RAVITSEMUS- JA RUOKAKASVATUS KUOPION KAUPUNGIN VARHAISKASVATUKSESSA JA NEUVOLATERVEYDENHUOLLOSSA
Eliisa Girsén Pro gradu –tutkielma Ravitsemustiede Lääketieteen laitos Itä-Suomen yliopisto Huhtikuu/2018
Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta
Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö Ravitsemustiede
GIRSÉN, ELIISA M.: Ravitsemus- ja ruokakasvatus Kuopion kaupungin varhaiskasvatuksessa ja neuvolaterveydenhuollossa
Pro gradu -tutkielma, 67 s. ja 4 liitettä (51 s.) Ohjaajat: FT Katri Juntunen
shAMK, TtM Säde Rytkönen TT Tanja Tilles-Tirkkonen Huhtikuu 2018
Avainsanat: Ruokakasvatus, ravitsemuskasvatus, indikaattorit (ravitsemus)
RAVITSEMUS- JA RUOKAKASVATUS KUOPION KAUPUNGIN VARHAISKASVATUKSESSA JA NEUVOLATERVEYDENHUOLLOSSA
Tausta. Ruoka- ja ravitsemuskasvatuksella tarkoitetaan niitä toimia, joilla edistetään lapsen myönteistä suhtautumista ruokaan ja ruokailuun sekä terveitä ruokailutottumuksia (VRN 2018).
Ruoka- ja ravitsemuskasvatusta voidaan antaa mm. varhaiskasvatuksessa sekä neuvolaterveydenhuollossa, joka tavoittaa kaikki lapset, myös ne, jotka eivät kuulu varhaiskasvatuksen piiriin. Oikeanlaisella ohjauksella varhaiskasvatuksessa ja neuvolassa voidaan vaikuttaa positiivisesti lasten ruokailutottumusten kehittymiseen ja sitä kautta myös lihomisen ehkäisyyn.
Tavoitteet. Tämän työn tavoitteena oli selvittää ruoka- ja ravitsemuskasvatuksen toteutumista Kuopion kaupungin varhaiskasvatuspalveluissa ja neuvolaterveydenhuollossa. Lisäksi tavoitteena oli luoda Kuopion kaupungilla ehdotus indikaattoreista, joilla ravitsemus- ja ruokakasvatuksen toteutumista tavoitteiden mukaisesti voidaan seurata, ja hyödyntää ruokakasvatuksen kehittämistyössä sekä kaupungin hyvinvointikertomuksessa.
Aineisto ja menetelmät. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselytutkimuksella, joka lähetettiin sähköisesti kaikille varhaiskasvatuksen kasvatushenkilöstöön kuuluville, päiväkotien johtajille, perhepäivähoitajille ja lastenneuvoloiden terveydenhoitajille. Tulokset käsiteltiin MS Excel- taulukkolaskentaohjelmistolla ja SPSS-tilasto-ohjelmistolla.
Tulokset. Varhaiskasvatuksen henkilöstöstä, perhepäivähoitajista ja neuvolaterveydenhoitajista suurin osa oli osallistunut ravitsemus- ja ruokakasvatusta käsittelevään koulutukseen ja ruokakasvatusmenetelmät (mm. Sapere ja pedagoginen ruokalista) olivat heille tuttuja. Päiväkotien välillä oli eroja, kuinka paljon ravitsemus- ja ruokakasvatukseen panostettiin. Päiväkotien johtajien mielestä merkittävin este ravitsemus- ja ruokakasvatuksen toteutukseen olivat arvot ja asenteet.
Perhepäivähoitajille ruoka- ja ravitsemuskasvatus oli osa arkitoimintaa. Neuvoloissa ravitsemusohjaukseen oli olemassa paljon materiaaleja, mutta neuvolakäynneillä ravitsemusohjaukseen jäi niukasti aikaa.
Johtopäätökset. Ravitsemus- ja ruokakasvatus ei ole vielä juurtunut osaksi arkitoimintoja, vaan ajatellaan erilliseksi suoritukseksi. Ruoka- ja ravitsemuskasvatuksen integroituminen osaksi muuta päivähoidon toimintaa edellyttää tietoisuuden lisäämistä ruoka- ja ravitsemuskasvatuksen myönteisistä vaikutuksista ja varhaiskasvatuksen kasvatushenkilöstön roolin tärkeydestä. Koulutus on hyvä keino tietoisuuden lisäämiseen ja sillä voidaan vaikuttaa myös arvoihin ja asenteisiin.
Koulutus sekä arvot ja asenteet otettiin myös yhdeksi osaksi tässä työssä ehdotettuja ruoka- ja ravitsemuskasvatuksen indikaattoreita.
University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences School of Public Health and Clinical Nutrition
Nutrition
GIRSÉN, ELIISA M.: Nutrition and food education in early childhood education and child welfare clinics in Kuopio
Master’s thesis, 67 p. and 4 attachments (51 p.) Supervisors: PhD Katri Juntunen
BN, MSc Säde Rytkönen PhD Tanja Tilles-Tirkkonen April 2018
Keywords: food education, nutrition education, indicator (nutrition)
NUTRITION AND FOOD EDUCATION IN EARLY CHILDHOOD EDUCATION AND CHILD WELFARE CLINICS IN KUOPIO
Background. Nutrition and food education includes actions that promote positive attitudes to food, eating and healthy nutrition (VRN 2018). Nutrition and food education can take place for example in early childhood education and child welfare clinics. Child welfare clinics reach all children under school age, also those who does not participate in early childhood education. Suitable guidance given in early childhood education and child health centers can promote positive development to children’s eating habits and through that prevent obesity.
Objectives. The first aim of the study was to find out how nutrition and food education is implemented in early childhood education and child welfare clinics in Kuopio. Another aim was to develop indicators that measures nutrition and food education implementation in early childhood education and child welfare clinics. Indicators can be used to support the development of food and nutrition education and the collection of information from the quarterly published welfare report of Kuopio.
Material and methods. The study material was collected via electric questionnaire, which was send by e-mail to all educators who work in day care centres or in child welfare clinics in Kuopio. The results were analyzed with MS Excel and SPSS statistics software.
Results. Main part of the educators in day care centres and nurses in child welfare clinics had participated in nutrition and food education training and were familiar with the nutrition and food education methods (incl. Sapere and pedagogic menu). There were differences between day care centres how much effort was spent into nutrition and food education. Principals of the day care centres reported that values and attitudes were the biggest obstacles to implementation of the nutrition and food education. Family day care educators had nutrition and food education part of their everyday routines. In child welfare clinics, there were lots of material for nutrition guidance but too little time for that.
Conclusion. Implementation of nutrition and food education varies between day care centres and it’s not a part of everyday routines, except in family day care. Educators have a big role in nutrition and food education, but they don’t always be aware of that. Training would be a good way to increase awareness of educators’ important role and it also would give more tools to integrate nutrition and food education as a part of the everyday routines in day care centres. Training is also good way to influence attitudes and values. Training, attitudes and values are all included in indicators suggested in this work.
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO ... 7
2 TAUSTA ... 8
2.1 Päivähoitoikäisten lasten ruokailutottumukset ... 8
2.2 Ruokailutottumuksiin vaikuttavat tekijät... 9
2.2.1 Ravitsemus ja ruokakasvatus osana neuvolatoimintaa ... 10
2.2.2 Ravitsemus ja ruokakasvatus osana päivähoitoa ... 12
2.3 Päivähoitoikäisten ruokailutottumusten edistämiseksi toteutettuja interventioita... 14
2.3.1 Interventiot neuvolassa ... 14
2.3.2 Interventiot päivähoidossa ... 15
2.4 Kuntien hyvinvointikertomus ... 22
2.4.1 Indikaattoreiden luominen ... 23
2.4.2 Päivähoitoikäisten lasten ruokailutottumusten sekä ruoka- ja ravitsemuskasvatuksen indikaattorit ... 24
3 TAVOITTEET ... 25
4 MENETELMÄT ... 26
4.1 Aineisto ... 26
4.2 Tutkimuksen toteutus ... 26
4.3 Kyselylomake ... 27
4.4 Tilastolliset menetelmät ... 28
5 TULOKSET ... 28
5.1 Ruoka- ja ravitsemuskasvatus neuvolaterveydenhuollossa ... 28
5.1.1 Neuvoloiden ja varhaiskasvatuksen välinen yhteistyö ... 28
5.1.2 Neuvoloissa annettava ravitsemusohjaus ja käytetyt ohjausmenetelmät ... 29
5.1.3 Neuvoterveydenhoitajien koulutus ... 30
5.2 Ruoka- ja ravitsemuskasvatus päivähoidossa ... 32
5.2.1 Sapere-menetelmän ja pedagogisen ruokalistan käyttö ja tuntemus ... 33
5.2.2 Ruokailutilanne ... 35
5.2.3 Ruokailun erityistilanteet ... 37
5.2.4 Päiväkotien henkilöstön saama koulutus sekä vanhemmille annettu ohjaus ... 38
5.2.5 Päiväkotien henkilöstön suhtautuminen päiväkodissa tarjottavaan ruokaan ... 39
5.3 Ruokakasvatus päiväkotien johtajien näkökulmasta ... 41
5.3.1 Sapere-menetelmän sekä pedagogisen ruokalistan käyttö ja tuntemus ... 41
5.3.2 Ruokailutilanne ... 41
5.3.3 Ruokailun erityistilanteet ... 42
5.3.4 Päiväkotien henkilöstön saama koulutus sekä vanhemmille annettu ohjaus ... 42
5.3.5 Päiväkotien johtajien suhtautuminen päiväkodeissa tarjottavaan ruokaan ... 43
5.4 Ruokakasvatus perhepäivähoitajien näkökulmasta ... 43
5.4.1 Ravitsemuslaatu ... 44
5.4.2 Ruokailun erikoistilanteita ... 48
5.4.3 Lasten osallisuus ruokapuuhissa ... 48
5.4.4 Ruokakasvatuskoulutus ja sen hyödyntämin ... 49
6 POHDINTA ... 51
6.1 Tulokset ... 51
6.1.1 Ruokakasvatuksen toteutuminen ja haasteet neuvolatyössä ... 51
6.1.2 Ruokakasvatuksen toteutuminen ja haasteet varhaiskasvatuksessa ... 52
6.2 Aineisto ... 56
6.3 Menetelmät ... 57
6.4 Ehdotus ruoka- ja ravitsemuskasvatusta kuvaaviksi indikaattoreiksi ... 59
7 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 63
LÄHTEET ... 64
LIITTEET:
Liite 1. Kyselylomake neuvolaterveydenhoitajille
Liite 2. Kyselylomake varhaiskasvatuksen kasvatushenkilöstölle Liite 3. Kyselylomake päiväkotien johtajille
Liite 4. Kyselylomake perhepäivähoitajille
1 JOHDANTO
Suomalaisten alle kouluikäisten lasten ruokailutottumukset poikkeavat suosituksista. Alle kouluikäisten lasten on todettu kuluttavan vain vähän kasviksia, marjoja ja hedelmiä (Kyttälä ym.
2010). Kalan ja kasvirasvojen käyttö on suosituksia vähäisempää. Sokeria, suolaa ja tyydyttynyttä rasvaa alle kouluikäiset saavat ruokavaliostaan suositeltua enemmän. Ruokailutottumuksiin on kuitenkin tärkeää vaikuttaa sen hetkisen kasvun ja kehityksen turvaamiseksi ja myös aikuisiän hyvinvoinnin edistämiseksi. Tutkimuksissa on todettu lapsena omaksuttujen ruokailutottumusten säilyminen melko pysyvinä aikuisuuteen (Mikkilä ym. 2005).
Suosituksista poikkeavat ruokailutottumukset heijastuvat lasten hyvinvointiin. Lasten lisääntynyt ylipaino on ongelma sekä meillä Suomessa, että maailmalla (WHO 2016). Suomessa kolmevuotiaista tytöistä 15 % on ylipainoisia tai lihavia ja pojista 7 %. Viisivuotiaista tytöistä 22
% on ylipainoisia tai lihavia ja pojista 13 % (Mäki ym. 2010). Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että lihavat lapset ja nuoret ovat myös aikuisena lihavia (Singh ym. 2008) ja lapsuuden ja nuoruuden ylipainon olevan riskitekijänä sydän- ja verisuonisairauksille aikuisuudessa (Mattsson ym. 2008). On myös todettu, että ylipaino heikentää nuorten kehotyytyväisyyttä ja etenkin tytöillä se johtaa aterioinnin epäsäännöllisyyteen (Ojala 2011). Kehotyytymättömyydellä on yhteys heikompiin ruokailutottumuksiin (Mikkilä ym. 2002) ja lisääntyneeseen riskiin sairastua syömishäiriöön (Moore 1993).
Varhaiskasvatuksessa annettavan ruoka- ja ravitsemuskasvatuksen avulla voidaan edistää lasten ruokailutottumuksia (Mikkelsen ym. 2014). Ruoka- ja ravitsemuskasvatuksella tarkoitetaan niitä toimia, joilla edistetään lapsen myönteistä suhtautumista ruokaan ja ruokailuun sekä terveitä ruokailutottumuksia (VRN 2018). Varhaiskasvatuksessa näitä toimia toteutetaan sekä jokapäiväisten ruokailujen yhteydessä että erillisinä kasvatuksellisina tuokioina. Kun lapsi oppii syömään terveellisesti ja monipuolisesti oman kehon viestejä kuunnellen, ovat edellytykset lihavuuden ehkäisylle olemassa (Ojansivu ym. 2014). Varhaiskasvatus tavoittaa suuren osuuden suomalaisista lapsista. Vuonna 2016 suomalaisista 1-6-vuotiaista lapsista oli hoidossa kodin ulkopuolella 68 % ja heistä kokopäivähoidossa noin puolet (THL 2017b). Näin ollen varhaiskasvatuksella on suuri rooli lasten ruoka- ja ravitsemuskasvattajana. Kokopäivähoidossa lapset syövät arkipäivän aterioistaan 2/3 päiväkodissa, joten tarjotulla ruoalla on suuri merkitys lasten kokonaisravitsemusta ajatellen. Kyttälä ym. (2008) ja Lehtisalo ym. (2010) ovat todenneet
tutkiessaan alle kouluikäisten lasten ruokavalion laatua, että kodin ulkopuolella hoidetuilla lapsilla ruokavalion laatu on parempi kuin kotona hoidetuilla.
Uusi valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma tuli voimaan 1.8.2017. Se on entisistä varhaiskasvatussuunnitelmista poiketen velvoittava asiakirja eli sen linjauksilla on aiempaa suurempi painoarvo, myös ruokakasvatuksen toteuttamisessa osana varhaiskasvatusta ja siksi onkin otollinen aika viedä ruokakasvatustyötä eteenpäin. Lisäksi tammikuussa 2018 julkaistiin varhaiskasvatuksen ruokailusuositukset, joka tarjoaa käytännön ratkaisuja ravitsemus- ja ruokakasvatuksen toteuttamiseksi.
Neuvolaterveydenhuolto tavoittaa kaikki lapset, myös ne, jotka eivät kuulu varhaiskasvatuksen piiriin. Oikeanlaisella ohjauksella varhaiskasvatuksessa ja neuvolassa voidaan vaikuttaa positiivisesti lasten ruokailutottumusten kehittymiseen ja sitä kautta myös muun muassa lihomisen ehkäisyyn. Neuvola ja varhaiskasvatus tavoittavat lapset riippumatta heidän sosioekonomisesta taustastaan antaen mahdollisuuden tasoittaa eriarvoistumista lasten ruokailutottumuksissa.
Tämän työn tavoitteena oli selvittää ruoka- ja ravitsemuskasvatuksen toteutumista Kuopion kaupungin varhaiskasvatuspalveluissa ja neuvolaterveydenhuollossa. Lisäksi tavoitteena oli luoda ehdotus indikaattoreiksi, joilla ravitsemus- ja ruokakasvatuksen toteutumista tavoitteiden mukaisesti voidaan seurata, ja hyödyntää ruokakasvatuksen kehittämistyössä sekä Kuopion kaupungin hyvinvointikertomuksessa.
2 TAUSTA
2.1 Päivähoitoikäisten lasten ruokailutottumukset
Suomalaisten lasten ruokavalion on todettu poikkeavan suosituksista (Hoppu ym. 2008, Kyttälä ym. 2008, Eloranta ym. 2016). Suomalaiset lapset kuluttavat suosituksia vähemmän kasviksia marjoja ja hedelmiä, keskimääräisen kulutuksen ollessa kaksi kasvis-, marja-, tai hedelmäannosta päivässä (Kyttälä ym. 2008). On myös todettu, että lapsen kasvaessa kasviksien, marjojen ja hedelmien kulutus laskee suhteessa kokonaisenergiansaantiin (Talvia ym. 2006). Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittelee päivittäin viittä kasvis-, marja- tai hedelmäannosta. Yhden annoksen koko on lapsen oma kourallinen (VRN 2016).
Lasten on todettu nauttivan keskimäärin suositellusti 4 dl nestemäisiä maitovalmisteita ja noin 2 siivua juustoa päivässä, mutta maitotuotteiden laatu poikkeaa suosituksista: vain puolet lapsista käytti suosituksenmukaisesti rasvattomia nestemäisiä maitovalmisteita suomalaistutkimuksen mukaan (Kyttälä ym. 2008, VRN 2016). Pehmeiden rasvojen kuten kasviöljyjen, margariinien ja kasvirasvalevitteiden käyttö ei niin ikään yllä suosituksen tasolle, joka on 20-30 g/vrk. Ikätasosta riippuen lasten on todettu saavan 10-20 g pehmeitä rasvoja päivässä. Makkararuokia ja lihaleikkeleitä lapset sen sijaan käyttävät suositusta runsaammin, kun taas kalan kulutus oli vähäistä. Suosituksissa makkararuokia kehotetaan syömään korkeintaan kaksi kertaa viikossa ja kalaa kannustetaan syömään vähintään kaksi kertaa viikossa. Lapset käyttivät runsaasti sokeroituja elintarvikkeita jo heti kaksi vuotta täytettyään, jota ennen sokerin kulutus on vähäistä. Lasten sakkaroosin kulutuksesta 85 % tuli lisätystä sokerista ja loppu 15 % tuli marjojen ja hedelmien luontaisesti sisältämästä sokerista.
Kuopiolaisten lasten ruokavalion laatua on tutkittu 6-8-vuotiaiden lasten keskuudessa (Eloranta ym. 2016). Tutkimuksen mukaan kuopiolaiset lapset saavat ruokavaliostaan tyydyttynyttä rasvaa, sakkaroosia ja suolaa suosituksia enemmän, sen sijaan D-vitamiinin, raudan, kuidun ja tyydyttymättömien rasvojen saanti jäi suositeltua vähäisemmäksi. Tutkimuksessa todettiin myös, että korkeammin koulutettujen ja suurempituloisten vanhempien lapset söivät terveellisemmin vähemmän koulutettuihin ja matalampituloisimpien vanhempien lapsiin verrattuna. Tulokset ovat linjassa aikeisempien suomalaislasten ravitsemuksen laatua selvittäneiden tutkimusten kanssa (Hoppu ym. 2008, Kyttälä ym. 2008).
2.2 Ruokailutottumuksiin vaikuttavat tekijät
Lasten ruokailutottumuksiin vaikuttavat lukuisat tekijät, jotka voidaan karkeasti jakaa sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin (Story ym. 2002). Sisäisiä tekijöitä ovat mm. ikä ja sukupuoli. Tyttöjen on muun muassa todettu kuluttavan enemmän kasviksia poikiin verrattuna (Lynch ym. 2014) ja ruokavalion laadun on todettu heikkenevän lapsen kasvaessa (Hiza ym. 2013). Ulkoisiin tekijöihin kuuluvat muun muassa perhetekijät. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu koulutetumpien ja hyvätuloisempien vanhempien lasten syövän terveellisemmin kuin vähemmän koulua käyneiden ja matalampituloisten vanhempien lasten (Eloranta ym. 2006). Myös vanhempien koherenssin tunteen eli elämäntilanteiden ymmärrettävyyden, hallinnan ja mielekkyyden tukemisen sekä lämpimän ja vuorovaikutuksellisen vanhemmuuden on todettu edistävän lasten terveellistä
ruokakäyttäytymistä (Ray 2013). Ulkoisiin tekijöihin kuuluu perheen lisäksi lapsen muu lähiympäristö kuten neuvolaterveydenhuolto ja päivähoito.
2.2.1 Ravitsemus ja ruokakasvatus osana neuvolatoimintaa
Neuvolatoiminta tavoittaa lähes kaikki suomalaiset lapset äitiysneuvolasta kouluikään asti (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004). Puolen vuoden ikään asti neuvolakäyntejä on kuukausittain ja sitä seuraavat käynnit 8 kk, 10 kk, 12 kk ja 18 kk iässä. Tämän jälkeen lapsi käy neuvolassa vuosittain aina kouluikään asti. Neuvolatoiminnan tavoitteena on tukea lasten ja perheiden terveyttä ja hyvinvointia asiakaslähtöisesti ja perhekeskeisesti. Tähän kuulu osana myös ravitsemusohjaus.
Neuvoloissa annettava ravitsemusohjaus tulee pohjautua ravitsemussuosituksiin (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004). Toiminnassa imetyksen tukeminen on keskeisessä asemassa ja lapsen kasvaessa käydään vanhempien kanssa läpi kulloisessakin ikävaiheessa tärkeitä ravitsemukseen liittyviä asioita. Näitä ovat mm. kiinteiden ruokien aloitus ja itsenäisen ruokailun taitojen opettelu.
Leikki-ikäisillä esiintyy myös yleisesti ruokapulmia, joihin vanhemmat kaipaavat tukea ja allergiat ovat yksi yleisimmistä ruokaan liittyvistä keskustelunaiheista lastenneuvoloissa.
Suomalaista neuvolatoimintaa ohjaavia periaatteita ovat mm. perhekeskeisyys, yksilöllisyys ja asiakaslähtöisyys, ajantasainen ja parhaaseen tietoon pohjautuva ohjaus sekä toiminnan jatkuvuus ja pitkäjänteisyys (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004). Neuvoloiden toimintaa ohjaavassa neuvolakäsikirjassa esiin nostetaan myös varhaisen puuttumisen tärkeys. Näin pyritään ehkäisemään muun muassa ruokailuun liittyvien ongelmien kuten nirsoilun eteneminen hankalaksi tai ylipainon kehittyminen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004). Lasten vanhemmille kohdennetusta ravitsemusohjauksesta tehdyn katsauksen mukaan vanhemmat pitivät tärkeinä ohjeiden käytännöllisyyttä ja pysyvyyttä, ohjeiden annon oikea-aikaisuutta ja ohjeiden räätälöintiä perheen elämäntilanteeseen sopivaksi (Holmberg Fagerlund ym. 2017).
Suomen neuvoloissa on melko laajasti käytössä Neuvokas perhe –ohjausmateriaalia tukemaan perheiden hyvinvointia edistäviä elintapoja. Neuvokas perhe on Suomen Sydänliiton kehittämä neuvoloita varten suunniteltu ohjausväline ja tukimateriaali perheiden liikunta- ja ravitsemusohjaukseen (Suomen sydänliitto ry 2018). Neuvokas perhe -toimintaan sitoutuneita kuntia on Suomessa n. 250 vuoden 2017 lopussa ja tavoitteena on kouluttaa kaikki Suomen kunnat käyttämään Neuvokas perhe -menetelmää (Koivumäki 2017). Menetelmässä lapselle annetaan jo
ennen syntymää tai ensimmäisten neuvolakäyntien yhteydessä neuvolassa Neuvokas perhe -kortti, jolla seurataan koko perheen elintapoja. Kortin tarkoituksena on saada perhe itse miettimään omia elintapojaan ja mahdollisesti muutosta kaipaavia kohtia liikunnan, ruokailun, unen, suun terveyden, tupakoinnin tai alkoholin käytön suhteen. Näistä asioista voidaan keskustella terveydenhoitajan vastaanotolla ja terveydenhoitaja voi antaa vinkkejä muutosten tekemiseen.
Kortin avulla terveydenhoitajan on helpompi ottaa asioita puheeksi. Neuvokas perhe sisältää ammattilaisille ohjausmateriaalikansiot, joista löytyy apua ohjaustyöhön. On olemassa tutkimusnäyttöä, että Neuvokas perhe menetelmällä saadaan asiakkaat paremmin havainnoimaan omat vahvuutensa, sen sijaan ei ole näyttöä, että se auttaisi muita metodeja paremmin saavuttamaan terveellisemmät ruokailutottumukset (Koivumäki 2017).
Joissain Suomen neuvoloissa on ruokailutottumusten ohjaamiseen käytössä Sapere-menetelmä (Arffman ja Hujala 2010). Sapere-menetelmä soveltuu neuvolatyöhön esimerkiksi silloin, kun ohjataan valikoivasti syövän lapsen vanhempia rohkaisemaan lasta kokeilemaan uusia makuja ja laajentamaan ruokavalikoimaa. Sapere menetelmä tarkoittaa ruokaan tutustumista haistamalla, maistamalla, kuuntelemalla, tunnustelemalla ja katselemalla. Sen on kehittänyt Ranskassa kemisti ja etnologi Jacques Puisais 1970-luvulla ja alun perin se oli suunnattu kouluihin 9-12-vuotiaiden lasten ruokakasvatukseen (Association Sapere). Sapere-menetelmän keskeinen ajatus on, että lapsi saa rauhassa tutustua ruokaan ja samalla herätellään lapsen uteliaisuutta ruokaa ja maistamista kohtaan (Ojansivu ym. 2014). Sapere-menetelmän vaikuttavuutta on tutkittu eri ikäisten lasten keskuudessa kouluissa ja päiväkodeissa, ja sen on todettu edistävän lasten halukkuutta maistaa uusia ruokia ja laajentavan lasten makumaailmaa (Reverdy ym. 2008, Mustonen ja Tuorila 2010).
Kuopiossa toimii 17 lastenneuvolaa ja niissä yhteensä 38 terveydenhoitajaa. Lastenneuvoloiden ravitsemusohjaukselle ei ole asetettu virallisia laadullisia tai määrällisiä tavoitteita mutta toimintaa ohjaavat koko kaupungin hyvinvointitavoitteet. Neuvoloissa on käytössä erilaisia toimintamalleja, joilla vaikutetaan lasten ravitsemukseen. Yksi toimintamalleista on painopolku, minkä mukaan ylipainoon tai lihavuuteen puututaan ja tarvittaessa ohjataan jatkohoitoon Kuopion kaupungin lastenpoliklinikalle. Välttämisruokavalioiden vähenemiseen on luotu toimintatapa ja kaavake, jonka neuvolan terveydenhoitaja täyttää päivähoidossa tapahtuvaa ruokailua varten. Tämän tavoitteena on vähentää ns. turhia välttämisruokavalioita.
Koko lastenneuvoloiden henkilöstö on osallistunut tai osallistuu kevään 2018 aikana Neuvokas perhe -ohjausmenetelmän koulutukseen ja tämä ohjausmenetelmä on Kuopiossa käytössä sekä
äitiys- että lastenneuvolassa. Lastenneuvolan henkilöstö on osallistunut myös kaupungin järjestämään ruokakasvatuskoulutukseen. Osa henkilöstöstä on osallistunut yksittäisiin ravitsemusaiheisiin koulutuksiin ja he ovat toimittaneet koulutuspalautteet koko neuvolan henkilöstölle. Lisäksi henkilöstö on osallistunut joko imetysohjaajakoulutukseen tai Imetystaitopajoihin. Vuonna 2017 lastenneuvolan henkilöstö osallistui Lasten kasvu ja lihavuus - koulutukseen.
Kuopiossa neuvolat ja varhaiskasvatus järjestävät yhteistyöpalavereita. Ryhmät palavereihin muodostuvat alueittain ja kokoonpano on pääsääntöisesti kiinteä. Ryhmiä on 14 ja sovittuja tapaamisia vuoden aikana kuusi. Ryhmiin osallistuu kulloisenkin alueen terveydenhoitaja tai useampi terveydenhoitaja, varhaiskasvatuksen edustus alueelta (myös yksityiset), sosiaalitoimi ainakin kaksi kertaa toimintakaudessa ja tarvittaessa kutsuttuna muita toimijoita. Ryhmien tapaamiselle on sovittu kiinteät viikot, jolloin tapaamiset toteutuvat joka puolella kaupunkia.
Tapaamisten sisältö on osittain määritelty Varhaiskasvatuspalveluiden, neuvolan ja lapsiperheiden sosiaalityön yhteistyösopimuksessa, mutta tapaamisissa on aina mahdollisuus nostaa esille juuri siinä hetkessä mielen päällä olevia asioita. Joihinkin tapaamisiin on erikseen kutsuttu asiantuntija alustamaan tiettyä aihetta.
2.2.2 Ravitsemus ja ruokakasvatus osana päivähoitoa
Varhaiskasvatuksen toteuttamalla ruokakasvatuksella on suuri merkitys, sillä yli puolet suomalaisista 1-6-vuotiaista lapsista on varhaiskasvatuksen asiakkaana jossain ikävaiheessa.
Vuonna 2016 tämä luku oli 68 % (THL 2017b).
Varhaiskasvatuksen toteutusta ohjaavassa varhaiskasvatussuunnitelmassa ruokakasvatuksesta linjataan seuraavasti: ”Ruokakasvatuksen tavoitteena on edistää myönteistä suhtautumista ruokaan ja syömiseen sekä tukea monipuolisia ja terveellisiä ruokatottumuksia.” (Opetushallitus 2016).
Varhaiskasvatuksessa toteutettavan ruokakasvatuksen tavoitteena on ohjata lapsia omatoimiseen ruokailuun ja monipuoliseen, riittävään syömiseen.
Varhaiskasvatuslain kohdassa 2b§ todetaan, että varhaiskasvatuksessa olevalle lapselle on järjestettävä lapsen ravitsemustarpeet täyttävä terveellinen ja tarpeellinen ravinto, ja että ruokailu on oltava tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu (Varhaiskasvatuslaki 36/1973.). Päivittäiset ateriahetket tulisi järjestää kiireettömässä ilmapiirissä opetellen ruokarauhaa ja hyviä pöytätapoja sekä yhdessä syömisen kulttuuria (Opetushallitus 2016). Kokopäivähoidossa olevat lapset syövät
hoitopaikassaan kaksi kolmannesta päivän aterioista, aamupalan, lounaan ja välipalan.
Varhaiskasvatuksessa tarjottavan ruoan laadusta ja ruokailun toteuttamisesta on kirjattu suositukset varhaiskasvatuksen ruokailusuosituksiin (VRN 2018). Varhaiskasvatussuunnitelma ja -laki sekä varhaiskasvatuksen ruokailusuositukset korostavat, että ruokailutilanteen tulee opettaa yhdessä syömistä ja sen tulee olla ohjattua. Tämä peräänkuuluttaa aikuisten esimerkkiä ja osallisuutta ruokailussa.
Varhaiskasvatussuunnitelmassa ja varhaiskasvatuksen ruokailusuosituksissa kannustetaan Sapere- menetelmän käyttöön (Opetushallitus 2016, VRN 2018). Varhaiskasvatussuunnitelman mukaan ruokiin, niiden alkuperään, ulkonäköön, koostumukseen ja makuominaisuuksiin tulisi tutustua aistien avulla ja tutkimalla. Sapere-menetelmää on otettu ensimmäisen kerran laajemmin käyttöön Suomessa Lasten ruokakasvatus varhaiskasvatuksessa -hankkeen aikana vuosina 2009-2013 (Ojansivu ym. 2014). Ensimmäiset pilottikunnat olivat Keski-Suomessa ja siitä käytännöt levisivät Turkuun sekä Pirkanmaalle ja lopulta mukana oli 50 kuntaa. Hankkeen aikana koulutettiin noin 7000 varhaiskasvatuksessa tai ruokapalveluissa työskennellyttä henkilöä ja koulutukset ovat jatkuneet myös hankkeen jälkeen.
Ruoka- ja ravitsemuskasvatus on osa hoitopäivää muulloinkin kuin ruokailutilanteissa. Se voi olla ruokaleikkiä, taidetuokio, musiikkihetki tai vaikka yhdessä leipomista. On todettu, että ruoasta keskusteleminen, tarinat ja laulut edistävät myös lasten ruokasanaston kehittymistä. Yksi tärkeimmistä ruokakasvatuksen muodoista on aikuisen ruokapuhe ja aikuisen toimiminen esimerkkinä ruokailutilanteissa. Eräässä tutkimuksessa testattiin lasten halukkuutta maistaa heille entuudestaan tuntemattomia ruokia, kun esimerkkinä toimi hiljainen aikuinen, innostunut aikuinen tai ikätoveri. Kaikkein eniten lasten maistamisinnokkuuteen vaikuttivat ikätoverit, mutta lähes yhtä paljon vaikutusta oli innokkaalla aikuisella. Sen sijaan hiljainen aikuinen ei lisännyt halukkuutta maistaa (Hendy ja Raudenbush 2000).
Kuopin kaupungin varhaiskasvatussuunnitelmaan on kirjattu seuraavat tavoitteet ruokakasvatuksen osalta:
- Lasta ohjataan terveellisiin, monipuolisiin ravintotottumuksiin ja ruuan kunnioittamiseen.
- Ruokailusta luodaan myönteinen yhdessäolotilanne.
- Jokaisella aterialla lapselle tarjotaan hänen oman kourallisensa verran kasviksia, hedelmiä ja/tai marjoja.
- Lasta rohkaistaan tutustumaan uusiin ruokalajeihin toistuvien maistamiskokemusten kautta - Lasten ruokailussa ja leikkitilanteissa hyödynnetään pedagogista ruokalistaa. Ruokalistan
tavoitteena on ottaa huomioon lapselle ominainen tapa oppia syömään ja oppia ruoista leikin, tutkimisen, ihmettelyn ja ilmaisemisen kautta kaikkia aisteja hyödyntäen.
- Lasta ohjataan hyviin tapoihin ja toisten huomioonottamiseen.
- Ruokailutilanteessa käydään aikuisen ohjailemana lapsen tieto- ja käsitevarastoa kartuttavaa keskustelua.
Varhaiskasvatuksen henkilöstöstä suurin osa on käynyt ruokakasvatuskoulutuksen, joka pitää sisällään mm. Sapere-menetelmän ja pedagogisen ruokalistan. Uutta varhaiskasvatussuunnitelmaa jalkautetaan käytäntöön toimintakauden 2017-2018 aikana ja kasvatushenkilöstö on osallistunut pedagogisen johtamisen prosessi koulutukseen, jossa varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa ja toimintaa on käyty laajasti läpi. Tähän sisältyy myös ruokakasvatus. Perhepäivähoitajien työn tueksi on tehty ravitsemus- ja ruokakasvatusohjeet, jotka on käyty läpi perhepäivähoitajien koulutuksessa kesäkuussa 2017.
2.3 Päivähoitoikäisten ruokailutottumusten edistämiseksi toteutettuja interventioita 2.3.1 Interventiot neuvolassa
Suomalainen neuvolajärjestelmä on hyvin ainutlaatuinen. Vastaavia järjestelmiä ei juuri muualla maailmassa ole käytössä. Neuvoloissa on toteutettu vain muutamia ruokakasvatukseen liittyviä interventioita (taulukko 1).
Neuvokas perhe -menetelmä on laajimmin Suomessa käytössä oleva ohjausmenetelmä, jolla pyritään vaikuttamaan lasten ja lapsiperheiden elintapoihin. Neuvokas perheen vaikuttavuutta on tutkittu ja todettu, että eniten menetelmän käyttö vaikuttaa neuvolan terveydenhoitajan kykyyn tunnistaa vanhempien vahvuudet elämäntavoissa mutta lasten ruokavalion laatuun menetelmällä ei ole todettu olevan vaikutusta (Kinnunen ym. julkaisematon tutkimus 2018). Neuvokas perhe – menetelmän käytön on todettu oleva vaikuttavaa, mutta ei kuitenkaan perinteistä elämäntapaohjausta tehokkaampaa (Mustila ym. 2012). Mustilan ja kumppaneiden tekemässä tutkimuksessa tehostetun ohjauksen piirissä olleiden äitien lapset olivat keskimäärin hoikempia kuin verrokkilapset neljän vuoden iässä. Näiden tutkimusten valossa neuvolassa annetun elämäntapaohjauksen määrällä oli enemmän merkitystä kuin ohjauksen toteutustavalla.
2.3.2 Interventiot päivähoidossa
Varhaiskasvatuksen piirissä on toteutettu muutamia merkittäviä ruokakasvatukseen ja sen kehittämiseen tähtääviä interventioita (taulukko 2). Toimivaa ruokakasvatus näyttäisi olevan silloin, kun lapsille on esikuva, innostunutta ruokapuhetta ylläpitävä aikuinen tai ikätoveri, josta ottaa mallia. Mallioppiminen lisää maistamishalukkuutta. Lasten ruokavaliota on saatu monipuolistumaan myös erilaisilla Sapere-menetelmään pohjautuvilla tai sen kaltaisilla toiminnoilla. Tähän ovat kuuluneet esimerkiksi ruokaleikit, ruoka-aineisiin tutustuminen kaikilla aisteilla ja mielikuvitusmatkat. Interventiolla on pyritty vaikuttamaan myös lasten syömän energian määrään opettamalla heille nälän ja kylläisyyden aistimista ikätasoisilla menetelmillä. Tämä tarkoitti mm. nukkeleikkejä ja keskustelua varhaiskasvattajan ja lapsen välillä. Kun lapsia opetettiin havainnoimaan nälkää ja kylläisyyttä, he pystyivät paremmin suhteuttamaan syömänsä annoksen energiamäärää omaan tarpeeseensa sopivaksi. Joissakin interventioissa oli tehty myös seurantaa ja usein huomattiin, että tulokset eivät säilyneet tai ne heikkenivät ajan mittaan. Tämä tukee ajatusta, että ruokakasvatuksen pitäisi olla osa jokapäiväistä toimintaa, eikä irrallinen kokonaisuus.
Suomessa toteutetun Lasten ruokakasvatus varhaiskasvatuksessa -hankkeen taustalla oli huoli lasten ruokavalion laadullisista puutteista, entistä valikoivammasta syömisestä ja ylipainon lisääntymisestä lasten keskuudessa ja koettiin, että lapset syövät entistä valikoivammin. Hanke toteutettiin vuosina 2009-2013 ja silloin varhaiskasvatussuunnitelmista ei juuri löytynyt mainintaa ruokakasvatuksesta (Ojansivu ym. 2014). Hankkeen puitteissa tutkittiin hankkeeseen osallistuneiden kuntien sekä valtakunnallista varhaiskasvatussuunnitelmaa. Hankkeen tarkoituksena oli mm. saada ruokakasvatus nostettua päättäjien tietoisuuteen ja lisättyä ruokakasvatuksen näkyvyyttä. Tässä on myös onnistuttu, koska ruokakasvatus on nyt osana valtakunnallista varhaiskasvatussuunnitelmaa.
Lasten ruokakasvatus varhaiskasvatuksessa - hankkeeseen osallistuneissa kunnissa tehtiin myös organisaatiorajat ylittävää yhteistyötä ja luotiin toimintamalleja varhaiskasvatuksen ruokakasvatukseen. Yksi merkittävimmistä hankkeen tuloksista oli Sapere -menetelmän laaja käyttöönotto. Hankkeen aikana perehdytettiin noin 7000 henkilöä Sapere-ruokakasvatukseen ja monessa kunnassa otettiin käyttöön pedagoginen ruokalista tukemaan Sapere-ruokakasvatusta.
Pedagogisella ruokalistalla tarkoitetaan ruokapalvelun ruokalistaa, joka mahdollistaa lapsen osallisuuden ruoan valmistuksessa ja ruokaan tutustumisessa. Ruokalistaan on kullekin päivälle
merkitty ne aterian osat, jotka lapset voivat itse valmistaa, tai johon he voivat muuten tutustua kaikilla aisteilla. Pedagogista ruokalistaa tehdessä mietitään myös, miten ruoka tuottaa lapsille ruokailoa ja mikä on lapsille ominainen tapa nauttia ruoasta. Esimerkiksi raitasalaatit ovat tyypillisesti osa pedagogista ruokalistaa, sillä siinä jokainen salaatin komponentti on selkeästi erotettavissa muista ja tukee näin lapsen tarvetta nähdä selkeästi, mitä ruoka sisältää. Pedagoginen ruokalista on käytössä Kuopion kaupungissa.
Taulukko 1. Neuvoloissa toteutettuja ruokakasvatusinterventioita.
Tutkimus Tutkimuksen tavoite Tutkimusasetelma Tutkimusotos Interventio Tutkimuksen tulokset (Mustila ym.
2012);
Suomi
Tutkittiin lasten äideille kohdennetun
elämäntapaohjauksen vaikutusta lapsen painon kehitykseen 4
ensimmäisen elinvuoden aikana.
Randomoitu kontrolloitu tutkimus
89 äiti-lapsi paria Äideille annettiin elämäntapaohjausta
ravitsemuksesta ja liikunnasta lapsen ollessa 2-10 kk:n ikäinen. Lisäksi tarjottiin mahdollisuutta osallistua kerran viikossa ohjatulle
ryhmäliikuntatunnille.
Interventioryhmän lapset kerryttivät vähemmän painoa 4 ikävuoteen mennessä
verrokkiryhmän lapsiin nähden.
(Kyttälä ym.
2014b);
Suomi
Tutkittiin tavanomaisen neuvoloissa annettavan ravitsemusohjauksen tehokkuutta verrattuna tehostettuun
ravitsemusohjaukseen.
Kontrolloitu seurantatutkimus
45 interventioperhettä ja 46 kontrolliperhettä neljältä espoolaiselta terveysasemalta.
Yhteensä 20
neuvolaterveydenhoitajaa .
45 perhettä sai tehostettua ravitsemusneuvontaa lapsen ollessa 8 kk ja 12 kk ikäinen.
Apuna käytettiin Neuvokas perhe -korttia ja perheet saivat leikki-ikäisten ravitsemusta käsittelevän esitteen.
Kontrolliryhmä sai tavanomaista ravitsemusohjausta.
Ruokavalion laatua mitattiin vanhemmille tehdyillä
kyselyillä intervention alussa ja lopussa.
Interventioryhmässä lasten ravitsemuksen laatu parani, mutta se ei ollut tilastollisesti merkitsevää kontrolliryhmään nähden.
(Kinnunen ym. 2018);
Suomi (julkaisema- ton
tutkimus)
Selvittää Neuvokas perhe-
ohjausmenetelmän vaikuttavuutta elintapamuutoksissa lapsiperheillä
Kontrolloitu interventio
Neljä kuntaa, joista kahden neuvoloissa käytettiin Neuvokas perhe -menetelmää ja kaksi kuntaa oli
kontrollikuntia. Yhteensä äitiys- ja
lastenneuvoloista rekrytoitiin
alkutilanteeseen 306 henkilöä ja seurantaan jatkoi 184 henkilöä.
Interventiokunnissa vanhemmat saivat Neuvokas perhe-
menetelmän mukaista ohjausta neuvolakäynneillä. Vanhemmat täyttivät 1. neuvolakäynnin jälkeen kyselylomakkeen, jolla mitattiin, miten vanhempia oli tuettu itsenäiseen toimintaan, omien vahvuuksien löytämiseen ja omien toiminnan esteiden löytymiseen.
Interventio- ja
kontrolliryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa muussa kuin omien vahvuuksien löytämisessä. Tässä interventio ryhmä koki saaneensa enemmän tukea kuin
kontrolliryhmä.
Taulukko 2. Varhaiskasvatuksessa toteutettuja ruokakasvatusinterventioita.
Tutkimus Tutkimuksen tarkoitus Tutkimusasetelma Tutkimusotos Interventio Tutkimuksen tulokset (Hendy
1999);
USA
Tutkia varhaiskasvattajien erilaisia tapoja saada lapset maistamaan uusia ruokia.
Randomoitu kontrolloitu interventio
64 päiväkoti- ikäistä lasta
Lapset sijoitettiin pöytiin
arpomalla. Pöytäkunnat arvottiin viiden eri intervention kohteiksi.
1) kontrolliryhmä: ruoat tuotiin esille, mutta ei tehty mitään muuta. 2) Malliryhmä: opettaja ruokaili esimerkkinä samoja ruokia kuin lapset. 3)
Palkitsemisryhmä: lapset saivat jälkiruokaa, jos maistoivat uusia ruokia. 4) Houkutteluryhmä:
opettaja pyysi maistamaan edes yhden palan. 5)
Vaihtoehtoryhmä: opettaja kysyi mitä uusia ruokia lapset haluavat maistaa.
Lapset maistoivat eniten uusia ruokia niissä ryhmissä, joissa opettaja tarjosi jälkiruokaa. Yhtä hyvin lapset maistoivat myös silloin, kun opettaja kysyi, mitä he haluavat maistaa eli tarjosi
vaihtoehtoja.
(Hendy ja Raudenbu sh 2000);
USA
Tutkia varhaiskasvattajan esimerkin vaikutusta lasten uuden ruoan maistamisinnokkuuteen riippuen siitä, onko kasvattaja hiljainen vai innostunut ja verrata vielä aikuisen esimerkin vaikutusta vartaisen lapsen esimerkin vaikutukseen.
Kontrolloitu interventio
14-34 alle kouluikäistä lasta
tutkimusasetel masta riippuen
Tutkijat havainnoivat lasten syödyn ruoan määrää kolmessa erilaisessa asetelmassa: 1) lasten kanssa ruokaileva aikuinen oli hiljaa, mutta söi kaikkea mitä tarjottiin. 2) aikuinen puhui innostuneesti maistettavasta ruoasta. 3) aikuisen lisäksi esimerkkinä toimi myös lapsi.
Lapset olivat innokkaimpia maistamaan uutta, kun seurassa oli esimerkkinä toinen lapsi.
Innostuneen kasvattajan vaikutus oli lähes yhtä suuri, mutta hiljaisella aikuisella ei ollut vaikutusta lasten haluun maistaa uusia ruokia.
(jatkuu)
Taulukko 2, jatkuu
Tutkimus Tutkimuksen tarkoitus Tutkimusasetelma Tutkimusotos Interventio Tutkimuksen tulokset (Johnson
2000);
USA
Tutkia mahdollisuuksia parantaa päiväkoti- ikäisten lasten kylläisyyden ja nälän tunnetta päiväkodissa tehtävillä harjoituksilla.
Kontrolloitu interventio
25 keski-iältään 4,5 vuotiasta lasta kahdesta päiväkodista
Ennen interventioita lasten kykyä säädellä syödyn energian määrää mitattiin kaksipäiväisellä
kokeella. Alkumittauksen jälkeen tehtiin kuuden viikon interventio, jossa lapsille päiväkodissa opetettiin nälän ja kylläisyyden havainnointia ikätasoisilla keinoilla mm.
nukkeleikin, videon ja
keskustelun avulla. Intervention jälkeen kaksipäiväinen testi syödyn ruoan energiamäärän säätelystä toistettiin. Lapsille tehtiin myös antropometrisiä mittauksia ja heidän
vanhemmilleen tehtiin Eating inventory -kysely.
Tutkijat havaitsivat, että suuren pituuspainon omaavat lapset pystyivät huonommin
kompensoimaan syödyn energian määrää suhteessa aiempaan ruokailuun. Interventio paransi lasten kykyä suhteuttaa lounaalla syödyn ruoan energiamäärä aiemmin nautitun juoman energiasisällön mukaan.
(Hendy 2002, Orlet Fisher ym.
2003);
USA
Tutkia koulutettujen vertaisten esikuvien vaikutusta uusien ruokien hyväksyntään heti ja kuukauden kuluttua interventiosta.
Hypoteesina oli, että samaa sukupuolta olevat vertaiset toimisivat tehokkaammin esikuvina kuin eri sukupuolta olevat.
Randomoitu, kontrolloitu interventio
38 3-6- vuotiasta päiväkotilasta
Lapset jaettiin pöytäkuntiin (2 poikaa, 2 tyttöä ja yksi opettaja).
Ensiksi tarjottiin 3 tavallista päiväkotiateriaa, joilla uudet ruoka-aineet olivat esillä.
Kahdella koeaterialle päiväkodin henkilökunnan kouluttama vertaislapsi söi uusia ruokia ja kehui niitä maukkaaksi. Lasten syömien uutuusruokien menekki laskettiin. Koeasetelmassa pöytäkuntia oli kolmen laisia:
poikavertainen, tyttövertainen ja ei vertaista.
Koetilanteessa lapset söivät uusia ruokia enemmän, kun koulutettu vertaislapsi kehui niitä.
Tyttövertaisella oli suurempi vaikutus kuin pojalla. Kuukauden kuluttua interventiosta vaikutusta ei ollut enää havaittavissa.
(jatkuu)
Taulukko 2, jatkuu
Tutkimus Tutkimuksen tarkoitus
Tutkimus-
asetelma Tutkimusotos Interventio Tutkimuksen tulokset (Orlet
Fisher ym.
2003);
USA
Tutkia toistuvien lapsen ikään nähden suurien lounasannosten vaikutusta lasten tietoisuuteen
annoskoosta, syödyn ruoan määrään ja itse annostellun ruoan määrään. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia lasten kykyä reagoida annoskokoon ja sen suhdetta painoon sekä ylensyömiseen.
Kontrolloitu interventio
35
päiväkotilasta iältään 3-5- vuotta
Lapset oli jaettu kahteen ryhmään. Toiset saivat ensiksi neljä tavallisen kokoista annosta ja sitten neljä suurta annosta.
Toisella ryhmällä annoskoot menivät päinvastoin. Välissä ja lopussa lasten annettiin kaksi kertaa annostella ruokansa itse. Syödyn ruoan määrä punnittiin.
Lapaset söivät määrällisesti 25 % enemmän ja energiamäärältään 15 % enemmän, kun tarjoiltiin isompi annoskoko. Suurin osa lapsista ei tiedostanut tarjotun annoskoon kasvua. Lapset annostelivat itse ruokaa 25 % vähemmän kuin mikä oli suuremman tarjoiluannoksen koko.
(Lanigan 2012);
USA
Tutkia
varhaiskasvatushenkilöstön ajatuksia ja uskomuksia liittyen lasten ruokailuun ja heidän rooliinsa
ruokakasvattajina.
Kohteen sisäinen seurantatut- kimus
72
varhaiskasvatuk sen työntekijää
Tutkijat havainnoivat varhaiskasvatuksen henkilöstöä työssään ja osallistujat saivat lisäksi kyselyn täytettäväkseen. Tämän jälkeen henkilöstölle järjestettiin koulutusta, jossa käsiteltiin lasten ravitsemusta ja ruokakasvatusta. Kysely toistettiin vuoden kuluttua interventiosta.
Varhaiskasvatuksen henkilöstön pystyvyyden tunne lisääntyi ja ruokakasvatukseen liittyvät väärinkäsitykset vähenivät ja tietoisuus ruokakasvatukseen vaikuttavista tekijöistä lisääntyi.
(Witt ja Dunn 2012);
USA
Tutkia Color Me Healthy ohjelman avulla annetun ravitsemus ja liikunta ohjauksen vaikutusta lasten hedelmä- ja
kasvisvälipalojen kulutukseen.
Kontrolloitu interventio
165 lasta interventioryhm ässä ja 98 lasta kontrolliryhmäs sä
Color Me Healthy ohjelma sisälsi työkalupakin, jossa oli mukana mm.
opettajan opas, kuvakortteja, julisteita ja musiikki CD. Ohjelmaan kuului 12 toiminnallista opetuskertaa, jossa käytettiin eri värejä hedelmiin ja kasviksiin tutustumiseen, oli paljon ruokaan tutustumista,
mielikuvitusmatkoja ym. Kasvisten ja hedelmien käyttöä tutkittiin ennen ja jälkeen intervention, sekä 3 kk intervention jälkeen.
Interventionryhmän lasten kasvisten käyttö lisääntyi keskimäärin 24 % ja hedelmien käyttö keskimäärin 31 %.
Tulokset säilyivät 3 kk uusintamittaukseen asti.
Kontrolliryhmän kasvisten ja hedelmien käyttö ei muuttunut.
(jatkuu)
Taulukko 2, jatkuu
Tutkimus Tutkimuksen tarkoitus
Tutkimus-
asetelma Tutkimusotos Interventio Tutkimuksen tulokset (De Wild
ym.
2015);
Hollanti
Tutkittiin makuparin ja toistuvan tarjoamisen vaikutusta päiväkotilasten kasvisten käyttöön ja niiden hyväksyntään.
Kohteen sisäinen seurantatutk imus
45
päiväkotilasta iältään 1,5-4 vuotta
Alkutilanteessa lapsille tarjottiin
testiruokia ja punnittiin, paljonko he niitä söivät. 7 viikon aikana lapsille tarjottiin kuivattuja punajuuria ja palsternakkoja joko ketsupin tai kermaviilin kanssa.
Interventiojakson jälkeen katsottiin uudelleen kasvisten kulutus ilman dippejä.
Lapset söivät noin 300 % enemmän testikasviksia intervention jälkeen kuin ennen interventiota. Tulos säilyi vielä 6 kk intervention jälkeen. Makuparilla ei ollut vaikutusta ruoan miellyttävyyteen, joten tutkijat tulkitsivat, että vain säännöllinen altistaminen vaikutti maistamishalukkuuteen.
(Hoppu ym.
2015);
Suomi
Tutkittiin lasten
halukkuutta syödä marjoja ja kasviksia, kun he päiväkodissa tutustuivat ruokaan kaikilla aisteilla.
Kontrolloitu interventio
44 interventio- ja 24
kontrolliryhmä n lasta iältään 3-6-vuotiaita
Lasten halukkuutta syödä kasviksia ja marjoja mitattiin ennen interventiota ja intervention jälkeen. Interventio piti sisällään viisi harjoituskertaa kerran viikossa viiden viikon ajan.
Harjoituksissa käytettiin kaikkia aisteja ruokaan tutustumiseen. Apuna oli mm.
tuoksupulloja, makuliuoksia, ruokanäytteitä, kuvakortteja ja suurennuslasi.
Intervention päätteeksi interventioon osallistuneet lapset söivät
tilastollisesti merkitsevästi enemmän tarjottuja kasviksia ja marjoja kuin ennen interventiota.
Kontrolliryhmässä ei tapahtunut muutosta.
2.4 Kuntien hyvinvointikertomus
Kuntia velvoitetaan Terveydenhuoltolain 12 pykälän mukaan raportoimaan valtuustolle kuntalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista vuosittain ja laatimaan hyvinvointikertomus kerran valtuustokaudessa (Terveydenhuoltolaki 2010). Lain mukaan päätöksen teon pohjana on oltava hyvinvointi- ja terveysmittareita, joista voidaan havainnoida kuntalaisten hyvinvoinnin tilaa.
Kuntien hyvinvointikertomuksiin voi tutustua sähköisinä kunkin kunnan omilla verkkosivuilla ja verkkosivuille www.hyvinvointikertomus.fi on koottu linkit kaikkien kuntien hyvinvointikertomuksiin. Kuopion kaupungin hyvinvointikertomukseen voi tutustua kaupungin verkkosivuilla osoitteessa https://www.kuopio.fi/hyvinvointi.
Hyvinvointikertomuksen tarkoituksena on kerätä yhteen kunnan eri organisaatiot miettimään yhdessä kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä (THL 2016a). Myös kolmannen sektorin toimijoita ja esimerkiksi seurakunnat on hyvä ottaa mukaan hyvinvointikertomuksen laadintaan ja sen pohjalta tehtyjen toimenpidesuunnitelmien toteutukseen. Suositeltavaa on kerätä myös suoraa tietoa kuntalaisilta osaksi hyvinvointikertomusta esim. kokemustietoa hyödyntämällä.
Kuntalaisille voidaan tehdä lisäksi kyselyitä, joiden tulokset liitetään osaksi hyvinvointikertomusta.
Kunnassa pitää olla tavoitteet kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi sekä toimenpiteet niiden toteuttamiseksi ja indikaattorit niiden seuraamiseksi (Terveydenhuoltolaki 2010, THL 2016a). Kaikesta halutusta tiedosta ei löydy valmiita indikaattoreita ja niitä kunnat voivat vapaasti luoda itse. Kunnan on myös määritettävä vastuutahot, jotka vastaavat terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi laadittujen toimenpiteiden toteutuksesta.
Kuopiossa on tulevaisuuden tavoitteena kerätä indikaattoritietoa kaupunkilaisten ravitsemuksesta kaikissa ikäryhmissä ja tiedon keruu päätettiin aloittaa ikäryhmien alkupäästä eli lapsista.
Kyselyiden kohteiksi valikoituivat neuvolat ja varhaiskasvatus, joissa tehdään lasten ravitsemus- ja ruokakasvatukseen liittyvää työtä. Nämä ovat myös henkilöstöryhmiä, joille kaupunki on tarjonnut koulutusta lasten ravitsemus- ja ruokakasvatukseen. Tässä työssä saadut tulokset ovat olleet pohjana vuosien 2018-2020 alle kouluikäisten lasten ravitsemukseen liittyville tavoitteille Kuopiossa. Kuopion kaupunki on linjannut lasten ja nuorten osalta hyvinvoinnin tavoitteeksi vuosille 2018-2020 edistää heidän hyvää ravitsemusta sekä ruokakasvatusta ja ennaltaehkäistä
ylipainoa (Rytkönen 2018). Tässä työssä luotavilla indikaattoreilla on tarkoitus seurata näiden tavoitteiden toteutumista.
2.4.1 Indikaattoreiden luominen
Indikaattoreita tarvitaan tuottamaan tietoa päätöksenteon tueksi (THL 2016b).
Hyvinvointikertomuksiin indikaattoritietoja kuntalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista kerätään monesta eri lähteestä. Näitä ovat mm. Sotkanet, Terveytemme, Hyvinvointikompassi ja TEAviisari. Näissä palveluissa tieto tarjotaan joko kunta tai maakuntatasolla. Paikallista tietämystä tarvitaan, jotta indikaattoreista saatava tieto pystytään hyödyntämään kunnan päätöksenteossa.
Hyvälle indikaattorille on olemassa useita kriteereitä (USAID 1996):
1. Suora. Indikaattori mittaa sitä asiaa, josta tietoa halutaan saada. Esimerkiksi punnitsemalla syöty ruoka saadaan tietoa mm. syödyn energian määrästä mutta syödyn ruoan määrä ei kerro halukkuudesta maistaa uusia makuja. On asioita, joita ei voi suoraan mitata, ja silloin voidaan käyttää välillisiä mittareita, jotka sisältävät olettamuksia.
2. Objektiivinen. Indikaattorin tulkinta on yksiselitteistä ja sen käytöllä kyseisen asian mittaamiseen on laaja asiantuntijoiden hyväksyntä. Indikaattori mittaa vain yhtä asiaa.
3. Riittävä. Joskus yhden asian määrittämiseen tarvitaan useita indikaattoreita mutta olisi hyvä pyrkiä siihen, että yksi indikaattori riittää kertomaan tarvittavan tiedon. Tämä säästää myös resursseja.
4. Kvantitatiivinen. Kvantitatiivinen tieto on kvalitatiivista tietoa helpommin kerättävissä ja tuloksia on helpompi verrata keskenään.
5. Eritelty. Indikaattorin tieto on hyvä eritellä esim. sukupuolen, iän tai alueen mukaan riippuen tilanteesta. Erittely auttaa hahmottamaan ryhmien välistä eroa ja tarvittaessa suuntaamaan toimenpiteitä eri tavalla ryhmien välillä.
6. Käytännöllinen. Indikaattorin tietoa on saatavilla riittävän usein. Tiedon keräämisen kustannukset ovat kohtuullisia ja tieto ei ole liian vanhaa.
7. Luotettava. Indikaattorin ei tarvitse olla kaikkia tieteen standardeja noudattava, jotta se voisi olla luotettava.
Indikaattorin valinta etenee portaittain (USAID 1998):
1. Selkeytetään tuloksen ilmiasu. Ensiksi pitää miettiä, mistä tuloksia halutaan. Vältetään liian laajoja ilmaisuja ja mietitään, millaista muutosta halutaan tutkia. Onko kyseessä jokin
tilanne, tiedon taso, asenne, käytös vai jokin muu asia? On määriteltävä myös, missä joukossa muutosta halutaan mitata: yksilössä, perheessä, kunnassa vai jossain muussa.
Määritellään siis analyysin yksikkö.
2. Tehdään lista mahdollisista indikaattoreista. Samasta asiasta voi olla useita mahdollisia indikaattoreita, mutta toiset ovat parempia kuin toiset. Mahdollisia indikaattoreita voi aluksi miettiä oman organisaation sisällä. Etsintää on hyvä laajentaa esim.
kirjallisuushaulla, jotta nähdään, mitä asiasta jo tiedetään. Myös muiden alan ammattilaisten tietämystä kannattaa hyödyntää.
3. Arvioidaan indikaattorit. Kaikki mahdolliset indikaattorit arvioidaan edellä olevan seitsemän kriteerin mukaan. Indikaattorit voi esimerkiksi pisteyttää arvosanoilla 1-5.
4. Valitaan paras indikaattori. Pisteytyksen perusteella valitaan 2-3 indikaattoria, jonka pitäisi olla riittävä määrä kuvaamaan tutkittavaa asiaa.
2.4.2 Päivähoitoikäisten lasten ruokailutottumusten sekä ruoka- ja ravitsemuskasvatuksen indikaattorit
Päivähoitoikäisten lasten ruokailutottumuksista ei ole tähän asti ollut säännöllisesti kerättävää indikaattoritietoa. THL:n uudessa Lasten terveys, hyvinvointi ja palvelut (LTH) –tutkimuksella tätä tietoa pyritään tuottamaan. (THL 2017a). Tietoa kerätään neljän kuukauden ja neljän vuoden ikäisiltä lapsilta neuvolakäyntien yhteydessä joka neljäs vuosi. Pilotti neljän kuukauden ikäisiltä alkaa syksyllä 2017 ja neljävuotiaiden tiedonkeruu alkaa keväällä 2018. Tutkimuksessa kerätään tietoa kuitenkin vain ruokavalion laadusta. Hyviä ruokavalion laatua kuvaavia indikaattoreita ovat kasvisten, marjojen ja hedelmien kulutus, ruokavalion rasvan laatu, sokeripitoisten elintarvikkeiden käyttömäärä, kalan käyttömäärä ja rasvattoman maidon käyttömäärä (Kyttälä ym.
2014a).
Ruoka- ja ravitsemuskasvatuksella on vaikutusta ruokavalion laatuun ja siksi ruoka- ja ravitsemuskasvatuksen vaikutukset voidaan nähdä myönteisinä muutoksina ruokavalion laatua kuvaavissa indikaattoreissa. Ruokavalion laadun kohentumisen voidaan ajatella vaikuttavan myönteisesti terveydentilaa kuvaaviin indikaattoreihin vähentämällä etenkin ylipainoisten osuutta väestössä. Suomessa ei ole tällä hetkellä käytössä valtakunnallisia indikaattoreita ruoka- ja ravitsemuskasvatuksen kuvaamiseen eikä näitä myöskään nouse esiin alueellisista hyvinvointikertomuksista. Alkuvuodesta 2018 julkaistuissa varhaiskasvatuksen ruokailusuosituksissa on tehty ehdotus varhaiskasvatuksen ruokailun ja ruokakasvatuksen
toteutumisen indikaattoreiksi (VRN 2018). Yksi ehdotetuista indikaattoreista on, että ruokakasvatuksen toteutumista seurataan ja arvioidaan säännöllisesti. Seurannalle ja arvioinnille ei kuitenkaan esitetä tarkempia indikaattoreita. Muut ehdotetut indikaattorit koskevat mm.
ruokapalveluiden laatua ja ruokakasvatukseen liittyviä kirjauksia varhaiskasvatussuunnitelmassa.
Ruoka- ja ravitsemuskasvatus kohdistuu lapsiin ja siksi niihin voidaan ajatella pätevän samoja lainalaisuuksia kuin muihinkin lasten hyvinvointia mittaaviin indikaattoreihin. Lapset ja nuoret hyvinvointinsa asiantuntijoina raportissa on esitelty ehdotuksia lasten hyvinvointia kuvaaviksi indikaattoreiksi (Kiili 1998). Pohjana näille indikaattoreille on ollut ajatus lapsen mahdollisuudesta päästä itse vaikuttamaan häntä koskevan tiedon keruuseen. Raportissa korostetaan, että lapset tulisi ajatella itsenäisinä yhteiskunnan toimijoina eikä vain toiminnan kohteina. Raportissa ehdotetaankin, että lasten hyvinvointia mitattaessa, asiaa kysytään myös lapselta itseltään. Jos lapsi osaa lukea, tietoa voidaan kerätä kirjallisesti. Pienemmiltä lapsilta tietoa tulisi kerätä haastattelemalla. Varhaiskasvatuksen ruokailusuosituksissa ehdotetaan, että jo pienimmiltäkin lapsilta palautetta kysyttäisiin hymynaama-arvioinnilla ja isommat lapset otettaisiin mukaan makuraateihin (VRN 2018).
Hyvinvointikertomuksen vertailukunnat Kuopiolle ovat Jyväskylä, Tampere, Turku, Joensuu, Oulu ja Lahti (Rytkönen 2018). Yhdenkään vertailukaupungin hyvinvointikertomuksissa ei ole tietoa alle kouluikäisten lasten ravitsemuksesta. Tampereen kaupungin ruokapalvelu Voimia on julkaissut vuosilta 2015 ja 2016 ravitsemuksen hyvinvointimatriisin (Tampereen kaupunki 2017).
Siihen kerätään tietoa asiakastyytyväisyyskyselystä, kouluterveyskyselystä, vanhuspalveluissa toteutettavista MNA-arvioinneista, NRS-kyselyistä sekä Tampereen Voimian myyntitilastoista.
Päiväkoti-ikäisten lasten ruokailusta matriisi kerää tietoa kysymällä, kuinka suuri osa lapsista maistaa rohkeasti uusia makuja ja kuinka suuri osaa kokee, että ruokahetki on kiva hetki. Muiden vertailukaupunkien ruokapalveluilta ei vastaavia tilastoja ole saatavilla.
3 TAVOITTEET
Tämän pro gradu –tutkimuksen tavoitteena on selvittää ruoka- ja ravitsemuskasvatuksen toteutumista Kuopion kaupungin varhaiskasvatuksessa (päiväkodit ja perhepäivähoito) sekä neuvolatyössä. Lisäksi tavoitteena on luoda Kuopion kaupungilla ehdotus indikaattoreiksi, joilla ravitsemus- ja ruokakasvatuksen toteutumista tavoitteiden mukaisesti voidaan seurata, ja hyödyntää ruokakasvatuksen kehittämistyössä sekä kaupungin hyvinvointikertomuksessa.
Kuopion kaupungissa on tavoitteena tulosten perusteella:
1) kehittää ravitsemus- ja ruokakasvatusta varhaiskasvatuksessa ja neuvolaterveydenhoitajien työssä ja
2) luoda ehdotus indikaattoreista Kuopion hyvinvointikertomukseen, joiden avulla voidaan arvioida ja seurata ravitsemus- ja ruokakasvatuksen toteutumista Kuopion varhaiskasvatuksessa ja neuvolatyössä.
4 MENETELMÄT
Tutkimus toteutettiin Kuopion kaupungin hyvinvointiryhmän valmistelevan ryhmän pyynnöstä saada hyvinvointikertomustyön tueksi tietoa kuopiolaisten ruokailutottumuksista eri ikäryhmissä.
Tämä työ keskittyy erityisesti alle kouluikäisiin lapsiin. Aiemmissa hyvinvointikertomuksissa tällaista tietoa ei ole ollut.
4.1 Aineisto
Tutkimuksen aineiston muodostavat Kuopion neuvolaterveydenhoitajat, päiväkotien henkilöstä ja perhepäivähoitajat. Päiväkoteja Kuopiossa on lähes 40 ja niissä henkilöstöä noin 900.
Perhepäivähoitajia on noin 140 ja he työskentelevät omissa kodeissa, ryhmäperhepäivähoidoissa tai hoitolasten omissa kodeissa. Lastenneuvoloita Kuopiossa on 17 kappaletta ja näissä terveydenhoitajia 38 (taulukko 3).
Taulukko 3. Kuopion kaupungin varhaiskasvatuksen ja neuvoloiden yksiköiden lukumäärä sekä henkilöstön määrä.
Päiväkodit (n) 38
Päiväkotien henkilöstö (n) 893
Perhepäivähoitajat (n) 141
Lasten neuvolat (n) 17
Neuvoloiden terveydenhoitajat (n) 38
4.2 Tutkimuksen toteutus
Kuopion neuvolaterveydenhoitajien, päivähoitohenkilöstön ja perhepäivähoitajien toteuttamaa ruoka- ja ravitsemuskasvatusta selvitettiin kyselylomakkein. Pyyntö osallistua tutkimukseen ja
käytettävä kysely lähetettiin kaikkien Kuopion kaupungin varhaiskasvatuksen yksiköiden sekä julkisten että yksityisten henkilökunnalle. Kyselyt toteutettiin varhaiskasvatuksen henkilöstölle, päiväkotien johtajille ja neuvoloiden terveydenhoitajille syksyllä 2016. Perhepäivähoitajien kyselyt toteutettiin tammi-helmikuussa 2017. Vastaajat vastasivat kyselyyn sähköisesti. Jokainen vastaaja sai sähköpostiinsa pyynnön osallistua kyselyyn ja henkilökohtaisen linkin, jonka kautta kyselyyn pystyi osallistumaan. Lisäksi vastaamattomille laitettiin yksi muistutus kyselyyn vastaamisesta.
4.3 Kyselylomake
Varhaiskasvatuksen ravitsemus- ja ruokakasvatuksen tämän hetkisen tilanteen selvittämiseksi laadittiin kyselylomakkeet Kuopion kaupungin ravitsemussuunnittelijoiden, hyvinvointikoordinaattorin sekä varhaiskasvatuksen ja neuvoloiden edustajien kanssa.
Hyvinvointityöryhmän valmistelevalta työryhmältä ei tullut tarkempia linjauksia, millaisia kaupunkilaisten ravitsemusta kuvaavia indikaattoreita hyvinvointikertomukseen halutaan. Koska toiveissa on tulevaisuudessa laajentaa ravitsemusta koskevat indikaattorit kattamaan koko kaupungin väestöä, päädyttiin aloittamaan indikaattoreiden luominen ikähaitarin alkupäästä eli lapsista ja nuorista. Tässä työssä käsitellään vain alle kouluikäisiä koskevaa aineistoa ja kouluikäisiä lapsia ja nuoria käsitellään toisessa pro gradu tutkielmassa. Indikaattoreiden laatimista laajennetaan jatkossa työikäisiin ja vanhuksiin.
Koska Kuopion kaupunki on panostanut ravitsemus- ja ruokakasvatukseen kouluttamalla varhaiskasvatuksen ja lastenneuvoloiden henkilöstöä, tehtiin kysely ammattiryhmälähtöiseksi eikä valittu kyselyn kohteeksi suoraan lapsia tai lapsiperheitä. Ravitsemussuunnittelija esivalmisteli kysymykset ravitsemus- ja ruokakasvatuskoulutuksen sisältöjen perusteella ja niitä työstettiin varhaiskasvatuksen ravitsemus- ja ruokakasvatustyöryhmässä. Myös neuvoloiden henkilöstön edustajille annettiin mahdollisuus kommentoida neuvolaterveydenhoitajien kyselyä. Saatujen kommenttien perusteella kyselyjä muokattiin mutta tiukan aikataulun vuoksi esitestauksesta luovuttiin. Kyselyiden teknisestä toteutuksesta vastasi Kuopion kaupunki ja ne toteutettiin Surveypal -ohjelman avulla. Kaikki kyselyt ovat nähtävissä liitteissä 1-4.
Kyselyissä ei ollut mahdollista hyödyntää aiempia kyselyjä tai validoituja mittareita, koska niitä ei ole ruokakasvatuksen osalta Suomessa aiemmin luotu. Kyselyillä kartoitettiin vastaajien ruokakasvatusosaamista, ruokakasvatuskoulutuksiin osallistumisesta ja saadun osaamisen hyödyntämistä arkityöskentelyssä. Lomakkeella selvitettiin myös vastaajien asenteita
ruokakasvatusta ja tarjottua ruokaa kohtaan. Nämä teemat valikoituivat, koska Kuopiossa on jo useiden vuosien ajan panostettu varhaiskasvatushenkilöstön ja lastenneuvoloiden terveydenhoitajien ravitsemus- ja ruokakasvatuskoulutukseen. Haluttiin tutkia, kuinka koulutusta hyödynnetään käytännön työssä ja saadun tiedon perusteella koulutusta on myös mahdollista kehittää. Vastattavana oli sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Usein myös kyllä ja ei vastausvaihtoehdot pyydettiin perustelemaan avoimella vastauksella.
4.4 Tilastolliset menetelmät
Kyselyistä saatuja tuloksia käsiteltiin Excel-laskentaohjelmalla ja SPSS-tilasto-ohjelmalla laskemalla keskiarvoja ja prosenttiosuuksia. Ryhmien väliseen vertailuun käytettiin khiinneliö – testiä. Avoimista vastauksista poimittiin asiasanoja, minkä jälkeen niitä suodatettiin Excel- laskentaohjelmalla ja ryhmiteltiin samankaltaisuuden perusteella vastausten tulkitsemisen helpottamiseksi.
5 TULOKSET
Eri ammattikuntien edustajista 42-72% vastasi ruokakasvatusta selvittävään kyselyyn (taulukko 4).
Taulukko 4. Lähetettyjen kyselyiden ja vastaajien määrät.
Varhaiskasvatus, kasvatushenkilöstö
Varhaiskasvatus, päiväkotien
johtajat
Varhaiskasvatus, perhepäivähoitajat
Neuvolater- veydenhoitajat
Lähetetyt kyselyt (n) 857 47 121 48
Vastanneet (n) 357 34 74 27
Vastausprosentti (%) 42 72 61 56
______________________________________________________________________________
5.1 Ruoka- ja ravitsemuskasvatus neuvolaterveydenhuollossa
Kyselyyn vastanneista neuvolaterveydenhoitajista 22 % työskenteli pelkästään lastenneuvolassa, 59 % vastaajista työskenteli sekä äitiys- että lastenneuvolassa ja 19 % lastenneuvolassa ja kouluterveydenhuollossa.
5.1.1 Neuvoloiden ja varhaiskasvatuksen välinen yhteistyö
Neuvoloiden ja päiväkotien yhteistyöryhmien palavereihin säännöllisesti osallistui 74 % ja satunnaisesti 11 % vastaajista. Terveydenhoitajista 37 % oli ottanut yhteistyöryhmässä jonkin
