Paimen-ääniä Karjalasta N:o 0 1880 · DIGI

P Karjalasta.

N:o 0. Joensuussa ss ^p:nä Marraskuuta 1880.

Huoruus,

wiina ja

wiitewä

juoma

hulluksi saattawat. ^Hos.

^{4: 11.}

tiin tällainen lehti yhteisesti kustantaa ja jokai-

nen

lupasi ottaa osaa lehden toimitukseen. Toi- mittajaksi »valittiin allekirjoittaja. Tällainen

on tämän

lehden ^synty.

Mitä taas lehden tarkoitukseen ^{tulee, niin} mainitsee siitä toisen ^»vuotinen papistonkokoukses-

sa ^{täällä tehty pöytäkirja} seuraamaa: ^„tämä hen-

gellinen kansantajuinen lehti tulisi sisältämään

johtaman ^kappaleen jumaluusopilliselta alalta,

kertomuksia seurakuunista ^ja ulkomaalta, erittäin- kin lähetystoimen alalta". Marsinkin

^on

halum-

me tämäu

lehden kautta harjoittaa lähetystointa, nimittäin

n.

k. sisällistä täällä Karjalassa ja mastustaa kansassa mallitfemia paheita, joista erittäiu mainitsemme juopumukseu, haureuden, ki- rouksen, eläinrääkkäyksen, epärehellisyyden y.

m.

Opin riitoja tahdomme — ^jos suinkin mahdol-

lista — ^{karttaa ja käyttää yhdistetyt} heitot ^woi-

mamme

Jumalan nimessä sotiaksemme ^julkista mihollistll ^mastaan. Uutisia hengelliseltä alalta

seurakunnissamme soisimme ^{myös woiwamme}

^an-

taa ja sentähden kiitollisuudella julkaisemme so-

pimia kirjeitä maaseuduilta.

Jumala, jolta kaikkinainen hywä anto tu- lee, antakoon siunauksensa ^tällekin valmeliainsa heikolle yritykselle! — _N.

I. ^Laamanen.

Wllst«un»l»inlntoimittaja.

Tilaus-ilmoitus.

Tuleman muoden alusta ilmestyy täällä

Joensuussa hengellinen sanomalehti ^{nimellä „PlN-}

men-äänill"

tämän näyttöunmerou

kokoisena ^ja

näköisenä. Lehti

^tulee

ilmestymään kunkin kuu- kaudeu

1:nä

ja

15:sta

päimäua ja seu ^tilaus-

hinnat

^olvat

seuraalvat:

Joensuussa

^koko

^wuosikerta ....

^{1 m. 20 p.}

„ ^„

kotiin kannettuna 1

„

⁵⁰

„

„ _„

plioli

_„ wuosikerta

koliin kannettuna

. . . —

1

^„ „

⁸⁰

_— ^„

Postikonttuureissll,

koko

wuosikerta .

1

„

⁶²

^„

puoli

„ . . — ^„

⁹¹

^„

kaikkine postimaksuilleen.

Lehteä saadaan

^tilata

Joensuun Kirjakaupassa

ja allekirjoitetun tykönä

sekä Joensuun

^postikont-

torissa. Joka lehdelle hankkii

⁵ koko muoden ti- laajaa,

saa

^kuudennen

ilmaiseksi.

Tämän

lehden

^{synnystä ja}

tarkoituksesta

^mai-

nittakoon

tässä seuraamaa:

Kun Karjalan papisto m.

1879

kesällä ^ko-

koontui täällä sieluuhoitoou ^kuulumista asiois>

ta keskustelemaan,

tuli

silloin puheeksi yhtciseu kansllntajniseu sauomalehden hankkiminen, jota puuha yksimielisesti pidettiin sangen tarpeellisena.

Asia

^ei

^kuitenkaan silloin »vielä tullut lopulliseen päätökseen. Wiime kesäuä ^oli samallainen

^ko-

kous, ja nyt tehtiinkin asiassa

^päätös.

Päätet-

Myrkkyä! Myrkkyä!

Luulisipa ett'eiwät järjelliset ja siwistyneet

ihmiset Valmista ja tunge ihmisille ^myrkkyä!

Luulisipa, M'eiwät järjelliset ihmiset ^{osta ja juo}

myrkkyä! Niili lunlisi, — ^{sitä sopisi} järjellisil-

tä

»vaatia — ^{mntta eipä niin ole. Nyt myrk-}

kyä satoja tuhansia ^{kannuja keitetään, ja} ihmiset sitä lakkiwat niiukuiu

mettä.

Järjettömät luon- tokappaleet eiwät nauti terweydellensä »vahingolli-

sia ^{aineita; koetapas} heille ^{tarjota »viinaa ja}

^rom-

mia, tokkohan juomat? Eipä suinkaan, mutta ihminen, tuo jaloin luoduista kappaleista, elä-

män

Jumalan kuwa, hiin jnopi myrkkyä, miinaa ja rommia — ^näitä hitaasti ^{syöpiä myrkkymi-}

neita — juopi, juopuu, tulee mielettömäksi, sai-

rastaa, sclwenee ^{ja taas uudelleen juopi, juopuu}

ja

^elää

^pahemmin kuin sika! ^{Woi kuiuka} sun

tiata! Woi kuiuka kauhia kuitenkin synnin »val- ta ihmisessä ^on! Islamiini! ^{Olet kai nähnyt}

juopuneen: ajattelepas ^tuota kauhmta ^näköä:

^näet

ihmiseu jolta »viiua tai rommi

ou

Vienyt mielen, järjen ja toimen,

näet

ihmisen, joka ci ole ih-

minen eitä eläin, sillä ^juopmmt

^on

liian alentu- nut Voidaksensa olla lncttn eläintenkään pariin!

Mille tuutuu sinusta ^{tuo uiikö? Eikö} kauhistu-

ta; »varmaa»», jos inhimilliset tunteesi ^eiwät

^ole

mielii synnin ja jumalattomuuden kautta tylsy- neet, kadonneet! Siluiiitiiäupäs, mitä »viiua wasi kuttua ! Meuuääupäs esimerkiksi markkinoille: tuol-

la

kulkee

inuuau

mies, katu ^käy kaidaksi, jalat lyö ristiä, häu ^{huutaa, kiljuu ja} kiroo! Tuolla

_nä-

kyy kaksi, jotka riitelclvät ^ja

^tappelemat

; tuolla

sai

^{»uiman punkon}

^haawan, hän ^{huutaa, poliisi}

joutuu wiilim, miehet ^korjataan »vankilaan, jos-

sa

^aamulla

selwittyimsii itkien ja umrehtieu ^»uai-

keroiwllt ouucttoumuteusa ^yli! Tuossa ^ajaa

^muu-

au

piiityuyt kauuiilla, siiwolla ja »virkulla hnvoi-

sella, huutaa ja ärjyy ja suomii elukka-raukkaa piiskalla minkä cuimmiiu ennättää! Tnossc» ^ajaa

muuan hywin laihalla ^ja huouolla ^{kouitla ja piek-} sää ^tuota onuetouta eläintä, joka kokee rientää minkä uupuneilla »voimillaan suinkin ^jaksaa! hui

kuiuka kcmhiatc»! Mennäänpäs »viiuapuotiiu. Tääl- lä horjuu joukko »vimmatulta ojeuuelleu »viina-

saksalle yhdellä kädellä markkaa toisella ^putelia, huutaen ^{rommia, miinaa} — perkelettä! Wiiua-

saksa myhäilee tyytywiiisesti ja »vetelee rahoja

laatikkoonsa! ^Käypäs kapakkaan! Mikä näkö

tääl-

lä?! Joukko euiiuuniu tai »vähemmin ^hulluja s>

hisee, porisee, kiroo, riitelee, nauraa, rähisee, ^rais- kaa, huutaa — ^ja »vieläpä tappeleetm!

Se ou

elämittä — ja mikä kummallisempi ou, siellä ^myös nähdään „herroja", „siwistyneitä", kaupungista ja maalta samallaifessa ^{touhussa! Waan käydiiiin-}

Piis ^lnyös juomarin kotoa silmäämässä. ^Täällä

telmiiä mies päissään, öiseltä juomaretkeltä tul- tuaan, kiljuu, törästiiii, tiroo, riitelee, jopa ajaa

»vaimousa ^ja lapseusa yön selkään, uhaten ^{ja lyö-}

den heitä! Woi kurjuutta, »voi Viheliäisyyttä!

Ihmiset niin menettelewät! Waan katsos ^noi-

ta järjettömiä luontokappaleita! Kuiuka tasaista, hiljaista ja toimellista

ou

heidäu menonsa! ^Oi

ystiiwiit! Niin »viinan myrkky »vaikuttaa; kuka taitaa luetella kaiken seu

^{äärettömän}

^wahingon,

jonka wlikewiit juomat matkaan saattawat,

^ilman

liioin mitäkälln wastaawctta hyötyä! Älkää ys-

tiiwiit

olko osalliset tuollaisen turmelukseu ^Vaikut- tamisessa! Kirotkaa Viinan ja rommin käytän- tö! Huutakaa ^yhdestä suusta: „myrttl)li, ^myrk- tyä, helwetin ^myrttyä, emme ^osta, emme ^juo — Jumalan nimessä tahdomme käydä levpymätöu- tii sotaa miinaa wastaan"!

Ia te anuoisat ^»viinan »valmistajat ja ^myy- jät! Miukiilainrii

ou

teidän omatmttoune? Kuin-

ka

sallii se teidän tuollaista kurjaa elinkeinoa har-

joittaa? Ajatelkaa löidenne hedelmiä! ^Elinkei-

nonne

ei tuota maalle hyötyä,

Vaan

turmiota ja kurjuutta; te myrkytätte kansan; suuri osa seu

ivihcliäisyydestii

on

kirjoitettcNva tcidiin ^tiliinne,

ja ottaat ^MaMat siitä, ^että tilinteko toimestanne ou kerran ^tulema teille raskaaksi; ^eipä Herra ^tur- haan sano: ^{„W°i sinua, joka} lähimäiselles ^pa- net sisälle, sekoitat siihen ^{sinun julmuutesi ja} MwUtat hlilltii" ^(Hab.

^2:

^{15). Kyllähän tie-}

dän, etfeimat teidän laatuisenne miehet ^Juma-

lasta

paljon pidä, mutta luulisipa kuitenkin

teis-

säkin — simistyneitä

^k,m

kniteukin olette — siksi

löytymän tawaliistll ihmisyyden tuntoa, jopa kuu»

niantin ^{tuntoa, etfette} saattaisi ^{tieten ja} tahtoen

olla noin hirmuisen turmion edesnuttajiua! Waan

— ^{Jumala paratkoon se}

^on

^{yleisesti tunnet-}

tu, että

rahan-himo ^häwittää melkein kaikki ^hy-

wät

tunteet ihmisestä.

Myrkkyä

on

rommi ja »viina, ^ystiiwiit, —

myrkkyä! Älkää Valmistako, ja siuä ^Suomen kausalaiuen älä osta, äläkä juo. Kuu tulet »vii- uapuodm ohitse, niin sano: ^„tuossa

^ou

^myrkyn

kauppa", kuu

näet

jonkun hnmalaisen ^niiu sano:

„tuo

^on

juonut myrkkyä", kun

^näet

»viina-polt- timon, niin sano: ^{„tnossa keitetään helwetin}

myrkkyä"!

Olemme waklmtetut,

^että

kaikki tunnolliset

sielun paimenet yhtymät kanssamme näihin

^wa-

roitussauoihin ^{ja toiwowat}

^{että nämät}

sanat ^sy-

mältii

tunkisilvllt kausau sydämlln, johon Herra

Jumala

^antakoon

armollisen ^apunsa!

Wähäisen martyri-kirkon histo-

riasta.

Jos

^joku

tahtoo ^minun

perässäni tulla,

hän kieltäköön itsensä

ja ottakoon

ristinsä

^jn

scnrat-

toon

Minna. (Math. 16: 27). Kun WapahMja oli opetuslapsillensa puhuuut

kärsimisestänsä

ja kuo-

lemastansa,

jollaisesta puheesta

Pietari ^tyhmässä

kiiwlludessaau sanoi „ar,nahda itseiis; Herra

^älköön

sinulle se

tapahtuko! josta

Herra ^taas hiiutä

^kowasti

nuhteli sanoen: ^„menc

^pois

^»uinun

^lylöäni

saatana:

sinä

^olet

minulle

pahennukseksi, ett'cs ymmärrä

niitä

jotta

Jumalan

owctt,

silloin Jesus sanoi

^opetuslap-

sillensa

^:

Jos

^jotu

tahtoo ^minun

^perässäni

tnlla, hän tieltätöon itscusa

^ja

ottakoon ristinsä

^ja

seuratkoon

miuua.

Me tiedämme Vapahtajamme

kauheain

waiwcsin ^jll

kärsimisten

^jll katkeran kuoleman kuut- M Vaeltaneen tämän maailman läpi

takasin ^tun- nianwaltakulttallnsa. Tosin

^ei

Hänen kiirsimisten- sii f

^uiiruus ja katkeruus ole

werrattawa

syntisten

ihmisten kärsimiseen, sillä

^koko

ihmissukukunnan

syntikuorma oli

Hänen niskoillansa

^ja

Hänen hen-

gellinenkin

kärsimisensä

oli Verraton, joka

saattoi Hänen Getsemancssa merta hikoilemaan, mutta Välttämättömäksi sanoo Hän

^{myös meille}

itsemme kieltämisen

^{ja ristin}

kantamisen,

päästäksemme

Hä-

nen

perästänsä, se

on päästäksemme kunnian Val- takuntaa».

—

^Elämän

kohtalot ^omat

täällä moninai-

set. Pintapnolin katsoen

^näyttämät

toiset onnellisil-

ta,

toiset onnettomilta

ja niitäkin on paljo, jotta ei- mät näytä

onnellisilta,

eimättii

onnettomilta. Mutta

jos

tahdomme miihiiittin

symemmiiltä tuunustella

ihmiselämää,

on jokaisella oma

ristinsä

^kannetta-

mana. Ei kukaan Vältä elämiin suruja ja mur-

heita. Jos

kuka ei wielä

tunne

synnin

surua,

ei

tunne

syuniu kuorman

raskautta,

eikä

hänellä

^wielä

ole mitään

koettelemuksia,

tekee

hän usein

^muutoiu

itse itsensä onnettomaksi. Hän hakee tosin

^onnel-

lisuutta, mutta

sydämen tyytywiiisyys ei

tahdo

^olla

pysyivisistii,

rauha

^pakenee

hänen

polvestansa,

sem-

moisia

elämiin

kohtaloita ^sattuu,

jotka aina mie- ivitt

hiiucltii

luulotellun

onnellisuuteusa. Toiset

näyttämät taas elämiin komat

kohtalot

^syösneen

auttamattomaan onnettomuuteen

täällä maailmas-

sa. Tosin sanoo sananlasku:

„jokainen on oman

onnensa

seppä", maan ei

se

^{todella niin ole. Luo-}

tettawllmpi ou

se sanaulaskn,

^jota

sanoo: ^„luma-

lalla omat onnen ohjat."

Tosin

^moi

ihminen

^M-

hallansnisin

^syöstä

itsensä

onnettomuuteen,

mutta

eimiit

omat

moimat riitä

ulkonaisenkaali

^elämän

onueu

saamuttamiseen.

^Snurinkin

ahkeruus

^{ja re-}

hellisyys

liähdiiäu usein

oleman nälkään näänty-

mässä,

kun laiskuus ja

simeettömyys

ja epärehel- lisyys nauttii ylöllisesti onnen

hedelmiä. Jos

^ku-

ka

tahtoo

tarkoin tuttia kysymystä:

„mitsi Jumala antna

waiwan ja

uastoinkähiuiseu kohdata hurskai- takin",

lukekoon ja miettiköön tarkoin

kertomuksen hurskaasta Jobista.—

^Meidän

tulisi

aina tyytymiii- syydellii ja

kiitollisuudella ottaa wastaan kaikki,

mitä

Jumala

^{suopi. Mutta}

sitä

^{emme opi}

oikein,

ennenkuin opimme oikein

itsemme kieltämään,

en-

nenkuin

itsetkiiisyys on

meissä perinpohjin murtu-

nut

^ja todellinen nöyryys päässyt ylpeyden sijaan, l Sitte masta woimme tyytywäisyydellä kantaa ris- tiämme ja

seurata

Wapahtajaa!

—

^{Waikka me}

kannamme kristityn

nimeä,

ontyytymättömyyskui- tenkin niin

yleinen meissä,

että yhä

tahdomme meisata watttus-mirsiii. Ia

kuu meiltä tyytymiii- syyttii puuttuu, niin mitä

uskaliaisuutta

^meillä

silloin

on? Wähäpätöisimmiitkin maailman

seikat

annamme

usein

estää

itseämme tunnustamasta Kristusta,

johon meidän aina pitäisi uskaltaa.

Mitä

omat

nykyajan

kristillisen

maailman ulkonai-

set

maiivllt, mainot ja

kärsimiset Kristuksen

^nimen

tähden

ja kuitenkin

usein

^hiipeemitt

ihmiset Häntä

tunnustaa! Kristinoppi on

ulkouaisestitin simistii-

nyt maailmaa

sen ^merran,

ettei kristityissä

maissa

ole

ulkonaisesta

ivaimasta pelkoa,

henkemme

^{ei tule}

kysymykseenkään Kristuksen

^nimen

tähden. ^Mutta

minkälainen on

se

kristillisyys, joka maan

wiihiii-

sen

pilkan ja ylenkatseen

tähden

^häpeää

^tunnustaa

Kristusta ja puhua

Hänestä!

Kun kristinusko

nyt

on waltion uskona ja

tuottaa

meille

moninaisia elämän-

etuja,niin mielellämme

tahdomme ^olla, marsinkin

^ni-

meltä kristityttä, maan

mitenhän olisi

kristillisyytem- me

kanssa,

jos meidän täytyisi

sentähden kärsiä

^mielii

ulkonaista mainoa ja

kärsimistä,

jospa meitä

sen-

tähden

kuolemaau waadtttaisii»! Warmaan mo- nelta puuttuisi uskallusta. Mutta ei niinaina ole

ollnt. Oli muinoin

aika,

jolloin myös

hallitus

ja waltio

ivainosi

kristityttä kaikella

kauheammalla

^ta-

walla. Mutta kristityiltä ei puuttunut uskallusta.

He

luottamat lujasti

Kristuksen sanoihin:

^„juka

henkensä hutnttall ^{minun tähteni,} hän

^löytää

se».

(Math.

16: 25).

Kristuksen

syntymisen,

karsimisen

ja kuuleman aikana ja muutamia muosisatoja aina edelleen kuului melkeen toko

silloin ^tunnettu

^maail-

ma

suureen

^Roman

maltakuntaan,

jossa ^tapain turmio oli juuri niinä aikoina päässyt torkeim- malleen.

Romalaisilla

oli oma pakanallinen

us- kontonsa

^ja

heidän

¹²

lakitaulussausa

oli kaikel- lainen mieras uskonto komasti kielletty. Valtiol-

lisista

^syistä

saitvllt

^kuitenkin

useat

moitetut kan-

sat

pitää oman pakanallisen

uskontonsa,

mutta lsiis- tin-uskolle ei

sallittu sitä

oikeutta. Kun kristin- usko alkoi niin nopeasti lemetii joka paikkaan,

nousi sanomaton kauhu ^{sitä wastaan.} Inhoitta-

will

walhettll

lewitettiin kristityistä.

Heitä ^syytet-

lettiin

esim.

^että

he kokouksissaan

tetiwiit julmia

rikoksia,

tenrastimat ^tapsia,

soimat ihmisten tlhllä

j. n. e.

Ensimäinen

julkinen waino

kristityltä wastaan

tapahtui Nero

keisarin ^aikana

⁶⁴

^j.

^Kr.

Hurjuudessaan sytytti

keisari itse

pääkaupunkinsa palamaan

woidaksensa,

^pnettunanäyttelijä-pukuun, lukien

runosiikeitä muinoisen

^Trojnn

hänsittiimi- sestä,

linnastaan

ihailla

tuollaista näkyä. Kris- tityttä rumettiin luulemaan syyllisiisi

tuohon

hirmutyöhön. Neron

itsensä

^{armellaan johta-}

neen epäluulon

kristittyihin.

Tästiitos rumettiin

kauheasti

mainoomaau kristityttä.

Heitä

^käärittiin

petojen

nahkoihin

^ja

heitettiin ^koirien

^raadelta-

mikssi, leuan

alle

asetettiin

paalu, jotta pää nisin pysyisi pystyssä,

sitte sioitettiin heitä

Neron puis-

toihin

ja sytytettiin palamaan. Näin

kauhiam-

malla tawalla kidutettiin

kristityttä.

Näinä aikoi- na

kärsimät

^{myös apostolit}

Paawali

^ja

^Pietari

martyri-kuoleman. Myöskin muiden Roman

kei- sarien hllllttusaikoiua

^mainottiin

hirmuisella

^tawalla

kristityttä. Kristittyin waino laajeni pääkaupun- gista myös »nuuanne Roman

alusmaihin.

^Erin-

omattain mainottiin kristityttä Markus Aurelion aikana (161-180)

Wiihiissä Aasiassa

ja Gallias-

sa,

nykyisessä

Rllnskanmaassa.

Silloin tuo mai- nio kristinopin opettaja ja puolustaja

lustinus

Martyri mestattiin

Roinassa

^{166 j. Kr. ja}

har-

maapäii piispa Polytarpys romiolla poltettiinWii-

hiissä Aasiassa

^Smyrnan kaupungissa. Wielä kau-

heammasti raiwosi

^waino

Galliassa

Lyonissa ja

Viennassa.

TamallisM oli että kristityttä pilkat- tiin ja rääkättiin kaduilla. 90 ivuoden

wanha

piispa

Pothinus

^kuoli

wankeudessn rääkkäämisestä.

Erästä nuorta naisorjan nimeltä Blaoina, ^rää- kättiin

kauheammalla

^tawalla.

Hän

pantiin kuu- malle rautatnolille ja

heitettiin

^petojen

^eteen. Hän kärsi

kaikki waiwat

sanomattomalla

kärsimiillisyy-

della aina

lausuen: ^„minä

olen kristitty, kristityt eiwät tee

mitään

pahaa." Wiimein käärittiin

hän

Verkkoon ja nakattiin pedolle, joka puri

hänen

^kuo-

liaksi.

Monta muuta

hirmuista ^esimerkkiä moisim-

me mainita

muinoisista

kristittyin mainoista. Ol- koon tällä kertaa näistä kylliksi. Ajatelkaamme,

millaisella uskalluksella

^ja

luottamuksella

^kristityt

muinoin pysyimät

mahmoina

loppuun asti,

saa-

dalsensll

elämän ruunun. Ajatelkaamme omaa kris- tillisyyttämme.

loensnuuKirjapaino-yhtiön kirjapainossa 1880.