Informaatiolukutaito ja uusi sukupolvi kohtaamispisteessä
Marja Mikola
Informaatiolukutaito ja nuorten elämäntyylit olivat keskeisiä aiheita Suomen tieteellisen kirjastoseuran Opintopalvelutyöryhmän järjestämässä seminaa- rissa viime vuoden lopulla. Nuorten arvot ja medioiden käyttö onkin yllätyksel- listä – netti yhdistää erilaisia nuoria, kolmasosa nuorista lukee kuitenkin kirjoja ja lehtiä ja pehmeät arvot näyttävät vahvistuvan. Informaatiolukutaidosta kuul- tiin puheenvuoroissa monia näkökulmia: yhteistyölle löytyi mallikkaita lähesty- mistapoja ja opetuksen tulosten ja vaikutusten arvioinnille välineitä sekä kan- sainvälisiä kokemuksia IFLA:n informaatiolukutaidon työryhmän toiminnasta.
S
eminaarin toisena pääpuheenvuorona kuul- tiin Kansallisen nuorisotutkimuksen tuloksis- ta (2007), joita esitteli 15/30 Research Oy:n markkinointipäällikkö Mikko Ampuja. Tutki- mus kokoaa vuosittain markkinoinnin tueksi ku- vaa 15–25-vuotiaiden nuorien elämäntyylistä, ar- voista, asenteista ja kiinnostuksen kohteista sekä kulutuskäyttäytymisestä ja median käytöstä.Netti yhdistää erilaiset nuoret
Ampujan mukaan käsitettä ”suomalainen nuo- ri” ei ole, vaan nuorten elämäntyylit sirpaloitu- vat. Tutkimuksen pohjalta nuorten elämäntyylit voidaan erotella kapinallisten, syrjäänvetäytyvi- en, älyköiden, maailmanparantajien, perinteis- ten, itsevarmojen ja trenditietoisten ryhmiksi, joi- hin nuoret sijoittuivat melko tasaisesti.Syrjäänvetäy- tyjät 9 %
Trenditietoiset 24 %
Itsevarmat 19 % Perinteiset 15 % Kapinalliset 9 %
Älyköt 12 %
Maailman- parantajat 11 %
Kuva 1. Nuorison elämäntyylisegmentit Kansallisen nuorisotutkimuksen 2007 mukaan.
Ampuja kuvaili syrjään vetäytyjien ryhmää pe- rinteisen elämän kannattajiksi, joilla on vain muutamia ystäviä ja he harrastavat urheilussa yksilölajeja. Heistä valtaosa (86 %) on miehiä.
Heidän suosimiaan lehtiä ovat esimerkiksi tek- niikan Maailma ja MikroBitti. Kapinalliset puo- lestaan ovat minäkeskeisiä, yhteiskunnan tahol- ta tulevan paineen vastustajia. Heille tyypillinen lehti on Soundi.
Maailmaparantajat ovat sukupolven omatunto, jolle luonto ja suvaitsevaisuuden edistäminen on tärkeää. He toimivat järjestöissä ja yhdistyksissä ja ilmaisevat mielipiteitään mm. mielenosoituk- sissa. Käsityöläisiä ja muusikoita on tässä ryhmäs- sä runsaasti. Perinteiset ”koti, uskonto ja isänmaa -ajattelua” kannattavat ovat turvallisuushakuisia ja perhekeskeisiä.
Älyköt edustavat pehmeitä arvoja, älyllisyyttä ja lukeminen on heille tärkeää. He eivät ole yh- tä suvaitsevaisia kuin maailmanparantajat. Ryh- mässä on paljon korkeakouluopiskelijoita. Itse- varmojen ryhmä koostuu enimmäkseen miehis- tä, joilla on paljon ystäviä, aktiviteetteja, koke- muksia ja joille menestyminen on tärkeää. Vaik- ka he ovat ahnein ryhmä, he kokevat yllättäen vähiten stressiä. Trenditietoisille ulkonäkö ja pu- keutuminen sekä shoppailu on tärkeää. Näistä 86% on naisia.
Nuorisokulttuuri näyttäisi olevan menossa so-
siaalisempaan suuntaan. Aiempien tutkimustu- losten pohjalta ennakoidaan, että syrjäänvetäy- tyjien ja kapinallisten ryhmät tulevat pienene- mään ja perinteisten arvojen kannattajien ryh- mä tulee kasvamaan.
Pehmeämmät arvot näkyvät nuorten ajatus- maailmassa. Kiire, stressi, suorittaminen ja me- nestyminen eivät kiinnosta nuoria. Välinpitä- mättömyys ja piittaamattomuus asioiden tilas- ta ärsyttävää heitä, mutta luonto ja lähimmäi- set ovat tärkeitä.
Nuorten mediankäyttötutkimus murtaa myyt- tejä suhtautumisesta nettiin ja printtimediaan.
Kirjallisuuden ja sanomalehtien ystäviä oli 33 % nuorista. Nuoret eivät siis ole hylkäämässä pai- nettua sanaa. Sähköisen median, siis radion, te- levision ja netin suurkuluttajia oli toinen kolmas- osa (31 %). Internet näyttää yhdistävän kaikkia nuorten ryhmiä - jopa passiiviset nuoret kertoivat viettävänsä netissä 500 minuuttia viikossa.
Netin suurkuluttajat olivat verkossa 2 745 mi- nuuttia. Yhteisölliset palvelut, kuten IRC-galle- ria ja Facebook tai sähköposti mahdollistavat ka- vereiden tapaamisen ja luovat sosiaalisen verkos- ton ja korvaavat lähibaarissa tapaamisen. Netti- käyttöön on tullut myös omat rutiininsa. Ensin nuoret liikkuvat sosiaalisissa verkostoissa ja siir- tyvät sitten opintojen, harrastusten tai työelämän asioiden pariin.
Informaatiolukutaito osaksi opiskelua yhteistyöllä
– Missä on tahto, siellä on tie, totesi professori Anna Raija Nummenmaa esityksessään oppimi- sesta ja informaatiolukutaidosta.
Nummenmaa hahmotti opinnäytetyön suun- nittelu-, tiedonhankinta-, motivaatio-, kirjoitta- mis- ja itsearviointiprosesseina. Näistä arviointi on tärkein oppimisen yllyke. Se voidaan toteuttaa itsearviointina, vertaisarviointina tai ulkoisena arviointina. Kehittävää palautetta tarvitaan niis- tä asioista, joihin pyritään vaikuttamaan. Kos- ka tiedonhankinta- ja käsittely on keskeistä tut- kimustyössä, tulisi myös tiedonhankintasuunni- telman olla osa opinnäytetyötä.
Keskustelussa sivuttiin motivointia ja laitosten ja kirjaston välistä yhteistyötä. Painotettiin, että informaatiolukutaidon opetuksen tulisi osua oi- keaan aikaan. Tärkeinä yhteistyömuotoina näh- tiin opettajien koulutuksissa mukana olo sekä yh- teistyön kehittämispalaverit.
Kajaanin ammattikorkeakoulun kirjastonjoh- taja Riitta-Liisa Karjalainen puuttui kirjastojen huonoon kurssikirjatilanteeseen, tietämättömyy- teen e-aineistoista sekä tiedonhakukurssien oi- kea-aikaisuuden ongelmiin. Informaatiolukutai- to tuntuu myös olevan opettajille vaikeasti ym- märrettävä. Tilanteen korjaamiseksi opettajille onkin tarjottu lisätietoa kahvikupin turvin.
Tiedonhaun opetustarve lisääntyi yhteisten ta- paamisten seurauksena. Opetusta tarjottiin kli- nikkaopetuksena kolmena päivänä viikossa, teh- tävät palautettiin sekä kirjaston opettajalle et- tä työn ohjaajalle. Tarkoituksena oli samalla tie- tokantojen piilomarkkinointi opettajille. Yhteis- työssä edettiin myös kehittämään kurssikirja- hankintaa. Uusia haasteita ovat kumppanuuden eteenpäin vienti, informaatiolukutaidon opetuk- sen kehittäminen sekä riittävien resurssien käyt- töön saaminen.
Opetuksen seuranta ja arviointi kertoo tuloksista
Informaatikko Kaisu Clarot Oulun yliopistosta
kertoi kirjastopalveluiden näkyväksi tekemises- tä. Tiedonhaun opetusta kartoittavalla ja seuraa- valla työkalulla voitaisiin osoittaa, mitä resursse- ja tiedonhaun opetus vaatii ja millaisia tuloksia se tuottaa. Näkyvyyttä on haettu esimerkiksi yli- opiston hallinnon ja johdon, opiskelijoiden sekä opetushenkilökunnan suunnasta. Seminaarissa nähtiin myös hauska kirjaston fuksiesite, mikä syntyi tämän projektin tuloksena.
Opiskelija Lauri Sainio Oulun yliopiston yli- oppilaskunnasta puuttui infoähkyyn ja massas- ta löytyvän tiedon luotettavuuden arviointiin.
- Opiskelussa kehotetaan kriittiseen ajatteluun, mutta se ei ole oikein mahdollista luentopohjai- sessa opiskelussa, hän arvioi. Hän ei ollut kovin innostunut informaatiolukulukutaidon opetuk- sen pakollisuudesta, vaan piti vapaaehtoisia opin- toja sopivampina.
Keskustelussa sivuttiin medialukutaidon ope- tusta toisen asteen oppilaitoksissa ja todettiin, et- tä opettajat huolehtivat oman alansa tiedonhaun opetuksesta. Pedagogisen informaatikon virkoja on kuitenkin muutamissa oppilaitoksissa ja kir- jastoissa jo olemassa.
Informaatikko Eva Tolonen kertoi seminaari- yleisölle IFLA:n informaatiolukutaidon jaoston toiminnasta. Jaostot järjestävät ohjelmaa konfe- rensseihin, osallistuvat projekteihin ja julkaisu- toimintaan. Unescon tuella on tuotettu kansain- välinen informaatiolukutaidon hakemisto, Info- lit global (www.infolitglobal.info), josta löytyy mm. tietoa aiheeseen liittyvistä kursseista, hank- keista ja julkaisuista. Käyttäjät voivat itse täyden- tää tietoja hakemistoon. Myös suomalaisia hank- keita toivotaan hakemistoon mukaan.
Seminaariesitykset löytyvät osoitteesta: http://www.
helsinki.fi/infolukutaito/seminaarit/tehoa.htm
Tietoa kirjoittajasta:
Marja Mikola, kirjastonhoitaja Tritonia –kirjasto, Vaasa
STKS:n Opintopalvelutyöryhmä email. marja.mikola@tritonia.fi
