Esseitä inhimillisen pääoman kehityksestä, palkkadynamiikasta ja kirkkoon kuulumisesta
*Torsten Santavirta Apulaisprofessori
swedish institute for social research (soFi), tukholman yliopisto
V
äitöskirjani koostuu neljästä empiirisestä esseestä, jotka kuuluvat soveltavaan mikrotalo- ustieteeseen. ensimmäisessä esseessä vertail- laan palkkasopimusmalleja toisiinsa hyödyntä- en suomalaista henkilötason aineistoa työnte- kijöiden palkoista. toinen ja kolmas essee keskittyvät lapsuudessa koetun väliaikaisen kasvuympäristön pitkäaikaisvaikutuksiin, ja niissä käytetään suomen sotalapsista kerättyä aineistoa. Neljännessä esseessä tutkitaan kir- kollisveron vaikutusta kirkkoonkuulumispää- tökseen.Väitöskirjan johdantoluvussa pyrin sijoitta- maan esseiden tulokset laajempaan kontekstiin.
esittelen johdannossa jokaisen esseen tutki- muskysymykseen liittyvät empiiriset lähesty- mistavat sekä keskustelen yleisemmällä tasolla
kausaalipäättelystä. Lisäksi käsittelen toisen ja kolmannen esseen tutkimuskysymyksiin liitty- vät teoreettiset kehikot ja esittelen kirjallisuu- dessa yleisesti käytettyjä menetelmiä kasvuym- päristön kausaalisten pitkäaikaisvaikutusten todentamiseen.
1. Palkkasopimusmallit1
Väitöskirjan ensimmäinen essee on kirjoitettu juha kilposen kanssa. siinä tutkitaan, millai- nen palkkasopimusmalli sopii parhaiten kuvaa- maan palkan asetantaa suomessa. erityisen mielenkiinnon kohteena on verrata kahta eri- laista palkanmääräytymismallia. ensimmäisessä mallissa yritykset vakuuttavat työntekijöitään markkinoilla vallitsevilta olosuhteilta implisiit- tisten palkkasopimusten muodossa. toisessa mallissa, niin kutsutussa spot-markkinamallis- sa, kunkin ajanhetken työmarkkinatilanne määrittelee työntekijän senhetkisen palkan.
* Tämä kirjoitus esittelee 11.11.2011 Aalto-yliopistossa tar- kastetun väitöskirjani ”Essays on Human Capital Develop- ment, Wage Dynamics, and Religious Participation”. Vasta- väittäjänä toimi professori Mikael Lindahl (Uppsalan yli- opisto) ja kustoksena professori Pekka Ilmakunnas (Aalto- yliopisto).
1 Essee on julkaistu artikkelina aikakauslehdessä Scandinavi- an Journal of Economics vuonna 2010 numerossa (4)112 .
tutkimuksessa sovelletaan tunnettua, Beaudryn ja diNardon (1991) kehittämää palk- kasopimusmallien testiä. testin tarkkuutta on kuitenkin pyritty parantamaan aikaisempaan kirjallisuuteen verrattuna. tutkimuskysymystä ei ole aikaisemmin myöskään esitetty suomen kaltaisessa maassa, jossa ammattiyhdistysliik- keen vaikutus palkan asetannassa on merkittä- vä ja työttömyysturva on korkealla tasolla. tut- kimus hyödyntää elinkeinoelämän keskuslii- ton palkkakyselyyn perustuvaa laajaa henkilö- tason palkka-aineistoa, joka yhdistetään tilas- tokeskuksen yritystason aineistoon ja paikallis- tason työttömyystilastoihin. tutkimusaineiston avulla voidaan tunnistaa kunkin työsuhteen toimiala, toimipaikka ja sen sijainti luotettavas- ti, jolloin yksilötason palkkoja voidaan ennus- taa tarkasti paikallisella työttömyysasteella ja yritystason muuttujilla.
esseen tulokset osoittavat, että nykyiset työ- markkinaolosuhteet selittävät suomessa suu- remman osan palkan vaihtelusta kuin työsuh- teen aikana aikaisemmin vallinnut markkinati- lanne. tuloksissa on kuitenkin merkittäviä eroja koulutustaso- ja toimialakohtaisten osa- otosten välillä. matalapalkka-aloilla palkka mää- räytyy pääosin nykyisen työmarkkinatilanteen mukaan, kun taas korkeasti kouluttautuneiden työntekijöiden kohdalla yritykset sitoutuvat va- kuuttamaan neuvotellun palkkasopimuksen yksipuolisesti. tämä tarkoittaa sitä, että työnte- kijät puolestaan eivät sitoudu implisiittiseen palkkasopimukseen samassa määrin kuin yrityk- set, vaan käyttävät hyväksi mahdollisuutta neu- votella uudelleen palkkansa ulkoisten vaihtoeh- tojen käydessä liian houkutteleviksi.
2. Lapsuudessa koetun väliaikaisen kasvuympäristön
pitkäaikaisvaikutukset2
toisen maailmansodan aikana suomesta lähe- tettiin ruotsiin noin 50 000 lasta kansallisen lastensiirto-ohjelman kautta. Nämä niin kutsu- tut sotalapset lähetettiin keskimäärin reilun viiden vuoden ikäisinä matkaan ja he viettivät keskimäärin noin kaksi vuotta kasvattiperheis- sä. Lastensiirrot toteutettiin järjestelmällisesti noudattaen lastensiirtojärjestön käytäntöä, jos- sa lapsia käsiteltiin järjestyksessä heille annetun vuoronumeron mukaan ja lähetettiin matkaan varustettuna vain niukoin tiedoin heidän per- hetaustastaan. tämän johdosta lapset päätyivät kasvatusympäristöön, joka oli suurimmassa osassa tapauksista riippumaton lapsen omasta perhetaustasta.
Väitöskirjan toisessa esseessä tarkastellaan, kuinka omasta geneettisestä perimästä ja sosioe- konomisesta perhetaustasta riippumaton väliai- kainen kasvatusympäristö vaikuttaa henkilön koulutustasoon. Ympäristövaikutusten eristä- minen geneettisestä perimästä ja sikiövaiheessa koetusta ympäristöstä on menetelmällinen haas- te, jonka onnistuminen edellyttää koetilanteen kaltaista tutkimusasetelmaa, jossa kasvatusym- päristö satunnaistetaan. aikaisemmissa tutki- muksissa koeasetelma on saatu aikaan esimer- kiksi arpajaisilla, joissa muuttoon kannustavia tukiseteleitä on arvottu vähäosaisten kesken, koulujärjestelmän uudistuksilla, jossa oppivel- vollisuuden keston pituus on vaihdellut vertai- lukelpoisten ryhmien välillä, ja adoptioaineis- toilla, jossa on hyödynnetty tietoa sekä biologis-
1 Revisioitu versio esseestä on hyväksytty julkaistavaksi American Economic Journal: Applied Economics -aikakaus- lehdessä (ks. Santavirta 2012).
ten vanhempien että kasvattivanhempien taus- tasta (ks. Björklund, Lindahl ja Plug 2006;
kling, Liebman ja katz 2007; meghir ja Palme 2005). sotalapsioperaatio muistuttaa koeasetel- maa, koska biologiset vanhemmat eivät pysty- neet vaikuttamaan kasvattiperheen valintaan eivätkä lastensiirtojen toteutuksesta vastanneet huomioineet lapsen sosioekonomista perhe- taustaa. tutkimuksessa osoitetaan tilastollisesti, että sotalapset sijoittuivat kasvattiperheisiin satunnaisesti, kun havaitut tekijät, kuten äidin- kieli ja sukupuoli, pidetään vakioituina.
tutkimusta varten on poimittu sotalapsista edustava otos kansallisarkiston sosiaaliministe- riön lastensiirtokomitean arkistosta, jossa jokai- sen sotalapseksi lähetetyn henkilön kantakortti säilytetään. otoksen henkilöt on tunnistettu väestörekisteristä ja heille on teetetty kysely- haastattelu, jonka avulla on kerätty tietoa sekä heidän sodanaikaisesta kasvattiympäristöstään että koulutuksestaan. Näin on saatu aikaan ai- nutlaatuinen aineisto, joka sisältää sekä sotalap- siin liittyviä sodanaikaisia rekisteritietoja että kyselyhaastattelun kautta kerättyä tietoa.
tutkimuksen tulokset osoittavat, että lap- suuden aikaisella geneettisestä perimästä riip- pumattomalla sosioekonomisella kasvuympä- ristöllä, jolle lapsi on altistunut muutaman vuoden ajan aikaisessa kehitysvaiheessa, on keskimäärin huomattava merkitys hänen kou- lutustasoonsa. kasvattiperheen sosioekonomi- sella asemalla oli erityisen voimakas vaikutus naisten ja alle viisivuotiaina sotalapseksi lähe- tettyjen kohdalla.
3. Sotalapseuden vaikutus aikuisiän masennukseen
Väitöskirjan kolmas essee on kirjoitettu yhdes- sä Nina santavirran kanssa. siinä tarkastellaan
sotalapseuden pitkäaikaisvaikutusta aikuisiän masennukseen. toisessa esseessä käytetyn so- talapsiaineiston henkilöitä vertaillaan väestöre- kisteristä kaltaistamismenetelmällä tunnistet- tuun verrokkiryhmään, jolle on teetetty vastaa- va kyselyhaastattelu kuin sotalapsille. Verro- keilta on lisäksi kysytty niistä taustatekijöistä, jotka sotalapsijärjestö käytti valintakriteereinä valitessaan sotalapseksi lähetettäviä lapsia ha- lukkaiden joukosta. sotalasten kohdalla nämä tiedot kerättiin heidän kantakorteistaan. kun demografiset tiedot, kuten ikä, sukupuoli, äi- dinkieli, synnyinkotikunta sekä sotalapsivalin- toihin vaikuttaneet taustatekijät, vakioidaan, saadaan aikaan asetelma, jossa varsin uskotta- vasti voidaan tarkastella sotalapseuden kausaa- livaikutusta aikuisiän masennukseen.
taloustieteen näkökulmasta tutkimuskysy- mys on kiinnostava ensinnäkin siksi, että tuki- muotoja, joiden avulla pyritään mahdollisim- man aikaisessa vaiheessa puuttumaan sosiaali- sille ongelmille altistuneiden lasten kehityk- seen, pidetään erityisen kustannustehokkaina keinoina poistaa eriarvoisuutta (ks. Heckman 2007). tutkimuksen kohteena olevaa lastensiir- toa voidaan pitää yhtenä 1900-luvun suurim- mista puuttumisista altistuneiden lasten elin- oloihin ja siten sen pitkän ajan vaikutuksia on tärkeä arvioida. Lisäksi nykyaikaisen sijaishuol- lon pitkän ajan vaikutuksia, erityisesti sen ka- usaalivaikutuksia, on tutkittu taloustieteessä (ks. doyle 2007).
tutkimuksessa havaitaan, että sotalapset eivät eroa verrokeistaan pitkäaikaismasennuk- sen suhteen. tulos säilyy samana, kun muute- taan sotalapseuden määritelmää ja lasketaan sotalapsiksi myös ne verrokkiryhmän lapset, jotka lähetettiin kotimaan sisällä pois kotoa sukulaisten ja ystävien luo sodan ajaksi. esti- maattien luottamusvälit ovat valitettavasti pie-
nen otoskoon takia suuret. tulosta voidaan kuitenkin pitää merkittävänä, sillä erään aikai- semman vertailukelpoisen tutkimuksen johto- päätös on, että sotalapset kärsivät jopa viiden- neksen enemmän masennusoireista kuin uskot- tava verrokkiryhmä (ks. Pesonen ym. 2007), mikä on reilusti tämän esseen estimaattien luottamusvälien ulkopuolella.
4. Verokannustinten vaikutukset kirkkoon kuulumiseen
Väitöskirjan neljäs essee on kirjoitettu yhdessä teemu Lyytikäisen kanssa. tavoitteena on ana- lysoida kirkollisveron vaikutusta päätökseen kuulua kirkkoon. tutkimuksessa hyödynne- tään suomalaista tilastoaineistoa ja esitellään sekä internetin kautta tapahtuvaa kirkosta ero- amista koskevaa kuvailevaa analyysia että suu- reen henkilötason paneeliaineistoon perustu- vaa ekonometristä analyysiä.
tilasto kaikista vuosien 2004–2007 välillä internetin kautta tehdyistä eroamisilmoituksis- ta on saatu käyttöön Vakaumusten tasa-arvo ry nimiseltä yhdistykseltä, joka hallinnoi www.
eroakirkosta.fi nimistä internet-sivustoa. eko- nometristä analyysiä varten koottu henkilöta- son paneeliaineisto perustuu tilastokeskuksen rekisteripohjaiseen aineistoon, joka seuraa kaikkia suomessa asuvia 16–70-vuotiaita vuo- sina 1989–2006. käytössämme oleva otos on satunnaisesti poimittu kolmannes kyseisistä henkilöistä, joita seurataan vuosina 1996–2006.
kuvaileva analyysi osoittaa, että kirkosta eroaminen keskittyy vuoden loppuun, jolloin on viimeinen mahdollisuus välttyä maksamasta kirkollisveroa tulevana vuonna. Yksi, joskaan ei ainoa, selitys tälle ilmiölle on, että ihmiset saavat jonkinlaista vastinetta rahoilleen kuulu- malla kirkkoon ja eroavat vasta, kun tämä mak-
settu palvelu on kulutettu loppuun. mikäli tämä selitys pitää paikkansa voidaan päätellä, että eroajat olisivat valmiita maksamaan jotain kuuluakseen kirkkoon, mutta pitävät heille koituvaa hintaa jäsenyydestä kirkollisveron muodossa liian korkeana. Voi toki olla, että ih- miset heräävät vasta pakon edessä tekemään päätöksensä seuraavan vuoden jäsenyydestä, jolloin eroamiskäyttäytymisestä ei voida tehdä johtopäätöksiä ihmisten maksuhalukkuudesta.
Havaittu eroamiskäyttäytyminen motivoi kui- tenkin tarkempaa tilastollista tutkimusta kir- kollisveron vaikutuksesta päätökseen kuulua kirkkoon.
jotta tutkimusongelmaa voitaisiin lähestyä, tarvitaan tietoa ihmisten kunakin vuonna mak- samasta kirkollisverosta ja ihmisten kirkkoon kuulumisesta. käytössä olevassa aineistossa ei ole suoraa tietoa ihmisten kirkkoon kuulumi- sesta, mutta kunkin henkilön maksamasta kir- kollisveron määrästä tiettynä vuonna voidaan päätellä, onko hän sinä vuonna kuulunut kirk- koon. kirkkoon kuulumattomille ei luonnolli- sesti löydy tietoa maksetusta kirkollisverosta.
kertomalla heidän vuosittainen valtion veron- alaisten tulojensa määrä asuinkunnan kirkollis- veroasteella voidaan kuitenkin laskea lasken- nallinen vuosittainen kirkollisvero, jonka he olisivat maksaneet, mikäli olisivat kuuluneet kirkkoon. Näin voidaan tarkastella, miten hen- kilön kirkollisveron suuruuden vaihtelu yli vuosien vaikuttaa jäsenyyteen. maksetun veron lisäksi jäsenyyteen vaikuttavat luonnollisesti myös monet muut tekijät, joista suurin osa on tässä tutkimuksessa havaitsemattomia eikä nii- tä siten voida vakioida. kun keskitytään henki- löiden yli ajan tapahtuviin muutoksiin, vakioi- daan samalla kaikki muuttujat, jotka ovat ajas- sa muuttumattomia. Näin ollen sellaiset havait- semattomat tekijät, kuten arvot ja perinteet,
jotka mahdollisesti voisivat vaikuttaa yhtäaikai- sesti sekä tulojen kautta maksettuun kirkollis- veroon että jäsenyyspäätökseen, on vakioitu.
tilastollisen analyysin tulokset viittaavat siihen, että koko väestön tasolla verokannus- tinten keskimääräinen vaikutus kirkkoon kuu- lumiseen on tilastollisesti merkitsevä ja käytän- nössä merkittävän kokoinen. Yhden keskipoik- keaman kokoinen kirkollisveron korotus (noin 140 euroa vuodessa) laskee ihmisten todennä- köisyyttä kuulua kirkkoon noin yhdellä pro- senttiyksiköllä. □
Kirjallisuus
Beaudry, P. ja diNardo, j. (1991), “the effect of implicit Contracts on the movement of Wages over the Business-Cycle – evidence from micro data”, Journal of Political Economy 99: 665–688.
Björklund, a., Lindahl, m. ja Plug, e. (2006), ”the origins of intergenerational associations: Les- sons from swedish adoption data”, Quarterly Journal of Economics 92: 999–1028.
doyle, j. (2007), “Child Protection and Child out- comes: measuring the effects of Foster Care”, American Economic Review 97: 1583–1610.
Heckman, j. (2007), “the economics, technology, and Neuroscience of Human Capability Forma- tion”, Proceedings of the National Academy of Science 104: 13250–13255.
kling, j., Liebman, j. ja katz. L. (2007), ”experi- mental analysis of Neighborhood effects”, Econometrica 75: 83–119.
kilponen, j. ja santavirta, t. (2010), “New evidence on implicit Contracts from Linked employer- employee data”, Scandinavian Journal of Eco- nomics 112: 864–883.
meghir, C. ja Palme, m. (2005), ”educational re- form, ability, and Family Background”, Ameri- can Economic Review 95: 414–424.
Pesonen, a.-k., räikkönen, k., Heinonen, k., ka- jantie, e., Forsén, t. ja eriksson, j.G. (2007),
”depressive symptoms in adults separated from their Parents as Children: a Natural ex- periment during World War ii”, American Jour- nal of Epidemiology 166: 1126–1133.
santavirta, t. (2012), “How Large are the effects from temporary Changes in Family environ- ment: evidence from a Child-evacuation Pro- gram during World War ii”, American Econom- ic Journal: Applied Economics (painossa).
