Hypoteesien määrittely

Yritysostoissa ostajat yleisesti olettavat saavansa jatkossa suurempia tuottoja yritysjärjestelystä ja näin maksavat tasearvoa suuremman hinnan, jotta omistajat suostuvat myymään, muodostaen hintapreemiosta liikearvoa taseeseen. Kun hankinnan jälkeen nämä ylituotot toteutuvat tulisi liikearvon arvon myös laskea. (Garzella ym. 2019, 5.)

Aikaisemmassa kaksivaiheisessa käytännössä liikearvo poistettiin tulevien tilikausien aikana eikä yritysjärjestelyn jälkeen muodostunutta sisäistä liikearvoa voinut kirjata sen tilalle, joten pitemmällä aikavälillä liikearvoa ei jäänyt taseeseen. Kaksivaiheisen menetelmän heikkoutena on ollut, että todellinen käyttöikä ja arvonaleneminen ovat vaikeita arvioida etukäteen (Johansson ym.

2016, 14).

Samoin IFRS:n mukaisesti ainoastaan liiketoimintojen yhdistämisessä muodostunut liikearvo voidaan tunnistaa taseeseen, mutta yhtiössä sisäisesti muodostunutta liikearvoa ei voida kirjata.

Kuitenkin kilpailuympäristössä toimivan yhtiön yritysjärjestelyissä alun perin muodostuneen liikearvon luoman edun tulisi pienentyä ajan kuluessa, kun kilpailuetukin pienenee, jolloin liikearvo ei olisi pysyvää. Jos testatessa ei milloinkaan havaita arvonalentumista, on uutta sisäistä liikearvoa ehkä syntynyt alkuperäisen tilalle. Sisäistä liikearvoa ei muuten tunnisteta taseeseen eikä se välttämättä kohdistuisi niihin yksiköihin, joiden alkuperäisen alentumista testataan. Lisäksi liikearvon pysyminen samana voi johtua myös muista asioista, kuten alaskirjausten viivyttelystä luovan laskentatoimen käytännöissä. (Garzella ym. 2019, 5, 7.)

Liikearvo kuvaa kaikkea arvoa, joka koostuu muista omaisuuseristä, joita ei erikseen tunnisteta liiketoimintojen yhdistämisessä, joista odotetaan lisätuottoja tulevaisuudessa, ja liikearvon määrittelyssä käytetään käypää arvoa, kun liikearvon muodostuminen tunnistetaan IFRS 3 mukaisesti ja jatkossa arvon alentumisen testaamisessa IAS 36 mukaisesti käypää arvoa myyntikulujen jälkeen tai arvoa käytössä (Garzella ym. 2019, 4). Ylihinnan maksaminen yhtiön hankinnassa ja sitä seuraava liikearvon alaskirjaus on yleinen ilmiö osakemarkkinoilla. Ylisuurista hankintahinnoista johtuva liikearvo kuitenkin tulisi johtaa alaskirjaustappioon ja negatiiviseen

tuottoon vastaanottavalle yhtiölle (Gu, & Lev 2011, 1996, 2002). Näin ollen pitempään säilynyt liikearvo täytyy jossain vaiheessa alaskirjata, jos ennustettu kasvu ei toteudu.

Samalla kun aineettomien hyödykkeiden kirjanpitoarvo on kasvanut EU:ssa, on niiden havaittu kuitenkin selittävän paremmin osakkeiden tuottoa (Sahut ym. 2011, 280). Kuitenkin Yhdysvalloissa liikearvon alaskirjauksella havaittiin olevan negatiivinen yhteys tulevaan osaketuottoon (Gu, & Lev 2011, 2014).

Yritysjärjestelyissä tehdyt ylihinnoittelut, joissa liikearvoa erityisesti muodostuu, olivat positiivisesti yhteydessä alaskirjauksen tekemisen todennäköisyyteen (Gu, & Lev 2011, 2016).

Myös Espanjassa julkisissa yhtiöissä 2004-2011 suuremmalla liikearvolla vuoden alussa oli myös negatiivinen yhteys osakkeesta saatavaan tuottoon vuoden aikana (Rubio ym. 2020, 5).

Aikaisempien havaintojen perusteella asetetaan hypoteesi 1:

H1: liikearvon ja riskikorjatun tuoton välinen yhteys on negatiivinen

Riskikorjatun tuoton ja liikearvon välistä suhdetta tutkitaan lineaarisella regressioanalyysillä, jossa liikearvon osuus taseesta vuoden alussa selittää tuottoa vuoden lopussa. Jos liikearvolla ja tuoton välillä on negatiivinen suhde, tarkoittaa suurempi liikearvo on alhaisempaa tuottoa sijoituksesta.

Markkina voi odottaa tulevia alaskirjauksia ja siksi arvostaa alhaisemmin yhtiöitä, joilla on suhteellisesti enemmän liikearvoa, tosin tässä voi olla yhtiökohtaista vaihtelua ja spekulatiivisempien yhtiöiden tuotot voivat olla volatiilisempia.

Riskikorjattua tuottoa käytetään, jotta voidaan vertailla miten eri yhtiöiden osakkeisiin sijoittaminen olisi tuottanut, huomioiden miten paljon riskiä on samalla jouduttu ottamaan.

Yrityksillä, joilla on keskimääräistä suurempi liikearvo voi olla myös enemmän vaihtelua kurssissaan muihin yhtiöihin verrattuna, joka lisäisi sijoittajan riskiä, jonka kanssa sijoittajat odottavat suurempaa tuottoa.

Liikearvon alaskirjauksen ja osakkeen markkina-arvon on havaittu liikkuvan yhdessä, mutta viiveellä. Usein liikearvon alaskirjaus seuraa markkina-arvon laskua edellisellä kaudella.

Heikkenevän tuloksen ja kasvuodotusten myötä markkina saattaa osittain jo hinnoitella alaskirjauksen markkina-arvoon, mutta tämä voi myös viitata siihen, että johto viivyttää alaskirjauksia tappiolliseen tilikauteen, kun taas markkinat reagoivat jo heikkeneviin tulosennusteisiin. (Gonçalves ym. 2019, 316.)

Jos liikearvon ja tuoton välillä on negatiivinen suhde, yhtiöt, joilla on vähän tai kohtuullisen paljon taseen osuutta liikearvossa pärjäävät hyvin riippumatta lyhyen välin markkinatilanteesta. Toisaalta yhtiöillä, joilla on paljon liikearvoa kurssikehitys voi olla volatiilisempaa, ja tuotot pienempiä laskusuhdanteissa. Suuren liikearvon osakkeet voivat kuitenkin myös menestyä, jos yritysjärjestelyjen luoma ylimääräinen arvo realisoituu kasvavina tuottoina.

2.4.2. Liikearvon määrä

Liikearvojen osuudet taseista riippuvat kirjanpitokäytännöistä, sekä johdon mahdollisuudesta käyttää omaa harkintaa liikearvoa koskevissa päätöksissä. Liikearvon käsittely kirjanpidossa on muuttunut IFRS:n käyttöönoton myötä, ja koska liikearvosta ei tehdä enää vuosittaisia poistoja jää sen osuus taseessa suuremmaksi, jos johto ei havaitse arvonalentumista ja tee alaskirjausta.

Johdolla voi olla syitä olla tekemättä alaskirjauksia tai siirtää ne johonkin tiettyyn ajankohtaan, jolloin tase-erän suuruus antaa väärän kuvan arvosta sijoittajalle.

Koska liikearvo muodostuu yritysjärjestelyssä maksetusta preemiosta, jota ei voida kohdistaa muihin taseen eriin, maksettu ylihinta joudutaan kirjaamaan liikearvoksi, vaikka todellista arvoa kuten synergiaetuja ei syntyisikään. Johdolla on mahdollisuus vaikuttaa liikearvon käsittelyyn kirjanpidossa ja alaskirjauksien tekemiseen, ainakin lyhyemmällä aikavälillä, joten IFRS:n myötä yhtiöiden johdolla on mahdollista kasvattaa liikearvon osuutta taseessa.

Ennen kuin IFRS otettiin käyttöön, liikearvon vuosittainen poisto oli hyödyllinen siinä, että se osoitti liikearvon laskun ajan kuluessa, kun odotetut tuotot ovat toteutuneet. Päinvastoin voidaan nykyisessä tilanteessa, jossa poistoja ei tehdä, ajatella että se ei anna parasta mahdollista kuvaa arvosta, varsinkin kun liikearvon arvostamisessa hankittaessa ja jatkossa tehdyissä arvonalentumisen testeissä ei käytetä samaa menetelmää. (Johansson ym. 2016, 21.)

IFRS:n ja aiempien käytäntöjen tutkimuksissa eri maissa, on havaittu eroja käytännöissä, joiden myötä liikearvon määrä on yleisesti kasvanut (Rubio ym. 2020, 4). Hypoteesiksi 2 asetetaan:

H2: IFRS kasvattaa liikearvon suuruutta

Hypoteesia 2 testataan myös lineaarisella regressioanalyysillä, jossa muuttujan kuuluminen vuosiin, jolloin IFRS on ollut käytössä selittää liikearvoa. Malli mittaa miten suuri vaikutus IFRS:llä on liikearvon osuuteen taseesta.

Seuratuissa yhtiöissä ilmenee, miten liikearvon suhteellinen osuus taseesta on kehittynyt IFRS:n käyttöönotosta Helsingin pörssissä. Liikearvojen määrät alkaen ennen kuin IFRS on ollut käytössä osoittaa, onko liikearvon osuus taseesta merkittävämpi kuin ennen IFRS:ää, huomioiden että tällä aikavälillä on tapahtunut myös merkittäviä kurssilaskuja, joissa alaskirjauksia tulisi tapahtua normaalia enemmän ja liikearvon laskea. Vuosittaisten poistojen loppumisen jälkeen liikearvon osuus voi kasvaa, mutta ilman poistoja ongelmana on, että liikearvosta tulee käytännössä pysyvää arvoa, joka ei myöskään välttämättä tilinpäätöksessä anna oikeaa kuvaa.