Mieheyttä keskiajalta nykyaikaan näkymä

68

tenkin erittäin vaikea testata, kos- ka satoja ja tuhansia vuosia taak- sepäin ulottuvia aineistoja ei juuri ole. Siksi evoluutiotiede muuttuu helposti ideologiaksi, kuten euge- niikan ja vulgaareimman taloustie- teen esimerkit kertovat.

Rotkirch väistää tyylikkäästi selvimmät karikot esittämällä sel- keitä tutkimustuloksia ja riittäviä varaumia.

Lukija jää silti pohtimaan, mi- ten vähän tiedämme siitä, millai- sissa olosuhteissa ihmislaji on ke- hittynyt. Selviytyminen on aina si- doksissa kulloiseenkin ympäris- töön, joka on vaihdellut ajallisesti ja maantieteellisesti. Päiväntasaa- jan viidakoissa ja pohjoisen metsis- sä on tarvittu erilaisia ominaisuuk- sia. Ehkä tärkein evoluutiopsykolo- gian opetus onkin se, että ihminen on joustava ja mukautuva olen- to. Geneettinen ja biologinen van- hemmuus on tärkeää, mutta myös toisenlaiset vanhemmat voivat pär- jätä mainiosti.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston sosiaali politiikan professori.

Mieheyttä keskiajalta nykyaikaan

Merja Leppälahti

Näkymätön sukupuoli. Mieheyden pitkä historia. Toim. Pirjo Mark­

kola, Ann­Catrin Östman ja Mar­

ko Lamberg. Vastapaino 2014.

Mies on pitkään ollut tutkimusten näkymätön sukupuoli siinä mieles- sä, että miehiin keskittyneet tutki- mukset ovat olleet näennäisen su- kupuolineutraaleja ja sukupuoli- sensitiivisyys on merkinnyt nimen- omaan naisten huomioonottamista

tutkimuksessa. Monet tutkijat an- tavat kuitenkin nykyään sukupuo- lelle ja mieheyden käsitteille suuren selitysarvon monenlaisten erojen ja hierarkioiden muotoutumisessa.

Mieheys on osa hyvin monenlai- sia yhteiskunnallisia suhteita ja ke- hityskulkuja, mutta tämän teoksen näkökulma mieheyteen on histo- riantutkimuksen näkökulma. Joh- dantotekstissään ”Onko suoma- laisella miehellä historiaa?” kirjan toimittajat toteavat, että mie heys- termi on historiantutkimuksessa vakiintumassa viittaamaan miehe- nä olemiseen ja miehisinä pidettyi- hin ominaisuuksiin. Termiä käyte- tään myös analyyttisena käsitteenä.

Toimittajien mukaan kirjasta löytyy kolme keskeistä temaattista aihepii- riä. Nämä ovat ensinnäkin perhe, kotitalous ja patriarkaaliset suhteet, toiseksi erilaiset miesten yhteisöt ja kolmanneksi kunnia ja sivistys mie- hen mittana. Yksittäisissä artikke- leissa teemat kietoutuvat toisiinsa.

Monenlaista mieheyttä

Näkymätön sukupuoli -teoksen kaksitoista artikkelia käsittele- vät erilaisia miehiä, mieskuvia ja mieheyden ihanteita 1400-luvun birgittalaisluostarista 1900-luvun miesten sosiaaliseen liikkuvuu- teen. Artikkelien lähteinä on hy- vin monenlaista aineistoa. Artik- kelit on järjestetty kronologisesti ja lähes kaikki artikkeleissa kuva- tut miehet ovat eläneet alueella, jo- ka nykyisin on Suomi. Yhtä ja yh- tenäistä kuvaa suomalaisesta mie- hestä ei tietenkään silti muodostu.

Ville Sarkamon artikkelissa ”So- turikunnia Suuren Pohjan sodan kokeneiden karoliinien miehisenä ihanteena” tarkastellaan 1700-lu- vun alun ruotsalaisen upseeriston kunniakäsityksiä. Sotilaskunnia

liittyi vahvasti kaikkeen upseerina elämiseen. Sotilaan kunnia oli kor- keimmillaan taisteluissa saaduissa haavoissa, ja myös kaatunut upsee- ri pyrittiin hautaamaan ”kunnial- lisesti”. Sotilaskunnian symboleista keskeisimmät olivat miekka ja lip- pu. Lipun kantajaa ohjeistettiin en- nemmin kuolemaan kuin menettä- mään yksikkönsä lippu.

Kaikissa artikkeleissa ei suin- kaan käsitellä ihanteellisia miehiä.

Esimerkiksi Mats Hallenberg ku- vaa artikkelissaan ”Psykopaattien aikakausi?” 1500-luvun kruunun- voutien aggressiivista ja väkival- taista maskuliinisuutta, jolla hal- littiin alempia. Voudeista tehdyis- sä valituksissa kerrotaan miesten ja naimisissa olevien naisten fyysi- sestä pahoinpitelystä sekä miesten nöyryyttämisestä jopa näiden ko- deissa. Hallenberg toteaa, että kun oma ruumis, vaimo ja koti kuu- luivat talonpoikaismiesten omim- paan alueeseen, näihin kajoaminen oli nimenomaan voudin pyrkimys- tä osoittaa ja pönkittää valtaansa.

Keski- ja yläluokkaisten mies- ten moraali oli keskustelun koh- teena 1800-luvun loppupuolella alkaneessa prostituutiokeskuste- lussa, jota Pirjo Markkola käsitte- lee artikkelissaan ”Moraalin mie- het”. Avioliiton ulkopuoliset suku- puolisuhteet olivat laissa kielletty- jä, mutta prostituoitujen toimintaa säänneltiin ja ohjailtiin lainsää- dännöllä. Moraalikeskustelu jatkui useita vuosikymmeniä vaihtelevin painotuksin. Yksi keskustelunaihe oli kysymys miehen luonnosta: on- ko mies eläimen tavoin viettiensä ja halujensa vietävänä, vai pystyykö hän hallitsemaan itse ruumistaan, kuten naisten odotettiin pystyvän.

Matias Kaihovirta tarkastelee artikkelissaan ”Käsitykset työläis-

T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 6 / 2 0 1 4

69

keen” valkoisten miesten näke- myksiä kunnollisesta työmiehestä keväällä 1918. Kaihovirta toteaa, että punaisista annetuissa lausun- noissa kunnollinen mies oli per- heellinen ja joutunut punakaartiin harhaanjohdettuna tai jopa pako- tettuna. Nuorten miesten kohdalla punakaartilaisuus saatettiin tulkita seikkailunhalusta tai uhkarohkeu- desta johtuneeksi. Vaaralliset mie- het olivat väkivaltaisia yllyttäjiä ja agitaattoreita, eikä heidän kohdal- laan perheellisyys noussut lieventä- väksi seikaksi.

Itsenäisyyden ajan alkuun si- joittuvat myös Anders Ahlbäckin ja Seija-Leena Nevala-Nurmen artik- kelit. Ahlbäckin artikkeli ”Taistelu mieheyden militarisoinnista itse- näisyyden alkuvuosina” käsittelee suomalaisen armeijan muodosta- miseen liittyviä poliittisia keskus- teluja. Näkemykset puolustusjär- jestelmän muodosta ja tarpeelli- suudesta sekä suomalaisen miehen luonteesta ja ominaisuuksista ero- sivat vahvasti toisistaan poliittisen vasemmiston, keskustan ja oikeis- ton puheenvuoroissa. Asevelvol- lisuusarmeija kuitenkin perustet- tiin, vaikka sotilaskoulutusta pi- dettiin raaistavana ja moraalises- ti rappeuttavana. Kasarmielämän katsottiin myös opettavan maa- seudun nuorille miehille kaupun- kilaisten paheita. Toisaalta esitet- tiin kuitenkin oikeanlaisen kurin- alaisen koulutuksen kasvattavan ja kehittävän nuoria miehiä sekä ruu- miillisesti että henkisesti.

Nevala-Nurmi tarkastelee artik- kelissaan ”Suojeluskuntien soturit, isät ja pojat” suojeluskuntien mies- kuvaa ja -ihannetta. Porvarillisella suojeluskuntajärjestöllä oli 1930-lu- vulle tultaessa paikallisosasto jokai-

sella paikkakunnalla ja sen piiris- sä toimi satojatuhansia suomalai- sia. Miesten suojeluskuntaosastojen avuksi perustettiin naisjärjestö Lot- ta Svärd, jotta suojeluskuntamiesten ei tarvinnut tehdä naisten töitä, ku- ten vellinkeittoa, tiskaamista ja sii- voamista.

Miehillä ja naisilla oli järjestöissä selkeästi omat roolinsa ja tehtävän- sä. Erityisesti suojeluskuntalaitok- sen alkuaikoina toimintaa innosti soturi-ihanne, suojeluskuntalainen mies oli voimakas ja voittoisa isän- maan vartija. Myöhemmin suoje- luskunnan mies ihanne muuttui so- turista isäksi, joka toisaalta opet- ti omaa poikaansa ja suojeli omaa perhettään, toisaalta oli valmis puolustamaan omiaan myös kansa- kunnan tasolla. Vastuuntuntoisia ja osaavia mieskansalaisia kasvatettiin suojeluskun tien poikatyössä, jossa poikia koulutettiin urheilun, leik- kien, historian ja uskonnon avulla.

1930-luvun lopulla suuri osa suoje- luskuntapoikien harjoituksista liit- tyi sotilaskoulutukseen, myös am- pumaharjoitukset kuuluivat suoje- luskuntapoikien toimintaan.

Kiinnostava kokonaisuus

Edellä mainittujen artikkelien lisäk- si kirjoittajina ovat Marko Lamberg, Anu Lahtinen, Kustaa H. J. Vilkuna, Ann-Carin Östman, Ville Kivimä- ki ja Hanna Lindberg, joiden teks- tit ovat myös ansiokkaita. Näky- mätön sukupuoli -teoksessa miehiä ja miesihanteita tarkastellaan kato- liselta ajalta itsenäisen Suomen ai- kaan. Yksittäisiä miehiä ja miesryh- miä tarkastellaan oman aikakauten- sa kontekstissa. Vaikka teoksen ar- tikkelit ovat hiukan epätasaisia, kaikki kuitenkin puolustavat paik- kaansa erilaisten mieheyksien esit- telijöinä.

Kirjan lopussa on ensin jokaisen artikkelin loppuviitteistö ja viittei- den jälkeen artikke lien lähdeluet- telot. Tämä on kätevää silloin, kun lukemista ei halua katkaista, mut- ta varsin hankalaa, jos haluaisi esi- merkiksi nähdä artikkelissa esite- tyn väitteen lähteen, koska ensin on selattava artikke lien viiteluette- loita, sitten etsittävä kyseisen artik- kelin lähdeluettelo ja sieltä käytet- ty teos. Kirjan loppuun on koot- tu myös hyvät asia- ja henkilöha- kemistot. Pikku miinuksena voi todeta, että henkilöhakemistos- sa on aakkostusvirheitä. Toisaalta kirjan kansi on aivan mainio.

Toisinaan artikkelikokoelmiin pyritään ottamaan mukaan mah- dollisimman erilaisia tieteenalo- ja saman teeman puitteissa. Näky- mätön sukupuoli -teoksen artikke- leita yhdistää mieheyden käsitteen lisäksi historiallinen näkökulma.

Teos on monipuolinen ja mielen- kiintoinen kokonaisuus, joka sopii kenelle tahansa historiasta kiinnos- tuneelle.

Kirjoittaja on filosofian lisensiaatti, tie- tokirjailija ja kriitikko.

Hulluuden turhan synkkä historia

Niko Seppälä

Petteri Pietikäinen: Hulluuden historia. Gaudeamus 2013.

Oulun Yliopiston kulttuurihisto- rian aate- ja oppihistorian profes- sori Petteri Pietikäisen Hulluuden historia on Suomen Psykiatriyhdis- tyksen Toivo ja Häpeä -satavuotis- historiikin (ks. Tieteessä tapahtuu