239
L e c t i o P r a e c u r s o r i a
SOSIAALILÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSLEHTI 2008: 45 239–241
Mies ja terveellisyyden dilemmat
Miesten naisia lyhyempi elinikä on maailmanlaajuinen ilmiö. WHO:n vuoden 2008 terveystilastot -julkai- sussa on esitetty eliniänodotteet lä- hes 200 maasta. Näistä maista vain kahdessa, Tongassa ja Zimbabwes- sa, miesten eliniänodote oli naisia korkeampi vuonna 2006. Suku- puolten väliset erot eliniässä ovat pienimmät Afrikassa ja Kaukoidäs- sä, ja suurimmat Pohjois- ja Etelä- Amerikassa sekä Euroopassa. Eu- roopassa sukupuolten välinen ero on keskimäärin kahdeksan vuotta.
Euroopan alueen suurin sukupuol- ten eliniän ero on Venäjällä, missä naiset elävät keskimäärin 13 vuotta miehiä pidemmän elämän. Maail- man suurin sukupuolten välinen ero eliniässä on tällä hetkellä Irakissa, 19 vuotta. Ilmeisiä syitä tähän esi- tetään tiedostusvälineissä lähes päi- vittäin.
Suomalainen sukupuolten väli- nen eliniänodotteen ero, 7 vuotta, on Länsi-Euroopan korkeimpia.
Suomessa, kuten muissakin teolli- suusmaissa, miesten korkeampaa kuolleisuutta selittävät erityisesti miesten epäterveellisemmät elinta- vat, tapaturmat ja väkivalta. Tilas- tokeskuksen (2007) tietojen mu- kaan alkoholisyyt – alkoholiperäiset sairaudet tai alkoholimyrkytykset – ovat työikäisten suomalaisten yleisin kuolinsyy. Alkoholin suo- raan aiheuttamissa kuolemissa, joi- ta Suomessa oli vuonna 2006 yli 1600, miesten osuus oli lähes 80%.
Alkoholikuolemien painottuminen miehiin on ymmärrettävää, sillä miehet käyttävät alkoholia enem- män, useammin ja rajummin kuin naiset. Kansanterveyslaitoksen te- kemän tutkimuksen (Halme ym.
2008) mukaan alkoholin suurkulut-
tajista, jotka ylittävät juomisen ris- kirajat (24 viikkoannosta miehillä ja 16 viikkoannosta naisilla), kolme neljäsosaa on miehiä. Alkoholiriip- puvaisista 82 prosenttia on miehiä.
Ajankohtainen keskustelu suoma- laisesta alkoholipolitiikasta on näin ollen erityisen tärkeä aihe juuri miesten terveyden edistämisen kan- nalta.
Miesten epäterveellisemmät elintavat näkyvät siis kuolinsyissä, erityisesti työikäisessä väestössä.
Arvioiden mukaan sukupuolierot pelkästään tupakan ja alkoholin käytössä selittävät noin puolet eroista eliniänodotteessa. Näiden lisäksi miehet tekevät suurimman osan vuosittaisista itsemurhista ja joutuvat naisia useammin väkival- lan uhreiksi. Miehiä kuolee naisia enemmän myös liikenneonnetto- muuksissa ja tapaturmien seurauk- sena.
Miksi miehet sitten ryyppäävät, tappelevat tai hurjastelevat itsensä hengiltä? Miesten epäterveellisem- piä elintapoja on selitetty kulttuuri- silla miehisyyden malleilla. Eri ai- koina näitä malleja on kutsuttu miehen rooliksi, traditionaaliseksi tai hegemoniseksi maskuliinisuu- deksi. Riippumatta kulloinkin käy- tetyistä käsitteistä, ajattelun ydin- sisältö on kuitenkin ollut seuraava:
miehiä koskevat kulttuuriset odo- tukset ovat erilaisia kuin naisilla, ja nämä odotukset, mallit ja normit ohjaavat miehiä vaarantamaan ter- veyttään eri tavoin. On ajateltu, että kulttuurisesti vallitsevaan, jaet- tuun ja hyväksyttyyn miehisyyden malliin kuuluu terveyden vaaranta- minen ja väheksyvä suhtautuminen terveydestä huolehtimiseen. Perin- teiset miehisyyden ihanteet korosta- vat rohkeutta, kestävyyttä ja voi- maa. Mies on haavoittumaton san- kari, jonka elämässä kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. Miehelle on kun-
nia-asia kestää koettelemuksia, niin fyysisiä kuin henkisiäkin, valitta- matta, tuskiaan ja pelkojaan näyt- tämättä.
Miesten väitetty välinpitämät- tömyys terveysasioita kohtaan vai- kuttaa yleisellä tasolla uskottavalta selitykseltä sukupuolten välisille terveyseroille. Jos miesten korkeam- pi kuolleisuus selittyy suurelta osin juuri miesten omilla valinnoilla, on kuolleisuuden perimmäisenä syynä tekijät, jotka ohjaavat miehiä ter- veyttä vaarantaviin tekoihin. Näi- den valintojen taustalla taas ovat miesten elämää ohjaavat, kulttuu- rissa jaetut käsitykset siitä, millaisia miehet ovat ja millaisia heidän kuu- luukin olla. Tällä selitystavalla on kuitenkin omat rajoituksensa. Mitä lähemmäksi siirrymme väestötason tarkasteluista kohti miesten arkipäi- väistä elämää, sitä monimuotoisem- maksi, monimutkaisemmaksi ja ristiriitaisemmaksi kuva muuttuu.
Tämä johtuu siitä, että miehet ovat ensinnäkin heterogeenisempi joukko kuin tutkimuksessa on usein tunnuttu ajattelevan. Miesryhmät eroavat toisistaan yhden yhteiskun- nan sisälläkin, kulttuurien välisistä eroista puhumattakaan. Väestötut- kimusten perusteella suomalainen murheenkryyni on yksinäinen, vä- hän koulutettu, syrjäytynyt mies, johon kasaantuu monenlaista pa- hoinvointia. Epäterveellisten elinta- pojen ja huonon fyysisen terveyden lisäksi hän kärsii usein huonoista ihmissuhteista ja yksinäisyydestä, päihderiippuvuudesta ja mielenter- veysongelmista, hän sekä käyttää väkivaltaa toisia kohtaan että jou- tuu itse väkivallan uhriksi, ja päät- tää usein päivänsä oman käden kautta.
Näiden turmiolantommien rin- nalla elää kuitenkin aivan toisenlai- sia miehiä, jotka huolehtivat aktii- visesti fyysisestä kunnostaan ja
240
henkisestä hyvinvoinnistaan sekä perheestään ja muista ihmissuhteis- taan. Näille usein korkeasti koulu- tetuille ja korkeassa asemissa olevil- le miehille terveyteen panostaminen on henkilökohtaisen hyvinvoinnin lisäksi myös investointi tulevaisuu- teen: hyvässä kunnossa oleva, ulko- näöstään huolehtiva ja koulutettu mies on kovaa valuuttaa työmark- kinoilla. Tietoisuus omasta tervey- destä, terveyteen vaikuttamisen keinoista ja mahdollisuuksista seu- railee vahvasti yhteiskunnan sosio- ekonomisia rakenteita: hierarkiassa ylempänä olevat voivat paremmin ja elävät pidempään, ja alempana olevat sairastavat enemmän ja kuo- levat nuorempina.
Toiseksi on otettava huomioon, että valtaosa miehistä sijoittuu näi- den kahden ääripään väliin. Suurin osa miehistä elää joltain osin ter- veellisesti ja toiselta osin epäterveel- lisesti. Me saatamme esimerkiksi käyttää tunnollisesti pyöräilykypä- rää, välttää liiallista suolan käyttöä, ja käydä pari kertaa viikossa vai- mon kanssa sauvakävelyllä, mutta emme samanaikaisesti näe tarvetta vähentää viikonloppujuomista, py- syä nopeusrajoituksissa tieliiken- teessä tai nukkua tarpeeksi. Miehet eivät näin ollen jakaudu kahteen yksiselitteiseen ryhmään, ”terveelli- sesti” ja ”epäterveellisesti” eläviin.
Näin myös ajatus maskuliinisuuden kaikenkattavasta merkityksestä miesten terveyttä uhkaavana kult- tuurisena patogeeninä muuttuu hahmottomaksi yleistykseksi siir- tyessämme väestötasolta kohti miesten arkipäivän elämää.
Arkipäiväisten toimintojen ja- kaminen terveellisiin ja epäterveel- lisiin on jossakin määrin ongelmal- lista kun pohdimme miten ja miksi ihmiset huolehtivat tai ovat huoleh- timatta terveydestään. Tutkiessam- me ihmisten omia kuvauksia elinta- voistaan, havaitsemme, etteivät
”terveelliset elintavat” välttämättä koostu samoista asioista haastatel- tavien ihmisten elämässä kuin tut- kijoiden käsityksissä. Siinä missä
tutkijat usein kiinnittävät huomion- sa neljään terveellisen elämän kul- makiveen, tupakoimattomuuteen, kohtuulliseen alkoholinkäyttöön, säännölliseen liikunnan harrastami- seen sekä monipuoliseen ruokava- lioon, ihmisten arkipäivässä saatta- vat korostua varsin toisenlaiset asiat. Tutkimusten mukaan ihmis- ten käsityksissä elintapojen terveel- lisyydestä nousevat edellisten ohella esiin sosiaaliseen ja henkiseen hy- vinvointiin liittyvät asiat. Haastat- telututkimuksissa vastaajat ovat nähneet terveellisten elintapojen pe- rustana mm. elämän ennustettavuu- den, säännöllisyyden, viihtymisen työssä, monipuoliset harrastukset, hyvät ihmissuhteet ja riittävän le- von. Tupakoinnin ja liiallisen alko- holinkäytön vaaroista ollaan toki tietoisia, mutta ne sijoittuvat ihmis- ten elämässä laajempaan arkielä- män yhteyteen, jossa erilaisilla elä- män olosuhteilla ja ulkoisilla pa- koilla on myös oma merkityksensä.
Kolmanneksi on huomattava, että ajattelumme, ja osin myös toi- mintamme, on vahvasti tilannesi- donnaista. Vaikka tietyssä tilantees- sa ihminen saattaa korostaa voi- makkaasti omia pyrkimyksiään ja kykyään huolehtia omasta tervey- destään, on mahdollista, ja jopa todennäköistä, että hän jossakin toisessa yhteydessä katsoo tervey- den määräytyvän pääasiassa ulkois- ten tekijöiden vaikutuksesta. Tutki- jalle haastattelutilanteessa puhues- saan mies saattaa korostaa innok- kaasti terveydestä huolehtimisen tärkeyttä, mutta todeta toisessa asiayhteydessä, että liiallinen intoilu terveydestä on lopulta naisten höm- pötystä. Miten meidän pitäisi ym- märtää tällainen ristiriitaisuus ih- misten puheessa terveydestä?
Terveyttä koskevien tulkintojen vaihtelevuus selittyy ensinnäkin vuorovaikutuksen kontekstilla – sil- lä, että ihmiset puhuvat ja käsitteel- listävät asioita eri tavoin riippuen siitä, millaisessa tilanteessa ja kenen kanssa he näistä asioista keskuste- levat. On eri asia keskustella tervey-
destä lääkärin vastaanotolla, koto- na päivällispöydässä tai kavereiden kanssa saunan lauteilla. Tutkijan johtama haastattelu on näistä vielä erillinen vuorovaikutustilanteensa, jossa ulkopuolinen haastattelija johtaa keskustelua. Haastattelu ei siksi ole parhaista aikomuksista- kaan huolimatta tasa-arvoinen ti- lanne. Lisäksi oma merkityksensä on sillä, tapahtuuko haastattelu yk- sin tutkijan kanssa vai ryhmässä toisten haastateltavien seurassa.
Monet asiat saattavat kuvautua myös hyvin erilaisina, jos puheena on ihmisen oma, henkilökohtainen elämä, hänen omat valintansa ja ajattelutapansa, kuin jos puhutaan ihmisistä yleensä, heidän tavoistaan ja heidän valinnoistaan.
Yksi ristiriitaisiin kuvauksiin liittyvä seikka on terveystiedon li- sääntyminen ja terveyden arvostuk- sen kasvu viime vuosikymmenten aikana. Tänä päivänä ihmiset saa- vat runsain mitoin tietoa terveydes- tä monista eri lähteistä. Terveystie- don määrän kasvu ei ole kuitenkaan ongelmatonta, sillä tieto voi hyvin- kin lisätä tuskaa. Tiedon runsaus saattaa vaikeuttaa kokonaiskuvan hahmottamista ja jatkuva uusien terveyttä koskevien löydösten jul- kistaminen tuottaa epävarmuutta annettujen ohjeiden pysyvyydestä.
Kuka tietää minä päivänä nämäkin uudet tiedot kumotaan?
Terveyden arvostaminen ei ole vain henkilökohtainen asia, se on myös yhteiskunnallinen ilmiö. Useat (terveys)sosiologit ovat väittäneet, että terveydestä, ja yksilön vastuus- ta omasta terveydestään, on tullut yksi keskeisistä moraalin mittareis- ta maallistuneissa länsimaisissa yh- teiskunnissa. Terveystietoisuuden on mainittu toimivan jopa uskon- toon verrattavana järjestelmänä.
Rationaalinen suhtautuminen omaan terveyteen, itsekontrolli sekä jatkuva pyrkimys itsen ja oman ter- veyden ylläpitämiseen ja kohenta- miseen istuu hyvin yksilökeskeiseen protestanttiseen elämänmenoon.
Välinpitämättömyys terveyttä koh-
241
taan taas yhdistetään helposti lais- kuuteen ja vastuuttomaan elämän- asenteeseen sekä itsekontrollin ja tahdonvoiman puutteeseen.
Miehet eivät ole kaikista perin- teisistä miehisyyden ideaaleista huolimatta immuuneja näille kult- tuurisen arvoilmaston muutoksille, ja tämä näkyy myös miesten muut- tuvissa käytännöissä. Miesten elin- tavat ovat viime vuosikymmenten aikana muuttuneet merkittävästi terveellisemmiksi. Eräät tutkijat ovat kuitenkin esittäneet, että ter- veystiedon kasvu, ja samanaikainen elämän terveellisyyteen liittyvä mo- raalinen imperatiivi, ovat kuitenkin tuottaneet miehille uusia pulmia.
Yhtäältä miehiin kohdistuvat perin- teiset miehisyyden odotukset, joissa terveys ei ole keskeisellä sijalla, ja jotka jopa ohjaavat miehiä tervey- tensä vaarantamiseen. Toisaalta miesten kuitenkin oletetaan huoleh- tivan omasta terveydestään ja toi- mivan näin vastuullisten kansalais- ten tavoin. Tämän ambivalentin ti- lanteen voisi tiivistää modernin miehen elämänohjeeksi: huolehdi terveydestäsi, mutta pysy miehenä.
Väitöstutkimukseni tarkoituk- sena on ollut kurkistaa tilastojen taakse ja muodostaa monipuolisem- pi kuva suomalaisten miesten ta- voista hahmottaa terveysasioita.
Tutkimus sijoittuu sosiaalipsykolo- giseen terveyden tutkimukseen ja menetelmällisesti diskursiivisen psy- kologian traditioon. Se erittelee miesten haastatteluaineiston avulla miesten puheessa välittyviä kulttuu- risia merkityksiä, niiden keskinäisiä suhteita ja eri merkitysten välisiä ristiriitoja. Tutkimuksen painopiste on miesten puheessa välittyvien ter- veyttä ja maskuliinisuutta, sekä näi- den välistä suhdetta koskevien pul- mien ja ristiriitojen analysoinnissa.
Kuten edellä totesin, aiempi miesten terveyttä tarkastellut tutki- mus on suurelta osin nojannut ole-
tukseen, että hallitsevat miehisyy- den mallit ovat perustavanlaatuises- sa ristiriidassa suhteessaan tervey- destä huolehtimiseen. Miesten elintapojen muutos ja terveystietoi- suuden kasvu ovat olleet vähäisessä määrin tutkimuksen kohteena.
Merkittävä osa tutkimuksesta näyt- tää kyseenalaistamatta toistelevan maskuliinisuuden tappavaa vaiku- tusta ja näin uusintavan omalta osaltaan vallalla olevia kulttuurisia ajattelutapoja. Patologisoidun mas- kuliinisuuden kaanoni tuottaa mie- histä, heidän elämästään ja ajatuk- sistaan yksipuolisen, universalisti- sen ja staattisen kuvan.
Miesten terveyden tutkimukses- sa on aika kyseenalaistaa jo ak- sioomaksi muodostunut käsitys miesten yleisestä terveysvastaisuu- desta. Kun miesten terveyden tutki- muksen lähtökohtana on ollut miesten korkeampi sairastavuus ja kuolleisuus − miesten pahoinvointi yhteiskunnallisena ilmiönä − on toki ymmärrettävää, että tutkimus on keskittynyt miehisyyden kieltei- siin piirteisiin. Pyrkimys ymmärtää negatiivisena pidettyä ilmiötä joh- taa jo lähtökohtaisesti kohti nega- tiivisia selityksiä. Miesten terveys- tietoisuuden kasvu ja muuttuvat käytännöt kuitenkin haastavat nä- kemyksen miehistä yhtenäisenä ryh- mänä, joka seuraa yhtenäisiä käsi- tyksiä miehisyydestä. Yksi tutki- muksen ydinkysymyksistä kuuluu- kin, onko traditionaalinen edelleen hegemonista, vallitsevaa, miehisyy- den kulttuurisissa malleissa. Millai- sia erilaisia miehisyyden malleja suomalaisessa kulttuurissa esiintyy ja miten miehet näitä malleja tulkit- sevat? Keskimääräisen miehen kes- kimääräisten terveyskäsitysten ana- lysoiminen tarjoaa rajallisesti vas- tauksia niin akateemisen tutkimuk- sen kuin miesten terveyden edis- tämisenkin tämän päivän kysymyk- siin.
Tutkimuksen tulisi pyrkiä luo- maan monipuolisempi kuva miehis- tä ja eri miesryhmistä näiden erilai- sissa elämänolosuhteissa hyödyn- täen erilaisia metodeja ja tutkimus- otteita, sekä ottaa vakavasti ihmis- ajattelun kontekstuaalinen luonne.
Tutkimuksesta johdetut päätelmät on entistä vahvemmin perustettava miesten omien tulkintojen erittelyl- le, tutkijan ulkopuolelta antamien selitysten sijaan. Miesten oma ääni olisi saatava kuuluviin, jotta tutki- muksessa ja miesten terveyden edis- tämisessä havaittaisiin miesten omat huolenaiheet. Lisäksi tutkimuksessa tulisi jatkossa tunnistaa, ja tunnus- taa, ihmisten sukupuolta ja ter- veyttä koskevaan ajatteluun sisälty- vät ristiriitaisuudet. Nämä ristirii- taisuudet pitäisi nähdäkseni asettaa entistä enemmän tutkimuksen koh- teeksi, eikä pitää niitä vain tutki- musta haittaavina, ja erilaisin me- netelmin kontrolloitavina, tekijöinä.
Ristiriitaisuus on olennainen osa ihmisten ajattelua, jotakin, joka te- kee meistä ihmisiä.
KIRJALLISUUS
Halme JT, Seppä K, Alho H, Pirkola S, Poikolainen K, Lönnqvist J, Aalto M.
Hazardous drinking:
prevalence and associations in the Finnish general population.
Alcoholism: Clinical and Experimental Research 2008:
32: 1–8.
Tilastokeskus 2007.
Kuolemansyytilasto 2006.
http://www.stat.fi/til/ksyyt/2006/
ksyyt_2006_2007-11-05_tie_
001.html [haettu 22.8.2008].
World Health Organisation. World Health Statistics 2008. http://
www.who.int/whosis/whostat/
EN_WHS08_Full.pdf [haettu 21.8.2008].
ILKKA PIETILÄ
THM (väit.)
Tampereen yliopisto
