaminen on ekologisine ja esteettisine virheineen muodostumassa uhkaksi maisemalle, matkailuelinkeinon perustalle. Siinä on Lapin dilemmaksi nimetty ongelma.

Maisemamuutosten tutkimisessa hyödynnettiin eri-ikäisiä ilmakuvia ja karttoja, valokuvia, vi- ranomaisten ja asiantuntijoiden lausuntoja, kun- nan arkistoja ja Pyhätunturi Oy:n toimintaker- tomuksia. Maankä¡ön suunnittelun ja _ohjaami-

sen tutkimisessa käytettiin hyväksi useita alueel- le laadittuja suunnitelmia sekä vahvistettuja ja luonnosvaiheessa olevia eri tasoisia kaavoja.

Esimerkiksi alueen yleiskaavoitus on ollut ^pal- jolta jo tapahtuneiden toimintojen kirjaamista ei- kä tehtävänsä mukaista maankäytön suunnitte- lua ja ohjailua. Yleensäkin kaavoituksella on ol- lut vaikeuksia pysyä rakentamisen mukana, mi- kä on kyseenalaistanut kaavoituksen roolin mai- seman muuttumista ohjaavana ja kontrolloiva-

na tekijänâ. Maisemasuunnittelua tulisi tästä läh- tien toteuttaa jo kaavoituksessa, _sen kaikilla ta- soilla. Parannusta nykyiseen tilanteeseen toivoi-

si tuovan

l.

9. 1990 voimaan tulleen rakennuslain uudistuksen, joka velvoittaa ottamaan huomioon mm. virkistyksen ja _matkailun suunnittelussa eri seikat luonnonvarojen

ja

ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla.