318
K I R J A -
A R V O S T E L U
K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 9 8 . v s k . – 3 / 2 0 0 2
Stakeholderin selviytymistarina
Jussi Linnamo Professori Espoo
S
uomen pankkihistoria sai vuonna 1995 oivan lisän, kun Antti Kuusterän säästöpankkihisto- ria ilmestyi. Kirjan nimi oli Aate ja raha. Sääs- töpankit suomalaisessa yhteiskunnassa. Sen hän kirjoitti raskaiden kranaattien räjähdelles- sä säästöpankkikriisin riehuessa ympärillä.Yleisesti ihailtiin Kuusterän taitoa kuvailla ylei- seen taloushistoriaan sitoutumisen ohella aivan tuoreimpia kriisin tapahtumia. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin Kuusterän kirjoitusympä- ristö on ollut aikaisempaa rauhallisempi. Pank- kikriisin erään voittajatahon historiaan on saa- tu runsaasti uutta tuoreimman tutkimuksen tie- toa. Tarkasteltava ajanjakso on lyhentynyt sääs- töpankki- ja osuuspankkijärjestelmien iän erol- la eli alkupäästään 83:lla vuodella, mutta kir- jan kattama aika on pidentynyt loppupäästään vain kahdella. Uusi teos on 342 sivua säästö- pankkihistoriaa lyhyempi. Kirjoittamisten vä- lillä kulunut seitsemän vuotta on poikinut kir- jaan kauden lopussa vain kaksi lisävuotta. Ajan riento ei 2000-luvun alussa ole ollut yhtä rajua kuin 1990-luvulla.
Kuusterä on jakanut osuuspankkien histo- rian temaattisesti 10:een lukuun, joista kukin
kuvaa toisiaan täydentäen jotakin erityisaihet- ta. Kertomus ei etene kaiken kattavana esityk- senä, vaan siten, että tapahtumien erityispiir- teet tulevat esille. Toistoja ei tällä tavoin me- netellen ole voitu välttää, mutta ne eivät luki- jaa sanottavasti häiritse.
Kuusterä kuvaa erikseen OKO:n kehityk- sen vain valtion pienviljelijälainoja jakavasta keskusrahastosta osuuspankkien keskuspank- kina toimivaksi liikepankiksi ja suhteellisen myöhään syntyneen Osuuskassojen Keskuslii- ton muuttumisen Osuuspankkien Keskuslii- toksi. Rahan ja aatteen kaksinapainen järjestel- mä kehittyi vuosien aikana kaikenkattavan pankkitoiminnan ohjausjärjestelmäksi. Oman lukunsa ovat saaneet tupakassojen kehitys yleispankeiksi, keskusjärjestön toteuttaman koulutuksen ja tarkastuksen vaiheet, valistuk- sen muuttumisen markkinoinniksi, sekä jäsen- ten rajoittamattoman henkilökohtaisen vastuun kehittymisen järjestön keskinäiseksi vastuuksi.
Osuuskassojen ja -pankkien talouden kehitys on saanut oman lukunsa ja lukusarjansa. Ta- pahtumien kulku on kuvattu kolmen mittarin – käyttökatteen, vakavaraisuuden ja luottotap-
Lähellä ihmistä. Osuuspankki- toiminta 100 vuotta.
Antti Kuusterä. Otava. Keuruu 2002.
431 s.
319 J u s s i L i n n a m o
pioiden – avulla. Kirjan viimeisenä lukuna on talous- ja yhteiskuntahistoriallinen yleisesitys osuuspankkitoiminnan merkityksestä koko suomalaiselle yhteiskunnalle.
Osuuspankeista on aikaisemmin laadittu useitakin kokonaishistorioita. Niitä ovat aina- kin Valde Hyvösen kirjoittamat vuosina 1945 ja 1953 julkaistut historiat ja ennen Kuusterän kirjaa vielä vuonna 1978 julkaistu erinomainen Yrjö Blomstedtin teos Kyläkassasta osuuspank- kiin. Näin ollen ei ole hämmästyttävää, ettei Kuusterä ole voinut löytää osuuskassojen ja -pankkien historiasta mitään oleellisesti uutta kerrottavaa kaudelta ennen vuotta 1975. Kuus- terän kirjassaan käyttämä periodijako on myös tuttu: osuuskassat Osuuskassojen Keskuslaina- rahaston saamien valtionlainojen välittäjinä il- man omaa varainhankintaa vuosina 1902–
1920, niiden toiminta maaseudun pienimuotoi- sina, mutta myös omaa varainhankintaa harjoit- tavina rahalaitoksina vuosina 1920–1945, osuuskassat asutuslainojen ja kotiuttamisraho- jen välitystehtävien avulla voimistuvina kohti yleispankkitoimintaa kehittyvinä rahalaitoksi- na vuosina 1945–1969 ja täyden palvelun pank- keina toimiminen vuodesta 1970 lähtien.
Osuuskassojen jäsenten lukumäärä oli vie- lä vuoden 1920 tienoilla vain noin 30 000 eli vajaat kuusi prosenttia maaseudun ruokakun- nista. Osuuskassojen markkinaosuus oli tällöin vain noin prosentti. Osuuskassat pysyivät pit- källe 1960-luvulle saakka leimallisesti maaseu- dun rahalaitoksina. Ne kilpailivat pääasiallisesti maaseudun säästöpankkien kanssa. Osuuskas- sat saivat 1960-luvulle mennessä suhteellisen vähän jalansijaa asutuskeskuksissa. Järjestön johdossa tajuttiin, että kasvu oli saatavissa vain kaupunkilaistumalla. Osuuspankkilaki vuodel- ta 1969 muutti kassat pankeiksi. Laki teki sel- väksi entisten osuuskassojen oikeudet pankki-
toimintaan, mutta myös velvoitteet vakavarai- suuden, maksuvalmiuden ja pankkitoimintaan kuulumattomien elinkeinojen suhteen. Laissa rinnastettiin osuuspankit ensi kertaa pankkitoi- minnallisesti täysin muihin talletuspankkeihin.
Suuri muuttoliike 1960- ja 1970-luvun vaih- teessa toi maaseudulta runsaasti osuuskassojen entisiä jäseniä ja asiakkaita kaupunkeihin. Näi- den ihmisten rahalaitostaan kohtaan tuntemaa uskollisuutta osuuspankit osasivat käyttää tai- tavasti hyväkseen tilanteessa, jossa pankkien kasvu oli oleellisesti riippuvainen niiden kyvys- tä hankkia talletuksia. Kun korkosäännöstelyn ja -sopimusten maailmassa ei pankkien varain- hankinnastaan maksamalla hinnalla voitu kil- pailla, osuuspankit onnistuivat silti hankki- maan asiakkaita itselleen luottolupauksien ja -sopimuksien avulla. Osuuspankkien luotta- musmiehissä sosiaaliekonominen maaseutu- voittoisuus säilyi murrosvaiheessa kauemmin kuin niiden jäsen- tai erityisesti asiakaskunnas- sa.Muutokset kuvastuivat myös osuuspank- kien johdon koulutustasossa. Tie kulki itseop- pineista ja monesti käytännöllisesti katsoen pal- katta työskentelevistä luottamusmiesjohtajista maa- ja metsätalousteknikkojen kautta akatee- misesti koulutettuihin pankinjohtajiin. Muutos löi leimansa myös yleisen osuustoimintavalis- tuksen muuttumisessa yleisölle suunnatuksi
”reklaamiksi” ja lopuksi segmentoiduksi mark- kinoinniksi. Osuuskassojen tarkastajat joutui- vat vielä neuvomaan tarkastettavilleen kädestä pitäen kirjanpitoa ja tilinpäätöstä, kun osuus- pankkien tarkastajat keskustelivat monipuolis- ta pankkitoimintaa harjoittavien osuuspank- kien kanssa riskienhallinnasta.
Osuuspankkiliike on ollut aina kaksinapais- ta. Se on tietenkin ennen kaikkea pankkitoi- mintaa, joka perustuu vankkaan kannattavuus-
320
KAK 3 / 2002 K I R J A - A R V O S T E L U
vaatimukseen. Se on kuitenkin myös jäsenistön etuun tähtäävää osuustoimintaa. Voiton ja jä- senistön etujen samanaikainen tavoittelu voi johtaa ristiriitaan. Monista historiallisista syis- tä osuuspankkitoiminnan jopa julkilausuttuna johtoajatuksena on ollut itse järjestelmän ole- massaolon säilyttäminen, mutta ei voiton mak- simointi tai osakkaiden osakearvon kasvu.
Osuuspankkijärjestö ja -ryhmä ovat olleet tyy- pillisiä sidosryhmä- (stakeholder)-kapitalismin edustajia Suomessa. Se on menestynyt yhdessä osuustoiminnallisen kaupan kanssa hämmäs- tyttävän hyvin kotimaassaan, mutta ei välttä- mättä suuressa maailmassa, olosuhteissa, jois- sa osakearvo- (shareholder)-kapitalismi on eh- ditty julistaa useaan otteeseen lopulliseksi voit- tajaksi.
Kuusterän analyysin mukaan tässä rahan ja aatteen kamppailussa on ollut ratkaisevassa asemassa johdon ja omistussuhteiden välinen vallankäytön tasapaino. Ryhmä on organisoinut osakeyhtiöiksi – jopa pörssiyhtiöiksi – ne osat ryhmästä, jotka edellyttävät sen kaltaista oman pääoman hankintatapaa. Tytärosakeyhtiöiden ja jäsenosuuskuntien ohjailuvalta on säilytetty demokraattisesti valitulla järjestöllä. Periferias- sa oleva osuuspankkikenttä on varovaisesti luo- vuttanut valtaa keskusjohdolle. Järjestön pää- töselinten valintamenetelmä on puolestaan pi- detty sellaisena, etteivät ammattitaitoiset ma- nagerit pääse saamaan sellaista päätösvaltaa, joka johtaa suuriin riskinottoihin.
Mielestäni Kuusterän molempien suurten pankkihistorioiden erityinen ansio kansanta- loustieteen kannalta on siinä, että ne tuovat esille hallinnoinnin (governance) merkityksen.
Yksi malli eli säästöpankkien omistusmalli joh- ti 1990-luvun alussa turmioon, sillä omistajien valtaa käyttivät markkinoilla kilpailevien ja ris- kinottoa harrastavien suursäästöpankkien joh-
tajat. Osuuspankkiryhmässä vallankäytön kes- kuksessa olivat taas paikallisten osuuspankki- liittojen luottamusmiehet. Heillä oli terveellis- tä vastenmielisyyttä liiallista riskinottoa koh- taan. Osuuspankkeja pidettiin hitaina ja van- hanaikaisina riskien karttajina, mutta ne selviy- tyivät monia kilpailijoitaan paremmin eräitä keskiluokan hallinnoimia kaupunkiosuuspank- keja lukuun ottamatta.
Kuusterä on molemmissa kirjoissaan käsi- tellyt Suomen pankkikriisin vaiheita ja kaiva- nut esille tosiseikkoja, joita ei aikaisemmin ole yksityiskohtaisesti tunnettu. Hänen suurin an- sionsa on kuitenkin mielestäni ohjausmenetel- mien ja hallinnan teoreettisten kysymysten esil- le tuominen. Ne tekevät kirjat tärkeiksi talous- tieteen eikä vain taloushistorian kannalta. Hy- viä järjestöhistorioita ne ovat teoriastaan huo- limatta.
Kirjoissa on myös joitakin puutteita ja ohi- tuksia. Kuusterä ei esimerkiksi käsittele lain- kaan osuuspankkiryhmän toimia tietojenkäsit- telyn ja -siirron aloilla. OKO:n seikkailut kan- sainvälisenä pankkiirina Lontoossa ja Tukhol- massa jäävät myös esittämättä.
Kirjan heikkona puolena on sen eräiden taulukkojen huolimaton esitystapa. Taulukko 4 sivulla 32 ei kerro vuotta, jonka tilannetta sen pitäisi kuvata. Taulukko 3 sivulla 90 ja tauluk- ko 5 sivulla 124 eivät ilmaise, ovatko palkkaus- tiedot esitetyt markkoina, taulukko 5 sivulla 94 ei kerro, onko kysymys prosenteista vaiko kap- paleista, taulukko 1 sivulla 291 ei – otsikostaan huolimatta – erottele lainkaan avustuksia ja avustuslainoja. Suhteellisen pienellä toimitus- työllä olisi näistä virheistä päästy.
Kuusterä ei yleensä syyllisty teoksiensa ti- laajien mielistelyyn ja kuvaamansa toiminnan markkinointiin. Kuitenkin lukija saattaa kysyä, onko osuuspankkien historian viimeisen luvun
321 J u s s i L i n n a m o
väliotsikoinnissa menty liian pitkälle. Ainakin minun korvissani otsikot Koko kansan pankik- si ja Pankki ihmistä varten ampuivat yli.
Kaikesta tästä huolimatta Kuusterä on kir- joittanut jälleen poikkeuksellisen hyvän pank- kiryhmähistorian. Liikepankeista on epäilemät- tä saatavissa vielä lisätietoja, jotka syventävät
kuvaamme Suomen 1990-luvun pankkikriisis- tä ja lamasta. Suomen Pankin päätöksenteko- järjestelmä ja sen käyttö kriisiä edeltäneenä ai- kana ja sen kuluessa odottavat vielä rohkeata selvittäjäänsä. Kuusterä on osoittanut olevan- sa tällä hetkellä Suomen johtava pankkihisto- rian tutkija. "
