OSALLISUUDEN KOKEMUKSIA ITSENÄISTYVÄN NUOREN ELÄMÄSSÄ –Teemahaastattelu lastensuojelun jälkihuollon nuorille
Minna Kaasinen Pro gradu –tutkielma Hoitotiede
Hoitotyön johtaminen Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
Huhtikuu 2019
TIIVISTELMÄ ABSTRACT
1 JOHDANTO ... 2
2 TEOREETTINEN TAUSTA ... 4
2.1 Osallisuuden määrittelyä ... 4
2.2 Osallisuus lainsäädännön ja politiikkaohjauksen näkökulmasta ... 5
2.3 Tutkimustietoa jälkihuollossa olleiden nuorten osallisuudesta ... 6
2.4 Jälkihuollossa olleiden nuorten itsenäistymisen haasteet ... 9
2.5 Jälkihuollon palveluiden kehittämistarpeet ... 11
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITTEET, TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 12
4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ... 13
4.1 Tutkimuksen osallistujat ... 13
4.2 Aineistonkeruu... 14
4.3 Aineiston analyysi ... 17
5 TUTKIMUSTULOKSET ... 18
5.1 Nuorten osallisuutta edistävät tekijät elämässä ... 18
5.1.1 Nuorten ihmissuhteet ... 20
5.1.2 Arjen aktiviteetit ... 28
5.1.3 Nuorten hyvinvointi ... 31
5.2 Nuorten osallisuutta vaikeuttavat tekijät elämässä ... 33
5.2.1 Ongelmat hyvinvoinnissa ... 35
5.2.2 Syrjäytyminen ... 38
5.2.3 Ongelmat ihmissuhteissa ... 39
5.3 Nuorten kokemukset osallisuudesta lastensuojelun jälkihuollon palveluissa ... 44
5.3.1 Osallisuutta edistävät tekijät palveluissa ... 44
5.3.2 Osallisuuden näkökulmasta kehitettävät asiat palveluissa ... 47
5.4 Yhteenveto tutkimustuloksista ... 51
6 POHDINTA ... 55
6.1 Tutkimustulosten tarkastelua ... 55
6.2 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys ... 60
6.3 Johtopäätökset ja jatkotutkimushaasteet ... 62 LIITTEET
LIITE 1.Tiedonhaku tietokannoista LIITE 2. Teemahaastattelun teemat LIITE 3. Suostumus tutkimukseen LIITE 4. Tiedote tutkimuksesta LIITE 5. Valitut tutkimukset
Hoitotieteen laitos Hoitotiede
Hoitotyön johtaminen Kaasinen, Minna
OSALLISUUDEN KOKEMUKSIA ITSENÄISTYVÄN NUOREN ELÄMÄSSÄ –Teemahaastattelu lastensuojelun jälkihuollon nuorille
Ohjaajat: professori, TtT Arja Häggman-Laitila ja koulutusylilääkäri LtT Pirkko Salokekkilä Pro gradu -tutkielma, 64 sivua,
5 liitettä (11 sivua) Huhtikuu 2019
Lastensuojelun jälkihuollon tavoitteena on tukea nuoria siirtymävaiheessa sijaishuollosta kohti itsenäistä elämää ja oikeus palveluihin on kirjattu Suomen lakiin. Jälkihuollon palveluissa näh- dään tärkeänä nuoren kohtaaminen, yksilöllinen tuki ja nuoren osallisuuden toteutuminen. It- senäistyminen on jälkihuollossa oleville nuorille vaativa tehtävä, sillä heillä ei ole yleensä sa- manlaista tukiverkostoa kuin muilla nuorilla. Heillä esiintyy muita useammin päihdeongelmia, käytöshäiriöitä, mielenterveysongelmia, taloudellisia vaikeuksia ja heillä on todettu muita ikäisiään nuoria matalampi koulutustaso.
Tämän kvalitatiivisen tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata lastensuojelun jälkihuollossa ole- vien nuorten (n=17) kokemuksia osallisuudesta elämässään ja lastensuojelun jälkihuollon pal- veluissa. Aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla erään suomalaisen kaupungin sosiaali- ja terveysalan yksikössä. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin sekä analysointiin induktiivisen sisällön analyysin avulla.
Lastensuojelun jälkihuollon nuoret kokevat osallisuutta elämässään ihmissuhteiden ja arjen ak- tiviteettien kautta. Osallisuuden kokemuksia edistävät nuoren hyvinvointiin liittyvät päihteiden- käytön hallinta, elämänhallinnan tunne, sairauksiin sopeutuminen ja tukea antavat ihmissuhteet.
Osallisuuden kokemuksia puolestaan heikentävät ihmissuhdeongelmat, syrjäytyminen ja omaan hyvinvointiin liittyvät vaikeudet. Lastensuojelun jälkihuollon palveluissa osallisuus toteutuu nuorten kokemusten mukaan hyvin yhteistyösuhteessa ja konkreettisen avun saamisessa. Jälki- huollon palveluissa nuoret näkevät kehittämisalueina palveluiden arvoihin liittyviä kysymyksiä, tuen kokonaisvaltaisuuden ja tulevaisuuteen liittyvän työskentelyn.
Johtopäätöksinä voidaan todeta osallisuuden olevan tärkeää lastensuojelun jälkihuollossa ole- ville nuorille. He tarvitsevat tukea ja kannustusta ihmissuhteissa ja arjen aktiviteeteissa. Jälki- huollon palveluissa hyvä ja luottamuksellinen yhteistyösuhde muodostavat perustan yhteis- työlle. Kehittämishaasteina nousee moniammatillisen yhteistyön kehittäminen ja vertaistuki- mahdollisuuden tarjoaminen jälkihuollon nuorille. Tutkimuksen jatkotutkimushaasteina nouse- vat jälkihuollon nuorten ihmissuhteiden tukeminen, työllistyminen, perhe-elämä ja siihen saa- tava tuki sekä osallisuus ja tuki jälkihuollon päätyttyä.
Asiasanat: lastensuojelun jälkihuolto, lastensuojelu, osallisuus.
Department of Nursing Science Nursing Science
Nursing Leadership and Management Kaasinen, Minna
EXPERIENCES OF PARTICIPATION IN THE LIFE OF YOUTHS ON THE BRINK OF INDEPENDENCE
– A thematic interview of youths who are in after care after child protection measures.
Supervisors: Professor, PhD Arja Häggman-Laitila
and Chief Medical Officer in Education, MD Pirkko Salokekkilä Master's Thesis, 64 pages,
5 appendices (11 pages) April 2019
In child protection, the goal of after care is to support youths as they transition from foster care to living an independent life, and the right to after care services is defined in Finnish law. In after care services, individual support, realised participation and genuinely meeting with the youths are considered important. Becoming independent is difficult for youths in after care as they usually lack the support network that other youths have. Youths in after care have been demonstrated to have more behavioural disorders, mental health issues, financial difficulties and problems with drugs and alcohol and a lower education level than their peers.
The purpose of this qualitative study was to describe the experiences of participation that youths in after care (n=17) have in their life and in after care services. The data was collected with thematic interviews at the social and health department of a Finnish city. The interviews were recorded and transcribed and then analysed with inductive content analysis.
Youths in child protection after care experience participation in their life via relationships and everyday activities. Experiences of participation are promoted by well-being factors such as sobriety and good mental and physical health. Experiences of participation are hindered by re- lationship problems, social exclusion and problems with one's well-being. In child protection after care services, the youths experience participation in co-operative relationships and when they receive concrete, practical help. The youths see room for development in the scope of the support, how the support extends to the future and the way values are infused with the after care services.
In conclusion it can be stated that participation is important to youths in after care services. They require support and encouragement with their relationships and everyday activities. A sound and confidential relationship forms the co-operational basis of after care services. The discov- ered challenges include developing multiprofessional co-operation and offering a peer support option for youths in after care. This study highlights bolstering the youths' employment pro- spects, family life and relationships as well as extending participation and support to the period after care as possible avenues for future research.
Keywords: after care in child protection, child protection, participation.
1 JOHDANTO
Nuoren itsenäistyminen ja muuttaminen kotoa on merkittävä elämänvaihe, jossa nuori hakee suuntaa elämälleen ja tuolloin oman perheen tuki itsenäistymisen rinnalla on erityisen tärkeää (Malm 2018.) Sijaishuollon piirissä olleet nuoret kokevat myös saman vaiheen elämässään, mutta monilla ei ole mahdollisuutta saada tukea lapsuuden perheeltään. Lastensuojelun jatkumona nuorella onkin oikeus saada tukea lakiin perustuen sijoituspäätöksen tehneen kunnan järjestämästä lastensuojelun jälkihuol- losta. Tämä oikeus on kaikilla sijaishuollon piirissä vähintään puoli vuotta olleilla nuorilla ja oikeus päättyy Suomessa viimeistään nuoren täyttäessä 21 vuotta. Jälkihuollon keskeisenä tavoitteena on toimia nuoren tukena itsenäistymisessä ja tärkeimpänä työkaluna tässä tehtävässä on nuoren kohtaa- minen sekä yksilöllisten tarpeiden mukaan räätälöitävä tuki. Lastensuojelun jälkihuollosta saatava tuki sisältää aineellista, taloudellista ja psykososiaalista tukea, joka kannattelee nuorta yli herkän siir- tymävaiheen kohti aikuisuutta. (Lastensuojelulaki 417/2007, Heinonen 2016.)
Sijaishuollon jälkeen itsenäistyvä nuori kohtaa monenlaisia haasteita. Erityisesti siirtymävaiheiden on todettu olevan haastavia nuorille ja niiden huolellinen suunnittelu onkin olennaista siirtymän on- nistumiseksi. Jälkihuollon tulisi olla sijaishuollon luonnollinen ja sujuva jatkumo, jossa voitaisiin jatkaa sijaishuollossa tehtyä työtä. Sijaishuollon tila ja laatu ovat olleetkin ajankohtaisesti paljon esillä ja myös kritiikin kohteena (Eduskunta 2018). Sijaishuollon ja lastensuojelun jälkihuollon haasteet ovat lisääntyneet asiakasmäärien kaksinkertaistuttua viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Vuo- den 2017aikana kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä oli 17 956 lasta, kun sama määrä oli vielä 1990 -luvulla alle 10000. Lastensuojelun avohuollon asiakkaiden määrä oli vuonna 1996 noin 30000, kun määrä oli vuotena 2017 55884 asiakasta. (Kuoppala & Säkkinen 2018, THL 2018a.)
Sijaishuollon jälkeen tapahtuvan itsenäistymisajan on todettu olevan lyhyt jälkihuollon nuoria kos- kien. Nuorten oletetaan omaksuvan lyhyessä ajassa monipuolisesti itsenäiseen asumiseen liittyviä taitoja. (Heinonen 2016.) Lisäksi sijaishuollosta itsenäistyvillä nuorilla on todettu olevan muita suu- rempi riski syrjäytymiseen, heillä esiintyy muita useammin päihdeongelmia, käytöshäiriöitä, mielen- terveysongelmia, taloudellisia vaikeuksia ja heillä on muita ikäisiään matalampi koulutustaso. Las- tensuojelutaustaisten nuorten terveys on myös heikompi kuin muilla ikäisillään nuorilla ja ennenai- kaisen kuoleman riski suurempi liittyen päihteisiin, tapaturmiin ja itsemurhiin. (Ristikari ym. 2016, Carme & Casas 2018).
Lastensuojelun jälkihuollon nuoret ovat itse parhaita asiantuntijoita oman osallisuutensa toteutumi- sessa ja siihen vaikuttavat monet tekijät heidän elämässään. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata lastensuojelun jälkihuollon nuorten kokemaa osallisuutta elämässään ja lastensuojelun jälki- huollon palveluissa sekä kokemuksia jälkihuollon palveluiden kehittämistarpeista.
2 TEOREETTINEN TAUSTA 2.1 Osallisuuden määrittelyä
Osallisuus -käsite on moniulotteinen sateenvarjo -käsite, jolle ei ole täysin vakiintunutta määritelmää.
Osallisuus nähdään monessa yhteydessä syrjäytymisen vastakohtana (Leemann 2015). Englannin kie- lessä osallisuutta kuvataan muun muassa sanalla participation ja engegagement. Engegegement on suppeampi käsite ja se nähdään osana participation -käsittettä. Käsite participation nähdään puoles- taan käsitteen empowerment (valtaantuminen) alakäsitteenä. Osallisuus -käsitteestä voidaan erottaa kolme eri tasoa; mikro -taso, joka kuvaa osallisuutta yksilötasolla, meso -taso, joka kuvaa osallisuutta palveluiden kehittämisen näkökulmasta ja makro -taso, joka näkyy poliittisella päätöksenteon tasolla.
(Kvael ym. 2018.) Tässä tutkimuksessa keskitytään osallisuuden mikrotasoon.
Raivion ja Karjalaisen (2013) mukaan osallisuus muodostuu ihmisellä käytössään olevista resurs- seista (having), toimijuudesta, jossa ihminen on osallisena omaa elämäänsä koskevaan päätöksente- koon (acting) ja sosiaalisesti merkittävistä ihmissuhteista (belonging). Osallisuuden jaottelu on lä- hellä Allardtin (1976) jaottelua hyvinvoinnin ulottuvuuksista. Osallisuus -käsite kuvaa subjektiivista tunnetta, joka syntyy vuorovaikutuksessa, henkilön ollessa osa yhteisöä. Yhteiskunnassa osallisena oleminen tarkoittaa mahdollisuutta vaikuttaa muun muassa terveyteen, toimeentuloon, koulutukseen ja sosiaalisiin suhteisiin. (THL 2018b.) Osallisuudessa on keskeistä tunne oman elämän kulkuun vai- kuttamisesta. Osallisuuden kokemusta ei voida määrätä ulkopuolelta, mutta sen edistäminen on mah- dollista esimerkiksi osallistumisen kautta. Osallisuus on osallistumista laajempi käsite. (Leemann ym.
2015.) Hoitotyössä osallisuus -käsite kuvaa potilaan oikeutta ja mahdollisuutta vaikuttaa ja osallistua hoitonsa päätöksentekoon hoitotyön dialogisuuden kautta. (Castro ym. 2016.)
Osallisuus nähdään lastensuojelussa ja jälkihuollossa henkilön subjektiivisena kokemuksena, joka on vastavuoroista toimintaa. Osallisuuden toteutumisessa on olennaista, että lapsi tai nuori pääsee osal- listumaan ja vaikuttamaan päätöksentekoon sekä saa tietoa itseään koskevista asioista. Tiedon on oltava myös lapsen tai nuoren ymmärtämässä muodossa. Osallisuus voidaan nähdä myös tunteena, joka syntyy lapsen tai nuoren ollessa osana yhteisöä. Osallisuus ilmenee arvostuksena, tasavertaisuu- tena ja luottamuksena yhteisössä. Tämän tyyppisiä kokemuksia voidaan saada esimerkiksi perhee- seen tai sukuun kuulumisesta, opiskelusta, harrastuksista tai järjestötoiminnasta. Osallisuuden
toteutumisen on todettu myös olevan merkityksellistä lapsen ja nuoren identiteetin kehittymiselle.
(Hotari ym. 2013, Jackson & Cameron 2014, STM 2014.)
Osallisuus on olennaista vaikuttavien lastensuojelun ja jälkihuollon palveluiden saavuttamiseksi.
Olennaista osallisuuden toteutumisen kannalta on myös työntekijän rooli ja organisaatiokulttuuri, joka tukee lasten ja nuorten osallisuutta sekä organisaation tarjoamat käytännön mahdollisuudet sen toteuttamiselle. Hyvä tiedonkulku ja oikea-aikainen yhteistyö lapsen tai nuoren asioita hoitavien ta- hojen kanssa on tärkeää. Lapsen tai nuoren tulisi voida vaikuttaa hänen kanssaan tehtävään työhön vaikuttamalla tapaamispaikkaan, aikaan ja tapaan käsitellä hänen elämäänsä koskevia asioita. Työn- tekijällä tulisi olla riittävästi aikaa lapsen tai nuoren kohtaamiseen ja kontaktin jatkuvuus tulisi turvata mahdollisimman vähillä henkilövaihdoksilla. (Hotari ym. 2013, STM 2014, Schwarz 2017.)
2.2 Osallisuus lainsäädännön ja politiikkaohjauksen näkökulmasta
Lastensuojelun palveluiden, kuten muidenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden keskeinen laatutekijä on asiakkaan osallisuus palveluissa (STM 2018). Osallisuuden merkitys nousee myös lainsäädännöstä.
(Suomen perustuslaki 731/1999, Lastensuojelulaki 417/2007). Lastensuojelulaissa (471/2007) vel- voitetaan lastensuojelun työntekijöitä selvittämään hienovaraisesti lapsen mielipiteet ja toiveet sekä ottamaan nämä huomioon osallisuuden toteutumiseksi. Pääasiallinen sisältö lapsen mielipiteen ja toi- veiden sisällöstä on myös kirjattava lastensuojelun asiakirjoihin. (Lastensuojelulaki 417/2007.) Pe- rustuslaki (713/1999) nostaa esiin myös lapsen yhdenvertaisuuden ja mahdollisuuden vaikuttaa itse- ään koskeviin ratkaisuihin kehitystään vastaavasti. Osallisuuden edistäminen ja eriarvoisuuden vä- hentäminen nähdään tavoitteena myös koko sosiaalihuoltolaissa, joka korostaa myös lapsen ja nuoren osallisuutta omia asioitaan koskien (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014).
Osallisuuden edistäminen on nostettu laajasti sekä kansallisesti että kansainvälisesti yhdeksi keskei- simmistä tekijöistä köyhyyden vähentämisessä, syrjäytymisen ehkäisyssä ja terveyserojen kaventa- misessa osana kaikkia sosiaali- ja terveyspalveluita. (Lahtinen ym. 2017, STM 2018, THL 2018b.) Sosiaali- ja terveyspolitiikalla vaikutetaan kaikkien ihmisten mahdollisuuteen kokea osallisuutta elä- mässään ja elää ihmisarvoista elämää. Sosiaali- ja terveyspolitiikan ajankohtaisina painopisteinä
osallisuuden lisäämiseen ovat muun muassa köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämi- nen. (STM 2018.)
Osallisuus on myös tärkeä elementti tulevassa SOTE -uudistuksessa. Osallisuus halutaan osaksi pal- veluiden suunnittelua maakunnissa, jolloin asiakaspalautteet, keskustelutilaisuudet ja erilaiset asia- kasraadit nähdään yhä kiinteämpänä osana palvelujärjestelmää. Tarkoituksena on, että asiakkaat pää- sevät vaikuttamaan nykyistä enemmän palveluidensa sisältöön, joka puolestaan parantaa palveluiden laatua ja vaikuttavuutta. Vuoropuhelun avulla on tarkoitus edistää asiakkaiden osallisuutta ja vastata aiempaa monipuolisemmin asiakkaiden tarpeisiin. Asiakkaiden tiedonsaantia ja vaikutusmahdolli- suuksia asiakkaiden osallistamiseksi on mahdollista parantaa merkittävästi erilaisia sähköisiä palve- luita käyttäen. (Maakunta- ja sote -uudistus 2018.) Asiakkaiden osallistuminen ja vaikuttamismah- dollisuudet palveluihin on sisällytetty myös hallituksen esitykseen uudesta maakuntalaista (HE 15/2017).
Kaikkien ihmisten tasa-arvoa ja osallisuutta pyritään edistämään sosiaali- ja terveyspolitiikan kei- noin. Haavoittuvia ryhmiä pyritään suojelemaan ja heidän osallisuuttaan edistämään heille kohden- netuin palveluin. Lastensuojelutaustaisten lasten ja nuorten katsotaan kuuluvan haavoittuviin ryh- miin, joiden kohdalla osallisuuden tukeminen on erityisen tärkeää. Lastensuojelun lasten ja nuorten asema on muita ikäisiään heikompi monella tapaa, vaikka kaikilla lapsilla ja nuorilla tulisi olla sa- manlaiset oikeudet YK:n lastenoikeuksien julistuksen mukaan. (Köhler ym. 2015, STM 2018, YK 2018.)
2.3 Tutkimustietoa jälkihuollossa olleiden nuorten osallisuudesta
Tämän tutkimuksen kirjallisuuskatsaus tehtiin systemaattisen haun vaiheita mukaillen (Suhonen ym.
2016) kolmesta sähköisestä tietokannasta, Cinahl, PubMed ja PsycInfo. Hakuajankohdat olivat tammi-helmikuu 2016, elokuu 2016 ja lokakuu 2018. Hakulauseke muodostettiin yhdistelemällä ai- heeseen liittyviä sanoja AND- ja OR -toimintoja käyttäen, tarkoituksena löytää mahdollisimman kat- tava määrä aiheeseen liittyviä viitteitä. Hakulausekkeeksi valittiin ("foster home care" OR "out-of- home care" OR "residential care" OR "substitute care") AND (young* OR adolescent* OR teen* OR
adult*) AND (engagement OR inclusion OR participation OR involvement). Hakulauseketta oli työs- tetty jo aiemmin taustalla olevan hankkeen tutkijaryhmässä.
Haun rajauksina olivat englannin kieli sekä aikarajaus vuosina 2008 ja 2018 välillä julkaistuihin ver- taisarvioituihin (peer reviewed) artikkeleihin. Sisäänottokriteerit valittavien artikkeleiden suhteen oli- vat: 1) artikkeli liittyi lastensuojeluun tai lastensuojelun jälkihuoltoon, 2) artikkelissa käsiteltiin osal- lisuutta 3) artikkeli oli saatavilla Itä-Suomen yliopiston kautta. Artikkelien valintaprosessi alkoi 884:n viitteen otsikko -tason tarkastelulla, jolloin osa viitteistä karsiutui pois. Tämän jälkeen valinta eteni tiivistelmien lukemiseen, jolloin jälleen osa artikkeleista jäi pois (ks. Liite 1). Lopulliset 12 artikkelia valittiin koko tekstien lukemisen jälkeen (ks. Liite 5). Valituista artikkeleista laadullisia tutkimuksia oli neljä, määrällisiä tutkimuksia viisi ja triangulaatio -tutkimuksia kolme. Tutkimuksia valikoitui Euroopasta, Australiasta ja Yhdysvalloista. Tutkimuksista 4 oli Australiasta, yksi Espanjasta, yksi Iso-Britanniasta, yksi Italiasta, kaksi Norjasta, yksi Serbiasta, yksi Suomesta, ja yksi Yhdysvalloista.
Osallisuus on subjektiivinen kokemus, joka muodostuu mahdollisuudesta osallistua itseään koske- vaan lastensuojelu- ja jälkihuoltoprosessiin sen eri vaiheissa (Hollingworth 2011, Carrà 2012, Men- des ym. 2012, Chistiansen ym. 2013, Vis & Fossum 2013, Withington 2017). Lastensuojelutaustaisen lapsen ja nuoren osallisuus mahdollistuu osallistumalla erilaisiin ryhmiin ja arjen aktiviteetteihin.
Osallistuminen harrastuksiin, ryhmiin, ja vapaaehtoistyöhön sekä koulunkäynti edesauttoivat osalli- suuden kokemuksia. (Hollingworth 2011, Carrà 2012, Mendes ym. 2012, Chistiansen ym. 2013, Vis
& Fossum 2013.)
Lapset ja nuoret kokivat osallisuutta erilaisten yhteisöjen kautta, kuten perhe, suku, sijaisperhe tai ystäväpiiri. Osallisuuden toteutumista pidettiin tutkimuksissa tärkeänä lastensuojelussa ja lastensuo- jelun jälkihuollossa sekä olennaisena osana palveluiden laatua. (Hollingworth 2011, Carrà 2012, Mendes ym. 2012, Chistiansen ym. 2013, Vis & Fossum 2013, Withington ym. 2017.) Lapsella ja nuorella pitäisi olla mahdollisuus arvioida omaa sijoitustaan ja sen laatua sekä saada käsitellä laatuun vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusten mukaan osallisuuden kokemuksilla oli paljon hyviä vaikutuksia lapsiin ja nuoriin sekä lastensuojelun tuloksiin. Lasten ja nuorten kohdalla, jotka pystyivät vaikutta- maan elämänsä kulkuun, osallistumaan lastensuojeluprosessiin ja päätöksentekoon aidosti, lastensuo- jelun tulokset olivat parempia (Withington ym. 2017). Tutkimuksissa kävi ilmi, että osallisuuden ko- kemusten kautta nuori voi saada itsetuntoaan ja omanarvontuntoaan kohentumaan ja mielenterveyt- tään parantumaan. Osallisuudella todettiin olevan myös positiivista vaikutusta tyytyväisyyteen,
koulumenestykseen, työllistymiseen ja sosiaalisen pääoman muodostumiseen. (Sala Roca ym. 2009, Southwell & Fraser 2010, Hollingworth 2011.)
Useissa tutkimuksissa todettiin, että nuoren osallisuus itseään koskevassa lastensuojeluprosessissa oli riittämätöntä. (Southwell & Fraser 2010, Càrra 2012, Burgund ym. 2015.) Myös osallisuuden koke- minen suhteessa biologiseen perheeseen ja sukuun todettiin liian vähäisenä. (Southwell & Fraser 2010, Càrra 2012.) Nuoren osallisuus sijaisperheessä toteutui paremmin kuin laitoshoidossa. (Chris- tiansen ym. 2013). Toisaalta sukulaistensa luo sijoitetut nuoret kokivat, että perheessä käyvällä las- tensuojelun työntekijällä oli heille liian vähän aikaa. Nuorten osallisuus jäi heikoksi, koska he koki- vat, etteivät saa ääntään kuuluviin (Burgund ym. 2015). Tutkimuksissa tuli esille erilaisia vapaa-ajan toimintoja, kuten harrastukset, joiden kautta nuorten osallisuuden kokemukset ja pärjäävyys lisään- tyivät. (Hollingworth 2011, Carrà 2012, Mendes ym. 2012, Christiansen ym. 2013 & Vis & Fossum 2013.) Myös vertaistuki ja kokemusasiantuntijuus on todettu lastensuojelussa hyödylliseksi, jota tu- lisi käyttää aiempaa enemmän. (Törrönen ym. 2014.)
Osallisuuden toteutumiseen vaikuttivat merkittävästi, paitsi nuoren oma toiminta, myös työntekijöi- den osuus. Työntekijän sitoutuneisuus ja organisaatioilmapiiri vaikutti nuorten osallisuuden toteutu- miseen. (Christiansen ym. 2013, Vis & Fossum 2013.) Nuorten kannustaminen auttoi nuoria osallis- tumaan toimintoihin ja etsimään erilaisia mahdollisuuksia saada osallisuuden kokemuksia. Lasten- suojelun nuorten palveluiden jatkuvuuden turvaaminen nähtiin myös tärkeänä osallisuuden kannalta.
(Chistiansen ym. 2013, Vis & Fossum 2013, Hollingworth 2011, Carrà 2012, Mendes ym. 2012.)
Yhteyden luominen lastensuojelutaustaiseen lapseen tai nuoreen on todettu haastavaksi. Pienempien lasten kanssa leikki ja kuvat on todettu helpottavan kommunikointia, vanhempien lasten ja nuorten kanssa asioiden käsittely on ollut helpompaa keskustellen. Kids Say -kortit on todettu yhdeksi toimi- vaksi interventioksi, jota on käytetty tavoitteena lastensuojelutaustaisten lasten ja nuorten osallisuu- den parantamiseen. Kortit sisältävät erilaisia kysymyksiä kuten ”Mikä sinua huolestuttaa?” tai ”Mikä tekee olosi turvalliseksi?”. Korttien käytön on todettu parantavan lasten ja nuorten osallisuutta ja mahdollisuuttaan päätöksentekoon omassa lastensuojeluprosessissaan. Kortit ovat toimineet hyvin eri kieli- ja kulttuuri -taustaisilla lapsilla sekä eri ikäisillä lapsilla. (Grace ym. 2018.)
Lastensuojelun piirissä olevan lapsen tai nuoren ja hoitajan hyvä yhteys ja luottamuksellinen yhteis- työsuhde oli myös tärkeää ja vaikutti lapsen kokemaan osallisuuteen (Withington ym. 2017, Grace ym. 2018). Hyvä yhteistyö oli yhteydessä parempiin tuloksiin lastensuojelussa, erityisesti käytöksen, mielenterveyden ja stabiiliuden suhteen. Lyhyissä ja moneen kertaan vaihtuvissa sijoituksissa lapsen ja nuoren osallisuus toteutui heikommin kuin pitkäaikaisissa, pysyvissä sijoituksissa. Pidemmissä si- joituksissa, joissa sijoituspaikka ei vaihtunut, lapsille ja nuorille muodostui parempi ja positiivisempi yhteys heitä hoitaviin henkilöihin. (Withington ym. 2017.) Lapsen tai nuoren mahdollisuus luoda hyvä suhde heille nimettyyn yhteen aikuiseen todettiin olennaisena osallisuuden toteutumisessa (Bur- gund ym. 2015). Lastensuojelun ja jälkihuollon palveluiden tulisi olla nykyistä enemmän lasta ja nuorta kunnioittavia ja toimintatavaltaan eettisesti korkealaatuisia. Palveluissa tulisi keskittyä posi- tiiviseen lapsen tai nuoren ja työntekijän hyvään yhteistyösuhteeseen kriisitilanteisiin painottumisen sijaan. Näyttö lapsen tai nuoren ja hoitajan hyvän yhteistyön merkityksestä lastensuojelun tuloksiin kannustaa panostamaan myös resursseja hyvän suhteen luomiseen ja sijoituksen hyvään suunnitte- luun ja ennalta tehtävään työhön. (Withington 2017.)
2.4 Jälkihuollossa olleiden nuorten itsenäistymisen haasteet
Nuoruuden ja aikuisuuden välissä on todettu olevan ajanjakso, johon liittyy nuoren itsenäistyminen, identiteetin kehittyminen ja kasvaminen aikuisuuteen. Lastensuojelutaustaiset nuoret kokivat lasten- suojeluhistoriansa näkyvän itsenäistymisessä epävakautena asumisen, ihmissuhteiden ja oman iden- titeetin alueilla. (Berzin ym. 2014.) Jälkihuollossa olevat nuoret kokivat, että heillä oli vähän aikuis- ten tukea itsenäistymisessä, joka loi epävarmuutta tulevaisuuden suhteen. Nuoret olivat myös puut- teellisen tuen ja hoivan vuoksi haavoittuvia ja alttiita hyväksikäyttöön. Itsenäistymiseen liittyi yksi- näisyyden tunnetta ja vaikeutta luottaa muihin ihmisiin taustalla olevien traumaattisten kokemusten vuoksi. Nuorilla oli myös kykyä korjata suhdetta vanhempiin ja sisaruksiin. Tästä huolimatta nuoret kokivat, etteivät heidän vanhempansa pystyneet tukemaan heitä itsenäistymisessä. Suhteiden korjaa- minen oli haasteellista, sillä nuoret olivat saattaneet olla erossa perheestään pitkään ollessaan sijais- huollossa. Myös päihdeongelmat perheessä vaikeuttivat suhteiden korjaamista. Nuoret kokivat eron perheestä aiheuttaneen heille surua ja ahdistusta. Nuorilla oli usein hyvä suhde sisaruksiin, vaikka suhde vanhempiin olisi ollut vaikea. Joskus sisarussuhde oli katkennut tai sisarukset olivat jääneet etäisiksi, jonka nuoret kokivat raskaana asiana. Isommat sisarukset saattoivat kantaa suurta huolta nuorempien sisarustensa pärjäämisestä. Nuorten hyvä suhde sijaisperheeseen kantoi pitkään ja nuoret
saivat sijaisperheeltä tukea myös itsenäistymisvaiheessa. (Cunningham & Diversi 2012, Häggman- Laitila ym.2018.)
Opiskelu ja sen suunnittelu koettiin alueena, jossa nuoret olisivat tarvinneet yksilöllisiä neuvoja ja tukea. Opiskelua vaikeuttivat opettajaan tai työntekijöihin liittyvät negatiiviset ominaisuudet, nuoren oma sisäinen viha ja käytösongelmat. (Häggman-Laitila ym. 2018). Nuorten opintoja ja elämää vai- keuttivat mielenterveysongelmat, kuten masentuneisuus, ahdistuneisuus, merkittävät päihdeongelmat ja traumaoireet. (Vinnerljung & Sallnäs 2008, Salazar ym. 2016). Mielialaongelmat, masentuneisuus, itsetuhoisuus ja vihanhallinnan ongelmat esiintyivät jopa joka viidennen nuoren kohdalla vaikuttaen laajasti nuoren itsenäistymiseen. Lastensuojelusta itsenäistyvät nuoret joutuivat keskeyttämään muita nuoria useammin opintojaan. Myös fyysisen terveyden ongelmat, negatiivinen ajattelu, itsetunto-on- gelmat ja puutteet taidoissa heikensivät mahdollisuutta menestyä opinnoissa. Ihmissuhteiden puute ja mahdollisuus saada kannustusta opinnoissa myös heikensi menestymistä. Positiivinen asenne ja vaikeiden kokemusten kääntäminen vahvuudeksi puolestaan paransivat menestystä opinnoissa. Hy- vät, kannustavat ihmissuhteet toimivat voimavaroina opiskelussa. Mielenterveysongelmien tunnista- minen ja avun vastaanottaminen oli olennaista, jotta nuori kykeni itsenäistymään ja menestymään opinnoissa. (Daly 2012, Salazar ym. 2016.)
Jälkihuollossa olevat nuoret kokivat myös asumisen ja taloudellisen tilanteen vuoksi haasteita, kuten asunnottomuutta. Taloudenhoitoon liittyvät asiat, kuten budjetin laadinta, rahan säästäminen ja las- kujen maksaminen vaativat opettelua ja nuoret kaipasivat myös näissä tukea. Nuorilla oli huonoja esimerkkejä vanhemmiltaan taloudellisten asioiden hoitamisessa sekä puutteita varhaisessa rahan- käytön harjoittelussaan. (Peters ym.2016, Häggman-Laitila ym. 2018.) Itsenäistyvät jälkihuollon nuo- ret tarvitsivat myös harjoitusta kotitöissä, sosiaalisissa taidoissa, vuorovaikutustaidoissa, ja vastuun ottamisessa omista asioistaan. He kokivat myös integroitumisen omaan elinympäristöönsä vaikeaksi.
Jälkihuollon nuorilla oli tarvetta käyttää monenlaisia sosiaali- ja terveyspalveluita moniongelmaisuu- tensa vuoksi. Siirtyminen nuorten palveluista aikuisten palveluihin koettiin haastavana. Myös palve- luiden käytöstä aiheutuvat kustannukset saattoivat olla esteenä niiden käytölle. Nuorten tulevaisuu- den suunta riippui taitojen ja tuen lisäksi taustalla olevista kokemuksista sekä yksilöllisistä ominai- suuksista ja resilienssistä. (Daly 2012, Häggman-Laitila ym. 2018.)
Nuoret kokivat olevansa aikuisia vasta, kun eivät olleet enää velvollisia elämänsä raportoinnista ul- kopuoliselle taholle ja vastasivat itse elämästään. Tämän vuoksi nuorten suhtautuminen ulkopuoli- seen apuun oli ristiriitaista. Nuorten kokemus aikuisuudesta muodostui itsenäisestä päätöksenteosta, kyvystä huolehtia itsestään ja taloudestaan. Nuoret kokivat usein aikuisuuden alkavan vasta, kun eivät olleet enää tuen piirissä. Nuorten kokemukset aikuisuudesta ja nuoruudesta vaihtelivat tilannesidon- naisesti. Ystävien kanssa juhliessa ja rentoutuessa he kokivat olevansa nuoria ja hoitaessaan velvol- lisuuksiaan, kuten laskujen maksamista he kokivat olevansa aikuisia. Vaikka nuorilla oli menneisyy- dessään vaikeita kokemuksia, he kokivat edelleen toivoa tulevaisuuden suhteen. Nuoret kokivat kui- tenkin usein tulevaisuuden suunnittelun vaikeana taustalla olevien vaikeiden kokemusten vuoksi ja he suunnittelivat elämäänsä päivä kerrallaan eteenpäin. He kokivat kuitenkin, että menneistä koke- muksista yli pääseminen ja kova työ tulevaisuuden eteen oli välttämätöntä, jotta he pääsisivät elä- mässä eteenpäin. (Betrzin ym. 2014, Hung ym. 2016.)
2.5 Jälkihuollon palveluiden kehittämistarpeet
Nuoret ovat kokeneet sijaishuollon päättymisen heikosti valmisteltuna ja nopealla aikataululla toteu- tettuna. Nuoret kokivat myös, etteivät päässeet vaikuttamaan omaan tulevaisuuteensa liittyvään pää- töksentekoon. Nuoret olisivat toivoneet paremmin kuulluksi tulemista ja yksilöllisten tarpeidensa ja toiveidensa huomiointia. Nuorille oli vaikeaa luopua työntekijöiden tuesta, jotka olivat kannustaneet ja auttaneet heitä ja tunsivat nuoren tilanteen hyvin. (Häggman-Laitila ym. 2018.) On todettu, että lastensuojelun päättyessä, jälkihuoltoon siirtyminen tulisi suunnitella huolellisesti, jotta nuorella olisi aikaa sopeutua tilanteeseen. On todettu myös, että tuen tarve ja nuoren haasteet elämässä tulisi sel- vittää huolellisesti. On todettu, että lastensuojelun päättyessä nuoret olivat hyötyneet heille kohden- netuista, itsenäistymistä tukevista palveluista. (Collins ym. 2011, Cunningham ym. 2012, Berzin ym.
2014.) Jälkihuoltosuunnitelmaa tehtäessä puolestaan olisi ensiarvoisen tärkeää, että nuori tulee kuul- luksi ja kokee pääsevänsä vaikuttamaan tehtävään suunnitelmaan. (Daly 2012)
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITTEET, TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata lastensuojelun jälkihuollon piirissä olevien nuorten ko- kemuksia osallisuudesta siirryttäessä itsenäiseen elämään.
Tutkimuskysymykset:
1. Minkälaisia kokemuksia lastensuojelun jälkihuollossa olevilla nuorilla on osallisuudesta elä- mässään?
2. Minkälaisia kokemuksia nuorilla on osallisuudestaan lastensuojelun jälkihuollon palveluissa?
3. Miten lastensuojelun jälkihuollon palveluita tulisi kehittää?
4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS
4.1 Tutkimuksen osallistujat
Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen, koska tutkittava aihe oli melko vähän tutkittu Suomessa ja aiheesta haluttiin lisää syvällisempää tietoa. Tutkimus toteutettiin sosiaali- ja terveysalan yksikössä eräässä suomalaisessa kaupungissa. Haastateltavat rekrytoitiin yhteistyössä lastensuojelun jälkihuol- lon sosiaalityöntekijöiden kanssa. Yhteistyö tähän tutkimukseen liittyen alkoi yhteisellä tilaisuudella syyskuussa 2016, jolloin tutkija esitteli lastensuojelussa työskenteleville sosiaalityöntekijöille tutki- musta ja heillä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä tutkijalle. Tässä tutkimuksessa haastateltavien joukko perustui harkinnanvaraisuuteen. Tutkimukseen oli tavoitteena saada haastateltavia, joilla oli kokemusta tutkittavasta ilmiöstä ja mahdollisuus osallistua haastatteluun. Sosiaalityöntekijät saivat käyttöönsä teemahaastattelun teemat (Liite 2), tiedotteen tutkimuksesta (Liite 4) ja suostumus tutki- mukseen –lomakkeen (Liite 3) Haastateltavien rekrytointiin liittyen tuotiin esille tutkimuksen vapaa- ehtoisuutta, luottamuksellisuutta ja yleisesti hyviä tieteellisen tiedon tuottamiseen liittyviä käytäntöjä.
Lastensuojelun jälkihuollon sosiaalityöntekijät kertoivat tutkimuksesta asiakastapaamisissaan nuo- rille, joilla oli halutessaan mahdollisuus osallistua tutkimukseen. Nuoret, jotka ilmaisivat halukkuu- tensa osallistua tutkimukseen, saivat kirjallisen tiedotteen tutkimuksesta ja sosiaalityöntekijä sopi hei- dän kanssaan, että voi antaa heidän suostumuksellaan nuoren puhelinnumeron tutkijalle yhteydenot- toa varten. Tutkija otti haastateltaviin yhteyttä saatuaan sosiaalityöntekijöiltä nuorten yhteystiedot.
Puhelun aikana tutkija kertoi tarkemmin tutkimuksesta, jotta nuoren oli mahdollisuus miettiä osallis- tumistaan tutkimukseen. Nuoren oli myös mahdollisuus esittää kysymyksiä tutkimukseen liittyen ja nuori sai tutkijan yhteystiedot mahdollisia kysymyksiä ja yhteydenottoa varten. Mikäli nuori halusi osallistua tutkimukseen, tutkija sopi hänen kanssaan haastatteluajan ja -paikan. Tutkija lähetti nuorille ennen haastattelua teemahaastattelun rungon luettavaksi, jotta nuorien oli mahdollisuus saada kuva tulevasta haastattelukokonaisuudesta. Tutkija lupasi myös ennen haastattelua muistuttaa nuoria haas- tattelun ajankohdasta tekstiviestillä, koska osa nuorista toi esille, että sovittuja tapaamisia on hankala muistaa ja he toivoivat muistuttamista.
Useat nuoret päättivät olla osallistumatta tutkimukseen jo ennen haastattelun toteutumista kertoen puhelimessa päätöksestään, jolloin sovittiin, että nuori vetäytyy tutkimuksesta. Nuoria ei suostuteltu missään vaiheessa tutkimukseen. Sovittujen haastattelujen toteutumisessa tapahtui useita peruuntu- misia, jolloin nuori ei ilmaantunutkaan paikalle, kuten oli sovittu. Osan kohdalla oli kyse unohduk- sista, osaa ei enää tavoitettu ja tämä tulkittiin nuoren vetäytymisenä tutkimuksesta. Haastatteluaikoja jouduttiin myös vaihtamaan monia kertoja haastattelun lähestyessä useiden nuorten kohdalla. Haas- tattelujen peruuntumiseen ja aikatauluun vaikuttivat julkisen liikenteen myöhästelyt, nuoren tilanteen äkillinen muuttuminen, nuoren jaksamattomuuteen liittyvät ongelmat ja estyminen paikalle tulemi- seen sekä muutokset tilavarauksissa, jolloin sovittu tila ei ollutkaan käytössä.
Tutkimuksen osallistujia oli 17 ja he olivat 17-20 -vuotiaita lastensuojelun jälkihuollon asiakkaita.
Naisia oli 13 ja miehiä 4. Osa nuorista asui vanhemman luona ja osa asui itsenäisesti, joko lastensuo- jelun jälkihuollon kautta saamassaan tukiasunnossa tai itse vuokraamassaan asunnossa. Suurin osa nuorista oli opiskelijoita, joista osa teki myös töitä opiskelun ohella. Tutkimukseen osallistujissa oli myös työttömiä nuoria. Haastatteluun osallistuneet nuoret olivat olleet sijaishuollon piirissä, asuen osan elämästään lastenkodissa, perhekodissa tai sijaisperheessä. Haastateltavat kuvasivat vanhem- piensa eronneen lapsuusvuosien aikana ja nuoruusvuosia kuvasi riitaisa suhde vanhempiin. Haastat- teluissa kerrottiin myös perheessä tapahtuneesta fyysisestä ja henkisestä väkivallasta, päihteiden käy- töstä, vanhemman mielenterveysongelmista tai fyysisestä vakavasta sairastumisesta, jotka olivat joh- taneet nuoren siirtymiseen sijaishuollon piiriin. Haastatteluissa painottui nuorten siirtyminen sijais- huollon piiriin nuoruusiässä, vaikka ongelmat perheessä mainittiin olleen jo lapsuudesta saakka.
Haastateltavat kertoivat nuoruuteensa liittyneestä omasta päihteiden käytöstä ja mielenterveysongel- mista tai erilaisista kaltoinkohtelun kokemuksista.
4.2 Aineistonkeruu
Tutkimuksen taustalla olevassa hankkeessa muodostettu teemahaastattelurunko oli lähtökohtana tee- mahaastatteluihin. Sitä muokattiin tätä tutkimusta varten tutkittavasta aiheesta systemaattisesti haetun kirjallisuuden perusteella (liite 2).
Teemahaastattelu pilotoitiin kahden haastattelun avulla syyskuussa 2016. Haastateltavat olivat las- tensuojelun jälkihuollon kokemuksen omaavia kokemusasiantuntijoita, jotka tavoitettiin Kokoa -si- vuston kautta (ks. Kokoa –koulutetut kokemusasiantuntijat ry 2016). Pilottihaastattelut litteroitiin sa- nasta sanaan tutkijan toimesta. Haastattelujen toteutusta ja haastattelurungon toimivuutta pystyttiin arvioimaan pilottihaastatteluiden avulla. Pilottihaastattelujen jälkeen teemahaastattelurunkoon tehtiin pieniä muutoksia. Haastateltavien kokemukset pilottihaastatteluista olivat positiivisia. Pilottihaastat- teluja ei käytetty tutkimuksessa aineistona.
Teemahaastattelut toteutettiin loka-, marras- ja joulukuussa 2016. Haastattelut suoritettiin nuorten toiveiden mukaisesti joko lastensuojelun jälkihuollon tiloissa tai nuoren omassa kodissa. Haastatte- lutilanteessa keskusteltiin aluksi haastattelun sisällöstä ja varmistettiin, että nuorella oli riittävästi tie- toa tutkimuksesta ja edelleen halu osallistua siihen. Nuori sai myös tiedotteen tutkimuksesta, joka käytiin yhdessä läpi. Tällöin nuorella oli mahdollisuus vielä kysyä, mikäli jokin asia jäi mietityttä- mään. Ennen haastattelun käynnistämistä luettiin myös yhdessä läpi suostumus -lomake (Liite 3) ja täytettiin se kaksin kappalein, toinen jäi nuorelle ja toinen tutkijalle. Haastattelu eteni teemahaastat- telurungon mukaisesti ja haastattelu tallennettiin tilanteessa nauhurilla. Haastattelu oli mahdollista keskeyttää tarvittaessa, joka kerrottiin haastateltaville etukäteen. Osa haastatteluista keskeytettiin het- keksi käytännön syistä, kun puhelin soi tai haastateltava halusi käydä wc:ssä. Tutkija piti aineiston- keruu -vaiheen aikana tutkijan päiväkirjaa, kirjaten ylös haastatteluihin ja prosessiin liittyviä havain- toja. Havaintojen oli tarkoitus helpottaa myöhemmin haastattelutilanteen mieleen palauttamista ja vahvistaa osaltaan tutkimuksen luotettavuutta. Haastattelutilanteet olivat tunnelmaltaan mukavia ja palaute haastateltavilta oli positiivista. Haastattelutilanteissa oli aistittavissa myös jännitystä esimer- kiksi nauhurin vuoksi. Se kuitenkin useimmiten hävisi haastattelun edetessä. Aiemmat rekrytointiin ja aikataulun sopimiseen liittyneet puhelut ja yhteydenotot helpottivat haastattelutilannetta, koska nuori ja tutkija olivat jo ennalta hieman tutustuneet. Haastateltavat saivat itse vaikuttaa haastattelu- paikkaan, joka vaikutti positiivisesti haastattelutilanteeseen. Haastattelujen kesto oli yhteensä lasket- tuna kaikissa 17 haastattelussa 17 tuntia ja 22 minuuttia. Pisimmän haastattelun kesto oli tunti ja 34 minuuttia ja lyhimmän oli 29 minuuttia.
Teemahaastattelu valittiin tutkimuksen menetelmäksi, koska haluttiin tietoa tutkimuksen osallistujien kokemuksista. Teemahaastattelun keskustelunomaisuus sopi hyvin tutkimusaiheeseen ja haavoittu- vana pidettävän asiakasryhmän kohtaamiseen. Keskustelunomaisuus toi haastatteluun joustavuutta ja
rentoutti tunnelmaa. Teemahaastattelun joustavuus käsiteltävien teemojen suhteen myös sopi tilan- teeseen. Kaikkien haastateltavien kanssa ei tarvinnut käydä kaikkia asioita yhtä laajasti, vaan voitiin edetä tilanteen mukaan ja painottaa teemoja yksilöllisesti. Teemahaastattelun vapaa teemojen käsit- telyjärjestys sopi myös hyvin tähän haastatteluun, sillä haastattelussa voitiin edetä haastateltavan eh- doilla ja käsitellä aihetta hänelle sopivimmassa ja luontevimmassa järjestyksessä. Myös väljä teema- haastattelun runko mahdollisti haastattelijan keskittymisen haastatteluun ja haastateltavan kohtaami- seen paperien lukemisen sijaan, joka teki tilanteesta luontevamman. (Hirsjärvi & Hurme 2008, Eskola
& Vastamäki 2015, Kvalimotv 2018.)
Haastateltavat saivat tutkimuksen taustalla olevaan hankkeeseen liittyen, osallistuttuaan haastatteluun lahjakortin elintarvikeliikkeeseen. Lahjakortti annettiin nuorelle korvauksena haastattelun aiheutta- masta vaivasta ja kustannuksista sekä kiitoksena osallistumisesta. Tämän lisäksi nuoren oli mahdol- lisuus saada takautuvasti korvaus julkisen liikenteen käytöstä haastattelupaikalle ja takaisin. Suurin osa nuorista koki erillisen matkakorvauksen tarpeettomana, sillä heillä oli useimmiten käytössään kuukausikortit julkiseen liikenteeseen. Lahjakorttia ei käytetty haastateltavien rekrytoinnissa vaan nuoret saivat lahjakortin haastattelun jälkeen ilman erillistä ennakkotietoa. Haastattelut litteroitiin sa- nasta sanaan litterointipalvelua käyttäen, joka oli sitoutunut vaitiolovelvollisuuteen kirjallisella sopi- muksella.
4.3 Aineiston analyysi
Aineiston analysointi alkoi haastattelunauhojen kuuntelulla, jotta aineiston sisältö ja haastatteluti- lanne palautuisi hyvin tutkijan mieleen. Tämän jälkeen nauhoitetut haastattelut litteroitiin sanasta sa- naan, tallentaen litteroinnit Word -tiedostoihin. Litteroitua aineistoa oli yhteensä 420 sivua rivinvä- lillä 1,5 ja fonttikoolla 12. Aineisto analysoitiin litteroinnin jälkeen induktiivisella sisällön analyysilla (Kyngäs & Vanhanen 1999). Litteroinnin jälkeen tutkija luki litteroidut haastattelut useaan kertaan saadakseen kokonaiskuvan aineistosta. Tämän jälkeen tutkija luki litteroitua aineistoa alleviivaten kokonaisuuksia tutkimuskysymysten suuntaisesti. Alleviivauksista nousseet alkuperäisilmaukset muokattiin edelleen pelkistetyiksi ilmauksiksi, tavoitteena asiasisältöjen mahdollisimman tarkka säi- lyminen. Pelkistettyjä ilmaisuja aineistosta muodostui 529 kappaletta, analyysiyksikön ollessa lause tai asiakokonaisuus. Pelkistetyistä ilmauksista muodostettiin asiakokonaisuuksia, joista muodostui analyysin alakategoriat. Alakategorioita yhdistämällä samanlaisuuksien ja erilaisuuksien mukaan muodostuivat aiheiden yläkategoriat ja näitä yhdistämällä puolestaan yhdistävät kategoriat.
5 TUTKIMUSTULOKSET
5.1 Nuorten osallisuutta edistävät tekijät elämässä
Lastensuojelun jälkihuollossa olevat nuoret kertoivat osallisuutensa näkyvän ihmissuhteiden, arjen aktiviteettien ja oman hyvinvoinnin kautta, jotka lisäsivät heidän osallisuuden kokemuksiaan. Nuoret kuvasivat osallisuutta, joka nousi heidän kokemuksistaan yhteisöön kuulumisesta, oman perheen, lap- suuden perheen, kaveripiirin tai sukulaisten kautta. Nuoret kertoivat myös arjen aktiviteeteista elä- mässään kuten opiskelu, kuntoutus, työ ja vapaa-ajan viettäminen, jotka tukivat heidän kokemuksiaan osallisuudesta. Nuoren hyvinvointi ja siihen liittyvä päihteidenkäytön hallinta, elämänhallinta, tukea antavat ihmissuhteet ja sairauksiin sopeutuminen myös edesauttoivat nuoren osallisuuden toteutu- mista. (Kuvio 1).
Kuvio 1.Nuorten osallisuuden kokemuksia edistävät tekijät Osallisuutta
edistävät tekijät
Ihmissuhteet
Suhde sijaisperheeseen Lähentyneet tukea antavat suhteet lapsuuden
perheeseen
Lapsuudesta säilyneet lämpimät suhteet sukulaisiin Arkea jakava ja
tasapainottava suhde omaan puolisoon
Lapsen tarpeita arvostava suhde omaan lapseen Tukea antavat ja arkea jakavat kaverisuhteet
Arjen aktiviteetit
Rentouttavat ja voimaannuttavat harrastukset Luottamustehtävät oppilaskunnassa tai nuorisopolitiikassa Opiskelu väylänä työelämään,
ystävyyssuhteisiin ja tulevaisuuden haaveiden toteutumiseen
Kuntoutus toivon ja taitojen luojana ja kohti työelämää ja opintoja
Positiiviset kokemukset työelämässä
Hyvinvointi
Päihteidenkäytön hallinta
Sairauksiin sopeutuminen
Elämänhallinnan tunne arjessa
Tukea antavat ihmissuhteet
5.1.1 Nuorten ihmissuhteet
Nuoret kertoivat lapsuuden perheen merkityksestä ja tätä kautta muodostuvista osallisuuden koke- muksistaan. Vanhemman tai molempien vanhempien merkityksellisyys nykyhetkessä näkyi nuorten elämässä siitä huolimatta, että nuoret kuvasivat suhteen vanhempiinsa olleen nuorempana riitaisa ja vaikea. Nuoret kertoivat puhuvansa vanhempiensa tai vanhemman kanssa saaden heiltä tukea erilai- sissa asioissa. (Kuvio 2)
Kuvio 2. Nuorten ihmissuhteiden kautta kokema osallisuus
Nuoret pitivät hyvää puheyhteyttä vanhempaansa tärkeänä asiana. Nuoret kuvasivat suhdetta van- hempaan lämpimänä ja kokivat, että vanhemman puoleen voi kääntyä, mikäli tarvitsee apua. Nuoret kuvasivat myös hyvää suhdetta toiseen vanhemmista toisen jäätyä etäisemmäksi eri syistä. Läheinen suhde vanhempaan näkyi yhteisen ajan viettämisessä ja yhdessä tekemisessä. Nuoret kuvasivat vie- railevansa vanhemman tai vanhempien luona usein tai olevansa puhelimitse yhteydessä heihin. (Ku- vio 2)
"Perheen kans mä pystyn puhumaan kaikesta." (haastattelu 4)
"(isän nimi) kaa mä en oo oikeen tekemisissä sillee, no nyt meillä on tullu ehkä vähän paremmat välit – se on siis mun isä – ja tota nyt me ollaan ehkä, siis me ei olla ikinä oltu mikään isä ja tytär, mä sanon sitä nimellä, ei oo mitään ollu, mut nyt mä en tiiä, sillä on joku vaihde päällä, et en tiiä onks joku keski-iänkriisi vai mikä sillä on, mut se yrittää niinku saada multa jotain connection, mä en oikeen tiiä, nii nyt me ollaan oltu tekemisissä nyt aika paljon, saa nyt nähä. Ehkä vielä joskus, en tiiä. Äiti on ihana, se on mun elämä. Olen tekemisissä sen kans. Mut iskän kaa en sillee." (haastattelu17)
Ihmissuhteet
Lähentyneet tukea antavat suhteet lapsuuden perheeseen Lapsuudesta säilyneet lämpimät
suhteet sukulaisiin Arkea jakava tasapainottava
suhde omaan puolisoon Lapsen tarpeita arvostava suhde
omaan lapseen
Tukea antavat ja arkea jakavat kaverisuhteet
" Äidin kaa me puhutaa ihan kaikesta, jos tulee jotai me sanotaa heti se, ei kierrellä vaa kerrotaa heti kaikki. Iskän kaa… Me puhutaan äitin kaa joka päivä kaikest. Iskän kaa ei me paljoo puhuta, se ei pidä hirveest yhteyttä, mun on sillee ku sekää ei pidä ni emmäkää, ei mulle tuu sillee et emmäkää sit pidä. Jos se tarvii lastenhoitajaa (pikkusisaruksen nimi) ni kyl se sillon soittaa." (haastattelu 7)
Huono ja riitaisa suhde aiempina vuosina omiin vanhempiin toistui nuorten kertomuksissa heidän kertoessaan suhteesta omiin vanhempiinsa. Alkoholi, huumeet, perheväkivalta ja mielenterveyson- gelmat vaikuttivat nuorten ja heidän vanhempiensa suhteeseen. Nuorten kuvauksissa toistui huonot välit vanhempiin nuoren murrosiässä ja nuoren ollessa sijoitettuna. Nuoret kertoivat suhteensa van- hempiin parantuneen itsenäistymisen ja lapsuudenkodista pois muuttamisen jälkeen, kun sekä nuori, että vanhemmat saivat tilaa ja etäisyyttä toisiinsa. Myös päihteiden käytön vähentyminen nuoren tai vanhemman kohdalla tai sen loppuminen näkyi nuoren ja vanhempien kohentuneessa suhteessa. Nuo- ret kuvasivat kiitollisuuttaan ja onnellisuuttaan tilanteesta, jossa suhde vanhempaan oli aiempaa pa- rempi.
"On hyvät välit vanhempiin nykyään. Ennen ei ollut hyvät välit isään... äitiin on aina ollu tosi hyvät välit ja nyt on isäänkin kun se on normalisoitunu. Mun äiti on maailman ihanin ihminen." (haastattelu 3)
"Perhe on niinku kaikki kaikessa. Ja oikeesti oon tosi ilonen siitä, et me ollaan haudattu kaikki sotakirveet ja eletään kaikki sovussa keskenään ja nähään tosi paljon toisiamme."
(haastattelu 15)
Oma perhe, mihi vaarit ja mummelit kuuluu mukaa, ni kyl mä siis koen ne tärkeeks, et ne on tehny aika ison duunin kans ite siinä että ku mä oon lopettanu huumeidenkäytön ni kyl niil on alkanu hoksottimet pääs soimaa että onkoha täs nyt jotai meilläki osallista. Ja ei ne dokaa enää arkisin ja mun seurassa ei dokaa, ja ne on osoittanu sitä et ne kunnioittaa sitä mun päätöstä ja ne haluu tukee mua mun omassa puhtaudessa, raittiudessa, elämässä ja… Oha mul se suhde, et mul on vanhemmat, on erilainen ku ennen, että mul on nykyää oikeesti vanhemmat, et ne ei oo mitää kontrolloivii ja uhreilevii, syyttelevii ihmisii, että. Oikeet vanhemmat. (haastattelu 12)
Nuorten osallisuus omaan lapsuuden perheeseensä toteutui monen nuoren kohdalla painottuen sisa- ruksiin tai osaan sisaruksista. Nuoret kokivat sisaruksiensa olemassaolon hyvin tärkeänä ja merkityk- sellisenä asiana elämässään. Nuoret kertoivat olevansa läheisiä sisarustensa kanssa ja olevansa usein tekemisissä heidän kanssaan. Nuoret kuvasivat kiinteää suhdettaan sisarukseen tai sisaruksiin, jonka taustalla oli yhteinen kokemus lapsuudesta vaikeissa oloissa. Lapsuuden vaikeisiin oloihin liittyi nuorten kertomuksissa vanhempien sairastuminen, päihteiden käyttö ja perheväkivalta. Osa nuorista kuvasi lapsuuttaan, jolloin oma sisarus oli pitänyt heistä huolta vaikeassa perhetilanteessa tai nuori itse oli ollut vanhempi sisarus, joka piti pikkusisaruksesta huolta. Nuoret kertoivat luottamuksellisesta
ja avoimesta suhteesta sisaruksiinsa ja sen näkymisestä muun muassa hyvässä ja suorassa keskuste- luyhteydessä heidän välillään. Sisarukset jakoivat toinen toisilleen sekä iloisia että ikäviä asioita saa- den tukea toinen toisiltaan.
"...mun sisko ja veljet hois mua, ku äiti oli baarissa ja saatoin ihan yksinkin olla kotona ku äiti oli jossain. Eihän nyt tietenkään sillee mun sisarusten pidä mua hoitaa, että ne oli kavereiden kaa ja mä olin jotenki tottunu siihen, no tää on ihan normijuttu, että äiti yöllä tulee kotiin ja tommosta." (haastattelu 5)
”Koska äiti on juoppo. Nyt se on ollu kaks kuukautta selvinpäin. Ja sitte se oli vähän semmosta, et mä jouduin huolehtiin mun pikkuveljest ja vaikutti varmaan koulunkäyntiinki. Ku mä tiesin jossain vaihees, et kyl me varmaan laitokseen joudutaa, arvasin sen sillee. Mä olin varmaa vaan eniten huolissaan mun pikkuveljest.” (haastattelu 8)
Nuoret viettivät paljon aikaa yhdessä sisaruksensa kanssa, erityisesti, jos sisarus asui lähellä. He ker- toivat myös soittelevansa ja viestittelevänsä sisarustensa kanssa paljon. Haastateltavat kuvasivat ole- vansa myös yötä usein sisaruksen luona ja jakoivat sisarustensa kanssa arkisia asioita kuten ruuan laitto, yhteinen harrastus tai yhdessä urheilu. Sisarukset tarjosivat vastavuoroista apua toinen toisil- leen.
”Joo, (veljen nimi)) on 14… Kyl mä mun pikkuveljien kaa puhun ja ne tulee aina et, mä oon ihastunut tähän tyttöön, voiks sä auttaa, mitä mä teen. Ne kysyy mult aika paljon neuvoja ja kyl me puhutaan ihan kaikest aina, laidast laitaan.” (haastattelu 7)
"Varmaan mun isoveli on niinku isoimmat… Mä oon sen kaa tosi paljon tekemisissä. Tehään paljon yhdessä juttuja. Me katotaan… Mä meen niille aika usein arkisin yöks ja tolleen noin.
Katotaan leffaa ja käydään syömässä ja tommosta." (hastattelu 13)
"...me ollaan tosi läheisiä (siskon kanssa). Molemmat pystytään puhuu toisillemme mistä vaan ja nähään tosi paljon." (haastattelu 14)
Sisarusten lapset olivat monille nuorille tärkeitä ja he kertoivat viettävänsä usein aikaa heidän kans- saan. Sisarusten lapset rikastuttivat nuorten arkea. Sisarusten lasten kanssa oleminen rentoutti ja muut murheet unohtuivat hetkellisesti. Nuoret kertoivat myös heidän omien lastensa olevan tärkeitä heidän sisaruksilleen. Haastateltavat jakoivat lapsiperhearkeen kuuluvia asioita sisaruksiensa kanssa ja poh- tivat yhdessä niin lasten kasvatukseen kuin käytännön asioihin liittyviä kysymyksiä. Nuoret kertoivat myös sisarpuoliensa olemassaolosta. Suhteita sisarpuoliin kuvattiin etäisiksi tai merkityksellisiksi ja tärkeiksi.
"...sisko, et se on aina ollu mulle se, et jos tulee ihan sama mikä tilanne, nii jotenki musta tuntuu, että mun sisko tietää kaikesta kaiken ja mä vaan kysyn siltä, ja jos se ei tiedä, se ottaa asioista selvää ja niinku kertoo, mitä pitää tehä ja tollee...meillä on veljien kans tosi hyvät välit, että
mulla on niinku kaks isoveljee, ja ne on niinku tosi tärkeitä just (lapsen nimi) ja sit mun siskon- tytölle ja siskonpojalle, että meillä on kyl sillee tosi hyvät välit. Joo, ihan niinku lastenhoidosta rahaan, ihan kaikki. Se (sisko) on niinku se mun tuki ja turva."(haastattelu 5)
"No emmä tiiä, jos on ollu vaik vaikeet tai jotain muuta, ni mä yleensä aika paljon sit mun siskon lasten kaa, ni niist tulee vähä semmost, ei oo sit oikeen aikaa murehtii tai miettii muuta ku on niitten kaa. Ajatukset menee sit niihin." (haastattelu 11)
"yks varmaan niinku sanottiin mulla oli kaks pikkuveljee jotka on mun isän uusia lapsia...ne on varmasti tärkeimmät asiat mun elämässä." (haastattelu 1)
Haastateltavat kertoivat myös läheisistä väleistään sijaisvanhempiin ja sijaisperheeseen sekä siellä asuneisiin muihin lapsiin ja nuoriin. He kokivat sijaisperheessä vietetyn ajan merkityksellisenä elä- mässään ja käänteenä parempaan suuntaan. Läheiseksi ja turvalliseksi muodostunut suhde sijaisvan- hempiin kantoi nykyhetkeen saakka. He kertoivat pitävänsä edelleen yhteyttä sijaisvanhempiin ja ta- paavansa heitä. Haastateltavat ilmaisivat myös halunsa jakaa omaa elämäänsä edelleen heidän kans- saan kertoen kuulumisia ja tärkeitä asioita sijaisvanhemmilleen. Nuoret toivat esille, että sijaisvan- hemmat pitivät myös yhteyttä ja olivat kiinnostuneita, mitä heille kuuluu. Nuoret kertoivat myös si- jaisperheessä asuneista muista lapsista ja nuorista, joiden kanssa yhdessä vietetty aika oli muodostu- nut heille merkitykselliseksi. He kuvasivat pitävänsä näitä nuoria läheisinä ja pitivät suhdetta sisarus- suhdetta verrattavana. Nuoret kertoivat, että osasta samassa sijaisperheessä asuneista lapsista muo- dostui heille tärkeitä ystävyyssuhteita ja yhteys heihin oli säilynyt. He kuvasivat tapaavansa heitä ja olevansa ajoittain tiiviistikin tekemisissä.
"... sitte pääsin sinne (tukiperheen paikkakunta), sit mä asuin sitte viis vuotta ja voin sanoo, et se siis pelasti mun lapsuuden, että mulla oli siellä niin kivaa ja se oli maalla ja siellä oli hevosii ja lampaita. Et se oli kiva perhe, tykkäsin. Ne lapset on kivoja, et mä oon vieläkin tekemisissä kahen niistä tytön kans, siellä asu kaks tyttöä ja yks poika, ja sit sen pojan kaa niinku, ei me nyt sillee jutella, mut sillee jos nähään, nii moikataan ja halataan ja tollee. Et oli kyl niinku, oli kiva paikka ja kivat lapset, sisarukset." (haastattelu 5)
"On hyvät välit, kyllä mä nään pari kertaa vuodessa (sijaisvanhempia) ja on silleen, että tyk- kään niistä ja ne tykkää musta, on tavannu mun poikaystävänkin. Vaikka mä asuin siellä ehkä vaan jotain kaheksan kuukautta... Silti meistä tuli aika läheisiä ja nään niitä pari kertaa vuo- dessa." (haastattelu 3)
Vaikka nuorten kuvauksissa heidän suhteensa sukuun painottui etäisenä, he kertoivat yksittäisistä sukulaisista, joista oli muodostunut heille tärkeitä ihmisiä. Nuorelle läheinen sukulainen saattoi olla esimerkiksi isoäiti, serkku tai kummitäti. Osa nuorista kertoi siteen sukulaiseen tai sukulaisiin muo- dostuneen vahvaksi jo lapsuusaikana ja lämmin suhde oli säilynyt nykyhetkeen saakka. Nuoret ker- toivat myös sukulaisen pitäneen heistä huolta lapsena, jolloin perheessä oli haasteita, eikä oma
vanhempi pystynyt siihen. Nuoret kokivat tärkeänä sukulaisen kanssa vietetyn ajan ja sukulaisen mie- lipiteet ja neuvot vaikuttivat yhä heidän elämässään.
"Mut kyl mulla on semmonen olo, et mä voin kääntyy kehen vaan mun perheessä, jos mulle oikeesti tulee joku hätä. Et esim mähän oon ite hakeutunu tavallaan laitokseen. Tai sillon kun mä jouduin laitokseen, ni mähän ite hain apua. Ja se oli mun tädin kautta. Et mä uskalsin soittaa sille ja sanoo: Nyt haluun tulla teille asuun hetkeks, mä en uskalla olla kotona enää.
(haastattelu 14)
" Joo, siis mä saatoin joskus vaikka yheksältä illalla soittaa, tai mä sanoin äitille, että mulla on hirvee ikävä mummia, et mä tyyliin itkin, et mä haluun mummin luo, sit äiti että ”no haluut sä soittaa mummille?” No sit mä soitin ja se tuli papiljotit ja yöpaita päällä hakeen mut aina ku mä halusin. No mummi oli mulle lapsuudessa semmonen ku toinen äiti, et mummin kans mä olin aina ja tollee, et se on äidin äiti. Nii tota et se niinku, siis mä olin semmonen mummin tyttö...mummin ansioista mä en joutunu näkeen nii paljo kaikkia äitin touhuja, niinku taas nää mun vanhemmat sisarukset joutu." (haastattelu 5)
"...äidin puolelta just kyl mä mun joihinkin serkkuihin, tai neljään serkkuun pidän tosi paljon yhteyksiä ja pariin serkun lapseen ja mun kummeihin ja äidin siskoihin just pidän yhteyttä, mutta sitte just, ku serkkui on niin älyttömästi, ja neki asuu vähän eri puolil, et ei asuta kaikki niin lähekkäin." (haastattelu 15)
Osalla nuorista oli oma perhe, johon kuului puoliso ja lapsi, seurustelukumppani tai avopuoliso. Nuo- ret kertoivat viettävänsä paljon aikaa puolisonsa tai seurustelukumppaninsa kanssa ja tämä suhde oli hyvin tärkeä. Avopuolison kanssa nuoret jakoivat arkeensa liittyviä asioita, kuten kodin töitä ja eri- laisia harrastuksia. Nuoret tukivat seurustelukumppaninsa tai avopuolisonsa kanssa toisiaan myös ta- loudellisesti. Nuoret kuvasivat syvällistä yhteyttä seurustelukumppaniinsa, jonka kanssa he pystyivät jakamaan kipeitäkin asioita elämässään. Nuoret kertoivat seurustelukumppanin tuovan tasapainoa heidän elämässään. Kumppanin tuki oli nuorille hyvin tärkeää. Kumppanin perhe todettiin nuorten kertomuksissa läheiseksi ja monet kokivat kuuluvansa myös kumppanin lapsuuden perheeseen. Niistä nuorista, joilla ei ollut kumppania, osa kertoi kaipaavansa ihmistä, jonka kanssa voisi jakaa asioita elämässään.
"Mun tyttöystävä. Se on ollu tosi iso apu, sen jälkeen mä oon alkanu kuroo mun elämää takas kiinni, se levähti vähän käsii, että ihan ku tikit, jotka ois revenny – mulla on kokemusta siitä – tai haavat auennu, nii sit se lähti kuromaan takasin kiinni sitä."(haastattelu 16)
"On perheasiat ihan hyvin. Ja mun poikaystävän perhe on niinku mun uus perhe. Mä sen poikaystävän tädin kanssa soittelen aika usein. On silleen hyvät sosiaaliset suhteet."
(haastattelu 3)
"Suunnilleen hoituu. Ei siel nyt koskaan oo tiptop puhasta, mut seki auttaa et jos mä asuisin yksin, ni ei siel ois ees noin puhast. Molemmat tehään tai se pääasias tiskaa, koska mä vihaan tiskaamista, ni sit ainaki tiskit on puhtaat melkein aina. Mä pyykkään ja en oikeestaan muuta.
Yritän käyä suihkus." (haastattelu 8)
Joillakin nuorilla oli myös oma lapsi tai oma lapsi tulossa. Lapsi oli tärkeä ja vaikutti paljon nuoren arkeen. He kertoivat pyrkivänsä arjessaan säännöllisyyteen nukkumisessa, ruokailuissa ja ulkoilussa lapsen tarpeiden vuoksi. Oma perhe oli myös asia, jonka kautta he olivat oppineet vastuuntuntoa. Osa koki, että ilman omaa perhettä ja lasta olisi saattanut ajautua elämässä huonoille raiteille. Nuoret ku- vasivat, että monet asiat oli jääneet tekemättä arjessa, jollei lasta olisi. He kokivat myös lapsen olevan syy jaksaa vaikeina hetkinä. Nuoret, joiden lapsi oli syntymässä, kertoivat, kuinka aikovat lapsen syntyessä elää paljon lapsen ehdoilla. Lapsen tulo perheeseen oli myös vaikuttanut päihteiden käytön vähenemiseen tai luopumiseen päihteistä. He olivat pohtineet myös muita muutostarpeita omassa elä- mässä lapsen synnyttyä. Nuoret asettivat yhdessäolon lapsensa kanssa esimerkiksi kavereiden ja va- paa-ajan aktiviteettien edelle.
"Mun parhaalla kaveril on lapsi jo, ja se on mun kans eläny tällasta elämää joskus. Se kans lopetti tos sillon kun sai sen pojan kaks vuotta sitten. Ja sit mul on nää ystävät, ketkä vielki vähä ehkä viihteilee vähän enemmänki ku vähän. Ja silti ne on tosi tiiviisti mukana mun elämässä. Tai esim mä en tuu ikin hyväksyy sitä, jos joku tulee mun lapsen lähelle huumepäissään. Sit pitää miettii niit rajoi. Mut jos he selvin päin haluu tulla meiän elämään, ni se on aivan tosi hyvä." (haastattelu 14)
"Välillä nyt tulee semmonen, että ei jaksa. Tai sillee, et kaikki tuntuu jotenki raskaalta ja tekis vaan mieli luovuttaa kaiken suhteen, mut sit taas ku mulla on se (lapsen nimi), nii se pitää mut sillee kasassa ja sillee, et mä pystyn hoitaan asioita, et mun on pakko hoitaa asioita, koska mulla on (lapsen nimi)." (haastattelu 5)
Nuoret toivat esille myös halua pärjätä työelämässä ja opinnoissa, jotta voisivat jatkossa mahdollistaa omalle perheelle ja omalle lapselle kaiken tarvitsemansa. Lapsen olemassaolo tai ajatus tulevasta per- heestä motivoi nuorta opinnoissa. Nuoret, joilla oli lapsi tai oli lapsi tulossa, kertoivat, että haluavat ottaa oppia omien vanhempiensa virheistä ja omista virheistään ja olla parempia vanhempia kuin omat vanhemmat olivat olleet heille. Nuoret kertoivat myös lemmikeistä, jotka olivat hyvin tärkeitä perheenjäseniä. Perheestä haaveilu oli nuorille tärkeäksi koettu asia, joka painottui tulevaisuuden suunnitelmissa. Oma vanhemmuus tai vanhemmaksi tuleminen oli myös hyvin herkkä asia nuorille, johon liittyvät epäilyt loukkasivat heitä. Vanhemmuuden hyväksyntä ja tätä kautta saatu tuki omilta läheisiltä oli myös hyvin tärkeää. Nuoret kertoivat osan läheisistä tukeneen heitä ja hyväksyneen ras- kauden, kun taas osa läheisiltä oli tuominnut asian. Nuoret olivat kokeneet, että myöskään kaikki viranomaistahot eivät olleet hyväksyneet heidän raskauttaan. Nuoret kokivat päihdetaustan ja oman lastensuojelutaustansa leimaavan heitä vanhempina.
"...että ehkä 25, 26 vois alkaa harkitseen jo naimisiin menoo, jos laki menee läpi, että samaa sukupuolta olevat pääsevät naimisiin. Ja mahdollisesti siitä sitte muutamaa vuotta myöhemmin ehkä adoptoitais lapsi." (haastattelu 14)
"...mä en ikinä vois tehä --- mitään, mitä se on tehny meille, et oonhan mä niinku miettinyt ota asiaa sillee, et se on ihan hyvä, et se on ollu tommonen huono äiti, koska nyt mä tiedän, mitä mä en ite tee väärin tai sillee, et mä tiedän, mikä tuntuu pahalta pienenä ja tällee, nii sit mä en niinku sitä tee. Jotain positiivista pitää aina hakee noista jutuista.". (haastettulu 5)
"Sit mun äidin takia ja mun perheen takia mua epäiltiin äitinä. Ja luki mustaa valkoisella, et mun oman lapsuuden takia musta ei tule hyvää vanhempaa”, joka tuntui ihan vitun paskalta, että noin voi joku toiselle sanoa. Koska mun mielestä se ei todellakaan mee noin. Eli jos sä oot ite nähny alimman helvetin, miks vitussa sä haluisit sitä sun omalle lapselle?"
(haastattelu 14)
"Kyl se sit joskus, jos on perhe ja näin, ni kyl mä haluun sit, et mun lapset voi olla sit ylpeitä, et mä oon tehny ite töitä sen eteen. Ja sit just se, et niil ois malli siin, et se oma työ kantaa sitä hedelmää." (haastattelu 15)
Kaverisuhteet ja kaveriporukan kautta koettu osallisuus näkyi hyvin vahvasti lastensuojelun jälki- huollon nuorten elämässä. Kavereilla oli monenlaisia merkityksiä nuorten elämässä. Ajan viettämi- nen kaverien kanssa painottui haastatteluissa iloisena, arvokkaana ja voimaannuttavana asiana nuor- ten elämässä. Nuoret jakoivat paljon arkisia asioita kavereidensa kanssa kuten, kuten opintoihin liit- tyvät tehtävät, ruuanlaitto, urheilu, vapaa-ajan viettäminen ystävien kanssa ulkona, autoillessa tai jon- kun luona. Nuoret kokivat, että kavereilta saa aina apua, jos sitä tarvitsee ja he olivat myös itse val- miita auttamaan kavereitaan. Nuoret kuvasivat myös henkistä vahvaa yhteyttä kavereihin ja ystäviin ja mahdollisuutta puhua heidän kanssaan kaikesta. Kavereiden kanssa vietettävä aika merkitsi ren- toutumista ja hauskanpitoa ja kavereiden kanssa olemiseen liittyi myös joskus päihteiden käyttö. Nuo- ret kokivat ystävyyden auttavan myös selviämään vaikeuksista ja kestämään paremmin hankalista ja ahdistavista asioista elämässään.
"...tietää ettei oo yksin, et sul on aina jotai ihmisii. Varsinki nyt ku on päässy pois tuolta päihde-elämästä, mis kaikki on täysin vastakohta ku normaalissa elämässä ni ihmisii on ilman taka-ajatuksii, sä voit iha vilpittömästi pyytää ihmisii kylään tekee jotai – vaik mennä syömää, leffaa, tehä ruokaa, olla vaa hyvii ystävii, pystyy jakaa omii asioita. Sillee et siin ei oikeesti oo mitää takana, tai sillee et se on iha aitoo ystävyyttä." (haastattelu 12)
"Ja sitte on kaverit, jotka piristää aika paljon kun niitä näkee niin unohtaa hetkeks aikaa aiken, mitä muuten normaalisti ajattelee ja pääsee hetkeks irti senhetkisistä ajatuksista." (haastattelu 4)
Nuoret pitivät myös sosiaalista mediaa merkittävänä yhteydenpidon väylänä kavereiden kanssa. Mi- käli ei ollut aikaa tai mahdollisuutta tavata ystäviä, nuoret pitivät yhteyttä sosiaalisen median tai eri- laisten älypuhelinsovellusten kautta. He saattoivat olla pitkin päivää yhteydessä ystäviinsä erilaisten
sovellusten kautta ja jakoivat tätä kautta erilaisia tilanteita arjessaan saaden ystäviltä tätä kautta tukea.
Haastateltavat kertoivat viettävänsä aikaa kotisohvalla kaverin kanssa pelaten videopelejä tai pelaten internet -yhteyden välityksellä kavereiden kanssa. Nuoret kertoivat saaneensa internetin ja pelien vä- lityksellä paljon ystäviä, jotka saattoivat olla toisella puolella maapalloa. Internetissä tavatut ystävät saattoivat olla nuorille läheisiä ja tärkeitä ystäviä, joille he uskoutuivat myös henkilökohtaisissa asi- oissaan. He saattoivat olla myös nuoren ainoita ystäviä, jolloin heidän merkityksensä korostui nuoren elämässä. Nuoret kokivat yhteydenpidon ystäviin internetin ja sovellusten kautta vaivattomana, no- peana ja luontevana.
"...paljon aikaa internetissä ja sitten on paljon kavereita ympäri Eurooppaa ja maailmaa sen takia mutta ei sitten täällä ihan lähinurkilla ei asustele oikein ketään. Onhan siellä ihmisiä, mä tulen omasta mielestä hyvin toimeen ihmisten kanssa mutta mä oon sen päivän jälkeen usein oon sen verran väsymystä tai sitten ei oikein kiinnostusta niin ei oikein kiinnosta ottaa ihmisiin yhteyttä, sit helpompi sitten olla ihmisten kanssa jotka on netistä tavannu asioiden piirissä joista jo valmiiksi kiinnostunut." (haastattelu 1)
"Erittäin suuri (kaverien merkitys). Ne tukee ja ne auttaa ja ne nostaa, jos tulee joku. Tosi iso."
(haastattelu 17)
