Kotihoidossa työskentelevien ikääntyvien sairaanhoitajien osaamisen kehittäminen

(1)

KOTIHOIDOSSA TYÖSKENTELEVIEN IKÄÄNTYVIEN SAIRAANHOITAJIEN OSAAMISEN KEHITTÄMINEN

Annu Huttunen Pro gradu -tutkielma Hoitotiede

Terveystieteiden opettajankoulutus Itä-Suomen yliopisto

Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos

Toukokuu 2017

(2)

SISÄLTÖ

TIIVISTELMÄ ABSTRACT

1 JOHDANTO ... 1

2 IKÄÄNTYVÄN SAIRAANHOITAJAN OSAAMISEN KEHITTÄMINEN ... 4

2.1 Tutkimuksen tiedonhaku ... 4

2.2 Ikääntyvä sairaanhoitaja ... 9

2.3 Kotihoito ja sen sisältö ... 10

2.4 Sairaanhoitajan osaaminen ja osaamisen kehittäminen ... 12

2.5 Kotisairaanhoitajien osaaminen ja osaamisen kehittäminen ... 14

2.6 Osaamisen kehittäminen ikääntyvän sairaanhoitajan näkökulmasta ... 20

2.7 Yhteenveto aikaisemmista tutkimuksista ... 22

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITTEET JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT.... 24

4 TUTKIMUSMENETELMÄT ... 25

4.1 Tutkielman lähestymistapa ... 25

4.2 Tutkimukseen osallistujat ja aineiston keruu ... 25

4.3 Aineiston analysointi ... 26

5 TULOKSET ... 28

5.1 Haastateltavien taustatiedot ... 28

5.2 Kotisairaanhoitajien työnkuva ... 28

5.3 Kotihoidossa työskentelevien ikääntyneiden sairaanhoitajien osaamisen kehittämisen tarpeet ... 33

5.4 Kotihoidossa työskentelevien ikääntyvien sairaanhoitajien osaamisen kehittämistä edistävät tekijät ... 36

5.5 Kotihoidossa työskentelevien ikääntyvien sairaanhoitajien osaamisen kehittämistä heikentävät tekijät ... 42

5.6 Yhteenveto keskeisimmistä tuloksista ... 47

6 POHDINTA ... 49

6.1 Tutkimustulosten tarkastelu ... 49

6.2 Tutkimuksen luotettavuus ... 54

6.3 Tutkimuksen eettisyys ... 57

6.4 Johtopäätökset ja jatkotutkimusehdotukset ... 58

LÄHTEET ... 60

LIITTEET

Liite 1 Liitetaulukko 1. Tutkimuksia ikääntyvien sairaanhoitajien osaamisen kehittämisestä kotihoidossa.

Liite 2 Tutkimussaate.

Liite 3 Tutkimussuostumus.

Liite 4 Haastateltavan taustatiedot.

(3)

Liite 5 Teemahaastattelurunko.

Liite 6 Liitetaulukko 2. Esimerkki sisällön analyysin etenemisestä.

TAULUKOT

Taulukko 1 Tietokantahaun hakusanat, rajaukset ja tulokset tietokannoittain.

KUVIOT

Kuvio 1 Ikääntyvien sairaanhoitajien osaamisen kehittäminen -tietokantahaku poissulkuineen.

Kuvio 2 Sairaanhoitajien osaamisen kehittäminen kotihoidossa -tietokantahaku poissulkuineen.

Kuvio 3 Kotisairaanhoitajien kuvauksia työnkuvasta.

Kuvio 4 Ikääntyvät kotisairaanhoitajan osaamisen kehittämisen tarpeet.

Kuvio 5 Ikääntyvien kotisairaanhoitajien osaamisen kehittämistä edistävät tekijät.

Kuvio 6 Ikääntyneiden kotisairaanhoitajien osaamisen kehittämistä heikentävät tekijät.

(4)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ Terveystieteiden tiedekunta

Hoitotieteen laitos Hoitotiede

Terveystieteiden opettajankoulutus

Huttunen, Annu Ikääntyvien sairaanhoitajien osaamisen kehittäminen kotihoidossa Pro gradu -tutkielma, 64 sivua, 6 liitettä (12 sivua)

Tutkielman ohjaajat: Dosentti, TtT Päivi Kankkunen Dosentti, TtT Terhi Saaranen Toukokuu 2017

Kotihoito on ollut viime vuosina jatkuvan muutoksen kohteena. Valtakunnallisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta on muutettu siten, että asiakkaat hoidetaan enenemissä määrin omissa kodeissaan. Muutokset ovat tuoneet haastetta kotihoidossa työskentelevien sairaanhoitajien osaamiselle. Osaamisen kehittäminen on tärkeää työntekijöiden kaikissa ikävai- heissa. Ikääntyvillä sairaanhoitajilla on usein erilaiset koulutustarpeet kuin nuoremmilla sairaanhoitajilla Osaamisen kehittämisellä voidaan vaikuttaa ikääntyvien sairaanhoitajien työssä jaksamiseen.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli kuvata ikääntyvien, yli 45-vuotiaiden, kotihoidossa työs- kentelevien sairaanhoitajien kokemuksia osaamisen kehittämistä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millainen on kotisairaanhoitajan työnkuva ikääntyvien sairaanhoitajien kokemana, millaisia osaamisen kehittämisen tarpeita sairaanhoitajilla on, ja mitkä tekijät edistävät ja hei- kentävät yli 45-vuotiaiden kotihoidossa työskentelevien sairaanhoitajien osaamisen kehittä- mistä. Tutkimus toteutettiin laadullisella teemahaastattelulla. Tutkimukseen haastateltiin kahden eri kunnan alueelta ikääntyviä, yli 45-vuotiaita, kotihoidossa työskenteleviä sairaanhoitajia (n=11). Haastattelut toteutettiin syys-lokakuussa 2016. Aineisto analysoitiin induktiivisella si- sällönanalyysilla.

Kotisairaanhoitajien työkuva oli moniulotteinen. Se rakentui asiakkaiden hoitotyöstä ja omaisten tukemisesta. Työltä edellytettiin tiimityöskentely- ja päätöksentekotaitoja, luovuutta, johta- mistaitoa, kuntouttavaa työotetta ja muutoksiin sopeutumista. Ikääntyvät sairaanhoitajat tarvitsivat osaamisen kehittämistä kliiniseen hoitotyöhön liittyvän osaamisen kehittämiseen ja päi- vittämiseen, asiakkaan kohtaamiseen ja turvallisuuskoulutukseen sekä ATK- ja teknologiaosaa- miseen. Ikääntyvien sairaanhoitajien osaamisen kehittämistä edistivät olemassa oleva kokemus ja hyvä motivaatio. Ikääntyvien sairaanhoitajien mielestä osaamista pystyttiin kehittämään parhaiten työpaikalla. Osaamisen kehittämistä heikensivät vähäinen osaamisen kehittäminen vapaa-ajalla, osaamisen kehittämisen esteet työpaikalla, kuten suuri työmäärä ja mielenkiinnotto- mat koulutukset ja kollegiaalisen toiminnan puute. Ikääntymisen katsottiin sekä edistävän että heikentävän sairaanhoitajien osaamisen kehittämistä.

Työnkuvien muuttuminen ja asiakkaiden erilaiset sairaudet ja vaihtelevat hoitotoimenpiteet vaativat kotihoidossa työskenteleviltä sairaanhoitajilta jatkuvaa osaamisen kehittämistä. Ikään- tyvien sairaanhoitajien osaamisen kehittämistä pystytään parhaiten edistämään työpaikalla tar- joamalla siihen riittävästi aikaa ja resursseja. Lisää tutkimusta tarvitaan siitä, kuinka työvuodet vaikuttavat sairaanhoitajan osaamiseen ja osaamisen kehittämisen tarpeisiin.

Asiasanat: ikääntyminen, sairaanhoitaja, osaamisen kehittäminen, kotihoito

(5)

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND ABSTRACT Faculty of Health Sciences

Department of Nursing Science Nursing Science

Nurse teacher education

Huttunen, Annu Professional development of aged nurses, working in home care.

Master`s thesis, 64 pages, 6 appendices (12 pages) Supervisors: Docent, PhD Päivi Kankkunen

Docent, PhD Terhi Saaranen May 2017

During the past years, home care has been under constant state of change. The structure of social and healthcare services has been adjusted nationally so that customers are cared for in their own homes to an increasing extent. These changes are challenging the professional development of nurses that are working in home care. Professional development is important in all age stages of employees. Often aged nurses have different needs for training compared to younger nurses. By developing the level of expertise the work-related well-being of aged nurses can be influenced.

The purpose of this dissertation was to describe the experiences concerning professional development of aged nurses, above 45 years of age, working in home care. The aim of the study was to find out how aged nurses experience home care in terms of work description and which factors support or weaken the development of expertise for nurses that are over 45 years of age and are working in home care. The aim was to identify also the type of professional development needed. The study was carried out by using qualitative theme interviews. Aged nurses, above 45 years of age, from two different municipalities and working in home care were inter- viewed (n=11). The interviews were carried out between September and October in 2016. The results were analysed by using inductive content analysis.

Work description for nurses was multi-dimensional. It included actual nursing of customers as well as the support for their close ones. Work required team-working as well as decision-mak- ing skills, creativity, leadership skills, keenness for work rehabilitation and adjusting to changes. Aged nurses needed professional development in clinical nursing, meeting with customers, security training as well as IT and technology proficiency. Already existing know-how as well as good motivation supported professional development. According to aged nurses, their expertise was best-developed within their own working environment at their work place. Lack of professional development during free time and obstructions during working hours, such as big work load, lacklustre training or lack of cooperation between colleagues, hindered professional development altogether. Ageing itself was seen both as supporting as well as weakening professional development.

The changes in work description and customers’ different illnesses as well as variable treat- ments require nurses working in home care to constantly develop their expertise. Professional development for aged nurses can best be enhanced at work place by providing sufficient amount of time and resources. More research is needed in order to determine how service years affect the know-how of nurses as well as the need for professional development.

Keywords: aged nurse, nurse, professional development, home care

(6)

1 JOHDANTO

Suomen terveydenhuolto muuttuu nopeasti. Maamme väestö vanhenee, jolloin terveydenhuol- topalveluita joudutaan kehittämään siten, että ne vastaisivat ikääntyvän väestön tuomiin tarpeisiin. Ikäihmisten palveluiden rakennetta ja sisältöä uudistetaan ja pitkäaikaisen laitoshoidon tarvetta tullaan vähentämään lisäämällä kotiin saatavia palveluja ja kuntoutusta. (STM 2012.) Iäkkäille pyritään tarjoamaan entistä yhdenvertaisemmat, koordinoidummat ja kustannusten kasvua hillitsevät palvelut. (STM 2012, STM 2016). Muutaman vuoden sisään Suomessa astuu voimaan sosiaali- ja terveysalan palvelurakenneuudistus (sote-uudistus), jonka tarkoituksena on vähentää väestön terveyseroja ja parantaa palveluiden tasavertaista saatavuutta, tehokkuutta ja laatua. Sote-uudistus vaikuttaa sosiaali-ja terveysalan rakenteeseen ja hallintoon, jolloin se tulee vaikuttamaan myös sairaanhoitajien työhön. (STM 2016.)

Vuonna 2014 suomalaisten miesten keski-ikä oli 41 ja naisten 43 vuotta. On arvioitu, että vuonna 2020 suomalaisesta väestöstä 23 % olisi yli 65- vuotiaita (Tilastokeskus 2016). Väestön ikääntyminen näkyy myös työntekijöiden ikääntymisenä ja se on ajankohtainen haaste useim- missa Euroopan maissa (Eurofound 2012). Euroopan unionin maita vertailtaessa Suomen vä- estön rakenne on kuudenneksi vanhinta. (Tilastokeskus 2016.) Hoitoalalla työntekijöiden ikääntymisen haasteeseen on entistä raskaampi vastata, sillä sosiaali- ja terveydenhuollon työ- voiman tarve kasvaa tulevina vuosina, kun ikääntynyt väestö tarvitsee enenevissä määrin terveydenhuollon palveluita (STM 2012.) Paikoittain ammattitaitoisista sairaanhoitajista on pulaa jo nyt (TEM 2017). Sairaanhoitajien eläkepoistuman kasvaessa työpaikoilta häviää työntekijöi- den mukana suuri määrä tietoa ja käytännöntaitoja (Moseley 2008).

Työikäisten terveys on pääasiassa kehittynyt myönteisesti viime vuosikymmeninä. Ikääntynei- den työntekijöiden osalta haasteita tuottaa poikkeuksellisen suuri eläkkeelle siirtyminen myö- häisessä työiässä, mihin saattaa liittyä työuupumusta, psyykkisiä ongelmia ja ikääntyvän työ- voiman alhainen koulutustaso. Työikäisten työ- ja toimintakykyä tulisi edistää siten, että ne mahdollistavat työelämässä jaksamisen pidempään. (Rotko & Kauppinen 2016.) Työntekijän osaamisen kehittämisellä ja tukemisella pyritään parantamaan työntekijän tulevaisuutta. Työ- paikkojen on tärkeää mahdollistaa osaamisen jakaminen ja työssä oppiminen. Ammattitaitoinen henkilöstö kykenee reagoimaan nopeasti työelämän muutoksiin ja kehittämään uusia toiminta- malleja ja -tapoja. (Työelämä2020 2016.) Monipuolinen osaaminen on pääomaa yksilölle, koska sille on aina kysyntää muuttuvissa olosuhteissa (Ilmarinen 2000).

(7)

Ammatillisen koulutuksen mahdollisuudet edistävät ikääntyvien sairaanhoitajien työhyvin- vointia. Osaamisen kehittäminen esimerkiksi teknologian ja työmenetelmien suhteen on tärkeää hoitajien työssä jaksamiselle ja työtyytyväisyydelle. (Andrews ym. 2005.) Valtakunnallisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa korostetaan, että henkilöstön koulutustarpeita tulisi ennakoida ja osaamista arvioida ja kehittää säännöllisesti, myös alueittain (STM 2008, STM 2012). Kun- nan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on huolehdittava siitä, että terveydenhuollon henkilöstö osallistuu riittävästi terveydenhuollon täydennyskoulutukseen. Täydennyskoulutuksen sisältöä suunniteltaessa tulisi huomioida henkilöstön peruskoulutuksen pituus, työn vaativuus ja tehtävien sisältö. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010.)

Sairaanhoitajan osaaminen on laissa määriteltyä (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöstä 28.6.1994/559, Terveydenhuoltolaki 1326/2010, Ammattikorkeakoululaki 932/2014). Yleis- sairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan ammattipätevyysdirektiivin mukainen ammatillinen osaaminen rakentuu yhdeksästä aihealueesta, jotka ovat 1) asiakaslähtöisyys, 2) hoitotyön eettisyys ja ammatillisuus, 3) johtaminen ja yrittäjyys, 4) sosiaali- ja terveydenhuollon toimin- taympäristö, 5) kliininen hoitotyö, 6) näyttöön perustuva toiminta ja päätöksenteko, 7) ohjaus- ja opetusosaaminen, 8) terveyden ja toimintakyvyn edistäminen ja 9) sosiaali- ja terveyspalvelujen laatu ja turvallisuus. Lain mukaan sairaanhoitajan velvollisuus on pitää huolta siitä, että hän ylläpitää ja kehittää ammattitoiminnan harjoittamiseen liittyviä tietoja ja taitoja (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöstä 28.6.1994/559).

Usein ikääntyvien sairaanhoitajien osaamisen kehittämisen tarpeet eroavat kuitenkin nuorem- piin kollegoihin verrattuna (Moseley ym. 2008, Keller & Burns 2010, Pool ym. 2013). Aikuis- iällä opiskelu ja oppiminen ovat erilaista kuin nuorempana. Aikuisten oppimiselle keskeinen etu on kerättyjen elämänkokemusten merkitykset ja niiden reflektiivinen ja jäsentävä työstämi- nen. Elämäntilanteen on huomattu vaikuttavan oppimismotivaatioon joko edistävästi tai hei- kentävästi. (Manninen 2001.) Usein ikääntyvät oppijat ovat motivoituneita kehittämään osaamistaan. Kokemustietovaranto helpottaa uuden oppimista. (Sallila 2000.)

Yleisesti 50-vuotiaiden ja sitä vanhempien työelämän tasapaino on huonompi kuin nuoremmilla. Fyysisesti raskas työ ja vuorotyö, etenkin yövuorot huonontavat työntekijöiden elämän- laatua ja työstä palautumista. Työperäiset terveysongelmat, esimerkiksi univaikeudet ja kivut, lisääntyvät noin 40 ikävuoden jälkeen. (Eurofound 2012.) Ikääntyminen vaikuttaa ihmiseen niin kognitiivisesti, fyysisesti ja psyykkisesti. Vaikutukset kohdistuvat muistiin ja uuden oppi-

(8)

miseen. (Keller & Burns 2010.) On kuitenkin osoitettu, ettei iällä välttämättä ole suurta merki- tystä muistiin ja mieleen painamisessa. Kokeneet vanhemmat henkilöt voivat olla nopeampia oppimaan kuin nuoret. (Sallila 2000.)

Tämän laadullisen pro gradu-tutkielman tarkoituksena on kuvata ikääntyvien, yli 45-vuotiaiden, kotihoidossa työskentelevien sairaanhoitajien kokemuksia osaamisen kehittämistä. Tutki- muksen tavoitteena on selvittää, millaisia osaamisen kehittämisen tarpeita sairaanhoitajilla on ja mitkä tekijät edistävät sekä heikentävät yli 45-vuotiaiden kotihoidossa työskentelevien sairaanhoitajien osaamisen kehittämistä. Samalla selvitetään, millainen on kotisairaanhoitajan työnkuva ikääntyvien sairaanhoitajien kokemana. Ryhmämuotoisen teemahaastattelun avulla tuodaan esiin kotihoidossa työskentelevien sairaanhoitajien kokemuksissa ja merkityksiä osaamisen kehittämisestä ja kotihoidon työnkuvasta. Aineistolähtöisellä sisällön analyysillä tuote- taan tietoa, jonka avulla voidaan edistää kotihoidossa työskentelevien ikääntyneiden sairaanhoitajien osaamisen kehittämistä vastaamaan heidän tarpeitaan ja toiveitaan.

(9)

2 IKÄÄNTYVÄN SAIRAANHOITAJAN OSAAMISEN KEHITTÄMINEN 2.1 Tutkimuksen tiedonhaku

Ikääntyvien sairaanhoitajien osaamisen kehittämisestä ei ole paljon tutkittua tietoa, myös kotihoidon osaamisen kehittämistä on tutkittu hyvin vähän. Tämän tutkimuksen tiedonhaku aloi- tettiin määrittelemällä tutkimusongelma ja tutkimuskysymykset. Tutkimukseen valittaville ar- tikkeleille määriteltiin etukäteen sisäänottokriteerit. Tiedonhaku ikääntyvien sairaanhoitajien osaamisen kehittämisestä tutkimusartikkeleiden sisäänottokriteerit olivat: 1) tutkimus koskee yli 45-vuotiaita sairaanhoitajia, 2) tutkimuksessa käsitellään osaamisen kehittämistä, 3) artikkelit ovat vertaisarvioituja ja tieteellisesti julkaistuja ja 4) julkaistu vuosina 2006-2016. Lisäksi tietoa haettiin kotihoidon sairaanhoitajien osaamisen kehittämisestä, jossa tiedonhaun sisäänot- tokriteerit olivat 1) tutkimus koskee kotihoidossa työskenteleviä sairaanhoitajia, 2) tutkimuksessa käsitellään osaamista tai osaamisen kehittämistä, 3) artikkelit ovat vertaisarvioituja ja tieteellisesti julkaistuja ja 4) julkaistu vuosina 2006- 2016. Tutkimusta varten artikkeleita haettiin kansainvälisistä Cinahl-, Scopus ja Eric -tietokannoista, joissa hakukielenä oli englanti, sekä kansallisesta Medic-tietokannasta, jossa hakukielenä oli suomi. Hakusanojen valinnassa käy- tettiin apuna Itä-Suomen yliopiston informaatikkoa.

Kaikkiaan tietokantahausta saatiin yhteensä 1717 osumaa. Haku tietokannoista hakusanoineen, rajauksineen ja tuloksineen esitetään taulukossa 1.

Taulukko 1. Tietokantahaun hakusanat, rajaukset ja tulokset tietokannoittain.

Tietokantahaku Hakusanat Rajaukset Tulokset

Ikääntyvien sairaanhoitajien osaamisen kehittäminen

Cinahl “aging workforce” OR “aged workforce” OR “elder workforce” OR “old* workforce” OR “aging staff” OR

“aged staff” OR “elder staff” OR “old* staff” OR “aging nurs*” OR “aged nurs*” OR “elder nurs*” OR “old*

nurs*” AND ”inservice training” OR ”continuing education” OR “professional development” OR “personnel training” OR “professional training” OR “job training”

OR “staff training” OR “educational need” OR competence OR competency

Peer reviewed 2006-2016/2017 Article

English

35

Scopus “aging workforce” OR “aged workforce” OR “elder workforce” OR “old* workforce” OR “aging staff” OR

“aged staff” OR “elder staff” OR “old* staff” OR “aging nurs*” OR “aged nurs*” OR “elder nurs*” OR “old*

nurs*” AND ”inservice training” OR ”continuing education” OR “professional development” OR “personnel

English

432

(10)

training” OR “professional training” OR “job training”

OR “staff training” OR “educational need” OR competence OR competency AND nurs*

Eric nurs* AND ("inservice training" OR "continuing education" OR "professional development" OR "personnel training" OR "professional training" OR "job training"

OR "staff training" OR "educational need" OR competence OR competency)

English

339

Medic koulutus OR ”osaamisen kehittäminen” OR ”elinikäinen oppiminen” OR ammattitaito OR pätevyys OR kompe- tenssi AND ikäänt*

2006-2016/2017

Väitöskirjat 1

Sairaanhoitajien osaamisen kehittäminen kotihoidossa

Cinahl ”inservice training” OR ”continuing education” OR “professional development” OR “personnel training” OR

“professional training” OR “job training” OR “staff training” OR “educational need” OR competence OR competency AND “home care” OR “home nurs*” AND nurs*

English

224

Scopus competence OR competency OR ”inservice training” OR

”continuing education” OR “professional development”

OR “personnel training” OR “professional training” OR

“job training” OR “staff training” OR “educational need”

AND “home care” AND nurs*

English

666

Eric ("inservice training" OR "continuing education" OR "professional development" OR "personnel training" OR

"professional training" OR "job training" OR "staff training" OR "educational need" OR competence OR competency) AND ("home care" OR "home nurs*")

English

19

Medic koulutus OR ”osaamisen kehittäminen” OR ”elinikäinen oppiminen” OR ammattitaito OR pätevyys OR kompe- tenssi AND kotihoit*

2006-2016/2017

Väitöskirjat 1

Yhteensä 1717

Tietokannoista saatujen tutkimusartikkeleiden vastaavuutta tarkasteltiin valittuihin sisäänotto- kriteereihin nähden otsikon ja tiivistelmien perusteella. Tutkimusartikkeleiden valinnassa poissuljettiin otsikon perusteella sellaiset tutkimukset, jotka eivät noudattaneet sisäänottokritee-

(11)

reitä, ja tässä vaiheessa jätettiin pois myös ne tutkimukset, jotka olivat nousseet jo aikaisemmista tietokantahauista. Otsikoiden perusteella valittiin luettavaksi tutkimusartikkeleiden tii- vistelmät. Tiivistelmien perusteella poissuljettiin sellaiset tutkimukset, jotka eivät olleet tutki- musartikkeleita tai olivat heikkolaatuisia, ja myös ne tutkimusartikkelit, jotka eivät olleet saa- tavissa sähköisessä muodossa. Tutkimusartikkeleiden valinta poissulkuineen esitetään kuvioissa 1 ja 2.

Tutkimusten laatua tarkasteltaessa kiinnitettiin huomiota etenkin tutkimuksen filosofisiin läh- tökohtiin, tutkimuskysymysten ja käytettyjen menetelmien yhdenmukaisuuteen ja eettisyyteen (Hotus 2016). Laadunarvio kohdistettiin otoksen tai tiedonantajien riittävyyden arviointiin sekä analyysiprosessiin ja tulosten esittämiseen (Burns & Grove 2009, Kankkunen & Vehviläinen- Julkunen 2013). Määrällisten tutkimusten laatua arvioitaessa tarkasteltiin tutkimuksen taustaa ja teoreettisen viitekehyksen pohjalta rakennettua mittaria (Burns & Grove 2009, Kankkunen

& Vehviläinen-Julkunen 2013) sekä sitä, kuinka valitulla tutkimusasetelmalla ja -menetelmällä vastattiin asetettuun tutkimusongelmaan (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013). Tilastol- lisia tutkimuksien kohdalla arvioitiin otantaa ja otoksen hyväksymyskriteerejä ja sekoittavia tekijöitä sekä tilastollisten menetelmien sopivuutta (Burns & Grove 2009, Kankkunen & Veh- viläinen-Julkunen 2013.) Muutama mukaan valittu tutkimus hylättiin niiden heikon laadun vuoksi.

(12)

Ikääntyvien sairaanhoitajien osaamisen kehittämisen tietokantahausta valittiin mukaan yh- teensä 14 tutkimusartikkelia. Ikääntyvien sairaanhoitajien osaamisen kehittäminen -tutkimusartikkeleiden valinta hakukannoista esitetään kuvioissa 1.

Kuvio 1. Ikääntyvien sairaanhoitajien osaamisen kehittäminen -tietokantahaku poissulkuineen.

Otsikon perusteella valitut 77

• Cinahl 15

• Scopus32

• Eric 30

• Medic 0

Poissulku:

Ei koske ikääntyviä sairaanhoitajien osaamisen

kehittämistä. Ei ole tutkimusartikkeli.

Tutkimusartikkelia ei ole saatavilla sähköisessä

muodossa.

Artikkelien heikko laatu.

Koko tekstin perusteella 14

• Cinahl 5

• Scopus 7

• Eric 2

• Medic 0 Tiivistelmän perusteella

valitut 27

• Cinahl 9

• Scopus 13

• Eric 5

• Medic 0

Poissulku:

Ei koske ikääntyviä sairaanhoitajia, ei liity

osaamiseen.

Päällekkäisten tutkimusten poisjättäminen.

Hakusanoilla807

• Cinahl 35

• Scopus 432

• Eric 339

• Medic 1

(13)

Sairaanhoitajien osaamisen kehittäminen kotihoidossa -tietokantahausta mukaan valittiin kahdeksan tutkimusartikkelia. Valinta tutkimusartikkeleiden hakukannoista esitetään kuvioissa 2.

Kuvio 2. Sairaanhoitajien osaamisen kehittäminen kotihoidossa -tietokantahaku poissulkuineen.

Tietokantahakujen lisäksi mukaan valittiin viisi tutkimusta, jotka löytyivät manuaalisen haun jälkeen tutkimusartikkeleiden ja alan kirjallisuuden lähdeluetteloista. Yksi manuaalisella haulla valittu tutkimus ei noudattanut vuosirajauskriteeriä, vaan tutkimus oli julkaistu vuonna 2003.

Otsikon perusteella valitut 91

• Cinahl 35

• Scopus 53

• Eric 2

• Medic 1

Poissulku:

Ei ole tutkimusartikkeli.

Tutkimusartikkelia ei ole saatavilla sähköisessä

muodossa.

Artikkelien heikko laatu.

Koko tekstin perusteella 8

• Cinahl 3

• Scopus 4

• Eric 0

• Medic 1 Tiivistelmän perusteella

valitut 18

• Cinahl 7

• Scopus 10

• Eric 0

• Medic 1

Poissulku:

Ei koske kotihoidossa työskenteleviä sairaanhoitajia,

ei liity osaamiseen.

Päällekkäisten tutkimusten poisjättäminen.

Hakusanoilla 910

• Cinahl 224

• Scopus 666

• Eric 19

• Medic 1

(14)

Vuosirajauksen alittava tutkimus valittiin tutkimuksen laadukkuuden ja tietomäärän takia. Mu- kaan valittiin myös kaksi ei-vertaisarvioitua tutkimusta, jotka olivat tutkimushanke-raportteja.

Tutkimukset toivat lisäarvoa suomalaisen kotihoidon ymmärtämiseen ja sairaanhoitajien osaamiseen.

Tietokantahaun ja manuaalisen haun perusteella mukaan valittiin yhteensä 27 tutkimusta. Tut- kimukset oli toteutettu Yhdysvalloissa (n=8), Suomessa (n=6), Ruotsissa (n=3), Alankomaissa (n=3), Australiassa (n=2), Iso-Britanniassa (n=2), Kanadassa (n=1), Norjassa (n=1) ja Uudessa- Seelannissa (n=1). Tutkimukset olivat pääasiassa hoitotieteen alalta. Mukana oli tutkimuksia myös lääketieteen ja yhteiskuntatieteiden puolelta.

Valituista tutkimuksista seitsemän oli laadullisia (Leese ym. 2009, Valencia & Raingruber 2010, Berland ym. 2012, Furåker 2012, Pool & Poell 2013, Flöjt J 2014, Pool ym. 2014), määrällisiä tutkimuksia kahdeksan (Grönroos & Perälä 2006, Vaarama & Ylönen 2006, Bla- keley & Ribeiro 2008, Wray ym. 2009, Canton ym. 2009, Utriainen ym. 2010, Gillespie ym.

2013, Graham ym. 2014), yksi interventiotutkimus (Hammar 2008) ja viisi kirjallisuuskatsausta (Thome ym. 2003, Fitzgerald 2007, Keller & Burns 2008, Moseley ym. 2008, Pool ym. 2012).

Kuudessa tutkimuksessa oli käytetty sekä laadullista että määrällistä aineistonkeruumenetelmiä (Williamson 2007, Lammintakanen & Kivinen 2013, Mathiews & Salmond 2013, Nakaishi ym. 2013, Clendon J & Walker L. 2015, Erikson ym. 2015). Tutkimukset esitetään tarkemmin liitetaulukossa 1.

2.2 Ikääntyvä sairaanhoitaja

Ikääntyneiden työntekijöiden alaraja määritellään 45 vuoteen, jolloin ihmisen fyysiset toimin- talähtökohdat alkavat heikentyä (WHO 1993). Ikääntyväksi työntekijäksi luetaan 45-55 -vuotiaat ja ikääntyneiksi 55-65 -vuotiaat (STM 2002). Tässä työssä ikääntyvällä kotisairaanhoita- jasta tarkoitetaan yli 45-vuotiaita.

Normaaliin ikääntymiseen kuuluu eriasteisia vammautumisia ja sairauksia (Keller & Burns 2010). Yleisesti 50-vuotiaiden ja sitä vanhempien työelämän tasapaino on huonompi kuin nuoremmilla. Fyysisesti raskas työ ja vuorotyö, etenkin yövuorot huonontavat työntekijöiden elä- mänlaatua ja työstä palautumista. Osa terveysongelmista, kuten muistiongelmat ja hidastunut reaktionopeus kuuluvat normaaliin vanhenemisprosessiin (Keller & Burns 2010). Ikääntyvien sairaanhoitajien työntekoa haittaavat huonontunut näkökyky, kuulo-ongelmat ja väsymyksen lisääntyminen. Ikääntyneet sairaanhoitajat kokevat ikäsyrjintää etenkin urakehityksen suhteen,

(15)

koska usein he kokevat olevansa juuttuneena nykyiseen työtehtäväänsä. (Clendon & Walker 2015.)

Ikääntyneillä sairaanhoitajilla on taitoja, kokemusta ja tietoa, jotka näyttäytyvät etenkin yksin- työskentelyssä. He eivät välttämättä ole omaksuneet tiimityöskentelyn taitoja samalla tavalla kuin nuoremmat kollegansa. (Lamminkainen & Kivinen 2012.) Kollegiaaliset vuorovaikutus- suhteet koetaan kuitenkin tärkeiksi ikääntyneiden sairaanhoitajien keskuudessa, mutta ne eivät ole ikääntyneille sairaanhoitajille potilassuhteita tärkeämpiä (Fitzgerald 2007, Valencia &

Raingruber 2010).

Ikääntyville sairaanhoitajille on tärkeää, että heidän työtään arvostetaan (Blakeley & Ribeiro 2008, Moseley ym. 2008, Leese ym. 2009, Utriainen ym. 2010, Graham ym. 2014). Kunnioitus ja osaamisen tunnustaminen vaikuttavat positiivisesti ikääntyvien sairaanhoitajien työssäjaksa- miseen (Moseley ym. 2008). Kannustava työilmapiiri, etenkin kannustavat työkaverit, sekä työn joustavuus ovat tärkeitä asioita ikääntyville sairaanhoitajille (Graham ym. 2014, Clendon

& Walker 2015). Kevyempien työtehtävien tarjoaminen ja mielenkiintoiset työtehtävien muutokset auttavat ikääntyviä sairaanhoitajia jaksamaan työssään. Ikääntyvät sairaanhoitajat kokevat olevansa arvokkaita omalle työlleen ja työyhteisölleen. (Clendon & Walker 2015.) Ikään- tyvien sairaanhoitajien työn asenneperusta on vahva. Se rakentuu potilaan hyvän hoitamisen, potilaan ensisijaistamisen ja hoitajuuden arvostamisen varaan. Ikääntyvät sairaanhoitajat haluavat toimia eettisen ajattelunsa ja arvopohjansa mukaisesti, millä on positiivista vaikutusta hei- dän työhyvinvointiinsa. (Utriainen ym. 2010.)

2.3 Kotihoito ja sen sisältö

Kotihoidon käsite ja kotihoidon sisältö määritellään eri tavalla eri maissa (Thome 2003, Ham- mar 2008). Suomessa kunnan velvollisuuksiin kuuluu järjestää terveydenhuoltolain mukainen kotisairaanhoito ja sosiaalihuoltolakiin perustuva kotipalvelu. Kunta voi myös yhdistää palvelut kotihoidoksi. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010, Sosiaalihuoltolaki 1301/2014.) Iäkkäiden osalta sovelletaan lakia ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista, jonka mukaan iäkkään pitkäaikainen hoito ja huolenpito tulisi ensi- sijaisesti järjestää kotona (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012).

Kotipalvelulla tarkoitetaan kodissa tapahtuvaa yksilön ja perheen työapua, henkilökohtaista huolenpitoa ja tukemista. Se sisältää tukipalveluja, joita ovat ateria-, vaatehuolto-, kylvetys-,

(16)

siivous-, kuljetus-, saattaja- sekä sosiaalista kanssakäymistä tukevat palvelut. Kotisairaanhoi- don palvelut perustuvat hoito- ja palvelusuunnitelmaan tai se on tilapäistä. Kotisairaanhoitoa eli terveyden ja sairaanhoidon palvelua toteutetaan moniammatillisesti potilaan asuinpaikassa, kotona tai siihen verrattavassa paikassa (Väyrynen & Kuronen 2013.) Säännöllisille kotihoidon asiakkaille laaditaan palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muu vastaava suunnitelma. (Laki sosiaali- huollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000).

Suomessa kotisairaanhoitoa annetaan joko hoito- tai palvelusuunnitelman mukaisesti tai tila- päisesti. Kotisairaanhoito on moniammatillista terveyden ja sairaanhoidon palvelua, jota annetaan potilaan asuinpaikassa, kotona tai siihen rinnastettavassa paikassa. Hoitosuunnitelman mukaiset pitkäaikaissairauden hoitotarvikkeet sisältyvät hoitoon. Toisin kuin kotisairaanhoito, kotisairaalahoito on määräaikaista ja tehostettua kotisairaanhoitoa. Sitä voidaan järjestää yh- dessä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kanssa. (Terveydenhuoltolaki

1326/2010.)

Kotihoidon tavoitteena on edistää palvelunsaajan toimintakykyä ja ylläpitää itsenäisyyttä sekä pyrkiä tuloksellisuuteen. Hoito perustuu palvelunsaajan tarpeisiin, ennalta ehkäiseviin toimiin ja arviointiin sekä toimiin ja arviointiin sairaalasta kotiutuksen jälkeen. Kotiin annettavalla hoi- dolla ylläpidetään ja parannetaan potilaan toimintakykyä, elämänlaatua ja terveyttä. Annettava hoito riippuu potilaan sairauksista ja hoidon tavoitteista. (Thome ym. 2003, Hammar 2008.) Esimerkiksi Espoossa kotihoidon asiakkaista 2/5 vastaanotti ateriapalvelua ja asiointiapua ja noin kolmasosa virkistystoimintaa. Osa asiakkaista sai pelkkää kotisairaanhoitoa, mutta harvat pelkkää kotipalvelua. Kotihoidon asiakkailla oli mahdollisuus vaikuttaa omaan hoitoonsa toi- veidensa mukaisesti. (Vaarama & Ylönen 2006.)

Vuonna 2012 75 vuotta täyttäneistä 70 529 (12 %) oli säännöllisen kotihoidon asiakkaina.

Näistä asiakkaista yli puolella arvioitiin olevan toistuva hoidon tarve ja viidellä prosentilla jatkuvan ympärivuorokautisen hoidon tarve. Säännöllisen kotihoidon asiakkaaksi määritellään ne, jotka ovat saaneet kuukauden aikana kotisairaanhoidon ja/tai kotipalvelun käyntejä palveluja hoitosuunnitelman mukaisesti tai muutoin vähintään kerran viikossa. Säännöllisen kotihoidon asiakkaiksi päädytään suoraan kotoa tai kotiuduttua terveyskeskuksesta tai sairaalasta. Hoitoon tullaan fyysisen syyn tai itsestä huolehtimisen vajavuuden takia. Asiakkaiden keski-ikä on noin 79 vuotta. Alle kaksi prosenttia asiakkaista ovat alle 45-vuotiaita. (Väyrynen & Kuronen 2013.) Suurin osa kotihoidon asiakkaista ovat ikääntyneitä, yksin asuvia naisia, joilla on paljon sairauksia ja heikentynyt toimintakyky (Hammar 2008).

(17)

Kotihoidon potilaiden sairaudet ovat moninaisia (Thome ym. 2003, Vaarama & Ylönen 2006, Hammar 2008,). Usein hoidetaan syöpäpotilaita, kirurgisia potilaita, akuutisti sairastuneita sekä iäkkäämpiä potilaita (Thome ym. 2003). Useimmiten kotihoidon asiakkailla on jokin pitkäai- kainen hoitoa vaativa sairaus. Espoon kaupunkiin suunnatun tutkimuksen mukaan tavallisim- mat sairaudet olivat tuki- ja liikuntaelinsairaudet, sydän- ja verenkiertosairaudet sekä diabetes.

Suurin osa kotihoidon asiakkaista koki kipua, joka haittasi päivittäistä elämää. Kotihoidon asiakkaiden keskuudessa psyykkinen hyvinvointi koetaan hieman normaalia alhaisemmaksi ja monet kokevat elämänsä yksinäiseksi. Kaikilla asiakkailla oli ongelmia toimintakyvyssä.

Useimmiten ongelmat liittyivät ainakin raskaisiin siivoustöihin, mutta usealla oli ongelmia myös muussa kodin ylläpidossa. Ongelmia aiheutti myös kaupassa käyminen ja kodin ulkopuo- lella asioiminen. Neljännes koki ongelmia kaikissa arjen askareissa. Eniten ongelmia kotihoidon asiakkaat kokivat henkilökohtaisissa päivittäisissä toimissa, kuten peseytymisessä ja wc:ssä käymisessä. Asiakkaat tarvitsivat apua myös raha-asioiden hoitamisessa ja ulkona liik- kumisessa. Ongelmat liittyivät ikääntymiseen, mutta myös nuoremmilla asiakkailla oli merkit- täviä toimintakyvynongelmia. Koetut toimintakykyvaikeudet kasaantuivat siten, että suurim- malla osalla asiakkaista oli suuria ongelmia kaikissa päivittäistoimissa (Vaarama & Ylönen 2006.)

Kotihoidossa työskentelevän sairaanhoitajan eli kotisairaanhoitajan työ koostuu potilaan hoita- misesta yhteistyössä moniammatillisen tiimin ja potilaan omaisten kanssa. Työ rakentuu hoidon suunnittelusta ja hoidon toteuttamisesta. Kirjaaminen ja puhelintyöskentely vievät suuren osan työajasta. Koti asettaa erilaisia vaatimuksia hoitotyölle kuin muissa sairaanhoitajan työ- ympäristöissä. (Furåker 2012.) Kotisairaanhoitajilta vaaditaan monipuolisia hoitotyön tietoja ja taitoja (Thome ym. 2003, Hammar 2008, Williamson 2008, Furåker ym. 2012, Fjölt ym. 2014).

Työssä korostuu potilaiden somaattisten, psyykkisten ja sosiaalisten ongelmien ratkaiseminen ja hoitaminen (Williamson 2007, Hammar 2008, Furåker 2012).

2.4 Sairaanhoitajan osaaminen ja osaamisen kehittäminen

Sairaanhoitajan osaamisvaatimukset ovat laissa säädeltyjä. Sairaanhoitajan koulutus perustuu Euroopan unionin ammattipätevyysdirektiiviin (2005/36/ EY), joka takaa ammatinharjoittajille yhtäläisen osaamisen Euroopan Unionin maissa. Ammattikorkeakoululain (932/2014) mukaan, sairaanhoitajien koulutuksen on vastattava Euroopan unionin ammattipätevyysdirektiiviin (2005/36/ EY) mukaisia vaatimuksia.

(18)

Yleissairaanhoidon sairaanhoitajan vähimmäisosaamisvaatimukset on määritelty vuonna 2015 Eriksonin ym. Sairaanhoitajakoulutuksen tulevaisuus -hankkeessa. Tätä ennen sairaanhoitajien osaaminen on päivitetty opetusministeriön ja terveysalan ammattikorkeakoulujen yhteistyönä vuonna 2005 Terveysalan koulutus -projektissa (OPM 2006). Eriksonin ym. (2015) mukaan yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan ammattipätevyysdirektiivin mukainen ammatillinen osaaminen rakentuu yhdeksästä aihealueesta, jotka ovat 1) asiakaslähtöisyys, 2) hoitotyön eettisyys ja ammatillisuus, 3) johtaminen ja yrittäjyys, 4) sosiaali- ja terveydenhuollon toimin- taympäristö, 5) kliininen hoitotyö, 6) näyttöön perustuva toiminta ja päätöksenteko, 7) ohjaus- ja opetusosaaminen, 8) terveyden ja toimintakyvyn edistäminen ja 9) sosiaali- ja terveyspalve- lujen laatu ja turvallisuus.

Terveydenhuollon ammattihenkilön velvollisuutena on ylläpitää ja kehittää osaamistaan ammattitoiminnan harjoittamiseen liittyviä tietoja ja taitoja sekä hänen tulee olla perehtynyt am- mattitoimintaa koskeviin säännöksiin ja määräyksiin. (Laki terveydenhuollon ammattihenki- löstä 28.6.1994/559). Sairaanhoitajien osaamisen kehittäminen voidaan määritellä elämän pi- tuiseksi prosessiksi, joka sisältää erilaisia oppimista tukevia aktiviteetteja, joiden avulla kehi- tetään ja ylläpidetään sairaanhoitajien kompetenssia, parannetaan ammatillisia käytäntöjä ja tuetaan uratavoitteita (ANA 2011.) Työntekijän osaamisen kehittämistä eli työssä tapahtuvaa oppimista ja työntekijän osaamisen ja ammattitaidon kehittämistä tulee tapahtua koko työuran ajan. Osaamisen kehittämiseen luetaan oman osaamisen päivittäminen, laajentaminen tai kokonaan uuteen suuntaaminen. Sen merkitys korostuu, kun työnkuva ja työtehtävät muuttuvat.

(TLL 2014.) Työelämän muuttuvat olosuhteet, uudet tilanteet ja tulevaisuus sekä jatkuva oppiminen edellyttävät työntekijöiltä elinikäisen oppimisen ammattitaitoja. Niiden avulla yksilö sel- viytyy erilaisista tilanteista. (Opetushallitus 2016.)

Sairaanhoitajat kokevat oppivansa uutta jokaisen työpäivän aikana. He oppivat uutta potilailta, kollegoilta ja omien kiinnostustensa mukaan. Sairaanhoitajien asenteet omaa osaamisen kehit- tämistään kohtaan ovat samanlaiset niin nuoremmilla kuin ikääntyvillä. Osaamisen kehittämi- seen motivoi erilaiset potilastapaukset ja halu ymmärtää kokonaisvaltaisesti potilaiden tilan- netta. Lisäksi uudet työtehtävät pitävät sairaanhoitajien osaamisen kehittämisen motivaatiota yllä. (Pool ym. 2012, Pool ym. 2015.)

Pool ym. (2015) mukaan nuoremmille (20-34-vuotiaille) sairaanhoitajille osaamisen kehittämi- nen on tärkeää valmistautuessa uusiin tilanteisiin ja laajentaessaan tietovarantoaan. Nuoret sairaanhoitajat tähtäävät uralla etenemiseen. Keski-ikäisille (35-49-vuotiaille) sairaanhoitajille on

(19)

tärkeää, että työ ja vapaa-aika ovat tasapainossa. Keski-ikäiset sairaanhoitajat ovat kiinnostuneita kehittymään työssään, mutta ovat huomanneet, että ongelmat kotona vaikuttavat työssä kehittymiseen. Keski-ikäiset sairaanhoitajat toivovat mielekästä ja vaihtelevaa työtä. Ikäänty- neet (50-65-vuotiaat) sairaanhoitajat ovat kokeneet samat kehitysvaiheet urallaan kuin nuoremmat ja keski-ikäiset sairaanhoitajat. (Pool ym. 2015.)

Vanhemmat ja nuoremmat sairaanhoitajat ovat yhtä motivoituneita ammatillisen osaamisen ke- hittämiseen, vaikka motiivit saattavat poiketa toisistaan. Vanhemmilla ja nuoremmilla sairaanhoitajilla on lisäksi erilaiset ammatillisen osaamisen kehittämisen tarpeet, jonka syynä voi olla erilaiset oppimistyylit. (Pool ym. 2012.)

Päivittäinen työskentely ylläpitää kiinnostusta ja tukee sairaanhoitajien osaamisen kehittämistä.

Ulkopuolista koulutusta järjestetään uusien tai lisätehtävien myötä. (Pool ym. 2015.) Tervey- denhuollon organisaatiot tarjoavat hyvät mahdollisuudet osaamisen kehittämiseen, mutta sairaanhoitajat eivät käytä niitä systemaattisesti. Yleisesti sairaanhoitajat kokevat, ettei heidän työtään arvosteta tarpeeksi eivätkä he saa hyödyntää tarpeeksi olemassa olevaa osaamistaan.

(Lamminkainen & Kivinen 2012.)

2.5 Kotisairaanhoitajien osaaminen ja osaamisen kehittäminen

Sosiaali- terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTE 2012-2015 linjasi, että iäk- käiden ihmisten hoidossa tulee kiinnittää huomiota iäkkäiden ihmisten yksinäisyyteen, ravitse- mukseen, lääkityksen tarkistamiseen ja mielenterveys- ja päihdeongelmiin. Iäkkäiden ihmisten palvelukokonaisuudessa tulisi lisätä kuntoutuksen määrää ja muita hyvinvointia ja terveyttä edistäviä palveluita. Asiakkaille ja omaishoitajille tulisi tarjota yksilöllisesti suunniteltuja kotiin annettavia palveluja. (STM 2012.) Iäkkäiden ihmisten hoitotyössä kiinnitetään huomiota myös asiakkaan muistiin. (STM 2008.)

Kotihoidon sairaanhoitajille ja kotihoitajille teetetyn tutkimuksen mukaan kotihoidon henki- löstö koki osaavansa parhaiten apuvälineisiin liittyvien tietojen hallitsemisen sekä erilaiset hoi- tomahdollisuudet. (Grönroos & Perälä 2006.) Kotisairaanhoitajien mukaan kotisairaanhoitajien tulisi pyrkiä potilaiden hyvään hoitoon ja heidän tulee ylläpitää hoitotyön osaamistaan. Koti- sairaanhoitajat kokevat tärkeimmäksi asiaksi potilaan hyvän hoitamisen sekä potilaan perheen tai omaishoitajan auttamisen. (Williamson 2007.)

(20)

Kotisairaanhoitajien mukaan työn tavoitteena on potilaan hyvinvoinnin edistäminen (Thome ym. 2003, Williamson 2007, Furåker 2012 Flöjt ym. 2014). Terveyden ja toimintakyvyn edis- täminen edellyttää yhteiskunnallisen päätöksenteon ymmärtämistä asiakkaiden terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi terveyden edistämisen arvolähtökohtien mukaisesti. Sairaanhoi- tajan on kyettävä tunnistamaan ja arvioimaan väestön terveydentilaa ja niihin liittyviä tekijöitä.

Lisäksi tarvitaan osaamista kansanterveysongelmien tunnistamiseen ja riskitekijöiden eh- käisyyn sekä erilaisten interventioiden käyttöön terveyden ja toimintakyvyn edistämiseksi moniammatillisesti. (Eriksson ym. 2015.)

Sairaanhoitajilta vaaditaan eettisyyttä ja ammatillisuutta. Sairaanhoitajan ammattitaitovaati- mukset edellyttävät tiimityötaitoja ja kykyjä toimia erilaisissa verkostoissa (Eriksson ym.

2015.) Kotisairaanhoitajat kokevat muiden ammattilaisten kanssa työskentelyn tärkeäksi. (Wil- liamson 2007, Furåker ym. 2012, Fjölt ym. 2014). Kotisairaanhoitajat työskentelevät potilaan kotona itsenäisesti, mutta heidän mukaansa potilaan kokonaisvaltainen hoito koostuu moniam- matillisesta tiimityöskentelystä. Tiimityöskentely vaatii kommunikaatiotaitoja, jotta viestimi- nen eri ammattiryhmien ja potilaiden sekä heidän omaistensa välillä on tehokasta. Tehokas yh- teistyö muiden työntekijöiden ja potilaiden sekä heidän omaistensa välillä perustuu luottamuk- seen. Kotisairaanhoitajien mukaan tiimityöskentelyssä on tärkeää, että myös heidän osaamistaan arvostetaan, ja heille annetaan mahdollisuus kehittyä työssään. Kotisairaanhoitajien työn arvostaminen ei ole itsestään selvää. Kotisairaanhoitajat toivovatkin, että heidän mielipiteensä potilaan asioissa otettaisiin paremmin huomioon. Kotisairaanhoitajat toivovat etenkin, että lää- kärit kuuntelisivat, mitä heillä on sanottavana esimerkiksi potilaan saaman hoidon arvioinnista.

Kotisairaanhoitajat odottavat, että myös potilaat ja potilaiden omaiset arvostavat heidän työ- tään. (Williamson 2007.)

Asiakaslähtöisyys on tärkeää kotihoitotyössä (Grönroos & Perälä 2006, Furåker ym. 2012, Fjölt ym. 2014). Kotihoidon vahvoja alueita ovat asiakkaiden fyysisiin ja sosiaalisiin tarpeisiin vas- taaminen, vuorovaikutus sekä asiakaslähtöisiin työtapoihin liittyvien tietojen ja taitojen hallit- seminen (Thome 2003, Grönroos & Perälä 2006, Furåker ym. 2012). Kotisairaanhoitajat pitä- vät tärkeänä, että he ovat huomaavaisia potilaita kohtaan, ja arvostavat potilasta sekä ovat sen- sitiivisiä ja diplomaattisia (Furåker 2012). Asiakaslähtöinen hoitotyö sisältää asiakkaan ja hä- nen lähipiirinsä huomioimista asiakkaan terveyden ja sairauden hoidossa. Sairaanhoitajan on ymmärrettävä asiakas aktiivisena toimijana omassa hoidossaan, ja hän kykenee ammatilliseen ja hoidolliseen vuorovaikutukseen asiakkaan ja hänen läheistensä hoidossa. Asiakaslähtöisyys

(21)

tarkoittaa lisäksi kulttuurin ymmärtämistä, hoitotyön etiikan, arvojen ja lainsäädännön tunte- mista sekä ihmisoikeuksien kunnioittamista. Ammatillisesti oikein toimiva sairaanhoitaja kykenee itsearviointiin, on vastuuntuntoinen ja on omaksunut sairaanhoitajan ammatti-identitee- tin. (Eriksson ym. 2015.)

Kotihoidon asiakkaat pitävät työntekijöitä ystävällisinä, rehellisinä ja luotettavina. Työnteki- jöiden henkilökohtaiset ominaisuudet ja vuorovaikutustaidot koetaan hyviksi. (Vaarama ja Ylö- nen 2006.) Kotihoidossa kohdataan usein sellaisia asiakkaita, joiden kanssa työskentely vaatii hyviä vuorovaikutustaitoja (Grönroos & Perälä 2006, Furåker 2012). Haastavat vuorovaikutus- tilanteet liittyvät esimerkiksi syöpäpotilaiden ja psyykkisesti sairaiden hoitoon ja heidän suku- laistensa kohtaamiseen. Haastavat tilanteet ovat myös niitä, jolloin potilas kieltäytyy lähtemästä sairaalaan tai ei halua ottaa lääkkeitä. (Furåker 2012.) Yleisesti kotihoidon henkilöstö kokee haasteiksi potilaan hengellisiin tarpeisiin vastaamisen (Grönroos & Perälä 2006). Potilaiden hoidossa edellytetään yksilöllisten tarpeiden huomioimista niin fyysisellä, psyykkisellä, sosi- aalisella kuin kognitiivisellakin tasolla (Thome ym. 2003). Kotihoidon asiakkaat toivoisivat kotihoidolta enemmän yksilöllisyyden huomioimista (Thome ym. 2003, Vaarama & Ylönen 2006).

Kliininen hoitotyö on yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan osaamisalueista laajin.

Kliininen osaaminen kattaa hoitotyön toiminnot, infektioiden torjunnan, lääkehoidon, anato- mia- ja fysiologian hallinnan, patofysiologian ymmärtämisen ja ravitsemushoidon. Lisäksi se sisältää osaamisvaatimukset sisätauti- ja kirurgisen potilaan hoitotyöstä, lasten, nuorten ja per- heiden hoitotyöstä, äitiyshuollosta, mielenterveys- ja päihdetyöstä ja gerontologisesta hoito- työstä sekä kotisairaanhoidosta. Se sisältää myös akuuttihoidon hallitsemisen ja palliatiivisen ja elämän loppuvaiheen hoitotyön. Myös vammaistenhoitotyön osaamisen hallinta kuuluu kliinisen hoitotyön osaamistavoitteiden alle. (Eriksson ym. 2015.) Kotihoidossa työskentelevän sairaanhoitajan työn yleisimpiä työtehtäviä ovat insuliinin pistäminen, haavanhoito ja lääkkei- den antaminen (Furåker 2012, Flöjt ym. 2014). Kotisairaanhoitajien on osattava myös vaativia työmenetelmiä ja -tekniikoita, koska potilaat ovat usein hyvin sairaita (Furåker ym. 2012, Fjölt ym. 2014.) Kotisairaanhoitajat hallitsevat esimerkiksi kotidialyysin toteuttamisen, laskimopor- tin hoidon ja kipupumpun käytön (Furåker 2012).

Kotihoidossa työskentelevät sairaanhoitajat tarvitsevat teknologista, lääketieteellistä, sosiaalista ja persoonallista tietoa. Aikaisempaa työkokemusta somaattiselta tai psykiatriselta puolelta

(22)

pidetään ihanteena. Tietämystä tarvitaan ennen kaikkea sydänsairauksien, diabeteksen, masen- nuksen ja dementian hoidosta. (Furåker 2012.) Kotisairaanhoitajat kokevat tarvitsevansa lisää koulutusta psykiatristen ja saattohoitopotilaiden kanssa työskentelystä. (Furåker 2012, Flöjt ym. 2014.) Kotihoidossa työskentelevät sairaanhoitajat kokevat haasteeksi myös lääketieteelli- sen tiedon hallitsemisen (Furåker 2012, Flöjt ym. 2014). Kotisairaanhoitajat arvioivat määrät- tyjen lääkkeiden vaikutuksia ja haittavaikutuksia. Kotisairaanhoitajilla on joskus vaikeuksia tunnistaa tilanteet, joihin pitää puuttua. Esimerkiksi vatsa- ja sydänperäiset oireet ovat yleisiä kotihoidon potilailla, mutta kotisairaanhoitajat kokevat niiden arvioimisen hankalaksi kotiym- päristössä. (Furåker 2012.)

Kotihoidossa työskentelevältä sairaanhoitajalta edellytetään ohjaamisen ja opettamisen taitoja.

(Furåker 2012.) Sairaanhoitajan on osattava suunnitella, toteuttaa ja arvioida ohjaamista tai opettamista eri asiakas- ja ryhmälähtöisesti erilaisissa konteksteissa, myös yhteistyössä muiden asiantuntijoiden kanssa. Osaamisvaatimukset edellyttävät, että sairaanhoitaja osaa suunnitella erilaisia ohjausmateriaaleja ja käyttää tilanteeseen sopivia ohjaus- ja opetusmenetelmiä. (Eriks- son ym. 2015.)

Sairaanhoitajan tulisi ymmärtää kattavasti sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristön si- sältö, kuten sosiaali- ja terveysalan palvelujärjestelmä ja sen toiminta. Terveydenhuollon muutokset, niiden ymmärtäminen ja toimiminen kuuluvat osana sairaanhoitajan osaamisvaatimuksia. Sairaanhoitajan tulee tunnistaa myös omat urakehitysmahdollisuudet. (Eriksson ym. 2015.) Grönroos ja Perälän (2006) mukaan kotihoidon henkilöstön osaamishaasteina ovat hoito- ja palveluprosessiin liittyvien tietojen, taitojen ja valmiuksien hallinta.

Teknologian käyttö potilaan hoidossa kuuluu myös osana sairaanhoitajan osaamisvaatimuksia.

Sairaanhoitajan on osattava hyödyntää sähköisiä palveluita ja sosiaalista mediaa osana hoito- työtä. (Eriksson ym. 2015). Kotihoidossa työskentelevät sairaanhoitajat kokevat haasteeksi tek- nisten taitojen hallitsemisen (Grönroos & Perälä 2006, Berland ym. 2012, Furåker 2012, Flöjt ym. 2014). Berlandin ym. (2012) mukaan teknologiaan liittyvät ongelmat liittyivät usein kirjaamiseen liittyvän teknologian käyttöön. Grönroosin ja Perälän (2006) tutkimuksen mukaan suurimman osan mielestä tietotekniset valmiudet pidettiin heikkoina.

Osaamisalue sosiaali- ja terveyspalveluiden laatu ja turvallisuus sisältää sairaanhoitajan tur- vallisuus ja riskienhallinnan osaamista, potilasturvallisuuden, hoitotyön laadun arvioinnin ja tietosuojan ja -turvallisuuden ymmärtämisen merkityksen hoitoprosessissa (Eriksson ym.

2015). Kotihoidon asiakkaat kokevat olonsa turvalliseksi kotonaan (Vaarama & Ylönen 2006)

(23)

Berland ym. (2012) mukaan kotisairaanhoitajat tunnistivat kuitenkin useita kotihoidon potilas- turvallisuuteen liittyviä ongelmia. Potilasturvallisuusriskejä tapahtui useissa kohdissa työpäi- vän aikana. Ne liittyivät huonoon työmoraaliin tai etiikkaan, kirjaamiseen, puutteelliseen joh- tamiseen, osaamiseen tai päivittämättömiin rutiineihin tai ohjeisiin. Osaamiseen liittyvien ongelmien syynä olivat epäpätevät sijaiset sekä liian pieni henkilöstömitoitus sekä taloudelliset säästöt. (Berland ym. 2012.) Lisäksi puutteellinen johdon tuki koettiin huonontavan potilasturvallisuutta (Berland ym. 2012, Fjölt ym. 2014). Kotisairaanhoitajien mukaan teoreettinen ja käytännönläheinen koulutus lisää sellaista osaamista, jolla edistetään potilasturvallisuutta. Kou- lutus parantaa kotihoitotyön laatua. (Fjölt ym. 2014.)

Asiakkaiden aiheuttama väkivallanuhka on yksi suurimmista turvallisuusriskeistä yksin koti- hoidontyötä tekeville. Kotihoidon työtekijöiden työturvallisuuteen on kiinnitetty huomiota valtakunnallisesti. (Fagerström & Leino 2014.) Kotihoidon työntekijät altistuvat kotikäynneillä potilaiden tai asiakkaiden väkivaltaisuudelle. Potilaiden väkivaltaisuus ilmeni useimmiten sa- nallisena uhkailuna ja joskus fyysisenä väkivaltana. (Canton ym. 2009, Mathiews & Salmond 2013, Nakaishi ym. 2013.) Mathiews ja Salmondin (2013) tutkimuksessa yli puolella työpai- koista oli järjestetty turvallisuuskoulutusta väkivaltaa vastaan joko epävirallisesti tai virallisesti luento-opetuksena. Turvallisuuskoulutusta järjestettiin enemmän kliinisen hoitotyön edustajille kuin esimiehille. Nakaishin ym. (2013) mukaan turvallisuuskoulusta oli järjestetty heikosti.

Työntekijät ja esimiehet kokivat tarvitsevansa turvallisuus ohjausta ja koulutusta, jonka avulla tunnistettaisiin riskitilanteet, parannettaisiin kommunikointitaitoja, helpotettaisiin tuen saantia ja opastettaisiin suojautumaan sekä opittaisiin pakenemaan uhkaavista tilanteista. (Nakaishi 2013.)

Näyttöön perustuva toiminta ja päätöksenteko on sairaanhoitajan kykyä käyttää hoitotieteellistä tietoa päätöksenteon pohjana ja oman osaamisen arvioinnin apuna. Sairaanhoitajalta edellyte- tään myös muun muassa, että hän osaa lukea ja arvioida tieteeteellisiä julkaisuja sekä osaa ha- kea niitä erilaisista tietokannoista. (Eriksson ym. 2015.) Kotisairaanhoitajilla on kykyjä tehdä perusteltuja päätöksiä, koordinoida potilaan hoitoa ja ratkaista potilaiden ongelmia. Kotisai- raanhoitajat osaavat arvioida potilaan saamaa hoitoa ja hoidon tuloksellisuutta. (Williamson 2007, Furåker 2012, Flöjt ym. 2014). Grönroosin ja Perälän (2006) mukaan kotihoidon henki- löstöllä on ongelmia näyttöön perustuvan tiedon käyttämisessä. Alle puolet kotihoidon henki- löstöstä pitävät hyvinä vahvuuksinaan uuden tutkitun tiedon soveltamisen työhönsä. (Grönroos

& Perälä 2006.) Hoitotyön- tai lääketieteenongelmiin kotisairaanhoitajat hakevat tietoa etenkin

(24)

internetistä (Furåker ym. 2012, Fjölt ym. 2014). Furåkerin ym. (2012) tutkimuksessa huomat- tiin, etteivät kotisairaanhoitajat olleet kiinnostuneita lukemaan kansallisia eivätkä kansainväli- siä tieteellisiä julkaisuja.

Sairaanhoitajan on ymmärrettävä johtamisen merkitys hoitotyössä ja koordinoitava asiakkaan kokonaishoitoa oman vastuunsa mukaisesti. Sairaanhoitajan työssä johtaminen ja yrittäjyys si- sältävät oman toiminnan johtamisen esimerkiksi reflektion avulla. (Eriksson ym. 2015.) Koti- sairaanhoitajan työ on itsenäistä (Williamson 2007, Furåker ym.2012, Fjölt ym. 2014). Koti- sairaanhoitajat kokevat olevansa työssään itsenäisiä ja itsevarmoja (Williamson 2007). Koulu- tuksen avulla pystyttiin parantamaan kotisairaanhoitajien autonomian tunnetta. (Fjölt ym.

2014.)

Sairaanhoitajilla on käytössään monenlaisia osaamisen kehittämisen keinoja (Williamson 2007, Furåker ym. 2012, Lamminkainen & Kivinen 2012, Fjölt ym. 2014). Sairaanhoitajat kehittävät osaamistaan osallistumalla konferensseihin, systemaattisiin keskusteluihin työstä työkaverei- den kanssa, arviointeihin ja arvostelutilanteisiin ja tiedotustilaisuuksiin. He osallistuvat myös sellaisiin tilaisuuksiin, joissa työtä suunnitellaan, kehitetään ja ohjeistetaan. (Lamminkainen &

Kivinen 2012.) Kotisairaanhoitajat kerryttivät osaamistaan osallistumalla seminaareihin ja jat- kokoulutuksella. (Williamson 2007, Furåker ym. 2012, Fjölt ym. 2014.) Kotisairaanhoitajat ke- hittivät osaamistaan osallistumalla säännöllisesti hoitotyön kursseille ja konferensseihin, joiden jälkeen opitusta keskusteltiin työpaikkapalavereissa (Furåker 2012).

Tiimityöskentely on yksi parhaista osaamisen kehittämisen keinoista (Grönroos & Perälä 2006, Williamson 2007, Furåker ym. 2012, Fjölt ym. 2014). Keskustelu kollegoiden kanssa, tuen ja avun saaminen työkavereilta ja esimiehiltä parantaa kotihoidon työntekijöiden osaamisen tunnetta (Grönroos & Perälä 2006). Etenkin yhteistyö lääkärin kanssa on tärkeä osa kotisairaanhoitajien osaamisen kehittämistä (Furåker ym. 2012).

Kotisairaanhoitajat kehittävät osaamistaan lukemalla terveysalan ohjeita ja virallisia ohjeistuk- sia (Furåker ym. 2012, Fjölt ym. 2014). Grönroosin ja Perälän (2006) tutkimuksen mukaan ammattilehtien ja tieteellisen tiedon lukeminen oli yhteydessä työntekijöiden osaamisen koke- mukseen.

Kotihoidossa yksi tärkeistä osaamista tukevista muodoista on tutustua uuden potilaan tilanteeseen potilaan sairaalahoidon aikana ennen kotiuttamista. (Furåker 2012.) Kotisairaanhoitajat käyttävät osaamisen kehittämisen apuna myös tiedon hakua internetistä (Furåker ym. 2012,

(25)

Fjölt ym. 2014.) Sairaanhoitajien ammatillista osaamista pystytään ylläpitämään myös kotona tapahtuvien oppimiskokemusten avulla (Pool ym. 2015). Williamson (2007) ja Fjölt ym. (2014) tutkimuksissa kotisairaanhoitajat kehittivät osaamistaan myös vapaa-aikanaan.

Useimmiten sairaanhoitajat kehittävät osaamistaan osallistumalla lyhytaikaisiin koulutuksiin (Lamminkainen & Kivinen 2012). Wray ym. (2008) mukaan välimatka koulutuksiin ja koulu- tuspaikkojen vähyys koetaan sairaanhoitajien ja kätilöiden keskuudessa ammatillisen osaamisen kehittämisen esteeksi. Lisäksi osa-aikaiset ja yövuoroa tekevät sairaanhoitajat ja kätilöt pääsevät osallistumaan koulutuksiin harvemmin kuin muut.

Osaamisensa kehittämisessä sairaanhoitajat käyttävät vähiten systemaattista vertaisarviointia ja pienryhmätoimintaa, joissa jaetaan ideoita, kokemuksia ja tietoja. Lisäksi sairaanhoitajat lai- minlyövät tietokantojen käyttöä ja järjestelmällistä itsearviointia ja työn kehittämistä osaamisen kehittämisen parantamisessa. (Lamminkainen & Kivinen 2012.)

2.6 Osaamisen kehittäminen ikääntyvän sairaanhoitajan näkökulmasta

Osaamisen kehittämisellä voidaan säilyttää hoitajien ydinosaamista, parantaa uramahdollisuuk- sia ja laajentaa sairaanhoitajanhoitajan roolia kaikissa ikävaiheissa (Pool ym. 2009). Osaamisen kehittäminen edistää ikääntyvien sairaanhoitajien työtyytyväisyyttä (Moseley ym. 2008, Keller

& Burns 2010, Pool ym. 2013.)

Ikääntyvillä sairaanhoitajilla on usein erilaiset koulutustarpeet kuin nuoremmilla sairaanhoitajilla (Moseley ym. 2008, Keller & Burns 2010, Pool ym. 2012, Pool ym. 2013). Ikääntyneet sairaanhoitajat ovat luoneet uraansa, jatkokouluttautuneet, vaihtaneet työpaikkaa ja osa on saa- nut uusia vastuutehtäviä. Ikääntyvälle sairaanhoitajalle on ominaista, että he haluavat pystyä työskentelemään hyvin sen hetkisessä työssään. Osaamisen kehittämisen tarpeet rakentuvat pienemmistä tarpeista kuin ennen. (Pool ym. 2015.)

Ikääntyneet sairaanhoitajat kiinnittävät enemmän huomiota koulutuksiin ja osaamisen kehittä- miseen kuin nuoremmat (Pool ym. 2013). Pool ym. 2013 vertailevassa tutkimuksessa tätä on selitetty sillä, että nuoremmat sairaanhoitajat haluavat edetä urallaan, ja siirtyä pois potilas- työstä muutaman vuoden työskentelyn jälkeen. Tutkimuksessa molempien ikäryhmien mukaan osaamisen kehittäminen sisältää sekä formaalisia että informaalisia oppimismuotoja. Ikäänty- vät hoitajat kiinnittävät enemmän huomiota vahingontorjunnan kehittämiseen. (Pool ym.

2013.) Nuoremmat sairaanhoitajat osallistuivat vähemmän työn suunnitteluun ja kehittämiseen

(26)

kuin vanhemmat sairaanhoitajathoitajat. Vanhemmat sairaanhoitajat tekevät enemmän pari- työtä ja käyvät tutustumassa muihin terveydenhuollon yksiköihin, mutta he eivät osallistu täy- dennyskoulutusohjelmiin ja mentorointiin yhtä paljon kuin nuoremmat kollegansa. (Lammin- kainen & Kivinen 2012.)

Gillepsie ym. (2013) leikkaussalin sairaanhoitajille teettämän tutkimuksen mukaan sairaanhoitajien ikä ei ennustanut sairaanhoitajan osaamista. Grönroosin ja Perälän (2008) kotihoitoon suunnatun tutkimuksen mukaan on olemassa tehtäviä, jotka vaativat iän ja kokemuksen kautta kertyvää kompetenssia ja on myös sellaisia tehtäviä, joissa pärjää paremmin uusinta tietotaitoa opiskelleet työntekijät. Ikääntyvillä sairaanhoitajilla on enemmän kokemuksellista tietoa esimerkiksi osaamisen kehittämisestä. Heillä on myös enemmän empatiaan ja kollegiaalisuuteen liittyviä taitoja. (Gillepsie ym. 2013.)

Koulutukset, joissa huomioidaan ikääntyvien sairaanhoitajien erilaiset koulutustarpeet ja oppimistyyli tukevat uuden oppimista (Moseley 2008, Keller & Burns 2010). Paras keino päivittää osaamistaan saavutetaan ikääntyvien sairaanhoitajien mukaan kokemusperäisellä oppimisella, empiiristen sairauskertomusten läpikäymisellä ja luennoilla, joissa ei käytetä tietokoneita. Osa ikääntyneistä sairaanhoitajista kokevat tietokoneiden käyttämisen hankalaksi. (Moseley 2008.) Ikääntyneet hoitajat parantavat osaamistaan myös kollektiivisen työskentelyn ja informaalisen oppimisen avulla (Lamminkainen & Kivinen 2012). Osaamisen kehittäminen esimerkiksi teknologian ja työmenetelmien suhteen on tärkeää ikääntyville sairaanhoitajille (Blakeley & Ri- beiro 2008, Leese ym. 2009, Pool ym. 2013).

On todettu, että ikääntyneet hoitajat jäävät jälkeen ammatillisissa taidoissa, koska he eivät pääse tai eivät osallistu koulutuksiin (Moseley ym. 2008, Keller & Burns 2010, Pool ym. 2013.) Jos- kus työnantajat ja kollegat olettavat, etteivät ikääntyvät sairaanhoitajat halua osallistua osaamisen kehittämiseen liittyviin koulutuksiin (Pool ym. 2013), vaikka ikääntyvät sairaanhoitajat itse kokevat tietotaitojen päivittämisen lisäkoulutusten avulla tärkeäksi (Moseley 2008). Wray ym.

(2009) totesivat, etteivät yli 50-vuotiaat sairaanhoitajat tai kätilöt päässeet osallistumaan järjes- tettyyn osaamisen kehittämiseen yhtä paljon kuin nuoremmat kollegat. Yli 50-vuotiaista sairaanhoitajista ja kätilöistä 73% ei ollut osallistunut osaamisen kehittämistä tukevaan toimintaan ollenkaan viimeisten kahden vuoden aikana. On myös todettu, että työnantajat ja kollegat an- tavat ikääntyville sairaanhoitajille yksinkertaisempia työtehtäviä, mikä huonontaa heidän ammatillista osaamistaan. (Pool ym. 2013.) Toisaalta Blakeleyn ja Riberon (2008) tutkimuksen mukaan ikääntyvät sairaanhoitajat toivovat saavansa vähemmän stressaavia työtehtäviä.

(27)

Osaamisen kehittäminen on yhteydessä ikääntyvien sairaanhoitajien työtyytyväisyyteen. Osaa- misen kehittäminen esimerkiksi teknologian ja työmenetelmien suhteen on tärkeää hoitajien työssä jaksamiselle ja työtyytyväisyydelle. (Blakeley & Ribeiro 2008, Leese ym. 2009, Keller

& Burn 2010, Pool ym. 2013.) Ikääntyneet hoitajien mielestä tasavertaiset mahdollisuuden osallistua ammatilliseen koulutukseen ja lisäkoulutuksiin on tärkeää (Keller & Burns 2010, Pool ym. 2013). Usein osaamisen kehittämiseen suunnatut resurssit ovat samoja kaikille hoi- tajille. Ikääntyvät sairaanhoitajat saattavat kokea, että aiheesta tiedetään jo tarpeeksi eivätkä he siksi käytä tarjottuja koulutusmahdollisuuksia. (Pool ym. 2013.)

Osa ammatillisen osaamisen kehittämisen muodoista on yhteydessä sairaanhoitajan ikään (Lamminkainen & Kivinen 2012, Clendon & Walker 2015). Clendon ja Walkerin (2015) tutkimuksen mukaan yli 50-vuotiaat sairaanhoitajat kokevat jatkuvan osaamisen kehittämisen pai- neet liian raskaina. Tutkimukseen osallistuneiden mielestä työpaikalla ei ymmärretty ikäänty- vien työntekijöiden oppimisen tarpeita, jotka liittyivät etenkin tietoteknologian käyttöön.

Hoitotyön esimiesten ja johtajien mukaan sairaanhoitajien on iästä riippumatta ylläpidettävä omaa osaamistaan ja oltava varmoja siitä, että he ovat päteviä työskentelemään ammatissaan (Leese ym. 2009.) Omalta osaltaan sairaanhoitajien esimiesten tulisi edistää avointa kommuni- kaatiota alaistensa välillä, jotta myös ikääntyvien sairaanhoitajien tarpeet tulisivat kuulluksi (Moseley ym. 2008).

2.7 Yhteenveto aikaisemmista tutkimuksista

Ikääntyvät sairaanhoitajat ovat iältään yli 45-vuotiaita. He ovat arvokkaita työpaikoilleen, koska heillä on paljon tietoa, taitoa ja kokemusta. Ikääntyvät sairaanhoitajat pitävät työstään ja heille on tärkeää, että heidän osaamistaan arvostetaan. Ikääntyvien sairaanhoitajien työelämän tasapaino on kuitenkin huonompi kuin nuoremmilla, koska heillä on usein normaalista vanhe- nemisesta johtuvia terveysongelmia.

Kotihoidon käsite ja kotihoidon sisältö määritellään eri tavalla eri maissa. Suomessa kotihoito sisältää kotisairaanhoidon ja kotipalvelun, joko yhdessä tai erikseen. Kotihoidossa hoidettavat potilaat ovat iältään ja sairauksiltaan erilaisia. Useimmat asiakkaista ovat iäkkäitä ja monisai- raita. Kotihoidossa työskentelevältä sairaanhoitajalta edellytetään monenlaista osaamista.

Sairaanhoitajan osaamisvaatimukset ovat laissa määriteltyjä (Ammattikorkeakoululaki 932/2014, Laki terveydenhuollon ammattihenkilöstä 28.6.1994/559, Euroopan unionin am-

(28)

mattipätevyysdirektiivi 2005/36/ EY). Suomessa yleissairaanhoidon sairaanhoitajan vähim- mäisosaamisvaatimukset on määritelty vuonna 2015 Eriksonin ym. Sairaanhoitajakoulutuksen tulevaisuus -hankkeessa. Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan ammattipätevyysdi- rektiivin mukainen ammatillinen osaaminen rakentuu yhdeksästä aihealueesta, jotka ovat 1) asiakaslähtöisyys, 2) hoitotyön eettisyys ja ammatillisuus, 3) johtaminen ja yrittäjyys, 4) sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristö, 5) kliininen hoitotyö, 6) näyttöön perustuva toiminta ja päätöksenteko, 7) ohjaus- ja opetusosaaminen, 8) terveyden ja toimintakyvyn edistä- minen ja 9) sosiaali- ja terveyspalvelujen laatu ja turvallisuus (Erikson ym. 2015). Kotihoi- dossa työskentelevien sairaanhoitajien osaaminen rakentuu myös näistä osa-alueista. Potilai- den hyvän hoitamisen lisäksi kotihoidon sairaanhoitajien työ on potilaan perheen tai omaishoitajan auttamista. Osaamisen ylläpitäminen ja kehittäminen on tärkeää kotisairaanhoitajille työn vaihtelevuuden takia.

Osaamisen kehittämisen avulla voidaan säilyttää sairaanhoitajien ydinosaamista, parantaa ura- mahdollisuuksia ja laajentaa sairaanhoitajanhoitajan työnkuvaa kaikissa ikävaiheissa. Sairaan- hoitajien osaamisen kehittäminen on työuran ja koko elämän pituinen prosessi, joka sisältää erilaisia oppimista tukevia aktiviteetteja, joiden avulla kehitetään ja ylläpidetään sairaanhoitajien kompetenssia, parannetaan ammatillisia käytäntöjä ja tuetaan uratavoitteita. Osaamisen ke- hittämistä tapahtuu niin työ- kuin vapaa-aikana. Osaamisen kehittämiseen luetaan oman osaamisen päivittäminen, laajentaminen tai kokonaan uuteen suuntaaminen. Sitä tarvitaan etenkin työnkuvan ja työtehtävien muuttuessa.

Osaamisen kehittämisen on huomattu edistävän ikääntyvien sairaanhoitajien työtyytyväi- syyttä. Koulutukset, joissa huomioidaan ikääntyvien sairaanhoitajien erilaiset koulutustarpeet ja oppimistyyli tukevat uuden oppimista. Ikääntyvät sairaanhoitajat oppivat parhaiten koke- musperäisellä oppimisella, empiiristen sairauskertomusten läpikäymisellä ja luennoilla, joissa ei käytetä tietokoneita. Teknologian käyttämisen ikääntyvät sairaanhoitajat kokevat haasteel- liseksi.

Ikääntyvillä sairaanhoitajilla tulisi olla tasavertaiset mahdollisuudet osaamisen kehittämiseen kuin nuoremmilla sairaanhoitajilla. Ikääntyvät sairaanhoitajat ovat kohdanneet syrjimistä koulutuksiin pääsyn suhteen tai he eivät ole osallistuneet järjestettyihin koulutuksiin, koska koulutukset eivät vastaa heidän osaamisen kehittämisen tarpeitaan.

(29)

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITTEET JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT

Tämän tutkielman tarkoituksena oli kuvata ikääntyvien, yli 45-vuotiaiden, kotihoidossa työs- kentelevien sairaanhoitajien kokemuksia osaamisen kehittämistä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millainen on kotisairaanhoitajan työnkuva ikääntyvien sairaanhoitajien kokemana, ja mitkä tekijät edistävät ja heikentävät yli 45-vuotiaiden kotihoidossa työskentelevien sairaanhoitajien osaamisen kehittämistä, ja millaisia osaamisen kehittämisen tarpeita sairaanhoitajilla on. Tutkielman tavoitteena oli tuoda esiin kotihoidossa työskentelevien ikääntyvien sairaanhoitajien kokemuksia ja merkityksiä osaamisen kehittämisestä ja kotihoidon työnkuvasta. Tavoit- teena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää kotihoidossa työskentelevien ikääntyvien sairaanhoitajien osaamisen kehittämistä vastaamaan heidän tarpeitaan ja toiveitaan. Pro gradu -tutkielman tuottamaa tietoa voidaan käyttää sosiaali- ja terveydenhuolto alan koulutuksien suunnittelua ja järjestämistä varten niin koulutusorganisaatiossa kuin henkilöstön johtamisessa.

Tutkimustehtävät olivat:

1) Millainen on kotisairaanhoitajan työnkuva?

2) Millaista osaamisen kehittämistä yli 45 -vuotiaat kotihoidossa työskentelevät sairaanhoitajat kokevat tarvitsevansa?

3) Mitkä tekijät edistävät yli 45 -vuotiaiden kotihoidossa työskentelevien sairaanhoitajien osaamisen kehittämistä?

4) Mitkä tekijät heikentävät yli 45 -vuotiaiden kotihoidossa työskentelevien sairaanhoitajien osaamisen kehittämistä?