Paimen-ääniä Karjalasta N:o 23 1881 · DIGI

? Karjalasta. ^<w _{«» «»} ^{i<» ln s t}

1881.

N:« ^{23. Joensuussa R} p:ns lonlukuuta.

"Pitällliit

^hywä

omatunto."

¹

Piet.

^{3: 16.}

Juvan ^epistola.

(Jatkoa »viime ilumerooll.)

13.

Meren

julmat

aallot,

^jotka

heidän ^oman

hllpiäusll

wahtuwllt,

ctsywäiset

tähdet,

joille pimey- den

kauheus

^on

ijankaikkisesti _tähdelle pantu.

Näin jatkaa apostoli

kauhistuttawaa

^kumaus-

tansa

jumalattomista

ihmisistä

^{yleensä ja}

marsin-

kin noista

weitikkamaisista kansan

wietteliöitztii, jotka joko julkijumalattomalla

menollansa

^{tai ul-}

kokullailemallll jumalisuuden

harrastuksella

^pyytä-

mät wetäii

ihmisiä

pois oikiasta uskon elämästä.

Nuo "jumalattomat

owat

kuin

lainehtima ^ineri,

jonka aallot

heittämät

^{lokaa ja mutaa" (Es. 57:}

20).

Heidän

ajatustapansa ikäänkuin syytää ilmi kaikellaista riettautta,

kirousta, sadatin ^rikosta, murhaa,

petosta,

haureutta,

elämän koreutta y. m.

s.

^Kaikki jumalattomuus

elämässä

^on

hedelmää

tuosta epäuskoisesta ajatuskaunasta, joka niinkuin aaltoilema

wesi ^heittelee ihmisiä

yhdestä paheesta

toiseen.

^Muutoin

tahtoo

^apostoli

sanalla

„julmat"

merkitä

tuota

petomaista

raiwomieltä,

jolla juma- lattomat myrskyälviit

Jumalan ^totuutta

^wastaan,

janiin

"wahtuwat" esiin,

näkymiin "oman hiipiiin-

sä" s.

o. hitpiälliset

himonsa,

joissa Vaeltamat.

Juuri

^tällaisten

ihmisten

^sydämestä

tulwaawat

u- los kaikki nuo irstaisnudet, joista

Herra itse Math.

15: 19

mainitsee.

Woi »nila riettauden

lähde

^ju-

malattoman

sydän kuitenkin on!

„Etsywäiset tähdet".

^Opettajat

^»verrataan raamatussa tähtiin.

"Opettajat paistamat niin- kuin taimaan kirkkaus, ja jotka

monta

^opettamat

manhurstlluteen,

niinkuin

tähdet

alati ja ijan-

katttisesti."

(Dan. 12: 3). Mutta nuo juma- lattomat

ihmiset

^{ja myös} kiertelemitt

nsillihen- get

owat niinkuin

tähdet,

jotka

owat

horjah-

taneet

pois oikilllta

radaltansa,

ja jonkun ajan paistettuansa

— ^{sammumat, hukkumat}

^maailma»

äärettömään amaruutee». Eksytyksen henget

—

jotka

itsessänsä owat sula

^pimeys

— ^loistamat

^ai-

kansa

lainimtnlla »valolla

(ulkokullaisella

jumali- suudella),

—

^{Mi o»}

heidän walowerhonansa siweii lihallisuus

ja hekumallijuus, ^mieläpii

mahtisanana

wllpaus. Tällaista

maloa, —

joka kylläkin

usein

on

sangen wiehitttämiiii —

wilkuttawat niimitt "ek- sywäiset

tähdet",

kimallellen

walhetulina

^ja

harha-

liekkeinä,

lviehätellen ihmisiä

^puoleensa.

Katsos

kuinka

wiehiittäwiinä

^wiinapullo

^seisoo

miinapuodin hyllyllä

—

^{ja syltti}

^sen

owen päällä! Mitä nau- tinto tuolla

tanssisalissa —

ja korttipöydässii!

Ia

entäs

sitte

^tuolla

—

^tuolla

^—

synkimmän pimey- den

alhaisimmissa seuduissa!

^Mutta

woi ^sitä,

joka näitä eksytyksen

tähtiä seuraa!

Ijankaikkinen "pimey- den

kauheus" kohtaa

nsietteliöitä

—

ja »vietellyttä!

14.

Niin

^{on myös}

Enot seitsemäs

^Adamista

senkaltaisista ^ennustanut

^ja

sanonnt: tatso. Herra

tulee monen

tuhannen

^pyhäinsii

kanssa.

Niin »nieluista ja toiivottawaa

kuin

juma- lattomille

olisikin

ett'ei mitään miimmeistä

tuo-

mioa

tulisi,

niin marinaa kuitenkin on, että

se

^tu-

lee.

Jo ^terme

järkikin käsittää, ettei wiiäryys tai- da ijankaikkisesti jäädä

rankaisematta,

mutta

Ju-

malan

sana

^ilmoittaa

sen

aiwan mannana

asiana.

Lukemattomat

omat

ne

raamatun

paikat, joissa

Herra

^ilmoittaa

miimmeisen

tuomion kerran kaik- kia

ihmisiä tohtaawa».

^Lue

esim. Math.

^{25: 31—}

46. Muutoin on tämä

asia

ollut jo maailman a- lusta

ihmisille

ilmoitettu.

Henok — ^seitsemäs

^pat-

riarkka*)

puhuu jo tästä, niinkuin

nähdään

^erääs-

tä

"Henotin

kirja"-ni»»ifestä kirjasta, joka on kir- joitettu muistipuheen mukaan noin 100

wuotta

ennen

Kristukse»

^{syntymää, ja löydettiin wiimme}

Vuosisadan

lopulla Abyssiniassa,

Afrikan maaosas- sa.

^{Tämä ja}

seuraama

^{15»värssyon otetästäkirjasta.}

„Herra ^tulee" —

^{niin syntinen}

— ^Herra

^tu-

lee kuitenkin, waikk'et söisikään. Ensi ^terran

^tuli

Hän ^alhaisena,

^orjan

^muodossa,

köyhänä, pilkan

») Adam, Seth.Enot, Kenan, Mahalcel, lareo ^jnHe- not. Katso patliarllaluettel», 1M°s.^{5: I—lB.}

ja hilpiällisen ristinkuolema»

alaiseua — ^{sillä fil-}

loin ilmestyi

Hän

syntisten

tähden kärsimällä

^Va-

pahtajana,

mutta miimmeiseuä

»äimänä tulee

Hän kunniassansa,

taimaan loistamat sotajoukot kalis-

sansa, sillä silloiu

^ilmestyy

Hän kailkimaltiaana,

pyhänä ^ja

»vanhurskaana ^Tuomarina.

^{Nyt on}

Hän

maailmalta ylönkatsottu,

— ^{mutta silloin saamat}

pilkkaajat

tuomionsa, sillä Herra ^tulee.

15. Tekemään laittein ^{tuomiota, ja} raulaise- maan taittill

jumalattomia

heidän seassansa,

taittein

heidän

jnmalllttomain

töittensä ^tähden,

^joilla

he ^pa- haa tehneet

^{owat, ja}

^taittea silii

^{towaa, tuin}

ne

^ju-

malattomat

syntiset

häntä ^wastaan

^puhuneet

^owat.

Tätä tulee

Herra

^tekemään.

^Moni,

^»noni

loimoisi ^marmaan,

^ettsii

hänen tarmitsisi

^käydä

^tuo-

mio-istuimen eteen,

mutta

ei auta,

sillä Herra

^tu-

lee tekemää»

taittein tuomiota,

joka ainoan

ihmi- sen, sinunkin

tuomioas lukiani.

Hän

tulee raukai-

semaan ^kaikkia

jumalattomia

heidäu

jumalattomain

töidensä tähden —

^kuka

siis

^pääsisi

^pcttoou,

^jospa

kuinkin

halliisi! ^Ei,

^{ei, mntta}

^silloin

^{ivedetään il-}

mi talkki

slllaisimmlltkiu

^aatteet ja pimeissä tehdyt työt.

Hirmuinen

^näkö-ala

- ^tun

^{jumalaton nä-}

kee

edessänsä

^koko

elämäkertansa,

nekin työt, joita ei liioin kukaan muu ole tietänyt paitsi

hän itse

—

ja kenties joku rikoskumppani! Monen

suu

puhuu täällä pilkan ja ylönkatseeu sanoja

Her-

raa wastaan

— ^mntta

^{kaikki ne}

silloin esille

»vedetään, kaikista

silloin

päällekannetaan ja uitin

tuomio

langetetaan. Oi syntinen, ivaro

siiis itseäsi!

Tee nopin

parannus,

ettet

sinä suurena Herran

vtiiiviinä joutuisi

auttamattomaan

onnettomuuteen!

16. Nämät

^owat napisiat ja Valittajat, o-

main himoinsi»

^jälkeen

wacltawaiset;

ja

heidän sunu- sa

^puhuu

^röukteitä

^{sanoja, ja}

he ihmettclewät ihmi-

siä,

hyödytytseu

tähden.

Jumalattoman»

mielestä eimät

Jumalan

^tiet

ja

johdatukset

koskaau ole hymiit. Aina on

heillä

napina ja nurina jumalallisia ^ja

inhimillistä

^lake-

ja ^ivastaan, jotka omat

heidän irstaisuutensa hait-

tana.

Jumalan ^maatimiset

^ja menetystäpä eimät

heidän mielestänsä

ole oitiat: mitä

Jumala

^käs-

kee, sen ^he

^jättämät

^tekemättä,

^mitä

^Jumala

^kiel-

tää,

sitä

tekemät, ja kun

Herra

joskus kurittaa ja

mitsaa heitä sairaudella,

köyhyydellä tai muulla on-

nettomuudella, silloin he

tyytymättöminä

huutamat

ja parkumat. Syy

heidäu

tyytymitttömyyteeusä on

se,

että

he tahtomat

Vaeltaa "omain

himoinsa

jälkeen", mastoin

Jumalan tahtoa.

^Kuitenkin

^es-

tää ja

häiritsee Jumala heitä

monella tawalla

—

marsinkin sillä

muuttumattomalla

säännöllänsä,

et- tä

pahalla

työllä

omat

pahat

seuraukset. Ia

^kun

uyt

seuraukset

tulemat esiin,

silloin

on ilo^lopussa,

suurin

epittoimo ja tyytymättömyys

kohtaa.

^Silloin

tuo

onneton ihmisrautkll

^alkaa

Valittamaa,,,

joka Valitus kuitenkin

usein ^muuttuu kiukkuisaksi

Vi-

haksi

^ja

tusktttelemiseksi Jumalaa

wastaan, niin

l että

"suu

alkaa puhua röykkiöitä sanoja".

Onnet-

tomuude»

suurimlnallasllti» ollessa

on syntisellä

ihmisellä usein

^{wielä niin} paljon ylpeyttä ja

itse- rakkautta,

että

hän rohkenee

^puhua

Herraa ^mus- taan — ^(siinäpä

juuri synnin

hirmuinen symyys huomaa) — ^mutta

^toisten

ihmisten suhteen

^nöyr-

tyy hän lisein ihmeteltäiviiän

määrään. Kuiteu- kin ei

se,

ole

todellisia

nöyryyttä

— ^ei,

^»vaan

"hän ihmettelee ihmisiä

hyötytyksen

tähden".

^Leiman

tarme

pakoittaa

hänet

imarrellen kyyristelemäau

ihmisten edessä — ^samalla

^kun

^hän

ylpeille» ko- peilee

Jumalaa

^mastaau.

Warsin

hylvin sopii tämä puhe myös

lahko-

jen johtajiin, jotka niinkuiu

tiedetään,

eimät lil- join

muuta tee

kuin puoluettausa imarrelle» ylis- telemät

—

^leiman

^tähden,

käyköön totuudellekin ja

ihmisten sieluille

kuinka hymiinsii.

Ia

^taitaapa

moni pappikin

ihmisftiosion _tähden ^totuutta

^peitellä!

17. Mutta

^te,

rattaat

^weljet,

mnistataat

nii- tä simoja, kuin

cnnen

^meidän

Herran lesuksen ^Kris- tuksen

apostoleilta

sanottiin ^:

18. Että ViimcisiM

ojalla tulemat pilkkaa- jat, jotta jumalattomissa

himoissansa

waellaVllt.

Tässä huomauttaa ludas lukioitansa

muis- tamaan, kuinka muutkin

Herran

apostolit omat näistä eksytyksen hengistä puhuneet ja

euunstaneet heidäu

ilmestymisensä

Varsinkin "miimineisellii

a- jalla"

s.

o. yleiseen uuden testamentin ajalla, joka

raamatullisen ilmoituksen

^{mukaan on}

ihmissuku-

lsiinnan nsiimmeinen

aikakausi

täällä maan ^päällä.

Ia

siltapa näyttääkin, että mitä

lähemmäksi

^lop-

pua tullaan,

sitä

^eniimmin

.Kristuksen

^{pilkkaajiail-}

mestyy.

Tuo kopeilema ihmisjärki, joka wielä joi- takin aikoja takaperin häpesi ilmiModa ylönkatset-

tansa

^Kristusta

^kohtaan,

on jo ylpeydessänsä

sii- hen

^{määrää» paisunut, että}

rohkenee

^{julkisesti op-}

pilaitoksissa ja kirjallisuuden alalla

sortaa

^ja

hii-

mäistii autuutemme kalleinta perustusta

—

^Kris-

tuksen

jumaluutta ^{ja p.} raamatun totuutta. Näin on

marsinkin

ulkomailla

asiau

laita, eikä liene

se

aika enää kaukana, kun anti-kristillinen kirjallisuus alkaa Suomeulsin

kansaan

Mlwailla. On ainakin jo ylsi ja toinen epäkristillinen kirja meidänkin kieleen käännetty.

Jumalattomissa himoissa

eläminen on ^jo myös

sangen

yleistä ylhäisten ja

alhaisten

^paris-

sa.

Kristityt eimät häpeä mieltää

esim. hiittänsä tanssilla

ja korttipelillä, jotka ajanmsitot

sangen huonosti someltumat

^yhteen

sen

^{pyhän ja}

^makuisen

mielen

kanssa,

joka kristityillä

marsinkin tällaisis-

sa tilaisuuksissa

pitäisi oleman.

19 Nämät owat ue,

jotta

eriseurat

^tekemät,

lihalliset,

joilla

ei henkeä ^ole.

Nuo jumalattomat

ihmiset — ^samoin

^knin

myös jumalisuuden marjossa kuljeksimat

saarunmie-

het

(nuo oikiat nurkkasaarnaajat ja luiNint)

—

synnyttämät senrakunnassa eriseuraisuutta,

isisiten- lsin molemmat

omituisella eritamallaan.

Mitä

ensin

molempiin yleiseen tulee, uiin

„he

eroittaivllt

itsensä seurakunnau

^ja

^siten

omat

sisällisesti, henkensä

^ja

mielialansa

puolesta

eriseura —

^eroitetnt

seurakunnan sisällisesti!

hengen yhteydestä, ja

sen

^{kantta myös}

tristukscsta,

joka on

seurakunnan

^pää. Kuitenkin eimät

he

^ainakaan

alussa katkaise ulkonaista

yhteyttä

seurakuntia»

kans-

sa,

mutta ottamat

osaa seuraklmnan

^yhteiseen

Ju-

malan palmeliikseen ja käyttämät

sm

armomittikap- paleita. Tällä kannalla omat wielä hengelliset olot Suomessa, maan ulkomailla on antttristillinen ^ja epäseuraklinuallinen

henki

jo ivarttuunt

siihen

^mää-

rään, että ulkonainenkin yhteys

seurakuunan

kans-

sa

^{on jo}

mouessa

paikassa peräti katkaistu, ja toi-

sissa

paikoissa on

katteamaisillaan.

Molempain ajatuskantaa johtaa

itse

verijuu-

ressa „lihallisuus", s.

^o.

mallallansa

olema rakkaus ja kiintymys maailmaan ja

sen

epäkristillisiin py-

rinnöihin. He

^omat

„luonnolliseu sielunsa hallit-

talvia,

ihan

ilman hengetii,

s.

^o.

heitä hallitsee

^yl-

isistänsä

lnouuollinen

sielu

jota on kääntynyt tämän näkyväisen maailman puoleeu,

sitä

^tajua-

maan, nauttimaan,

ihailemaan"

^{(Ingman). Ei jär-}

jellinen

henkensiikiiän —

^joka

^sekin

kuitenkin muu- toin ohjailee_johtaa: wounllttomanll

ihmistä

makaayliaiueellisiin

henki sortuneena — ^{saa heitä}

^ai-

neellisuuteen

^majonneen

elimellisen ^sielun

^alla

—

niinkuin ei

sitä

^(henkeä)

olisikaan.

^Wielä

»vähem-

män on

heissä Inmalan

^p.

Henkeä.

Mitä

taas

erittäin

siihen

^eri-tapaan

^tnlee,

joka eroittaa jumalattomat!!

eriseuraisuuden

kulku- saarnaajasi,

eriseuraisuudesta,

niinilmestyy

se

^pää-

asiallisesti ^siinä,

^että

edelliset

^eimät

^siinä määrässä

nlkokullllile kuin jälkimäiset. Luikkiat kulkemat raamattu

kaiualossa,

parjaamat

marsinaisia

^opetta-

jia, ylisteleroiit

itseänsä, kehumat uskostansa

^jap.

Hengestiinsii, kokoomat joukkoa ja

suosioita itsellen- sä —

^{ja tätä} kaikkea tekemät

he

^mitä

kiihkeimmän

jumalisuuden marjossa ja muka johdattaakseusa

ih- misiä

autuuden tielle.

Heissä

^juuri

^„saatana useiu

pukee

itsensä

^malteudeu

enkeliksi."

20,

Mutta

te, minun

rakkaani, lakcntakaat itseänne

teidän kaikkein pyhimmän liskonne päälle.

Pyhän Hengen kautta, ja

rukotttaat,

pitäin

teitänne keskenänne Jumalan ratlandcssa.

21. Ia

^odottatlmt

^meidän Herran lesuksen

Kristnkscn

laupeutta ijnntaittisecn

elämään.

Kaunis tärkeä maroitns kaikille kris- tityille. Kristillisyyden harjoitus on

sielun

^raken-

tamista eli parantamista. Synnin kautta on jo-

kaisen ihmisen sielu saastutettu, turmeltu,

kel-

moton

ijankaittiseen

elämään;

kristillisyyden kaut-

') Ingman'»! käännös ^ja selitys.

"*)

Mteistn

^{eläimillä ja} ihmisillä ^{«n ruumis ja} sielu, Niuttllsitä^pllitscou

ihmisellä

järjellinenhenki,jotaeieläimelläole.

ta _Jumalan

pitää kiimaan

sen

tuleman puhdistetuksi, korjatuksi

kirkastetuksi.

Tämä on

kristilli- —

syyden päätarkoitus. Ei

siis siinä

^{kyM, ettäs olet}

rumeunut

_ettäs

_uskosi

^uskomaan,nojassa maan

—

^eikä

huudat alttuuttasi ^se

^ole

^Viisaasti

^jatehty

^te- hut walmiuuttasi —

^{ei, maan}

„rakenna itseäsi",

sillä marmaan on

kuolemaan

asti

sinussa raken-

tamista". Tämä

sieluu rakentaminen

tapahtuu

he-

ränneen

sielu»

parannuksen ja uskon harjoitukses-

sa,

jonka luouto ja laatu

eteesi tässä tekstissä san-

gen

selmästi

^kumlltaau.

'Ensiksi

pitää kaiken parannustyösi pohjana, perusteena ja ohjana oleman sydämesi,.kaiktein pyhin

usko",

eli

toisin sanoen: kristillinen, malheel»

la

sekoittamaton, mahmasti totuuteen perustunnt

jumalisuus. Sielua ei raketa eli paranneta maa- ilman simistyksellii, ei teatereilla j. m.

sellaisilla

jokseenkin

turhamaisilla laitoksilla —

mutta ainoas-

taan

uskon kautta

Kristukseen,

niinkuin

Herra Je-

sus selmästi ^{sanookiu: „ei}

kenttään tule

Isäu

^tykö,

paitsi minun kauttani". Mutta usko taas ei

saa

olla

tuo

yleiueu maailman

usko,

joka

sallii ihmi-

sen

^elää

taikellaisessa turhamaisuudessa

^ja

lihalli- sissa ^menoissa,

^maan

sen

pitää olla mitä pyhsiittä

laatua,

niin että

se ^tammoo

kaikkea, mikä ei ole

selnsin Jumalan sanan ^mukaista,

^jopa

^sitäkin,

^joka

maan pahalta näyttääkin, ja moi

tehdä

kristillisyy- den epäluulonlllaiseksi.

Sitte

toiseksi

tulee parannuksen harjoituksen tapahtua „p. Hengen

kautta", lakkaamattomassa

^ru-

kouksessa

^ja

keslsiuiiisessä rakkaudessa.

^Niiupian

kuin

ihminen Jumalan

hengeltä herätettynä

asettaa itsensä ^„kaikein

pyhimmän uskon"

kannalle, samal-

la

ottaa

myös p.

Henki asuutonsa ^hänessä;

^alkaa

neumoillansa, wnroituksillnnfa

^ja

Voimallansa

mai- kuttaa. Nämät

Vaikutukset ^tuutee ihminen

^oinas-

satuuuossansll.

Tätä Hengen johdatusta on nyt

ihmisen seuraaminen,

ja

sillom hän

„rakentaa" it-

seänsä

^{p. Hengen}

kautta.

^Mutta

tässä

^juuri

koh-

taa kauhiat Vastukset.

^Herännyt

^{sielu tuntee}

^ne

hywin.

Liha

^on

^liha,

^maailma

suuttuu — ^{nyt so-}

ta

aitaa. Tässä sodassa

^on

^rukoukseen

ryhtyminen.

Rukous on

se

^{käsi, joka}

Jumalan

tyköä apua ja woimaa kantaa.

Jesus ^tiesi rukouksen

^{hyödyn ja}

tarpeellisuuden,

sentähden Hän sanoikin: ^„Aina

tulee

rutoilla,

eikä wäsyii".

—

^Saugeu työdyllistii on myös

tässä sodassa,

että ^kristityt liittymät toi-

siinsa

^sydämen

llivonllisella.

Vilpittömällä ja

tees- kentelemättömällä

rakkaudella.

Tässä suhteessa

^on-

kin

suuri

mitä nykyajan kristillisyydessä. Keski- näinen liittyminen on niin

suuresta

^{hyödystä, että}

lahkolaiö-joukolkin

omat sen

ymmärtäneet, ja käyt- tämät

sitä

yksipuolisten pynsittöjensä palmeliana ja

harrastustensa kauuistuksena.

Siis kristityt

—

tätä

asiaa Visusti

ajatelkaamme ja wika korjat- taamme!

Kolmanneksi

^kuuluu oikiaan parannukseen

Kristuksen

laupeuden odotus ijanknikkiseen elämää».

Kristityn on aina

muistaminen,

että

hänen ^autuu- tensa

^{perustus ei ole}

hänessä itsessänsä, mutta Kristuksen

laupeudessa.

Armo

o» autuuden symin perustus, eikä mikään työ meidän puoleltamme.

Tosin

emme töittä

taida nutuiksi ^tulla, —

^nimit-

täin niittä töittä, jotka oittaan kääntymiseen kuu-

lumat,

niinkuin

rukous, walwominen, synnistä

luo- puminen y. m.

s., mutta

eimät nämät työt

ansaitse autuutta — ^siihen

^omattowin

kelwottomia —

^mut-

ta

ne

owat

armontöitä, joitap.

Henki Jumala»

armosta

meissä ^maikuttaa. -

Myös ou kristityn

mittstaniiuen,

että

hän

on muukalainen täällä maan- päällä, jonkatähden

hänen

on odottaminen Kristuk-

sen

^laupeuutM ijankaittiseen elämään, Taimas on

hänen ^{kotonsa, sinne}

^on

hänen

rientäminen.

22. Ia

^pitäläiit

se ^croitns,

^että

^te

^muntamia

armahtaisitte.

23.

Mutta muutamia

^pclwolla

autuaaksi

teki-

sitte,

ja

temmattant heitä

^ulos

^tulesta,

^ja

wihatkaat sitä lihalta saastutettua hametta.

Kuitenkin löytyy

noissa

jumalattomissa

ih- misissä — ^samoin

^{kuin myös}

lahkolaisissa

^monta,

joilla on

rehellinen

^{sydän. Näistä ei}

saa

^kristitty

olla toiivotonna, maikkapa näkeekin

heidän

^eksytyk-

sen

^teillä

harhaileman.

Näistä omat muutamat

sellaisia,

että kristityn on

heitä kohteleminen

^mitä

Hellimmällä

lempeydellä (esim.

heränneet

^symiille

»vajonneet juomarit),

toisia

^{taas on}

kohteleminen

ankaralla

nuhteella

^(esiin,

^sellaisia,

joilla kyllä

olisi

kyky parempaan, mutta omat ylpeydessään

huolet-

tomat). Tällaista meuettelemistii apostoli tarkoit- taa kun

hän sanoo:

^"että te muutamia

armahtai- sitte,

muutamia pclwolla

autuaaksi tekisitte.

^Tällai-

sen

menettelyn kautta tulee moni jumalaton ikään- kuin ketale poistemmatutsi ijantaiktisen tulen »vaa- rasta

— ^toisinaan

^»vasta

tuolinmuoteellansa.

^Täs-

säpä

siis

kristitylle hengellisen pappeuden toi- mimista!

Mutta

samalla

kuu koetatte syntistä pelastaa, niin

"wihatkaat sitä lihalta saastutettua hametta",

johon

hän

on puettuna. Tämä o» mannaankin tumaunollinen puheenparsi, jolla apostoli

tahtoo

meitä

maroittaa,

ettemme, jumalattoman pelastus-

ta hakiessamme, saastuttaisi itseämme osaa

^ot-

tamalla

hänen

synnillisiin

menoihinsa. Hame merkitsee siis tässä ihmisen

^elämän

^laatua,

^käy-

töstä, ja

siis "lihalta saastutettu hame" merkitsee

synnillistä, epäkristillistä elämäkertaa. Syntistä tnlee meidän

rakastaa, mutta

syntiä

mihata. —

Tarpeen on

siis,

että kristitty

missillä,

pyhällä y-

lenkatfeella

^eroittaa

itsensä

^niistä

^seuroista,

^olipa

ne

häitä, tanssiaisia

^t. »n.

s.

joissa maailman ^epä- kristillinen

henki hallitsee. Joka ^niissä

^wiipyy,

hän

menee komin

lähelle ^tuota lihalla saastutettua

hametta",

ja tulee warmaan eniimpi tai wiihempi

saastutetuksi.

24.

Mntta hänelle,

jota

tcidB»l

woi

wiasi.l

waljclla, ja

asettaa nuhtcrtoinua kunniansa

^knöwsin

etceu

rienmlla.

25. Aiuoallc wiisaalle ^{Jumalalle, meidän Va-}

pahtajallemme,

ottoon lunnia,

ja majesteetti, jn

wlltti,

ja

woima,

nyt ja

lailessa ijautaittisnndessa!

Amen.

Häiden wietosta.

Surkeaa ou

nähdä ^sitä

kemytmielistii tapaa, jolla

häitä

yleensä mietetiiiin.

Wihkimineu

^on

^py- hä

toimitus, niinkuin muutkin

kirkolliset toimitukset,

ja

sentähden

^ou

se

peräti sopimatonta ja ^epäkris-

tillistä,

että

siihen

yhdistetään mitä kemytmielisin maailman meno. Amiolsiitto on yksi

ihmiselämän

tärkeimpiä askeleita

— ^sen

jokainen helposti ^ym- märtää

—

^ja

^sentähden luulisi ihmisten siihen

^ryh-

tyessänsii

pysähtymän wakawllmpiin ajatuksiin. Mut-

ta sitä

ei ajatella.

Tosin

aljetaan aivioeliimä py-

hällä toimituksella,

ja

Jumalalta

kaikkiwaltiaalta

siuuausta

^{anotaan,mutta}

samassll silmänräpäykses-

sä »vihkimisen

lopetettua kilwau riennetään juma- lattomaan menoon

—

morsiuspari

etunenässä.

^Py-

hä mukaisuus

^katoo

—

^ja

^{sen siaan}

ilmestyy ka- pakka elämä: yhdet pelaamat,

toiset

kilistelemitt la-

sia,

wielä

toiset turhia

jaarittelemat, ja

osa riehnu tanssissa —

ikäänkuin mielipuolet. Tätä menoa jatketaan yö

—

ja kun hywin ollaan

iloissaan —

wielä toinenkin.

Oi

milloin,

milloin opitaan ymmärtämään, ett'ei tuollainen meno ole

Ilimalalle

kelmollineu?

Ei

Jesus

^taida

sellaisissa häissä

olla, ja kun ei

Hän siellä ^ole,

^ei

^siellä

^{myös ole}

siunaustakaan,

ja koko mihkimystoimi jää

asiaksi,

jota ainoastaan la-

ivan mllvksi-harjoitetaan. Näin

asiain ^ollen,

^ei

kumma

olekaan,

että niin paljon onnettomia amio- pareja löytyy, jotka

olisiwat

yhtä

halulliset

^toinen

toisestansa

aroomaan kuiu

ansionsa ensi

^päiwiuii

siihen

yhtymään olimat.

Kaikista

kristillisin tapa

on mieltää

häät edel-M

lä

puolenpäiwän, ilman juomitta, ilman kort

—

^{ynnä muutta} epänmeellisyydettä. Näil'-?,.,.

wat häät

^todellakin

sellaiset

kuin niiden tulee olla

—

^ja

siunaus siitä olisi suuri kansallemme. Jos-

pa niin

olisi!

M

Joensuun Kirjapaino.yhtion lirjapainoss, ^1881.