RISKISANOJEN AAKKOSELLISEN LUETTELOINNIN RAjAT
Paul Alvre - RaulVodja Pulma poikineen. Virolais-suoma/ainen vertoi/usanakiUcLWSOY, Helsinki I993.Toinen painos I994. 306 s. ISBN 95l-O-l87l3-5.
S
ekä Suomessa että Virossa on ilmes- tynyt useita sanastoja, joissa esitellään viron ja suomen välisiä riskisanoja (falsche Freunde, faux amis), siis viron ja suomen asultaan samanlaisia tai samankaltaisia mutta merkitykseltään toisistaan eroavia sanoja ja sananmuotoja. Merkittävin näis- tä sanastoista oli pitkään Helsingin yli- opiston itämerensuomalaisten kielten lai- toksen moniste l, jonka ensimmäisen ver- sion (1982) laati Hoide Sikk ja josta on myöhemmin ilmestynyt täydennettyjä pai- noksia; monet muut sanastot ovat ainakin osittain perustuneet siihen, mikä ilmenee jopa eräiden siinä esiintyneiden haetun tun- tuisten tapausten toistamisena. Uusin tulo- kas riskisanastojen sarjassa on vuonna 1993 ilmestynyt kaikkia entisiä laajempi Paul Alvren ja Raul Vodjan ››Pulma poikineen››, jokajatkaa Sikkin sanastosta tuttua traditio- ta: siinä luetellaan riskisanoja aakkosjärjes- tyksessä mutta ei esitetä lause-esimerkke- jä- toisin kuin monissa oppikirjoissa, jois- sajuuri riskisanojen käyttöyhteyksiin kiin- nitetään huomiota. Toisaalta oppikirjoissa ei edes pyritä kattavaan riskisanaston esit- telyyn, niissä käsitellään vain aivan suppeaa valikoimaa.
Alvren ja Vodjan sanaston nimessä
››Pulma poikineen›› esiintyvä riskisana on virossa yleensä monikollinen pıılmad
”häätfijuuri numeruksen takia sanaleikki ei tunnukaan täysin onnistuneelta. Eräs ystä- vä muokkasikin otsikon niin, että se sai vie- lä uuden tulkinnan: ››näyttää Pulma jo poi-
kineen››_ Alaotsikkoa ››Virolais-suoma- lainen vertailusanakirja›› pidän sitä vastoin osuvana, sillä suomenja viron samanasuis- ten (tai samankaltaisten) sanojen vertailusta tässä kirjassa juuri on kyse. Vertailu on kir- jassa kylläkin vain rinnakkain asettamista ja sitä paitsi varsin täsmentämätöntä: osa sanoista on samankaltaisia puhutussa, osa kirjoitetussa kielessä, eikä näitä ryhmiä ole mitenkään eroteltu - johdannossa tosin luonnehditaan kielten äänne- ja kirjoitusjär- jestelmiä, joten lukija löytää jotain apua puhuttua ja kirjoitettua kieltä koskevien yhteenlankeamisten erottamiseen.
Vertailusanaston ensimmäisen ja toisen painoksen käyttökelpoisuuden välillä on ratkaiseva ero siinä, että 1. painoksessa sa- nan vaihtelemattoman osan loppukohtaa osoittava jakoviiva oli aivan l:n näköinen, jolloin esimerkiksi viron ahi 'uuni' näytti harhaanjohtavasti ahli-asuiselta substantii- vilta (jollaista ei virossa ensinkään ole), aidata taas aildata-asuiselta verbiltä jne.
aina äkätä - äklätä tapaukseen asti, mutta 2. painokseen on saatu yksiselitteinen, moitteeton jakoviiva.
Vertailusanaston alussa on lyhyt ja tii- vis johdanto-osa, joka jakautuu alku- sanoihin ja jaksoon ››Sanakirjan käyttäjäl- le››. Näihin muutamiin sivuihin on onnis- tuttu mahduttamaan runsassisältöinen viroa koskeva tietopaketti suomalaiselle lukijalle ja vastaavasti suomea koskeva virolaiselle lukijalle. Mutta lyhyydessä piileejoskus se vaara, että kriittistä lukijaa häiritsee epätäs-
D vıRıTTAıA 2/1995
mallinen muotoilu. Esimerkiksi sivulla 6 mainitaan esimerkkeinä riskisanoista kon- kansstí, koristaa, píiınä,pıiıssí,tumma (viron ruınnı < saksan stumın)jne. ja todetaan sit- ten: ›>Useimmilla tällaisilla sanoilla on kantasuomessa ollut sama merkitys, jonka jäänteitä näkee vielä murteissa, mutta kir- jakielessä merkitys on muuttunut» Kuiten- kaan monet luettelon sanoista eivät ole palautettavissa kantasuomeen asti - kuten eivät muutenkaan useimmat suomen ja vi- ron väliset riskisanat _ eivätkä esimerkiksi rııınıım ja tumm edes kuulu etymologisesti yhteen; yleensäkin vain osa riskisanastosta on syntynyt merkitysten eriytymisen tietä, ja näistäkään riskisanoista ei kovin suurta osaa voi palauttaa kantasuomeen asti. Ky- seessä ei ole suomennosvirhe, kuten ensin epäilin (mönihan on tärkeä riskisana: mer- kitys `muutama` muuntuu suomennettaes- sa helposti useaksi). sillä vironkielisissä alkusanoissa todetaan yksiselitteisesti:
››Enamikul juhtudel on sellistel sönadel olnud läänemeresoome algkeeles sama tä- hendus - - ››.
Huomiota kiinnittää sivulla l3 klusiilien keston erikoinen merkintätapa, joka on kyllä havainnollinen mutta epäjohdon- mukainen: kirjoitetun kielen soinnittomien yksinäisklusiilien ääntämystä on havainnol- listettu *k-, ”1 -. 't-merkinnällä, sen sijaan kirjoitetun kielen geminaattaklusiilien ään- tämystä kk^-, pp"-, tf-merkinnällä; näistä jälkimmäistä voisi osuvasti käyttää kon- sonanttiyhtymissä, joissa klusiili on jälki- komponenttina (esim. laiskia), mutta kon- sonanttiyhtymien klusiileissa tätä merkin- tätapaa ei kirjassa kuitenkaan missään yh- teydessä käytetä. (Kiitän Tiit Hennostea näitä merkintätapoja koskevasta keskuste- Iusta.)
Johdanto-osan jälkeen alkaa varsinai- nen vertailusanasto. Virolais-suonialainen osa on 153-sivuinen (s. 27-180), suomalais- virolainen osa l23-sivuinen (s. 183-306).
Näin suurta eroa selittää varsinkin se, että suomalais-virolaisesta osasta puuttuu ınel- koisesti sellaista aineistoa, jota virolais- suoınalaisessaosassa on; näin siis sanakir- ja palvelee perusteellisemmin suomalaista, joka löytää vertailtavaa monille sellaisille- kin viron sanoille,joiden suomalaiselle ris- kisanaparille virolainen ei löydä sanaston suomalais-virolaisesta osasta vertailukoh- taa. Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi viron arvata. helisrada, hfíiivel `höylä` (vrt. suo- men hiiveli), iln1(a)lı`kkıı.s' `maailmallisuus`
(vrt. suomen ilnıeikkjfvs), kunde, /acliııja ladina, laine-pesye, maatee, oodalfı lasia, pika-alkuiset sanat, poliís, raba, .s'iı`ıı, reisxs, regílcııı l,siis, süıtııı itunnístus;rabada. riliir, röus, tiiötcıdcı, vaatekapp, vasta, vcasiklıı cıs' ja iiöıııcıjcı. Virolais-suomalaista osaa pai-
suttaa edelleen se, että saman riskisanan eri muotoja esitetään tarpeettomasti omina hakusanoinaan. Esimerkiksi kodııııı ai/-ha- kusanan lisäksi esitetään erikseen kadu- ınaileja kodumcıilt, mutta suomalais-viro- laisesta osasta puuttuu koko k‹›ro-, kori- pesye.
Puhtaasti tekniseltä kannalta sivumää- rien eroa lisää pieneltä osaltaan se, että vi- rolais-suomalaisessa osassa on kirjaimilla b, ö, aja ö kullakin omatjaksonsa (vaikka sekä b-alkuisia että ö-alkuisia sanoja on kumpiakin vain kaksi, ne ovat omalla sivul- laan), kun taas suomalais-virolaisessa osas- sa ä- ja ö-alkuiset riskisanat on yhdistetty samalle sivulle eikä b-alkuisia ole mukana lainkaan.
Vertailusanakirja ei ole aiempia sanas- toja niin paljon laajempi kuin pelkän sivu- määrän perusteella voisi olettaa, sillä ensik- sikin teksti on aseteltu niin väljästi, että muistiinpanoille on tilaa melkein yhtä pal- jon kuin välilehditetyssä laitoksessa: haku- sanojen tai hakusanarypäiden välissä on tyhjä rivi, ja täysimittaisia rivejä on niin harvassa, että useimmilla sivuilla on enin- tään yksi oikeaan laitaan asti ulottuva rivi.
Tämä on ainakin asianharrastajan kannalta kyllä pelkästään myönteinen seikka, sillä omat merkinnät mahtuvat vaivatta tekstin lomaan. Toiseksi eniten sivumäärää paisut- taa _ esimerkiksi Sikkin tiiviiseen sanas- toon verrattuna _ se, että melkein koko aineisto on esitetty kahteen kertaan: sanas- tossa on erikseen virolais-suomalainen ja suomalais-virolainen osa. Tästä on se etu.
että kummankin kielen sanat ovat syste- maattisesti aakkosjärjestyksessä _ Sikk on aakkostanut aineistonsa viron mukaan,jol- loin suomalainen käyttäjä löytää helpom- min oudon vironkielisen sanan selityksi- neen. ja eräissä Virossa ilmestyneissä sanas- toissa aineisto on taas ymmärrettävästi aak- kostettu suomen mukaan, siis virolaisen tarpeista lähtien.
Kolmanneksi sanaston sivumäärää pai- suttaa se, että tekijät ovat kelpuuttaneet mukaan aivan perifeerisiäkin tapauksia täy- sin tasaveroisina sellaisten tapausten kans- sa, jotka ovat todella olennaisia. Osa peri- feerisistä tapauksista on nähtävästi saatu Sikkin sanastosta _ kuten suuri osa olen- naisistakin tapauksista. Sikkin sanastosta ovat peräisin Alvren ja Vodjan suomenkie- lisinä esittämistä mm. aasa. anne. epäkaí- no (joka tosin on mainittu vain viron eba- kaine-sanan suomalaisena vertailuparina, ei sentään itsenäisenä suomenkielisenä haku- sanana) ja kapi. Muita, vertailusanastossa peräti suomen kielen hakusanoina esitetty- jä tapauksia ovat mm. epuıı tta ıılzajura,. hereiıQjıı /ıkerta, kílu, luore : luortehet,tí, néiljiiiıı eız,oaroıı ,patusrtaa, pilzta ja vílzak- ka; näistä osa esiintyy myös virossa aiem- min ilmestyneissä riskisanastoissa, mutta minkäänlaista lähdeluetteloa ››Pulma poi- kineen›› ei sisällä. Esimerkiksi leikkimie- lisessä virolaiskirjasessa ››Soome-eesti eksitussönastik›› vuodelta l99l esiintyy mm. lıajura. joka vertailusanakirjaan kui- tenkin on otettu mukaan ilmeisen vakavas- sa tarkoituksessa. Tällainen perifeerinen.
osaksi jopa konstruoidun tuntuinen sanas- to tuntuu turhalta painolastilta; sanastolle olisi ollut eduksi,josjoku suomea äidinkie- lenään puhuva olisi kriittisesti tarkastanut suomalaisen osuuden. Tällöin olisi ehkä mukaan saatu myös eräitä uudehkoja mut- ta varsin yleisiä merkityksiä, esimerkiksi adjektiivin edullinen merkitys 'huokeahin- tainen` _ suomessa kun halpa näyttää ole- van kärsimässä samaa kohtaloa, joka sen osaksi on jo koitunut virossa.
Lukijaa häiritsee vähemmän mutta sa- nastoa paisuttaa pahemmin se, että ver- tailusanastossa luetellaan toisinaan tietyn riskisanan johdoksia, joskus jopa taivu- tusmuotoja, omina hakusanoinaan, vaikka ne ovat semanttisesti täysin läpinäkyviäja suoraan johdettavissa kantasanastaan. Niin- pä sivulla 34 on viron eru-alkuisiajohdok- sia ja partisiippeja lueteltu pitkästi omina hakusanoinaan (erutada, eruraruıza.erurıı - da, erutımud,eı'ııtıı.s),janiitä kaikkia kont- rastoidaan suomen ero-aikuisiin, vastaavan- näköisiin johdoksiin. Sama laaja käsittely toistuu sivulla 188, missä samoja muotoja vertaillaan uudelleen suomi lähtökohtana.
Aivan vastaavalla tavalla sivulla 36 lialb- adjektiivin lisäksi esitetään erillisenä haku- sanana mm. komparatiivi halvenı; sivulla l9l sama toistuu suomen suunnasta. Jo Sik- kin mainitseman verbin kallistadcı `syleillä`
lisäksi esitetään sen johdos kallisrus, jonka Sikk on jättänyt redundanttina pois tiiviistä sanastostaan; molemmat käsitellään myös suomalais-virolaisessa osassa.
Toisaaltajoskus on kyllä merkitysvivah- teiden eron takia tarpeen käsitellä kantasa- naajajohdosta eri hakusanoina. Niinpä si- vulla 40 on aivan aiheellisesti erotettu toi- sistaan verbi lıiiiilerada `äänestää` ja sen johdos lıiiäletıısyjolla on tästä verbistäjoh- tuvan merkityksen `äänestys` lisäksi myös karitiiviadjektiiviin lıãiiilerıı perustuva mer- kitys `äänettömyys`. Myös lıalpa-pesyee- seen kuuluvan halvenıacı-verbinkäsittele-
D
minen omana hakusananaan on aiheellista, sillä näin saadaan korostettua sitä, että suo- messa esiintyy paitsi muuhun suomen hal- pa-pesyeeseen liittyvä merkitys 'alentaa hintaa' myös sama 'huonoon' liittyvä mer- kitys kuin virossa.
Sanastosta siis toisaalta olisi varaa kar- sia riskittömiä kuriositeettejaja teorioituja sanoja; myös semanttisesti täysin läpinäky- viäjohdoksiaja taivutusmuotoja voisi kar- sia. Toisaalta sanastoon voisi ehdottaa eräitä lisäyksiä _ tämä on täysin luonnollista, sillä suomen ja viron välisen riskisanaston kartoitus on vielä melkoisesti kesken. Li- säysehdotuksiin, joita seuraavassa esitän, olen saanut kimmokkeen todellisessa kielen- käytössä esiintyneistä riskisanaongelmista.
Demonstratiivien esittely on vertailusa- nastossa yllättävän epäsystemaattista: mu- kana ovat mis ja missä (sekä samassa ry- päässä mm. vironınissa 'messu' ja suoma- laiseksi hakusanaksi esitetty miss) sekä vähemmän ongelmalliset terna ja tämä. Sen sijaan virolaisessa osassa on mainittu siin mutta suomalaisesta puuttuu siinä, ja tärkeä riskipronominien pari see - se puuttuu kum- mastakin osasta. Tämä kaikki vastaa muu- ten täsmälleen Sikkin sanaston kantaa, mutta Sikkillä ovat mukana sekä viron siin että suomen siinä.
Käsittelemisen arvoinen olisi myös sel-
lepärast 'sen takia; tämän vuoksi', koska
suomalainen näyttää helposti sekoittavan tämän riski-ilmauksen viron konneksioon pärast seda 'sen jälkeen'.
Vertailusanaston emä-pesyeestä puut- tuu suomen emätin, vaikka viron emakas on mukana. Kyseessä on kuitenkin mainitse- misen arvoinen riskisanapari: esimerkiksi Noorus-lehdessä julkaistussa suomalaisen turvaseksioppaan vironnoksessa suomen emätin oli käännetty viron sanalla eınakas, joka kuitenkin merkitsee 'kohtua'.
Seuraaviin lisäysehdotuksiini liittyy esimerkkilauseita, jotka ovat peräisin yh-
destä 90-minuuttisesta Suomessa työsken- televän virolaisen haastattelusta. Tämä haastattelu, jonka on tehnyt ja litteroinut Soili Salminen jajonka litteraatio on hänen Helsingin yliopiston suomen kielen pro gradu -työnsä liitteenä, on esimerkkinä sii- tä, miten tärkeää riskisanaston kartoitukses- sa on tutkia kielen käyttöä, riskisanojen esiintymistä kontekstissaan:
- suomen asua, viron asuda 'sijaita' sekä suomen elää, viron elada (mm. 'asua'); nämä riskisanat olivat jo Sikkin sanastossa, ja ne ovat kyllä varsin tärkeitä: ››Suome asujo ihan lähellä Virole»
- suomen kiinnittää, viron kinnitada mm. 'varmistaa': ››Myöhemmin kun tuli, kaikki niikun ekspertiisit, ne myös niiku, kiinnittit että se, oli tämä mies - - ››
- viron medal 'mitali' ja suomen metal- li: ››jokase metalil on ka myös teine puoli»
- modaalinen saada, virossa merkitys mm. 'päästä': ››se oli ihan tyhmä poika ja se ei voinut saada muulla tavalla opiskeli- jakSi»
- suomen saattaa, viron saata 'lähet- tää': ››Virostaki on, saatettu Siperiaan ja, montakymmentä tuhatta ihmistä, ja, pala- nut on kotin niistä, paari tuhatta vaan»
- suomen sama, viron sama palju 'yhtä paljon? ››satatuhatta venäläistä murha sa- man paljo kui neljä tai viisi miljona suoma- laista»
- suomen tarvita, viron tarvitada 'käyt- tää, kuluttaa, pitää': ››työpaikalla tarvittan enemäl, tarvittin enimällä kyl, venäjäja eng- lantia››
- suomen tietää, viron teada mm. 'osa- ta': ››venäjän kieltä pitäs kyl tieDä»
- suomen tulo, viron tulu myös 'hyöty, voitto': ››se vallankaappaus jah tuli Virole ihan, ja Baltian maille ihan niiku tuloksi»;
››joka kieli mitä ihminen opiskele se tule hänellä niikun tuloksı'››; ››Minusta tule se, ihan niikun, tuloksi että, työskentele vähä Suomessa»
Tällaisia lisäysehdotuksia voisi esittää huo- mattavasti enemmänkin, sillä onhan käytän- nössä mahdotonta luetella tyhjentävästi suomalais-virolaista riskisanastoa _ sanas- to ja sen merkitysvivahteet uudistuvat jat- kuvasti. Vertailusanakirja antaa kuitenkin merkittävän panoksen tämän kartoituksen edistämisessä. Tosin suuri osa vertailusa- naston sanoista esiintyy jo aiemmissa sa- nastoissa, mutta mukaan mahtuu vielä mo- nia uusia. Erityisen merkittävänä edistysas- keleena aiempiin riskisanastoihin verrattu- na pidän pyrkimystä muodostaa havainnol- lisia riskisanojen ja -sananmuotojen rypäi- tä. Käsittelen nyt tarkemmin näitä kahta myönteistä seikkaa, uusia riskisanalöytöjä ja sanarypäitä.
Sananmuodostuksen tietä syntyy arvaa- maton määrä riskisanoja, joita _ kuten riskisanoja yleensäkin _ on tuskin mahdol- lista käsitellä kaikin puolin tyydyttävästi, sillä toisaalla vaanii se vaara, ettei käsitte- ly ole läheskään kattava, kun taas tyhjentä- vään käsittelyyn pyrittäessä vaanii se vaa- ra, että painolastiksi kertyy ainakin toisen kielen kannalta täysin vakiintumattomia tapauksia. Vertailusanakirjassa on varsin hyvin pystytty kulkemaan yhdyssanojenja johdosten käsittelyssä kultaista keskitietä, ja kuitenkin mukaan on päässyt sanamuo- dosteita, joita ei ole juuri esiintynyt aiem- missa riskisanastoissa. Sellaisiin olennai- siin riskisanoihin, joita ei huomatakseni ole entisissä sanastoissa mainittu, kuuluu ver- tailusanaston yhdyssanoista mm. elokuu, joka suomessa on kalenteriin liittyvä, jo alkuperäisen läpinäkyvyytensä osittain menettänyt elonkorjuuaikaisen kuukauden nimitys (viron löikuskuu eli augıtst), kun taas virossa elukuu on 'elinkuukautta' tar- koittava täysin läpinäkyvä yhdyssana. Mui- ta riskiyhdyssanoja ovat hingepatt 'synti' (vrt. suomen henkipatto), idariıme 'itärin- tama' (vrt. itärinne), igamees 'jokamies' (vrt. ikämies), ilukäüııal 'koristekynttilä'
(vrt. ilonkyynel), leseleht 'oravanmarja' (suomen leskenlehden nimitys virossa taas on paiseleht), lumemees 'lumiukko' (vrt.
lumimies), paljasjalgne 'ryysyläinen, maankiertäjä' (vrt. paljasjalkainen 'synty- peräinen'), piduking 'juhlakenkä' (vrt. pi- tokenkä 'arkikäytössä oleva kenkä) puu- tara 'puuaita' (vrt. puutarha), vaatekapp 'lasivitriini' (vrt. vaatekaappüja väliskörit 'ulkokorva' (vrt. väilikorva).
Yhdyssanojen käsittelyssä näyttäisi ole- van sikäli redundanssia, että vertailu- sanastossa on esitetty erikseen eräitä yhdys- sanojaja niiden perusosia. Joskus tällainen näennäinen päällekkäisyys on kuitenkin tarpeen. Esimerkiksi maalin virolainen merkitys on 'taulu' (kun taas suomen maa- lin eri merkityksiä kantaa virossa peräti neljä eri sanaa). Yhdyssana öljynıaali(vi- ron ölivärv) on mainittu erikseen: viron ölimaal tarkoittaa 'öljymaalausta', ja vaik- ka tämä merkitys olisi johdettavissa suoraan perusosan merkityksestä, on asia ehkä tar- peen osoittaa yksiselitteisesti, kun suomen nıaalillaon niin monta merkitysvastinetta virossa. Funktionaaliselta kannalta on mie- lenkiintoista, että eräissä tapauksissa muu- ten jokseenkin harmittomilta näyttävät ris- kisanaparit muuttuvat yhdyssanojen osina esiintyessään vaarallisiksi: suomen vaateja viron vaade : vaate 'katse; näkymä; maise- makortti; näkökanta' ovat melko vaaraton riskisanapari, koska sanoilla on niin vähän molemmille sopivia käyttöyhteyksiä, mut- ta viron vaatekapp ja suomen vaatekaappi jo selvästi vaarallisempi; vastaavasti suo- men valo ja viron valu 'kipu' ovat huomat- tavasti vaarattomampi pari kuin suomen valoaistiınusja viron italuaisting.
Vertailusanakirjan myönteisistä puolis- ta tärkeimpänä pidän pyrkimystä muodos- taa riskisanoista ja -sananmuodoista usean jäsenen rypäitä; tällaisia rypäitä on muodos- tettu esimerkiksi sarjasta ilm - ilma -ilman, viron substantiivista liitja suomen substan-
D
tiiveista liito, liitu ja liitto sekä edelleen sarjoista niink :ıningı' -ııiingija nıinkkisekä mood - moodi ja ınuoti - nıuoto.Aakkos- tusseikkojen takia tällaiset rypäät kuitenkin hajoavatjoskus pahasti ainakin toista kiel- tä koskevassa osassa: vironjulıt:juhijajıılıt :juhu sijoittuvat kyllä aakkosissa kauniisti peräkkäin, mutta niiden kanssa äänteellises- ti läheiset suomen juhta jajohto (sekä vie- läjuhti...) joutuvat suomenkielisessä osas- sa aakkostussyistä kauas toisistaan. Rypäi- den muodostuksessa on ongelmana myös se, että virossa voi sananalkuinen lı ääntymättäja aakkosellisen esittämistavan kannalta ovat vaikeita sellaiset parit kuin aukija hauki, aavikkoja haavikko, hirvita- daja irvitada jne.
Vertailusanasto kartoittaa nähdäkseni itse riskisanojen lisäksi myös riskisanaston aakkosellisen esittämisen rajoja: keskeises- tä riskisanastosta alkaa olla jo kohtalaisen hyvä käsitys, se toistuu useimmissa sanas- toissa, mutta monet salakavalat kielikuopat ovat jääneet vain suppean maininnan va- raan, kun esitystapana on aakkosellinen luettelointi, johon liittyy vain hyvin lyhyt merkityksen luonnehdinta. Salakavalia ta- pauksia ovat varsinkin sellaiset, että viron ja suomen sanojen päämerkitykset tai aina- kin eräät yleiset merkitykset ovat yhteisiä, mutta sivuınerkityksissä on eroja. Näiden yhteydessä olisivat tekstiesimerkit tarpeen sanojen käytön valottamiseksi.
Kun vertailusanastossa ei puututa sano- jen käyttöyhteyksiin, on toisinaan _ para- doksaalista kyllä _ esitetty vain riskittömät verrokit muttajätetty käsitteleınåittäsellai- set ilmaukset, joissa sanan käyttö toisessa kielessä on selvästi toisen kielen inter- ferenssiä. Esimerkiksi viron ifastıı-sanztıi suomalaisverrokeiksi on samaan rypääseerı koottu vastaan, vastoin ja vastuu. Kuiten- kin varsinainen riski liittyy siihen, että vi- ron vasta-sanaa käytetään myös merkityk- sessä 'kohtaan, suhteen',ja siitä voi aiheu-
tua sellaista interferenssiä kuin seuraavas- sa virolaisen tuottamassa suomenkielises- sä puhunnoksessa: ››Se näyttä jo, kuinka varovainen pitäs olla, venäläisten ja Neu- vostoliiton, vasta.›› Toinen esimerkki: viron konneksiota sama palju vastaa suomen yhtä paljon, mutta virolainen tuottaa helposti suomea puhuessaan ilmauksen sama paljo.
Voitaneen olla yksimielisiä siitä, että mai- nitunlaisen interferenssin selvittely ei kuu- lukaan ahtaasti ymmärretyn vertailusanas- ton alaan, mutta huomattakoon, miten rajal- lisesti kieltenväliset riskit tulevat silloin käsitellyiksi.
Alvren ja Vodjan vertailusanastosta on eniten hyötyä minun kaltaiselleni kielen ınonitulkintaisuudenja riskisanaston tutki- jalle, jolle se on hyvä aineslähde. Myös moni opettaja voi saada siitä hauskaa aineis- toa oppilailleen esitettäväksi. Mutta sanas- tosta tuskin on kovinkaan paljon hyötyä kääntäjälle tai kielenopiskelijalle: edellinen tarvitsee tekstiesimerkkejä ja tarkempaa tietoa riskisanojen merkitysvivahteista ja käyttöyhteyksistä.jälkimmäinen taas tarvit- see tietoa kielen koko sanastosta, ei pelkäs- tään riskisanoista _ kummankin kannattaa siis mieluummin käyttää laajaa tavallista sanakirjaa. Eri asia olisi,jos riskejä valotet- taisiin esimerkkilauseiden, mielellään au- tenttisten tekstinäytteiden avulla; silloin kyseessä voisi olla hyödyllinen apuneuvo myös kääntäjille ja kielenopiskelijoille.
Vakiintuneita ilmauksiaja fraseologiaa olisi muutenkin tarpeen käsitellä laajem- min. Esimerkiksi våirien nimityksiin liittyy sellainen ero, että silmään lyömisen yhtey- dessä puhutaan suomessa nıustan silmän saamisesta, virossa sinisen. Näin selittyy seuraava virolaisen puhujan toteamus ka- turyöstelijöistä: ››pitäs luovutta lompakko tai vaate tai saat sinise silmä tai mitä muuta»
Suomen ja viron välisten riskisanojen kartoituksen tähänastiset tulokset on verrat- tain tyhjentävästi esitetty Alvrenja Vodjan
vertailusanastossa. Aihepiirissä riittää kui- tenkin vielä tutkimista. Itse toivoisin tähän- astista aakkosellista käsittelyä täydentä- mään sellaista funktionaalisesta näkö- kulmasta tehtyä riskisanastotutkielmaa. jos- sa valotettaisiin riskisanojen esiintymistä todellisessa kielenkäytössä: tärkeää olisi myös tarkastella sellaisia konneksioita. jois-
sa yleensä riskitön yhteinen lekseemi muut- tuu riskialttiiksi (kuten edellä käsitellyt sama ja vastu).I
KLAUS LAALO
Suonieı ikielen laitos; PL 3 (Fabianinkatu 33), 00014 Helsingin yliopisrto
Sähköposti: laalo@ec.lıel.siıiki._ fi
ETYMOLOGIAA ETELÄ-EUROOPASTA
Yakov Malkiel Etymo/ogy. Cambridge University Press, Cambridge |993.><|| + 223 s. ISBN 0-52 I -3 I l66-7.
erkeleyn yliopiston romaanisten kiel- B ten professori Yakov Malkiel on koon- nut kirjaan nimeltä ››Etymology» laajan jakson indoeuropeistiikan historiaa. Kirjan nimenä moinen voisi kyllä antaa odottaa muunkinlaista sisältöä. Yleisesityksiä ety- mologiasta tieteenalana ei ole näihin saak- ka ollut olemassa kovinkaan monia: tunne- tuin näistä lienee saksalaisen Elmar Seebol- din »Etymologie (eine Einführung am Beis- piel der deutschen Sprache)» vuodelta
l98l,joka on luonteeltaan metodinen.
Malkielin kirja on katsaus etenkin ro- maanisten kielten etymologisen tutkimuk- sen historiaan l800-luvun alkupuolelta nykypäiviin. Suurelta osin ja varsinkin l800-luvun osuudessa kirjassa tarkastellaan etymologisen tutkimuksen kehitystä myös laajemmasta indoeuropeistiikan näkökul- masta. Pääpaino on kuitenkin melko ahtaas- ti romanistiikassa. Koko etymologinen tut- kimustraditio on tietysti kehittynyt varsin pitkälti indoeurooppalaisten kielten paris- sa. ja romaaniset kielet ovat monelta osin tällä tieteenalalla pioneereja. mutta toisaalta myös kehitykseltään varsin poikkeukselli-
@D
sia. Romaanisten kielten etymologinen tut- kimus pohjautuu kauttaaltaan latinaan, ja koko tutkiınusalalla ei välttämättä usein- kaan edes harhauduta latinan taakse. Jo germaanisten kielten kohdalla etymologi- nen tutkimus onjonkin verran erilaista, kun huomioon tulee otetuksi myös sellaisia kie- len vaiheita. joista ei välttämättä ole ole- massa kirjallisia dokumentteja.
Tyystin toisenlainen on etymologinen tutkimusmetodi monien muiden kielten eikä vähiten oman kielikuntamme etymo- logisessa tutkimuksessa. Tästä ei Malkielin kirjasta löydyjuuri ainuttakaan esimerkkiä.
Siinä ensimmäinen syy. miksi lukija (eten- kin tällainen ››toiskielikuntalainen››ja vie- lä etymologi) kokee pienen pettymyksen senjälkeen. mitä on kirjan nimen perusteel- la odottanut. Vaikka kyseessä onkin tutki- mushistoriallinen eikä niinkään metodolo- ginen teos. odottaisi silti edes esimerkin- omaista viittausta muidenkin kuin tutuim- pien indoeurooppalaisten kielten etymolo- giseen tutkimukseen. Onhan koko tieteen- alankin metodinja tutkimustradition kehit- tyıniseen vaikuttanut myös esim. suoma-
D VlRlTTÄlÄ 2/1995
