Paimen-ääniä Karjalasta N:o 4 1881 · DIGI

MMNMW _? K Karjalasta. ^arialast a.

1881.

Nu, 4. ^Joensuussa

^Rs

^{p:nä Helmikuuta}

„Ällaät sowittllto ^{teitänne tämän} maailman muodon jälteen". Rom. 12: 2.

Uskonnosta

jokapäiwäisessä

elämässä.

(Jatkoa 2:een numeroon.)

Nyt taidatte jo ymmärtää uskonnon aat- teen,

semmoisena

^kuin

se tekstissämme

^{ja muis-}

sa

^paikoissa

P. Raamatussa

^{esitetään, eroaman}

kerrassaan

edellä mainituista

käsitteistä.

Teks- timme pnhuu niinkuin ei

ahkerinkaan ^ahkeroimi-

nen maallisissa

toimissamnie olisi »vähääkään so-

pimaton kristillisen mielenlaadun ^ja

todelliseen

Inmalnnpalweluksecn

nntantumifcn knnssn.

^Se

näyttää lausuma»,, ettei uskonto olekaan niin pal- jo welwollislmttn, nmttn paremmin jotain, joka

kaikissa »velmollisunksissa

^{pitää tulla} kysymykseen, ei mikään ulosteko, joka »vanu määrätyissä tilai-

suuksissa

^on

»naksettawc»

^{jn josta}

sitte

^{ollaan »va-}

paa, »vaan pikemmin, cttä

se

^on loppumaton, knitken elähyttiiwii. lakkaamatonmclivollisuus

Häu»

tä kohtaan, ^joka on pidettiiivii ei ainoastaan us- konnollisten rukoustemme esiuccnä, ^waankoko mei- dän olentomme ja elämiimme päätarkoituksena.

Tekstimme teroittaa meidän sydämiimme

sitä

^a-

jatusta, että uskonnollinen

hartans

^{ei ole pidet-}

täwii ainoastaan simnuntaina, waan jokaPäitvä, ettsii harrasta mielenlaatua »vaadita ainoastaan muutamiin toimiin, ettei

se

^{ole mitään pakoitet-}

tua, raskasta, muita toimia häiritsewää, _»vaan niinkuin

huokuminen,

mcrenliikmtta,niinkuinruu-

miin hiljainen kaswnminen,

femmoincn

^{ilmiö jo-}

tn ^on

olemassa

taittein töidemme ja niistä le- päämisen nitnnn, niin

tirkossn

^kuin mnnilmassa, niin yksinäisyydessä kuin muiden

seurassa,

ⁿⁱⁱⁿ

murheessa

^{kuin ilossa,} niin nsknrcitten kuin^leivon aitana, niin

mnntessa

^{kuin wnlwoessn,yöllä jn päi-}

tviillii, lyhyesti

kaikissa

^meidän

askareissnmme

ja elämän tarpeissamme. Teidän ^on

huomatta-

wa tekstimme tarkoittaman

sitä

^että meidän mel- wollis»mtemme ^eimät

ensinkään sna

olla keskenään sopimattomnt, »vaan »välttäinättömästi ja erin-

nlättömästi yhdistetyt. „Älliiät olko

hitaat

^töis-

sänne

altaat valamat ^hengessä.

Palweltaat Herraa. Tahdon

nyt koettnn lniuenmmin

esittää

jn

selittää sitä

aatetta, jota nyt on teroitettu

mieleemme:

Uskonto

sopii

hywiu

jolapäiwäiwaisten as-

kareiden

kanssa.

Meillä on

siis P.

Rnnmntun takaus

siitäs

ettei

se

ollenkaan ole

mahdotonta

mieltää keskellä maailman rasittawimpm rientoja ja askareita

sem-

moista elämää joka on „vlltllwll

henyessä" se

on, täynniinsii jumalisulttta. Meillä ^on todis»

tcttawnna

se

^{lause, että} käsityöläinen eli kaup- pias cli päiwiimies, joka aina ^on

ahkenmmassa

työssä, joka Viettää ^päiwiinsä kenties jossakussa pimeässä

sopessa

eli hälyssä torilla, kuitenkin moi olla

hartain ihminen.

^{Me emme}

^tarwitse

^paeta

maailmaa emmekä hyljätä

sen

^{askareita, elääk-}

semme

^Inmalan yhteydessä.

Ei

pako pnhuuttn tiiiil'

moita,

Waan

llhtcrnsti

^työtä

tehdä

^toita,

Ajatellen aina Jumalan ja ystiiwiis, Niin

unhottaen itses

^siis,

Se tie, mitä

taiwahascn

^wie,

Sä aina

mielessäsi

^pie!

Totta on. jos ^cmme mitenkään nujuten

woisi

malmistantua ijantaitkiscen elämään, ^tuin kokonaan »vetäytymällä syrjään tämän maailman

huolista

^{ja toimista,} uiin ei kukaan ajattelema

ihminen

epäilcisi antautua tämän

uhriksi.

^Elämä

täällä

maailmassa

^{on todella »vaan kämmenen}

leweys; elämä tuolla puolen

haudan

^{on ijan-}

kaikkinen. Elämä yksinäisyydessä,

waiwoissn

^ja

puutoksissa

olisi

^{kuitenkin »vaan halpa}

hinta

^ijan-

kaiktisuudesta, jos waan

sitä

^»varten

tarwittaisiin.

Ahkenmvain

rientojcmme ja maallisten astareitem-

me menestys, jospa

se ^»voisikin

makuuttaa meille korkeimman palkan

maallisista

^knnnian

himoin

riennoista,

olisi

^{liian kallis, jos}

se riistäisi

^meil-

tä ainoan nikamme, jona woimme »valmistautua menemään lumnlnn ^{tykö, jospa ne} jättäisiwiitkin meidät

rikkaiksi,

tyytywäisiksi,

kunnioitetuiksi

^jn

kaiken omistajiksi, niitä maailma pitää kalliina,

Maan

sen ohessa

^aiwan

taitamattomiksi rauhalli- sella luottnlnukselln kntsoninnn

ijanknikkisuutta

koh-

den. Jos ^emme

sentähden

millään talvalla

woisi

yhdistää

maallisia

askareita ja ^uskontoa, uiin ei

se

^todella

olisi

^mitään

haawetsimista,

»vaan

sel-

wiiä lljattelewaisuutta ja

»viisautta

jättää maal-

liset

^{toimet lepäämään.}

Olisi

^työmiehen,

asia- miehen, maltiomiehen, sanalla sanoen

^jokaisen,

jolla ^on joku maallinen toimi,

»velwollisnus

^»vii-

pymättä hyljätä tawallinen toimensa, muuttaa elämänsä

lakkaamattomaksi sabatiksi

^{eli lepopiii-}

mätsi

^ja

kokonansa

^antautua elämään lakkaamat-

tomissa rukouksissa

^ja

katsellnuksissa

ja alinomai-

seen huoleen sielun

^hymäksi.

Mutta jlmri

semmoisen uhrin mahdottomuus

osoittaa, ettei meiltä

semmoista uhria

^Vaadita.

Maailman

kaikkiwiisas

hallitsija ei ole mikään

mieliwaltainen ^tyranni, joka käskee

mahdottomia

töitä. Jos jo

aineellisessa maailmassa

^{ei löydy}

mitään

ristiriitaisia

lakeja, niiu wielä

Vähem-

män,

siitä saamme

^olla

Makuutetut,

^on

siweelli- sessii maailmassa kaksi

^lakia, joista yhden täyt- täminen

tekisi rikoksen

^{toista »vastaan »välttä-}

mättömäksi.

Warmaan on nyt

siweellisessä maailmassa

laki, joka käskee työhön. Manlliueu työntekemn nen on welwollismttta,

useimmissa suhteissa

^Vält-

tämätöntä. Jumala

olisi

^{moinut »vapauttaa} mei- dät työnteosta, jos

olisi tahtonut. Hän

^olisi

moinut meidät »vaatettaa ja elättää kuin tai-

waau

_linnut ja tukat

tedolla,

jotta eimöt työ-

tä

tee eimätlii

tehriiii. Hän ^olisi

^{moinut autan}

satan

meille taimaasta jokapäimäistäleipää,niin- kuin muinoin mannaa

korivessa. Hän ^olisi

^»voi-

nut antaa luonnon tuottaa

sitä

meille ilman lvai-

»vatta

antaatsensa

meille aikaa jumaliseen elä- mään. Mutta juuri

sentähden

^tun

Hän

^{ei ole}

sitä

^{tehnyt, juuri}

sentähden

^tun

Hän

^on

asetta-

nut meitä

semmoiseen

^tilaan, ettsimme ilman työttä

saa

^{ruokaa, koska, jos}

ihmiset

yhdetsitään piiimäksi lakkaamat _työtä tekeinästä, koko elämän juoksu seisattuisi, kosta tiede, siivcellisyys, yhteis-

elämän edistys, lyhyesti kaikki »uita kuulun

ih- misen

ajallisen elon hymäksi, seisattuisi, »voimme warmaan

siitä

^{päättää että uskonto, joka myös}

on

ihmiselle snotua

^{hywiiii, ei} ole sopimatonta raskaan työn

kanssa

^yhteen. Epäilemättä on

armollisen

lumalau tarkoitus, cttsii mikään työ ruumiillisten tarpeittemme tyydyttämiseksi, ei mi- kään lakkaamaton

asknroitsemincn

keskellä latvo-

ttua kappaleita,

saa

^{olla esteeksi, ivaan mieluum-}

min edesauttaa hengellistä elämittämme. Seinä- kellon paino näyttää oletvan »vaikea este rattaan oikealle liikkumiselle, ^{mutta kaukana}

sen

^liikkumi-

sen

estämisestä, ^on

se

Välttämättömiin tarpeelli- nen

laitoksen

jatkumalle ja oikealle käymiselle.

Ilmapalloilla on

kahtalainen

^liikunto,

rataansa

eteenpäin ja

akselinsa

^{ympäri, estämättä}

toisian°>

sa

tapahtuu tiimnkumpikin liikknminenyht'aikaa jal

täytclliscmmässä sopn-soiuuussa. Juuri niin

sa-

malla tawalla^{pitää olla}

asetettu,

että

ihmisen tah-

talnmen toimi ^ja liittuminen

— taiwaallisen

^ja

maallisen akselinsa

^ympäri,

—

^{eimät kumpikaan}

häiritse toisiansa

^{eitviitta anna} epä-soinnullista ääntä. Joka

tnnnollisesti

^täyttää

welwollisuutensa maallisissa

toimissaan, woi yhtä tarkasti ja

sa-

malla ^ajalla täyttää

wclwllisuutensa

^taiwaalli-

sissa osioi sa. Hän

^woi

^snmlla

^olla

^ahlerll

^töis-

sänsä,

^palama

hengessä, Palmella Herraa.

(latket.) (Lähetetty.)

Taiwaasen

^päin!

Kristityn »nieli on

tniwnnsen

päin. Apos- toli

Paawali

käskee Tit. 2: 13 „odottamaan autuaallista toiwoa". Kristityn elämän pitää oleman niin

asetettuna,

^että ei

tässä

^maailmas-

sa

^elä

sillä

^tawalla, kuin jiirjetöin luontokappa- le, jolla on

huolta

^ainoasti

»vatsastansa,

»vaan

hänen

tulee toiwoa ja odottaa toista ja parem- paa elämää. Luontokappaleella ei ole ^{tämän e-}

liiman perästä mitään odotettnwna tai toiwottn- waa; mutta totinen kristitty taitaa toiwoa, tä- män ajallisen ja häijyn elämû perästä pääse-

misiisi!

ijankaikkiscen katoomattomaan ^{elämään ja}

taimnnlliseen

^olentoon, jossa nlinomninen ilo,^rie-

mu ja ^nutnus olvnt omana

osanansa.

^Senlnn

seen

elämään olemma me

kastetut; siihen

^ou

Kristus

werelliinsii

ja

kuolemallansa

^{meitä lu-}

nastanut, ja

siinä tarkoituksessa

^on meille Ewan- keliumi annettu. Lapsi

kastettuansa

^on

kohta

^Py-

hitetty ijankaittiseen elämään, ja

hän

^{on taiten}

itänsä

wierns ja matkamies

tässä

maailmassa, jonka pi'an pitää jättämiin tämän nykyisen ja käymän tulewaiseen, ijankaikkiseru ja aiua

pysy- miiiseen

elämään.

Apostoli

sanoo

^{ettemme upottaisi}

_itsiämme

ja meidänmieltämmeajallisiin, järjettömäin lnon- tokappalten

tawalla,

joilla ei

tulewaisen

^elämän

toiwoa ole. Lintu haeskelee ^{ainoastaan elatus-}

tansa,

ei muistain kuolemaansa, eitä peljäten

het-

mettiä, eitä toiivoen tulcwaistc» elämää; ^rnwinto Main on

hänen

^{taiwannsn, aiwan näin on nii-}

denkin

ihmisten

^laita, jotta eiwät ^ajattele enem- pää tuin täällä maan päällä

eläätsensit

^jaaitaan

tullaksensa.

Tämänlaisten ^{kaste on}

turhaan

^men-

nyt ja

he

^owat Emankelinmia

hukkaan

^kuulleet.

Meillä on

Elvnnkeliumissa

^annettn lahja, joka ei ole

rahoissa

^ja

tawaroissa

^eikä

»voimassa

^jo.

kunniassa, eikä tämän maailman

ilossa

^{ja rie-}

mussa,

^{wielä ei} pysywäisyydessäkiiän täällämaan päällä, mutta siinä, että meillä ou toiwo, joka

on

saattama

^meitä,

sekä

^{ruumiin että}

sielun

^puo-

lesta, täydellisesti ^jn ijankaikkisesti

elämiksi

^ja

nutuiksi.

Tätä lahjaa masten olemmameEtvan- telinmilta

kutsutut

^ja

sen _sanoilla

^{kastetut. E-}

liitiiämme

sentähden

^{uiin, että} aina walmiit oli-

simme

^täältä

^{lähtemään,}

odottain autuaallista toiwoa, jonka ^perään meidän

tulisi

aina pyrkiä.

Tähän kehoittaa

^{meitä Jumalan} taiwaallinen

tutsnmus, lesutsen Kristuksen

^kautta.

Halpa palwelia

H.

Dle uskollinen kuolemaan asti!

Eräs pakanallinen ruhtinas ^tuottieräänä viii- wiiniityköönfä kristityn piispan ja käski hänen^kiel-

tämään uskonsa ^ja uhraamaan epäjumalille. Kun

mies ei tähän ^taipunut, nsihastui ruhtinas hirmui- sesti. ^{„Ettö tiedä"}

—

^{kiljui hän}

—

^{„että sinun}

henkesi

^{on minun käsissäni, ja että minun ei tar-}

witse ^antaa kuin iviitMus sitä sinulta ottaakseni".

„Tosin tiedän"

—

^mastasi piispa makaasti

—

^„et-

tii henkeni ensi silmänräpäyksessä moi tulla poiso-

tetuffi. ^Kuitenkin sallinet ^{että teen} sinulle ^yhden

kysymyksen. Oli kerran kuningas, jonka palwelia oli joutunut Vihollisen käsiin. ^Nämät tahtoimat houkutella häntä ilmoittamaan herransa salaisia sotatoimia, mutta eiwät moineet hywällä eikä pa-

halla saada häntä ^pettämään herraansa ^{ja wilpis-}

telemiiiin siinä kuuliaisuudessa, jonka hän ^oli her- rallensa ^welkapäii osottamaan. Wihastuneina hä-

nen Vastarinnastansa, riisuimat Viholliset häneltä waatteet ja

lähettiwiit

hänet ^alasti takasin herran-

sa

^{luo. Nyt} tahdon ^{kysyä sinulta, etkö} sinä, jos

olisit ^{ollut tämän} herran ^siassa, olisi ^{tuota uskol-}

lista palweliaa hywitellytrunsaimmilta lahjoilla ja

nntnimilla ^ja,antanut hänelle parhlliininat Vaatteetl tuin sinulla ^{oli?" „Warmaan} olisiu ^tehnytniin"

—

mastasi ruhtinas

-

^„mutta mitä on tällä kerto-

muksella sinun

kohtalosi

kanssa tekemistä?"

—

^„Kat-

sss" —

^{mastasi piispa}

—

„minii olen juurisellai-

nen palwelia. Sinä woit nyt riisua ^{päältäni tä-}

män maallisen majani; mutta minulla on Herra ^ja

Vapahtaja, joka, jos minä olen uskollineu loppuun asti ja uskon hänen armolupauksensa, piilee minut omaan wanhursklllttensll ^{pukuun, ja tämä Wapah-}

taja on Jesus^Kristus, Jumalan ainoa poika. Luu- letko sinä, että minä, joka tiedän jokaisella uskolli-

sella palmelialla, jonka julmat miholliset riisumat

ja alasti Herransa ^tykö lähettämät, oleman odotet- tawana ^paljon ihanammat ^waatteet, kieltäisin Ju- malani ja Vapahtajani pitentäiikseni tätä kurjaa ja

miheliiiistä

elämää täällä maan päällä?". Täl- tä rohkialta tunnustukselta liikutettuna sallei ruh-

tinas tämän hurskaan piispan pitää henkensä.

Uskollinen Jumala tahtoo uskollisia ^sydämiä,

jotka kaikissa ^elämän haaroissa ^pysyivät Hänelle uskollisina. Petollisiin ^ei Hän ^{mielisty. Walwo-}

kaumme siis ^jarukoilkaamme, jakatsokaamme ^ylös Hänen ^{puoleensa, että} Hän ^meitä

armossansa

^Var-

jelisi; sillä joka luulee omin moiminsa taitamansa

pyfywiiinen olla,

—

^hän tulee marmaan petturiksi jk Herransakieltäjäksi. Sentähden

sanoo

^p.Henki:

Laittakaa

pelmolla ja wapistuksella, että te au-

t»W tulisitte", ja myös:„lumala on

se,

joka teis-

sä

^Vaikuttaa felii tahdon ^että toimituksen hwäu suosionsa jälleen".

„loka Voittaa,

se

^{pitää niin} malleilla Vaat-

teilla pnctettamlln, ja en minä ^pyhi hänen ^nimeän-

sä

^elämän kirjasta, ja minä tahdon ^tunnusta» hä- nen nimensä ^minun isäni ^{edessä, ja} hänen ^eutelein- sii edeöiii."

Ilm.

^{k. 3: 5.}

Dte ^eräästä Amerikalaisesta ^kirjeestä.

"Täällä Filadelfiassa ^ja lähiseudulla ^löytyy

"yhteinen saarnamiesten yhdistys juoppouden

hii-

Vittämiseksi"—"yhdistys, joka tahtoo wahingoittaa meidän etujamme ja loukata meidän kansallisia ^oi- keulsiamme"

—

niinkuin kapakoitsiat jawiinasaksat

owat ^rumenneet sitä nimittämään. Paras ^todis-

tus tämän yhdistyksen moimasta ja waikutuksesta

on

se,

että heti yhdistyksen Vuosikokouksen ^jälteen

Vllkijiuoma-saksat perustiwat yhtiön "jota tahtoo yhdistetyillä woimilla edistääwiina-tehtailsiain^etua

ja walwoa heidän kansallisia oikeuksiansa".

Ajatteleplls jos Suomen papit tekisimät

sa-

moin ja ryyhtyisiwitt yhteiseen

sotaan

^juoppoutta

wastaan jusnattaisiwat wäkijuoma-saksat ja knpa-

kottsiat samallaiseen pulaan, kuin täälläkin!, War-

maan Jumala siunaisi sellaisen ^{moimain yhdistyt'}

sen

^{jaloa asiaa marten. Täällä} Amerikassa ^{on to-}

ki jo päästy niin pitkälle, ett'ei yhtään saarnamies-

tii liiVllitll, jota käyttää Väkijuomia tai jossakin

muussa

suhteessa on cpasiweellincn." Näin ^pitkälle kirjeestä.

Kun olemme ottaneet ylliiolemat riivit leh-

teemme, niin sillä emme suinkaan ole

tahtoneet

loukata »uaamme armoisaa papiston, joka ylipää-

tänsä ^{on tunnettu} sangeu ilmeelliseksi. ^Olemme

main tahtoneet ^täten huomauttaa ^{siitä,kuinka}

suo-

miva olisi, että Siionienkin papisto yhdistetyillä woimilla ja suuremmalla innolla juopumuksen pa-

hetta kansassa iuastustaisi ^{ja siinä} suhteessa ^rak-

kaudesta kansaa»!, hywäii ja jaloaesimerkkiä^antaak-

sensa,

luopuisi pois miikijuomain tarpeettomasta

—

ehkäpä muutoin kohtuullisestakin

—

nautiuuosta.

Jos Kristuksen merellä lunastetut sielut^omatmeil- le, niinkuin uskollisille paimenille ainakin, kalliit;

jos ajattelemme kuinka kansa ^meidän kohtuullises-

takin juomisesta pahaa esimerkkiä ottain pahenee, niin eihän ole paljon, jos muutamia muutoin lu-

Vllllisia elämän nautintoja jätämme pois.

Keino

sekin

^{juoppoutta wastaan.}

Eräässä Nuotsiumaan lehdessä ^luetaan

seu-

raama hauska ^juttu:

Eräs Amerikalainen maanomistaja oli hywin

"miinaan menewä", niinkuin

sanotaan.

^Kerran

kuuli hän lookistansa huudon ja melun ja meni

katsontaan ^mikä siellä ^oli. Kuultuansa ^{että ilo oli} suurimmallausa ^ei hän ^{awannut owea, waan} sei- sattui ulkopuolelle ja kuuli, kuinka muutamat ^pie- netneekeri-pojat erinomaisella matkimis-taidollansä huivitttnxtt muita palmelioita näyttämällä miten

isäntä ^käyttäytyy ollessansa "piisissänsä". Hän^näki

omen lasista kuinka pojat hoipertelimat,lankesimat, mäiintelimiit silmiänsä ^{y. m. Tästä näöstä tuli} hän ⁿⁱⁱⁿ liikutetuksi ^että

hänestä

tuliraittiiu mies koko perheensä onneksi ^{ja iloksi.} Hän ^{häpesi että} hän juoppoutensa kautta oli antanut itsensä

ih-

misten pilkan ^ja iman esineeksi.

Lauselma.

Muuan muinaisaikllin kristitty sanoi, että nöyryys on ensimäinen, toinen ja kolmas armon tuntomerkki kristityllä.

loenfuuu Kirjapamo-ytztiön kirjapainossa 1881.