ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Kauppatieteiden laitos
LIIKEARVO JA IFRS:N KÄYTTÖÖNOTON VAIKUTUKSET HELSINGIN PÖRSSISSÄ 2003-2019
Pro gradu -tutkielma
Laskentatoimi ja yritysjuridiikka Aki Pirttiala (278164)
Ohjaaja: Jani Saastamoinen 17.11.2020
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Kauppatieteiden laitos
Laskentatoimi ja yritysjuridiikka
PIRTTIALA, AKI: liikearvo ja IFRS:n käyttöönoton vaikutukset Helsingin pörssissä.
Pro gradu -tutkielma, 70 sivua
Tutkielman ohjaaja: Jani Saastamoinen Marraskuu 2020
Avainsanat: Liikearvo vaikutus tuottoon, IFRS, riskikorjattu tuotto, Helsingin pörssi Kirjanpitokäytäntöjä on kehitetty ja yhdenmukaistettu kans ainvälisesti viime vuosikymmeninä, ja IFRS:n käyttöönotto EU-maissa on muokannut yhtiöiden tilinpäätösraportointia. 2005 alkaneen käytännön mukaisesti liikearvon vuosittaisten poistojen ja mahdollisten alaskirjauksien tilalla on pelkästään arvonalentumisen testaukset vähintään kerran vuodessa ja alaskirjaukset vain havaittaessa arvonalentuminen.
Tutkimuksen tarkoitus on arvioida liikearvon vaikutusta osakkeista saa tavaan tuottoon ja tilinpäätösraportoinnin muutoksen merkitystä osakesijoittamiseen.
Aineisto koostuu Helsingin pörssissä vuosina 2003-2019 yhtäjaksoisesti olleiden 83:n yhtiön tilinpäätöstiedoista, joita käsitellään paneelidatamallilla lineaarisella regressiolla. Mallissa riskikorjattua tuottoa selittävät muuttujat ovat liikearvo, sekä kontrollimuuttujina yhtiöiden pääoman tuottoaste, velkaantuneisuus sekä osakekohtaiset arvostuskertoimet.
IFRS-käytäntöjen tuomista muutoksista liikearvon käsittelyyn on tehty paljon tutkimuksia, mutta suoranaisia liikearvon vaikutusta osakkeen tuottoon tarkastelev ia tutkimuksia ei juurikaan ole. Myös Helsingin pörssin osakkeita koskevia tutkimuksia näistä aiheista on vähemmän.
Aineistossa liikearvolla havaittiin olevan negatiivinen yhteys riskikorjattuun tuottoon. IFRS:n käyttöönoton jälkeisinä vuosina liikearvon suhteellinen osuus on kasvanut yhtiöissä ja myös liikearvon negatiivinen vaikutus tuottoon on ollut merkittävämpi.
Kuitenkin paneelidatamalli selittää vain pienen osan aineiston havainnoista. Tuottoon vaikuttavia tekijöitä on varmasti muitakin, jonka takia tämän aiheen tutkimusta tulisi laajentaa. Vastaava tutkimus voitaisiin tehdä myös pitemmälle ajanjaksolle ennen ja jälkeen IFRS:n käyttöönottoa tai laajentaa aineistoon, jossa on osakkeita useammalta markkinalta.
SISÄLTÖ
1.JOHDANTO ...5
1.1. Tutkimusongelma ...6
1.2. Aikaisemmat tutkimukset ...8
1.3. Tutkimuksen merkitys ja rakenne ... 10
2.TAUSTATIEDOT ... 12
2.1. Keskeisimmät käsitteet ... 12
2.1.1. Kirjanpito ja tilinpäätösraportointi... 12
2.1.2. Liikearvo ... 14
2.1.3. IFRS:n käyttöönotto ... 16
2.2. Liikearvo johdon työvälineenä ... 21
2.2.1. Luovan laskentatoimen menetelmät ... 27
2.2.2. Harkinnanvaraisuuden lisääntyminen IFRS:ssä ... 30
2.3. IFRS:n vaikutukset liikearvoon ... 34
2.3.1. IFRS käyttöönotto eri maissa ... 35
2.3.2. IFRS:n tuoma muutos liikearvon alaskirjaamiseen ... 37
2.4. Hypoteesien määrittely ... 39
2.4.1. Liikearvo ja tuotto ... 39
2.4.2. Liikearvon määrä ... 41
3.TUTKIMUSMENETELMÄ ... 43
3.1. Lineaarinen regressioanalyysi ... 43
3.2. Selitettävä muuttuja ja selittävä muuttuja ... 44
3.3. Kontrollimuuttujat ... 46
3.4. Regressioyhtälöt ... 52
4.TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN ... 53
4.1. Aineiston kerääminen ... 53
4.2. Muodostettu aineisto ... 54
4.3. Regressioanalyysi ... 56
4.4. Havainnot ... 61
5.YHTEENVETO ... 63
5.1. Johtopäätökset ... 63
5.2. Tutkimuksen luotettavuus ... 64
5.3. Vaihtoehdot jatkotutkimuksille ... 65
6.LÄHDELUETTELO ... 66
1. JOHDANTO
Tutkimusaiheen lähtökohtana ovat kirjanpitomuutokset julkisen kaupankäynnin kohteena olevissa yrityksissä Suomessa 2000-luvulla. Muutos lainsäädännössä ja kirjanpitokäytännössä vaikuttaa osaltaan yrityksien taseissa olevan liikearvon määrään. Liikearvon mahdollinen kasvu voi vaikuttaa tuottoihin ja osakeanalyysiin.
Tätä yhteyttä ole juurikaan tutkittu, vaikka se voi olla merkittävä sijoittajille. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys liittyy kirjanpitolainsäädännön kehitykseen sekä liikearvon käsittelyyn ja arvostuksen vaikutuksilla tuottoon.
Tilinpäätöstiedoissa yhtiöt raportoivat toiminnastaan, sen tuottavuudesta ja taloudellisesta tilanteestaan. Nämä lakisääteiset raportit ovat merkittäviä yrityksen sidosryhmille kuten omistajat, rahoittajat sekä viranomaiset. Liikearvon määrittelyllä sen muodostuessa ja sen käsittelyllä on vaikutusta tilinpäätösraportoinnin antamaan kuvaan yhtiön taloudellisesta tilanteesta, ja osalla yhtiöistä liikearvo voi edustaa merkittävää osuutta taseesta.
Liikearvon alaskirjaaminen on tärkeää yhtiölle ja osakkeen arvonmäärittämiselle. Alaskirjaus vähentää tilikauden tulosta ja vapaan oman pääoman määrää sekä oman pääoman suhteellista osuutta taseesta eli yhtiön vakavaraisuutta. Alaskirjaus liikearvoon voi näin vaikuttaa yhtiön kykyyn maksaa osinkoja ja saada ulkopuolista rahoitusta, osakekurssiin, sekä johdon bonuksiin, jotka usein ovat sidoksissa tilikauden tulokseen, ja näin vaikuttaa johdon toimintaan.
Kirjanpidossa on tapahtunut viime vuosikymmeninä merkittäviä muutoksia, vaikka perusperiaatteet ovat samat. Kirjanpitoa ja tilinpäätöstä EU-maissa ohjaavat kansainväliset tilinpäätösstandardit (IFRS) ja Yhdysvaltojen vastaava Generally Accepted Accounting Principles (US GAAP) ovat lähentyneet toisiaan. Liikearvon osalta käsittely muuttui yhdenmukaisemmaksi Yhdysvalloissa SFAS 142:n käyttöönotossa vuonna 2001 ja EU:ssa IAS 36 standardin käyttöönotossa 2004 (Martinez & Rubio 2018, 309).
Koska liikearvon suuruutta IFRS:n mukaisesti ei enää alenna vuosittaiset poistot, toisin kuin muita taseen aineettomia hyödykkeitä, voi sen suuruus kasvaa. Näiden standardien tarkoituksena on yhdenmukaistaa kirjanpitokäytäntöjä eri maiden yhtiöiden tilinpäätösraportoinnissa. EU on pyrkinyt yhdenmukaistamaan kansallisia kirjanpitokäytäntöjä ja tällä hetkellä IFRS:n mukainen tilinpäätös on pakollinen julkisen kaupankäynnin kohteena oleville yhtiöille.
IFRS 3:n ja vastaavan SFAS 141:n muokkaukset 2008 tekivät IFRS:stä ja Yhdysvaltojen standardeista enemmän yhteneviä. Näin osakemarkkinoille tarjolla oleva informaatio yhtiön tuloksesta ja taloudellisesta tilanteesta tulisi olla entistä vertailukelpoisempaa. (Hulzen, Alfonso, Georgakopoulos, & Sotiropoulos 2011, 94; Leppiniemi & Kykkänen 2019, 19.)
IFRS:n mukanaan tuoma liikearvon poistojen loppuminen ja siirtyminen arvonalentumisen testaamiseen on havaittu johtaneen yleisesti tilinpäätösraportoinnin parempaan johdonmukaisuuteen ja vertailtavuuteen (Kimbro & Xu 2016, 366). Liikearvon vuosittaisten poistojen on myös ajateltu antavan paremman kuvan sijoittajille (Li & Sloan 2017, 985), vaikka mahdollisesti entistä suurempi liikearvo voi olla riski, koska sen alaskirjaus vaikuttaa yhtiön tulokseen ja taloudelliseen asemaan.
1.1. Tutkimusongelma
Tutkimuksessa seurataan kirjanpitokäytäntöjen muutosten vaikutusta Helsingin pörssin osakkeisiin. Liikearvon käsittelyllä yritysjärjestelyissä ja tilinpäätösraportoinnissa on vaikutusta taseen, tuloslaskelman ja liitetietojen arvoihin, joilla taas on vaikutusta yhtiön sidosryhmien tekemiin päätöksiin. Liikearvon suuruuteen vaikuttaa yhtiötä ohjaavat kirjanpitostandardit sekä yhtiön johdon tekemät päätökset.
Liikearvolla ja liikearvon alaskirjauksilla on havaittu olevan yhteyttä tulevaisuuden kassavirtojen kanssa (Martinez & Rubio 2018, 311). Suurempi liikearvon osuus on myös johtanut vähempiin alaskirjauksiin IFRS:n käyttöönoton jälkeen, jolloin arvonalentumisen tunnistaminen ja alaskirjaukset olivat pienempiä kuin poistot aikaisemman käytännön mukaan olisivat olleet (Rubio, Martínez & Mazón 2020, 17).
Liikearvon osuuden taseessa kasvaessa kirjanpitokäytäntöjen muutosten takia, merkittävää sijoittajille on, onko sillä vaikutusta yhtiöiden osakkeista saatavaan tuottoon. Bakerin ja Wurglerin (2006, 1677) tutkimuksessa sijoittajasentimentin ollessa korkea tulevat tuotot olivat erityisen heikkoja spekulatiivisilla osakkeilla, kuten volatiilisemman tuoton kasvuyhtiöt, joilla on paljon aineettomia hyödykkeitä, kuten liikearvoa, taseissaan.
Jos liikearvoa kertyy enemmän, voidaan jatkossa joutua tekemään suurempia alaskirjauksia, esimerkiksi kun odotukset yhtiön markkinassa tai yleisesti laskevat. Tällöin omistajille jakokelpoista tuottoa on vähemmän. Sijoittajille tärkeää on, miten markkina reagoi, kun yritykset
tulevat tekemään suuria alaskirjauksia nykyiseen liikearvoon markkinatilanteen heikentyessä.
Oletettavasti vaikutus taseen arvoon perustuviin laskelmiin on negatiivinen, joka voi luoda myyntipainetta yhtiön osakkeille ja laskea markkina-arvoa.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on vertailla liikearvon kehitystä ja sen yhteyttä osaketuottoon, kuten Gu ja Lev (2011, 2002). Muita huomionarvoisia asioita ovat miten paljon liikearvon osuus on kasvanut IFRS:n käyttöönoton jälkeen, sekä onko IFRS vaikuttanut liikearvon ja tuoton suhteeseen.
Aikaisemmin on havaittu, että ainakin IFRS:n käyttöönoton jälkeen liikearvon arvorelevanttius, miten kirjanpidossa olevat arvot kuvaavat todellista arvoa, on parantunut, ja käyttöönotossa se osa liikearvosta, jonka arvoa ei tue odotetut tulevat kassavirrat on voitu alaskirjata myös parantaen informatiivisuutta (Bepari & Mollik 2017, 43, 45, 63). Tämän mukaisesti IFRS:n jälkeen liikearvon merkitys osakkeiden arvonmäärityksessä olisi selkeämpi. Vaikka liikearvon osuus taseista kasvaisikin, on siitä hyötyä, jos arvorelevanttius on parempi ja markkina pystyy hinnoittelemaan osakkeen tarkemmin.
Kuitenkin Yhdysvalloissa SFAS:n käyttöönoton jälkeen liikearvon osuuden kasvaessa alaskirjausten oikea-aikaisuus heikkeni verrattuna aikaisemmin tehtyihin poistoihin (Li & Sloan 2017, 965), vaikka poistojen korvaaminen arvonalentumisen testaamisella on parantanut liikearvon kuvaavuutta tilinpäätöksessä osakekurssin vaihtelun perusteella (Kimbro & Xu 2016, 383). Lisäksi siirryttäessä nykyiseen käytäntöön liikearvon alaskirjauksella havaittiin olevan enemmän yhteydessä osakekurssin laskuun (Zang 2008, 44). Näin liikearvon vaikutuksen tuloslaskelmaan ja taseeseen voidaan ajatella muuttuneen.
Tutkittaessa liikearvon ja tuoton riippuvuussuhdetta paneeliaineistolla, voidaan havainnollistaa eroa vuosissa ennen ja jälkeen IFRS:n käyttöönottoa. Aikaisemmissa tutkimuksissa IFRS:n käyttöönoton vaikutuksiin on seurattu pääasiassa pelkästään käyttöönottoa edeltäneitä ja seuraavia vuosia, mutta nyt on mahdollista nähdä tilinpäätösarvot pitemmältä aikaväliltä. Tutkimusta ohjaavana kysymyksenä on:
Onko IFRS:n käyttöönotto vaikuttanut liikearvon ja tuoton suhteeseen?
1.2. Aikaisemmat tutkimukset
Liikearvon käsittelystä ennen IFRS:n käyttöönottoa ja sen jälkeen on tehty paljon tutkimuksia.
Mutta, kuten Gu ja Lev (2011, 1997) toteavat, liikearvon alaskirjauksen taloudellisia vaikutuksia on tutkittu vähän, tutkimuksien keskittyessä löytämään liikearvon suuruuteen tai alaskirjauksiin vaikuttavia tekijöitä ja seuraamaan niiden ajoittumista suhteessa alaskirjauksien tekemiseen.
Liikearvoa on myös tutkittu monissa maissa, mutta vähemmän Helsingin pörssin osakkeilla.
EU-maiden poikkileikkausaineistossa liikearvo ja muut aineettomat hyödykkeet ovat kasvaneet IFRS:n myötä ja ovat yhteydessä suurempiin tuottoihin EU-maissa yleisesti, mutta Suomen osalta yhteys ei ollut merkittävä. Helsingin pörssin osakkeissa aineettomien hyödykkeiden yhteys tuottoon oli epäselvä verrattuna siihen, miten muiden EU-maiden kanssa malli selittää tuottoa, ja aineettomien hyödykkeiden arvorelevanssi oli vähemmän merkittävä, joten liikearvon kehitys Suomessa on kiinnostava aihe. (Sahut, Boulerne & Teulon 2011, 285.)
Liikearvon ja osaketuoton suoraa yhteyttä ei ole myöskään aiemmin juurikaan tutkittu, vaan on keskitytty liikearvon yhteyteen yhtiön pääoman tuottavuuteen, johdon palkkioihin tai markkinan reagointiin osakkeen hinnan suhteen tai sen ajoittumiseen (Rubio ym. 2020, 5). Näin ollen myös muita IFRS:n vaikutuksia ja tuottavuutta tarkastelleita tutkimuksia on käytetty mallina tutkimusmenetelmää hahmotellessa.
IFRS 3:n myötä liikearvon arvonalentumisen ja sen tunnistamisen kirjanpidossa välinen aika on pienentynyt, jolloin kirjanpidosta saatava informaatio voi olla enemmän ajan tasalla, ja poistojen on havaittu olevan oikea-aikaisempia ja informatiivisempia. Kuitenkin, vertaillessa yhtiöiden liikearvon kirjauksia ennen ja jälkeen IFRS 3:n käyttöönoton havaittiin vuosittaisen poiston kustannuksen olevan enemmän arvorelevantti kuin arvonalentumisen kustannus, joten markkinat tavallaan pitivät poistoja informatiivisempana. (Hulzen ym. 2011, 95, 114.)
Vaikka liikearvon on havaittu olevan enemmän arvorelevanttia IFRS:n käyttöönoton jälkeen (Bepari & Mollik 2017, 43) on myös havaittu päinvastaisia tuloksia (Baboukardos & Rimmel 2014, 2). Liikearvon oikeellisuudesta tilinpäätöksessä on myös saatu ristiriitaisia tuloksia (Hulzen ym. 2011, 114).
Liikearvon arvorelevanttiuden on monessa tutkimuksessa havaittu parantuneen IFRS:n käyttöönotosta, mutta pitemmällä ajalla vaikutus on ollut pienempi. Samalla kun EU-maissa
aineettomien hyödykkeiden on havaittu selittävän paremmin osaketuottoa, on sijoittajien havaittu myös pitävän liikearvoa vähemmän merkittävänä kuin aiemmin. (Sahut ym. 2011, 269.)
Tutkimukset yleisesti yritysjärjestelyjen hankintahintoihin ja arvonalentumistestaukseen osoittavat yritysjohdon yleistä opportunistisuutta liikearvon suuruuden suhteen (Johansson, Hjelström & Hellman 2016, 21; Glaum, Landsman & Wyrwa 2018, 150). Monissa tutkimuksissa on havaittu, miten varsinaisen arvonalentumisen lisäksi monet muut tekijät vaikuttavat päätökseen tehdä liikearvon alaskirjaus.
IFRS-standardeilla on havaittu kuitenkin olevan parantava vaikutus analyytikoiden ennusteisiin.
Tämä voi johtua laadukkaammasta informaatiosta mitä tilinpäätöstiedoista saadaan, tarkemmista tilinpäätöksen liitetiedoista tai näiden paremmasta vertailtavuudesta yhtiöiden kesken. Liikearvo oli kuitenkin myös käyttökelpoinen tutkimuksessa ennen IFRS:n käyttöönottoa ja sen hyödyllisyys analyysissä ei merkittävästi parantunut IFRS:n käyttöönoton jälkeen. (Pathiranage & Jubb 2018, 382-383.)
IFRS mukainen liikearvon testaus ilman poistoja on havaittu nostavan liikearvon määriä, mutta lisäksi myös liikearvon alaskirjausten määrä on vähentynyt verrattuna aikaan ennen IFRS:ää (Martinez & Rubio 2018, 311). Markkinoilla olevan kilpailun takia synergiaetujen tulisi vähentyä ajan kuluessa, jolloin alaskirjauksia tulisi tehdä enemmän erityisesti, kun liikearvojen määrät ovat kasvaneet vuosittaisista poistoista luovuttaessa (Johansson ym. 2016, 18).
Suurin osa IFRS:n vaikutuksia koskevista tutkimuksista on sijoittunut heti IFRS:n käyttöönottoa seuraaviin vuosiin, jolloin yhtiöt eivät välttämättä ole osanneet valmistautua täysin IFRS:n käyttöönottoon. Viimeisen vuosikymmenen aikana yhtiöt ovat voineet kehittyä toteuttamaan kirjanpitonsa ja raportointinsa paremmin IFRS:n mukaisesti, ja kirjanpitokäytännöt ovat kehittyneet edelleen, joten tarkastelu pitemmältä ajalta voi antaa erilaisen kuvan tilanteesta.
Yhdysvalloissa muutoksen jälkeen osaketuotolla havaittiin olevan selkeästi negatiivinen yhteys liikearvon alaskirjauksiin siirryttäessä nykyiseen käytäntöön (Zang 2008, 57). Kuten Zang (2008, 63) toteaa, muutoksen pitkäaikaisia vaikutuksia ei ole vielä voitu havaita aikaisemmissa tutkimuksissa, jonka myötä se on selkeä jatkotutkimuskohde. Tässä tutkimuksessa lisänä on liikearvoa koskevat tiedot viime vuosiin asti, jonka aikana käsittely on voinut tarkentua.
1.3. Tutkimuksen merkitys ja rakenne
Jos liikearvon suuruuden ja tuoton välillä on yhteyttä, herättää tämä kysymyksen, millainen osuus liikearvoa sijoittajan portfolion näkökulmasta on toivottavaa, koska sitä voidaan joutua alaskirjaamaan jatkossa. Liikearvon vaikutus tuottoihin voi myös riippua monesta muusta asiasta, kuten esimerkiksi yhtiön koosta, johdosta sekä alasta ja kilpailuasemasta, ja voi vaihdella eri aikoina, kun kirjanpitokäytännöt muuttuvat tai kun yleinen tilanne markkinoilla on erilainen.
Osakkeisiin sijoittavalle erityisesti tärkeää IFRS:ssä on, että verrattuna vuosittaisiin poistoihin arvonalentumisen testaaminen on kvalitatiivisempi menetelmä, joten se tekee tästä kirjanpidon prosessista monimutkaisempaa (Bepari & Mollik 2017, 46). Standardiin kuuluva harkinnanvaraisuuden kautta johto voi valita liikearvon kirjauksen menetelmistä hyödyllisimmän ja vaikuttaa testauksen tuloksen kannalta merkittäviin arvioihin (Detzen & Zülch 2012, 124).
Pörssiyhtiöiden liikearvon osuus taseessa on usein merkittävä suhteessa tilikauden voittoon, jolloin arvonalentumistestaus antaa näin johdolle enemmän joustavuutta tuloksen suunnittelussa (Kabir & Rahman 2016, 291).
IFRS:n myötä yhtiöiden johdon on mahdollista suunnitella vuosittaista tulosta enemmän ajoittamalla liikearvon alaskirjauksia käyttämällä omaa harkintaansa arvonalentumisen testaamisessa, koska johto määrittelee yksiköt, joihin liikearvo kohdistetaan ja joiden arvonalentumista testataan, sekä päättää diskonttauskoron ja arvioi itse liikeyksiköistä saatavia tulevia kassavirtoja (Saastamoinen, Ojala, Pajunen & Troberg 2018, 540). Sijoittajien on vaikea arvioida, miten liikearvon käypä arvo ja ennustetut tulot ovat määritelty, jolloin johto voi mahdollisesti aliarvioida tai jättää huomiotta liikearvon arvonalentumisen, jos sillä on vaikutusta heidän palkkioihinsa (Gros & Koch 2019, 106-107). Jos liikearvon määrä on kasvanut verrattuna aiempaan, voidaan myös ajatella että ”arvottoman” liikearvon osuus yhtiöiden taseista on suurempi, jota joudutaan alaskirjaamaan heikon markkinatilanteen pakottaessa yhtiöt arvioimaan tulevaisuuden odotuksia uudelleen.
IFRS:n aikakaudella yhtiöillä mahdollisesti oleva suurempi määrä liikearvoa on ongelma, jos se osoittautuu myöhemmin arvoltaan pienemmäksi varsinkin, kun ostettu yhtiö on ollut tappiollinen, jolloin on jouduttu hankkimaan lisää vierasta pääomaa, joka on nostanut taseen arvoa lyhyellä aikavälillä, ja hankintahinta on ollut nettoarvoa merkittävästi suurempi (Heikinmatti, Jahkonen,
Kanervisto, Kekki, Marjomaa, Ruusulaakso & Toivio 2017, 32). Liian suuri määrä liikearvoa voi johtaa se alaskirjaukseen, joka pienentää sekä tasetta että tilikauden tulosta.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuoda lisää näkökulmia liikearvon tutkimukseen vertailemalla IFRS:n käyttöönotossa liikearvon mittaamisen lisäksi sen vaikutusta osaketuottoon ja muuttuvien käytäntöjen vaikutusta. Kuten Sahut ym. (2011, 267) tutkimuksessa seurataan IFRS:n vaikutusta liikearvoon ja osaketuottoon sekä ennen IFRS:n käyttöönottoa ja että sen jälkeen. Tässä tutkimuksessa kuitenkin käytetty paneeliaineisto on laajempi sisältäen myös IFRS:n käyttöönoton jälkeisen vuosikymmenen. Näin lisätään olemassa olevaan IFRS:n, taseen ja tuloksen tutkimuksen havaintoihin, joita on vähemmän Helsingin pörssin osalta.
Johdannossa on tuotu esille tutkimusongelma ja tutkimuskysymys, jonka jälkeen taustatietojen ja aikaisemman tutkimuksen perusteella muodostetaan tutkimushypoteesit. Tutkimusraportti sisältää 5 osaa, joissa tätä aihetta käsitellään seuraavasti: Toisessa osassa käydään läpi aihetta koskeva teoria ja liikearvoon ja tuottoon mahdollisesti vaikuttavat tekijät, sekä aikaisemmat tutkimukset.
Kolmannessa osassa esitetään tutkimusmenetelmä ja neljännessä sen toteuttaminen ja raportoidaan tulokset. Lopuksi viidennessä osassa käydään läpi johtopäätökset ja jatkoehdotukset.
2. TAUSTATIEDOT
Liikearvo on yksi kiistanalaisempia osia kirjanpidosta ja tilinpäätösraportoinnista, jonka toteuttamistavat ovat vaihdelleet eri maissa. Käytännöt yhdenmukaistuivat, kun Yhdysvalloissa otettiin käyttöön SFAS 141 ja 142 ja EU:ssa IFRS 3. IFRS:n käyttöönoton jälkeisinä vuosina on kuitenkin havaittu tarve kehittää käytäntöjä ja standardia edelleen liikearvon arvonalentumisen testauksen osalta. (Johansson ym. 2016, 14.)
IFRS:n ja EU-direktiivien tarkoituksena on ollut yhdenmukaistaa kirjanpitoa ja tilinpäätöstä Yhdysvalloissa käytössä olevien yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitokäytäntöjen (GAAP) kanssa (Leppiniemi & Kykkänen 2019, 10-11). IFRS ja GAAP ovat käytössä myös Euroopan ja Yhdysvaltojen ulkopuolella. EU:ssa kirjanpidon raporttien yhdenmukaisuus kasvoi IFRS:n käyttöönoton myötä 2002-2008, vaikka eri maiden välillä yhdenmukaisuus on vaihdellut riippuen siitä, miten kaukana IFRS:ää aikaisemmat käytännöt ovat olleet (Siciliano 2019, 320).
Tällä hetkellä EU-maissa julkisen kaupankäynnin kohteena olevat yhtiöt joutuvat järjestämään kirjanpitonsa ja tilinpäätösraportointinsa IFRS mukaisesti, ja vastaavasti Yhdysvalloissa heidän yleisten kirjanpitokäytäntöjen (GAAP) mukaisesti. Aineettomiin hyödykkeisiin kohdistuvien muutosten syy on ollut niiden kasvava taloudellinen merkitys yhtiöille. Lisäksi nykyisessä globaalissa taloudessa liiketoimintojen yhdistämisten määrä tulee kasvamaan, joten liikearvolla on tärkeä osa kirjanpidon kehittämisessä ja yhdenmukaistamisessa eri maiden välillä. (Kimbro & Xu 2016, 368.)
2.1. Keskeisimmät käsitteet
2.1.1. Kirjanpito ja tilinpäätösraportointi
Kirjanpito on yhtiön taloudelle tärkeä sekä sisäisessä käytössä, että yhtiön ulkopuolella oleville sidosryhmille, joita ovat pääasiassa omistajat, valtio, sekä pääomamarkkinat. Sidosryhmät käyttävät raportteja arvioidessaan yhtiön taloutta ja sen tulevaisuutta. Sekä sijoittajille että velkojille on tärkeää pystyä arvioimaan yhtiön tulevaa tuottavuutta ja siihen sisältyviä riskejä.
Muut sidosryhmät kuten valtion virastot seuraavat yhtiön sosiaalisten velvollisuuksien ja raportoinnin lainmukaisuuden täyttymistä. (Leppiniemi & Kykkänen 2019, 19.)
Yleisellä tasolla kirjanpito muodostuu käytännöistä, joiden tavoitteena on järjestelmällisesti tallentaa kirjanpitovelvollisen taloudelliset tapahtumat niin että ne jaksottuvat oikein tilikausille.
Lait, kirjanpitostandardit- ja käytännöt määrittelevät mitä ja miten tallennetaan sekä missä muodossa näiden sisältämä informaatio esitetään sidosryhmille, sekä miten tulee toimia erityisissä tilanteissa. (Leppiniemi & Kykkänen 2019, 18.)
Kirjanpitolain mukaan yritysten tulee tallentaa taloudelliset tapahtumat käyttäen kahdenkertaista kirjanpitoa, joista tilinpäätösraportointi tehdään 12:sta kuukauden tilikausille tarkoituksena palvella kirjanpitovelvollisen sidosryhmiä tuottamalla oikea ja riittävä kuva kirjanpitovelvollisen voitosta tai tappiosta sekä varoista ja veloista (Kirjanpitolaki 1336/1997). Tapahtumia ovat tulot, menot, rahoitustapahtumat ja näiden muutokset. Kirjanpidosta muodostetaan tilinpäätösraportteja sekä neljännes- ja puolivuotiskatsauksia, jotka kuvaavat sidosryhmille yrityksen taloudellista suorituskykyä ja asemaa (Leppiniemi & Kykkänen 2019, 23-24).
Taloudellisten tapahtumien tallentamisen lisäksi kirjanpitoon tehdään kirjauksia, joilla korjataan tai muutetaan niiden arvoja. Tapahtumat, jotka eivät kuulu raportoidulle tilikaudelle siirretään oikealle aikakaudelle. Taseessa olevista hyödykkeistä tehdään vuosittain poistoja ja arvonalentumisia, jotka kirjataan sekä tuloslaskelmaan että taseeseen. Tilinpäätöksen tuloslaskelmassa olevat tappio tai voitto ja siitä maksettavat verot siirretään taseen varoihin ja velkoihin, jolloin kirjanpidon juoksevat tilit nollaantuvat ja tuloslaskelman ja taseen tilit osoittavat jakson tuloksen ja varojen ja velkojen tason jakson lopussa. (Leppiniemi & Kykkänen 2019, 26.) Kirjanpidosta muodostettuihin taloudellisiin raportteihin kuuluvat tuloslaskelma, tase ja niiden liitetiedostot, jotka julkaistaan tilinpäätöksessä. Lisäksi suurien yritysten tulee laatia rahoituslaskelma ja toimintakertomus. Raportteja laadittaessa kirjanpidon tileillä olevat juoksevat arvot siirretään omiin eriinsä tuloslaskelmaan ja taseeseen. Tilinpäätöksen toteuttamiseen osallistuu tilivelvollinen yhtiö, raportoinnin toteuttava johto ja kirjanpitäjät sekä riippumattomat tilintarkastajat. (Näsi 2017, 103; Leppiniemi & Kykkänen 2019, 26.)
Kirjanpitolain mukaan kirjanpitovelvollisten tulee toimia hyvän kirjanpitotavan mukaisesti.
Raporteilla esitetään tietoja kirjanpitoon kirjattujen tapahtumien vaikutuksesta taloudelliseen tilanteeseen, jotta sidosryhmät saavat oikeaa tietoa kirjanpitovelvollisesta. Julkisen kaupankäynnin kohteena olevien yhtiöiden tilinpäätösraportointia koskee kirjanpitolain lisäksi myös arvopaperimarkkinalaki, joka määrää yhtiöitä antamaan riittävät ja oikeat tiedot asioista, jotka vaikuttavat yhtiön osakkeen hintaan pörssissä. (Arvopaperimarkkinalaki 2012; Leppiniemi &
Kykkänen 2019, 18.)
Tilinpäätösraportointia ja kirjanpidon toteuttamista valvovat ulkopuoliset itsenäiset tilintarkastajat, jotka tarkastelevat tilinpäätöksen oikeellisuutta ja laskentatoimen eettisyyttä.
Tilintarkastaja valvoo kirjanpitomenetelmien, dokumentoinnin ja muiden taloudellisten prosessien toteuttamista. (Näsi 2017, 105, 110.)
Tilinpäätökseen kuuluu tilintarkastajan tilintarkastuskertomus, jossa tilintarkastaja antaa lausunnon tilinpäätöksestä. Jos tilintarkastajalla on tilinpäätöksestä jotain huomautettavaa antaa hän mukautetun tilintarkastuskertomuksen. Tilinpäätöksen tarkastavaa tilintarkastajaa sitoo oma lainsäädäntönsä, joka vaatii hyvän tilintarkastustavan mukaisesti laadittua lausuntoa, jonka tilintarkastaja on tehnyt ammattitaitoisesti, rehellisesti ja yleistä etua huomioiden. (Näsi 2017, 105, 110.)
Kun tilintarkastaja antaa vakiomuotoisen lausunnon se vahvistaa, että tilinpäätös antaa oikean ja riittävän kuvan yhtiön tilikauden tuloksesta ja taloudellista tilanteesta tilikauden päättyessä.
Tällöin tilinpäätös on lainmukainen ilman poikkeuksia. Lisäksi tilintarkastaja ilmoittaa olevansa riippumaton tilintarkastettavasta ja toteuttaneensa tilintarkastuksen lainmukaisesti.
Vakiomuotoinen lausunto tilintarkastuskertomuksessa tilintarkastajalta tarvitaan, jotta omistajat yhtiökokouksessa voivat hyväksyä tilinpäätöksen asiakirjat päteviksi. Yhtiökokouksessa omistajat myöntävät hallitukselle ja toimitusjohtajalle vastuuvapauden tilinpäätöstä koskien, että he ovat toimineet tilikaudella omistajien valtuuttamalla tavalla ja luottamusasemansa mukaisesti.
Lainsäädännön antamissa rajoissa täytyy tilinpäätösinformaatio laatia sen käyttäjiä mahdollisimman hyvin palvellen antamalla oikeat ja riittävät tiedot. Kuitenkin, vaikka tilinpäätös olisi lainsäädännön mukainen ei se välttämättä anna oikeaa ja riittävää kuvaa tuloksesta ja taloudellisesta asemasta sen käyttäjille. Yhtiöt ovat tilintarkastajien asiakkaita, joille he tuottavat palvelun palkkiota vastaan, mikä voi luoda eturistiriidan. Johto voi myös käyttää tilintarkastajien lainsäädännön osaamista oman etunsa tavoitteluun, mahdollisesti johtaen harhaanjohtaviin kirjanpidon ratkaisuihin. Tämän takia sijoittajien on arvioitava itse, antaako tilinpäätös oikean kuvan yhtiön tilanteesta. (Näsi 2017, 104-105.)
2.1.2. Liikearvo
Liikearvo muodostuu yksikön käyvän arvon, yrityksen sisäisen synergian ja yhdistelmien arvon, sekä yritysten välisen synergian yhdistelmästä, jonka määrittelyssä on monta teoriaa.
Aineettomien hyödykkeiden -teorian mukaan liikearvo muodostuu kaikista aineettomista hyödykkeistä, joita ei voida kohdistaa mihinkään muuhun erään. Ylituotto-teoriassa liikearvo määritellään sen elinikänä pienenevä arvo, joka lasketaan diskonttokorolla. Synergia-teoriassa liikearvo on yksiköiden yhdistelmää suurempi synergiaetu, jota liikearvo edustaa. Hankalasti määriteltävänä liikearvo voidaan ajatella yksittäisten liiketoimien ja liiketoimien yhdistelmien tulojen erona, joka jaetaan rahavirtaa tuottaville yksiköille tai niiden yhdistelmille siinä suhteessa, miten niistä odotetaan synergia- ja muiden etujen mukaisesti tuottoja. (Kiss 2014, 643; Garzella, Ferri, Fiorentino & Paolone 2019, 4.)
Kirjanpitoon liikearvo syntyy yrityskaupoista: liikearvoksi kirjataan hankintahinnan ja hankittavan liiketoimen nettovarallisuuden erotus. Koska liikearvo ei kuvaa yhtä itsenäistä kassavirtaa tietystä omaisuuserästä, vaatii sen käsittely kirjanpidossa erityisiä käytäntöjä. Korkeampi hinta on maksettu preemio, liiketoimintojen yhdistämisen kustannusten ja saatujen tunnistettavien varojen, joista on vähennetty saatujen velkojen arvo, erotus, joka kirjataan taseen aineettomaan omaisuuteen (Harrington, Nunes, & Roland 2010, 2; Hulzen ym. 2011, 96).
Hintapreemiota voidaan ajatella ylimääräisenä arvona, jonka vastaanottava yhtiö saa, ja jota ei voida kohdistaa mihinkään tiettyyn taseen erään. Tämä ylimääräinen arvo voi olla esimerkiksi työntekijöiden kokemusta ja osaamista, valmiita toimitusketjuja, suhteita asiakkaisiin, synergia- ja mittakaavaetuja sekä muita asioita, jotka tuottavat lisää arvoa omistajille jatkossa (Leppiniemi &
Kykkänen 2019, 96-97).
Taseen aineettomassa omaisuudessa liikearvo edustaa ostetusta yrityksestä ja yritysjärjestelystä oletettavasti saatavasta ylimääräisestä kyvystä tuottaa korkeampaa tuottoa, joka ei sisälly sen muihin tase-eriin, ja mitä ne eivät voisi itsenäisinä tuottaa. Liikearvo voi olla erityistä yhdistelmien luomaa etua sekä arvostamisessa tehtyjä virheitä ja yritysostoissa maksettua ylihintaa. (Leppiniemi
& Kykkänen 2015, 96-97; Johansson ym. 2016, 15.)
Kirjanpidossa oleva liikearvo kuvaa jatkuvien liiketoimintojen yhdistelmien käypää arvoa, josta odotetaan enemmän tuottoa kuin siihen kuuluvien nettohyödykkeiden odotettaisiin tuottavan erillään. Liikearvoa on myös voinut syntyä käyvän hinnan ja hankintakustannusten tunnistamisessa ja arvostamisessa tapahtuneista virheistä sekä erotuksesta, joka johtuu siitä, että jonkun kirjanpitostandardin mukaisesti erä on arvostettu muuhun kuin käypään arvoon. (Detzen
& Zülch 2012, 108.)
Yhtiö voi myös maksaa liikaa ostamastaan liiketoimesta, jolloin ylihinta muodostuu liikearvoksi taseessa, jota joudutaan mahdollisesti alaskirjaamaan. Vaikka liikearvo muodostuu hankintahinnasta, arvonalentumistestissä käytetään markkina-arvoa tai arvoa käytössä (Li & Sloan 2017, 997).
Liikearvon käsittely on haastava osa-alue kirjanpidossa johtuen yksiköstä maksetun hinnan ja sen arvon mahdollisista eroavaisuuksista, ja koska liikearvo ei itsenäisesti tuota kassavirtaa on sen käypää arvoa itsenäisenä omaisuuseränä vaikea arvioida (Kiss 2014, 643). Vaikka käypä arvo olisi parempi taloudellinen kuvaaja liikearvolle kuin hankintahinta vähennettynä säännönmukaisilla poistoilla voidaan arvostuksessa sen subjektiivisuuden takia tehdä virheitä (Baboukardos &
Rimmel 2014, 1).
Liikearvon käsittelystä kirjanpidossa käydään keskustelua kansainvälisesti. Epäselvyytenä on, onko liikearvolla määrittelemättömän pitkä elinikä liittyen liiketoimintojen yhdistelmien tuleviin tuottoihin, joita ei voi kohdistaa muihin tase-eriin, jolloin vuosittaiset poistot eivät antaisi oikeaa kuvaa sen arvosta. Toisaalta, jos liikearvolla on olemassa tietty elinkaari, vuosittaisten poistojen tekeminen pitäisi arvon kirjanpidossa oikeampana. (Kimbro & Xu 2016, 366.)
2.1.3. IFRS:n käyttöönotto
Ennen IFRS:n käyttöönottoa EU-maiden kirjanpitokäytännöt vaihtelivat, ja vuosittaisten poistojen suuruus riippui joko johdon arvioimasta käyttöiästä tai lainsäädännössä määritellystä maksimimäärästä vuosia. Suomen kirjanpitolain määräämänä julkisten osakeyhtiöiden kirjanpito toteutettiin ennen vuotta 2005 suomalaisten kirjanpitostandardien (FAS) mukaisesti.
Suomessa vuodesta 1998 alkaen voimassa olleessa kirjanpitolaissa määrättiin, että liikearvon hankintameno tulee poistaa enintään viidessä vuodessa tai sen pitempänä vaikutusaikana, mutta kuitenkin korkeintaan 20 vuoden aikana, ja lisäksi jos havaitaan liikearvon arvonalentuminen, tulee tehdä alaskirjaus (Kirjanpitolaki 1336/1997). Tällä hetkellä yrityksille, jotka eivät käytä IFRS:ää kirjanpitolain mukaan liikearvo tulee poistaa sen arvioituna käyttöaikana ja jos sitä ei voida selkeästi määrittää korkeintaan 10 vuoden aikana (Heikinmatti ym. 2017, 32). International Accounting Standards (IAS) määritteli aiemmin liikearvon poistoajan enimmäispituudeksi 20 vuotta.
Vuonna 2005 julkisen kaupankäynnin kohteena oleville yhtiöille tuli pakolliseksi tilinpäätöksen tekeminen IFRS:n mukaisesti EU-maissa, jota Suomessa myös muutkin yhtiöt voivat käyttää (KPL 7a luvun 2 §). IFRS:n käyttöönoton myötä liikearvon kirjanpito on määritelty International Accounting Standards (IAS) standardien IFRS 3: liiketoimintojen yhdistäminen, IAS 36:
omaisuuserien arvon alentuminen ja IAS 38: aineettomat hyödykkeet mukaisesti (Garzella ym.
2019, 4).
International Accounting Standards Board toi yritysjärjestelyjä ja liikearvon arvonalentumistestausta koskevan standardin IFRS 3 vuonna 2004 vastaamaan Yhdysvalloissa Financial Accounting Standards Boardin 2001 käyttöönotettua käytäntöä, jossa liikearvosta ei tehdä enää poistoja (Glaum ym. 2018, 149). Aiemmin käytössä oli kaksi prosessia liikearvon kirjaamisessa: säännönmukaiset poistot ja alaskirjaukset tarvittaessa, mutta IFRS:n käyttöönotto 2005 alkaen tarkoitti, että käyttöön jäi vain vuosittainen arvonalentumisen testaaminen ja alaskirjaus tarvittaessa (Johansson ym. 2016, 13).
Koska nykyisen IFRS:n mukaisessa kirjanpidossa liikearvolla on määräämättömän pitkä käyttöikä, ei voida tehdä poistoja, joten sitä tulee testata arvonalentumisen varalta säännönmukaisesti (Kiss 2014, 642). Näin ollen liikearvosta on tullut luonteeltaan pysyvämpää ja sen arvostamiseen liittyy enemmän harkinnanvaraisuutta yritysjohdon taholta. (IAS 36.)
Liikearvon käsittely hankinnassa on tiukempi IFRS:ssa kuin monien eri maiden kirjanpitokäytännöissä, koska paikallisissa kirjanpitokäytännöissä on enemmän yleisluontoisia ohjesääntöjä toisin kuin IFRS, jonka ohjeet ovat tarkempia (Siciliano 2019, 320). Kuitenkin, liikearvon osuuden taseesta on havaittu kasvaneen eurooppalaisissa yrityksissä IFRS:n käyttöönoton jälkeen (Sahut ym. 2011, 278; André, Filip & Paugam 2016, 336-337). Muissa EU- maissa tehtiin enemmän alaskirjauksia finanssikriisin jälkeisinä vuosina, mutta Helsingin pörssin yhtiöissä alaskirjausten määrä ei merkittävästi kasvanut, jolloin Finanssivalvonta huomautti tilinpäätöstiedoissa olevan puutteita liikearvon testauksen raportoinnissa (Finanssivalvonta 2009).
IFRS:ssä taseeseen tunnistetaan aineettomia hyödykkeitä, joita ei ole määritelty aikaisemmassa käytännössä, jolloin yritysjärjestelyissä liikearvon osuus tulisi jäädä pienemmäksi, kun osa hankintahinnasta voidaan kohdistaa muihin aineettomiin hyödykkeisiin. Jos testatessa ei havaita arvonalentumista on liikearvo pysynyt samana tai korvautunut sisäisesti muodostuneella liikearvolla, koska liikearvosta saatu tuotto perustuu kilpailuetuun, joka yleensä vaatii resursseja
ja vapaassa kilpailussa ei ole pysyvää. Kilpailuetu tulisi yleisesti pienentyä ajan kuluessa, jos yhtiö ei käytä lisää resursseja sen ylläpitämiseen, jolloin tulisi tehdä alaskirjauksia, kun ei tehdä vuosittaisia poistoja. (Garzella ym. 2019, 6-7.)
Kirjassa IFRS Now (2013, 107) Troberg epäilee liikearvon arvonalentumisen toteutusta käytännössä Suomessa: alaskirjauksien tekemistä saatetaan viivytellä tai niiden tarvetta vähätellä.
Hänen mielestään IFRS:n käyttöä tulisi tiukentaa, koska usein ulkoisella liikearvolla hankittu synergia tai markkinaetu häviää 5-6 vuodessa ja pitemmän päälle korvautuu sisäisesti luodulla liikearvolla. Koska sisäistä liikearvoa ei saa tunnistaa IFRS:n mukaisessa kirjanpidossa voisi liikearvon suunnitelman mukainen poistaminen 5-10 vuodessa antaa paremman kuvan tilinpäätösvelvollisen taloudellisesta tilasta.
Arvostus ja testaus
Koska muutoksen takia julkiset yhtiöt eivät enää tee säännönmukaisia vuosittaisia poistoja liikearvosta, täytyy niiden IFRS:n mukaisesti testata liikearvoa vähintään vuosittain arvonalentumisen varalta. Jos liikearvossa havaitaan arvonalentuminen, tulee välittömästi tehdä alaskirjaus. Kun IFRS:n myötä liikearvo on pysyvä osa tasetta, on yhtiön johdolla enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa sen käsittelyyn, joka lisää johdon vastuuta. (IAS 36; Kiss 2014, 643.) Arvonalentumisen testaamisessa määritellään mikä tase-erästä saatavissa oleva määrä on, joko myyntikustannuksilla vähennetystä käyvästä arvosta tai arvosta käytössä riippuen kumpi on korkeampi, ja onko se liikearvon tasearvoa pienempi. Arvo käytössä on tulevaisuudessa saatavista rahavirroista diskontattu nykyarvo ja käypä arvo todennäköinen myyntihinta, josta on vähennetty myyntikustannukset. (Hulzen ym. 2011, 94; Johansson ym. 2016, 15; Garzella ym. 2019, 5.) Arvonalentuminen on tapahtunut, kun liikearvo on taseessa suurempi kuin sen testatessa havaittu arvo, jolloin siitä on kirjattava arvonalentumistappio. Tämä tappio vähentää ensin rahaa tuottavaan yksikköön kohdistettua liikearvoa, mutta jos tappio on liikearvoa suurempi, vähennetään ylimääräinen osa yksikön muista omaisuuseristä. (Harrington ym. 2010, 2; Glaum ym. 2018, 152.) Yleensä arvioinnissa käytetään arvoa käytössä, koska markkina-arvoa yksittäiselle yksikölle ei yleensä ole saatavilla, kun liikearvoa voi erottaa liiketoimintayksiköistä ja myydä erikseen. Tämän takia hankintahetkenä liikearvo jaetaan rahavirtaa tuottaville yksiköille (Cash-generating unit, CGU) joiden odotetaan hyötyvän liiketoimintojen yhdistelmien synergia- ja muista eduista. CGU
on kirjanpidossa pienin mahdollisin havaittava itsenäinen ryhmä omaisuuseriä, jotka tuottavat kassavirtaa pääasiassa itsenäisenä muista omaisuuseristä, joiden tasolla myös arvonalentumisen testaaminen joudutaan tekemään. (Hulzen ym. 2011, 94; Glaum ym. 2018, 152; Kiss 2014, 643;
Kabir & Rahman 2016, 292.)
Koska useimmille CGU:ille ei ole olemassa markkinoita useimmiten arvonalentumisen testaamisessa käytetään yksiköstä saatavaa rahavirtaa, arvoa käytössä, jolloin arvonalentumistestaamisessa arvioidaan tulevaisuudessa saatavaa rahavirtaa sekä valitaan nykyarvon laskennassa käytettävä diskonttokorko. Tulevaisuuden kassavirtojen arvio perustuu kohtuulliseen ja muista lähteistä tukea saavaan johdon arvioon tulevaisuuden taloustilanteesta sekä kirjanpidon tuottamiin taloudellisiin laskelmiin. (Kabir & Rahman 2016, 292-293.)
Vuosittaisen testaamisen lisäksi liikearvon arvonalentumista pitää testata aina kun sitä on syytä epäillä, kuten aiemminkin. Arvonalentumista on syytä epäillä yleensä erityisissä tilanteissa ja muutoksissa markkinalla, joissa on todennäköistä, että käypä arvo tai arvo käytössä on laskenut alemmaksi kuin tasearvo tai kyseistä liiketoimintayksikköä ollaan myymässä. Tyypillisiä tilanteita arvonalentumiselle voivat olla heikentynyt talous tai muutos kilpailutilanteessa.
Yhdysvaltalaisissa pörssiyhtiöissä tehdyissä ylimääräisissä testeissä kesken tilikauden vuosina 2005-2010 yli 50%:a oli tehty vuosina 2009 ja 2010, enimmäkseen syynä taloudellisen tilanteen heikkeneminen finanssikriisissä. (Harrington ym. 2010, 1-2.)
Ulkoiset syyt epäillä arvonalentumista ovat hyödykkeiden ulkoiset puutteet, vahingot ja viat, hyödykettä koskevat merkittävät muutokset, joilla on heikentävä vaikutus tai lähitulevaisuudessa odotettavat sellaiset sekä sisäisestä raportoinnista saatavat tiedot, jotka viittaavat taloudelliseen heikkenemiseen tai aiheuttavan syytä odottaa sitä. Yksikön sisältä saatavat syyt taas ovat hyödykkeen markkina-arvon poikkeuksellinen muutos, muutokset korkomarkkinoilla, joilla on vaikutus käyttöarvon laskemiseen, yksikköön vaikuttavat merkittävät muutokset sen ympäristössä kuten teknologia, markkinat, talous tai lainsäädäntö tai omaisuuserän markkina-arvon laskeminen alle sen arvon taseessa. (Kiss 2014, 643.)
Testaamisen ongelmat
Liikearvon testaaminen ilman poistoja kuvaa paremmin sen taloudellista arvoa kuin säännölliset poistot, jotka perustuvat tiettyyn johdon arvioimaan elinikään, tai lainsäädännön määräämään maksimiaikaan. Kuitenkin liikearvon arvostus ilman poistoja vaatii enemmän johdon
harkinnanvaraisuutta päätöksenteossa ja monille yhtiöille nykyinen järjestelmä tekee liikearvon käsittelystä monimutkaisempaa ja lisää kustannuksia verrattuna vuosittaisiin poistoihin, jonka takia liikearvo voi olla erityisen tärkeä arvioinnin kohde sijoittajalle. (Kimbro & Xu 2016, 371;
Glaum ym. 2018, 150.)
Yleensä arvonalentumisen testaamisessa ei ole saatavilla vertailukelpoisia markkina-arvoja, jolloin johto käyttää omaa harkintaansa käyvän arvon määrittelyssä. Kassavirtamalleissa tuleva kassavirta perustuu johdon ennusteisiin ja johto päättää käytetyn diskonttauskoron (Saastamoinen ym. 2018, 540).
IFRS:n mukainen arvonalentumisen testaaminen on työlästä, jonka takia liikearvon käsittely on lisännyt työtä ja kustannuksia yhtiöissä (Choi & Nam 2020, 2), jolloin tilinpäätöksessä liikearvon arvostusmenetelmiä selittävät liitetiedot ovat hyvin tärkeitä koska arvostus perustuu enemmän johdon harkinnanvaraisiin päätöksiin, joihin liittyy usein oletuksia tulevaisuudesta. Näitä päätöksiä tulee perustella hyvin, jotta tilinpäätöstietojen informatiivisuus säilyy (Baboukardos &
Rimmel 2014, 2). IFRS:n tuoma ongelma sijoittajille on, että liikearvoa koskevat tiedot tilinpäätöksessä ovat aikaisemmasta poikkeavat ja jos tätä ei huomioida voi tilinpäätösanalyysi tuottaa virheellisiä havaintoja (Smieliauskas, Bewley, Gronewold & Menzefricke 2018, 438).
Liikearvon käsittelyä koskevissa tutkimuksissa on havaittu, että arvonalentumisen testaamisessa johto voi antaa markkinoille tietoa liikearvon arvorelevanssista paremmin kuin aikaisemmin vuosittaisilla poistoilla (Bepari & Mollik 2017, 63). Kuitenkin liikearvon arvonalentumisen testaamisen on subjektiivisempaa, jolloin sijoittajien on vaikea tietää miten hyvin alaskirjaus kuvaa todellista liikearvon arvonalentumista (Giner & Pardo 2015, 37).
Yleensä yhtiöllä on liikearvoa useissa kassavirtaa tuottavissa yksiköissä, joille ei ole saatavilla markkina-arvoa, ja joista osa voi menestyä hyvin, kun taas toiset heikommin, joiden liikearvoa pitäisi alaskirjata. Näistä yhtiön ulkopuolisten sidosryhmien on hyvin vaikea hahmottaa kokonaisuutta, josta liikearvo raportoidaan. (Giner & Pardo 2015, 37.)
Markkinoiden odotus arvonalentumisesta ja varsinainen arvonalentuminen tapahtuvat usein eri aikaan, jolloin alaskirjauksille on usein yhteistä alhainen markkinatuotto ennen kuin alaskirjaus tehdään ja alaskirjauksen jälkeen paraneva markkinatuotto. Yleensä operatiivinen tulos ja osaketuotto ovat heikentyneet useamman vuoden ennen kuin alaskirjaus tehdään. Alaskirjauksen tekeminen ei välttämättä aiheuta merkittävää reaktiota markkinoilla, ja osakkeen tuotto usein on
parempi jatkossa. Näin alaskirjaus ei välttämättä viittaa muutokseen kassavirroissa vaan myöhässä tulevaan reaktioon, kun liikearvo on jo käytännössä hävinnyt. (Harrington ym. 2010, 21.)
IFRS:n mukanaan tuoma ongelma on, että testaamisessa liikearvon arvostus perustuu pääasiassa johdon tulevaisuuden odotuksiin, joita ei ole mahdollista valvoa ulkoisesti johtuen niiden subjektiivisuudesta. Vaikka vuosittainen testaaminen kuvaisi liikearvon suuruutta paremmin kuin vuosittaiset poistot, antaa se arvioinnin subjektiivisuudesta ja päätöksentekoon sisältyvästä harkinnanvaraisuudesta johtuen johdolle mahdollisuuden viivytellä tai kiirehtiä arvonalentumisen tunnistamista, jonka takia arvo voi olla epäluotettava (Choi & Nam 2020, 1-2).
2.2. Liikearvo johdon työvälineenä
Tilinpäätösinformaation vaikuttaessa yhtiön markkina-arvoon vaikuttaa se myös osaan johdon palkkioihin, joka voi toimia johdolle kannustimena tehdä melkein mitä vain niiden ansaitsemiseksi. Suurempi tulos voidaan esittää muokkaamalla taseen arvoja tai päinvastoin pienentää tulosta, veroja ja saada parempi tulos seuraavina tilikausina. (Näsi 2017, 106.)
IFRS 3 liiketoimintojen yhdistäminen -standardissa aineettomien hyödykkeiden erien tunnistamisessa ja arvostamisessa vaaditaan yhtiön johtoa tekemään arvioita, jotka lisäävät johdon toiminnan harkinnanvaraisuutta kirjanpidossa verrattuna aikaisempiin käytäntöihin. Näin myös liikearvon käsittelyyn sisältyy enemmän tulkinnanvaraa, ja johdolle voi olla mahdollista käyttää sitä oman halunsa mukaisesti. (Detzen & Zülch 2012, 107.)
Liikearvon arvonalentumisen tunnistavien yhtiöiden on havaittu suoriutuvan heikommin, jolloin alaskirjauksen tekemisen voidaan ajatella yleisellä tasolla liittyvän merkittävään taloudelliseen ongelmaan. Arvonalentumisen tunnistamista välttelevissä yhtiöissä on markkinan heikentyneistä odotuksista huolimatta ollut muuten hyvä tilanne tai johdolla suurempi hyöty alaskirjauksen välttelystä, jolloin myöhemmin tapahtuva alaskirjaus vaikuttaa osakkeen arvoon enemmän. (Choi
& Nam 2020, 6,8.)
Kun sijoittajat pitävät arvonalentumisen tunnistamista luotettavana signaalina kurssi laskee liikearvon alaskirjauksesta, paitsi jos arvonalentumisen tunnistamista pidetään positiivisena signaalina tulevasta kehityksestä. Markkinan kurssireaktioiden perusteella näytetään kiirehdittyä alaskirjausta hyvässä taloustilanteessa pidettävän positiivisen signaalin lähettämisenä, kun taas
heikossa taloustilanteessa alaskirjauksen viivyttämistä opportunistisena tappion välttelynä. (Choi
& Nam 2020, 6,8.)
Sen lisäksi, että liikearvon alaskirjauksen on havaittu olevan negatiivisesti yhteydessä yhtiön taloudellisen tuloksen kanssa, on sen havaittu liittyvän myös palkkioihin sekä johdon että koko yhtiön tasolla. Korkean valvonnan maissa, jossa johdon toimia seurataan tarkemmin, tehdyt alaskirjaukset ovat olleet enemmän yhteydessä osakekurssin laskuun, jolloin myös liikearvon lasku on ennustanut negatiivista tuottoa sijoittajalle. Vähemmän valvonnan maissa on taas ollut jonkin verran negatiivista yhteyttä alaskirjauksen sekä nykyisen että tulevan osaketuoton kanssa.
(Glaum ym. 2018, 175.)
Tilinpäätösraportoinnin laatua heikentävistä tekijöistä lyhyen aikavälin taloudellinen hyöty johdolle on havaittu olevan olennaisimpia (Notbohm, Campbell, Smedema & Zhang 2019, 527), ja liikearvon alaskirjauksen todennäköisyyden on havaittu olevan riippuvainen johdon ja yhtiön palkkioista (Detzen & Zülch 2012, 107). Liikearvon on havaittu kasvaneen IFRS:n käyttöönoton jälkeen, joka lisää yhtiöiden johdon mahdollisuuksia toimia oman harkintansa mukaisesti (André ym. 2016, 336-337).
Kasvava liikearvo IFRS:n käyttöönoton jälkeen voi johtua siitä, hankinnassa muodostunut liikearvo on kohdistettu yksiköille, joihin on muodostunut sisäistä liikearvoa, jota ei tunnisteta kirjanpidossa, ja se luo puskurin arvonalentumista vastaan. Liikearvon kasvanut määrä voi johtua myös siitä, että johto muuttaa testaukselle olennaisia arvioita opportunistisesti välttäen alaskirjauksia tai tehden tarpeettoman suuria alaskirjauksia omaksi edukseen. (Bepari & Mollik 2017, 64.)
IFRS:n myötä johdon tulospalkkioiden takia voi olla hyödyllistä yleisesti tunnistaa mahdollisimman paljon liikearvoa, kun sitä enää vähennä tilikauden tulosta alentavat poistot (Detzen & Zülch 2012, 107), mutta kun yhtiöön tulee uusi toimitusjohtaja, on liikearvon alaskirjaus erittäin todennäköistä, koska uudet johtajat pyrkivät pitämään tuloksen mahdollisimman pienenä ensimmäisinä vuosina, että se jatkossa olisi normaalia suurempi (Kabir
& Rahman 2016, 295). Lisäksi heikomman valvonnan maissa liikearvon alaskirjaukset ovat todennäköisempiä, kun suurempi osa toimitusjohtajan palkasta vaihtelee tuloksen mukaan, kun taas korkean valvonnan maissa samanlaista yhteyttä ei esiinny (Glaum ym. 2018, 150, 152).
Tutkimuksessa australialaisiin yhtiöihin 2007-2012 havaittiin, että vahvempaa omistajaohjautta osoittavat muuttujat, kuten itsenäinen hallitus ja tilintarkastuskomitea, neljään suureen tilintarkastajayhteisöön kuuluva tilintarkastaja, tilintarkastajan kokeneisuus, tilintarkastuskomitean tapaamisten tiheys ja toimitusjohtajan eriyttäminen muusta hallinnosta lisäävät liikearvon alaskirjauksen todennäköistä taloudellisten mittarien viitatessa sen aiheellisuuteen. Muuttujista kuitenkin ainoastaan neljään suureen tilintarkastajayhteisöön kuuluva tilintarkastaja, tilintarkastajan kokeneisuus ja toimitusjohtajan eriyttäminen muusta hallinnosta olivat yhteydessä suureen alaskirjaukseen liikearvossa samalla kuin taloudelliset mittarit viittasivat siihen. Alaskirjauksen todennäköisyys ja suuruus olivat korkeimmillaan, kun tulos oli tappiolla ennen alaskirjausta ja toimitusjohtaja oli virassa ensimmäistä vuotta, joka on tyypillistä Big Bath-toiminnassa. (Kabir & Rahman 2016, 291.)
Kirjanpidossa tehtyihin arvioihin ja tulevaisuuden ennusteisiin liittyy tulevaisuuden epävarmuuden tuomat riskit ja lisäksi ne ovat alttiita johdon oman edun vaikutuksille, vaikka ne eivät olisikaan tarkoituksenmukaisia. Ennusteiden manipulointi kirjanpitostandardien sallimissa rajoissa voi mahdollistaa tuloksen manipuloinnin ja muut epäeettiset kirjanpitokäytännöt yhtiöissä.
Lisäksi kirjanpitostandardeissa ei juurikaan käsitellä epärehellisyyttä virheellisten kirjanpidon arviointien raportoinnissa. Myöskään ennusteiden epäonnistumiselle hyväksyttäviä riskitasoja ei ole määritelty tarkasti. Tilintarkastajat työssään arvioivat enemmän arviointiprosesseja kuin arvioiden tarkkuutta, tai johdon toiminnan tavoitteita. (Smieliauskas ym. 2018, 440.)
Agentti-päämies-ongelma
Liiketoiminnassa päämies, eli omistajat, palkkaavat agentin, eli johdon, tuottamaan halutun tuloksen palkkiota vastaan. Yleisesti tulos riippuu siitä, miten laadukkaasti johto työskentelee, mutta omistajat eivät välttämättä pysty arvioimaan tätä luotettavasti. Agentti-päämies-ongelmassa työskentelyä ei voi mitata ja palkita todenmukaisesti, jolloin johto voi olla huonompi tai pyrkiä edistämään omaa etuaan omistajien edun vastaisesti. (Allen, Doherty, Weigelt & Mansfield 2013, 570.)
Johdon tehtävä on tuottaa mahdollisimman paljon arvoa sijoitetulle pääomalle, mutta päätöksenteossa voi tulla ristiriitatilanteita omien ja omistajien tavoitteiden välillä. Agentti- päämies-ongelma aiheutuu siitä, että omistajilla ei ole saatavilla samaa informaatiota kuin johdolla, ja lisäksi tulokset eivät välttämättä kuvaa tarkasti, miten kovasti johto työskentelee ja
tarkoitusperiä johdon tekemien päätösten takana. Yhtiön hallinnon jakaminen voi johtaa siihen, että johto haluaa tehdä päätöksiä, joista seuraa mahdollisimman paljon palkkaa heille, omistajien tuoton sijaan. (Detzen & Zülch 2012, 106; Allen ym. 2013, 567-568.)
Päämies-agentti-ongelman välttämiseksi omistajien tulee tehdä järjestelyjä, jotka yhdenmukaistavat johdon ja omistajien tavoitteita, jolloin vaikka omistajat eivät täysin ymmärrä mitä johto tekee, on se mahdollisimman paljon molempien edun mukaista (Allen ym. 2013, 569- 570). Omistajaohjauksessa valitaan johdon palkitsemisen ehdot sen mukaisesti, että johto pyrkisi toimillaan maksimoimaan omistajille tuotettavan arvon, mutta johdolla on kuitenkin saatavilla enemmän tietoa, jolloin omistajat eivät pysty seuraamaan johtoa läpinäkyvästi ja tuloksiin sisältyy satunnaisuuden tuomaa vaihtelua, joka vaikeuttaa toimien arviointia (Allen ym. 2013, 568).
Tyypillinen tapa korjata eroa omistajien ja johdon tavoitteissa on tulospalkkiot, joille tilinpäätösraportoinnilla on tärkeä merkitys, mutta tällöin johdon toimiin sisältyvä harkinnanvaraisuus voi myös johtaa tuloksen manipulointiin (Detzen & Zülch 2012, 106). Samoin optio-ohjelmilla pyritään sitouttamaan johtoa ja kannustetaan heitä maksimoimaan osakkeiden markkina-arvo, mutta se voi johtaa lyhyen välin kurssin maksimointiin pitemmän aikavälin kannattavuuden ja vakavaraisuuden kustannuksella, johon myös liikearvo läheisesti liittyy yrityskaupoissa.
Sijoittajille olennaista on miten paljon johto välittää yhtiön tuotosta ja osakkeen arvon kasvusta, ja mitä muita tavoitteita johdolla voi olla. Omistajien kanssa ristiriidassa olevia johdon tavoitteita ovat palkkion saamiseen tehtävän työmäärän minimointi, työpaikan säilyvyyden ja muiden uramahdollisuuksien parantaminen, oman maineen kasvattaminen ja tietysti saadun palkkion suuruus. (Allen ym. 2013, 569-570.)
Tilinpäätöksen oikeellisuutta ja laskentatoimen eettisyyttä tarkastelee osaltaan myös tilintarkastaja. Vaikkakin muuten itsenäinen, tilintarkastaja on yhtenä vastuullisena osapuolena siinä, että tilinpäätös antaa oikeat ja riittävät tiedot tilintarkastettavan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Siitä huolimatta tilintarkastettavat ovat kuitenkin tilintarkastajien asiakkaita ja tilintarkastajien osaamista lainsäädännön tulkitsemisessa voidaan myös käyttää johdon oman edun tavoitteluun, joka johtaa kirjanpidon ratkaisuihin, jotka johtavat muita sidosryhmiä harhaan. (Näsi 2017, 105, 110.)
Liikearvon rooli agentti-päämies-ongelmassa
IFRS:n käyttöönotto on voinut vaikuttaa liikearvoon agentti-päämies-ongelman näkökulmasta.
Johto, jonka palkkiosta osa muodostuu tuloksen suuruuden mukaan voi nyt kasvattaa tätä hankkimalla taseeseen liikearvoa, josta ei enää tehdä tulosta heikentäviä poistoja. Sen sijaan, että nykyistä liiketoimintaa kasvatettaisiin hankkimalla hyödykkeitä, joista tuloslaskelmaan kirjataan poistoja ja arvonalentumisia, voidaan yritysjärjestelyllä yhdistyä toisen liiketoimen kanssa, josta taseeseen saadaan eliniältään pysyvää liikearvoa. Olennaista liikearvon käsittelyn sisältämässä harkinnanvaraisuudessa on, että vaikka johto aiheettomasti olettaisi tulevaisuudessa rahavirtojen kasvavan ja jättää sen takia alaskirjauksen tekemättä, muut sidosryhmät eivät sitä pysty arvioimaan tiedon epäsymmetrisyyden takia.
Johto voi kasvattaa yhtiötä tekemällä yritysjärjestelyjä ja liikearvon määrää välttelemällä alaskirjauksia. Yleisimpiä vaikuttimia ovat yhtiön kasvattamisen ja liikearvon alaskirjausten välttelyn vaikutus tulospalkkioihin. Lisäksi voi olla psykologisia syitä kuten arvovalta ja haluttomuus myöntää aiemmin tehtyjä virheitä, ja yhtiön kasvattaminen hinnalla millä hyvänsä.
Osaketuotolla on havaittu olevan negatiivinen yhteys alaskirjauksiin erityisesti velkaantuneissa yhtiöissä, jolloin alaskirjausten välttely voi myös liittyä velkojen asettamiin ehtoihin tai Big bath -tyyppiseen käyttäytymiseen (Zang 2008, 38).
Monissa tutkimuksissa johtajien harkinnanvaraisuuden käyttämisestä liikearvon arvostamisessa havainnot viittaavat epäeettiseen käytökseen, jossa alaskirjauksien ajoituksella ja suuruudella tavoitellaan haluttua tuottoa (Giner & Pardo 2015, 36). Kuitenkin IFRS:n mukaisessa liikearvon tunnistamisessa johdon yksityinen tieto liikearvon arvonalentumisesta tai tulevista tuotoista konkretisoituu taseeseen enemmän, jonka tulisi vähentää johdon ja omistajien välistä informaation epäsymmetrisyyttä (Choi & Nam 2020, 2).
On kuitenkin havaittu, että yritysjärjestelyn toteutumisvuotena bonuksia verratessa enemmän liikearvoa tunnistavien yhtiöiden johdot saavat muita huomattavasti enemmän palkastaan bonuksien muodossa, ja kun johdon palkkioista suurempi osuus muodostuu lyhyen aikavälin bonuksista, johtaa se liikearvoon kasvuun. Seuraavina vuosina enemmän liikearvoa tunnistaneiden johtajien bonukset laskevat kuitenkin merkittävästi, kun taas vähemmän liikearvoa tunnistavien bonukset pysyvät samalla tasolla. Vaikka tunnistetun liikearvon määrään vaikuttaa yksiköiden taloudellinen tilanne ja odotetut synergiaedut, on johdon havaittu tunnistavan sitä enemmän
liikearvoa mitä suurempi vaikutus lyhyen aikavälin bonuksilla on heidän palkitsemiseensa. Lisäksi liikearvon suuruuteen voi vaikuttaa muut tekijät, kuten halu kasvaa tekemällä yritysostoja, jolloin preemion maksaminen kaupan varmistamiseksi tuottaa lisää ylimääräistä liikearvoa taseeseen.
(Detzen & Zülch 2012, 107, 123.)
Yleensä rahavirtaa tuottaville yksiköille ei ole saatavilla markkina-arvoa, jolloin liikearvon arvonalentumistestauksessa joudutaan käyttämään arvoa käytössä, joka lasketaan diskontatuilla kassavirroilla (Kiss 2014, 647). Näin liikearvon kohdistaminen CGU:ille ja niiden tulevaisuuden kassavirrat arvonalentumisen testaamisessa perustuvat lähes kokonaan johdon harkinnanvaraisiin päätöksiin (Kabir & Rahman 2016, 292).
Jos oletetaan agenttiteorian mukaisesti että, johto tekee kirjanpidossa valintoja, jotka maksivoivat heidän omat palkkionsa, niin lyhyen aikavälin tulokseen perustuva palkitsemiskäytäntö ohjaa johdon havaitsemaan enemmän liikearvoa taseeseen, kun siitä ei tehdä poistoja tuloksen ollessa ainakin lyhyellä aikavälillä suurempi. Tällaiselle käyttäytymiselle on löydetty tukea tutkimuksissa, mutta liikearvon ja palkkioiden suhde on lineaarinen vain tietyllä välillä koska jonkun tulosvälin ylä- tai alapuolella liikearvon lisäys tai vähennys ei enää vaikuta bonuksen suuruuteen. (Detzen &
Zülch 2012, 107.)
Yritysjärjestelyjen kautta kasvanut liiketoiminta kasvattaa johdon palkkioihin vaikuttavaa tulosta, joista ei liikearvon osalta tarvitse tehdä poistoja. Arvonalentumisen testaamisen suorittaa sekä siihen tarvittavat arvioit ja laskelmat tuottaa yhtiön johto. Usein kirjanpidossa käytetään tase-erien arvostusta ja poistoja tuloksen muokkauskeinoina, koska kirjanpitokäytännöissä on vaihtoehtoja, joissa tilinpäätöksen laatija voi valita useasta parhaan (Näsi 2017, 106).
IAS 36:n mukaista liikearvon arvonalentumistestauksessa määriteltyä käyttöarvoa ei voida ulkoisesti varmentaa, ja se on ainut arvostusmenetelmä yleensä, kun yksiköille ei ole saatavissa markkinahintaa. Johto voi valita diskonttauskoron, joka on liian alhainen tai luoda liian optimistisia kassavirtaennusteita, jotta alaskirjauksia ei tarvitse tehdä. Kun johdolla on taloudellinen intressi ja omistajaohjaus ei ole tarpeeksi selkeää voidaan IAS 36 sisältämää harkinnanvaraisuutta käyttää tuloksen hallintaan. (Guermazi & Khamoussi 2018, 548.)
Arvonalentumisen testaamisen sisältämä harkinnanvaraisuus voi aiheuttaa, että alaskirjaus jää tekemättä, että se tehdään silloin kun ei pitäisi, tai väärän kokoisena, jolloin tilinpäätös ei tarjoa oikeaa kuvaa tilanteesta. Tämä lisää yhden tavan johdolle käyttää luovaa laskentatoimea omaksi
edukseen ja vaikuttaa tulokseen, ja kuvaa päämies-agenttiongelmaa käytännössä informaation jakautuessa epäsymmetrisesti omistajien ja johdon välille. (Baye 2010, 219.)
2.2.1. Luovan laskentatoimen menetelmät
Luovan laskentatoimen käsitteeseen sisältyy sekä hyväksyttyjen käytäntöjen ja lainsäädännön sisältämien liikkumavarojen sisällä mahdollisimman suuren edun hakeminen että yhtiön sidosryhmien oikeanmukainen tiedottaminen johdon yksityiseen tietoon perustuen. Lisäksi luovaan laskentatoimeen liittyy petoksellista harhaanjohtamista ja epäeettisyyttä johdon toimissa.
(Näsi 2017, 101.)
Menetelmiä ovat esimerkiksi tuloksen hallinta ja tasoittelu, kirjanpidon ja taloudellisen raportoinnin kaunistelu ja manipulointi sekä taseen ulkopuolinen rahoituksen käsittely. Yleisesti johto muokkaa kirjanpitoa ja tilinpäätöstä haluamallansa tavalla, joka voi hyödyttää heitä ja harhauttaa muita harhaan. Useimmiten luovassa laskentatoimessa pyritään manipuloimaan tai tasoittelemaan tulosta, jotta se riittää halutulle tasolle johdon kannustinten tai analyytikoiden tulosennusteiden mukaisesti, tai vaikuttaa merkittävien tapahtumien kirjaamisen ajankohtaan kuten Big bath- ja Bad news hoarding-tyyppinen toiminta. IFRS:n myötä lisääntynyt harkinnanvaraisuus on yksi tällaisen toiminnan mahdollistaja. (Näsi 2017, 102-103; Gros & Koch 2019, 121.)
Liikearvon arvonalentumisen testaus on monimutkaisuutensa takia yksi johdolle eniten liikkumavaraa antava osa tilinpäätösstandardeja (Kabir & Rahman 2016, 290). Muista kirjanpidon eristä liikearvo eroaa siinä, että muille pitkäaikaisille varoille voidaan kirjata arvonnousu tai peruuttaa arvonalentuminen, kun se havaitaan tarpeelliseksi. Se, että liikearvoon ei voi kirjata arvonnousua tai peruuttaa arvonalentumista, voi vähentää johdon halukkuutta kirjata arvonalentuminen, vaikka se olisi aiheellista. Johto voi käyttää ennusteiden ja subjektiivisten arviointien tekemisen harkinnanvaraisuutta ja joustavuutta informoimalla markkinoita yksityiselle tiedollaan tase-erien taloudellisesta tilanteesta tai sen sijaan opportunistisesti omaksi edukseen.
(Kabir & Rahman 2016, 291.)
Liikearvon alaskirjaus ei aina välttämättä myöskään tarkoita yhtiön markkina-arvon laskua. Voi olla, että markkinoiden arvostus liikearvolle on ollut pienempi myös ennen alaskirjausta. Tämä vaikeuttaa tutkimusta alaskirjausten oikea-aikaisuuteen, kun markkina-arvoa ei voida käyttää oikea-aikaisena mittarina liikearvon merkittävyydelle. Ongelmana johdon käyttäytymisen ja
alaskirjausten ajoittamisen tulkinnassa on, että markkinat voivat hinnoitella tietyssä osakkeessa erikseen johdon käytöstä tai johdon antamaa tietoa, vaikka sitä voi ohjata heidän oma etunsa. (Choi
& Nam 2020, 13.)
Subjektiivisuus liikearvon testaamisessa voi johtaa siihen, että liikearvon määrän merkittävyys sijoittajalle vaihtelee tilanteesta toiseen. Jos markkinat olettavat liikearvon koostuvan kannattamattomasta hankinnasta sekä liikearvon ja markkina-arvon välillä on negatiivinen suhde, voi alaskirjaus viitata heikkojen osien poistamiseen taseesta luovan laskentatoimen mukaisen käytöksen takia, kuten Big Bath tai tuloksen tasoittaminen. Tällöin tehty alaskirjaus voi johtaa kurssinousuun koska todellinen arvonalentuminen on tapahtunut aiemmin ja markkina ennakoi tuloskasvua jatkossa. (Choi & Nam 2020, 13.)
Liikearvon alaskirjauksen on havaittu olevan todennäköisempää, kun tulos olisi muutenkin tappiollinen ilman alaskirjausta. Liikearvon arvonalentumiseen liittyvää harkinnanvaraisuutta voidaan näin käyttää hyväksi Big Bath -tilanteessa, ja sen lisäksi alaskirjaus on todennäköisintä erityisesti toimitusjohtajan ensimmäisenä vuotena. Samoin myös liikearvon alaskirjauksien ja tappioiden määrät ovat olleet suurimpia toimitusjohtajan ensimmäisenä vuotena, joka viittaa luovan laskentatoimen käyttämiseen. (Kabir & Rahman 2016, 305.)
Tuloksen tasoittelu
Tuloksen tasoittelun tavoitteena on johdon halu raportoida tasainen ja ennustettava tuloskasvu jotta päästään tulostavoitteisiin ja annetaan yhtiön osakkeesta vähäriskisempi ja helpommin ennustettava kuva markkinoille. Tilinpäätöksessä joko vältetään alaskirjauksia, jotka laskisivat tulosta liikaa tai tehdään liian suuria alaskirjauksia, jotta tulos on pienempi mutta normaalilla tasolla jotta seuraavina vuosina kirjattavia tappioita olisi vähemmän. (Giner & Pardo 2015, 28.) Johto usein pyrkii ilmoittamaan liikearvon arvonalentumisen liian suurena, jos tuotto olisi muutenkin erityisen korkea tai alhainen. Näin alaskirjaus on tapa suunnitella tulos lähemmäksi normaalia tai odotusten mukaista tasoa. (Gros & Koch 2019, 110-111.)
Tutkittaessa Etelä-Korealaisia yhtiöitä havaittiin, että johdon hyötyessä tappiollisen tuloksen välttämisestä, liikearvon alaskirjausta viivytettiin tai tehty alaskirjaus oli pienempi (Choi & Nam 2020, 2). Johto voi myös vapaaehtoisesti tehdä liikearvon alaskirjauksen ennakkoon tai suurempana kuin pitäisi sillä hetkellä, jotta kuluneen vuoden tulos saataisiin entistä
tappiollisemmaksi ja tulevien tilikausien voitot suuremmiksi. Kuitenkin tutkimuksessa kirjanpitorikkomuksiin vain puolet liikearvon alaskirjausten tappioista havaittiin johtuvan vääristä annetuista tiedoista ja puolet virheellisistä tulevaisuuden ennusteista (Smieliauskas ym. 2018, 445).
Big bath
Tuloksen muokkaamisella johto voi pyrkiä pääsemään tavoitteisiinsa, pitämään omistajat tyytyväisinä ja pienentämään tuloksen vaihtelua kaudesta toiseen. Tuloksen pienentämistä mahdollisimman paljon, kun se muutenkin olisi poikkeuksellisen pieni tai tappiollinen kutsutaan Big Bath:ksi, suureksi tappioksi. Big bath -käyttäytymismallissa tehdään suuria harkinnanvaraisia alaskirjauksia tilikautena, jolloin seuraavina tilikausina tuotto on suurempi. (Giner & Pardo 2015, 28.)
Vuotena, jolloin tulos jäisi joka tapauksessa tappiolliseksi taseen eriä alaskirjataan niiden sen hetken todellisen arvon alapuolelle koska johtoa ei rankaista entistä suuremmasta tappiosta, eikä se vaikuta heidän palkkioihinsa. Voitollisena vuotena näiden erien myynnistä saadaan kirjanpitoarvoa suurempi voitto, ja suurempi voitto voi vaikuttaa positiivisesti johdon palkitsemiseen. (Gonçalves, Ferreira, Rebelo, & Fernandes 2019, 314.)
Liikearvo on yksi merkittävä tase-erä, jota voidaan alaskirjata tappiollisena vuotena, jottei se rasita voitollisen vuoden tulosta (Gonçalves ym. 2019, 314). Kun tulos jää alle tavoitteen, jolla johto saisi palkkion on yleistä tehdä liikearvon alaskirjauksia, jotta niitä ei tarvitse tehdä seuraavina tilikausina ja tavoitteisiin päästään taas silloin (Gros & Koch 2019, 110-111).
Erityisesti toimitusjohtajan ensimmäisenä vuotena liikearvon arvonalentumista havaitaan usein, koska uusi toimitusjohtaja ei ole vastuussa sen hankinnassa, eikä hänelle todennäköisesti tule seuraamuksia. Näin vältytään tekemästä alaskirjaus seuraavina vuosina, jolloin niiden tulos on parempi. (Choi & Nam 2020, 5.)
Huonojen uutisten julkaisemisen välttäminen
Huonojen uutisten julkaisemisen välttäminen ja niiden kerryttäminen julkaistavaksi kerralla (Bad news hoarding), on myös yleinen johdon käytäntö vaikuttaa yhtiön tilinpäätökseen. Johto voi joko odottaa, että yhtiön tulos parantuu ennen kuin se tiedottaa huonosta uutisesta, jolloin vaikutus
markkinoilla on pienempi, tai julkaista useampia huonoja uutisia kerralla, jolloin niiden vaikutus tulokseen ja palkkioihin kohdistuu vain yhteen tilikauteen.
Jos julkaisemattomia huonoja uutisia pääsee kertymään liikaa ja ennen niistä tiedottamista tilanne huononee entisestään voi samanaikainen tietojen julkaisu aiheuttaa osakekurssin romahduksen.
Siitä huolimatta johdon palkitseminen ja muut omistajaohjauksen järjestelmät, verojen välttely sekä konservatiivisuus tilinpäätösraportoinnissa voivat kannustaa johtoa tällaiseen toimintaan.
(Cui, Chen, Zhang & Zhu 2019, 532.)
Tutkimuksessa espanjalaisiin yhtiöihin on havaittu, että kun johto on päättänyt tehdä alaskirjauksen käyttää se sen suuruuden määrittelyä tuloksen tasoittelussa. mutta alaskirjauksen suuruuden päättämisellä ei havaittu yhteyttä Big bath -tyyppisen käyttäytymisen kanssa. Kuitenkin johdon opportunistisella käytöksellä on havaittu jossain määrin vaikutusta sekä päätökseen tehdä alaskirjaus että sen suuruuteen. (Giner & Pardo 2015, 33.)
Voidaan kuitenkin ajatella, että monia tilikausia kestävässä seurannassa nämä luovan kirjanpidon vaikutukset ovat vähäisempiä. Arvioiden osakkeiden historiallista tuottoa, pitemmällä aikavälillä lyhytaikaiset romahdukset tasoittuvat ja tuotto on pienempi ja tasaisempi, toisin kuin yksittäisinä vuosina, jolloin se saattaa olla hyvin suuri tai negatiivinen. Standardeja tulisi myös edelleen kehittää, jotta epäeettinen käytös olisi vähemmän mahdollista kirjanpidon harkinnanvaraisuuden asettamissa toimintarajoissa (Smieliauskas ym. 2018, 438).
2.2.2. Harkinnanvaraisuuden lisääntyminen IFRS:ssä
Kirjanpitokäytäntöjen sisältämän harkinnanvaraisuuden hyödyntämistä liikearvon alaskirjauksien ajoittamiseen on tutkittu laajasti sekä ennen IFRS:n käyttöönottoa, että sen jälkeen. IFRS:n käyttöönoton jälkeen vuosina, jolloin tulos olisi muuten ollut lievästi voitollinen on johdolla yleisesti ollut houkutus jättää liikearvon alaskirjaus tekemättä, jotta vältetään tappiollinen tilikausi.
Myös kasvanut velkaantuneisuus voi ohjata välttämään alaskirjausta koska muuten lainojen ehdot saattavat aiheuttaa lisäkustannuksia, jos tilikauden tulos jää liian alhaiseksi tai velkaantuneisuus kasvaa liian suureksi. (Choi & Nam 2020, 5.)
IFRS 3:n käyttöönoton tarkoituksena on ollut tehdä liikearvosta enemmän arvorelevanttia, jotta tilinpäätösinformaatio kuvaisi tarkemmin liiketoimen todellista taloudellista tilannetta. Kuitenkin ilman postoja pelkkä arvonalentumisen testaaminen lisää harkinnanvaraisuutta päätöksenteossa,
