Kuolemanpelko, uskonto ja merkitykselliset suhteet

(1)

UEF//eRepository

DSpace https://erepo.uef.fi

Rinnakkaistallenteet Filosofinen tiedekunta

2020

Kuolemanpelko, uskonto ja merkitykselliset suhteet

Tervo-Niemelä, Kati

Karjalan teologinen seura

Artikkelit tieteellisissä kokoomateoksissa

https://www.karjalanteologinenseura.fi/

https://erepo.uef.fi/handle/123456789/24382

Downloaded from University of Eastern Finland's eRepository

(2)

KuoleMa ja suru

KuoleManpelKo, usKonto ja MerKityKselliset suhteet

Kati Tervo-Niemelä Johdanto

Valtaosa ihmisistä pelkää kuolemaa jossain elämänvaiheessa. Se on normaali tunne ihmisille. Useat tutkimukset osoittavat kuolemanpelon olevan universaali ilmiö.

Ajatus sen universaaliudesta on löydettävissä jo vuonna 1896 ilmestyneestä G. S.

Hallin tutkimuksesta.¹ Ihmisyyteen kuuluu lähtökohtaisesti halu elää, ylläpitää elämää ja välttää kuolemaa. Martin Heideggerin mukaan oman kuoleman hyväksy- minen on keskeistä autenttisessa elämässä. Tällainen elämä voidaan saavuttaa vain kohtaamalla oman elämän rajallisuus, ja kokonaiseen ihmisyyteen (Dasein) liittyy vapaus kuolemasta. Jotta ihminen voisi saavuttaa elämän todellisen merkityksen ja vapautua pelosta, olennaista on kuoleman kohtaaminen ja sen jatkuva mietti- minen.²

Länsimaiseen kulttuuriin kuuluvassa nuoruuden ja elämänvoiman ihailussa kuolema kuitenkin useimmiten piilotetaan. Se piilotetaan laitoksiin ja pois arjesta.

äkillinen sairastuminen, onnettomuudet ja yllättävät elämäntapahtumat tuovat kuoleman kuitenkin odottamattoman lähelle.

Kuolemanpelko on käsitteenä kaikkea muuta kuin yksiselitteinen.³ Puhuessaan kuolemanpelosta ihmiset puhuvat monista eri asioista. Kuolemanpelko voi koh- distua omaan kuolemiseen ja elämästä luopumiseen, pelkoon läheisen kuolemasta tai siihen, että kuollessaan itse menettää läheisensä ja rakkaat ihmiset joutuvat suremaan. Kuolemanpelon keskiössä voi myös olla pelko kivusta tai pelko kuole- manjälkeisestä tilasta. Kuolemanpelko saattaa olla myös pelkoa kuolleen näkemi- sestä tai lähellä olosta. Kuoleman ja kuolleen näkeminen itsessään herättää pelkoa.

Pelon keskiössä voi olla monia muitakin hyvin yksityiskohtaisia pelkoja.⁴ Tämän vuoksi kuolemanpelon lähestyminen tutkimuksellisesti ei ole yksinkertaista; tutkimuksessa tulisi selkeästi antaa tilaa sille äänelle, josta tutkittava kertoo puhuessaan kuolemanpelosta.

1 Hall 1896 teoksessa Thorson and Powell 1994, 31.

2 Heidegger 1927/1962.

3 Collett & Lester 1969; Templer 1970; Thorson & Powell 1994.

4 Wong et al. 1994; Thorson and Powell 1994; Lester 1994.

(3)

Tutkimukset osoittavat yleisellä tasolla, että useimmiten nuoret pelkäävät kuolemaa enemmän kuin vanhemmat ihmiset.⁵ Nuorelle on varsin yleistä pelko liian aikaisesta kuolemasta, kun taas ikä tuo kuolemaa koskevassa kysymyksessä osalle ihmisistä tiettyä tyyneyttä. Toisaalta ikä tuo mukanaan lisääntyvästi sairauksia, jotka tutkimusten perusteella myös tuovat kuolemanpelkoa lähelle. Tässäkin kysy- myksessä yksilölliset kehityslinjat ja erot ovat suuria.

Naisilla kuolemanpelko näyttäytyy useimmissa tutkimuksissa voimakkaampana kuin miehillä.⁶ Tätä on selitetty eri tavoin. Taustalla on nähty muun muassa naisten vahvempi rooli elämän ylläpitäjinä ja sen varmistajina, että jälkikasvun elämä on turvattu. Naisten persoonassa riskien välttäminen on vahvempaa, millä puo- lestaan on niin ikään nähty olevan yhteys kuolemanpelkoon. Naiset ovat myös uskonnollisempia. Tämän on osaltaan ajateltu jollain tavoin liittyvän naisten vah- vempaan kuolemanpelkoon.⁷

Uskonnon monimutkainen rooli kuolemanpelossa

Uskonnon ja kuolemanpelon yhteydestä toisiinsa on tehty lukuisia tutkimuksia.

Tulokset ovat ristiriitaisia. Sosiaalitutkimuksen kentältä on vaikea löytää aihetta, jonka tulokset ovat yhtä vähän yhteneviä. Tutkimukset osoittavat uskonnon sekä lisäävän että vähentävän kuolemanpelkoa. Lisäksi näyttää siltä, että vahvimmin uskonnolliset ja uskonnottomat pelkäävät vähiten, maltillisesti uskonnolliset eniten.⁸

Useimmat uskonnot käsittelevät kuolemanjälkeistä elämää koskevia kysymyk- siä. Erityisen vahvasti kuolemanjälkeisestä elämästä opettaminen liittyy Lähi-idässä syntyneisiin uskontoihin juutalaisuuteen, kristinuskoon ja islamiin. Niihin liittyy vahvasti ajatus, että uskolla voi vaikuttaa siihen, mitä kuolemanjälkeisessä elämässä tapahtuu. Perinteisesti uskonnon ja kuolemanpelon välistä yhteyttä tarkastelevis- sa tutkimuksissa onkin todettu, että tarjoamalla lupauksen kuolemanjälkeisestä

”jostain paremmasta” uskonnot vähentävät kuolemanpelkoa. Tällöin kuolema nähdään porttina ikuiseen elämään. Toisaalta uskonnon opetus tuo mukanaan helvetinpelon, mikäli yksilö ei seuraa uskonnon opetuksia. Perinteisistä teorioista tällainen ajatus on niin sanotussa ”puskuriteoriassa” (buffering theory): mitä uskon- nollisempi ihminen on, sitä vähemmän hänellä ajatellaan olevan kuolemanpelkoa, ja vastaavasti, mitä uskonnottomampi ihminen on, sitä enemmän hänen ajatellaan pelkäävän kuolemaa.⁹

Pelosta selviämiseen keskittyvän teorian (Terror-management theory, TMT) näkökulmasta kuolema jo itsessään herättää ihmisessä pelkoa ja ahdistusta, mikä saa tämän teorian mukaan ihmisen turvautumaan maailmankatsomukseen, joka vakuuttaisi, että ihminen ei ainakaan kokonaan kuole.¹⁰ Vahvasti jaetut uskomus- järjestelmät parantavat tällaisten uskomusten uskottavuutta. Tästä kertoo muun muassa se, että yhteisöissä, joissa on vain yksi uskonto, kuolemanpelko on vähäi- sempää, kun taas yhteisöissä, joissa uskoa haastetaan, myös pelkoa on enemmän.¹¹

5 Ks. esim. Wong et al. 1994, 137; Thorson & Powell 1994, 34; Terkamo-Moisio 2016, 30.

6 Ks. esim. Terkamo-Moisio 2016, 30; Neimeyer 1994, 83–85.

7 Naisten ja miesten uskonnollisuuden eroista, ks. esim. Trzebiatowska & Bruce 2012; Miller & Hoffman 1995.

8 Ellis et al. 2012; Ellis & Wahab 2013.

9 Rose & O’Sullivan 2002; Wink & Scott 2005.

10 Greenberg et al. 1990; Pyszczynski et al. 1999; Dechesne et al. 2003.

11 Jonas & Fischer 2006.

(4)

Tämän teorian mukaan, samoin kuin edellä tarkastellun puskuriteorian mukaan, uskonto vähentää ihmisessä kuolemanpelkoa, mutta vaikutus ei ole yhtä välitön.¹²

Kolmas perinteinen näkökulma uskonnon ja kuolemanpelon yhteyteen liit- tyy kurvilineaarisuuteen. Tämän lähestymistavan mukaan maltillisesti tai jossain määrin uskonnolliset pelkäävät eniten, kun taas varmuus – oli se sitten uskonnollisuutta tai uskonnottomuutta – liittyy vähäiseen kuolemanpelkoon. Pelkoa sen sijaan selittää epävarmuus uskontokysymysten äärellä.¹³ Tämän ajatusmallin mukaan ihmiset, joilla on vahva ideologinen sitoutuminen uskontoon – oli se sitten kummassa uskonnollisuuden ääripäässä tahansa – pelkäävät kuolemaa vähemmän kuin ne, joiden suhtautuminen on ambivalentti.¹⁴

Lee Ellisin ja Ashah A. Wahabin aiempiin tutkimuksiin pohjautuva analyysi osoittaa, että aiemmista tutkimuksista on löydettävissä tukea kaikille erilaisille aja- tusmalleille uskonnon ja kuolemanpelon yhteydestä. Noin joka kolmas tutkimus tuki käsitystä, että uskonnolliset ihmiset pelkäävät vähemmän. Noin joka kym- menes tutkimus tuki kurvilineaarista yhteyttä. Noin joka neljäs tuki käsitystä, että uskonnolliset ihmiset pelkäisivät eniten. Lähes joka kolmannessa tutkimuksessa yhteyttä ei havaittu.¹⁵

Ristiriitaisia tuloksia selittää osin se, että sekä kuolemanpelko että uskonto ovat käsitteinä moniulotteisia ja monitulkintaisia. Mikäli uskonnollisuutta mita- taan ”sisäisenä uskonnollisuutena” kuten uskomisena ja rukoilemisena, tuloksissa päädytään useimmiten siihen, että uskonnolliset pelkäävät vähemmän. Sen sijaan, jos keskiössä on julkisen uskonnonharjoituksen mittaaminen, tuloksissa on toden- näköisemmin päädytty siihen, että uskonnolliset pelkäävät eniten.¹⁶

Uusin uskonnon ja kuolemanpelon yhteyttä tarkasteleva kuolemanpelon teo- ria (Death Apprehension Theory) lähestyy uskontoa moniulotteisemmin. Teorian perusteella pelko itsessään on uskonnosta riippumaton, koska ihmisellä on syn- nynnäinen halu elää. Teorian mukaan uskonnot vaikuttavat osaltaan kuolemanpelkoon opettamalla kuolemanjälkeisestä – useimmiten siten, että sekä erittäin hyvä (ikuisuus taivaassa) että erittäin huono (ikuisuus helvetissä) vaihtoehto ovat mahdollisia. Uskonnollisuuden vaikutus riippuu vahvasti siitä, miten ihminen uskoo ja millaiseen Jumalaan hän uskoo. Keskiössä on kysymys siitä, kokeeko ihminen Jumalan tuomitsevana ja kostonhimoisena vai armollisena ja anteeksianta- vana, sekä se, miten varmasti ihminen uskoo kuolemanjälkeiseen ja miten vahvasti hän sitoutuu uskontonsa opetuksiin. Sitoutuminen uskonnollisen yhteisön opetuksiin ja armahtavaan Jumalaan uskominen vähentää kuolemanpelkoa, kun taas tuomitsevaan Jumalaan uskominen ja samalla vahva uskominen kuolemanjälkei- seen lisää kuolemanpelkoa.¹⁷

Tarkastelen tässä artikkelissa uskonnon ja kuolemanpelon suhdetta osana yk- silön merkityksellisiä suhteita. Uskonnossa on kyse suhteesta: suhteesta tuonpuo- leiseen ja samalla omaan itseen. Toisaalta uskontoon liittyvillä suhteilla on kiin- teä yhteys muihin suhteisiin: suhde uskontoon ei synny tyhjiössä, vaan suhteessa toisiin ihmisiin ja ympäröivään yhteisöön. Toisaalta suhde uskontoon vaikuttaa monin tavoin muihin suhteisiin sekä suhteisiin liittyvään käyttäytymiseen ja valintoihin, joita ihminen tekee suhteessa toiseen. Uskonto tarjoaa myös itsessään

12 Jonas & Fischer 2006.

13 Nelson & Cantrell 1980; Neimeyer 2004, 326.

14 Neimeyer 2004, 326.

15 Ellis & Wahab 2012.

16 Ellis & Wahab 2012.

17 Ellis & Wahab 2012; Ellis et al. 2013.

(5)

konteksteja, joissa suhteita luodaan ja rakennetaan. Tarkastelemalla kuolemanpelkoa ja uskonnon linkittymistä siihen osana ihmisten laajempaa suhteiden verkos- toa ja niiden merkitystä tavoitteena on avata samalla uskonnon monimutkaista roolia osana yksilön laajempaa elämänkokonaisuutta, jossa uskonnon katsotaan ankkuroituvan muihin merkityksellisiin suhteisiin.

Tutkimustehtävä ja sen toteuttaminen

Tässä artikkelissa huomio kohdistuu niihin suhteisiin, joihin ihmisten kertomukset kuolemanpelosta ankkuroituvat. Ytimessä on kysymys siitä, mitä ihmiset kuolemassa pelkäävät. Tarkastelen sitä, miten erilaiset pelot liittyvät erilaisiin suhteisiin, ja mikä on uskonnon rooli muiden suhteiden rinnalla kuolemanpelkokertomuksissa. Pyrin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

1. Mitä kuolemassa pelätään?

2. Mitkä ovat merkityksellisiä suhteita kuolemanpelkoon liittyvissä kertomuksissa?

3. Millä tavoin erilaiset kuolemaan liittyvät pelot linkittyvät uskontoon ja muihin suhteisiin?

Tutkimuksen aineisto koostuu ihmisten kuolemanpelosta ja uskonnosta kirjoit- tamista kirjeistä. Aineisto on kerätty syksyn ja talven 2017–2018 aikana eri leh- dissä julkaistun kirjoituspyynnön perusteella. Tämän artikkelin aineistona on 63 sähköisesti saapunutta kirjettä. Vastauksista 29 saapui e-lomakkeella olevaan kir- joitusalustaan, johon vastaus oli mahdollista jättää täysin nimettömänä ja ilman mitään tunnistetietoja (kuten sähköpostiosoitetta). Kirjeistä 34 saapui sähköpos- titse. Tämän lisäksi tutkimuksessa osa kirjeistä saapui käsin tai koneella kirjoitettu- na tavallisen postin mukana. Tutkimuksessa on myös toteutettu henkilökohtaisia haastatteluja. Tämä artikkeli pohjautuu kuitenkin yksinomaan sähköisesti saapu- neisiin kirjoituksiin.

Aineisto on luonteeltaan vahvasti narratiivista. Kirjoituspyynnössä vastaajaa pyydettiin seuraavalla pyynnöllä kertomaan pelostaan:

Kirjoituspyyntö: Kerro kuolemanpelosta

Kerään […] tutkimusta varten kokemuksia kuolemanpelosta. Tutki- muksen tarkoituksena on selvittää eri-ikäisten ihmisten kokemuksia kuolemanpelosta, sen kanssa elämisestä ja vaikutuksista elämään. Tutki- muksessa selvitetään myös kuolemanpelkokokemusten eroja eri ikäpol- vissa ja kuolemanpelon yhteyksiä uskonnollisuuteen.

Kerro, millä tavoin kuolemanpelko ilmenee tai on ilmennyt elämäs- säsi. Mitä pelkäät? Milloin kuolemanpelko on mahdollisesti alkanut, onko kokemuksesi siitä muuttunut elämän eri vaiheissa? Missä tilanteissa kuolemanpelko erityisesti ilmenee? Miten koet kuolemanpelon vaikuttavan elämääsi? Mikäli olet aiemmin pelännyt kuolemaa, mutta et pelkää enää tai toisin päin, kerro myös tekijöistä, joiden koet vaikut- taneen muutokseen.

(6)

Kerro myös omasta uskonnollisesta taustastasi ja uskonnon merkityk- sestä elämässäsi. Voit vastata nimettömästi, mutta pyydän, että mainit- set kirjoituksessasi ikäsi ja sukupuolesi. Osa tutkittavista tullaan myös haastattelemaan. Mikäli haluat osallistua haastatteluun, liitä mukaan myös yhteystietosi.

Kertomuksista selvä enemmistö, 55, oli naisten kirjoittamia. Kahdeksan kerto- musta tuli miehiltä. Ikäjakaumaltaan kirjoittajat olivat 15-vuotiaasta yli 90-vuoti- aaseen. Suurin osa vastaajista jätti mukaan yhteystietonsa, ja osaa heistä myös haas- tateltiin henkilökohtaisesti. Tämän artikkelin kokonaisuuden kannalta sähköisesti saapunut aineisto katsottiin kuitenkin riittäväksi. Haastattelut ja maapostin kautta saapuneet kirjeet olen jättänyt analyysin ulkopuolelle.

Tämän artikkelin analyysin keskiössä on kysymys siitä, mitä merkityksellisiä suhteita kertomuksissa ilmenee ja miten ne linkittyvät kuolemanpelkoon ja uskonnon rooliin kuolemanpelossa. Analyysissa lähdin liikkeelle siitä, mistä pelosta tai peloista ihmiset puhuvat puhuessaan kuolemanpelosta, ja toisaalta siitä, mitä eri suhteita kertomuksissa nostetaan esiin. Tämän jälkeen keskiössä oli kysymys, miten erilaiset suhteet linkittyvät erilaisiin pelkoihin. Analyysin lähtökohtana oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja sitä täydennettiin sisällönerittelyllä. Analyysin apuna käytin atlas.ti -tietokoneohjelmaa.

Tulokset

Aineisto osoittaa aiempien tutkimusten tavoin, että puhuessaan kuolemanpelosta ihmiset puhuvat eri asioista. Tässä tutkimuksessa peloista hahmottui kahdeksan erilaista luokkaa:

1) kuolemisen prosessiin liittyvä pelko ja kivun pelko 2) läheisten menettämisen pelko

3) pelko siitä, että läheiset menettävät minut (pelko läheisten kärsimisestä minun kuollessani)

4) pelko kuolemanjälkeisestä (helvetin pelko) 5) äkillisen kuoleman pelko

6) pelko elämän loppumisesta (eksistentiaalinen ahdistus) 7) pelko kuolemisesta yksin

8) pelko arkkuun joutumisesta ja jäämisestä ja siihen liittyvä suljetun paikan kammo

Erilaisista suhteista puhuttaessa kertomuksissa mainittiin kaikkein useimmin omat vanhemmat (isä ja äiti) ja suhde Jumalaan, jotka kukin mainittiin kertomuksissa noin 100 kertaa. Kaikkiaan analysoituja kertomuksia oli 63, mikä tarkoittaa, että keskimäärin nämä mainittiin kertomuksissa kerran tai kahdesti. Jumalan mainit- semista tarkasteltaessa on hyvä pitää mielessä, että kirjoituspyynnössä pyydettiin erikseen kertomaan suhteesta uskontoon. Tämän vuoksi Jumala on mainittu osassa kertomuksissa myös silloin, kun se kertomuksen kannalta ei ole olennaista. Kaik- ki muut suhteet esiintyivät kertomuksissa selvästi harvemmin. Seuraavaksi yleisimmin mainittiin isoäiti, Jeesus, ystävät, puoliso/tyttöystävä/poikaystävä, kirkko instituutiona tai rakennuksena sekä isoisä. Jälleen erityisesti kirkkoon liittyvissä maininnoissa näkyy sama ilmiö kuin edellä jumalamainintojen yhteydessä. Muina suhteina kertomuksissa mainittiin opettaja, lapsi, pappi, lääkäri, diakoni, muita uskonnollisia liikkeitä ja lestadiolaisuus.

(7)

Taulukko 1. Kuolemanpelkokertomuksissa esiintyvät suhteet (63 kirjettä) äiti (mainittu kertomuksissa 123 kertaa)

Jumala (106 mainintaa) Isä (89 mainintaa) Isoäiti (41 mainintaa) Jeesus (34 mainintaa) Ystävät (30 mainintaa)

Kirkko instituutiona tai rakennuksena (28 mainintaa) Puoliso, poikaystävä, tyttöystävä (19 mainintaa) Isoisä (15 mainintaa)

Opettaja (15 mainintaa) Lapsi (12 mainintaa) Pappi (10 mainintaa) Lääkäri (10 mainintaa) Diakoni (4 mainintaa)

Muut uskonnolliset liikkeet: helluntailaisuus (6 mainintaa);

Jehovan todistajat (2 mainintaa); lestadiolaisuus (3 mainintaa)

Tarkastelen seuraavassa erilaisia pelkoja ja kysymystä siitä, miten erilaiset suhteet, mukaan lukien uskonto, linkittyvät erilaisiin pelkoihin. Analyysin perusteella pelot voidaan luokitella sen mukaan, millaista roolia uskonto kertomuksissa näyttelee:

(1) pelot, joissa uskonto on selkeästi merkityksellinen suhteessa pelkoon, (2) pelot, joissa uskonto on osittain merkityksellinen ja

(3) pelot, joissa uskonto ei varsinaisesti linkity pelkoon itsessään, mutta pelolla voi olla seurannaisvaikutuksia suhteessa uskoon ja usko voi vaikuttaa pelon kanssa elämiseen.

Pelot, joissa suhde uskontoon on merkityksellinen

Aineiston perusteella uskonto on vahvasti merkityksellisessä roolissa ainoastaan peloissa, jotka liittyvät kuolemanjälkeiseen tilaan sekä elämän loppumiseen ja sitä koskevaan eksistentiaaliseen ahdistukseen. Kertomuksissa, jotka kuvaavat kuole- manjälkeiseen liittyvää pelkoa, kuvataan erilaisia suhteita tyypillisesti rikkaasti.

Kertomuksissa vahvassa roolissa ovat uskonnolliset yhteisöt ja niiden opetus ja opettajat, perheen sisäiset ihmiset sekä koulun opettajat. Yhteistä näille suhteille on kokemus tuomitsevasta Jumalasta opettamisesta ja sen herättämä pelko. Yh- teisöistä mainittiin erikseen helluntailaisuus, lestadiolaisuus ja Jehovan todistajat sekä nimeltä mainitsemattomia vastaan tulleita yhteisöjä, joihin osa kirjoittajista viittasi sanalla ”lahko”.

(8)

Koululaisvuosinani kotipaikkakunnallani [- -] oli voimakkaana pinnalla kuolemasta ja maailmanlopusta puhuminen ja julistaminen vähintään traktaatein ja pylväsjulistein. Minulla oli kamala maailmanlopun pelko ja iltaisin nukkumaan käydessäni pelkäsin, että maailmanloppu tulee yöllä, mihin tyhjään minä putoan, elämäni loppuu.¹⁸

Vanhempani olivat ennen syntymääni kokeneet hengellisen heräämisen ja liittyneet helluntaiseurakuntaan, Helluntaiyhteisön vaikutus näkyi voimakkaasti arjessa. Kuljin vanhempien mukana kaikissa tilaisuuksissa ja kuuntelin tarkasti puheita. Olen aina ollut pohdiskelija ja minulla on ollut hyvä mielikuvitus. En uskaltanut kysellä vanhemmiltani seu- rakunnan opetuksista vaan mietin niitä erityisesti iltaisin itsekseni. [- -]

Erityisen pelottavana muistan helluntaiopetuksesta ylöstempausopin, jota käsiteltiin jopa lastenkirjoissa. Sen mukaan Jeesus saattaisi hetkenä minä hyvänsä tulla hakemaan omansa ja uskovat kirjaimellisesti katoai- sivat maan päältä. [- -] Pelkäsin usein iltaisin, että vanhemmat katoaisi- vat yön aikana ja minä jäisin yksin. Pelkäsin kuolemaa nimenomaan sen vuoksi, että arvelin tehneeni syntiä ja joutuvani sen vuoksi helvettiin.

[- -] Konkreettisesti en vielä tuolloin kuolemista ymmärtänyt.¹⁹

Kun joskus aurinko oli laskemassa ja taivaanranta oli aivan punainen, tuli hyvin pelottava tunne siitä, mitä tulee tapahtumaan yöllä. Kun il- tarukouksissa ja muutenkin toistettiin sitä toivomusta, että ”jos sijail- tain en nousisi, taivaaseen ota tykösi”. Se kaikki oli ahdistavaa ja tuntui hyvin aiheelliselta pelolta. Siihen aikaan oli vielä tapana pelotella lapsia monilla asioilla ja kasvattaa lapset pelon avulla olemaan tekemättä kiel- lettyjä asioita.²⁰

Kuten edellä mainitut kertomukset myös muut tähän luokkaan kokonaisuudessaan liittyvät kertomukset keskittyvät useimmiten lapsuuteen ja niissä koettuun ankaraan julistukseen. Kertomuksista heijastuu lapsen vaikeus ymmärtää aikuisten uskonnollista puhetta ja sen tuoma hämmennys ja pelko.

Kuolemanjälkeiseen liittyvät pelot ovat erilaisista kuolemaan liittyvistä peloista selkeästi eniten uskontoon liittyviä ja osaltaan niiden synnyttämiä. Toisaalta kuo- lemanjälkeiseen liittyvä pelko voi tuoda mukanaan myös pelkoa uskoa ja uskonnon opetuksia kohtaan.

Kuolemassa minua pelottaa se, että en tiedä mitä kuoleman jälkeen tai sen aikana tapahtuu. [- -] Aloin pelätä kuolemaa ja juuri sitä, että en tiedä mitä sen jälkeen on. Onko enää mitään? Ja jos jotain on, mitä se jokin on. [- -] Kuolemanpelko ilmenee itselläni tällä hetkellä eten- kin pohtiessani Raamattua ja uskoa/uskontoja. Se vaikeuttaa elämää- ni, sillä tällä hetkellä ainakin haluaisin uskoa Jumalaan, mutta en tiedä uskallanko, koska jos en pelastukaan. [- -] Pelon ilmestymisen jälkeen olen yrittänyt etsiä turvaa, lähinnä Jumalasta. [- -] Tällä hetkellä vä- hän ajelehdin, että uskonko ja haluanko uskoa Jumalaan. Uskontoon suhtautumiseni on erittäin ristiriidassa osin siksi, että nyt kun pelkään kuolemaa sen ”rooli” korostuu enemmän. Haluanko uskoa Jumalaan, entä jos en pääsekään taivaaseen, mitä minulle sitten tapahtuu?²¹

18 E15, nainen 60–69 vuotta.

19 S1, nainen 30–39 vuotta.

20 S32, mies 70–79 vuotta 21 E18, nainen 20–29 vuotta.

(9)

Kuolemanjälkeiseen liittyvissä kertomuksissa näkyy vahva pyrkimys eroon pelosta.

Kertomuksissa näkyy, miten lapsen ajatusmaailmassa ankaralla Jumalalla ja helve- tillä pelottelu voi jättää elämänmittaisen pelon ja halun irtautua lapsuuden uskonnollisesta maailmasta.

Kuolemanpelkoa ilmeni lapsena ja nuorena melko paljon, mutta nyky- ään ei ollenkaan. Uskonnollisesta taustasta johtuen pelkäsin helvettiä ja Jeesuksen toista tulemista. [- -] Helvetinpelkoni ulottui myös läheisiin ihmisiin, joista olin huolissani. Elämänkatsomukseni muututtua ateisti- seksi ja tieteellisen maailmankuvan myötä olen päässyt kokonaan näistä peloista eroon.²²

Kertomuksissa kuolemanjälkeiseen liittyvästä pelosta on vapauduttu sekä siir- tymällä kohti armollisempaa jumalakäsitystä että kohti ateismia ja uskonnottomuutta. Toisaalta kertomuksissa näkyy myös läpi koko elämän jatkuva tasapainoi- lu armollisen ja tuomitsevan Jumalan välillä sekä eri elämäntilanteiden mukaan vaihteleva käsitys Jumalasta.

Nämä kertomukset kuolemanpelosta ja uskonnon roolista siinä antavat vahvaa tukea Lee Ellisin ja Ashah A.Wahabin kuolemanpelkoteorialle (2012), jossa keski- össä on osaltaan kysymys siitä, millainen jumalakuva ihmisellä on. Heidän mu- kaansa tuonpuoleisen olemassaoloon ja tuomitsevaan Jumalaan uskominen lisää kuolemanpelkoa, kun taas armahtavaan Jumalaan uskominen vähentää sitä. Niin ikään vahva sitoutuminen uskoon vähentää kuolemanpelkoa.²³

Oman elämän loppumiseen liittyvä pelko ja eksistentiaalinen ahdistus on toi- nen kuolemanpelon alue, jossa uskonnolla on aineiston perusteella merkittävä rooli. Näissä kertomuksissa muut suhteet eivät tyypillisesti ole merkityksellisessä roolissa, vaan pelkoa reflektoidaan suhteessa omaan olemiseen. Tällaiseen pelkoon liittyy vahvasti ajatus siitä, että kuolemassa todellakin lakkaisin olemasta kokonaan ja sen jälkeen ei mahdollisesti olisi yhtään mitään. Osaltaan nämä kertomukset siis linkittyvät edellä mainittuun kuolemanjälkeisen pelkoon. Keskiössä on kuitenkin kysymys oman olemisen loppumisesta ja päätöksestä.

Näissä pelkokertomuksissa suhde uskontoon näyttäytyy vahvasti tekijänä, jota vasten tätä pelkoa peilataan. Kertomuksissa pelko näyttää johtavan joko pyrki- myksiin turvautua maailmankatsomukseen, joka vakuuttaisi, ettei ihminen kuolemassa kokonaan kuole. Näin ihminen etsisi apua uskonnosta tai pyrkisi hyväk- symään sen, että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Toisaalta kertomuksissa näkyy kyvyttömyys uskoa, vaikka haluaisi: ”Ehkä pelkäisin vähemmän, jos pystyisin uskomaan.” Nämä kertomukset tukevat TMT-teorian oletuksia kuolemanpelon ja uskonnon suhteesta. Elämän loppumisen synnyttämä pelko saa turvautumaan maailmankatsomukseen, joka vakuuttaa, ettei ihminen kokonaan kuole, tai toisaalta hyväksymään oman kuolevaisuuden ja uskonnottomuuden.

Pelot, joissa uskonto on osittain merkityksellinen

Pelko, joka kohdistuu siihen, mitä ruumille tapahtuu kuoleman jälkeen, linkittyy kertomuksissa osittain uskontoon. Näissä peloissa keskiössä on pelko arkkuun pa- nemisesta ja sinne jäämisestä. Kertomuksissa tämä pelko näyttää joko linkittyvän laajempaan ahtaan paikan kammoon tai uskonnon opetuksiin. Näitä pelkoja on

23 Ellis & Wahab 2012; Ellis et al. 2013.

(10)

tutkimusaineistossa vain kahdessa kertomuksessa. Kun tarina linkittyy uskonnon opetukseen, keskiössä on kristinuskon opetus siitä, että ruumiin ylösnousemus tapahtuisi vasta Jeesuksen toisen tulemisen yhteydessä, ja ajatus ja pelko siitä, että yksilö joutuisi olemaan arkussa niin kauan. Näissä kertomuksissa keskeisessä roolissa on joko uskonnolliselta yhteisöltä tai perheenjäseniltä kuultu opetus. Toisaalta pelko voi näyttäytyä täysin irrallaan uskonnosta, jolloin keskiössä on yksinomaan ajatus arkkuun joutumisesta ja ahtaan paikan kammosta. Nämä pelot näyttäytyvät kertomuksissa myös suhteessa vaikeisiin lapsuuden ihmissuhteisiin ja esimerkiksi pahoinpitelykokemuksiin, joissa ihminen pelkää tukehtuvansa.

Pelot, joihin uskonto ei ensisijaisesti liity,

mutta joista selviytymisessä uskonto voi olla merkityksellinen

Määrällisesti eniten kertomuksissa kuvataan pelkoja, joihin uskonto ei lähtökoh- taisesti liity. Näille peloille on yhteistä tämänpuoleisuus, kuoleman pelkääminen

”tässä ajassa ja tilassa”. Näitä ovat kuolemisprosessin ja siihen liittyvän kivun pelko, läheisten menettämisen pelko tai läheisten kuoleman myötä syntynyt pelko, pelko siitä, että läheiset menettävät kirjoittajan itsensä, yksin kuolemisen pelko sekä äkillisen kuoleman pelko. Sekä läheisten menettämiseen että omaan kuolemaan ja siihen linkittyvään läheisten suremiseen ja kärsimiseen liittyvissä peloissa kuvataan merkityksellisiä suhteita rikkaasti. Näissä kertomuksissa mainitaan erityisen usein perheenjäseniä. Useimmiten kertomuksissa mainitaan oma äiti, isä, puoliso ja omat lapset.

Oikeastaan koskaan en pelännyt omaa kuolemaani vaan lapseni, miehe- ni, läheisen kuolemaa. Ihan viime aikoina on välillä tullut tunne, entä jos minä kuolen. Itse kuolema ei pelota, vaan se ikävä. Koenko sitä, kuinka lähimmäiseni kokevat sen, jos minua ei ole. Lapsen syntymä on voimis- tanut asiaa. Mitä isommaksi lapseni kasvaa, sitä enemmän huoli ja kuo- lemankammo (kuten itse nimitän) iskee kun hän ei ole kotona tms.²⁴ Läheisen menettämiseen liittyvissä pelkokertomuksissa pelon lähtökohtana mainitaan usein läheisen sairaus, joka on käynnistänyt kuolemanpelon ja menettämisen pelon. Vastaavasti omaan kuolemaan ja siihen liittyvään läheisten tuskaan ja kär- simykseen liittyvissä peloissa pelon käynnistäjänä on ainakin osittain oma sairaus.

Oma tai läheisen äkillinen sairastuminen tai onnettomuudet tuovat kuoleman to- dellisuuden lähelle ja voivat herättää vahvankin pelon. Osa näistä kertomuksista linkittyy vanhemmuuteen ja sen mukanaan tuomiin pelkoihin lapsen menettämi- sestä tai omasta kuolemasta, kun lapsi vielä kipeästi tarvitsisi vanhempaa.

Tämänpuoleiseen liittyvät kuolemanpelot voivat tuoda mukanaan proses- seja, jotka saavat turvautumaan uskoon tai kokemaan vihaa Jumalaa kohtaan ja etääntymään uskosta. Kehityskulut ovat hyvin yksilöllisiä. Toisaalta kertomuksista nousee myös vahvasti esille se, miten kuoleman kohtaaminen voi viedä kuolemanpelon. ”Jos minulla oli kuolemanpelkoa, se väistyi lopullisesti nähdessäni mie- heni kuolemanhetken.”²⁵ Kertomuksissa kuolema olikin usein kaunis. Toisaalta kokemukset heikosta kivunhoidosta ja kuolevan läheisen kokemasta tuskasta ovat omiaan lisäämään pelkoa myös läheisissä.

25 S18, nainen, ikää ei kerrottu.

(11)

Tämänpuoleiseen liittyvissä kuolemanpelon kertomuksissa uskonto ei lähtö- kohtaisesti ole merkityksellinen pelon synnyttäjänä tai aktivoijana, mutta kertomuksissa uskonto voi näyttäytyä – tai voi olla näyttäytymättä – tekijänä, joka auttaa yksilöä elämään pelon kanssa, tai tekijänä, joka saa yksilön turvautumaan uskoon. Toisaalta näissä läheisen kuolemaan ja menettämiseen liittyvissä peloissa uskonto voi näyttäytyä myös negatiivisessa valossa ja vihana Jumalaa kohtaan ja kysymyksinä siitä, miten rakastava Jumala voi sallia tällaista. Toisaalta usko ja ajatus siitä, että toiset uskovat ja rukoilevat, voi tuoda lohtua silloinkin, kun ei itse jaksa siihen turvautua.

Tuollaisessa tilanteessa tuntee olonsa Jumalan hylkäämäksi; ei lasten kuulu kuolla. Voimat eivät riittäneet rukoilemiseen lapsen ollessa todella huonossa kunnossa. Lähinnä tunsi helpotusta, kun tiesi, että juma- lanpalveluksissa rukoillaan sairaitten puolesta. Vaikkei niihin palveluk- siin jaksanut tai voinut mennä.²⁶

Edellä olevassa kertomuksessa näkyy vahvasti ilmiö, josta puhutaan sijaisuskon- nollisuutena. Uskomisen kannalta tärkeää on se, että toiset uskovat ja pitävät uskontoa yllä silloinkin, kun yksilön omassa elämässä uskonto ei ole keskiössä tai hän ei jaksa tai pysty uskomaan tai edes turvautumaan uskontoon.

Toisin kuin edellä mainituissa peloissa yksin kuolemiseen liittyvissä peloissa keskiössä on ihmissuhteiden puute. Läheinen ihminen toisi turvaa pelossa, mutta läheisten puuttuminen vahvistaa pelkoa. Näissä kertomuksissa uskonto voi niin ikään näyttäytyä lohdun tuojana.

Todella, pelkään kuolemista, siis omaa kuolemaa. Olen yksinäinen, asun yksin ja välillä jos vähänkin on epämääräinen tunne, niin pelästyn kovasti, nytkö se tuli - - lähtö. [- -] Uskon Jumalaan - - rukoilen - - mie- lessäni huokailen ja juttelen Jumalan kanssa - - välillä tunnen saavani voimaa rukouksesta - - en aina - -.²⁷

Viimeisenä ryhmänä aineistosta nousevat esille kertomukset, joissa pelko näyt- täytyy jatkuvana, neuroottisluonteisena pelkona kuolemisesta milloin tahansa, nyt tai valmistautumattomana. Näissä kertomuksissa kirjoittajat kuvaavat kuolemanpelkoa osana muutoinkin laajaa pelkokirjoa. Pelkoihin näyttää kertomusten perusteella linkittyvän rankkoja lapsuuskokemuksia. Myös näissä kertomuksissa uskonto voi näyttäytyä lohdun ja rauhan tuojana.

Olen aina ollut pelokas. Olen lapsena jo pelännyt lähes kaikkea ja suh- tautunut pelolla uusiin asioihin. Olen käynyt läpi pitkän terapian ja sen mukaan minulla olisi mahdollisesti ”foobinen merkitysorganisaa- tio”, joka on alkanut kehittyä lapsuudessa vuorovaikutuksessa äitini kanssa. äitini on lapsena kasvatettu pelolla, eikä hän halunnut siirtää pelkoa meihin lapsiinsa. Kuitenkin hän on kertonut meille aina tosi- elämän kauhutarinoita hirvikolareista, ruokaan tukehtumisesta, vam- mautumisesta jne. Näin pelot ovat siirtyneet eteenpäin kuitenkin. Tulen rikkonaisesta perheestä ja suvussani ja perheessäni on paljon psyykkisiä

(12)

ongelmia. [- -] Usko on minulle keino pärjätä pelkojeni kanssa. Yri- tän luottaa siihen, että asiat ovat Jumalan hallinnassa ja että kuoleman jälkeen tapaamme kaikki rakkaamme jälleen taivaassa. En puhu näistä asioista lähes kenellekään, koska en halua leimautua hihhuliksi. Kui- tenkin usko on ehkä tärkein syy siihen, etten ole täysin romahtanut henkisesti, että jaksan päivästä toiseen, vaikka välillä elämä pelon kanssa on vaikeaa.²⁸

Kuolemanpelon ylisukupolvisuus

Kuolemanpelon tarkastelu merkityksellisten suhteiden näkökulmasta nostaa esiin vahvasti kuolemanpelon ylisukupolvisuuden. Se näkyy niin kuolemanpelon kuin kuolemaan liittyvän rauhallisuuden ja tyyneyden välittymisenä jälkipolville. Lä- heisen kuolemaan ja kuolemisprosessiin liittyvissä pelkokertomuksissa näkyy kaikkein voimakkaimmin kuolemanpelon ylisukupolvisuus.

Odotimme oman äitini kuolemaa kaksi kuukautta ja se oli todella ras- kasta aikaa, kun ei tiennyt kauanko vielä kestää ja äidillä oli suuri kuoleman pelko. Hän huusi Jumalaa avuksi ja kysyi useita kertoja, että onko hänen syntinsä varmasti annettu anteeksi. äidin kuoleman pelko oli todella ahdistavaa myös meistä omaisista.²⁹

Kuolevan läheisen voimakas pelko kuoleman edessä, epävarmuus ja helvetinpelko jättää helposti elämänmittaisen jälkensä myös lapsiin, lapsenlapsiin ja muihin läheisiin. Kuolemanpelko periytyy, toisaalta tyyneys kuoleman edessä periytyy myös. Isoäidin tyyneys kuoleman edessä ja turvautuminen armolliseen Jumalaan kantaa pitkälle jälkipolviin:

Kävelin sairaalasta autolleni. Itkien. Tiesin, näin mummoni viimeisen kerran. Samalla pyysin Jumalalta, anna minulle samanlainen mieli, kuin mummollani on, kun minun lähtöni taivaankotiin lähestyy.³⁰

Pohdinta

Olen tarkastellut artikkelissa kuolemanpelon ja uskonnon keskinäistä suhdetta merkityksellisten suhteiden näkökulmasta. Tarkastelun tavoitteena on ollut avata uusia näkökulmia uskonnon ja kuolemanpelon monimutkaiseen suhteeseen. Ih- misiin liittyvän tutkimuksen kentältä on vaikea löytää aihetta, jonka tulokset ovat keskenään niin ristiriitaisia kuin uskonnon ja kuolemanpelon suhde.

Kuolemanpelkoon liittyvissä kertomuksissa kuvataan värikkäästi ja rikkaasti merkityksellisiä suhteita. Näistä keskeisimpinä näyttäytyvät suhteet omiin van- hempiin ja Jumalaan sekä seuraavaksi yleisimmin isovanhempiin, puolisoon, ys- täviin, omiin lapsiin ja opettajiin. Niiden merkitys kertomuksissa vaihtelee sen mukaan, mitä kuolemanpelossa pelätään. Uskonto ja suhde Jumalaan näyttäytyvät selkeän merkityksellisenä ainoastaan niissä kertomuksissa, joissa pelon ytimessä on kuolemanjälkeiseen liittyvä pelko. Sen sijaan kuolemaan liittyvissä tämänpuo- leisissa peloissa uskonto voi näyttäytyä merkityksellisenä tai olla näyttäytymättä.

29 S12, nainen 50–59 vuotta.

30 S18, nainen, ikää ei kerrottu.

(13)

Kokonaisuudessaan kuolemanpelkoon liittyvät kertomukset kuvaavat voit- topuolisesti tämänpuoleiseen liittyviä pelkoja: kuolemisen prosessiin ja kipuun liittyvää pelkoa, läheisten menettämisen pelkoa tai sitä, että läheiset joutuisivat kärsimään omassa kuolemassa, sekä yksin kuolemisen pelkoa ja äkillisen kuoleman pelkoa. Näissä merkitykselliset ihmissuhteet – ja yksin kuolemisessa niiden puute – on keskeistä. Uskonto sen sijaan ei lähtökohtaisesti linkity näihin pelkoihin, mutta voi olla auttamassa pelkojen kanssa elämistä ja tuoda lohtua.

Kertomukset antavat tukea sekä uskonnon roolille kuolemanpelkoa vähentä- vänä että lisäävänä tekijänä ja niiden yhteyden kurvilineaariselle luonteelle. Ker- tomuksista kuolemanjälkeiseen liittyvä pelko ja helvetinpelko antavat selkeimmin tukea Lee Ellisin ja Ashah A. Wahabin kuolemanpelkoteorialle, jossa yhtenä kes- keisenä tekijänä on jumalakuva. Ankara ja tuomitseva jumalakuva on omiaan li- säämään kuolemanpelkoa, kun taas käsitys armollisesta Jumalasta vähentää sitä.

Näissä kertomuksissa myös ateismi ja uskonnottomuus näyttäytyy tyyneyden tuojana suhteessa kuolemanpelkoon antaen myös tukea uskonnon ja kuolemanpelon kurvilineaariselle yhteydelle.

Oman elämän loppumiseen liittyvissä pelkokertomuksissa uskonnon ja kuolemanpelon välinen suhde näyttäytyy TMT-teorioiden kuvaamassa roolissa. Ahdis- tus oman elämän päättymisestä saa turvautumaan maailmankatsomukseen, jossa ihminen ei kuolemassa kokonaan kuole. Eniten kertomuksissa usko on kuitenkin roolissa, jossa yksilö voi saada sen kautta jonkinlaista tukea ja lohtua tämänpuo- leisten pelkojen keskellä. Tällöin uskonto ja kuolemanpelko eivät lähtökohtaisesti ole toisiinsa linkittyneitä, mutta pelko voi saada yksilön turvautumaan uskontoon.

Tällöin uskonnolla on lähinnä coping-teorioissa kuvattu rooli: uskonto voi toimia apuna selviytymisessä raskaissa ja traumaattisissa tilanteissa.³¹

Kertomuksissa näkyy vahvana ihmisen pyrkimys tasapainoon. Pelko näyttäy- tyy kertomuksissa tasapainoa järkyttävänä ja kerronta tähtää selvästi pelon ratkai- semiseen. Auki jäävissä pelkokertomuksissa pelko jää tasapainoa horjuttavaksi tai tekijäksi, josta kertoja haluaisi päästä eroon tai jonka kanssa hän haluaisi oppia elämään aiempaa paremmin.

Kokonaisuudessaan tutkittavien kokemukset nostavat vahvaan keskiöön luon- tevan suhtautumisen kuolemaan koko elämää voimaannuttavana kokemuksena.

Luonteva suhtautuminen kuolemaan tuo mukanaan tyyneyttä elämään ja rohke- utta elää, kun vastaavasti voimakas kuolemanpelko – liittyi se sitten uskontoon tai ei – voi rajoittaa elämää rajustikin. Tämä näkyy myös vahvasti kuolemanpelon ylisukupolvisuutena: niin kuolemanpelko kuin tyyni suhtautuminen kuoleman edessä on taipuvainen siirtymään sukupolvelta toiselle.

Tutkittavien ääni nostaa keskiöön uskonnollisten yhteisöjen opetuksen ja ko- tien uskontokasvatuksen kipukohtia. Jumalalla ja helvetillä pelottelu etenkään lapsena ei näyttäydy tutkimusaineistossa uskoa vahvistavana, vaan uskosta etään- nyttävänä ja elämänmittaisiakin traumoja jättävänä. Sen sijaan julistus armollisesta Jumalasta, luonteva puhe kuolemasta ja tuonpuoleisesta ja se, ettei kuolemaa pii- loteta, näyttäytyvät vahvistavina ja elämää kantavina.

31 Pargament et al. 2013, 560–573.

(14)

LäHTEET JA KIRJALLISUUS

Collett, L. J. & Lester, David

1969 The fear of death and the fear of dying. – Journal of Psychology 72. 179–181.

Dechesne, Mark, Pyszczynski, Tom, Arndt, Jamie, Ramsom, Sean, Sheldon, Kennon, van Knippenberg, Ad M. & Janssen, Jacques

2003 Literal and symbolic immorality: The effect of evidence of literal immortality on self-esteem striving in response to mortality salience. – Journal of Personality and Social Psychology 84. 772–737.

Ellis, Lee & Wahab, Ashah A.

2012 Religiosity and Fear of Death: A Theory-oriented Review of Empirical Research.

– Review of Religious Research (2013) 55. 14–189.

Ellis, Lee, & Wahab, Ashah A. & Ratnasingan, Malini

2013 Religiosity and fear of death: a three-nation comparison. – Mental Health, Religion

& Culture 16: 2. 179–199.

Gesser, Gina, Wong, Paul T. P. & Reker, Gary T.

1987 Death attitude across the life-span: The development and validation of the Death Attitude Profile (DAP). – Omega, 18. 109–124.

Greenberg, Jeff, Pyszczynski, Tom, Salomon, Sheldon, Rosenblatt, Abram, Veeder, Michel, Kirkland, Shari & Lyon, Deborah

1990 Evidence for terror management theory II: the effects of mortality salience on reactions to those who threaten or bolster the cultural worldview. – Journal of Personality and Social Psychology 58. 308–3018.

Hall, G. S.

1896 Study of fears. – American Journal of Psychology 8. 147–249.

Heidegger, Martin

1962 Being and Time. (Translated by J. Macquarrie & E. Robinson). London: SCM Press Ltd. (Original work published in 1927.)

Jonas, E. & Fischer, P.

2006 Terror management and religion: Evidence that intrinsic religiousness mitigates worldview defence following mortality salience. – Journal of Personality and Social Psychology 91. 553–567.

Lester, David

1994 The Collett-Lester Fear of Death Scale. – Death anxiety handbook: Research instrumentation, and application. Ed. Robert A. Neimeyer. Philadelphia: Taylor &

Francis. 45–60.

Miller, Alan S., and John P. Hoffmann.

1994 Risk and Religion: An Explanation of Gender Differences in Religiosity.

– Journal for the Scientific Study of Religion 34, no. 1 (1995). 63–75.

Neimeyer, Robert A.

1994 The Threat index and related methods. – Death anxiety handbook: Research instrumentation, and application. Ed. Robert A. Neimeyer. Philadelphia:

Taylor & Francis. 61–101.

Nelson, L. D. & Cantrell, C. H.

1980 Religiosity and death anxiety: A multi-dimensional analysis. – Review of Religious Research 21. 148–157.

Pargament, Kenneth I., Falb, Melissa D., Ano, Gene G. & Wachholz, Amy B.

2013 The Religious Dimension of Coping. Advances in Theory, Research and Practice.

– Handbook of the Psychology of Religion and Spirituality. Ed. Raymond F. Palouzian & Chrystal L. Park. 560–579.

(15)

Pyszczynski, Tom, Greenberg, Jeff & Salomon, Sheldon

1999 A dual-process model of defence against conscious and unconscious death-related thoughts: An extension of terror management theory. – Psychological Review 106.

835–845.

Rose, Brigid M. & O’Sullivan, Michael

2002 Afterlife beliefs and death anxiety: An exploration of afterlife beliefs and fear of death in undergraduate population. – Omega: Journal of Death and Dying 45.

229–243.

Templer, Donald I.

1970 The construction and validation of a death anxiety scale. – Journal of General Psychology 82. 165–177.

Terkamo-Moisio, Anja

2016 Complexity of attitudes towards death and euthanasia. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences, no. 363.

Thorson, James A. & Powell, F. C.

1994 A Revised Death Anxiety Scale. – Death anxiety handbook: Research,

instrumentation and application. Ed. Robert A. Neimeyer. Philadelphia: Taylor &

Francis. 31–44.

Trzebiatowska, Marta & Bruce, Steve

2012 Why are women more religious than men? Oxford: Oxford University Press.

Wink, Paul & Scott, Julia

2005 Does religiousness buffer against the fear of death and dying, and apprehension concerning death. – Journal of Social Psychology 75. 111–118.

Wong, Paul T. P. & Reker, Gary T. & Gesser, Gina

1994 Death Attitude Profile-Revised. – Death anxiety handbook: Research,

instrumentation and application. Ed. Robert A. Neimeyer. Philadelphia: Taylor &

Francis. 121–148.