Lottatoimintaa Huittisissa 1919-1944 · DIGI

Lottatoimintaa Huittisissa

1919-1944

Sortovuosien

ja

sotien kärsi- myskohtaloissa eläneet suomalai- set naiset halusivat turvata ^us- kontoa, kotia

ja

isänmaata perus-

tamalla

Lotta-Svärd-yhdistyksiä,

joiden toiminnoissa

^kysymyk-

sessä olevia arvoja

voitiin

toteut- taa. Rauhan ja vapauden vihdoin koitettua yhdistyksiä perustettiin kautta maan. Aika ja _{mieliala oli-} vat soveliaita.

Samat ajatukset kuin muualla- kin elähdyttivät niitä huittislaisia naisia, jotka runsaslukuisesti ko- koontuivat kestikievari Malmber-

gin

suureen

saliin

lokakuun 2l päivänä 1919 perustamaan Huit- tisten

Lotat

-yhdistystä. Ensim- mäiseksi puheenjohtajaksi valit-

tiin

aloitteen

tehnyt

tohtorinna Hanna Nyman ja sihteeriksi neiti Helmi Perttula (myöh. em. Mar- tinantti). Yhdistys

toimi

^pitkaan omine sääntöineen ennenkuin ^se v. 1923liittyi v. ¹⁹²⁰ perustettuun

valtakunnalliseen

Lotta-Svärd- yhdistykseen. Nimi muuttui Lotta-

Svärd yhdistys Huittisten

^pai-

kallisosastoksi.

Tehokkuutta alusta alkaen

Toiminta

oli

alusta alkaen in- nostunutta ja vireätä. Toista sataa

huittislaista naista kaikista yhteis- kuntaluokista

liittyi

heti Huittis- ten Lotta-yhdistykseen. Tarmok- kaiden, taitavien

ja

työteliäiden jäsentensä ansiosta lotat pystyivät

varsin mittaviin

suorituksiin jo

ensimmäisinä

toimintaluo- sinaan.

Työnjako niveltyi neljään osas- toon:

l)

Saniteettiosasto,

josta

myö- hemmin

tuli

lääkintäjaosto

2) Vaatetusosasto, myöhemmin varusjaosto

3)Muonitusosasto, myöhem- min muonitusjaosto

4) Huviosasto, myöhemmin ke- räys-

ja

kansliajaosto, vuodesta l94l jaosto jakaantui toimisto- ja viestijaostoon, keräys-

ja

_huolto-

jaostoon.

Tarkkaa

jakoa ei

pidetty, jo- kainen saattoi osallistua kaikkeen toimintaan.

Työt tehtiin

usein

myös kyläkunnittain.

Vuonna

1928 suoritettiin ryhmäjako.

Saniteettiosasto

oli

^{pienin yk-}

sikkö. Se huolehti sidetarpeista,

joita tehtiin

aluksi

katilö

Signe

Schultzin johdolla

Suojelus- kunnan antamista aineista Sk:n varastoon.

Vuosina ¹⁹³⁵

ja

-38 paikallis- osasto jarjesti lääkintälotille yh-

teiskoululla kurssit,

joihin

osal- listui 33 lottaa. Sidetarpeita lottien

varastoon valmistettiin

silloin mm. ompeluilloissa,

joita

järjes- tettiin joka toinen viikko. Ompe- luilloissa oli usein myös ohjelmaa.

Uskonnollinen

vire

sävy'tti aina

lottien

tilaisuuksia. Lääkintälot- tien työ

ja

tarpeellisuus huomat-

tiin

vasta vuosina 1939-44.

Vaatetusosastolla oli tärkeä teh-

tävä. Vaatteiden

kunnostusta.

huoltoa

ja

hankintaa

riitti

anke- ana aikana,

jolloin

lähes kaikesta

oli

puutetta. Työtå varusjaostolla

jatkui _{koko toiminnan}

ajan.

Aluksi osastoa luotsasti ruustinna

Elli

Stenros.

Alunperin Sk vetosi lottiin pyy- tämällä apua mm. alusvaatehan- kinnoilla. Suojeluskunnan tahol- ta

oli

tullut myös kehoitus yhdis- tyksen perustamisesta. Jo Yuonna 1920 lotat lahjoittivat Sk:lle suk-

kia,

kasineitä. alusvaatteita, pat- ruunavöitä, selkäreppuja jne.

Arustus-ja ^yleis- hyödyllistä toimintaa

Muitakin avun tarpeessa olevia avustettiin, ennenkaikkea vapaus- sodan invalideja. Invalidimerkkiä

ja

valkokukkaa

myytiin

useana vuonna tuhannen markan arvos- ta. Jo ensimmäisenä toimintavuo- tena asevelvollisille lähetettiin 400

joulupakettia. Orpokotia tuettiin

ja

_lapsia viihdytettiin lastenjuh-

lilla.

Avustusvalmiutta

lotilla

oli koko toimintansa ajan.

Lotat

yhdessä suojeluskunta- laisten kanssa hankkivat vapaus- soturien muistomerkin v. 1920. Se

paljastettiin juhlavasti

ja

kolme

wotta

myöhemmin pystytettiin Virossa kaatuneen

Martti

Mäke-

län

hautakivi.

Lotat

huolehtivat sankarihaudan kunnostamisesta.

ja

apteekerska Anna Broms huo-

lehti

tehtävästä

yli

ruosikym- menen aJan.

Lotat olivat mukana

myös

urheilukenttähankkeessa 36:lla osakkeella. Urheilusta

hiihto

^ja kävely kuuluivat

lottien

harras-

tuksiin

merkki-

ja

kilpailusuori- Huittisten Lotta-yhdistyksen jäsenet käyttivät alkuvuosina asunaan har-

L-S Huittisten po:n pikkulotat v. 1935. Edessä keskellä johtajat Svea Nuutinen ja _Impi Heinonen oik.

olisi

aina huolehtimassa muonl- tuksista Ravanin leiripaivilla.

Muonitusta,

muonitusta ja muonitusta...

Suurimman osaston muodosti- vat muonituslotat. He myös kesti- vät suurimman työnteon helteen.

Lotat suorittivat 2O-luvulla kaikki suurmuonitukset

Huittisissa

^ja lukemattomat

kerrat

myöhem-

minkin

manöövereilla. Sk:n har- joituksissa, kilpailuissa, kesä- ym.

juhlissa _sekä hoitivat "buffetin"

Seurojentalo Karhulassa

ilta- missa, konserteissa, teatterinäy- tännöissä

jne.

_sekä huolehtivat suuhunpantavasta kesäretkillä ja talvella rekiretkillä. Lotat huoleh- tivat metsäpalojen sammutusväen muonituksista

ja

auttoivat suur- tulvien pelastustöissä. Ja he muo- nittivat huoltopäivillä.

Yhdistyksen perustamisesta oli

tuskin

^kuukautta

kulunut,

kun lotat

jo

muonittivat n. sata miestä

kaksipäiväisillä

suojeluskunta- kursseilla kahdella aterialla päi- vässä. Ja pian toiset sata miestä taas ilmaiseksi. Vuonna 1921 tu-

hat

miestä

ruokittiin

ilmaiseksi kahdella aterialla

ja

teetarjoilulla parina päivänä

ja

monet kerrat pienempiä määriä viikonkin har- joituksissa ilmaiseksi, samoin juh- latilaisuuksissa esim.

piirin

kesä-

juhlilla. Lotat joutuivat aina leipo- maan ruoka-

ja

kahvileivät. ^Jos- kus

jai

400

kiloa jauhoja

vielä

myytäväksikin.

Muonituslotat marssivat muonituspaikalle jos-

kus jopa jo kello 4 aamulla. Kokki ottelumarssit

marssittiin.

Sata-

kunnan hiihto-

ja

suunnistuskil- pailuissa

oltiin

mukana. Vuonna

1932 perustettiin oma voimistelu- seura. Kova työnteko vaati hyvää kuntoa ja _terveyttä.

Juhlia

Työnteon vastapainona ^vietet- tiin juhlahetkiä. ^Lotat ja suojelus- kuntalaiset järjestivät monet isän- maalliset iltamat. kurssien päättä- jäiset sekä suuret kesäjuhlat ja itsenäisyysjuhlat.

Huittisten

^va- pautumisen

juhlat olivat

silloin huomattavia tapahtumia. Vapau- tumisen I 5-ruotisjuhlassa 20.4.-33

lotat lahjoittivat

lipun

Huittisten

seudun

Rintamamiesyhdistyk-

selle

arvokkain juhlallisuuksin.

Lipun vihki

jääkärikapt. pastori K.

Kurkiala.

Suojeluskunnalle Huittisten naiset

olivat

lahjoit- taneet lipun jo Huittisten ^vapautu- misen ^I -vuotisjuhlassa.

Ikimuistoinen

juhla

mukana olleille oli kesäkuun ¹² päivä 1922,

jolloin kenraali

^{C. G. Manner-}

heim (myöh. sotamarsalkka) ^vie- raili Huittisissa. ^Päivä oli lämmin

ja

aurinkoinen. Valkoinen ken- raali otettiin vastaan Huhkolassa valkopukuisten tyttöjen rippipu- luissaan pitkässä kunniakujassa omenankukkasateessa ^elakOOn- huudoin. Kartano

oli

^kauniisti

koristeltu

ja

kestitys parasta ^pai- kallista tarjottavaa.

Heinäkuun ^2. päivänä 1932 ken- raali Mannerheim vieraili jalleen Huittisissa.

Lotat

tarjosivat ate- 24

rian

yhteiskoulun juhlasalissa.

Mannerheim kätteli ^lotat ja kiitteli h1västä ruuasta. Suojeluskunta- laiset huolehtivat ohjelmasta.

(Huittisissa Mannerheim miel- tyi ohrankryynipuuroon

niin

että

pyysi sellaista keitettämän ^vielä päämajassa Mikkelissä. Mutta ei- hän se sota-aikana Savonmaalla voinut samanlaista olla kuin pito-

kokki Amalia

Hellevaaran keit- tämä, sen Mannerheim huomasi.) Huittislaiset lotat olivat muonitta- massa Ravanissa.

kun

^Manner-

heim vieraili siellä.

^Silloin

Mannerheim pyysi, että Amalia

L-S Huittisten p.o:n lottia Karhulan kuistilla v. 1939. Istumassa vas.

Elsa Jaakola, Amalia Hellevaara, Sandra Mattila, Kerttu ^Hasanen ja Milka Nuutinen. Oik. ^seisoo Sylvi Mäkelä ja _{Hilda Kuiko.}

Amalia. joka ei koskaan ^myöhäs- rynyt muonituksista,

oli

paikalla

jo

kello 3. Niissä olosuhteissa ja silloisilla ^keitto- ja tyovalineilla ei hetkessä hernekeittoa valmistettu.

Ei ollut

valmisruokia eikä mik- rouuneja, usein vain nuotio. Illalla

lotat

palasivat työstä väsyneinä,

mutta

onnistumisesta tyYtYväi- sinä. Työtunteja

ei

laskettu eikä

palkkoja

pyydetty.

Lottatyö

oli pyyteetöntä auttamistyötä kotiseu- dun ja isänmaan hyväksi. Vuonna

1929 saatiin ensimmäinen ^kenttä-

keittiö ja 30-lurun

puolivälissä kaksi lisää helpottamaan muoni- tusta. Sitä ennen oli vain 50:n lit- ran pata hankittu v.1923, aluksi ei sitäkään. mutta aina lotat parjäsi- vät hienosti.

Muonituspäiviä

mm.

vuonna

1938

oli

238.

Muonituslottia koulutettiin 30-

luvulla

paikallisosastossa sekä

muualla järjestetyillä kursseilla,

joissa he saivat hyvän

koulu- tuksen.

Liiketoimintaa alettiin harjoit-

taa v.

1936 perustamalla Lotta-

kahvila

linja-autoasemalle Val-

takadun varrella silloin

olleen Lauttakylän

Autoyhtiön

taloon vastuuhenkilönä Sandra Mattila,

joka toimi lähes koko

lottien toiminta-ajan tarmokkaana muo- nituspäällikkönä. Emäntänä oli Anna Rosengren ja lotat Yuorotte- livat Lottain kahvilassa

ja

ruoka- lassa töissä.

Huvia ja taloudellista tuloa Huviosasto (= Keräys- ja kanslia- jaosto)

loi

yhdistykselle ensim- mäiset taloudelliset toimintaedel- lyrykset hankkimalla ^{nopeasti va-}

roja

iltamilla.

joita

alkuvuosina jarjesteniin

viisikin

^{kertaa vuo-}

dessa sekä arpajaisilla. mlyjaisilla

ja

keräyksillä. Huittislaiset suh- tautuivat aina myötämielisesti lot-

tien toimintaan ja

karttuisalla kädellä keräyksiin.

Arpajaisia oli usein.

Joskus

mlytiin

7000 arpaa loppuun ^pa- rissa päivässä. Vuonna 1929 jär- jestettiin arpajaiset

ja

lentopäivät yhdessä. Satakunnan lentokerho lennätti yleisöä. Väkeä oli paikalla sankoin joukoin

ja

arvat kavivat kaupaksi. Varoja hankittiin vuo- sina 37 ja 38 kokoillan teatteriesi-

tyksillä. "Minun _poikani

pää-

konsuli"

teatterikappaletta kävi ohjaamassa

tunnettu

nä1'ttelijä

Artturi Laakso

Kansallisteatte-

rista ja

"Prinsessa Ruusunen"-

nen. Teatteri-

ja

iltamakiertueilla käytiin lähiseuduilla.

Yhdistyksen ensimmäinen ^ke- räyspäällikkö kamreeri Helmi Elo aikanaan välitti mm. useita kym- meniä Suomen

lippuja

paikka- kunnalle.

Vuosien mittaan

lotille

kertyi mahtavat varastot huopia, liina- vaatteita, reppuja, mantteleita ja monenlaista

muuta

tarpeellista tavaraa.

Niinpä oli

^valmiuksia

kun

seuraavan kerran tarvittiin.

Lotat hankkivat myös omaan ja luokrakäyttöön usean sadan hen- gen kahvi-

ja

ruoka-astiastot.

Keräys- ja kanslialotat koulutet-

tiin

tehtäviinsä yhteiskoululla 30-

luvulla

kursseilla. Erikoiskoulu- tusta ^j ärjestettiin lottaopistoissa ja muualla mm. armeijan tiloissa.

V. 1941 jaostomuutosten myötä alkoi erikoistuminen tehtäviin.

Puku ja _lottaneula

yhteenkuuluvuuden tunnukset

Lotilla oli

yhtenainen harmaa lottapuku. Se

ja

sen kantaminen oli sääntöihin sidottu kuten kaikki muukin

lottia

koskeva. Sääntöjä

ja jarjestokuria

noudatettiin.

(Pääliina-mitellan kulmatkin oli oltava oikein laskostettu

ja

selkä-

repun

sisältö

oli tarkoin

^mää-

rätfy).

Pikkulotat

T1'ttötyötoiminta

aloitettiin

v.

1934. Pikkulotat tutustutettiin va-

vastuun kantamiseen ja isänmaal-

liseen

kasvatukseen kokoontu- misten. leirien

ja

retkien ^yhtey-

dessä.

Lottat)'töt auttoivat heille sopi- vissa tehtävissä,

ja

sodan aikana varttuneimmat olivat varuslottien apuna valmistettaessa lämpölii- veja sotilaille. Niinikään he sodan

aikana

keräsivät

mm.

säkkejå.

joissa kuljetettiin armeijalle viljaa varuslottien ensin parsittua ja pai- kattua sakit. Pikkulotat valmisti- vat myös kotitekoisia kaasunaa- mareita.

Lottatyttcijen johtaj i na toimivat Impi Heinonen. Svea Nuutinen ja

Saara Suurkari.

myöhemmin myös Irma Ytti.

Kyläosastot

Paikkakunnan laajuudesta joh- tuen perustettiin kyläosastot Sutti- laan v. 1934 ja Huhtamoon v. 1936.

Niissä lotat uurastivat itsenäisesti.

Suttilassa puheenjohtajina toimi-

vat Suoma Mikola ja

Sanni Ailoniemi.

Huhtamossa pj:na olivat Anna Knuutila

ja

_Martta Paatela.

Yhdistyksen muut toimihenkilöt Lotta-Svärd yhdistyksen Huit- tisten p.o:n johtokunnissa toimi- henkilciina olleet lotat:

Puheenjohtajina:

Hanna

Ny- man. Sandra

Mattila,

Elsa Jaa-

kola, Kerttu

Hasanen

ja

Esteri Muonituslottia kenttäkeittiön äärellä.

[.otat valmistautumassa hiihtoon.

Sihteereinä:

Helmi

^Perttula.

Anna Arvola. Helena Hälli. Saima Jaakola, Maiju Ryti, Selja Helava.

Eeva Junttila

ja Martta

Kaipai- nen.

Rahastonhoitajina:

E. Ha- kaniemi, Suoma Lintunen. Elna Mattsson.

Hilja

Torkki

ja

Milka Nuutinen.

Muonitusjaostonpäälliköt:

Sandra Mattila. Elsa

Jaakola.

Suoma Turto.

Varusjaoston

päälliköt:

Elli Stenros.

Fanni Väinölä.

Hilda Kanni.

Hilja

Hosia.

Helmi

Toi- vola. Hilma Lauro. Anna Arvola

sekä Helena Sahko ja

Eeva Låhteenmäki.

Låäkintäjaoston päälliköt: Sig-

ne

Schultz.

Maiju Ryti.

Kerttu Hasanen.

Hilma Lauro.

Aino

Nurmija

Eeva Selvi.

Keräys-

ja

kansliajaoston pääl- likör: Helmi Elo. H. Sippola. Elna Mattsson.

Hilja Torkki.

^Kerttu

Hasanen. Sandra Mattila. Helena Hälli

ja

Sylvi Mäkelii.

Sota-aika 1939-44

Marrzrskuun 30. päivänä 1939

yllättaen syttynyt talvisota

ja

sita lyhyen välirauhan jälkeen -41 seu-

rannut jatkosota aiheuttivat koti- rintaman elämänmenoon monen-

laisia

mur.rtoksia.

Lotille

koitui valtavasti työtä.

kiireitä ja

ryö- paineita. Miesten jouduttuet lähte- mäåin "sinne

jonnekin"

_kotirin-

taman oli selviydyttävåi piiäasialli- sesti naisten. lasten

ja

vanhusten volmln.

26

Heti sodan alettua lottia tarvit-

tiin moniin. moniin

tehtäviin.

Huittisiin tuli ensimmäiseksi siir- toväkeä rajanpinnasta Karjalan kannakselta

jo YH:n

aikana. He olivat joutuneet jättämään kotinsa kiireellä

ja

lähtemään matkaan

lähes tyhjin käsin.

Siirtoväen- huolto vetosi

lottiin

vastaanotto- järjestelyissä

ja

aineellisen alun saamiseksi.

Monta

kertaa lottia

komennettiin ottamaan

ämpä- rinsä ja kauha mukaansa ja lähte- mään sopan jakeluun. Siirtoväkeä karjoinensa saapui lisää useasta

pitäjästä. Järjestelyt jatkuivat _pit- kään, kun sijoituskuntia muutel-

tiin.

"Uusia ystäviä tulee". huu- sivat lapset. kun evakkokuormat ajoivat ^pihaan.

Siirtoväelle

tarvittiin

^sairaala.

Se järjestettiin Kuninkaisten kou- lulle. Lääkintälotat joutuivat hoi- totehtäviin

ja

muonituslotat keit- tiöön. Ennenpitkää siirtoväen sai-

raala muutettiin KOP:n yläker- taan.

kun Kuninkaisiin

laa.jeni sotasairaalat.

joita

Huittisissa si-

joitettiin

useaan

eri

kohteeseen sotilaiden tultua paikkakunnalle

koulutuskeskuksiin.

haavoit- tuneina tai sairaina. Lopulta siir- toväen sairaala päätyi kunnallis- kodin vanhaan rakennukseen.

Kuormastokomppanian myötä paikkakunnalla alkoi näkyä soti- laita. Komppania sijoitettiin Y1i- Matikkalaan

ja

Ala-Matikkalaan odottamaan lähtökäskyä sotatoi- mialueelle. Koulutettavia alok-

kaita majoitettiin

Karhulaan.

Palokunnantalolle. yhteiskoululle

ja

kansanopistolle tykistökoulu- tuskeskus

TTK

4. Käyrän Kaali-

maa oli alokkaiden

sairaala.

Kulman pirtissä toimi kenttäkant-

tiini. jota hoiti

pastorska Elina Jokinen lotta-apulaisineen. Muo- nittajia. kanttini-

ja

toimistolottia

tarvittiin töihin kaikkiin

sotilas-

kohteisiin.

Sotasairaaloissa oli omat kanttiinit.

Kun sotasairaaloita SS 59 jou- duttiin perustamaan kunnallisko- tiin (vakinaiset asukkaat siirrettiin sivukylien kouluille). Kuninkais-

tenkoululle,

kunnansairaalaan, yhteiskoululle

ja

kesällä

4l

Kivi- rannan isoon saliin ^sekä keuhko- potilaille sairaala SS 59 kansan- opistolle. tarvittiin lisäfyövoimaa.

Tänne komennetut lääkärit. ^sai- raanhoitajat

ja

sairaanhoito-op-

pilaat sekä lotat

sijoitettiin asumaan yksityiskoteihin samoin kuin upseerit. Heidän komennuk-

sensa kestivät eri pituisia aikoja ja vaihtuvuutta

oli.

SS 59:n emän- nlys oli johtajatar Sylvi Makelän käsissä.

Onnettomuudeksi

^paikka-

kunnalla puhkesi laaja lavantau-

tiepidemia kevättalvella

1942.

jolloin siviilipotilaillekin tarvittiin sairaansijoja. Vanha kunnansai- raala

toimi

lavantautisairaalana.

Kuolleisuus oli suuri. Ja työllisyys- tilanne oli vaikea. Työvoimapääl- likkö jakoi ryömääräyksia kaikille

mahdollisille.

Komennettiinpa

sotilaspiiristä lottia

tekemään haketta

tai

pilketta linja-autojen puukaasuttimia varten kulkuyh-

FpQlffryr

Siirtoväen tavaroiden kuljetus käynnissä.

"5I?, ^a

teyksien turvaamiseksi. Kaksi ja puolituntia aamuisin hakkeente- koa. sitten vasta pankkivirkailijat

menivät

työpaikoilleen. Halko- motintekovelvollisuus koski kaik- kia aikuisia.

Iv. ja is-lotat päivystivät vuoroil-

laan

yötäpäivää. Kirkontornissa

ja

myöhemmin kaljatehtaan tor-

nissa tähyiltiin

viholliskoneita.

vaikka ei niita usein tänne asti len- tänyt, ilmahälytysetåisyydelle ^asti kuitenkin.

Kirkontorniin

kiipeå- minen pimeässä

oli

jannittavaa.

koska siihen aikaan ylhäällä ^kel- lojen kohdalla

oli

edettävä ^yhtä lankkua

pitkin.

harha-askel olisi

merkinnyt

putoamista. Lisaksi tornissa silloin asustaneet naakat säikäyttelivät alati.

Keräyslotilla riitti jatkuvasti eri- laisia keräyksiä armeijan, lottien

ja Vapaahuollon

auttamiseksi.

Kun

armeijalle

otettiin

^hevosia,

ajoneuvoja, kulkuvälineitä, heinä- paaleja, viljaa, piikkilankaa ^jne.

sekä selviteltiin siirtoväen kulje- tuksia, lottia tarvittiin kirjureiksi.

että

^kaikesta

^pysyttiin

^selvillä.

(Kerääjien ongelma

oli

^huittis-

lainen

vieraanvaraisuus. ^lähes

joka

talossa

tarjottiin

kahvia ^l.

kahvinkorviketta).

Saännöllisesti

kokoontuvissa ompeluilloissa sukkapuikot hei-

luivat

ahkerasti.

kun

sotilaille kudottiin sukkia, käsineitä, ^pään- suojuksia, polvenlämmittajia ^jne.

Paketteja

lähetettiin tutuille

^ja

tuntemattomille sotilaille. Kenttå- postia odotettiin puolin

ja

toisin.

Kaikki rukoilivat ja _toivoivat soti- laiden

ja

isänmaan parasta.

Lotat

ja siviilit

leipoivat isoim- missa talouksissa armeijalle lei-

pää tonneittain sodan

aikana.

Ilman leipomisoperaatiota armei-

ja

ei ehkä olisi parjannyt. Kaikki

toimenlotat ja

kannattavatkin osallistuivat

fyöhön.

Siirtolotat osallistuivat myös p.o:n toimin- taan ja olivat suureksi amksi.

Lotilla oli

osuutensa sotalap- sien ja sotaorpojen alustamisessa.

Huittislaisia lottia tarvittiin myös sotatoimialueella

ja

vaaran pai- koissa moniin tehtäviin muonitta-

jina,

kanttiineissa, kenttäsairaa-

loissa

hoitotehtävissä. toimis- toissa, viestityksessä puhelinvälit- täjinä, radisteina, kaukokirjoitta- jana, kenttäpostissa jne. Eläinlää- kintälotat

oli

eläinlääkärien apu- na hevossairaaloissa. että miehiä

vapautui rintamalle.

Muistiin- panot kattavat vain pienen hiuk-

kasen lottien

työsuorituksista, joita kaikkia ei koskaan kirjattu.

Edetessään sota

vaati

uhreja.

Jarkytyneinä lottien rivistöt olivat aina sankarihaudalla kunnioitta- massa kotiseudun sankarivaina-

jien viimeistä

matkaa. Huhta- molaiset sankarivainajat siunat-

tiin

samoin Huhtamon sankari- hautaan.

Kaksi lottasisarta Sirkka Palmu

ja Helmi Visuri

sodan uhreina jouduttiin _myös saattamaan san-

karihautaan viimeiseen lepoon.

Kotikirkko, joka ruosisadat on

kiinteästi liittynyt

huittislaiseen kulttuuriin ja uskonnolliseen elä- mään.

tuli

sodan ahdistuksen ai-

kana entistä

tärkeämmäksi.

Kirkossa lotat juhlallisesti _antoi- vat myös lottalupauksensa.

Lotta-Svärd-järjestön Huittis- ten paikallisosasto

oli

koko nel-

jännevuosisataisen

olemassa olonsa ajan vahva. vauras

ja

toi- mintakykyinen

ja

aikanaan tar- peellinen.

Lottien

toiminta-aika oli arvokas osa elettyä huittislaista historiaa. Lotta-Svärd-järjestö oli aatteellinen, mutta ei poliittinen.

Marraskuun

23

päivänä 1944

valtioneuvosto

lakkautti

Lotta- Svärd r.y:n välirauhan sopimuk-

sen

ehtojen perusteella liittou- tuneiden valvontakomission vaa- timuksesta.

Mirja

Hovi

Lähteet:

Lotta-Svrird, ISBN 9 5 I -9098-03-8 Lukkarinen: Suomen lotat ISBN 951-

0- t030t-2

Kertomus Lotta-Svärd Huittisten paikallisosaston toiminnasta

l9l9-

1929.

Huittisten lottain 2}-vuotiselta tvö- maalta.

Haastattelut:

Salli Hakala Martra Hollo Helena Halli Toini Jaakola Eila Vaano

*

Huittisten ilmavalvonta joukkoa.

+l