DISSERTATIONS | OLGA ROUHE | KIELIOPIN RAKENNE-EROJEN VAIKUTUS SUOMI–VENÄJÄ-.... | No 102
uef.fi
PUBLICATIONS OF
THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Dissertations in Education, Humanities, and Theology
Dissertations in Education, Humanities, and Theology
PUBLICATIONS OF
THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
OLGA ROUHE
KIELIOPIN RAKENNE-EROJEN VAIKUTUS SUOMI–VENÄJÄ- SIMULTAANITULKKAUKSEN SUJUVUUTEEN
Kieliopin rakenne-erojen vaikutus suomi–
venäjä-simultaanitulkkauksen sujuvuuteen on tutkimus, jossa selvitetään suomen kielen etumääritteisten rakenteiden ja yhdyssanojen vaikutusta simultaanitulkkauksen sujuvuuteen
suomesta venäjään. Kyseiset rakenteet yleensä kääntyvät venäjässä päinvastaisessa
järjestyksessä ja vaativat sanojen välisten suhteiden eksplikointia. Näiden kieliopin erojen vaikutusta tulkkauksen sujuvuuteen
analysoidaan tilastollisin ja kvalitatiivisin menetelmin.
OLGA ROUHE
KIELIOPIN RAKENNE-EROJEN VAIKUTUS SUOMI –VENÄJÄ-SIMULTAANITULKKAUKSEN
SUJUVUUTEEN
Olga Rouhe
KIELIOPIN RAKENNE-EROJEN VAIKUTUS SUOMI –VENÄJÄ-SIMULTAANITULKKAUKSEN
SUJUVUUTEEN
Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Education, Humanities, and Theology
No 102
University of Eastern Finland Joensuu
2017
Grano Oy Jyväskylä, 2017
Sarjan vastaava toimittaja: Vesa Koivisto Myynti: Itä-Suomen yliopiston kirjasto
ISBN: 978-952-61-2433-9 (nid.) ISSNL: 1798-5625
ISSN: 1798-5625 ISBN: 978-952-61-2434-6 (PDF)
ISSN: 1798-5633 (PDF)
5 Rouhe, Olga
Kieliopin rakenne-erojen vaikutus suomi–venäjä-simultaanitulkkauksen sujuvuuteen
University of Eastern Finland, 2017
Publications of the University of Eastern Finland
Dissertations in Education, Humanities, and Theology; 102 ISBN: 978-952-61-2433-9 (nid.)
ISSNL: 1798-5625 ISSN: 1798-5625
ISBN: 978-952-61-2434-6 (PDF) ISSN: 1798-5633 (PDF)
TIIVISTELMÄ
Väitöskirjassa Kieliopin rakenne-erojen vaikutus suomi–venäjä-simultaanitulkkauk- sen sujuvuuteen selvitetään, miten tietyt suomen kielen rakenteet, joiden vastineet venäjässä ovat päinvastaisessa järjestyksessä, vaikuttavat simultaanitulkkaukseen suomesta venäjään. Simultaanitulkkausprosessia käsittelevässä diskurssissa on kär- jistettynä kaksi vastakkaista näkökulmaa. Toinen juontaa juurensa Pariisin koulu- kunnasta. Seleskovitchin merkityksen välittämisen mallin mukaan mikä tahansa suullinen viestintä voidaan pelkistää eräänlaiseen mentaalimalliin viestin sisällöstä.
Seleskovitch esittää, että tulkin versiossa puhujan ajatuksista ei pitäisi olla jälkiä vies- tin alkuperäisestä kielestä. Toisen näkemyksen mukaan simultaanitulkkaus riippuu nimenomaan kieliparista. Gilen kehittämän effort-mallin mukaan tulkin prosessoin- tikapasiteetti jakaantuu neljän ei-automaattisen toiminnon välille: kuunteleminen, lyhytkestoiseen muistiin varastoiminen, tulkkeen tuottaminen ja kaikkien näiden toimintojen koordinointi. Kun jokin toiminnoista vie liikaa prosessointikapasiteettia, suoritus huononee. Gile viittaa myös psykolingvistisiin tutkimuksiin, joiden mukaan tietyt kielirakenteet, kuten upotusrakenteet, hidastavat ymmärtämisprosessia.
Hypoteesini mukaan upotusrakenteiden esimerkkeinä suomen kielessä ovat etu- määritteiset rakenteet ja yhdyssanat. Niitä yhdistää se, että päämerkitystä kantava pääsana on aina kyseisen rakenteen lopussa. Juuri nämä rakenteet johtavat helposti toistoihin ja korjauksiin simultaanitulkkauksessa suomesta venäjään, sillä ne käänty- vät venäjässä juuri päinvastaisessa järjestyksessä ja vaativat lisäyksiä yhdyssanojen osien suhteiden eksplikoimiseksi. Hypoteesien testaamiseksi kokosin tulkkauskor- puksen, joka sisältää oikeusministeriön järjestämän Tietoturvallisuusalan yhteistyö- seminaarin puheita suomen kielellä ja niiden tulkkaukset venäjän kielellä. Tutkimus- aineisto litteroitiin ja segmentoitiin. Tilastollisista menetelmistä sovelsin χ²-testiä, joka mittaa nominaalisten kategorioiden välisiä riippuvuuksia. Muuttujina ovat yhtäältä lähdekielisten puheiden etumääritteiset rakenteet ja yhdyssanat ja toisaalta kohde- kielisten puheiden toistot ja korjaukset. Saadakseni tarkemman kuvan toistoihin ja korjauksiin johtavista lähdekielisistä piirteistä analysoin tulkkausaineistoa myös kvalitatiivisesti, jolloin tulkkeissa esiintyvät toistot ja korjaukset luokiteltiin ryhmik- si aiheuttajan mukaan.
Vain toinen kahdesta esittämistäni hypoteeseista sai tukea tilastollisesta tutki- muksesta. Tilastollisen testin mukaan yhdyssanojen esiintyvyyden ja toistojen ja korjausten esiintyvyyden välillä on merkitsevä kausaalinen yhteys, kun vastaavaa merkitsevää yhteyttä ei näytä olevan etumääritteisten rakenteiden ja toistojen ja korja-
usten esiintyvyyden välillä. Lisäksi paljastui, että toistoihin ja korjauksiin johtaneiden yhdyssanojen suurin osa kuuluu tietokone- tai hallintoalan erikoissanastoon. Tois- toja ja korjauksia aiheuttavien kielellisten piirteiden toiseksi suurimmaksi ryhmäksi nousivat yllättäen abstraktisanat. Kvalitatiivisessa analyysissa abstraktisanojen ryhmä operationalisoitiin tarkoittamaan sellaista leksikaalista ainesta, joka on epähavainnol- lista ja käsitteellistä. Etumääritteisten rakenteiden kvalitatiivisen analyysin tulos oli samansuuntainen tilastollisen testin tulosten kanssa. Etumääritteisten rakenteiden vähäistä vaikutusta toistojen ja korjausten esiintyvyyteen selitettiin etumääritteisten rakenteiden suhteellisella lyhyydellä ja pitkien etumääritteisten rakenteiden vähäi- syydellä. Lisäksi kävi ilmi, että tulkki usein jättää tulkkaamatta kohtia, jotka sisältä- vät pitkiä etumääritteisiä rakenteita. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että suomen ja venäjän rakenteellisella erolla yhdyssanojen osalta on sekä merkitsevä että merkit- tävä vaikutus toistojen ja korjausten syntyyn erikoisalojen simultaanitulkkauksessa suomesta venäjään.
Avainsanat: simultaanitulkkaus, etumääritteiset rakenteet, yhdyssanat, epäsujuvuudet.
7 Rouhe, Olga
The Impact of Structural Differences of Grammar on Fluency of Simultaneous Inter- preting of Finnish into Russian
University of Eastern Finland, 2017
Publications of the University of Eastern Finland
Dissertations in Education, Humanities, and Theology; 102 ISBN: 978-952-61-2433-9 (press)
ISSNL: 1798-5625 ISSN: 1798-5625
ISBN: 978-952-61-2434-6 (PDF) ISSN: 1798-5633 (PDF)
ABSTRACT
This doctoral thesis focuses on the fluency of simultaneous interpreting, more specif- ically, repetitions and self-repairs committed by interpreters. The aim of the research was to determine, if Finnish left-branching structures and compounds can be regarded as one of the significant causes of non-fluency during simultaneous interpreting of Finnish into Russian. Left-branching structures are the structures where the head- word is preceded by one or more qualifiers, often occurring in the genitive case or consisting of participle structures. The common feature of left-branching structures and compounds is that, in both linguistic structures, the main word is always at the end of the whole structure. Thus, the meaning of these structures only becomes clear after hearing the whole structure. In addition, the equivalents of these structures, in the Russian language, are usually in the reverse order and demand a string of several words to explicate the relationship between the words compiling these structures.
There are two opposing views on the relation between structural differences of languages and simultaneous interpreting. According to the Paris School, launched by Danica Seleskovitch, interpreting is the process of making sense, rather than that of transmitting lexical items and syntactical structures. The opposite view is presented by Daniel Gile, who proposes in his Effort Model that interpreting is a complex cognitive task that includes listening, memorising, production and co-ordination of all of these efforts. Such complexity imposes limitations on the use of the human processing ca- pacity. This theory gives cause to assume that the structural differences of languages lead to an overburdening of memorisation efforts, which results in non-fluency of the interpreter’s speech. On the basis of the Effort Model, I hypothesised that left-branch- ing structures and compounds of the Finnish language, which have the reverse order in the Russian language, lead to an overburdening of short-term memory capacity, which results in numerous repetitions and self-repairs during production of target language text.
For the purpose of this study, a corpus of five interpreted speeches, from Finnish into Russian, was compiled. All speeches were type-recorded in 2003, in Tampere in the House of the Ministry of Justice, during the co-operation seminar on information security. The seminar was interpreted by two professional interpreters. All speeches were transcribed and analysed.
The segmentation technique was developed for this study. Attention was paid to the different modes of source- and target -language texts. While the latter one is usually a spoken language text, the former is often a text, written in advance, which
is read aloud at the conference. Therefore, segmentation of the source language text differs from the segmentation of the target language texts, and clause boundaries do not coincide. Segmentation, of the material, proceeds in two phases. First, the target language text is segmented into language units, with the help of Sonic Foundry Sound Forge XP Studio (Version 5.0d) -software, using the following criteria: there is only one prominent accent in the unit, a unit is a meaningful composition of words, the boundaries of a unit often coincide with the boundaries of a clause and are, usually preceded by a pause of at least 0.5 sec. At the second stage, the counterparts of the segmented target-language units are searched from the source language text. Thus, the corpus is aligned and synchronised in this manner.
After the speeches are segmented, the units are analysed for left-branching struc- tures and repetitions and self-repairs by employing Excel-program tools. The de- pendence of left-branching structures and compounds, in the Finnish language, on the number of repetitions and self-repairs in the Russian versions, was statistically examined with the χ² -test to determine whether or not there is a correlation and causal relationship, between these variables.
Results obtained through quantitative analysis only provided support for the sec- ond hypothesis, according to which the relationship between Finnish compounds in the source language text and repetitions and self-repairs in the target language text is causal in nature. Whereas statistical analysis could not provide evidence of the first hypothesis.
Rejection, of the first hypothesis, is explained in terms of the length of the left-branching structures. It appeared that the left-branching structures of the corpus were too short, averaging 2–3 words in length (83%) and that interpreters seemed to apply an omission strategy, in cases of very long left-branching structures.
Performing a qualitative analysis on the same material was deemed to be very useful for finding an explanation of such surprising results as well as being able to provide traceability of other features that may have given rise to self-repairs and repetitions in the simultaneous interpreting of Finnish into Russian. All repetitions and self-repairs were analysed and classified on the basis of the linguistic feature that caused them. Altogether five groups were formed: compounds, left-branching structures containing compounds, abstract words, syntactical structures with one or more clauses, and left-branching structures.
The results of the qualitative analysis were highly consistent with the results of the quantitative analysis. Findings suggested that the causal connection between Finnish compounds and repetitions and self-repairs is not only significant in statistical terms, but also remarkable. Compounds were indicated as repetition triggers in 42% of all repetition occurrences and in 29% of all self-repair occurrences. Whereas, left-branch- ing structures lead to self-repairs and repetitions in less than 5% of all occurrences.
The most interesting finding was that the vast majority of Finnish compounds that were indicated as repetition and self-repair triggers were also terms from the field of information technology and administration. This variable could not be predicted in the initial hypothesis; however, due to the results of the qualitative analysis, it was added to the explanation of the phenomena.
Another interesting finding was that abstract words seemed to give rise to almost half of all self-repairs and one third of all repetitions. Abstract words are sometimes defined as constructs that do not occupy space, and only exist as a sensory experience.
This group is quite heterogenic and includes nouns (e.g., ulkoistaminen ‘outsourcing’), adjectives (e.g., selkeä ‘exact’) and verbs. Abstract verbs are defined as verbs permit-
9 ting many argument structure possibilities. For example, the verbs todeta (to state) or saada (to get) permit many argument structure possibilities, in other words they can be accommodated in very different semantic contexts. The more sentential comple- ments the verb can allow in terms of different semantic structures (propositions or that -clauses, exclamations, interrogatives), the more complex it is and the longer the required processing time will be.
All in all, the results lend support to the Gile’s Effort Model, in terms of its assump- tions that the interpreters’ processing capacity has limitations and that overburdening one of these efforts can lead to an overburdening of this capacity. This research does not answer the question of exactly how the interpreter’s processing capacity is divided during simultaneous interpreting nor how they can be measured. Neither model could predict the impact of compound terms of information technology and administration on the rise of repetitions and self-repairs, which appeared strong explanatory power on the results.
Key words: simultaneous interpreting, left-branching structures, compounds, non-fluencies.
11
KIITOKSET
Arvatenkin monille muille väitöskirjan tekijöille kuin ainoastaan minulle väitöstut- kimus ei ole ollut pelkästään matka uuteen akateemiseen maailmaan, vaan matka omaan itseensä. Pääseehän siinä kokemaan tutkimuksen tekemisen iloa ja tuskaa sekä sietämään alituista epävarmuutta. Vähitellen tutkimustyö alkaa vaikuttaa ja muokata tutkijan sisintä olemusta, luonnetta. Hänestä kehittyy toisaalta ja toisaalta -tyyppi, joka tarkastelee ylipäätään kaikkia asioita monesta näkökulmasta tyytymättä yksin- kertaisiin vastauksiin.
Olen saanut paljon tukea, asiantuntevaa apua ja ohjausta monilta tahoilta väitös- tutkimukseni monivuotisella tiellä. Olisin voinut välttyä monilta epäonnistumisilta ja työni olisi valmistunut aikaisemmin, jos olisin suhtautunut vastaanottavaisemmin useisiinkin neuvoihin. Mutta ilmeisesti jokainen kulkee omaa tietään kohti päämää- räänsä. Ja kuljettu tie oli minun tieni kaikkine virheineen ja oppimisineen.
Ensimmäiseksi kiitän professori emerita Inkeri Vehmas-Thesslundia ja yliopiston- lehtori Gun-Viol Vikiä heidän asiantuntevasta esitarkastuksestaan. He auttoivat mi- nua korjausehdotuksillaan ja lukuisilla yksityiskohtaisilla kommenteillaan viimeiste- lemään käsikirjoitustani ja saattamaan sen painatuskuntoon. Lisäksi kiitän professori emerita Inkeri Vehmas-Thesslundia lupautumisesta vastaväittäjän tehtävään.
Akateeminen urani ei olisi edes alkanut ilman Marja Jäniksen johdatusta ja kan- nustusta simultaanitulkkauksen tutkimuksen saralle. Valmistuttuani vuonna 2000 Kansainvälisen viestinnän laitoksen Suomi, Venäjä ja EU -Tulkkikoulutusprojektista, jota Marja oli johtamassa, aloitin Marjan ohjaamana tulkkauskorpuksen kokoamis- ta ja sen tutkimista. Se käynnisti uskomattoman ketjureaktion, jonka seurauksena pääsin Kielentutkimuksen tutkijakoulu Langnetiin tutkijakoulutettavaksi tutkimaan simultaanitulkkausta. Marjan yhteysverkoston ansiosta sain käyttööni arvokkaan tut- kimusaineiston, jota ilman tätä tutkimusta ei olisi saatu aikaan. Ihmettelen vieläkin, miten Marja jaksoi kannustaa minua lukuisista työni keskeytyksistä huolimatta. Osa niistä, kuten äitiyslomani, olivat aivan luonnollisia, mutta osa johtui ihan omasta saa- mattomuudestani ja itsevarmuuden puutteesta.
Jatko-opintojen aikana käydyt lukuisat keskustelut muiden kohtalotovereiden kanssa ja tutkimusseminaarit auttoivat kehittämään tutkijan otetta ja tarkastelemaan asioita eri näkökulmista. Jossain vaiheessa tietoa on niin paljon, ettei tiedä, mihin keskittyä ja minkä tutkimussuunnan valita. Siinä ohjaajilla on suuri merkitys. Kiitän professori Jukka Mäkisaloa ja professori emerita Sonja Tirkkonen-Conditia kaikesta ohjauksesta ja neuvoista, joiden avulla onnistuin valitsemaan sellaisen suunnan ja näkökulman, jotka kantoivat loppuun asti. Etenkin työni loppusuoralla voimien eh- tyessä näin usein turhautuneena edessäni Jukan kasvot ja ajattelin, etten voi pettää Jukan luottamusta taas kerran. Olen kiitollinen Jukalle kärsivällisyydestä koko usko- mattoman pitkän prosessin aikana.
Venäjän kielen kääntämisen osastoa ja humanistista tiedekuntaa kiitän siitä, että sain kaiken mahdollisen tuen, niin henkisen kuin taloudellisen, koko prosessin aikana siitäkin huolimatta, että työn valmistuminen venyi aivan liian pitkäksi. Kiitän profes- sori Hannu Kemppasta tuesta sekä työni lukuisista tarkistuslukemisista. Ne kaikki veivät työtäni eteenpäin.
Erityisen suuren kiitoksen osoitan professori Kaisa Koskiselle. Hän otti minuun yhteyttä siinä vaiheessa, kun en itse enää luottanut voimiini saattaa tutkimustani
loppuun. Siinä oli uskoakseni tiettyä johdatusta. Ilman hänen empatiaansa ja uskoa minuun en olisi selvinnyt tähän asti. Kaisan uskomaton kyky jäsentää asioita ja tietoa sekä panna ne oikeaan järjestykseen selkeytti suunnitelmaani ja valoi minuun voimia silloin kun niitä eniten lisää tarvitsin. En voine häntä koskaan liikaa kiittää.
Tutkimukseni ei olisi ollut mahdollista ilman kahden simultaaniammattitulkin suostumusta nauhoittaa heidän suorituksiaan. Olen etuoikeutettu, että sain analysoi- da heidän tulkkauksiaan ja oppimaan siinä itsekin ammattitulkkauksen saloja. Kiitän heitä tästä mahdollisuudesta.
Suurin kiitos kuuluu perheelleni. Puolisoni Yrjö ja pojat Artturi ja Valtteri ovat olleet suurimpana tukenani kaikkina näinä vuosina. He auttoivat minua asettamaan asiat oikeaan mittaluokkaan erityisesti silloin, kun vastoinkäymiset kasaantuivat päälleni. Kiitän heitä ymmärtäväisyydestä silloinkin, kun työni supisti yhdessä viet- tämäämme aikaa. Äidilleni ja isoäidilleni olen loputtomiin kiitollinen siitä, että he ovat aina jaksaneet kannustaa minua opiskelemaan ja hoitamaan asioita peräänan- tamattomalla otteella. Omistan työni perheelleni, koska ilman heitä tämä työ ei olisi koskaan valmistunut, ja vaikka olisi valmistunut sillä ei olisi ollut mitään merkitystä ilman heitä.
Savonlinnassa 10. huhtikuuta 2017 Olga Rouhe
13
SISÄLLYSLUETTELO
TIIVISTELMÄ ... 5
ABSTRACT ... 7
KIITOKSET ... 11
SISÄLLYSLUETTELO ... 13
1 JOHDANTO ... 17
1.1 Tutkimuksen tausta ja tavoitteet ... 17
1.2 Hypoteesia edeltävät havainnot ... 20
1.3 Hypoteesit ... 24
1.4 Aineisto ... 25
1.5 Tutkimusmenetelmät ... 26
1.5.1 Tilastollinen tutkimusmenetelmä ... 27
1.5.2 Kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä ... 30
1.6 Työn rakenne ... 32
2 TULKKAUKSEN JA SEN TUTKIMUKSEN KEHITYS ... 34
2.1 Tulkkauksen tarve eri aikoina ... 34
2.2 Tulkkauksen ammattilaistuminen, koulutus ja tulkkien järjestäytyminen .... 35
2.3 Tulkkauksen tutkimus käännöstieteen osana ... 37
2.4 Konferenssitulkkauksen tutkimuksen keskeisiä vaiheita ... 44
2.4.1 1950–1960-luku ... 45
2.4.2 1960–1970-luku ... 46
2.4.3 1970–1980-luku ... 49
2.4.4 1980–2000-luku ... 53
2.4.4.1 Tulkkauksen laatu ... 54
2.4.4.2 Tulkkauksen asiantuntijuus ... 57
2.4.4.3 Neurolingvistiikka ... 60
2.4.4.4 Kognitio ... 62
3 KIELTEN RAKENTEELLISTEN EROJEN VAIKUTUS TULKKAUKSEEN ... 69
3.1 Lingvistisen kompleksisuuden vaikutus tulkkaukseen ... 69
3.2 Suomen ja venäjän rakenteelliset erot tässä tutkimuksessa ... 70
3.2.1 Suomen kielen etumääritteiset rakenteet ... 71
3.2.2 Suomen kielen yhdyssanat ... 73
4 EPÄSUJUVUUKSIEN KATEGORIOIDEN MÄÄRITTELY ... 75
4.1 Epäsujuvuudet simultaanitulkkauksen tutkimuksissa ... 75
4.2 Epäsujuvuudet puhutun kielen tutkimuksissa ... 78
4.3 Epäsujuvuuksien rajaaminen ja määrittely tässä tutkimuksessa ... 84
4.3.1 Toisto ... 85
4.3.2 Korjaus ... 86
5 TULKKAUSAINEISTO TUTKIMUKSEN KOHTEENA ... 88
5.1 Tulkkauskorpuksen määrittelyongelmia ... 88
5.2 Tulkkauskorpuksen kokoamisen ongelmia ... 90
5.2.1 Litterointi... 90
5.2.2 Edustavuus ... 90
5.2.3 Validiteetti ... 91
5.3 Autenttisia tulkkauskorpuksia ... 92
5.3.1 Robin Setton 1999 ... 92
5.3.2 Anna-Riitta Vuorikoski 2004 ... 95
5.3.3 EPIC-korpus 2004–2006 ... 96
5.3.4 Nina Isolahti 2014 ... 97
6 ANALYYSIYKSIKÖN MÄÄRITTELY LÄHDE- JA KOHDEKIELISTEN PUHEIDEN VERTAILUSSA ... 100
6.1 Analyysiyksikön määrittely tulkkauksen tutkimuksessa ... 100
6.2 Analyysiyksikön määrittely puhutun kielen tutkimuksessa ... 103
6.3 Tulkkauskorpuksen valmistaminen analysoitavaksi tässä tutkimuksessa 107 6.3.1 Segmentoinnin vaihe 1 ... 107
6.3.2 Segmentoinnin vaihe 2 ... 109
6.3.3 Koodausvaihe ...111
7 TILASTOLLINEN ANALYYSI ... 113
7.1 Hypoteesin 1 testaaminen ... 113
7.2 Hypoteesin 2 testaaminen ... 117
7.3 Tilastollisen testin tulosten pohdinta ... 120
8 KVALITATIIVINEN ANALYYSI ... 126
8.1 Toistoja ja korjauksia aiheuttaneiden kielellisten piirteiden luokat ... 126
8.1.1 Yhdyssanat ... 131
8.1.1.1 Toistot ... 135
8.1.1.2 Korjaukset ... 138
8.1.2 Yhdyssanoja sisältävät etumääritteiset rakenteet ... 140
8.1.2.1 Toistot ... 140
8.1.2.2 Korjaukset ... 143
8.1.3 Abstraktisanat ... 147
8.1.3.1 Toistot ... 150
8.1.3.2 Korjaukset ... 153
8.1.4 Sivulauseita sisältävät syntaktiset rakenteet ... 156
8.1.5 Etumääritteiset rakenteet ... 159
8.1.5.1 Toistot ... 160
8.1.5.2 Korjaukset ... 162
8.2 Yhteenveto toistojen ja korjausten kvalitatiivisesta analyysista ... 164
9 POHDINTAA ... 169
9.1 Yhdyssanat ... 169
9.2 Etumääritteiset rakenteet ... 170
9.3 Abstraktisanat ... 171
9.4 Teoreettiset mallit tutkimustulosten valossa ... 172
9.5 Segmentointimenetelmän soveltuvuus simultaanitulkkauksen tutkimukseen ... 173
LÄHTEET: ... 176
LIITE 1: NOTAATIOMERKIT ... 185
LIITE 2: TAULUKKOLUETTELO ... 186
15
LIITE 3: ESIMERKKILUETTELO ... 187
LIITE 4: KAAVIO- JA KUVALUETTELO ... 189
KAAVIOLUETTELO ... 189
KUVALUETTELO ... 189
PUBLICATIONS OF THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND .... 190
17
1 JOHDANTO
1.1 TUTKIMUKSEN TAUSTA JA TAVOITTEET
Simultaanitulkkaus on vain yksi tulkkauksen lajeista, ja sen tutkimus kuuluu kään- nöstieteeseen. Tieteen kansallisen termipankin (TKT 2016) mukaan simultaanitulk- kaus on tulkkausmenetelmä, jossa tulkkaus tapahtuu tulkattavan puhuessa. Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton (SKTL 2012) määritelmän mukaan simultaanitulkkaus tarkoittaa sitä, että ”puhuja ja tulkki puhuvat samaan aikaan”. Tulkki ryhtyy tulkkaa- maan lähes heti puhujan aloitettua puheensa ja kuuntelee puheen etenemistä samalla kun tulkkaa juuri sanottua.
Simultaanitulkkauksessa käytetään äänieristettyjä tulkkauskoppeja ja erityisiä si- multaanitulkkauslaitteita, joiden avulla tulkattava puhe välitetään tulkkikopissa is- tuvan tulkin kuulokkeisiin ja tulkin puhe taas mikrofonin välityksellä kuuntelijoiden kuulokkeisiin. Nykysuomen tietosanakirja (v.s. simultaanitulkkaus) määrittelee simultaa- nitulkkauksen seuraavasti: se on ”samanaikaistulkinta, kansainvälisissä kokouksissa käytetty menettely, jossa erityiskoulutuksen saanut tulkki kääntää puheen välittö- mästi toiselle kielelle”. Näin ollen tulkkausta pidetään erityistaitona, joka edellyttää koulutusta. Varsin usein simultaanitulkkaukseen viitataan sanalla konferenssitulkkaus, sillä simultaanitulkkaus on vallitseva tulkkaustapa nimenomaan kokouksissa, kon- ferensseissa ja julkisissa tilaisuuksissa. Nimitys voi olla osittain harhaanjohtava, sillä konferenssitulkkaus voi sisältää myös konsekutiivitulkkausta eli peräkkäistulkka- usta, jossa tulkki esittää puhujan jälkeen hänen puhejaksonsa sisällön toisella kie- lellä. Koska simultaanitulkki tulkkaa samaan aikaan kuin puhuja jatkaa puhettaan,
”simultaanitulkkauksessa ensimmäisenä rajoittavana tekijänä ylitse muiden on aika, sen jälkeen tulevat muut kielelliset ja psykologiset tekijät” (Tommola 2006a: 128).
Simulttaanitulkkauksen aikarajoitteen vaikutus on suorassa yhteydessä työmuistin rajoituksiin, mistä syystä yksi keskeisimmistä kysymyksistä on se, miten rakenteel- taan erilaiset kielet osaltaan vaikeuttavat tulkkausta. Kielipari suomi –venäjä on yksi sellaisista kielipareista, jotka poikkeavat rakenteiltaan toisistaan huomattavasti. Tut- kimuskohteena onkin tiettyjen suomen ja venäjän rakenteellisten erojen vaikutus si- multaanitulkkauksen sujuvuuteen.
Simultaanitulkkauksen tutkimusta on tehty pitkään. Ensimmäisiä simultaanitulk- kausta käsitteleviä kirjoituksia, joista Gile (1990: 29) käyttää nimitystä henkilökohtainen teoretisointi, ilmestyi jo 1950-luvulla. ”Konferenssitulkkauksen empiirinen tutkimus sen sijaan aktivoitui vasta 1970-luvulla, kun Wienissä järjestettiin symposiumi tulk- kauksen opettajille, tutkijoille ja ammatinharjoittajille keskustelemaan tulkkauksen tutkimuksen näkymistä” (Tommola 2006b: 188). Hyvänä merkkinä tulkkauksen tut- kimuksen kehityksestä voidaan pitää sitä, että nimenomaan empiirisen tulkkaustutki- muksen määrä ja alan arvostus Euroopan yliopistoissa on kasvanut viime vuosikym- meninä. Esimerkiksi Gilen vuonna 1990 käynnistämä ja ylläpitämä kansainvälinen konferenssitulkkauksen tutkimustietokanta (International Information Network on Conference Interpreting Research CIRIN) sisältää tätä kirjoitettaessa yli 4000 pelkäs- tään konferenssitulkkausta käsittelevää nimikettä (artikkeleita, opinnäytetöitä, väi- töskirjatutkimuksia, tutkimushankkeita).
Simultaanitulkkauksen tutkimuksen kohteena ovat alusta alkaen olleet tulkkauk- sen mentaaliset prosessit, eikä sattumalta, sillä perimmiltään tulkkauksessa on kyse kielen avulla esitetyn informaation käsittelystä. Ihmisiä on aina kiinnostanut, miten ja millä keinoin päästään mahdollisimman tehokkaaseen tiedon käsittelyyn. Tulk- kausprosessien tutkimuksen avulla on oletettu pystyttävän selvittämään ne tekijät, jotka johtavat onnistuneeseen tulkkaussuoritukseen, jossa tulkki operoi kahden kielen ja kulttuurin välillä. Tommola (2006b: 129) kiteyttää, että tulkkauksessa on
”kyse kognitiosta, eli tiedon vastaanottamiseen, käsittelyyn, varastointiin ja mieleen palauttamiseen liittyvistä toiminnoista, tietoisuudesta, ongelmanratkaisusta ja ajatte- lusta”. Kaiken kaikkiaan simultaanitulkkauksen alkuvaiheesta 1950-luvulta nykypäi- vään saakka tutkimuksen kohteena on ollut tulkatussa puheessa esiintyvät virheet ja poikkeamat (Barik 1969, 1975/2002; Gerver 1969/2002, 1976; Kopczynski 1980), tulkin ennakointikyky (Chernov 1978, 1987, 2004)1, työmuisti (Shlesinger 2000), tulkkauk- seen liittyvät kognitiiviset prosessit ja niiden mallintaminen (Gile 1995; Setton 1999), tulkin aivopuoliskojen aktivoituminen tulkkaustoiminnan aikana (Fabbro & Gran 1994; Tommola ym. 2000/2001), tekstin lingvistisen kompleksisuuden vaikutus tulk- kaussuoritukseen (Tommola & Helevä 1998), noviisien ja ammattitulkkien väliset erot työskentelytavoissa (Sunnari 2002; Vik-Tuovinen 2006, 2011), tulkin prosessointia ku- vaavat mallit (Moser 1978; Lederer 2003) jne.
Tutkimukseni osallistuu osaltaan simultaanitulkkauksen tutkimuksessa käytä- vään keskusteluun, jonka kahta ääripäätä, kahta koulukuntaa, edustavat Danica Se- leskovitch ja Daniel Gile. Seleskovitchin (1978a: 98) mukaan typologisesti toisistaan poikkeavat kielet eivät rasita tulkkausta. Simultaanitulkki välittää lähdekielen sanal- lisesta muodosta riisuttuja merkityksiä, jotka pitää vain kielentää kohdekielellä. Seles- kovitchin (1978a: 43) mukaan tulkkaus on merkitysten välittämistä. Tämän käsityksen olennainen ajatus on, että lähdekielisen puheen vastaanottamisen, ymmärtämisen ja kohdekielisen puheen tuottamisen väliin sijoittuu lähde- ja kohdekielen muodosta irtautunut merkitys. Toisin sanoen viesti deverbalisoidaan merkitysrepresentaatioksi.
Tulkin tehtävä on kielentää tämä merkitysrepresentaatio kohdekielen keinoin. Tätä tulkkauskäsitystä kutsutaan myös vertikaaliseksi (de Groot 1997, viittaus Tommo- la 2006b: 140), jolloin lähdeviestin konkreettisesta aineksesta edetään ylöspäin kohti merkitystä, josta tullaan takaisin kohdekielen konkreettiseen puheeseen. Käytän- nössä tulkki kuitenkin turvautuu usein ns. horisontaaliseen tiedon käsittelyyn eli transkoodaukseen. Muotovastaavuuksiin perustuvalla transkoodauksella viitataan tilanteisiin, jolloin tietyt lähdekieliset yksiköt (sanat, rakenteet, ilmaisut) aktivoivat automaattisesti vastaavia kohdekielen yksiköitä ilman että tulkin täytyy turvautua deverbalisaatioon, mikä säästää tulkin informaation käsittelykapasiteettia. Käytän- nössä tulkkauksessa on läsnä sekä vertikaalista, että horisontaalista tiedon käsittelyä.
Tulkkausta voidaan pitää eräänlaisena jatkumona, jossa on sekä sananmukais- ta tulkkausta, että deverbalisaatiota, jolloin lähdekielisen puheen pintarakenteista ei ole jälkeäkään. Kun tulkattavat kielet ovat typologisesti erilaisia, tulkin kyky kä- sitellä tietoa merkitysanalyysin eli deverbalisaation kautta nousee hyvin tärkeäksi muotovastaavuuteen perustuvan tiedon käsittelyn rinnalle (Tommola 2006b: 140).
Seleskovitchin esittämän merkityksen välittämisen mallin pulmana on se, ettei siitä ilmene, miten tulkki hyödyntää tulkkausprosessin aikana tietoa tulkkaustilanteesta,
1 Venäläinen nimi Чернов Гелий translitteroidaan kyrillisten kirjoitusmerkkien translitterointisääntöjen mukaan muotoon Černov Gelij. Käytän kuitenkin tässä tekstissä ja lähdeluettelossa tutkijan itse käyttämää translitterointimuotoa Chernov Ghelly.
19 kontekstista ja käsiteltävästä aiheesta. Kuitenkin näiden pohjalta tehdyt päätelmät eli inferenssit auttavat simultaanitulkkia hyvinkin paljon hänen muotoiltaessaan kohde- kielistä viestiä. (Gutt 1991.)
Gile puolestaan painottaa aivan vastakkaista näkemystä, jonka mukaan simul- taanitulkkauksen vaikeus riippuu nimenomaan kieliparista. Gile (1995: 195) mainit- see ainakin japani–englanti ja saksa–englanti-kieliparit. Hän muistaa omasta konfe- renssitulkin kokemuksestaan, että japani–englanti-kieliparissa työskentelevät tulkit merkitsevät muistiin lukuja, nimiä ja myös sellaista tietoa, josta muissa kielipareissa tulkattaessa ei yleensä tehdä muistiinpanoja. Syntaktiset erot japanin ja muiden län- sieurooppalaisten kielten välillä ovat niin suuria, että tulkin on pakko tehdä paljon tietoa sisältäviä muistiinpanoja, sillä muuten osa tulkattavan sanoman tiedoista voi kadota. Gile (1995: 233) viittaa myös psykolingvistiikassa tehtyihin tutkimuksiin, joi- den mukaan tietyt kielirakenteet edesauttavat ymmärtämisprosessia, kun taas toiset hidastavat sitä. Hidastus johtuu lyhytkestoisen muistin ylikuormittumisesta (Kahne- man 1973; Norman 1976; Wilss 1978). Yksi ymmärtämisprosessia hidastavista raken- teista ovat ns. upotusrakenteet (embedded structures). Gilen mukaan tämäntyyppisiä rakenteita on paljon esimerkiksi saksassa ja japanissa, mikä tekee tulkkauksen näistä kielistä muille kielille erilaiseksi ja haastavammaksi kuin muissa kielipareissa. Kiel- ten väliset syntaktiset erot asettavat hänen mukaansa (Gile 1995: 168–178) niin paljon haasteita tulkin kognitiivisille toiminnoille, että se näkyy joko kohdekielisen puheen tuottamisen epäsujuvuuksina tai lukuisina poisjättöinä.
Tätä näkemystä tukee Marketta Helevän (1995) kokeellinen simultaanitulkkauk- sen tutkimus Effects of conceptual complexity and direction of interpretation on the perfor- mance of simultaneous interpreters (viittaus Tommola 2006c: 179–180). Helevä testasi, miten lähdekielisen puheen kielellinen monimutkaisuus, jolla hän tarkoittaa runsasta upotuslauseiden ja vasemmalle haarautuvin rakenteiden käyttöä puheessa, vaikut- taa tulkkauksen tarkkuuteen, jonka hän määrittelee informaation välittämisen tark- kuudeksi. Kokeellisessa tutkimuksessa 12 tulkkauksen opiskelijaa tulkkasi ensin ns.
helppoa viisiminuuttista tekstiä ja sen jälkeen ns. vaikeata viisiminuuttista tekstiä suomesta englanniksi ja toisin päin. Hänen saamiensa tulosten mukaan kielellisen monimutkaisuuden muuttuja tuotti erittäin merkitsevän vaikutuksen. Toisin sanoen tulkattaessa vaikeaa tekstiä tulkkausten tarkkuus laski peräti 10 % verraten helppoon tekstiin, joka sisälsi hyvin vähän upotuksia ja vasemmalle haarautuvia rakenteita.
Vaikka otos on melko pieni ja kyse on kokeellisesta tutkimuksesta, tulosta voidaan pitää mielenkiintoisena ja relevanttina tämän työn tutkimuskohteen kannalta.
Myös omassa tutkimuksessani pyrin selvittämään lähdekielisen puheen sisältä- mien vasemmalle haarautuvien rakenteiden vaikutusta kohdekielisen puheen tuot- tamiseen. Tutkimuksessani huomio ei kuitenkaan kohdistu tulkkauksen tarkkuuteen, vaan sen sujuvuuteen, joka ilmenee toistojen ja korjausten määrässä. Mitä enemmän toistoja ja korjauksia tulkatussa puheessa on, sitä epäsujuvampana sitä voidaan pitää ja vastaavasti mitä vähemmän toistoja ja korjauksia tulkatussa puheessa on, sitä su- juvammalta se kuulostaa kuulijan korvin (Kurz 1994; Moser 1995; Vuorikoski 1998;
Kalina 2005). Tästä lisää alaluvussa 1.3 Hypoteesit.
Danica Seleskovitch ja Daniel Gile lähestyvät tulkkausta eri näkökulmista. Selesko- vitch pitää deverbalisaatiota keskeisenä tekijänä onnistuneessa tulkkauksessa, eli tulk- kauksen ydin on lähdeviestin merkityssisällön välitys kohdekielen keinoin. Gile sen sijaan keskittyy tulkin tiedon käsittelykapasiteetin ohjautuvuuteen ja pitää onnistuneen tulkkauksen takeena kognitiivisten toimintojen, kuten kuuntelemisen, muistiin varas- toimisen, puheen tuottamisen ja näiden toimintojen koordinoinnin hyvää hallintaa.
Seleskovitch tekee eron kielellisen merkityksen ja varsinaisen merkityksen välillä ja korostaa, että deverbalisatiossa on kyse merkityksen välittämisestä ja viestin kie- lellinen merkitys on vain osa sitä (Seleskovitch 1978a: 47, 97–98, 1978b: 334–336). Gile puolestaan ei kiistä, että tulkkauksessa on kyse merkityksen välittämisestä, mutta simultaanitulkkaukseen käytettävissä oleva rajallinen aika ja prosessointikapasiteetin rajallisuus johtavat usein siihen, että tulkki turvautuu sananmukaiseen kääntämiseen (Gile 1995: 76–79). Tulkkaus onkin Gilen mukaan jatkumo sananmukaisen ja mer- kityksen tasolla kääntämisen välillä. Tulkki sijoittuu kullakin tulkkauksen hetkellä eri kohtaan tällä jatkumolla. Toisaalta Seleskovitch (1976: 96) ei myöskään sulje pois tällaisen jatkumon olemassaoloa. Hänkin myöntää, että tulkkauksessa liikutaan kah- den äärimmäisyyden välillä ”puhtaan lingvistisen kääntämisen” sekä merkityksen välittämiseen perustuvan tulkkauksen välillä. Silloin tulkkaus voi sisältää kumman- kin ääripään piirteitä.
Kuten edellä jo todettiin, näiden kahden tutkijan näkemykset kieliparin vaikutuk- sesta simultaanitulkkaukseen edustavat kahta ääripäätä: toinen väittää, ettei sillä ole merkitystä, toinen puolestaan, että simultaanitulkkauksen vaikeus riippuu osittain kieliparista. Mainitut tutkijat myös lähestyvät käsiteltävää asiaa eri näkökulmasta.
Tämä on antanut aihetta kysyä, miten on mahdollista, että kahden tutkijan ja simul- taanitulkkauksen ammattilaisen näkemykset poikkeavat niin paljon toisistaan? Syy löytyy ehkä siitä, että simultaanitulkkaus on todella monimutkaista ja monitahoista toimintaa, kuten kääntäminen ylipäänsä on. Niin kääntämisessä kuin tulkkaukses- sakin on vahvasti mukana kolme osa-aluetta: syntaksi, semantiikka ja pragmatiikka.
(Hiirikoski 2004: 35.) Gile pyrkii selittämään simultaanitulkkausta kognition näkö- kulmasta, kun taas Seleskovitch on keskittynyt kehittämään toimivia ja tehokkaita tulkkauksen opetusmenetelmiä. Näkökulmaerot ovat johtaneet eri päätelmiin ja nä- kemyksiin.
1.2 HYPOTEESIA EDELTÄVÄT HAVAINNOT
Yllä esitetyt näkemyserot, jotka koskevat typologisesti erilaisten kielten mahdollis- ta vaikutusta simultaanitulkkaukseen, edustavat tutkijoiden kehittämiä teoreettisia malleja. Niistä on hyötyä, kun tulkkausta tarkastellaan ilmiönä, jonka ymmärtämi- nen edellyttää sen erittelyä osaprosesseiksi (Tommola 2006b: 135). Mocer-Mercer (1997: 178) tuo esille toisen prosessimallien hyödyn, ne nimittäin ”mahdollistavat yksityiskohtaiset prosessia koskevat oletukset ja niiden empiirisen testauksen” (viit- taus Tommola 2006: 136). Toisaalta kumpikaan mainitusta kahdesta tutkijasta, sen enempää Seleskovitch kuin Gilekään, ei kerro, miten heidän esittämiään malleja voisi operationalisoida, jos niitä sovellettaisiin empiiriseen aineistoon. Nämä tutkijat eivät myöskään viittaa systemaattisiin empiirisiin tutkimuksiin, jotka testaisivat heidän mallejaan. Esimerkiksi Tommola (2006c: 179) huomauttaa, että tulkkauksen tutkimuk- sessa ei ole juuri lainkaan selvitetty systemaattisin kokein, miten lähdetekstin syn- taktis-semanttinen rakenne vaikuttaa simultaanitulkkaukseen. Myös Hild (2011: 251) pohtii samaa ongelmaa omassa simultaanitulkkauksen tutkimuksessaan ja toteaa, että toistaiseksi ei ole käytössä yksiselitteistä ja yleisesti hyväksyttyä keinoa mitata lähde- kielisen puheen leksikaalista tai syntaktista kompleksisuutta. Sen sijaan tekstin pro- sessoinnin tutkimuksissa on Kintschin (1974, 1994) mukaan (viittaus Tommola 2006c:
179) pystytty osoittamaan, että runsaasti upotettuja sivulauseita ja vasemmalle haa- rautuvia rakenteita sisältävien virkkeiden ymmärtämisprosessi vaikeutuu ja hidastuu
21 suhteessa sellaisiin teksteihin, joissa sisältö ilmaistaan yksinkertaisin rakentein.
Oman tutkimukseni tavoitteena onkin selvittää tiettyjen suomen kielen rakentei- den vaikutusta simultaanitulkkauksen sujuvuuteen kieliparissa suomi–venäjä. Tut- kimuskohde ei ole valikoitunut sattumanvaraisesti, vaan siihen ovat johtaneet omat havaintoni ja kokemukseni tulkkausopiskelijana ja toimiessani ammattitulkkina.
Perehtyminen simultaanitulkkauksen tutkimukseen vain vahvisti omia johtopäätök- siäni.
Opiskellessani Suomi, Venäjä ja EU -tulkkikoulutusprojektissa (Joensuun yliopis- to, 1998–2000)2 tein lukuisia havaintoja suomen ja venäjän kielen erojen vaikutuksesta tulkkaussuoritukseen. Suomen ja venäjän kielen syntaktisten erojen vuoksi tulkki, varsinkin kokematon tulkkauksen opiskelija, joutuu usein kuuntelemaan pitkän pu- heosuuden ennen kuin hän pystyy hahmottamaan sen merkityksen voidakseen kie- lentää puheen edelleen kohdekielelle. Havaitsin tulkkausharjoitusten aikana, että täl- laisia viiveitä sattuu erityisen paljon tulkattaessa etumääritteisiä rakenteita sisältäviä kohtia suomesta venäjään. Myös suomen kielen yhdyssanat vaikuttivat haasteellisilta tulkkauksen opiskelijoille, sillä niiden merkitys avautuu useimmiten vasta koko sanan tultua kuulluksi, eikä ennakointistrategiasta ole läheskään aina apua.
Tekemäni havainnot vahvistuivat litteroidessani tulkkikoulutusprojektin aikana kertynyttä aineistoa. Sain tilaisuuden litteroida ja analysoida opiskelijoiden loppu- kokeiden tulkkauksia toimiessani projektin tutkimusamanuenssina 2000–2001. Teh- täväni mielenkiintoa lisäsi entisestään tulkkausaineisto, jonka sain keväällä 2000 Kaksoiskaupunkiseminaarista Imatralta, jossa tulkkikoulutusprojektin opiskelijat toimivat simultaanitulkkeina. Näin sain tilaisuuden verrata tulkkausopiskelijoiden suorituksia loppukokeessa ja aidossa seminaaritilanteessa. Kummankin tulkkaus- tilaisuuden suorituksissa oli havaittavissa epäsujuvuuksia ja viiveitä, joiden oletin johtuneen etumääritteisistä rakenteista ja yhdyssanoista. Toistoja ja korjauksia esiintyi kaikkien opiskelijoiden tulkkauksissa. Loppukokeiden olosuhteet poikkesivat jonkin verran aidosta tulkkaustilanteesta lähdekielisen puheen nopeuden, pituuden ja tyylin osalta. Loppukokeissa käytetyistä puheista puuttuivat kokonaan puhunnat, puhekie- liset ilmaisut ja redundantti aines. Myös tulkattavan tilaisuuden tunnusomaisin piirre, jonka mukaan kuulijat ovat täysin tulkin välittämän informaation varassa, puuttui loppukokeesta. Tästä syystä voidaan olettaa tulkkausopiskelijoiden suhtautuneen tehtävään kuin kielitestiin, jossa arvioidaan heidän kykyään ymmärtää lähdekieltä ja välittää mahdollisimman tarkasti lähdekielisen puheen informaatio kohdekielelle.
Sen sijaan aidossa tulkkaustilanteessa tulkki pyrkii paitsi välittämään lähdekielisen puheen informaation myös vaikuttamaan kuulijoiden tunnetilaan (Vuorikoski 2004:
250).
Tulkkausopiskelijoiden suorituksista koostuvaa aineistoa ei ollut mahdollista lit- teroida lauseittain, sillä lähdekielisten puheiden tyyli vaihteli kirjoitetusta kielestä puhekieleen, jolloin valmiiksi kirjoitettuja lähdekielisiä puheita luettiin paperilta ja tehtiin lisäyksiä sekä viittauksia aiempiin puheisiin. Näin ollen puheiden jaksotte- lu tulkkauksen aikana ei noudattanut kirjoitetun kielen lauserajoja. Se antoi aiheen kehittää tulkkausaineistolle oma segmentointimenetelmä, joka mahdollisti lähde- ja kohdekielisten puheiden vertailun (lisää tulkkausaineiston segmentointimenetelmäs- tä alaluvussa 7.3 Tulkkauskorpuksen valmistaminen analysoitavaksi tässä tutkimukessa).
2 Suomi, Venäjä ja EU -tulkkikoulutusprojekti on Joensuun yliopiston Kansainvälisen viestinnän laitoksella vuosina 1998–2001 toiminut Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) ja Suomen opetusministeriön rahoittama Kaakkois-Suomen Interreg II -ohjelmaan kuulunut täydennyskoulutusprojekti.
Seuraavat esimerkit tulkkausopiskelijoiden tulkkausaineistosta kuvaavat, miten suo- men kielen etumääritteiset rakenteet ja yhdyssanat johtavat toistojen ja korjausten syntyyn simultaanitulkkauksessa suomesta venäjään.
Esimerkeissä on käytetty seuraavia notaatiomerkkejä (notaatiomerkkiluettelo myös Liite 1):
kursivointi ja alleviivaus, esim. sitten tuota tullaan tähän sähköpostihyökkäykseen – tois- ton ja/tai korjauksen kohteena olevat etumääritteinen rakenne ja/tai yhdyssana läh- dekielisessä segmentissä on kursivoitu ja alleviivattu;
lihavointi, esim. далее ат ну атаки через электронную почту – tavun, sanan tai fraasin toisto ja/tai korjaus kohdekielisessä segmentissä on lihavoitu;
kulmasulkeisiin sijoitettu luku, esim. <5.0> – kohdekielisen segmentin alussa esiinty- vän tauon pituus sekunteina;
hakasulkeisiin sijoitettu teksti, esim. [tuota se ei ole näinkään näinkään…] – koh- dekielisen segmentin sananmukainen käännös3, käännöksessä esiintyvä toisto ja/tai korjaus lihavoitu.
Esimerkki 1
Puhuja: olemme todella ajattelemattomia,
Tulkki: мы были бы мы были бы совсем мы думали бы мало, [me olisimme me olisimme todella me ajattelisimme vähän,]
Puhuja: jos emme puolusta ja vaali pohjoismaisen yhteiskuntamallin, universaalisen ja tasa-arvoisen hyvinvointiyhteiskunnan säilymistä ja kehittämistä,
Tulkki: если бы не уделяли внимания не уделяли бы внимания сохранению общества благополучия,
[jos emme kiinnittäisi huomiota emme kiinnittäisi huomiota hyvin- vointiyhteiskunnan säilyttämiseen]
Esimerkissä 1 kaksi toistoa ja korjaus kohdistuvat sellaiseen lähdekielisen puheen kohtaan, joka edeltää melko pitkää etumääritteistä rakennetta pohjoismaisen yhteiskun- tamallin, universaalisen ja tasa-arvoisen hyvinvointiyhteiskunnan säilymistä ja kehittämistä.
Kahden toiston ja korjauksen kohteena oleva etumääritteinen rakenne sisältää lukui- sia yhdyssanoja pohjoismainen, yhteiskuntamalli, tasa-arvoinen, hyvinvointiyhteiskunta.
Tulkki turvautuu tiivistämisen strategiaan ja välittää etumääritteisestä rakenteesta kohdekielelle yhden kahdesta pääsanasta säilyttäminen ja melko supistetun määrit- teen если бы не уделяли внимания не уделяли бы внимания сохранению общества благополучия (suom. ’jos emme kiinnittäisi huomiota emme kiinnittäisi huomiota hy- vinvointiyhteiskunnan säilyttämiseen’).
3 Esimerkeissä kohdekielisten segmenttien alla on niiden sananmukainen käännös. Sananmukaisen kään- nöksen tarkoituksena on ollut lähinnä tulkkauksen sisältämän informaation välittäminen.
23 Esimerkki 2
Puhuja: tämän projektin lisäksi xxx:lla on kiinnostus Svetogorskissa myös eräiden muiden länsimaisten investoijien projekteihin,
Tulkki: <2.4> заинтересованность компании xxx другими друг другими объектами было замечено,
[yrityksen xxx:n kiinnostus muihin mui muihin kohteisiin on havaittu,]
Esimerkissä 2 toisto kohdistuu viiden sanan pituiseen etumääritteiseen rakenteeseen eräiden muiden länsimaisten investoijien projekteihin. Tulkki välittää kohdekielelle etu- määritteisen rakenteen pääsanan projekteihin, toki korvaamalla sen syystä tai toisesta sanalla kohteisiin. Saattaa olla, että kyseinen vastine kohteisiin istuu paremmin tähän kontekstiin kuin alkuperäinen sana projekteihin. Tässä tapauksessa silmiinpistävää kuitenkin on, että kaikki etumääritteisen rakenteen määritteet jäävät tulkkaukses- ta pois yhtä lukuun ottamatta. Tulkki välittää etumääritteisen rakenteen pääsanan merkityksen kiinnostus muihin kohteisiin ja samalla jättää kertomatta kuulijoille, että xxx:lla on kiinnostus myös eräiden muiden länsimaisten investoijien projekteihin (poisjätetyt määritteet on alleviivattu). Ilman laajempaa kontekstia ei voida välttämättä arvioida, kuinka tärkeästä informaation menetyksestä on kyse nimenomaan tässä kohtaa. Saat- taa olla, että lähdekielisen puheen sisältämä ajatus toistuu useammassa kohdassa pit- kin puhetta eli se voidaan tulkita reduntantiksi ainekseksi. Mutta jo pienen osuuden tulkkauksen analyysin perusteella näkyy selvästi, että etumääritteisistä rakenteista on jäljellä tulkkauksessa lähinnä pääsana, muttei läheskään kaikki määritteet.
Esimerkit 1–2 osoittavat, että toistot ja korjaukset kohdistuvat etumääritteisten ra- kenteiden ja yhdyssanojen tulkkaukseen tai edeltävät niitä. Suomen kielen yhdyssano- jen mahdollista vaikutusta tulkkaukseen ei aiemmin ole tutkittu, mutta suomen kielen yhdyssanojen kääntämisen vaikeuksista on tehnyt havaintoja mm. Kaija Siitari (1992) pro gradu -tutkielmassaan Проблема пустого места: Добавление как переводческая стратегия при переводе сложных слов с финского на русский (Tyhjän aukon ongelma:
lisäys strategiana käännettäessä yhdyssanoja suomesta venäjään). Analysoituaan 500 suomen yleiskielen yhdyssanaa ja niiden venäjänkielisiä vastineita käännösteksteissä hän päättelee yhdyssanojen informaatiotiheyden johtavan usein lisäyksiin käännet- täessä suomesta venäjään. Yhdyssanoja ja etumääritteisiä rakenteita yhdistää se, että niiden merkitys määräytyy lähes aina perusosan perusteella. Molempien rakenteiden perusosa sisältää pääsanan, jota edellä olevat sanat tai yhdysosat määrittävät.
Mikä voi selittää tulkkauksen opiskelijoiden epäsujuvaa ja epävarmaa tulkkaus- suoritusta silloin, kun puheosuus sisältää edellä mainittuja rakenteita? Daniel Gilen (1995) teoreettinen effort-malli tarjoaa opiskelijoiden tulkkauksessa esiintyvien epä- sujuvuuksien esiintymiselle mielenkiintoisen selityksen. Sen mukaan tulkattavien kielten syntaktisten rakenteiden huomattava poikkeavuus voi johtaa simultaanitulk- kauksen aikana lyhytkestoisen muistin ylikuormittumiseen, mikä vuorostaan ilmenee pitkien taukojen, toistojen, korjausten ja uudelleenaloitusten kaltaisten epäsujuvuuk- sien lukuisina esiintymisinä. Gile (1995: 195) on tehnyt tällaisia havaintoja tulkatessaan japanista ranskaan. Myös suomen ja venäjän kielet eroavat siten, että suomen kielessä runsaasti esiintyvät etumääritteiset rakenteet puuttuvat venäjän kielestä ja suomen kielen yhdyssanoja vastaa venäjän kielessä yleensä sanaliitto tai kokonainen lause.
Lisäksi etumääritteiset rakenteet ja yhdyssanat yhdistää se, että useimmiten niiden tulkkaus on aloitettava niiden perusosasta tai pääsanasta, joihin lisätään niiden mää- ritteet, eli kyseisten rakenteiden sanajärjestys tulkkauksessa on juuri päinvastainen kuin lähdekielellä. Nämä erot nostavat oletukseni mukaan tulkkauksessa esiintyvien epäsujuvuuksien määrää merkittävästi simultaanitulkkauksessa suomesta venäjään.
1.3 HYPOTEESIT
Muodostin tutkimustani varten kaksi hypoteesia. Niiden pohjana olivat havaintoni tulkkausopiskelijoiden tulkkauksen epäsujuvuuksien esiintymisestä ja niiden syiden pohtiminen sekä Daniel Gilen kehittämä teoreettinen effort-malli. Koska suomen kie- len partisiippiattribuutti- ja genetiivimääritteisiä rakenteita ei ole venäjässä, joutuu simultaanitulkki aloittamaan niiden tulkkauksen aina pääsanasta, jolloin kaikki sitä edeltävät määritteet varastoidaan lyhytkestoiseen muistiin. Hypoteesin 1 mukaan tämä etumääritteisistä rakenteista johtuva lyhytkestoisen muistin ylikuormitus vai- keuttaa kohdekielisen puheen tuottamista, mikä näkyy lukuisina toistoina ja korjauk- sina kohdekielisessä puheessa tulkattaessa simultaanisti suomesta venäjään.
Hypoteesin 2 mukaan suomen kielen yhdyssanat lisäävät tulkin prosessointikapa- siteetin kuormitusta tulkattaessa simultaanisti suomesta venäjään, koska tulkki jou- tuu suomen ja venäjän kielen rakenne-erojen vuoksi miettimään uutta sanamuotoa yhdyssanan sisältämälle merkitykselle. Tämä prosessointikapasiteetin ylikuormitus johtaa lukuisiin toistoihin ja korjauksiin simultaanitulkkauksessa suomesta venäjään, sillä yksikin suomen kielen yhdyssana saattaa sisältää niin paljon informaatiota, että sen kääntäminen venäjäksi vaatii sanaliittoa tai jopa kokonaista lausetta. Yhdyssa- nojen informaatiotiheyden lisäksi myös niiden runsaus suomen kielessä verrattuna venäjän kieleen kasvattaa tulkin kognitiivista kuormitusta.
Yhdyssanojen sisällyttäminen osaksi tutkimustani on aiheellista myös siksi, että yhdyssanojen merkitykset määräytyvät niiden perusosien mukaan. Samoin kuin etu- määritteisissä rakenteissa myös yhdyssanoissa kokonaismerkityksen määräävä pe- rusosa on yhdyssanan jälkiosa. Yhdyssanojen kääntämiselle ei ole yleispätevää sään- töä. Kussakin tapauksessa pitää miettiä venäjänkielistä vastinetta ottaen huomioon yhdyssanan kokonaismerkitys ja konteksti, jossa se esiintyy, vaikka usein kääntämi- nen alkaakin yhdyssanan perusosasta.
Hypoteeseja kohtaan on tiettyjä vaatimuksia, jotta ne olisivat hyväksyttyjä tieteel- lisessä diskurssissa. Metsämuurosen (2006: 396–397) mukaan hypoteesin tulee nou- dattaa vähintään viittä pääperiaatetta:
1. Hypoteesi selittää tutkimuksen lähtökohtana olevat säännönmukaisuudet;
2. Hypoteesi on ristiriidaton eli yhteensopiva aiemmin hyväksyttyjen teorioiden kanssa;
3. Hypoteesin tulee olla testattavissa;
4. Hypoteesi on informatiivinen;
5. Hypoteesi on yksinkertainen.
Tutkimuksessani kaikki viisi edellä mainittua vaatimusta hypoteesia kohtaan täyt- tyvät. Tutkimushypoteesini avulla pyrin selittämään tulkatussa puheessa esiintyvien ilmiöiden eli toistojen ja korjausten säännönmukaisuuksia; hypoteesini on johdettu nojautuen aiempiin tutkimuksiin ja teoreettiseen malliin; hypoteesin testaaminen ta- pahtuu kvantitatiivisin ja kvalitatiivisten tutkimusmenetelmien avulla; hypoteesini on melko selkeä ja informatiivinen.
25
1.4 AINEISTO
Tutkimuksen hypoteesien testaamiseksi kokosin tulkkauskorpuksen, jonka lähde- ja kohdekieliset puheet nauhoitettiin 2003 Tampereen oikeustalolla Suomen oikeusmi- nisteriön järjestämässä tietoturvaa käsittelevässä suomalais-venäläisessä yhteistyöse- minaarissa. Kokoamani tulkkauskorpus on rinnakkaiskorpus. Rinnakkaisilla korpuk- silla tarkoitetaan käännöskorpuksia, joihin on varastoitu kielen A lähtötekstit ja niistä tehdyt kohdekielen B tekstit (Baker 1995: 230). Tulkkauskorpukseni koostuu viidestä kokonaisesta suomenkielisestä puheesta ja vastaavasti viidestä venäjänkielisestä tulk- kauksesta. Näistä viidestä puheesta kaksi puhetta (puhe 2 ja puhe 4) on niin pitkiä (30 min ja 39 min), että niiden puolivälissä vaihtuu tulkki. Tästä syystä muodostin tulkkauskorpuksen seitsemästä lähde- ja kohdekielisen puheen kokonaisuudesta ana- lyysin selkeyden ja mukavuuden takia.
Lähdekielisten puheiden sanamäärä on 12 962 ja kohdekielisten puheiden 10 522.
Tulkkauskorpuksen sanamäärä on yhteensä 23 484. Seuraava taulukko sisältää tiedot lähdekielisten puheiden ja niiden tulkkausten sanamäärästä puheittain ja tulkkeittain (ks. Taulukko 1).
Taulukko 1. Lähde- ja kohdekielisten puheiden sanamäärät puheittain ja tulkkeittain Puhe Lähdekielisen puheen
sanamäärä Kohdekielisen puheen
sanamäärä Tulkki
1 332 434 1
2 osa 1 1278 1403 1
2 osa 2 1306 1272 2
3 3163 2237 2
4 osa 1 3754 2634 1
4 osa 2 1578 1105 2
5 1551 1437 2
Yhteensä 12962 10522
Taulukko 1 havainnollistaa erot lähde- ja kohdekielisten puheiden sanamäärissä. Il- man syvällisempää analyysia voidaan tässä vaiheessa todeta, että tulkkien tuottamien kohdekielisten puheiden sanamäärä on 19 % pienempi kuin lähdekielisten puheiden sanamäärä, mikä viittaa siihen, että tulkit ovat turvautuneet tulkkauksissaan poisjät- töstrategioihin ainakin jossain määrin.
Tilaisuuden simultaanitulkkauksesta vastasi kaksi ammattitulkkia, joista toisella (tulkki 1) oli tulkkaushetkellä yli kymmenen vuoden (AIIC jäsen) ja toisella (tulkki 2) yli kolmen vuoden ammattitulkin kokemus. Molemmat tulkit ovat suorittaneet filosofian maisterin tutkinnot tulkattavista kielistä Venäjän yliopistoissa sekä saaneet tulkkauksen täydennyskoulutuksen Suomessa. Tulkkien äidinkieli on venäjä, suomea he ovat oppineet nuorina yliopisto-opintojensa aikana ja Suomessa pitkään asuneina, suomi on heille B-työkieli. Tulkkausten kestot jakaantuvat siten, että tulkki 1 tulkkaa yhteensä 47 minuuttia ja tulkki 2 yhteensä 65 minuuttia. Tulkkauskorpuksen pituus lähdekielisten puheiden kanssa on yhteensä 3 tuntia 44 minuuttia. Seuraava kuva sisältää tiedot tulkkausten kestoista puheittain ja tulkkeittain (ks. Taulukko 2).
Taulukko 2. Tulkkausten kestot puheittain ja tulkkeittain
Puhe Tulkki Tulkkeen pituus, min
1 1 5
2 osa 1 1 15
2 osa 2 2 15
3 2 28
4 osa 1 1 27
4 osa 2 2 12
5 2 20
Taulukko 2 kertoo, että tulkki 2:n tulkkaamia puheita tai puheen osia on enemmän kuin tulkki 1:n tulkkaamia (65 min vs. 47 min). Mutta se ei tarkoita, että itse tulkat- tavassa tilaisuudessa työnjako olisi kokonaisuudessaan noudattanut samaa kaavaa.
Tulkkauskorpukseen sisällytettiin vain kokonaisia esitelmäpuheita, joiden tallen- nuslaatu oli sellainen, että ne pystyttiin litteroimaan ja analysoimaan. Toisen tulkin hieman pidempi osuus tulkkeista ei vaikuta tutkimustulosten perusteella muodos- tettavaan kokonaiskuvaan, ja mahdolliset tulkkien yksilölliset erot eivät ole tämän tutkimuksen pääteema eivätkä kohde.
Tulkkauskorpus on elektronisessa teksti- ja taulukkomuodossa, mikä mahdollisti tilastollisten testien soveltamisen aineistoon ja kvalitatiivisen analyysin. Tulkkaus- korpuksen validiteettia nostaa se, että se sisältää autenttista tulkkausaineistoa eikä koetilanteessa nauhoitettuja tulkkaussuorituksia. Tulkkauskorpuksen sisältämät lähde- ja kohdekieliset puheet heijastavat siis aidosti tulkattavan tilaisuuden olosuh- teita. Kyseessä on empiirinen tutkimus, jossa systemaattisesti käydään läpi lähde- ja kohdekieliset puheet ja analyysin perusteella päätellään, saavatko esitetyt hypoteesit tukea. Tulosten pohjalta voidaan päätellä, pystyykö valitsemani teoreettinen malli ennakoimaan saatuja tuloksia ja mitä uutta tietoa voidaan esittää tutkittavasta tut- kimuskohteesta eli siitä, miten kielten rakenteelliset erot vaikuttavat simultaanitulk- kauksen sujuvuuteen.
1.5 TUTKIMUSMENETELMÄT
Tutkittaessa puhutun kielen ilmiöitä on muistettava, että toistojen ja korjausten lau- kaisijoina voi olla hyvin monta tekijää. Simultaanitulkkauksen vaativin ja rajoittavin tekijä on aika tai sen puute, ja vasta sen jälkeen muut kielelliset ja psykologiset tekijät.
Simultaanitulkkauksessa olennaista on tarkkaavaisuuden ja työmuistin rajallisen ka- pasiteetin jakaminen yhtä aikaa lähdekielisen viestin ymmärtämisen ja kohdetekstin tuottamisprosessien kesken tilanteessa, jossa tulkki ei voi lainkaan vaikuttaa käy- tettävissä olevaan aikaan. Näin korostuu viestin kielellisen muodon ja merkityksen käsittelynopeus ja kyky tehdä useita kognitiivisia tehtäviä samanaikaisesti. (Tommola 2006c: 181.)
Tutkimukseni metodeihin kuuluu tilastollisten tutkimusmenetelmien soveltami- nen siten, että pyritään selvittämään yksittäisen tekijän vaikutuksen osuutta puheessa esiintyviin ilmiöihin. Tekijöiden rajaaminen tiettyihin syntaktisiin rakenteisiin, kuten etumääritteisiin rakenteisiin ja yhdyssanoihin, on luonnollista, sillä niiden esiintymi-
27 nen suomen kielessä on melko runsasta. Tulkkauskorpuksen sisältämissä lähdekieli- sissä puheissa on 410 etumääritteistä rakennetta ja 863 yhdyssanaa. Tulkkauskorpuk- sen kohdekielisissä puheissa on 134 toistoa ja 210 korjausta.
1.5.1 Tilastollinen tutkimusmenetelmä
Hypoteesien testaamiseksi kokosin tulkkauskorpuksen autenttisista tulkkaussuori- tuksista. Litteroin ja segmentoin tulkkauskorpuksen voidakseni sen avulla vastata tutkimuskysymyksiin eli testaamaan kaksi esittämääni hypoteesia. Aineisto sinänsä ei kerro meille, saavatko hypoteesit tukea. Aineiston perusteella ratkeaa, millä varmuu- della kyseisestä ilmiöstä voi tehdä päätelmiä (Metsämuuronen 2002: 27). Hypoteesin testaamisen ajatus on siinä, että vain toinen kahdesta väitteestä voi pitää paikkansa, joko nollahypoteesi muotoa ”yhteyttä kahden ilmiön välillä ei ole” tai vastahypoteesi muotoa ”kahden ilmiön välillä on yhteys”. Mikäli nollahypoteesi jää voimaan, vas- tahypoteesi on väärä, ja toisaalta mikäli nollahypoteesi kumoutuu, vastahypoteesi on oikea. Tilastollisen testin avulla pyritään pääsemään selvyyteen siitä, jääkö nolla- hypoteesi voimaan vai hylätäänkö se. ”Mikäli aineistomme antaa tukea hypoteesille, hypoteesi jää voimaan”. (Metsämuuronen 2006: 396.)
Hypoteesien testaaminen alkaa tilastollisella tutkimuksella, jolloin muuttujina ovat tutkittavat ilmiöt eli lähdekielisten puheiden etumääritteiset rakenteet ja yhdyssanat sekä kohdekielisten puheiden toistot ja korjaukset. Tilastollisin tutkimusmenetelmin pyritään vastaamaan kysymykseen, onko näiden muuttujien välillä kausaalisuhdetta, jota kutsutaan tilastollisessa tutkimuksessa myös riippuvuudeksi. Kahden muuttu- jan välisen yhteyden tärkein indikaattori on korrelaatio. Metsämuuronen (2000: 38) huomauttaa, että korrelaatio voi olla positiivinen ja negatiivinen. Metsämuurosen (2000: 38) mukaan ”kaksi muuttujaa voi korreloida positiivisesti, jolloin ensimmäisen muuttujan arvon ollessa korkea myös toisen muuttujan arvo on korkea”. Korrelaatio on negatiivinen, jos ensimmäisen muuttujan arvojen ollessa korkeita toisen muut- tujan arvot ovat pieniä. Muuttujien välillä ei välttämättä ole yhteyttä eikä näin ollen korrelaatiotakaan. Nominaaliasteikko on yksi keskeisimpiä mitta-asteikkoja lasket- taessa korrelaatiokertoimia. Nominaali- tai laatueroasteikolla mitataan asioita, jotka voidaan erotella toisistaan nimensä mukaan laadullisesti. Kahden nominaaliasteikol- lisen muuttujan välistä riippuvuutta voidaan tarkastella ristiintaulukon avulla. (Met- sämuuronen 2000: 38.) Jos kahden muuttujan välillä on korrelaatio, voidaan puhua syy-seuraus-suhteesta.
Seuraavien ehtojen on myös täytyttävä, jotta voidaan sanoa, että ilmiöiden välillä on kausaalissuhde (Metsämuuronen 2006: 397–398):
1. Ilmiöiden välillä on paikallinen yhteys eli ilmiöt ovat samanaikaisia;
2. Ilmiöiden välillä on ajallinen yhteys eli oletettava syy-ilmiö edeltää seurau- silmiötä;
3. Ilmiöt ovat loogisesti riippumattomia eikä päinvastaista nollahypoteesia ole järkevää asettaa;
4. Ilmiöiden välillä oleva yhteys on jatkuva, eli kun esiintyy ilmiö A, esiintyy myös ilmiö B.
Vaikka kaikki mainitut ehdot täyttyvät, voi tutkimuksessa paljastua myös kol- mas tekijä, joka vaikuttaa näiden kahden ilmiön taustalla tai joka saattaa olla tämän
