Sotainvalidien Veljesliiton Mäntsälän osasto ry:n veljeskirja : historiikki vuosilta 1942-1992 · DIGI

Sotainvalidien Veljesliiton Mäntsälän osasto ry:n

VELJES KIRJA

historiikki

vuosilta 1942

^-

1992

--r

Sotainvalidien Veljesliiton Mäntsälän osasto ry:n

VELJESKIRJA

historiikki vuosilta 1942 ^- 1992 Sotainvalidien Veljesliiton Mäntsälän osasto ry.

2

SISÄLLYSLUETTELO: SIVU

Mäntsälänkunnanjohtajan,

Kalevi Ylisirniön

tervehdys ⁴

Lääninrovastin, Jaakko

Leinosen

^{tervehdys 5}

Osaston puheenjohtajan,

Lauri Palmroosin

tervehdys

6

1.

VELJESKIRJAN TAUSTAA

⁷

1.1.

Toivo Kalliomaan kertomus 7

1.2. Martti Saran kertomus 8

1.3. Toivo

Kuisman kertomus 9

1.4. Toivo Kiviauran kertomus

10

1.5. Eero Salon

kertomus

¹¹

1.6. Lauri

Palmroosin kertomus

¹²

1.7. Mauno

Ratian

kertomus

13

1.8.

Erkki

Erosen sotaan

lähtö

¹⁴

2.

PERUSTAMISVAIHEET

17

2.1.

Osaston

perustaja

18

3:

HUOLTOTOIMINTA 19

_ _ _ __-

* • 1 ^a-i

SIVU

11. NAISJAOSTON UUSI ALKU

Sairaala sotavammaisille

-keräys

51

11.1. 53

12. HUOMIONOSOITUKSET 54

13. SOTAINVALIDIN PUOLISON PUHEENVUORO 56

OSASTO TÄNÄÄN

14. 58

15.

LOPPUSANAT

^{JA TUKIJAT 60}

16.

TILASTOTIETOUTTA

Toimihenkilöt

61 61 Jäsenmäärän kehitys

Jäsentenikäjakauma

63 64

Jäsententyökyvyttömyysprosentit ⁶⁵

4

MÄNTSÄLÄN KUNTA TERVEHTII JUHLIVIA

SOTAINVALIDEJA

Viisikymmentä vuotta sitten Suomi taisteli olemassaolostaan. Sen taistelun tuloksena meillä ^on yhdeksänkymmentätuhatta sankarivainajaa ja satoja tuhansia sotainvalideja.

Se taistelu ei ollut turha. Näinä aikoina se on osoittautunut erityisen todeksi.

Baltian

valtioiden

itsenäistyessä on paljastunut järkyttävän selvästi, ^että

silloi-

nen vihollisemme jaBaltian valtioiden miehittäjä, suurvalta kohteli

erittäin raa'asti

^ja

häikäilemättömästi

miehittämiensä valtioiden asukkaita.

Olen

^{iloinen, että}

vielä elävillä sotaveteraaneille

jasotainvalideille on

voitu osoittaa

arvonantoa ennen

viimeistä

iltahuutoa. Nykypolven

velvollisuus

on taataveteraaneille jasotainvalideille kunnollinen jarauhallinen iltarusko.

Mäntsälän

^kunnan

puolesta

toivon juhlivalleSotainvalidienVeljesliiton ^Mänt- sälän osastolle mitä parhainta menestystä.

Kalevi

Ylisimiö

kunnanjohtaja

KUNNIANTIE

Kansamme

kohtaloihin

syvästi

vaikuttaneista sodista

^on kulunut jo kahden

sukupolven

aika.

Siitä muistuttaa

meitä myös

Sotainvalidien

Veljesliiton Mäntsälän osaston

50: n ^vuoden

^taival. Veljesjoukko ^on jo ikääntynyttä. ^Se harvenee kiihtyvällä vauhdilla. Inhimillisesti katsoen ei ole kovin kaukana se

päivä,

jolloinviimeinenkin heistä

poistuu

luotamme.

Tämän

toteaminen

on väkevä todistus maamme

sotainvalidien

^ja

toisten

^vete-

raanien uhrausten

merkityksestä. ^Teette turvanneet

tälle

maalle yksin vapautta vaan myös rauhan. Molemmat ^{arvot ovat}

itsenäisen isänmaan

tunnusmerkkejä.

Viime

aikoina

jokainen suomalainen on joutunut^ottamaan uudella tavalla kantaa sodan aikaisen

sukupolven ratkaisuihin. Monenlaisia

jälkiviisaita

selit-

täjiä^on vuosikymmentenaikana ollut.

Usein

syvimpänä syynä selityksille on ollut vain ^oman takin kääntäminen muotiin

paremmin sopivaksi.

Mutta nyt kun olemme seuranneet veljeskansojemme vapauden pyrkimyksiä, on rehelli-

sestisanottava, ettävalittu tie oliraskas, mutta ainoa oikea.

Sotaa seurannutrauhan aikaon ollut sekä aineellisen rakentamisen että henki- sen jahengellisenperustan lujittamisen

aikaa.

Sotainvalidit eivät jääneet^tässä- kään asiassa sivusta seuraajiksi.

Teille

eturintama on tuttu.

Siksi oli

^kunkin omien mahdollisuuksien rajoissa

luonnollista

suorittaa oma osuus tinkimättä myös tällä rintamalla.

Seurakunnan

paimenena

olen

iloinnut

^siitä,että

Mäntsälän sotainvalideille

^on aina ollut tärkeätä myös yhteys

kotiseurakuntaansa.

Jumalan sanalla ja

virren

veisuulla on ollut tärkeä sijansa niin yhteisissä

tilaisuuksissa

kirkolla kuin myös kotoisessa Veljesrannassanne. ^Olette

varmasti

^{kokeneet sen}

merkittä- väksi voimaksi

omassa elämässänne ja myös tärkeäksi

rakennusaineeksi

koko

kansamme

tulevaisuudelle. Se on varmasti ollut viisas valinta.

Suurella

kunnioituksella Mäntsälän

sotainvalidien

elämäntyötä kohtaan esitän Mäntsälän seurakunnan tervehdyksen ja^onnittelut Veljesliiton osaston täyt- täessä 50vuotta.

Jaakko Leinonen

kirkkoherra

6

Viettäessämme osastomme 50-vuotisjuhlaa, ^{me tunnemme}

kunnioitusta

^niitä rajan taakse siirtyneitä veljiä kohtaan, jotka

helmikuussa

1942

perustivat

Mäntsälään

sotainvalidien

^osaston. He loivat perustan, jolla

meidän

on ollut hyvä toimia vaikeuksiin joutuneidenveljien

auttamiseksi.

Me

sotavammaiset

^olemme

olleet

turvaamassa isänmaan vapautta sodan

vuosina. Meillä

lienee oikeus _tuntea hienoista ylpeyttäkin kantaessamme elämämme loppuun saakka sodassasaatua vammaa. Rauhan vuosina olemme olleet rakentamassa maallemme parempaa tulevaisuutta.

Meillä on erityinen syy kiittää laajaa ystäväjoukkoa, joka vuosikymmenien ajan^on monin eri tavoin tukenutosastomme

toimintaa.

Vilja- ja rahalahjoituk-

set,keräys- ja^talkooapu, orkesterien, yhtyeiden, kuorojen jayksityisten

taitei-

lijoiden esitykset, retkikyydit, ^{monetesine- jamuut}lahjoitukset^{ovatkoituneet}

sotainvalidien

^{ja heidän}

perheidensä

hyväksi.

Mäntsälän

kunta

on

ensimmäisenä Uudenmaan piirin alueella

myöntänyt osas-

tollemme

^keräyksen tuottoa vastaavan

avustuksen

^vuodesta

1987

^{alkaen muun}

rahallisen

^{tuen lisäksi.}

Kunnalta

^onsaatu myös toimistotilat jakunnan virkaili-

ja

hoitaa sotainvalidien

ja

leskien

lakisääteiset asiat.

Mäntsälän

seurakunta

^on vuosikymmenien ^aikana järjestänyt jäsenperheille hengellisiä tilaisuuksia ja ^osaston järjestämiin ^suurempiin

tapahtumiin

on saatu

seurakunnan

^{tilat ja}muutatukea.

Paikallisen

lehdistön tiedotustoiminta on ollut

kiitettävää. Sanomalehti Uusi-

maan jaMäntsälä-lehden arkistot ovat olleetkäytettävissä

historiikkiin

^tarvit- tavien tietojen osalta.

Erityisen arvokasta tukea osastomme on saanut

dosentti

Kirsti Manniselta

historiikin kokoamisessa. Sihteerimme

^Jaana

Arpalahti-Kolu

^on tehnyt mitta- van työn

historiikin

kirjoittamisessa.

Mäntsälän

yrittäjät ovat tukeneet rahalli-

sesti historiikin painatuksessa.

Osastomme

naisjaostoon

aina

ollut valmis antamaan apuaan erilaisten tilai-

suuksien

järjestelyissä.

Nöyrä

lämmin

kiitos teille kaikille osastomme saamasta arvokkaasta tuesta viiden vuosikymmenen aikana.

Lauri Palmroos

Osaston puheenjohtaja

Mäntsälän miehiä Juustjärven henkilötåydennyskeskuksessa keväällä^-43muutamaakuukautta^ennenrintamalle lähtöä.

1. VELJESKIRJAN

TAUSTAA

Sotainvalidien

Veljesliiton ^{Mäntsälän osaston}

historia

^alkoi jokaisen jäsenen

kohdalla

joennen osastoon liittymistä. ^Jossakin on jokaisen kohdalle sattunut hetki, jolloinhänestä on tullut

sotainvalidi.

Muutamia osastomme jäseniä on haastateltu ja heiltä on kysytty mm.

missä

ja ^{milloin he ovat} haavoittuneet ja^{missä he} ovat olleet hoidettavi- na. He kertovat myös,

miten

^he

pääsivät

uuden elämän alkuun ja^{kuinka osasto} ja

Sotainvalidien

Veljesliitto ovat auttaneet heitä

ponnistelussa eteenpäin

täysin

muuttuneissa

elämänolosuhteis- sa.

1.1. Toivo Kalliomaan kertomus

Toivo Kalliomaa haavoittui 04.09.41 Kivenna- van jaTerijoen

tienhaarassa. JSP:ltä

hänet kulje-

tettiin

^Patrun

sairaalaan

jasieltä hänet siirrettiin

heti haavoittumista

seuraavana yönä Tiurunie- men sotasairaalaan, jossa hän

oli 3-4

^viikkoa

hoidettavana.

Sieltä

^hänet

siirrettiin

^Tilkkaan, jossahän

oli

yhtäjaksoisesti yli 2 vuotta hoidos- sa.

Tilkasta

hänet

evakuoitiin

^muiden

potilaiden

kanssa Kiljavalle, josta ^hän

pääsi

kuukauden lomalle. Vaikka yksi lääkäri oli ollut sitämieltä, että hänen sotansa on sodittu, niin lomalta

palat-

tuaan uusi lääkäri määräsi hänet vielä

palveluk-

seen Tilkkaan

eversti Koskisen

^ratsua

hoitamaan.

Annetaan hänen kertoa omin sanoin haavoittumi- sestaan:

"

Me vartuttiin iltaruokaa ja yks töpinän mies tuli sanomaan, että tuli naapuri ja pakettikuor- mia... Me ei päästy eteenpäiten, kun oli aukee maasto, niin

komppanianpäällikkö

sanoi minul- le, että mee sanoo toiselle joukkueelle, joka jäi reserviin, että menee

tuolt

meitin vasemmalta

puolelta

niin paljon

pitkälti,

et pääsee meitin etupuolelle. Minä tein

komppaniapäällikön

käskyn ja tulin

takaisin

^{ja otin}yhden

laatikon

^jo panoksia

mukaani

kuormastosta, kun ohijouduin kulkeen... Tulin lähemmäks omaa joukkuetta^ja porukkaa.

Sitten

^enpäässyt enää eteenpäin, kun

tulta minua vastaan tuli niin paljon. Minä jäin nojaamaan yhtä

halkopinoa

vasten ja ampusin siit,

kun

maasta ennähnyt mitään.

Siin

^{minä sain} jalkoihini sitten kiväärin luotista.

Oikeeseen

jalkaan tuli tavallinen vaan vasempaan tuli räjähtävä yli puoleen väliin jalkaa

ihan melkein kupeisiin.

En minä päässyt siit sitten

mihkään...

Sitten tuli lisää porukkaa ja ne nostivat minut, vaan ei minun jalat pitänytkään enää,

kun

^siin

kulu aikaa

niin paljon, että jalat oli niin

puuduk-

sissa... Sitten ne toivat minut JSP.lle. Auto oli just tullut haavoittuneita hakemaan ja minä jouduinpaareille ja autoon..."

Tilkanpotilaita, Toivo ^9(al[wmaaon kuvassa^seisovista miehistä keskimmäinen.

Aikanaan

Toivo

^Kalliomaa

pääsi

siviiliin ja lopulta tuli

Tapaturmaviraston päätöskin.

Hän sai aluksi

vain

15 %:n

päätöksen,

josta^{hän teki} valituksen, muttaasialle ei silloin voinut mitään, kun Tilkassa hänen

paperinsa

olivat kadonneet.

Myöhemmin

useampien

lääkärintarkastusten ja hakemusten jälkeen hänen

prosenttinsa

on nous-

8 sut nykyiseen 40 %:in. Hän onmenettänyt paljon etuuksia vuosien aikana,kun

invalidiprosentti

oli alhainen,

vaikka

vamma on koko ajan ^{ollut yhtä} pahajaiän myötä

tietenkin

pahentunut.

Toivo Kalliomaa on ollut osaston jäsen lähes alusta asti. Hän ^on toiminut mm. johtokunnassa vv.

46-51

^sekä

huvitoimikunnassa

^ja järjestys-

miehenä.

^{Hän on} osallistunut useana vuotena syyskeräyksiin.

Toivo Kalliomaan mietteitä_osastontoiminnasta:

"No on siin ollut osastot kaikenlaista touhua paljon,josonollut mielenkiintost niin on vasten- mielistäkin 011ut... No kuinkas ^sen nyt oikein sanoisi. Toi niin kuin avustuksen saanti ja keräyksetkin..."

Toivo Kalliomaa

poistui

joukostamme ^vaikean sairaudenmurtamana 11.10.1991.

1.2. Martti Saran kertomus

Seuraava

haavoittumiskertomus on Martti Saran, joka

haavoittui ensimmäisen

^{kerran 30.09.41} Äänislinnan

valtauksessa takaraivoon

^ja sai aivotärähdyksen.

Haavoittumisesta

oli seurauk-

sena näkökyvyn huomattava

heikkeneminen.

Martti Sara

oli

haavoittuessaan hyvin nuori, ^hän ei ollut täyttänyt vielä 18 vuottakaan. Hän oli hoidettavana HarjavallassaSatalinnan sotasairaa- lassa

parin

kuukauden ajan. Martti Sara sai 13

päivän toipumisloman,

javaikka näkö ei palautu- nutkaan entiselleen, hänet lähetettiin uudelleen rintamalle, tällä kertaa

Stalinin kanavalle.

Toisen

kerran

Martti Sara haavoittui 14.06.44

Kuutterselässä Kannaksella.

Silloin

luoti osui oikean reiden ulkosyrjään ja

meni

lihaksen läpi.

Se jatkoimatkaansa läpi

toisenkin

^jalanja^rikkoi reisiluun sekä vioitti reisivaltimoa ja ^hermoa.

Aluksi Martti Sara oli ensin hoidettavana Perk- järven

kenttäsairaalassa. Sieltä hänet siirrettiin Oulun

lääninsairaalaan, jossa ^hän

oli kuusi

kuukautta.

Lopuksi

hänet siirrettiin Diakonissa- laitokselle, josta ^hän

pääsi

kolmen kuukauden kuluttua poliklinikkahoitoon.

yhdeksäntoistavuotias Martti Sara taivetta-43.

Martti Sara kertoo

haavoittumisistaan

seuraa vaa:

"Me oltiin Äänislinnan etelälaidassa Syvärille menevän tien ja rautatien välissä. Ja meillä oli tarkotus lähteä etenemään siitä hiljalleen... olin menossa maihin ja tulitoimintaa ei ollut oikeas-

taan meidän kohdalla minkäänlaista. Minä laskin ensin kontillein itteni ja meinasin siit mennä edelleen maihin, _niin

silloin kimahti

ihan kuin ois lekallalyönyt

päähän.

Minulla oli kypä- rä päässä, ^se lensi pois ja vei

pikkuiseks

aikaa

ehkä

tajua pois.

Sitten

huomasin, etminä en nää selvästi. Minä

kokeilin

takaraivoa, panin

käden

ihan lähellesilmiä,jahuomasin, etsiin oli _verta.

Sitten päättelin

et sinne on osunut...

JSP.ltä

vietiin eteenpäin

kuorma-auton kanssa...

^minä istuin siel takana ja minua

oksennutti

kauheasti,

koko

matkan minä

oksensin

sielt takalaudan y1i..."

Martti

Saran toinen haavoittuminen

omin sanoin kerrottuna:

"Se oli Kuutterselän vastaiskus silloin 14 kesä-

kuuta. Se alkoi illalla

n.

22.15...

^Meidän

nelos-

pataljoona pantiin vastaiskuun... Pääsin jonkun

matkaa

siinävasemmalle, niin silloin rävähti noi jalkaväen aseet. Tuli kuulaa kauhiasti ja no minuun sattu

heti

tohon jalkaan...

Sitten sielt

^tuli meidän joukkueen poikia ja

nehän

heti otti minut reppuselkään ja

lähtivät

^viemään

J5P.11e..."

Sairaalasta

kohutuessaan Martti Sara eipystynyt

kävelemään

^ilman keppejä jajalassa oli edelleen

kipsi.

Poliklinikkahoito jatkui ja aikanaan kipsi

poistettiin,

mutta jalalla ^ei

vieläkään

^pystynyt

esimerkiksi

juoksemaanja siinä oli liikerajoitus sekä polvessaettä lonkassa.

Aluksi Tapaturmavirasto

^{ei ollut ollenkaan}

huomioinut Martti Saran päähän

haavoittumista, ja

lonkkaankin haavoittumisesta

annettiin varsin

pieni

työkyvyttömyysprosentti. ^Muutaman vuoden kuluttua hän haki korjausta

päätökseen.

Asiaan suhtauduttiin ensin hyvin kielteisesti ja

prosenttiakaan

ei nostettu. Muutos

päätökseen

onnistui vasta vuonna 1974, kun Martti Sara joutui tutkittavaksi

Sotainvalidien

^Aivovamma-

sairaalaan

^päähän

haavoittumisensa

vuoksi. Siel- lä

ortopedi

totesi,_että

lonkkavika

johtuu^haavoit-

tumisesta. Silloin prosentti nostettiin

20 prosen-

tista 50 prosenttiin

ja myöhemmin huomioitiin vielä

päähän haavoittuminen.

Nykyinen työky- vyttömyysprosentti hänellä on

60

^%.

Selkävam-

ma on nykyisin

pahentunut,

eikä selkä kestä oikeastaan minkäänlaista työskentelyä ^eikä paljon kävelemistäkään. Se on

puoliksi

korvattu vamma.

Martti

Sara

on liittynyt osaston jäseneksi^joskus

40

^-

50

-luvun vaihteessa ja ollut

varsin

^kauan

osaston toiminnassa mukana.Keräyksissä ^{hän on} ollutmukana, mutta muuten hänon omien sano- jensamukaan ollut vähän laiska osaanottaja rien- toihin.

Sodan jälkeen Martti Sara aloitti työt maanvilje- lijän raskaassa ammatissa. Jotkut maataloustyöt hän ^on sotavammojensa ^vuoksi joutunut^teettä- mään vieraalla, mutta kaikki konetyöt ^{hän on}

pystynyt tekemään itse. Hän kertoi tottuneensa niinvammoihinsa, ettei aina edes muista

niitä.

Haastattelun lopuksi häneltäkysyttiin, ^mitä

miel-

tä hän on sotainvalidityöstä ja

sotilasvammalais-

sa

tapahtuneista parannuksista.

"Minun mielestäni, jos ei lämmöstä toimivaa järjestöä olisi, niin

sotainvalidien

asiat olisi paljon huonommin. Lakia on varmaan saatu painostuksella parannettua.

Henkilökohtaisesti

minä olen tyytyväinen näihinkin

aikaansaannok-

siin, mutkyllä ^yleisesti ottaen tietysti ^{on paran-} tamisen varaa."

1.3. Toivo Kuisman kertomus

Toivo Kuisma

haavoittui

^{luodista vasemman}

käden pikkusormeen

ja kämmeneen 30.07.41 ja

silloin

^hänet

leikattiin Savonlinnan

sairaalassa ja vietiin sitten

Hämeenlinnan

sairaalaan. Toisen kerran hän

haavoittui 04.07.44

Äyräpäässä.

Kranaatinsirpale

meni vasemman silmän alta, ja niitä

osui

myös oikeaan käteen, ranteeseen,

rintaan, niskaan sekä

molempiin

jalkoihin.^Hänet vietiin hoitoon Varkauden Sotasairaalaan, jossa hän oli hoidettavana lokakuun

loppuun

saakka, jolloin hän

pääsi

kuukauden

toipumislomalle.

Hoitavan lääkärin mukaan hänet olisi otettu loman jälkeen

takaisin

^{hoitoon, mutta}

kapteeni

laittoi hänet

takaisin komppaniaan.

SotamiesToivo ‘Kuisma ^ennenhaavoittumisia.

Tästä haavoittumisestaan Toivo Kuisma kertoo seuraavaa:

"Me oltiin silloin niinkun reservin ensimmäisen pataljoonan iessä silloin ja sielt tuli yks kessu ja sanoi, et nyt tulloo venäläinen perästä.

Sitten

ryhmänjohtaja _{sano, et} mee siihen monttua ja mie menin siihen.... Mie olin vähän aikaa tajut- tomana.Kun mie heräsin siit jaykskaveri läksi viemään mutsiit ensin 49 J5P.11e..."

Hänellä on edelleen

niskassa sirpale, vaikka

10

sieltä.

Myöhemmin ^päätä

alkoi

särkeä kovasti ja

oikean

^puolen jalkaterä ^{kääntyi kävellessä}

sisäänpäin.

Alkuaan hän sai vain 15 %:n ja myöhemmin ^{70 %:n} invaliditeetin. Prosentti on vähän kerrallaan vaikeiden vammojen vuoksi noussut. Invalidisäätiöllä polvista leikattiin

polvilumpiot

ja

prosentti

nousi sitten 80 prosent- tiin.

Vaikeista

vammoista huolimatta

Toivo Kuisma on hoitanut hankkimaansa tilaa ja karjaa. ^Välillä työ on tuntunutraskaalta ja^vaikealta.

Lapsiakin hänellä

^{on ollut}

seitsämän

huollettavanaan.

Viljelyspinta-alaahänellä on 21 ha.

Toivo Kuisma on liittynyt jäseneksi ^50-luvun alussa ja ^{hän kertoi} saaneensa Veljesliitolta ^ja osastolta paljon tukea elämän alkuun

pääsemi-

seksi.

1.4. Toivo Kiviauran kertomus

Toivo

^{Kiviaura on osaston}

pitkäaikainen

jäsen^ja ollut useaan ^otteeseen

toimihenkilönä.

^Hän

haavoittui

^{vuonna -41} lähellä Karhumäkeä.

Hoidettavana

^{hän on} ollut ensin Suojärvellä

kaksi

viikkoa, Seinäjoen Sotasairaalassa lähes kuukauden ja ^{sitten Turussa,} josta^hänet

siirret- tiin Ruotsin

armeijan sairaalalaivalla

ensin

Tukholmaan ja ^siitä junalla Göteborgiin, jossa hänet leikattiin kolme kertaa.

Ruotsissa

^hän

oli

liki seitsemän kuukautta. Palattuaan

Suomeen

Toivo Kiviaura "joutui

mottiin" koulutuskeskuk-

sen

vartiopäälliköksi Kontiolahdelle.

Myöhem- min

vartiopaikka siirrettiin

Pieksämäen kautta Kouvolaan, ^{josta hän}

kotiutui sodan

^{päätyttyä.}

‘Toivo ‘Kiznaura toipibstovereineen ‘Ruotsissa pääsiäisenä ^-42.

Ryskettä hoitajatarSysterEriksson.

"... minäkin jouduin tekemään vastaiskun siinä neljän ^aikaan yöllä... Taistelutoimintaa kesti jonkin

aikaa... Olin hiukan sellasen pienen

^kiven ja suuren puun suojassa ja seurasin tilannetta.

Oikealta puolelta

^pääsi joku venäläinen pikaki- vääriampuja verrattain

lähelle.

^Vain muutaman metrin päästä hän

pääsi

ampumaan sarjan minua

kohden. Se

osui minua keskivartaloon.

Minulla oli venäläisen

Emman

lippaita

kuusi vyölläni ja ^ne kaikki

pikakiväärin-

^{räjähtävät} luodit räjähtivät siinä, niin että yksi vain meni siitä lippaitten välistä.

Se

^tunkeutui

lantioluun

kärjestä sisään, toppas selkärankaan ja räjähti siinä. En huomannut ollenkaan silloin, että

minulle

olisi mitään sattunut, ei tuntunutyhtään

kipeältä...

kun huomasin, että jalat^eivät

pelan-

neet.

Oli

^kun multapaakku

olis

tullut tohon lantioon, mutta

kipua

en tuntenut yhtään, meni

heti

taju pois alapäästä, muttajärki pelas hyvin.

Vedin

itseni puun

alle

^piiloon...

Olin

^siinä

väli-

maastossa,

konekiväärituli

oli valtavan kovaa,

3-4

tuumaset puut

katkesivat

^metrin

korkeudel-

ta

konekivääritulessa... Olin

^{kuollessa kulmassa,} metrin verran ylipuoleltakatkes puu ja minä olin siel suojassa sitten hyvin piilossa... Tiesin, että kevytosasto ^{14:ssä on Kallioinen}

Riihimäeltä.

Minä rupesin huutelemaan, että

"Kallioinen

^tääl

on Kiviaura Mäntsälästä. Tulkaa hakemaan pois, että minä ^en itte pääse, minä olen selkään haavottunut." Se tuli kaverinsa kanssa ryömien minut

hakemaan

ja sitoivat kiväärinhihnat minun käsivarsiini... ja vetivät minun noin 60 ^- 70 metriä siitä ryteiköstä...

pääsimme

hevosajoneu- volle, joka

oli

tienvarressa ja ajuri oli kuollee- na... Minä sanoin,

pistäkään

minut niin tohon

rekeen

^{maaten,että minun}

tulee

pää eteenpäin ja

kääntäkää

^{suitsista se hevonen, niin minä kyllä} pärjään sitten ajamisella ja ^{näin me menimme}

JSP.IIe... Lääkintäluutnantti

^{määräsi lähetin} konjakkia kuumentamaan sen omasta

kenttä- pullosta

niin ^kuumaks,

kun

^sitä yleensä ^voi

juoda, ja ne

kaatavat

^minun

suuhuni

^sen...

Saksalaises

kolmipyöräses ambulanssivaunus lähdettiin tuomaan Suojärveä kohden.

Meillä

kävi sitten vielä niin

huono

tuuri siinä tai

omalla

kohdalla kävi hyvä tuuri.

Edellä

tuli linja-auto, joka ajoi partisaanien laittamaan ^miinaan, se räjähti ^{siinä ja me} tulimme välissä...

Meidän pikkunen

henkilöpakettiauto ajoi sen miinan ylit-

te ei räjähtänyt, takana tuli kuorma-auto,

mikä

ajoi miinaan ...ja tuhoutui aivan täysin...

Meillä

kävi tuuri, että pääsimme Suojärvelle.^{Minun oli} hyvä olla, sain niin paljon ^hyvät

piikit,

mulla ei ollut minkäänlaista

tuskaa

ja alapää ei

pelannut

ollenkaan, ei

ollut

^{mitään tuntoa...} Suojärvellä

... sain verensiirron... oltiin

lentopommituksessa,

mm. itse jouduin

makaamaan kansakoulun

lattialla...

ikkunatkin

^meni

kaikki

^{sisään ja} seuraava yö oli ^kaamee, kun pakkanen oli

kova...

^mutta minulla oli

sikäli

^{hyvä tuuri, että} vilttiä oliniin paljon, että minä olin

vilttikerrok-

senallaaamulla, kun heräsin jaen

ollutpaleltu-

nut..."

Sodan loputtua Toivo Kiviaura

palasi kotiinsa

Sääksjärvelle. ^Hän

sai Mäntsälän

^{meijerin huuto-} kaupasta ostaa vajaan

hehtaarin

maatakirkonky- lästä ja

rakensi tontille

omakotitalon, jossaasuu

edelleenkin.

Maanhankintalain mukaan hän

olisi

saanut Oulunjokilaaksosta viljelystilan, ^mutta koska suku oli jokauan ollutUudellamaalla, hän

halusi

jäädä^tänne.

Kun Toivo Kiviauralta kysyttiin

mielipidettä

osastontoiminnasta, hän vastasi:

"Kaverit ovat olleet hyviä ja me

olemme

^yhtei- sesti täällä puurtaneet,samaan

hiileen

^on

puhal-

lettu ja kaikki on mennyt

mahdottoman

hyvin...

Mäntsälän osaston miesten asiat ovat hyvässä kunnossa, paremmin ei voi

olla."

1.5. Eero Salon kertomus

Eero Salo on ollut mukana

toiminnassa

jo vuodesta

-46 saakka

ja on ollutkymmeniä^vuosia johtokunnassa^sekäosaston monivuotisena vara-

puheenjohtajana. Hän haavoittui 03.07.44 Kari-

salmen

ja Kavantsaaren välillä^omannimikkojär- vensä

eli

Salojärven^rannalla.

Annetaan Eero

Salonkin

^kertoa

omin

^sanoin

haavoittumisestaan:

"Oli

valtava kranaattikeskity^s ja mä haavotuin alaruumiiseen, jalkaan ja suoraan sanottuna, niin

silloin kun

^{siitä selvisin, niin}

laskin

^housut

kinttuun; toinen kives

roikku polves

^ja

siitäkin oli

mennyt sirpale läpäten ja sen

takia

^{minä olen} vieläkin vanhapoika...

lääkärit

^sano, että lapset jäi Karjalan

kannakselle...

^{silloin en}

ollut

^vielä kahtakymmentäkolmee täyttänyt..."

'EeroSatojaviimeisetsirpaleet, jotkapoistettiinv. -45.

12 Hänen

invalidiprosenttinsa

oli

ensin

^{40 %,}

mutta sitten ^se

pudotettiin

30

prosenttiin, siitä

^se

on5 ^% kerrallaan noussut vuosien varrella ja^on nykyään 55 ^%.

Sodan loputtua Eero Salo teki vähän aikaa töitä kunnes hän vuonna -48 joutui suureen korjaus-

leikkaukseen.

Vaikeista vammoistaan huolimatta hän jatkoi työelämässäja tuli tutuksi koko Mänt- sälän pitäjälle toimiessaan seppänä.

1.6. Lauri Palmroosin kertomus

Lauri Palmroos on osaston nykyinen puheenjoh- taja. ^{Hän on liittynyt osaston} jäseneksivuonna -46. Johtokuntaan hänet valittiin vuonna -59 ja sen jälkeen vuonna

-62

hänet valittiin sihteeriksi, jossatehtävässä hän toimi 25 vuotta. Vuodesta -87 alkaen hän on ollutosaston puheenjohtajana.

Hän

haavoittui 01.08.44

Ihatantalassa Salojärven ja Lakiasuon välisellä kannaksella vasempaan kyynärpäähän. Hoidettavana hän oli ensin useamman vuorokauden Kirvun kenttäsairaalas- sa, jostahänet siirrettiin Tiuruniemen sotasairaa- laan ja sieltä edelleen Joroisten kautta Vaasan sotasairaalaan. Hänet siirrettiin 13.11.44 Lahden Sotasairaalaan ja ^hän

vapautui

31.05.45

sairaa-

lasta, jolloin hän

pääsi kotihoitoon

^eli

toipumis-

lomalle. Hän

pääsi kokonaan

pois sairaalan ja armeijankirjoista

06.07.48.

Itse hän kertoo

havoittumisestaan

^seuraavaa:

"Silloinen

yksikköni ^oli

erillinen

pataljoona ^14...

kivet ja kannot antoivat tulisuojaa

siellä

^takana

maaten... Yön ja edellisen päivän rasituksesta johtuen

silmät

painuivat

väkisin

umpeen aurin- gon lämmittäessä mukavasti. Heräsin kuitenkin

siihen,kun

vihollisen

^puolelta

kuului kranaatin- heittimien

lähtölaukauksia, sitä ei

koskaan

^tien-

nyt ennakolta mihin kranaatit

kulloinkin

^putoa-

vat... Alkoi varsinainen kranaattiryöppy, niitä tuli jo sitten aivan

meidän

lähellemme ja

eräskin

kranaatti putosi varsin lähelle taukseni, noin

ehkä

kolme, neljän metrin päähän.

Kuului

vain humahdus ja räjähdys ja siinä samassa tunsin

voimakkaan

^iskun, kun halolla olis lyöty, vasem- massa kyynärpäässäni. Tajusin, että kranaatin-

sirpale oli

^osunut kyynärpäähän, ^{käsi meni}

tunnottomaksi

ja tunnusteltuani sitä oikealla

kädelläni huomasin

^pientä verenvuotoa kyynär-

päässä...Kivien ja kantojen

välistä

suojaa hyväk- si käyttäen ryömimme rinnettä, tosin loivaa rinnettä, ylös mäenkumparetta

kohden

^{, jonka} takana komentopaikka 01i.... meitä

lähdettiin

ohjaamaan

JSP.ile.

Täällä kädessäni alkoi jo

kova

särkyja siellä sain ilmeisestimorfiinipiikin särkyä

lievittämään. Kenttäsairaalassa

^poistet- tiin sirpale kyynärpäästä, mutta sirpaleen

edellä

kyynärpäähän _mennet hihankappaleet jäivät sinne ja käsi kipsattiin sormenpäistä olkapäähän

saakka

umpikipsiin... Vaasan sotasairaalassa

kuume

^nousi jälleen ja haava

alkoi märkiä.

Mätää

valui

sormien välistä ja maatessa

olka-

pään kipsin ja

ihon välistä. Täällä

lääkäri poisti

kipsin

ja kun

hän voimakkaasti

puristi haavoittu-

nuttakohtaa,

sieltä

tulivat sitten ulos hihankap- paleet, jotka lääkäri siinä sitten poimi ja näytti

minulle.

Samalla

lääkäri muutti käden asentoa siten, että hän tarttui kaksin

käsin

^{ranteesta ja} käänsi sen nykyiseen asentoonsa ja se kipsattiin

uudelleen

^siihen, mutta niin että

haavoittunee-

seen kohtaan jäiaukko,josta

märkä

pääsi pois."

Lauri'PalmroosÄänisenrannaltakevättalvella-44.

Aluksi

Lauri Palmroosin

työkyvyttömyyspro-

sentti oli

^{35, mutta} nyttemmin ^{se on 50 %.}

Alkuun oli vaikea päästä kiinni työhön, ^koska

käsi

^oli

kipeä

ja liikerajoitteinen.Hänen vanhalla työalallaan, kenkäalalla, työskentelystä ei tullut mitään ja hän hakeutui Järvenpään Invalidien

Ammattioppilaitokseen kaksivuotiselle

^metallia- lan

ammattikurssille. Kurssin

päätyttyä hän ei siirtynyt metallialalle, vaan meni takaisin kenkä- tehtaan töihin. Metallialan kurssista oli

kuitenkin

hyötyä, sillä Lauri Palmroos korjasi

kenkäalan

koneita ja

opetti

myöhemmin huoltotöitä

nuoremmillekin.

Vuonna 1945 Mäntsälän meije- ri myi ^hänelletontin, johonrakennettiin omako-

titalo.

1.7. Mauno Ratian kertomus

Viimeisen haavoittumiskertomuksen saa kertoa Mauno Ratia, joka on myös ollut mukana

toiminnassa

lähes alusta

asti.

^{Hän on ollutosas-}

ton sihteerinä ja puheenjohtajana. Nykyään ^hän

on osaston kunniajäsen. Tämä kertomus

poik-

keaa muista siinä, että se ei olehaastattelu, vaan se on lainaus Kansa taisteli lehdestä nro 11 vuodelta-75. Arvo Seppinen

oli silloin

^haastatel- lut Mauno Ratiaa ko. lehteen. Mauno

Ratia

haavoittui 14.09.44 Suursaaressa.

"... Miten

meidän

^laivassa

olevien

^nytkäy?

Se

alkoiselvitä, kun kannelta alkoi

kuulua

suoma-

laisia

ja saksalaisia komentoja:

"Kaikki

ylös

laiturille".

Aluksen päällikkö siellä saksalaisten käskystä näitä määräyksiä huuteli.... Olimme sotavankeja. Vartijoiden saattamina meidät marssitettiin Suurkylän

osuuskaupan

rakennuk- seen.Eräs sen huoneista täyttyi meistä vangeista kokonaan. Olimme kuin sillit tynnyrissä. Sairaa- na sain istuinpaikan ikkunan läheiselle penkille, johon apaattisena vaivuin...

...Jonkun ajan kuluttua seuratessani tilannetta ikkunasta, sen minkä sivuasennoltani voin, näin toisen noista upseereista sekä tulkiksi lähteneen

kersantin

menevän suurta

valkoista

^lakanaa

kantaen suomalaisten

asemia kohden. Päättelim- me, että

koko

"juttu"

koetetaan

sovitellaneuvot-

teluilla....Nähtävästi neuvottelut

eivät onnistu- neet,koska

taistelun

äänet

alkoivat

^{taas kantau-}

tua

korviimme.

^{... Nuo}

äsken

mainitsemani

ammunta ja jonkinlainenahdistava mielikuva keltataudistani jäivätkinsitten viimeisiksi mieli-

kuvikseni lähes

^kahteen

kuukauteen.

Aikakelloni

alkoi

taas raksuttaa, kun tunsin jonkun

koputtelevan päätäni

ja kuulin äänen sanovan: "Kyllä

vääpelin

asiat taitavat olla

huonosti".

^Avasin

silmäni

ja näin valkotakkisen

miehen vierelläni. Aikakelloni

^osoitti

vielä Suur-

saaren aikaa joten tokaisin: "Eihän

keltatauti

niin

vaarallista ole". Olin

^silloin

Kuusankosken

sairaalassa ja siitä hetkestä

alkoi

paranemiseni.

Tosin sitä

edelsivät

monen ^monettuskantäyteiset kuukaudet, kivut päässä ja

kehossa...

^Vasta

kuukausien

ja vuosienkin

kuluttua

^sain

pala

palalta selville, miten

minulle silloin

^tuolla

Suur-

saarella oli käynyt. Ammus

oli ollut

omien mies- ten apuma. Oli nähty

vilkasta liikettä

sen

raken-

nuksen ympärillä, jonka yhteen

huoneeseen

olimme suljettuina, ja tuosta

liikehtimisestä

päätelty, että

rakennuksessa

^on

saksalaisten esikunta

^jaannettu

siihen

^tuliannos, josta minä-

kin

sain osani.

Olin "kuollut" heti

^ja

kannettu kahden aikaisemmin kaatuneen

viereen.

Sen

jälkeen

saksalaiset olivat

vieneet muut vangit rakennuksen kellarikerrokseen. Kenen toimesta ja milloin meidät lattialla makaavat oli kannettu ulos toiseen isompaan

pinkkaan,

sitä en tiedä vieläkään.

Huolimattayllätyksen ^tuomasta ensimenestykses- tä saksalaiset hävisivät taistelun

Suursaaresta

^ja joutuivatantautumaansuomalaisille vieläsaman päivän illalla. On ymmärrettävää, etteivät väsy- neetjoukotsinä iltana ja yönä eivätkä heti

vielä

seuraavana päivänäkään joutaneet

kaatuneita

huomioimaan, vaan työskentelivät

elävien

^paris-

sa. Niinpä jouduinkinsitten

lepäilemään

vainai- den parissa seuraavaan

iltapäivään,

jolloin puhdistusryhmä

oli

ehtinyt

minunkin

"läjäni"

luokse.

Nostellessaan

^jo jäykistyneitä

kaatuneita he

hämmästyivät jäsenieni notkeudesta. "Mutta tämähän

elää vielä..."

Pyyhittyään veriset kasvo- ni

he

^jopa

olivat

tunteneetkin minut. "Sehän on Mauno".

Nämä

iloiset huutelut

olivat vain yksipuolisia, sillä

vaikka

minussa olikin vielä henkeä, paloi

14

‘Mauno “Ratia^osastontipunvihkimistilaisuudessa^-81.

Valitettavasti kaikkia jäseniä ei ole voitu haasta- tella, vaikka jokaisenkertomus haavoittumisista ja uuden elämän alkuun

pääsemisestä sisältäisi

varmasti yhtä dramaattisia jajärkyttäviä^kääntei- tä. Nämä kertomukset ovat

vain

esimerkkejä niistäkohtaloista, jotka

tekivät nuorista miehistä sotavammaisia

^{lopuksi elämäänsä.}

Tilanpuut-

teen vuoksi on

näitäkin

haastatteluja jouduttu lyhentämään, mutta

haastatteluissa

käsiteltyjä

Sotainvalidien

Veljesliiton ^Mäntsälän osaston vaiheita

esitellään

^tässä kirjassa jäljempänä.

“Erkki

^{Eronen,hänen} vastavihitty vainionsajavaimon äiti tulossa

pappilastavihkimisen^jälkeen.

Kaikki sotamuistot eivät ole yhtä surullisia kuin

haavoittumiskertomukset.

Erkki Eronen on usein hauskuuttanut osaston jäseniä kertomuksella oman vihkilomansa menettämisestä:

"Oli kesäkuun

19 päivä

1941. Oltiin lähdössä

jatkosotaan,oli iltapäivä

kello

^noin

viidentoista

paikkeilla, seisoimme rivissä

silloisen

^Suojelus- kunnan (nykyisen Seurojentalon)^pihalla.

Meille

oli jaettu jo kaikki armeijan varusteetjaannettu kaikki tarpeelliset ohjeet, miten menetellä pitää, aikaa oli lähtöön

kaksi

tuntia,

sillä lähtöaika

oli klo 17.00. Minä

olin

käynyt jo

talvisodan

ja nähnyt silloin,kuinka jotkut

kaverit

^saivat

lomia

vihkimistävarten, niin ajattelin

kokeilla

^samaa.

Minä olin jo silloin kihloissa, sillä kihloihin oli menty

16.11.1940.

Tuli siinä kiireessä mieleeni, että nyt on mentävä

pappilaan

hakemaan kuulu- tusta, että voin sitten

alkaa hakemaan

^vihkilo- maa

siellä

tuntemattomassa

paikassa

mihin oltiin lähdössä.

Lähdin siitä

paikasta,

hainmorsiameni, joka^oli myyjättärenä läheisessä

kaupassa

ja niin sitä lähdettiin. Käveltiin

pappilaan

^päin, muttakirk- koherra tulikin vastaan, hän oli menossa

kaup-

paan.

Selitin

^{hänelle asian,} jolloin ^hän sanoi, että menkää vaan

pappilaan,

minä tulen hyvin pian.

l.B.

Erkki Erosen sotaan

lähtö

Kun kirkkoherra tuli,

selitin

hänelle asian. Pappi

tarkasteli hiukan

lakipykäliäjasanoi, että nyt on poikkeustila, niin minä voin vihkiä nyt

heti

ja kuuluttaa jälkeenpäin. Minä vastasin hänelle, että se ei taida käydä,

sillä

^{minun on}

rippikoulu

käymättä. Hän kysyi

minkä

takia se ^on jäänyt käymättä. Selitin, että

silloin

^oli käytävä työssä,

joten ei

ollut siihen

mahdollisuutta.

Sitten

piti käydä

iltakoulussa

yhdessä ^veljeni kanssa, mutta silloinen pappi vaati, että olisi pitänyt molem- pienostaa katkismus, vaikka me asuimmeyhdes- sä.

Silloin

^{oli raha tiukalla,}

sillä vanhemmat olivat

kuolleet ja piti itsensä

elättää

^ilman

mitään avustuksia ja niin ^sekoulu jäi käymättä, sillä kahta katkismusta eiostettu.

Sitten kirkkoherra

kysyi, osaanko minä mitään

katkismuksesta.

^{Vastasin, että} kyllä minä jotain muistan kansakouluajalta.

Sen

jälkeen ^hän hetken kuulusteli minua

muutamilla

kysymyksil- lä ja sitten kirjoitti ylös, ettäkäynyt

rippikoulun.

Sitten tulikin vakava paikka, hän vihki meidät

heti perään, ja kuulutukset

tehtiin

jälkeenpäin.

Nyt me olemme olleet peräänkuulutettuja

50

vuotta, sillä vietimme kultahäitä

19.06.1991.

Niin siinäkävi, että vihkimisloma jäi

saamatta."

PERUSTAVAN _KOKOUKSEN PÖYTÄKIRJA

2. PERUSTAMISVAIHEET

Talvisodassa haavoittuneiden ja sairastuneiden sotainvalidien keskuudessa oli voimakkaana virinnyt ajatus ^oman,

koko

^{maata käsittävän}

liiton perustamisesta.

Tässä

mielessä

sotainvali- dit

pitivät

elokuun 18

päivänä 1940

Jyväskylässä kokouksen, jossa Sotainvalidien Veljesliitto sitten perustettiin. Veljesliiton perustamisen jälkeen alkoi syntyä eri

paikkakunnille

Veljeslii-

ton alaosastoja.

Mäntsäläläisetkin

sotavammaiset pitivät

oman alaosaston perustamista

tarpeellisena

Mäntsälään ja niinpä tiistaina

03.02.1942

^oli

seuraavanlainen

kokousilmoitus Uusimaa-lehdessä:

Kokouksia

Sotainvalidien Veljesliiton Mäntsälän seudun alaosaston perustava kokous

pidetään

ensi sunnuntaina tämän

kuun kahdeksantena

^päivä- nä klo 14.00

Mäntsälän SK-talossa.

Tästä kaikki sitten alkoi. Kokous

pidettiin

silloi- sella Mäntsälän Suojeluskuntatalolla

08.02.1942

ja

paikalle

oli saapunutkahdeksan sotavammais- ta jayksi lotta. Koko ajatuksenisänä Mäntsäläs- sä oli Saaren

Maatalousoppilaitoksen

silloinen tilanhoitaja ^Eino Uusitalo, joka myös valittiin perustavan kokouksen puheenjohtajaksi. Sihtee- riksi valittiin Heikki Sipilä.

Kokouksessa

^päätet- tiin perustaa

Sotainvalidien

Veljesliiton ^Mäntsä- län seudun

alaosasto

^{ry, kuten} yhdistyksen ^viral- linen nimi silloin kuului.

Kokouksessa

^valittiin

osastommeensimmäiseksi puheenjohtajaksi^Eino Uusitalo, varapuheenjohtajaksi ^Tauno Salminen,

sihteeriksi

^Heikki Sipilä jajohtokunnan^varsinai- siksi jäseniksi Georg ^Lindh, Tauno Niemivaara ja

Heimo

Aalto sekä varajäseniksi Taimi Koski- Sipilä ja ^Aarne

Mäkinen.

Osasto on merkitty yhdistysrekisteriin syyskuun 23.

päivänä

1942.

Johtokunnat

^ja

toimihenkilöt

ovat

vaihtuneet

(johtokuntien ^jäsenet ja

toimihenkilöt

s. 61-62), mutta osaston

toimintaperiaatteet

ovat säilyneet samoina.

Perustavassa

kokouksessa

hyväksytyissä ^sään-

nöissä

määriteltiin myöskin osastomme toimin- nan tarkoitus, joka periaatteessa _{on pysynyt}

samana

koko

toiminnan ajan huolimatta siitä,

ettäsääntöjä on useaan otteeseen muutettu. Myös osastomme nimi on muutamien muutoksien jälkeen^saanutnykyisen ^muotonsa. Perustamisen aikoihin Sotainvalidien Veljesliiton ^Mäntsälän seudun alaosaston toimialue käsitti

aluksi

^Mänt- sälän, Pukkilan ja Askolan kuntien alueella asuvat sotainvalidit. 07.03.1948

perustettiin

Pukkila-Askolan osasto, ja siinä yhteydessä Mäntsälänosaston

toimialue

supistui käsittämään ainoastaan Mäntsälän kunnan.

Erikoisuutena voidaan Mäntsälän _osaston osalta pitää sitä,että sen

toimialueen

sisällä toimi rekis- teröity

pieni Sotainvalidien

Veljesliiton Hirvi- haaran osasto.

Se

perustettiin

10.06.1945

ja toimi kaikkiaan 12vuotta.

Vapaaherra ja

vapaaherratar

Ramsay olivat lahjoittaneet ^vuonna 1942 Hirvihaaran

tulitikku-

tehtaan Sotainvalidien Veljesliitolle.

Tehdas

muutettiin villatehtaaksi, johon tarvittavat koneet

saatiin

lahjoituksena

Ruotsista.

Villatehdas aloitti

toimintansa

vuonna 1944 ja se työllisti lukuisan määrän sotainvalideja ja heidän perheensä jäse- niä. Varsin suppealla alueella, erityisesti sotain- valideja _varten

rakennetussa

^ns. Invalidikylässä

asuvien sotavammaisten

asioiden hoito

ja muu toiminta

helpottui

^oman osaston toiminnan myötä.

Hirvihaaran osastossa lienee

parhaimmillaan

ollut jäseniä parikymmentä. Villatehtaan

toimin-

ta keskeytyi kuitenkin vuonna 1951 menekkivai-

keuksien vuoksi.

^Sen jälkeen toiminta

vilkastui vielä

^{muutamaksi vuodeksi,} kunnes se vuonna

1957

loppui kokonaan.

Tällöin tehtaan työllistä- mät sotavammaiset

hakeutuivat

muualle töihin.

Tästä taas johtui _se, että

Hirvihaaran

osaston toimintakin

loppui

vuonna

1957

ja

Hirvihaaraan

jääneet

sotainvalidit

liittyivät Mäntsälän osas- toon.

Sotainvalidien Veljesliiton ^Mäntsälän osaston

sääntöjä on muutettu moneen

kertaan kuluneen

50 vuoden ^varrella; ensimmäisen kerran sääntöjä

tarkistettiin

vuonna 1949. Vuonna

1972

säännöt

muutettiin

yhteneviksi kaikissa liiton osastoissa.

18 Viimeisin sääntömuutos ^on vuodelta 1989 ja se koskee vainosaston nimenkirjoittajanvaihtumis- ta.

Ensimmäisenä vuonna järjestettiin

iltamat

Mänt- sälän Suojeluskuntatalolla ja ohjelmassa

avusti

Saaren työkeskuksen toverikunta.

Sankarihau-

doilla osallistuttiin kunnianosoituksiin. Retkiä ei vieläjärjestetty ja^muutenkin vapaa-ajantoiminta etsi vielä itseään.

Heti

ensimmäisenä vuonna koottiin kortistoon Mäntsälän sotainvalidit. Silloin varsinaisiksi jäseniksi ^saatiin

40

A-jäsentä ja 2 B-jäsentä.

Myös kannattajajäseniä

alettiin

kerätä osastolle.

Kun laki antoi sotainvalideille maan saantiin etuoikeuden, niin osasto alkoi _ottaa selvää siitä, ketkä mäntsäläläiset sotainvalidit halusivat_maata itselleen. Lehdessä kehoitettiin kaikkia pitäjän sotainvalideja ^{kääntymään Eino Uusitalon} puoleen kaikissa huolissaan.

2.1. Osastonperustaja

Kuten jo

edellä tuli

mainituksi,oli _osaston perus- taja ja kantava

voima

usean vuoden ajan Eino Uusitalo, joka

toimi silloin

nykyisen Saaren Matalousoppilaitoksen tilanhoitajana. Haastatte- luissa kyselimme

muistikuvia

^hänestä, mutta moniakaan asioita hänestä ei muistettu ja ^ne henkilöt, jotka^ovat olleet silloin johtokunnassa hänen kanssaan, eivät ole enää tavoitettavissa.

Eräs jäsen^{tosin muisti, että}Uusitalo oli kutsunut siinä alkuvuosina koko alaosaston tutustumaan Saaren kartanoon. Hän oli esitellyt kartanoa jäse- nille ja kertonut sen historiasta.

Eino Uusitalo

oli

^sodan

aikana

vänrikkinä, jouk- kueenjohtajana ^{JR 15 8.}

kompaniassa,

joka oli rykmentin

etuvartiokomppaniana.

He

olivat

asemissa hiemanPerkjärven

leirialueesta

pohjoi-

seen ja

saivat 04.12.39 illalla

määräyksen miehittää taisteluetuvartioasemat. Pari seuraavaa

päivää

oli väsyttävää varmistusta ja kylän

polt-

toa. Ruokaa sai odottaa ja sitä oli liian vähän.

Pataljoonan komentaja käski hänen lähteä noin 15km:n päässä olevaa suojajoukoilta polttamatta

jäänyttä autoa polttamaan. Eino Uusitalo ja hänen

taistelulähettinsä olivat

^väsyneitä ja nälkäisiä. He eksyivät ^melko

pian toisistaan

ja Uusitalo joutui venäläisten vangiksi. Hän

pääsi

kuitenkin karkaamaan vangitsijoiltaan ja harhaili sen jälkeen kuusi vuorokautta metsässä ennen kuin pääsi

omiensa

^{luo. Hänen} jalkansa^kastuivat

suomaastossa jayöpakkaset tekivät tehtävänsä.

Päästyään omien linjojen lähelle oli hän joutua omien

ampumaksi,

koska tunnussana oli ehtinyt vaihtua jo^moneenkertaan hänen

"korpivaelluk-

sensa" aikana.

Osastonperustaja jaensimmäinenpuheenjohtaja^'EinoUusitaCo.

Hänet lähetettiin hoidettavaksi Turun sotilassai- raalaan, jossa hän oli menehtyä keuhkokuumee- seen. Ensimmäisenä joulupäivänä ^{1939 hänet} sitten amputoitiin, molemmat jalat säärestä.

Hieman toivuttuaan hänet lähetettiin Ruotsiin Karoliiniseen sairaalaan ja

sieltä

Gimoon Flygar-

hemmettiin

toipumaan.

Kotiin hän

palasi

^syksyl- lä 1940. Mäntsälään hän muutti vuonna 1941 ja asui täällävuoteen 1948.

Tämä haavoittumiskertomus on lainattu Eino Uusitalon vaimon, Anna-LiisaUusitalon, kirjoit- tamastakirjeestä jaEino Uusitalon muistelmista, jotka hän kirjoitti vuonna 1940.

'Toivo‘Kangasviljan keräysmatkglla Kaanaassa.

3. HUOLTOTOIMINTA

Sääntöjen ^mukaan osastomme tarkoituksena on ollut mm. ylläpitää sotavammaisten keskuudessa isänmaallista henkeä ja uskoa tulevaisuuteen, sekä luoda edellytykset jäsentensä ja ^heidän omaistensa tarkoituksenmukaiselle huollolle.

Perustamisesta

lähtien onkin osastomme toimes- ta pyritty ^antamaan kaikki mahdollinen tuki

mäntsäläläisille sotavammaisille

heidän moninai-

sissa

tarpeissaan.

3.1. Avustukset

Sodan päätyttyä alkoi Mäntsälässäkin vilkas jälleenrakentamiskausi. Varsin monet mäntsälä- läiset ja luovutetuilta alueilta Mäntsälään sijoit-

tuneet

sotavammaiset

käyttivät maanhankintalain

suomia etuuksia

hyväkseen lunastaen

itselleen

joko maanviljelystilan

tai

asuntotontin, jolle he ryhtyivät rakentamaan

välttämättömiä asuin-

ja

talousrakennuksia. Monille

oman

perheen

perus- taneille kävi myös oman kodin rakentaminen välttämättömäksi. Sen lisäksi elämän alkuun pääsemiseksi oli hankittava maanviljelyskoneita, kotieläimiä, oli raivattava metsästä peltoa jne.

Monen sotavammaisen kohdalla oli

uudelleen-

koulutuksen avulla pyrittävä löytämään

uusi

ammatti, koska entisen jatkaminen ^ei ollut mahdollista vamman aiheuttaman haitan

vuoksi.

Kaikkiin näihin ja moniin muihin elämisen jatkumisellevälttämättömiin hankintoihin tarvit- tiin huomattavia varoja. Tästä johtuen anottiin

osastolta erittäin paljon avustuksia mitä erilai

simpiin

tarkoituksiin.

Huollontarve ei suinkaan

loppunut

jälleenraken- tamisen vaikeiden aikojen taaksejäämiseen ja elämän vakiintumiseen omiin

uomiinsa

^sota-

vammaistenkin

kohdalla.

Jatkuvasti, joskin vähäisemmässämäärin, onrakennettu

sotainvali-

deille uusia koteja,

vanhoissa rakennuksissa

^on jouduttu suorittamaan peruskorjauksia, on raken- nettu vesi- javiemärijohtojaniitä vailla olleisiin rakennuksiin, lämmityslaitteita on jouduttu^uusi-

maan ja_{monet muut} asumiseen liittyvät paran- nukset ovat aiheuttaneet sotavammaisille huomattavan suuriakustannuksia, joihinosastol- tamme on pyydetty

taloudellista

tukea. Vuosien kuluessa vammat ovat pahentuneet aiheuttaen lisääntyväätyökyvyttömyyttä. ^Sen

lisäksi

^monia sotavammaisia ovat

koetelleet

^{muut sairaudet,} samoin heidän

huollettaviaan.

On aiheutunut huomattaviakinkuluja sairaalahoitojen,^lääkeku- lujen ja ^muiden

hoitotoimenpiteiden takia.

Monista muista syistä johtuen ^on jatkuvasti esiintynyt

tilapäisluontoisen

avustuksen tarvetta.

Myös hautausavustukset ovatkuuluneet osastom- me huoltotoiminnan piiriin.

Osaston myöntämät avustuksetja^{osastonvälittä-} mät Sotainvalidien Veljesliiton tai

Uudenmaan

piirin avustukset käyvät selville

oheisesta

^avus- tustaulukosta, jossa^eri

vuosina

myönnetyt avus- tukseton muutettu nykyrahaksi.

20

MYÖNNETTYJÄ AVUSTUKSIA VUOSIEN VARSILTA

Vuosi Kpl Osaston Kpl Piirin/liitton

avustuksia 50 103,90 41 025,60

Yhteensä

1943 50 103,90

45 765,72

1944 4 740,12

1945

1946 5 496,30

11 017,90 8018,10

52 545,00 29 875,00 48 975,90

58 041,30 40 892,90 56 994,00 1947

1948 1949

1950 40 239,00

24 955,50

1951 9 235,50 15 720,00

1952 1953

1954 19 10 890,00

12 125,00 8 736,00

2 420,00 13 310,00

12 125,00 13 664,00 15 655,00 16 245,00 19 716,00 25 560,00 15 308,00 7 650,00 22 518,00

9 762,20 28 082,06 48 060,00 26 208,00 44 616,75 38 783,75 58 940,00 56 125,50 40 694,08 40 221,18 37 110,00 26 635,68 48 052,30 36 864,75 86 493,30 68 223,20 60 038,40 30 498,70 21 509,00 32 508,00 40 324,50 63 677,80 64 710,30 71 964,75 30 758,04 40 545,00 44 150,00

11 248,00

1955 9

1956 9 4 928,00

8 585,00 3 800,00 6 045,00 6 300,00 4 450,00

1957 7 7 070,00 3

12 445,00 2 13 671,00 2 19 260,00 3 10 858,00 2 7 650,00

1958 21

1959 23

1960 38

1961 17

1962 7

1963 8 8 748,00 4

9 762,20

13 770,00

1964 33

1965 33 14412,56 4

33 210,00 5 18 528,00 3 30 775,25 5 32 458,75 4 48 300,00 3 41 369,50 4 29 401,08 3 31 002,18 3 28 860,00 3 26 635,68

13 669,50 14850,00 7 680,00 13 841,50 6 325,00 10 640,00 14756,00 11 293,00 9 219,00 8 250,00

1966 51

1967 41

1968 74

1969 68

1970 77

1971 79

1972 75

1973 84

1974 72

1975 116

1976 98 48 052,30

36 864,75

1977 95

1978 99 64 738,30 5

51 103,20 5 51 398,40 2 21 948,70 2 17 584,00 1 32 508,00

21 755,00 17 120,00 8 640,00 8 550,00 3 925,00 1979

1980 1981 1982

1983 82

1984 82 30 199,50 3

43 992,80 3 43 800,30 4 55 364,75

10 125,00 19 685,00 20 910,00 16 600,00 3 390,00

1985 82

1986 1987

1988 27 368,04

40 545,00 32 150,00 11 248,00

1989 38

1990 23 12000,00

1991* 7

Avustussummat on muutettuvuoden 1990

rahanarvoksi.

* 30.11. mennessä

3.2. Varojen hankinta

Osastomme

50

vuotta jatkuneen ^huoltotyön

toteuttamiseen

on

tarvittu

huomattava summa rahaa.

Sen vuoksi

on

paikallaan lähemmin

^käsi-

tellä

osastomme varojenhankintaan liittyviä

toimenpiteitä sekä

osastollemme myönnettyjä

avustuksia

ja lahjoituksia.

3.2.1. Lahjoitukset

Perustamisen jälkeisinä ^vuosina osastomme sai merkittävää rahallista tukea

Lotta-Svärd

-järjes- töltä,

Suomen

Huollolta, Suomen Aseveljien

liitolta.

Suomen Punaiselta Ristiltä ja ^monilta muilta

tahoilta. Esim.

Mäntsälän Lotta Svärd

-paikallisosasto

lahjoitti maapalstan Saarelta ja Saaren-Levannon Lotta Svärd -kyläosasto 4 000 mk luovutettavaksi samalle sotainvalidille, joka sai maapalstan.

Nummisten

^Lotta

Svärd

^-kyläo-

sasto lahjoitti myös 2

600 mk.

Nämä vuoden -44 rahana lahjoitetut summat olisivat nykyrahaksi

muutettuina

2

772

^mk ja 1 802 mk.

'Jdrvifiaamn villatehdas. Kaivannut ^Osmo Viljanen.

Vapaaherra

Ramsay ja

vapaaherratar

Ramsay lahjoittivat Hirvihaaran tulitikkutehtaan Sotain- validien Veljesliiton käyttöön. Rakennukseen perustettiin villatehdas. Hirvihaarassa sijaitsi myös Invalidikoti, jossaasui sotasokeita ja^muita sotainvalideja. Siellä oli asuntojamyös perheelli-

sille

sotainvalideille. Sotasokeat tekivät mm.

harjoja ja puutöitä myyntiin.

Hirvihaarassa toimi

^alkuaan oma osasto, joka koostui

pääasiallisesti

Karjalasta ^tänne sijoite- tuista sotainvalideista. Myöhemmin^osasto yhdis- tyi^{Mäntsälän osastoon.}

Mäntsälän kunta ja^{seurakunta ovat myös usein} muistaneet osastoa erilaisilla avustuksilla ja lahjoituksilla.

Seurakunnalta

on saatu muutaman kerran kolehdin luotto

kokonaisuudessaan

osas- tolle, heidän tilojaan on ^saatukäyttöön ^korvauk-

setta erilaisiin

tilaisuuksiin

ja ^{usein on saatu} myös tarjoilu^näihin

tilaisuuksiin. Olemme

^myös

saaneet paljon henkistä tukea jahengellisiä tilai- suuksia jäsenperheillemme.

Lions Club Mäntsälä on muistanut osastoamme

lahjoituksilla. Esim. 27.09.1970 tuhoutui Toivo Kuismalta tulipalossa suuri talousrakennus ja

osittain myös sen yhteydessä ollut navetta sekä talon karjalle varattu vuotuinen rehu, vuoden viljavarasto ja maatalouskoneita. Lions Club järjesti keräyksen, jolla

kerättiin

^rahaa

tulipalosta

aiheutuvien vahinkojen

peittämiseksi.

He ovat

lahjoittaneet paljon ^muutakinesim.Veljesrantaan veneen. Myös Lions Club Nelosväylä ^on muista- nut osastoa lahjoituksilla mm. puolisoiden kuntoutukseen.

Vuonna

1965 toimintansa

lopettanut Mäntsälän

puhelinosuuskunta

lahjoitti osastollemme

loput

jakamatta jääneet varansa. Muutettuna tämän

päivän

rahan arvoon summa nousisi yli

25 000

markkaan.

Vuonna

1981

^{Mäntsälän osaston} naisjaosto lahjoitti ^osastolle

lipun

ja

paikallislehti

Mäntsä- län Seutu

puolestaan

lahjoitti osastolle Suomen lipun.

Osastomme on saanut vastaanottaamyös merkit- tävää rahallista arvoa

vastaavia

lahjoituksia.

Mäntsälän linja-autoliikennöitsijätovat vuorotel- len aina

vuodesta 1956 lähtien

lahjoittaneetauto- kyydin kesäisin

eri puolille

Suomea tehdyille

retkille. Kesänviettopaikkaamme

Veljesrantaan Mäntsälän

sähkölaitos

lahjoitti

vapautuksen

liit- tymismaksuista ja Mäntsälän Metalli lahjoitti sinne sähkölieden. Veljesrannan hyväksi käytet- tiin niinikään jäsenten jaulkopuolistenystäviem-