Tutkimuksesta käytäntöön, käytännöstä tutkimukseen

kistään väitöskirjansa {1980) sivuilla 116-125.

Itse olen sivunnut samaa ongelmaa kirjoitukses- sani Tiedotustutkimus-lehdessä (1980).

8 Ahmavaaran voluntarismia K. Pietilä tarkastelee myös Sosiologia-lehden artikkelissaan {1977c).

9Geneettisen epistemologian suuntaviivoja K.

Pietilä esittelee väitöskirjansa {1980) sivuil- la 125-145.

lOT.. .. .

.. ama .os~ K. P1etilän kritiikistä löytyy väi- tosklrJan {1980) sivuilta 310-324.

110rientoiva tiedon muodostus liittyy Holzkampil- la utilitaarisen käytännön käsitteeseen, kun taas tätä kehittyneempi "oivaltava tietoisuus"

{begreifende Erkenntnis) voi perustua vain uti- litaarisen käytännön ylittävään kriittiseen käy- täntöön (kritische Praxis). (Holzkamp, 360-419.) 12Ilmauksen "varsitie" olen lainannut Veikko Pie- tilän alustuksesta tähän samaan seminaariin.

13Näistä tutkimuksista ks. esim. Fabritius ym.

sekä saman tradition jatkeena Idman.

14Väitöskirjansa ohella K. Pietilä kehittelee tätä ongelmaa analysoimalla Ahmavaaran estetiik- kaa, josta hän toteaa: "Ahmavaaran estetiikka seu- raa objektiivisen joukkotiedotuksen teoreettises- ta ideasta sen vuoksi, että objektiivinen jouk- kotiedotus ei juuri objektivisminsa vuoksi näe journalistisen muodon, siis tietyn erikoisen kielen muodon antamisella mitään erityisiä tie- toa ja käsittämistä koskevia funktioita. Kie- lellä muotona ei nähdä tietofunktioita, vaan vain sillä, mitä tuon kielen välityksellä sano-

t~a~ objektiivisesta todellfsuudesta." (K. Pie- tlla 1981, 73.) Alkuperäistekstin lainausmer- kit ja kursivoinnit on poistettu.

Kirjallisuus

P1H~1AVAARA, Yrjö. Informaatio. Tutkimus tiedo- tuksen lggiikasta. 1. ja 2. p. Tapiola, Wei- 1 i n+Göös, l969a, 1970a.

AH~1AVAARA, Yrjö. Yhteiskuntatieteen kyberneet- tinen metodologia. 1. ja 2. p. Helsinki, Tammi, 1969b, l970b.

AHMAVAARA, Yrjö. Informaatio. Informatiivisen joukkotiedotuksen loogiset perusteet. 3. uud.

p. Tapiola, Weilin+Göös, 1975.

AH~1AVAARA, Yrjö. Yhteiskuntakybernetiikka.

Tapiola, Weilin+Göös, 1976.

AHt·1AVAARA, Yrjö. A General Theory of Acts, with Application to the Distinction between Rational and Irrational 'Social Cognition'. Zeitschrift fUr allgemeine Wissenschaftstheorie, VIII (2), l977a, 195-220.

AH~1AVAARA, Yrjö. What is intellectual activa- tion, as distinguished from cognitive manipu- lation? Teoksessa Berg, M. & Hemänus, P. &

Ekecrantz, J. & Mortensen, F. & Sepstrup, P.

82

{eds.): Current theories in Scandinavian mas communication research. Grenaa, GMT, 1977b. ⁸

181-197. .

FABRITIUS, H. & HEINONEN, P. & IJÄS, M. & IKON

I. & JOENTAUSTA, J. & MELOLINNA, E. & POHJOLAEN,

I. & P~LKKINEN, H. Elinolosuhteet, j oukkot; e~

dotus Ja maailmankuva. EJOMA-problematiikkaan

perustu~a sel~itys.~:.äist~ t~oll~suuden ja Pa], velualoJen tyonteklJaryhmlsta. T1edotusopin la daturtutkielma, Tampereen yliopisto, 1974. ~

HE~1ANUS, Pertti & TERVONEN, Ilkka. Objektiivi, nen joukkotiedotus. Keuruu, Otava, 1980.

HOLZKAMP, Klaus. Sinnliche Erkenntnis. Histo- rischer Ursprung und gesellschaftliche Funktio der Wahrnehmung. 4. Aufl. Königstein, Athenäumn

1978. l

HUJANEN, Taisto. Siirtolaisuus tiedotusproses- sina. Tiedotustutkimus, 3{4), 1980, s. 45-50, IDMAN, Irja. Oleminen, tietäminen ja joukkotie-

dotus. Tiedotusopin lisensiaattitutkielma, Tam- pereen yliopisto, 1981.

NORDENSTRENG, Kaarle. Tiedotusoppi. Johdatus yhteiskunnallisten viestintäprosessien tutki- mukseen. 2. p. Keuruu, Otava, 1978.

PIETILÄ, Kauko. Näkikö silmä - kuulika korva.

Tutkimus "Kolhoosi Itä-Siperiassa"-nimisen tv- dokumenttiohjelman ymmärtämisestä, perillemenos- ta ja vaikutuksista suomalaisten maanviljel ijö;.

den käsityksiin kolhoosimaataloudesta. Tampe- reen yliopiston tutkimuslaitos, sarja A, nro 44, 1973.

PIETILÄ, Kauko. A methodological example in the study of social consciousness. Teoksessa Berg, M. ym. {eds.): Current theories in Scandinacian mass communication research. Grenaa, Gt1T, l977a

s. 199-228. ¹

PIETILÄ, Kauko. Mass Communication Research - Obj ect and ~1ethodo 1 ogy. A Theoreti ca 1 Pers- pective. Julkaisussa Hemanus, P. ja Hujanen, T. (toim.): Masskommunikationsforskningens ve- tenskapliga status. Tampereen yliopisto, tie- dotusopin laitoksen julkaisusarja, nro 40, l977b, s. 70-89.

PIETILÄ, Kauko. Historiallinen välttämättömyys

"Yhteiskuntakybernetiikassa". Sosiologia, 14 (2), l977c, 87-93.

PIETILÄ, Kauko. Formation of the newspaper: a theory. Acta Universitatis Tamperensis, A ( 119), 1980.

PIETILÄ, Kauko. Journalismin kritiikin mahdol- lisuuksista. Tampereen yliopisto, tiedotusopin laitos, sarja C, nro l, 1981.

PIETILÄ, Kauko & KYTöMÄKI, Juha. Sanoman peril·

lemeno. Teoksessa Littunen, Y. ja Sinkko, R.

(toim.): Yhteiskunnallinen tieto ja tiedotus- tutkimus. Tapiola, Weilin+Göös, 1975, s. 141·-171.

TAKALA, Tuomas. Yhteiskunnallinen psykologia, ideologia ja luokkatietoisuus. Tampereen yli- opiston sosiologian ja sosiaalipsykologian lai- toksen tutkimuksia, nro 24, 1977.

vJECKSTRöM, Kim. Pääl ae 11 een käännetty tietoi"

suus. Ideologiakäsitteen historian pääpiirteet.

Tiedotusopin lisensiaattitutkielma, Tampereen yliopisto, 1981.

Yleisradion ohjelmatoiminnan säännöstö {OTS).

Helsinki, 1972.

Sirkka ^inkkinen

Tutkimuksesta käytäntöön, tännostä tutkimukseen

Aion käsitellä saamaani kovin juh- lallista aihetta ¹¹tiedotustutkimuk- sen välittyminen käytäntöön ja käy- tännön tutkimukselle asettamat haasteetu hyvin henkilökohtaisesta ja arkipäiväisestä näkökulmasta.

Muunlaiseen käsittelyyn en tällä hetkellä pystykään, sillä oma ak- tii inen tiedotustutkimuksen seu- raamiseni katkesi jossain määrin 70-luvun loppupuolella. Käytännön työ- niin journalistinen kuin hal- linnollinen -on temmannut minut keskelle juuri niitä arkipäivän ongelmia, joiden teoreettista taus- taa täällä pohditaan.

Kun minua pyydettiin tähän semi- naariin, kiinnostuin. Olen nimit- täin kokenut hyvin vakavana puut- teena sen, että keskustelutraditio tiedotustutkimuksen ja käytännön kentän välillä on viime vuosina mi estäni ohentunut. Toisaalta hyväksyessäni kutsun koin itseni epävarmaksi; aina kun tulee uuteen maailmaan, jossa on uudenlaiset teoriat, säännöt ja käytännöt, tuntee tietynlaista turvattomuutta paljastaessaan tyhmyytensä, koska ei olekaan välttämättä enää koto- naan näiden teorioiden keskellä.

Silloin kun itse jouduin luopumaan tiedotustutkimuksen aktiivisesta seuraamisesta, puhuttiin tässä maassa kolmesta pääsuuntauksesta,

puhuttiin ahmavaaralaisuudesta, nordenstrengiläisyydestä ja wiio- laisuudesta. Nyt, tämän seminaarin kuluessa, olen huomannut, että suuntauksia on tullut lisää. Itse asiassa tuntuu kuin jokaisella oli- si oma teoriansa, joita täällä sit- ten niputetaan eri tavoin, niputte- lijasta riippuen.

Itse en halua puuttua näihin teorioihin vaan pitäydyn arkipäivän konkreettiseen näkökulmaan. En väi- tä, että näkökulmani olisi yleispä- tevä, pikemminkin se on henkilökoh- tainen ja rajoittuu kokemuksiini Yleisradion piirissä, erityisesti television puolella.

Yleisradiotoiminnassa käydään paraikaa vilkasta keskustelua eri- tyisesti viestintäpolitiikasta.

Teknologian kehitys, ylivalta ja sen asettamat haasteet ovat aihei- ta, joihin törmää harva se päivä.

Monet käytännön kysymykset ovat valmistelemassa tietä uusille vies- tintäpoliittisille ratkaisuille, joilla nähdäkseni on kauaskantoisia seurauksia. Viestintäkenttä on uu- delleenmuotoutumassa, ja jälkeen- päin korjausmahdollisuudet ovat varsin vähäiset. Juuri tämän vuok- si olisi erittäin tärkeää rakentaa sellaista keskustelusiltaa, jossa tutkijat, jotka ovat paneutuneet syvällisemmin tiedotusopin ja tie-

83

donväli tyksen kysymyks-iin, haastet- taisiin nykyistä paljon aktiivisem- min mukaan keskustelemaan viestin- täkenttään liittyvistä ongelmista.

En tarkoita sitä, että odottai- sin tiedotustutkijoilta valmiita reseptejä tai ratkaisuja. Olettai- sin pikemmin, että ratkaisut voisi- vat löytyä tai ainakin voisimme pa- remmin hahmotella ratkaisuja keski- näisessä dialogissa. Me ¹¹käytännön ihmiset¹¹ toisimme vuoropuheluun jo- tain siitä kokemuksesta, joka meil- lä on, ja ehkä myös ns. faktatietoa esimerkiksi uudesta viestintätekno- logiasta. Tutkijat taas voisivat tuoda mukaan laajempia näkemyksiä kuin mitä tiedonvälityslaitoksen piirissä työskentelevillä yleensä on.

Tähän saakka suurin osa viestin- nän kentän muutoksia koskevista tutkimuksista, selvityksistä ja pu- heenvuoroista on tullut yleisradio- laitosten tms. sisältä sekä hyvin teknokraattisesti orientoituneiden tutkijoiden taholta. Kipeästi tar- vittaisiin ulkopuolisten näkemyk- siä ja kannanottoja. - Tämän kysy- myksen esiinnostaminen oli yksi mo- tiiveistani osallistua tähän semi- naariin. Uusi teknologia on poltta- vin ongelma, vaikka muitakin pulma- kysymyksiä toki löytyy.

Seuraavaksi haluaisin siirtyä keskusteluun, jota käytiin tutkin- nonuudistuksen aikoihin, jolloin tutkijoiden ja käytännön ihmisten välillä oli keskusteluyhteys, ai- nakin jonkinlainen. Tutkinnonuudis- tuksen suunnitteluvaiheessa käytiin hyvinkin kärjekkäitä keskusteluja.

Erityisesti RTTL:n edustajat puhui- vat sen puolesta, että journalisti- koulutuksessa ja tiedotusopissa 0tettaisiin esille paljon enemmän esimerkiksi sanoman muotoon, muo- donantamiseen ja journalistiseen työprosessiin liittyviä kysymyksiä.

Esitettiin myös, että vastaanotto-

84

prosess1 Ja tiedot vastaanottaji ta tulisi ottaa korostetummin es 1 e.

Tutkinnonuudistuksen jälkee olen alan tutkimusta seurannut, hinnä Tiedotustutkimus-lehden ta. Tosin on sanottava, että käy.

tännön päivittäinen työ, niin j nalistinen kuin hallinnollinen, siinä määrin levotonta ja päiv taisten kysymysten säätelemää, se helposti vieraannuttaa perus- teellisemmasta tiedonhankinnasta, Se vaikeuttaa myös perehtymistä tutkimuksen virtauksiin sitens voisi nautinnolla seurata kaikkia teoriakeskusteluja esimerkiksi laisessa seminaarissa.

Käydessäni läpi lehden vuosik toja paljastui omalta kannaltani häpeällisempi asia. Kun yritin 1 kea juttuja näin jälkikäteen, j duin toteamaan, etten pystynyt märtämään niistä kaikkia, vaikka enimmäkseen selvää suomea olivat- kin. En väitä, että jutut olisi jotenkin epäkelpoja, koska en ty niitä kaikkia ymmärtämään; pi·

kemmi n tämä ehkä kuvaa sitä, että käytännön journalistille teoree nen keskustelu saattaa tuntua si määrin etäiseltä, ettei siihen

sa paneutua siten kuin olisi su vaa. Osaltaan tämä kenties johtuu siitä, että tiedotusopin teoriak kustelu on viime vuosina ollut män keskustelua eri teorioiden eroista ja finesseistä kuin esi kiksi journalistisen työn ja koko viestinnän kentän ymmärtämistä, jossa olisi pyritty yhdistämään teorioiden parhaita puolia ja s tyksiä.

Maallikolle Tiedotustutkimus~

lehden lukeminen on aika työläs Teoreettisen tiedon kytkennät täntöön ovat hauraita. Oman nä mykseni mukaan nuo kytkennät oli vahvemmat 60- ja 70-luvun tait sa. Tällöin journalistitkin seu

5;vat aktiivisemmin tutkimusta ja teoreettisen tiedon kehittelyä, ja tiedon yhteys käytäntöön nähtiin selvemmin. Tämä on vaikutelmani tapahtuneesta muutoksesta.

Olen peilannut suomalaista tie- dotustutkimusta Tiedotustutkimus- lehden avulla. Syy on se, että leh- ti sentään nähdäkseni melko laajas- ti kartoittaa Suomessa tehdyn tut- kimuksen, vaikka jotkin virtaukset siinä saattavatkin olla hieman ali- edustettuina. Lehden avulla yritin myös etsiä niitä alueita, joita tutkimus on laiminlyönyt, tai alu- eita, joista olisin kaivannut kes- kustelua tai tietoa. Tärkein sel- lainen - mihin jo edellä viittasin- kin - on viestinnän kentässä tapah- tuneet muutokset, jotka eivät ole pelkästään teknologisia mullistuk- sia. Kun selasin lehden vuosikerto- ja, löysin vuoden 1979 ensimmäises- tä numerosta vielä pari juttua Nordsatista, mutta sen jälkeen asiasta on enimmäkseen vaiettu.

Eräät ulkomaiset kirjoittajat ovat tos n kosketelleet tämänkaltaisia kysymyksiä ( es im. Murdock 1981), mutta näihinkään kirjoituksiin ei ole tartuttu, vaikka ne mielenkiin- toisella tavalla voisivat alustaa myös suomalaista keskustelua.

Soveltavan tutkimuksen alue ja käytännön tarkastelu teorian valos- sa lehdestä puuttuvat. Käytännön kysymyksiin perehdytäänkin nykyään itse tiedonvälityslaitosten sisäl- lä. Tällöin keskustelua käydään pääasiassa laitosten oman hallin- nollisen tutkimuksen pohjalta. Hal- linnolliset tutkimukset puolestaan ovat enemmän selvityksiä kuin var- sinaisia tutkimuksia. Tämä on mie- lestäni sekä valitettavaa että va- hingollista. Esimerkiksi tiedonvä- lityksen vastaanottoprosessin sekä Yleisön ja tiedonvälityksen suh- teen tarkastelua leimaa hallinnol- lisen tutkimuksen ote. ¹¹Päiden las-

keminen¹¹ (head-counting), jota Yleisradiossakin harrastetaan, on noussut arvoon arvaamattomaan, kos- ka muunlainen, kouriintuntuva tut- kimustieto ja pohdiskelu puuttuvat.

Tällaisten kysymysten käsittely on ollut hyvin vähäistä niin Tiedo- tustutkimus-lehdessä (vrt. kuiten- kin Prokop 1980) kuin suomalaisessa tiedotusopillisessa tutkimuksessa ylipäänsä.

Myös sellainen lohko, joka on minua itseäni lähellä ja jonka puuttumisen lehden sivuilta näen valitettavana, on lasten ja nuorten erityisproblematiikka. En tarkoita, että nämä ryhmät sinällään pitäisi nostaa erityisasemaan. Pikemmin katson, että aihepiiriin paneutumi- nen palvelisi koko yleisön ja tie-

35

donvälityksen välisen suhteen ym- märtämistä, sillä usein lasten koh- dalla kristallisoituvat monet tämän suhteen yleiset kysymykset.

Sellaisia pitkälle soveltavia alueita, kuten joukkotiedotuskasva- tus (josta voidaan kiistellä, onko se tiedotusoppia vai kasvatustie-

dettä~ ei lehdestä myöskään näytä löytyvän. Toisaalta, onhan lehdessä tuotu esille journalistiikkaankin liittyviä kysymyksiä, on tarkastel- tu television uutisia ja keskustel- tu objektiivisesta ja uudesta jour- nalismista. Viimeksi mainittu oli- kin kiinnostava ja hauska teema ja meille journalisteille läheinen.

Mutta erityisesti uuden journalis- min ajatukset (lähinnä Kauko Pieti- län esittäminä) tuntuivat hyvin vaikeasti haltuunotettavilta, enkä väitä siitä vieläkään kaikkea ym- märtäväni. Valitettavaa keskuste- lussa oli se, että mielestäni se käytiin paljolti journalistien päi- den yli, eika journalisteja saatu vedetyksi keskusteluun mukaan. Ai- noastaan Arvo Ahlroosilla oli ai- heesta pari ja Leena Paukulla yksi

puheenvuoro. Tuntuukin siltä, että tällaisessa "l eukapel i ssä': jo~rn~~

listit eivät pärjää, ja v1ham1eh1a ilmestyy nopeasti. En pe~ä~~k~uluta

sitä että tutkijoiden p1ta1s1 ns.

popularisoida kaikki asiat __ niin_yk- sinkertaiseen muotoon, etta laaJa journalistikuntakin voisi tulla mu- kaan keskusteluun. Mutta tästä maasta luulisi löytyvän soveltavia- kin tutkijoita ja sellaisia, jotka ovat kiinnostuneita käytännön ja teorian yhdistämisestä. _Vuoro~~he­

lun tulisi olla mahdoll1sta n11n.

etteivät journalistit joudu tilan- teeseen, jossa heidän on as~u~tava

kahden oppiriidan vä~iin t~1 J~n­

kin osapuolen takuum:eheks:. Tal- lainen tilanne on om1aan Vl~raan­

nuttamaan heidät keskustelusta, sillä eihän journalisteilla vält-

86

tämättä ole samoja teorian taso~

edellytyksiä käydä keskustelua ku tutkimuksen ammattilaisilla ja ~s

teoreetikoilla. ·

Hedelmällisenä näkisin siis s laisen keskustelun, joka ei olis;

yksinomaan oppisuuntien välistä vaan myös käytäntöön kohdistuvaa niin että eri oppisuunnista käs;~

yritettäisiin ymmärtää journalis.

tista prosessia ja koko tiedonv~n

tyskäytännön kenttää.

Motiivina edellä oleville ehkä turhan kärjekkäillekin huomioille on ollut halu uudelleen luoda sitä keskusteluyhteyttä tutkijoiden ja journalistien välille, joka miel täni on viime vuosina ohentunut.

Kanssakäymisen vähentyessä on nollisesti myös tutkimuksen hy täminen ja soveltaminen vähent En tarkoita vulgaaria, reseptimäi tä hyödyntämistä, vaan tutkimuks~

tuottamien ajatusten ja tiedon h~

delmöittävää vaikutusta journa·:is- tiseen työhön.

1970-luvun alussa tiedotusoppi oli enemmän käytäntöön osallistu- vaa, sillä oli paljon annettavaa, sellaisia näkökulmia, joita ei ai- emmin ollut otettu huomioon. Mutta myös yhteiskunnallinen tilanne ko- konaisuudessaan oli tuolloin toi- nen, innostavampi. Sitäkin suure~

malla syyllä tänään pitäisi rehel·

lisesti ja itsensä alttiiksi pan- nen pohtia ja tutkia sitä, miten tiedonvälityksen käytäntöä tulisi rakentaa.

Tiedotusopillisen yhdistyksen syysseminaaris~

sa 25.11.1982 Tampereella pidetty esitelmä.

Teksti perustuu nauhalta purettuun esitykseen.

Kirjallisuus

MURDOCK, Graham. Television tarve ja tarjonta.

Tiedotustutkimus, 4 (4), 1981.

PROKOP, Dieter. Televisio ja työläisten elämän- tilanne. Tiedotustutkimus, 3 (1), 1980.

oan Steinback

Mainoselokuvan symbolismi

Johdantoa psykosemiotiikkaan

yleisiä näkökohtia¹

Mainoselokuva myy tuotetta ilmapii- ril ä, johon tuote kääritään. Ilma- piirin tehtävä on muokata tuottees- ta haluttava, aivan niinkuin mallin on luotava asusteesta viehättävä.

Tästä seuraa ainakin kaksi yleistä seikkaa. Ensinnäkin, niinkuin mal- lin henkilö ei saa häiritä vaate- kappaleeseen kanavoitavaksi tarkoi- tettua tarkkaavaisuutta, mainoselo- kuvan ilmapiiri ei saa muuttua ha- luttavammaksi kuin itse tuote. Vii- mek imainitussa tapauksessa katsoja seuraa kernaasti mainoselokuvaa toimimatta silti sen vihjeiden ja ohj iden mukaisesti. Toiseksi, mai- noselokuvassa psyyken tiedostama- tonta kerrosta manipuloidaan audio- visuaalisin keinoin.²

Mainoselokuvat ovat yhteiskunta- kri iikin aarreaittaa, koska niiden

"syvätulkinta" paljastaa, minkälai- sia ovat katsojain salatut ja kät- ketyt toiveet ja halut; yhtä lailla tuo tulkinta voi osoittaa, kuinka näitä haluja ja toiveita manipuloi- daan audiovisuaalisesti ja enemmän tai vähemmän tietoisesti. Juuri jäl·

kimmäistä aluetta, muiden merkki- järjestelmäin ohella, analysoi psy- kosemiotiikka (jota tässä sovelle- taan televisiotutkimukseen).

Koska se, mitä katsoja mainos- elokuvassa "näkee", ja se, mitä

tuossa elokuvassa voidaan tulkinnan myötä "havaita", ovat kaksi eri asiaa (edellinen on esitietoista toimintaa, jälkimmäinen tiedosta- mattoman analyysia), lienee oikeu- tettua päätellä, että mainos ei ole

"vain" mainos- "Parasta olla sano- matta Chiquitaa vain banaaniksi ."

Tuote ei manipuloi, vaan ilmapiiri:

tiedostamaton on audiovisuaalisen merkkijärjestelmän, mainoselokuvan kohde.

Psykoanalyyttisen terapian teh- tävänä on tehdä tiedostamaton tie- toiseksi ja murtaa analysoitavan vas- tarinta. Sen sijaan mainoselokuva tekee tietoisesta tiedostamatonta, mutta yrittää sekin murtaa katsojan vastarinnan: mainoselokuva rohkaisee impulsiivista ostosta - pyrkii vai- kuttamaan tiedostamattomiin toivei- siin, mutta syventämättä itsetunte- musta.

Mainonnan päämäärät eivät ole te- rapeuttisia; se on käänteistä psyko- analyysia. Mainonta haluaa vaikut- taa, mutta ei vapauttaa; se haluaa tuudittaa uneen eikä tulkita unta.

Joskus mainoselokuva ei salaa näitä pyrkimyksiään. Esimerkiksi untuva- patjamainos vakuuttaa kursailematta:

"Familon tietää unesta enemmän. " a/

Lienee kuitenkin syytä epäillä, et- tä psykoanalyysi tietää unesta vie- lä enemmän.

Ominaisinta mainoselokuvalle lie-

87