Paimen-ääniä Karjalasta N:o 5 1881 · DIGI

? Karialasta. Karjalasta.

N:o 5. Joensuussa ^{1 p:nä} Maaliskuuta. 1881.

~ ^Maailma

^{latoo ja}

^hänen himonsa, mutta

^{joka tekee}

Jumalan ^tahdon, se ^pysyy

ijautaittisesti."

t loh.

2: 18.

Mietteitä n. t. wiattomista humeista.

Maailmassa harjoitetaan monellaisia huwi-

tuksia — niinkuin luonnollista onkin, sillä ih- miselle

^on

^setä tarpeellista

_että

lnmallistll hutvit- taa itseänsä. Tässä asiassa ollaan laitin yksi- mieliset. ^Mutta tun

^tulee

kysymys humitusten

laadusta tai siitä, niillä tawalla

on

ihmisten ^it-

siänsä hnwittcleminen, ^»uin siinä ^suhteessa

^ollaan

sangen erimieliset; huiveja löytyy, joita yhdet puolustamat, mutta toiset »vastustamat. Tällai- sia

^olvat

esim. ^tanssi, korttipeli, teateri, piljanr- di —

^nämät

^{Marsinkin, ja}

^näinät

^{owat juuri}

uoitn

niin kutsutuita „wiattomia" huweja. Jo- kainen ymmärtää,

että

maalliselta ^kannalta asiaa katsoen näissä humituksissa ei woi olla mitään ritotsellista, ^{ei mitään} häpiällistii, eitä

myös

y- leensä ^mitään »vaarallista, jos niitä ainoastaan

kohtuullisesti _tosi,

_että

_moni 'viljellään.

_on

tanssinut itselleen aikaisen —

^maikkapa

^{kyllä onkin}

haudan ^moni

^ou

korttipelin kautta sortuuut

^ri-

kosten ja häviän ^{alle, moni} esim. lututyötä har-

joittama

on

piljaardin ääressä kuluttanut tallis- ta aikaansa, ja niin aina muutaman tuhannen

markkaa

tarpeettomasti

»velkaantunut tai köyhty- nyt j.

n.

e., mutta

nämät

tietysti owat pidcttä-

»vcit

mämmin satunnaisina poitteus-tapantsina.

Näin näkyy asia ^niille, jotta näitä asioita ^ai-

noastaan maailmallisen simistytsen kannalta kat- selemat, eitä siis ihme ^olekaan,

^että

ne, joilla ei ole sen ^symempiiä ja jalompaa simistysti» kuin tuo maallinen simistys, tämänkaltaisia huweja ankarasti

puolustamat

ja ahkerasti harjoittamat;

ei tumma,

että

suurin ^jontto siwistyneitii ja si-

wistymättömiii arpajaisia y.

m.

s. ^{pitäisfään}

tanssimat; ei tumma,

että

häissä tanssitaan ^ja

pelataan korttia; se ^maan

^on

^{kumma, ett'eiwät}

tanssi esim. hnutnjnisissn ^jn ristiäisissä!

Mutta löytyy myös toinen kanta, jolta näi-

tä

huweja jokaisen järjellisen ihmisen

^on

katse-

leminen, ja se

^on

raamatullinen lauta. ^Tältä kannalta asiaa ^katsoen, täytyy jokaisen, joka myös

elämän

korteimpia kysymyksiä harrastaa ^ja tah-

too tuolcmattomasta sielustansa huolta ^pitää, saa-

da itsellensä selwii ^{ja warma wastaus} tähän ^ty-

symytseeu: mille lannalle on ^oitilll, lristityn

_ll-

settuminen tanssin ^{ja muiden n. l. miattomain} humien suhteen? Mitä tarkemmalle jotu aset-

taa itsensä kristillisyydessänsä, sitä Mälttämättö.

mammaksi ^tulee hänelle

^tämän

^kysymyksen selwille

saaminen, maittapa muutoin olisit»'»» ^{sellainen, jo-}

ta ei tostacm

ole

näitä huweja harjoittanut, eitä koskaan tahdo niitä harjoittaa. Tämän kysymyk-

sen selwille saamisesta, ^riippnu nimittäin kysy- mys siitäkin mihin suhteesen ^kristityn

^on

aset-

tuminen niiden ihmisten ^suhteen, jotka näitä hu-

weja puolustamat ja harjoittamat, — ^ja

^tä

mä on

sangen tärkeä nsia sielulle.

Kun siis asiaa ^{raamatun kannalta} katse-

lenune

niin

^on

meidän aluksi ilmituotawa se ^ma-

kuutuksemme,

että nuo n.

k. »viattomat huwit

eimät itsessään ^{ole mikään synti; sillä jos oli-} siwat synti; niin warmaan olisi raamatussa ^mui-

den

muassa esim. tämäkin „kn'sty": „ei sinun ^pi-

dä

tanssiman", niinkuin siellä esimerkiksi sa-

notuan: „ei sinnn ^pidä huorin tekemän". War-

liman

olisiwat cnsimiiiset ^kristityt

^tiiman

hmvin

periiti hyljäuueet, mutta niin ciwiit tehneet,

wanu

päiumastoiu harjoittiwnt sitä yhteydessä jnmn- laupalweluksei! taussa, uiiutuiii jo

uäemme Van-

han Testamentin aikana Mpahtuueeu. Samalla taivalla

on

myös teatcria pidetty yhteydessä ju- malisten harjoitusteu kanssa. ^Samom

^ou

^»nyös

helppo

ymmärtää,

ettei torttipelikiiäu ja piljanrdi moi itsessään olla synti. Näin nsinm ^ollcu

^emlne

woi ihmctcllä,

^että

suruttomat ^maailman ihmi- set, ^jotka

^{eimät usko}

Jumalan sauaa,

rakasta-

mat tanssia ^y.

m.

s. ^ja

^eiwittpä

tosin siinä koh-

dassa ^{liioin syntiä tekisi, jos} ei muutoin koko

heidän ^elälniiusä olisi hengellisesti kuollutta ja

epä-

uskonsa tähden ^kirottna, — ^{ja jos}

^ei

^{niin olisi,}

niin »varmaan he hyljäisimiit tanssin,

korttipelin

y.

»n.

s. ^niillä perusteilla, joilla jokniseu »vnkn- mielisen, heränneen ^kristityn

^{täytyy ne}

^nykyisten asianhaarain »vallitessa hyljätä.

Nämät perusteet koetamme uyt tässä esiiu-

tnoda. Niinkuin olemme myöntäneet, eiwiit

nuo u.

t. »viattomat huivit

^ole

itscssäiiu syitti: kun pieni ^lapsi tanssii ja ihyppii, ei se ^{tee syntiä ;}

heitellä paperi-palasia (kortteja) ja siinä hu»vi-

tella itseänsä ^ei itsessänsä >voi olla pahempaa tuin esiin, kiekuu heittämiuen, ^jota ei kukaan synuilli-

setsi ^{kutsune; ettn elämät} henkilöt ^{puheella jn}

työllä esittämät ^jotakin siiuccllistä asiaa ^(teateri),

ei siiuä itsessään ^{mitään pahaa-}

^ole.

^Mutta

^«ii

mät

hnwit — niin hywin jn »viattomin kuin al- kujnuressann o»vntkii» _mia, ei ainakaan aikaisille henkilöille. Ihmisten — ^{elivät ole}

^euiiii

^wiatto-

epäuskon ja »väärintäytökscn kautta

ne jo

aikai-

sin ^{owat tulleet} saastutetuiksi ^ja tunnelewaisitsi

ja ainakin tosi-kristilliselle mielelle kokonaan mah- dottomiksi ^kärsiä, — ^knitcntin sillc ^jangcu

^mää-

rällisiksi. ^{Jos kaikki} ihmiset olisiwat tosi-tnstn

tyitä, »uin epäilemiittä Moisimat he ^näillä hu-

iveilla itseänsä hulvitella, »vaikkapa kyllä luulem- me, ett'eiwiit sitä tahtoisi ^{tehdä, kosta löytyy}

^pa-

rempiakin hulvikeinoja, ^{muttn nyt}

^on

^juma- laton »naaillnn tehnyt

nämät

humit ^niiu

knmmottamitsi,

^että

tosikristitty »voipi sangen

pahoin ja niiden läheisyydessä. Tällaisten hu-

ivein turmelewaisen laadun niitiwiit jo

teriiwii-

järkiselNlniit

^pakanat-

^Niinpä sanoo ^{Cicero: „ei}

kukaan juopumctton tnnssaa, ell'ei hän

^ole

hullu", ja Seneca lausuu tectterista: „ei mikääu hy!viä

!

tapoja niiu turmele, tuin

istumme,, uäytclmä-

hnonnssa, jossa

pahe

hellimän kautta helpommin

sisälle luikahtaa". Aitaisin ^jo näemme kristillis- ten kirkko-opettajniu rumenuvcn »mitä huweja

Vastustamaan.

Paausi SataNns kielsi kaikki

taussimcuot ^w.

^744.

Jo paljo» aikaisemmin

rupcsiwat kirkkoisät uiiitii huwcjn

Vastustamaan.

Klemens Aleisandrialaiue» sanoo: ^„Tcaterit

^o-

»vnt

^täynnä

syntiä, pahuutta,

jn

turhan puhetta";

Klysostomus snuoo: ^„missä tcwytmieliscsti tans- sitaan, siellä

^on

pertelc", ja Cyprianus sanoo:

„Tanssi

^{ou ympyrä,}

jonka keskipiste

ou

perkck"

( csioreu

<?8t

cir<:uluB,

cuMB ceiltruiu ^e,Bt

äillsioIu8). — ^Jos kysyttäisiin, miksikä ^harjoitti-

»vat juutalaiset sitte ^{tanssin, koska} se

^{on niin}

paha, niin

on

hnouiattawa,

^{että tämän}

huivin

harjoittaminen oli heille mahdollinen ^puhtaampn-

nn, kosta

oluvnt

erityisen jiunalallisen johdan-

non alla

ja jyrkästi eroitetnt pakanoista: mm- ta uuden testnmeutin ajan nljettun numttutwat

asianhaarat ^ja kristityt tulilvat pian huohman-

»naan

erhctyksensii siinä ^{tun yrittiioät hywäksy-}

miiiin

noita kysymyksessä olemia huiveja. Tämän eryetyksen hnohlnnttnnnsn altoimat niitä ankarasti

»vastustaa, niinknin jo olemme

niiyttiinect.

Sanialllliueu mieli

ou

aina

ollut

Vakaiuic-

lisillä heräuueillä ^uiiidcu huivieu suhteen. Tosin

omat kristityt monissa asioissa erimieliset, mutta taussiu, korttipelin j.

m.

s. he kaikki yksimieli-

sesti tuomitselvat; tosin

^ou

^{yksi ja toiuru oppi-}

uutkiil yrittiiuyt

»iiitii puoluslaniaa»,

mntta

n-

scat ^oppineet

^oivat

huohmaimect

^ne

tristilli-- syt)dcllc Vaarallisiksi ^ja se »viisaus-tiede, jonka v.

Henki

^Mattnttaa

omassattmnossamme

^ei

^epäile

näiden hnwiei>

^ala

anvoisuudesta.

Lyhyt ^silmäys näihin hnmituksiin

^on

^tar-

peeksi ineitä niiden tunuelelvaisnndesta ^Vnkunttn-

mnnn.

Mitii

näcuune

tanssi-snlissn? kemytmielistä,

hehknivaista ^nuorison,

^toiueu

^toistausa iuiarrcllcn, keskenänsä ^tilivnn tceskenuelleii, ja näin „siweäii hanrentta" harjoittaen, ^jonka paremmaksi onnis-

tumiseksi ^{käytetään liiallisia} koristuksia ^putvussa

jn jokseenkin hcmpeilemäii

^käytöstä.

Mahdotonta

on että ^»moren

sydiimcu tailvaallineu puhtaus

sellaisessa menossa ^{»voi säilyä} turmeltumatta!

Siellä,

jos missään — Nslo wannan:»kin

käy

karille !

Korttipeli

— scn hedelmät

olvat

siksi

^ylci-

seen tunnetut, ctt'ei niitä Mrnsitse inaiuiM. Us- kottotuatkin ihmiset, joilla

on

maallista siwistystii suurempi määrä, tanunotsuwat tuota hollipoitnin jalon huwin. Tälnä hnwi, ^jos mikään,

on o-

miansa ih»»»isessä ahne»»den ^ilkiiiii himon herättä-

mään;

^tämä

opettaa sukkelasti petusta harjoitta- maan, jn ilkiäii woitton etsimään. ^Woi

^kuinka

paljon pahan

on korttipeli

matkannsaattauut, ei tumma

^että

^siwistyuyt ihmiueu sitä ^kauhistuu,

ei

tuinliia,

että

korttipakkaa

ou

kutsuttukiu

^„per-

ksieen raamatuksi".

Piljaaldiksii

ou

turha ajau-mcllckki, mutta

ci

sen Vaarallisuudesta ole snmn kokemus kuiu lorttipelistii, sillä

^tiimn

huwi ^ci

^ole

^yleiueu,

^eitä

knusn

^ole

sitä tilaisuudessa käyttämään. Muutoiu

on

se ^tietysti samaa sukua ^tuin korttipeliksi», jn

kun

se

^»vielä

seu lisäksi harjoitetaan ^kapakassa,

niin ou

sen ^mukaua

^»vaara

taipua kapakka-elisi mäiiu, jouka hedelmät ^jokainen kyllä tuntee.

Mitä »vielä erittiiiu teatcriiu tulee, niin riippuu scn ^{hyöty tai} »vaarallisuus ^{tietysti siitä,}

mitä siellä

uiiytetiiäu.

Usein

^oivat

näytelmä-kap-

paleet

puhdasta, suvcellistä ^tuuuetta loukkaamia,

jn sellaiset esitykset owat jo siitäkin syystä hyl- siittäluiit. Toisinaan

^olvat

kappnlcet parempia,

ja woiwat Vaikuttaa jotatiu hyViiii, mntta kun

sen ^{hynnin woi} ihminen saada ilmankin teaterit-

ta,

paljon wähemmiillii tnstnnnuksella, niin olisi

kni,

paras, ettsisi tuollaisten laitosten eteen nh-

rattaisi »vähiä »varoja, jn siihenkin tuhlatut ^tu-

hannet pantaisiin johonkin pnrcmpnan.

Tällaiset huivit kutsutaan wiattomitsi, ^mut-

ta

kristilliseltä ^kaunalta asiaa kcttsoeu ci mikiiiiu

muu ole

»viatonta tuin se ^{jonka »voi alkaa, jat-}

kaa

ja

lopettaa

lesuksen ^nimecu. Jos ^{nyt jokn} koettaisi tanssiin lähtiessänsä, tai korttipeliin

_rn-

wctessnnsn langeta polmilleusa ja rukoilla Mi-

»uaalliselta Isältä armon, apua jn siunausta ^täl-

le

toimellensa, ^ja

^näistä

toimista crottnnnsn ^tnntz

kiittää jokohan tuo Jumalan käwisi hupaisen njn» ^laatuun? Saattaisknhau »vieton

edestä^ku-

—

kaan, jolta

ei

wielä

laitti

pyhyyden tuutcct

ole peräti

tadouueet — ^{näin tehdä? Ei suinkaan,}

— ^ja miksi

^ci?

Juuri scntiihdcn

^{cttä niuuiit}

huwit ^eiivät

^ole

»viattomia.

Sitä paitsi ou kristityn

welwollisuus ^karttaa,

ettei tee

mitään,

josta

hänen kristillismielisen

^lii-

l

lsimisiseusn

^omatunto

vähenee

^(»vert. 1 Kor. 8:13), ja niin on tarpeellista, että

„kartamme

^{kaikkia mi-} kä pahaksi näkyy" (1

Thess.

^5:

^22),

^ja

erittäinkin

on meidän

sellaista kartettaiva,

joka moi helposti horjauttaa

ihmiseu ritoksellisiin himoihin

^{ja ajatuk-}

siin.

^{Mi ainakin}

häiritä heränneen ihmisen

^hymä»!

omantunnon

ra»!

ha

n.

(I°tk.)

(Lähetetty.)

Pakene ^syntiä niinkuin kärmettä!

Jos ^sinun

^oitia

silmäs ^{vahentna sinun,}

ⁿⁱⁱⁿ

plihkuise se ^nios,

^jn

heitä

pois tyköiis.

— Ia

^jos

siuuu

oitsin kates ^pahentaa

sinun,

niin

hatkna se

poikki, ja

heitä

pois tyköiis.

Matth.

^5:

^29,

^30.

Näillä

sanoilla tahtoo Jesus

^opettaa

^meitä,

että meidän on pakeneminen

kiihoitnksia, tilaisuuk- sia

ja johdatuksia syntiin ^ja

tukehduttaa nousema

paha himo, joskin

se ^tuntuisi

miten lipeältä, mi-

ten

Vaikealta. Sillä

silmä

ja

käsi,

jolla

tiihoitta-

wnt syntiin

saattamat

pian koko ruumiin

turmioon.

Himo

^{kaswaa nopeasti.}

^Ensin

^on

se heikkona

^ma-

tona, kasmaa pian

kärmeetsi,

joka myrkyttää hy- wän siemenet, ja kiirineestä tulee

lohi ^kanne,

^joka

asettautuu

kaikkea jumalallista ja

ihmisellistä

jär-

jestystä wasMau, ^ja

lohttiirmeestii ^syntyy ihmiselle

eliiwii

helwetti tuleusa ^kanssa,

^{joka ou}

^omantun-

non waiwa ja kaikki

kadotuksen

tuska. Se joka ei rikki polje madou päiitii, kasmattaa

itselleen kiir-

ineen. Mitä

tahtoo ihmiuen

mieluummin säilyttää tui» ottiau

silmänsä?

^{Mitä on}

hänelle

^hyödylli-

sempi kuin oitia

kätensä?

Myöskin rakkain ja hyö- dyllisin ou hyljättiimä

tun

o»

walilla,

jolo

seurata himoa

synnin ja wiheliiiisyyden

teille,

eli palwella

Jumalaa

^ja

tehdä

jyrkkä ero kaikista

kiihoituksista

ja

kiusauksista

^syntiin.

Tämä koskee kaiilia

tiusauksia

syutiiu. Tällä kertaa tahdomme erittäin huomauttaa

kiusauksista tuohon

^tlluheaan,

sielun

^{ja ruumiin niin peräti}

turmelemaisee» haureudeu

^syutiiu. Mainio Sailer

sanoo:

^"Muut

^{kiusaukset omat}

^»iiutuin

mesimiireil-

lii maalntisita

tulvia; kiusauksilla

^{jotka owat tätä}

laatua, on öljywittillä tehdyn maalauksen

kiilto".

Juomarilla

on myrkkynsä ainn

näkymiiisenä

ja tun- tmvaisenn

edessään

jn päässään ja

muistutukset

sen seurauksista selmat

^ja

^usei»

^kipeät.

Taisin

^on

haureellisen Mussa. Ha»reelliseen hiimii

^myrkky

uäkymättömiinä ja melkein

tuntemattomana kalmaa hänen moimansa

^ja

elonsa

lsiuuies monasti

hiiiviö

tulee ennenkuin

häu

^woi

^sitä

anvatakaan.

Sen- tähden,

ystiiwiini, ^pakene syntiä niinkuin känuettä!

K—2.

Kirje Joensuusta.

Kysymys

lähetysseurasta paikkakunnallista

lähe-

tystä

marten

on

nyt saatu

päätökseen. Alkujansa oti

aikomus,

että

seura

perustettaisiin

sellaisista

^jä-

senistä, jotka

Jumalan

armon kautta omat jo tul- leet

siihen ^tilaan,

^että

tahtomat

toden teolla

seu-

rata lesusta

^opissa,

elämässä

^ja

kärsimisessä

^ja

niin muodoin hyljätä tämän maailman

turhat

^ja

synnilliset menot

ja

tamat. Jokainen

^ajattelema

ymmärtää, että juuri

sellaisista

^on

sisällinen

lähetysseura kokoonpantama, jos mieli

sen

^moida

mastata

tarkoitustaan ja kaiken

sisällisen

^lähetyksen

periaatetta,

sillä

kuinka moipi

se ^halulla,

^toimella

ja menestyksellä työskennellä

Kristuksen

^Valtakun-

nan hymäksi, joka ei raski edes ulkonaistakaan me-

noansa asettaa ^Jumalan sanan

jälkeen, maan

tah- too

yhä wielä olla

osallisena Vihollisenkin

^mallan

edesauttamisessa.

Näytti alusta niin kuin tämä

nyt lausuttu

^periaate

^möisi

^helposti

^toteentua

^paik-

kakunnassamme

yleensä eiwät ole ainakaan

— ^marsinkin ulkonaisessa

^kuin

^ihmiset menossan-

^täällä

sa _suuri

julli-jumalattomia, waan päin mastoin

_osa

herrasmiehiä)

—

^{omat jokseenkin}

— ahkerat

^(paitsi

käymään

_sä

_{petti näkö}

Jumalan _tuon sanaa manhan sananlaskun kuulemassa — ^mutta

^mukaan:täs-

„näkö

pettää".

Ihmiset

rakastamat wielä enämpi

ihmisten

kunniaa kuin

Jumalan ^kunniaa,

^maailma

menoinensa

^on

heille

wielä towin

rakas, Kristuksen

ristiä wielä peltäiiwitt ja

tammoksumat.

^{Näin ol-}

len täytyi luopua

tuosta ensimiiisestii

periaattees-

ta.

Kuitenkin perustimat kaupunkimme mallas-nai-

set kaksi suiiiluntai-koulull

piikoja ja lapsia marten, ja väitttimitt käydä

huone huoneelta

köyhien ma- joissa apua ja neumoa

antamassa. Uusia

^Testa-

mentteja ja pieniä hengellisiä kirjaisia päätettiin myös

hankkia

^ja

ilmaiseksi

^{antaa köyhille;}

asiaa har- rastamat hanvlllukuiset

miehenpuolet toimomat myöskin

woiwansa

jollakin tamoin »vaikuttaa. Maam- me

lähetys-seuraa

pakanoita

marten

ei myös un-

hoteta

waan toiwoMan woitawan

senkin ^hymäksi

jotakin

tehdä.

Wapaehtoisia lahjoja

rahassa

^jaM-

warassa wastaan ottaa hsira

^{kauppamies A. Uimo-}

nen.

Hywä niinkin. Suokoon maan

Jumala siu- nauksensa

^{ja apunsa!}

Suomalaisen

teaterin hymäksi pidettiin tääl- läkin arpajaiset, joista puhdas

tulo

oli toista

tuhatta

markkaa.

U.

Suometar

ilmoittaa

näin

tamoin koo-

tuksi

^{jo yli18000m:rkaa}

maaseuduilta

^tämän

^„siwis-

tyslaitoksen" hymäksi.

Asiaan

^nekin

tuhannet

^me-

nee! Ei

kuitenkaan

niin peräti joutamaan, kuin nuo yli 10,000

markkaa,

jotka olimat wiime mark- kinoilla eksyneet

eriiäfen

Viinakauppaan täällä.

Kuinkahan

^monta

tuhatta sitten

markkinoilla kaik- kiaan meni wittewiin juomiin?

Kuuttahan

^monta

tuhatta

markkaa koko

maassamme muosittai» tuh-

lataan mäki-juomiin?

Milloin,

milloin mieltyy köy-

hä

^Suomen

^kansa,

^{ja lakkaa}

itseään

^myrkyttä-

mästä?

Kiimi täällä äskettäin eräs

h:ra Nordström humittamassll silvistynyttii

yleisöämme. Esityksen-

sä -

^jonka

sisällössä

^oli

^siellä

täällä murunen hy- wäittin

—

oli paikottain raataa, simeytöntä.

Ih-

metellä täytyy, että meidän

simistyneet —

^{(ei tie-}

tysti

kuitenkaan

kaikki —) jopa nuoret

neitosetkin omat antaneet hänelle suloisimmat kitoksensa.

Tä- män

lehden

näyttönumero

herätti

^{ääretöntä}

suut-

tumusta muka

raakuutensa tähden, mutta h:ra

^N:n

raakuutta kuunneltiin

mitä

suuriminalla

^mielty-

myksellä,

käsien

taputuksella

—

(ranimmnt kappa- leet

tahdottiin nähdä

^moneen

kertaan)

ja

sen lisäksi maksettiin

² markkaa hengeltä! Niin

se

^käy!

Jos

totuuden

henki lausuu

jonkun jyrkemmän

sanan —

siitä

pahastutaan

lauhiasti - ^mutta

^kun

^turhan

päiwiiinen kujeilija lörpöttiiii

raakuuksia iltakauden,

—

^kas

^se

^{on mieleen!}

^Sellainen

^on

^{maailma, sel-}

lainen

sen

simistys, jolla niin pöyhtiiisti kopeilee!

Tämä

lehti mahtaa ^taas herättää suuttumus-

ta - ^mutta

^manna

^on,

että ^jos

hsira

^N.

^lukisi

^tä-

män

sisällön

simistyneelle yleisölle

-

tarpeellisilla kujeilla

— hän saisi kiitoksen

^{ja Vieläpä}2^»nurkkaa hengeltä.

Lauselmia.

Ilman Inmalan siunausta

ja tyytymäisyyttii on jumalattomain tailvas täällä

helmetti

^tällä

puolen

helmettiä.

Waikk'ei totinen katumus koskaan ole myö-

häinen,

on kuitenkin myöhäinen katumus

Harmoin

totinen.

Joensuu» Kirjapaino-yhtiön kirjapainossa 1881.