n 313
Kirjasto
Töiden jälkeen vanhuus?
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 12 (3) – 2014 Kirjassa käytetty keskusteleva kirjoitustyyli
hieman vaikeuttaa teemojen ja asiakokonai- suuksien löytämistä tekstistä, mutta suhteel- lisen yksityiskohtainen sisällysluettelo aut- taa lukijaa paikantamaan oman kiinnostuk- sen kohteena olevat tutkimustulokset.
Kirjan lopussa Närvi tarjoaa joitakin sosi- aalipoliittisia kannanottoja varsinkin työelä- mää edustaville osapuolille. Hän suosittaa eri- tyisesti työpaikkakohtaisia muutoksia määrä- aikaisten työntekijöiden kohteluun ja käytän- töihin ennemmin kuin koko maan kattavia työ ja perhepoliittisia ratkaisuja. Miksi ei työnan- tajallekin olisi suotuisaa kohdella pätkätyön- tekijöitä vakituisten vertaisina, tukea niitä määräaikaisia, jotka haluavat pitää vanhem- painvapaan ja tarjota pienten lasten äideille mahdollisuuden osa-aikatyöhön juuri silloin, kun lapsi on pieni? Se, millä keinoilla työpaik- kakohtaista kulttuuria sitten voitaisiin muut-
taa, jää hieman epäselväksi. Toisaalta Närvin peräänkuuluttama, työorganisaatiokohtainen määräaikaisten työntekijöiden arvostaminen ja siihen liittyvä muutosprosessi avaavat uu- sia tulevaisuuden tutkimuskysymyksiä.
Kokonaisuudessaan kirja on monipuoli- nen kannanotto suomalaiseen määräaikais- työhön ja sen vaikutuksiin työntekijöiden elä- mään, taloudelliseen turvaan ja perheen va- lintoihin. Suosittelen kirjaa niille, joiden työn- kuvaan kuuluu perheystävällisempien työ- käytäntöjen ja organisaatiokulttuurien inno- vointi ja tutkimus. Teos toimii myös oppikir- jana työ-, perhe- ja sukupuolentutkimuksen opintokokonaisuuksissa, joissa toimijuuden teoria sekä haastateltavien elämä- ja työrat- kaisut tulevat varmasti herättämään vilkasta keskustelua.
Marjukka Ollilainen
nOjala, Hanna & Pietilä, Ilkka (toim.) Miehistä puhetta. Miehet, ikääntyminen ja vanhenemisen kulttuuriset mallit. Tampere:
University Press. 2013. 308 sivua.
Äksyiltyään vuosia kirjallisuudessa, teatterei- den lavoilla ja mediassa Mielensäpahoittaja valloitti Suomen valkokankaat syksyllä 2014.
Samalla kun Mielensäpahoittaja naurattaa suomalaisen mielenmaiseman kliseillä, se edustaa hegemonista vanhuskuvaa, sotasu- kupolven työorientoitunutta maalaisäijää.
Tosielämän suuret ikäluokat haastavat kli- seisen kuvan työelämästä eläkkeelle vyö- ryessään. Vanhu(u)skäsitysten purkutalkoi-
siin osallistuvat myös useamman sukupolven tutkijat Hanna Ojalan ja Ilkka Pietilän toimit- tamassa teoksessa Miehistä puhetta: Miehet, ikääntyminen ja vanhenemisen kulttuuriset mallit.
Miehet ovat pitkään tehneet taivalta su- kupuolitutkimuksen ja tasa-arvopolitiikan marginaaleissa. Miesten suhteellinen valta monilla elämänalueilla ja monilla mittareilla mitattuna sekä miesten keskinäinen polari- saatio ovat omalta osaltaan ehkäisseet mie- hiä koskevien ongelmien tematisoitumista sukupuolikysymyksinä. Kuitenkin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana suomalai- nen ihmistieteiden tutkimuskenttä on aihe ai-
Töiden jälkeen vanhuus?
314 n
Kirjasto
Töiden jälkeen vanhuus?
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 12 (3) – 2014 heelta tuottanut avauksia, jotka voidaan nivoa
mies- ja maskuliinisuustutkimuksen kansal- liseksi perinteeksi. Tätä jatkumoa luonnehtii monipuolinen poikkitieteellisyys ja näkökul- mien kirjo.
Miehistä puhetta -teos on tervetullut täy- dennys suomalaiseen miestutkimukseen.
Yhtä lailla kirja on iän ja ikääntymisen tut- kimusta, missä sukupuoli ja muut intersek- tiot ovat tehneet tuloaan jo jonkin aikaa. Kirja jakaantuu kolmeen osaan. Niistä ensimmäi- nen johdattaa kriittiseen mies- ja ikäänty- mistutkimukseen sekä työelämäkysymyksiin.
Toinen osa (Mies ja vanheneva ruumis) alkaa kattavalla tilastopohjaisella kahden artikkelin paketilla. Paketti tiivistää miesten toiminta- kykyyn ja elintapoihin liittyvän tutkimustie- don. Ikämiesten liikkumista ja työläismiesten kehokokemuksia käsittelevien artikkeleiden jälkeen kirjan kolmannessa osassa tutkitaan vanhenevan miehen sosiaalisia suhteita ys- tävyyden, perheroolien ja omaishoitajuuden näkökulmista.
Ikääntymisen perusdynamiikka kuoriutuu kirjassa toimijuuden kautta. Vapaus ja oman elämän kontrolli lisääntyvät työelämän vaa- timusten väistyessä, mutta ne voivat vähen- tyä toimintakyvyn ja sosiaalisen aseman hei- ketessä. Intersektioiden myötä miehet voivat päätyä hyvin erilaisiin vanhuuksiin. Jos työ ei ole vienyt terveyttä eivätkä hoivavastuut ohjaa elämää ja jos varallisuutta on kertynyt eikä yksinäisyys uhkaa, saattaa autonomian ja toiminnallisuuden värittämää kolmatta ikää jatkua pitkään ennen varsinaista vanhuut- ta. Toisaalta kasautuvat haasteet ja rajoitteet voivat pakottaa vanhuuden kapeaan uomaan, jossa oma mieheyskin asettuu uudelleenarvi- oinnin ja muutospaineiden alle.
Kirjan keskeinen saavutus on ikääntymi- seen liittyvien ja ikäkokemuksia muovaavien käsitysten ja mallien haastaminen ja laventa- minen. Biologinen vanheneminen muuntuu konteksteihin asetettuna ikääntymisen sosi- aalisten ja kulttuuristen muotojen kirjoksi.
Kuten Pertti Pohjolainen artikkelissaan tote- aa: ”Eri aikoina eläneiden miesten toiminta-
kyky etenkin vanhuudessa on erilainen joh- tuen ennen muuta ympäristö- ja elämäntyy- litekijöistä”. Artikkelit tarjoavat myös välinei- tä yksioikoisten ikä- ja elämänkaarikategori- oiden purkamiseen sekä uudempien ikädis- kurssien arviointiin. Jyrki Jyrkämän teoreet- tinen artikkeli nostaa esiin kolmannen iän konseptiin liittyvät normatiivisuuden ja kes- kiluokkaisuuden painolastit: Missä määrin terveysorientoituneesta toimeliaisuudesta, itsensä toteuttamisesta ja henkilökohtaises- ta kasvusta tulee velvoitteita? Kenellä ikäih- misistä on resursseja niiden toteuttamiseen?
Normatiivisuuden vastapainoksi Jyrkämä kä- sitteellistää toimijuutta kolmella helposti lä- hestyttävällä ja hyödynnettävällä tavalla.
Eläköityminen on suuri elämänmuutos ja se saa kirjassa arvoisensa käsittelyn. Toisaalta sukupuolinäkökulmasta tarkasteltuna itse ajatus ”suuresta muutoksesta” asettuu sekin uuteen valoon. Naisille usein lankeavat hoiva, kotityö ja arjen ylläpito eivät katkea eläköi- tymiseen. Naisen elämänkulussa lasten läh- tö kotoa voi olla eläkkeelle siirtymistä kriit- tisempi prosessi.
Pirjo Nikander pohjustaa eläköitymistee- maa kahden miehen haastatteluilla. Niissä eläkkeelle jääminen on työmarkkina- ja luok- ka-asemasta riippuen joko sarja omia valin- toja tai osaansa tyytymistä viranomaistoi- menpiteiden kohteena. Raija Julkunen käsit- telee työnteon lopettamista, siihen liittyviä tunteita, sen vaikutuksia arkeen ja parisuh- teeseen sekä sopeutumista ja valmentamis- ta eläkkeelle. Eläkkeelle siirtyminen näyttäy- tyy Julkusen haastatteluissa uutena alkuna ja yhteiskunnallisena oikeutena, mutta sanee- raus- ja irtisanomisprosesseissa myös velvol- lisuutena. Eläkeläisyys voi merkitä kunnian ja identiteetin menetystä, vastentahtoinen elä- köityminen arvottomuuden ja vääryyden ko- kemusta.
Poliittisesti akuutti eläköitymisikä on mo- nimutkainen henkilökohtaisten, omaan työ- markkina-asemaan liittyvien ja institutionaa- listen tekijöiden summa. Sukupuolilogiikka toimii niin, että myös eläkekynnyksellä avio-
n 315
Kirjasto
Töiden jälkeen vanhuus?
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 12 (3) – 2014 liitto, huollettavat ja lapset vetävät naisia pois
työelämästä, mutta työntävät ikääntyneet miehet jatkamaan urallaan. Vanhuuseläkeiän ylittäneistä työntekijöistä enemmistö on miehiä, mutta erityisesti työväenluokkaisten miesten halukkuus varhaiseen lopettamiseen tasaa miesten ja naisten keskimääräiset elä- köitymisiät samalle tasolle. Eläkkeellä ole- va puoliso, erityisesti mies, näyttää vetävän nuorempaakin puolisoa pois työelämästä.
Panostus miesten työssä jatkamiseen saat- taisi siis pidentää myös naisten työuria.
Työn, terveyden ja ikääntymisen väliset suhteet ovat miesten kohdalla monimutkai- sia. Toimintakyvyn mukainen valikoituminen (töissä vai eläkkeelle) on ollut voimakkaam- paa miehillä kuin naisilla. Useimpien kohdal- la eläkkeelle jääminen vähentää terveyson- gelmia ja stressiä, mutta myös polarisoitu- mista tapahtuu: ruumiillisesti raskas työ en- nustaa terveyden heikkenemistä eläkkeellä.
Toisaalta työ voi edistää terveyttä ja sosiaa- lista hyvinvointia. Kuten Pietilä toteaa artik- kelissaan ikääntyvistä metallimiehistä, ruu- miillisessa työssä ikääntyminen tulee näky- väksi eri tavalla kuin henkisemmässä työs- sä. Fyysisen kyvykkyys ja kunto ovat keskei- siä arvostuksen ja työyhteisöaseman kannal- ta, mutta vammat ja krooniset vaivat voivat olla myös merkkejä uhrauksista ja erontekoa ylempiin yhteiskuntaluokkiin. Työyhteisön laidalle ”ukkokerhoon” ei jouduta iän, vaan fyysisen kunnon, tehtävistä suoriutumisen ja ammattitaidon rapautumisen perusteella.
Tommi Sulanderin ja Arto Tiihosen ar- tikkelit nostavat esiin elintapoihin liittyvi- en sukupuolittuneiden merkitysten tärkey- den. Liikunnallinen aktiivisuus on todennä- köisempää niiden kohdalla, joilla liikuntaan liittyvät merkitykset ovat monipuolisia: ter- veyttä, elämyksiä, kilpailua, yhteisöllisyyttä ja oman identiteetin rakentamista. Roima lisääntyminen sellaisen verenpaine- ja ko- lesterolilääkityksen käytössä, joka voitaisiin osin tai kokonaan korvata elintapamuutok- silla, herättää kysymyksiä terveyskäyttäyty- misen muuttumattomuuden syistä. Eivätkö
merkitysrakenteet ole operoitavissa esi- merkiksi miehisinä pidettyjen ruokailutot- tumusten tai terveysparadoksin purkami- seksi? Eikö merkitysanalyysiä ole sovellettu riittävästi elintapamuutoksiin pyrittäessä vai onko pyrkimyksistä luovuttu valistuksen osoittauduttua tuloksiltaan rajalliseksi toi- mintamuodoksi? Terveysparadoksi kiteytyy yhä siinä, että miehet kuolevat naisia aiem- min ja vaikka he pärjäävätkin lähes kaikissa toimintakykymittauksissa naisia paremmin, todetaan heillä vähemmän sairauksia ja he raportoivat terveysongelmia naisia harvem- min. Ikääntymiseen ja uusiin senioripolviin liittyy kyllä valoisampiakin kehityskulkuja.
Ikihyvä Päijät-Häme -tutkimuksessa liikun- taa harrastamattomien miesten osuus puo- littui vuosina 2002–2008 suurten ikäluok- kien ja sitä vanhempien kohdalla. Iän myötä miesten alkoholinkulutus vähenee ja raittius lisääntyy.
Monien muiden artikkelikokoelmien ta- paan Miehistä puhetta jättää yhteyksien ja kokonaiskuvan luomisen lukijan kontol- le. Tästä syystä teoksen käyttö oppikirjana on haasteellista. Johdannon jälkeinen Pirjo Nikanderin pohdinta ikääntymistutkimuk- sen teoria- ja metodisuhdanteista menee asian ytimeen tavalla, joka vaatii lukijal- ta alan keskustelujen tuntemusta. Artikkeli puolustaa paikkaansa kirjan alussa antaes- saan tilaa kahden eläköityvän miehen äänil- le. Tutkituista ääneen pääsevät herkullisella tavalla myös Ira A. Virtasen eri-ikäiset miehet ystävyyskokemuksineen sekä Tapio Kirsin omaishoitajamiehet, joiden intiimit ryhmä- keskustelut päättävät kirjan. Useimmat ko- koelman empiiriset analyysit eri näkökul- mista ja eri aineistoista ovat osia laajemmis- ta tutkimusprojekteista. Tältä pohjalta olisi toivonut kirjan loppuun kirjoittajien yhtei- sartikkelia, jossa olisi nivottu keskustelua yh- teen, viety sitä yleisemmälle tasolle ja viitoi- tettu suuntaa myös tulevalle tutkimukselle.
Ojalan ja Pietilän johdantoartikkeli tu- tustuttaa lukijan ansiokkaasti mies- ja mas- kuliinisuustutkimukseen iän näkökulmas-
316 n
Kirjasto
Töiden jälkeen vanhuus?
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 12 (3) – 2014 ta. Artikkeleissa hegemoninen maskuliini-
suus tupataan kuitenkin tulkitsemaan mie- henä olemisen normatiiviseksi ideaalik- si, ja havaintoja peilataan tähän ideaaliin.
Tutkimustieto kasautuu hegemonian ym- pärille ja vahvistaa sitä. Raewyn Connellin teoria maskuliinisuuksista antaisi mahdolli- suuksia enempään, miesten moninaisuuden ja intersektioiden julkituomisen tuolle puo- lenkin. Sukupuolijärjestelmän muutoksissa ja maskuliinisuuksien välisissä suhteissa riit- täisi hahmoteltavaa ja kriittisille näkemyksil- le olisi sijansa, kun valtaa pitävän sukupolven miehet väistyvät (tai eivät väisty) yhteiskun- nan ytimistä. Ikääntyvien miesten seksuaali- suutta käsittelevä artikkeli olisi täydentänyt kokonaisuutta.
Kovin pitkälle meneviä ajatuksia kirjas- sa ei esitetä sen suhteen, tuleeko pitenevää
vanhuutta suitsia eläkeikää nostamalla vai voisivatko eläköityneet kasvavana joukkona muodostua aivan uudenlaiseksi yhteiskun- nalliseksi toimijaksi. Julkunen mainitsee aja- tushautomo Demoksen ideat kolmannen iän peruskoulusta ja eläkeläisistä kansalaistoi- minnan dynamoina. Vanhuuden tulevaisuu- den kannalta toivomme on suurten ikäluokki- en edustajissa. Soisi, etteivät he alistu huolto- suhdelogiikan tarjoamiin ”tuottaja vai taakka”
rooleihin, vaan rakentavat rehevän, yhteisöl- lisen ja monimuotoisen kolmannen iän eko- systeemin, aktiivisen ja kenties radikaalin- kin vastavoiman nyky-yhteiskunnalle. Tähän muutostyöhön Miehistä puhetta tarjoaa jäsen- neltyjä, empiirisesti juurevia ja teoreettisesti monipuolisia aineksia.
Teemu Tallberg
