ESITTELYT KULTTUURINTUTKIMUS 38 (2021): 1
56
kuten kaaosteoreetikot voivat vahvistaa, se se vasta on liikettä, elämää, eilen, tänään, huomenna.
Antti-Ville Kärjä
Kirjoittaja on kulttuurisen musiikintutki- muksen professori Taideyliopiston Sibelius- Akatemiassa pohdiskellen syntyjä syviä.
• • •
Yksi Carpelan Bahtinilla, ravistettuna ei
sekoitettuna
Voicing Bo Carpelan: Urwind’s Dialogic Possibilities. Toim. Brian Kennedy. Nyky- kulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 126, 2020. 206 s.
Kirjallisuustieteellisesti on äkkiseltään vaikea kuvitella yhdistettäväksi kiehto- vampaa parivaljakkoa kuin Bo Carpelan ja Mihail Bahtin. Yhtäältä ensin mainit- tu, kahteen otteeseen Finlandia-palkin- nolla laakeroitu kirjailijasuuruutemme jätti jälkeensä haasteellisen, Nobel-ta- soisen runo- ja proosatuotannon, jonka tulkitsemiseen tarvitaan tutkimuksen terävintä kärkeä. Toisaalta toinen osa- puoli on Venäjän lahja globaalille akatee- miselle maailmalle ja kummitellut vuosi- kymmeniä yhtenä ylittämättömistä ajat-
telijoista, jonka teoretisointeja sovelle- taan vaihtelevalla menestyksellä mitä moninaisimpiin materiaaleihin ja ajatus- kulkuihin. Carpelanin ja Bahtinin tutki- muksellinen kohtaaminen on kuitenkin mitä ilmeisemmin ollut vain ajan kysy- mys – ja nyt tämä aika on koittanut Voi- cing Bo Carpelan -tutkimusantologias- sa. Siinä Carpelanin Urwind-romaania (1993, suom. Alkutuuli) luetaan kahdek- san tutkijan voimin bahtinilaisessa vii- tekehyksessä. Asetelmassa on ansionsa – ja haasteensa.
Carpelan-tutkimuksessa ensimmäi- sen laajan englanninkielisen ja kansain- väliselle lukijakunnalle suunnatun artik- kelikokoelman lähtökohta on kesällä 2005 Jyväskylässä järjestetyssä kansain- välisessä Bahtin-konferenssissa. Tuolloin neljä tutkijaa kohtasivat esitelmöidessään samassa paneelissa Carpelanin Urwin- dista eri näkökulmista Bahtinin teori- oiden kontekstissa. Vuosien saatossa tä- män pohjalta ja muutaman lisäkirjoitta- jan vahvistamana on kehkeytynyt Brian Kennedyn toimittama ja Nykykulttuu- rin tutkimuskeskuksen julkaisema tutki- musantologia, joka pitää sisällään seitse- män tutkimusartikkelia. Niitä kehystä- vät Kennedyn johdanto sekä Bahtin-tun- tija Peter Hitchcockin jälkisanat. Mo- lemmissa painotetaan Carpelanin mo- dernismiyhteyttä sekä merkitystä ja tun- nettuutta kansainvälisenä kirjailijana.
Artikkeleissa Urwind osoitetaan ro- maaniksi, jonka tulkintaa monet Bahtinin käsitteistä voivat syventää ja rikastuttaa.
Samalla Carpelanin kompleksinen ja modernistinen päiväkirjamuotoon kir- joitettu proosa haastaa Bahtinin näke- myksiä. Useampaankin kertaan painote- taan, ettei Bahtin tutkinut tai edes hyvin tuntenut tämänkaltaisia modernistisia romaaneja. Modernismin poetiikka ja esimerkiksi Carpelanin lyyrinen kielen- käyttö romaanissaan eivät aina istu yksiin Bahtinin rehevän dialogismin ja moniää- nisyyden kanssa. Tässä mielessä teos on kaksisuuntainen: Bahtinin teorioiden avulla kysytään Urwindia koskevia ky- symyksiä, ja Urwindin erityisyydet suun- nataan kysymyksinä Bahtinin teorioille.
Teoksessa painotetaan Urwindin erityislaatuisuutta. Lähtökohtana on useamminkin maininta siitä, kuinka haasteellinen, jopa usein lukijalta kesken jäävä luettava Carpelanin romaani saat- taa olla. Kokoelman aloittavassa Stephen Sourisin artikkelissa väitetään, että bah- tinilaiset näkökulmat heteroglossia, kro- notooppi, dialogismi ja karnevaali muut- tavat lukukokemuksen vähemmän tur- hauttavaksi, koska niiden avulla romaani voidaan tulkita Daniel Urwindin keski- iän kriisin voittamiseksi. Myös Brian Kennedyn artikkelin analyysi keskittyy samaan teemaan hänen analysoidessaan keski-ikäisyyden kronotooppisuutta ja
ESITTELYT KULTTUURINTUTKIMUS 38 (2021): 1
57
Daniel Urwindin hahmon intertekstuaa- lisia yhteyksiä muun muassa Virginia Woolfin Mrs. Dalloway -romaanin Septimus Warren Smithiin ja American Beauty -elokuvan Lester Burnhamiin.
Antologian tekeillä olon aikana edes- menneen Roger Holmströmin katkelma- artikkeli sekä Catherine Maloneyn ar- tikkeli soveltavat edellisten tapaan Bah- tinin teorioita Urwindiin avaten siihen kiinnostavia tulkinnallisia näkymiä.
Erkki Vainikkalan, Pauli Tapani Karjalaisen ja Nanny Jolman tekstit maustavat kokonaisuuden hieman muis- ta eroavilla lähtökohdilla ja tavoitteilla.
Vainikkala käy artikkelissaan läpi sitä, kuinka Urwind on bahtinilaisittain raja- tapaus. Bahtinin käsitteet ja näkökul- mat asetetaan dialogiin modernismin poetiikkaa edustavan kohderomaanin kanssa. Sen sijaan, että innostuttaisiin ja inspiroiduttaisiin mahdollisuuksis- ta ja näkymistä, joita Bahtin Urwindille tarjoaa, artikkelia leimaa kriittisyys ja älyllinen rehellisyys. Vainikkala ei mi- tä ilmeisimmin ole vakuuttunut siitä, et- tä kaksi kontekstia – Bahtinin historial- lisessa katsannossa Dostojevskiin päät- tyvä teoreettinen tuotanto ja Carpelanin myöhäinen modernismi – olisivat ongel- mitta sovitettavissa yhteen. Tästä syntyy
”ristiveto”, jota artikkelissa tarkastellaan osoittamalla, että Urwindia kyllä voi(si) tulkita Bahtinin käsittein mutta kyseen-
alaistaen ja rajatapauksena.
Paikka ja aika ovat Karjalaisen ja Jol- man artikkelien aiheet. Karjalainen tuo Urwindiin humanistisen maantieteen näkökulman paikan monitasoisuuden analyysissa, joka on löyhästi yhdistetty Bahtinin kronotooppiin. Päähenkilö Danielin kriisikokemuksesta selviämi- nen, se kuinka hän ”löytää tiensä” tulki- taan kartoittamalla romaanin esittämiä ja käsittelemiä ympäristöjä mimeetti- sen, hermeneuttisen ja tekstuaalisen nä- kökulman kautta. Omaksi suosikikseni kokoelmassa noussut Nanny Jolman ar- tikkeli mainitsee Bahtinin vain kerran, ymmärtääkseni silloinkin lähinnä näön vuoksi. Tämä ei ole olennaista, koska tutkimusaihe, ajan kokemus Urwindissa ja myöhemmässä Bergissä (2005, suom.
Kesän varjot) perustelee hyvin artikke- lin aseman osana teosta. Ajallisuus ja ajan kokemus ovat käsittääkseni koh- deromaani(e)n se aihe ja tematiikka, jotka ansaitsisivat nykyistä huomatta- vasti laajemman tutkimuksellisen huo- mion – niin monitasoista ja monipolvis- ta nimenomaan niiden käsittely Carpe- lanilla on. Teoreettisesti Jolma pohjaa Dorrit Cohniin ja Monika Fludernikiin, ja epäilemättä Bahtinin laajempi käsitte- ly ei olisi – toisin kuin esimerkiksi artik- kelissa mainitsematta jäävä Paul Ricoeu- rin ajattelu – antanut aiheelle juuri mi- tään uutta.
Ainakin niille tutkimusten lukijoil- le, joita Carpelan ja/tai Bahtin kiinnos- tavat, Voicing Bo Carpelan on tutustumi- sen arvoinen ja antoisa teos. Se on hyvin toimitettu kokonaisuus, joskaan se ei ole täysin välttynyt epätasaisuudelta ja tois- toilta, joita vastaavanlaisissa antologiois- sa väistämättä yleensä tapaa. On mainio- ta, että tähän saakka jo mukavasti eng- lanninnettu ja kansainvälisesti tunnet- tu Carpelanin tuotanto on saanut täl- laisen vahvan avauksen englanninkieli- sessä tutkimusympäristössä (vaikka sit- ten suomalaissarjassa julkaistussa anto- logiassa). Tehdyn työn myötä Urwindin tulkinnat täydentyvät runsaslukuisesti ja Bahtinin jatkuva ajankohtaisuus tulee taas kerran todennettua. Tämän teoksen parasta antia eivät nähdäkseni kuiten- kaan ole Urwindin bahtinilaiset tulkin- nat. Parasta on, että kokoelma osoittaa, kuinka ihanteellisen haasteellinen tul- kittava Bo Carpelanin Urwind – ja Car- pelanin tuotanto muutenkin – meille kirjallisuudentutkijoille on ja tulee ole- maan.
Mika Hallila
Kirjoittaja on suomalainen kirjallisuuden- tutkija. Tällä hetkellä hän työskentelee yli- opistotutkijana Jyväskylän yliopistossa.
