Alajärveläisten murreasenteista ja -tietoisuudesta

(1)

Tiina Laitila

ALAJÄRVELÄISTEN MURREASENTEISTA JA -TIETOISUUDESTA

Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta Pro gradu -tutkielma huhtikuu 2021

(2)

TIIVISTELMÄ

Tiina Laitila: Alajärveläisten murreasenteista ja -tietoisuudesta Pro gradu -tutkielma

Tampereen yliopisto

Suomen kielen tutkinto-ohjelma huhtikuu 2021

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään alajärveläisten murreasenteita ja tietämystä suomen murteista.

Pääpainotus on sekä asenteiden että tietämyksen kohdalla Alajärven murteessa. Myös asenteita muita murteita kohtaan tarkastellaan ja selvitellään, kuinka hyvin alajärveläiset tunnistavat murrealueensa rajat sekä mitä suomen murteita he osaavat nimetä. Alajärvi sijaitsee yhdellä suomen jyrkimmäksi tunnetulla murrerajalla, ja paikkakunnalla puhuttava murre eroaa paljolti samassa maakunnassa puhuttavasta murteesta: Alajärvi sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla, mutta siellä puhutaan itämurteisiin luokiteltavaa murretta. Tämän vuoksi murre ja

murteenpuhujien asenteet ovat tutkimisen arvoisia. Erityisen kiinnostavaa on se, miten alajärveläisten murre vaikuttaa ympäristöön samaistumiseen, mitä myös tässä tutkielmassa on pyritty selvittämään.

Tutkimusaineisto koostuu kyselylomakkeella kerätyistä vastauksista. Aineisto on kerätty e-lomakkeella Facebookissa Alajärvi -nimisessä ryhmässä ja vastaajina ovat eri-ikäiset alajärveläiset. Vastaajia on yhteensä 83 kappaletta, ja heidät on jaettu iän perusteella kahteen ryhmään, alle keski-ikäisiin sekä keski-ikäisiin ja sitä vanhempiin. Koska vastaajat ovat ei-lingvistejä, on kyseessä kansanlingvistiikan alaan lukeutuva tutkimus.

Kansanlingvistiikka tutkii nk. maallikoiden näkemyksiä ja havaintoja kielestä. Tarkemmin tämä tutkielma liittyy kansanlingvistiikan alle kansandialektologian haaraan, jossa pääpaino on maallikoiden

murrehavainnoissa ja -näkemyksissä.

Aineiston tarkastelu osoittaa, että alajärveläiset suhtautuvat murteeseensa pääasiassa positiivisesti. Heidän näkemyksensä mukaan Alajärven murre on lämmintä ja kotoisaa maalaismurretta, joka on melko

vanhanaikaista. Näyttäisi siltä, että muista suomen murteista eteläpohjalaismurteet ovat sellaisia, joita kohtaan suurimmalla osalla vastaajista on jonkinlainen asenne. Omaa murretta kuvailtaessa otetaan myös herkästi vertailunäkökulma maakunnan murteeseen.

Alajärven murteen tarkasteltavana olevista piirteistä läntiset tunnistettiin erittäin hyvin murteeseen kuuluviksi.

Itäisten piirteiden kohdalla sen sijaan oli enemmän vaihtelua. Tämä viittaisi siihen, että itämurteisuudet olisivat lieventymässä Alajärven seudulla. Pidemmälle menevien johtopäätösten tekemiseksi lisätutkimus olisi tarpeen.

Alajärveläiset tunnistavat murrealueensa rajan etenkin suhteessa eteläpohjalaismurteisiin. Kielitieteellisesti samaan murrealueeseen luettavista maantieteellisesti lähimpinä sijaitsevat tunnistettiin samankaltaisiksi Alajärven murteen kanssa, mutta kauemmas mennessä ei niinkään.

Aineistosta voi havaita, että erilainen murre vaikuttaa jossain määrin siihen, että alajärveläiset eivät koe kuuluvansa maakuntansa ihmisten joukkoon. Toisaalta samankaltainen murre ympäröivän alueen kanssa luo yhteenkuuluvuutta yli kaupunkirajojen.

Avainsanat: kansanlingvistiikka, kansandialektologia, murreasenteet

Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck -ohjelmalla

(3)

Sisällysluettelo

1 JOHDANTO ... 5

1.1TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT... 5

1.2TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 6

2 TEOREETTINEN TAUSTOITUS ... 7

2.1KANSANDIALEKTOLOGIA ... 8

2.2SUOMEN MURTEISTA ... 9

2.2.1 Alajärven murre ... 11

2.3MURRE JA IDENTITEETTI ... 13

3 TUTKIMUSAINEISTO... 14

3.1KYSELYLOMAKE ... 14

3.2VASTAAJAT ... 15

4 ALAJÄRVELÄISTEN MURREASENTEET ... 16

4.1ASENTEET OMAA MURRETTA KOHTAAN ... 17

4.1.1 Alajärven murre omin sanoin ... 17

4.1.2 Valmiiksi annetut adjektiivit ... 21

4.1.3 Miten ajattelee muiden näkevän Alajärven murteen ... 32

4.2ASENTEET MUITA MURTEITA KOHTAAN ... 34

5 MURTEENTUNTEMUS ... 41

5.1OMAN MURTEEN TUNTEMUS ... 41

5.1.1 Sanamuotojen valinta ... 41

5.1.2 Omat sanat ... 45

5.2MUIDEN SUOMEN KIELEN MURTEIDEN TUNTEMUS ... 47

5.2.1 Lähiseutu ja murrealueen rajat ... 47

5.2.2 Muiden murteiden tunteminen ... 54

6 MURRE JA IDENTITEETTI ... 57

6.1VASTAAJAT MURTEEN KÄYTTÄJINÄ ... 57

6.1.1 Vastaajien näkemykset omasta murteellisuudestaan ja niiden perustelua ... 57

6.1.2 Murteenkäytön tilanteisuus ... 58

6.2ITSENSÄ NÄKEMINEN OSANA YMPÄRISTÖÄ ... 61

7 LOPUKSI ... 67

7.1ASENTEET ... 67

7.2TIETÄMYS MURTEISTA ... 69

7.3MURTEEN JA IDENTITEETIN SUHTEESTA ... 72

LÄHTEET ... 74

LIITE ... 76

(4)

1 Johdanto

1.1 Tutkimuksen lähtökohdat

Pro gradu –työni käsittelee alajärveläisten asenteita ja tietämystä suomen kielen murteista. Pääpaino on Alajärven murteessa, mutta työssä selvitellään myös ajatuksia ja tietoisuutta muita murteita kohtaan.

Työni tavoitteena on selvittää, millaisia asenteita ja mielikuvia alajärveläisillä on sekä omastaan että muista suomen kielen murteista. Tutkimuksessa ei tarkastella vastaajien mahdollisesti tiedostamattaan käyttämiä murrepiirteitä, vaan nimenomaan heidän omia asenteitaan ja mielikuviaan.

Tutkimuksella pyritään selvittämään myös sitä, miten hyvin alajärveläiset tuntevat oman murteensa piirteitä ja sitä, missä määrin he tuntevat muita suomen kielen murteita.

Kiinnostukseni Alajärven murteen tutkimukseen juontaa ensisijaisesti omaan taustaani. Toisen puolen sukuni on hyvin vahvasti alajärveläinen, ja Alajärvellä olen itsekin lapsuudessa viettänyt aikaa. Toisaalta kiinnostavan tutkimuskohteen Alajärven murteesta tekee myös se, että huolimatta kaupungin maantieteellisestä sijainnista läntisessä Suomessa Etelä-Pohjanmaalla, Alajärvellä puhuttava murre luokitellaan itämurteisiin kuuluvaksi. Kielen ja identiteetin suhde on mielestäni myös kiehtova asia, ja erityisen kiinnostavaa on, kokevatko alajärveläiset murteensa takia erillisyyttä muista eteläpohjalaisista. Myös tätä kysymystä olen pyrkinyt selvittelemään tässä tutkimuksessa.

Tutkimukseni on kansanlingvistinen kyselytutkimus, jonka aineisto on kerätty eri-ikäisiltä alajärveläisiltä. Kansanlingvistisissä tutkimuksissa on usein käytetty aineistonkeruumenetelmänä haastattelujen ohella kyselylomakkeita. Valitsin haastattelujen tekemisen sijaan aineistonkeruumenetelmäksi täytettävät lomakkeet, sillä niiden kautta saa nopeasti paljon aineistoa, jota voi analysoida kvantitatiivisesti. Kyselylomakkeellani oli myös avoimia kysymyksiä, jotka mahdollistavat laadullisen analyysin tekemisen. Tiedostan sen, että aineistoni on vastaajien lukumäärän osalta melko pieni (83 vastaajaa), joten siinä mielessä ei välttämättä ole mahdollista tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä lukujen perusteella. Menetelmien jatkumolla tutkielmani painottuukin lähemmäs kvalitatiivista kuin kvantitatiivista tutkimusotetta, mutta tulosten havainnollisuuden ja läpinäkyvyyden vuoksi esitän kuitenkin vastauksia myös lukujen valossa.

Kansanlingvistiikka kielitieteen alalajina tutkii ns. maallikoiden asenteita, käsityksiä ja havaintoja kielestä. Koska tutkimuksen vastaajina ovat ei-kielitieteilijät, täytyy esimerkiksi

(5)

kysymyksenasetteluissa ottaa huomioon eroava terminologia. Maallikot eivät luonnollisesti tunne kaikkia kielitieteen termejä, puhumattakaan niiden oikeanlaisesta käytöstä. Aila Mielikäinen ja Marjatta Palander (2014) ovat tutkineet suomalaisten maallikoiden murteista käyttämää metakieltä.

Tämä teos onkin ollut suurena apuna tätä tutkielmaa tehdessäni.

Kansanlingvististä tutkimusta on tehty Suomessa viime vuosina melko paljon. Muun muassa vuonna 2009 julkaistiin Johanna Vaattovaaran väitöskirja, jossa tutkimuskohteena olivat pellolaisnuoret ja vuonna 2011 Marjatta Palanderin tutkimus itä- ja eteläsuomalaisten murrekäsityksistä. Lisäksi eri yliopistoissa on tehty runsaasti pro gradu -tutkielmia, joissa on tutkittu eri alueiden ihmisten asenteita ja käsityksiä. Järviseudun murteeseen liittyvää kansanlingvististä tutkimusta ei ole tehty, joten omalla tutkielmallani lienee tilaa tutkimuskentässä.

Tutkielmani rakentuu seuraavasti: Kohdassa 1.2 käsittelen tutkimuskysymyksiä tarkemmin. Luvussa kaksi käyn läpi tutkimuksen teoreettista taustaa, ja luvussa kolme aineistoani. Luvut neljä, viisi ja kuusi ovat aineiston analysointia, ja luvussa seitsemän kokoan yhteen tutkimukseni tuloksia ja kulkua.

1.2 Tutkimuskysymykset

Kyselylomakkeellani on 13 varsinaista kysymyskohtaa, joihin osaan liittyy myös tarkentavia kysymyksiä, lomakkeesta tarkemmin kohdassa 3.1. Tutkimuskysymykseni pohjautuvat suoraan kyselylomakkeeseeni. Tutkimuskysymykseni ovat:

1. Millaista alajärveläiset ajattelevat Alajärven murteen olevan? Entä muiden suomen murteiden?

2. Millainen on alajärveläisten murretietämys?

3. Vaikuttaako ympäristöstä eroava murre siihen, miten alajärveläiset identifioituvat suhteessa kotikaupunkiinsa, lähiseutuunsa ja maakuntaansa?

Ensimmäiseen kysymykseen haen vastauksia kyselylomakkeen kohdissa 5–7 ja 37–42. Pyrin etsimään vastauksia avoimella kysymyksellä (Millaiselta Alajärven murre mielestäsi kuulostaa?

Kuvaile omin sanoin.) sekä antamalla valmiita adjektiiveja, joista vastaajien tuli valita, kuvaavatko

(6)

ne heidän mielestään Alajärven murretta erittäin huonosti, huonosti, ei hyvin eikä huonosti, hyvin vai erittäin hyvin. Lisäksi kysyin avoimen kysymyksen, jossa kysyttiin, millaisena he luulevat muiden kuin alajärveläisten pitävän Alajärven murretta. Ajatuksia muista suomen kielen murteista selvitän siten, että annan valmiiksi erilaisia adjektiiveja, joiden alle vastaajien tulee mainita, mitä suomen murretta se kuvaa heidän mielestään parhaiten. Näitä vastauksia analysoin luvussa 4.

Toiseen kysymykseen etsin vastauksia lomakkeen kohdissa 8–36. Tietämystä Alajärven murteesta selvitän siten, että kohdissa 8–18 tulee annetuista sanoista ja vaihtoehdoista valita Alajärven murteeseen sopiva muoto. Lisäksi kysytään, onko Alajärven murteessa vastaajien mielestä omia sanoja ja jos on, pyydetään nimeämään niitä. Tietoisuutta ympäröivästä seudusta ja oman murrealueen rajoista selvitetään lomakkeen kohdissa 23–36, joissa tulee valita, puhutaanko lähiseudulla olevissa kunnissa samankaltaista murretta kuin Alajärvellä. Lisäksi vastaajilta kysytään, tuntevatko he mielestänsä paljon suomen kielen murteita, ja mitä murteita ja murrealueita he osaavat nimetä. Toisen kysymyksen aihealueisiin tulleita vastauksia käsittelen luvussa 5.

Kolmanteen kysymykseen vastauksia haetaan kyselylomakkeen kohdissa 43–48. Lomakkeessa kysytään, käyttävätkö vastaajat Alajärven murretta ja miksi käyttävät ja miksi eivät. Lisäksi kysytään, puhuvatko he aina samalla tavalla vai pyrkivätkö häivyttämään tai korostamaan murrettaan joskus.

Lopuksi kysytään, kokevatko he kuuluvansa oman kaupungin, lähiseudun ja maakunnan ihmisten joukkoon. Kolmatta kysymystä käsittelen luvussa 6.

2 Teoreettinen taustoitus

Tässä luvussa taustoitan tutkielmani perusteena olevia kielentutkimuksen aloja. Tutkimusote on kansanlingvistinen, tarkemmin määriteltynä kansandialektologinen. Kansandialektologiaa tutkimusalana käsittelen luvussa 2.1. Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa alajärveläisten murreasenteita ja -tietoisuutta omasta sekä muista suomen kielen murteista. Siksi on paikallaan käsitellä hieman myös suomen kielen murteita ja erityisesti vielä Alajärven seudun murretta. Murteita käsittelen luvussa 2.2. Luvussa 2.3 avaan murteen ja identiteetin suhdetta, sillä tutkielmani yhtenä kohteena on tarkastella alajärveläisten identifioitumista ja sitä, vaikuttaako maakunnasta eroava murre siihen, miten he kokevat itsensä suhteessa ympäristön ihmisiin.

(7)

2.1 Kansandialektologia

Koska tutkimuskohteenani on maallikoiden murreasenteet ja -käsitykset, on kyseessä kansandialektologinen tutkimus. Kansandialektologia on kansanlingvistiikan osa-alue.

Kansanlingvistiikka tutkii laajemmin ei-lingvistien käsityksiä kielestä, kun taas kansandialektologia keskittyy tutkimaan maallikoiden havaintoja murteista. Näin ollen kansanlingvistiikan voi nähdä olevan yläkäsite kansandialektologialle: Molemmissa tutkimuskohteena on maallikoiden kieltä koskevat käsitykset, mutta kansandialektologiassa kiinnostus suuntautuu nimenomaan murteisiin.

Kansanlingvistinen tutkimus pohjautuu dialektologiaan ja sosiolingvistiikkaan. Kansanlingvistiikka itsessään on tutkimusalana verrattain tuore, sillä se on vakiinnuttanut paikkansa kielitieteen kentässä vasta viime vuosikymmenien aikana. Kielenkäyttäjät ja heidän käsityksensä murteista ovat kuitenkin jossain määrin olleet tutkimuskohteena jo lähes sata vuotta sitten, Hollannissa 1930- ja 40-luvuilla ja Japanissa 1950-luvulla (Palander 2011: 11, Mielikäinen & Palander 2014: 17). Kansanlingvistisen tutkimussuuntauksen uranuurtajana ja vakiinnuttajana voidaan pitää yhdysvaltalaista Dennis R.

Prestonia, joka ensimmäiset kansandialektologiset tutkimukset ilmestyivät 1980-luvulla.

Murteentutkimus onkin kansanlingvistiikan ydinaluetta, josta se on laajentunut tutkimaan myös esimerkiksi asenteita eri kieliä kohtaan (Mielikäinen & Palander 2014: 17–18).

Suomalaisessa kielitieteen kentässä kansanlingvistiikka alkoi saada jalansijaa 2000-luvun alkuvuosina. Ensimmäinen suomen kieltä koskeva kansanlingvistinen julkaisu oli Aila Mielikäisen ja Marjatta Palanderin artikkeli Suomalaisten murreasenteista, joka käsitteli alan teoriaa ja metodologiaa. Se ilmestyi Suomen Kielen Seuran aikakauskirja Sananjalassa vuonna 2002.

(Vaattovaara 2009: 27.) Ensimmäinen suomen kielen kansanlingvistinen väitöskirja oli vuonna 2009 ilmestynyt Johanna Vaattovaaran Meän tapa puhua. Tornionlaakso pellolaisnuorten subjektiivisena paikkana ja murrealueena. Kansanlingvistinen tutkimus suomen kielessä on painottunut pitkälti itämurteisiin (Vaattovaara 2009: 27), mutta myös etenkin useita pro gradu -tutkielmia on ilmestynyt myös länsimurteita koskien.

Kansandialektologian metodit ovat perinteisesti olleet pitkälti sosiolingvistiikasta lainattuja, mutta tutkimusalan vakiintuessa ja kehittyessä niiden kirjo on laajentunut (Mielikäinen & Palander 2002:

90, Räsänen & Palander 2015: 5). Yhtenä kansanlingvistiikalle tyypillisenä metodina ovat kirjalliset kyselyt ja kyselylomaketutkimukset, jollainen tämäkin tutkielma on.

(8)

2.2 Suomen murteista

Termi murre on alun perin muotoutunut verbistä murtaa. Sanontoihin puhua murtaen tai käyttää kielen murretta on sisältynyt mielikuva siitä, että joku toinen puhuu omaa, tuttua kieltä vajavaisesti (Rapola 1990: 8). Murre-termiä voidaan kansanlingvistisessä tutkimuksessa pitää jossain määrin ongelmallisena, sillä sen merkitys kielitieteilijöille ja ei-kielitieteilijöille saattaa näyttäytyä hieman erilaisena: Maallikoilla murretta on kaikki kielenkäyttö, joka eroaa omasta kielenkäytöstä, kun taas kielitieteessä murre on suuremman kieliyhteisön sisään jäävä pienempi kieliyhteisö, jolla on esimerkiksi äänteellisiä tai muoto-opillisia piirteitä, jotka erottavat sen muista saman suuremman kieliyhteisön sisällä olevista pienemmistä kieliyhteisöistä (Rapola 1990: 8–9). Lisäksi murre-termi saattaa aiheuttaa ei-lingvisteille negatiivisia assosiaatioita, kun sitä on pidetty esimerkiksi normitettuun kirjakieleen verrattuna kielen virheellisenä muotona (Palander 2011: 28). Kielitieteessä taas murre-termi on neutraali kuvaus kielen varieteeteista.

Perinteisessä suomalaisessa murteentutkimuksessa 1800-luvun lopusta noin vuosisata eteenpäin tutkimuskohteena olivat paikallismurteet. Paikallismurteiden ennustettiin ajan kuluessa katoavan, ja niinpä murteentutkimuksen tehtävänä oli säilyttää niistä tietoja tuleville sukupolville. 1970-luvulta lähtien sosiolingvistinen kielentutkimus alkoi saada jalansijaa suomalaisessa variaationtutkimuksessa. (Nuolijärvi & Sorjonen 2005: 11–12.)

Suomen kielen murteita on jaoteltu alueellisiin ryhmiin, jotka ovat pysyneet pitkään melko muuttumattomina. Jo 1700-luvulla ilmestyi Bartholdus Vhaelin kielioppi, jossa suomen murteet jaoteltiin murrepiirteiden perusteella kahteen pääryhmään, itä- ja länsimurteisiin (Rapola 1990: 23).

Itä- ja länsimurteet puolestaan on suomen kielessä jaoteltu tarkemmin kahdeksaan alueeseen. Tämä aluejaottelu perustuu Lauri Kettusen vuonna 1940 julkaistuun murrekartastoon. Kartassa 1 on esitelty murteiden tyypillinen jaottelu. Länsimurteet jaetaan kuuteen pienempään ryhmään, jotka löytyvät kartasta 1 seuraavasti: lounaismurteet (1), lounaiset välimurteet (2), hämäläismurteet (3), Etelä- Pohjanmaan murteet (4), Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan murteet (5) sekä peräpohjan murteet (6).

Itämurteet taas on jaoteltu kahteen ryhmään, jotka näkyvät kartassa 1 seuraavalla tavalla:

savolaismurteet (7) ja kaakkoismurteet (8).

(9)

Kartta 1 Suomen murrealueet. © Kotus

Kieli ei ole yhteiskunnasta irrallinen asia, vaan yhteiskunnan muutokset ja tapahtumat heijastuvat myös kieleen. Sotien jälkeisessä Suomessa voimakkaan kaupungistumisen myötä eri puolelta maaseutua kaupunkeihin muuttaneiden ihmisten kielimuodot alkoivat sulautua toisiinsa. Muutoinkin ihmisten aiempaa vapaampi liikkuminen ja paikkakuntien vaihto on vaikuttanut murteiden staattisuuteen. Puhutun suomen kielen muutosta on tutkittu esimerkiksi 1970- ja 80-luvuilla

(10)

Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomalaisen puhekielen murros -hankkeessa ja 1980-luvun loppupuolelta alkaen saman tahon käynnistämässä murteenseuruuhankkeessa.

Murteenseuruuhankkeessa saadut tulokset osoittavat, että murteissa on jossain määrin tapahtunut tasoittumista tai yleiskielistymistä. On huomattu, että pienellä alueella käytettävät tai yleiskielestä paljon poikkeavat piirteet ovat häviämässä murteista ja laajalla alueella käytettävät piirteet näyttäisivät säilyneen (Nuolijärvi & Sorjonen 2005: 126–127). Vanhojen murteiden tilalle onkin muodostunut aluepuhekieliä, joissa alueellisten piirteiden lisäksi esiintyy yleispuhekielestä ja muista murteista tulleita piirteitä (Lehikoinen 1995: 150).

Kielimuoto vaihtelee entistä enemmän sen käyttäjän sosiaalisen taustan mukaan. Suomi on kuitenkin laaja ja suhteellisen harvaan asuttu maa, joten alueellisten erojenkaan ei luulisi koskaan täysin häviävän suomen kielestä. Murteiden ja aluepuhekielien säilyminen jossain muodossa on erittäin todennäköistä, sillä kielellä on suuri merkitys kulttuurissa ja identifioitumisessa. (Mielikäinen 1982).

2.2.1 Alajärven murre

Alajärvi on kaupunki, joka sijaitsee maantieteellisesti Etelä-Pohjanmaan Järviseudulla. Muut Järviseudun seutukuntaan kuuluvat kunnat ovat Evijärvi, Lappajärvi, Soini ja Vimpeli. Järviseutu- nimitys on koko Suomen mittakaavalla tarkasteltuna hieman harhaanjohtava; alueella ei ole järviä huomattavasti enempää kuin muualla Suomessa. Jos taas vertaa muuhun Etelä-Pohjanmaahan, on nimi hyvin kuvaava.

Järviseudulla puhutaan muusta Etelä-Pohjanmaasta poiketen itämurteisiin ja tarkemmin vielä savolaismurteisiin luokiteltavia Keuruun-Evijärven välimurteita. Kartassa 1 tämä alue esitetään merkinnällä 7g. Ero Etelä-Pohjanmaan muihin, varsinaisiin eteläpohjalaismurteisiin on ollut tiedossa jo 1800-luvulta asti (Tuomi 1990: 149). Keuruun-Evijärven välimurteista käytetään Järviseudun murteen lisäksi myös nimityksiä Etelä-Pohjanmaan savolaismurteet ja savolaiskiila, murrealueen muodon mukaan.

Syyt maakunnasta eroavaan murteeseen löytyvät historiasta. Järviseudulle on aikojen saatossa asettunut asumaan savolaisia, hämäläisiä sekä rannikolta sisämaahan päin tullutta ruotsinkielistä väestöä, kun taas Etelä- ja Keski-Pohjanmaalta Järviseudulle ei tapahtunut kovinkaan runsasta

(11)

muuttoliikettä. Järviseudun kantaväestö muodostui pääosin 1800-luvun aikana. (Ossi Tuomi 1990:24). Kukin alueella tilapäisesti oleillut tai lopullisesti alueelle asumaan jäänyt ihmisryhmä lienee vaikuttanut siihen, että Järviseudulle on muodostunut omaleimainen murre, jossa on nähtävillä piirteitä sekä läntisistä että itäisistä murteista ja myös ruotsalaisaineksia.

Esittelen seuraavaksi ne Alajärven murteen murrepiirteet, joita tässä tutkielmassa käsittelen. Piirteet on poimittu Lauri Kettusen murrekartastosta sekä Tuomo Tuomen kirjoittamasta Järviseudun murteenkuvauksesta (1990). Tarkasteltaviksi piirteiksi olen valinnut suurelta osin sellaisia piirteitä, joiden perusteella jakoa länsi- ja itämurteisiin on vanhastaan tehty.

Alajärven murteen itäisiä piirteitä

- kirjakielen ts:n ilmeneminen: Länsimurteissa ts:n sijasta tt, itämurteissa ht. Alajärven murre noudattelee itäisiä murteita, kirjakielen ts ilmenee ht. (otsa : ohta)

- Yleiskielen d:n vastineet: Yleiskielen d:n paikalla länsimurteissa yleisesti ottaen aina jokin äänne, usein r tai l. Itämurteissa taas d:n paikalla on kato. Alajärven murre noudattelee tässä itäisiä murteita.

- k:n astevaihtelu kahden lyhyen vokaalin välissä: Tässä tutkielmassa tarkasteltiin k:n astevaihtelua u:n ja e:n välissä, kun tarkasteltavana sanana oli luen. Länsimurteissa tämä ilmenee useimmiten muodossa lujen ja itämurteissa luven. Alajärven murre kuuluu luven - muotoa käyttäviin.

- verbityyppi e-a, e-ä: Yleiskielessä esiintyvä verbityyppi e-a, e-ä (lankeaa, repeää) saa murteissa erilaisia edustuksia. Murteissa esiintyy myös e-e-muotoista edustusta (lankee, repee). E-e-yhtymä on myös Järviseudun muotojen pohjana, ja savolaispiirteiden vaikutuksesta verbien muoto on Järviseudulla kehittynyt ijo-muodoksi (lankijoo, repijöö).

- nominien loppu-i: Nominien loppu-i:n kato on vahvasti savolainen ilmiö. Savolaismurteissa loppu-i on kadonnut kaikkien konsonanttien jäljestä, jättäen kuitenkin dentaalikonsonantteihin liudennuksen (susj, olj). Alajärven murre noudattelee nominien loppu-i:n suhteen savolaismurteita, mutta ainoastaan s:n jälkeen: muiden konsonanttien jäljessä loppu-i on säilynyt (pl. adverbi het, jonka käyttö murteessa on laajentunut). Alajärven murteessa ei myöskään ole liudennusta dentaalikonsonanteissa, vaan s:n jäljestä nominien loppu-i:n tilalla on pelkkä kato (sus, ves).

(12)

Alajärven murteen läntisiä piirteitä

- nominien loppu-i: Jo aiemmin, Alajärven murteen itäisten piirteiden esittelyn yhteydessä tuotiin esiin nominien loppu-i. Tarkastelenkin sen suhteen sekä Alajärven murteen itäisiä että läntisiä piirteitä noudattelevia esiintymiä. Nominien loppu-i ei siis ole Alajärven murteessa kadonnut muiden kuin konsonantin s jälkeen. Muiden konsonanttien jäljessä se noudattelee läntisiä murteita, eikä ole kadonnut.

- pitkän a:n ja ä:n ilmeneminen: Savolaismurteissa erityisen vahva piirre on pitkän a:n ja ä:n diftongiutuminen: aa > oa > ua ja ää > eä > iä. Länsimurteiden tapaan Alajärven murteessa ei tällaista diftongiutumista ole tapahtunut, vaan pitkä a ja ä ovat säilyneet sellaisenaan.

- diftonginreduktio: Savolaismurteissa sellaisissa diftongeissa, joiden ensimmäinen vokaali on väljempi ja jälkimmäinen suppeampi, tapahtuu diftongien reduktiota. Tällöin suppenevien diftongien jälkimmäiset vokaalit i, u ja y esiintyvät väljentyneinä. Järviseudun murteissa diftongien redusoitumista ei tapahdu, vaan ne säilyvät.

Inessiivin pääte

Yhtenä tarkasteltavana piirteenä oli myös inessiivin pääte. Kaikkein läntisimmissä suomen kielen murteissa inessiivin pääte on yksinäis-s:llinen (talos). Itämurteissa ja suuressa osassa hämäläismurteita inessiivi on geminaatta-s:llinen (talossa). Alajärven murteessa inessiivi esiintyy geminaatta-s:llisenä, mikä lienee sekä itämurteiden että hämäläismurteiden vaikutusta (Tuomi 1990:

165). Tämän murrepiirteen halusin tutkittavaksi ennen kaikkea sen takia, että Etelä-Pohjanmaan maakuntamurteessa esiintyy elävänä myös -hna, -hnä -päätteinen inessiivi, jota ei muissa murteissa esiinny (mihnä). Halusinkin selvittää, onko eteläpohjalaismurteinen inessiivi levinnyt Alajärven murteeseen siinä mielessä, että murteen käyttäjät näkisivät sen Alajärven murteeseen kuuluvaksi.

2.3 Murre ja identiteetti

Kieli on tärkeä osa ihmisen identiteettiä ja sen ilmaisemista. Sekä kielellä että itse kielessä ilmaistaan, keitä olemme ja mihin joukkoon haluamme kuulua. Identiteetti näkyy siis myös itse kielessä, jota

(13)

käytämme, siinä, millaisen puheen muodon valitsemme. Yksilön käyttämä kielen variantti vaikuttaa sekä siihen, millaiseksi yksilö itse kokee itsensä sekä siihen, millaisena muut ihmiset häntä pitävät (Nikanne 2002: 29). Suomessa erilaiset puhekielen piirteet ovat saaneet erilaisia leimoja (Mantila 2004: 323). Identiteetti muodostuu representaation sisällä (Hall 1999: 250). Näin ollen suomenpuhuja voi valita erilaisia piirteitä kieleensä riippuen siitä, millaista viestiä omasta identiteetistään haluaa toisille välittää, mihin ryhmään haluaa näyttää kuuluvansa. Kielen piirteiden valinnan kautta identiteetin rakentaminen voi olla tietoista tai tiedostamatonta (Mantila 2004: 323).

Mantila (2004: 336) esittää, että eri kielenpiirteitä käyttämällä voi tilanteissa rakentaa erilaisia identiteettejä. Lappalainen ja Vaattovaara (2005 :107) puolestaan näkevät, että identiteetin käsite on vakaampi, ja tällaisessa tilanteisessa vaihtelussa on kyse koodinvaihdosta yhden ja saman identiteetin sisällä. Identiteetin käsite ei siis ole yksinkertainen.

Tässä tutkielmassa murteen ja identiteetin suhdetta on tarkasteltu sen kautta, milloin ja miksi alajärveläiset kertovat tietoisesti muokkaavansa puhetapaansa. Lisäksi on selvitelty sitä, mihin ympäröivän alueen joukkoon tai joukkoihin he kokevat kuuluvansa.

3 Tutkimusaineisto

Tutkimukseni aineistona on eri-ikäisten alajärveläisten vastauksia kyselylomakkeeseeni (ks. LIITE).

Vastaukset keräsin e-lomakkeella helmi-maaliskuussa 2021 Facebookissa Alajärvi -nimisessä avoimessa ryhmässä.

3.1 Kyselylomake

Kyselylomakkeellani on yhteensä kolmeen eri aihealueeseen kohdistuvia kysymyksiä tutkimukseni tavoitteiden perusteella. Kysymysten teemat ovat asenteet sekä omaa että muita murteita kohtaan, tietoisuus omasta sekä muiden murteista ja identifioituminen murteen käyttäjänä ja suhteessa kaupunkiin, lähiseutuun ja maakuntaan. Vastaajan taustatietoja (sukupuoli, syntymävuosi ja asuinpaikka) kysytään lomakkeen alussa, kohdissa 1–4. Kohdat 5–7 käsittelevät murreasenteita.

Kohdissa 8–42 selvitellään vastaajien murretietoisuutta, ja kohdat 43–48 kertovat vastaajista murteen käyttäjinä sekä heidän identifioitumisestaan.

(14)

Suunnittelin lomakkeen niin, että sen perusteella on mahdollista tehdä sekä laadullista että määrällistä tutkimusta. Pyrin saamaan jokaisesta aihealueesta sekä numeroita että laajempaa kuvaa. Näin ollen jokaiseen aihealueeseen liittyy sekä suljettu että avoin kysymys.

Kyselytutkimuksessa ongelmana verrattuna haastattelujen tekemiseen on, että tarkentavia kysymyksiä ei voi tehdä, ei tutkija eivätkä vastaajat. Huomasin aineistoani analysoidessa myös sen, että vastauksista päätellen kaikki vastaajat eivät ehkä lue tehtävänantoa riittävän tarkasti, tai se on heille epämääräinen.

Tekemässäni kyselylomakkeessa huomasin vasta analyysivaiheessa virheen kohdassa 17. Kohdassa piti valita leipää-sanasta Alajärven murteessa käytetty muoto, ja siinä oli kahteen kohtaan jäänyt vastausvaihtoehdoksi leipeä.

3.2 Vastaajat

Sain lomakkeeseeni vastauksia yhteensä 83 kappaletta, joista naisia oli 64 (77 %) ja miehiä 19 (23

%). Nuorin vastaaja on syntynyt vuonna 2002 ja vanhin vuonna 1936, joten ikäjakauma on laaja.

Vastaajista 65 % (54/83) ilmoittaa asuinpaikkansa olleen joko aina tai pääosin Alajärvi. Loput 45 % ilmoittavat joko olevansa kotoisin Alajärveltä, asuvansa siellä nykyisin tai että heidän sukunsa on vahvasti alajärveläinen ja sitä kautta ovat vahvasti sidoksissa paikkakuntaan ja viettävät siellä paljon aikaa.

Parhaiten vastaajissa oli edustettuna 1970-luvulla syntyneet (22 kappaletta). Toiseksi eniten oli 1960- luvulla syntyneitä (18 kpl). Jotta voisin käyttää tutkimuksessani myös vertailevaa otetta, jaoin aineiston kahtia, alle keski-ikäisiin ja keski-ikäisiin ja sitä vanhempiin. Keski-ikäisyyden raja ei ole selkeä ja tarkka, vaan sille löytyy erilaisia määritelmiä. Keski-iän alkaminen sijoitetaan yleensä ikävuosiin 35–45, ja sen päättyminen noin ikävuoteen 60. Ihmisten eliniänodotteen kasvaessa ajatus vanhuudesta etääntyy kauemmaksi, jolloin keski-iän käsite laajenee. Muun muassa psykologian tutkijat Lea Pulkkinen ja Katja Kokko (2010) ovat todenneet, että nykyinen keski-ikä sijoittuu 50.

ikävuoden molemmille puolille. Tähän tutkimukseen keski-ikäisyyden rajaksi olen määrittänyt

(15)

ikävuoden 45. Aineistossani nuorempaan ryhmään kuuluvat 45-vuotiaat ja sitä nuoremmat, vanhempaan ryhmään yli 45-vuotiaat.

45-vuotiaista ja sitä nuoremmista 62 % (21/34) sanoo asuneensa aina tai pääosin Alajärvellä. Yli 45- vuotiaista 67 % (33/49) sanoo asuneensa aina tai pääosin Alajärvellä.

Olen merkinnyt ja numeroinut vastaukset niin, että merkinnästä selviää vastaajan sukupuoli (N tai M) ja se, kumpaan tutkittavaan ryhmään hän kuuluu. 45-vuotiaiden ja sitä nuorempien ryhmän tunnuksena on A ja yli 45-vuotiaiden tunnuksena B. Näin ollen nuorempien vastaajien koodit ovat NA1-NA31 ja MA1-MA3. Vanhempien informanttien koodit ovat NB1-NB35 ja MB1-MB15.

Käytän näitä tunnuksia, kun annan esimerkkejä aineistosta.

Hieman ongelmallista aineistossani on miesten vähäinen määrä suhteessa naisiin, jolloin vertailua sukupuolten välillä ei juuri voi tehdä.

4 Alajärveläisten murreasenteet

Ei-lingvistien kielelliset asenteet kohdistuvat usein kielimuotojen, kielen piirteiden tai puhetavan sijaan kielenkäyttäjiin (Niedzielski & Preston 2000: 9). Näin ollen jo Topeliuksen aikanaan Maamme kirjaan kirjaamat kuvaukset Suomen eri heimoista saattavat vaikuttaa yhä nykypäivänäkin vahvasti siihen, millaisena suomen murteet nähdään ja kuvataan. Myös populäärikultturissa on myöhemmässä vaiheessa tuotu esiin näitä heimostereotypioita esimerkiksi erilaisten sketsien kautta.

Asenteisiin vaikuttaa myös se, mihin murretta verrataan. Johanna Vaattovaaran (2009: 30–31) mukaan yleensä Suomessa ideaali kielimuoto on yleiskieli tai kirjakieli, joihin muita kielen muotoja verrataan. Myös vastaajan oma historia, tiedot ja kokemukset vaikuttavat asenteeseen vahvasti.

Kyselylomakkeen kohdissa 5–7 ja 37–42 selvitellään vastaajien asenteita murteita kohtaan. Kohdissa 5, 6 ja 7 kysymykset kohdistuvat Alajärven murteeseen. Näitä kohtia käsittelen kohdassa 4.1.

Lomakkeen kohdissa 37–42 kysytään mielipiteitä muista murteista. Näitä vastauksia käsittelen kohdassa 4.2.

(16)

4.1 Asenteet omaa murretta kohtaan

Lomakkeen kohdissa 5, 6 ja 7 selvitetään vastaajien asenteita Alajärven murretta kohtaan. Kohdissa 5 ja 7 on avoimet kysymykset, joiden tarkoituksena on selvittää, millaiselta Alajärven murre vastaajan omasta mielestä kuulostaa ja miltä hän uskoo sen kuulostavan ei-alajärveläisten mielestä. Kohdassa 6 on suljettu kysymys, jossa on annettu valmiiksi adjektiiveja, ja vastaajien tulee asettaa asteikolle kuinka hyvin ne heidän mielestään kuvaavat Alajärven murretta. Aineistoista käytettävät lainaukset ja esimerkit on otettu sellaisenaan, kieliasua muokkaamatta. Ainoastaan yksittäisiä lyöntivirheitä olen korjannut ymmärrettävyyden vuoksi.

4.1.1 Alajärven murre omin sanoin

Lomakkeen kohdassa 5 on avoin kysymys: ’Millaiselta Alajärven murre mielestäsi kuulostaa?

Kuvaile omin sanoin.’ Tämän väliotsikon alla käsittelen kysymykseen tulleita vastauksia. Luokittelen niitä positiivisiin, negatiivisiin ja neutraaleihin. Yleisesti ottaen molempien ikäryhmien vastaukset olivat hyvin positiivisia tai neutraaleja, negatiivisia kuvauksia ei oikeastaan ollut montaakaan kappaletta.

Positiivisia kuvauksia

Suurelta osin kuvaukset Alajärven murteesta liittyivät murteen kotoisuuteen ja tuttuuteen. Nämä adjektiivit eivät sinällään juurikaan kuvaa murretta, sillä ne voi liittää minkälaiseen murteeseen tahansa. Luonnollisesti oma murre tuntuu suuren osan mielestä kotoisalta, tutulta ja helpolta.

(1) Pehmeältä ja kotoisalta. NA20

(2) Kotoisalta ja pehmeältä, ehkä hieman vaatimattomaltakin verrattuna Etelä-Pohjalaiseen ”ärrän päälle” puhuttuun murteeseen. NB16

(3) Kun on pidempään ollut poissa, niin se kuulostaa niin kotoisalta, kun sitä pitkän ajan päästä kuulee. Se kuulostaa aidolta ja rehelliseltä. Teeskentelemättömältä. MB6

Kotoisuuteen liitettiin vastauksissa myös muita adjektiiveja, kuten esimerkeissä (1) ja (2) pehmeä ja vaatimaton ja esimerkissä (3) aito, rehellinen ja teeskentelemätön. Murteita saatetaankin usein pitää

(17)

aitoina ja teeskentelemättöminä etenkin, kun niitä verrataan esimerkiksi joko tietoisesti säädettyyn kirjakieleen tai slangimaisiin murteisiin (Mielikäinen & Palander 2014: 84–85). Pohjalaisia ihmisiä ja sitä myötä etenkin eteläpohjalaismurteita on kuvattu usein esimerkiksi karskeiksi ja mahtipontisiksi (Mielikäinen & Palander 2014: 108). Ympäröiviin eteläpohjalaismurteisiin verrattuna alajärveläiset näkevät oman murteensa pehmeänä ja vaatimattomana.

Alajärven murretta luonnehdittiin useasti adjektiivilla leppoinen. Tämä kuvaus onkin linjassa sen kanssa, miten savolaisia ja savolaismurteita usein kuvataan (Mielikäinen & Palander 2014: 109).

(4) Leppoisempi kuin Etelä-Pohjanmaan murre. Aivan kuin siinä yhdistyisi itä- ja länsimurteiden parhaat puolet. MA1

(5) Het sitte hyvältä! Varsinkin vanhempien ihmisten puheessa on mukavia sanoja ja sanontoja.

Alajärven murre on leppoisampaa kuin Etelä-Pohjanmaalla. NA16 (6) Leppoisalta, Savolaiskiilalla kun ollaan. MB12

(7) Leppoisaa ja neutraalia. Ei rehentelevää niin kuin E-P:n murre. NB8

Leppoisuus mainittiin usein ihan itsenäisenä kuvaavana sanana. Useamman kerran se kuitenkin myös liitettiin vertailevana adjektiivina suhteessa muihin Etelä-Pohjanmaalla puhuttaviin murteisiin, kuten esimerkeissä (4) ja (5). Esimerkissä (6) mainitaan nimeltä Savolaiskiila, jonka alueella Alajärvi sijaitsee. Nämä kuvaukset liittynevät vahvasti myös asenteisiin murteen käyttäjiä kohtaan. Ehkäpä Alajärven murteen ja alajärveläisten leppoisuutta korostavat vieressä olevat rehentelevät eteläpohjalaiset (7).

Murretta kuvattiin myös soljuvaksi, rennoksi, eläväksi ja värikkääksi.

(8) No soon het semmonen soljuva. NA4 (9) Rennolta. NB34

(10) Elävältä ja värikkäältä. NB19

Esimerkissä (8) kuvailua korostetaan käyttämällä murretta kirjoituksessa. Esimerkeissä (9) ja (10) murteen kuvataan yksiselitteisesti rennoksi, eläväksi ja värikkääksi. Näillä samoilla ja samankaltaisilla adjektiiveilla on myös usein kuvattu savolaismurteita (Mielikäinen & Palander 2014:

109). Vaikuttaisi siltä, että alajärveläisten kuvaukset omasta murteestaan noudattelevat pitkälti

(18)

samoja linjoja kuin miten muualtakin tulevat ei-lingvistit savolaismurteita kuvaavat.

Huomionarvoista on se, että vaikka Alajärven murteessa on kyse välimurteesta, jossa on vaikutteita sekä itä- että länsimurteista, etenkin positiiviset kuvaukset omasta murteesta ovat usein samankaltaisia kuin yleisesti ottaen ihmisten kuvaukset savolaismurteista. Johtuneeko tämä siitä, että murteen savolaispiirteet ovat erityisen erottavia tekijöitä suhteessa ympäröivän maakunnan muuhun murteeseen, joten niihin kiinnitetään enemmän huomiota ja niiden kautta on helpompi esittää ja kuvailla omaa murretta.

Negatiiviset kuvaukset

Lähes kaikki omin sanoin murteesta annetut kuvaukset olivat positiivisia. Ainoastaan muutamia negatiivisia ilmauksia löytyi vastauksista.

(11) Vähän juntilta. NA19

(12) Alajärven murre ei oo niin hienoa, kun esim. Kauhavalla. NA23

(13) Olen aina harmitellut kun murteemme ei ole kunnon leveää pohjalaista. Murteemme ei ole yhtä tunnistettavaa. Välillä jopa vähän sivistymättömän kuuloista. NB26

Yleisesti ottaen kun omaa murretta vertailtiin Etelä-Pohjanmaan muihin murteisiin, nähtiin Alajärven murre positiivisempana. Kuitenkin oli myös muutamia vastauksia, joissa ympäröivä eteläpohjalaismurre nähtiin positiivisempana, kuten esimerkeissä (12) ja (13). Näissä perusteluna oli se, että informantin mielestä Kauhavan murre on hienompaa (12) ja se, että ”kunnon leveä pohjalainen” murre on tunnistettavampaa (13). Esimerkeissä (11) ja (13) murteen kuvailtiin olevan

”junttia” ja sivistymätöntä. Nämä adjektiivit, etenkin juntti, liitetään monesti negatiivisessa mielessä maalaisuuteen.

Neutraalit kuvaukset

Neutraaleissa kuvauksissa toistui murteen tavanomaisuus ja yleiskielisyys.

(14) Ihan normaalilta verrattuna vaikka itäiseen Suomeen tai Kurikan suuntaan. NA18

(19)

(15) Ei sitä ite ees huomaa. NA17

(16) Aika yleiskieleltä. Lähempänä Keski-Suomea kuin E-P:tä. MB9 (17) Lähestulkoon kirjakieleltä. NB20

Oma ympäröivä murre nähdään tavanomaisena ja yleiskielisenä, jopa lähellä kirjakieltä olevana (17).

Murteeseen on totuttu, ehkä sekä omassa puheessa että ympärillä, ettei itse edes huomaa sitä (15).

Murretta verrattiin myös monesti ympärillä oleviin, vahvemmiksi koettuihin murteisiin. Esimerkissä (14) Alajärven murteen kuvattiin olevan normaalia, kun sitä verrattiin Itä-Suomen murteisiin ja Kurikan suunnalla puhuttaviin eteläpohjalaismurteisiin. Alajärven murteessa on vaikutteita näistä molemmista murrealueista, joten ehkä ikään kuin vahvat murteet, joista on omassa murteessa vaikutteita, koetaan vähemmän normaaleiksi kuin oma, sekoittunut murre. Esimerkissä (16) Alajärven murteen koettiin olevan lähempänä Keski-Suomen murteita kuin eteläpohjalaisia.

Kielitieteessä Alajärven murre luetaankin useimpien Keski-Suomessa puhuttavien murteiden tapaan itämurteisiin, kun taas eteläpohjalaismurteet ovat länsimurteita.

Monessa neutraalissa vastauksessa murretta luonnehdittiin siten, että se on sekoitusta monesta murteesta. Alajärven murre kuuluukin välimurteisiin, joten tämän luonnehdinnan peruste on helppo nähdä.

(18) Etelä-Pohjanmaan murteen ja savon sekoitukselta. NA10

(19) Erikoinen sekoitus, jossa kuultavissa monenlaisia vaikutteita (ruotsi, savo, pohjanmaa). NA31 (20) Savoa ja ruotsia sekaisin. NB28

(21) […] Aivan kuin siinä yhdistyisi itä- ja länsimurteiden parhaat puolet. MA1 (22)

Esimerkeissä (18) ja (19) tunnistettiin (etelä)pohjalaismurteiden ja savolaismurteiden piirteitä Alajärven murteessa. Lisäksi esimerkeissä (19) ja (20) huomioitiin Alajärven murteen ruotsinkielinen aines; murteessa on monia sanoja, jotka ovat rannikolta tulleiden ruotsinkielisten vaikutuksesta syntyneet. Yleisesti ottaen kuvaukset, joissa murteen määriteltiin olevan sekoitusta, olivat neutraaleja. Kuitenkin esimerkissä (21) on nähty, että Alajärven murteeseen on saatu sekä itä- että länsimurteiden parhaat puolet, jolloin kuvaus sekoittuneesta murteesta on hyvin positiivinen.

(20)

Yleistä vastauksissa oli myös vertailu ympäröivän alueen murteisiin.

(23) Se on erilaista, mitä yleensä Etelä-Pohjanmaalla puhutaan. Sitä on vaikea kuvailla. NA9 (24) Vähän omalaatuinen murre Etelä-Pohjanmaalla. MB14

(25) Samanlaiselta kuin Järviseudun muutkin murteet. NB18 (26) Siinä on erilainen nuotti kuin Lappajärvellä. NB15

Monesti kuvauksissa, joissa vertailtiin ympäröiviin murteisiin, se tehtiin eroavaisuuden kautta:

esimerkissä (23) oma murre koettiin vaikeaksi kuvailla, mutta sen erilaisuus verrattuna muihin Etelä- Pohjanmaan murteisiin on selvä. Esimerkissä (24) koettiin, että Alajärven murre on omalaatuinen paikkakunnan sijaintiin nähden. Kyseessä onkin itämurteisiin luokiteltava murre, jota puhutaan läntisessä Suomessa. Murteentutkimuksessa on havaittu, että yksi suomen kielen jyrkimmistä murrerajoista menee Alajärven ja Lapuan välillä, joten ei liene ihme, että Alajärven murre tuntuu erikoiselta tai omalaatuiselta verrattuna muihin Etelä-Pohjanmaalla puhuttaviin murteisiin. Vertailua lähiseudun murteisiin tehtiin erojen lisäksi myös yhteneväisyyden kautta. Esimerkissä (25) todetaan Alajärven murteen olevan samanlaista kuin muutkin Järviseudun murteet. Myös eroja Järviseudun murteissa todettiin olevan; esimerkissä (26) todettiin, että Alajärven murteessa on erilainen nuotti, kuin myös Järviseudulla sijaitsevan Lappajärven murteessa.

4.1.2 Valmiiksi annetut adjektiivit

Prestonin metakielen määritelmien mukaan kuvailut murteista voidaan jakaa kahteen pääryhmään;

metakielen ensimmäiseen ja toiseen tasoon. Ensimmäisen tason metakieli käsittelee puhtaasti kieltä;

kielimuotoja, -piirteitä ja puhetapaa. Toisen tason metakieli taas koskee kielenulkoisia asioita ja pitää sisällään muun muassa asennoitumisen kielen puhujia kohtaan. (Niedzielski & Preston 2000: 3–6.) Kyselylomakkeen kohdassa 6 on annettu 20 erilaista adjektiivia, ja kysytty, miten hyvin ne vastaajan mielestä kuvaavat Alajärven murretta. Vastausvaihtoehdot ovat erittäin huonosti, huonosti, ei hyvin eikä huonosti, hyvin ja erittäin hyvin. Tässä alaluvussa käsittelen näihin annettuja vastauksia.

Asenteita on pyritty selvittämään sekä vastakohtaisuuksien (esim. lämmin–kylmä) että yksittäisten,

(21)

kuvaavien adjektiivien (esim. rempseä) kautta. Yleisesti ottaen valmiiksi annettujen adjektiivien perusteella alajärveläiset näkevät murteensa kotoisana maalaismurteena, joka on epämoderni.

Nuorempien vastaajien mielestä se on myös hauskaa ja rempseää. Seuraavien väliotsikoiden alla erittelen tarkemmin näitä vastauksia.

Nopeus–hitaus

Kaksi annettua adjektiivia liittyivät murteen nopeuteen.

ryhmä erittäin huonosti

huonosti ei hyvin eikä huonosti

hyvin erittäin hyvin 45-vuotiaat

tai alle

2 (6 %) 6 (18 %) 13 (38 %) 12 (35 %) 1 (3 %) yli 45-

vuotiaat

2 (4 %) 13 (27 %) 20 (41 %) 13 (27 %) 1 (2 %) Taulukko 1 Nopea

Taulukossa 1 esitetään vastausten jakautuminen adjektiivin nopea kohdalla. Kummassakin vastaajaryhmässä eniten vastauksia sai vaihtoehto ’ei hyvin eikä huonosti’. Nuorempien ryhmästä 38

% ja vanhempien ryhmästä 29 % näki nopean kuvaavan murretta hyvin tai erittäin hyvin.

Nuoremmista 24 % ja vanhemmista 31 % oli sitä mieltä, että nopea kuvaa murretta huonosti tai erittäin huonosti. Näin ollen nuorempien joukossa nopeaa pidettiin hienoisesti enemmän hyvin kuvaavana kuin huonosti kuvaavana, kun taas vanhempien joukossa tulos oli päinvastainen.

ryhmä erittäin

huonosti huonosti ei hyvin eikä

huonosti hyvin erittäin hyvin 45-vuotiaat

tai alle

3 (9 %) 13 (38 %) 16 (47 %) 2 (6 %) 0 (0 %)

yli 45- vuotiaat

1 (2 %) 23 (47 %) 17 (35 %) 7 (14 %) 0 (0 %) Taulukko 2 Hidas

Taulukossa 2 näytetään vastausten jakautuminen adjektiivin hidas kohdalla. Suurimman osuuden vastauksista sai nuorempien joukossa ’ei hyvin eikä huonosti’ ja vanhempien joukossa ’huonosti’.

Yksikään ei vastannut hitaan kuvaavan murretta erittäin hyvin. Nuoremmista 6 % ja vanhemmista 14

% vastasi sen kuvaavan hyvin Alajärven murretta. Erittäin huonosti tai huonosti vastasi taas

(22)

nuoremmista 47 % ja vanhemmista 49 %. Näin ollen molemmissa ryhmissä nähtiin selvästi hidas enemmän huonosti kuvaavana kuin hyvin kuvaavana.

Näkemyksissä murteen nopeuden suhteen on selvästi vaihtelua etenkin adjektiivin nopea kohdalla.

Selkeämmin ajateltiin, että hidas kuvaa murretta huonosti, kuin että nopea kuvaisi hyvin.

Vanhempien joukossa ollaan enemmän sitä mieltä, että nopea kuvaa huonosti kuin että se kuvaisi hyvin, mutta samaan aikaan sitä mieltä, että hidas kuvaa huonosti. Kaiken kaikkiaan murretta ei nähdä hitaana, mutta ei erityisen nopeanakaan. Vaihtelua vastauksiin voi tuoda esimerkiksi se, että vertailukohta saattaa vaihdella. Yksilöstä riippuen murretta voidaan verrata esimerkiksi muihin tuntemiinsa murteisiin tai yleiskieleen.

Kauneus–rumuus

Yksi kieleen itseensä kohdistuva arviointi on ajatus sen kauneudesta tai rumuudesta.

tai alle

1 (3 %) 5 (15 %) 15 (44 %) 8 (24 %) 5 (15 %)

yli 45-

vuotiaat 2 (4 %) 7 (14 %) 15 (31 %) 18 (37 %) 5 (10 %)

Taulukko 3 Kaunis

Eniten vastauksia adjektiivin kaunis kuvaavuuteen sai nuoremmassa ryhmässä vaihtoehto ’ei hyvin eikä huonosti’ ja vanhempien ryhmässä ’hyvin’, kuten taulukko 3 esittää. Nuorempien ryhmässä kaunis kuvaa murretta 39 % mielestä hyvin tai erittäin hyvin ja 18 % mielestä huonosti tai erittäin huonosti. Vanhempien joukossa taas 47 % on sitä mieltä, että se kuvaa hyvin tai erittäin hyvin ja 18

% sitä mieltä, että huonosti tai erittäin huonosti.

tai alle

13 (38 %) 10 (29 %) 6 (18 %) 4 (12 %) 0 (0 %) yli 45-

vuotiaat

13 (27 %) 17 (35 %) 12 (24 %) 5 (10 %) 0 (0 %) Taulukko 4 Ruma

(23)

Taulukossa 4 esitetään vastaukset adjektiivin ruma kuvaavuudelle. Vaihtoehtoa ’erittäin hyvin’ ei vastannut kummastakaan ryhmästä kukaan. ’Hyvin’ vastasi nuoremmista 12 % ja vanhemmista 10 % ja ’ei hyvin eikä huonosti’ nuoremmista 18 % ja vanhemmista 24 %. Erittäin huonosti tai huonosti adjektiivi ruma kuvaa Alajärven murretta nuoremmista 67 %:n mielestä ja vanhemmista 62 %:n mielestä.

Vastaajat pitivät selvästi Alajärven murretta enemmän kauniina kuin rumana, sekä nuorempien että vanhempien vastauksissa. Yli puolet kummastakin ikäryhmästä oli sitä mieltä, että ruma kuvaa murretta huonosti ja hieman alle puolet sitä mieltä, että kaunis kuvaa murretta hyvin. Murretta ei pidetty rumana, mutta toisaalta ei enemmistön mielestä kauniinakaan.

Vanhanaikainen–moderni

Yksi adjektiivipari, joiden kautta asenteita murteeseen pyrittiin selvittämään, liittyi murteen nykyaikaisuuteen.

tai alle

1 (3 %) 7 (21 %) 3 (9 %) 17 (50 %) 5 (15 %)

yli 45- vuotiaat

5 (10 %) 6 (12 %) 4 (8 %) 28 (57 %) 5 (10 %)

Taulukko 5 Vanhanaikainen

Taulukosta 5 voidaan havaita, että suurin osa sekä nuorempien (65 %) että vanhempien (67 %) ryhmästä koki sanan vanhanaikainen kuvaavan Alajärven murretta hyvin tai erittäin hyvin.

Nuoremmista 24 % ja vanhemmista 22 % taas oli sitä mieltä, että se kuvaa murretta huonosti tai erittäin huonosti. Kaiken kaikkiaan sana vanhanaikainen suhteessa omaan murteeseen koettiin jollain lailla melko mielipiteitä herättävänä, sillä ’ei hyvin eikä huonosti’ vastasi melko pieni osa kummastakin ikäryhmästä, nuoremmista 9 % ja vanhemmista 8 %.

tai alle

6 (18 %) 18 (53 %) 7 (21 %) 2 (6 %) 0 (0 %)

(24)

yli 45- vuotiaat

10 (20 %) 27 (55 %) 9 (18 %) 1 (2 %) 0 (0 %) Taulukko 6 Moderni

Taulukossa 6 esitetään vastauksien jakautuminen adjektiivin moderni kohdalla. Selvä enemmistö sekä nuoremmista (71 %) sekä vanhemmista (75 %) oli sitä mieltä, että moderni kuvaa Alajärven murretta erittäin huonosti tai huonosti. Erittäin hyvin sen ei nähnyt kuvaavan kukaan, ja hyvinkin vain nuoremmista 6 % ja vanhemmista 2 %. Ei hyvin eikä huonosti vastasi nuoremmista 21 % ja vanhemmista 18 %.

Molemmat vastaajaryhmät pitävät Alajärven murretta vanhanaikaisena, ja vielä suuremmilta osin epämodernina. Moderni sanana saattaa herättää erilaisia mielikuvia kuin vaikkapa nykyaikainen tai uudenaikainen, joten mikäli jompaakumpaa myöhemmin mainittua olisi käyttänyt modernin sijaan, olisi tulos mahdollisesti saattanut olla erilainen.

Kaupunkilainen–maalainen

Asenteita murretta kohtaan pyrittiin selvittämään myös kaupunkilainen–maalainen-jaottelulla.

tai alle

13 (38 %) 15 (44 %) 4 (12 %) 1 (3 %) 1 (3 %) yli 45-

vuotiaat 18 (37 %) 25 (51 %) 3 (6 %) 0 (0 %) 1 (2 %)

Taulukko 7 Kaupunkilainen

Adjektiivin kaupunkilainen nähtiin kaikkien vastaajien kesken kuvaavan huonosti Alajärven murretta, kuten taulukko 7 osoittaa. Nuorempien joukosta 82 % ja vanhemmista jopa 88 % näki kaupunkilaisen kuvaavan murretta erittäin huonosti tai huonosti. Nuoremmista 6 % ja vanhemmista 2 % ainoastaan näki sen kuvaavan murretta hyvin tai erittäin hyvin. Nuoremmista 12 % ja vanhemmista 6 % taas vastasivat, ettei se kuvaa murretta hyvin eikä huonosti.

ryhmä erittäin

huonosti hyvin erittäin hyvin

(25)

45-vuotiaat tai alle

0 (0 %) 1 (3 %) 3 (9 %) 20 (59 %) 10 (29 %)

yli 45-

vuotiaat 1 (2 %) 4 (8 %) 3 (6 %) 29 (59 %) 10 (20 %)

Taulukko 8 Maalainen

Taulukossa 8 on nähtävillä vastausten jakautuminen adjektiivin maalainen kohdalla. Sen nähdään kuvaavan Alajärven murretta hyvin; nuoremmista 88 % ja vanhemmista 79 % vastasi hyvin tai erittäin hyvin. Kaupunkilainen–maalainen-jaottelu näyttää olevan selvä: Murre nähdään maalaisena ja ei- kaupunkilaisena. Maalaisuus ja vanhanaikaisuus liitetään usein yhteen murteiden kontekstissa (Mielikäinen & Palander 2014: 93). Myös alajärveläiset liittävät molemmat adjektiivit vahvasti Alajärven murteeseen.

Lämmin–kylmä

Asenteita murteeseen tarkasteltiin myös siitä näkökulmasta, näkevätkö vastaajat murteen olevan lämmintä tai kylmää.

tai alle

0 (0 %) 3 (9 %) 7 (21 %) 20 (59 %) 3 (9 %)

yli 45-

vuotiaat 1 (2 %) 3 (6 %) 13 (27 %) 24 (49 %) 6 (12 %)

Taulukko 9 Lämmin

Taulukossa 9 esitetään vastausten jakautuminen adjektiiviin lämmin. Sekä nuoremmista (68 %) että vanhemmista (61 %) vastaajista suurin osa näki sen kuvaavan murretta hyvin tai erittäin hyvin.

Nuoremmista noin viidennes (21 %) ja vanhemmista neljännes (27 %) koki, että lämmin ei kuvaa murretta hyvin eikä huonosti. Molemmista ryhmistä hieman vajaa 10 % ajatteli lämpimän kuvaavan murretta huonosti tai erittäin huonosti.

ryhmä erittäin

tai alle 7 (21 %) 19 (56 %) 7 (21 %) 0 (0 %) 0 (0 %)

yli 45- vuotiaat

14 (29 %) 20 (41 %) 13 (27 %) 0 (0 %) 0 (0 %)

(26)

Taulukko 10 Kylmä

Taulukko 10 näyttää vastauksien jakautumisen adjektiivin kylmä kohdalla. Yksikään vastaajista ei nähnyt sen kuvaavan murretta hyvin tai erittäin hyvin. Nuoremmista 77 % ja vanhemmista 70 % näki sen kuvaavan huonosti tai erittäin huonosti. ’Ei hyvin eikä huonosti’ vastasi nuoremmista 21 % ja vanhemmista 27 %.

Lämmin–kylmä-akselilla murre näyttäytyy suurimmalle osalle vastaajista lämpimänä ja kukaan ei ollut sitä mieltä, että se olisi kylmä.

Hauska–tylsä

tai alle

0 (0 %) 0 (0 %) 8 (24 %) 15 (44 %) 10 (29 %)

yli 45- vuotiaat

1 (2 %) 3 (6 %) 22 (45 %) 18 (37 %) 3 (6 %)

Taulukko 11 Hauska

Taulukosta 11 voidaan todeta, että nuorempien ryhmästä 73 % ajattelee, että adjektiivi hauska kuvaa Alajärven murretta hyvin tai erittäin hyvin. Vanhempien ryhmästä vastaava prosenttilukema on 43

%. Nähtävillä on selkeä ero ikäryhmien välillä. Nuoremmasta ryhmästä 24 % ja vanhemmasta ryhmästä 45 % on sitä mieltä, että hauska ei kuvaa murretta hyvin eikä huonosti. Nuoremmista kukaan ei ole sitä mieltä, että se kuvaa huonosti tai erittäin huonosti, kun taas vanhemmista näin on vastannut 8 %.

tai alle

9 (26 %) 11 (32 %) 12 (35 %) 1 (3 %) 1 (3 %) yli 45-

vuotiaat

8 (16 %) 23 (47 %) 12 (24 %) 5 (10 %) 0 (0 %) Taulukko 12 Tylsä

Vastaavasti taulukosta 12 nähdään, miten vastaukset ovat jakautuneet adjektiivin tylsä kohdalla.

Molemmista ikäryhmistä enemmistö on sitä mieltä, että se kuvaa murretta huonosti tai erittäin

(27)

huonosti (nuoremmista 58 %, vanhemmista 63 %). ’Ei hyvin eikä huonosti’ vastasi nuoremmista 35

% ja vanhemmista 24 %. ’Hyvin’ tai ’erittäin hyvin’ vastasi nuoremmista 6 % ja vanhemmista 10 %.

Kaiken kaikkiaan hauska nähdään enemmän murretta kuvaavana kuin tylsä. Nuorempien ryhmä pitää murretta selvästi hauskempana kuin vanhempien ryhmä.

Pulppuileva–tasainen

Puhetyyliin liittyen näkemystä murteesta pyrittiin selvittämään adjektiivien pulppuileva ja tasainen kautta.

tai alle 4 (12 %) 7 (21 %) 10 (29 %) 11 (32 %) 2 (6 %) yli 45-

vuotiaat

4 (8 %) 12 (24 %) 15 (31 %) 14 (29 %) 2 (4 %) Taulukko 13 Pulppuileva

Taulukossa 13 on eritelty vastaukset adjektiiviin pulppuileva. Vastaukset jakautuvat kummassakin ryhmässä melko tasaisesti niin, että sekä ’huonosti’/’erittäin huonosti’, ’hyvin’/’erittäin hyvin’ sekä

’ei hyvin eikä huonosti’ ovat kaikki saaneet noin kolmanneksen vastauksista.

ryhmä erittäin

tai alle

0 (0 %) 7 (21 %) 9 (26 %) 16 (47 %) 1 (3 %)

yli 45- vuotiaat

1 (2 %) 8 (16 %) 14 (28 %) 20 (41 %) 4 (8 %) Taulukko 14 Tasainen

Adjektiivi tasainen on sekä nuorempien että vanhempien ryhmissä noin puolen vastaajista mielestä hyvin tai erittäin hyvin murretta kuvaava. Hieman vajaa kolmannes on sitä mieltä, että se ei kuvaa murretta hyvin eikä huonosti, ja noin neljäsosa sitä mieltä, että se kuvaa huonosti tai erittäin huonosti.

Vastaukset jakautuvat melko tarkkaan samalla lailla kummassakin ikäryhmässä.

(28)

Murre nähdään melko tasaisena. Adjektiivin pulppuileva kohdalla vastaukset ovat hajaantuneet, mikä saattaa kieliä siitä, että adjektiivi on vaikeasti ymmärrettävä tai se voidaan tulkita monella tavalla.

Kenties jokin toinen adjektiivi olisi ollut parempi kuvaamaan murteen ja puhetyylin ”epätasaisuutta”.

Helposti ymmärrettävä–vaikeasti ymmärrettävä

Ajatuksia murteesta pyrittiin selvittämään myös kysymällä, onko murre helposti tai vaikeasti ymmärrettävää.

ryhmä erittäin

tai alle 0 (0 %) 1 (3 %) 5 (15 %) 21 (62 %) 5 (15 %)

yli 45- vuotiaat

0 (0 %) 3 (6 %) 10 (20 %) 28 (57 %) 6 (12 %)

Taulukko 15 Helposti ymmärrettävä

Taulukossa 15 esitetään vastaukset kohtaan helposti ymmärrettävä. Molemmista ikäryhmistä suurin osa (nuoremmista 77 %, vanhemmista 69 %) on sitä mieltä, että se kuvaa murretta hyvin tai erittäin hyvin. 15 % nuoremmista ja 20 % vanhemmista oli sitä mieltä, että se ei kuvaa murretta hyvin eikä huonosti. Vain erittäin pieni osa vastaajista oli sitä mieltä, että helposti ymmärrettävä kuvaa murretta huonosti, ja ’erittäin huonosti’ ei vastannut yksikään.

tai alle

7 (21 %) 15 (44 %) 7 (21 %) 5 (15 %) 1 (3 %) yli 45-

vuotiaat

7 (14 %) 22 (45 %) 15 (31 %) 3 (6 %) 2 (4 %) Taulukko 16 Vaikeasti ymmärrettävä

Taulukko 16 näyttää vastausten jakautumisen kohdassa vaikeasti ymmärrettävä. Yleisesti ottaen sen nähdään kuvaavan murretta huonosti, sillä nuoremmista 65 % ja vanhemmista 59 % on vastannut

’huonosti’ tai ’erittäin huonosti’. ’Ei hyvin eikä huonosti’ on vastannut nuoremmista 21 % ja vanhemmista 31 % ja ’hyvin’ tai ’erittäin hyvin’ nuoremmista 18 % ja vanhemmista 10 %.

(29)

Molempien ryhmien näkemys murteen ymmärrettävyydestä on melko sama. Helposti ymmärrettävä nähdään murretta hyvin kuvaavana ja vaikeasti ymmärrettävä huonosti kuvaavana. Tämä lienee luonnollista silloin, kun kyse on omasta murteesta. Toisaalla lomakkeen kautta saaduissa vastauksissa vastaajat olivat toisaalta kokeneet, että Alajärven murre tai etenkin sen omaperäinen sanasto ovat vaikeasti ymmärrettäviä muunmurteisille (ks. kohta 4.1.3).

Kotoisa

Adjektiivin kotoisa kautta pyrittiin selvittelemään, onko vastaajilla tämän kaltaisia tunnesiteitä Alajärven murretta kohtaan.

ryhmä erittäin

tai alle

0 (0 %) 0 (0 %) 2 (6 %) 10 (29 %) 21 (62 %)

yli 45- vuotiaat

0 (0 %) 1 (2 %) 6 (12 %) 19 (39 %) 21 (43 %)

Taulukko 17 Kotoisa

Taulukossa 17 on eritelty vastaukset adjektiiviin kotoisa. Hyvin tai erittäin hyvin murretta kuvaavaksi sen näki nuoremmista 91 % ja vanhemmista 82 %. Yksikään nuoremmista vastaajista ei kokenut sitä huonosti tai erittäin huonosti kuvaavaksi, ja vanhemmistakin ainoastaan 2 % koki sen kuvaavan murretta huonosti. ’Ei hyvin eikä huonosti’ vastasi nuoremmista 6 % ja vanhemmista 12 %.

Murretta pidetään hyvin kotoisana, nuoremmat jopa hieman kotoisampana kuin vanhemmat vastaajat.

Kotoisuus nousi esille monesti myös jo aiemmin käsitellyssä kyselylomakkeen kohdassa, jossa vastaajien tuli omin sanoin kuvailla Alajärven murretta. Näiden vastauksien perusteella kotoisa kuvaa alajärveläisten mielestä heidän murrettaan hyvin. Kotoisa lieneekin myös hyvin luonnollinen tapa kuvata oman murrealueensa puhetapaa.

Rempseä ja letkeä

Rempseä ja letkeä ovat adjektiiveja, joilla savolaismurteita usein kuvataan.

hyvin erittäin hyvin

(30)

45-vuotiaat tai alle

0 (0 %) 4 (12 %) 5 (15 %) 20 (59 %) 5 (15 %)

yli 45-

vuotiaat 2 (4 %) 7 (14 %) 20 (41 %) 14 (29 %) 5 (10 %)

Taulukko 18 Rempseä

Taulukossa 18 on eritelty vastaukset adjektiiviin rempseä. Ryhmien välillä on nähtävissä selkeä ero, sillä nuoremmista 74 % on sitä mieltä, että se kuvaa murretta hyvin tai erittäin hyvin, kun taas vanhempien vastaava luku on vain 39 %. Nuoremmista 15 % ja vanhemmista 41 % on sitä mieltä, että rempseä ei kuvaa murretta hyvin eikä huonosti. Huonosti kuvaavaksi rempseän näki nuoremmista 12 % ja vanhemmista huonosti tai erittäin huonosti kuvaavaksi 18 %.

Nuoremmat pitävät rempseää hyvin kuvaavana, kun taas vanhempien mielestä se ei kuvaa murretta hyvin eikä huonosti.

ryhmä erittäin

tai alle 0 (0 %) 3 (9 %) 11 (32 %) 14 (41 %) 5 (15 %)

yli 45- vuotiaat

2 (4 %) 9 (18 %) 15 (31 %) 16 (32 %) 5 (10 %) Taulukko 19 Letkeä

Taulukossa 19 esitetään vastausten jakautuminen adjektiivin letkeä kohdalla. Erittäin hyvin tai hyvin kuvaavana sen näki nuoremmista 56 % ja vanhemmista 42 %, erittäin huonosti tai huonosti kuvaavana taas nuoremmista 9 % ja vanhemmista 22 %. ’Ei hyvin eikä huonosti’ vastasi nuoremmista 32 % ja vanhemmista 31 %.

Nuoremmat pitävät murretta hieman enemmän letkeänä kuin vanhemmat vastaajat. Niinpä molemmat savolaismurteille tyypilliset kuvailut rempseä ja letkeä ovat nuoremman ryhmän mielestä enemmän murretta hyvin kuvaavia kuin vanhemman ryhmän mielestä.

Neutraali

Vastaajien asenteita murretta kohtaan pyrittiin selvittämään myös neutraaliuden kautta.

(31)

tai alle 1 (3 %) 7 (21 %) 12 (35 %) 11 (32 %) 3 (9 %)

yli 45-

vuotiaat 1 (2 %) 14 (29 %) 14 (29 %) 15 (31 %) 3 (6 %) Taulukko 20 Neutraali

Taulukosta 20 ilmenee vastauksien jakautuminen adjektiivin neutraali kohdalla. Vastaukset jakautuvat molemmissa ikäryhmissä melko tasaisesti vaihtoehtojen ’erittäin huonosti’/’huonosti’, ’ei hyvin eikä huonosti’ ja ’hyvin’/’erittäin hyvin’ välillä niin, että niukasti eniten on vastattu sen kuvaavan murretta hyvin tai erittäin hyvin.

Kielitoimiston sanakirja selittää sanan neutraali seuraavalla tavalla: ”vastakohtien välillä oleva, kiistoista erillään pysyttelevä, tasapuolinen, puolueeton; huomaamaton, (ketään) ärsyttämätön;

sävytön.” Tästä määrittelystäkin päätellen sanan neutraali voi käsittää eri tavoin. Tämä voi mahdollisesti olla yhtenä syynä vastauksien tasaiseen jakautumiseen.

4.1.3 Miten ajattelee muiden näkevän Alajärven murteen

Kyselylomakkeen kohdassa 7 on avoin kysymys, johon vastaajan pyydetään kirjoittamaan, millaisena hän luulee muiden kuin alajärveläisten pitävän Alajärven murretta.

Yksi vastauksista selvästi määrällisesti esiin nouseva kuvaus olivat luonnehdinnat, jotka liittyivät sanoihin outo tai erikoinen.

(27) Outona koska monet sanat ovat muille vieraita. NA22

(28) On paljon sanoja joiden merkitystä eivät ymmärrä. Minun tuttuni muualta Suomesta ovat sanoneet, että pitäisi tehdä sanakirja suomi-alajärvi-suomi. NB33

Sana erikoinen mainittiin usein ilman, että sitä sen kummemmin liitettiin mihinkään murteen ominaisuuteen. Outous taas liitettiin lähes poikkeuksetta murteessa esiintyviin sanoihin, kuten esimerkissä (27). Sanojen omalaatuisuus nousi myös esiin useassa vastauksessa, kuten esimerkissä (28). Sanojen ajatellaan olevan vieraita muille, eli siis vain Alajärven murteen omia sanoja.

(32)

Esimerkissä (28) nostetaan esiin se, että Alajärven murteessa on niin paljon omia sanoja, että jopa ymmärtäminen muuttuu vaikeaksi.

Toisaalta omien sanojen ja niiden kautta ymmärtämisen vaikeuden lisäksi esiin tuodaan usein näkemys, että murre olisi muuten muidenkin mielestä melko yleiskielistä.

(29) He eivät ehkä huomaa murretta ennen kuin kuulevat jonkun sanan jota eivät ymmärrä. NA20

(30) Ei niin murteenomaisena. Mielenkiintoisia yksittäisiä murresanoja. NB20

Vastauksissa nousi useasti esiin ajatus, että muut pitäisivät Alajärven murretta muuten neutraalina, huomaamattomana ja epämurteenomaiselta, mutta että siinä muiden silmissä esiintyisi paljon omalaatuisia ja vaikeasti ymmärrettäviä sanoja (29), (30). Monissa vastauksista tuotiin tätä esiin oman kokemuksen kautta, kuvaamalla miten muualta Suomesta tulevat ovat kommentoineet heidän puhetapaansa.

Vastauksissa usein myös kommentoitiin sitä, että informanttien mukaan näkemys Alajärven murteesta vaihtelee esimerkiksi sen mukaan, mistä henkilö on kotoisin.

(31) Melko selkeälle, vaikea sijoittaa, mistä puhuja kotoisin. NB25

(32) Osa varmaan pohjalaisena, mut suurin osa järviseutulaisena ja omintakeisena. Alajärvellä ollaan ylpeitä omista murresanoista. NA8

(33) Eteläpohjalaiset pitävät savolaisena, muut eteläpohjalaisena. NA10

Nähtiin, että Alajärven murretta puhuvien kotiseutua on vaikea päätellä (31). Kuitenkin myös ajateltiin, että muualta kotoisin olevat osaavat sijoittaa murteen Etelä-Pohjanmaalle, ja eteläpohjalaiset taas tarkemmin Järviseudulle, esimerkit (32) ja (33).

Myös sana maalainen nousi vastauksissa esiin useamman kerran. Toisin kuin outouteen ja erikoisuuteen liittyvissä vastauksissa, maalaisuuden yhteydessä ei mainittu omasta puhetyylistä

(33)

tulleita kommentteja, joten voisi ajatella, että nämä ovat ihan heidän omaa tulkintaansa siitä, miten muut näkevät Alajärven murteen.

(34) Ajattelisin, että se kuulostaa muiden korvaan vähän maalaiselta. NA21

(35) Ehkä vähän maalaisena ja rumanakin. NB26

Usein maalaisuus ilmaistiin sellaisenaan, ilman, että siihen liitettiin negatiivisia tai positiivisia latauksia (34). Joitain kertoja maalaisuus tuotiin esiin negatiivisessa mielessä, kuten vaikkapa esimerkissä (35), jossa sen rinnalla käytettiin adjektiivia ruma.

Kyselylomakkeen kohdassa, jota käsittelin luvussa 4.2.1 olivat vastaajat suurelta osin vastanneet maalaisen kuvaavan Alajärven murretta myös heidän omasta mielestään hyvin. Kuitenkaan lomakkeen alussa, jossa omin sanoin kuvailtiin murretta, ei maalaisuus juurikaan noussut esiin, toisin kuin tässä kohdassa. Tähän saattaa olla vaikutusta lomakkeen asettelulla ja kysymysten järjestyksellä.

Näiden kahden avoimen kysymyksen välissä oli tuo suljettu, strukturoitu kysymys, jossa oli valmiiksi annettuja adjektiiveja, jonka johdosta sana maalainen on mahdollisesti jäänyt mieleen.

4.2 Asenteet muita murteita kohtaan

Omaan murteeseen asennoitumisen lisäksi kyselylomakkeen kautta pyrittiin selvittämään myös alajärveläisten asenteita muita suomen murteita kohtaan. Lomakkeen kohdissa 37–42 on annettu kuusi eri adjektiiveja ja pyydetty vastaajia nimeämään, mitä suomen murretta tai murteita kyseinen adjektiivi kuvaa. Annetut adjektiivit olivat hauska, miellyttävä, hieno, outo, ruma ja ärsyttävä. Yksi kansanlingvistisen tutkimuksen perinteisimmistä kysymyksistä on selvittää, missä käytetään ihmisten mielestä ”kauneinta” tai ”ruminta” kielenmuotoa (Vaattovaara 2009: 146). Tällaisella kysymyksillä haetaan vastauksia siihen, millaisia kielen muotoja kohtaan ihmiset kokevat yhtenevyyttä. Omaan tutkielmaani pyrin valitsemaan sellaisia adjektiiveja, joilla murteita usein kuvataan ja joiden avulla näin ollen voisi kuvitella olevan helppo luonnehtia murteita. Adjektiiveja oli sekä positiivisia että negatiivisia ja sellaisia, jotka osoittavat asennoitumisen itse murretta kohtaan ja sellaisia, jotka kertovat ehkä enemmänkin asennoitumisesta murteen käyttäjiä kohtaan.