104
K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 0 7 . v s k . – 1 / 2 0 1 1
Tutkimuksia inhimillisen pääoman virroista ja alueellisista työmarkkinoista*
Signe Jauhiainen KTT, ekonomisti eläketurvakeskus
i
nhimillinen pääoma on tärkeä tekijä kansan- talouden – ja erityisesti aluetalouksien – kas- vun ja kehityksen kannalta. inhimillinen pää- oma koostuu yksilön hankkimista tiedoista ja taidoista, jotka parantavat hänen mahdolli- suuksiaan työmarkkinoilla. inhimillisen pää- oman alueellinen jakaantuminen on aluetalo- uksien näkökulmasta tärkeä tutkimusongelma, koska inhimillisen pääoman positiiviset vaiku- tukset talouskasvuun syntyvät juuri keskittymi- sestä.muuttoliike jakaa inhimillistä pääomaa eri alueille. yksilöt ja kotitaloudet maksimoivat tulevaa hyötyään ja vertailevat eri alueiden hyö- tyjä muuttopäätöstä tehdessään. näistä muut- topäätöksistä syntyy inhimillisen pääoman vir- toja, jotka voivat johtaa inhimillisen pääoman keskittymiseen. inhimillisen pääoman keskitty-
misen on havaittu olevan itseään vahvistava prosessi, koska muuttoliike ei ole satunnaista vaan valikoivaa. korkeakoulutetut virtaavat alueille, joissa inhimillistä pääomaa on jo en- nestään paljon.
Väitöskirjassani on johdantoluku ja neljä empiiristä tutkimusta. kahdessa ensimmäisessä tutkimuksessa kuvaan inhimillisen pääoman virtoja eri alueilla suomessa ja tutkin virtoihin vaikuttavia tekijöitä. kaksi jälkimmäistä tutki- musta käsittelee yksilöiden ja kotitalouksien työmarkkinatilannetta alueellisilla työmarkki- noilla. aineistona olen käyttänyt tilastokes- kuksen kokoamaa rekisteriaineistoa, joka sisäl- tää muun muassa tiedot perheestä, koulutuk- sesta ja työssäkäynnistä sekä aluetaloutta ku- vaavia muuttujia.
Väitöskirjani toisessa luvussa tutkin yliopis- to-opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden mais- terien alueellista liikkuvuutta ennen opintoja ja opintojen jälkeen vuosina 1994–2003. tutki- muksessa havaitsin, että korkeakoulutetut kes- kittyvät tietyille alueille suomessa. Vetovoimai- sia alueita ovat uudenmaan, Pohjois-Pohjan- maan ja Pirkanmaan maakunnat, joihin jää
* Kirjoitus perustuu Jyväskylän yliopistossa 19.11.2010 tar- kastettuun väitöskirjaan ”Studies on Human Capital Flows and Spatial Labour Markets”. Väitöskirjan esitarkastajina olivat professori Olle Westerlund (Umeå Universitet) ja pro- fessori (emeritus) Olli Kultalahti (Tampereen yliopisto).
Vastaväittäjänä toimi professori Olle Westerlund ja kustok- sena professori Hannu Tervo (Jyväskylän yliopisto).
105 opiskelijoita omalta alueeltaan ja muuttaa muu-
alta suomesta. Vastavalmistuneet jäävät opiske- lujen jälkeen töihin näissä maakunnissa. lisäksi tulokset osoittavat, että aiempi muuttaminen lisää todennäköisyyttä muuttaa uudestaan ja että sukupuolella ei ole tilastollisesti merkitse- vää vaikutusta muuttamisen todennäköisyyteen.
erot yliopistomaakuntien välillä ovat mer- kittäviä. eroja voidaan kuvata esimerkiksi 26-vuotiaana valmistuneen naisen ennustetulla todennäköisyydellä muuttaa kaksi kertaa eli ensin opiskelemaan ja uudestaan opiskelujen jälkeen. tällaisen tuplamuuton todennäköisyys on lapissa, Pohjois-karjalassa, keski-suomes- sa ja Pohjanmaalla yli 0,50. uudellamaalla opis- kelleille naisille tämä todennäköisyys on 0,12.
yliopistokoulutus on hajautettu suomessa useaan maakuntaan. uusien yliopistojen perus- tamista on aikoinaan perusteltu myös alueelli- silla syillä, esimerkiksi alueellisilla koulutus- mahdollisuuksilla ja työvoiman tarpeella. toki kaikilla yliopistoilla on valtakunnallinen kou- lutustehtävä eli ne kouluttavat työvoimaa kaik- kien alueiden ja erityisesti pääkaupunkiseudun tarpeisiin. Väitöskirjani tuloksista voidaan kui- tenkin päätellä, että yliopisto yksin ei luo veto- voimaisia työmarkkinoita.
Väitöskirjani kolmannessa luvussa tarkaste- lin korkeakoulutettuja pariskuntia. Pariutumi- nen ei ole satunnaista, joten korkeakoulutetul- la on todennäköisesti korkeakoulutettu puoli- so. nämä pariskunnat ovat erityinen tutkimus- ongelma, koska molemmat puolisot tarvitsevat korkeakoulutetuille sopivat työpaikat, mikä voi lisätä inhimillisen pääoman kasaantumista suu- riin kaupunkeihin. tutkimuksen aineistona on noin 160 000 henkilöä, jotka kuuluivat työvoi- maan vuonna 2001.
tutkimuksessa havaitsin, että molempien puolisoiden korkeakoulutus lisää todennäköi-
syyttä asua metropolialueella tai yliopistoseu- dulla. korkeakoulutetut pariskunnat ovat siis alueellisesti keskittyneempiä kuin pariskunnat, joissa vain toisella puolisolla on korkea-asteen koulutus.
sinkkunaiset keskittyvät erityisesti metro- polialueelle. toisaalta sinkkumiehet eivät ka- saannu samoille alueille ja lisäksi he ovat kes- kimäärin vähemmän koulutettuja kuin yksin- elävät naiset. onko avioliittomarkkinoilla siis kohtaanto-ongelma?
luvussa 4 tutkin, vaikuttaako muuttaminen kotitalouden tuloihin. tutkimuksen aineistona on 88 000 kotitaloutta, joita seurattiin vuodes- ta 1998 vuoteen 2004. kotitalouksista 3,3 pro- senttia muutti seutukunnasta toiseen vuosina 1998–2001. muuttamisen vaikutusta tuloihin arvioitiin vuoden 2004 tulojen perusteella eli muutama vuosi mahdollisen muuton jälkeen.
muuttoliiketeorian mukaan muuttaminen on investointipäätös, jolla on positiivinen vaiku- tus. alustavassa tarkastelussa havaitsin, että kotitalouden tulojen keskiarvo on ennen muut- toa pienempi kotitalouksissa, jotka muuttivat, mutta muuton jälkeen tulot kasvoivat enem- män kuin sellaisissa kotitalouksissa, jotka eivät muuttaneet.
analysoin aineistoa treatment effect -mal- lilla, joka ottaa huomioon muuttopäätöksen endogeenisuuden. muuttaminen ei ole satun- naista vaan valikoivaa. esimerkiksi korkeakou- lutus lisää muuttamisen todennäköisyyttä.
muuton todennäköisyyttä vähentää molempien puolisoiden työssäkäynti ja puolisoiden tulojen samansuuruisuus.
tutkimuksen tulosten perusteella muuttami- nen vaikuttaa koko kotitalouden sekä erikseen miesten ja naisten tuloihin positiivisesti. kotita- louden tulojen kasvu muuttamisen jälkeen muo- dostuu kuitenkin suurelta osin miehen tulojen
S i g n e J a u h i a i n e n
106
KAK 1 / 2011
kasvusta. miehen tulot kasvoivat muuton jäl- keen myös perheissä, joissa ennen muuttoa nai- sen tulot olivat yli puolet kotitalouden tuloista.
Perhe voi pitää naisen suurta osuutta kotitalou- den tuloista väliaikaisena tilanteena. tällöin miehen aseman parantaminen työmarkkinoilla saattaa johtaa muuttopäätökseen.
Väitöskirjan viimeisessä luvussa tutkin yli- koulutusta eli tilannetta, jossa työntekijällä on enemmän koulutusta kuin työhön vaadittaisiin.
tutkimusongelmana oli, vaikuttaako asuinpaik- ka ylikoulutuksen todennäköisyyteen. työnha- ku ei ole alueellisesti rajatonta vaan töitä etsi- tään ensisijaisesti nykyiseltä työmarkkina-alu- eelta. jos koulutusta vastaava työpaikka ei löydy omalta alueelta, vaihtoehtoina on: olla työtön tai työvoiman ulkopuolella, etsiä töitä toiselta alueelta tai ottaa vastaan työ, joka ei vastaa kou- lutusta. aiemmissa tutkimuksissa on esitetty, että naisten työmarkkina-alue on rajoitetumpi ja ylikoulutusriski on suurempi kuin miesten.
työn etsiminen pienillä alueellisilla työ- markkinoilla voi lisätä ylikoulutuksen riskiä, koska korkeakoulutetuille on vähemmän työ- paikkoja tarjolla kuin suurilla työmarkkina- alueilla. toisaalta korkeakoulutettujen keskit- tyminen metropolialueelle ja yliopistokaupun- keihin voi johtaa näillä alueilla kilpailuun kor- keakoulutettujen työpaikoista ja ylikoulutusris- kin kasvuun.
tässä tutkimuksessa erityisenä haasteena oli ylikoulutuksen mittaaminen. käytin tilastol-
lista mittaria, jonka avulla samassa ammatissa työskentelevien koulutusta verrattiin keske- nään. työntekijät määriteltiin ylikoulutetuiksi, jos heillä oli yhden keskihajonnan verran kes- kiarvoa enemmän koulutusvuosia tietyssä am- matissa työskentelevien joukossa.
tulokset osoittavat, että alueella on vaiku- tusta ylikoulutuksen todennäköisyyteen. suu- rella työmarkkina-alueella on epätodennäköi- sempää olla ylikoulutettu eli on todennäköi- sempää löytää koulutusta vastaava työ. moni- puolisella kaupunkiseudulla asuminen vähen- tää sekä miesten että naisten ylikoulutusriskiä, joten riski ei kohdistu erityisesti naisiin. alu- eellinen vaihtelu on jopa hieman pienempää naisilla kuin miehillä. metropolialueella asumi- nen vähentää ylikoulutuksen todennäköisyyttä miehillä enemmän kuin naisilla mutta erot ovat pieniä. mahdollinen selitys tälle havainnolle on, että koulutetut naiset työskentelevät use- ammin julkisella sektorilla. julkisen sektorin työpaikkoja on tarjolla erikokoisilla työmarkki- noilla suomessa, joten naisilla ylikoulutuksen todennäköisyyden alueelliset erot ovat pieniä.
yhteenvetona voidaan todeta, että korkea- koulutettu työvoima on keskittynyt suomessa suuriin kaupunkeihin, erityisesti metropolialu- eelle. korkeakoulutettujen keskittyminen on voimakasta ja yksilölle kannattavaa silloin, kun tarkastellaan tulojen muutosta ja koulutusta vastaavan työpaikan löytämistä. u
