Nuorten ihmissuhteet

Nuoret kertoivat lapsuuden perheen merkityksestä ja tätä kautta muodostuvista osallisuuden koke-muksistaan. Vanhemman tai molempien vanhempien merkityksellisyys nykyhetkessä näkyi nuorten elämässä siitä huolimatta, että nuoret kuvasivat suhteen vanhempiinsa olleen nuorempana riitaisa ja vaikea. Nuoret kertoivat puhuvansa vanhempiensa tai vanhemman kanssa saaden heiltä tukea erilai-sissa asioissa. (Kuvio 2)

Kuvio 2. Nuorten ihmissuhteiden kautta kokema osallisuus

Nuoret pitivät hyvää puheyhteyttä vanhempaansa tärkeänä asiana. Nuoret kuvasivat suhdetta van-hempaan lämpimänä ja kokivat, että vanhemman puoleen voi kääntyä, mikäli tarvitsee apua. Nuoret kuvasivat myös hyvää suhdetta toiseen vanhemmista toisen jäätyä etäisemmäksi eri syistä. Läheinen suhde vanhempaan näkyi yhteisen ajan viettämisessä ja yhdessä tekemisessä. Nuoret kuvasivat vie-railevansa vanhemman tai vanhempien luona usein tai olevansa puhelimitse yhteydessä heihin. (Ku-vio 2)

"Perheen kans mä pystyn puhumaan kaikesta." (haastattelu 4)

"(isän nimi) kaa mä en oo oikeen tekemisissä sillee, no nyt meillä on tullu ehkä vähän paremmat välit – se on siis mun isä – ja tota nyt me ollaan ehkä, siis me ei olla ikinä oltu mikään isä ja tytär, mä sanon sitä nimellä, ei oo mitään ollu, mut nyt mä en tiiä, sillä on joku vaihde päällä, et en tiiä onks joku keski-iänkriisi vai mikä sillä on, mut se yrittää niinku saada multa jotain connection, mä en oikeen tiiä, nii nyt me ollaan oltu tekemisissä nyt aika paljon, saa nyt nähä. Ehkä vielä joskus, en tiiä. Äiti on ihana, se on mun elämä. Olen tekemisissä sen kans. Mut iskän kaa en sillee." (haastattelu17)

Ihmissuhteet

Lähentyneet tukea antavat suhteet lapsuuden perheeseen Lapsuudesta säilyneet lämpimät

suhteet sukulaisiin Arkea jakava tasapainottava

suhde omaan puolisoon Lapsen tarpeita arvostava suhde

omaan lapseen

Tukea antavat ja arkea jakavat kaverisuhteet

" Äidin kaa me puhutaa ihan kaikesta, jos tulee jotai me sanotaa heti se, ei kierrellä vaa kerrotaa heti kaikki. Iskän kaa… Me puhutaan äitin kaa joka päivä kaikest. Iskän kaa ei me paljoo puhuta, se ei pidä hirveest yhteyttä, mun on sillee ku sekää ei pidä ni emmäkää, ei mulle tuu sillee et emmäkää sit pidä. Jos se tarvii lastenhoitajaa (pikkusisaruksen nimi) ni kyl se sillon soittaa." (haastattelu 7)

Huono ja riitaisa suhde aiempina vuosina omiin vanhempiin toistui nuorten kertomuksissa heidän kertoessaan suhteesta omiin vanhempiinsa. Alkoholi, huumeet, perheväkivalta ja mielenterveyson-gelmat vaikuttivat nuorten ja heidän vanhempiensa suhteeseen. Nuorten kuvauksissa toistui huonot välit vanhempiin nuoren murrosiässä ja nuoren ollessa sijoitettuna. Nuoret kertoivat suhteensa van-hempiin parantuneen itsenäistymisen ja lapsuudenkodista pois muuttamisen jälkeen, kun sekä nuori, että vanhemmat saivat tilaa ja etäisyyttä toisiinsa. Myös päihteiden käytön vähentyminen nuoren tai vanhemman kohdalla tai sen loppuminen näkyi nuoren ja vanhempien kohentuneessa suhteessa. Nuo-ret kuvasivat kiitollisuuttaan ja onnellisuuttaan tilanteesta, jossa suhde vanhempaan oli aiempaa pa-rempi.

"On hyvät välit vanhempiin nykyään. Ennen ei ollut hyvät välit isään... äitiin on aina ollu tosi hyvät välit ja nyt on isäänkin kun se on normalisoitunu. Mun äiti on maailman ihanin ihminen." (haastattelu 3)

"Perhe on niinku kaikki kaikessa. Ja oikeesti oon tosi ilonen siitä, et me ollaan haudattu kaikki sotakirveet ja eletään kaikki sovussa keskenään ja nähään tosi paljon toisiamme."

(haastattelu 15)

Oma perhe, mihi vaarit ja mummelit kuuluu mukaa, ni kyl mä siis koen ne tärkeeks, et ne on tehny aika ison duunin kans ite siinä että ku mä oon lopettanu huumeidenkäytön ni kyl niil on alkanu hoksottimet pääs soimaa että onkoha täs nyt jotai meilläki osallista. Ja ei ne dokaa enää arkisin ja mun seurassa ei dokaa, ja ne on osoittanu sitä et ne kunnioittaa sitä mun päätöstä ja ne haluu tukee mua mun omassa puhtaudessa, raittiudessa, elämässä ja… Oha mul se suhde, et mul on vanhemmat, on erilainen ku ennen, että mul on nykyää oikeesti vanhemmat, et ne ei oo mitää kontrolloivii ja uhreilevii, syyttelevii ihmisii, että. Oikeet vanhemmat. (haastattelu 12)

Nuorten osallisuus omaan lapsuuden perheeseensä toteutui monen nuoren kohdalla painottuen sisa-ruksiin tai osaan sisaruksista. Nuoret kokivat sisaruksiensa olemassaolon hyvin tärkeänä ja merkityk-sellisenä asiana elämässään. Nuoret kertoivat olevansa läheisiä sisarustensa kanssa ja olevansa usein tekemisissä heidän kanssaan. Nuoret kuvasivat kiinteää suhdettaan sisarukseen tai sisaruksiin, jonka taustalla oli yhteinen kokemus lapsuudesta vaikeissa oloissa. Lapsuuden vaikeisiin oloihin liittyi nuorten kertomuksissa vanhempien sairastuminen, päihteiden käyttö ja perheväkivalta. Osa nuorista kuvasi lapsuuttaan, jolloin oma sisarus oli pitänyt heistä huolta vaikeassa perhetilanteessa tai nuori itse oli ollut vanhempi sisarus, joka piti pikkusisaruksesta huolta. Nuoret kertoivat luottamuksellisesta

ja avoimesta suhteesta sisaruksiinsa ja sen näkymisestä muun muassa hyvässä ja suorassa keskuste-luyhteydessä heidän välillään. Sisarukset jakoivat toinen toisilleen sekä iloisia että ikäviä asioita saa-den tukea toinen toisiltaan.

"...mun sisko ja veljet hois mua, ku äiti oli baarissa ja saatoin ihan yksinkin olla kotona ku äiti oli jossain. Eihän nyt tietenkään sillee mun sisarusten pidä mua hoitaa, että ne oli kavereiden kaa ja mä olin jotenki tottunu siihen, no tää on ihan normijuttu, että äiti yöllä tulee kotiin ja tommosta." (haastattelu 5)

”Koska äiti on juoppo. Nyt se on ollu kaks kuukautta selvinpäin. Ja sitte se oli vähän semmosta, et mä jouduin huolehtiin mun pikkuveljest ja vaikutti varmaan koulunkäyntiinki. Ku mä tiesin jossain vaihees, et kyl me varmaan laitokseen joudutaa, arvasin sen sillee. Mä olin varmaa vaan eniten huolissaan mun pikkuveljest.” (haastattelu 8)

Nuoret viettivät paljon aikaa yhdessä sisaruksensa kanssa, erityisesti, jos sisarus asui lähellä. He ker-toivat myös soittelevansa ja viestittelevänsä sisarustensa kanssa paljon. Haastateltavat kuvasivat ole-vansa myös yötä usein sisaruksen luona ja jakoivat sisarustensa kanssa arkisia asioita kuten ruuan laitto, yhteinen harrastus tai yhdessä urheilu. Sisarukset tarjosivat vastavuoroista apua toinen toisil-leen.

”Joo, (veljen nimi)) on 14… Kyl mä mun pikkuveljien kaa puhun ja ne tulee aina et, mä oon ihastunut tähän tyttöön, voiks sä auttaa, mitä mä teen. Ne kysyy mult aika paljon neuvoja ja kyl me puhutaan ihan kaikest aina, laidast laitaan.” (haastattelu 7)

"Varmaan mun isoveli on niinku isoimmat… Mä oon sen kaa tosi paljon tekemisissä. Tehään paljon yhdessä juttuja. Me katotaan… Mä meen niille aika usein arkisin yöks ja tolleen noin.

Katotaan leffaa ja käydään syömässä ja tommosta." (hastattelu 13)

"...me ollaan tosi läheisiä (siskon kanssa). Molemmat pystytään puhuu toisillemme mistä vaan ja nähään tosi paljon." (haastattelu 14)

Sisarusten lapset olivat monille nuorille tärkeitä ja he kertoivat viettävänsä usein aikaa heidän kans-saan. Sisarusten lapset rikastuttivat nuorten arkea. Sisarusten lasten kanssa oleminen rentoutti ja muut murheet unohtuivat hetkellisesti. Nuoret kertoivat myös heidän omien lastensa olevan tärkeitä heidän sisaruksilleen. Haastateltavat jakoivat lapsiperhearkeen kuuluvia asioita sisaruksiensa kanssa ja poh-tivat yhdessä niin lasten kasvatukseen kuin käytännön asioihin liittyviä kysymyksiä. Nuoret kertoivat myös sisarpuoliensa olemassaolosta. Suhteita sisarpuoliin kuvattiin etäisiksi tai merkityksellisiksi ja tärkeiksi.

"...sisko, et se on aina ollu mulle se, et jos tulee ihan sama mikä tilanne, nii jotenki musta tuntuu, että mun sisko tietää kaikesta kaiken ja mä vaan kysyn siltä, ja jos se ei tiedä, se ottaa asioista selvää ja niinku kertoo, mitä pitää tehä ja tollee...meillä on veljien kans tosi hyvät välit, että

mulla on niinku kaks isoveljee, ja ne on niinku tosi tärkeitä just (lapsen nimi) ja sit mun siskon-tytölle ja siskonpojalle, että meillä on kyl sillee tosi hyvät välit. Joo, ihan niinku lastenhoidosta rahaan, ihan kaikki. Se (sisko) on niinku se mun tuki ja turva."(haastattelu 5)

"No emmä tiiä, jos on ollu vaik vaikeet tai jotain muuta, ni mä yleensä aika paljon sit mun siskon lasten kaa, ni niist tulee vähä semmost, ei oo sit oikeen aikaa murehtii tai miettii muuta ku on niitten kaa. Ajatukset menee sit niihin." (haastattelu 11)

"yks varmaan niinku sanottiin mulla oli kaks pikkuveljee jotka on mun isän uusia lapsia...ne on varmasti tärkeimmät asiat mun elämässä." (haastattelu 1)

Haastateltavat kertoivat myös läheisistä väleistään sijaisvanhempiin ja sijaisperheeseen sekä siellä asuneisiin muihin lapsiin ja nuoriin. He kokivat sijaisperheessä vietetyn ajan merkityksellisenä elä-mässään ja käänteenä parempaan suuntaan. Läheiseksi ja turvalliseksi muodostunut suhde sijaisvan-hempiin kantoi nykyhetkeen saakka. He kertoivat pitävänsä edelleen yhteyttä sijaisvansijaisvan-hempiin ja ta-paavansa heitä. Haastateltavat ilmaisivat myös halunsa jakaa omaa elämäänsä edelleen heidän kans-saan kertoen kuulumisia ja tärkeitä asioita sijaisvanhemmilleen. Nuoret toivat esille, että sijaisvan-hemmat pitivät myös yhteyttä ja olivat kiinnostuneita, mitä heille kuuluu. Nuoret kertoivat myös si-jaisperheessä asuneista muista lapsista ja nuorista, joiden kanssa yhdessä vietetty aika oli muodostu-nut heille merkitykselliseksi. He kuvasivat pitävänsä näitä nuoria läheisinä ja pitivät suhdetta sisarus-suhdetta verrattavana. Nuoret kertoivat, että osasta samassa sijaisperheessä asuneista lapsista muo-dostui heille tärkeitä ystävyyssuhteita ja yhteys heihin oli säilynyt. He kuvasivat tapaavansa heitä ja olevansa ajoittain tiiviistikin tekemisissä.

"... sitte pääsin sinne (tukiperheen paikkakunta), sit mä asuin sitte viis vuotta ja voin sanoo, et se siis pelasti mun lapsuuden, että mulla oli siellä niin kivaa ja se oli maalla ja siellä oli hevosii ja lampaita. Et se oli kiva perhe, tykkäsin. Ne lapset on kivoja, et mä oon vieläkin tekemisissä kahen niistä tytön kans, siellä asu kaks tyttöä ja yks poika, ja sit sen pojan kaa niinku, ei me nyt sillee jutella, mut sillee jos nähään, nii moikataan ja halataan ja tollee. Et oli kyl niinku, oli kiva paikka ja kivat lapset, sisarukset." (haastattelu 5)

"On hyvät välit, kyllä mä nään pari kertaa vuodessa (sijaisvanhempia) ja on silleen, että tyk-kään niistä ja ne tykkää musta, on tavannu mun poikaystävänkin. Vaikka mä asuin siellä ehkä vaan jotain kaheksan kuukautta... Silti meistä tuli aika läheisiä ja nään niitä pari kertaa vuo-dessa." (haastattelu 3)

Vaikka nuorten kuvauksissa heidän suhteensa sukuun painottui etäisenä, he kertoivat yksittäisistä sukulaisista, joista oli muodostunut heille tärkeitä ihmisiä. Nuorelle läheinen sukulainen saattoi olla esimerkiksi isoäiti, serkku tai kummitäti. Osa nuorista kertoi siteen sukulaiseen tai sukulaisiin muo-dostuneen vahvaksi jo lapsuusaikana ja lämmin suhde oli säilynyt nykyhetkeen saakka. Nuoret ker-toivat myös sukulaisen pitäneen heistä huolta lapsena, jolloin perheessä oli haasteita, eikä oma

vanhempi pystynyt siihen. Nuoret kokivat tärkeänä sukulaisen kanssa vietetyn ajan ja sukulaisen mie-lipiteet ja neuvot vaikuttivat yhä heidän elämässään.

"Mut kyl mulla on semmonen olo, et mä voin kääntyy kehen vaan mun perheessä, jos mulle oikeesti tulee joku hätä. Et esim mähän oon ite hakeutunu tavallaan laitokseen. Tai sillon kun mä jouduin laitokseen, ni mähän ite hain apua. Ja se oli mun tädin kautta. Et mä uskalsin soittaa sille ja sanoo: Nyt haluun tulla teille asuun hetkeks, mä en uskalla olla kotona enää.

(haastattelu 14)

" Joo, siis mä saatoin joskus vaikka yheksältä illalla soittaa, tai mä sanoin äitille, että mulla on hirvee ikävä mummia, et mä tyyliin itkin, et mä haluun mummin luo, sit äiti että ”no haluut sä soittaa mummille?” No sit mä soitin ja se tuli papiljotit ja yöpaita päällä hakeen mut aina ku mä halusin. No mummi oli mulle lapsuudessa semmonen ku toinen äiti, et mummin kans mä olin aina ja tollee, et se on äidin äiti. Nii tota et se niinku, siis mä olin semmonen mummin tyttö...mummin ansioista mä en joutunu näkeen nii paljo kaikkia äitin touhuja, niinku taas nää mun vanhemmat sisarukset joutu." (haastattelu 5)

"...äidin puolelta just kyl mä mun joihinkin serkkuihin, tai neljään serkkuun pidän tosi paljon yhteyksiä ja pariin serkun lapseen ja mun kummeihin ja äidin siskoihin just pidän yhteyttä, mutta sitte just, ku serkkui on niin älyttömästi, ja neki asuu vähän eri puolil, et ei asuta kaikki niin lähekkäin." (haastattelu 15)

Osalla nuorista oli oma perhe, johon kuului puoliso ja lapsi, seurustelukumppani tai avopuoliso. Nuo-ret kertoivat viettävänsä paljon aikaa puolisonsa tai seurustelukumppaninsa kanssa ja tämä suhde oli hyvin tärkeä. Avopuolison kanssa nuoret jakoivat arkeensa liittyviä asioita, kuten kodin töitä ja eri-laisia harrastuksia. Nuoret tukivat seurustelukumppaninsa tai avopuolisonsa kanssa toisiaan myös ta-loudellisesti. Nuoret kuvasivat syvällistä yhteyttä seurustelukumppaniinsa, jonka kanssa he pystyivät jakamaan kipeitäkin asioita elämässään. Nuoret kertoivat seurustelukumppanin tuovan tasapainoa heidän elämässään. Kumppanin tuki oli nuorille hyvin tärkeää. Kumppanin perhe todettiin nuorten kertomuksissa läheiseksi ja monet kokivat kuuluvansa myös kumppanin lapsuuden perheeseen. Niistä nuorista, joilla ei ollut kumppania, osa kertoi kaipaavansa ihmistä, jonka kanssa voisi jakaa asioita elämässään.

"Mun tyttöystävä. Se on ollu tosi iso apu, sen jälkeen mä oon alkanu kuroo mun elämää takas kiinni, se levähti vähän käsii, että ihan ku tikit, jotka ois revenny – mulla on kokemusta siitä – tai haavat auennu, nii sit se lähti kuromaan takasin kiinni sitä."(haastattelu 16)

"On perheasiat ihan hyvin. Ja mun poikaystävän perhe on niinku mun uus perhe. Mä sen poikaystävän tädin kanssa soittelen aika usein. On silleen hyvät sosiaaliset suhteet."

(haastattelu 3)

"Suunnilleen hoituu. Ei siel nyt koskaan oo tiptop puhasta, mut seki auttaa et jos mä asuisin yksin, ni ei siel ois ees noin puhast. Molemmat tehään tai se pääasias tiskaa, koska mä vihaan tiskaamista, ni sit ainaki tiskit on puhtaat melkein aina. Mä pyykkään ja en oikeestaan muuta.

Yritän käyä suihkus." (haastattelu 8)

Joillakin nuorilla oli myös oma lapsi tai oma lapsi tulossa. Lapsi oli tärkeä ja vaikutti paljon nuoren arkeen. He kertoivat pyrkivänsä arjessaan säännöllisyyteen nukkumisessa, ruokailuissa ja ulkoilussa lapsen tarpeiden vuoksi. Oma perhe oli myös asia, jonka kautta he olivat oppineet vastuuntuntoa. Osa koki, että ilman omaa perhettä ja lasta olisi saattanut ajautua elämässä huonoille raiteille. Nuoret ku-vasivat, että monet asiat oli jääneet tekemättä arjessa, jollei lasta olisi. He kokivat myös lapsen olevan syy jaksaa vaikeina hetkinä. Nuoret, joiden lapsi oli syntymässä, kertoivat, kuinka aikovat lapsen syntyessä elää paljon lapsen ehdoilla. Lapsen tulo perheeseen oli myös vaikuttanut päihteiden käytön vähenemiseen tai luopumiseen päihteistä. He olivat pohtineet myös muita muutostarpeita omassa elä-mässä lapsen synnyttyä. Nuoret asettivat yhdessäolon lapsensa kanssa esimerkiksi kavereiden ja va-paa-ajan aktiviteettien edelle.

"Mun parhaalla kaveril on lapsi jo, ja se on mun kans eläny tällasta elämää joskus. Se kans lopetti tos sillon kun sai sen pojan kaks vuotta sitten. Ja sit mul on nää ystävät, ketkä vielki vähä ehkä viihteilee vähän enemmänki ku vähän. Ja silti ne on tosi tiiviisti mukana mun elämässä. Tai esim mä en tuu ikin hyväksyy sitä, jos joku tulee mun lapsen lähelle huumepäissään. Sit pitää miettii niit rajoi. Mut jos he selvin päin haluu tulla meiän elämään, ni se on aivan tosi hyvä." (haastattelu 14)

"Välillä nyt tulee semmonen, että ei jaksa. Tai sillee, et kaikki tuntuu jotenki raskaalta ja tekis vaan mieli luovuttaa kaiken suhteen, mut sit taas ku mulla on se (lapsen nimi), nii se pitää mut sillee kasassa ja sillee, et mä pystyn hoitaan asioita, et mun on pakko hoitaa asioita, koska mulla on (lapsen nimi)." (haastattelu 5)

Nuoret toivat esille myös halua pärjätä työelämässä ja opinnoissa, jotta voisivat jatkossa mahdollistaa omalle perheelle ja omalle lapselle kaiken tarvitsemansa. Lapsen olemassaolo tai ajatus tulevasta per-heestä motivoi nuorta opinnoissa. Nuoret, joilla oli lapsi tai oli lapsi tulossa, kertoivat, että haluavat ottaa oppia omien vanhempiensa virheistä ja omista virheistään ja olla parempia vanhempia kuin omat vanhemmat olivat olleet heille. Nuoret kertoivat myös lemmikeistä, jotka olivat hyvin tärkeitä perheenjäseniä. Perheestä haaveilu oli nuorille tärkeäksi koettu asia, joka painottui tulevaisuuden suunnitelmissa. Oma vanhemmuus tai vanhemmaksi tuleminen oli myös hyvin herkkä asia nuorille, johon liittyvät epäilyt loukkasivat heitä. Vanhemmuuden hyväksyntä ja tätä kautta saatu tuki omilta läheisiltä oli myös hyvin tärkeää. Nuoret kertoivat osan läheisistä tukeneen heitä ja hyväksyneen ras-kauden, kun taas osa läheisiltä oli tuominnut asian. Nuoret olivat kokeneet, että myöskään kaikki viranomaistahot eivät olleet hyväksyneet heidän raskauttaan. Nuoret kokivat päihdetaustan ja oman lastensuojelutaustansa leimaavan heitä vanhempina.

"...että ehkä 25, 26 vois alkaa harkitseen jo naimisiin menoo, jos laki menee läpi, että samaa sukupuolta olevat pääsevät naimisiin. Ja mahdollisesti siitä sitte muutamaa vuotta myöhemmin ehkä adoptoitais lapsi." (haastattelu 14)

"...mä en ikinä vois tehä --- mitään, mitä se on tehny meille, et oonhan mä niinku miettinyt ota asiaa sillee, et se on ihan hyvä, et se on ollu tommonen huono äiti, koska nyt mä tiedän, mitä mä en ite tee väärin tai sillee, et mä tiedän, mikä tuntuu pahalta pienenä ja tällee, nii sit mä en niinku sitä tee. Jotain positiivista pitää aina hakee noista jutuista.". (haastettulu 5)

"Sit mun äidin takia ja mun perheen takia mua epäiltiin äitinä. Ja luki mustaa valkoisella, et mun oman lapsuuden takia musta ei tule hyvää vanhempaa”, joka tuntui ihan vitun paskalta, että noin voi joku toiselle sanoa. Koska mun mielestä se ei todellakaan mee noin. Eli jos sä oot ite nähny alimman helvetin, miks vitussa sä haluisit sitä sun omalle lapselle?"

(haastattelu 14)

"Kyl se sit joskus, jos on perhe ja näin, ni kyl mä haluun sit, et mun lapset voi olla sit ylpeitä, et mä oon tehny ite töitä sen eteen. Ja sit just se, et niil ois malli siin, et se oma työ kantaa sitä hedelmää." (haastattelu 15)

Kaverisuhteet ja kaveriporukan kautta koettu osallisuus näkyi hyvin vahvasti lastensuojelun jälki-huollon nuorten elämässä. Kavereilla oli monenlaisia merkityksiä nuorten elämässä. Ajan viettämi-nen kaverien kanssa painottui haastatteluissa iloisena, arvokkaana ja voimaannuttavana asiana nuor-ten elämässä. Nuoret jakoivat paljon arkisia asioita kavereidensa kanssa kunuor-ten, kunuor-ten opintoihin liit-tyvät tehtävät, ruuanlaitto, urheilu, vapaa-ajan viettäminen ystävien kanssa ulkona, autoillessa tai jon-kun luona. Nuoret kokivat, että kavereilta saa aina apua, jos sitä tarvitsee ja he olivat myös itse val-miita auttamaan kavereitaan. Nuoret kuvasivat myös henkistä vahvaa yhteyttä kavereihin ja ystäviin ja mahdollisuutta puhua heidän kanssaan kaikesta. Kavereiden kanssa vietettävä aika merkitsi ren-toutumista ja hauskanpitoa ja kavereiden kanssa olemiseen liittyi myös joskus päihteiden käyttö. Nuo-ret kokivat ystävyyden auttavan myös selviämään vaikeuksista ja kestämään paremmin hankalista ja ahdistavista asioista elämässään.

"...tietää ettei oo yksin, et sul on aina jotai ihmisii. Varsinki nyt ku on päässy pois tuolta päihde-elämästä, mis kaikki on täysin vastakohta ku normaalissa elämässä ni ihmisii on ilman taka-ajatuksii, sä voit iha vilpittömästi pyytää ihmisii kylään tekee jotai – vaik mennä syömää, leffaa, tehä ruokaa, olla vaa hyvii ystävii, pystyy jakaa omii asioita. Sillee et siin ei oikeesti oo mitää takana, tai sillee et se on iha aitoo ystävyyttä." (haastattelu 12)

"Ja sitte on kaverit, jotka piristää aika paljon kun niitä näkee niin unohtaa hetkeks aikaa aiken, mitä muuten normaalisti ajattelee ja pääsee hetkeks irti senhetkisistä ajatuksista." (haastattelu 4)

Nuoret pitivät myös sosiaalista mediaa merkittävänä yhteydenpidon väylänä kavereiden kanssa. Mi-käli ei ollut aikaa tai mahdollisuutta tavata ystäviä, nuoret pitivät yhteyttä sosiaalisen median tai eri-laisten älypuhelinsovellusten kautta. He saattoivat olla pitkin päivää yhteydessä ystäviinsä erieri-laisten

sovellusten kautta ja jakoivat tätä kautta erilaisia tilanteita arjessaan saaden ystäviltä tätä kautta tukea.

Haastateltavat kertoivat viettävänsä aikaa kotisohvalla kaverin kanssa pelaten videopelejä tai pelaten internet -yhteyden välityksellä kavereiden kanssa. Nuoret kertoivat saaneensa internetin ja pelien vä-lityksellä paljon ystäviä, jotka saattoivat olla toisella puolella maapalloa. Internetissä tavatut ystävät saattoivat olla nuorille läheisiä ja tärkeitä ystäviä, joille he uskoutuivat myös henkilökohtaisissa asi-oissaan. He saattoivat olla myös nuoren ainoita ystäviä, jolloin heidän merkityksensä korostui nuoren elämässä. Nuoret kokivat yhteydenpidon ystäviin internetin ja sovellusten kautta vaivattomana, no-peana ja luontevana.

"...paljon aikaa internetissä ja sitten on paljon kavereita ympäri Eurooppaa ja maailmaa sen takia mutta ei sitten täällä ihan lähinurkilla ei asustele oikein ketään. Onhan siellä ihmisiä, mä tulen omasta mielestä hyvin toimeen ihmisten kanssa mutta mä oon sen päivän jälkeen usein oon sen verran väsymystä tai sitten ei oikein kiinnostusta niin ei oikein kiinnosta ottaa ihmisiin

"...paljon aikaa internetissä ja sitten on paljon kavereita ympäri Eurooppaa ja maailmaa sen takia mutta ei sitten täällä ihan lähinurkilla ei asustele oikein ketään. Onhan siellä ihmisiä, mä tulen omasta mielestä hyvin toimeen ihmisten kanssa mutta mä oon sen päivän jälkeen usein oon sen verran väsymystä tai sitten ei oikein kiinnostusta niin ei oikein kiinnosta ottaa ihmisiin