aluetta (seksuaalisuus, vanhuus, lihavuus), jotka muodostavat ku- kin omat tutkimus- ja teoriaperin- teensä. Omassa luvussaan käsitel- lään myös nenäleikkauksia, jotka ovat Suomessa harvinaisia mutta muualla maailmassa yleisiä. Ang- loamerikkalaisen tutkimustraditi- on ja suomalaisen aineiston vuo- ropuhelu kutsuukin pohtimaan eri maiden välisiä eroja. Tutkimus he- rättää myös kysymään, missä mää- rin kauneusleikkausten lisäänty- minen Suomessa on suhteessa va- rallisuuden nousuun ja tätä kautta syntyneisiin vaurauden ilmaisemi- sen tarpeisiin? Tutkimuksen ky- selykaavakkeessa selvitetään poti- laiden koulutustasoa ja sosioeko- nomista taustaa, mutta näistä tie- doista tehdään vain se johtopäätös, että kauneusleikkauksiin hakeutu- vien joukkoon mahtuu kaikenlais- ten varallisuus- ja koulutustasojen sekä ikäryhmien edustajia.
Haastattelupuheenvuorot teke- vät näkyväksi kauneuskirur giaan liittyvän, hygieenisyyttä koros- tavan kielenkäytön: putsaami- sen, raikastamisen ja siistimisen termein hoidetaan riippumista, roikkumista, velttoutta ja helttaa.
Kauneus leikkauksiin hakeutuvien mies ten lukumäärän kasvusta ker- tovat remontoimisen, rakentami- sen, korjaamisen ja huoltamisen termit. Media kierrättää tämänta- paista sanastoa muuttumisleikeis- sään ja tehostaa viestiä esittämällä kuvastoissaan ainoastaan viehättä- vän näköisiä ihmisiä. Siistimisen ja puhdistamisen sanastot vahvis- tavat mielikuvia kauneuskirurgis- ten toimenpiteiden verettömyy- destä ja hygieenisyydestä, vaikka esimerkiksi kasvojen ”kohotuk- sessa” on lopulta kyse varsin ve- risestä kasvojen lihakerrosten vii-
paloinnista ja siirtelystä paikasta toiseen. Ruumiillisuuden proble- matiikasta kiinnostuneiden lisäk- si kirja onkin suositeltavaa luetta- vaa kielen ja viestinnän tutkijoille sekä kaikille populaarimedian pa- rissa työskenteleville.
Haastateltujen perustelut leik- kaukseen menemiseen haastavat lukijaa pohtimaan omia, ruumiin- muotoihin ja ulkonäköön liitty- viä asenteitaan. Miten kanssaihmi- siään oikeastaan tulee katsoneeksi?
Mitä ajattelen kadulla vastaan kä- velevistä silmäpusseista, riippurin- noista tai selluliittireisistä?
Kirjoittajan utelias, analyytti- nen asenne sekä valokuvataiteilija Harri Larjoston huikeat kuvat roh- kaisevat lukijaa astumaan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja vastaamaan näihin kysymyksiin.
Kirjoittaja on tutkija Tampereen yli- opiston tiedotusopin laitoksella.
Uskonto kognition tuotteena – ja vähän kulttuurinkin
Kaarina Koski
Kimmo Ketola, Ilkka Pyysiäinen ja Tom Sjöblom (toim.):
Uskonto ja ihmismieli. Johdatus kognitiiviseen uskontotieteeseen.
Gaudeamus 2008.
Kognitiivinen uskontotiede lähes- tyy uskonnollisia käsitteitä ja tapo- ja ihmismielen rakenteeseen poh- jautuvina luonnollisina ilmiöinä ja pyrkii selittämään, mikä tekee us- konnollisista mielikuvista ja rituaa- leista puhuttelevia ja leviäviä. Tut- kimuksen tukena ovat kognitiivi- sen psykologian, neurotieteen ja
evoluutioteorian näkökulmat ja ih- mismielestä saavutettu kokeellinen tieto. Kognitiivisissa suuntauksissa uskonnon määritelmä linjataan ar- kisten käsitysten ja käytänteiden ta- solle, ei niinkään teologisiin oppi- järjestelmiin. Näillä suuntauksilla on suomalaisessa uskontotietees- sä tukeva jalansija – suomalaiset tutkijat ovatkin kunnostautuneet myös alan kansainvälisessä kehit- tämisessä.
Teorioita testattavaksi
Uskonto ja ihmismieli on oppikir- jaksi soveltuva, ensimmäinen suo- meksi kirjoitettu johdantoteos kog- nitiiviseen uskontotieteeseen. Kah- teen osaan jakaantuvan teoksen ensimmäisessä osassa esitellään uskonnollisten mielikuvien kog- nitiivisen perustan lisäksi kognitii- visia teorioita uskontoon läheisesti liittyvistä alueista, kuten perinteen välittymisestä, rituaaleista ja yhtei- söllisyydestä. Näiden teorioiden oppihistoria on lyhyt, mutta sen juuret selvitellään kiinnostavasti.
Kirjan toimittajat arvioivat kriit- tisestikin esittelemiään näkökul- mia. Osa kognitiivisista teoriois- ta on mielen toimintaa selventäviä malleja, jotka ovat olleet käänteen- tekeviä uskonnollisten käsitteiden tutkimuksessa. Toiset taas esittävät kognitiiviselta pohjalta hypoteese- ja esimerkiksi rituaalin eri piirtei- den kombinoitumisesta ja niiden kautta rituaalin asemasta uskon- nossa. Osa kognitiivisista teoriois- ta on edelleen perustaltaan kiistan- alaisia, ja laajemmin hyväksytytkin teoriat kaipaavat edelleen empiiris- tä testausta erilaisilla aineistoilla – ehkäpä juuri sellaista kuin teoksen toisen osan tapaustutkimuksissa.
Teoksen toisessa osassa nuoret tutkijat soveltavat erilaisia kogni-
T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 6 / 2 0 0 8 69
tiivisia teorioita tutkimusaineistoi- hinsa, jotka ulottuvat nykypäivän herätysliikkeistä ja rock-idoleis- ta muinaisegyptiläisiin riittiteks- teihin. Mukana on sekä oivaltavia, itsenäisiä tutkimuksia että melko suoraviivaista teorian kertaamista ja testaamista, jossa tutkimuskoh- teesta ei tuoda esille paljoakaan uutta tietoa. Ehkä jälkimmäis- ten yksiulotteinen näkökulma on opiskelijoille tarpeellinen välivai- he laajemman näkökulman hah- mottamisessa? Sama portaittaisen ymmärtämisen idea lienee siinä- kin, että monet tapaustutkimuk- sista lähestyvät valitsemiaan teori- oita hyvin auktoriteettiuskoisina ja päätyvät vasta perusteellisen vään- nön jälkeen muokkaamaan tai kri- tisoimaan niitä. Ehkä näin johda- tetaan kirjan kohderyhmänä olevat opiskelijat perusoivalluksiin, jollai- sia ei enää välity monimutkaisem- piin ongelmiin keskittyvien konka- rien teksteistä.
Abstraktit mallit ja kulttuuri Osa kognitiivisista teorioista on ennen kaikkea mallinnuksia mie- len toiminnasta. Kognitiivisia pro- sesseja konkretisoidaan esimerkik- si tilametaforien kautta: puhutaan mielen arkkitehtuurista tai, kuten tässä, kuvitellaan mielelle yläker- ta ja kellari. Mallit on rakennettu konkreettisiksi ja selkeästi erottele- viksi, mikä tekee niistä väistämättä kohdettaan jäykempiä. Esimerkik- si Pascal Boyer’n uskontoteo rian taustalla on käsitys ontologisista kategorioista, joihin kuhunkin ih- misillä on lajityypillinen taipumus liittää juuri niille tyypillisiä intui- tiivisia odotuksia. Ihmisillä on siis elottomia kappaleita kohtaan erilai- sia intuitiivisia odotuksia kuin elol- lisia tai ajattelevia olentoja kohtaan.
Boyer’n mukaan näitä intui tioita loukkaavat ilmiöt – kuten kyyne- lehtivä patsas tai ruumiiton henki – jäävät mieleen paremmin kuin in- tuitioiden mukaiset. Itse teorian ar- voa eivät sinänsä vähennä ne toiset kognitiiviset teoriat, jotka osoitta- vat luonnollisen intuitiivisen kate- gorioinnin sumearajaiseksi. Intui- tiiviset odotukset, ja etenkään ka- tegoriat, eivät siis ole käytännössä niin selkeitä kuin teoreettinen mal- li kirjaimellisesti tulkittuna antaisi olettaa.
Myös kulttuuri vaikuttaa odo- tuksiin, käsityksiin ja reaktiotapoi- hin, vaikka malli on periaatteessa ylikulttuurinen. Ilkka Pyysiäinen toteaa intuitionvastaisuutta kos- kevassa osuudessaan, että Jumalan aineettomuus on kristityille usein täysin odotuksenmukainen seik- ka, vaikka se on intuitionvastainen ominaisuus tuntevien ja aiko vien olentojen kategoriassa. Tietyissä konteksteissa ihmiset ovat tottu- neet odottamaan intuitionvastaisia mielikuvia, koska niillä on kult- tuurisesti vakiintunut asema. Vas- taavasti Pia M. Langen tapaustut- kimus uskonnollisista ongelmista psykoterapiassa osoittaa kulttuu- risesti välittyneiden käsitysten sit- keyden ja sen, ettei kognitiivinen mekanismi pyöri tyhjänä vaan kiin- teässä yhteydessä ympäröivään so- siaaliseen todellisuuteen. Kulttuu- risten ilmiöiden kognitiivinen tut- kimusote on hedelmällisimmillään juuri näin, kun kulttuuristen teki- jöiden perustavalaatuinen vaikutus otetaan huomioon ja mallien rin- nalla kuunnellaan myös tutkimus- kohdetta. Humanistinen kritiikki perustuu usein olettamukseen, et- tei niin tehdä.
Ristiretkellä ja tutkimusmatkalla Tavallaan Uskonto ja ihmismie- li -teoksen kirjoittajat ovat samal- la kertaa sekä ristiretkellä että tut- kimusmatkalla kirjoittaessaan no- peasti kehittyvästä tutkimusalas- taan, jonka kytkökset biologiaan ja neurotieteeseen ovat herättäneet humanisteissa myös torjuntaa. Sen lisäksi, että kirjan johdanto-osuus kokoaa yhteen tähän saakka olen- naisimmat tapahtumat kognitiivi- sessa uskontotieteessä ja sen syn- nyssä, se kumoaa kognitiivisten suuntausten kohtaamia ennakko- luuloja ja perustelee kokeellisten menetelmien oikeutusta humanis- tisessa tutkimuksessa. Samalla pu- retaan syvään juurtuneita käsityk- siä ihmistieteiden ymmärtävästä roolista luonnontieteiden selittä- vän kapasiteetin rinnalla, selven- netään selittävän reduktion luon- netta sekä puhdistetaan evoluutio- teorioiden mainetta sosiaalidarvi- nismin kaltaisten sivujuonteiden painolastista.
Uskonto ja ihmismieli on siis paitsi oppikirja myös puolustus- puhe ja teorioiden testilaborato- rio. Huomionarvoista teoksessa on kognitiivisessa tutkimuksessa käytetyn runsaan teoreettisen kä- sitteistön suomalaistaminen. Suo- menkielinen sanasto auttaa aloitte- lijaa omaksumaan vaikeatajuisina- kin pidettyjä teorioita, mutta lisäk- si se helpottaa koko tiedeyhteisön suomenkielistä keskustelua.
Kirjoittaja valmistelee Helsingin yli- opistossa folkloristiikan alan väitöskir- jaa uskomusperinteestä.
70 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 6 / 2 0 0 8
