Kielenkäytön oppaita näkymä

Kirjallisuutta

Kielenkayton oppaita

JouKo VESIKANSA Johdoksel. ykysuomen oppaita 2. WSOY, Porvoo 1978. 142 s.

Suomen kielen johto-opin tutkimus on edistynyt ripeasti 1970-luvulla (ks. esim.

Ojanen-Uotila-Arcelli, Vir. 1979 s. 7).

a1ta tutkimuksia ei ole kuitenkaan laadittu tavallista kielenkayttajaa silmalla pita.en. Jouko Vesikansan tarkoituksena on antaa suomalaiselle jokamiehelle »havain­

nollinen kuva kielemme ananjohtoja,jes­

telmasta». Tavoitteeseen pyritaan selvitta­

malla johdosten muodostamista ja merki- s

s

s s

N

N

N ...

s

tysta seka _johdinten rakennetta. Eri johtimet kasitellaanjohdo ten merkityksen mukaan ryhmitettyina. Johdosten esitte- lyssa korostetaan kielenkayton nakokul- maa. ¹ ykyi i ta johto-opin e ittelyi ta ei to in ovi unohtaa Osmo Ikolan jo v. 1968 ilmestyneen Suomen kielen kasikirjan esitysta, joka on sailynyt sisalloltaan lahes muuttumattomana teoksen neljannessa, uudistetussa painokse sa (1977). Ihmetyt- taa hieman, mik i Vesikan a ei mainitse alku anoissa tata, vaikka han ryhmittelee johtimet saman periaatteen mukaan kuin

Ikola.

Kirjan _johdantoluvussa esitellaan aluk i ellaisia perusasioita kuin minkalaiset anat ovat perussan~ja, minkalaiset johdok ia seka minkalaisia _johtimet ovat. Naissa _jaksoissa tarvitaan kylla melko hyvaa kieliopin hallintaa, jotta selviaa esim.

monijohtimisten anojen rakenteesta (s. 9).

Jo yk i esimerkkijohdosket_justa havainnol- listaisi asian: piene ^II I )' ii - pie11e ¹¹ Iii ii - pienf/111, e - pieni. Johdonja taivutuksenja toisaalta _johdon _ja yhdi ·tamisen rajaa olisi voinut selvittaa enemmankin kuin sivulla IO on tchty. Kielioppiin vahcmman perehtyneet ilmoittavat helpo ti taivutu - muotoisen_johdok en kantasanaksi ky eisen _johdokscn perusmuodon. (Vrt. Alpo Rai-

sanen, Vir. I 978 s. 32 I -326.)

Johdintcn produktiivi uutta esitellaan omassajaksossaan (s. 11-12). Vesikansa kasittaa produktiivisuuden _johtimen ky- vyksi tuottaa yha uu ia _johdoksia. Han _jakaa johtimet taman perusteella ncljaan ryhmaan: a) erittain produktiiviset (esim.

:ia :iii, -e, -111i11e11; -/011 -lii11; -ele-; -.1/i), b) produktiivi ct (-kko -kkii, -in. -nla -nld; -i.w -i.sii; -ah/a- -iihlii-, -11/11- :r(r-: -/lain -/lain), c) niukasti produktiiviset (-11.1/n :r.1/ii. -kki;

-ia.1 -iiiJ: -al/a- -ii/Iii-, -k.1i-: -luksin -IJ•ksin) ja d) cpaproduktiiviset (-/.1a, -li.1. -111ari -111iiri, -111i11ki; -Ii). Tama jaottelu mui tuttaa Aar- ni Penttilan uomen kieliopissa esitettrja luonnehdint~ja eri _johdinten produktiivi- suude ta.

Kappaleessa »Johtaminen» erotetaan cnsin to1s1staan »tietoinen johtaminen» _ja

»johdosten luova kayttcly» ( . 13).Johdo - ten muodostamista valaistaan runsaalla csimerkistolla. Johtamisen rajoituksista olisi ilmeiscsti kannattanut e itella muita-

Kirjallisuutta

kin kuin kanta anan aanne-ja tavuraken- teeseen liittyvia (ks. Tapani Lehtinen, Vir.

1974 s. 306-307; Paivi Rintala, Rakentei- ta s. 153-155). Takaperoi Johdon yhtey- de a olisi voinut selvittaa tarkemmin myos korrclaatiosuhteita. Takaperoiset yhdys- verl>it (h~J'l)'kuimla, ruos/esuojala, 1111sintakal- sa.1/aa) ovat Vesikansan mukaan »osoittau- tuneet viestinnas a hyodyllisiksi, jopa valttamattomiksi» (s. 16).

»Johdo ten merkity » -jaksos a (s. 16- 17) on valaisevia esimerkkeja synonyymis- luontcisi ta johdoksista, jotka voivat liki- main vastata toisiaan (suoluinen - suotuisa) tai jotka eivat kay toistensa sijasta (uudistua - uusiutua). Pohdittaessa kumpi kahdesta ana ta on johdo , kumpi kanta ana, olisi ehka kannattanut miett1a esimerkkeja tarkcmmin. Vesikansan esittamajohtosuh- de ho,jahlaa - horjua ei mielestani ale NS:n suhdetta ho,jua - horjahlaa parempi; lienee para ta puhua korrelaatiosta.

Johdannon loppujaksot »Pyrkimys tii- viyteen», »Pyrkimy aitouteen» ja »Joh- dok ctja kielenhuolto» kasittelevat nimen- omaan _johdostcn kielenhuoltoa run ain esimcrkein. Luk~jalle elviaa, etta nykyaan kaytetaan mieluummin sellaisia ilmauksia kuin p1111d11le (pro puudutusaine), henkiloj's (pro henkilollisyys), aktii1•i(su)us (pro aktivi- tcetti) ja liberaahslaa (pro liberalisoida).

Olisiko muodika -(l}iikka-johdin kannat- tanut ottaa puheeksi myos ta sa kohden?

»Ongelmatiikka» aa tuomionsa kylla toise sa yhteydessa ( . 7 I). »Johdokset ja kielenhuolto» -kappaleessa korostetaan ai- heelli e ti elkeyttajohdo Jarjestelman kay- tossa: »Oivallisena keinona on rinnakkais- johdosten vakiinnuttaminen omiin tasmal- lisiin, muista erotettaviin merkitystehtaviin- sa.» (S. 21.) Samaa on tahdentanyt Terho Itkonen artikkeli saan »Kielenhuoltomme tehta\·ista» (Nailla nakymin, erit. s.

21-24).

Scuraavassa joitakin huomioita itse _johdinten esittelysta.

Eri _johdostyypei ta Vesikansa ka ittelee laajimmin substantiivijohdoksia ( . 22- 71 ). Jakso jakautuu kahdeksaan alaryh- maan: a) tekijan- ja yleensa olennonni- mia, b) valineen- yms. nimia, c) teon seka tcon tuloksen ja kohteen nimia, d) teko- ja olinpaikan nimia, e) ryhmasanoja, ()

379

Kirjallisuutta

deminutiiveja eli vahennyssanoja, g) omi- naisuudennimia ja h) muita johdoksia.

Tekijan- ja yleensa olennonnimia kasit- televassa jaksossa on kaikkiaan I 7 eri johdinta. Ryhma on melko heterogeeninen;

ehka puhtaat tekijannimet olisi voinut esittaa omana ryhmanaan. Laajimmin selvitellaan -lainen/-liiinen-johdoksia. aa- puripitajien ja -kaupunkien asukkaiden nimitykset kiinnostavat kielenkayttajia.

Paikkakuntalaisten itsensa kayttama nimi- tys voi poiketa yleisnimityksesta, esim.

sal'ilaipalainen

~

saitaipalainen pro sal'ilaipa- lelainen. Eronteko lappalainen 'saamelainen' ja lappilainen 'Lapissa asuva' olisi varmaan kannattanut esitella. Kielenkayttajia ilah- duttavat todennakoisesti eri substantiivi- johdoksista annetut tyyliluonnehdinnat.

Valineen- yms. nimia esitellessaan Vesi- kansa kay aiheellisesti rajaa valineen-, tekijan- ja aineennimien kesken. Tdl- kinavaajasla olisi voinut sanoa jotakin, sen

verran harvinaisia ovat -aukaisin tai -az,ain.

Teon seka teon tuloksen_ja kohteen nimien johdoksista esi tellaan 18 eri tyyppia.

Johdosesimerkit on valittu monipuolisesti erilaisista kantaverbityypeista. Kielen- kayttajalle hyodyksi ovat nomen actionisja nomen acti -johdosten rinnakkaisluettelot, esim. istunla - istunto, laimennus - laimennos, palvelu - palvelus. Supistumaverbien -uu I (-Jy)-johdin esitellaan tavallisemman -us/ :J's-johtimen rinnalla. Mielenkiintoa herat- taneesta seuruu-johdoksesta lukija voi jaada kaipaamaan selitysta toteamukseen, ettei tama »liioin sopeudu nykysuomeen» (s.

44).

Ominaisuudennimia Vesikansa kasitte- lee melko laajasti. Olisiko kannatta- nut varoittaa niiden liiallisesta kaytosta?

Henkiloa tarkoittavista substantiiveista muodostetut ominaisuudennimet oval ru- venneet viehattamaan suomalaisia (opella- juus, p_yrkJ¹r~ys, sanasefJJD~J1s). Runsas esimer- kisto valaisee hyvin kielenkayttajille han- kalia rinnakkaisuuksia, esim. suvereenius - suvereenisuus ja toisaalta mydn(J'iyys - mydnry- viiisyys. Aktiivin toiseen partisiippiin poh- jautuvista ominaisuudennimista Vesikan- sa suosittaa johdoksia, _joissa on tunnuksen lisana -inen: lukeneisuus (pro lukeneus), oppineisuus (pro oppineus). Passiivin toisesta partisiipista johdettujen ominaisuudenni-

380

mien (luel/uus, suosilluus) uumoillaan olevan tulossa viestintajarjestelmaamme; vanhas- taanhan meilla on jo Luellavuus-tyyppi.

Suomen ominaisuudennimia pohdittaessa ja selviteltaessa kannattaa muistaa myos Terho ltkosen artikkeli »Avoimuudesta tunnettuuteen» ( ailla nakymin s. 78- 135).

Su bstantiivijohdosten jaannosry hmassa luetellaan esimerkkeja noin 30: Ila eri johtimella muodostetuistajohdoksista. Osa johtimista on mainittu jo edeltavissa ryhmissa, nyt esitellaan sekundaareja tyypp~ja. Jokamiehelle on hyodyksi selvit- taa taivutukseltaan sekaparadigmaisia pa- reja manner

~

manlere, askeL

~

askele, ien

~

^ikene. Olisiko slanginjohtimia -ri, -kka ,.._, -kku, -is kannattanut esitella laa_jemmin?

Ad_jektiivijohdokset Vesikansa jakaa kahteen paaryhmaan: a) -nen-loppuisiin ja b) muihin johdoksiin. -nen-loppuisia johti- mia on esitelty 14. -inen_ja -llinen -johdosten rinnakkaisuus esitellaan tyypeittain: sisiii- nen ,.._, sisiillinen; rauhainen - rauhallinen, rei- kiiinen - reiiillinen, dinen - yollinen, s_ydiimel- linen - ki•z•dsydiiminen; kemiallinen - tekninen.

Verbikantainen -einen-johdin (lujarakentei- nen, _)'kS~)'mmiirleinen) saa Vesikansalta nap- paryyttaan varauksettoman suosituksen.

Huomattakoon, etta Ikolan toimittamaan

>l'ykysuomen kasikirjaan tama johdin on otettu vasta viimeksi ilmestyneeseen pai- nokseen (1977). Johtamisen ja yhdistami- sen lahekkaisyys selviaa kasiteltaessajohti- mia -lainenl (-liiinen), -mainenl-mdinen, -ldn!d ja -niekka. Lukija jasentaisi jalkiryh man 13 muuta adjektiivinjohdinta todennakoisesti helpommin, jos ne olisi ryhmitelty johdos- ten merkityksen mukaan niin kuin substan- tiivin_johtimet.

Vcrbijohdoksista erotetaan seitseman alaryhmaa: a) yleiskayttoisia verbeja, b) momentaaniverbeja, c) frekventatiivi- ja kontinuatiiviverbeja, d) teettoverbeja, e) poistoverb~ja, f) sensiiviverbeja ja g) passiivi- ja refleksiiviverbeja. Yleiskayttoi- siksi Vesikansa nimittaa kausatiiviverbeja, joista laajimmin kasitellaan -tta-/-ttii- johtimisia. Hankaluutta tuottavatjohtimet

-o(i)tta-, -(u)utta-1-(y )yttd- ja -(hd)ulta-1- (hd)yttii- esitellaan seikkaperaisesti. Yhdys- peraisen johtimen synty valottuu puoles- taan -nta-1-ntii-ja -(i)sta-1-(i)slii- johdosten

tarkastelusta. Momentaani-, frekventatii­

vi- ja kontinuatiivijohdosten kayttoa ha­

vainnollistetaan runsailla esimerkeilla. Ai­

heellista on muistuttaa kantasanan ja joh­

doksen semantti esta etaantymisesta, esim.

ajallaa - ajatella, piiiilliiii -piiiitellii. -i- ja -o-johtimia esiteltaessa olisi voinut pohtia encmman johdosten erilaisia merkityksia (vrt. s.16).

Teettoverbeiksi Vesikansa nimittaa fak­

tiivisia verb�ja. Penttilan esittama kuratii­

vi_johdos olisi nykyaikaisempi nimitys teettoverbeille. Fak(ti)tiiviverbeiksi jaavat silloin ne lahinna denominaaliset verbi­

johdokset, jotka ilmaisevat siksi tekemista, mita kantasana tarkoittaa. Ikolan kasikir- jan term1sto on tassa kohden sama

kuin Vesikansan. Leena Kytomaki on julkaissut mielenkiintoisen artikkelin kura­

tiiviverbeista Johdokset-ki1jan ilmestymi­

sen jalkeen (Rakenteita s. 129-150).

Poistoverbit Vesikansa on ottanut omaksi ryhmakseen ilmeisesti siksi, etta muissa kielissa ne O\'at tavallinen verbityyppi (ruotsin al'-, saksan en/-, engl. de-, diJ-).

Koska poistoverbeja on suomessa vain muutama, nama samoin kuin teetto\'erbit olisi varmaan voinut sisallyttaa a-ryh­

maan. Sensiiviverbit puolcstaan on \'an­

hastaan erotettu muista, onhan niilla omat johtimensakin. Passii\'i- _ja refleksii\·iver­

bien yhteydessa kasitellaan myos translatii­

vivcrbeja. Pulmallista passiivis-tranlatiivis­

refleksiivista rinnakkaisuutta _jakau/ua ~ jakaanlua Vesikansa esittelee seikkaperai­

sesti. Matti Sadeniemi on kasitellyt tata verbityyppia Virittajassa v. 1946 (s.

187-191).

Adverbi_johdokset Vesikansa _jakaa kol­

meen ryhmaan: a) paikkaa, b) aikaa ja c) tapaa, maaraa ym . ilmaiseviin. Paikallis­

sijamuotoiset partikkelit ovat saaneet nimityksen »sa�joittaiset paikallisadver­

bit». Rinnakkaisista -kkain -kkii.in, -!lain -lliiin, -luslenl-{nten ja -tuk1inl-{rkJi11 -_joh­

doksista on koottu kiintoisa luettelo.

Havainnollisesti ryhmiteltyna johdosten esimerkkikokoelmana Johdokset on voitta­

maton. Tavallinen kielenkayttaja - puhu­

mattakaan kielen opettajasta - lukee esimerkistoja kiitollisena. Vesikansan val­

pas korva ja kyna ovat antaneet tuntuvan lisan kielitoimiston aineskokoel-

Kirjallisuutta

miin. Lopussa oleva johdinhakemisto helpottaa eri johdosten loytamista. Sub­

stantiivijohdosten yhteydessa olevat mai­

ninnat johdosten nakoisista lainasanoista ovat opettavaisia, esim. hakku, majakka, olut, 1·iinrikki. Kirjasta saa myos elkean kuvan siita, ettei johtaminen ole niin puhdas­

piirteista kuin taivutus. Koska koulukie­

liopit kasittelevat johtamista vain ohimen­

nen, kannattaisi kirjaa aikanaan uusittaes­

sa harkita johdannon yleisesityksen laajen­

tamista.

Kaino Laaksonen

381

s

N

s

I I