Fortum Power and Heat Oy, Vaalan kunta, Petäjäkosken kala, Oulujoen lohi ja Montan lohi Oulujoen alaosan yhteistarkkailu vuonna 2020

(1)

Fortum Power and Heat Oy, Vaalan kunta, Petäjäkosken kala, Oulujoen lohi ja Montan lohi

Oulujoen alaosan yhteistarkkailu vuonna 2020

101011282-002

(2)

Laatinut

Anna-Kaisa Vilén Eeva-Leena Anttila

Päiväys 10/06/2021

Tarkastaja ja hyväksyjä Susanna Ylitervo

Puhelinnumero

010 3311 Projektinumero

101011282-002 Sähköposti

etunimi.sukunimi@afry.com

(3)

Sisältö

1 Johdanto ... 4

2 Tarkkailualueen kuvaus ... 4

3 Säätila ja hydrologiset olosuhteet ... 7

3.1 Ilman lämpötila ja sadanta ... 7

3.2 Jokivirtaamat ... 7

4 Kuormitus ... 9

4.1 Kalankasvatuslaitokset ... 9

4.1.1 Montan Lohi Oy ... 9

4.1.2 Petäjäkosken Kala ... 11

4.1.3 Oulujoen Lohi ... 11

4.1.4 Kalakasvatuslaitosten yhteiskuormitus ... 12

4.2 Vaalan kunnan jätevedenpuhdistamo ... 12

4.3 Erillistarkkailut ... 13

4.3.1 Vaalan kunnan suljettu kaatopaikka ... 13

4.3.2 Utajärven kunnan suljettu kaatopaikka ... 13

4.3.3 Muhoksen kunnan suljettu kaatopaikka ... 14

4.3.4 Miehonsuon tuhkanläjitysalue... 14

4.4 Turvetuotanto ... 14

4.5 Kokonaiskuormitus Oulujoen alaosan vesistöalueella ... 15

5 Vesistötarkkailu... 17

5.1 Vesistötarkkailun toteutus ... 17

5.2 Vesistötarkkailun tulokset vuonna 2020... 18

5.2.1 Oulujoen pääuoma ja Kutujokisuu... 18

5.2.2 Putaalanjoki ... 19

5.2.3 Muut sivujoet ... 20

5.3 Vedenlaadun kehitys ... 20

5.4 Ainevirtaamat Oulujoen pääuomassa ... 21

5.5 Kuormituksen aiheuttamat pitoisuuslisäykset Oulujoen pääuomassa ... 22

6 Biologiset tarkkailut ... 23

6.1 Piilevätutkimus ... 23

6.1.1 Näytteenotto ja näytteenkäsittely ... 23

6.1.2 Tulokset ... 24

6.2 Kalataloustarkkailu ... 25

7 Yhteenveto ... 26

8 Viitteet ... 27

(4)

Liitteet

Liite 1 Oulujoen alaosan vesistö; kuormittajat ja havaintopaikat, kartta Liite 2 Tarkemmat kuvat; Jylhämä, Putaalanjoki ja Montta

Liite 3.1 Montan Lohi tulokset 2020 Liite 3.2 Petäjäkosken Kala tulokset 2020 Liite 4 Vedenlaatu vuonna 2020

Liite 5 Vedenlaadun kehitys 2000-luvulla

Liite 6 Vedenlaatu, keski- ja ääriarvot 2010–2020 Liite 7 Piilevätutkimuksen tulokset v. 2020

(5)

1 Johdanto

Oulujoen alaosan yhteistarkkailu on tehty vuosina 2014–2018 Ahma ympäristö Oy:n (2014a) laatiman ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen 4.7.2014 (POPELY- 1152/2014) hyväksymän ohjelman mukaisesti. Vuodesta 2019 lähtien yhteistarkkailussa on noudatettu päivitettyä toistaiseksi voimassa olevaa tarkkailuohjelmaa (Pöyry Finland Oy 2018), jonka Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on hyväksynyt 5.12.2018 päätöksellään POPELY/2415/2018. Oulujoen alaosan yhteistarkkailuvel- vollisia ovat Fortum Power and Heat Oy Utasen voimalaitoksen osalta, Vaalan kunta (jätevedenpuhdistamo) sekä kolme kalankasvatuslaitosta: Petäjäkosken Kala, Ou- lujoen Lohi sekä Montan Lohi Oy. Vuodesta 2014 lähtien Oulujoen alaosan vesistö- tarkkailua on hoitanut Pöyry Finland Oy (nykyisin AFRY Finland Oy).

Fortum Power and Heat Oy:n Utasen voimalaitoksen eteläpuolisen altaan vedenlaadun tarkkailuvelvollisuus perustuu Pohjois-Suomen vesioikeuden Utasen ja Ala-Uta- sen voimalaitoksen rakentamisesta 22.12.1980 antamaan päätökseen. Altaaseen johdetaan vettä Utasen voimalaitoksen alakanavan pohjoispuolisesta altaasta sekä lisäksi Oulujoen vettä vähintään 0,5 m³/s 15.5.–30.9. välisenä aikana. Vedet kulkevat Putaalanjoen kautta alakanavan reunapadon ja entisen luonnontilaisen joki- törmän väliin jäävää uomaa myöten Sotkakosken niskalle ja Sotkajärveen. Utasen voimalaitoksen eteläpuolisen altaan vedenlaadun tarkkailu toteutetaan Putaalanjo- essa joka toinen vuosi. Muutoin säännöstelyn vaikutusten selvittäminen ei kuulu velvoitetarkkailuun, vaan se toteutetaan erillisinä selvityksinä.

Vaalan kunnan jätevedenpuhdistamon kuormitustarkkailu toteutetaan nykyisin Kai- nuun taajamien kuormitustarkkailun yhteydessä ja tulokset on esitetty omassa ra- portissaan (AFRY Finland Oy 2021 a). Tässä raportissa on esitetty kuitenkin yhteenveto ko. kuormitustarkkailusta. Vuoteen 2018 saakka em. kolmen kalalaitoksen kuormitustarkkailua on hoitanut Ahma ympäristö Oy. Vuodesta 2019 lähtien kalakasvatuslaitosten tarkkailu on siirtynyt nykyiselle AFRY Finland Oy:lle, joten kalakasvatuslaitosten kuormitustarkkailun tulokset esitetään tässä raportissa.

Oulujoen alaosan velvoitetarkkailut on toteutettu yhteistarkkailuna vuodesta 1991 lähtien. Oulujoen alaosalla tapahtui 2000-luvulla kuormituksen suhteen useita muu- toksia, jotka ovat vaikuttaneet oleellisesti vesistötarkkailun toteuttamiseen. Oulu- joen alaosalle kohdistuva yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden kuormitus väheni selvästi sen jälkeen, kun siirtoviemäriverkko Muhokselta, Utajärveltä ja Pyhäkos- kelta Ouluun valmistui ja Jylhämän jätevedet alettiin johtaa Vaalan jätevedenpuh- distamolle. Maxit Oy jäi vuoden 2010 alussa pois vesistötarkkailusta, kun tehtaan saniteettivesien lasku Oulujokeen lopetettiin. Nykyisin Vaalan jätevedenpuhdistamo on ainoa alueella toimiva jätevedenpuhdistamo. Lisäksi turvetuottajat erkaantuivat yhteistarkkailusta vuonna 2004. Turvetuottajilla on oma tarkkailuohjelma (Pöyry Finland Oy 2013), joka on voimassa vuosille 2014–2020. Oulujoen alaosan sivu- uomien tarkkailu toteutetaan pääosin turvetuottajien yhteistarkkailun puitteissa.

Oulujoen alaosalla sijaitsee lisäksi kolme suljettua kaatopaikkaa (Vaala, Utajärvi ja Muhos) sekä Oulun Energian Miehonsuon tuhkanläjitysalue, joilla on omat erillis- tarkkailunsa.

Oulujoen alaosan vesistötarkkailu toteutettiin vuonna 2020 ns. laajana tarkkailuna, jolloin vuosittaisen vesistötarkkailutulosten lisäksi raportissa esitetään mm. laajem- min vedenlaadun ajallista kehittymistä, vuoden 2020 biologisen tarkkailun tulokset sekä yhteenveto tarkkailuvelvollisten kuormituksista ja arvio vesistöalueen koko- naiskuormituksesta sisältäen hajakuormituksen.

Oulujoen alaosan kalataloustarkkailu on toteutettu 1980-luvulta lähtien omana tarkkailunaan. Viimeisin yhteenvetoraportti on laadittu 2014–2019 (AFRY Finland Oy 2020). Vuonna 2020 on vuorossa pelkkä kalastuskirjanpito.

2 Tarkkailualueen kuvaus

Tarkkailualue käsittää Oulujoen alaosan alueen Oulujärven alapuolella (Kuva 2-1 ja liite 1). Sivujokien tarkkailu toteutetaan pääosin kuitenkin turvetuottajien

(6)

tarkkailun yhteydessä. Alue kuuluu pääosin Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueeseen. Tarkkailualueen ylärajana on Oulujärven luusua ja alarajana Meri- koski. Oulujoen alaosan valuma-alueen (vesistöalue nrot 59.1 ja 59.2 yhteensä) pinta-ala on 3 002 km² ja järvisyys 3,2 %, kun koko Oulujoen vesistöalueen pinta- ala on 22 841 km² (Ekholm 1993). Suurimmat sivujoet alaosalla ovat Kutujoki, Utosjoki, Muhosjoki ja Sanginjoki. Sivujokien virtaamat ovat vähäisiä pääuomaan verrattuna.

Kuva 2-1 Oulujoen alaosan vesistöalue: pääuoma ja suurimmat sivujoet.

Oulujoen alaosa on voimakkaasti säännöstelty. Pääuomassa on seitsemän voima- laitosta ja lisäksi yksi voimalaitos sijaitsee Utosjoen suulla (liite 1). Voimatalous vaikuttaa oleellisesti joen luonteeseen ja muihin käyttömuotoihin. Säännöstelyn aiheuttama vedenkorkeuden vaihtelu sekä kalojen kulun estyminen ovat voimatalouden haitoista keskeisimpiä. Lyhytaikaissäätelyn aiheuttama vedenkorkeuden vaihtelu on voimakkainta Montan alapuolisessa Oulujoessa. Joen moninaiskäytön pa- rantamiseksi on viime vuosina tehty paljon tutkimusta ja useita parantavia toimen- piteitä.

Oulujoella on tärkeä merkitys myös vedenhankinnan kannalta, sillä Oulun kaupunki ottaa raakavetensä pääasiallisesti Oulujoesta Merikosken yläpuolelta. Myös Kemira Oyj:n Oulun tehdas ja Stora Enso Oyj:n Oulun tehdas ottavat raakavetensä Oulu- joesta.

Oulujokea kuormittavat taajamien ja teollisuuden jätevesien lisäksi kalankasvatus, turvetuotanto, maa- ja metsätalous sekä haja- ja loma-asutus. Haja-asutuksen kuormitus on vähentynyt siirtoviemärien käyttöönoton myötä, koska siirtoviemärit mahdollistavat jokivarren haja-asutuksen liittymisen kunnalliseen viemäriverkkoon.

Vedenlaatu Oulujoen yläosalla on melko hyvä. Oulujärvestä juoksutettava vesi on suuren järvialtaan tasaavasta vaikutuksesta johtuen jokseenkin tasalaatuista. Ve- denlaatu heikkenee ja vaihtelu vedenlaadussa lisääntyy joen alaosaa kohden. Sivu- joissa veden laatu on pääuomaa heikompi. Tulva-aikana ja sadekausina, jolloin sivujokien virtaaman osuus pääuomassa kasvaa, veden laatu on Oulujoen alaosalla

(7)

keskimääräistä heikompi. Oulujoen veden laadulla on merkittävä vaikutus Oulun edustan merialueen veden laatuun.

Oulujoki on pintavesityypiltään erittäin suuri kangasmaiden joki (ESk). Sanginjoki, Muhosjoki, Poikajoki, Naamanjoki ja Kutujoki ovat keskisuuria turvemaiden jokia (Kt). Putaalanjoki kuuluu Oulujoen vesimuodostumaan (SYKE 2021a).

Oulujoen pääuoma rannikolta Oulujärveen saakka on nimetty voimakkaasti muute- tuksi vesimuodostumaksi, jossa ekologinen tila suhteutetaan parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Pääuoman ekologinen tila on määritelty kolmannella luokit- telukierroksella hyväksi suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan (Kuva 2-2). Fysikaalis-kemiallinen luokka oli Oulujoen alaosalla (Muhosjokisuulta ranni- kolle) hyvä ja joen keski- ja yläosalla erinomainen. Biologinen tila oli joen alaosalla välttävä ja keski- ja yläosalla tyydyttävä. Sanginjoki ja Naamanjoki ovat tyydyttä- vässä ekologisessa tilassa ja Muhosjoki, Kutujoki ja Utosjoki hyvässä ekologisessa tilassa. Suomen kaikkien pintavesimuodostumien kemiallinen tila on hyvää huo- nompi johtuen bromattujen difenyylieetterien kaukokulkeumasta johtuvasta ympä- ristönlaatunormin ylityksestä. Naamanjoella, Utosjoella, Muhosjoella ja Sanginjoella kalan elohopean ympäristönlaatunormin arvioidaan myös ylittyvän. Oulujärven ekologinen tila on hyvä (SYKE 2021d).

Kuva 2-2 Oulujoen alaosan vesistöalueen alustava ekologinen tila vesienhoidon kolman- nella kaudella (SYKE ja ELY-keskukset 2021). Sininen = erinomainen ekologinen tila, vihreä = hyvä tila, keltainen = tyydyttävä tila, oranssi = välttävä tila.

Oulujoen alaosan vesistöalueella hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttää ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämistä. Joissakin vesimuodostumissa myös hydrologis-morfologiset tekijät heikentävät vesimuodostuman tilaa. Sangin- joessa ja Muhosjoessa fosforin vähennystarve on 30–50 %, Naamanjoessa 10-30

% ja Kutujoessa <10 %. Typen vähennystarve on Muhosjoessa 10-30 % ja San- ginjoessa, Utosjoessa ja Kutujoessa <10 %. Naamajoessa esitetään myös tehtä- väksi virtavesikunnostusta, kalankulun edistamistä ja säännöstelyn kehittämistä.

(Ehdotus Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmaksi 2022–2027) Oulujärvi Oulu

(8)

3 Säätila ja hydrologiset olosuhteet 3.1 Ilman lämpötila ja sadanta

Vuosi 2020 oli 2,5 °C keskimääristä lämpimämpi. Vuoden keskilämpötila oli vesis- töalueen alaosalla Oulunsalossa 5,1 °C, kun se vertailujaksolla 1981–2010 on ollut 2,7 °C. Vesistöalueen yläosalla Vaalassa vuoden 2020 keskilämpötila oli 4,4 °C, kun vertailujaksolla keskiarvo on ollut 1,9 °C. Yksittäisistä kuukausista huhti-, touko- ja heinäkuu olivat kummallakin paikkakunnalla normaalia kylmempiä, mutta muuten keskilämpötilat olivat tavanomaista korkeampia (Kuva 3-1). Tammi-helmikuu ja marras-joulukuu olivat selvästi (erotus 4,4–7,9 °C) normaalia lauhempia.

Kuva 3-1 Kuukauden keskilämpötila ja keskimääräinen sadanta Vaalan ja Oulunsalon ha- vaintoasemilla vuonna 2020 ja vertailuna vuonna 2019 sekä kaudella 1981–2010 keskimäärin (Pi- rinen ym. 2012, Ilmatieteen laitos 2019 ja 2020).

Vuosi 2020 oli tavanomaista runsassateisempi Oulujoen alaosalla (Oulunsalo), jossa sademäärä (745 mm) oli noin 156 %:iin pitkänajan keskiarvosta. Oulujoen yläosalla (Vaala) satoi yhteensä 667 mm, eli sademäärä oli noin 108 % vertailujaksoon näh- den.

Sateet jakautuivat melko epätasaisesti pitkin vuotta. Valuma-alueen yläosalla kuu- kausisadanta ylitti vertailujakson keskiarvot kesä-, heinä-, syys-, loka- ja marras- kuussa. Maalis-huhtikuu sekä elokuu olivat erityisen vähäsateisia. Oulujoen alaosalla satoi keskimääräistä enemmän edellä mainittujen kuukausien lisäksi myös tammi-, helmi-, maalis- ja joulukuussa. Heinäkuu oli Oulujoen alaosalla hyvin run- sassateinen, samoin lokakuusta eteenpäin sademäärät ylittivät selvästi keskimää- räisen. Erityisen vähäsateista oli elokuussa.

3.2 Jokivirtaamat

Oulujoen vesistö on voimakkaasti säännöstelty. Säännöstely on lisännyt talviaikai- sia virtaamia ja pienentänyt tulva- ja kesäaikaisia virtaamia, mikä tasoittaa virtaa- mien vaihteluita (v. 1991–2010 alivirtaama NQ 25 m³/s ja ylivirtaama HQ 848 m³/s) (Korhonen ja Haavanlammi 2012). Säännöstelystä johtuen virtaaman vuosiryt- miikka poikkeaa huomattavasti luonnontilaisesta. Oulujoen virtaamat ovat alkuvuo- desta yleensä suuria (Kuva 3-2), kun vesiä juoksutetaan voimatalouden tarpeisiin ja luodaan varastointitilavuutta tulvavesille.

(9)

Kuva 3-2 Oulujoen virtaama Jylhämässä ja Merikoskessa vuonna 2020 sekä pitkän ajan- jakson (1991–2010) keski- ja äärivirtaamat vuorokauden keskiarvoina (SYKE 2021b).

Oulujoen virtaamia on tarkasteltu Oulujärven luusuassa sijaitsevan Jylhämän voimalaitoksen sekä Oulujoen alaosalla sijaitsevan Merikosken voimalaitoksen tietojen perustella. Vuonna 2020 Oulujoen keskimääräiset vuosivirtaamat olivat tavanomaista suuremmat. Jylhämässä keskivirtaama oli 308 m³/s, kun vertailujakson 1991–2010 keskivirtaama oli 224 m³/s. Merikosken keskivirtaama oli 364 m³/s, kun vertailujakson keskivirtaamaan oli 263 m³/s. Virtaamat vaihtelivat selvästi alku- vuonna. Maalis-toukokuussa virtaamat olivat keskimääristä suurempia, sen sijaan kesäkuussa virtaamat jäivät pääosin selvästi alle pitkän ajan keskiarvojen. Kuiva elokuu ei näkynyt virtaaman kasvuna pääuomassa, vaan virtaamat olivat tällöin normaalia suuremmat. Loppuvuoden runsaat sateet näkyivät keskimääräistä suu- rempina virtaamina. Vuoden 2020 keskivirtaamat olivat suurempia kuin neljänä edellisenä vuotena, mutta hieman pienempiä kuin runsassateisena vuonna 2015.

(10)

4 Kuormitus

Oulujoen alaosalla sijaitsevat kolme kalankasvatuslaitosta, Vaalan jätevedenpuh- distamo, Vaalan, Muhoksen ja Utajärven suljetut kaatopaikat, Miehonsuon tuhkan- läjitysalue sekä noin 20 eri vaiheissa olevaa turvetuotantoaluetta. Kalankasvatus- laitosten kuormitustarkkailuja lukuun ottamatta muiden kuormittajien tarkkailuista laaditaan omat erilliset raportit. Oulujokea ja sen sivu-uomia kuormittavat lisäksi maa- ja metsätalouden ja haja-asutuksen ja hulevesien päästöt sekä ilmalaskeuma.

Yhteenvetotaulukko tulevissa kappaleissa 4.1-4.4 esitetyistä pistekuormituksista on alla (Taulukko 4-1). Taulukosta puuttuu kaatopaikat, joiden kuormituksia ei ole las- kettu. Osa pistekuormituksesta tulee pääuomaan sivujokien kautta.

Taulukko 4-1 Yhteenvetotaulukko Oulujoen alaosan pistekuormituksesta.

4.1 Kalankasvatuslaitokset

Oulujoen alaosalla on kolme kalankasvatuslaitosta. Petäjäkosken Kalan laitos sijaitsee Kutujoen alaosalla, Oulujoen Lohen Kutujoen laitos Oulujoen pääuomassa Ku- tujokisuun kohdalla ja Montan Lohi Oy:n laitos Oulujoen pääuomassa Montan voimalaitoksen kohdalla. Laitosten sijainti käy ilmi liitteinä 1 ja 2 olevilta kartoilta.

Petäjäkosken Kalan ja Montan Lohi Oy:n laitoksilla tehdään kuormitustarkkailua.

Oulujoen Lohen laitoksella kuormitus arvioidaan laitoksen rehunkulutuksen ja kalan lisäkasvun perusteella. Vuosikuormitus (kg/a) arvioitiin kaikilla laitoksilla rehunkulutuksen ja lisäkasvun perusteella. Oulujoen alaosan yhteistarkkailussa mukana olevista kalankasvatuslaitoksista kahdella suoritetaan kuormitustarkkailua ja yh- dellä kuormitus arvioidaan laitoksen käyttö- ja hoitotarkkailutietojen perusteella.

Laskennallisesti kuormitusta voidaan arvioida laitoksella käytetyn rehumäärän, re- hulaadun ja kalan lisäkasvun perusteella. Ainetaselaskennassa kalan fosforipitoi- suutena on käytetty 0,4 % ja typpipitoisuutena 2,75 %. Kasvatuskaudella (kesä- syyskuussa) rehusta on oletettu kuluvan 90 %. Lietteen poistoa laskelmissa ei ole otettu huomioon, mistä johtuen ainetaseen perusteella arvioidut kuormitukset ovat yleensä jonkin verran suurempia kuin mitatut kuormitukset. Lietteenpoiston vaikutusta kuormituksiin ei ole laskelmissa arvioitu vuoden 2006 jälkeen.

4.1.1 Montan Lohi Oy

Montan Lohen laitos sijaitsee Muhoksella Montan voimalan läheisyydessä. Kalanvil- jelylaitoksessa kasvatetaan kalanpoikasia Oulujoen velvoiteistutuksiin. Kasvatuk- seen käytettävä vesi otetaan voimalaitoksen yläpuolisesta altaasta ja palautetaan kolmen eri purkupaikan kautta voimalaitoksen alapuolelle.

Käytön aikainen kuormitustarkkailu tehdään kasvatuskaudella touko-syyskuussa kerran kuukaudessa otettavin näyttein. Tulevasta vedestä otetaan kertanäytteet ja lähtevästä vedestä kahdesta pisteestä 8 tunnin kokoomanäytteet. Kasvatuskauden ulkopuoliset näytteet otetaan tarkkailuohjelman mukaisesti kaksi kertaa (huhtikuu ja lokakuu). Tulokset on esitetty liitteessä 3.1.

Laitoksella käytettiin vuonna 2020 kaikkiaan 28 235 kg rehua ja kalan lisäkasvu oli 30 962 kg (rehukerroin 0,91). Ainetaseeseen perustuva laskennallinen fosforikuormitus oli noin 175 kg/a ja typpikuormitus noin 1 276 kg/a.

Pistekuormittaja Kok.P, kg/d Kok.N, kg/d

T:mi Montan Lohi 0,30 3,5

Petäjäkosken Kala 0,02 0,60

Oulujoen Lohi 0,22 2,1

Vaalan jvp 0,19 21

Turvetuotanto (brutto) 1,12 43

Miehonsuon tuhkanläjitysalue (brutto) 0,0003 0,01

Yhteensä 1,9 70,2

(11)

Normaalista käytöstä aiheutunut kuormitus oli kasvatuskaudella vesinäytteiden perusteella laskien keskimäärin 0,25 kg/d fosforia ja 5,43 kg/d typpeä (Taulukko 4-2).

Vuositasolle (366 d) laskettuna kuormitus oli noin 110 kg/a fosforia (0,30 kg/d) ja noin 1 352 kg/a typpeä (3,69 kg/d). Vuoteen 2005 saakka näytteistä oli kokonais- typpipitoisuuden sijaan määritetty kiintoainepitoisuus. Muutos on määrätty laitoksen 6.4.2006 saamassa ympäristö- ja vesitalousluvassa (PSY nro. 30/06/2).

Taulukko 4-2 Montan Lohen laitoksen normaalista käytöstä aiheutunut ja kasvatuskauden ul- kopuolinen kuormitus vesistöön vuosina 1995-2020. (Kesä = kasvatuskausi touko-syyskuu 153 d.

Kasvatuskauden ulkopuolinen aika: tammi-huhti- ja loka-joulukuu 212 d).

4.1.1.1 Lupaehtojen toteutuminen

Montan Lohi Oy:lla on Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 6.4.2006 myöntämä (nro 30/06/2) ympäristö- ja vesitalouslupa. Lupamääräysten mukaan laitoksella saadaan käyttää kalojen ruokintaan kuivarehua enintään 50 000 kg vuodessa. Ve- sistöön johdettava laskennallinen fosforikuormitus saa olla enintään 280 kg/a ja mitattu 240 kg/a. Laitoksella saadaan kohtaa vettä Montan voimalaitoksen yläal- taasta enintään 1 000 l/s.

Vuonna 2020 laitoksella käytettiin rehua 28 235 kg, joka oli selvästi alhaisempi kuin sallittu rehun enimmäismäärä. Näytteenottokerroilla virtaama oli korkeimmillaan syyskuussa (605 l/s), joka jäi selvästi alle maksimivirtaaman. Vuoden 2020 ainetaselaskelman mukainen fosforikuormitus oli noin 175 kg ja päästötarkkailu- näytteiden analyysitulosten perusteella arvioitu vastaava kuormitus noin 110 kg.

Molemmilla tavoilla laskettuna fosforikuormitus jäi alle luparajan.

Montan Lohen kalanviljelylaitos toimi lupaehtojen mukaisesti vuonna 2020.

Ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräyksissä maa-altaiden huuhtelun ja pyö- röaltaiden puhdistuksen aikaista kuormitusta määrättiin tarkkailtavaksi kahdesti lupakaudella (2006–2016) aiemman vuosittaisen tarkkailun sijaan. Tarkkailu on tehty viimeksi vuonna 2013 eikä sitä sen jälkeen ole enää tehty, koska maa- ja

Vuosi

kesä kku⁽¹ vuosi kesä kku⁽¹ vuosi kesä kku⁽¹ vuosi

kg/a kg/a kg/a

1995 0,51 0,10 0,23 84 - - - 9,5 13,0 4 745

1996 0,65 0,17 0,37 135 - - - - 12,6 - 5,3 1 940

1997 0,39 0,17 0,26 96 - - - - 7,4 5,2 6,1 2 224

1998 0,45 0,65 0,51 186 - - - - 9,2 18,4 14,5 5 291

1999 0,43 0,13 0,25 93 - - - - 12,8 1,0 6,0 2 183

2000 0,63 0,12 0,33 122 - - - - 12,0 8,2 9,8 3 587

2001 0,51 0,41 0,45 165 - - - - 9,2 18,0 14,5 5 294

2002 0,43 0,11 0,24 89 - - - - 10,8 2,8 6,2 2 247

2003 0,60 0,15 0,34 123 - - - - 22,1 1,5 10,1 2 691

2004 0,28 0,12 0,19 68 - - - - 16,5 6,9 10,9 2 986

2005 0,34 0,14 0,22 80 - - - - 14,5 14,7 14,6 5 340

2006 0,42 0,29 0,35 126 4,33 0,88 2,33 850 - - - -

2007 0,35 0,19 0,26 94 3,19 1,37 2,13 779 - - - -

2008 0,39 0,10 0,22 81 3,25 0,57 1,70 621 - - - -

2009 0,25 0,04 0,13 47 3,24 1,33 2,13 779 - - - -

2010 0,22 0,12 0,16 60 3,46 1,28 2,20 801 - - - -

2011 0,20 0,20 0,20 73 3,69 0,81 2,02 736 - - - -

2012 0,42 0,05 0,21 76 5,44 0,95 2,83 1034 - - - -

2013 0,35 0,03 0,17 61 4,97 0,65 2,46 898 - - - -

2014 0,26 0,14 0,19 70 3,06 1,18 1,97 718 - - - -

2015 0,07 0,18 0,14 50 2,13 1,20 1,59 581 - - - -

2016 0,45 0,22 0,32 116 3,98 1,98 2,81 1027 - - - -

2017 0,42 0,27 0,33 121 3,66 2,84 3,18 1162 - - - -

2018 0,36 0,41 0,39 143 3,64 3,31 3,45 1258 - - - -

2019 0,95 0,18 0,5 184 7,10 2,846 4,63 1690 - - - -

2020 0,25 0,34 0,30 110 5,43 2,46 3,69 1352

1)kasvatuskauden ulkopuolinen aika

Kokonaisfosfori Kokonaistyppi

kg/d kg/d kg/d

Kiintoaine

(12)

pyöröaltaissa ei ollut kasvatusta. Tämän vuoksi altaiden puhdistuksesta aiheutuvia päästöjä ei ollut tarvetta tarkkailla.

4.1.2 Petäjäkosken Kala

Petäjäkosken Kalan kalankasvatuslaitos sijaitsee Vaalan kunnassa Kutujoen var- rella, Niskanselän ja Yläjärven välisellä jokiosuudella. Laitoksen tuotanto on pai- nottunut Oulujoen ja Oulujärven istukaspoikastuotantoon.

Käytön aikainen kuormitustarkkailu tehdään kasvatuskaudella kesä-syyskuussa kerran kuukaudessa otettavin näyttein. Tulevasta vedestä otetaan kertanäytteet ja lähtevästä vedestä kolmesta pisteestä 8 tunnin kokoomanäytteet. Tulokset on esitetty liitteessä 3.2.

Vuonna 2020 laitoksella käytettiin rehua 5 168 kg ja kalan lisäkasvu oli 4 374 kg.

Rehukertoimeksi muodostui siten 1,18. Petäjäkosken Kalan fosforikuormitus oli mit- taustulosten perusteella laskettuna 0,02 kg/d (kesä 0,07 kg/d, liite 3.2), vuositasolle noin 7,9 kg/a.

Rehunkäytön ja kalan lisäkasvun perusteella arvioituna vuosikuormitukseksi saadaan noin 24 kg fosforia ja noin 221 kg typpeä. Laskelmassa on oletettu kalojen lisäkasvusta 0,4 % muodostuvan rehun fosforista ja 2,75 % rehun typestä. Aine- taseeseen perustuva kuormitus ei ota huomioon esimerkiksi lietteenpoiston ja muiden kuormitusta vähentävien mekanismien vaikutusta.

Petäjäkosken Kalan laitoksella on Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 8.11.2006 myöntämä (Nro 85/06/2) ympäristö- ja vesitalouslupa, jonka mukaan laitokselle saadaan johtaa Kutujoen vettä enintään 250 l/s. Petäjäkosken virtaa- maksi täytyy kuitenkin jäädä vähintään 70 l/s. Rehua laitos saa käyttää 21 000 kg/a ja vesistöön joutuva ainetaseeseen perustuva laskennallinen fosforikuormitus saa olla enintään 130 kg/a.

Vuonna 2020 laitoksella käytettiin rehua 5 168 kg, joka on selvästi alhaisempi kuin sallittu rehun enimmäismäärä. Vuoden 2020 ainetaselaskeman mukainen fosforikuormitus oli noin 24 kg, joten fosforikuormitus jäi selvästi alle luparajan. Veden käyttömäärä ei ole ylittänyt 250 l/s.

Petäjäkosken Kalan kalanviljelylaitos toimi lupaehtojen mukaisesti vuonna 2020.

4.1.3 Oulujoen Lohi

Oulujoen Lohen verkkokasvatusaltaat sijaitsevat Jylhämän voimalaitoksen alapuolella. Laitoksen kuormitusta ei mitata, vaan se arvioidaan käytetyn rehumäärän ja lisäkasvun perusteella.

Vuonna 2020 laitoksella käytettiin rehua yhteensä 16 700 kg ja kalan lisäkasvu oli noin 18 907 kg. Rehukertoimeksi muodostui 1,13.

Tuotantotietojen perusteella arvioituna laitoksen fosforikuormitus vuonna 2020 oli noin 82 kg ja typpikuormitus noin 767 kg. Laskelmassa on oletettu kalojen lisäkas- vusta 0,4 % muodostuvan rehun fosforista ja 2,75 % rehun typestä.

Oulujoen Lohen laitoksellaon Pohjois-Suomen aluehallintoviraston 10.2.2011 myöntämä (Nro 5/11/1) ympäristö- ja vesitalouslupa, jonka mukaan laitoksella saadaan käyttää kalojen ruokintaan kuivarehua enintään 22 500 kg/a. Vesistöön joutuva laskennallinen fosforikuormitus saa olla enintään 110 kg/a ja typpikuormitus enintään 850 kg/a. Käytettävän kuivarehun fosforipitoisuus saa olla enintään 0,9 % ja typpipitoisuus keskimäärin enintään 6,5 %. Oulujoen Lohi on jättänyt 24.6.2020 lupahakemuksen Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle, mutta asian kä- sittely on vielä kesken.

(13)

Vuonna 2020 laitoksella käytettiin rehua 18 907 kg, joka oli alhaisempi kuin sallittu rehun enimmäismäärä. Myös vuoden 2020 ainetaselaskelman mukaisen fosfori- (n.

82 kg) ja typpikuormitus (n. 767 kg) jäivät alle luparajojen.

Oulujoen Lohenkalanviljelylaitos toimi lupaehtojen mukaisesti vuonna 2020.

4.1.4 Kalakasvatuslaitosten yhteiskuormitus

Taulukossa 4-3 on esitetty Oulujoen vesistöalueen yhteistarkkailussa mukana olevien kalankasvatuslaitosten aiheuttama vesistökuormitus vuonna 2020, sekä kes- kimäärin vuosina 2016-2019. Laitosten yhteenlaskettu kuormitus oli kesällä 2020 noin 1,90 kg/d (vuosi 0,77 kg/d, 281 kg/a) ja noin 15,5 kg/d (vuosi 6,2 kg/d, 2 263 kg/a) typpeä. Ravinnekuormitukset olivat edelliskesää pienempiä.

Taulukko 4-3 Oulujoen alaosan kalakasvatuslaitosten päästöt vesistöön vuonna 2020 sekä kes- kimäärin vuosina 2016-2019.

4.2 Vaalan kunnan jätevedenpuhdistamo

Vaalan jätevedenpuhdistamo on mukana Kainuun taajamien yhteistarkkailussa, ja puhdistamon tarkkailusta on laadittu oma erillinen raportti (AFRY Finland Oy 2021 a). Vaalan kunnan jätevedet puhdistetaan vuonna 1994 valmistuneessa biologis- kemiallisessa rinnakkaissaostuslaitoksessa. Vaalan kunnan asukasluku oli 2 737 asukasta vuodenvaihteessa 2020–2021. Viemäröinnin piirissä oli 843 taloutta, Vaa- lan juustola ja kaksi huoltoasemaa. Vuoden 2006 alusta lähtien on ollut käytössä siirtoviemäri Jylhämästä Vaalaan.

Vuonna 2020 jätevedenpuhdistamolla käsiteltiin 285 784 m³ eli keskimäärin 782 m³/d jätevettä. Vaalan jätevedenpuhdistamon toimintaa tarkkailtiin vuonna 2020 tarkkailuohjelman mukaisesti kuusi kertaa. Puhdistamon keskimääräinen kuormitus ja teho vuosina 2017–2020 on esitetty Taulukko 4-4 (AFRY Finland Oy 2021 a).

Puhdistamolta vesistöön kohdistuva kuormitus oli vuonna 2020 keskimäärin noin 0,19 kg/d kokonaisfosforia, 21 kg/d kokonaistyppeä, 3,0 kg/d happea kuluttavaa ainesta (BOD7) sekä 4,5 kg/d kiintoainetta. Puhdistamolta vesistöön lähtenyt kuormitus oli vuonna 2020 kiintoainetta lukuun ottamatta kolmea edellisvuotta suurempaa (Taulukko 4-4).

Laitos Kok.N

mitattu arvioitu arvioitu

kesä 0,25 1,19 8,72

vuosi 0,30 0,48 3,50

kesä 0,07 0,16 1,53

vuosi 0,02 0,07 0,60

kesä - 0,55 5,28

vuosi - 0,22 2,10

kesä 0,32 1,90 15,53

vuosi 0,32 0,77 6,20

kesä 0,98 2,14 17,22

vuosi 0,51 0,86 6,82

kesä 0,38 1,93 12,66

vuosi 0,40 0,65 4,23

kesä 0,45 2,10 16,15

vuosi 0,39 0,70 6,12

kesä 1,17 2,22 18,74

vuosi 0,39 0,51 6,26

Yhteensä 2017 Yhteensä 2016

Kok.P

T:mi Montan Lohi Petäjäkosken Kala Oulujoen Lohi

Yhteensä 2019 Yhteensä 2018 Yhteensä 2020

(14)

Vuonna 2020 Vaalan jätevedenpuhdistamon teho oli vuositasolla hyvä BOD7:n, kokonaisfosforin, kiintoaineen ja CODCr:n osalta. Kokonaistypen puhdistusteho oli edellisvuoden tasoa, mutta ammoniumtypen puhdistusteho oli hieman heikentynyt edellisvuodesta. Lupaehdot saavutettiin molemmilla puolivuotisjaksoilla kaikilta osin. Myös valtioneuvoston asetuksen (888/2006) vähimmäisvaatimukset saavutettiin kaikilta osin.

Taulukko 4-4 Vaalan jätevedenpuhdistamon keskimääräinen kuormitus ja teho vuosina 2017–

2020 (AFRY Finland Oy 2021 a).

4.3 Erillistarkkailut

4.3.1 Vaalan kunnan suljettu kaatopaikka

Vaalan kaatopaikka sijaitsee noin 4 km Vaalan keskustasta itään/koilliseen. Kaato- paikka-alueella muodostuvat vedet johdetaan kaatopaikan pohjoispuolisen suoalu- een kautta Rovanojaan, ja siitä edelleen ojastoja pitkin Kutujoen alaosalle. Aiemmin myös etelään johdettujen vesien ojasto on katkaistu, eikä vesiä pitäisi enää mennä etelänsuuntaan. Kaatopaikalta lähtevien vesien ja pintavesien laatua tarkkaillaan ohjelman mukaan kaksi kertaa vuodessa otettavin näyttein. Pohjavesien laatua tarkkaillaan kerran vuodessa. Vuoden 2020 tarkkailutulosten perusteella Vaalan kaatopaikan vaikutuksia pohjoiseen Kutujoen suuntaan laskevassa Rovaojassa ei ollut selvästi havaittavissa. Edelleen kaatopaikkavesien vaikutus näkyi kuitenkin kaatopaikan eteläpuolella Vaajaosassa kohonneina sähkönjohtavuusarvoina ja klo- ridipitoisuuksina (AFRY Finland Oy 2021 b).

4.3.2 Utajärven kunnan suljettu kaatopaikka

Noin 5 km Utajärven kunnan keskustaajamasta koilliseen sijaitsevan suljetun kaatopaikan tarkkailussa noudatetaan jälkitarkkailuohjelmaa, jonka mukaisesti kaatopaikka- ja pintavesien laatua tarkkaillaan kerran vuodessa syksyllä. Kaatopaikka- alueen valuma- ja suotovedet imeytyvät maaperään sekä jätetäytön pohjoisella ja

Tarkk. Teho Teho Teho

vuosi kg/d kg/d % kg/d kg/d % kg/d kg/d %

2017 293 2,4 99 12 0,14 99 411 6,2 98

2018 314 2,9 99 8,8 0,16 99 357 6,2 98

2019 336 1,6 100 11 0,12 99 355 2,5 99

2020 305 3,0 99 13 0,19 99 558 4,5 99

AVL 4 357 43 3 250 48 5 314 43

Mitoitus 300 8,2

Tarkk. Teho Teho Teho

vuosi kg/d kg/d % % %

2017 44 16 64 71 751 23 97

2018 40 7 82 86 739 23 97

2019 45 13 70 84 776 21 97

2020 56 21 71 72 999 32 97

AVL 3 733 1 400 Mitoitus

16

AVL:n laskentaperusteet vuodesta -10 lähtien (g/as d): BOD7 70, kok.P 4, kok.N 15, kiintoaine 105.

7 13

6

NH

4

-N

Lähtevä Lähtevä

kg/d kg/d

Kiintoaine

Tuleva Käsitelty

BOD

7

Kok.P

Tuleva Käsitelty Tuleva Käsitelty

COD

Cr

Kok.N

Tuleva kg/d

(15)

koillisella reunalla oleviin ojiin. Alueen pintavesien purkautumisesta edelleen kaatopaikan ympärysojasta ulkopuolelle ei ole täyttä varmuutta. Kaatopaikka-alueella ei ole tasausallasta tai mittapatoa. Kaatopaikkaveden laadun tarkkailuun käytetään pohjois- ja koillisreunalla olevaa ympärysojaa, minkä lisäksi kaatopaikan vaikutuksia ympäröiviin pintavesiin seurataan kahdesta metsäojasta alueen länsi- ja itäpuo- lella. Kaatopaikan vaikutukset vedenlaatuun ovat olleet nähtävissä lähinnä ympä- rysojien vedenlaadussa. Muutoin kaatopaikan vaikutuksia ei ollut edellisvuoden ta- voin juurikaan havaittavissa (AFRY Finland Oy 2021c).

4.3.3 Muhoksen kunnan suljettu kaatopaikka

Muhoksen Kestinkankaan kaatopaikka sijaitsee noin 7 km kunnan keskustaajamasta etelään. Kaatopaikalla ei ole tasausallasta eikä suoraa purkua pintavesiin, vaan kaatopaikka-alueen valumavedet imeytyvät maaperään. Vedet kulkeutuvat maaperässä ja pohjavedessä suurelta osin alueen pohjoispuolella sijaitsevalle Mä- tässuolle ja edelleen metsäojien kautta Henttulanojaan ja siitä edelleen Muhosjo- keen. Velvoitetarkkailutulosten perusteella kaatopaikan vaikutukset ojavesien laatuun olivat havaittavissa kaatopaikan välittömässä läheisyydessä, muttei juurikaan enää kauempana sijaitsevalla pisteellä (AFRY Finland Oy 2021 d).

4.3.4 Miehonsuon tuhkanläjitysalue

Oulun Energian Miehonsuon tuhkanläjitysalueen tarkkailua hoitaa AFRY Finland Oy, ja tuloksista on laadittu oma vuositarkkailuraportti (AFRY Finland Oy 2021e). Tuh- kanläjitysalueelle läjitetään Toppilan voimalaitosten sekä Laanilan Voima Oy:n tuh- kia. Kuormitusnäytteet otetaan läjitysalueen laskeutusaltaan mittapadolta (MieP1) viisi kertaa vuodessa. Vuonna 2020 tuhkanläjitysalueen mittapadolta virtasi vettä alapuoliseen vesistöön keskimäärin 0,057 l/s (4,9 m³/d) eli vähemmän kuin edel- lisvuosina. Kuormitus oli pääasiassa edellisvuotta pienempi (Taulukko 4-5).

Taulukko 4-5 Miehonsuon tuhkanläjitysalueen bruttokuormitus vuosina 2018–2020 (koko vuoden keskivirtaamalla painotettu vuosikuormitus).

Tuhkanläjitysalueelta purkautuva vesi oli lievästi hapanta ja aiempien vuosien ta- paan suolapitoista ja runsasravinteista. Happipitoisuudet olivat ajoittain huonoja.

Kokonaisfosfori- ja -typpipitoisuudet olivat keskimäärin ennakkotarkkailunäytteen tasoa kuin ennakkotarkkailussa vuonna 1997. Liuenneiden suolojen määrää ku- vaava sähkönjohtavuusarvo sekä kloridi- ja sulfaattipitoisuudet ovat laskeneet viime vuosien aikana tuhkanläjitysalueelta lähtevissä vesissä. Mangaanipitoisuudet nousivat vuoteen 2013 saakka, minkä jälkeen pitoisuudet ovat tasaantuneet. Tuh- kanläjitysalueen vesien vaikutukset alapuolisessa vesistössä olivat kuitenkin myös vuoden 2020 tarkkailutulosten perusteella lieviä.

4.4 Turvetuotanto

Turvetuotannon tarkkailussa on voimassa Oulujoen vesistöalueen alaosan käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelma vuosille 2014–2020 (Pöyry Finland Oy 2013).

Oulujoen alaosan turvetuottajien päästö- ja vaikutustarkkailun toteuttamisesta on vastannut vuonna 2020 Eurofins Ahma Oy (Eurofins Ahma Oy 2021a). Pohjois-Poh- janmaalla on lisäksi toteutettu turvetuotantoalueiden vuosikuormituksen tarkkailua (AFRY Finland Oy 2021f), jossa tarkkailukohteena ovat kuntoonpanosuot sekä tuo- tantovaiheen ympärivuotiset tarkkailusuot. Oulujoen alaosan turvetuottajien kuor- mitustiedot on esitetty AFRY Finland Oy laatimassa vuosikuormitusraportissa (AFRY Finland Oy 2021f), josta tiedot on otettu tähän raporttiin. Vuonna 2020 Oulujoen alaosan vesistöalueella oli turvetuotannossa 518 ha, kunnostusvaiheessa 0 ha, tuo- tantokunnossa 381 ha ja tuotannosta poistunut 696 ha. Jälkikäytössä oli 309 ha ja valmistelematonta aluetta oli 4 ha. Turvetuotannon kokonaispinta-ala (ei sisällä jäl- kikäytössä olevia tai valmistelemattomia alueita) oli 1 595 ha (AFRY Finland Oy 2021f). Turvetuotantoalueiden sijainnit on esitetty kartalla liitteessä 1.

Q CODMn Kok.P PO4-P Kok.N NO3-N NH4-N Fe Mn Kiintoaine Cl SO4

Pvm. m³/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d

ka. v. 2020 4,9 0,1 0,0003 0,0002 0,01 0,000 0,003 0,03 0,003 0,37 0,06 2,9

ka. v. 2019 8,3 0,3 0,0005 0,0005 0,01 0,0000 0,01 0,07 0,003 0,15 0,70 3,8

ka. v. 2018 7,0 0,1 0,0002 0,0001 0,01 0,0008 0,01 0,06 0,004 0,13 0,82 2,4

(16)

Alla olevassa taulukossa 4-6 on esitetty Eurofins Ahma Oy:n ja AFRY Finland Oy:n tarkkailuun perustuvat ja turvetuotannon vuosikuormitusraportissa (AFRY Finland Oy 2021f) esitetyt Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden päästöt (kg/a) vesistöön vuonna 2020. Päästöt olivat vuonna 2020 kokonaisuudessaan selvästi edellisvuotta suurempia. Tuotantoala ja tarkkailussa olevien soiden määrä on pienentynyt sel- västi. Tämä heikentää tulosten vertailtavuutta aikaisempiin vuosiin.

Taulukko 4-6 Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden päästöt vesistöön vuonna 2020 (turve- tarkkailuvuosi 1.1.-31.12.2020) (AFRY Finland Oy 2021f). Tarkkailutulokset AFRY Finland Oy ja Eurofins Ahma Oy.

4.5 Kokonaiskuormitus Oulujoen alaosan vesistöalueella

Turvetuotannon, kalankasvatuksen, Vaalan jätevedenpuhdistamon sekä kaatopaik- kojen ja läjitysalueen lisäksi Oulujoen alaosalla vesistökuormitusta aiheuttavat lä- hinnä maa- ja metsätalous sekä haja-asutus ja taajama-alueiden hulevedet. Oulu- joen alaosan vesistöalueella merkittävimpiä kokonaisfosfori- ja -typpikuormituksen lähteitä ovat luonnonhuuhtouma, peltoviljely sekä metsätalous. Luonnonhuuh- toumasta pääosa tulee sivujokien valuma-alueilta pääuomaan. Oulujoen alaosalle on 2000-luvulla rakennettu siirtoviemäriverkosto, johon on liittynyt suurin osa alueen haja-asutuksesta. Tämän myötä Oulujokeen haja-asutuksesta kohdistuva jäte- vesikuormitus on pienentynyt merkittävästi. Asutus ja pellot ovat pitkälti keskitty- neet jokivarsille. Oulujokivarressa suurimmat taajama-alueet ovat Vaalan, Utajär- ven ja Muhoksen kuntakeskukset ja alaosalla Oulun kaupungin alue.

Oulujoen alaosan vesistöalueen ravinne- ja kiintoainekokonaiskuormitusta voidaan arvioida SYKE:n vesistömallijärjestelmästä saatavien tietojen perusteella (Taulukko 4-7 ja Kuva 4-1). Kyseiset tiedot ovat vuosien 2013–2020 keskiarvoja. Tiedoissa on esitetty erillisenä myös alueella syntyvä luonnonhuuhtouma. Em. tietojen perusteella Oulujoen alaosan vesistöalueella merkittävimpiä kokonaisfosfori- ja -typpikuormituksen lähteitä ovat luonnonhuuhtouma, peltoviljely sekä metsätalous.

Luonnonhuuhtouman osuus kokonaisfosforikuormasta on noin kolmasosa ja -typen osalta noin puolet. Peltoviljelyn osuus on kokonaisfosforin osalta noin 40 % ja - typen osalta 18 %. Metsätalouden osuus fosforikuormasta on noin 27 % ja typpi- kuormasta noin 19 %. Pistekuormituksen osuus kokonaiskuormasta vesistöalueella on kokonaisfosforin osalta vain 0,7 % ja -typen osalta 1,2 %. Kiintoaineesta 0,8 % on lähtöisin pistekuormituslähteistä. Pistekuormitus sisältää turvetuotannon sekä Vahti-rekisteriin ilmoitetut tiedot, kuten kalanviljelyn, jätevedenpuhdistamot ja kaatopaikat.

Kuormituksen jakautumisessa on jonkin verran eroja Ala-Oulujoen alueella (59.1:

Merikoski-Utanen) ja Ylä-Oulujoen alueella (59.2: Utanen-Jylhämä). Ala-Oulujoen alueella peltoviljely, haja-asutus ja pistekuormitus ovat merkittävämpiä

(17)

kuormittajia kuin yläosalla. Metsätalouden aiheuttama kuormitus on puolestaan merkittävämpi Oulujoen yläosalla.

Taulukko 4-7 Luonnonhuuhtouma ja kuormitus Oulujoen alaosan vesistöalueella vuosina 2013–

2020 keskimäärin (SYKE 2021e). 59.1 = Ala-Oulujoen alue, 59.2 = Ylä-Oulujoen alue

Kuva 4-1 Luonnonhuuhtouma ja kuormitus Oulujoen alaosan vesistöalueella (59.1 ja 59.2 yht.) v.

2013–2020 keskimäärin (SYKE 2021e).

Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa vuosille 2016–2021 on esitetty koko Oulujoen vesistöalueen luonnonhuuhtouma ja kuormitus pohjautuen vuosien 2006–2011 tietoihin (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2015a). Oulujoen kokonaisfosforikuormitus (mukaan lukien luonnonhuuhtouma) oli vuosina 2006–

2011 keskimäärin 125 tonnia vuodessa ja kokonaistyppikuormitus 3 230 tonnia vuodessa (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2015a). Kuormituksen määrä on laske- nut, sillä vuosina 2013–2020 fosforikuormitus oli keskimäärin 71 tonnia vuodessa ja kokonaistyppikuormitus 995 tonnia vuodessa (syke 2021e). Metsätalouden aiheuttama kuormitus on noussut 2010-luvulla. Peltoviljelyn ja luonnonhuuhtouman aiheuttama kuormitus on ollut puolestaan lievässä laskussa.

Peltoviljely Pelto

luonnonhuuht. Metsätalous Metsä

luonnonhuuht. Haja-asutus Hulevesi Pistekuormitus* Laskeuma Yhteensä Kokonaisfosfosfori kg/a

YHTEENSÄ 59.1 22 371 1 058 8 416 10 608 1 002 39 327 245 44 067

YHTEENSÄ 59.2 5 851 208 10 866 8 751 346 10 192 541 26 765

59.1 ja 59.2 yhteensä 28 222 1 267 19 283 19 359 1 348 49 518 785 70 831

Kokonaisfosfosfori t/a

YHTEENSÄ 59.1 22 1,1 8,4 11 1,0 0,04 0,3 0,2 44

YHTEENSÄ 59.2 5,9 0,2 10,9 9 0,3 0,01 0,2 0,5 27

59.1 ja 59.2 yhteensä 28 1,3 19,3 19 1,3 0,05 0,5 0,8 71

%-osuus 40 1,8 27,2 27 1,9 0,07 0,7 1,1 100

Peltoviljely Pelto

luonnonhuuht. Metsätalous Metsä

luonnonhuuht. Haja-asutus Hulevesi Pistekuormitus* Laskeuma Yhteensä Kokonaistyppi t/a

YHTEENSÄ 59.1 142 21 88 279 8 1,6 7 11 558

YHTEENSÄ 59.2 43 4,9 98 258 2,7 0,4 5 26 437

59.1 ja 59.2 yhteensä 185 26 186 537 11 2,0 12 37 995

%-osuus 19 2,6 18,7 54 1,1 0,2 1,2 3,7 100

Kiintoaine, t/a Pellot Muu Pistekuormitus Yhteensä

YHTEENSÄ 59.1 977 2 482 44 3 503

YHTEENSÄ 59.2 302 3 841 20 4 163

59.1 ja 59.2 yhteensä 1 279 6 323 64 7 666

%-osuus 17 82 0,8 100

*Pistekuormitus sisältää turvetuotannon kuormituksen

(18)

5 Vesistötarkkailu

5.1 Vesistötarkkailun toteutus

Oulujoen alaosan vesistötarkkailupisteet on esitetty alla olevassa taulukossa (Tau- lukko 5-1) sekä kartalla liitteissä 1 ja 2, joista käy ilmi myös kuormittajien sijainti valuma-alueella ja suhteessa vesistötarkkailupisteisiin. Oulujoen pääuomaa tarkkailtiin vuonna 2020 yhteensä kolmesta pisteestä: Jylhämästä, Montasta ja Meri- koskesta. Pääuoman tarkkailu toteutetaan viranomaistarkkailuna, minkä lisäksi Jyl- hämän piste kuuluu myös konsultin tekemään velvoitetarkkailuun. Jylhämän pis- teestä näytteitä otettiin yhteensä 8 kertaa, Merikosken pisteestä 13 kertaa ja Mon- tan kohdalta neljä kertaa.

Pääuoman lisäksi Oulujoen alaosan vesistötarkkailuun kuuluvat Kutujoki, jonka tarkkailupiste sijoittuu jokisuulle tarkkailuvelvollisten läheisyyteen, sekä joka toinen vuosi tarkkailussa oleva Putaalanjoki. Vuonna 2020 Kutujoen pisteistä otettiin näyt- teet kolme kertaa. Putaalanjoki ei ollut tarkkailussa vuonna 2020. Putaalanjoen tarkkailu liittyy Fortum Power and Heat Oy:n velvoitteeseen tarkkailla Utasen voimalaitoksen eteläpuolisen altaan veden laatua.

Taulukko 5-1 Oulujoen alaosan yhteistarkkailun vesistötarkkailupisteet.

Kutujoella sijaitsee yhteistarkkailuvelvollisista Petäjäkosken Kalan kalankasvatuslaitos. Vaalan kunnan jätevedenpuhdistamo sijaitsee Jylhämän voimalaitoksen ylä- puolella. Oulujoen Lohen laitos sijaitsee Oulujoen pääuomassa Kutujokisuulla Jyl- hämän alapuolella. Montan Lohen kalankasvatuslaitos sijaitsee Montan voimalaitoksen läheisyydessä. Tarkemmat kartat Jylhämästä, Putaalanjoelta ja Montasta on esitetty liitteessä 2.

Velvoitetarkkailuohjelman mukaiset näytteenottoajankohdat olivat maalis-, heinä- ja elokuu. Tarkkailunäytteistä tehtiin seuraavat analyysit:

lämpötila rautapitoisuus, Fe

pH kok.P

happipitoisuus PO4-P

hapen kyllästysaste kok.N

sähkönjohtavuus NH4-N

kemiallinen hapenkulutus CODMn NO2+NO3-N

väriluku lämpökestoiset koliformiset bakteerit ja E. Coli (heinä-elokuu) sameus

kiintoaine

Oulujoen alaosan velvoitetarkkailun näytteet on ottanut EHP Environment Oy ja analysoitu SGS Finland Oy:n laboratoriossa Kotkassa. Viranomaistarkkailun näyt- teet on ottanut Eurofins Ahma Oy. Tulokset on haettu ympäristöhallinnon veden- laaturekisteristä (SYKE 2021c).

Näyteenottopaikka Tunnus ETRS-TM35FIN Vesistöalue Kunta ELY-keskus Oulujoen pääuoma, viranomaiseuranta

Oulujoki Merikoski 13000 7211870-427850 59.111 Oulu POP

Oulujoki Montta 7188860-453217 59.121 Muhos POP

Oulujoki Jylhämä* Ou95 7160771-489542 59.311 Vaala KAI

Sivu-uomat, velvoitetarkkailu

Kutujokisuu Kut2 7163350-489912 59.212 Vaala KAI

Putaalanjoki 1 Pu8 7180464-473318 59.132 Utajärvi POP

Putaalanjoki 4 Pu1 7184782-467541 59.131 Utajärvi POP

*mukana myös velvoitetarkkailussa

(19)

5.2 Vesistötarkkailun tulokset vuonna 2020

5.2.1 Oulujoen pääuoma ja Kutujokisuu

Vuoden 2020 vedenlaatutulokset on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 4 sekä tietyiltä osin kuvassa 5-1. Oulujoen pääuoman ja Kutujoen vedenlaatu oli vuonna 2002 kaikkiaan hyvällä tasolla ja aikaisemmin todetussa vaihteluvälissä.

Oulujoen pääuomassa veden laatu heikkeni hieman loppuvuotta kohden, jolloin oli keskimääräistä sateisempaa. Jylhämässä ja Merikoskella ravinnekuormitus ja kiintoainepitoisuudet olivat loppuvuonna korkeimmillaan. Veden pH-tasoissa ei havaittu koko vuonna suurempaa vaihtelua yhdelläkään tarkkailupisteellä. Jokivesille tyypil- listä kevättulvanaikaista veden laadun heikentymistä ei ollut vuoden 2020 tarkkailussa selvästi havaittavissa.

Kuva 5-1 Vedenlaatu vuonna 2020 Oulujoen pääuomassa sekä Kutujoessa.

Oulujoen pääuoman sekä Kutujokisuun happitilanne oli hyvä–erinomainen läpi vuoden. Oulujoen pääuoman ja Kutujokisuun havaintopisteillä pH-arvot olivat lievästi hapanta - lievästi emäksistä tasoa. Jylhämässä pH oli 1.6.2020 hieman tavanomaista tasoa alhaisempi (pH 5,97).

(20)

Oulujoen ja Kutujoen sähkönjohtavuus oli läpi vuoden hyvin alhainen (2,0-3,5 mS/m). Humusta kuvaavat CODMn-arvo sekä rautapitoisuus kohottivat veden väri- lukua Kutujokisuulla, missä vesi oli tummempaa kuin Oulujoessa. Oulujoen väriluku oli keskimäärin tasoa 50–69 mg/l Pt niin, että väriluku nousi hieman jokea alaspäin tultaessa. Oulujoen pääuoman ja Kutujoen vesi oli veden värin ja CODMn-arvojen perusteella humuspitoista tai ajoittain erittäin humuspitoista. Oulujoen rautapitoisuus kasvoi jokea alaspäin mentäessä: pitoisuus oli Jylhämässä tasoa 304 µg/l ja Merikosken kohdalla tasoa 701 µg/l. Kutujokisuun rautapitoisuus (1500–1600 µg/l) oli selvästi Oulujoen pääuomaa suurempi. Humus- ja rautapitoisuuksissa oli huomattavaa ajallista vaihtelua Oulujoen alaosalla ja Kutujokisuulla.

Oulujoen pääuomassa sameusarvot sekä kiintoainepitoisuudet olivat pääasiassa alhaisia ja ainoastaan Merikosken tarkkailupisteellä havaittiin hieman tavanomaista korkeampia arvoja loppuvuonna runsaiden sateiden aikana. Kutujoessa sameusarvot olivat hieman pääuomaa korkeampia.

Oulujoen pääuomassa alhaisimmat ravinnepitoisuudet mitattiin Oulujärven alapuolella Jylhämässä, missä sekä kokonaisfosfori- (ka. 7 µg/l) että kokonaistyppipitoisuudet (ka. 290 µg/l) olivat keskimäärin alhaisia. Oulujoen pääuoman ravinnepitoisuudet nousivat hieman jokea alaspäin mentäessä, ollen kuitenkin koko pääuo- massa alhaisella tasolla. Keskimääräisiin pitoisuuseroihin vaikuttavat havaintopaik- kojen eri näytteenottomäärät.

Kesäaikana mitatut ravinnepitoisuudet olivat hieman korkeampia muun vuoden mittaustuloksiin. Loppukesän kokonaisravinnepitoisuudet ovat Jylhämän kohdalla karuille vesille tyypillisiä. Alempana pääuomassa kokonaisravinnepitoisuudet olivat lievästi reheville tai karuille vesille tyypillisiä. Kutujoen vesi oli Oulujoen pääuomaa hieman ravinteikkaampaa (ka. kok.P 20 µg/l ja kok.N 463 µg/l). Kutujoen ravinnepitoisuudet ovat tyypillisiä lievästi reheville vesille.

Epäorgaanisten ravinteiden pitoisuuksissa ei ollut keskimäärin merkittävää eroa eri kohdissa Oulujoen pääuomaa. Pääuoman ja Kutujoen fosfaattifosforipitoisuudet (PO4-P) olivat pääosin melko alhaisia. Epäorgaanisen typen pitoisuudet vaihtelivat vuodenajasta riippuen niin, että kesäaikaan pitoisuudet olivat pääsääntöisesti pie- nempiä, sillä levät käyttivät ravinteita kasvuunsa.

Jokivesissä perustuotannon määrän ja havaittujen ravinnepitoisuuksien välinen yh- teys on selvästi heikompi kuin järvissä. Tutkimustulosten perusteella sekä fosfori että typpi voivat rajoittaa virtavesien perustuotantoa, mutta ravinnepitoisuuksien ja perustuotannon määrän välinen korrelaatio on heikompi kuin järvissä. Vuoden 2020 tulokset viittaavat fosforin toimivan minimiravinteena Oulujoen pääuomassa alkukesästä, ja loppukesää kohden myös typpi. Kutujoessa loppukesän näytteiden perusteella minimiravinne voi olla fosfori tai typpi.

Oulujärvestä juoksutettavat vedet vaikuttavat omalta osaltaan Oulujoen veden laatuun. Yleensä kuitenkin keväällä ja alkukesällä sulamisvesistä ja Oulujärven täyttä- misestä johtuen alaosalta tulevien valumavesien merkitys korostuu, mikä saattaa nostaa ravinnepitoisuuksia. Tämä oli jossain määrin havaittavissa myös vuoden 2020 tarkkailutuloksissa.

Veden hygieenistä laatua voidaan arvioida suolistoperäisten bakteerien määrän perusteella. Fekaalisten kolibakteerien määrän perusteella jokiveden hygieeninen laatu oli hyvällä tasolla Jylhämän kohdalla (ka 12 kpl/100 ml) ja Kutujokisuulla (ka 10 kpl/100 ml).

5.2.2 Putaalanjoki

Putaalanjoen tarkkailussa selvitetään Utasen voimalaitoksen eteläpuolisen altaan vedenlaatua. Altaaseen johdetaan vettä Utasen voimalaitoksen alakanavan pohjoispuolisesta altaasta sekä lisäksi vettä Oulujoesta vähintään 0,5 m³/s 15.5.–30.9.

välisenä aikana. Vedet kulkevat Putaalanjoen kautta alakanavan reunapadon ja entisen luonnontilaisen jokitörmän väliin jäävää uomaa myöten Sotkakosken niskalle ja Sotkajärveen. Liitteestä 2 käy ilmi Putaalanjoen havaintopisteiden sijainti tar- kemmalla kartalla. Putaalanjokea tarkkaillaan joka toinen vuosi (parittomat vuodet) eli vuosi 2020 ei ollut tarkkailuvuosi.

(21)

5.2.3 Muut sivujoet

Oulujoen alaosan suurimmat sivujoet ovat Kutujoen lisäksi Muhosjoki, Utosjoki ja Sanginjoki sekä pienempi Naamanjoki (liite 1). Utosjoki laskee Oulujoen pää- uomaan Utajärven kohdalla. Utosjoen valuma-alueella sijaitsee Utajärven suljettu kaatopaikka sekä kolme turvetuotantoaluetta. Muhosjoki laskee Oulujoen pää- uomaan Utosjoen alapuolelle, Montan voimalaitoksen kohdalle. Muhosjoen valuma- alueella sijaitsee Muhoksen suljettu kaatopaikka sekä viisi turvetuotantoaluetta.

Sanginjoki laskee Oulujoen pääuoman alaosalle Oulun kaupungin alueella. Sangin- joen valuma-alueella sijaitsee Oulun Energian Miehonsuon voimalaitostuhkien läji- tysalue sekä kahdeksan turvetuotantoaluetta.

Utosjoen, Muhosjoen ja Sanginjoen sivu-uomien vedenlaatua tarkkaillaan Oulu- joen alaosan turvetarkkailun yhteydessä (Eurofins Ahma Oy). Sivujokien vedet ovat keskimäärin selvästi ravinne-, kiintoaine- ja rautapitoisempia kuin Oulujoen pääuo- massa. Selvästi heikoin vedenlaatu on ollut Muhosjoessa. Utos- ja Sanginjoen pH- taso on ollut alhaisempi kuin pääuomassa. Sivujoista tulevalla heikompilaatuisilla vesillä on vaikutusta Oulujoen pääuoman vedenlaatuun.

Taulukko 5 2 Oulujoen alaosan turvetuotantoalueiden vuosittaisten tarkkailupisteiden Sa0, Mu31, Ut1 ja Kut14 keskimääräinen veden laatu vuonna 2020 (Tiedot haettu 3.6.21 Vesla-tieto- kannasta, SYKE 2021e).

5.3 Vedenlaadun kehitys

Liitteessä 5 on esitetty Oulujoen pääuoman ja Kutujoen vedenlaadun kehitys hap- pitilanteen, humus-, väri- ja sähkönjohtavuusarvojen sekä kokonaisravinnepitoi- suuksien osalta 2000-luvulla. Näytteenottokertoja on merkittävästi vähennetty vuodesta 2004 alkaen, minkä vuoksi vedenlaadun arviointi perustuu nykyään pie- nempiin näytemääriin ja myös on voinut vaikuttaa kehityssuuntiin.

Oulujoen pääuoman tai Kutujoen vedenlaadussa ei ole ollut havaittavissa merkittä- viä kehityssuuntia 2000-luvulla. Oulujoen pääuomassa happitilanne on ollut koko tarkastelujakson ajan pääsääntöisesti hyvä, lukuun ottamatta muutamia yksittäisiä heikompia tilanteita. Kutujoessa happitilanne on ollut hyvä tai tyydyttävä ilman sel- keitä kehityssuuntia. Sähkönjohtavuusarvoissa on havaittavissa lievä laskeva kehityssuunta Oulujoen pääuomassa erityisesti Merikosken kohdalla. Kutujoessa säh- könjohtavuus on pysynyt hyvin samalla tasolla viime vuosina.

Yksittäisten havaintojen kehityskuvaajia tarkasteltaessa voidaan Oulujoen pääuo- massa havaita humus- ja rautapitoisuuksien lievä nouseva kehityssuunta, jolloin myös veden väriluku on noussut hieman. Vesien tummumista on havaittu viime vuosina sekä Suomessa että Euroopassa, mutta sen syyt eivät ole täysin tiedossa.

Maankäytön muutoksilla on kuitenkin merkittävä vaikutus valuma-alueen väriarvoi- hin, ja Perämereen laskevien jokien liukoisen, värillisen orgaanisen aineen (CDOM, coloured dissolved organic matter) määrä on kasvanut yli 10 prosenttia vuosien 1913 ja 2014 välillä (Arvola ym. 2017). Muita mahdollisia syitä ilmiölle ovat happa- man laskeuman väheneminen sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset (Sarkkola &

Nieminen 2014, Arvola ym. 2017). Kutujoessa em. arvojen vaihtelut ovat olleet selvästi pääuomaa suurempia, viime vuosina kehityssuunta on ollut pikemminkin laskeva.

Joki pH Kok-N Kok-P Sameus Fe Kiintoaine

Piste µg/l µg/l FNU µg/l mg/l

Utosjoki

Ut1 6,1 656 39 4,8 3240 7,5

Muhosjoki

Mu31 7,0 1032 67 27 5440 17

Sanginjoki

Sa0 6,1 884 59 7,0 4120 7,9

(22)

Ravinnepitoisuuksissa on ollut huomattavaa vaihtelua mm. vuodenajasta riippuen.

Pääuoman ravinnepitoisuudet ovat pääsääntöisesti olleet alhaisimpia Jylhämän kohdalla ja nousseet jokea alapäin tultaessa. Kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet pääuomassa pääosin tasolla 8–40 µg/l ja ajoittain jonkin verran tätä korkeampia mm. tulvakaudella tai loppukesästä. Kutujoessa kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet pääosin tasolla 20–40 µg/l. Kokonaistyppipitoisuudet ovat vaihdelleet Oulujoen pääuomassa viime vuosina pääosin tasolla 250–650 µg/l maksimipitoisuuksien ol- lessa noin 900 µg/l. Jylhämän ja Montan kohdalla pääuomassa pitoisuuksissa on ollut havaittavissa lievää nousua, mutta Merikosken kohdalla nousua ei juuri voi havaita. Kolmen viime vuoden aikana pääuoman typpipitoisuuksissa voidaan havaita lievää laskua. Kutujoessa typpipitoisuudet ovat olleet tasoa 330-700 µg/l ilman havaittavaa kehityssuuntaa.

Vuoden 2020 tarkkailussa todetut Oulujoen pääuoman ja Kutujoen ainepitoisuudet asettuvat aikaisempina vuosina todettuun vaihteluväliin. Keskimääräiset ainepitoisuudet olivat pääosin samaa tasoa kuin edellisvuonna.

Putaalanjoen happitilanne on ollut usein heikompi ja vedenlaadussa on ollut muu- toinkin huomattavasti suurempaa ajallista vaihtelua kuin pääuomassa tai Kutujo- essa. Vuodesta 2016 lähtien Putaalanjoen kokonaistyppipitoisuus ja väriluku ovat tasoittuneet hieman alhaisemmalle tasolle, mutta muutoin vedenlaadussa ei ole havaittavissa selviä kehityssuuntia.

5.4 Ainevirtaamat Oulujoen pääuomassa

Oulujoen ainevirtaamat on laskettu Oulujärven alapuolelle Jylhämän kohdalle sekä alaosalle Merikosken kohdalle. Jokivesien mukana kulkeutuvat ainemäärät ovat en- sisijaisesti riippuvaisia vesimääristä. Oulujoen virtaamat on esitetty luvussa 3.2 ja käytetyt vedenlaatutiedot luvussa 5.2. Ainevirtaamat on laskettu kuukausittain.

Alla olevissa taulukoissa (Taulukko 5-2 ja Taulukko 5-3) on esitetty kuukausittaiset ainevirtaamat sekä kokonaisainevirtaamat vuonna 2020 Jylhämän ja Merikosken kohdalla. Taulukossa 5-3 on lisäksi esitetty em. pisteiden ainevirtaamien erotus eli Oulujoen alaosan vesistöalueen kokonaiskuormitus sisältäen luonnonhuuhtouman.

Vuonna 2020 Oulujoen kautta Oulun edustan merialueelle virtasi noin 160 tonnia fosforia, noin 4 500 tonnia typpeä ja noin 45 400 tonnia kiintoainetta. Ainevirtaamat olivat suurempia kuin vuonna 2019.

Taulukko 5-2 Kuukausittaiset ainevirtaamat sekä kokonaisainevirtaamat vuonna 2020 Oulu- joen alaosalla (Merikoski).

Oulujoen alaosalla muodostuva kuormitus oli noin 40 tonnia fosforia, noin 2 900 tonnia typpeä sekä noin 19 600 tonnia kiintoainetta (Taulukko 5-3). Oulujoen alaosan alueen osuus Oulujoen kokonaisainevirtaamasta on fosforin osalta noin 75 %, typen osalta noin 36 % ja kiintoaineen osalta noin 57 %. Huomattava osa Oulujoen yläosan reiteiltä tulevista ainevirtaamista sedimentoituu Oulujärveen.

Väri CODMn Kok.P PO4-P Kok.N NO23-N NH4-N Kiintoaine Fe

kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d

tammi 1 704 221 328 885 263 105 11 062 389 658 68 767 13 993

helm i 1 932 835 373 003 302 153 11 529 1 322 644 67 819 14 038 maalis 2 245 971 423 768 415 148 13 137 2 839 424 42 377 21 612

huhti 2 270 206 477 938 637 112 13 940 2 509 239 39 828 19 118

touko 2 391 246 434 772 349 90 12 577 1 879 264 108 693 20 341

kesä 588 736 105 445 149 19 3 427 255 53 28 997 6 678

heinä 1 120 516 196 847 379 30 6 057 136 121 75 711 13 931

elo 1 564 151 344 643 530 53 9 014 133 133 119 300 20 148

s yys 2 668 244 565 991 296 102 13 746 1 213 135 231 787 32 342

loka 2 575 668 515 134 246 107 16 247 713 317 237 754 29 323

marras 4 368 073 903 739 1 506 156 23 096 2 360 552 336 392 46 693 joulu 2 347 828 489 131 280 147 12 391 1 630 424 130 435 20 217 keskiarvo 2 148 141 429 941 446 102 12 185 1 282 330 123 988 21 536

summa t/a 785 348 157 139 163 37 4 456 468 121 45 351 7 879

(23)

Taulukko 5-3 Kuukausittaiset ainevirtaamat sekä kokonaisainevirtaamat vuonna 2020 Oulu- joen yläosalla (Jylhämä) sekä ainevirtaamien erotus välillä Jylhämä–Merikoski. Jylhämän helmi-, huhti-, touko-, marras- sekä joulukuun ainevirtaamat on laskettu vuosikeskiarvoilla.

5.5 Kuormituksen aiheuttamat pitoisuuslisäykset Oulujoen pääuomassa

Taulukossa 5-4 on esitetty kalankasvatuslaitosten ja Vaalan jätevedenpuhdistamon vuosikuormituksien aiheuttamat laskennalliset pitoisuuslisäykset Oulujoen pääuo- massa. Kalalaitosten yhteiskuormituksen laskennassa on käytetty Montan Lohen ja Petäjäkosken kalan osalta mitattuja kuormituksia ja muutoin laskennallisia kuormituksia. Luvut perustuvat kohdissa 4.1.4 ja 4.2. esitettyihin lukuihin. Kuormitusten aiheuttamat pitoisuuslisät pääuomassa ovat teoreettisia, ja ne on laskettu siirtä- mällä vuoden 2020 kuormitus sellaisenaan purkukohtaan ottamatta huomioon ve- sistössä tapahtuvaa sedimentaatiota tai muita prosesseja. Pääuoman virtaamana on käytetty Jylhämän vuoden 2020 alhaisinta kuukausivirtaamaa (kesäkuu, 86 m³/s), joka kuvaa vähävetistä aikajaksoa, jolloin laimenemisolosuhteet ovat hei- koimmillaan.

Taulukko 5-4 Tarkkailuvelvollisten vuosikuormitusten (kokonaisfosfori- ja typpi) aiheuttamat pitoisuuslisäykset Oulujoen pääuomassa Jylhämän kohdalla.

Alhaisen virtaaman tilanteessakin kuormitusten aiheuttamat pitoisuuslisäykset eli vaikutukset pääuoman vedenlaadulle jäävät hyvin pieniksi. Pitoisuuslisäykset on laskettu Jylhämän virtaamalle, mutta virtaama kasvaa vielä selvästi jokea alaspäin mentäessä. Joen alaosalla pitoisuusvaikutus on vieläkin pienempi.

Väri COD_Mn Kok.P PO₄-P Kok.N NO₂₃-N NH₄-N Kiintoaine Fe

kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d

tam mi 1 124 374 232 719 241 63 7 060 1 490 471 26 148 4 393

helmi 1 409 000 528 754 139 112 8 484 1 939 348 30 301 6 636

m aalis 1 954 690 1 016 439 0 195 11 337 2 776 195 39 094 10 555

huhti 1 791 990 619 660 152 117 10 718 2 127 167 33 495 11 891

touko 1 329 644 256 598 212 47 8 164 1 306 117 23 327 10 264

kesä 380 034 81 968 66 18 2 459 246 37 14 903 2 534

heinä 597 544 114 728 0 36 3 107 60 106 11 951 2 629

elo 1 436 650 215 498 0 48 5 507 120 160 52 677 5 747

syys 998 736 222 974 123 67 6 736 116 116 58 066 6 503

loka 1 359 763 316 224 123 70 9 487 221 158 110 678 14 863

m arras 1 749 773 406 924 159 90 12 208 285 203 142 423 19 125

joulu 1 221 812 284 142 111 63 8 524 199 142 99 450 13 355

keskiarvo 1 279 501 358 052 111 77 7 816 907 185 53 543 9 041

summa t/a 468 236 130 806 40 28 2 858 331 68 19 608 3 310

Erotus t/a 317 112 26 333 122 9 1 597 137 53 25 743 4 569

Kuormittaja Q * Kok.P Kok.N

m3/s µg/l µg/l

Vaala taajama (Kok.P 0,19 kg/d ja Kok.N 21 kg/d) 86,0 0,03 2,8 Kalalaitokset yhteensä (Kok.P 0,54 kg/d ja Kok.N 6,2 kg/d) 86,0 0,07 0,83

* Vuoden 2020 pienin kuukausivirtaama (kesäk) Jylhämässä

** Montan Lohen ja Petäjäkosken kalan P-kuormitus mitattu, muu kuormitus arvioitu tuotantotietojen perusteella