Lähiympäristön asukkaiden suhtautuminen tuettuun asumiseen
Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi AMK
Opinnäytetyö 29.10.2010
Kati Heinonen Maria Kähärä Alexander Schorn
Hyvinvointi ja toimintakyky
Koulutusohjelma
Sosiaaliala
Suuntautumisvaihtoehto
Sosionomi AMK
Tekijä/Tekijät
Kati Heinonen, Maria Kähärä ja Alexander Schorn
Työn nimi
Lähiympäristön asukkaiden suhtautuminen tuettuun asumiseen
Työn laji
Opinnäyttyö
Aika
Syksy 2010
Sivumäärä
39
TIIVISTELMÄ
Opinnäytetyömme on laadullinen tutkimus, jossa tutkimme Kulosaaren tukikodin sekä Roihuvuoren tukiasuntojen lähiympäristön suhtautumista tuettuun asumiseen. Tutkimuksemme lähtökohtana on NIMBY (Not In My Back Yard) – käsite. Termi kuvastaa huolta omasta naapurustosta ja siitä, että sinne tulee ei–toivottuja toimintoja ja käytäntöjä. Tutkimuksemme kiinnitti erityisesti huomiota siihen, vastustetaanko tuettua asumista NIMBY – käsitteen mukaisesti. Tutkimusongelmaa lähestyttiin erityisesti lähiympäristön asukkaiden näkökulmasta.
Toteutimme tutkimuksemme kyselynä sekä haastattelemalla viittä Roihuvuoren- ja viittä Kulosaariseuran jäsentä sekä kolmea lähityöhankkeen työntekijää. Valitsimme metodiksi teemahaastattelun, jolloin tarkentavien kysymysten esittäminen tarvittaessa oli mahdollista.
Keräämästämme aineistosta nousi esiin erilaisia suhtautumistapoja tuettuun asumiseen, joista osa viittasi siihen, että NIMBY-ilmiö toteutui alueella, tuetun asumisen tarpeellisuudesta kyllä ymmärrettiin, mutta koettiin, ettei nykyinen sijainti ole sille hyvä. Toisaalta huomattiin, että sosiaaliviraston tiedottamisen ja erilaisten toimenpiteiden avulla asenteet ovat muuttuneet tai lähiympäristössä on lisääntynyt naapuruussuvaitsevaisuus.
Tiedottamisen tärkeys korostui ennen toiminnan alkamista. Ympäristön asukkaille olisi tärkeä saada vaikutusmahdollisuuksia; mahdollisuus saada oikeaa ja oikein ajoitettua tietoa sekä tilaisuus kertoa mielipiteensä ja tulla kuulluksi. Tutustuminen uuteen asiaan vähentää ennakkoluuloja ja pelkoja.
Lisäksi avoimuus tuetunasumisyksikön ja ympäristön asukkaiden välillä lisää suvaitsevaisuutta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö omaa asuinympäristöä haluttaisi suojella.
Avainsanat
asenteet, lähiympäristö, NIMBY, tuettu asuminen
Degree Programme in
Social Services
Degree
Bachelor of Social Services
Author/Authors
Kati Heinonen, Maria Kähärä and Alexander Schorn
Title
Neighbourhood`s Attitudes towards Support Housing
Type of Work
Final project
Date
Autumn 2010
Pages
ABSTRACT
Our final project was a qualitative study examining the neighbourhood attitudes towards support housing in Kulosaari and in Roihuvuori. The study was based on the NIMBY (Not In My Back Yard) concept that describes residents` concerns about undesirable actions and practices in the neighbourhood. Our study paid special attention to resistance towards support housing according to the NIMBY concept. The subject of study was approached particularly from the neighbourhood residents`
point of view.
The study was carried out by questionnaire and interviews with each five members of Roihuvuori and Kulosaari-club and also with three employees of the “neighbourhood”- project, using theme-interview as an interview-method so it would be possible to add explanatory questions if needed.
The data we collected revealed differing approaches to support housing. Some of the results pointed out that the NIMBY phenomenon took place in this area, emphasizing that the necessity of support housing was understood but that the current location of the unit was felt to be inappropriate. We also noticed that information and various actions of the Social Welfare Department had a positive influence on attitudes or increased tolerance in the neighbourhood.
The importance of information concerning support housing was emphasized. The results lead to the conclusion that it is important for the neighbourhood to have the opportunity to receive accurate and timely information, to express their opinions and be heard. Becoming familiar with the matter of something new reduces prejudices and fears. Also transparency between the support housing unit and its environment supports tolerance, but on the other side it does not necessarily eliminate the residents`
desire to protect their residential environment.
Keywords
attitude, living environment, NIMBY, supportive housing
1 JOHDANTO ... 1
2 NIMBY- ILMIÖ & NAAPURUUSSUVAITSEVAISUUS ... 2
3 YHTEISÖLLISYYS ... 4
3.1 Osallistuminen ... 4
3.2 Syrjäytyminen ... 6
3.3 Turvallisuus ... 6
3.4 Sosiaalinen media ... 8
4 KULOSAAREN TUKIKOTI JA ROIHUVUOREN TUKIASUNNOT ... 10
5 LÄHITYÖHANKE ... 11
6 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS ... 12
6.1 Tutkimuskysymykset ... 12
6.2 Tutkimusmenetelmä ... 12
6.3 Aineiston hankinta ... 13
6.3 Aineiston analysointi ... 14
6.4 Tutkimuksen luotettavuus ... 14
7 TULOKSET ... 15
7.1 Tuetun asumisen aiheuttavat tunteet... 15
7.2 Tiedottamisen merkitys... 17
7.3 Osallisuus ... 21
7.3.1 Vastustus ... 23
7.3.2 Vaikuttaminen ... 24
7.3.3 Internet kirjoittelu ... 25
7.3.4 Passiivinen osallistuminen ... 27
7.4 Yhteisöllisyys ... 28
7.4.1 Yhteistyö ... 31
7.4.2 Turvallisuus ... 32
8 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 34
9 POHDINTA ... 35
LÄHTEET ... 38 LIITTEET 1-2
1 JOHDANTO
Tutkimuksemme lähtökohtana on ollut välillä kiivaanakin käyneet keskustelut ja lehtien yleisöosastokirjoittelut uusista ja jo toiminnassa olevista palvelukeskuksista, tukikodeis- ta - ja asunnoista. Lähialueen asukkaat ovat olleet huolissaan päihtyneistä, melusta ja muusta yleisestä häiriöstä. Yksiköiden sijoittelusta käydään vilkasta keskustelua. Pitäi- sikö niitä sijoittaa metsän keskelle vai palveluiden lähelle. Keskustelua käydään siitä miten yksiköt vaikuttavat naapurustoon ja alueeseen.
Tähän vastustukseen liittyvät läheisesti julkisuudessakin tutuksi tulleet kaupunkitutki- muksen termit NIMBY ja LULU. NIMBY- termi (Not In My Back Yard) kuvastaa huolta omasta naapurustosta ja siitä, että omaan naapurustoon tulee, ei toivotuksi lei- mattuja toimintoja ja käytäntöjä. LULU (Locally Unwanted Land Uses), puolestaan tarkoittaa laajempaa kannanottoa ja reagointia haitaksi määriteltyyn tai sellaiseksi ym- märrettyyn ympäristökäyttöön. (Kopomaa – Peltonen - Litmanen 2008: 9-10.)
Sosionomin työskennellessä aluetyössä, työntekijän pitää olla tietoinen, miksi lähiym- päristö vastustaa tai ei vastusta palvelu – ja tukikoteja. Sosionomien soveltamalle sosi- aalipedagogiselle työlle on tarvetta etenkin opastaessa asukkaita lähiympäristössä sekä toimiessa linkkinä naapuruston ja asumisyksikön välillä. Kiinnostuimme opinnäytetyön aiheesta sen ajankohtaisuuden vuoksi. Sosiokulttuurinen innostaminen on sosiaalipeda- gogiikan keskeinen teema ja sosionomi on henkilö, joka herkistää ryhmiä aloitteellisuu- teen ja on läsnä yhteisön ihmissuhteissa ja arkipäivän elämässä. (Haapasilta 2007: 64.) Yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä tarvitaan niin päättäjiltä kuin lähialueen asukkailtakin.
Heidän näkemyserot voivat olla suuria. Sosionomi voi työssään joutua välittäjäksi päät- täjien ja alueen asukkaiden välille. Tutkimuksen tarkoituksena on antaa sosionomille tietoa erityisesti alueen asukkaiden näkökulmasta, miten lähialueen asukkaat suhtautu- vat uusiin perustettaviin yksiköihin.
Opinnäytetyömme tutkii ympäristön suhtautumista Kulosaaren tukikotiin ja Roihuvuo- ren tukiasuntoihin. Kulosaaren tukikodin toiminta on muuttunut kun asukaskunta vaih- tui. Entisen ikääntyvien mielenterveys- ja moniongelmaisten miesten tukikoti muuttui
moniongelmaisten nuorten tukikodiksi. Roihuvuoren tukiasunnot on uutta perustettavaa toimintaa. Haastattelimme seitsemää Kulosaari- ja Roihuvuoriseuran jäsentä ja kyselyyn vastasi kolme henkilöä. Halusimme myös alueilla aktiiviseesti toimivan lähityöhank- keen työntekijöiden näkemyksen asukkaiden suhtautumisesta tuettuun asumiseen. Haas- tattelimme kolmea lähityöntekijää.
2 NIMBY- ILMIÖ & NAAPURUUSSUVAITSEVAISUUS
NIMBY on kirjainsana, jonka historiallisesta taustasta on eriäviä käsityksiä. Tämä "Not In My Backyard" juontaa juurensa joissain lähdeteoksissa Yhdysvaltain Love Canal asuinalueen tapahtumiin vuonna 1978. Tuolloin paikallisesta protestista alkanut tapah- tumasarja myrkyllisten ja vaarallisten jätteiden sijoittamista vastaan levisi ympäri Yh- dysvaltoja. Näitä paikallisia olisi tämän tulkinnan mukaan ryhdytty kutsumaan NIMBY - ilmiöksi. Toinen näkökulma termin taustoihin tulee ydinvoimateollisuuden kehitykses- tä. Termin oletetaan keksityn Yhdysvaltain ydinvoimateollisuutta edustavan American Nuclear Society johdon toimesta 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa. (Litmanen, 2008.) NIMBY tuo monimutkaisen asian asennekysymykseksi hyväksyttävyydestä, kun kyse voi olla itsemääräämisoikeudesta, oikeudesta vaikuttaa päätöksentekoon tai edes oikeu- desta tulla kuulluksi. Useasti NIMBY:ssä on kyse kiintymyksestä kotiseutuun. (Litma- nen, 2008).
Suomalaisille NIMBY - ilmiö on esitelty laajemmin mediassa 2000-luvun alussa. Ilmiö on tunnistettu meilläkin ja se on rantautunut Suomeen ikään kuin uutena ja vahvistu- neena asukasaktiivisuuden muotona. (Kopomaa ym. 2008:10). Tätä ennen keskustelu tämäntyyppisistä kiistoista on käyty toisenlaisten termien alla. Kiistoista on puhuttu ympäristöliikehdintänä, milloin taas ympäristökonflikteina tai kansalaisaloitteina. (Lit- manen, 2008).
Oman naapuruston puolustamista ja erilaisten sijoitusratkaisujen paikallista vastustamis- ta kutsutaan NIMBY - ilmiöksi. Termillä viitataan asukkaiden piiristä nousevaan maan- käytön vastustukseen, jossa paikalliset asukkaat asettuvat vastustamaan jotain julkista hanketta (Mynttinen 2008: 17). NIMBY - käsitteelle ei ole syntynyt varsinasta suomen- kielistä vastinetta, vaan siitä käytetään yleisesti englanninkielistä lyhennettä. (Bäcklund,
Häkli, Schulman 2002: 205). NIMBY:llä tarkoitettiin alun perin yksilötahon vastustus- ta. Ryhmäkannanottoa kutsuttiin Luluksi. Kopomaan mukaan suomalaisessa tutkimuk- sessa NIMBY - termi on yleistynyt ja siitä puhutaan myös ryhmävastustuksen yhteydes- sä. NIMBY - ilmiössä yhdyskuntien kasvu ja siihen liittyvät muutokset törmäävät asukkaiden kasvaviin vaatimuksiin ja parantuneisiin vaikutusmahdollisuuksiin. (Mynt- tinen 2008: 17.)
Naapurisopuun ja suvaitsevuuteen vaikuttaa miten suuri, sijoitettava palveluyksikkö on.
Vanhusten sijoittaminen on helpompaa kuin päihdeongelmaisten, mielenterveyskuntou- tujien tai vankilasta vapautuvien. Silloin kun kaupunkirakentamista järjestetään epäta- saisesti saattaa syntyä hyväosaisten tai huono-osaisten asuinalueita. Yksi kaupunkien fyysiseen ja sosiaaliseen tiivistymiseen liittyvä haaste on se, että ihmiset eivät halua naapureikseen syrjäytyneiksi leimattuja asukkaita: alkoholisteja, narkomaaneja, rikosre- kisterissä olevia eikä mielenterveydellisistä ongelmista kärsiviä. Lähiympäristö on peili, josta asukkaat tunnistavat itsensä. Ajatus siitä, että jonkin ulkoisen uhan vuoksi olisi luovuttava omasta turvallisesta kodista, loukkaa turvallisuudentunnetta. (Kopomaa ym.
2008: 10-16.)
On olemassa negatiivista ja positiivista naapuruutta. Negatiivinen naapuruus tarkoittaa häiriköintiä ja muuta negatiivista toimintaa, joka vaikuttaa myös naapureihin. Positiivi- sella naapuruudella tarkoitetaan ystävällisyyttä ja auttavaisuutta. (Kääriäinen - Lehtinen 2001:20.)
Julkinen vastustus ei kohdistu yleensä suoraan ihmisiin, vaan huoleen uuden ryhmän aiheuttamasta muutoksesta. Vastustukseen liitämme kuitenkin helposti suvaitsematto- muuden. Naapuruussuvaitsevaisuutta käsiteltäessä mukaan tulee helposti alentava, epä- tasa-arvoinen vire, joku suvaitsee ja joku taas on suvaittu. Onnistuneiden hankkeiden edellytyksinä voidaan nähdä seuraavat tekijät: sopiva paikka, vuoropuhelun välttämät- tömyys paikallisten kanssa, hyvä rakennussuunnitelma sekä myönteisen imagon tavoit- telu ja mediamyönteisyys hankkeelle. Lisäksi valvonnan ja tuen rooli uuden asukaskun- nan kanssa työskenneltäessä sekä jatkossakin kuunteleva ja paikallisten tarpeet huomioiva yhteydenpito. (Kopomaa ym. 2008: 153-158.)
3 YHTEISÖLLISYYS
Yhdyskuntatyöstä kiinnostuttiin sosiaalityön metodina lähiöissä, 1960-luvulta lähtien maalta kaupunkiin muuton aikana. Tällöin yhdyskuntatyölle määriteltiin kolme muotoa:
asukkaita aktivoiva asukastyö eli ruohonjuuritasontyö, organisaatioiden välinen yhteis- työ ja suunnitteluun ja päätöksentekoon vaikuttaminen. Yhdyskuntatyöstä käytetään myös käsitettä yhteisötyö. Yhteisötyön tavoitteena on vastata yhteisössä esiintyviin so- siaalisiin ongelmiin.
Alueellisissa yhteisöissä työn kohteena on maantieteellisesti rajattu kyläyhteisö, lähiö tai asuinalue. Institutionaaliset yhteisöt ovat usein ammattilaisten perustamia asumis-, palvelutalo tai hoitoyhteisöjä. Kansalaiset voivat verkostoitua nettiyhteisöihin tai raken- taa tavoitteellisesti yhteisöllisyyttä. Kansalaisten omaehtoinen toiminta voi rakentua rajatun ajan kestävistä tai pysyvistä yhteisöistä. (Hyväri 2010: 32.)
3.1 Osallistuminen
Vuonna 2005 toteutetussa kaupunkipalvelututkimuksessa oli yhtenä teemana kuntalais- ten osallistuminen. Kysymykset mittasivat käsitystä siitä, onko osallistumiselle riittä- västi mahdollisuuksia sekä luottamusta tarjottuja menetelmiä kohtaan. Mikäli kuntalai- silla ei ole kiinnostusta osallistua tai vaikuttaa oman asuinpaikkansa asioihin, murenee kunnalliselta itsehallinnolta pohja. Osallisuuden tunteen mittaaminen on siksi tärkeää.
Aktiivisen toiminnan edellytyksenä on, että kaupunkilainen tuntee suunnittelu- ja pää- töksentekojärjestelmät ja tiedon siitä, miten voi olla mukana näissä prosesseissa.
Tutkimuksen mukaan lähes 70 % kuntalaisista vuonna 2005 ilmoitti seuraavansa aktii- visesti oman kuntansa asioita. Aktiivisuus on suurinta korkeakoulutettujen joukossa mutta erot ovat yleensä hyvin pieniä. Iän myötä vastaajien kiinnostus näytti kasvavan lähiympäristöä kohtaan. Tämä selittynee osaltaan elämäntilanteen vakiintumisella. Huo- lena on, että keskustelua käyvät vain kaikkein äänekkäimmät asukkaat, joiden mielipi- teet eivät välttämättä vastaa hiljaisen enemmistön näkemyksiä. (Niemenmaa 2002: 207.) Mediaa haluavat hyödyntää sekä paikalliset vastustavat asukkaat, että uudentoiminnan toteuttava taho, joka pyrkii hakemaan yksikölleen myönteistä hanke-imagoa. Kansalais-
ten osallistumismahdollisuudet ovat kasvaneet myös lainsäädännön kehittymisen myötä.
Suomen perustuslain mukaan vastuu ympäristöstä kuluu kaikille, ja julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Yhteiskunnallisen vaikuttami- sen perusta on Suomen perustuslaissa, johon sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikut- taa yhteiskunnan ja elinympäristön kehittämiseen. Perustuslaissa 731/1997 säädetään perusoikeuksista, joita ovat muun muassa yhdenvertaisuus, sananvapaus ja julkisuus, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus sekä vaali- ja osallistumisoikeudet. Sosionomin teh- tävänä on omalta osaltaan taata asiakkailleen se, että heidän perustuslailliset oikeutensa toteutuvat. (Mäkinen ym. 2009: 144.)
Yhteiskuntapolitiikassa kansalaisten aloitteellisuus ja osallistuminen on otettu normatii- viseksi lähtökohdaksi. Yksilön kannalta osallistumista pidetään sekä yksilön hyvinvoin- nin edellytyksenä että osatekijänä. Toisaalta osallistuminen nähdään kansalaisen perus- oikeutena, toisaalta keinona saavuttaa parempi yhteiskunta. (Kääriäinen ym. 2001:37.) Osallistumista tulisi käsitellä myös osallistujien lähtökodista käsin. Osallistumista tulisi pohtia osallisuutena, osana laajaa demokratiakäsitystä. Olisi tärkeää kiinnittää huomioi- ta myös osallistumattomuuteen ja sen syihin – ihmisten oikeuteen olla osallistumatta.
(Bäcklund ym. 2002:16.)
Osallistumiselle on ominaista vapaaehtoisuus ja omaehtoisuus. Osallistuminen voi olla pitkäaikaista, mutta se voi olla spontaania lyhytaikaista reagointia jonkin tavoitteen saa- vuttamiseksi tai jonkin ongelman vastustamiseksi. Osallistumis - käsitteessä korostuu viranomaisten ylhäältä - alaspäin lähestymistapa kansalaistoimintaan, kun taas osalli- suus suuntautuu yksilöstä itsestään alhaalta ylöspäin (Bäcklund ym. 2002: 37.)
Kansalaisten osallistumisessa suunnitteluun on eri asteita. Yksisuuntaisessa tiedottami- sessa kansalaiset saavat tietoa suunnittelun kulusta, muuta suunnitteleva organisaatio ei ole kiinnostunut heidän mielipiteistään. Kaksisuuntaisessa tiedonvaihdossa kansalaiset saavat tietoa ja voivat tulla kuulluiksi. Suunnitteleva organisaatio hankkii näin tietoja esimerkiksi asukkaiden tarpeista. Tämä vuoropuhelu ei kuitenkaan vielä anna takeita siitä, että he pääsisivät vaikuttamaan suunnitteluun. (Leskinen ym.1998: 85.)
3.2 Syrjäytyminen
Suomessa hallitusohjelmaan on kirjattu köyhyyden ja syrjäytymisen vastaiset ohjelmat.
Keskusteltaessa syrjäytymisestä huomio kiinnittyy usein syrjäytyneisiin ja heidän ole- tettuihin luonteenpiirteisiinsä, passiivisuuteen, poikkeavuuteen ja avuttomuuteen.
Syrjäytyneet pyritään liittämään yhteiskunnan ja sen normaliteetin piiriin. Yksi kaupun- kien fyysiseen ja sosiaaliseen tiivistymiseen liittyvä haaste on se, että ihmiset eivät ha- lua naapureikseen syrjäytyneiksi leimattuja asukkaita. Heidät sijoitetaan reunoille tai ulkopuolelle. (Helne 2004: 54-56.)
Negatiivinenkin identiteetti antaa ihmiselle tunteen siitä, että hän on joku. Granfelt on tutkimuksissaan todennut asuntolassa asuvista naisista, että he mieluummin sisäistävät poikkeavan ihmisen leiman ja tekivät eron itsensä ja normaalien ihmisten välillä. Toi- saalta useat tutkimukset osoittavat, etteivät syrjäytyneet koe itseään sellaiseksi. (Gran- felt 1998: 18.) Mikäli syrjäytymistä tarkastellaan vain yksilötason ominaisuutena, ei tarvitse ottaa huomioon niitä sosiaalisia ja yhteiskunnallisia suhteita, joiden vallitessa ilmiö syntyy. (Helne 2004:7).
Kaupunkilainen kohtaa alituiseen erilaisuutta. Kaupunkilaisuuteen liitetään varaukselli- suus. Se kuinka voimakasta varauksellisuus on, riippuu siitä kuinka läheisissä tekemi- sissä joutuu olemaan erilaisten ihmisten kanssa. Toisaalta mielikuvat ja kielteiset puhe- tavat voivat lisätä muukalaisvihaa ja rasismia. ”Meidän” käyttäytyminen on tuttua ja ymmärrettävä, siihen liittyy luottamusta, turvallisuutta ja yhteistyöhalua. Sen sijaan
”muihin” kohdistuu epäluuloja. ”Muiden” käyttäytyminen on vierasta ja ennustamatonta ja siksi pelottavaa. (Bauman 1999: 53.)
Huoli asuinympäristön turvallisuudesta ja maineesta sekä pelko kaikkea poikkeavaa kohtaan ovat tyypillisiä NIMBY - ilmiön oireita. Erottelu ”meidän” ja ”muiden” välillä on perustava sosiaalinen rakenne, johon liittyy vastakkainen suhtautuminen eri ryhmien jäseniin. (Kopomaa ym. 2008: 28.)
3.3 Turvallisuus
Turvallisuuden tunne on Maslowin tarvehierarkiassa yksi viidestä ihmisen perustarpees- ta. Tunteena turvattomuus liittyy yleensä tulevien tapahtumien ennustamattomuuteen eli
epävarmuuteen. Yksilö tuntee olonsa usein turvattomaksi, jos lähitulevaisuudessa uhka- kuvat ovat vaikeasti ennustettavia ja ymmärrettäviä. Tällaisissa tilanteissa yksilö kokee olonsa usein turvattomammaksi kuin mitä järkevästi ajatellen voisi olla tarpeellista.
Päivällä liikkumista ei Helsingin kaupungissa yleensä koeta ongelmaksi. Helsinki on listattu maailman toiseksi turvallisemmaksi kaupungiksi Luxemburgin jälkeen vuonna 2005. Myöhään liikkumista vältellään kuitenkin etenkin naisten parissa itäisessä kau- punginosassa. (Keskinen 2006: 66-69.)
Kaupunkisuunnittelulla on mahdollista panostaa siihen, että naapurustot, asuinalueet ja yleiset alueet tarjoavat tilaisuuksia erilaisten ihmisten kohtaamiselle. Läpikulku sallittu ei ole huono vaihtoehto sosiaalisten suhteiden kehittymiselle. Tavoitteeksi voitaisiin asettaa salliva kaupunki. Vain arvioimalla turvallisuuspyrkimyksiä kriittisesti voidaan löytää sellainen ilo ja rohkeus, joka mahdollistaa erilaisuuden hyväksymisen etenkin toisten ihmisten toiminnassa. (Koskela 2009: 355-359.)
Puhutaan katuälykkyydestä. Katuälykkyydellä tarkoitetaan taitoa päätellä asioita ur- baanista ympäristöstä ja kadulla kulkevista ihmisistä ja siten taitoa selviytyä kaupungilla erilaisista tilanteista Katuälykkyys on kykyä tulkita vaaran merkkejä. Merkkejä voivat olla graffitit, huumeruiskut maastossa tai erilainen pukeutuminen. Pelolla on oma ääni- maisema: uhkaavat äänet, huudot, kiroukset tai suorat uhkaukset voivat toimia vaaran merkkeinä. (Koskela 2009: 96.)
Turvallisuus kietoutuu lasten kautta pelkäämiseen. Pelätään lasten ja perheen puolesta ja kaikki asiat nähdään turvallisuuden kautta. Suomessa lapset ovat tottuneet liikkumaan yksin. Jo 1970 luvulla puhuttiin avainlapsista. Nyt lapsia ja heidän liikkumistaan kont- rolloidaan kännykän avulla. Pelko kaupunkialueella vaikuttaa ihmisten liikkumiseen monin tavoin, jolloin se saa tekemään reittivalintoja ja jopa muuttamaan muualle. Ur- baanissa tilassa liikkuminen lisää kuitenkin lasten selviytymistaitoja.
Syrjäytyneitä pelätään ja syrjäytyneetkin pelkäävät. Pelot ovat vaarallisia sikäli, että ne saattavat kääntyä vihaksi pelättyjä kohtaan. Monesti niiden purkamiseksi valitaan se itseä heikompi. "Eletty syrjäytyminen" tarkoittaa joko syrjäytyneiden omaa kokemusta elämästään tai muiden kokemusta elämisestä heidän kanssaan. Riskinä on, että pelosta tulee itsensä toteuttavia, siksi olisi kuultava syrjäytyneitä itseään. Syrjäytymisestä tulisi
keskustella varoen, ettei päädyttäisi vääränlaisiin toimenpiteisiin. Ei ole ollenkaan var- maa, että pahiten syrjäytyneet asuisivat lähiöissä ja mitä he hyötyvät tiedotusvälineil- tään saamastaan leimasta. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettei heidän olosuhteitaan tulisi parantaa.
Valtioneuvosto teki 4.3.1999 periaatepäätöksen kansalliseksi rikoksentorjuntaohjelmak- si. Ohjelman tavoitteena on luoda yhteinen toimintapolitiikka rikollisuuden vähentämi- seksi ja turvallisuuden lisäämiseksi niin, että vaikutukset rikollisuuteen otetaan huomi- oon kaikessa julkisessa päätöksenteossa. Tarkoitus on, että talkoisiin osallistuvat valtiovallan ohella entistä tietoisemmin ja aktiivisemmin kunnat, elinkeinoelämä, kirk- ko, kansalaisjärjestöt sekä yksityiset kansalaisetkin. Erityistä huomiota kiinnitetään kui- tenkin sellaisiin turvattomuutta aiheuttaviin rikoksiin joihin ihmiset saattavat törmätä arkiympäristössään. (Koskela 2010: 25.)
Kun valvontaa, vartijoita ja valvontakameroita lisätään, on tällä vaikutusta koko lähialu- een turvallisuudelle. Lisätty valvonta voidaan tosin tulkita myös merkiksi jostakin mitä on syytä pelätä. (Kopomaa 2005: 32.)
3.4 Sosiaalinen media
Sosiaalisella medialla on keskeinen asema NIMBY:n ilmiön kehittämisessä mutta myös sen lievittämisessä. Lähiympäristön asukkaat vaihtavat tietoa internetin välityksellä, mutta viranomaisetkin voivat sen avulla tiedottaa.
Sosiaalinen media erilaisine palveluineen perustuu haluun olla yhteydessä toiseen ihmi- seen. Internet on mahdollistanut tämän eri tavalla kuin aiemmin. Yhteydenpito tapahtuu nopeasti: tänään, tässä ja nyt. Sosiaalisen median käytön muuttuessa osaksi yhä useam- man ihmisen arkea, ovat järjestöt ja muut organisaatiot heränneet pohtimaan, mitä ilmi- ön kanssa tulisi tehdä. Järjestöille ja kaupunginosayhdistyksille media tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia viestiä, toimia, jakaa tietoa tai kutsua ihmisiä mukaan toimintaan. So- siaalinen media on erilainen kuin vanha media juuri siksi, että kuka tahansa voi julkais- ta, kommentoida ja muokata sisältöä.
Pelkän tiedottamisen sijasta jäsenet ja toimijat voidaan haastaa vuoropuheluun kaikista toimijoita kiinnostavista ja koskettavista asioista. Sosiaalinen media on vaikutuskanava ja demokratian uudistaja.
Kotisivustoja laajempia palveluja tarjoavat paikallis-alueelliset portaalit, joihin yhdis- tykset ja järjestöt voivat rakentaa omat sivustonsa ja muita verkkopalveluja. (Kanninen 2005: 90). Esimerkiksi sivustot www.roihuvuori.com ja www.kulosaari.fi ovat esimerk- kejä tällaisista portaaleista.
Virtuaaliyhteisöt, chatit ja keskustelupalstat eivät riitä, vaan ihminen tarvitsee myös fyysistä läheisyyttä. Tietoyhteiskunnan tässä vaiheessa tuleekin panostaa kaikki mah- dolliset voimavarat teknologian sijasta yhteisöjen kehittämiseen. Tukea tarvitaan sekä yhteisöille, että yhdistyksille. Välittämiseen, kommunikaatioon ja yhdessäolon taitoihin tarvitaan nykyistä enemmän tukea ja harjaannusta. (Cronberg 2005,13.)
Median vallasta puhuttaessa korostetaan kansalaisten osallisuutta. Verkkokeskusteluista on tullut poliittisen keskustelun takapiha, jossa rasismi, identiteettien varastelu ja tyhjän jauhaminen kukoistavat. Kylähullusta yleisönosastokirjoittajasta on tullut varteenotetta- va vaikuttaja. Sosiaalinen media on selkeämmin kuin mikään muu ilmiö osoittanut, että tietoyhteiskunta on kommunikaatioyhteiskunta. Kommunikaatio tarkoittaa sekä viestin- tää että kommuunia yhteisöä. Ihminen haluaa kuulua yhteisöihin ja kokea itsensä mer- kittäväksi.
Tiedotusvälineiden kautta voidaan saman sanoman kera tavoittaa laaja yleisö – tässä tapauksessa vaikka koko kyläyhteisö. Media avartaa ihmismieltä. Ihmiset näkevät sen sisältöjen avulla kauemmaksi. He kokevat median kautta asioita, joihin heidän oma ko- kemuksensa ei yllä. Media nostaa esiin paljon asioita, joista on tärkeä keskustella. Ilman mediaa emme enää osaa elää. (Kivikuru 2010)
Huhut ja juorut epäilemättä muokkaavat kaupunkinaapurustojen mielialoja ja käsityksiä ajankohtaisista asioista siinä missä mediakin. Huhut voivat kohdistua keneen tahansa, kun juorut taas edellyttää intiimiä tietoa kohteestaan. (Kopomaa 2008:170)
Viranomaisen toiminnan tärkeimmät periaatteet ovat laillisuus, yhdenvertaisuus, oikeu- denmukaisuus ja julkisuus. (Leskinen 1998: 87.) Tiedottamistilaisuuksiin liittyvät on-
gelmat ovat kaikille tuttuja. Tilaisuuksiin tulee liian vähän osallistujia siihen nähden, kuinka suureen joukkoon ihmisiä suunnitelma vaikuttaa. Vaikeutena on löytää yhteistä kieltä. Päätökset ovat liian valmiiksi suunniteltuja tai osallistujien pyrkimyksenä on torjua kaikki muutokset lähiympäristössään.
Uudesta toiminnasta tiedotetaan tyypillisesti päivälehden ja paikallislehtien kautta. (Ko- pomaa 2008: 170). Etenkin mediassa käydään erilaisia keskusteluja syrjäytymisestä. Se vaikuttaa miten syrjäytyminen -ilmiönä ymmärretään. (Hyväri ym.2010: 326).
Selvä ja johdonmukainen tiedottaminen herättää tyytyväisyyttä, kun taas hallitsematon keskustelu voi pahimmillaan olla leimaava ja suunnitellun toiminnan kannalta vahingol- lista. (Kopomaa 2008: 170).
4 KULOSAAREN TUKIKOTI JA ROIHUVUOREN TUKIASUNNOT
Hallitusohjelmaan on vuonna 2007 kirjattu ympäristöministeriön käynnistämä valta- kunnallinen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma. Mukana on pääkaupunki- seudun lisäksi muitakin kaupunkeja, valtio, ministeriöitä, Valtion asuntorahasto, Raha – automaattiyhdistys, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä erilaisia säätiöitä ja yhdistyk- siä.
Kulosaaren tukikoti- ja Roihuvuoren tukiasunnot ovat Helsingin kaupungin sosiaalivi- raston asumisentuen asumisyksiköitä. Kulosaaren tukikoti oli asunnottomille mielenter- veys- ja moniongelmaisille miehille tarkoitettu tukiasumisyksikkö. Tukikodin asukas- kunta on muuttunut 2009 alkuvuodesta asunnottomille moniongelmaisille nuorille aikuisille tarkoitetuksi tukiasumisyksiköksi. Tukikodissa on henkilökuntaa ympärivuo- rokautisesti.
Roihuvuoren tukiasunnot on toiminut vuosina 2001 - 2005 nykyisessä kiinteistössä ja muutti muihin tiloihin kiinteistön huonon kunnon vuoksi. Syyskuusta 2009 toiminta on jatkunut peruskorjatuissa tiloissa. Asukkaat muuttavat tukiasuntoihin käytyään pitkän avo- tai laitoskuntoutuksen. Asuminen edellyttää asukkailta sitoutumista päihteettömyy- teen. Tukiasuntojen toiminnan tavoitteena on tarjota päihdekuntoutujalle rauhallinen ja turvallinen ympäristö toipua ja kuntoutua päihdesairaudesta, tukea häntä itsenäiseen
asumiseen tarvittavien taitojen oppimisessa ja auttaa häntä löytämään omat voimavaran- sa uudenlaisessa arkipäivässä selviytymiseen. Tuetun asumisen aikana pyritään selvit- tämään erilaiset ongelmakohdat, kartoittamaan osa-alueet, joissa asukas tarvitsee tukea sekä löytämään ratkaisut ongelmien selvittämiseksi. Kokonaistavoitteena on saavuttaa arkielämän taitojen osalta tilanne, joka tukee toipumista ja esimerkiksi koulutus- ja työl- listymistavoitteita. (Roihuvuoren tukiasuntojen vuosikertomus, 2009.)
5 LÄHITYÖHANKE
Pääkaupunkiseudulla on menossa useita asumiseen liittyviä hankkeita. Näkökulmana on usein korjaava tai kriisityö ja ne liittyvät usein itse asunnottomuuteen. Sen sijaan ennal- ta ehkäisevä työ ja alueen asukkaiden huomioiminen on jäänyt taka- alalle.
Kaupunkien sosiaalisiin ongelmiin puuttuminen haastaa sosiaalityön laajentamaan osaamistaan yksilö – ja perhekohtaisista työotteista asuinalue-, kortteli – ja kerrostalo- kohtaiseen työskentelyyn. Sosiaalityöntekijöiden jalkautumisen tarve kasvaa. Alueelli- sen työskentelyn on katsottu edellyttävän sosiaalityöntekijältä asiakkaiden ja asukkai- den ottamista mukaan toimintaan. Lähityöntekijän tehtäviin kuuluu myös asukkaiden tukeminen ja positiivisen ilmapiirin luominen alueelle.
Lähityöntekijä -hankkeella parannetaan erityisesti arkiturvallisuutta. Vuonna 2009 pe- rustettiin lähityöntekijä -työpareja, jotka tekevät kenttätyötä arkiturvallisuuden kannalta ongelmallisilla alueilla sekä verkostoituvat alueiden paikallisten toimijoiden kuten asu- kasyhdistysten, taloyhtiöiden ja liikeyritysten kanssa. Hanke toteutetaan yhdessä kau- pungin sosiaalitoimen ja Helsingin poliisilaitoksen kanssa. Pyrkimyksenä on synnyttää valituilla kohdealueilla yhteisöllisyyttä, jonka avulla asukkaiden ja muiden alueella toi- mivien ja liikkuvien henkilöiden arkiturvallisuus paranee.
Lähityön tavoitteena on, että helsinkiläiset tuntevat olevansa osa asuinaluettaan sekä tuntevat naapurustoaan. Asukkaat havaitsevat asuinalueensa turvattomuutta ja viihty- mättömyyttä aiheuttavat epäkohdat ja miettivät yhdessä naapurustonsa sekä viranomais- ten kanssa, mitä asioille voisi tehdä. Tarkoituksena on, että asukkaat saavat huolensa viranomaisten tietoon vaivatta ja tuntevat tulevansa kuulluksi omaan asuinalueeseensa vaikuttavissa asioissa. Tavoitteena on, etteivät asukkaat tunne perusteetonta turvatto-
muudentunnetta suhteessa asuinalueeseensa tai sen muihin asukkaisiin. (Sosiaaliviras- ton työryhmä raportti, 2010.)
Tällä hetkellä lähityössä on yhteensä seitsemän työntekijää; kolme työparia ja projekti- vastaava. Lähityön tiimi kuuluu itäisen sosiaaliaseman alaisuuteen, vaikka sen työnteki- jät toimivat nimetyillä alueilla eri puolilla kaupunkia.
6 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS
6.1 Tutkimuskysymykset
Tutkimusaihetta valitessamme, oli tukiasumisen sijoittaminen asuinalueille aiheuttanut runsaasti kannanottoja sekä valtakunnan mediassa, että sosiaalisessa mediassa. Aihe oli ajankohtainen ja halusimme selvittää ympäristön asukkaiden näkökulmasta suhtautu- mista tuettuun asumiseen. Tutkimme suhtautumista sekä ennen, että sen jälkeen kun tuettu asuminen aloitettiin. Erityisesti tutkimus kiinnittää huomiota siihen, ovatko en- nakkoasenteet toteutuneet, taustana NIMBY (Not In My Back Yard) – käsite, jonka todellisuuspohjaa selvitetään.
Tutkimuskysymyksemme ovat:
Miten alueen asukkaat reagoivat ja suhtautuvat alueella sijaitseviin tukikoteihin?
Toteutuuko NIMBY, mikä vaikuttaa NIMBY ilmiön syntyyn ja mikä sen lieventymi- seen?
6.2 Tutkimusmenetelmä
Opinnäytetyömme on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Pyrkimyksenämme on tutkia lähiympäristön asukkaiden suhtautumisesta tuettuun asumiseen. Tutkimus on tapaustutkimusta. Tutkimuskohteena ovat lähiympäristön asukkaat. Lähiympäristön asukkaat ovat käyneet runsaasti keskusteluja, alueen tuetusta asumisesta, Roihuvuori ja Kulosaariseuran keskustelupalstoilla.
6.2.1 Aineiston hankinta
Olemme tutustuneet aikaisemmin tehtyihin tutkimuksiin. Timo Kopomaan kaupunkitut- kimus (2005) lähestyy naapuruussuvaitsevaisuutta virkamiesnäkökulmasta käsin. Eeva Mynttisen tutkimus (2008) keskittyy Etu-Töölöön, asunnottomille tarkoitettuun Hieta- niemenkadun palvelukeskukseen, näkökulmasta osallistumisen mahdollisuuksiin asun- nottomien palvelukeskuksen sijoittamisessa. Raija Hynysen tutkimus (2005) Asuntoja ja tukea asunnottomille, tutkii asunnottomuutta ja sen ilmiöitä koko maassa.
Tutkimustehtävää ratkaistaan haastattelemalla lähityöntekijöitä lähityöhankkeessa. Mitä havaintoja he ovat tehneet lähialueen asukkaiden reagoinnista tuettuun asumiseen.
Tutkimusmenetelmänä käytimme teemahaastattelua. Teemahaastattelussa aihe-piirit, teemat, on etukäteen päätetty. Haastattelussa käydään kaikki teemat läpi, mutta järjestys ja laajuus voi vaihdella.(Eskola, Suoranta 2008, 86.) Saatuamme tutkimusluvan Helsin- gin kaupungin Sosiaalivirastolta, jaoimme tehtävät kolmelle opinnäytetyöntekijälle kiinnostuksen mukaan. Yksi opinnäytetyöntekijöistä keskittyi haastattelemaan lähityö- hankkeen työntekijöitä ja kaksi muuta keskittyi haastattelemaan Kulosaari ja Roihuvuo- riseuran johtokunnan jäseniä. Sähköpostiviestillä tiedustelimme etukäteen halukkuutta haastatteluun. Seurojen johtokunnan jäsenet koetaan alueella aktiivisiksi toimijoiksi.
Seurat ovat toimineet alueella jo 60 luvulta lähtien. Kaikki haastattelut on nauhoitettu, mikä helpotti haastattelujen analysointia.
Osa Roihuvuoriseuran johtokunnan jäsenistä on vaihtunut mutta neljä haastatelluista jäsenistä on asunut alueella yli viisi vuotta. Kolme haastatelluista roihuvuorelaisista oli naisia ja kaksi oli miehiä. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Kaikki haastatel- tavat tuntuivat viihtyvät hyvin asuinalueellaan ja pitivät sitä yhteisöllisenä asuinalueena.
Ensimmäinen haastattelu toteutettiin Roihuvuoren tukiasunnoissa. Siellä saimme tietää ensimmäiseltä haastateltavalta, että Roihuvuoriseura pitää kesäkahvilaa Roihuvuoren kirjastossa ja haastattelimme siellä myöhemmin neljä Roihuvuoriseuran jäsentä.
Kulosaariseuran jäsenistä haastattelimme kahta henkilöä ja kolme lähetti vastauksensa sähköpostilla. Haastateltaville tarjottiin mahdollisuutta valita haastattelupaikka joko heidän kotonaan tai Kulosaaren tukikodissa tai Roihuvuoren tukiasunnoilla. Toinen
haastattelu tehtiin kotona ja toinen Kulosaarentukikodissa. Virtuaalisen haastattelun etuna pidetään sitä, ettei haastattelijan ja haastateltavan tarvitse olla samassa paikassa.
Näin voidaan tavoittaa ihmisiä pitkänkin matkan päästä. Kasvokkain tapahtuvassa haas- tattelutilanteessa toisesta osapuolesta tehdään kielellisen käyttäytymisen perusteella monenlaisia päätelmiä, esimerkiksi hänen ystävällisyydestään ja luotettavuudestaan.
Tutkimustehtävää ratkaistaan haastattelemalla lähityöntekijöitä lähityöhankkeessa. Mitä havaintoja he ovat tehneet lähialueen asukkaiden reagoinnista tuettuun asumiseen.
(Ruusuvuori, Tiittula 2005: 267.)
Teemahaastattelu on puolistrukturoitu menetelmä, koska haastattelun aihepiirit ja tee- ma-alueet ovat kaikille samat. Puolistrukturoidussa teemahaastattelussa, ollaan suorassa kielellisessä vuorovaikutuksessa tutkittavan kanssa, ja tämä tilanne luo mahdollisuuden suunnata tiedonhankintaa itse tilanteessa. Haastatteluaiheiden järjestystä on mahdollista muuttaa haastattelun etenemisen mukaan. (Tiitta, 2010.)
6.3 Aineiston analysointi
Analyysitapana käytimme aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Nauhoitimme haastattelut ja purimme ne pian haastatteluiden jälkeen. Laadullisen aineiston analyysin tarkoitus on luoda aineistoon selkeyttä ja siten tuottaa uutta tietoa tutkittavasta asiasta. Analyysilla pyritään tiivistämään aineisto kadottamatta kuitenkaan sen sisältämää informaatiota.
( Eskola, Suoranta 2008, 137)
Teemoittelun avulla nostimme aineistosta esiin tutkimusongelmaa valaisevia aihepiire- jä, joilla voimme vertailla tiettyjen teemojen esiintymistä ja ilmenemistä aineistossa.
Keskeisiksi teemoiksi aineistoa analysoitaessa nousivat tiedottaminen, osallisuus, tun- teet (suhtautuminen) ja yhteisöllisyys.
6.4 Tutkimuksen luotettavuus
Kulosaari ja Roihuvuoriseuran jäsenten kelpoisuudesta tai edustavuudesta voidaan tode- ta seuraavaa tutkimuksen luotettavuuteen. Yhdistyksen jäsenillä voidaan olettaa olevan samankaltainen käsitys kuin ympäristön asukkailla, mutta totuutena sitä ei voi pitää.
Kaikki haastateltavat antoivat haastattelun mielellään, mutta muutamat heistä olivat sitä mieltä, että ovat luultavasti liberaalimpia ja suvaitsevaisempia kuin " kapakassa istujat"
tai jotkut muut ryhmät. Yleinen mielipide oli, etteivät haastateltavat ole ns. kaupungin- osa - nimbyjä, jotka vastustavat äänekkäästi, kaikkien alueen asukkaiden puolesta. Asu- kasaktiivit antoivat uutta näkökulmaa nimby - käsitteelle. Haastateltavia pyydettiin ker- tomaan omat näkemyksensä ja keskusteluissa käytiin läpi yhteneväisyyksiä.
7 HAASTATTELUJEN TULOKSET
Aineistoa analysoidessa, on tarpeen luokitella tieto ala- ja yläkäsitteisiin.
Pääteema Alateema
Tiedottaminen Tiedottamisen merkitys
Tunteet Ymmärrys Pelko
Osallisuus
Yhteistyö Vastustus Vaikuttaminen Internetkirjoittelu
Passiivinen osallistuminen
Yhteisöllisyys Turvallisuus
TAULUKKO 1. Haastatteluista nousseet teemat 7.1 Tuetun asumisen aiheuttamat tunteet
Haastatteluissa nousi esille voimakkaasti tuetun asumisen aiheuttamat erilaiset tunteet.
Tunteet vaikuttavat lähiympäristön asukkaiden asenteisiin tuettuun asumiseen. Tunteita kuvattiin monin eri termein. Runsaimmin tunteita kuvattiin sanoilla pelko, kiukku ja ymmärrys.
Kaikki alueen asukkaat eivät vastusta tukiasumisen sijoittumista alueelle. Aineistossa tuli esille, myös ymmärrystä tuetunasumisen tärkeydestä ja sen integroimisesta muun väestön joukkoon. Koettiin ylpeyttä alueen suvaitsevaisuudesta, kuinka alueen asukkaat ovat hyväksyneet tuetunasumisen yksikön alueelle.
”Niin kyllä meillä on tunteena suurin on, että ollaan ylpeitä, meidän asuk- kaista löytyy niin paljon myös sitä väkeä niin kyllä meillä täällä on sitten niitä, jotka sitten ymmärtää tän. Sitä pitää järjestää sitä apua, tästä ylpeyt- tä.”
Haastateltavat toivat esille myös, kuinka päihdeongelmaisia tulee tukea ja auttaa. Jos jätetään päihdeongelmainen ilman hoitoa ja tukea, ovat ongelmien määrät vain suurem- pia. Ennakkopelkoa aiheutti asumisyksiköiden läheisyydessä olevat koulut ja päiväkoti.
”Yllättävää kyllä aika monet naapurit olivat aika ymmärtäväisiä ja tuettua asumista täytyy järjestää jotta ikään kuin niitä ongelmia ns. tai syrjäytymi- nen tai päihteiden käyttö tuo, niin mieluummin hoidetaan niitä pois kuin ei hoidettais niitä. Aika paljon oli yllättävää kyllä niin meidän lähinaapureis- sa näin asennoituvia ihmisiä mutta sitten osa pelkäs kovasti tai oli niinku, ne vastusti sen pelon takia niitä. Kyllä varsinkin, kun se on päiväkotira- kennuksessa, tää oli varmaan se peruste millä ihmiset sitte perustelivat sitä pelkoaan…”
”Ja tota kannattajat on ehkä, et koitetaan heihin päin olla ystävällisiä et ne huomais ettei kulosaarelaset heitä vihaa. ja jos me ollaan ystävällisiä niin he vois olla ystävällisiä meihin päin. tällänen ystävällisyys vois tuottaa ys- tävällisyyttä.”
Tukiasuntojen asukkaat tai käsitys heistä aiheuttaa hyvin monenlaisia tunteita. Ennen yksiköiden perustamista yksiköistä kulki monenlaista tietoa ja huhupuhetta muuttavista asukkaista, mikä aiheutti erilaisia pelkoja.
”Ottaen huomioon, että on sellainen asiakas tai asukaskunta jonka nimi tai termi on kuin käytöshäiriöiset ja moniongelmaiset, niin sehän pelottaa sit
helposti kaikkia ennen kuin tietää, että mistä siinä on kyse ja keitä he oi- kein on!”
”Varmaan voisin kuvitella, että vähän sellasta pelkoa ja turvattomuutta ihmisissä Ja ehkä jotain tämmöstä pelätään, että tulee jotain lieveilmiöitä tai muuta. ”
”Lisää pelkokerrointa liikkua yleensäkkään ulkona. ”
”Mielipiteiden kirjo on hyvin laaja täydellisestä torjunnasta ja lähes panii- kista toisena äärilaitana melko toleranttiin suhtautumiseen. Jyrkimmätkin mielet tuntuvat vähitellen rauhoittuvan tukikodin päästyä uomiinsa ja pa- himpien häiriköiden jouduttua muualle.” (lähityö)
Lähityön työntekijät toivat esille ajan merkityksen ihmisten suhtautumisessa. Kun aikaa kuluu ja olemassa oleva toiminta ei ole aiheuttanut ongelmia, laantuu pahin vastusta- minen ja ihmiset ikään kuin tottuvat yksikön olemassa oloon ja suhtautuminen muuttuu suvaitsevammaksi.
”Asenteiden muuttumisessa tärkein tekijä on kuitenkin aika. Kun tieto asumisyksikön tulosta saadaan, alkaa kiivas vastustaminen ja erilaiset uh- kakuvat ovat aktiivisina ihmisten mielessä. Kun yksikkö sitten on perustet- tu eikä pelättyjä ongelmia tullutkaan, unohtavat ihmiset lopulta kyseisen yksikön olemassaolon eivätkä jälkikäteen tunnu edes muistavan, kuinka voimakkaita tunteita yksikön tulo oli heissä etukäteen herättänyt.”
(lähityö)
7.2 Tiedottamisen merkitys
Tutkimuksessamme kiinnitimme huomion siihen miten tiedottaminen vaikuttaa lähiym- päristön asukkaiden asenteisiin, erityisesti NIMBY – ilmiön yhteydessä. Miten ja missä vaiheessa uudesta toiminnasta oli tiedotettu ja miten se on vaikuttanut asenteisiin. Onko kenties kyse NIMBY:stä tai pikemmin lähiympäristön asukkaiden tietämättömyydestä ja siihen liittyvistä peloista ja mielikuvista.
Kaikki haastateltavat pitivät merkittävänä ja myönteisenä sitä, että tiedotetaan etukä- teen, alueelle tulevasta tukikodista. Tiedottamisen tapaan tulee kiinnittää huomiota. Se kuinka tiedotetaan vaikuttaa ihmisten mielikuviin. Avoimuutta toimintaan ja tiedottami- seen kaivattiin enemmän. Vähäisellä tiedottamisella syntyy turhaan ennakkokäsityksiä.
On parempi tiedottaa, kuin olla tiedottamatta, ettei synny lisää salamyhkäisyyttä ja pet- tymystä.
Jotkut kokivat, että ovat saaneet tietoa ajoissa ja riittävästi. Useat haastateltavista kui- tenkin kertoi, että tietoa oli saatu hyvin niukasti, niin etteivät he saanet juuri mitään tie- toa tai tiedotuksissa oli annettu erilainen, parempi kuva siitä millaista toimintaa alueelle tulee. Haastateltavat kertoivat hankkineensa lisätietoa keskustelupalstoilta, keskustele- malla muiden asukkaiden kanssa ja myös suoraan kysymällä tukikotien henkilökunnal- ta.
”Mut et ei etukäteen kauheesti kyllä tiedotettu, et mitä sinne sitte on tulos tilalle ja jostain tukiasunnosta, mutta musta tuntuu et suurimmalle osalle asukkaista se oli sit yllätys, että kuinka huonokuntoista siihen aluks sijo- tettiin.”
Tiedottamisen puutteellisuuden lisäksi monesti kritisoitiin tiedottamisen ajankohtaa joka tapahtui monen mielestä pääasiassa vasta toiminnan käynnistymisen jälkeen. Asukkaat toivoivat saavaansa tietoa etukäteen. Monet kertoivat saaneensa tietoa uudesta toimin- nasta vasta jälkikäteen ja eri tahoilta kuin päättäjiltä. Tietoa oli saatu lehdistä, sosiaali- sesta mediasta ja asukasyhdistyksen kautta.
"Ei minusta ne tuli vasta sitten kun tämä toiminta oli jo alotettu, sillon jär- jestettiin täällä joku semmonen avoimet ovet joo et ei se mulle se tuli vä- hän niinku sillee aika myöhäses vaiheessa se tieto . Joo. Ja tietysti lehtikir- jottelun kautta sitten. "
”Siis oikeestaan hesarista mä oon sen tiedon poiminu, minkä ma oon saa- nu ja se tulee niin eri näkökulmasta, ja sit tulee nämä puskaradioitten kaut- ta ja se ei välttämättä oo oikeeta tietoa vaan voi olla et väärä tieto kuloval- keen tavoin leviää.”
Tukikotien muutettu toiminta herätti paljon tunteita asukkaiden keskuudessa ja suuri osa niistä todennäköisesti syntyi vähäisen tiedottamisen takia. Aineistosta nousi samalla, että negatiiviset tunteet vähenivät sen jälkeen, kun asukkaat saivat tarkempaa tietoa tu- kikodista. Toisaalta merkittävää oli, että asiakkaille jäi varauksellinen asenne päättäjiä kohtaan.
Lähiympäristön asukkaat kertoivat miten vähäinen, viivästynyt tiedottaminen vaikuttaa heihin. He pohtivat miksi on toimittu näin ja suhtautuivat entistä varauksellisemmin uuteen toimintaan; syntyi ennakkoluuloja, arvailuja, mielikuvia sekä negatiivisia asen- teita. Lisäksi aineistosta nousi, että näitä asenteita on todennäköisesti vaikeampi muut- taa jälkikäteen, koska asukkaista on tullut hyvin epäluuloisia päättäjien suhteen. Asen- teisiin vaikuttaa negatiivisesti, jos lähiympäristön asukkaiden on itse haettava lisää tietoa uudesta toiminnasta tai jos tietoa tulee muilta kun päättäjiltä, kuten median tai keskustelupalstojen kautta, jolloin tiedottamisessa on usein negatiivinen sävy mukana.
" Minä olen sitä mieltä että jos siitä olis tiedotettu aikaisemmin ja tiedotet- tu avoimemmin niin se ei ois aiheuttanut niin paljon ennakkoluuloja kuin mitä se alkuun aiheutti.”
” Varmaan sit jos ei oo tietoo, niin tulee sit arvailuja ja muuta.”
"Niin jos liian vähän, niin sillon se pistää kyllä varpailleen, minkä takia tästä ei oo voitu kertoa aikasemmin sillon siinä on semmosta. Eli tuonkin asuntolan suhteen myökin ollaan hyvin paljon tietoa saatu sen jälkeen, kun ollaan itse kaivettu sitä tietoa, mut niitä mielikuvia, jotka se on aiheuttanut ihmisille kun ei sitä tietoa ole ollu, niin niitä on vaikea kumota. Samat lu- vut ja samat ennakkoluulot ikään kuin aina uudestaan ja uudestaan. Ihmis- ten on sitten vaikea muuttaa sitten mielikuvia kun pelko on astunu jo."
Lähityönhankeen työntekijöiltä kysyttiin miten heidän mielestään tiedottaminen on vai- kuttanut lähiympäristön asukkaisiin. He olivat mukana molempien tukikotien uuden toiminnan aloittamisessa. He olivat paljon yhteydessä lähiympäristön asukkaiden kans- sa. Heiltä saatiin vielä hieman laajempi näkökulma tiedottamisen merkityksestä. Haas- tatteluista ja kyselyistä nousi, että lähityönhankkeen työntekijät huomasivat riittävän
tiedottamisen myönteiset vaikutukset. Ihmiset rauhoittuvat, ennakkoluulot poistuivat.
Aineistosta nousi myös lähityönhankeen näkökulmasta, että jälkikäteen tiedottamisella on paljon vaikeampi vaikuttaa jo syntyneisiin mielikuviin ja asenteisiin.
”Hyvin järjestetyllä tiedotuksella on suuri merkitys naapuruston asentei- den muuttamisessa. Tiedotustilaisuudet, joissa hankkeen päättävät tahot ja käytännön toimijat ovat omilla kasvoillaan esillä, tuovat naapurustolle tun- teen että heitä oikeasti kuullaan. Näissä tilaisuuksissa olennaista on oikais- ta väärät käsitykset ja huhupuheet, joita esimerkiksi internetin keskustelu- palstat ovat täynnä ja jotka monelle naapurille ovat pääasiallinen reitti kerätä tietoa. Henkilökohtaisesti minulle jäi vaikutelma, että Roihuvuoren palvelutalossa 15.9.2009 järjestetyssä tiedotustilaisuudessa suurin osa osallistujista muutti mielensä varovaisen myönteiselle kannalle palveluta- lon suhteen, vaikka kiivaimmat vastustajat varmasti pysyivätkin alkuperäi- sessä kannassaan.” (lähityö)
Voimakas ennakkokeskustelu internetissä Kulosaari- ja Roihuvuoriseurojen keskustelu- palstoilla on herättänyt monissa alueen asukkaissa ennakkoasenteita tulevia tukiasunto- jen asukkaita kohtaan. Kun ”virallista” tietoa ei ole saatu, se ei ole ollut riittävää tai vä- estöä tavoittavaa, on keskusteluissa jaettu tieto arvattua ja luultua. Haastatteluissa kävi ilmi, että moni asuinyksiköitä ensin vastustanut henkilö, niistä kokemusta saatuaan, on muuttanut käsitystään ja pelot ovat vähentyneet tai poistuneet.
”Kyllä joo. Asenteet on niinku muuttunu. Toki se on se muistettava että se on hiljanen se asuntola, että sieltä ei ole häiriötä eikä ole tapahtunu sellas- ta. Jos sellasta ois ollu, vastustus varmasti jatkuisi. En usko, että se olisi ikään kuin näin helppoa saada se sujumaan. Joo. ”
”No se on rauhottunut. Uskon että semmonen pelko on laantunut kun on osoittautunut että se talo on edelleen aika hiljanen ettei siellä tapahdu mi- tään. Yhden kuulin ihmiseltä palautteen joka oli tämmönen henkilö joka vastusti sitä sillon hyvin vahvasti että hän tuli sanomaan kadulla vastaan tullessa että hän on nyt huomannut et hän oli väärässä ettei se olekkaan niin paha asia se asuntola. Tää oli mun mielestä hieno että pysty ikään kuin mielipidettä vaihtamaan tai huomaamaan. ”
7.3 Osallisuus
Haastateltavat toivat esiin, että asukkaita tulisi opettaa tai kouluttaa osallistumaan. Ko- ettiin tärkeäksi, ettei omien ennakkokäsitysten ja pelkojen kanssa tarvitse olla yksin vaan ne voidaan jakaa yhteisössä. Osallistumisen ja omaan asuinalueeseen vaikuttami- sen mahdollisuus lisäisi arvostuksen tunnetta asuinaletta ja sen asukkaita kohtaan.
Kaupunkikulttuurissa on yleensä suvaittu erilaisuutta. Hyväosaisuus jakautuu epätasai- sesti ja erilaisuudesta kärsivät ihmiset eivät osaa puolustaa itseään. Erilaisuuden pelko vieraannuttaa ihmisiä. Omaa reviiriä puolustetaan pelon ja epätietoisuuden takia. Tämä lisää syrjäytymistä ja epätasa-arvoa. Yhteisöstä ulossulkemisen kääntöpuoli on avoi- muus, sallivuus ja yhteisöllisyys.
Tiedon ja informaation merkitys korostui vastauksissa. Avoimuus kaupungin ja ympä- ristön välillä lisää mahdollisuutta saada hyväksyntä tukiasunnoille. Hyväksyntä tu- kiasunnoille vastaajien mielestä tulee ajan kanssa. Sopeutuminen erilaisiin ihmisiin vie aikaa. Aineistossa tuli esiin se, miten ihmisiä pitää auttaa ja hoitaa, mutta niin etteivät tukikodin lähellä asuvat ihmiset joutuisi kohtuuttomasti kärsimään.
” Tässä ois tää Helsinki ja tässä ois hyväosaiset, tässä työttömät ja tässä mielenterveystyypit. Vaan kaikki olis vähän niinku sekasin. Hyväksytään se ihmisten erilaisuus.”
” mutta tota mun mielestä paikka pitäis valita sillä tavalla, ettei siitä joudu ympäristö kärsi kohtuuttomasti.”
”Toteamus, että vain ns normaalin asumisen seassa voi kuntouttava tu- kiasuminen onnistua, jos on onnistuakseen.”
”Mutta mun käsitykseni on, että näidenkin ihmisten pitää jossakin asua…”
Tukiasunnot tekevät moniammatillista yhteistyötä lähityöhankkeen ja muiden toimijoi- den kanssa. Verkostotyö on toimiva työmenetelmä, kun esimerkiksi asunnottomat nuo- ret siirtyvät tukiasuntoihin. Verkostotyöllä mahdollistetaan moniammatillinen näkemys ja monipuolinen tuki toiminnalle.
”Viimeksi kuluneiden vajaan kahden vuoden aikana oltu aika tiiviissä ja asukaslähtöisessä yhteistoiminnassa henkilökunnan, lähityöntekijöiden, asukasvalinnan ja kaupunginosapoliisin kanssa, tuloksellisesti”
Tukiasuntojen sijoittaminen voi olla päättäjien mielestä vaikeaa mihinkään vastustuk- sen takia, mutta haastateltavien mielestä keskustelujen käyminen ei saa tyrehtyä. Kes- kustelujen avulla tukiasuntojen sopivuutta ja toimivuutta voidaan avata lähiympäristön asukkaille.
"Kyllä se niinku helpottaa, mun mielestä se on ihan oleellisen tärkeää ja vaikka ymmärrän että päättäjien näkökulmasta on vaikea saada tukiasunto- loita millekkään alueelle niinku tämmösen yleisen vastustuksen takia.
Mutta mä uskon, että jos niistä käytäisiin keskusteluja ja ikäänkuin ava- taan sitä koko aika asukkaille enemmän…”
Haastateltavat puhuivat miten kaupungin virkamiehet tekevät päätöksiä hyvin kapea- alaisesti. Olennainen saavutus oli saada puhumalla yksikön koko pienemmäksi, suhtees- sa kaupunginosan kokoon. Osallistuessaan ihmiset saavat päteä ja pienetkin onnistumi- set virkistävät mieltä.
”yhteistyö oli hyvin vähäistä, kaupungin virkamiehet tekevät päätöksiä ja suunnitelmia hyvin kapea alaisesti. Olennaista oli, että yksikön koko saa- tiin keskusteluin rajattua riittävän pieneksi suhteessa kaupunginosan ko- koon”
Yhteistyötä voi olla monenlaista. Erilaisilla työmenetelmillä, pienilläkin, voidaan saada sama lopputulos. Pääasia on, että ympäristön asukkailta itseltään tulee ideoita. He saa- vat olla mukana kehittämässä ympäristöään mieleisekseen.
”Mitä mä pystyn sanomaan Kulosaaren tilanteesta, kyllä ne toivoo, että tehdään yhteistyötä ja järjestettiin yhteissiivousjuttuja Kulosaaren siisti- mispäiviä, siivoiltiin ja Kulosaaren tukikodin porukka siivosi sitten tätä.”
(lähityö)
Osa reunoilla elävistä nuorista on kiinnittynyt yhteiskunnan auttamisjärjestelmiin, että he ovat menettäneet otteensa tavallisesta elämästä. Osallistuva sosiaalityö auttaa nuoria vahvistumaan ja tuomaan heille uusia näkökulmia, osallistumaan yhteiseen toimintaan.
Lähiöt rakennettiin aikoinaan perhekeskeisiksi. Nykyään yhä suurempi osa Helsingin asukkaista on yksineläjiä, uusioperheitä tai puolikkaita perheitä.
Lähityöntekijät ovat olleet yhteydessä lähialueen asukkaisiin. Asuinalueen asukkaat ovat saaneet purkaa huoliaan lähityöntekijöille. Lähityöntekijät liikkuvat asuinalueilla helposti tunnistettavasti pukeutuneena, jolloin heihin on helppoa ottaa kontaktia. Huole- na ilmoitettiin se miten lapset saattavat saada huonoja vaikutteita asukkaista. Lähiympä- ristön asukkaat katselevat aluettaan omista erilaisista näkökulmista, kuten esim. van- hemmuuden näkökulmasta.
” Huolena ilmoitettiin esimerkiksi se, että asumisyksikön asukkaat näyttä- vät huonoa esimerkkiä alueen lapsille.” (lähityö)
7.3.1 Vastustus
Lähityöntekijöille oli kritisoitu tukiasuntojen sijaintia ja liian hyviä kulkuyhteyksiä alu- eelle. Hyvät kulkuyhteydet toivat mukanaan asukkaiden kavereita mikä aiheuttaa lie- veilmiöitä alueella. Tukikodin työntekijät valvovat asukkaita ja jalkautuvat tarvittaessa lähialueelle. Tarkoituksena on ollut vähentää turhaa oleskelua tukikodin lähettyvillä sekä puuttua näkyvään huumeiden käyttöön.
”Erityisesti tukikodin vastustajat kritisoivat asumisyksikön sijaintia. Toi- saalta lähityöhankkeen kokemusten mukaan uusien asumisyksiköiden si- jaintia kritisoidaan aina: aina on joku päiväkoti, koulu tai vanhustenkeskus liian lähellä. Toinen kritisoinnin aihe on yleensä liian hyvät kulkuyhteydet (”helppo lähteä huonoille teille”) ja asumisyksikön sijainti liian lähellä baareja tai Alkoa.” (lähityö)
Lähiympäristön asukkaat ovat huolissaan ympäristön asukkaista ja heidän voinnistaan.
Kaksi haastateltavista ei nähnyt muuta vaihtoehtoa, kuin että toiminta loppuisi. Toimin- ta kiellettäisiin alueella ja siirrettäisiin jonnekin muualle mutta minne? Vastaajat eivät esittäneet vaihtoehtoehtoja.
”Niin ku täällä Kulosaaressaki täällä pyritään saada ett ei ainakaan jäis tä- hän, että lähtis johonkin muualle ku jäis tähän Kulosaareen..”(lähityö) ”Ei, ei mun mielestä, ei kai ne muuta vaihtoehtoa näe, kun et toiminta loppuis.”
”Pois täältä. Pois täältä. … ja mihin?”
7.3.2 Vaikuttaminen
Asukasaktiivit seuraavat tarkasti lähialueen tapahtumia. Osa koki olevansa keskiverto- asukasta tiedostavampi ja paremmin perillä alueella olevista tapahtumista. Oman asuin- alueen asioihin vaikuttaminen koettiin tärkeäksi.
"...On kiinnostavaa tietää mitä omalla asuinalueella tapahtuu ja ylipäätään miten niitä poliittisia ratkaisuja tehdään"
”Tärkeintä on, että niitä järjestetään, että saa osallistua tarvittaessa. Kiin- nostaa.”
” Ihmisten pitää saada olla päättämässä siitä, mitä niiden viereen tulee, mut tiedon kanssa on paljon helpompi sijoittaa. ”
Haastateltavat kokivat, että päättäjät tekevät ratkaisunsa ilman kaupunginosan mielipi- dettä. He kokivat, että harvoin asukkaita kuullaan etukäteen. Päätökset tehdään muualla ja ne vain toteutetaan. Aineistosta tuli esille, että asukkaat kokivat tärkeäksi tulla kuu- luksi. Asiat on helpompi hyväksyä, kun tietoa jaetaan ja asukkaille annetaan mahdolli- suus ilmaista mielipiteensä.
”Ei, ei musta se oli aika pitkälle sillä tavalla, että se oli kaupunki oli sen oman ratkasunsa tehny ja demokratiaan kuuluu, että tehdään erilaisia rat- kasuja ja enemmistö päättää.”
” tiedotusta tosi paljon tiedotusta ja sitä että ihmiset kokee, että heitä myös kuunnellaan. Se ei ole ikään kuin tää kriittisyys tai se niin kun pelot ja en- nakkoluulot ei oo niin kuin pahuutta eikä ne voi olla hyvin perusteltuja ja ihan oikeita.”
Haastateltavien mielestä jotkut asukkaista ovat aktiivisia ja jotkut ei. Kaupunginosa aktiivisuus korostuu tiettyihin aktiiveihin. Jotkut haluavat ajaa oman asuinalueensa etua, suojella reviiriään. Ihmiset haluavat osallistua päätöksentekoon. Joskus on tyydyt- tävä kompromisseihin, mutta asiallinen tieto auttaa aina, samoin tiedottaminen.
”Mä nään hyvinkin yhteisöllisenä ehkä jus sen takia kun mä oon kaupun- ginosa yhdistyksessä mukana. Onhan täällä paljon ihmisiä jotka vaan asuu ja käytöissä ne ei näy eikä kuulu eikä osallistu mihinkään.”
7.3.3 Internet kirjoittelu
Keskustelupalstan avulla ihmiset saavat purkaa pahaa oloaan mutta siellä aiheutetaan myös provosointia. Kiinnostuksen määrä tuettua asumista kohtaan yllätti sekä Roihu- vuoressa että Kulosaaressa. Keskustelupalstoilla saa tietoa muidenkin mielipiteistä.
Keskustelupalstoilla käyty mielipiteidenvaihto voi olla hyvinkin vaikuttavaa. Tunteilla kirjoitettu, oma mielipide, voi muokata ja vahvistaa toisen pelkoja ja ennakkoluuloja.
Ennakkoluuloton suhtautuminen voi olla vaikeaa, jos pelko on jo saanut valtaansa.
Molempien seurojen internetsivuilla on kaikille avoin keskustelupalsta. Keskustelupals- tan mainitsivat kaikki haastateltavat. Sosiaalinen media on noussut yhdeksi tärkeimmis- tä tiedonkulun foorumeista. Sosiaalisella medialla on iso merkitys. Internetissä voi ottaa kantaa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Kun perinteisiin kuulemismenetelmiin yhdis- tetään sosiaalisen median tarjoamat mielipiteen ilmaisukeinot, saadaan asukasryhmien- kin tarpeet entistä selvemmin esille. Kaikki jotka pääsee verkkoon, ovat jäseniä. Ver- kossa ei ole muodollisuuksia. Keskustelupalstalla voi näyttää avoimesti miltä tuntuu.
”Aluksi lähialueiden asukkaiden vastustus asumisyksikköä kohtaan oli voimakasta. Keskustelua käytiin muun muassa ottamalla suoraan yhteyttä sosiaaliviraston johtoon ja virkamiehiin. Erityisen vilkasta keskustelu oli Roihuvuoren kaupunginosan kotisivuilla: kommentteja oli tukiasuntojen puolesta ja vastaan kirjoitettu 207 kappaletta ja keskusteluketjua oli käyty lukemassa peräti 25857 kertaa. (lähityö)
”Se kaikkein kiihkein kirjoittelua ei enää ole. Ks sivulla ei enää ole ollu kiihkää kirjoittelua ja tosiaan nyt ei oo sillä tavalla näkyny sitä pahinta huutelua ehkä osa on sillai, et he ei aiheuta häiriötä”
Voidaan kysyä onko vähäisen tiedottamisen seuraus internetkirjoittelu? Ensin halutaan ilmaista mielipide ja kun ajan mittaan huomataan, ettei tukikodista ole ollut mitään hait- taa, mielipidekirjoitukset laimenevat. Tilanne on rauhoittunut. Haastatteluissa ilmeni, että keskustelupalstoilla esiintyi laajoja keskusteluja. On hyvä, että annetaan mahdolli- suus keskusteluun puolesta ja vastaan. Jotkut kirjoittajista esiintyivät nimillään. Kiih- keimpiä kirjoituksia ei kuitenkaan haluttu kommentoida niitten vastustuksen takia. Joi- denkin mielestä keskustelupalsta on hyvä tiedonvaihtofoorumi, mutta keskustelupalstoilla voidaan aiheuttaa provosointia. Keskustelulla voidaan katkaista siivet huhuilta ja juoruilta.
”Joku tämmönen keskustelupalsta on hyvä. Mä en tiedä, onko joku kes- kustelupalsta paras mahdollinen, kun siellä ihmiset kirjottaa nimettömänä, voihan jyrkkiä mielipiteitä vähän provosoidakin ja niin että varmaan ehkä joka tapauksessa on hyvä saada muittenkin mielipiteitä ja katsoa ja ajatella toiseltakin kannalta. Ehkä semmonen yleiskommentti, ehkä joku ihminen, joka on asunu täällä, vaikka kymmenen vuotta tai koko ikänsä, semmosel- la voi olla erilaiset mielipiteet. Ei sillä oo mitään vaikutusta tänne muut- tamiseen varmaan niin kun joku tämmönen niinkun tiedottamisen lisäks niin varmaan jostain ylhäältä annettaan tietoo, mutta sitten ihmiset keskus- telee, niin sillon tämmöset ennakkoluulot häipyy.”
Asukkaan sitoutuminen alueeseensa voi olla yllättävän nopeaa. Se voi syntyä alueen positiivisista kokemuksista. Jokainen katsoo asuinaluettaan omin silmin ja omista lähtö- kohdistaan. Lähes jokainen miettii tulevia muutoksia ja sitä, mitä muutokset tuovat tul- lessaan. Juurtuminen omaan asuinalueeseen sisältää myös uhan siitä, että mikään ei ole pysyvää. Jos omalta asuinalueelta kaadetaan esimerkiksi puita, haluavat lähiympäristön asukkaat perusteltuja vastauksia miksi näin tehdään.
Keskustelupalstoilla asukkaat voivat ilmaista omia mielipiteitä puolesta ja vastaan, ni- mettömänä tai omalla nimellään. Lähityöhanke ei ole kokenut, että tukikoti olisi lisän- nyt heidän työtehtäviään. Palvelun tarjoajan kannalta olisi toivottavaa, että tukikodin toimintaa ymmärrettäisiin. Ymmärrettäisiin miten tukikoti tekee arvokasta työtä, inhi- millisen kärsimyksen vähentäjänä.
”Lähityöhanke on jalkautunut sovitusti Roihuvuoreen, mutta käytännössä Roihuvuoren palvelutalo ei ole aiheuttanut lähityöhankkeelle työtehtäviä (työt ovat sijoittuneet ostoskeskuksen läheisyyteen, jossa paikalliset päih- teidenkäyttäjät viettävät aikaansa). Roihuvuoren kaupunginosan kotisivuil- la kirjoittelu on myös laantunut: kesällä 2010 todettiin jo joissain Roihu- vuoren ostoskeskuksen rauhattomuutta käsittelevissä mielipidekirjoituksissa, että palvelutalo ei ole näkynyt millään tavalla Roihuvuoren katukuvassa vaan ongelmat ovat muiden ryhmien aiheutta- mia.” (lähityö)
7.3.4 Passiivinen osallistuminen
Osa haastatelluista ei itse päässyt osallistumaan tiedotustilaisuuksiin perhe yms. syiden takia mutta kuuli asioita muilta, jotka olivat niihin osallistuneet. Tiedotustilaisuus herät- ti keskustelua talojen pihoilla. Osa haastateltavista ei osallistunut tilaisuuksiin, koska eivät asu tukiasuntojen lähellä, eivätkä koe, että se vaikuttaa heidän elämäänsä. He oli- vat kuulleet ja nähneet ilmoituksia tilaisuuksista ovissa tms.
Pihapiirikeskusteluja, tiedonvälitystä ja informaatiota, lähialueen asukkaat keskustelivat toistensa kanssa tukikodin avaamisesta ja toiminnasta, vaikka eivät itse päässeet paikal- le tiedotustilaisuuksiin perhe- ja työkiireiden vuoksi. Kysymyksessä on näkökulmien
vaihtaminen. Ympäristön asukkaat haluavat keskustella toistensa kanssa vaikka toiminta ei miellyttäisikään. Ihmisille tulee hyvä mieli ja yhteenkuuluvuuden tunne lisääntyy.
”Suurin osa niistä meni tai myös jos oli niin kuin minä, että ei päässyt pai- kalle niin sitten oli keskustelut muilta, käytiin pihalla läpi, että mitä siellä oli ollu.”
Kirjastojen, leikkipuistojen ja taloyhtiöiden ilmoitustaulut koetaan yleensä erinomaisiksi tiedottamisen kanaviksi sosiaalisen median lisäksi. Lähiympäristöjen asukkaat tarvitse- vat myös turvalliseksi koettuja tiedotus- ja osallistumisareenoita. Osa haastatelluista ei tiennyt eikä ollut kiinnostunut tiedotustilaisuuksista. Kaikki eivät jaksa vaikuttaa ja ot- taa kantaa asioihin. Kaikkiin asioihin ei haluta sitoutua ja puuttua.
”Mä mielestäni näin jotain ilmotuksia jossain täällä, ihan niin kuin talojen ovissa, niitä on ollu. Toivottavasti niitä on ollu kun mulla on tämmönen mielikuva joo. ”
7.4 Yhteisöllisyys
Ennakkopelkojen ja vastustuksen syyksi nousi asukkaiden huoli alueen lasten ja nuorten tuvallisuudesta. Koettiin, että läheinen koulu ja samassa kiinteistössä oleva päiväkoti ovat liian lähellä toimivia tukiasuntoja. Pelättiin, että päiväkodissa ei ole turvallista tai pihalta löytyy piikkejä. Koulun läheisyys huoletti, kun nuoret kulkevat tukikodin lähei- syydestä kouluun. Haastattelussa nousi pelko nuorten alttiudesta saada vaikutteita ja kokeilun halusta.
”Niin, ja sitten tää päiväkodin läheisyys on varmasti se kaikista pelottavin juttu mitä tässä on vanhemmille ollu. En oo kyllä kuullu mitään päiväko- dista, päiväkodin vanhemmiltakaan, mitään valituksia..”
”Kulosaaressa kun on koululaisia suhteessa asukaslukuun eniten koko pääkaupunkiseudulla”
Aineistosta ilmeni myös että lähialueen asukkailla oli ennakkokäsitys tulevista asuk- kaista. Ajateltiin, heidän olevan yhteiskuntaa rasittavia, verorahoilla eläviä huumeen- käyttäjiä, rikollisia sekä toisaalta myös uhreja.
”Luihuja narkkareita jotka valmiita hyökkäämään koko yhteiskuntaa vas- taan. asukkaita jotka olivat asunnottomia”
”Aika säälittäviä reppanoita tuntui olevan tulossa, eikä asukasjoukko, ai- nakaan ensi alkuun juuri poikennut ennakkokuvista”
”Mutta nää uudet ja niihin mäkin oon törmänny, he saattaa olla kova ää- nisiä ja saataa kiroilla osa on taas hyvinkin hiljaasen ja reppanan olosia.”¨
Tukiasuntojen asukkaiden arki ja sitä säätelevät säännöt ja toimintatavat olivat haasta- teltavien mielestä tärkeä osa arjensujuvuutta. Odotettiin, että tukiasunnot kontrolloivat ja tukevat nuoria arjen toimissa. Myös asukasvalinnoissa toivottiin huomioitavan, tule- vien asukkaiden motivoituminen ja halu sitoutua sääntöihin.
”Kuntoutettavan lähtökohtaiset hyvät valmiudet kuntoutuksen edistymi- seen, kyky pystyä elämään tukikotia ympäröivän yhteisön kanssa harmo- niassa tukikodin antamia sääntöjä noudattaen, tulisi mielestäni aina ottaa ensisijaisesti huomioon kuntoutettavia nuoria tukikotiin valittaessa.”
”Siis ainakin se et, tota et ku puhuttiin siitä et tänne tulee näitä nuoria al- koholisteja ja huumeiden käyttäjiä… voi ei täähän ei oo ollenkaan oikee paikka heille, vaikka tää on tukiasunto niin ne tarvii sellasta ohjattua toi- mintaa ja sellasta oikeeta tukee et ne pääsee näistä huumeista ja alkoholis- ta eroon. Kaikki haluaa antaa panoksensa yhteiskunnalle työtä tekemällä eikä tukia nostamalla.”
”… ei me haluta niinku hyljeksiä niitä pois, vaan ne tarvii todellakin sitä apua ja mikä se on se oikee paikka.”
Suuret tukikeskittymät eivät ole enää henkilökunnan hallittavissa. Pienissä yhteisöissä, tukiasunnoissa, on mahdollisuus paitsi vahvistaa asumisvalmiuksia, laajemminkin kehit-
tää taitoja selviytyä itsenäisesti yhteiskunnassa ja yhteiskunnan odotusten mukaisesti.
Yhteisössä voi harjoitella asumisvalmiuksia turvallisesti. Pieni tukikoti sallitaan lähialu- een asukkaiden mielestä, koska asuinalue on pieni. Alue rajoittuu mereen, mikä luo maantieteellisen rajoitteen. Alueella on paljon omakotitaloja ja puistomaista vyöhykettä.
Alueella sijaitsevat monet lähetystöt koettiin vaikuttavan siihen, ettei alue ole sopiva tukiasumiselle.
”Mutta Kulosaari jo sinällään provosoi tätä ryhmää räyhäämiseen.
Tukiasuntoja on monessa kaupunginosassa, harva on täysin ongelmatonta.
Olennaista on riittävän pieni yksikkökoko. Suurissa tukiasuntokeskitty- missä ongelmat kumuloituvat.”
”Mielestäni Kulosaaressa voidaan ylläpitää ja jatkaa suhteellisen pieni- muotoista, asiantuntevassa ja vastuullisessa ohjauksessa olevaa, tukiasun- tolaa huumeista irti kuntoutettaville nuorille.”
Haastateltavien mielestä on tärkeää, että erityisryhmiä ei sijoiteta asutuskeskusten ulko- puolelle. Haastateltavan mielestä yhteiskunnassamme ei hyväksytä ihmisten heikkoutta.
Jos erityisryhmät vietäisiin kauemmaksi keskustasta, henkilökunnan saatavuus olisi heikompaa tai palvelujen saatavuus autettaville olisi vaikeampaa. Usein tuettavat henki- löt tarvitsevat saattajaa hoitaessaan asioitaan eri virastoissa.
”Mun puolesta ihan, ihan hyvin voi mun puolesta siis nimenomaan sem- moset voi olla vaikka keskustassa. Ihan vaikka Töölöön laittasivat, niin kuin mä sanoin, että laittasivat tämmöset erityisihmiset jonnekin ulkopuo- lelle, se on tosi väärin. Niin kuin mä sanoin, että jos on joku huumeklinik- ka, niin laitetaan jonnekin pöpelikköön, must se on ihan älytöntä. Tää yh- teiskunta ei hyväksy ihmisten heikkoutta tai silleen. .. Musta on tärkeetä, että niitä on olemassa. Hyvä on.”
Haastateltavat antoivat tukea ja kannustusta tai vaativat huumeidenkäyttäjille oikeaa hoitoa. Haastateltavat eivät ehkä ymmärtäneet, että täysikäiset asiakkaat ovat aivan eri asemassa kuin nuoret alaikäiset. Heitä ei voi pakottaa hoitoon. Haasteena on, mitä hoi- toja kuntoutettava itse haluaa ja miten heidät saadaan motivoitua hoitoon. Asiakkaat ovat useimmiten nuoria miehiä ja heillä on ollut kuntouttavia jaksoja tätä ennen jo use-
assa paikassa. Tapaukset ovat vaikeita ja huumeiden käyttö on voinut alkaa hyvin nuo- rena.
Keskusteluissa haastateltavien kanssa tuli esiin yhteiskunnan suorituspainotteisuus ja miten kaikki eivät pysy vauhdissa mukana. Nuorilta odotetaan nykyisin sekä koulutusta että kokemusta työnteosta, mikä on monelle suuri haaste.
”Kyl must tuntuu et, kukaan ei oikein ota töihin sellasta, jolla ei oo mitään kokemusta. et niinku mä sanoin et tällänen mestari –kisälli toiminta, jossa sä saat siinä mukana mennä ja oppia. Tää on hirveetä tää yhteiskunnan tämmönen, et kaikkien pitää vaan suorittaa.”
7.4.1 Yhteistyö
Yhteistyötä kaivattiin niin tukikodilta kuin asukasyhdistyksiltäkin. Toivottiin avoimuut- ta ja yhteistyötä tukiasuntojen, asuinalueen toimijoiden ja asukkaiden välille. Lahjoitta- malla vaatteita tai muuta tukiasuntojen asukkaiden tarvitsemaa kodin tavaraa, järjestä- mällä avoimet ovet, lisääntyisi vuorovaikutus tukikodin tai lähiympäristön asukkaiden kanssa.
”No varmaan vois olla jotain avointen ovien päivää täällä tai sitten jotain tiedotustilaisuutta ja semmostakin että jotkut kaipais että ja mä itekkin jos- sain vaiheessa aattelin että voisko esim. lahjottaa pelot niinku häipyis sitä kautta.”
Asukasyhdistykset voivat tasapainottaa lähiympäristön suhtautumista tuettuun asumi- seen, jos vain heille luodaan siihen mahdollisuus tarpeeksi ajoissa ja annetaan oikeaa informaatiota päättäjien taholta.
”Näitä asukasiltoja ja tiedottamista ja toisaalta myös sitä, että päättäjien taholta myös informoitais suunnitelmista hyvinkin, niin ajoissa hyvinkin alkuvaiheessa, jotta myös asukasyhdistykset tietää, että mitä on tapahtu- massa. Asukasyhdistykset voi myös tasapainottaa tilannetta paljon, jos vain siihen mahdollisuus annetaan.”
