Vesa Suominen
Kirjastotiede ja informatiikka ja merkityksen rakenteet
dokumentaarisessa viestinnässä
Suominen, Vesa, Kirjastotiede ja informatiikka ja merkityksen rakenteet do- kumentaarisessa viestinnässä (Library and information science and the struc- tures of meaning in documentary communication). Kirjastotiede ja informa- tiikka 7 (4): 9 9 - 1 0 4 , 1988.
Conceptual basis and identity of library and information science is discussed in terms of concepts of documentary communication and documentation, on one hand, and the basic concepts of classical structural semiology (Saussure, Hjelmslev), ie. concepts of substances and forms of expression and content and the arbitrary nature of the structures of meaning, on the other hand. The core creating identity for library and information science is outlined as prac- tical science as presented by Habermas. The object of study is the life and structure of meaning in documentary communication.
Address: University of Oulu, Department of Library and Information Science, P.O.
Box 186 , SF-90101, Finland.
Kirjoituksessani1 k o e t a n h a h m o t t a a kirjasto- tieteen ja informatiikan tieteenidentiteettiä pyr- kien l ö y t ä m ä ä n kirjastotieteen ja informatiikan t u t k i m u k s e n alasta kohteita, joita semiologisin käsittein käsitteellistämällä olisi m a h d o l l i s t a luoda pohjaa mielekkäälle ja älyllisesti kiinnos- tavalle t u t k i m u k s e l l e . L ä h t ö k o h t a n i tässä on siis j o k s e e n k i n erilainen k u i n se, joka yleisesti liittyy semiologisen käsitteistön k ä y t t ö ö n kir- j a s t o t i e t e e s s ä ja informatiikassa. En pyri ensi- sijaisesti soveltamaan semiologisia teorioita kir- j a s t o t i e t e e n ja i n f o r m a t i i k a n e r i t y i s p r o b l e m a - tiikan r a t k o m i s e e n , e s i m e r k i k s i tiedon tallen- n u k s e n ja h a u n tai d o k u m e n t a a t i o k i e l t e n tut- k i m u k s e e n . P y r k i m y k s e n i on l u o n t e e l t a a n lä- h i n n ä tieteenfilosofinen. Sen p o h j a n a on kiu- s a a n t u n e i s u u t e n i kirjastotieteen ja informatii- k a n t i e t e e n i d e n t i t e e t i n ja käsitteellisen p e r u s - tan m u o d o s t a v i e n peruskategorioiden epämää- räisyydestä. T ä m ä taustaksi esitykselle, joka ei ole k o v i n »oikeaoppinen» s u h t e e s s a sen e n e m -
pää a l a m m e t u t k i m u k s e n valtavirtoihin k u i n m y ö s k ä ä n vallitseviin käsityksiin o p p i a i n e e m - m e käsitteellisestä p e r u s t a s t a .
1. Identiteettiprobleema
Kun p u h u n tieteen, o p p i a i n e e n ja t u t k i m u s - alan identiteetistä, t a r k o i t a n o m a a ja erityistä, kyseiselle o p p i a i n e e l l e ja t u t k i m u s a l a l l e omi- naista ja sille identiteettiä l u o v a a ydinsisältöä.
T ä m ä y t i m e n y m p ä r i l l ä voi olla ja e s i m e r k i k s i kirjastotieteen ja informatiikan tyyppisessä op- p i a i n e e s s a on s y y t ä k i n olla r u n s a a s t i m y ö s m u u t a ainesta. En siis pyri j a k a m a a n m a a i l m a a
»kirjastotieteeseen ja informatiikkaan» ja toi- saalta »ei-kirjastotieteeseen ja informatiikkaan».
Pyrin vain e s i t t ä m ä ä n y h d e n h a h m o t e l m a n sii- tä, mikä kirjastotieteessä ja informatiikassa voi- si olla o l e n n a i s t a ja o m i n t a k e i s t a ja m i k ä niin
100 Suominen: Kirjastotiede. . . Kirjastotiede ja informatiikka 7 (4) — 1988
voisi luoda määrättyä identiteettiä tuolle tieteel- le. Pidän tätä tärkeänä myös siksi, että identi- teetin ongelma on käsittääkseni osittain yhtei- nen kirjastotieteelle ja informatiikalle tieteenä ja toisaalta kirjasto- ja informaatiopalvelutoi-
minnalle yhteiskunnallisena toimintana.
Kun puhun peruskategorioista, voi kysymyk- sessä olla mm. määrätyn tutkimuskohteen tun- nistaminen, määrättyjä erityinen suhde tai nä- kökulma tuohon kohteeseen, jokin määrättyjä erityinen metodologinen lähtökohta, tiedon in- tressi tms. —joko jokin tai jotkut näistä tai kaik- ki yhdessä.
Esimerkiksi — ja samalla lievän kritiikin koh- teeksi — voin ottaa Järvelinin ja Vakkarin (1987) luoman kuvan kirjastotieteestä ja infor- matiikasta. Siinä oppiainetta määrittäisivät yh- täältä määrätyt kohteet, mm. sellaiset »oliot», kuin dokumentti, jokin muu sanoma, dokumen- tin tai muun sanoman tuottaja, välittäjä sekä vastaanottava ja toisaalta sellaiset »toiminnot»
kuin dokumenttien tai muiden sanomien tuo- tanto, välittäminen, vastaanottaminen ja käyttö.
Toisaalta oppiainetta määrittäisi erityinen nä- kökulma, jonka perustana olisi itseasiassa jäl- leen eräs toiminto, tiedon hankinta, joka kirjoit- tajien mukaan on »tärkein kirjasto-ja informaa- tiopalvelutoimintaa virittävistä ilmiöistä».
Järvelinin ja Vakkarin ajatuksen voi kiteyt- tää niin, että eräs toiminto, tiedon hankinta, on kirjasto- ja informaatiopalvelualan kannalta niin keskeinen, että se luo näkökulman, joka määrittää erinäisten muiden toimintojen sekä erinäisten olioiden tarkastelua kirjastotiede ja informatiikka -nimisen tieteen puitteissa (ja sa- malla perustelee oman erityisen tieteenalan ole- massaolon?). Toisaalta tiedon hankinta -käsit- teen sisältö itsessään osittuu varsin luontevas- ti niin, että saadaan jälleen yksi toiminto (han- kinta) sekä toisaalta käsite tieto, joka itsessään on tunnetusti varsin ongelmallinen mm. filo- sofian piirissä. Kirjastotieteen ja informatiikan peruskategoriana tiedon käsite on nähdäkseni yhtäältä (mm. juuri filosofiseen ongelmallisuu- teensa liittyen) kovin avoin ja määrittymätön, hieman informaation käsitteen tavoin. Toisaal- ta se on liian rajoittava, mikä johtaa mm. sel- laisiin hyvin epäelegantteihin muotoiluihin kuin »tieto ja elämykset», joka 1980-luvulla suo- malaisessa alan keskustelussa on ollut esillä jo- pa jonkinlaisena alaa määrittävänä peruskate- goriana.
2. Semiologinen tulkinta
Oma esitykseni kirjastotieteen ja informatii- kan ydinaluetta hahmottaviksi peruskatego- rioiksi on seuraava. Yhtäältä tuota ydinaluetta määrittäisi erityinen tutkimuskohde, jota ku- vaan ilmaisulla merkityksen elämä ja rakenne do- kumentaarisessa viestinnässä. Toisaalta ydinalu- een tutkimusta määrittäisi erityinen näkökul- ma tai intressi, jota kuvaan yleisesti Haberma- sin (1971) sanoin »toimintasuuntautuneen ym- märryksen tarvitseman intersubjektiivisuuden säilyttämisen ja laajentamisen» praktiseksi in- tressiksi. Erityisesti kirjastotieteen ja informa- tiikan kohdalla tämä tarkoittaisi kirjasto- ja in- formaatiopalvelutoiminnassa tarvittavaa intersub- jektiivisuutta, dokumentteja koskevassa viestin- nässä tarvittavaa määrättyä viestintäpätevyyttä tai lyhyesti kirjasto-ja informaatiopalvelutoiminnan kieltä, koska kyky viestiä on oleellisessa mie- lessä kielen hallintaa nimenomaan määrättynä merkitysmaailmana, ei pelkkänä kykynä »koo- data» joitakin valmiiksi annettuina olevia mer- kityksiä tai sisältöjä joillakin ilmaisuilla tai sym- boleilla ja toisaalta »dekoodata» sisältöjä joista- kin ilmaisuista.
Näin siis esitykseni eräänä premissinä on vie- lä syytä todeta, että pidän siinä hyvin keskei- senä näkökulmana käsitystä kirjasto- ja infor- maatiopalveltoiminnasta viestintänä, »puhee- na» dokumenteista.
2Tulkintaani voi yleistää korvaamalla institu- tionaalisin perustein määrittyvän »kirjasto- ja informaatiopalvelutoiminnan» yleisemmällä (vaikka tässä hieman avoimella) käsitteellä do- kumentaatio/työ). Kuviossa 1 olen esittänyt hah- motelmani tätä käsitettä käyttäen ja samalla olen esittänyt viitteenomaisesti sekä dokumen- taarisen viestinnän että dokumentaatiojtyöjn käsitteiden kohdalla määrättyä liikkumavaraa, mahdollisuutta nähdä niiden ala laajemmin tai suppeammin^.
Keskeisintä ydinaluetta olisi nähdäkseni se
osa kirjasto- ja informaatiopalvelutoiminnan
kielestä, joka liittyy dokumentaarisen viestin-
nän sisältöön, mutta myös dokumentaarisen
viestinnän ulkoisiin muotoihin ja rakenteisiin
liittyvä kieli on tärkeää. Näin olisi käsittääkse-
ni mielekästä käyttää hyvin laajaa dokumen-
taatiokielen käsitettä, viitaten dokumenttien si-
sällön kuvailuun tarkoitettujen sanastojen, luo-
kitusten yms. ohella ainakin luettelointisään-
nöstöihin ja mahdollisesti yleisemminkin kir-
Tutkimus Kohde
l ulos (yleistys)
DOKUMENTAARINEN VIESTINTA (semi nootti nen prosessi) merkityksen elämä ja rakenne
si sal ion muodostumisen
mielivaltaisuus
Dokumentaatio} työn) kieli (semioottinen systeemi)
}
manifestoi I
DOKUMENTAATIO(TYÖ) (semioottinen prosessi)
dokumentaarisen viestinnän ala?
— tekstit
— esineet
— luonnon obj.
— taide-esineet
— jne.
Dokumentaatio- (työn) ala?
— »puhe» teksteistä
— »puhe» esineistä
— »puhe» luonnon- objekteista
— »puhe» taide- esineistä
— jne.
Kuva 1. Dokumentaarinen viestintä ja dokumentaatio/työl kirjastotieteen ja informatiikan ydinaluetta määrittä- vinä peruskategorioina.
jasto- ja i n f o r m a a t i o p a l v e l u t o i m i n n a n kieleen.
Tätä käsitteellistystäni p e r u s t e l e n sillä, että se antaisi m a h d o l l i s u u d e n ilmaista h y v i n koko- naisvaltaisen ja kattavan n ä k ö k u l m a n kirjasto- tieteen ja informatiikan p r o b l e m a t i i k k a a n läh- tien peruskategorioista d o k u m e n t a a r i n e n vies- tintä ja dokumentaatio(työ). Tätä yleisessä mie- lessä kielellistä n ä k ö k u l m a a olisi mahdollista lähestyä m o n i n tavoin. Jatkossa koetan esittää hyvin tiiviisti y h d e n , s t r u k t u r a l i s t i s e n semio- logian ja lingvistiikan klassisiin p e r u s n ä k e m y k - siin p e r u s t u v a n .
Jos h a h m o t e l m a a n i vertaa edellä viittaamaani Järvelinin ja Vakkarin esitykseen, voi sanoa, et-
tä siinä keskeisessä k o h d a s s a , missä heillä on käsite tieto, olisi o m a s s a l u o n n o s t e l m a s s a n i merkityksen käsite. Monissa h a h m o t u k s i s s a kir- j a s t o t i e t e e n ja informatiikan p e r u s t e i s t a tuos- sa kohdassa on tavalla tai toisella määritelty (tai m ä ä r i t t e l e m ä t t ä jätetty) informaation käsite.4
O m a a valintaani p e r u s t e l e n e n n e n kaikkea sillä, että m e r k i t y s on yhtäältä p u h t a a s t i inhi- millisen kulttuurin piiriin kuuluva seikka ja toi- saalta riittävän väljä kategoria k a t t a m a a n sitä d o k u m e n t t e i h i n t a l l e n n e t u n inhimillisen ym- m ä r r y k s e n m o n i n a i s u u t t a , j o n k a kanssa kirjas- to-ja i n f o r m a a t i o p a l v e l u t o i m i n n a s s a ollaan te- kemisissä. Kuten edellä h u o m a u t i n , tässä suh- teessa niin tiedon kuin i n f o r m a a t i o n k i n käsit- teissä on toivomisen v a r a a . Toisaalta t ä m ä si- n ä n s ä ei e h k ä ole kovin v a h v a a r g u m e n t t i . Sen motiiveita voisi pitää esteettisinä, n ä h d ä niiden
liittyvän vain p y r k i m y k s e e n tavoittaa j o n k i n - laista käsitteellistä eleganssia oppiaineen ja tut- k i m u s a l a n m ä ä r i t y k s e s s ä .
Joka t a p a u k s e s s a h u o m i o n a r v i o i s t a on, että on olemassa m e r k i t y s t ä tutkiva tieteenala (mo- ninaisillekin) teoreettisille perinteineen, joiden puitteisiin ainakin keskeinen osa kirjasto-ja in- f o r m a a t i o p a l v e l u a l a n p r o b l e m a t i i k k a a olisi m a h d o l l i s t a sijoittaa e h k ä h e d e l m ä l l i s e m m i n kuin vaikkapa joidenkin informaatioteorioiden puitteisiin.
3, »Merkitysmaailmat» ja merkityksen rakenteet
5Pyrin lopuksi t ä s m e n t ä m ä ä n ja konkretisoi- m a a n h i e m a n sitä, mitä ovat ne m e r k i t y s m a a - ilmat tai m e r k i t y k s e n r a k e n t e e t , jotka voisivat oleellisesti konstituoida m ä ä r ä t t y ä viestintäpä- tevyyttä, k y k y ä viestiä jossakin erityisessä yh- teydessä, yhteisössä t m s .
Merkityksellä tai semioottisella yleisesti vii- tataan yhtäältä aineellisen tai h a v a i t t a v a n , toi- saalta käsitettävän tai mentaalisen toisiinsa liit- tymiseen, esimerkiksi siihen, että ajatuksia voi- d a a n ilmaista p u h u m a l l a . Klassinen s t r u k t u r a - listisen semiologian ja lingvistiikan teesi on, 1) että tässä toisiinsa liittymisessä niin aineel- linen tai h a v a i t t a v a , so. ilmaisu, kuin käsi- tettävä tai m e n t a a l i n e n k i n , so. sisältö struk- t u r o i t u v a t ilmaisun ja sisällön muodoiksi ja
102 Suominen: Kirjastotiede. . . Kirjastotiede ja informatiikka 7 (4) — 1988
2) että ne itsessään käsitetään muodottomiksi tai strukturoitumattomiksi ilmaisun ja sisäl- lön aineksiksi.
Sisällön ja ilmaisun strukturoitumisen ulot- tuvuksiin ja erityispiirteisiin viitataan syntag- maattisen, paradigmaattisen ja syntaktisen kä- sitteillä, Hjelmslev myös käsitteillä osittuminen ja jäsennys. Syntagmaattista kuvataan usein ak-
tuaalisen puhunnan, viestinnän prosessin hori- sontaaliseksi ulottuvuudeksi ja paradigmaattis- ta vastaavasti mahdollisten vaihtoehtojen, kie- len systeemin vertikaaliseksi ulottuvuudeksi.
Osittuminen on (sisällön ja/tai ilmaisun) muo- dostumista syntagmaattisella ulottuvuudella ja jäsennys vastaavasti muodostumista paradig-
maattisella ulottuvuudella. Syntaktisen voisi määritellä osittumisen tai syntagmaattisten suhteiden määrämuotoisuudeksi, jolloin se it- sessään toisaalta kuuluisi systeemiin, ilmaisisi vaihtoehtoisia mahdollisia syntagmaattisen ulottuvuuden rakenteita.
Näin sekä sisältö että ilmaisu käsitetään syn- tagmaattisella ulottuvuudella puhunnan tai tekstin prosessiksi, joka toisaalta manifestoi määrättyä kielen systeemiä, sisällön ja ilmai- sun jäsennyksistä sekä syntaktisista suhteista rakentuvaa pysyvää muotoa. Viestintäpätevyy- den voisi nyt määritellä sen ilmaisun ja sisäl- lön systeemin hallinnaksi, jota viestintä semi- oottisena prosessina jossain määrätyssä yhtey- dessä tai yhteisössä manifestoi.
3) Keskeinen (ja ehkä ongelmallinen tai vaike- asti miellettävä) lähtökohta on nk. arbitraa- risuuden tai mielivaltaisuuden periaate, jon- ka merkitys myös strukturalistisen semio- logian ja lingvistiikan omassa traditiossa näyttää hieman huojahtelevan. (ks. esim.
Benvenisten 1966, s. 49—55 kritiikki Saus- suren 1916 esittämiä ajatuksia kohtaan).
Oman esitykseni kannalta mielivaltaisuus on oleellisesti sisällön aineksen ja muodon suh- teessa, ts. siinä, että sisällön muoto, struktuu- ri ei palaudu sisällön ainekseen (ja vastaavasti ilmaisun aineksen ja muodon suhteen). Keskei- nen teesi omalta kannaltani on nimenomaan si- sällön muodostumisen mielivaltaisuus. Tämä teesi itseasiassa perustelee koko hahmotelmani, sen, että on ylimalkaan mielekästä puhua merkityk- sen rakenteista erityisenä tutkimuksen koh- teena.
Sisällön muodostumisen mielivaltaisuuteen liittyy teesi (tai kielikuva?) sisällön aineksen muodottomuudesta, »sumupilvimäisyydestä».
Tosiasiassa ihminen luonnollisesti saa erilaisia ideoita ja ajatussisältöjä mm. aistihavaintojen kautta, jotka itsessään eivät tietenkään ole täy- sin struktuurittomia tai eriytymättömiä. Ne päinvastoin sisältävät runsaasti informaatiota
— sanan varsinaisessa merkityksessä.
Näin teesi sisällön mudostumisen mielival- taisuudesta ja siihen liittyvä ajatus sisällön ai- neksen strukturoitumattomuudesta liittyvät en- nen kaikkea ja erityisesti siihen, että merkityk- sen struktuureja tarkastellaan erityisenä kult- tuurisena ilmiönä, omana erityisenä »todelli- suutenaan», joka ei palaudu esimerkiksi siihen, mistä puhutaan. Tämä on yleinen huomio, jo- ka ei ole riippuvainen siitä, puhutaanko esimer- kiksi teksteistä, taideteoksista, esineistä tai toi- saalta siitä »yleisestä aiheesta», jonka voi aja- tella yleisesti luonnollisen kielen käytön sisäl- löksi (sisällön ainekseksi).
Toisaalta määrätty merkitys on sillä, että kirjasto-ja informaatiopalvelutoiminnan yhtey- dessä, vaikkapa teksteistä puhuttaessa, puhun- nan kohteena tai tarkoitteena on määrätyllä ta- voin strukturoitunut merkitys tai sisältö — mikä ei välttämättä ole laita yleisesti viestinnässä (esimerkiksi monissa eri yhteyksissä, joissa luonnollista kieltä käytetään). Mutta periaat- teessa itse puhuntaan ja kieleen liittyvää sisäl- lön muodostumisen mielivaltaisuuden mo- menttia tämä ero ei hävitä.
Siksi mielivaltaisuuden prinsiippi tai mo- mentti on keskeinen ja huomion arvoinen pe- ruste myös silloin, kun on kysymys esimerkiksi kirjasto-ja informaatiopalvelutoiminnasta, jon- ka voi käsittää »puheeksi puheesta», teksteistä tai dokumenteista. Näin mielivaltaisuuden mo- mentti — perustellessaan merkitysmaailmojen tai sisällön struktuurien olemassaolon omana erityisenä »todellisuutenaan» — samalla perus- telee sen kirjasto-ja informaatiopalvelutoimin- nan viestintäpätevyyteen liittyvän praktisen intressin, joka oli toinen keskeinen perusteeni hahmotellessani kirjastotieteen ja informatii- kan ydinaluetta. Praktinen intressi on olemas- sa, koska »toimintasuuntautuneen ymmärryk- sen vaatima intersubjektiivisuus», so. kirjasto- ja informaatiopalvelutoiminnan viestintäpäte- vyyden muodostavat merkitysrakenteet eivät sisällön muodostumiseen liittyvän mielivaltai- suuden momentin vuoksi ole itsestäänselviä tai ongelmattomia.
6Hyväksytty julkaistavaksi 18. 11. 1988
Huomautukset
1 Kirjoitukseni perustuu opinnäytetyöhön, jonka olen tehnyt Tampereen yliopistossa (Suominen 1988). On syytä huomauttaa, että olen tässä kirjoi- tuksessa muuttanut jonkin verran opinnäytetyössä käyttämääni terminologiaa. Käsitteellisellä tasolla sen sijaan olen pyrkinyt pitäytymään tiukasti opin- näytetyössä esittämissäni käsityksissä, esittämään tii- viisti sen teesin, jota tuossa työssä olen hahmotel- lut kirjastotieteen ja informatiikan tieteenidentitee- tin suhteen.
2 Mikäli kirjastotiedettä ja informatiikkaa tarkas- tellaan erillisinä tieteinä tai yhden tieteen erillisinä osa-alueina, on todettava, että asiallisesti oma esi- tykseni tulee monessa suhteessa lähemmäksi infor- matiikkaa, teoriaa »tieteellisen informaation raken- teesta ja piirteistä» (Mihailov & Giljarevski 1971, s.
17) kuin kirjastotiedettä, huolimatta siitä, että koros- tan määrättyjä humanistisen tieteen piirteitä. Tämä huomautus siksi, että julkisessa kirjoittelussa on esi- tetty tässä kohdin kovin virheellistä ja pinnallista tul- kintaa käsityksistäni (Laaksovirta 1988).
"' Tämän liikkumavaran esittäminen liittyy sii- hen, että mahdollisesti olisi mielekästä käsittää do- kumentaarisen viestinnän ja dokumentaatio(työ)n peruskategorioiden suhteen määrittyvä opinala sil- lä tavoin laajasti, että se kattaisi kirjasto-ja informaa- tiopalvelualaan liittyvien kysymysten ohella mm.
museoiden problematiikkaa. Tavallaan tällaista »al- lianssia» on edustanut niin omassa henkilössään kuin toiminnassaankin dokumentaatiokielitutkimuksen klassikoksi luettava mutta meillä jokseenkin vähäl- le huomiolle jäänyt ranskalainen Jean-Claude Gar- din (ks. esim. dokumentin määritelmä, Gardin 1966).
4 Jos vielä hieman jatketaan vertausta Järvelinin ja Vakkarin hahmotelmaan, on todettava, että oma- ni on määrätyssä mielessä rajoittuneempi ja kapea- alaisempi — tai toisin sanoen, se on tiukemmin omaa erityistä, logiikaltaan omintakeista aluetta tavoitte- leva. Joka tapauksessa Järvelinin ja Vakkarin esityk- seen sisältyy karkeasti ottaen dokumentaarinen vies- tintä ja kirjasto-ja informaatiopalvelutoiminnan vies- tintäpätevyys puolestaan voitaisiin hyvällä tahdol- la ymmärtää »tiedon hankinnan» näkökulman imp- likoimaksi. Merkitys rakenteineen ja sen elämä jää puuttumaan mutta tuskin sekään olisi suoranaises- sa ristiriidassa heidän esityksensä kanssa.
Toisaalta ilmeisesti sellainen peruspyrkimysten ero on olemassa, että kun itse tavoittelen identiteet- tiä luovan ydinalueen käsitteellistystä, he pyrkivät hahmottamaan koko tieteen alan käsitteellistä perus- taa.
' Seuraava esitys perustuu erääseen semiologian traditioon, jonka lähtökohtana on Ferdinand de Saus- suren (1916) ajatukset ja jonka perusteesit esitän täs- sä tiiviisti nojaten erityisesti tanskalaisen Louis
Hjelmslevin (1961) Saussuren lähtökohdista kehit- tämään käsitteistöön. Tässä käsitteistö on pakko esit- tää äärimmäisen tiivistetysti, mutta olen käsitellyt sitä yksityiskohtaisemmin tämän kirjoituksen poh- jana olevassa opinnäytetyössä (Suominen 1988).
Semiologisen käsitteistön — erityisesti tässä esitet- tävän strukturalistisen semiologian klassisen ydin- käsitteistön ottaminen tarkastelun lähtökohdaksi joh- taa siihen, että kirjastotieteen ja informatiikan koh- teeksi esittämästäni »merkityksen elämästä ja raken- teesta dokumentaarisessa viestinnässä» tarkastelta- vaksi tulee tässä lähinnä vain rakenne. Merkityksen elämän tarkastelu voisi edellyttää yhtäältä käytettä- vän semiologisen käsitteistön rikastamista (esimer- kiksi jo Saussurella esiintyvän synkronian ja dia- kronian erottelun avulla). Toisaalta se voisi merki- tä kirjastotieteen »historia literaria» -perinteen uu- delleen pohdintaa.
(1 Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa siitä, et- tä semioottisen tai semiologisen lähtökohdan hedel- mällisyyteen kirjastotieteen ja informatiikan yhtey- dessä on suhtauduttu myös varsin kriittisesti (ks.
Gardin 1979, Robertson 1979 ja Sparck Jones 1979).
Tässä voin vain yleisesti todeta, että heidän kriitti- set huomautuksensa eivät ainakaan pääosaltaan pure siihen erityiseen tapaan käyttää semiologian käsit- teistöä, joka on oman argumenttini perustana. Eri- tyisesti he eivät näytä kiinnittävän itse semiologian suhteen lainkaan huomiota siihen klassisen struk- turalistisen semiologian teesiin, joka omassa argu- mentissani on keskeinen ja jota tässä olen kuvannut.
Lähteet
Benveniste, Emile. Nature du signe linguistique.
Teoksessa: Benveniste: Problmémes de linguis- tique générale Gallimard, Paris, 1966.
Gardin, Jean-Claude. Elements d'une modéle pour la description des lexiques documentaires. Bulle- tin des bibliothéques de France 11(5): 171 — 182.
1966.
Gardin, Jean-Claude. On the relation between ques- tion-answering systems and various theoretical ap- proaches to the analysis of text. Teoksessa: The analysis of meaning. Informatics 5. Aslib, London, 1979.
Habermas, Jiirgen. Tieto ja intressi. Teoksessa:
Yhteiskuntatieteiden filosofiset perusteet. Osa 1.
Gaudeamus, Helsinki, 1971.
Hjelmslev, Louis. Prolegomena to a theory of lan- guage. The University of Wisconsin Press, Madi- son, 1961.
Järvelin, Kalervo & Vakkari, Pertti. Kirjastotiede ja informatiikka — tiedon hankinnan tiede. Kir- jastotiede ja informatiikka 7(1): 1 8 - 3 2 . 1988.
104 Suominen: Kirjastotiede. . . Kirjastotiede ja informatiikka 7 (4) — 1988
Laaksovirta, Tuula. Koulutuksen kahdeksan vuosikymmentä. Kirjastolehti 81(9): 388—391.
1988.
Mihailov, A.I. & Giljarevski, R.S. An introductory course on informatics/documentation. Internation- al Federation for Documentation, The Hague,
1971.
Robertson, S.E. Between aboutness and meaning.
Teoksessa: The analysis of meaning. Informatics
5. London, Aslib, 1979.
Saussure, Ferdinand de. Cours de linguistique génér- ale. Payot, Paris, 1984. Julk. alunperin 1916.
Sparck Jones, Karen. Problems in the representation of meaning in information retrieval. Teoksessa:
The analysis of meaning. Informatics 5. London, Aslib, 1979.
Suominen, Vesa. Dokumentaation semiologiaa.
Lisensiaatintutkimus, Tampereen yliopisto, 1988
Ohjeita kirjoittajille:
Kirjastotiede ja informatiikka julkaisee tieteenalansa ja siihen läheisesti liittyvien tie- teenalojen kirjoituksia: 1) artikkeleita, 2) k a t s a u k s i a , 3) haastatteluja, 4) k e s k u s t e - lua, 5) raportteja, 6) kirjallisuusesittelyjä ja -arviointeja, 7) Kirjastotieteen ja infor- m a t i i k a n y h d i s t y k s e n toimintaa esitteleviä kirjoituksia, 8) tiivistelmiä kirjastotieteen ja informatiikan väitöskirjoista ja l i s e n s i a a t i n t u t k i m u k s i s t a sekä 9) uutisia alan tie-
teellisistä k o k o u k s i s t a ja u u d e s t a kirjallisuudesta.
Laajempien kirjoitusten (1—3) a l k u u n sijoitetaan lyhyt e n g l a n n i n k i e l i n e n tiivistel- m ä (abstrakti) sekä kirjoittajan osoitetiedot.
Kirjoitukset tarjotaan t o i m i t u k s e l l e k a h t e n a k a p p a l e e n a lopullisessa, p u h t a a k s i k i r - j o i t e t u s s a a s u s s a a n . Kirjoituskoneella v a l m i s t e t u t tekstit kirjoitetaan y h d e l l e puolelle liuskaa ns. kolmosvälikkeellä (n. 30 riviä/liuska) jättämällä kullekin sivulle leveä mar- ginaali. Mikrotietokoneella v a l m i s t e t u t tekstit l ä h e t e t ä ä n levykkeellä, j o k o 5 1/4 tuu- m a a MS-DOS tai 3 1/2 t u u m a a Apple M a c i n t o s h . M u k a a n liitetään yksi p a p e r i t u l o s - te sekä tiedot 1) k ä y t e t y n laitteen m e r k i s t ä ja tyypistä, 2) käyttöjärjestelmästä ja 3) t e k s t i n k ä s i t t e l y o h j e l m a s t a . T o i m i t u s p a l a u t t a a l e v y k k e e t kirjoittajille.
Kirjallisuusluettelon l a a d i n n a s s a p y y d e t ä ä n n o u d a t t a m a a n s e u r a a v a a k a a v a a :
— Esimerkkinä kirja: Rözsa, György, Scientific information and society. M o u t o n , T h e H a g u e , 1973.
— Esimerkkinä aikakauslehtiartikkeli: I n h a b e r , H. & Aivo, M., W o r l d science as an i n p u t - o u t p u t s y s t e m . Scientometrics 1(1): 43—64. 1978. (Jos v u o s i k e r t a a ei mai- nita, e n s i m m ä i s e k s i vuosiluku.)
E n n e n kirjoitusten p a i n a t t a m i s t a kirjoittajille l ä h e t e t ä ä n yksi oikovedos, joka on kor- j a t t u n a p a l a u t e t t a v a m a h d o l l i s i m m a n pian toimitussihteerille. Kaikista y h t e y k s i s t ä kirjapainoon vastaa t o i m i t u s .
Tekijät vastaavat kirjoitustensa tieteellisestä sisällöstä.
