Pauli Haapakosken sotamuistot · DIGI

Torstaina, marraskuun 25. päivänä 1982 K A L E V A

OULAISTEN SEUDUN aluesivu

Pauli Haapakosken sotamuistot

Miksi sitten toinen teos?

H aapakoski sanoo halunneensa kertoa tapahtuneet realisesti ja pyrkivänsä antam aan näytön siitä, m itä toisiinsa tukeutuva miesryh­

mä jaksaa ja voi kestää, kun taus­

talla on isänmaa. Nykyiseen hyvin­

vointiin turtuneesta tuntuu käsittä­

m ättöm ältä esimerkiksi se, että ih­

minen voi nälissään laihtua niin perusteellisesti, että luut ovat niin tuntum assa, ettei voi nukkua esi­

merkiksi kyljellään, ellei pidä kättä polviensa välissä (tätä kirjassa ei kerrota).

H aapakosken teos on näistä kahdesta kirjasta yksityiskohtai­

sempi ja realisempi ja sellaisena järkyttäväm pi. Isotalo jä ttä ä myös kertom atta Vapon tapahtum at ja mielellään olisi suonut niistä kuul­

tavan uutuudessakin enemmän.

Sen ajan ko. asiakirjathan ovat vielä salaisia, mikä lienee vaikutta­

nut kustantajan supistamisiin tältä osin.

Kirjanteko on tuonut Pauli Haapakoskelle uusia tuttavuuksia. Puheli­

men päässä on kuvaushetkellä kärsämäkinen mies, joka oli ollut hänen kanssaan saksalaisten vankina.

” Se, jo k a on kokenut sam anlai­

sia kuin minä, ei voi olla m uuta kuin rauhan kan n attaja” , sanoo H aapakoski. Sotaa hän sanoo mie­

lettöm äksi, m utta kysyy toisaalta:

"A u ttaak o se marssiminenkaan nyt? Eikö parasta ole se, että elää rauhantahtoisesti, arvostaa om aa isänm aataan, elää om antuntonsa m ukaan tätä päivää ja rakentaa tulevaisuutta lapsia ja nuoria var­

ten?”

” 01i se hyvä, että em m e silloin kovilla pakkasilla lähteneet karkuun. E räskin tunturiin n ou ssut oli jäätynyt hengiltä, nyrkkiin jäätyn eessä kourassaan leivän p ala.”

"V enäläiset vangit kuljettivat m ukanaan esim er­

kiksi om ia ruokavarastojaan, m utta m eid än su om a­

laisten piti korvata h evoset, vetää H itlerin v an k k u ­ reita läpi L ap in .”

"T alvisota o so itti, ettei p u olu stu stah to o le ristirii­

dassa rauhan asian kanssa. O len halu n n u t kertoa sodastani sen vu ok si, että nuoret tietäisivät, m iten kalliisti vapaus o n m a k settu .”

Lausumat ja mielipiteet ovat eläkkeellä olevan pyhäjokisen maanviljelijä, Pauli Haapakosken, 64. Tavallisen sotiin osallistuneen rivimiehen om akohtaiset muistel­

mat, Olin saksalaisten vanki, so­

tien loppuvaiheessa koetusta van- keusajasta ovat järkyttäneet m onia lukijoita. Tuore kirjailija onkin saanut lukuisia ystävällisiä soittoja kotiinsa, onpa löytynyt vankeus- ajan kohtalon tovereitakin.

Haapakoski haluaa kuitenkin olla edelleen sivullinen. H än sa­

noo, että jokainen suomalainen mies olisi tehnyt samoin eikä ym­

märrä vieläkään täysin sitä, että hän sotien jälkeen jo u tu i Valpon pihtikuulusteluihin ja tuom ituksi­

kin.

Pauli H aapakoski oli m ukana Tornion valtauksessa, m aihinnou­

sussa ensimmäisten joukossa, ja joutui siellä ryhm änsä kanssa sak­

salaisten vangiksi. Aluksi suoma- laisvankeja pidettiin taistelun tu n ­ tumassa olevassa tilapäisvankilas- sa ja tällöin H aapakoskikin jo kai- voi omaa hautaansa. H än pelastui, kun saksalaisupseeri, jonka hen­

gen hän oli aiemmin pelastanut, tuli paikalle.

Joukko vietiin Rovaniemelle ja sieltä alkoi loputtom alta tuntuva vaellus pohjoiseen, edelleen N or­

jan puolelle ja siellä kohti etelää.

Yli kuukauden kestäneellä m atkal­

la eivät suomalaiset päässeet ker­

taakaan yöpymään telttaan tai nuotiolle.

Suomen puolella miehet vetivät loppuunkäytetyillä Lapin teillä, nälissään ja janoissaan sotavank- kureita. Helppoa ei ollut N orjan puolellakaan ja monet sortuivatkin taipaleelle. Noin 80-kiloinen tuke­

va Haapakoskikin painoi ajoittain v ain 48 k ilo a .

Kun pako näytti Norjassakin heikkokuntoisille, hoippuville van­

geille m ahdottom alta, alistui H aa­

pakoski muutaman kaverinsa kanssa valmennettavaksi SS-mie-

heksi. Vaikka koulutus oli ran k ­ kaa, nousi miesten kunto niin, että pako Ruotsin puolelle onnistuikin juuri ennen kuin miesten piti tehdä vala Saksalle ja jolloin heihin olisi poltettu ikuinen saksalainen veri- m erkki kainaloon.

Uskom attom ia kokemuksia

Sotavankeuden kuvaus on reali- suudessaan ja karkeudessaan eräs sotiemme järkyttävim piä, vaikka kertoja ei lankeakaan tunnelm oi­

m aan. H aapakoski vakuuttaa kir­

jansa olevan to tta kauttaaltaan ja sanoo saksalaisten sotilaiden raa­

kuuden johtuneen ainakin osittain siitä propagandasta, jo k a saksalai­

set lentolehtisissään harrastivat:

suom alaiset m uka kohtelevat van- kejaan raakasti, luovuttavat ne Neuvostoliitolle ja että Suomi olisi jo miehitetty maa.

M utta terveys jäi mieheltä sille matkalle. Selkä ja sydän kärsivät eniten, m utta invaliiditettia H aa­

pakoski huom asi hakea vasta pa­

rinkymm enen vuoden kuluttua, kun m aataloustyö alkoi olla m ah­

dotonta. Olihan kaikki sentään hy­

vin m uutoinkin, om akohtainen vertailukohta kun oli olemassa ih­

misen kestokyvylle.

K irjassaan H aapakoski kertoo myös Valpon kuristusottesta, jo ­ hon palkitsemisen sijasta koti­

m aassa joutui. Tältä osin kustan­

taja, Gummerus, on supistanutkin kirjan tekstiä, m utta kovin oudoil­

ta suppeastikin valotetut Valpon toimenpiteet nykyisin oloihin to t­

tuneesta vaikuttavat. Hevosen hin­

ta meni senaikaisiin sakkoihin.

T o in en k irja samasta vaelluksesta

Pauli H aapakosken muistiinpa-

Pitkällä vankivaelluksellaan Haapakoski kirjoitti tapahtumia kotiuduttuaan hän teki laajojakin muistiinpanoja.

n autaman tuuman kokoiseen lehtiöön, mutta

nojen pohjalta kirjoitti kirjailija Kaarlo Isotalo, pyhäjokinen hän­

kin, vuonna 1965 dokum entin sa­

mojen vankien vaelluksesta. Läh­

tökohtana olivat H aapakosken m uistiinpanot, m utta kirjailija käytti luonnollisesti myös ns. kir-i

jailijan vapauksia. I

'Kärsimys lisää rakka J t t a isän­

m aahan. Parjaus ja pilki taa vain siteitä” , sanoo I- ki ja jatk aa, että

kaipuu oli kaikilla heidä

1

a vahvis- aapakos- halu ja miehitet­

tyynkin, niin kommunistilla kuin puolueettom allakin sotilaalla. Ja ilman tätä tahtoa, miehen sisäistä voim aa, heistä kukaan ei. olisi sel­

vinnytkään.

OIVA LUHTASELA