Luetteloinnin tekijyyskäsitteestä näkymä

(1)

Luetteloinnin tekijyyskäsitteestä

Koho, Leena, Luetteloinnin tekijyyskäsitteestä. [The principle of authorship in cataloguing]. Kirjastotiede ja informatiikka, 2(3): 69—74, 1983.

The principle of authorship, the determinant of the Anglo-American cataloguing tradition, is analysed in the light of the British Museum Rules, the codes of Cutter and Lubetzky, the Paris principles and the AACRs.

It is pointed out that there is no agreement on which one of the two functions of the catalogue, the collocative or bibliographic, or the finding- list function, is to be preferred. Respectively, the authorship may be founded on the intellectual responsibility of the content of the work, or it may be seen as an identification-tag of the book. In the absence of sound theory, cataloguing and catalogues lack consistency and precision. A new perspective, that of the user, is proposed.

Address: Kairatie 3 A 3, SF-96100 Rovaniemi 3

T a r k a s t e l e n tässä artikkelissa a n g l o a m e r i k - kalaisen kirjastoluetteloinnin t e k i j y y s k ä s i t e t - tä. Tekijyys on t ä m ä n t r a d i t i o n piirissä käsi- t e t t y laajimmin, mistä s e u r a a j o u k k o epäjoh- d o n m u k a i s u u k s i a j a ristiriitaisuuksia sekä säännöstöjen sisällä e t t ä niiden välillä. A i h e t - t a m i e l e n k i i n n o n h e r ä ä m i s e e n on r u n s a a s t i . Toinen p e r u s t e l u aiheen esille ottamiseen on suomalaisen l u e t t e l o i n n i n tila. Suomi on pit- k ä ä n ollut kilpailevien p e r i n t e i d e n v ä l i m a a s - toa. Tieteellisten kirjastojen v a n h i n l u e t t e - l o i n t i t a p a sai v a i k u t t e e n s a S k a n d i n a v i a n m a i t t e n k a u t t a Saksasta. A n g l o a m e r i k k a l a i - n e n tyyli, j o k a yleisissä kirjastoissa vallitsi, v a h v i s t u i tieteellisellä puolella S u o m e n k i r - jastojen luetelointisääntöjen i l m e s t y t t y ä v u o n n a 1972. K e h i t y s j a t k u i , ja n y k y i n e n säännöstö p e r u s t u u a n g l o a m e r i k k a l a i s e e n koodiin.

T e k i j y y d e n m e r k i t y k s e n m u u t o s u u d e n koodin m y ö t ä ei Suomessa ole h e r ä t t ä n y t k e s - kustelua, josta olisi d o k u m e n t t e j a : m e r k i t y s lienee y m m ä r r e t t y . S e u r a a v a s s a t a r k a s t e l u s s a p y r i n y m m ä r t ä m ä ä n t e k i j y y d e n k ä s i t e t t ä h i s - t o r i a n s a valossa. T a r k a s t e l e n e s i m e r k i n o m a i -

sesti m u u t a m i a a n g l o a m e r i k k a l a i s i a koodeja, j o t k a o v a t t u o n e e t p e r i n t e e s e e n jotain olen- naisesti u u t t a . T a r k a s t e l t a v a t koodit ovat siten s e u r a a v a t :

(i) B r i t i s h M u s e u m i n s ä ä n n ö t 1841 e n s i m - m ä i s e n ä k i r j o i t e t t u n a s ä ä n t ö k o k o e l m a - n a j a t e k i j ä l u e t t e l o i n n i n teorioiden l ä h - teenä;

(ii) Charles A. C u t t e r i n säännöstö Rules for a d i c t i o n a r y catalog 1876. C u t t e r toi s ä ä n t ö i h i n i l m o i t e t u t p e r i a a t t e e t ;

(iii) S e y m o u r L u b e t z k y n v a i k u t t a m a Code of c a t a l o g u i n g r u l e s 1960. L u b e t z k y p y r k i s e l v e n t ä m ä ä n erityisesti y h t e i s ö - t e k i j ä n k ä s i t e t t ä ;

(iv) I n t e r n a t i o n a l Conference on Cataloguing P r i n c i p l e s 1961. Pariisin k o k o u k s e n a n t i oli toistaiseksi la j i m m i n h y v ä k s y t t y koodiluonnos; j a

(v) A n g l o - A m e r i c a n cataloguing rules 1967 j a 1978 (AACR). Koodin kaksi viimeistä laitosta osoittavat h o r j u v a a t e k i j y y s k ä - sitystä y h d e n m u k a i s t e n k i n p e r i a a t t e i d e n pohjalta lähtien.

(2)

Tekijyyden peruskäsitteitä L u e t t e l o n f u n k t i o t

Tekijyys on kiinteässä yhteydessä luettelon tavoitteisiin. Sekä tekijyyden että tavoitteiden tarkastelussa havaitaan kahdenlaista ko- rostusta: korostetaan joko luettelon osoittavaa tai kokoavaa funktiota.

Luettelon osoittavaa funktiota painotettaes- sa tekijyys on keskeinen teoksen tunnistetieto.

Tekijyyden kriteeri on muodollinen: tekijän nimi on yhtä kuin teokseen kiinteimmin liit- tyvä tai sen merkitsevin sana. Luettelointi tapahtuu välittömästi, suoraan kirjasta, ja noudattaa nimiösivun tietoja. Luettelosta muodostuu kokoelman kartta, joka takaa sen, että kirja löytyy kirjastosta, mikäli sitä kysy- tään nimiösivun tiedoilla.

Kokoavan funktion korostuessa luettelo pyrkii kokoamaan bibliografisia yksiköitä:

tietyn tekijän tuotantoa ja tietyn teoksen eri laitoksia yhteen paikkaan. Nimiösivun sanamuoto ei riitä tekijyyden kriteeriksi, joksi useimmin muodostuu älyllisen vastuun periaate. Tämän mukaan tekijäksi katsotaan teoksen tiedollisen tai taiteellisen sisällön olemassaolosta tai luomisesta pääasiassa vastuussa oleva henkilö tai ryhmä.

T e k i j ä t y y p i t

Koodien ilmaisemattomat taustaoletukset näkyvät suhtautumisessa eri tekijätyyppei- hin. Tarkastelun kohteiksi olen eri tyyppis- ten tekijöiden teoksista valinnut ne, joissa tulkintaerot ovat suurimmat: yhteisöjen teokset sekä monitekijäiset teokset, joissa kysees- sä on jakautuva tekijävastuu, esimerkiksi toi- mitetut teokset, kokoelmat ja seurannais- teokset. Älyllisen vastuun periaatteen kan- nalta olen joissakin tapauksissa tarkastellut salanimellä julkaistuja teoksia.

Tekijyyden kehitys säännöstöjen valossa T e k i j y y s B r i t i s h M u s e u m i n s ä ä n n ö i s s ä

British Museumin säännöissä luettelon osoittava funktio korostuu, joskaan luettelon tavoitteita ei ilmoiteta. Nimiösivua käsitel- lään kirjan tunnistamisvälineenä. Tästä seuraa esimerkiksi se, että vaikka nimiösivulla mainittu tekijä tiedettäisiin virheelliseksi, teos luetteloidaan tämän nimen mukaan. Te- ki jyyttä periaatteena ei näin ollen tarvitse

määritellä. Johdonmukaisesti kokoelmat luetteloidaan kokoajan nimen mukaan, mikäli tämä mainitaan nimiösivulla, muussa tapauksessa teosta pidetään anonyyminä. (1, s. 23)

Anonyymien teosten käsittely vahvistaa tulkintaa, että tekijä käsitetään nimiösivun merkitsevimmäksi sanaksi. Kirjaukseksi py- ritään valitsemaan nimiösivulla esiintyvä henkilön nimi silloinkin, kun kyseessä ei ole tekijä, esimerkiksi juhlakirjan kohdehenkilö tai nimekkeessä muuten esiintyvä nimi. Jos tällaista ei ole, valitaan kirjaukseksi ryhmä, joka vastaa teoksen syntymisestä, tai paikannimi, muu erisnimi, ensimmäinen substantiivi tai nimekkeen ensimmäinen sana, tässä jär- jestyksessä (2).

Yhteisön nimi valitaan kirjaukseksi silloin, kun yhteisö kokonaisuutena on sopinut teoksen sisällöstä (1, s. 26). Yhteisöä ei pidetä teki- jänä, sana »tekijä» (author) esiintyy vain säännöissä, jotka käsittelevät henkilöitä (3).

Jonkinlaista älyllisen vastuun periaatetta yh- teisöön kuitenkin sovelletaan. Tästä tulee pe- rusta, jolta myöhemmät koodit jatkavat yh- teisön vastuullisuuskyysmyksen kehittelyä (1, s. 27).

T e k i j y y s C u t t e r i n s ä ä n n ö i s s ä Cutterin säännöstö on ensimmäinen periaa- tesäännöstö, joka ilmoittaa tavoitteensa (1, s.

38). Luettelon tavoitteena on

(i) tehdä mahdolliseksi sellaisen kirjan löy- tyminen, josta joko tekijä, nimeke tai aihe tiedetään,

(ii) näyttää, mitä kirjastossa on tietyltä tekijältä, tietystä aiheesta ja tietynlai- sesta kirjallisuudesta,

(iii) avustaa kirjan valinnassa sen laitoksen perusteella (bibliografisesti) tai sen luonteen perusteella (kaunokirjallinen tai aiheen mukainen).

Ensimmäinen kohta edustaa osoittavia, muut kokoavia funktioita. Näiden keskinäi- sestä tärkeysjärjestyksestä annetaan ohje, että on valittava kirjaus,

(i) jota kirjaston käyttäjät todennäköisesti ensin etsivät,

(ii) joka sopii yhteen muiden kirjausten kanssa,

(iii) joka kokoaa vähiten kirjauksia paikkaan, jossa on vaikea järjestää ne hel- posti löytyviksi, kuten paikannimien kohdalle. (4, s. 12)

(3)

Tekijäksi määritellään henkilö, joka kirjoit- taa kirjan; laajemmassa mielessä se, joka on aiheuttanut kirjan olemassaolon panemalla yhteen useiden tekijöiden kirjoituksia, siis toimittaja tai kokoaja. Henkilöryhmiä, esimerkiksi seuroja, pidetään lehtiensä, raport- tiensa ja tiedonanto jensa tms. tekijöinä.

(4, s. 14)

Täit (1, s. 39) tulkitsee tekijyyden määritel- män älyllisen vastuun periaatteeksi ja pitää Cutteria enemmän kuin ketään muuta käsit- teen luojana. Periaatteen mukaisesti kirjan uusi laitos luetteloidaan alkuperäisen tekijän mukaan, mikäli kirjasta ei ole tullut olennai- sesti uusi teos. Kommentaari, jossa alku- teksti on täydellisenä, luetteloidaan alkupe- räisen tekijän mukaan. (4, s. 30) Jos kirja on kuvitettu ja kuvitus muodostaa siitä huomat- tavan osan, sekä kirjoittajaa että kuvittajaa pidetään tekijöinä. Tämä pätee myös kartto- jen laatijaan ja arkkitehtiin mutta ei valoku- vaajaan. (4, s. 29)

Älyllisen vastuun korostaminen näkyy edelleen siinä, että anonyymeinä julkaistut teokset kirjataan tekijöiden mukaan, jos ne ovat tiedossa (4, s. 26) Salanimellä julkaistut luetteloidaan pääsääntöisesti henkilön todel- lisen nimen mukaan, paitsi jos salanimi on tunnetumpi (4, s. 29).

Vastuuseen perustuva tekijyys sisältää yh- teisöt. Yhteisö on teoksen tekijä, jos teos julkaistaan yhteisön nimissä tai alaisuudessa (4, s. 41). Yhteisötekijää suositaan nimekekir- jauksen, ei niinkään henkilötekijän vastinee- na. Taitin (1, s. 47) tulkinta asiasta on se, että yhteisön tekijyys ei perustuisi älylliseen vastuuseen vaan olisi mukavuussyistä omaksuttu käsite, jolla vältettäisiin nimekkeen mukainen luettelointi. Cutter '(4, s. 40) tosin käyttää käyttäjän mukavuutta yhteisökirjauksen toi- sena perusteluna, mutta ensimmäinen on, että »nämä yhteisöt OVAT, ei vain omien asiakirjojensa, vaan kokonaisten kokoelmien- sa tekijöitä». Pidän perustelua yhdessä sana- muodon »yhteisön nimissä» kanssa vastuullisuusperiaatteen ilmauksena.

Toisin kuin edeltäjänsä, Cutter kehittää käsitteistöä tuomalla mukaan tavoitteiden ja tekijyyden määrittelyt, jolloin tekijyyden ala laajenee ja luettelo kehittyy bibliografiseen suuntaan.

T e k i j y y s L u b e t z k y n m u k a a n

Seuraavissa koodeissa, Cataloguing rules 1908 ja ALA catalog rules 1941, kokoavat

funktiot painottuvat. Tekijyyden sitominen älylliseen vastuuseen tuottaa kirjauksia, joilla ei ole suhdetta nimiösivun tietoihin. (1, s.

89—90) Seymour Lubetzkyn ehdotus uudeksi koodiksi toteutetaan.

Lubetzkyn koodiehdotus muistuttaa British Museumin sääntöjä: tekijyyttä periaatteena ei tarvita. Tekijän nimi ja nimeke ovat kirjan olennaisimmat tunnistetiedot, ja kirjaus teki- jän nimen ja tämän puuttuessa kirjan nimen mukaan on perustavaa laatua oleva tapa saa- vuttaa luettelon tavoitteet. Ohjeisto erilaisia bibliografisia tilanteita varten on tarpeen silloin, kun ei ole ilmeistä, ketä tulee pitää teki- jänä. (5, s. 60)

Tarkoitusperät, jotka luettelolla tulee saa- vuttaa, ovat

(i) tehdä käyttäjälle mahdolliseksi päätellä, onko kirjastossa kirja, jonka hän haluaa, (ii) näyttää luettelon käyttäjälle, mitä tie-

tyn tekijän teoksia ja mitä tietyn teoksen laitoksia ja käännöksiä kirjastossa on (5, s. 36).

Tavoitteet sisältyvät Cutterin periaattei- siin, jotka oli laadittu kokoomaluetteloa varten. Tavoitteiden tärkeysjärjestystä ei ilmoiteta.

Koodissa tekijyys määritellään siten, että henkilön teos, huolimatta esitystavasta tai välineestä, luetteloidaan tämän henkilön nimen mukaan teoksen tekijänä. Tekijä on henkilö, jonka teos esitetään, ei se, joka laa- tii teoksen tietyn laitoksen tai esitysmuodon.

Jos henkilötekijää ei ole nimetty teoksessa, vaan hänet voidaan päätellä muista lähteistä, nimi lisätään. (1, s. 94—95) Tekijyyden älylli- sen vastuun hylkääminen ei siten toteudu ehdottomana. Vastuu tulee esille myös haamukirjoittajan tapauksessa (avowed authorship): teos luetteloidaan siitä ajatuksellisesti vastuussa olevan henkilön mukaan (1, s. 95—

96).

Osoittavat funktiot korostuvat useissa sään- töjen kohdissa. Teoksen uudistettu laitos, joka julkaistaan uudistajan nimellä, luetteloidaan tämän, muussa tapauksessa alkuperäi- sen tekijän nimen mukaan (1, s. 99). Antologia ja kokoelma kirjataan toimittajan tai kokoajan mukaan, jos nimi mainitaan nimiösivulla (1, s. 97). Jatko- ja täydennysosat luetteloidaan niiden omien tekijöiden mukaan, jos osat on julkaistu erillisinä (1, s. 98), samoin hakemistot ja konkordanssit (1, s. 100).

Yhteisökysymyksessä Lubetzky pyrkii sään- töjen rationalisointiin ja yksinkertaistami- seen. Yhteisöt, joilla on erottuva nimi, kirja-

(4)

taan nimensä mukaan (5, s. 28) vastoin aikai- sempia tapoja käyttää paikannimiä ja muoto- kirjauksia. Yhteisön nimen mukaan luetteloidaan teos, joka eksplisiittisesti tai implisiitti- sesti edustaa yhteisön toimintaa, tiedonantoa tai muuta tuotetta. Yhteisön tekijyys tulee lähelle henkilön tekijyyttä. Tapaukset, joissa teoksella on sekä henkilö- että yhteisötekijä, käsitellään samoin kuin haamukirjoittajan teokset (1, s. 102).

Lubetzky kehittää luettelointia välittömään suuntaan. Tekijä on tunnistetieto, mistä luon- nollisesti seuraa, että myös yhteisö voi olla tekijä.

P a r i i s i n p e r i a a t t e i d e n t e k i j y y s

Pariisin luettelointikokous vuonna 1961 oli kansainvälinen tapahtuma, jossa angloame- rikkalainen, saksalainen ja pohjoismainen perinne kohtasivat. Kokouksen periaatelau- suma oli tarkoitettu yleisluontoiseksi koodiksi, jolle kansallisten säännöstöjen oli mää- rä rakentua.

Luettelon tavoitteet seuraavat Cutterin ja Lubetzkyn käsityksiä: luettelon tulee kyetä osoittamaan,

(i) onko kirjastossa tietty kirja, josta mainitaan sen tekijä ja nimeke, tai jos tekijää ei ole mainittu kirjassa, pelkkä nimeke, tai jos tekijä ja nimeke ovat so- pimattomia tai riittämättömiä iden- tifiointia varten, sopiva nimekkeen kor- vike, ja

(ii) mitä tietyn tekijän teoksia, ja tietyn teoksen laitoksia kirjastossa on (6, s.

91—92).

Älyllisen vastuun periaatteen nojalla teki- jäksi määritellään henkilö tai yhteisö, joka on luonut teoksen tai on vastuussa sen sisällöstä, järjestyksestä tai muodosta (6, s. 118). Mää- rittely sisältää toimittajan ja kokoajan. Siitä huolimatta kokoelmat tulee pääsääntöisesti luetteloida nimekkeen mukaan, paitsi jos kokoajan nimi esiintyy korostetusti nimiö- sivulla (6, s. 95). Nimiösivun sanamuoto ohit- taa tässä älyllisen vastuun kriteerin, jota puo- lestaan sovelletaan mukaelmiin (6, s. 112).

Yhteisö hyväksytään tekijäksi, jos sillä on nimi (6, s. 119). Kirjausta määrättäessä tulee yhdessä nimiösivun tekstin kanssa ottaa huomioon teoksen luonne. Kirjaus tulee tehdä

yhteisön nimen mukaan, kun teos luonteel- taan on välttämättä yhteisön kollektiivisen ajattelun tai toiminnan ilmaus tai kun nimiö- sivun sanamuodosta, yhdessä teoksen luonteen kanssa, selvästi käy ilmi, että yhteisö on kollektiivisesti vastuussa teoksen sisällöstä (6, s. 93—94).

Yhteisön tekijyyden muodollista hyväksy- mistä on pidetty angloamerikkalaisen tradition voittona saksalaisesta, keskieurooppalai- sesta ja pohjoismaisesta tavasta pitää yhtei- söjen teoksia anonyymeinä, jos henkilö teki- jää ei mainita (esim. 1, s. 112). Periaate ei kokouksessa hyväksytyssä muodossa kuiten- kaan toteutunut. Kansallisbibliografioilla on selvä taipumus pysytellä maidensa entisissä traditioissa (7).

AACR

Angloamerikkalaisen perinteen viimeisim- mät säännöstöt ilmoittavat noudattavansa Pariisin kokouksen tavoitteita (8, s. 3; 9, s.

vii), mutta eroavat toisistaan jo tekijyyden määrittelyissä.

Tekijyys on AACR l:ssä perinteen laajim- pia, koska se sulkee piiriinsä yhteisöt, toimit- tajat ja kokoajat ja joissakin tapauksissa kausijulkaisujen laatijat. Tekijyys perustuu vastuuseen teoksen älyllisestä tai taiteelli- sesta sisällöstä. (8, s. 266) Yhteisö rinnaste- taan henkilöön, joskaan mistään säännöstä ei ilmene, että yhteisö voisi olla toimittajana tai kokoajana (10). Jos valinta henkilö- ja yhtei- sötekijän välillä on epävarma, jätetään yh- teisö huomioon ottamatta (8, s. 31).

Uudessa laitoksessa AACR 2:ssa tekijyyden ala rajoittuu. Määritelmä, jonka mukaan tekijä on henkilö, joka on pääasiallisesti vastuussa teoksen älyllisen tai taiteellisen sisäl- lön luomisesta, sulkee pois yhteisöt, toimitta- jat ja kokoajat (9, s. 284). Korostus on siirty- nyt käsillä olevasta teoksesta alkuperäisen luomiseen.

Yhteisö voi olla pääkirjauksen hakuele- menttinä, mutta rinnastusta henkilötekijään ei hyväksytä. Yhteisön mukaan luetteloitavat teokset ovat hallinnollisia, yhteisöä itseään koskevia tai yhteisön kollektiivista ajattelua ilmaisevia julkaisuja (9, s. 285). Kysymykseen tulevien teoskategorioiden luettelemisessa koodi redusoituu tapaussäännöstöksi.

Erot viimeisten laitosten välillä ovat tun- tuvia. Uusimman laitoksen tekijyyskäsityk- sessä tapahtuu siirtyminen saksalaisen perinteen mukaiseen kapeampaan tulkintaan.

(5)

Tekijyyden kritiikkiä

Se, pidetäänkö tekijyyttä kirjan tunnistetietona vai älyllisen vastuun osoituksena, joh- taa erilaisiin luettelointituloksiin. Horjuvuut- ta esiintyy myös kummankin suuntauksen sisällä. Edellisessä tapauksessa erot ovat pääasiassa muotoseikkoja, jälkimmäistä tar- kastelen vielä muutaman esimerkin valossa.

Vastuun ymmärtäminen luonnollisen hen- kilön ominaisuudeksi nostaa esiin salanimi- tapaukset. Vastuullisuusperiaatteen nojalla tekijyyttä ei voida osoittaa henkilölle, jota ei voida tunnistaa tai jota ei ole. Ratkaisu vaa- tii muita perusteluja.

Seurannaisteosten tapauksessa joudutaan vaihteleviin tulkintoihin. Rajaa, jossa tekijyys siirtyy alkuperäiseltä tekijältä työn jat- kajalle on mahdotonta yksikäsitteisesti osoittaa. Ääritapauksena on kirjallisuudessa jos- kus mainittu esimerkki, jonka mukaan älyl- linen vastuu kaikesta suhteellisuusteoreetti- sesta kirjallisuudesta on Einsteinilla. Älylli- sen vastuun periaatetta kärjistäen hän siten idean isänä olisi kaiken seurannaiskirjallisuu- den tekijä.

Vastuu on siis erotettava siitä älyllisestä tai luovasta panoksesta, jonka seurauksena on teoksen olemassaolo. Myös luovan panoksen periaate on yksin riittämätön tekijyyden selittäjä. Pidän tästä esimerkkinä virkatyönä tehtyjä teoksia, esimerkiksi kirjaston luette- loa. Luettelo kirjataan yleisesti yhteisön nimen mukaan, koska se kuvastaa yhteisön toimintaa, nimittäin sen aineiston valintaa, järjestystä ja sijoittelua. Yksittäinen kirjaus on silti luetteloivan henkilön älyllisen ja luovan panoksen tuote, koodin ja teoksen analy- soimisen ja tulkinnan tulos. Tulkinta ei voi olla yksikäsitteinen, joten lopputulokseen vaikuttaa lueteloivan henkilön osuus.

Jos täsmälliseen ja johdonmukaiseen luet- telointiin pyritään, ei älylliseen vastuuseen tai luovaan panokseen perustuva tekijyys riitä keskeiseksi määrääväksi tekijäksi. Terä- vin kritiikki tekijyyttä kohtaan nousee saksalaisesta luettelointiperinteestä, esittäjänä Domanovszky (11). Hän esittää prioriteettia nimekkeelle jo käytännöllisistäkin syistä:

kaikilla kirjoilla on nimi, mutta kaikilla ei ole tekijää. Tekijän nimi on merkitsevä vain henkilön koko tuotannolle, ei yksittäiselle kirjalle, joka on tuotannon osa. »Ei nimi Thackeray, vaan nimeke Vanity fair, määrit- tää yksittäisen teoksen.» (11, s. 37)

Luetteloiden käyttötutkimuksissa näkyy suuntaus nimekkeen merkityksen korostami-

seen (esim. 12). Käyttötutkimusten lähtökoh- tana on kuitenkin tekijän nimen merkityksen selvittäminen kirjan tunnistetietona, eikä tekijyyden teoreettinen lähestymistapa. Luet- teloija pohtii tekijyyttä periaatteena, käyttä- jä pitää nimiön tietoja kirjan identifiointi- välineinä. Käyttäjän on todettu omissa luet- teloissaan eli bibliografisissa viiteissä käyttä- vän yleisesti nimiösivun tekijämerkintöjä, joista vain osa vastaa luetteloinnin tekijä- elementtiä (13).

Päätelmiä

Tekijyyden käsite on luetteloinnin histo- riassa vaihdellut ajan, koodin, teoreetikon ja soveltajan epäjatkuvana funktiona. Oman oppaamme toteamus »johdonmukaisen luette- lointikäytännön saavuttaminen edellyttää vastuullisuuskysymyksen ymmärtämistä» (14) on tätä taustaa vasten sekä itsestään selvä että mahdoton. Johdonmukaista ymmärtä- mistä ei voida edellyttää luetteloijilta, kun siitä eivät pääse yksimielisyyteen johtavat luetteloinnin tutkijatkaan. Kysymys onkin enemmän sopimuksenvaraisesta asiasta kuin ymmärtämisestä. Jos tekijyydestä ei saada teoriaa, johon pohjautuen voidaan sopia hy- väksyttävistä ja käsitettävistä koodeista, on ratkaisua ryhdyttävä etsimään jostakin muualta. Ehdotan loputtomien pohdiskelujen sijaan käyttäjätutkimusta. Jos luetteloijat eivät tätä tee, älyllinen vastuu luetteloinnin teoriasta siirtyy kustantajien, graafikkojen ja tietojenkäsittelijöiden käsiin merkkijonokysy- mykseksi. Mortimer Tauben (15) varoitus on vaarassa toteutua: jos menneisyyden paino- arvo estää muutosta ja edistystä, luetteloi- jasta tulee karikatyyri.

Kirjallisuus:

1. Täit, James A., Authors and titles. London, 1969.

2. Kokkonen, Oili, Luetteloinnin perusteet. Hki, 1979. S. 72.

3. Carpenter, Michael, Corporate authorship.

Westport, 1981. S. 8.

4. Cutter, Charles A., Rules for a dictionary catalog. 4 rev. ed. London, 1948.

5. Lubetzky, Seymour, Cataloging rules and principles. Washington, 1953.

6. International Conference on Cataloguing Principles, Paris, 9th-18th October, 1961.

Report. London, 1963.

7. Verona, Eva, Corporate headings: their use in library catalogues and national bibliographies.

London, 1975. S. 1.

(6)

8. A n g l o - A m e r i c a n cataloguing rules. British t e x t . London, 1967.

9. A n g l o - A m e r i c a n cataloguing rules. 2 ed. L o n - don, 1978.

10. Koel, Å k e I., Can t h e p r o b l e m s of c o r p o r a t e a u t h o r s h i p b e solved? L i b r a r y r e s o u r c e s &

technical services, 18 (4): 348—354. 1974. S.

353.

11. D o m a n o v s z k y , A., F u n c t i o n s a n d objects of a u t h o r a n d title cataloguing. M u n c h e n , 1975.

12. A y r e s , F . H. et aL, A u t h o r v e r s u s title. J o u r - n a l of d o c u m e n t a t i o n , 24 (4): 266—272. 1968.

13. T a t e , E l i z a b e t h L., M a i n e n t r i e s a n d citations:

one test of t h e revised cataloging code. L i b - r a r y q u a r t e r l y , 33 (2): 172—191. 1963. S. 184.

14. A u d e j e v - O j a n e n , P i r k k o & K a n g a s , Sinikka

& S u h o n e n , I r j a - L e e n a , L u e t t e l o i n n i n opas.

Hki, 1980. S. 32.

15. T a u b e , M o r t i m e r , T h e cataloging of p u b l i - cations of c o r p o r a t e a u t h o r s . L i b r a r y q u a r t e r l y 20 <1): 1—19. 1950. S. 2.