Yhteismetsän kirjanpidon erityispiirteet ja sen mahdolliset kehityssuunnat tulevaisuudessa
Kandidaatintutkielma Sakari Lääperi
Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulu Laskentatoimi
Syksy 2021
Aalto-yliopisto, PL 11000, 00076 AALTO www.aalto.fi Kandidaatintutkinnon tutkielman tiivistelmä
Tekijä Sakari Lääperi
Työn nimi Yhteismetsän kirjanpidon erityispiirteet ja sen mahdolliset kehityssuunnat tulevaisuu- dessa
Tutkinto Kauppatieteiden kandidaatti Koulutusohjelma Laskentatoimi Työn ohjaaja(t) Tapani Kykkänen
Hyväksymisvuosi 2021 Sivumäärä 20 Kieli suomi
Tiivistelmä
Kandidaatintutkielma käsittelee yhteismetsän kirjanpidon erityispiirteitä ja sen potentiaalisia kehi- tyssuuntia kirjallisuustutkimuksen muodossa. Tutkielma on rakennettu niin, että alussa avataan metsänomistusta Suomessa ja yhteismetsää metsänomistusmuotona. Tämän jälkeen käsitellään yh- teismetsien kirjanpidon ja tilinpäätöksen erityispiirteitä ja varsinkin sellaisia eriä, jotka ovat luon- teeltaan tyypillisiä yhteismetsille. Seuraavassa kappaleessa nostetaan esiin yhteismetsien kirjanpi- toon vaikuttavia trendejä ja näiden mahdollisia kehityssuuntia tulevaisuudessa. Lopuksi tutkielma vedetään yhteen ja esitetään merkittävimmät havainnot.
Toinen luku alkaa metsänomistuksen käsittelyllä. Luvussa kerrotaan metsien merkityksestä Suo- men taloudelle ja kartoitetaan ketkä pääsääntöisesti omistavat metsää Suomessa ja mikä näiden metsien keskikokoinen suuruusluokka on. Tämän jälkeen tarkastellaan lyhyesti eri metsänomistus- muotoja ja lopuksi keskitytään havainnollistamaan yhteismetsän määritelmää ja tämän eroja mui- hin metsänomistusmuotoihin.
Kolmannessa luvussa avataan yhteismetsän kirjanpidon erityispiirteitä ja tätä lähestytään seitse- män alaluvun näkökulmasta: henkilökohtainen tulolähde, maatalouden tulolähde, elinkeinotoimin- nan tulolähde, taseen erikoispiirteet, tuloslaskelman erityispiirteet, verotus ja tilinpäätös sekä tilin- tarkastus. Alussa kerrotaan yhteismetsän tulolähteistä ja siitä, että henkilökohtaisen tulolähteen on oltava merkittävin tulolähde yhteismetsälle, jotta voidaan katsoa tämän täyttävän yhteismetsän määritelmän. Seuraavaksi kuvataan yhteismetsän taseen erikoispiirteitä ja nostetaan esiin varsinkin yhteismetsän alueen puuttuminen taseesta. Tämän jälkeen käsitellään tuloslaskelmaa ja tämän olennaisimpina asioina puukauppatulojen ja metsätalouden tukien merkitys yhteismetsille.
Toiseksi viimeisenä tarkastellaan verotusta, josta oleellisimpana erikoiseränä nousi metsävähennys ja tämän laskentaperiaatteet. Kolmannen luvun viimeisenä katsottiin vielä tilinpäätöksen ja tilin- tarkastuksen vaatimuksia yhteismetsille.
Neljäs luku käsittelee yhteismetsien kirjanpidon tulevaisuuden näkymiä kuuden eri trendin per- spektiivistä: ilmastonmuutos, digitalisaatio, urbanisaatio, globalisaatio, väestön ikääntyminen ja kilpailun kiristyminen metsäalalla. Lopputuloksena oli se, että yhteismetsien on pystyttävä reagoi- maan nopeasti alalla tapahtuviin muutoksiin, jotta nämä voivat pysyä kilpailukykyisinä.
Tutkielman lopussa tehdään yhteenveto merkittävimmistä havainnoista. Tutkielman laajuuden ja rajauksien takia ei syvennetty kaikkiin aihepiireihin ja tutkielma nosti esiin jatkotutkimusaiheeksi esimerkiksi yhteismetsäosuuden vertaamisen osakeyhtiön osakkeeseen.
Avainsanat yhteismetsä, kirjanpito
Sisällysluettelo
1. Johdanto ... 3
2. Yhteismetsän taustaa ... 5
2.1 Metsänomistuksesta yleisesti ... 5
2.2 Metsänomistusmuodot ... 6
2.3 Yhteismetsä metsänomistusmuotona ... 7
3. Yhteismetsän kirjanpito... 9
3.1 Henkilökohtainen tulolähde ... 9
3.2 Maatalouden tulolähde... 9
3.3 Elinkeinotoiminnan tulolähde ... 10
3.4 Taseen erikoispiirteet ... 10
3.4.1 Yhteismetsän alue ... 10
3.4.2 Vaihto-omaisuus ... 11
3.4.3 Menovaraus ... 11
3.4.4 Tuhovaraus... 11
3.5 Tuloslaskelman erityispiirteet ... 12
3.5.1 Puukauppatulot ... 12
3.5.2 Puu omaan käyttöön ... 12
3.5.3 Palkat ja palkkiot ... 13
3.5.4 Metsätalouden tuet ... 13
3.5.6 Poistot ... 14
3.5.7 Luonnonsuojelukorvaukset ... 14
3.5.8 Ylijäämä ... 14
3.6 Verotus ... 15
3.6.1 Tuloverotus ... 15
3.6.2 Metsävähennys ... 15
3.6.3 Arvonlisävero ... 16
3.7 Tilinpäätös ja tilintarkastus ... 16
4. Tulevaisuuden näkymät ... 18
4.1 Ilmastonmuutos ... 18
4.2 Digitalisaatio ... 18
4.3 Urbanisaatio ... 19
4.4. Globalisaatio ... 19
4.5 Väestön ikääntyminen ... 20
4.6 Kilpailun kiristyminen metsäalalla ... 20
5. Yhteenveto ... 21
Lähteet ... 23
3 1. Johdanto
Viime vuosien aikana metsärahastojen omistama metsäala on lisääntynyt nopeasti ja suurin osa näistä metsistä on ollut peräisin osakeyhtiöiltä, joiden metsäala on vähentynyt samalla ajanjaksolla (Luonnonvarakeskus, 2019). Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton mukaan rahastot ostavat jopa puolet kaupaksi tulleista metsätiloista. Pelkona on, että suomalaismetsät päätyvät ulkomaalaisomistukseen ja tätä siirtymistä pyritään nyt jarruttamaan uudella lakimuutoksella, jonka tarkoituksena on rajoittaa metsärahastojen mahdollisuutta hyödyntää metsävähennystä. Metsävähennys on tarkoitettu vain luonnollisille henkilöille, kuolinpesille ja yhteismetsille, mutta rahastot ovat onnistuneet kiertämään lakia perustamalla omia yhteismetsiään. (Yle, 2021) Uuden lakiesityksen mukaan yhteismetsällä olisi oikeus metsävähennyksen tekemiseen vain, jos sen osakaskunnan osuuksista vähintään puolet on luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien omistuksessa, eikä näiden omistus perustu sijoitusrahastoon tai vaihtoehtorahastoon tehtyyn sijoitukseen. Tämän lisäksi Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja on esittänyt, että metsävähennyksen nykyinen raja 60 prosentista nostettaisiin 90 prosenttiin, jotta luonnollisilla henkilöillä olisi metsätilamarkkinassa mahdollisuus pärjätä rahoitusyhtiöitä vastaan. (Maaseudun tulevaisuus, 2021)
Yllä kuvattujen perusteella voidaan olettaa, että kiinnostus yhteismetsään luonnollisen henkilön omaisuuden sijoitusmuotona on nousussa. Jotta yhteismetsän osuuden omistusta voidaan verrata muihin sijoituskohteisiin, on ensin ymmärrettävä millä perusteella yhteismetsä kirjaa tulostaan ja miten yhteismetsän tase muodostuu, sekä mitkä ovat tämän kirjanpidon erityispiirteet.
Tämä tutkielma tutkii yhteismetsää metsänomistusmuotona ja sitä, kuinka tämä eroaa muista kirjanpitovelvollisista kirjanpidon ja tilinpäätöksen näkökulmasta. Tutkimus keskittyy havainnollistamaan suurimpia erikoisuuksia yhteismetsän kirjanpidossa ja olettaa, että lukija ymmärtää kirjanpidon perusperiaatteet. Tutkielman rajallisen pituuden vuoksi tutkielma ei ota kantaa suurimpaan osaan sellaisista kirjanpidon eristä mitkä ovat yleisiä monella muulla kirjanpitovelvollisella. Muita aiheita voidaan kuitenkin käsitellä, jos nämä ovat tutkimuksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta olennaisia ja/tai tuovat lisäarvoa lukijalle. Käsiteltyjen
4
aiheiden ja käsitteiden pohjustaminen tehdään vain siihen asti, kunnes on annettu riittävä kuva aiheista tutkielman helppoa seuraamista ja ymmärtämistä varten.
Tutkielma on rakennettu niin, että johdannon jälkeisessä kappaleessa avataan metsänomistusta Suomessa ja yhteismetsää metsänomistusmuotona. Tämä tehdään sen takia, että tutkielma ei oleta lukijalla olevan vankkaa metsätaloustaustaa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että monia metsätalouden konsepteja ei tutkielmassa avata syvällisesti, jotta fokus pysyisi tutkielman aiheessa. Pohjustuksen jälkeen tutkielmassa esitellään yhteismetsän kirjanpidon ja tilinpäätöksen erityispiirteitä ja varsinkin sellaisia eriä, jotka ovat luonteeltaan tyypillisiä yhteismetsille. Suurin osa kyseisessä kappaleessa käsiteltävistä eristä on sellaisia, jotka ovat mahdollisia muille kirjanpitovelvollisille, mutta ovat näille todennäköisesti harvinaisia. Neljäs kappale tutkielmassa kuvaa yhteismetsän kirjanpidolle asettuvia mahdollisuuksia ja haasteita tulevaisuudessa. Tässä kappaleessa tulevaisuuden näkökulmia tarkastellaan globaalien megatrendien ja yhteismetsiin itseensä kohdistuvien trendien pohjalta. Viimeisenä, yhteenvetokappaleessa on tarkoitus tiivistää keskeiset käsitellyt asiat ja nostaa esiin mahdollisia jatkotutkimusaiheita.
Tutkielma pohjautuu kirjallisuustutkimukseen ja tutkimusaineistona käytetään nykyistä ja entistä lainsäädäntöä ja säädöksiä, julkishallinnon tilastoja ja julkaisuja sekä aikaisempia kirjoituksia aiheesta. Keskeisimpinä lähteinä tutkimukselle toimivat kirjat Yhteismetsän vero- opas (Havia & Pettersson 2005) ja Yhteismetsä: Perustaminen, Hallinto ja Laajentuminen (Havia 2017). Koska aihetta ei ole tutkittu ja käsitelty kovin laajasti, suhtautuu tämä tutkielma erityisen kriittisesti lähteisiin.
5 2. Yhteismetsän taustaa
2.1 Metsänomistuksesta yleisesti
Yksityisiä metsänomistajia on tutkielman kirjoittamishetkellä Suomessa noin 571 200 ja metsänomistajan keski-ikä on 60 vuotta. Keskimääräinen metsätilan koko on noin 32 hehtaaria.
Alla Metsäkeskuksen tilastoja 21.11.2021. (Metsäkeskus, 2021)
Taulukko 1: Metsänomistajien lukumäärä ikäluokittain Taulukko 2:
Metsänomistajien lukumäärä pinta-alaluokittain
Kuten yllä olevista tilastoista voidaan nähdä, metsät ovat tällä hetkellä keski-ikäistä suomalaista selvästi vanhempien ihmisten omistuksessa. Näissä tilastoissa ei ole mukana kuolinpesien tai yhteismetsien osakkaita, koska Metsäkeskuksella ei näistä ole omistajakohtaista tietoa, mutta metsätalousmaata omistavia kuolinpesiä on noin 70 000 ja nämä omistavat noin 1,2 miljoonaa hehtaaria metsätalousmaata, kun taas yhteismetsiä on noin 540 ja näiden omistuksessa on noin 747 000 hehtaaria. Yhteenlaskettuna siis metsänomistajien metsätalousmaan omistus on 20 225 400 hehtaaria. (Metsäkeskus, 2021) Tämä on noin 52 % koko Suomen pinta-alasta, jos pinta-alaksi lasketaan Maanmittauslaitoksen vuoden 2021 alussa ilmoittama Suomen pinta- alan luku 39 090 533 hehtaaria (Maanmittauslaitos, 2021). Metsähallituksen hallinnoimia valtion talouskäytössä olevia metsäalueita on tämän lisäksi noin 4 886 000 hehtaaria (Metsähallitus, 2021).
102437 93717
133108 143153
76729
22050
0 20000 40000 60000 80000 100000 120000 140000 160000
< 45 45 - 54 55 - 64 65 - 74 75 - 84 >= 85
METSÄNOMISTAJIA (KPL)
IKÄLUOKKA (V)
Metsänomistajien lukumäärä ikäluokittain
136945
80725 67201
79102 104648
58800 43773
0 20000 40000 60000 80000 100000 120000 140000 160000
0,5 - 1,9 2,0 - 4,9 5,0 - 9,9 10,0 -19,9 20,0 - 49,9 50,0 - 99,9 >= 100,0
METSÄNOMISTAJIA (KPL)
PINTA-ALA (HA)
Metsänomistajien lukumäärä pinta- alaluokittain
6
Metsäteollisuus on keskeinen hyvinvoinnin tuoja Suomessa. Vuonna 2019 metsäteollisuuden osuus Suomen tavaraviennin arvosta oli noin 19,2 % ja tullin tilastojen mukaan metsäteollisuuden tuotteita vietiin 12,5 miljardilla eurolla vuonna 2019 (Maa- ja metsätalousministeriö, 2021). Maa- ja metsätalousministeriön mukaan Suomi on kokoonsa nähden metsistä riippuvaisin valtio maailmassa. Kahdennentoista Valtakunnan metsien inventoinnin vuodelta 2018 mukaan Suomen metsät kasvavat noin 108 miljoonaa kuutiometriä vuosittain (Luonnonvarakeskus, 2018). Puuston vuotuinen kokonaispoistuma vuonna 2020 oli noin 83,5 miljoonaa kuutiometriä, joista hakkuukertymää oli noin 82,6 % (Luonnonvarakeskus, 2021). Koska metsät ovat niin olennainen osa Suomen taloutta, ovat ne monelle suomalaiselle mielekäs sijoitusvaihtoehto. Seuraava osuus käsittelee metsänomistuksen muotoja Suomessa.
2.2 Metsänomistusmuodot
Metsää voidaan Suomessa omistaa monessa eri muodossa, mutta tavanomaisin näistä omistusmuodoista on metsänomistus yksin tai yhdessä aviopuolison kanssa. Jos henkilö omistaa yksin metsätilan, on hän metsätalouden harjoittaja. Aviopuolisot voidaan katsoa verotuksessa yhdeksi metsätalouden harjoittajaksi ja yhden metsätaloudenharjoittajan on annettava metsäveroilmoitus ja arvonlisäveroilmoitus. (Metsäkeskus, 2021)
Jos saman metsätilan omistaa kaksi tai useampi henkilö, jotka eivät ole aviosuhteessa, puhutaan omistusmuotona verotusyhtymästä. Yhtymässä päätökset vaativat yksimielisyyden ja tämän tulos/tappio jaetaan yhtymäosuuden mukaan. Suomen yksityismetsien pinta-alasta 18 prosenttia on yhtymämuotoisessa omistuksessa. (Metsäkeskus, 2021)
Henkilön kuollessa metsänomistus siirtyy kuolinpesälle. Jakamaton kuolinpesä voi toimia metsätalouden harjoittajana, kunnes siitä on tehty ositus- ja perinnönjako. Kuolinpesässäkin vaaditaan yksimielisyys päätösten tekemiseksi. (Metsäkeskus, 2021)
Metsää voidaan välillisesti omistaa myös metsärahaston kautta. Jos rahasto omistaa metsätiloja ja henkilö omistaa rahaston osuuksia, voidaan sanoa, että tällöin myös kyseinen henkilö omistaa metsää. Metsärahaston etuna on se, että metsäkiinteistöstä koituvat rasitteet eivät kohdistu rahaston osuuden omistajaan ja tällöin metsäomaisuuden ylläpito ei vaadi aktiivisuutta. Toisaalta metsärahastot määrittävät kuinka paljon jakavat osinkoa osuuden
7
omistajille ja yksittäisellä osakkaalla ei välttämättä ole paljoakaan valtaa siihen, miten metsätaloutta harjoitetaan metsärahaston toimesta. (Metsäkeskus, 2021)
Viimeisenä metsänomistusmuotona on yhteismetsä. Yhteismetsä on erikoisuus jopa maailmanlaajuisessa mittakaavassa tarkasteltuna. Yhteismetsäomistuksen hyötyjä ja haittoja käsitellään seuraavassa alakappaleessa.
2.3 Yhteismetsä metsänomistusmuotona
Yhteismetsälain ensimmäisessä pykälässä annetaan määritelmä yhteismetsälle:
”Yhteismetsällä tarkoitetaan kiinteistöille yhteisesti kuuluvaa aluetta, joka on tarkoitettu käytettäväksi kestävän metsätalouden harjoittamiseen sen osakkaiden hyväksi”
(Yhteismetsälaki 2§). Purettuna osiin, tämä antaa selkeämmän kuvan siitä, miten yhteismetsä muodostuu. ”Kiinteistöille yhteisesti kuuluva alue” tarkoittaa sitä, että ollakseen osakas yhteismetsässä, on tämän ensin omistettava kiinteistö. Tämä vuorostaan tarkoittaa sitä, että luonnollinen henkilö ei voi suoraan omistaa yhteismetsän osuuksia, toisin kuin esimerkiksi pörssiyhtiön osakkeita, vaan osuudet on oltava liitettynä ensin kiinteistöön. Näin ollen yhteismetsäosuuden hankintaa harkittaessa on otettava huomioon myös kiinteistön omistukseen liittyvät oikeudet ja velvoitteet.
Omistettavassa kiinteistössä ei kuitenkaan tarvitse olla maa-aluetta vaan kiinteistö voi olla niin sanottu haamutila, johon on liitettynä vain yhteismetsän osuudet ilman aineellista omistusta.
Haamutila voi muodostua esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa kiinteistöstä, johon on liitettynä yhteismetsän osuuksia, halutaan myydä kiinteistön maa-alue, mutta ei haluta sisällyttää yhteismetsän osuuksia samaan kauppaan. Näin ollen voidaan ”lohkoa” kiinteistö kahteen osaan, jossa toiseen osaan jää maa-alue ja toiseen pelkät yhteismetsän osuudet. Näille uusille osille tulee hakea lainhuutoa ja Maanmittauslaitos veloittaa toimituksesta aiheutuneet kustannukset. Haamutilaan kohdistuu samat oikeudet ja velvoitteet kuin muuhunkin kiinteistöön, mutta säästytään metsänhoitokustannuksilta, koska määräpinta-alaa ei ole.
(Maanmittauslaitos, 2019) (Havia, Yhteismetsä: Perustaminen, hallinto ja laajentuminen, 2017)
”Kestävän metsätalouden harjoittamiseen” tarkoittaa sitä, että yhteismetsä ei voi pääsääntöisesti harjoittaa muuta toimintaa kuin metsätaloutta ja tätä tämän on hoidettava niin, että metsä ei kärsi pysyvää vahinkoa. Yhteismetsälain toisessa pykälässä kuitenkin mainitaan,
8
että ”Yhteismetsään kuuluvaa aluetta voidaan käyttää myös muuhun tarkoitukseen kuin metsätalouden harjoittamiseen, jos se on taloudellisesti tai muuten tarkoituksenmukaista.”
Tätä voidaan tulkita niin, että jos yhteismetsän toiminta koostuu metsätaloudesta vähintään yli 50 % osuudella, harjoittaa yhteismetsä tällöin ensisijaisesti metsätaloutta. Koska pykälä on tulkinnanvarainen ja siitä ei ole oikeuden ratkaisuja, metsätaloutta määritellään eri tavoin eri yhteismetsissä.
Kestävyyttä metsätaloudessa suojellaan yhteismetsille pakollisella metsäsuunnittelmalla, jossa voidaan erotella taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys. Yhteismetsän osakkaat päättävät miten he painottavat kestävän metsätalouden eri osa-alueita yhteismetsän alueiden käytössä (Metsäkeskus, 2021). Yleisesti ajatellaan, että kestävyys turvataan, kun toimitaan metsälakien mukaan ja kun yhteismetsän tuotto ei olennaisesti pienene. (Havia & Raappana, Yhteismetsien kirjanpidon erityispiirteet - webinaari, 2021)
Viimeisenä määritelmässä kohta ”osakkaiden hyväksi” kertoo siitä, että yhteismetsä voi olla voittoa/ylijäämää tavoitteleva, jos yhteismetsän osakkaat niin parhaaksi katsovat.
”Yhteisetuuden osakkaan veronalaisena tulona ei pidetä hänen saamaansa osuutta yhteisetuuden tulosta” (Tuloverolaki 18§). Tämän perusteella yhteismetsän ylijäämä on osakkaille verovapaata ja on tästä syystä monelle houkutteleva sijoituskohde. Ylijäämän määrää ja muodostumista avataan seuraavissa kappaleissa.
9 3. Yhteismetsän kirjanpito
Yhteismetsän osakaskunta on oikeushenkilö ja kirjanpitovelvollinen. Kirjanpito täytyy järjestää kahdenkertaisena ja tilikausittain. Yleisimmät tilikaudet yhteismetsillä ovat kalenterivuosi tai ns.
”hakkuuvuosi” 1.7.–30.6. Yhteismetsä on velvollinen noudattamaan kirjanpitolakia, kunhan tämä ei ole ristiriidassa yhteismetsälain kanssa, jolloin on suosittava yhteismetsälakia.
Yhteisetuuden verotettava tulo lasketaan tulolähteittäin. Pääsääntöisenä tulolähteenä yhteismetsällä on muun toiminnan tulonlähde, jonka alle metsätalouden rahaliikenne kuuluu.
Yhteismetsällä voi olla myös maataloudenverolain alaista tuloa ja elinkeinoverolain alaista tuloa, jotka ovat harvinaisempia, mutta ovat yleistymässä. (Havia & Pettersson, Yhteismetsän vero-opas, 2015) Tässä kappaleessa avataan yhteismetsän kirjanpidon keskeisiä konsepteja ja eriä sekä nostetaan esiin erityispiirteitä suhteessa muihin kirjanpitovelvollisiin. Kappaleessa ei käydä läpi monia sellaisia eriä, jotka ovat yleisiä muillakin kirjanpitovelvollisilla.
3.1 Henkilökohtainen tulolähde
Yhteismetsän ydintoiminta eli puunmyynti ja suoraan siihen liitännäiset toiminnot sekä maa- ainesten myyntitulot ja korkotuotot kuuluvat tuloverolain alle henkilökohtaiseen tulolähteeseen (TVL-tulo). Jotta yhteismetsän voidaan katsoa harjoittavan kestävää metsätaloutta, voidaan tulkita, että suurin osa rahaliikenteestä on oltava tällaisesta tulolähteestä. Koska määritelmässä on kuitenkin paljon tulkinnanvaraa, on vielä epäselvää, että kuinka suuri osuus voi olla muuta tuloa ja mikä määritellään metsätalouden alle. (Havia &
Pettersson, Yhteismetsän vero-opas, 2015) 3.2 Maatalouden tulolähde
Maatalouden tuloa syntyy yhteismetsälle metsätalouden sivuelinkeinosta, vaikka sillä ei olisi varsinaista maatilaa. Tällaista toimintaa voi esimerkiksi olla puutavaran jalostaminen, lomamökkien vuokraaminen ja kalastus- ja metsästyslupien myynti. Uutena suosiotaan kasvattavana tulolähteenä on tuulivoimalan maapohjasta saatu vuokratulo, mikä menee myös MVL-tuloksi. MVL-tulo on maksuperusteisesti verotettavaa toisin kuin yhteismetsän muu tulo ja näin ollen on tärkeää, että kirjanpidossa erotellaan tulolähteet tarkasti. On myös olennaista, että näiden sivuelinkeinojen toiminta ei kasva merkittävän suureksi, jolloin voidaan katsoa, että on syntynyt elinkeinoverolain alainen tulolähde. (Havia & Pettersson, 2015)
10 3.3 Elinkeinotoiminnan tulolähde
Metsätalous voi olla vain poikkeuksellisesti elinkeinotoimintaa. Käytännössä tämä tilanne voi muodostua esimerkiksi silloin, jos yhteismetsällä on laajamittaista puun jalostustoimintaa, missä jalostetaan myös ulkopuolisilta saatua puutavaraa tai jos yhteismetsä harjoittaa laajaa majoitustoimintaa rajoittamattomalle henkilöpiirille esimerkiksi lomamökkien/-kylien muodossa. Jos yhteismetsällä on huomattavan paljon elinkeinotoimintaa, voidaan jo katsoa, että yhteismetsän määritelmä ei täyty, mikä voi pahimmassa tapauksessa johtaa yhteismetsän purkamiseen ja osuuksien pakkolunastukseen. (Havia & Pettersson, Yhteismetsän vero-opas, 2015)
3.4 Taseen erikoispiirteet
3.4.1 Yhteismetsän alue
Yhteismetsän alueella tarkoitetaan osakastiloihin kuuluvaa yhteisaluetta, ei osakaskunnan omaisuutta ja tästä syystä yhteismetsän aluetta ei merkitä lainkaan taseeseen. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteismetsien taseesta ei voi nähdä metsän arvoa ja näin eri yhteismetsien arvojen vertaaminen toisiinsa muodostuu haastavaksi. Voi siis olla, että yhteismetsän hoidettavana on monien miljoonien eurojen arvosta metsäaluetta, mutta tätä ei näy tilinpäätöksessä lainkaan.
(Havia, Yhteismetsä: Perustaminen, hallinto ja laajentuminen, 2017) Toki muut tekijät kuten esimerkiksi puutuotot ja henkilöstömenot antavat jotain kuvaa toiminnan laajuudesta, mutta näillä voitaisiin myös keinotekoisesti paisuttaa yhteismetsän arvoa. On suositeltavaa, että tilinpäätöksen liitetiedossa ilmoitettaisiin yhteismetsän hallinnoiman alueen suuruus, mutta tätä ei kuitenkaan ole säädelty millään tavalla. Huomioitavaa on se, että jos yhteismetsä kuitenkin ottaa lainaa metsätilan ostamista varten, tulee laina kirjata taseen velkoihin ja tässä tilanteessa myös lainalla ostetun tilan arvo kirjataan taseen vastaavaa puolelle. Yhteismetsän alue ei myöskään yleisesti ottaen käy lainan vakuudeksi ja tästä syystä pankit harvoin hyväksyvät vakuudeksi yhteismetsäosuuksiakaan, koska näiden arvo on niin tarkasti sidottuna yhteismetsän alueen arvoon. (Havia & Raappana, Yhteismetsien kirjanpidon erityispiirteet - webinaari, 2021)
11 3.4.2 Vaihto-omaisuus
Yhteismetsällä on kaksi tyypillistä erää vaihto-omaisuudelle: Puutavaravarasto ja murskevarasto. Näiden varastojen seurantaa varten yhteismetsän tulee järjestää varastokirjanpito, ja inventaario on käytännössä pakollinen koska kirjanpitoa ja verotusta koskevat säännökset edellyttävät, että varaston arvon muutokset ilmoitetaan tilinpäätöksessä ja veroilmoituksella. (Havia & Raappana, Yhteismetsien kirjanpidon erityispiirteet - webinaari, 2021)
3.4.3 Menovaraus
Toinen erikoisuus yhteismetsän taseessa on menovaraus. Yhteisetuus saa jättää lukematta verovuoden tuloksi osan maatilana pidettävältä kiinteistöltään saamastaan metsätalouden veronalaisesta pääomatulosta käytettäväksi metsätalouden pääomatulon hankkimisesta aiheutuneiden menojen kattamiseen (TVL 111§). Menovarauksen enimmäismäärä on 15 % metsätalouden veronalaisen pääomatulon määrästä, josta on vähennetty metsävähennyksen määrä. Menovarausta käytetään verosuunnittelun välineenä ja se on tarkoituksenmukainen pienille yhteismetsille, jotka myyvät puuta harvoin (Havia & Pettersson, Yhteismetsän vero- opas, 2015). Tarkoituksenmukaisuus vähenee, jos yhteismetsällä on säännöllistä puunmyyntiä.
Menovaraus on tuloutettava Etelä-Suomessa verovuoden päättymistä seuraavan neljän vuoden ja Pohjois-Suomessa seuraavan kuuden vuoden aikana. (Havia & Raappana, Yhteismetsien kirjanpidon erityispiirteet - webinaari, 2021)
3.4.4 Tuhovaraus
Kolmas erikoisuus on tuhovaraus, joka tehdään metsätuhon perusteella saadusta vakuutus- tai vahingonkorvauksesta. Tuhovaraukseksi lasketaan se määrä, joka tarvitaan tuhoutuneen metsän uudistamiseen ja tästä on oltava metsäammattilaisen lausunto. Tuloutus tapahtuu samalla tavalla, kun menovarauksella. (Havia & Pettersson, Yhteismetsän vero-opas, 2015)
12 3.5 Tuloslaskelman erityispiirteet
3.5.1 Puukauppatulot
Pääosa yhteismetsien verotettavista tuloista kertyy puukaupoista, ja nämä menevät metsätalouden harjoittamisen alle ja näin ollen tuloverolain verotukseen Puukaupoista tehdään useimmiten kirjallinen sopimus, jossa sovitaan puutavaralajien ja niiden hinnan lisäksi muun muassa puukaupan maksuerät. Puukauppasopimusten mukaisesta puukaupasta saadaan usein jonkin verran ennakkomaksuja ja loppumaksu luovutuksen yhteydessä. Yhteismetsän osakaskunta on lähtökohtaisesti arvonlisäverovelvollinen ja puunostaja maksaa puun hinnan päälle 24 % ALV:n. Puukauppatuloista ei tehdä ennakonpidätystä vaan yhteismetsä on velvollinen maksamaan ennakkoveroa. Puukauppatulot on merkittävä kirjanpitoon suoriteperiaatteella ja puukauppasopimuksessa usein sovitaan, miten puuerän omistus siirtyy puunostajalle. Käytännössä suoriteperusteinen, ajantasainen verotettavan tulon seuraaminen on pystykaupoissa yhteismetsälle mahdotonta, koska puunostaja vastaa useissa tilanteissa puun korjuusta, eikä myyjä voi tietää, mistä arvosta puuta on milläkin hetkellä kaadettu. Yleinen käytäntö näin ollen on se, että tulo kohdennetaan sille verovuodelle jolle puunostajan antama, hakkuukoneen mittalaitteen perusteella tehty mittaustodistus on kirjattu. (Havia & Pettersson, Yhteismetsän vero-opas, 2015)
3.5.2 Puu omaan käyttöön
Jos puuta otetaan yhteismetsän alueelta omaan käyttöön esimerkiksi rakennuksen tarpeiksi, käsitellään tämä tuloverolain 43§:n mukaan veronalaisena omana käyttöönottona kantoraha- arvon mukaan. Kantoraha-arvo on puun pystyhinta, johon ei sisälly korjuu- ja kuljetuskustannuksia. Yhteismetsän omistamien ja hallinnoimien rakennusten lämmitykseen menevä puutavara ei kuitenkaan ole verollista, kunhan lämmitettävä kohde kuuluu TVL:n piiriin.
Metsästä otettua puuta voidaan myös siirtää metsätaloudesta maatalouden tai elinkeinotoiminnan tulolähteisiin. Tyypillisesti siirtoja tehdään silloin, kun halutaan käyttää omaa puutavaraa esimerkiksi vuokramökin rakentamiseen. Maatalouteen siirrossa puun arvosta käytetään kanta-arvoa ja elinkeinotoimintaan siirrossa käypää arvoa, joka muodostuu kanta-arvoon lisätyistä korjuu- ja kuljetuskustannuksista. (Havia & Pettersson, Yhteismetsän vero-opas, 2015)
13 3.5.3 Palkat ja palkkiot
Yhteismetsä voi vähentää osakkaalleen, osakkaan perheenjäsenelle sekä muille työntekijöille maksamansa palkat ja palkkiot sivukuluineen. Jos yhteismetsällä on tuloja eri tulolähteistä, on hyvä seurata kuinka paljon aikaa kukin työntekijä käyttää tulolähteittäin jaettuihin toimintoihin.
Jos palkansaajan aikaa ei ole mahdollista jakaa näille eri toiminnoille, voidaan palkka jakaa tulolähteille liikevaihdon suhteen perusteella. Hoitokunnan puheenjohtaja, jäsenet ja toimitsijat voivat saada kokouspalkkioita, jos näin on ohjesäännössä määrätty. Heille voidaan myös korvata matkakulut kokouksiin tai hoitotöihin erityiselle työntekopaikalle. (Havia &
Pettersson, Yhteismetsän vero-opas, 2015) 3.5.4 Metsätalouden tuet
Yhteismetsän saamat tuet ovat verollisia, jos niitä ei ole erikseen säädetty verottomiksi (Havia Vero). Kestävän metsätalouden rahoituslain ”Kemera” perusteella myönnetyt tuet ovat olleet veronalaista metsätalouden pääomatuloa vuodesta 2012 lähtien. Kemera-tuet on tarkoitettu yksityisten maanomistajien metsänhoidon tukemiseen (Metsäkeskus, 2021). Tuki on haettava ennen töiden aloittamista ja tehdyistä töistä ilmoitetaan Metsäkeskukselle. Tällaisia tukia ovat tuki taimikon varhaishoitoon, tuki nuoren metsän hoitoon, tuki metsäteihin, tuki suometsän hoitoon, tuki metsän terveyslannoitukseen ja tuki metsäluonnon hoitohankkeisiin. Kemera- tuet ovat usein yhteismetsälle toiseksi suurin tulonlähde (Havia & Raappana, Yhteismetsien kirjanpidon erityispiirteet - webinaari, 2021). Näiden lisäksi kemera-lain perusteella voidaan myöntää myös ympäristötukea, kun metsänhoito- tai käyttötoimenpiteissä otetaan monimuotoisuus huomioon laajemmin kuin mitä metsälaissa vaaditaan. Ympäristötuesta laaditaan allekirjoitettu sopimus, joka on voimassa 10 vuotta. Sopimuksessa ja sen liitteissä sovitaan alueen käytön rajoituksista ja usein tämä tarkoittaa sitä, että sopimusalueella ei saa toteuttaa metsätaloustoimenpiteitä. (Metsäkeskus, 2021) Yhteismetsille tuki on hyödyllinen sellaisissa tilanteissa, jolloin tietyltä metsäpalstalta ei odoteta suurta puutuottoa tai puita ei oltaisi kaatamassa muutenkaan sopimuksen voimassaolon aikana.
Kemera-tukien lisäksi valtion varoista metsänhoitotöihin saatava työllistämistuki ja pellon metsitykseen liittyvä metsänhoitopalkkio ovat myös metsätalouden pääomatuloa. Näihin töihin liittyvät menot ovat vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoja (KHO:1997:134).
14 3.5.6 Poistot
Tuloverolain 116§ mukaan yhteismetsän poistot pitäisi tehdä elinkeinotulonverottamislain mukaan. Käytännössä on kuitenkin hyväksytty myös tuloverolain mukaiset poistot (Havia &
Raappana, Yhteismetsien kirjanpidon erityispiirteet - webinaari, 2021). Esimerkiksi metsäteistä usein käytetään TVL 115§ mukaista 15 % vuosipoistoa menojäännöksestä, vaikka EVL:n mukaan poisto pitäisi tehdä tasasuuruisina erinä kohteelle määriteltynä käyttöaikana, kuitenkin enintään 40. vuodessa. Verotuksessa vähennyskelvottomia poistoja ovat yhteismetsään liitettyjen alueiden hankintamenot ja ostetut yhteismetsäosuudet. (Havia & Pettersson, Yhteismetsän vero-opas, 2015)
Tämän lisäksi maa-aineksia voidaan vähentää verotuksessa ns. substanssipoistoina, jos tämä on eroteltu maa-alueen arvosta taseeseen. Substanssipoistot määritellään TVL:n 114§:ssä. Soran- ja hiekanottopaikan, kivilouhoksen, turvesuon ja muun sellaisen omaisuuden hankintamenosta poistetaan kunakin verovuonna käytettyä ainesosamäärää vastaava osa. Poiston laskemista varten määritetään ainesmäärä, mitä ottopaikasta voidaan ottaa usein kuutioissa tai tonneissa ja tämä jaetaan maa-aineksen hankintamenolla. Vuosittaisen poiston osuus on siis sen määrän arvo, mitä ottopaikasta on vuoden aikana otettu. (Havia & Pettersson, Yhteismetsän vero-opas, 2015)
3.5.7 Luonnonsuojelukorvaukset
Yhteismetsä voi saada luonnonsuojelulain mukaisia kertakorvauksia rauhoittamispäätöksistä ja nämä ovat säädetty verovapaiksi tuloiksi. Luonnonsuojelukorvaukset esitetään useimmiten liiketoiminnan muina tuloina. Näiden tulojen hankintaan liittyneet menot eivät ole verotuksessa vähennyskelpoisia. (Havia, Yhteismetsä: Perustaminen, hallinto ja laajentuminen, 2017)
3.5.8 Ylijäämä
Osakkailla on oikeus saada yhteismetsän tuottamaa tuloa vuotuisena ylijäämänä ja tämä jaetaan yhteismetsäosuuksien suhteessa. Yhteismetsän ylijäämä jaetaan sille, joka ylijäämän jakopäätöstä tehtäessä omisti osakaskiinteistön, jollei kiinteistön saannon yhteydessä ole muuta sovittu tai määrätty (Yhteismetsälaki 49§). Hoitokunta tai toimitsija voi myös päättää ylijäämän ennakon jakamisesta, kun osakaskunnalla on siihen riittävästi rahavaroja ja kun ennakon maksamista voidaan pitää tarkoituksenmukaisena (Yhteismetsälaki 32§). Jaettava
15
ylijäämä on osakkaille verovapaata tuloa jako-osuuden saajan yritysmuodosta riippumatta (Havia & Pettersson, Yhteismetsän vero-opas, 2015). Osakkaina voi olla luonnollisten henkilöiden lisäksi myös yhteisöjä tai muita yhteisetuuksia ja näin ollen näidenkin saama ylijäämä yhteismetsästä on vastaanottavalle myös verovapaata tuloa.
3.6 Verotus
3.6.1 Tuloverotus
Yhteismetsä on verotuksessa yhteisetuus, jonka vero kannetaan valtiolle, kunnalle ja seurakunnalle yhtenä, verovuoteen kohdistuvana, niin sanottuna yhteisön tuloverona. (Havia
& Pettersson, Yhteismetsän vero-opas, 2015). Yhteismetsän verokanta on 26,5 % tutkielman kirjoittamishetkellä ja tätä ei eritellä pääomatuloksi ja ansiotuloksi. Verohallinto määrää yhteismetsän osakaskunnan maksamaan ennakkoveroa. (Verohallinto, 2021)
Veroilmoitukseen täytyy eritellä tulos tulolähteittäin ja maksettava vero lasketaan kunkin tulolähteen verolakien mukaisesti.
3.6.2 Metsävähennys
Metsävähennys on verotuksessa tehtävä vähennys, jota ei lähtökohtaisesti kirjata tuloslaskelmalle. Metsävähennysoikeus on metsätaloutta harjoittavalla yhteisetuudella (TVL 55§) ja voi olla todella merkittävä erä monelle yhteismetsälle. Oikeus koskee kaikkia vuodesta 1993 alkaen vastikkeellisesti hankittuja metsätiloja. Metsävähennyspohjaksi kutsutaan sitä osuutta metsän hankintamenosta, josta voi saada metsävähennyksen ja on 60 % metsän hankintamenosta. Metsävähennys vuorostaan saa olla enintään 60 % metsävähennykseen oikeutetuista metsistä saadusta metsätalouden pääomatulosta kunakin vuonna ja tämä vähennys pienentää metsävähennyspohjaa vähennetyn määrän verran. Metsävähennyksen pitää olla minimissään 1500 euroa verovuonna. (Verohallinto, 2021)
Esimerkki:
Yhteismetsä X ostaa metsäkiinteistön, jonka hankintameno on 100 000 euroa. Tästä lasketaan metsävähennyspohjaksi 60 000 euroa (100 000 x 60 %). Tältä tilalta ei saada muuta kuin
16
metsätalouden pääomatuloa 10 000 euroa hankintavuonna. Yhteismetsä X voi tehdä tästä suurimman mahdollisen metsävähennyksen 6 000 euroa (10 000 x 60 %) ja näin ollen jää seuraaville verovuosille käytettäväksi metsävähennyspohjaksi 54 000 euroa (60 000–6 000).
(Verohallinto, 2021)
Kaikki veronalainen metsätalouden tulo kyseiseltä alueelta otetaan huomioon ja tähän sisältyy esimerkiksi puukauppatulo, Kemera-tuet ja vakuutus- ja vahingonkorvaukset (Havia &
Pettersson, Yhteismetsän vero-opas, 2015). Näin ollen on olennaista pitää metsävähennykseen oikeutetut metsät erillään kirjanpidossa, jotta metsävähennykseen oikeuttavaa pohjaa ja tämän kehitystä voidaan seurata.
3.6.3 Arvonlisävero
Yhteismetsän on ilmoittauduttava arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, kun tilikauden liikevaihto ylittää 8 500 euroa ja on suositeltavaa, että tätä pienempikin yhteismetsä ilmoittautuisi vapaaehtoisesti (Havia & Pettersson, Yhteismetsän vero-opas, 2015). Verokausi arvonlisäverotuksessa on lähtökohtaisesti kalenterikuukausi, mutta yhteismetsä voi ilmoittaa ei-kirjanpitovelvollisen alkutuottajan tapaan kerran kalenterivuodessa, jos sen liikevaihto on enintään 25 000 euroa. Mikäli tämä on enintään 50 000 euroa, voi verokausi olla myös neljänneskalenterivuosi. Erikoisuutena yhteismetsille voidaan pitää maa- ja metsätalouden tuotteiden omaan käyttöön ottoa. Maa- ja metsätalouden tuotteiden oman käytön veron perusteena voidaan käyttää kaavamaisia lukuja, mikäli veron peruste ei ole johdettavissa muistiinpanoista tai muista yrityskohtaisista laskelmista (Verohallinto, 2010). Puutavaran osalta luvut ovat seuraavat: Rakennuspuu 5,00€/m³, Tarvepuu 6,00€m³, Polttopuu 10,00€/m³ ja Hake 7,00€/m³. Nämä luvut perustavat pääosin hankintatyön arvon määrittelyssä selvitettyihin puun korjuun keskimääräisiin konekustannuksiin. (Verohallinto, 2010)
3.7 Tilinpäätös ja tilintarkastus
Yhteismetsän on laadittava tilinpäätös, joka käsittää tuloslaskelman, taseen ja toimintakertomuksen. Tilinpäätös on laadittava kirjanpitolain (1336/1997) ja tämän lain mukaisesti (Yhteismetsälaki 29§). Yhteismetsän on siis laadittava tilinpäätös samalla tavalla kuin muutkin kirjanpitovelvolliset, mutta myös mikro- tai pienyrityksen kokoiset yhteismetsät ovat velvoitettuja tekemään toimintakertomuksen. Ohjesääntöön on sisällytettävä mitä
17
hoitokunnan vuosikertomuksen tulee sisältää, mutta tällä ei ole virallisia muotovaatimuksia.
(Havia & Raappana, Yhteismetsien kirjanpidon erityispiirteet - webinaari, 2021) Tämä voi johtaa tilanteisiin, missä eri yhteismetsien toimintakertomukset eivät esitä vertailukelpoista informaatiota.
Yhteismetsiä koskee tilintarkastus silloin, kun yhteismetsän liikevaihto tai vastaava tuotto ylittää 200 000 euroa. Lisäksi suurilla, yli 10 000 000 euron liikevaihdon omaavilla yhteismetsillä vähintään yhden tilintarkastajan tulee olla KHT-tilintarkastaja tai KHT-tilintarkastusyhteisö.
Tilintarkastaja voidaan valita myös pienempiin yhteismetsiin, jos osakaskunta päättää näin tehdä. Tilintarkastaja tulee valita, jos tästä on määrätty yhteismetsän ohjesäännössä.
(Yhteismetsälaki 30§)
Tilinpäätöksen hyväksyntä ja tilintarkastajan valinta päätetään osakaskunnan kokouksessa.
Tässä kokouksessa myös päätetään ylijäämän käyttämisestä ja jakamisesta. (Havia, Yhteismetsä: Perustaminen, hallinto ja laajentuminen, 2017)
18 4. Tulevaisuuden näkymät
Yhteismetsien kirjanpidolla ja tilinpäätöksillä tulee olemaan useita haasteita ja mahdollisuuksia tulevaisuudessa ja nämä voidaan jakaa globaalien megatrendien aiheuttamiin ja yhteismetsille erityisiin haasteisiin. Tämän kappaleen aihealueet ja käsittely perustuu pitkälti siihen, mitä tutkielman laatija on kuullut yhteismetsien edustajilta ja mistä uutisoidaan tutkielman kirjoittamishetkellä.
4.1 Ilmastonmuutos
Yhteismetsillä Suomessa voi olla suurikin vaikutus ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa.
Koska yhteismetsien hallinnoima metsäpinta-ala kasvaa jatkuvasti, on koko Suomen kannalta tärkeää, että yhteismetsien ilmastopolitiikka on kohdillaan. Tämä voi tarkoittaa sitä, että yhteismetsille tulee kohdistumaan jatkuvasti enemmän säädöksiä ja rajoitteita ja tästä syystä toimialalla pärjääminen voi tulla perustumaan näiden ennakointiin ja näihin sopeutumiseen.
Yhteismetsien tilinpäätöksissä on tämän tilanteen sattuessa keskityttävä havainnollistamaan niitä toimenpiteitä, mitä yhteismetsä tekee ilmaston eteen ja sen onnistumisesta saattaa tulla merkittävä kilpailukyvyn mittari. Mitä tarkempaa dataa yhteismetsä pystyy jakamaan, sitä enemmän tämä pystyy houkuttelemaan uusia osakkaita mukaan yhteismetsään ja sitä todennäköisempi se on voittamaan tarjouskilpailuita metsätiloista.
Ilmastonmuutoksella on myös kirjanpidollisia vaikutuksia. Tulevaisuudessa saattaa olla entistä olennaisempaa erotella tuottoja ja menoja sellaisiin eriin, jotka paremmin havainnollistaisivat yhteismetsän toimintaa ilmastonmuutosta vastaan. Esimerkkinä tästä voisi olla esimerkiksi lämmityskulujen jakaminen lämmitykseen käytettävän energian mukaan eri tileille, ja nostaa kyseisiä eriä esitettäväksi tilinpäätöksen liitetietoihin.
4.2 Digitalisaatio
Digitalisaation tuomassa muutoksessa ja datan käytössä on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia, jota yhteismetsät voisivat käyttää pärjätäkseen kiristyvän kilpailun markkinoilla.
Kun kirjanpitojärjestelmät siirretään verkkoon ja otetaan käyttöön sähköinen laskunkierto, pystytään vähentämään paperisotaa ja tehostamaan kirjanpito- ja raportointiprosessia. Datan analysoinnin avulla yhteismetsät voisivat vuorostaan seurata esimerkiksi tiettyjen alueiden metsien arvojen kehitystä, toteutuneita kauppoja, puun hintojen muutoksia ja omien
19
prosessien tehokkuutta. Tämän avulla voitaisiin myös houkutella uusia nuoria toimijoita yhteismetsien piiriin, jotta saadaan avattua kanava uusille ajatuksille ja innovoinnille. Kuten tämän tutkielman johdannossa esitettiin, on nähty, että esimerkiksi metsärahastot pystyvät tarjoamaan parempaa kauppahintaa metsätiloille kuin yhteismetsät ja tämä todennäköisesti perustuu siihen, että yhteismetsissä metsätilat arvioidaan vielä pääsääntöisesti silmämääräisesti ja tähän ei oteta huomioon yhtä monta arvonmääritykseen vaikuttavaa tekijää. Datan avulla ja sähköisiin järjestelmiin siirtymisellä voitaisiin tuottaa parempilaatuista ja kattavampaa analyysiä, jolla voitaisiin löytää enemmän potentiaalia metsätiloista ja näin pystyttäisiin tarjoamaan niistä myös suurempaa hintaa.
4.3 Urbanisaatio
Urbanisaatio voi johtaa siihen, että yhä useampi myy oman metsätilansa kaupunkiin muuton yhteydessä. Tämä tarkoittaa sitä, että uusien markkinoille tulleiden metsätilojen osuus kasvaa ja kun muutetaan maaseudulta kaupunkeihin, vähenee ihmisten kosketus luontoon ja tätä kautta myös luonnon arvostaminen muuttuu. Jos henkilöllä ei ole kokemusta metsänhoidosta esimerkiksi omalta takapihaltaan, voi yhteismetsän toiminta tuntua vieraalta ja tästä syystä vaikeasti lähestyttävältä. Toiminnan ymmärtäminen on myös olennainen osa kirjanpidon ja tilinpäätöksen oikeellisuuden ja riittävyyden varmistamiseksi. Ei ole luontevaa kirjata asioita, kun ei ole ymmärrystä siitä mihin ne perustuvat ja tämän johdosta myös esimerkiksi tiliöintivirheet voivat yleistyä.
4.4. Globalisaatio
Monet markkinapaikat ovat muuttumassa alueellisilta markkinoilta maailmanlaajuisen markkinan piiriin. Voidaan siis olettaa, että näin käy myös metsätalouden markkinoille tulevaisuudessa. Ne yhteismetsät, jotka omaavat ymmärrystä kansainvälisestä metsätaloudesta tulevat pärjäämään tällä uudella markkinalla muita paremmin. Yhteismetsän on siis oltava avoin ulkomaalaiselle asiantuntijuudelle ja tulee olennaiseksi muuttaa kirjanpitokäytännöt ja -järjestelmät kansainvälisesti ymmärrettäväksi. Tämä voi tarkoittaa kaikkea perehdytyksistä tai järjestelmäkielen muuttamisesta aina IFRS-standardeihin perehtymiseen ja omaksumiseen.
20 4.5 Väestön ikääntyminen
Yhteismetsillä on tutkielman kirjoittamishetkellä kriisi siitä, että nuoria toimijoita ei saada tarpeeksi mukaan yhteismetsän toimintaan. Monissa yhteismetsien toimikunnissa keski-ikä on lähellä eläköitymisikää ja useat osakkaat osallistuvat yhteismetsän toimintaan lähinnä harrastuksena. Tämä tarkoittaa sitä, että usealla vanhalla yhteismetsällä on riski toiminnan lopettamisesta tai siirtymisestä sulkupolvelta toiselle ilman, että ymmärrys ja osaaminen yhteismetsätoiminnasta säilyisi. Useassa yhteismetsässä myös perinteisemmät toimintatavat kuten esimerkiksi sähköiseen kirjanpitojärjestelmään siirtyminen kohtaa enemmän vastarintaa, koska toimijoilla ei ole kokemusta näiden järjestelmien käytöstä eikä enää halua kouluttautua.
Kirjanpito-osaaminen yhteismetsillä on useassa tapauksessa myös vanhentunutta, koska kirjanpitäjät ovat käyneet koulunsa useita vuosia sitten, jonka jälkeen lait ja säädökset ovat muuttuneet ja kirjanpitäjät eivät ole päivittäneet osaamistaan.
4.6 Kilpailun kiristyminen metsäalalla
Koska yhteismetsiä perustetaan nopeammin kuin niitä lakkautetaan, tarkoittaa tämä sitä, että kilpailu tulee kiihtymään entisestään. Metsiä on Suomessa vain rajattu määrä ja näin ollen tämä tulee tarkoittamaan sitä, että metsien arvon kasvu tulee todennäköisesti kiihtymään lähivuosina. Ne yhteismetsät, jotka järjestävät kirjanpitonsa tehokkaasti pystyvät käyttämään enemmän resursseja metsätilojen analysointiin ja ostamiseen sekä tekemään parempia sijoituspäätöksiä. Tämän seurauksena näiden yhteismetsien pitkän ajan tuottavuus on todennäköisesti keskivertoyhteismetsää parempi.
21 5. Yhteenveto
Tämä tutkielma tutki yhteismetsää metsänomistusmuotona ja sitä, kuinka tämä eroaa muista kirjanpitovelvollisista kirjanpidon ja tilinpäätöksen näkökulmasta. Tutkielman alussa pohjustettiin metsänomistusta Suomessa ja yhteismetsää metsänomistusmuotona. Tämän jälkeen tutkielmassa keskityttiin pääsääntöisesti yhteismetsän kirjanpidon erityispiirteisiin ja nostettiin esiin keskeisiä trendejä metsätalouden toimialalla ja sitä, miten nämä trendit voivat vaikuttaa yhteismetsien kirjanpitoon ja tilinpäätökseen. Tutkimusaineistona käytettiin nykyistä ja entistä lainsäädäntöä ja säädöksiä, julkishallinnon tilastoja ja julkaisuja sekä aikaisempia kirjoituksia aiheesta.
Tutkielman keskeiset tulokset voidaan jakaa kuuteen eri kategoriaan: Tulolajit, tase, tuloslaskelma, verotus, tilinpäätös ja -tarkastus sekä tulevaisuuden näkymät.
Tulolajeja yhteismetsällä on kolme: TVL:n alaista tuloa, MVL:n alaista tuloja ja EVL:n alaista tuloa. Lähes kaikki metsätalouden tulot menevät TVL:n alle ja voidaan myös sanoa, että jos muista tulolähteistä saatuja tuloja on merkittävän suuri osa kokonaisuudesta, yhteismetsän tarkoitus ei täyty.
Taseen merkittävin erityispiirre on se, että yhteismetsän aluetta ei merkitä lainkaan taseeseen.
Tämä alue on yhteismetsän toiminnan kannalta suhteessa suuri moneen muuhun omaisuuserään ja on suositeltavaa, että tämän kokoa avataan tilinpäätöksen liitetiedoissa. Tälle ei kuitenkaan ole asetettu muotovaatimuksia ja tämä voidaan jättää kokonaan ilmoittamatta, jos tulkitaan, että tilinpäätös antaa riittävät tiedot yhteismetsästä ilman tätä tietoa. Kaksi muuta taseen erikoiserää ovat menovaraus ja tuhovaraus.
Yhteismetsien tuloslaskelmalla suurimpina tuloerinä esiintyvät puukauppatulot ja metsätalouden tuet. Puukauppatulojen keskeisin erikoisuus on se, että verotettavan tulon seuraaminen on pystykaupoissa yhteismetsälle mahdotonta, koska puunostaja vastaa useissa tilanteissa puun korjuusta. Tällöin tulo kohdennetaan sille verovuodelle, jota mittaustodistus koskee. Erityisin metsätalouden tuki vuorostaan on ympäristötuki, josta tehdyssä sopimuksessa rajataan metsäalueen käyttöä kymmeneksi vuodeksi niin, että siellä ei saa toteuttaa metsätaloustoimenpiteitä ja tästä hyvästä vastineeksi saadaan korvaus. Tuloslaskelman poistoissa erikoisuutena on maa-ainesten niin sanotut ”substanssipoistot”.
22
Verotuksen tarkastelun tuloksena metsävähennys nousi esiinpistäväksi erikoispiirteeksi.
Metsävähennys on verotuksessa tehtävä vähennys jossa 60 prosenttia metsävähennykseen oikeutetun metsän metsätalouden pääomatulosta voidaan vähentää vuosittain niin kauan, kun metsävähennyspohjaa on jäljellä. Metsävähennys voi olla olennaisen suuri monelle yhteismetsälle.
Tilinpäätös ja tilintarkastus hoidetaan yhteismetsällä kutakuinkin samoin edellytyksin kuin monilla muillakin kirjanpitovelvollisilla. Tilinpäätöksen liitetiedoille ei ole tarkkoja muotovaatimuksia ja koska toimialalla ei ole vakiintuneita käytäntöjä, tilinpäätökset eivät välttämättä ole vertailukelpoisia eri yhteismetsien välillä.
Kappaleessa tulevaisuuden näkymissä tunnistettiin kuusi ydintrendiä, jotka tulevat todennäköisesti vaikuttamaan yhteismetsien kirjanpitoon ja tilinpäätökseen tulevaisuudessa:
ilmastonmuutos, digitalisaatio, urbanisaatio, globalisaatio, väestön ikääntyminen ja kilpailun kiristyminen. Yhteismetsien on pystyttävä reagoimaan nopeasti alalla tapahtuviin muutoksiin ja olla sopeutumiskykyisiä, jotta voidaan pysyä kilpailukykyisinä.
Tämän tutkielman laajuuden ja rajauksien takia ei ollut mahdollista syventyä tarkemmin tiettyyn aihepiiriin ja näin ollen aiheesta jää paljon tutkittavaa seuraaviin tutkielmiin.
Mahdollinen jatkotutkimusaihe voisi olla se, että miten yhteismetsän osuutta voitaisiin verrata esimerkiksi osakeyhtiön osakkeeseen sijoituspäätöstä tehdessä. Voitaisiin tutkia, miten yhteismetsäosuuden arvoa voitaisiin laskea niin, että se olisi vertailukelpoinen muiden sijoituskohteiden kanssa. Toisena vaihtoehtona voitaisiin tutkia sitä, mitä vaikutuksia metsävähennyksen korottamisella olisi yhteismetsille, metsärahastoille ja näiden väliselle dynamiikalle metsätalouden markkinoilla.
23 Lähteet
Havia, P. (2017). Yhteismetsä: Perustaminen, hallinto ja laajentuminen. Metsäkustannus Oy.
Havia, P., & Pettersson, H. (2015). Yhteismetsän vero-opas. Metsäkustannus Oy.
Havia, P., & Raappana, T. (10.11.2021). Yhteismetsien kirjanpidon erityispiirteet - webinaari.
KHO:1997:134 (25.11.1997/2977) Maataloustulon verotus - Puun myyntitulon verotus - Pellon metsittäminen - Metsityksenhoitopalkkio - Työllistämistuki - Pääomatulo - Ansiotulo - Tulonmenetyskorvaus
Internet lähteet:
Luonnonvarakeskus. (9.10.2018). Valtakunnan metsien 12. inventointi (VMI12): Puuvarat kasvavat edelleen. https://www.luke.fi/uutinen/valtakunnan-metsien-12-inventointi-vmi12- puuvarat-kasvavat-edelleen/
Luonnonvarakeskus. (15.4.2019). Metsärahastojen metsänomistus on nopeassa kasvussa.
https://www.luke.fi/uutinen/metsarahastojen-metsanomistus-on-nopeassa-kasvussa/
Luonnonvarakeskus. (7.6.2021). Hakkuukertymä ja puuston poistuma alueittain 2020.
https://stat.luke.fi/hakkuukertyma-ja-puuston-poistuma
Maa- ja metsätalousministeriö. (22.11.2021). Metsäteollisuus Suomessa.
https://mmm.fi/metsat/puun-kaytto/metsateollisuus-suomessa
Maanmittauslaitos. (1.11.2019). Pyhäinpäivän kunniaksi kertomus haamutilasta.
https://www.maanmittauslaitos.fi/ajankohtaista/pyhainpaivan-kunniaksi-kertomus- haamutilasta
Maanmittauslaitos. (1.1.2021). Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2021.
https://www.maanmittauslaitos.fi/sites/maanmittauslaitos.fi/files/attachments/2021/02/Vuo den_2021_pinta-alatilasto_kunnat_maakunnat.pdf
24
Maaseudun tulevaisuus. (18.8.2021). Metsärahastojen metsävähennystä rajaava esitys lausunnolle – MTK:n Tiirola tukee, mutta pitää riittämättömänä, Metsäteollisuuden mielestä tulos voi olla ei-toivottu. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/artikkeli-1.1519212
Metsähallitus. (22.11.2021). Metsähallituksen hallinnoimat valtion maa- ja vesialueet.
https://www.metsa.fi/maat-ja-vedet/pinta-
alat/#:~:text=Mets%C3%A4hallituksen%20hallinnassa%20on%20kaikkiaan%2012,%2C%20soit a%2C%20rantoja%20ja%20vesi%C3%A4.
Metsäkeskus. (22.11.2021). Kemera-tuet. https://www.metsakeskus.fi/en/node/921
Metsäkeskus. (22.11.2021). Metsänomistusmuodot. https://www.metsakeskus.fi/fi/metsan- kaytto-ja-omistus/metsanomistusmuodot
Metsäkeskus. (22.11.2021). Tietoa yhteismetsistä. https://www.metsakeskus.fi/fi/metsan- kaytto-ja-omistus/metsanomistusmuodot/yhteismetsat/tietoa-yhteismetsista
Metsäkeskus. (22.11.2021). Yksityiset metsänomistajat asuinpaikan mukaan.
https://www.metsakeskus.fi/fi/avoin-metsa-ja-luontotieto/tietoa-metsien- omistuksesta/yksityiset-metsanomistajat-asuinpaikan-mukaan
Verohallinto. (1.7.2010). Maa- ja metsätalouden tuotteiden oman käytön arvostaminen arvonlisäverotuksessa. https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-
hakusivu/48665/maa_ja_metsatalouden_tuotteiden_oman_ka/
Verohallinto. (22.11.2021). Metsävähennys.
https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/omaisuus/metsa/metsavahennys/
Verohallinto. (22.11.2021). Yhteismetsä.
https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/omaisuus/metsa/yhteismetsa/
Yle uutiset. (2.5.2021). Suomalaismetsien vinhaa siirtymistä ulkomaiseen omistukseen hillitään lakimuutoksella – MTK:n metsäjohtaja: "Meno markkinoilla on täysin villiintynyt".
Yle uutiset: https://yle.fi/uutiset/3-11911353
