226
kirja-arviot
AIVAN HILJATTAIN OLEMME saa- neet kuulla ja lukea julkisuudessa esitettyjä puheenvuoroja, joiden mukaan turvapaikanhakijat muo- dostavat erityisen uhkan suoma- laisille naisille ja sukupuolten tasa- arvolle maassamme. Uusnationa- lististen ja oikeistopopulististen liikkeiden kannatuksen myötä niin Suomessa kuin muuallakin Euroo- passa maahanmuuttoa vastusta- vat ja jopa rasistiset käsitykset ovat saaneet yhä enemmän jalansijaa ja siirtyneet valtapolitiikan areenoille ja julkiseen puheeseen.
Pohjoismaat, jotka ovat pitkään esiintyneet universaalin kansalai- suuden, tasa-arvon ja naisystävälli- sen hyvinvointivaltion tavoittelijoi- na, ovat yhtäkkiä muuttuneet ”ulos- sulkevan nationalismin” ja ”omille rajatun hyvinvoinnin” linjausten mallimaiksi – etunenässä Norja, Suomi ja Tanska (Keskinen, Näre
& Tuori 2015, 2–4). Näissä perin- teisesti vahvan tasa-arvodiskurssin
Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kysymykset uudelleen mietittyinä
Leena-Maija Rossi (2015). Muuttuva sukupuoli. Seksuaalisuuden, luokan ja värin politiikka.
Gaudeamus: Helsinki. 214 s. ISBN: 978-952-495-373-3
yhteiskunnissa inkluusion ja ulos- sulkemisen politiikat kiinnittyvät keskeisellä tavalla myös sukupuo- len ja seksuaalisuuden normitta- miseen. Kuten Keskinen, Näre ja Tuori (emt., 3) kuvaavat osuvasti:
”sen, joka haluaa tulla osaksi kuvitel- tua suomalaisuutta, tulee omaksua tie- tynlainen käsitys sukupuolten välisistä suhteista, tasa-arvosta ja seksuaalisesta vapaudesta”.
Tätä taustaa vasten arvioituna Leena-Maija Rossin teos Muuttuva sukupuoli on erittäin tervetullut ja tarpeellinen perehdytys sukupuo- len, seksuaalisuuden, rodun ja luo- kan tutkimuksen keskeisiin käsittei- siin ja niiden välisiin suhteisiin.
Rossi itse motivoi kirjan koosta- mista tarpeella syventää ja laajentaa ymmärrystä sukupuoleen liittyvistä eriarvoisuuksista. Rossin mukaan Suomessa tasa-arvo ymmärretään edelleen pääasiassa kahden suku- puolen, naisten ja miesten välisinä, valta‒ ja eriarvoisuussuhteina, ei
sukupuolten sisäisinä eroina, pu- humattakaan erojen yhteisvaiku- tuksesta ihmisten arvottamiseen ja arvostamiseen.
Vaikka sukupuolten välinen ja myös seksuaalinen tasa-arvo ovat maamme virallisessa politiikassa huomion kohteina, ovat ne edelleen yhteiskunnallisia kiistakysymyk- siä. Lisäksi monikulttuurisuuteen opettelevassa yhteisössä sukupuo- len, seksuaalisuuden, ihonvärin, etnisyyden ja luokan monimutkai- nen yhteen kietoutuminen tuottaa eriarvoisuutta, joka usein jää näky- mättömiin. Rossi kysyykin kirjan viimeisessä luvussa mielestäni koko teoksen tärkeimmän kysymyksen:
”miten avata tasa-arvon ymmärtämis- tä avarammaksi?”
NORMIKRIITTINEN LÄHESTYMISTAPA
Rossin kirja koostuu hänen muok- kaamistaan ja suomeksi kääntä- mistään artikkeleista, joita on ai-
AIKUISKASVATUS 3/2016
227
KIRJA-ARVIOT
kaisemmin julkaistu tieteellisissä lehdissä ja kokoomateoksissa.
Tämä formaatti ei sinällään haittaa lukijaa, vaan kirja toimii kokonai- suutena melko hyvin. Kertaalleen julkaistut artikkelit työstettyinä kir- jan luvuiksi ja keskenään keskus- tellen etenevät johdonmukaisesti ja avaavat monipuolisesti eriarvoi- suuksien tutkimuksen käsitteistöä.
Samalla ne tarjoavat esimerkkejä aineistoanalyysistä.
Kirjan lukuja yhdistävänä nä- kökulmana on sukupuolen tutki- muksen ja kriittisen seksuaalitutki- muksen (queer-tutkimus) piiristä lähtöisin oleva normikriittinen lähestymistapa. Huomion kiinnit- täminen normiin tarjoaa mahdolli- suuden keskustella eriarvoisuuteen liittyvistä kategorioista vähemmän pakottavina ja enemmän käyttäy- tymistä ohjaavina, säätelevinä asi- oina (kuin esimerkiksi käytettäessä järjestelmän käsitettä). Toisaalta normi ei ole sama asia kuin sääntö tai sopimus. Butlerilaisittain tarkas- tellen se on pikemmin normalisoi- tunutta tai tavanomaiseksi tullutta toimintaa, joka paitsi pakottaa ja rajaa myös mahdollistaa toisin te- kemisen, uuden oppimisen ja vasta- rinnan. Normikriittisyys puolestaan tarkoittaa normalisoinnin purka- mista, näkyväksi tekemistä ja irrot- tautumista ”normaalin” vallasta.
Kirjassaan Rossi on ottanut teh- täväkseen kahden keskeisen ja nä- kymättömän normin, heterouden ja valkoisuuden, näkyväksi kirjoittami- sen. Läpi teoksen hän samalla etsii välineitä toisenlaisen – antinorma- tiivisen sukupuolen ja seksuaalisuu- den sekä antirasistisen – politiikan tekemiseen.
Kirja jakautuu käsitteellisesti ja temaattisesti seitsemään osaan (vaikka kirjan lukuja onkin kah- deksan). Viisi ensimmäistä lukua painottuvat sellaisten keskeisten teoreettisten käsitteiden, kuten he- teronormatiivisuuden, performa- tiivisuuden, representaation, inter- sektionaalisuuden ja identiteetin problematisoivaan tarkasteluun.
Kuudennessa ja seitsemännessä luvussa näiden käsitteiden analyyt- tistä voimaa koetellaan audiovisu- aalisen aineiston, kahden televisio- sarjan (Gilmoren tytöt ja Mogadishu Avenue) tutkimuksessa. Viimeisessä luvussa Rossi keskittyy pohtimaan tutkimuskirjallisuuden ja omien ha- vaintojensa pohjalta ratkaisuja kysy- mykseen, miten analysoida ja pur- kaa normittavaa ja luonnollistavaa, eriarvoisuutta ja epäoikeudenmu- kaisuutta generoivaa, valkoisuutta.
KÄSITTEIDEN PURKAMISTA
Teoksen normikriittinen missio tarkentuu heti ensimmäisen luvun heteronormatiivisuuden käsitteen pohdinnassa. Heterouden näky- väksi tekeminen edellyttää myös heteronormatiivisuuden käsitteen purkamista ja problematisointia.
Rossin mukaan käsitteen käytön ongelmiin liittyy sen sulautuminen (normatiivisen) heteroseksuaali- suuden käsitteeseen, minkä takia heteroutta tarkastellaan yhtenäise- nä ilmiönä. Silloin heterouden eri- laiset ja epänormatiiviset muodot jäävät piiloon. Kuitenkin heterous, kuten homouskin, on monimuo- toista eikä kaikki heterous ole nor- matiivista. Tästä esimerkkeinä Ros- si nostaa heteroiden vapaaehtoisen
lisääntymättömyyden, pariutumat- tomuuden ja seksittömyyden.
Rossin ajaman normikriittisen analyysin tehtävänä on paitsi mu- rentaa hetero/homo -vastakkain- asettelua ja kyseenalaistaa heterou- teen liittyviä etuoikeuksia myös pur- kaa heterouden sisäisiä hierarkioita.
Tällä tavoin heterouden näkeminen ei pelkästään ei-heteroiden taiste- lun kohteena vaan myös heteroiden keskinäisen kamppailun kenttänä merkityksellistää heteroutta uudes- taan (heterouden outouttaminen).
Tällöin sen normatiivista valtaa on helpompi vastustaa.
Niin heterouden kuin valkoisuu- denkin monimuotoisuuden ja sisäis- ten hierarkioiden purkamisessa tär- keä väline on intersektionaalisuuden käsite, jonka Rossi on suomentanut erojen leikkaamiseksi, risteämiseksi ja yhteisvaikutukseksi. Analysoita- essa heteroutta (seksuaalisuutta) ja valkoisuutta (ihonväriä) esimerkik- si sukupuolen, luokan, etnisyyden ja iän kanssa yhteen kietoutuneina, toisiinsa vaikuttavina sekä kulttuu- risesti ja historiallisesti rakentuvina kategorioina on mahdollista tuoda esiin niiden sisältämiä eroja ja pur- kaa jähmeitä vastakkainasetteluja.
Erilaisia tekijöitä valottamalla voidaan muuttaa totunnaisia tapo- ja ymmärtää heterous ja valkoisuus sekä kyseenalaistaa näiden ”luon- nollisuus”. Esimerkin ”luonnollis- ta” ja norminmukaista valkoisuutta rikkovasta lähestymistavasta Rossi antaa analyysissään suomalaisesta Mogadishu Avenue televisiosarjasta.
Se nostaa kerronnassaan esiin val- koisuuden sisäisiä eroja sekä luokan ja sukupuolen toisiinsa kietoutumis- ta tavalla, jossa katsojalle tarjoutuu
228
mahdollisuus tarkastella kriittisesti valkoisuutta normina ja pääomana (luku 7). Rossin mukaan sarjassa puretaan stereotyyppistä ajattelua huumorin keinoin: ”vitivalkoinen”
ja heteroseksuaalinen suomalaisuus esitetään yleisölle välillä oudoksi sä- vytettynä, kun taas ”muun värinen”
suomalaisuus (sarjan maahan- muuttajataustaisten Muhammedin, Jussufin ja Abdin hahmossa) saa yl- lättäen hyvinkin tuttuja ja tunnistet- tavia piirteitä.
KIELI POLIITTISINA TEKOINA
Läpi Muuttuvan sukupuolen Rossin kirjoittamista leimaa kaksinapai- selle vastakkainasettelulle rakentu- neen merkityksenmuodostuksen haastaminen. Rossin tasa-arvo- ohjelmassa keskeistä on kamppailu merkityksistä: vakiintuneiden mer- kitysten saattaminen liikkeeseen ja asioiden merkityksellistäminen uudestaan. Nämä ovat poliittisia tekoja, koska merkityksiä ja repre- sentaatiota rakentamalla tuotetaan
samalla todellisuutta; normitetaan sukupuolta, seksuaalisuutta, luok- kaa ja ihonväriä, arvotetaan erilaisia ihmisiä, käytäntöjä ja esineitä.
Rossi pohtii pitkään erilaisten representaatioiden samoin kuin kielellisten ja visuaalisten esitysten ja toistotekojen poliittista ulottu- vuutta (luvut 3 ja 4). Hänen vastat- tavakseen asettuvat yhä uudestaan kysymykset siitä, miten vastustaa ja muokata stereotyyppisiä ja hie- rarkkisia eroja rakentavia represen- taatioita, kuinka merkityksellistää käytettyjä kategorioita uudestaan ilman, että asioita luonnolliste- taan, mytologisoidaan tai norma- lisoidaan.
Tässä kohtaa tärkeäksi tutki- mustehtäväksi tulee yhtä lailla paitsi uudenlaisten ja monipuolisten rep- resentaatioiden – toisin toistamisen ja esittämisen tapojen – löytäminen myös sen kriittinen analysointi, mi- ten normeja asettavat esitykset ja toistot muotoutuvat. Millaisin merkein ja merkkiyhdistelmin he- teroseksuaalista sukupuolisuutta ja
valkoisuutta jatkuvasti tehdään, tois- tetaan ja esitetään.
Kaiken kaikkiaan Muuttuva suku- puoli on suositeltavaa lukemista kai- kille niille, jotka ovat kiinnostuneita sukupuolen ja tasa-arvon kysymyk- sistä ja politiikasta. Rossin kirja so- veltuu hyvin myös oppikirjamateri- aaliksi, koska se valottaa monipuo- lisesti ja aineistoesimerkkien avulla, miten heteroseksuaalista sukupuol- ta ja valkoisuutta rakennetaan. Kir- jan antina voidaan pitää erityisesti rikasta ja havainnollistavaa pereh- dyttämistä normikriittiseen lähes- tymistapaan, joka lienee vähemmän tuttu heille, jotka eivät ennestään ole lähemmin tutustuneet sukupuolen tutkimukseen ja queer-teoriaan.
Päivi Naumanen yliopisto-opettaja Turun yliopisto
LÄHDE
Keskinen, S., Näre, L. & Tuori, S. (2015). Valkoisuusnormi, rodullistamisen kritiikki ja sukupuoli.
Sukupuolen tutkimus 28(4), 2–5.
