Paimen-ääniä Karjalasta N:o 12 1881 · DIGI

MMNMM Karjalasta.

N:o 12. ^{Joensuussa 55} p:ns Kesäkuuta. ^1881.

„ÄlkäB antlllo

laittajalle

sina."

^{Eph. 4: 27.}

(Lähetetty.)

Jumalan sankari.

(Jatkoa lltteen nmnerooi!.)

Ehkä

^oli

alakuloisuus Timoteutseu ^sielussa,

kyynelet

hänen

^{poissa ja}

kahleissa

olemasta opet- tajastansa, estäneet

hänen toimituksensa

^{ja paina-}

neet hauen

syukkä-mielisyyteen, ja nun

—

^muis-

tuttaeu hiiutä

kaikista niistä

toiweista,

^joissa

hän Vihittiin toimeensa —

^pitkittää

^{Paawali sen syyn}

tähden ^w.

^6—12.

Sen jälestii tulee

hän

jälleen muistutuk-

seensa ^:

"Terlveellisieu

^oppien

esimerkiksi ^ota sinä

^ne,

luin minulta kuulit

uskossa

^ja

siinä rakkaudessa

kun on

Kristuksessa lesuksessa.

^{Säilytä tämä}

^us-

kottu,

ihaua

hyivyys Pyhän Heugen

kautta,

^joka

meissä asuu".

Sitte puhuu

hiin simumennen

^niistä

surulli- sista ^asioista,

^{joita jo}

mainitsimme,

että ^kaikki käännetyt oliwllt paenneet

hänestä.

"Niili

lvahmista itses ^sentähden,

^poikani,

sii-

nä

armossa,

joka on

Kristuksessa lesuksessa,

ja niitä, kun olet miuulta kuullut monen todistajan

kautta, selitä se

luotettamille

miehille,

jotka ^myös

omat kelmollisia ^toisia

opettamaan. Ota

osaa

^nu-

nun

kärsimiseeni

uuukum oikea

Kristuksen lesuk-

seu sotamies".

Näin

tahtoo hän herttaisesti

^{muistuttaa Ti-}

moteusta, että lisääutyii

uuraudessa

ja pelkäämät- tä työtä

tehdä

kristillisyydessä, ja että

hän huo- maisi

^mitä

hiin

^tarkvttaa

lisää Paawali

^»vielä:

"muista mitä minä

sauou, sillä Herra

^on

^antama sinulle

^ymmärrystä

kaikessa". ^Oman kärsimisensä

esimerkillä

^muistuttaa

^hiiu,

^että ewangeliumi run-

saasti

^»voi

^antaa

Voimaa ja kiirsiivällisyyttii.

"Ajattele

lesusta

^{Kristusta 2: 7—13.}

"Jos

^»ue

hänen kalissansa ^kuolemme,

Niiu »ue myös

hiiuen kanssansa ^elämme;

Jos

^»ne

kanssa ^kärsimme,

^{me myös}

hänen

^kans-

sansa hallitsemme.

loS

^me

hauet ^kiellämme, hän

^myös meidät kieltää.

Jos

^{me olemme}

uskottomat, hän

^o»»

uskollinen.

Sillä ei

hän

^moi

itsiäiin

kieltää."

"Muistuta tämä

heille" —

^{ja tästä wiirsystii}

alkaen luivuu loppuun asti puhuu

hiin ^taas

^»vää-

ristä opettajista, jottteuka keskellä Timoteus työs-

kenteli,

ja joista

hiin

^jo

ensimiiisessä

kirjeessään oli Varoittanut

hauta,

ja

nyt

käskee

hän häntä Herran edessä heitä

»vakuuttamaan

etteimätsanankuu-

liain

turmioksi sodi "simoilla",

koska

se

^on

ihan

hyödytöntä.

"Ahkeroitse

^{näyttäytyä}

Herralle

^koe-

tukseksi, uuhteettomaksi

työntekiiikfi, joka oikein ja- kaa totuudeu

sanaa". _Hauen

pitää Välttää

ihmis- ten

hengetöntä kielenpaukutusta,

semmoisten

^knin

Hymenens ja

Filetus,

jotka yhä

llsääntyiiviit

ju-

malattomuudessa

ja ivilliopissii, jotka telsimät ylös-

»ousemiseu

^{yhdeksi ja}

samaksi

heugelliseu Vapaut-

tamiseu kanssa

^synnin

kuolemasta,

eimiitkii myön- täneet

muuta

ylösnousemista löytyiviiu.

Turha

^on

tämä

kuiteutu», sillä Jumalan wahwa ^perustus

^py-

syy sittekin

^ja

sitte

^{on tämä}

kaksmkertaiueu

^päälle-

kirjoitus:

"Herra ^tuntee omansa"

ja "jokainen, jo- ka

huutaa Kristuksen

^nimeä

^a,wukseen,

^menköön

pois jumalattomuudesta". Kuitenkaan ei piim kum-

mastella,

että

tämmöisiä

»villioppia

syntyy

_niiky-

Viiisessii kirkossa.

^{Se on}

^ikininknin sunri ^huone,

jossa o»

astioita ^puusta

^ja

sametzta Dii

^kullasta!

^ivärsy»,

joka ikäänkuin

sattnmalta

^on

siihen

^tul-

etta

hoplasta, ja niin _hywin

kunniattomaan

kili»

kuunkilliseeu ^{tarpeesen. Mitä} itfttullakin silloin

on tekeminen,

on,

että pitää

itsensä

^laittona

huo-

noista ja kelmottomista astioista ja pyrkiä olla

"astia

kunniaan,

pyhitetty ja hyödyllinen

isiumiil' le, walmis kaikkeen

hywiiän tekoon".

Timoteuksen

pitää

sentähden

"paeta" nuoruuden

halut

^{ja yh-}

dessä

kaikkein niitten

kanssa,

jotka puhtaalla

sy-

dämellä

huutamat ^Herraa,

^nondattaa

Vanhurs- kautta,

uskoa

rakkautta, rohkea,

^eikä

hänellä

^pidä

olla mitään tekemistä joutawilla,keliuottomilla tiis-

to-kysymyksillä,

jotka ainoastaan synnyttämät rii- toja, sopimattomat

Herran vnlmclialle,

jouka pitää olla

rauhallisen, kärsimällisen

ja laupiaan, jonka tarkoitus pitäisi

olla,

että kaikella

rauhamielisyy-

dellä muistuttaa Vastustajia,

toiwossa

^että

Juma- la tahtoo ^antaa heille

parannusta, että

tulisiwat

totuuden

täydelliseen

tietoon ja

heräisiwiit

^mietin-

töön perkeleen paulasta, jouka orjat ennen oiva!

olleet

—

^teleinään

lumalau tahtoa.

Kolmannessa lumussa

^pitkittää

hän

^puheensa

näistä pahoista opettajista ja

heidän kehittymises-

tään

tulemaisissa

ajoissa. Kolkon

surullisen

^kumael-

man

siitä, miksi ihmiset silloin

tulemat itselkäisyydes-

siiiin, ahneudessaan, ylpeydessä,

liittämättömyydes-

sii, armottomuudessa,

petollisuudessa,soaistutJuma- lan

kieltämisessä

^ja

inurtumattomissa haluissaan

ja

humeissaan. Hän ^käskee Timoteuksen

^pysymään

kaulana kaikesta tästä ja Varustautua Vastaan-

ottamaan

»vainoa ja olla

Vastakohtana

näillä pet- täjillä ja petetyillä, uskollinen

raamatuille,

jotka woiwat

tehdä hänen ivarmalsi

autuudesta uskon lautta

lesukseen Kristulseeu.

Neljäs

luku sisältää

^jälleen

»nuistutuksia

^Ti-

moteukselta

^olla

^uuras

^{ja kiimas}

Kristuksen

^työssä.

Mutta

sinä,

ole -4: I—B.

Nämät omatkin

Paawalin Viimeiset sanat.

Lisaksi

^on

sitte

personallisia tietoja ja

harras

^pyyn-

tö

Tilnoteulselle

^että

hän

tulis pian. Sen

jälestä ilinoitnlsia

^minne

hänen seuralaisensa ^omat lähte-

neet.

Tylilys on lähtenyt

Efesoon ollakseen siellä Timoteuksen siassa.

Timoteus olkaan Varoillaan seppä

Alexcmteria

^{wastaan, joka niin paljon pa-}

haa

on »natkaai»

saattanut Paawalille.

^Wielä

^ter-

ran:_tulee

_seu "ahkeroitse

_{jälestä on}tulla ennen talmea"

_{ehkä myöhäistä. "Herra} —

^jos_Kris-

^hän

tus olkoon

henkes kanssa.

Armo olkoon teille".

Minä olen

^syystä jättänyt

mainitsematta

¹³

lut.

"Ksslas

tulet,

niin ota

»inkanas

päällys- nuttN, jonka

miuil

jätin

Troassa

Karpuksen luo-

na,

ja kitjat ja

erittäin

paperi-kiiäryt." Mitä ma-

toa

^eikö täms »värssy lewitä wainotuu apostolin Viimeisteli

surullisten

päimäin yli! Nä»nät tama-

rat — ehkä ^kaikki,

mitä Apostoli moi

kutsua

^omak-

sensa

^täällä

maailmassa —

olimat jääneet Kar- puksen

luo, silloiu

^kun

hiin

yhtäkkiä Vangittiin.

Wanli,

joka armottomilta Vartioiltaan

sahataan paikasta

paiklaan, ei ennätä paljo pitää

hnolta

^ta-

waroistäan. Mutta

nyt

on apostolilla jälleen ko-

ti,

maikka

se

^onkin

Vankihuone

^ja

hiin

tuntee, että tämä ou olewatsi

hauen kotinsa

^koko

hänen

^elon-

ajakseeu. Talwi lähestyy ja talwi

romalaisessa wankihnoneessa,

jota ei milloinkaan

lämmitetä,

on hywin kylmä,

sen ^tuutee hän kokemuksesta. Hiin haluaa saada takasin

paksuu päällysulitttiusll.

Ehkä

oli

Paawali itse

^kutonut

sen kotiseutunsa ^mustas-

ta Miu Villasta.

Ia

epäilemättä

— ^{sillä hän}

^oli

köyhä mies

_net

kerrat oli liipikaStunut

—

^oli

^{se wanha kumvvaui,} Aasian

rajusateissa,^{joka mo-}

tomuiseksi

^tullut

romalllisilla maanteillä,

ja

tahra- tuksi suolawedeltä haaksirikossa,

kun koillis-tuulet

vammat

Adrian meren aallot

»vaahtoomaan. Ehkä hän ^makasi sen

lämpimässä suojassa Frygia» kyl-

missä

ylänkömaissa tuikkiman

tiihtitaiivaan ^alla,

taikka peitti

sillä haawoitetut, wiirisewät

^jäsenensä

!

^Filippin

»vankiluolllssa.

^{Se ei ole}

suuresta

^ar-

mosta; mntta nyt,

kun

Vanhuus,

Väristen kyl- mästä, istuu kylmässä

luolassa kiivilattialla

Tul- lianlunin

liilnassll

ja talwi-yöt lähestyivät, tulee

hänen mieleensä wanha

päällysnuttu Karpuksen ty- könä ja

hän

^pyytää

Timoteuksen ^tuomaan sen

^mu-

kanaan "Tno mnkanas nutun, jonka jätin Troms-

sa

Karpulselle"!

"Ia

^kirjat

^»nutta

erittäin paperi-

lääryt".

Kirjat,

moniat, mutta wanhat

^ystäwät,

siitä

woimme olla makuutetut.

Ehkä hän

^oli

^os- tanut

ne

ollessaan

oppilaana Gamalielin

koulussa Jerusalemissa,

tai joku rikkaampi oli ne

hänelle

lahjoittanut.

Ia

paperi-kääryt

— ^semmoista

^pak-

sua

Nllhkapaperia mitä ue

sisiiltiwiit? Ehkä

^oli»

ivat ne

Esaian,

psalmein ja pienten profetain kal- liit

lehdet,

jotka

isä

tai äiti olimat

antaneet hä- nelle,

lahjana

nmmaisina onnellisina

^pinwi-

nii, jolloin

hän,

ei ollenkaan

amvistaen,

mitä

hä-

nelle piti tapahtuman, poikana

iloisena ^leikki

^Van-

hassa rakkaassa kodissaan Tarsossa?!

Kolkot

ja pitkät

owat

piiimät

—

^{kolkommat l} kysymyksiä ei

mieliltään ole Toimitukselle ^ainoata»

ja

pitemmät »vielä illat

— romalaisessa maukihuo- neessa,

ja

siitä

tulee oikein sydiimelliueu ilo

wielä

lerrau lukea knillka Tamid ja

Esaia

symissä mur-

heissaan

oppimat, mitä

hiin

oli oppiuut:

kärsimään

ja olemaan

wahwa kärsimisessä.

Ne maimat le- ivittää

mähän

liewitystii,

»vähiin

helpotusta näitten wiimeistei»,

surullisten

^vaiiviiiu

^kankian,

ivaiivaloi-

sen

elämiin yli.

Ehkä

^tuumi

^hiin,

^että

hen tah- toisi

lahjoittaa ne jiiähywäis lahjaksi

Timotenksel-

le tai

hellälle ^Lnkalle,

^että

heidän uskolliset

^sydiim-

mensa muistnisiivat hiiutä,

kun elämiin wirta

jäl-

lee»i Hiljaan juoksee nimettömiin

haudan

^{yli! Se}

olis

samaten

^kun

sen lammasnahka

^nutuu

^kaussa,

jouka erakko Antonius Vuosisatoja myöhemmin tes-

tamenttasi

arkkipiispa

Atanasiukselle — Vähäinen lahja, mutta kaikki,

mitä

hänellä

^{oli. Mikä köyhä}

luettelo pyhän

miehen

taiuaroista! Kaikki ei edes

sadas osa siitä

^armosta, mitä kujeilta kujeistaan saapi markkinoilla tai

teaterissa!

^Mntta

^olisiko hän tahtonut Vaihtaa

^{nämät Agrippan}

hohtoki-

iviin tai Verrattoman

mahtaman keisari

^Neron

purppuriiu?

Ei, hän

on ylen tyytyiviiiuen.

Hä-

ueu

sielunsa

^{on iloinen}

Jumalassa. Jos hänellä

ou nuttu, jossa

hän

moi lämmitellä ja kirjat ja paperi kiiiiryt joista

hän

woi lukea ja wirwoitella

itseini»

ja jos euueu kaikkia TimoteuS

tahtoo

^tulla

hauen

^tykönsä

^silloin

^{on elämä}

^matanut hänen

ylitsensä

»viimeiset

^piiuviin

säteensä

ja pienemmis-

sä asioissa

niinhylvin kuiu

korkeimmissa tahtoo hiin kiitollisuudella

^ja

— innollisuudella

^odottaa

hä-

nen »viimeisten sydän-meripisarainfa

edeskanta-

mista jilomailhriksi, niiden weren-pisarain, joittenka

ruilslls,

waltawa mirta pitkinä

wuosina

^{oli Vuo-}

tanut

Vapaehtoiseksi

uhriksi Herran

^alttarilla

(Fil.

_2: 17) (latk.)

Karjalan pappein kokous w. H.BBI.

Niinkuin jo wiimme

numerossa mainitsimme,

päätti Karjalan papisto miimme

kesänä

^pidetyssä

kokouksessa

^{kokoontua tänne}

loeusuuhuu ^ensi Hei-

näkuun 6 p. Viettämään liihetysjuhlaa M ^keskus- telemaan uskonoppiin ja

sielunhoitoon

^kuulumista

kysymyksistä.

Silloin

lausuttiin

^myös

se

^ajatus,

että

olisi ^suotawa,

jos kansakoulmwvettajat myös- kin

kokoontuisiivllt samaan ^aikaan,

^{että papisto}

saisi tilaisuuden keskustelkoon heidänkin kanssa ^asioista,

jotta kuuluivat yhteiselle työalalle.

Keskusteltawia

kaan

tullut. ^Vaikka

niiden piti

saapuman

jo ennen 15 p. Toukokuuta. Tuskimpa

lienee armoisalla

papistolla enä »nitään

leskusteltalvaakaan! Osoit-

taapa tuo

seutähden

mitä ikämiutä

todellisen han rastuksen

puutetta! Kuinka käynee,

saa nähdä!

Juhlan

^ja

kokouksen

ohjelmasta emme nytkään moi mitään

ilmoittaa,

kun emme

asiauomaiselta

^ole

saa-

neet

mitään tietoja.

Jos

^kuitenkin

kokouksesta

^mitään

^tulee,

ⁿⁱⁱⁿ

pyydämme me puolestamme

esittää leslusteltawilsi seuraamat

kysymykset.

Iyiväskyliissä pldettäwiissä kansakoulunopet- tlljciin

kokouksessa keskuSteltawiksi

^owat

^muutamat

kristillisyyttä

harrastamat kansakouluovettajat esit-

täneet uinuu

muassa seuraamat

kysymykset, joista

toilvoisimme

^{myös meidän}

kokouksessamme

^keskus-

teltawan:

1. Miten opettaja

woisi

^Vaikuttaa

kolihar- tautta sekä ^eläwiiii

^julnalnn

sanan

Viljelemistä

kaiisassa?

2. Eikö opettajan etupäässä tule nöyrällä, wakawalla ja

hurskaalla

^elämällä

osottaida itse

^ole-

mansa Jumalan

Vllltakuuuau elämä jäsen?

3. Mitkä paheet yleisimmin opettajissa

esiin-

tymät

Jumalan

ivultatuunau lunuian

haittana,

ja miten ne

olisiwat

poistettawat?

4. Mitä

olisi

kaikkein yhteisesti

tehtiimä ^rait-

tiuden ja yleisen siiueellisyyde»

edistämiseksi?

Nämät kysymykset

soiuitettakoot meihin

^pap-

peihin meidän

kokouksessa

uiinkuiu tansakouluopct- tajat

sowittawat

^ue

itseensä heidän kokouksessaan.

5. Mitä papisto ajattelee noista n. l. Viat- tomista

huiveista

korttipelistä,

tanssista

^{y. m.}

s.?

6. Minkä merkityksen papisto

antaa

pyhi- tykselle autuudeu

suhteen?

7. Mitä o» papiston

tehtiimä

^että

^{tuo „hih-} hulilaisuudeu"

^niinellä

^tuunettu

hengellinen liike

tulisi ^ohjatuksi

^oikiaan

^suuntaan,

^{niin että}

siinä

löytymii

hywä

ei

tulisi

^estetyksi,

^mutta

^{että myös}

sen

^pahat

^puolet aikanansa saataisiin

^{estymään le-}

wiiimästii?

8.

Olisiko

^{sopimaa, että} papisto maalla

mat- kustaisi

^kylissä

Illan sanaa ^kansalle

^puhumassa?

Kiwet wirrassa.

„Woi,

moi,

luinla

elämä

kuitenkin

on

ras-

kasta"! ajatteli eräs tyttö

—

^nimeltä

Martha,

^kun

hän

^kantaen

maitoruulluausa

kotiin kulti pienen puron yli;

„ei

»nilloinkaan

muuta

kuin työtä, työ- tä,

—

^{työtä »vaan}

^aamusta

^iltaan.

^Tuolla

^{ou en-}

siksi

äiti-raukkani niin

kihti-taudilta

waiwattuna, ett'ei

hän ^edes

^omin

»voiniinsa

^{pääse istumaan,}

niin että

kaikki

työ ja waiwa on minun niskoilla- ni. Aiivan

tässä

minä tyttö-raukka tulen

hulluksi,

kun en

saa ^nuttua

^{yhtiiiiu yötä}

^lemossa

^{tuolta pie-}

neltä lapselta, joka alinomaa

herää

^itkemään,

—

ja

sen lisäksi ^tee sitte

^{työtä piinvät} päästään. Mi-

nulla

ei ole yhtään lepopäiwiiä, ja mitä

uuteen hameesen

^ja

silkkihuimiin

^tulee

—

niistä ei puhet-

takaan, sillä

^inistä

uuhi» rahat

joutaisi, kun

kaikki

menee tuon lapsilauman

maatteisin

^ja

^ruokaan,

^kyl-

lä waan o» elämä raskasta"!

_Martha. —

^Näin

^huokaili

Martha

^oli

^nyt

^ennättänyt

kotiinsa

^{ja tuli}

^tu-

paan, jossa äiti istui

kalmeaua

ja

huououa

^uuuin

edessä,

käärittynä paksuun, lämpimään Vaippaan;

pienin lapsi nukkui kätkyessä

hänen lähellänsii. Hän

oli

alinomaa

kipiii,

mutta hänen lalwatoilta,

tui- lvettuneilta

huuliltansa

ei koskaan kuulunut Vä-

hintäkään

nurkumista tai

»valituksen

^ääntä.

„Se

oli

hylvin

lapseni, että jouduitniin pi- an kotiin"

— ^sanoi

^äiti

^sisälle

tulleelle tyttiirelleeu.

„Niin äitini,

kun en enää

tanvitse

^kiertää

^tuo- ta

pitkää

mattaa,

»vaan pääsen purou yli

suoraa»

kuvia myöte», jotka

isäntä

on panettanut wirtaau".

Martha

^laski

maitmastiausa laattinlle,

ja jat- koi:

„Miuä toimoissn

että

olisi tuollaisia

^ylipiinsy-

liiviä myös

murhetteu ^wirrnssa,

^{että mitä myöteu}

ivoisiu

^{päästä yli."} Äiti

sanoi: ^„rakas

^lapseni,

löytyy mitä ^ivarmaan, ja moui

olisi hukkunut sii- hen ^wirtnan,

^{jos ci}

^olisi

^{niitä myöteu} käynyt".

„Mipääsykiwiä! Mitä

sanot

rakas äitini"?

—

^kysyi

^Martha

hämmästyneenä.

„Löytyy kolme

sellaista ^tiiueä,

^rakas

^lapseni.

Ne ^oivat

»Mmän-hs, tärsiwällislM

^{ja rukous.}

Dm-

miirrykseu amulla woimme me Välttää

monet huo-

let ja

»vaikeudet,

joihiu joudumme

huolettomuuden

ja ajattelemattomuuden

tantta.

^'

Kärsiwiillifyydcu

kautta lvoitamme ne

huolet

^ja

^koetukset,

^jotka

Ju-

mala päällemme

lähettää

^meitä

wahwistaakseusa

ivastoiu-käymisiä

kärsimään. Ia

jos »virran aal- lot

nousemat

korkiallekin ja

uhkaamat

^meitä

hukut-

taa, miu löytää totinen kristitty kuiteukiu niua ja-

lansian rnkonksessa".

NataS luisia!

maeltaissasi maallisen

^elämiin

korpimaita täytyy

sinunkin

^kulkea

miirhetteu

^wir-

ran yli;

hae ^sinäkin silloin

^nämät yliväiisykimet:

yimllärriisMutta »»»uistll hywin,

—

lärsiwiillisliys

—

että

^ja sinulla

^{nikgns.pitää kaik-}

ki nämät

kolme oleman; — ^yksi

tai mailtapa

kaksi-

kin eimät

riitä,

maan jäät Varmaan

ylipäiisemät- tii; sentähden

kaikki kolme. Kolmas on

tarpeellisin kaikista; ilman rukouksetta

^et ikänään tule ymmär-

tämäiseksi

^ja

kärsimiilliseksi.

Rukous tekee

welwol- lisuuden suloiseksi

^{ja waiman}

rakkaaksi.

^Rukouk-

sessa ^sielu

hengittää ulos

;

rukous panee meidät

yhdistykseen lumalau laussa. ^„Katso hän

^rukoi-

lee"

— ^se

^ou

eusiniäinen murheellisen

ja särjetyn

sielun

tuntomerkki

— ^sielun

joka tuntien syntiusa ja

rikostensa ^kauheuden,

on heittäytynyt

Kristuksen

ristin juureen ja

siinä ^etsii

syntemauteeksi-saamis- ta, ijankaikkista elämää ja

autuutta

ristiin nanli-

tuu

Wapahtajau tyköuii. Aumastaan p.

Henki

^moi

opettaa meitä uiiu

rukoilemaan; itsestämme

^emme

taida »uitää»

—

^{ja omaan}

ymmärrykseemme näh-

den

rukoilisimme usein ^sitä,

^{jota ei}

«lisi

meille hyö- dyllistä,

mutta

päin mastosi»

saugen

Vahingollista.

Mutta

v. Heuki

rukoilee hyiuiiii meidän edestämme meidän

rukoillessamme

^ja

saattaa rnkoutsemme Ju-

malan

tahdon mutaiseksi.

^Älä

^siis

koskaan laimiin- lyö

rukousta;

^{mitä enempi} elät jokapäuuäisessii

kanssakäymisessä Jumalan ^kanssa, sen

^{enämpi tu-}

let

siuä taitamaksi

ja kyteuemäksi pimeöiuä, ivaitei- ua ja

huolellisina

aitoina kääntämään

itsesi Hänen

tykönsä

luottamuksella

ja lapsellisesti

—

^{ja täydel-}

lisellä Vakuutuksella ^siitä

^että

Hiiu rukouksesi

^tuulee.

Sinä riennät kuolemaa kohti.

On

laskettu

että noiu 1,300 miljoonaa

ih-

mistä

asuu

maan päällä, ja että jokaisen tolnian- ueu

—

ja neljännen kymmenen Vuoden Välillä

unsi ihmisvolmi ^syntyy.

^{Niin muodoin, kuolee}

Vähem- mässä

tliiii

40:Ssii Vuodessa

1,300 miljoonaa

ih-

mistä,

ja

siis

^kuolee

joka

Vuosi

^{30 miljoonaa,}

jota ^piiuuii 86,400, jota tunti 3,600, jota minuutti 60, ja jota

sekunti

¹

ihminen.

Mikä

sekunti

^{on olema}

^sinnn

^Viimeinen?

Ps.

^90:12.

lonnuin!Kirjapniiio yhtlöll kirjapainossa 1881.