KOTIHOIDON LAATU HOITOHENKILÖKUNNAN ARVIOIMANA
Minna Piirainen Pro gradu- tutkielma Hoitotiede
Preventiivinen hoitotiede Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
Tammikuu 2018
SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT
1 JOHDANTO ... 2
2 KOTIHOITO ... 3
2.1 Kotihoito Suomessa ... 4
2.2 Kotihoidon asiakkaiden arviointeja hoidon laadusta ... 6
2.3 Kirjallisuuskatsaus kotihoidon laadusta henkilökunnan arvioimana ... 8
2.4 Kotihoidon laatu henkilökunnan arvioimana ... 11
2.4.1 Kotihoidon henkilökunnan ammattitaito ... 11
2.4.2 Kotihoidon henkilökunnan ja asiakkaiden välinen vuorovaikutus ... 12
2.4.3 Kotihoidon henkilökunnan kokemuksia asiakkaan kodista työympäristönä ... 13
2.4.4 Kotihoidon henkilökunnan kokemuksia kotihoidon resursseista ... 13
2.4.5 Kotihoidon henkilökunnan kokemuksia kotihoidon teknologiasta ja viestinnästä . 15 2.4.6 Yhteenveto kotihoidon henkilökunnan kokemuksista kotihoidon laadusta ... 16
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 17
4 TUTKIMUSMENETEMÄT ... 18
4.1 Aineiston keruu ... 18
4.2 Ihmisläheinen hoito- mittari ja sen aikaisempi käyttö ... 18
4.3 Ihmisläheinen hoito-mittari hoidon laadun tutkimuksessa ... 19
4.4 Aineiston analyysi ... 20
5 TUTKIMUSTULOKSET ... 22
5.1 Taustatiedot ... 22
5.2 Kotihoidon laadun osa-alueiden toteutuminen kotihoidon henkilökunnan arvioimana . 24 5.3 Henkilökunnan arvioinnit ammatillisuuden toteutumisesta ... 25
5.4 Henkilökunnan arvioinnit asiakkaan hoitoon osallistumisesta ja tiedon saannista ... 26
5.5 Henkilökunnan arvioinnit asiakkaan fyysisen tarpeiden vastaamisesta ... 28
5.6 Henkilökunnan arvioinnit riittävästä henkilöstöresurssista ... 29
5.7 Henkilökunnan arvioinnit asiakkaan kipujen ja pelkojen lievittämisestä ... 30
5.8 Henkilökunnan arvioinnit henkilökunnan yhteistyöstä ... 31
5.9 Henkilökunnan arvioinnit asiakkaan tyytyväisyydestä ... 32
5.10 Henkilökunnan taustamuuttujien yhteys kotihoidon laadun osa-alueiden toteuttamisen arvioinnissa ... 33
6 POHDINTA ... 36
6.1 Keskeisten tulosten tarkastelu ... 36
6.2 Tutkimuksen luotettavuus ... 40
6.3 Tutkimuksen eettisyys ... 41
6.4 Johtopäätökset ... 42
6.5 Tutkimuksen hyödynnettävyys ja jatkotutkimushaasteet ... 43
LÄHTEET... 45 LIITTEET
Liite 1. Kirjallisuuskatsauksen tutkimukset
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ Terveystieteiden tiedekunta
Hoitotieteen laitos Hoitotiede
Preventiivinen hoitotiede
Piirainen, Minna Kotihoidon laatu hoitohenkilökunnan arvioimana Pro gradu -tutkielma, 50 sivua, 1 liite, (8 sivua) Ohjaajat: Apulaisprofessori, Dosentti, TtT Tarja Kvist
Yliopistotukija, TtT, Tarja Välimäki Tammikuu 2018
Sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen Kuntaliiton asettaman laatusuosituksen tavoitteena on turvata mahdollisimman terve ja toimintakykyinen ikääntyminen, sekä vaikuttavat ja laa- dukkaat palvelut niitä tarvitseville ikääntyneille. Kotihoito on kotipalvelun ja kotisairaanhoidon kokonaisuus, jota tarjotaan ikääntyneille kotona asumisen tukemiseksi. Tavoitteena on, että 75- vuotiaista 13 -14 % saisi kotihoidon palveluja. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata kotihoidon laatua henkilökunnan arvioimana. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa mil- laiseksi henkilökunta arvioi toteuttamansa hoidon laadun, jotta kotihoidon työtä voidaan kehit- tää yhä laadukkaammaksi ja vetovoimaisemmaksi.
Tutkimus toteutettiin eräässä suomalaisessa kotihoidon organisaatiossa. Aineisto kerätiin säh- köisellä kyselyllä, jossa käytettiin kotihoidon toimintaympäristöön muokattua Ihmisläheinen hoito-mittaria. Kyselyyn vastasi 219 kotihoidon työntekijää. Aineisto analysoitiin SPSS for Windows 24.0 tilasto-ohjelmalla. Keskiarvojen vertailussa käytettiin Kruskalin-Wallsin testiä ja Mann-Whitneyn U-testiä. Yksittäisten muuttujien ja taustatekijöiden yhteyttä tarkasteltiin ris- tiintaulukoinnilla ja khiin neliötestillä.
Kotihoidon henkilökunta arvioi kotihoidon työssä parhaiten toteutuneen henkilökunnan amma- tillisuuden, asiakkaan hoitoon osallistumisen ja tiedon saannin, asiakkaan fyysisiin tarpeisiin vastaamisen sekä kipujen ja pelkojen lievittämisen. Heikoiten arvioitiin toteutuneen riittävät henkilöstöresurssit, joka näkyi asiakkaalle annettuna ajan vähäisyytenä sekä kiireisenä ilmapii- rinä. Henkilökunnan yhteistyö ja asiantuntemuksen kunnioittaminen sekä asiakkaan osallisuu- den vahvistaminen hoito- ja palvelusuunnitelmien tekemisessä nousivat tässä tutkimuksessa ke- hittämiskohteiksi. Henkilökunnan iällä, työkokemuksella hoitoalalta yhteensä, arvioidulla toi- minnan laadulla ja käynnin kestolla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys hoidon laadun osateki- jöiden arviointeihin.
Hoidon laatua on tutkittu Ihmisläheinen hoito-mittarilla aikaisemmin perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa sekä henkilökunnan että potilaiden arvioimana. Henkilökunta on ai- kaisemmissa tutkimuksissa arvioinut hoidon laatua tukeviksi tekijöiksi ammattitaidon ja estä- viksi tekijöiksi kiireen ja riittämättömät resurssit. Tässä tutkimuksessa saadut tulokset ovat sa- mansuuntaisia kuin aikaisemmin saadut tulokset. Kotihoidon vetovoimaisuutta ja hoitotyön laa- tua voidaan parantaa vahvistamalla henkilökunnan välistä yhteistyötä ja työilmapiiriä riittävällä ja osaavalla henkilökunnalla. Tämä edellyttää johtamiselta henkilökunnan joustavaa henkilös- tömäärän suunnittelua, huomion kiinnittämistä henkilökunnan yhteistyöhön ja työilmapiirin vahvistamiseen.
Avainsanat: kotihoito, laatu, henkilökunta, Ihmisläheinen hoito- mittari
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND ABSTRACT Faculty of Health Science
Department of Nursing Science Nursing Science
Preventive Nursing
Piirainen, Minna Home care quality as assessed by the staff
Master’s thesis, 50 pages, 1 appendices (8 pages)
Advisors: Associate professor, Docent, PhD Kvist Tarja
University researcher, PhD Välimäki Tarja January 2018
The goal of recommendation set by the Ministry of Social Affairs and the Association of Finnish Local and Regional Authorities is to ensure a healthy and active ageing, as well as effective and high-quality services for those in need. Home care is the entirety of home services and home nursing offered for the elderly to provide independent living. The aim is that 13 – 14 % home care services should be provided to the 75-years-olds. The purpose of the study is to describe the quality of home care estimated by the staff. The aim of this study as to obtain information on how the staff will evaluate the quality of care they have taken in order, to further improve and develop the quality of home care and to increase the attractiveness of the workplace.
The study was carried out in one Finnish home health care organization. Data was collected electronically using the Humane Caring Scale which was adapted to the home care environment.
A total of 219 home care employees responded to the survey. The data was analysed with the SPSS for Windows statistical program 24.0. The Kruskal-Wallis test and Mann-Whitney U-test were used to compare mean differences. The statistical connection between the variables and the background variables were tested using cross tabulation and the Chi-squared test.
Home care staff evaluated professionalism of the staff, client’s participation in the care and the access to information, responding to the client’s physical needs as well as alleviating pain and fears, were best achieved in home care. The lack of resources in home care reflected as lack of time given to the clients, together with a busy atmosphere. In this study collaboration between staff, and the respect of staff expertise, as well as the strengthening of client’s participation in the planning of care and service plans rose as development areas. The age of the staff, total work experience in healthcare, the evaluation of the quality of the performance and the duration of the visit had a statistical significance on the evaluations on sub factors of quality of care.
The quality of care has been studied earlier using the Humane Caring Scale in the primary care and specialized care both by staff and patients. The staff has in previous studies evaluated work- manship as a supportive factor of the quality of care, and pressure and lack of resources as hindering factor. The results of this study are consistent with previous studies. The attractiveness of home care and quality of nursing care can be improved by strengthening collaboration be- tween the staff and the working atmosphere by sufficient and competent staff. This requires flexible planning of staff resources, notice taken on staff collaboration and strengthening of the working atmosphere.
Keywords: home care, quality, nursing staff, Humane Caring Scale
1 JOHDANTO
Kotihoito muodostaa kotona tehtävän kotipalvelun ja kotisairaanhoidon palvelujen kokonai- suuden. Kotipalvelu on sosiaalihuoltolain 19 §:n mukaista palvelua ja se sisältää asumiseen, hoitoon ja huolenpitoon sekä toimintakyvyn ylläpitämiseen kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista tai avustamista niissä. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014.) Kotisairaanhoito on ter- veydenhuoltolain 3. luvun 25 §:n mukaista hoitoa, joka annetaan hoito- ja palvelusuunnitelman mukaisesti asiakkaalle kotona tai siihen verrattavissa olevassa paikassa moniammatillisesti to- teutettuna terveyden- ja sairaanhoidon palveluina (Terveydenhuoltolaki 1326/2010). ”Kotihoi- don tavoitteena on tukea ikääntyneen elämänlaatua, hyvinvointia, terveyttä, tyytyväisyyttä elä- mään ja kotona asumisen mahdollistaminen ” (Tepponen 2009).
Säännöllisen kotihoidon asiakkaiksi märitellään asiakkaat, joilla on voimassa oleva hoito- ja palvelusuunnitelma ja he saavat säännöllisesti palveluja vähintään kerran viikossa (STM 2017b). Vuonna 2016 säännöllisen kotihoidon asiakkaita oli yhteensä noin 73 500. Asiakas- määrä nousi 0,3 % edellisestä vuodesta. Säännöllisen kotihoidon asiakkaista 75-vuotta täyttä- neitä oli 56 700 (77 %). Tämä on 11,3 % koko maan 75-vuotta täyttäneestä väestöstä. (Väyry- nen & Kuronen 2017.) Valtakunnallisena tavoitteena on, että 75-vuotta täyttäneistä kotona asu- vista ikääntyneistä saisi kotihoidon säännöllisisä palveluja 13 - 14 % (STM 2013).
Kotihoidon asiakasrakenne on muuttunut 2000-luvun aikana. Vajaalle kolmannekselle (31,2 %) säännöllisen kotihoidon asiakkaista tehtiin vähintään 60 käyntiä kuukaudessa ja heidän osuus on noussut 8 % vuodesta 2010. Alle kymmenen käyntiä kuukaudessa tehtiin noin 35 prosentille kotihoidon asiakkaista. (Väyrynen & Kuronen 2017.) Yli puolella (lähes 40 000) asiakkaista oli toistuva hoivan tarve ja raskain eli jatkuvan ympärivuorokautisen hoivan tarve oli 3500 asi- akkaalla. Heistä arviolta 1500 asiakasta sai hoivan tarpeeseen nähden liian vähän kotihoidon käyntejä kuukaudessa. Suurin osa (82 %) näistä asiakkaista oli omaishoidettavia. (Kehusmaa ym. 2017.)
Sosiaali- ja terveysministeriö sekä Suomen Kuntaliitto ovat antaneet iäkkäiden palvelujen laa- tusuosituksia vuosina 2001, 2008, 2013 ja 2017. Vuoden 2017 laatusuosituksessa korostetaan terveen ja toimintakykyisen ikääntymisen turvaamista, palvelujen tarpeeseen perustuvaa oikea- aikaista palvelua sekä tarkoituksenmukaista henkilöstön määrää, osaamista ja johtamista.
Laatusuositusten tarkoituksena on tukea kuntia iäkkäiden palvelujen uudistustyössä ja varautu- misessa toimintaympäristön sekä väestön ikärakenteessa tapahtuviin muutoksiin. Vuonna 2017 laatusuosituksessa korostetaan, että henkilöstömäärään suunnittelussa on varmistettava mitoi- tuksen joustavuus niin, että henkilöstön määrällä ja osaamisella voidaan vastata asiakkaiden tarpeissa tapahtuviin muutoksiin. (STM 2017a.) Vanhuspalvelulain ja laatusuositusten rinnalla kotihoidon laatua kehitetään myös Juha Sipilän hallituksen Kärkihankkeella: Kehitetään ikäih- misten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa (STM 2016, STM 2017a).
Palveluiden laadulla tarkoitetaan palvelujen kykyä vastata asiakkaiden palvelutarpeisiin järjes- telmällisesti, vaikuttavasti sekä kustannustehokkaasti säännösten mukaan (THL 2013, STM 2017a). Riittävillä ja oikea-aikaisilla palveluilla voidaan tukea ikääntyneen arkikuntoutumista ja vahvistaa tätä kautta elämänlaatua sekä ehkäistä tai siirtää ikääntyneen joutumista pitkäai- kaiseen laitoshoitoon (Tepponen 2009, STM 2017a). Vanhuspalvelulain mukaan ikääntyneille tulee järjestää hoito ensisijaisesti kotona tai kodinomaisessa paikassa. Laitoshoitoon siirtymi- nen edellyttää lääketieteellistä perustelua tai kotona asuminen on uhka turvallisuudelle ja ar- vokkaan elämänlaadun toteutumiselle. (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012.) Keskeisimpiä palveluja iäkkäiden ko- tona asumisen tukemisessa on kotihoito (Tepponen 2009, Rostgaard 2012).
Kansainvälisissä ja kansallisissa tutkimuksissa kotihoidon laatua hoitohenkilökunnan näkökul- masta kuvaa työntekijöiden ammattitaito (Delaney ym. 2011, Eloranta ym. 2012, Kieft ym.
2014), joka sisältää riittävän tietopohjan ja kliinisen osaamisen (Delaney ym. 2011, Kieft ym.
2014), asiakkaan yksilöllisyyden tukemisen ja kunnioittamisen (McGarry ym. 2009, Eloranta ym. 2012, Namasivayam ym. 2012, Kieft ym. 2014). Kotihoidon työn laatua heikensi asiak- kaille annetun ajan vähyys (Tullai-McGuiness ym. 2011, Kieft ym. 2014, Watkinson-Powell ym. 2104) sekä suuri työmäärä, vertaistuen ja johtajan tuen puute (Adams ym. 2012, Wester- berg & Tafvelin 2013). Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata kotihoidon laatua hoito- henkilökunnan arvioimana. Tavoitteena on saada tietoa millaiseksi hoitohenkilökunta arvioi to- teuttamansa hoidon laadun, jotta kotihoidon työtä voidaan kehittää yhä laadukkaammaksi ja vetovoimaisemmaksi.
2 KOTIHOITO
Kotihoidon käsitteessä ja sisällössä on eroja eri maiden välillä (Tepponen 2009, Mergen ym.
2013, Westerberg & Tafvelin 2014). Yhdysvalloissa sitä kutsutaan ”home care” tai ”home nur- sing”, Länsi- Euroopassa ”home health care” tai ”home visiting” ja Israelissa "hospital at home” (Mergen ym. 2013).
Van Eenoon ym. (2017) tekemässä tutkimuksessa tarkasteltiin 36 kotihoidon organisaatiota Eu- roopasta. Kotihoidon organisaatioissa tunnistettiin kolme toisistaan eroavaa lähestymistapaa, jotka ohjasivat kotihoidon työtä. Suomessa, Alankomaissa, Islannissa ja Italiassa oli erittäin vahva potilaskeskeinen hoito, erikoishoitojen saatavuus ja hoitotyön toteuttamisen seuranta ja valvonta. Heikoiten nämä toteutuivat Saksassa ja Belgiassa, missä kotihoidon työn toteuttivat ensisijaisesti erilaiset hoitotyön järjestöt. (Van Eenoo ym. 2017.)
Pohjoismaissa yleisin kotihoidon palvelujen tuottaja on kunta (Szebehely & Trydegård 2011, Rostgaard 2012) ja julkisesti rahoitettu kotihoito on kohdennettu eniten apua tarvitseville (Szebehely & Trydegård 2011, Glendinning 2012). Englannissa kotihoidon palveluista 74 % toteuttaa yksityinen palvelujen tuottaja, joka on tehnyt sopimuksen paikallisviranomaisten kanssa. Kotihoitopalvelut on määritelty neljän tason mukaan: matala, kohtalainen, merkittävä ja kriittinen. Palveluita myönnetään henkilöille, joilla on merkittävä tai kriittinen avun tarve.
Paikallisviranomaiset määrittelevät millaisia kotihoidon tarpeita he rahoittavat budjetin perus- teella. (Glendinning ym. 2011.) Turkissa kotihoidon palveluja voi tuottaa julkiset laitokset ja yritykset joilla on terveydenhuollon henkilöstöä. Kotihoidon palveluja haetaan koordinaa- tiokeskuksen kautta, joka tekee arvion asiakkaan kotihoidon tarpeellisuudesta ja palvelujen si- sällöstä. Asiakkaalla on vapaus valita sairaanhoitaja ja lääkäri, mitä pidetään hyvin demokraat- tisena ja nykyaikaisena lähestymistapana. Kotihoitoa pidetään hyvinvointipalveluna ja kaikilla väestöryhmillä on oltava mahdollisuus käyttää ja saada palveluja. (Mergen ym. 2013.) Isra- elissa kotihoidon palvelut myönnetään pitkäaikaishoidon vakuutuslain nojalla ja sen rahoittaa Kansallinen vakuutuslaitos (Ben Arie ym. 2014).
Englannissa julkisen kotihoidon määrä on laskenut ja he tarjoavat pääsääntöisesti vain akuuttia lyhytkestoista hoitoa sairaalahoidon välttämiseksi tai sairaalahoidon jälkeen toipumiseen (Glendinning ym. 2011). Turkissa julkisia kotihoidon palveluja on mahdollista saada sekä ly- hyt- että pitkäkestoisesti. Pitkäkestoinen kotihoidon palvelu kestää yli puoli vuotta ja sisältää
myös sosiaalihuollon palveluja (Mergen ym. 2103.) Kotihoidon palvelut sisältävät henkilökoh- taista hoitoa ja pieniä kodinhoidollisia töitä kuten ruuan valmistusta ja välittömän ympäristön siistimistä (Mergen ym. 2013, Ben Arie ym. 2014).
Englannissa palveluja tuottavat pääsääntöisesti yksityisyrittäjät ja vapaaehtoisjärjestöt. Koti- hoidon työntekijöiden osaaminen on suhteellisen alhainen, vaikka tiettyä pätevyyttä vaaditaan- kin. Pätevyys on kasvanut hitaasti työpaikkakoulutuksilla. Englannissa kotihoidon työnteki- jöistä valtaosa on naisia (79 %), jotka edustavat etnisiä vähemmistöryhmiä. Heistä suurin osa tekee osa-aikatyötä. (Glendinning ym. 2011.) Englannissa ja Turkissa kotihoidon rekrytoinnin ja työvoiman pysyvyyden haasteena on matala palkkaus (Glendinning ym. 2011, Mergen ym.
2013).
2.1 Kotihoito Suomessa
Suomessa kotihoito muodostuu sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukaisesta kotipalvelusta ja ter- veydenhuoltolain (1326/2010) mukaisesta kotisairaanhoidosta. Kotipalvelu pitää sisällään asu- miseen, hoitoon ja huolenpitoon sekä toimintakyvyn ylläpitämiseen ja päivittäiseen elämään kuuluvien toimintojen suorittamista tai niissä avustamista. Kotipalvelun tukipalveluja ovat ate- ria-, vaate- ja siivouspalvelut sekä sosiaalista kanssakäymistä edistävät palvelut. Kotipalveluja saa vamman, sairauden tai muun toimintakykyä alentaneen syyn vuoksi (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014). Kotisairaanhoito on hoito -ja palvelusuunnitelman mukaista tai tilapäistä tervey- den ja sairauden hoitoon tarkoitettua palvelua joka toteutetaan kotona (Terveydenhuoltolaki 1326/2010).
Kunnan velvollisuus on järjestää kotihoito. Se voidaan järjestää joko kunnan omana palveluna tai yhteistoiminnassa muiden kuntien kanssa, ostaa ostopalveluna muilta kunnilta tai yksityi- siltä palvelujen tuottajilta tai tarjota asiakkaalle palveluseteliä. (Vanhuspalvelut 2010.) Suo- messa kunta on yleisin kotihoidon palvelujen tuottaja (Tepponen 2009, Noro ym. 2015) ja yk- sityinen sekä kolmas sektori tuottavat kotihoidon tukipalvelut (Tepponen 2009). Kotihoidon asiakkaiden mahdollisuus saada kotihoitoa ympärivuorokautisesti on parantunut vuodesta 2014 alkaen, mutta vaihtelee edelleen maakunnittain. Vuonna 2016 kotihoidon asiakkaista 78 %:lla oli mahdollisuus saada kotihoitoa ympärivuorokautisesti. (Vainio ym. 2017.)
Kotihoidon palvelut myöntää kunta yksilöllisen palvelutarpeen arvioinnin perusteella. Palvelu- tarpeen arviointi on aloitettava viipymättä, viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä siitä, kun asi- akkaan omainen, läheinen tai hänen edustajansa on ottanut yhteyttä. Ikääntyneen väestön pal- velutarpeen arvioinnissa noudatetaan vanhuspalvelulakia. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 36§.) Palvelutarpeen perusteella asiakkaalle laaditaan hoito- ja palvelusuunnitelma, jota pidetään ko- tihoidon laadun lähtökohtana. Suunnitelman on katettava ikääntyneen tarvitsemien palvelujen kokonaisuus ja siinä on kuultava hänen näkemyksensä, tarpeensa ja toiveensa. (STM 2013, THL 2013.) Hoito- ja palvelusuunnitelman toteuttamista tulee seurata ja arvioida uudelleen vä- hintään puolen vuoden välein (STM 2013).
Valtio osallistuu kotihoidon rahoittamiseen valtionosuuksilla (Vanhuspalvelut 2010). Kotihoi- don palvelujen kustannukset määräytyvät sen mukaan, onko kyseessä tilapäinen vai säännölli- nen kotihoito. Tilapäisestä käynnistä veloitetaan kertamaksu ja säännöllisestä kotihoidosta pe- ritään kuukausimaksu, joka pohjautuu palvelun laadun, määrän, saajan maksukyvyn ja perheen koon mukaan. Kotihoidon maksuista päättää kunta. (STM 2017b.)
Suomessa kotihoidon toimintaa valvoo Sosiaali- ja terveysministeriö. Valvonnan painopiste on kotiin annettavien palvelujen saatavuudessa, kuntien pitkäaikaisen hoidon ja huolenpidon to- teuttamisessa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyössä. (Valvira 2017.) Yksityisten sosi- aali- ja terveyspalvelujen tuottajien toimintaa valvotaan yksityisten sosiaalipalvelujen valvon- nasta annetulla lailla (603/1996) ja lailla yksityisestä terveydenhuollosta (152/1990). Valvonta kuuluu aluehallintovirastolle ja kunnalle. (Vanhuspalvelut 2010.)
Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalve- luista (980/2012) ns. vanhuspalvelulaki tuli voimaan vuonna 2013. Lain tarkoituksena on tukea ikääntyneen väestön terveyttä, hyvinvointia, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista. Sen tar- koituksena on myös vahvistaa ikääntyneiden mahdollisuutta vaikuttaa heille järjestettävien so- siaali- ja terveyspalelujen sisältöön ja toteuttamistapaan, vahvistaa heidän mahdollisuuttaan saada yksilöllisiä ja laadukkaita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. (Laki ikääntyneen vä- estön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012.) Van- huspalvelulain toimeenpanoa vahvistetaan Sosiaali- ja terveysministeriön sekä Suomen Kunta- liiton laatusuosituksilla (STM 2017a). Tavoitteena on saada aikaan toimelias arki ja hyvä arki- kuntoutuminen (STM 2016). Ikääntyneellä tässä asetuksessa tarkoitetaan eläkeikäistä väestöä eli 63-vuotta täyttäneitä (STM 2013).
Juha Sipilän hallituksen kärkihankkeilla tuetaan ikääntyneille nykyistä yhdenvertaisempia, pa- remmin koordinoituja ja kustannustehokkaampia palveluja. Kotihoidon sisältöä kehitetään ot- tamalla käyttöön näyttöön perustuvia toimintamalleja, tehostetaan kotihoidon prosesseja ja eri ammattiryhmien välistä yhteistyötä. Kotihoidon henkilöstön työajan käyttöä on tehostettu li- säämällä asiakkaan luona käytettävää välitöntä työaikaa. (STM 2016.) Henkilöstömitoituksen vähimmäistarve kotihoidossa lasketaan asiakkaalle myönnetyn palveluajan ja käytettävissä ole- van henkilöstön välittömän työajan perusteella. Henkilöstömitoituksen suunnittelussa on huo- mioitava asiakkaiden toimintakyky ja avun tarve sekä heidän oma näkemys palvelujen tar- peesta. (STM 2017a.) Lähihoitajien välittömäksi työajaksi on arvioitu 60 - 70 % ja sairaanhoi- tajilla 20 - 40 % (STM 2013). Vuonna 2014 kotihoidossa lähihoitajien välittömän hoitotyön osuus oli 56 % ja sairaanhoitajilla 36 % työajasta (Noro ym. 2015).
Laadukkaan kotihoidon taustalla on riittävä ja osaava henkilöstö sekä lähijohto (STM 2017a).
Hoitohenkilökunnan määrästä ja osaamisesta on määritelty vanhuspalvelulaissa (980/2012, 20§), terveydenhuoltolaissa (1326/2010, 5§), laissa terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä (559/1994) ja sosiaalihuoltolaissa (710/1982, 10§). Kotihoidon henkilöstöstä suurin osa on lähi- ja perushoitajia, sairaanhoitajia ja kodinhoitajia on yksi kymmenestä (Noro ym. 2015).
2.2 Kotihoidon asiakkaiden arviointeja hoidon laadusta
Tutkimusten mukaan valtaosa ikäihmisistä haluaa asua omassa kodissaan (Cederbom ym.
2017). Kotona asumista voidaan tukea esteettömällä fyysisellä ympäristöllä (Cederbom ym.
2017, Slaug ym. 2017), sekä huomioimalla asiakkaan voimavarat ja selviytyminen arjessa. Ko- tihoidon henkilökunnan on tunnistettava ne osa-alueet, jotka heikentävät ikääntyneen kotona selviytymistä ja vahvistettava ikääntyneen jäljellä olevia voimavaroja (Tepponen 2009, Elo- ranta ym. 2012.) Kotihoidon tärkeimpinä etuina on nähty asiakkaan elämänlaadun parantami- nen ja itsenäisyyden varmistaminen (Mergen ym. 2013).
Englannissa kotihoidon asiakkaat olivat tyytyväisiä kotihoidon henkilökunnan ammattitaitoon, vuorovaikutussuhteiden laatuun ja mahdollisuuteen vaikuttaa käynnin sisältöön (Glendinning 2012). Karlssonin ym. (2012) tekemässä tutkimuksessa Ruotsissa kotihoidon asiakkaat olivat tyytyväisiä henkilökunnan ystävällisyyteen, kunnioittamiseen ja luotettavuuteen (Karlsson ym.
2012). Kotihoidon asiakkaat olivat yleisesti tyytymättömiä asiakaskäynnin kestoon (Glendin-
ning 2012, Karlsson ym. 2012, Paljärvi 2012). Paljärven (2012) tekemässä seurantatutkimuk- sessa Suomessa kotihoidon asiakkaat arvioivat, että avun ja hoivan riittävyys oli parantunut ruokailussa avustamisessa, lääkehoidossa, hygienian toteuttamisessa ja hoitotoimenpiteissä.
Nämä korostuivat asiakkaan hoito- ja palvelusuunnitelmien sisällössä ja hoitajien työnkuvissa.
Asiakkaat arvioivat myös, että hoitajat saapuivat paremmin sovittuna aikana. (Paljärvi 2012.) Hautsalon ym. (2016) tutkimuksessa asiakkaat arvioivat kotihoidon laadun yleisesti hyväksi, mutta hoitajien vaihtuvuus sekä asiakaskäyntien ajankohtien epäsäännöllisyys arvioitiin haas- teelliseksi (Hautsalo ym. 2016). Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen tekemän ASLA- tutkimuk- seen (Koettu hoidon laatu asiakkaan näkökulmasta) osallistui yhteensä 1523 kotihoidon asia- kasta, 20 omaista ja 3318 kotihoidon työntekijää. Kotihoidon asiakkaat arvioivat saavansa akuutin avun nopeasti ja kokivat elämän tätä kautta turvalliseksi kotona. Kotihoidon asiakkaista ja omaisista noin joka kolmas arvioi asiakkaan jäävän aina tai useimmiten yksin vasten omaa tahtoaan. Kotihoidossa asiakkaat olivat yksinäisempiä kuin ympärivuorokautisessa hoidossa.
(Kehusmaa ym. 2016.)
Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa hoitohenkilökunnan käyttäytyminen ja ammattitaito vaikut- tivat asiakkaiden ja heidän omaistensa arvioon hoidon laadusta. Asiakkaat arvostivat enemmän käyttäytymistä ja omaiset ammattitaitoa, yhteydenpitoa sekä sosiaalista tukea. Yleisesti tyyty- väisyys henkilökuntaan vaikutti arvioon hoidon laadusta. (Hasson & Arnetz 2010.) Ruotsissa hoidon laadun kulmakivenä pidetään asiakkaan tuntemista ja hänen tarpeidensa kunnioitta- mista. Hoitohenkilökunnan ja asiakkaan välinen vuorovaikutus, sekä tiedon jakaminen nähtiin tärkeinä tekijöinä hoidon laadussa. (Kajonius & Kazemi 2016.) Asiakkaiden tyytyväisyys hoi- don laatuun liittyi ikääntyneiden kohdalla enemmän heidän toimintakykyynsä kuin asuinpaik- kaansa (Karlsson ym. 2012). Suomessa yleisesti asiakkaiden arviot kotihoidon hoidon laadusta olivat myönteisempiä kuin omaisten (Kehusmaa ym. 2016).
Hoidon jatkuvuudella oli vaikutusta asiakkaiden kokemaan hoitotyön laatuun. Monet asiakkaat tarvitsivat hoitajien käyntejä samanaikaisesti ja usein asiakkaan kliininen hoidon tarve määrit- teli käyntiajan, ei asiakkaan toive. (Gjevon ym. 2013a.) Mitä useammin asiakkaalla käytiin, sitä useampi hoitaja kävi asiakkaan luona. Hoidon jatkuvuus saavutettaisiin, jos sama hoitaja kävisi mahdollisimman usein samalla asiakkaalla (Gjevon ym. 2013b). Paljärven (2012) tutkimuk- sessa työntekijöistä reilu 30 % koki asiakassuhteiden katkeavan liian usein (Paljärvi 2012).
ASLA- tutkimuksen mukaan kotihoidossa henkilökunnan vaihtuvuus oli suurempaa kuin ym- pärivuorokautisessa hoidossa (Kehusmaa ym. 2016).
Suomalaisista 75-vuotta täyttäneistä kotihoidon palvelut kokivat riittämättömäksi noin 6 % ja kotihoidon palveluja tarvinneista joka neljäs. Naiset kokivat miehiä hieman yleisemmin koti- hoidon palvelut riittämättömäksi, minkä arvellaan johtuvan naisten heikommasta toimintaky- vystä ja yksin asumisesta. (Murto ym. 2014.) Englannissa ja Ruotsissa asiakkaan luona käytiin keskimäärin kerran päivässä (Glendinning 2011, Szebehely & Trydegård 2011). Tanskassa teh- dyssä tutkimuksessa kotihoidon asiakkaat eivät tienneet kuinka paljon hoitaja oli varannut heille aika kotikäynnillä (Rostgraad 2012).
2.3 Kirjallisuuskatsaus kotihoidon laadusta henkilökunnan arvioimana
Tiedonhaut kotihoidon laadusta hoitohenkilökunnan arvioimana tehtiin hakusanoilla ko- tih*AND laatu* AND hoitot*, (“home care” OR “home care service”) AND (”quality of care”
OR quality*) AND nurse*OR staff*. Tiedonhaku toteutettiin kotimaisista tietokannonnoista Medic ja MELINDA ja kansainvälisistä tietokannoista Cinahl, PubMed, Scopus. Tarkentavana ja tukevana hakuna käytettiin Google Scholaria. (Taulukko 1.)
Taulukko 1. Kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku ja tulokset.
Tietokanta Hakusanat Rajaukset Hakutulos Valitut
Cinahl (” home care ser- vice” OR
“home care”) AND” quality of care”
2010- 2017 Peer review Abstract available
131 8
PubMed (“home care” OR”
home care service”) AND (” quality of care”) AND nurse?
2010 – 2017
54 3
Medic (“home care” OR kotih?) AND (“quality of care”
OR laatu?)
2010-2017 6 0
MELINDA
SCOPUS
MUUT
Yhteensä
Kotih? AND laatu?
AND hoitot?
(” home care”19 OR “home care ser- vice”) AND” qual- ity of care” AND (nurse*OR staff*) Hoitotiede
Google Scholar
2010-2017
2010-2017
2010-2017 20 142
0
8
1 1 21
Kirjallisuuskatsaus toteutettiin tammikuussa 2016 ja täydennettiin vuoden 2017 aikana. Kirjal- lisuuskatsaukseen otettiin mukaan vuosina 2010 - 2017 julkaistut englannin- ja suomenkieliset tieteelliset artikkelit, jotka vastasivat tutkimuskysymykseen kotihoidon laadusta henkilökunnan arvioimana. Poissulkukriteereitä olivat, ettei tutkimus vastannut tutkimuskysymykseen esimer- kiksi kotihoidon laatua oli arvioinut omaishoitaja, puoliso, kotihoidon johtaja tai tutkimusym- päristönä oli hoitokoti. Opinnäytetöitä ja kirjallisuuskatsauksia ei otettu mukaan tähän tutki- mukseen. Hakujen perusteella tietokannoista löytyi yhteensä 353 artikkelia, joista tiivistelmän perusteella valittiin tutkimuksen mukaan 19 tutkimusta ja kirjallisuuskatsauksen sivuhakuna 2 tutkimusta. Haut tuottivat useita päällekkäisyyksiä ja lopulliseen kirjallisuuskatsaukseen valit- tiin mukaan 21 tutkimusta. (Kuvio 1.)
Kuvio 1. Tutkimuskirjallisuuden valintaprosessi
Hakusanat: Cinahl, Scopus, PubMed
- “home care”, “home care service”, “quality of care”, nurse*, staff*
Medic
- “home care”, “quality of care”, kotih? laatu?
MELINDA
- kotih? laatu? hoitot?
Valintakriteerit:
- Tieteellinen tutkimusartikkeli - Englannin- tai suomen kielinen - Julkaistu vuosina 2010- 2017
- Saatavilla kokoteksti elektronisesti Itä-Suo,en yliopiston kirjaston kautta - Vastaa asetettuihin tutukimuskysymyksiin
Hakutulos kokonaisuudessaan N= 353
Cinahl n= 131, Scopus n= 142, PubMed n= 54, Medic n= 6, MELINDA n= 20
Otsikon tai abstraktin perusteella hyväksytyt Cinahl n= 66, Scopus n= 32, PubMed n= 19, Medic n=0, MELINDA n= 0
Otsikon tai abstraktin perusteella hylätyt:
- Ei ole tieteellinen tutkimusartikkeli - Kirjallisuuskatsaus
- Ei vastaa tutkimuskysymyksiin
Manuaalinen haku n= 2
Kokotekstin perusteella hyväksytyt:
n= 19
Manuaalinen haku n= 2
Kokotekstien perusteella hylätyt:
- Kokotekstiä ei saatavilla - Ei ole tieteellinen tutkimusartik-
keli
- Kirjallisuuskatsaus
- Ei vastaa tutkimuskysymykseen - Tietokantojen päällekkäiset artik-
kelit
Valitut tutkimukset:
Cinahl n= 8, Scopus n= 8, PubMed n= 3, Medic n=0, MELINDA n= 0, Muut n= 2, = yhteensä 21
2.4 Kotihoidon laatu henkilökunnan arvioimana
Kirjallisuuskatsauksen perusteella kotihoidon henkilökunta arvioi kotihoidon laatua olevan henkilökunnan ammattitaidon, asiakkaan ja henkilökunnan välisen vuorovaikutuksen, työym- päristön, resurssit sekä teknologian ja henkilökunnan välisen viestinnän.
2.4.1 Kotihoidon henkilökunnan ammattitaito
Elorannan ym. (2012) tekemässä tutkimuksessa hoitohenkilökunnan osaaminen nähtiin olevan suoraan yhteydessä asiakkaan kokemaan työn laatuun (Eloranta ym. 2012). Tämän vuoksi ko- tihoidon henkilökunnalla pitää olla riittävä tietopohja ja kliininen osamainen työstään sekä ky- kyä vastata asiakkaan tarpeisiin. Henkilökunta tunnistaa asiakkaiden oireita, arvioi asiakkaiden kokonaistilanteessa tapahtuvia muutoksia ja helpottaa asiakkaiden vointia. Henkilökunnan tu- lee tarjota asiakkaille riittävästi tietoa ja vaihtoehtoja, jotta asiakas pystyy itse vaikuttamaan omaan hoitoonsa. (Delaney ym. 2011, Eloranta ym. 2012, Larsson ym. 2013, Kieft ym. 2014.) Hoito- ja palvelusuunnitelman on oltava myös sellainen, että asiakas käytännössä pystyy itse vaikuttamaan ja sitoutumaan se toteuttamiseen arjessa (Eloranta ym. 2012).
Asiakkaan paras hoito nähtiin asiakkaan tarpeista ja mieltymyksistä lähtöisin olevana hoitona (Kieft ym. 2014, Watkinson- Powell ym. 2014, Cederbom ym. 2017). Asiakkaalle tieto siitä, että hän on hyvissä käsissä, lievitti pelkoa ja epävarmuutta, sekä antoi luottamusta ja toivoa (Kieft ym. 2014). Yksilöllisyyden huomioimisessa korostui asiakkaan arvot, uskomukset, elä- mäntaidot ja kulttuuri (Namasivayam ym. 2012, Adams ym. 2012). Asiakkaiden yksilöllisyy- den toteutumiseksi heidän tuli kuunnella asiakkaiden toiveita ja tarpeita sekä tarjota heille enemmän valinnan mahdollisuuksia heidän hoitoonsa liittyen. Perheiden omien käytänteiden mukaan ottaminen hoitotyöhön edesauttoi myös perheitä sitoutumaan asiakkaan hoitamiseen.
(Eloranta ym. 2012, Namasivayam ym. 2012.)
Kotihoidon henkilökunta tunnistaa asiakkaan hyvinvointiin vaikuttavat tekijät (Eloranta ym.
2012). Lisäkoulutusta toivottiin terveyden edistämiseen ja positiivisten selviytymiskeinojen et- simiseen, jotta voitaisiin paremmin ohjata ja tukea asiakasta itsehoidossa ja päätöksenteossa (Delaney ym. 2011), myös ravitsemuksellinen tieto koettiin puutteelliseksi (Watkinson- Powell ym. 2014). Hoitotyön kokemuksella koettiin olevan vaikutusta hoitotyön laatuun. Nuoremmat
ja vanhemmat hoitajat oppivat toisiltaan, kun toimittiin tiiminä ja molemmilla oli yhteinen ta- voite. Kokemusta arvostettiin ja sitä koettiin saavan lisää käytännön kautta, milloin puhuttiin asiantuntemuksesta. Kotihoidon henkilökunta piti myös tärkeänä asiakkaan hoidon järjestä- mistä ja hoitajan kykyä priorisoida asioita (Kieft ym. 2014), sekä hallita monimutkaisia ja ris- tiriitaisiakin tilanteita (Cederbom ym. 2017).
2.4.2 Kotihoidon henkilökunnan ja asiakkaiden välinen vuorovaikutus
Hoitohenkilökunnan sosiaalisilla taidoilla oli vaikutusta luottamuksellisen suhteen syntymi- sessä (Kieft ym. 2014). Tuki, huolenpito ja empatia olivat asiakkaalle, mutta myös omaisille tärkeitä asioita (Namasivayam ym. 2012, Kieft ym. 2014, Ushikubo ym. 2016). Laadukas hoito edellyttää henkilökunnalta herkkyyttä rohkaista asiakasta puhumaan tunteistaan ja toiveistaan.
Kotihoidon henkilökunta koki tarjoamansa psykososiaalisen tuen asiakkaille paremmaksi kuin asiakkaat sen itse kokivat. (Eloranta ym. 2012.) Puutteita koettiin asiakkaiden tukemisessa yh- teydenpidossa muihin ihmisiin, sekä hengellisten tarpeiden huolehtimisessa (Paljärvi 2012).
Hoitajat kokivat kannustavansa asiakkaita omatoimisuuteen ja antavansa heille palautetta on- nistuessaan (Eloranta ym. 2012).
Hoidon suunnittelussa ja toteuttamisessa saattoi muodostua ongelmia, jos asiakkaalla, omaisilla ja henkilökunnalla oli erilaiset odotukset hoidosta. Omaiset saattoivat toivoa eri hoitokeinoja kuin mitä asiakas itse tahtoi tai omaiset saattoivat toivoa enemmän palveluita kuin asiakas itse olisi halunnut vastaanottaa tai olisi hoidollisesti tarvinnut. (Namasivayam ym. 2012, Vik &
Eide 2012, Cederbom ym. 2017.) Omaiset saattoivat myös pelätä, etteivät osaa itse avustaa asiakasta tai, että asiakkaalle tapahtuu jotain negatiivista heidän hoidossa. Odotettiin myös pal- velua, koska kotihoidon käynneistä oli maksettu. (Cederbom ym. 2017.) Henkilökunta saattoi joutua asiakkaan puolesta puhujaksi, jotta asiakas sai tarvitsemansa avun ja hoidon, jos hän ei tätä enää itse kyennyt ilmaisemaan (Namasivayam 2012, Ushikubo ym. 2016). Henkilökunta koki nämä tilanteet uuvuttavina ja saattoivat vasten asiakkaan toiveita myöntyä myös omaisten vaatimuksiin (Vik & Eide 2012).
2.4.3 Kotihoidon henkilökunnan kokemuksia asiakkaan kodista työympäristönä
Henkilökunta koki asiakkaan kodin antavan sairaalaympäristöä enemmän turvallisuuden tun- netta asiakkaalle. He kokivat asiakkaan kotona kokonaisena persoonana, missä asiakkaan his- toria oli läsnä. (McGarry ym. 2009). Koti tuki potilaskeskeistä hoitotyötä, missä asiakkaiden päätöksentekoa ja osallisuutta tuettiin ja hoitoa ohjasi asiakkaan tarpeet ja mieltymykset (Kieft ym. 2014). Asiakkaan koti työympäristönä vaikutti henkilökunnan ja asiakkaiden välisiin suh- teisiin. Henkilökunta saattoi ystävystyä asiakkaittensa kanssa niin, että molemmat kertoivat omista asioistaan toisilleen. He kokivat olevansa osa asiakkaan elämää, ja selkää eroa amma- tillisen ja henkilökohtaisen roolin välillä saattoi olla vaikea erottaa. (McGgarry 2009). Ceder- bomin ym. (2017) tekemässä tutkimuksessa hoitajat kuvasivat omaa rooliaan ”motivaatto- reina”, missä heidän keskeinen tehtävänsä oli kannustaa asiakkaita itsenäiseen toimintaan ja ymmärtämään, että mitä enemmän he tekevät itse, sitä parempaa heidän elämänlaatunsa on.
Hoitajat kuvasivat joskus olevansa liian lähellä asiakkaita, milloin heistä tuli ikään kuin suku- laisia keskenään. Tällöin hoitajan ja asiakkaan suhde saattoi muodostua niin läheiseksi, ettei asiakas enää kuunnellut henkilökuntaa. (Cederbom ym. 2017.)
Koti työympäristönä voitiin kokea yksinäiseksi, missä työ oli raskasta ja vaikuttamismahdolli- suuksia vähän (Westerberg & Tafvelin 2013). Hoitajan rooliin liittyi suuri vastuu, joka perustui yksin työskentelemiseen ja siihen, että joutui tekemään itsenäisiä päätöksiä asiakkaista. Asiak- kaiden odotukset hoidosta saattoivat vaihdella ja tämä vaati hoitajilta joustavuutta. (Cederbom ym. 2017.) Hoitajien ja asiakkaiden välisellä suhteella sekä hoitajien roolilla asiakkaan kotona oli vaikutusta hoitotyön laatuun (McGarry 2009).
2.4.4 Kotihoidon henkilökunnan kokemuksia kotihoidon resursseista
Henkilökunta oli tyytyväinen työympäristöön, joka oli avoin ja innovatiivinen. Tällöin oli mah- dollistettu koulutuksen saatavuus ja siellä oli hyvä yhteistyö hoitajien ja lääkäreiden kesken.
Johtajilta odotettiin huomion kiinnittämistä joukkuehenkeen ja työyhteisön yhtenäisyyteen.
Heiltä myös odotettiin kykyä käsitellä ongelmatilanteita, olla näkyvissä ja helposti lähestyttä- vissä. Johtajien tehtävinä oli myös varmistaa työlle oikeat olosuhteet, riittävät resurssit, jotta asiakkaalle voitaisiin varmistaa hoidon jatkuvuus ja tätä kautta vaikuttaa asiakkaiden hoidon laatuun. (Tullai- McGuiness ym. 2011, Kieft ym. 2014). Johtamisen laadulla ja organisaation tuella oli merkitystä koettuun työympäristöön ja tätä kautta hoitotyön laatuun positiivisesti.
(Westerberg & Tafvelin 2013.) Työympäristö joka rajoitti työn turvallisen tekemisen ja enna- koimattomat kotitilanteet nähtiin työturvallisuutta rajoittavina tekijöinä. Varhaisessa vaiheessa tehdyllä riskiarvioinnilla nähtiin olevan vaikutusta työturvallisuuteen ja työkäyttäytymiseen ja tätä kautta myönteisenä vaikutuksena potilasturvallisuuteen ja hoidon laatuun. (Larsson ym.
2013).
Kotihoidon henkilöstöresurssit koettiin liian vähäisiksi, joka näkyi asiakkaille annetun ajan vä- hyytenä (Tullai- McGuiness ym. 2011, Adams ym. 2012, Vik & Eide 2012, Larsson 2013, Kieft ym. 2014, Cederbom ym. 2017). Kotihoidon työn suunnittelussa koettiin ristiriitaa, työt aika- taulutettiin tehokkaasti organisaatiosta käsin, mutta tässä ei huomioitu asiakkaan yksilöllisiä tarpeita tai toiveita (Larsson 2013, Kieft ym. 2014, Cederbom ym. 2017). Tämä ilmeni muun muassa asiakkaan riittävän ravitsemuksen toteutumisessa. Hoitajalla ei ollut aikaa valmistaa asiakkaalle ruokaa, istua hänen seuranaan ruokailun ajan ja varmistaa tätä kautta ruokailun on- nistuminen. (Watkinson-Powell ym. 2014.) Asiakkaan odotuksia ja toiveita palvelujen järjes- tämisestä tai hänen osallistumisestaan ei aina voitu totuttaa riittämättömän ajan vuoksi (Vik &
Eide 2012, Cederbom ym. 2017). Tämä aiheutti osassa asiakkaissa passiivisuutta ja he olivat vain palvelujen vastaanottajia (Vik & Eide 2012).
Dentonin ym. (2014) tekemän tutkimuksen mukaan kotihoidossa oli tehostettu resurssien käyt- töä terveydenhuollon kasvavien kustannusten vuoksi. Yleisimpiä työtehtäviä kuten yksinker- taiset haavahoidot ja katetroinnit olivat siirtyneet sairaanhoitajilta kotihoidon työntekijöille.
Tehtävänsiirtojen koettiin parantaneen kotihoidon laatua tarjoamalla asiakkaalle johdonmukai- sempaa hoitoa ja vähentämällä asiakkaan luona käyvien hoitajien määrää. Tehtävänsiirtoihin liittyi myös haasteita muun muassa kotihoidon työntekijän koulutuksen puute ja valvonta.
(Denton ym. 2014.)
Kuntouttava työote pidettiin keinona auttaa asiakasta asumaan kotonaan mahdollisimman pit- kään. Henkilökunta kuitenkin koki, ettei heidän osaamistaan hyödynnetty riittävästi asiakkaan päivittäisten toimintojen toteuttamisessa. (Cederbom ym. 2017.) Elorannan ym. (2012) tutki- muksessa kotihoidon henkilökunnasta 79 % vastaajista (n = 370) arvioi kuitenkin kannusta- vansa asiakkaita tekemään itse päivittäiset toiminnot, joista he vielä selviytyivät itsenäisesti (Eloranta ym. 2012). Kuntouttavalla työotteella pyrittiin vahvistamaan asiakkaan itsenäisyyttä ja elämänlaatua (Cederbom ym. 2017).
Hoidon jatkuvuuteen vaikutti henkilökunnan runsas vaihtuvuus, mikä näkyi sitoutumattomuu- tena työhön (Tullai-McGuiness ym. 2011, Adams ym. 2012, Kieft ym. 2014). Henkilökunnan vaihtuvuus oli yhteydessä työtyytymättömyyteen, minkä taustalla oli uupumus ja stressi työstä sekä liian korkeat työn fyysiset ja henkiset vaatimukset (Ben-Arie & Iecovich 2014). Henkilö- kunta koki tekevänsä liian vähän (Vik & Eide 2012) ja he kokivat, etteivät he pystyneet aina tekemään kaikkea sitä työtä, mitä työnantaja heiltä odotti (Larsson ym. 2013). Kotihoidon työn- tekijöistä noin kolmannes arvioi asiakassuhteen katkeavan liian usein (Paljärvi 2012). Resurs- sien puute nähtiin työvoiman puutteena, riittämättöminä työvälineinä sekä asiakkaille annetun ajan vähyytenä (JE de Veer ym. 2011, Paljärvi 2012, Larsson ym. 2013, Cederbom ym. 2017).
2.4.5 Kotihoidon henkilökunnan kokemuksia kotihoidon teknologiasta ja viestinnästä
Kotihoidon teknologia on kehittynyt viimeisten vuosien aikana nopeasti. Kotihoidossa on otettu käyttöön uutta teknologiaa muun muassa sähköinen potilastietojärjestelmä (EPR), päätelaitteet (PDA) ja tabletti (PC) sekä sähkölukot ja etähoito. (Doran ym. 2010, JE de Veer ym. 2011, Lyngstad ym. 2014.) Kotihoidossa, missä työskennellään asiakkaan luona yksin, koettiin pää- telaitteet hyödyllisiksi. Tämä mahdollisti nopean tiedonsaannin ja auttoi päätöstenteossa. (Do- ran ym. 2011, Chiang & Wang 2016.) Päätelaitteen käytöllä nähtiin olevan merkitystä työtyy- tyväisyyteen positiivisesti (Doran ym. 2011).
Sähköinen viestintä paransi sairaanhoitajien tietoa lääkityksestä sekä sen saatavuudesta (Lyng- stad ym. 2014). Hyvällä yhteistyöllä ja viestinnällä parannettiin laatua ja tehokkuutta asiakkai- den hoitoon. Sähköinen viestintä nähtiin täydentävänä viestintänä nykyisen rinnalla, minkä avulla on helppo kommunikoida yli organisaatiorajojen. (Lyngstad ym. 2011, Kieft ym. 2014, Chiang & Wang 2016.) Suullisen viestinnän etuna koettiin mahdollisuus korjata virheet asioissa välittömästi (Lyngstad ym. 2014).
Teknologian käyttöönotolla oli vaikutusta niin ammatillisesti kuin ajallisestikin asiakkaan hoi- tamiseen (JE de Veer ym. 2011). Teknologiaa hyödynnettiin esimerkiksi haavahoidon seuran- nassa valokuvaamalla haavoja. Sen koettiin auttavan kommunikoimisessa vähentämällä kieli- muuria (Chiang & Wang 2016). JE de Veerin ym. (2011) tehdyn tutkimuksen mukaan vastan- neista (n = 685) sairaanhoitajista yli puolet (56 %) olisivat halukkaita osallistumaan enemmän teknologian kehittämiseen kotihoidossa. He olisivat myös valmiita ottamaan uutta teknologiaa
käyttöön, jos siitä olisi asiakkaalle hyötyä. Uuden teknologian käyttöönottoa helpotti koulutus, johtajan läsnäolo ja työtovereiden tuki. (JE de Veer ym. 2011).
Koneiden käyttämättömyyden takana oli huono verkkoyhteys, tyhjä akku, yhteyden hitaus tai liian raskas kone kantaa, myös ajan puute koetiin estäväksi tekijäksi, sekä koneiden liian vähäi- nen määrä (Doran ym. 2010, JE de Veer ym. 2011). Tästä syystä hoitajilla ei ollut aina käytet- tävissä sitä tietoa, minkä mukana kannettava tietokone olisi mahdollistanut. Uuden teknologian toimimattomuus koettiin ongelmalliseksi asiakkaiden näkökulmasta. Toimimaton audiovisuaa- linen etäyhteys tai toimimaton sähkölukko saattoi aiheuttaa asiakkaalle turvattomuuden tun- netta. (Je de Veer ym. 2011.)
2.4.6 Yhteenveto kotihoidon henkilökunnan kokemuksista kotihoidon laadusta
Kotihoidon laatua oli henkilökunnan ammattitaito, joka piti sisällään kliinisen osaamisen ja asiakkaan kokonaisvaltaisen yksilöllisen huomioimisen (Eloranta ym. 2012, Delaney ym. 2011, Larsson ym. 2013, Kieft ym. 2014). Kotihoidon henkilökunnan vuorovaikutus, kannustaminen ja tuki olivat avainasemassa, jotta asiakas sai tarvitsemansa hoivan (Namasivayam ym. 2012, Ushikubo ym. 2016). Henkilökunnan sosiaalisilla taidoilla oli merkitystä luottamuksellisen suhteen syntymisessä. Hoitajilla tulee olla myös taitoa kehittää ja ylläpitää hyviä suhteita asi- akkaisiin. Asiakkaan hyvinvoinnin nähtiin olevan kaikkien ammattilaisten yhteinen asia laa- dukkaan hoitotyön toteuttamisessa. (Kieft ym. 2014.)
Työympäristönä koti asetti haasteita, mutta myös mahdollisuuksia kotihoidon onnistumiselle.
Koti työympäristönä tuki asiakaskeskeistä hoitotyötä (Kieft ym. 2014), missä asiakas nähtiin kokonaisena persoonana (McGarry ym. 2009). Kotihoidossa yhteistyösuhteiden nähtiin toimi- van, kun kaikki mukana olevat ammattilaiset toimivat hyvässä vuorovaikutuksessa keskenään, täydentävät toisiaan ja osoittavat osaamista ja asiantuntemusta sekä kunnioittavat toisiaan (Kieft ym. 2014). Kotihoidon työn laatuun positiivisesti vaikuttivat johtamisen laatu ja organi- saation tuki (Westerberg & Tafvelin 2013), sekä teknologia, minkä avulla parannettiin tiedon- saantia ja päätöstentekoa (Doran ym. 2012, Chiang ym. 2016). Kotihoidon työn laatua heikensi riittämättömät resurssit, mikä näkyi asiakkaalle annettuna ajan vähyytenä (Tullai- McGuiness ym. 2011, Adams ym. 2012, Vik & Eide 2012, Larsson 2013, Kieft ym. 2014, Cederbom ym.
2017). Kotona hoidon jatkuvuuden turvaaminen oli haasteellista hoitajien vaihtuvuuden takia (Tullai-McGuiness ym. 2011, Kieft ym. 2014).
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata kotihoidon laatua henkilökunnan arvioimana. Tutkimuk- sen tavoitteena on saada tietoa millaiseksi hoitohenkilökunta arvioi toteuttamansa hoidon laa- dun. Tutkimuksessa saadun tiedon avulla voidaan kehittää yhä laadukkaammaksi ja vetovoi- maisemmaksi.
Tutkimuskysymykset:
1. Millaiseksi kotihoidon henkilökunta arvioi kotihoidon laadun?
2. Mitkä taustatekijät ovat yhteydessä henkilökunnan arviointeihin kotihoidon laadusta?
4 TUTKIMUSMENETELMÄT 4.1 Aineiston keruu
Tutkimusaineisto kerättiin kotihoidon henkilökunnalta eräässä suomalaisessa kotihoidon orga- nisaatiossa. Tutkimusaineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella marraskuussa 2016.
Tutkija lähetti kyselylomakkeen kotihoidon organisaation yhdyshenkilölle, joka välitti kyselyn eteenpäin. Uusintakyselylinkki lähetettiin kaksi kertaa. Kysely lähetettiin yhteensä 1800:lle kotihoidon työntekijälle ja siihen vastasi 219 henkilöä. Vastausprosentti oli 12,1 %.
4.2 Ihmisläheinen hoito- mittari ja sen aikaisempi käyttö
Kotihoidon laadun mittaamiseen käytettiin Ihmisläheinen hoito-mittaria (ILH-mittari, Humane Caring Scale). Mittarin kehittäminen aloitettiin Kuopion yliopistollisen sairaalan ja Kuopion yliopiston yhteistyönä 1990-luvun alussa, jolloin otettiin hoidon laadun kuvaamiseen käyttöön käsite ”ihmisläheinen hoito”. Mittarin lähtökohtana oli ajatus, että ihmisläheinen hoito on koko henkilökunnan moniammatillisesti antamaa hoitoa, johon vaikuttavat työntekijän asenteet, ar- vot, perinteet sekä kokemukset. Mittarin keittäminen aloitettiin kysymällä henkilökunnalta ” Mitä ihmisläheinen hoito on?”. Vastausten perusteella muodostettiin ihmisläheisen hoidon osa- alueet: yhteisyyssuhteet, yksityisyys ja arvostus, tiedon saaminen ja osallistuminen hoitoon, tunne-elämän huomioiminen, fyysisen terveyden ylläpitäminen ja edistäminen ja hoitoyksikön edellytykset ihmisläheisen hoidon antamiselle. Alkuvaiheessa mittarissa oli 66 sekä positiivista, että negatiivista väittämää. (Töyry 2001, Kvist & Vehviläinen-Julkunen 2008.) Mittaria on ke- hitetty lähes 30 vuotta ja se on osoittautunut luotettavaksi mittariksi. Muokattu Ihmisläheinen hoito -mittari (RHCS) sisältää kahdeksan taustamuuttujaa ja kuusi osa-aluetta: henkilökunnan ammatillisuus, hoitoon osallistuminen ja tiedon saanti, fyysisiin tarpeisiin vastaaminen, kipujen ja pelkojen lievittäminen, henkilökunnan yhteistyö ja tulosmuuttujat. Mittari sisältää yhteensä 42 ihmisläheistä hoitoa mittavaa muuttujaa ja neljä hoidon tulosta mittavaa muuttujaa ja arvo- sanalla arvioitava hoidon laatu-osio. (Kvist & Vehviläinen Julkunen 2008, Kvist ym. 2013, Kvist ym. 2014, Voutilainen ym. 2015.)
Tässä tutkimuksessa käytetty Ihmisläheinen hoito -mittari sisälsi 47 muuttujaa viisiportaisella Likertin asteikolla: täysin eri mieltä, osittain eri mieltä, en osaa sanoa, osittain samaa mieltä, täysin samaa mieltä. Hoitotyön laatua kuvaavia osa-alueita olivat: henkilökunnan ammatilli- suus (17 väittämää), hoitoon osallistuminen ja tiedon saanti (11 väittämää), fyysisiin tarpeisiin
vastaaminen (6 väittämää), henkilöstöresurssit (5 väittämää), kipujen ja pelkojen lievittäminen (4 väittämää), henkilökunnan yhteistyö (2 väittämää) ja tulosmuuttuja (2 väittämää). Kaksi tu- losmuuttuja nimettiin tässä tutkimuksessa uudelleen asiakkaan tyytyväisyydeksi.
Ihmisläheinen hoito-mittariin lisättiin kotihoitoon liittyviä kysymyksiä neljä kappaletta. Li- säykset perustuivat tutkimusorganisaation kotihoidon asiantuntijoiden arviointeihin kyseisten muuttujien tarpeellisuudesta. Fyysisiin tarpeisiin lisätiin kysymykset: toteutan asiakkaan liik- kumissopimusta ja huomioin asiakkaan voimavarat hoidossa. Henkilöstöresurssien riittävyyttä kysyttiin aamuvuorossa, iltavuorossa ja viikonloppuisin. Henkilökunnan yhteistyöstä jätettiin pois kysymys: muu henkilökunta on ammattitaitoista. Tutkimuskysymyksiä oli yhteensä 47.
Taustakysymyksinä kysyttiin: ikä, ammatti, työkokemus nykyisessä työyksikössä, työkokemus hoitoalalta yhteensä sekä työsuhde- ja työaikamuoto. Asiakaskäyntien määrää kysyttiin arkisin ja viikonloppuisin aamu- ja iltavuorossa, asiakaskäynnin kestoa sekä kouluarvosanalla arvioin- tia toiminnan laadusta.
Muokattua ILH-mittaria esitestattiin toisessa kotihoidon organisaatiossa. Esitestaukseen osal- listui viisi sairaanhoitajaa ja viisi lähihoitajaa. Esitestauksessa testattiin kyselylomakkeen säh- köistä toimivuutta ja kysymysten ymmärrettävyyttä. Sähköisessä toimivuudessa testattiin, että kysymykset avautuvat kyselyyn osallistujille ja heidän vastauksensa tallentuvat kyselylomak- keelle. Esitestaukseen osallistujilla oli mahdollisuus antaa palautetta kysymysten ymmärrettä- vyydestä esitestauksen yhteydessä joko suullisesti tai kirjallisesti. Esitestauksen perusteella ei tehty enää mitään muutoksia kyselylomakkeelle. ILH-mittaria ei ole aikaisemmin käytetty ko- tihoidon toimintaympäristössä.
4.3 Ihmisläheinen hoito-mittari hoidon laadun tutkimuksessa
Ihmisläheinen hoito-mittaria on käytetty useissa erilaisissa sairaalahoidon toimintaympäris- töissä mitattaessa hoidon laatua potilaan, omaisen tai hoitohenkilökunnan arvioimana. Se ei ole tyytyväisyysmittari, vaan arviointia hoidon laatua kuvaavista tekijöistä. (Kvist & Vehviläinen- Julkunen 2008.) Mittaria on käytetty hoidon laadun arvioimiseen useissa väitöskirjoissa (Töyry 2001, Partanen 2002, Kvist 2004, Tervo-Heikkinen 2008,) sekä tieteellisissä artikkeleissa (Kvist ym. 2006, Kvist &Vehviläinen-Julkunen 2008, Kvist ym. 2013, Kvist ym. 2014, Män- tynen ym. 2015, Voutilainen ym. 2015, Goh ym. 2016).
Tutkimusten mukaan potilaat sekä hoitohenkilökunta olivat yleisesti tyytyväisiä hoidon laatuun (Kvist 2004, Kvist ym. 2006, Tervo-Heikkinen 2008, Kvist ym. 2013, Kvist ym. 2014, Mänty- nen ym. 2015, Goh ym. 2016) Erikoissairaanhoidossa potilaista 77 % arvioi hoidon laadun erinomaiseksi (Mäntynen ym.2015). Yleisesti potilaat olivat arvioineet hoidon laadun henkilö- kuntaa paremmaksi (Kvist ym. 2006).
Henkilökunta arvioi hoidon laatua edistäviksi tekijöiksi ammattitaidon ja henkilökohtaiset voi- mavarat. Työyhteisö, joka pitää sisällään työssä viihtymisen ja työn arvostuksen, koettiin sekä edistävänä, että estävänä tekijänä. Henkilökunnan arvioimaa hoidon laatua selittivät arvot ja työ. (Kvist ym. 2006.) Estäviksi tekijöiksi nousivat kiire ja riittämättömät resurssit (Partanen 2002, Kvist 2006, Kvist ym. 2013). Vuodeosaston henkilökunnasta 18 % piti henkilöstöresurs- seja riittämättöminä (Kvist ym. 2006). Vanhemmat potilaat olivat tyytyväisempiä henkilökun- tamäärään kuin nuoremmat potilaat (Kvist ym. 2014). Potilaiden arvioinneissa hoitotyön laatua heikensi riittämätön tiedon saanti (Kvist ym. 2006, Goh ym. 2016), huono mahdollisuus osal- listua oman hoitonsa suunnitteluun (Kvist ym. 2006) sekä riittämätön avun saanti sairaalahoi- dossa (Tervo-Heikkinen 2008).
4.4 Aineiston analyysi
Kotihoitoon muokatun ILH-mittarin 47 väittämää luokiteltiin uudelleen kolmeen luokkaan.
”Täysin samaa mieltä” ja ”osittain samaa mieltä” yhdistettiin uudeksi luokaksi ”samaa mieltä”,
”täysin eri mieltä ” ja ”osittain eri mieltä” yhdistettiin ” eri mieltä ” ja ”en osaa sanoa” pysyi yhtenä luokkana. Uudelleen luokittelu tehtiin ristiintaulukointia ja khiin neliötestiä varten, missä tarkasteltiin yksittäisten luokiteltujen muuttujien ja taustatekijöiden yhteyttä.
Aineiston tilastollista analysoimista varten vastaajien taustamuuttujista ikä luokiteltiin kol- meksi luokaksi: alle 30-vuotiaat, 31 - 49 -vuotiaat ja yli 50-vuotiaat. Ammatti luokiteltiin kol- meen luokkaan: sairaanhoitaja/terveydenhoitaja, lähihoitaja ja muut. Työkokemus nykyisessä työssä ja työkokemus hoitoalalla yhteensä luokiteltiin viiteen eri luokkaan: 0 - 1-vuotta, 1,1 - 55-vuotta, 5,1 - 10-vuotta, 10,1 - 20-vuotta ja yli 20,1-vuotta. Asiakasmäärät luokiteltiin arki- aamuisin kolmeen luokkaan: alle 5 asiakasta, 6 - 10 asiakasta, yli 11 asiakasta. Arki-iltaisin ja viikonloppuisin asiakasmäärät luokiteltiin kolmeen luokkaan: alle 10 asiakasta, 1 – 15 asiakasta ja yli 16 asiakasta. Asiakaskäynnin kesto luokiteltiin kolmeen eri luokkaan: alle 20 minuuttia,
21 - 30 minuuttia ja yli 31 minuuttia. Työntekijöiden arviointeja kotihoidon työnlaadusta arvi- oitiin numeerisesti 4 - 10 (4 heikoin, 10 korkein) ja nämä luokiteltiin uudelleen kolmeen luok- kaan: 4 -6 (välttävä), 7 – 8 (hyvä) ja 9 – 10 (kiitettävä).
Summamuuttujat muodostettiin aikaisempien tutkimusten mukaan (Kvist & Vehviläinen-Jul- kunen 2008, Voutilainen ym. 2014, Voutilainen ym. 2015). Cronbachin alfa-kertoimella tar- kastettiin, että muuttujat mittaavat samaa ominaisuutta. Alimpana hyväksyttävänä arvona on pidetty 0.60 alfa-arvoa. (Holopainen ym. 2004, Grove ym. 2013, Holopainen ym. 2004). Mit- tarin reliabiliteettia tarkasteltiin Cronbachin alfa-kertoimien avulla ja ne olivat väliltä 0,843- 0,915. Cronbachin alfa-arvot olivat samansuuntaiset aikaisempien tutkimusten kanssa.
Muuttujien jakaumia tarkasteltiin histogrammikuviolla sekä Kolmogorov-Smirnovin testillä (Metsämuuronen 2009, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2015, Karjalainen 2015). Tutkit- tavat muuttujat eivät noudattaneet pääsääntöisesti normaalijakaumaa, joten käytettiin ja- kaumasta riippumattomia testejä. Taustamuuttujien yhteyttä summamuuttujien keskiarvoihin tarkasteltiin non-parametrisilla testeillä. Kahden ryhmän välistä eroa tarkasteltiin Mann-Whit- neyn U-testillä ja kolmen tai useamman ryhmän välistä eroa Kruskall-Wallsin testillä. Tutki- mustuloksissa pidettiin riskitasona 5 %. (Metsämuuronen 2009). Ryhmien keskiarvojen eroja tarkasteltiin keskiarvotesteillä. Summamuuttujista ilmoitettiin keskiarvot ja keskihajonnat.
Puuttuvia tietoja ei korvattu. Yksittäisten luokiteltujen muuttujien ja taustatekijöiden yhteyttä tarkasteltiin ristiintaulukoinnilla ja khiin neliötestillä. Taustatietojen kuvailussa käytettiin frek- venssejä ja prosenttiosuuksia. Aineiston analysoinnissa käytettiin Statistical Package for the Social Sciences 24.0 (SPSS) Windows tilasto-ohjelmaa.
5 TUTKIMUSTULOKSET 5.1 Taustatiedot
Tutkimukseen osallistui yhteensä 219 kotihoidon työntekijää. Vastaajista naisia oli 90 % (n = 198) ja miehiä 10 % (n = 20). Vastaajien keski-ikä oli 41-vuotta. Naisten keski-ikä oli 42-vuotta ja miesten 39-vuotta. (Taulukko 2.)
Kotihoidon henkilökunnan työkokemus hoitotyöstä vaihteli 0,9 - 42-vuoden väliltä, keskiarvo oli 12,4 vuotta. Naisilla työkokemuksen keskiarvo oli 13 - vuotta ja miehillä 7,5 vuotta. Yli 10- vuotta työkokemusta oli 46 %:lla vastaajista. Nykyisessä työyksikössä työssäoloaika oli 7,7 vuotta. Naiset olivat olleet nykyisessä työyksikössä keskimäärin 8-vuotta ja miehet 4-vuotta.
Lähihoitajat olivat tehneet nykyisessä työyksikössä töitä keskimäärin 7,3-vuotta ja sairaanhoi- tajat ja terveydenhoitajat 5,8-vuotta. Sairaanhoitajilla ja terveydenhoitajilla oli hoitotyöstä yh- teensä työkokemusta keskimärin 13,5-vuotta ja lähihoitajilla 11-vuotta. Alle 10-vuotta nykyi- sessä työyksikössä töissä olevien osuus oli 77 % vastanneista. (Taulukko 2.)
Kotihoidon henkilökunnasta 87 % (n = 188) oli vakinaisessa työsuhteessa ja 82 % (n = 174) teki jaksotyötä. Sairaanhoitajista ja terveydenhoitajista puolet (n = 18) teki päivätyötä ja lähi- hoitajista päivätyössä oli ainoastaan 10 % (n = 16). Henkilökunnasta suurin osa oli lähihoitajia 74 % (n = 160), sairaanhoitajia tai terveydenhoitajia oli yhteensä 17 % (n = 36). (Taulukko 2.)
Kotihoidon laatua arvioitiin kouluarvosanalla 4 – 10. Kotihoidon ladun keskiarvo oli 7,2 (kh 0,973). Vastanneista 74 % arvioi kotihoidon laadun kouluarvosanalla välille 7 – 8. Kuusi jätti kysymykseen vastaamatta. (Taulukko 2.) Lähihoitajat arvioivat toiminnan laadun hieman pa- remmaksi, heidän keskiarvonsa oli 7,5 (vaihteluväli 4 - 9) ja sairaanhoitajilla sekä terveyden- hoitajilla 7,0 (vaihteluväli 5 - 9). Päivätyössä olevista toiminnan laadun hyväksi arvioi 80 % ja jaksotyössä olevista 73 %.
Taulukko 2. Kotihoidon henkilökunnan taustatiedot (N = 219) (n, %).
Taustamuuttuja n %
Sukupuoli
nainen 198 91
mies 20 9
Ikä
≤ 30 vuotias 47 25
31- 49 vuotias 83 43
≥ 50 -vuotias 62 32
Ammatti
Sairaanhoitaja/terveydenhoitaja 36 17
Lähihoitaja 160 74
Muut 19 9
Työkokemus nykyisessä työyksikössä
0-1 vuotta 25 12
1,1-5 vuotta 72 35
5,1- 10 vuotta 60 29
10,1- 20 vuotta 34 17
> 20,1 vuotta 13 7
Työkokemus hoitoalalta yhteensä
0-1 vuotta 5 3
1,1,- 5 vuotta 49 24
5,1 – 10 vuotta 56 27
10,1- 20 vuotta 61 30
> 20,1 vuotta 33 16
Työsuhde
vakinainen palvelussuhde 188 87
määräaikainen palvelussuhde 29 13
Työaikamuoto
Päivätyö 41 19
Jaksotyö (vuorotyö) 175 81 Toiminnan laatu
4-6 40 19
7-8 158 74
9-10 15 7
Kotihoidossa asiakaskäynti kesti keskimäärin 26 minuuttia. Asiakaskäyntien kesto vaihteli 12,5 - 75 minuutin välillä (kh 9,81). Asiakaskäynneistä 88 % kesti alle 30 minuuttia ja alle 20 mi- nuutin asiakaskäyntejä oli 46 % kaikista käynneistä. Sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien asia- kaskäyntien kestot vaihtelivat 15 - 75 minuutin (ka 29,44, kh 11,71) ja lähihoitajien asiakas- käyntien kestot olivat 13 - 65 minuuttia (ka, 24,92, kh 7,95). Lähihoitajien asiakaskäynneistä 92 % kesti alle 30 minuuttia ja sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien asiakaskäynneistä 72 % kesti alle 30 minuuttia (p= 0,002).
Asiakaskäyntien määrä vaihteli arkisin aamuvuorossa 0 - 18 (ka 8,25, kh 3,31). Suurin ero asia- kaskäyntien välillä oli arkisin aamuvuorossa, missä sairaanhoitajilla tai terveydenhoitajilla oli asiakaskäyntejä keskimäärin 4 (kh 1,25) ja lähihoitajilla 9 (kh 2,79). Arkisin aamuvuorossa lähihoitajista 7 % ja sairaanhoitajista tai terveydenhoitajista 94 % teki alle 5 asiakaskäyntiä. (p
= 0,001). Alle 5 asiakaskäynnin kohdalla 28 % asiakaskäynneistä kesti alle 20 minuuttia ja suurin osa (49 %) kesti 21 - 30 minuuttia. Yli 11 asiakasmäärän kohdalla alle 20 minuutin asiakaskäyntejä oli jo 62 % ja 26 % asiakaskäynneistä kesti enää 21 - 30 minuuttia. (p = 0,007).
Arkisin iltavuorossa ja viikonloppuisin aamu- sekä iltavuorossa ammatilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa asiakasmäärissä. Asiakaskäyntien keskiarvot vaihtelivat väliltä 11 - 14. Ar- kisin aamuvuorossa alle 10 asiakaskäyntiä oli 81 %:lla (n = 175) henkilökunnasta ja viikonlop- puisin aamuvuorossa alle 10 asiakaskäyntiä oli 28 %:lla (n = 56). (Taulukko 3.)
Taulukko 3. Asiakaskäyntien lukumäärät työvuoroittain (n, %).
Asiakaskäyntien lukumäärä/työvuoro n %
Arkisin aamuvuoro
< 5 47 22
6-10 128 59
> 11 42 19
Arkisin iltavuoro
<10 25 13
11-15 141 71
>16 31 16
Viikonloppuisin aamuvuoro
<10 56 28
11-15 123 61
>16 23 11
Viikonloppuisin iltavuoro
<10 23 12
11-15 134 72
Yli 16 29 16
Käynnin kesto
< 20 min 99 46
21-30 min 90 42
>31 min 28 13
5.2 Kotihoidon laadun osa-alueiden toteutuminen kotihoidon henkilökunnan arvioimana Kotihoidon henkilökunta arvioi hoidon laadun osa-alueiden toteutuneen kotihoidossa hyvin.
Kaikista 47 hoidon laatua kuvaavista väittämistä laskettiin kuuden osa-alueen summamuuttujat.
Hoidon laadun osa-alueista parhaimmaksi arvioitiin henkilökunnan ammatillisuus (ka 4,48, kh 0,439), hoitoon osallistuminen ja tiedon saanti (ka 4,46, kh 0,524) ja fyysisiin tarpeisiin vastaa- minen (ka 4,42, kh 0,603). Heikommin toteutuivat riittävät henkilöstöresurssit (ka 2,23, kh 1,001) sekä henkilöstön yhteistyö (ka 3,65, kh1,033). Kokonaissummamuuttujan keskiarvo oli 3,91, kh 0,720. (Taulukko 4.)
Taulukko 4. Hoidon laadun toteutuminen summamuuttujat, mitattavien muuttujien määrä (n, ka, kh).
Summamuuttujat Muuttujien Keski- Keski-
määrä (n) arvo (ka) hajonta (kh)
Henkilökunnan ammatillisuus 17 4,48 0,439
Hoitoon osallistuminen ja tiedon saanti 11 4,46 0,524 Fyysisiin tarpeisiin vastaaminen 6 4,42 0,603
Henkilöstöresurssit 5 2,23 1,001
Kipujen ja pelkojen lievittäminen 4 4,23 0,720
Henkilökunnan yhteistyö 2 3,65 1,033
Kokonaissummamuuttuja 3,91 0,720
Summamuuttujien arvot 1-5. 1 = Täysin eri mieltä, 5 = Täysin samaa mieltä
5.3 Henkilökunnan arvioinnit ammatillisuuden toteutumisesta
Parhaiten henkilökunta arvioi ammatillisuuden toteutuneen asiakkaan arvostamisessa (99 %), asiakkaan asiallisessa ja ystävällisessä kohtelussa (99 %), asiakkaan hyväksymisenä omana it- senään (98 %) ja asiakkaan mahdollisuutena puhua luottamuksellisesti asioistaan (98 %). Hen- kilökunta arvioi kysyvänsä asiakkaan vointia riittävästi (97 %) ja asiakasta hoidettiin hänen tarpeistaan lähtöisin (94 %). Vastaajista 90 % arvioi kuuntelevansa asiakkaan huolia ja paneu- tuvansa asiakkaan asioihin sopivasti. (Taulukko 5.)
Kotihoidon henkilökunnasta 76 % arvioi henkilökunnan ammattitaitoiseksi. Lääkäreitä ammat- titaitoisena piti 79 % vastaajista. (Taulukko 5.) Henkilökunnan ammattitaitoiseksi arvioi lähi- hoitajista 82 % ja sairaanhoitajista ja terveydenhoitajista 53 %. Sairaanhoitajista ja terveyden- hoitajista kolmannes (33 %) arvioi ” täysin tai osittain eri mieltä” kysymykseen henkilökunnan ammatillisuudesta. Lähihoitajista 81 % ja sairaanhoitajista ja terveydenhoitajista 83 % arvioi lääkärit ammattitaitoiseksi.
Heikoimmaksi ammatillisuuden toteutumisessa koettiin ilmapiiri, missä 48 % arvioi sen myön- teiseksi. (Taulukko 5.) Ilmapiiriä myönteisenä piti miehistä 60 % ja naisista 50 %. Toiminnan laadun välttäväksi arvioinneista 23 % ja toiminnan laadun hyväksi arvioinneista 51 % arvioi ilmapiirin olevan myönteinen (p = 0,001). Alle 30-vuotiaista ilmapiiriä piti myönteisenä 41 % ja yli 50-vuotiaista 54 % (p = 0,547).
Taulukko 5. Henkilökunnan ammatillisuuden toteutuminen (N= 219) (n, %).
Henkilökunnan ammatillisuus Samaa Eri En osaa
mieltä mieltä sanoa n % n % n %
Arvostan asiakasta 217 99 2 1 0 0
Kohtelen asiakasta ystävällisesti 217 99 2 1 0 0 Kohtelen asiakasta asiallisesti 217 99 2 1 0 0 Hyväksyn asiakkaan omana itsenään 215 98 2 1 1 1 Asiakas voi puhua minulle luottamuksellisesti
asioistaan 214 98 3 2 0 0
Autan asiakasta tarvittaessa 212 98 3 1 2 1 Kysyn asiakkaan vointia riittävästi 213 97 2 1 3 2 Suhtaudun asiakkaan kipuihin vakavasti 212 97 2 1 4 2 Asiakas on tervetullut hoitooni 211 96 4 2 4 2 Hoidan asiakastani hänen tarpeistaan lähtöisin 206 94 11 5 1 1 Saan asiakkaan tuntemaan olonsa turvalliseksi 199 92 4 2 13 6 Kuuntelen asiakkaan huolia 198 90 12 6 9 4 Paneudun asiakkaan asioihin sopivasti 198 90 12 6 9 4 Lääkärit ovat ammattitaitoisia 169 79 11 5 35 16 Hoitohenkilökunta on ammattitaitoista 165 76 34 16 17 8 Luotan asiakkaan arviointiin omasta voinnistaan 161 73 48 22 10 5 Ilmapiiri on myönteinen 103 48 86 40 26 12
5.4 Henkilökunnan arvioinnit asiakkaan hoitoon osallistumisesta ja tiedon saannista
Lähes kaikki (99 %) vastanneista arvioi asiakkaalla olevan mahdollisuuden keskustella tarvit- taessa asioistaan kahden kesken hoitajan kanssa. Henkilökunta arvioi vastaavansa asiakkaan
esittämiin kysymyksiin (98 %), antavansa asiakkaalle selkeää ohjausta (97 %) ja puhuvansa asiakkaalle ymmärrettävällä kielellä (97 %). (Taulukko 6.)
Henkilökunta arvioi selittävänsä asiakkaalle ymmärrettävästi hänen sairauteensa liittyviä asi- oita (94 %) ja kotihoidon toteuttamiseen liittyviä ohjeita ja rajoituksia (91 %). Hieman heikom- min arvioitiin annettavan asiakkaalle riittävästi tietoa hänen lääkehoidostaan ja sairaudestaan (88 %). Hoitoon osallistumisessa ja tiedon saannissa heikoiten arvioitiin toteutuneen asiakkaan mahdollistaminen hänen hoitonsa suunnitteluun (83 %). Henkilökunta arvioi huomioivansa asi- akkaan omaiset hyvin (91 %), ainoastaan 3 % arvioi, ettei huomioinut asiakkaan omaisia ollen- kaan. (Taulukko 6.)
Taustatekijöillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja henkilökunnan arvioinneissa asiakkaan hoitoon osallistumisen ja tiedon saannin muuttujien arvioinneissa. Henkilökunnasta 79 % arvioi mahdollistavansa asiakkaan hoitoon osallistumisen asiakaskäynnillä joka kesti alle 20 minuut- tia ja 89 % asiakaskäynnillä joka kesti 21 – 30 minuuttia. (p = 0,310).
Taulukko 6. Hoitoon osallistumisen ja tiedon saanti (N=219) (n, %).
Hoitoon osallistuminen ja Samaa Eri En osaa
tiedon saanti mieltä mieltä sanoa
n % n % n % Asiakas voi tarvittaessa keskustella asioistaan
kahden kesken kanssani 216 99 3 1 0 0
Vastaan asiakkaan esittämiin kysymyksiin 214 98 3 1 2 1 Annan asiakkaalle selkeää ohjausta 212 97 3 1 4 2 Puhun asiakkaalle ymmärrettävää kieltä 211 97 4 3 3 1 Annan asiakkaalle riittävästi tietoa hänen hoidostaan 207 96 4 2 5 2 Selitän ymmärrettävästi asiakkaalle hänen
sairauteensa liittyviä asioita 205 94 5 2 8 4 Selitän asiakkaalle ymmärrettävästi kotihoidon
toteuttamiseen liittyvät ohjeet ja rajoitukset 198 91 6 3 13 6 Huomioin asiakkaan omaiset 198 91 7 3 13 6 Annan asiakkaalle riittävästi tietoa hänen
sairaudestaan 193 88 12 6 14 6 Kerron riittävästi tietoa asiakkaalle hänen
lääkehoidostaan 193 88 9 4 17 8
Mahdollistan asiakkaan osallistumisen
hoidon suunnitteluun 181 83 14 6 23 11
5.5 Henkilökunnan arvioinnit asiakkaan fyysisen tarpeiden vastaamisesta
Asiakkaan fyysisten tarpeiden arvioinnissa parhaiten toteutuivat asiakkaan henkilökohtaisen puhtauden ylläpitäminen (98 %) ja asiakkaan liikkumisessa avustaminen (96 %). Hieman hei- kommin arvioitiin toteutuneen asiakkaan voimavarojen huomioiminen hoidossa (93 %) ja asi- akkaan sopivasta ravitsemuksesta ja juomisesta (92 %) huolehtiminen. Asiakasta avustettiin tarvittaessa liikkumisessa (96 %), mutta asiakkaan liikkumissopimusta arvioi toteuttavansa vain 78 % vastaajista. (Taulukko 7.) Asiakkaan liikkumissopimusta toteutti parhaiten 31 – 49-vuo- tiaat (82 %) ja heikoiten alle 30- vuotiaat (67 %). Alle 30-vuotiaista 17 % arvioi ettei toteuta asiakkaan liikkumissopimusta ollenkaan tai toteuttaa sitä osittain.
