Audiovisuaalisen materiaalin tehokkuus opetuskäytössä : case: Poliisiammattikorkeakoulun materiaalintuottajan rooli

(1)

A

Audiovisuaalisen materiaalin tehokkuus opetuskäytössä

Case: Poliisiammattikorkeakoulun materiaalintuottajan rooli

Iina-Emilia Vainionpää

OPINNÄYTETYÖ Joulukuu 2020 Media-alan koulutus Leikkaus

(2)

TIIVISTELMÄ

Tampereen ammattikorkeakoulu Media-alan koulutus

Leikkaus

VAINIONPÄÄ, IINA-EMILIA

Audiovisuaalisen materiaalin tehokkuus opetuskäytössä Case: Poliisiammattikorkeakoulun materiaalintuottajan rooli Opinnäytetyö 37 sivua, joista liitteitä 4 sivua

Joulukuu 2020

Opinnäytetyö käsittelee videoiden ja äänien, eli audiovisuaalisten materiaalien käyttöä opetuksessa ja oppimisessa ja sitä, kuinka videoita ja ääniä voidaan hyö- dyntää opiskelussa, tehden oppimisesta mahdollisen mielekästä ja tehokasta.

Tavoitteena oli selvittää lähteitä, haastattelua sekä omaa ajattelua ja oppeja hy- väksi käyttäen, kuinka audiovisuaalinen maailma saadaan mahtumaan ja sopi- maan kouluihin ja kuinka videot ja äänet toimivat opiskelun edistämisessä sekä opettamisen tukena. Opinnäytetyön idea syntyi toimessa Polamkin materiaalintuottajana, jonka tehtävänä oli tehdä opetusvideoita poliisiopiskelijoiden käyttöön.

Tehtävässä tutustui alaan, sen opetussuunnitelmaan sekä opiskelijoiden ja opettajien tapoihin tehostaa opetusta ja oppimista.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että audiovisuaalisten materiaalien käyttö on huomattava lisä opintoihin ja opettajien sekä opiskelijoiden panoksella videoita ja ääniä käyttämällä voidaan päästä tulokseen missä yhdistyy visuaalinen, kinesteettinen sekä auditiivinen oppimisprosessi. Videot eivät yksinään ratkaise perinteisten opetusmateriaalien ongelmia, eivätkä ne yksinään toimi täydellisesti tuke- maan aktiivista oppimista. Videoilla voidaan tukea yksilöiden mediakasvatusta, mikä on tämän päivän maailmassa äärimmäisen tärkeä taito. Videot tehostavat tietojen ja taitojen yksityiskohtaista oppimista ja audiovisuaalinen maailma tekee oppimisesta mielekästä, ja sen tarjoamat mahdollisuudet ovat laajat.

Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että suomalainen koulutusjärjes- telmä tarvitsee ja vaatii uudistusta. Työkalut uudistuksen tekemiseen ovat val- miina ja audiovisuaalinen maailma on uudistuksen aikaansaava tekijä. Videot ja äänet ovat tärkeä lisä opinnoille ja tarvitaan vain vuorovaikutusta, aikaa ja paneu- tumista videoiden ja äänien optimaalisen näyttämön aikaan saamiseksi koulutuksessa, peruskouluista korkeakouluihin. Materiaalien täytyy olla motivoivia, akti- voivia, monipuolisia ja mielenkiintoa ylläpitäviä palvellakseen täydentävästi opiskelijan kykyä oppia. Audiovisuaalinen materiaali oppimisen tehostamiseen toimii lähtökohtana ja täydentävänä lisänä mielekkääseen opiskeluun.

Asiasanat: koulutus, audiovisuaalinen, mediakasvatus, opetus, oppiminen

(3)

ABSTRACT

Tampere University of Applied Sciences Degree Programme in Media

Editing

VAINIONPÄÄ, IINA-EMILIA

The Efficiency of Audiovisual Material in Learning

Case: My Role As a Material Producer in Police Academy Bachelor's thesis 37 pages, appendices 4 pages

November 2020

The thesis dealt with the use of videos and sounds, as audiovisual materials in teaching and learning, and how videos and sounds can be utilized to make learning as meaningful and effective as possible. The aim was to find out, how to make the audiovisual world fit in schools to promote learning and support teaching. The idea of the thesis was born in the Police University of Applied Sciences, to make educational videos for the students The thesis introduced the field, its curriculum and how students and teachers enhance teaching and learning.

The results of the study showed that the use of audiovisual materials is a signifi- cant addition to study materials and that the contribution of teachers and students through the use of videos and sounds can lead to a combination of visual, kinetic and auditory learning processes. Videos alone do not solve the problems of tra- ditional teaching materials, nor do they alone work perfectly to support active learning. They can support individuals' media education, which is an extremely important skill in today's world. Audiovisual world makes learning meaningful, and the opportunities it offers are vast.

The conclusion of the thesis is that the Finnish education system needs and de- mands reform. The tools for reform are ready and the audiovisual world is a driver of reform. Videos and sounds are an important addition to studies and all that is needed is interaction, time and effort to get the optimal stage for videos and sounds in education, from primary school to university. The materials must be motivating, activating, versatile, and engaging to complement the student’s ability to learn. Audiovisual material to enhance learning serves as a starting point and a complementary addition to meaningful learning.

Key words: education, audiovisual, mediaeducation, teaching, learning

(4)

SISÄLLYS

1 JOHDANTO ... 6

2 Audiovisuaalisten materiaalien käytön tavoite opetuksessa ... 7

2.1 Tavoiteellisuuden tärkeys……….. 7

2.2 Tavoite kehittää medialukutaitoa av-materiaalien kautta ... 8

2.2.1 Videokuvaamisen toiminnalliset tavoitteet ... 9

2.2.2 Mediakasvatuksen evoluutio ... 10

2.3 Tavoite oppia tietoja ja taitoja av-materiaalien kautta ... 11

2.3.1 How To -videot ... 12

2.3.2 PBL ja Triggerit ... 13

2.3.3 Lisää etäopiskeluun ... 14

2.3.4 Muita käyttöesimerkkejä ... 15

3 Oppimisen ja videoiden suhde ... 17

3.1 Videot ja äänet opintojen rinnalla……… 18

3.2 Audiovisuaalisen materiaalin lisäarvo ... 18

3.2.1 Perinteisen ja digitaalisen materiaalin ongelmat ... 19

3.2.2 Av-materiaalien mahdollisuudet korjata ongelmia ... 21

3.3 Elokuva liitettynä koulumaailmaan ... 23

3.3.1 Kamerakynä-ajattelu ... 23

3.3.2 Omia videotuotantoja oppimisen tueksi ... 24

4 Tapausesimerkki: Opetusvideot Polamkissa ... 26

4.1 Tapaustutkimuksen kohde.………... 26

4.2 Työnkuvani materiaalintuottajana Polamkissa ... 26

4.2.1 Suoritetut tehtävät ... 27

4.2.2 Tavoitteet töilleni ... 28

4.3 Jälkipuinti: Haastattelussa konstaapeli Heli Jalander ... 29

5 POHDINTA ... 31

LÄHTEET ... 33

LIITTEET ... 34

Liite 1.(1) Konstaapeli Heli Jalander haastattelu ... 34

Liite 2.(2) Konstaapeli Heli Jalander haastattelu ... 35

Liite 3. Schwartzin ja Hartmanin (2007) kehämalli (Hakkarainen & Kumpulainen, 2011, 11)………... 36

Liite 4. Schuckin ja Kearneyn (2004) tietolaatikko videotuotantojen mahdollisuuksista. (Hakkarainen & Kumpulainen 2011,30.)………….. 37

(5)

LYHENTEET JA TERMIT

Av Audiovisuaalinen

PBL Ongelmaperustainen oppiminen, Problem based learning

Trigger Ilmiö, asia, materiaali, joka herättää opiskelijan kiinnostuksen

Polamk Poliisiammattikorkeakoulu Kinesteettinen Tekemiseen liittyvä oppiminen Visuaalinen Näköön liittyvä oppiminen

Auditiivinen Kuuloon tai ääneen liittyvä oppiminen

MLL Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Mediatyökalu Median luomiseen käytetyt välineet, äänityslaiteet, kamerat, editointiohjelmat

Pedagogiikka Kasvatusopillinen, kasvatuksellinen

Multimodaalinen Piirre, joka ilmenee lähes kaikessa ihmisten välisessä viestinnässä

(6)

1 JOHDANTO

Median kehitys on ollut viimeisinä vuosikymmeninä valtavassa kasvussa ja koulutuksessa sen kehitys on ollut erittäin tärkeää. Opetuksen keinot ovat kehittyneet ja yhteisön vuorovaikutus on tuotu vahvasti koulutukseen mukaan. Audiovisuaa- linen maailma on jokaisen elämässä ainakin jotenkin läsnä ja sen tuominen koulumaailmaan tekisi opetuksesta globaalia ja monipuolista. Opinnäytetyössäni kä- sittelen aihetta näkökulmasta, jossa tarkastelen audiovisuaalisen maailman toi- mivuutta opetuksen välineenä, ja siitä miksi audiovisuaalinen opetusmuoto on hyödyllinen ja tehokas opiskelijoiden kouluttautumiseen. Tutkin aihetta tavoitteiden ja audiovisuaalisten keinojen kautta, tuoden esille faktoja aiheesta ja ongelmia mitä av-materiaalit voivat ratkaista.

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia audiovisuaalisten materiaalien tehokkuutta opetuksessa ja tutkia konkreettisen case tutkimuksen kautta, että audiovisuaaliset materiaalit toimivat myös kehittävänä osana maailmaamme eivätkä vain hu- vituksena, millaisena elokuvamaailma usein on nähty. Opinnäytetyön on tarkoitus olla apuna opettajille sekä opiskelijoille sekä tuoda audiovisuaalisten materiaalien mahdollisuudet ja merkitys koulutuksessa nähtäväksi kaikille tätä lukeville. Käytin opinnäytetyöni lähteinä kolmea kirjajulkaisua, online-lähteitä sekä Polamkin opettajan eli entisen työni, Polamkin materiaalintuottajan, ohjaajan haastattelua.

Haastattelu kysymykset ovat liitteissä 1 ja 2. Työ sisältää myös omakohtaisia kokemuksia ja materiaalintuottajan roolissani syntyneitä ajatuksia.

Etenen aiheeni käsittelyssä siten, että aloitan esittelemällä audiovisuaalisen materiaalin tavoitteita mediakasvatuksellisesta näkökulmasta sekä tietojen ja taitojen oppimisen näkökulmasta. Käyn opinnäytetyössäni läpi oppimisen suhdetta videoihin, eli kuinka paljon lisäarvoa audiovisuaaliset materiaalit ja elokuvamaailma tuovat opetukseen ja oppimiseen. Esittelen myös työni materiaalintuottajana ja mitä opetusvideoiden tekeminen vaati ja miten se palkitsi poliisiopiskelijoiden opiskelua. Viimeisessä kappaleessa olen tarkastellut työnohjaajaltani Polam- kissa saamaani haastattelua, koskien opetusvideoiden käyttöä ja niiden toimi- vuutta. Liitteinä ovat kysytyt kysymykset ja haastattelussa saamani vastaukset.

(7)

2 AUDIOVISUAALISTEN MATERIAALIEN KÄYTÖN TAVOITE

Tavoitteet koulutuksen onnistumiseen ovat aina tärkeimmät lähtökohdat minkään osaamisen oppimisessa. Erilaisille opetusmateriaaleille täytyy aina olla tarve ja tavoite, ennen kun niistä voi löytää mitään hyötyä. Audiovisuaalinen materiaali tarvitsee tavoitteita toimiakseen, on ne sitten toiminnallisia tavoitteita, tietojen ja taitojen opiskelua tai mediakulttuurin tuomista koulumaailmaan mediakasvatuksen lisäämiseksi.

2.1 Tavoitteellisuuden tärkeys

Tavoitteellisuus on tärkeää, kun audiovisuaalisia materiaaleja käytetään oppimisen ja opetuksen välineenä ja kohteena. Opettajien tehtäväksi jääkin suunnitella tavoitteet ja löytää keinot päästä niihin. Perusopetuksessa nähdään tärkeänä osana kasvuprosessia viestintä- ja mediataitojen kehittäminen, sillä oppilaat tarvitsevat monilukutaitoa osatakseen tulkita maailmaa ympärillään ja hahmottaa sen kulttuurista monimuotoisuutta. Opiskelijaa on tarkoitus ohjata tarkastelemaan tiedonaloja erilaisista näkökulmista saavuttaakseen oppimisen päämääriä ja rakentamaan kokonaisuuksia oppimistaan asioista. (Opetushallitus 2014, 22.)

Audiovisuaaliset materiaalit tekevät oppimisesta helpompaa, sillä videot ja äänet voivat koota ja rakentaa kokonaisuudet jo valmiiksi ja ainoastaan niiden omaksuminen jää opiskelijan vastuulle (Hakkarainen & Kumpulainen 2011,8). Tavoitteet voisivatkin olla siinä, koota ja rakentaa selkeät kokonaisuudet. Opettajien vastuulle jää tällaisten materiaalien hankinta tai niiden teko. Monesti työtaakka voi olla jo valmiiksi suuri ja siksi koulujen olisi hyvä panostaa materiaalintuotantoon, joka selkeästi tehostaa oppimista, jos tavoitteet ovat selkeät.

Opetuksessa on jo vuosikausia käytetty audiovisuaalisia materiaaleja, mutta ei ehkä tehokkaimmilla mahdollisimmilla tavoilla. Hakkarainen ja Kumpulainen (2011,10) kertovat, että Hobbsin (2006) Yhdysvalloissa suorittama tutkimus osoitti, että opettajat käyttävät videoita lähinnä hupiin kuin hyötyyn. Yleisimpiä syitä videoiden näyttämiseen oppilaille olivat ajan kulutus, hiljentääkseen luokka-

(8)

tiloja, saadakseen itse hengähdystauon opetuksesta tai viihdyttääkseen oppilaita. Tätä käyttötarkoitusta Hakkarainen ja Kumpulainen (2011,10) nimittävät ei- optimaaliseksi käytöksi. Tauot ja hupi ovat toki myös oppimisen prosessissa hyö- dyllisiä, mutta audiovisuaalisia materiaaleja on syytä harkita käyttämään myös itse oppimisessa ja oppimisen tavoitteiden täyttämisessä.

Videoita ja ääniä voi käyttää oppimiseen muuallakin kuin koulumaailmassa. Tä- män päivän maailmassa audiovisuaalinen maailma toimii viestintävälineenä monessa sosiaalisessa mediassa sekä videoista voidaan oppia taitoja ja tietoja, käyttäen niitä apuna erilaisissa elämäntilanteissa. Schwartzin ja Hartmanin (2007) kehämalli kuvaa kuinka videoita kohdistetaan moneen eri ulottuvuuteen haluttujen preferenssien sekä tavoitteiden kautta (liite 3).

2.2 Tavoite kehittää oppijan mediaosaamista

Mediakasvatus on oppimismuoto, jonka tavoitteena on kehittää oppijan mediaosaamista. Mediakasvatus kuuluu tämän päivän opetussuunnitelmaan kouluissa, ja sitä kohdistetaan kaikille niin peruskouluissa kuin toisen asteen- sekä korkean asteen koulutuksissa. (Opetushallitus 2020.)

Mediakulttuuri on iso osa tämän päivän yhteiskuntaa ja se on kehittynyt vuosien saatossa sanomalehdistä sosiaalisiin medioihin. Media on aina toiminut samalla tavalla, se saa käyttäjän näkemään ja ajattelemaan maailmasta halutulla tavalla.

Mediakulttuuri antaa paljon materiaalia oppimiseen ja ihmisen sivistykseen, mutta osataksemme nähdä ja käyttää mediaa yhteiskunnan sekä yksilön hyvin- vointiin tarvitsemme mediakasvatusta. Mediakasvatus tukee yksilön kasvua ja osaa maailmassa, jossa informaation hankinnan ja arvon merkitys on noussut.

(MLL 2020.)

Eletään ja kasvetaan mediakulttuurissa, joka muodostuu erilaisista sisällöistä ja ilmiöistä (MLL 2020). Kaikki tämä on tuotu vaivattomasti saataville ja erilaisia tietoja ja taitoja opitaan samalla kehittäen yksilön mediaosaamistaan. Media opettaa tietoa, vuorovaikutusta, viestintää sekä erilaisia taitoja. Oppiminen on jo

(9)

muuttunut mediavälitteiseksi, joten median tuominen luokkahuoneeseen on tär- keäksi ja toimivaksi ratkaisuksi.

Videokuvaaminen opetusmateriaalina on erinomainen mediakasvatuksen väline.

Oppiminen on aktiivista toimintaa ja oppilas itse rakentaa tietonsa annettujen materiaalien perusteella. Taataksemme aktiivisen oppimisen, täytyy materiaalien ja menetelmien olla monipuolisia ja motivoivia, jotka palvelevat oppilaan kykyä oppia. (Hakkarainen & Kumpulainen 2011, 31.) Videokamera on oiva työkalu tällai- sessa oppiprosessissa. Videokamera ja muut mediatyökalut toimivat mediakasvatuksen apuna, oppija oppii medialukutaitoa käyttämällä työkaluja ja opettaja voi videokameran avulla tuoda mediakasvatuksellisuutta opetukseen. (Hakkarainen

& Kumpulainen 2011, 28.)

2.2.1 Videokuvaamisen toiminnalliset tavoitteet

Mediakasvatuksen yhtenä tärkeimpänä työkaluna voi nähdä itse videokameran.

Videoiden tuottaminen tiettyyn tarkoitukseen antaa oppijalle selkeän kuvan siitä kuinka vaikutusvaltainen media voi olla. Käyttäessä mediatyökaluja kouluissa on tärkeää tietää tavoitteet siitä minkä takia tehdään ja miten tehtävät palvelevat oppimista. Hakkarainen ja Kumpulainen (2011,31) kutsuvat näitä tavoitteita toi- minnallisiksi tavoitteiksi ja nämä tavoitteet ovat tärkeitä, sillä oppilaan huomio on kohdistettava päämäärään, jolloin työskentely on keskittynyttä ja opettaa eniten.

Videokuvaamisen toiminnalliset tavoitteet jaetaan Hakkaraisen ja Kumpulaisen (2011, 31–32) mukaan neljään eri tavoitteeseen. Tiedon välittäminen, havainnointi ja käsittely, itseilmaisu sekä vuorovaikutus ovat nämä neljä eri toiminnal- lista tavoitetta. Tekemällä oman videon aiheesta, mikä esittelee uuden aiheen, koulutat tekemällä näin itseäsi ja toimit tiedon välittäjänä. Videokuvaamalla tiettyä aihetta, joudut tutkimaan, havainnoimaan ja käsittelemään aihetta systemaatti- sesti, että saat ilmaistua itseäsi ja esiteltyä aiheen. Tämän tavoitteen aikaan saamiseksi ei ole tärkeintä itse lopputulos tai muille jaettava teos, vaan lähinnä syntynyt ajattelun prosessi. Itseilmaisu on koulutuksessa myös tärkeää, opiskelija pääsee toteuttamaan taiteellisesti itseään ja tutkimaan omaa maailmaansa.

(10)

Tämä kehittää medianlukutaitoa ja tuo itsevarmuutta oppijalle, sillä jokaisen yk- silön tärkeä tehtävä on oppia itsestään ja videokuvaamalla tätä voi tehostaa. Elo- kuva-alan koulutuksessa, päästään työstämään kaikkia näitä keinoja ja teke- mään sitä yhteistyössä. Yhteistyö syntyy keskustelulla, kuuntelemisella yhteisillä päätöksillä ja kompromisseilla, jotka luovat tärkeitä vuorovaikutustaitoja. Siksi videokuvaaminen on tärkeää tuoda myös luokkahuoneeseen peruskouluissa ja muissa koulutuksissa. Vuorovaikutus saa ihmiset ajattelemaan. (Hakkarainen &

Kumpulainen 2011, 32–34.)

Tiedon välittäminen, havainnointi ja käsittely, itseilmaisu sekä vuorovaikutus ovat kaikista tärkeimmät tavoitteet mediakasvatuksen onnistumiseen. Mediakasvatus on yhteiskunnallisesti tärkeä taito ja videokuvaamalla voi onnistua kehittämään sitä monelle asteelle, jos pidetään mielessä tärkeät tavoitteet ja päämäärän mihin halutaan päästä. Ilman tavoitteita oppija voi eksyä aiheesta ja unohtaa päämää- rän.

2.2.2 Mediakasvatuksen evoluutio

Mediakulttuuri on ollut olemassa oleva ilmiö, jo painokoneiden keksinnästä saakka. Media on maalannut maailmaamme ja sen käyttäjä on saatu luomaan mielipiteitä ja havaintoja maailmasta sen perusteella. Median tekijöillä on näin ollen suuri vastuu siitä, minkälaisena maailmamme nähdään. Mediakulttuuri on vaatinut ymmärtämiseen mediakasvatusta jo ensimmäisten sanomalehtien ja ai- kakausilehtien ajalta. Pelkästään kirjoitus ja lukutaito ovat jo mediakasvatuksen ensiaskeleita. (Opetushallitus 2020.)

Media on tuotu myös luokkahuoneeseen jo vuosikymmeniä erilaisina muotoina, tekstinä, kuvina ja ääninä. Suomalainen koulutus käy läpi nyt toista digitaalista murrostaan, jota Savolaisen, Vilkon ja Vähäkylän (2017) mukaan Mikkilä-Erdman (2017, 17) nimittää digiloikaksi. Ensimmäinen murros tapahtui jo 1990-luvulla, kun Suomen kouluihin tuotiin tietokoneet ja televisioruudut. Monet kuitenkin jäivät ensimmäisessä murroksessa käyttämättä, mutta ovat vuosikausina saavuttaneet tarkoituksensa koulutuksen käytössä. Käynnissä oleva digitaalinen murros on tuonut myös muita medioita kouluun ja tietokoneita ja televisioita osataan tänä

(11)

päivänä jo hyödyntää paremmin mediakasvatuksen puitteissa. (Savolainen ym.

2017, 17.) 2000-luvulla televisioita käytettiin esimerkiksi koulutelevision esittämi- seen oppilaille. Koulutelevision tarkoitus oli informoida, tuoda tietoja ja taitoja oppilaiden käyttöön, mutta usein koulutelevisio toimi lähinnä viihdykkeenä ja tauko ratkaisuna opettajille sekä oppilaille. Toivottavissa olisi, että nykyinen digitaalinen murros valjastaa tietokoneet ja televisiot tehokkaampaan käyttöön, yhdistäen liik- kuvan kuvan muihin opetusmateriaaleihin luoden oppilaille tehokkaimman mahdollisimman tavan hyödyntää näkemäänsä ja kuulemaansa uuden oppimiseen.

(Savolainen ym. 2017, 17–18.)

Oppiminen ja opetus ovat tehokasta vuorovaikutusta kokonaisuudessaan, ope- tusmateriaalin ollessa mikä tahansa. Kouluyhteisössä opiskelijat kokevat vuorovaikutuksen merkitystä omassa kehityksessään ja he kehittävät sosiaalisia taito- jaan sekä oppivat ilmaisemaan itseään eri tavoin ja esiintymään erilaisissa tilan- teissa elämänsä varrella. (Opetushallitus 2014, 21.) Digiloikan aiheuttama digitalisoituminen tuo mukaan mahdollisimman paljon mediakasvatusta lisääviä teki- jöitä ja materiaaleja, että opettajan työtä pystyttäisiin tehostamaan ja lisäämään toimivaa vuorovaikutusta oppilaiden ja opettajan välille, joka valmentaa oppilasta vuorovaikutuksen merkitykseen. Digitaalinen oppimateriaali tarkoittaa lähinnä vanhan oppimateriaalin muutosta digitaaliseen muotoon, mutta se lisää myös mahdollisuuksia yhdistää kuvaa ja ääntä, joka tehostaa oppimisenlaatua.

2.3 Tavoite oppia tietoja ja taitoja av-materiaalien kautta

Audiovisuaalinen maailma on oiva lisä luokkahuoneisiin ja mediakasvatus väli- neenä videokamera toimii parhaimmillaan. Videoiden ja äänien mahdollisuudet ovat kuitenkin rajattomat oppimisessa ja yksilön sivistyksessä. Videoiden avulla ihmiset oppivat milloin mitäkin taitoja, joita hyödyntävät omassa elämässään. Ih- misillä on koko elämä aikaa oppia mahdollisimman paljon universumistamme, joten miksi emme käyttäisi siihen kaikkia meille annettuja keinoja. Audiovisuaali- set materiaalit tekevät oppimisesta ajasta ja paikasta riippumatonta eli voimme opiskella milloin ja missä vain (Hakkarainen & Kumpulainen 2011, 122). Saman- lainen oppiminen voidaan tuoda kouluihin, niin peruskouluun, toisen asteen kouluihin kuin korkeakouluihinkin.

(12)

Kun tavoitteena oppia tietoja ja taitoja tai muuta käytännön osaamista, täytyy opetuksessa ja oppimisessa hyödyntää oppimistehtäviä, jotka kytkeytyvät käy- täntöön ja tosielämään. Hakkaraisen ja Kumpulaisen (2011, 137) mukaan Brans- fordin, Brownin ja Cockingin (2000) tutkima oppimistutkimus osoitti, että edellä mainitun tapainen opiskelu edistää oppimisen vaikutusta ja tehokkainta onkin toteuttaa opiskelu monen eri kontekstin kautta. Tietojen ja taitojen kehittäminen audiovisuaalisia materiaalia hyöty käyttäen voikin tulla siis koulumaailmassa tarpeen.

Hakkaraisen ja Kumpulaisen (2011, 138) mukaan Kumpulainen ym. (2010) kertoo informaalia oppimista hyödyntävästä pedagogiikasta, joissa haasteena on luoda opetustilanne missä oppija hyödyntää tietojen ja taitojen oppejaan tehtäviä tehdessä, opit ovat voineet tulla yhteiskunnallisista kokemuksista, omista arkiko- kemuksista, ammatillisesta koulutuksesta tai esimerkiksi harrastustilanteista.

Haasteena on yhdistää nämä kaikki opit ja luoda tehtäviä, missä oppija pääsee hyödyntämään näitä. Audiovisuaalisten materiaalien rooli näissä haasteissa on toimia lähtökohtana esimerkiksi kertomalla halutusta ongelmasta tai esittämällä ratkaistavia tehtäviä, samalla havainnollistaen kuvin ja äänin, mistä oikein on kyse. Videot toimivat usein sytykkeinä oppimisen halulle. (Hakkarainen & Kum- pulainen, 2011, 138.)

2.3.1 How To -videot

How To -videot ovat jokaisen yksilön henkilökohtaiseen oppimiseen kohdennet- tuja opasvideoita. How To -videot sisältävät jonkin taidon, mikä demonstroidaan videolla niin, että katsoja voi seurata ja toistaa tekniikkaa ja näin ollen oppia ki- nesteettisesti toistamalla nähneensä asian. Tällaisia videoita voit löytää ympäri internetiä ja yksilö yleensä etsii haluamaansa taitoa ja tietoa vastaavan videon, katsoo sen ja käyttää hyödykseen step by step -oppimismallia, mitä How To - videot usein noudattavat. Opiskeltava yksittäinen taito voi olla ruoanlaittoa, kau- neudenhuoltoa, rakentamista, kalastusta tai mitä vaan, jota käyttäjä keksii etsiä.

(13)

Polamkissa tekemistäni opetusvideoista suuri osa oli juuri kyseisellä mallilla to- teutettuja videoita. Kuvasin ja editoin videon, joka esitteli jonkin toiminnan kä- destä pitäen, niin että videon katsojaa näkee vaihe vaiheelta, miten jokin toiminta tehdään. Konstaapeli Heli Jalanderin (2020) mukaan kyseiset videot ovat tärkeä apu opiskelijoille itseopiskelussa ja tentteihin kertaamisessa. How To -videot ovat keino yhdistää kinesteettistä ja visuaalista oppimista ja näin tehden tuovat erittäin tehokkaita keinoja oppimiseen.

2.3.2 PBL ja Triggerit

PBL eli ongelmaperustainen oppiminen toimii usein oppimisen lähtökohtana ja sen ydin koostuu vuorovaikutteisesta ryhmätyöstä ja sen keskeisenä pääkohtana on ongelmanratkaisu. Audiovisuaalinen materiaali voi toimia joko ongelman esit- täjänä tai sisältönä ratkaisun avuksi. Oppimisen lähtökohtana videoita käytettä- essä ongelma voi toimia opiskelijan kiinnostuksen herättäjänä ja ongelman mie- likuvien esittäjänä ja tällaista lähtökohtaa kutsutaan nimellä triggeri. (Hakkarainen

& Kumpulainen 2011, 170–172.)

Triggerit voivat olla lähinnä mitä vain millä voidaan vuorovaikuttaa ja aiheuttaa kiinnostusta oppijassa, mutta tässä tapauksessa käsittelemme videotriggereitä.

Boud ja Pearson (1984) kuvaavat Hakkaraisen ja Kumpulaisen (2011) mukaan, että videotriggerit ovat lyhyitä ja vahvoja tunteita herättäviä kuvauksia ongelmista mitä aiotaan ratkoa. Ne asettavat katsojan oppijan roolin jo omalla latauksellaan.

Videotriggeri vaatii reagointi kykyä ja pistää katsojan pohtimaan ongelmaa ja omaa kykyään ratkaista se. Tästä syystä koulumaailmassa usein yhdistetään PBL sekä videotriggerit saman aihepiirin alle. Video toimii lähtökohtana ongel- manratkaisun sytyttäjänä sekä laukaisijana. (Schwartz & Hartman 2007.)

Videot voivat toimia myös ongelman selvityksen apuna tai sen esittämisessä perinteisten esitysmuotojen rinnalla tai niiden korvaavana muotona. Deacon, Morri- son ja Stadler (2005) kertovat Hakkaraisen ja Kumpulaisen (2011, 175) mukaan multimodaalisesta pedagogiikasta, jonka mukaan opiskelijat ilmaisevat oppimi- aan asioita erilaisilla esitysmuodoilla kuten videoilla tai tuottavat itse oppimalla

(14)

multimodaalisen tuotannon avulla. Ongelmanratkaisu on tehtävissä kokonaisuudessaan hyödyntämällä audiovisuaalista maailmaa. Videotriggereiden sytyttämä lähtökohta, niiden apu tiedonhankintana ja videoiden käyttö esitysmuotona ovat kaikki työkaluja, joita kannattaa käyttää ongelmaperustaisessa oppimisessa.

2.3.3 Lisää etäopiskeluun

Kouluissa opetettavien tietojen ja taitojen opiskelu ei rajoitu vain luokkahuoneisiin. Opiskelu on tämän päivän digitaalisessa maailmassa mahdollista ajasta ja paikasta riippumatta ja etäopiskelulle on annettava parhaat mahdolliset työkalut mitkä edustavat samaa opetuksen tasoa kuin luokkahuoneissa tapahtuva opetus.

Viime vuosina kommunikointiin tarkoitetut videopalvelut on valjastettu monipuoli- semmiksi opetuskäyttöön, palvelut kuten Zoom ja Microsoft Teams. Kyseiset palvelut auttavat etäopetuksen toteutuksessa ja antavat opettajille mahdollisuuksia helpottaa omaa työtään sekä tukea oppilaiden taitoja. (Hakkarainen & Kumpulai- nen 2011, 122.)

Etäopiskelun heikkoudet ovat luentotilaisuuksien järjestäminen. Oppilaiden oppimisen tukeminen luennoilla on tärkeä osa opetusta ja etäopiskelussa sen suorit- taminen täytyy miettiä tarkkaan saadakseen oppilaiden mielenkiinnon pysymään yllä. Luentotallennukset ovat yksi voimakas tapa saada opiskelija kuuntelemaan ja oppimaan. Varsinkin itseopiskelu materiaalina luentotallennukset ovat tehokkaita. McLure (2008) kertoo Hakkaraisen ja Kumpulaisen (2011,122) mukaan kuinka luentotallennus mahdollistaa opiskelijan kuuntelemaan ja vuorovaikutta- maan opettajan kanssa ja tallennuksia voi aina palata tutkimaan, eikä opiskelijan tarvitse käyttää aikaansa muistiinpanojen kirjottamiseen. Video itsessään toimii muistiinpanona. Tallennus on parempi kuin kirjoitettu raportti, sillä oppija voi kes- kittyä mitä luennoilla tapahtuu, nähdä luennoitsijan eleet ja ilmeet, ymmärtää käy- tyä keskustelua paremmin kuulemalla kuin lukemalla.

Verkkovideot mahdollistavat opetuksen toimivuuden myös etänä, luentotallennukset ja tietoja ja taitoja välittävät videot, kuten aikaisemmassa kappaleessa kä- sitellyt How To -videot. Opetukseen on mahdollista osallistua sijainnista, henkilö- kohtaisista vaikeuksista tai sosiaalisista ongelmista huolimatta. Vuonna 2020,

(15)

kun etäopetuksesta tuli globaalisti tärkeä osa opetussuunnitelmaa, on opettajien vastuu verkko-opettajina kasvanut valtavasti. Kun etsitään verkossa toimivia pe- dagogisia vaihtoehtoja, voi niiden löytäminen osoittautua haastavaksi. Audiovi- suaalisista vaihtoehdoista täytyy löytää ratkaisuja, jotka painottavat ymmärtä- mistä, tiedon esille tuomista sekä oppijan omaan osaamiseen painottavia keinoja.

(Suominen & Nurmela 2011, 22.)

Jos siirretään opinnot etäopetukseen ja välineinä käytetään verkkovideoita, luen- totallennuksia ja muita internetin tarjoamia palveluita on herännyt kysymyksiä, tarvitaanko opettajien kontaktia enää ollenkaan. Professori A.Tait (2003) kumoaa Suomisen ja Nurmelan (2011, 31) mukaan nämä väitteet, sillä opiskelijat haluavat ja tarvitsevat tukea ja ohjausta opinnoilleen ja tuen ja ohjauksen tarpeen täyttä- minen vähentää opiskelijoiden keskeyttämisen halua sekä oppiminen etenee pro- sessina opettajien tuen ja ohjauksen avulla.

Voi siis hyvillä mielen tukea verkon antamia mahdollisuuksia ja rikastaa etäope- tusta videoilla ja äänillä ja tehdä oppimisesta ja opettamisesta vahvaa ja tehokasta. Oppiminen on kuitenkin oppijan sisäinen prosessi ja opettajan tehtävä on käyttää keinoja ja välineitä, jotka herättävät mielenkiinnon opetettavaa asiaa kohtaan.

2.3.4 Muita käyttöesimerkkejä

Opetusvideoiden käyttö ja tuotanto sekä verkko-opintoihin painottuva audiovisuaalinen maailma ovat hyviä keinoja mielekkään opiskelun tehostamiseen, mutta videoille ja äänille löytyy oppimisen tehostamiseen paljon muitakin käyttöesi- merkkejä. Opettajan esimerkiksi on hyödyllistä tietää tavat ja keinot, jotka toimivat parhaiten opiskelijalle. Opiskelijat yhteisönä osaavat kertoa myös opettajan ja kurssien toimivuudesta ja näistä syistä usein opiskeluun liitetään osana opintoja oppimispäiväkirjojen kirjoittamista ja kurssi arviointeja. Kaiken tämän voisi muut- taa mielekkäämpään muotoon, kuten videoblogiksi. Jos opiskelijoilla olisi vaihtoehto kirjoittamisen sijaan kuvata asiansa ja mielipiteensä videoblogeina, voisi se

(16)

toimia mielekkäämpänä vaihtoehtona ja aikaa säästävänä keinona. Myös opettajat voisivat hyödyntää videoblogeja oppimistehtävien selostamiseen tai palaut- teen antamiseen. (Digiteam n.d.)

Videoilla voidaan orientoida ja alustaa aihetta, dokumentoida havaintoja, kerrata vanhaa, opiskella uutta, kokea luentoja ympäri maailmaa, kuvata omaa oppimis- prosessia tai vaikka tehdä haastatteluja tai oppia ohjeita eri tehtäviin. (Digiteam n.d.) Oppimista voidaan tehdä missä ja koska vaan, vuorovaikutuksessa opettajien kanssa sekä yksin opiskelua ilman erillistä ohjausta. Audiovisuaalinen materiaali tekee oppimisesta hauskaa ja mielekästä, sekä se on sopiva vaihtoehto opiskelun eri mahdollisuuksille.

Tietojen ja taitojen oppiminen audiovisuaalisten materiaalien kautta on lähes ra- jatonta ja videot luokkahuoneessa sekä kotona tukevat koko elämän mittaista matkaa oppia uutta universumistamme ja kaikesta mitä se sisällään kantaa.

(17)

3 OPPIMISEN JA VIDEOIDEN SUHDE

Videot ja äänet voidaan sisällyttää oppimiseen luomalla niiden välille toimiva suhde. Audiovisuaalinen materiaali voi olla avuksi ratkaisemaan perinteisen materiaalin aiheuttamia ongelmia ja kameran toimiessa kynän roolissa voi audiovisuaalinen maailma mahdollisesti avata ovia laajempaan ja toimivampaan oppimisen prosessiin.

3.1 Videot ja äänet opintojen rinnalla

Käsitellessämme audiovisuaalisen materiaalin tehokkuutta opetuskäytössä on huomioitava, minkälainen suhde on oppimisen prosessilla ja audiovisuaalisella maailmalla. Suhde tarkoittaa tässä kontekstissa sitä millainen suhde näiden kah- den välillä on määrältään tai arvoltaan. Se vastaa kysymyksiin kuinka paljon opetuksen arvo kasvaa käyttäessä audiovisuaalisia materiaaleja hyväksi tai millä lailla elokuvallinen ilmaisu toimii koulumaailmassa. Ilman tutkimusta siitä mitä li- sää opetukselliset videot tuovat opetukseen tai siitä miten paljon audiovisuaali- suutta voi lisätä kouluihin, ei voi päästä täysiin tuloksiin siitä, tehostaako videot ja äänet oppimista tai voidaanko opetusmateriaalia siirtää videoille silti säilyttäen kaiken tarvittavan tiedon ja opin.

Jokaisessa suhteessa on ongelmia, perinteinen ja digitaalinen materiaali ovat joutuneet törmäyskurssille viimeisien vuosikymmenten aikana, opetussuunnitel- mia on muutettu ja uudelleen organisoitu, kun tietyt asiat ja keinot ovat tarkentu- neet kehityksen myötä. Jokaista muutosta on pitänyt punnita tarkkaan, että se täyttäisi mahdollisimman paljon epäkohtia. On kuitenkin mahdotonta ajatella, että digitaalinen, perinteinen sekä audiovisuaalinen oppimateriaali toimisi kiistatta toistensa tukena. Vai onko? Vaikutuksia oppimiseen digitaalisen oppimateriaalien käytöllä on tutkittu suhteellisen vähän ja tulokset ovat ristiriitaisia. (Savolai- nen ym. 2017, 21.) Audiovisuaalisten materiaalien vaikutuksista ei taas löydy kat- tavaa tutkimusta lainkaan.

Oppimisen ja videoiden toimivaa suhdetta ei tosiaan ole tutkittu, mutta Hakkarai- nen (2007) toteaa Hakkaraisen ja Kumpulaisen (2011, 183) mukaan, että vaikka

(18)

mielekäs oppiminen ja opiskelu vaatii tunnepohjaista sitoutumista, eivät videot siltikään riitä yksin toimivana oppimisen työkaluna. Rinnalle tarvitaan kinesteet- tistä opiskelua tukevia tehtäviä, jotka stimuloivat ajattelua ja tiedonhankintaa. Au- diovisuaalinen maailma toimii siis vain lähtökohtana opinnoille. Opiskelijan ja opettajan täytyy löytää keinot, jolla tätä hyödyntää, tehtävien, ohjauksen, tiedon- haun ja mielekkään opiskelun kautta. Tällöin oppimisen ja videoiden suhde saadaan täydellisen toimivaksi kokonaisuudeksi.

3.2 Audiovisuaalisen materiaalin lisäarvo

Tuodessa videot luokkahuoneisiin optimaalista käyttöä varten täytyy tietää tuoko audiovisuaalinen materiaali tarvittavan lisän opetukseen. Onko siitä oikeasti huo- mattavaa hyötyä tai kannattaako yhteiskunnan varoja käyttää tähän, kun oppimiseen tarvittavat materiaalit ovat jo olemassa. Tarvitaan siis selvitys siitä, onko audiovisuaalisilla materiaaleilla tarpeeksi voimakas lisäarvo.

Tutkiessa lisäarvoa, tarvitsee tietää minkälaisia puutteita ja ongelmia jo olemassa olevilla materiaaleilla on. Perinteiset ja digitaaliset materiaalit pitävät valtaa oppimisen perusteissa ja voi harkita lisättävän opiskeluun muita materiaaleja vain, jos löydetään keinoja millä korjata ongelmia. Jos opiskeluun käytettävää materiaalia on liikaa saatavilla käsiteltävään aiheeseen, voi opiskelija eksyä tiedon massaan ja se voi aiheuttaa sen, että tärkeimmät asiat voivat jäädä muun tiedon alle. Täl- laisessa tapauksessa tietoa on liikaa ja se kuorimittaa opiskelijaa. Oppiminen on tällaisissa olosuhteissa oletettavasti heikkoa. (Savolainen ym. 2011, 21).

Audiovisuaalinen maailma ja sen tarjoamat mahdollisuudet opinnoille ovat kuitenkin niin laajat, että tiedon tiivistäminen ei ole ongelma. Yhden videon sisältö voidaan tiivistää pariin minuuttiin ja se kertoo opiskelijalle vain tarvittavan asian, jos videon tekijä osaa tiivistää asiat oikein. Usein näin ei kuitenkaan ole, joten tarvittava lisäarvo videon katsomisesta jää puuttumaan. Silloin suuri mahdollisuus on että, tietoa on liikaa ja se toimii haitallisena oppimisen ympäristönä. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa on varmasti sanontana oikein, mutta kuva voi myös kertoa liikaa. (Hakkarainen & Kumpulainen 2011, 9.) Ei siis aina voi puhua audiovisuaalisista materiaaleista vain lisäarvoa tuovana. Videot ja äänet voivat

(19)

myös madaltaa oppimisen arvoa. Oikeanlaisen videon löytyminen voi olla haas- tavaa ja usein järkevää on toteuttaa videotuotantoa opetuksen osana, jolloin opiskelijat aloittavat oppimisensa jo videon teko vaiheessa. (Hakkarainen & Kumpu- lainen 2011, 8.) Mediakasvatuksellinen lisäarvo löytyykin usein sitä kautta ja lo- pullinen tulos johtaa tietojen ja taitojen oppimiseen. Videot eivät toimi opetuksen elvyttäjinä, mutta ne tuovat laajoja mahdollisuuksia ja lähtökohtia, joita voimme vain ja ainoastaan pitää opetusta kohentavana lisäarvona.

3.2.1 Perinteisen ja digitaalisen materiaalin ongelmat

Perinteisten opetusmateriaalien rinnalle on lisätty digitaalisia opetusmateriaaleja jo parin vuosikymmenen ajan ja osa perinteisistä on jopa korvattu digitaalisilla materiaaleilla. Kirjoja ja muita kirjallisia materiaaleja voi lukea internetistä tai muussa digitaalisessa muodossa. Kirjoittamme tietokoneille, palautamme töitä sähköisesti ja lähes kaikki opinnot ovat digitalisoituneet. Nämä ovat kuitenkin jo normalisoituneita ja jopa vanhanaikaisia käsitteitä, mutta mainitessa nämä voi miettiä ongelmia mitä jopa digitalisoituminen on tuonut sekä perinteisen materiaalin ongelmia. Kaikista materiaaleista löytyy omat ongelmansa.

Oppikirjat ja tehtäväkirjat ovat olleet olemassa jo ensimmäisistä vaiheista, kun oppimisen prosessiin alettiin kiinnittää tarkemmin huomiota. Oppikirjojen kirjoitta- jat esittävät tietonsa ja käsityksensä oppimisesta oman oppimateriaalin teksteillä, kuvilla ja tehtävillä ja oppimateriaalit vaikuttavat aina oppilaan oppimisen laatuun.

Savolainen ym. (2017, 19) kertovat, että oppikirjojen taustalla on Mikkilä-Erdma- nin (2017) mukaan behavioristinen käsitys oppimisesta, jossa oppiminen paloi- tellaan pieniin osiin, joita opettajan on helppo kontrolloida ja palkita. Oppikirja tekstit ovat koostuneet pienistä lauseista, joiden perusteella oppijan on tarkoitus ymmärtää lukemaansa, mutta oikeastaan oppikirja tekstien ymmärtäminen voi olla vaikeaa ja tukee lähinnä muistamista. (Savolainen ym. 2017, 19.) 2000-luvulla oppikirjoja kuitenkin päivitettiin ja behavioristisesta käsityksestä päästiin jok- seenkin eroon, tosin suurta murrosta perinteinen oppimateriaali ei ole kokenut, sillä tekstit koostuvat edelleenkin muistia tukevista faktoista.

(20)

Digitaalinen materiaali ei sopinut behavioristiseen käsitykseen oppimisesta ja tästä syystä ensimmäinen digitalisoituminen 1990-luvulla ei ottanut onnistuak- seen. 2014 opetussuunnitelma koki suuria muutoksia ja monilukutaitoa alettiin korostaa enemmän. Oppilaan on tärkeä osata ymmärtää erilaisia tekstejä eri muodoissa sekä myös valokuvia tai audiovisuaalisia materiaaleja. Oppimateriaa- lin on tarkoitus toimia oppilaita sekä opettajia auttavana tekijänä sekä yhdistää erilaisia oppimismuotoja, mutta Mikkilä-Erdman (2017) kertoo Savolaisen ym.

(2017, 21) mukaan, että edes digitaalinen oppimateriaali ei tue välttämättä näitä tavoitteita. Digitaalinen materiaali usein ajaa oppijan liian suureen tietomassaan, mikä aiheuttaa sen, että tekstiin on vaikea keskittyä ja liian suuri määrä tietoa ei edesauta opiskelua. Mikkilä-Erdman (2017) myös toteaa Savolaisen ym. (2017, 21) mukaan, että opiskelijat mieltävät perinteiset oppikirjat helpommiksi kuin digitaaliset. Tämä luultavasti johtuu teknisistä syistä, ruuduilta lukeminen ärsyttää lukijaa ja tekstiä on vaikea selata, jotta löytäisi etsimänsä tiedon.

Ongelmia löytyy siis perinteisestä materiaalista sekä digitaalisesta materiaalista.

Puuteet ovat selkeät. Oppijan keskittyminen herpaantuu, oppimateriaalit ei tue mielekästä oppimista, jos kyseessä on faktoja mitä vain painaa mieleen, tekniikka sekä helpottaa, että vaikeuttaa opiskelua ja saatavilla olevat materiaalit eivät tue opettajan työtä tarpeeksi. Mikkilä-Erdman (2017) toteaa Savolaisen ym. (2017, 21) mukaan yksiselitteisesti, että tarjolla olevat digitaaliset materiaalit eivät usein- kaan ratkaise ongelmia tai tuo perinteiseen oppikirja muotoiseen materiaaliin to- dettua lisäarvoa.

Ongelmia läpi käydessä voidaan todeta, että oppimateriaalikonseptin uudistus tarvitaan, sillä oppimateriaalien sähköistäminen ei riitä (Savolainen ym. 2017, 21). Voi siis miettiä uusia vaihtoehtoja ratkaista oppimateriaalien aiheuttamia ongelmia ja sitä voisiko avain ongelmien ratkaisuun löytyä audiovisuaalisista materiaaleista.

(21)

3.2.2 Audiovisuaalisen materiaalin mahdollisuudet korjata ongelmia

Parhaimmillaan oppimateriaali tukee oppijaa ja auttaa havainnoimaan maailman ilmiöitä. Oppimateriaalin täytyy tukea aktiivista oppimista ja auttaa opettajaa näin ollen toteuttamaan haluttuja tavoitteita. Behavioristinen käsitys oppimisesta voisi toimia audiovisuaalisilla materiaaleilla, sillä kun haluamme tuottaa opetusvideon, se toimii parhaiten, jos sen kohdistaa tiettyyn aiheeseen ja antaa päämäärätie- toisesti sidonnaista tietoa katsojalle ja kuulijalle. Opettaja voi yhdistää videoihin tehtäviä, ongelmaperustaista oppimista, jota opiskelijat pääsevät ratkomaan.

Opettajalla on täysi kontrolli, oppi on paloiteltu pieniin osiin ja palkita sen mukaan tekijää. Audiovisuaalinen materiaali tehtävien kanssa yhdistää eri oppimismuo- dot, visuaalisen, auditiivisen ja kinesteettisen tekniikan. Ymmärtäminen ja keskittyminen näin ollen helpottuu ja oppi on aktiivista eikä vain muistin tukemista.

Monilukutaitoa on tehostettu digitalisoitumisen myötä ja siltikään saatavilla olevat materiaalit eivät ole tukeneet oppijan monilukutaidon kehittymistä. Audiovisuaali- set oppimateriaalit eivät yksin myöskään ratkaise tätä ongelmaa, ei voida puhua monilukutaidosta, jos ainoa taito on oppia visuaalisesti. Mutta yhdistämällä perinteisen muodon, digitaalisen muodon sekä audiovisuaalisen muodon oppimisessa, saamme aikaan mahdollisimman tehokkaan monilukutaito paketin.

Oppikirjojen aiheuttamia ongelmia on yritetty ratkoa monin tavoin ja videoilla on mahdollista korjata behavioristista päälauseittain kulkevaa tietoa mitä on vaikea ymmärtää. Videot voivat ainakin auttaa meitä pääsemään sisälle pääkohtiin mitä oppikirjat haluavat kappaleittain meille kertoa. Videot, saati digitaaliset oppikirjat eivät voi korvata perinteisiä oppikirjoja, mutta niiden avuksi voi erilaisia materiaaleja käyttää. Lukiessani historian ylioppilaskirjoituksiin vuonna 2012, oli tietoa valtava määrä ja koin vaikeuksia löytää tärkeimmät asiat mitkä oppia aiheittain. Löy- sin silloin YouTubesta kanavan mikä teki huumoripitoisia videoita, jotka esittelivät aiheen lauluina. Esimerkiksi tunnettu pop kappale oli muutettu sanoituksiltaan kertomaan pääkohdat ranskan vallankumouksesta. Näiden katsominen helpotti oppimista ja teki opiskelusta mielekästä, nopeampaa ja helpompaa. Konstaapeli Heli Jalander (2020) kertoi haastattelussa, että opiskelijat ovat kehuneet opetusvideoiden merkitystä tentteihin valmistautuessa.

(22)

Opetusmateriaalien täytyy myös tukea opettajan työtä ja jos olemassa olevat keinot eivät auta mielekkään opiskelun rakentamisessa on muutoksia tehtävä niin opiskelijan kuin opettajan näkökulmasta. Audiovisuaaliset materiaalit tuovat ainakin muutosta opintoihin, helpottavat myös opettajan kykyä systemaattisen opetuksen luomiseen ja auttavat opiskelijoita hallitsemaan keskittymistään opetukseen. Jalander (2020) kertoo, että opetusvideot eivät suoranaisesti auta opettajia, mutta ne helpottavat itseopiskelua, joten lähiopetukset voidaan keskittyä har- joitteluun, kun asiat ovat jo nopeasti opiskelijoiden tiedossa. Vaikka Mikkilä- Erdman (2017) toteaa Savolaisen ym. (2017,21) mukaan, että perinteiseen materiaaliin tehdyt muutokset eivät tuo sinänsä lisäarvoa, haluaisin olla asiasta eri mieltä omien päätelmieni ja tutkimukseni pohjalta.

3.3 Elokuva liitettynä koulumaailmaan

Kaikki oppimme mitä saamme maailmasta ja universumista, tulevat havainnoista mitä teemme. Usein havainnot ovat omiamme, mutta esimerkiksi elokuvantekijät kertovat tarinoita ja toimittajat kertovat kuvilla maailman tapahtumista, jolloin te- kemämme havainnot ovat muiden havaintoja. Havaitsemme sitten itse tai käyt- täen toisen havaintoja, reaktiomme asioihin pysyy samankaltaisena. Tunnemme erilaisia tunteita havaintojen pohjalta, riippumatta siitä ovatko havainnot kuvien kautta välittyneitä vai omiamme, joita teemme päivittäin ympäröivästä maailmasta. (Hakkarainen & Kumpulainen 2011, 23.)

Videokuvaamisesta on tullut osa arkeamme ja siksi sen tuominen kouluihinkin on luontevaa ja lisää arvoa oppimisprosessiin. Kännykkäkamerat antavat jokaiselle yksilölle mahdollisuuden oppia videokuvan tuottamista, mikä on tämän päivän yksilölle helposti opittava taito ja se tulisi oppia jo koulussa. (Hakkarainen & Kum- pulainen 2011, 23.)

Sanotaankin, että kamera on uusi kynä ja videoiden katsomista ja tuottamista voidaan verrata perinteiseen lukemiseen ja kirjoittamiseen (Hakkarainen & Kum- pulainen 2011, 24). Elokuvan tekeminen vaatii ymmärrystä maailmasta, tietoa ihmisistä ja ihmisten mieltymyksistä, medialukutaitoa sekä kykyä oppia visuaali- sesta materiaalista. Elokuva-alan opiskelijat opiskelevat yhteiskunnallisia taitoja

(23)

tarkoituksena herättää tunteita ihmisissä ja luoda maailmaa uudenlaiseksi. Näin ollen voisikin ajatella elokuvan tuomista kouluihin ja opetukseen, sillä elokuvien ja niiden tekemisen kautta opitaan valtavasti hyödyllisiä taitoja. Ja nämä taidot kuuluvat kaikille ja niitä voidaan opettaa jo peruskoulu asteilla.

Nevala (2007) ja Kiesiläinen (2006) kertovat Hakkaraisen ja Kumpulaisen (2011, 23–29) mukaan, kamerakynän pedagogiikasta, joka kehittää opiskelijan audiovisuaalista ajattelua ja sanovat sen olevan tärkeä pohja median tavoitteelliselle käytölle. Yleisesti on tiedossa se, kun oppimisprosessiin liitetään vahvoja tunteita tai kokemuksia, jotka jäävät muistiin, jolloin oppiminen ja opitun asian muistami- nen helpottuu. Elokuvan liittäminen koulumaailmaan aiheuttaa tämän kaltaisia oppimisprosessin tehostamista. Schuck ja Kerney (2004) kertovat Hakkaraisen ja Kumpulaisen (2011, 29) mukaan, että elokuva liitettynä kouluihin motivoi oppilaita ja herättää heidän kiinnostuksensa opetettuja asioita kohtaan.

3.3.1 Kamerakynä-ajattelu

Nevala (2007) ja Kiesiläinen (2006) molemmat käsittelevät teksteissään pedago- giikkaa, joka perustuu tärkeään kamerakynä-ajatteluun, kertovat Hakkarainen ja Kumpulainen (2011, 24 –29). Kamerakynä-ajattelussa lähtökohtana on, että kameraa käytetään kynän tavoin. Videokameraa voi käyttää eri aineiden opetuksessa ja tärkeää on muistaa, että videokameran tehtävä ei ole olla opetuksen kohteena vaan välineenä, jota käytetään opetuksen tehostamiseen.

Kamerakynä-ajattelu ei suinkaan ole uusi keksintö, sillä se on syntynyt jo ensim- mäisten elokuvien aikana. Helke (2006) kertoo Hakkaraisen ja Kumpulaisen (2011, 25) mukaan kuinka elokuvan tarkoituksen ei alun perinkään ollut vain viih- dyttää katsojaa vaan myös käyttää kameraa mahdollisuutena tallentaa ja viestit- tää jonkinlaista ilmiötä maailmalle. Kameralla kirjoittaminen on ollut eri tekijöiden sekä eri aikakausien ilmiö. Neuvostoliittolainen elokuvateoreetikko Dziga Vertov (1984) kertoo näkemyksestään kamerasta, joka rakentaa todellisuuden uudes- taan ja kamera oli keino tallentaa totuutta katsojan havainnointiin, kertovat Hak- karainen ja Kumpulainen (2011, 25).

(24)

Myös toisella elokuvateoreetikko Alexandre Astrucilla oli oma näkemyksensä ka- merakynä-ajattelusta ja sen käytöstä ajatuksien ilmaisussa. Hän kehitti teorian camera-stylosta, eli kamerakynästä, jonka tarkoituksena oli toimia samanlaisena kynänä millä voi vapaasti ilmaista itseään, kuin kirjoittaen romaaneja. Astruc oli kirjailija, josta tuli elokuvaohjaaja sekä teoreetikko ja hän käytti ilmaisua ”kynästä kameraan ja kamerasta kynään” summatakseen omaa teoriaansa elokuvaker- ronnan ja kamerakynä-ajattelun suhteen. (Martin n.d.) Astrucin ajattelussa oli sel- keä yhteys elokuvan käyttöön opetuksen välineenä.

Opiskelijoilla on tänä päivänä jo vapaa-ajan median käytön takia vaikuttavat me- diataidot ja heille media edustaa arkipäivää ja vuorovaikutus tapahtuu paljolti videoiden ja muun median kautta. Nuorilla usein teknologiaan liittyvät asiat ovat nopeasti opittavissa ja opetussuunnitelmassakin mainitaan mediakasvatus ja elokuvan tuonti luokkiin. Usein kuitenkin elokuva jää ei-optimaaliselle käyttöasteelle, toimien ajantäytteenä tai tauko viihdykkeenä. Se riittää kattamaan opetussuunnitelman mukaisen elokuvan ja median kuuluvuuden, mutta onko siitä oikeasti hyö- tyä? Myös valmiiden dokumenttien näyttäminen kouluissa voi olla lain puitteissa mahdotonta, mutta mediakasvatusta ja vuorovaikutuksen sekä tietojen ja taitojen oppimiseen kameran käyttäminen kynänä voisi olla äärimmäisen tehokas keino oppimisen lisäämiseen. (Hakkarainen & Kumpulainen 2011, 28–29.)

3.3.2 Omia videotuotantoja oppimisen avuksi

Kamerakynä-ajattelu ajaa meidät suoraa tietä oman havainnoinnin äärelle, joka tapahtuu videotuottamisella. Kamerakynä-ajattelu kun tarkoittaa juuri sitä. Anne- taan opiskelijalle kynä ja kaikki mahdollisuudet mitä sillä voi tehdä.

Nykykäsityksen mukaan opiskelija rakentaa itse oman tietonsa aktiivisella oppi- misella. Tästä syystä oppimisenmuodot on oltava tehokkaita menetelmiä, jotka palvelevat oppilaan kykyä oppia. Videokuvaaminen on ongelmaperustaista oppimista, jota käsiteltiin jo aikaisemmassa kappaleessa. Tehtävää tai ratkaisua on- gelmaan lähestytään monivaiheisella prosessilla videokuvaamisessa. Aihetta lä-

(25)

hestytään monesta näkökulmasta ja se pistää opiskelijan rakentamaan uusia yh- teyksiä kirjatiedon ja todellisuuden välille. (Hakkarainen & Kumpulainen 2011, 31.)

Videotuotannot oppimisen avuksi ovat oiva lisä kasvattaa oppijan medialukutaitoa sekä oppia tietoja ja taitoja. Tarkoitus on oppia käyttämään videokameraa tiettyyn tarkoitukseen ja vaikka mediakasvatus ei olisi opin aiheena, vaan tehtä- vien ratkaisu ja tietojen ja taitojen hallitseminen, mediakasvatus tapahtuu aina taustalla (Kiesiläinen 2006, 3). Mahdollisuudet mitä saavuttaa oppimisessa omilla videotuotannoilla ovat valtavat ja opetussuunnitelman kannattaisi hyödyntää elokuvaa koulumaailmassa nykyistä enemmän. Hakkarainen ja Kumpulainen (2011, 30) esittelevät Schuckin ja Kearneyn (2004) tietolaatikon (liite 4), joka esittelee videotuotantojen mahdollisuuksista oppimisen tehostamiseen.

(26)

4 TAPAUSESIMERKKI: CASE : OPETUSVIDEOT POLAMKISSA

Tapaustutkimus perustuu Polamkin tarpeeseen opetusvideoille ja tavoitteisiin mitä Polamk asetti lähtiessään etsimään materiaalintuottajaa avuksi videoiden ja äänien tuomiseen poliisiopiskelijoiden opetukseen. Työnkuva materiaalintuottajana lisäsi halua tietää tavoista oppia ja millä kaikella sitä voidaan kehittää. Ope- tusvideoiden toimiminen takasi sen, että tutkimus audiovisuaalisten materiaalien tehokkuudesta opetuskäytössä oli oikeilla jäljillä.

4.1 Tapaustutkimuksen kohde

Tapaustutkimuksen kohteena oli korkeakouluharjoitteluni Polamkissa ja sitä seu- rannut määräaikainen työsuhde materiaalintuottajana. Polamkin johto havaitsi puutteita opetuksessa ja tarvetta opetusvideoille. Opettajat olivat tehneet jonkin verran videoita jo itse, mutta niiden tehokkuus ei ollut paras mahdollinen sillä opettajan työnkuvaan kuuluu paljon muutakin ja videoiden kuvaaminen ja tuottaminen vei liikaa aikaa. Polamk päätti hakea media-alan harjoittelijaa, joka helpot- taisi opettajien työtaakkaa ja tuottaisi opetusvideoita opiskelijoiden opiskelun avuksi.

Harjoitteluni Polamkin operatiivisilla valmiuksilla alkoi huhtikuussa 2019 ja minut perehdytettiin talon tapoihin heti saapuessani. Sain tilata haluamani tarvikkeet opetusvideoiden tuottamiseen ja sain oman toimiston missä työskennellä. Pääsin tekemään merkityksellistä työtä opetuksen tehostamiseksi, ja tilauksia Polamkin eri osastoilta alkoi sadella. Opettajat innostuivat mahdollisuudesta tehdä toimivia opetusvideoita oman erikoisosaamisensa puitteissa, ja minä tulin taloon mahdol- listamaan tämän.

4.2 Työnkuvani materiaalintuottajana Polamkissa

Työnkuvani Polamkin operatiivisilla valmiuksilla oli tuottaa, kuvata sekä editoida opettajien ohjauksella toimeksiantojen perusteella toimivia ja informatiivisia opetusvideoita opiskelijan Moodleen sekä luennoille käyttöön. Työni käynnistyivät,

(27)

kun sain toimeksiantoja ja niitä saattoi tulla ympäri maata Polamkin keskuksista.

Toimeksiannot olivat kutsuja kuvata harjoituksia ja tehtäviä, joita opiskelijoiden on tarkoitus oppia koulutuksessa tai kuvata opiskelijoiden suorittamia tehtäviä tehdäkseni kuvaavan videon kurssin sisällöstä.

Työnkuvaani kuului myös yleistä tallentamista, kuten kuvata valmistuneiden poliisien valaa sekä sisäministerin puhetta, jotta Polamkille saatiin materiaalia mikä näyttää myös poliisien hienompia tilaisuuksia. Kuvasin myös videoita ja otin valokuvia, jotta kurssien vetäjillä olisi käytettävissä mahdollisimman paljon materiaalia tulevaisuuden tilaisuuksiin ja viestinnällisiin tarkoituksiin.

4.2.1 Suoritetut tehtävät

Ensimmäiset toimeksiannot tulivat koulun sisältä ja pääsin nopeasti työnkuvaani sisälle, kun töitä oli heti paljon tarjolla. Tekninen osasto halusi tallentaa erilaisia kokonaisuuksia opettaen opiskelijoille tarkasti, miten mikäkin toimenpide teh- dään. Kuvasin ja editoin opetusvideot koskien aiheita kuten DNA näytteenotto, sormenjälkien tallentaminen, kolari paikan tutkinta, jalanjäljen näytteenotto sekä erilaisten materiaalien näytteenotto. Teimme tiiviin opetusvideon kuvaamalla myös henkilörekisteröinnin, mikä tarkoittaa erilaisia toimenpiteitä mitä tehdään, kun rikoksesta pidätetty tuodaan poliisiasemalle.

Tein matkan Loppiin, Räyskälän lentoasemalle missä moottoripyöräkoulutus jär- jestetään. Kuvasin moottoripyöräpoliisien koulutusta ja tein koosteita erilaisista harjoituksista. Videoiden tarkoituksena oli esitellä uusille opiskelijoille kurssien si- sältöä ja käytettävissä olevia pyöriä. Kävin Pieksämäellä ajokoulutuskeskuk- sessa kuvaamassa samanlaisia koosteita oppimateriaaliksi kursseille. Kävin Lah- dessa tekemässä koulutusvideon poliisikoirien koulutuksesta. Kyseisen videon tarkoitus taas oli lähteä maailmalle ja esitellä muille kansainvälisille poliisiopis- toille suomalaisen poliisikoulutuksen eri mahdollisuuksia.

Matkustin myös ajoneuvokouluttajien ja opiskelijoiden kanssa raskaanajoneuvon ratsiaan, mikä pidettiin Huittisissa. Tarkoituksena oli kuvata ratsian toiminta ta- poja ja tehdä kooste tuleville opiskelijoille, miten ratsiassa toimitaan ja minkälaisia

(28)

taitoja siellä tarvitaan. Tein ratsia videon myös moottoripyöräpoliisien kanssa sa- manlaiseen tarkoitukseen.

Tein myös rekonstruktioita esimerkiksi kuulustelutilanteista, ajoneuvojen käsittely opetusvideoita sekä yleisiä mainoksia kursseille. Töitä oli paljon ja lähtiessäni Polamkin materiaalintuottajan toimestani töitä jäi paljon myös suorittamatta ajan puutteen takia.

4.2.2 Tavoitteet töilleni

Jokaisen opetusvideon tai harjoitusten taltioinneille oli omat tavoitteet ja syyt miksi Polamk koki tarvitsevansa opetusvideoita. Tehtäviä oli paljon ja niiden suo- rittaminen oli mielekästä ja opettavaista myös itse tekijälle. Tavoitteet opetusvideoille olivat tehostaa ja monipuolistaa koulun opetusta. Opetus Polamkissa on hyvää ja tehokasta jo valmiiksi, mutta poliisihallitukselle opetuksen pysyminen modernin digitaalisen maailman mukana on erityisen tärkeää. Käytössä on tek- nologian huippulaitteet, laadukkaat ja osaavat opettajat sekä kurssien sisältö on vaikuttavan monipuolista ja opettavaista. Ainoastaan oppimismateriaaleissa po- liisihallitus näki puutteita ja sen tehostaminen mielessä Polamk lähti etsimään tekijöitä, joilla riittäisi ammattitaito kehittämään opetusta suunnitelluilla videoma- teriaaleilla.

Jokaisella kurssilla ja niiden opettajilla olivat erilaisia tavoitteita, mitä yksittäisillä videoilla piti saada aikaiseksi. Työni aloittaessa minun täytyi selvittää opettajilta mikä oli tavoite mitä halutaan videolla saavuttaa ja minkälaisten asioiden kautta päämäärään täytyy päästä. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, tavoitteellisuus on tärkeää, kun audiovisuaalisia materiaaleja käytetään opetukseen ja opettajan sekä tässä tapauksessa minun tehtäväkseni jäi pohtia päämäärään johtavat keinot tuottaessani opetusvideoita. (Hakkarainen & Kumpulainen 2011, 8.)

Tavoitteet ja päämäärät siis vaihtelivat, mutta esittääkseni yhden esimerkin, käy- tän esimerkkinäni opetusvideota minkä tein kuvatessani henkilörekisteröinnin opetusvideota. Henkilörekisteröinnin vaiheet ja taidot mitkä oppijan täytyy osata,

(29)

olivat opettajien vastuulla näyttää. Opettajat suunnittelivat niin sanotun käsikirjoi- tuksen ja minä suunnittelin kuvakoot ja tavan millä asia tuodaan esille. Opettajat antoivat ohjeviivat sille, mikä on asiassa tärkeintä ja tämän pohjalta osasin tehdä opetusvideon mikä painotti oikeita asioita ja toi ne selkeästi esille. Käytin vide- ossa tekstiä, jos jokin kuva tuntui epäselvältä ja asettelin kuvat oikeaan järjestyk- seen ja annoin niille aikaa, jotta opiskelija katsoessaan pystyy keskittymään olen- naiseen. Värimäärittelin videon väreillä, jotka kohensivat ja tarkensivat kuvaa oi- kealla tavalla sekä auttoivat keskittymiseen. Hyödynsin editointitaitojani, että en käsittelisi videoita niin kuin käsittelisin fiktiivistä kuvaa, vaan hyödynsin keinoja, jotka saavat katsojan keskittymään katsomaansa.

Henkilökohtaisiksi tavoitteiksi asetin itselleni oppia käsittelemiäni asioita, jotta osaisin myös välittää tietämäni faktat katsojalle. Tavoitteenani oli myös oppia keinoja, jolla audiovisuaalisia materiaaleja täytyy käsitellä, jotta ne toimivat opetus tarkoituksessa. Halusin, että taitoni elokuvanteossa kehittyvät myös monipuoli- semmaksi. Audiovisuaalisten materiaalien käyttö opetuksessa on kuitenkin hyvin erilaista kuin viihdekäytössä.

4.3 Jälkipuinti: Haastattelussa konstaapeli Heli Jalander

Halusin selvittää Polamkista lähtöni jälkeen, onko tekemilläni opetusvideoilla ollut haluttu vaikutus ja ovatko opetusvideot olleet käytössä kuluneen vuoden opin- noissa. Halusin myös tietää, koettiinko Polamkissa, että halutut tavoitteet saavu- tettiin ja nähdäänkö opetusvideoista todellista hyötyä opetuksen tehostamiseen.

Kävin sähköpostihaastattelun 13.10.2020 Polamkissa opettajana toimivan kons- taapelin, Heli Jalanderin kanssa. Jalander toimii opettajana Polamkin teknisellä puolella ja hän toimi ohjaajanani monessa työtehtävässäni mitä suoritin tekniselle puolelle, alkutoimet-jaksolle, materiaalintuottajana.

Ensimmäisenä kysyin Jalanderilta tärkeimmät kysymykset mitä minulla oli, että ovatko tekemäni opetusvideot käytössä ja saimmeko hänen mielestään tavoitteet, jonka pohjalta lähdin työtehtävääni suorittamaan, saavutettua. Opetusvideot ovat jatkuvassa käytössä Moodle-alustalla ja opiskelijoilla on vaivaton pääsy niihin ajasta ja paikasta riippumatta. Juuri tämä ajan ja paikan riippumattomuus on

(30)

tullut viimeistään tänä vuonna äärimmäisen tärkeäksi joka paikassa, sillä pande- mian takia kouluja jouduttiin sulkemaan ja lähiopetustunnit olivat pysähdyksissä.

Ja tästä Jalanderkin mainitsee kysyessäni häneltä tavoitteiden saavuttamisesta, johon hän tuumaa, että itseopiskelumateriaalina opetusvideot ovat olleet poik- keustilan vuoksi erittäin hyödyllisiä ja tärkeitä opiskelijoille.

Kysyin Jalanderilta myös siitä helpottaako opetusvideot opettajan taakkaa, sel- vittääkseni audiovisuaalisten materiaalien tehokkuutta myös opettajien näkökul- masta. Videoiden opetuksellinen tehokkuus on tietysti toivottavaa kaikista kulmista. Jalander vastaa ensimmäisenä, että opetusvideoista ei suoranaisesti ole apua helpottamaan opettajien työtaakkaa, mutta koen, että asetin kysymykseni hieman väärin. Tutkimukseni on opettanut minulle sen, että audiovisuaalinen materiaali ei toimi minkään pelastajana tai elvyttäjänä vaan tukena ja lähtökohtana oppimisen prosessille. Joten helpottamisen sijasta minun olisi pitänyt asetella kysymykseni niin, että tukeeko audiovisuaalinen materiaali opettajien työtaakka.

Huonosta kysymyksen asettelusta huolimatta, Jalander vastasi kysymykseen laajemmin sanoen, että videoita tarvitaan muun oppimismateriaalin tueksi, jotta vähäiset lähiopetustunnit voidaan käyttää harjoituksiin ja opiskelijat voivat kerrata asioita opetusvideoilta. Opettajilla on valtava vastuu oppimisen onnistumisesta ja koen tutkimuksen ja vastauksen perusteella niin, että opetusvideot Polamkissa, alkutoimet-jaksolla, toimivat miellyttävänä ja auttavana tukena oppimisessa sekä opetuksessa.

Jalander kertoo myös siitä, että lisätarvetta videoille on syntynyt. Opettajat teke- vät niitä itse nopealla aikataululla ja laadulle olisi tarvetta, vaikka nopeasti kyhätyt opetusvideot tuovat saman tuloksen ja opiskelijat kokevat niidenkin kautta miele- kästä opiskelua. Kaiken oppimani perusteella, voin täysin suositella audiovisuaalisten materiaalien lisäämistä mahdollisesti kaikkiin koulutusjärjestelmiin ympäri Suomen, tueksi, avuksi ja lähtökohdaksi opinnoille.

(31)

5 POHDINTA

Opiskelusta nauttiminen ja sitoutuminen opetettaviin asioihin, medialukutaidon kehittyminen, teknisten taitojen kehittyminen, luovan itseilmaisun mahdollisuuk- sien lisääntyminen, ryhmätyötaitojen kehittyminen, tietojen ja taitojen kehittyminen tai lisääntynyt motivaatio. Siinä on jo iso kasa tärkeitä aineksia, minkä äärelle audiovisuaalinen materiaali voi opiskelijan johdattaa. Audiovisuaaliset materiaalit eivät sellaisenaan johdata oppijaa näiden äärelle, eivätkä ne kykene korvaamaan tärkeitä ainesosia kuten perinteisiä ja digitaalisia opetusmateriaaleja mutta opiskelijan, opettajien sekä koko koulutussysteemin tuella, voidaan videoita ja ääniä hyödyntää rajattomasti ja niistä on silloin edellä mainituille päämäärille ehdotto- man todennäköistä päästä. Mediakasvatus sekä tietojen ja taitojen hiominen videokameraa ja audiovisuaalisia materiaaleja käyttäen, päästää meidät lähem- mäs globaalia ja monipuolista tulevaisuutta.

Videoita tuottamalla, katsomalla opetusvideoita, seuraamalla tarkasti ja käyttäen omaa kinesteettistä oppimismuotoa tai antamalla ongelman mitä ratkaista ja läh- tökohdan opinnoille ovat ratkaisuja kysymykseen kuinka audiovisuaalisia materiaaleja voisi hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Ajatellaan kameraa kuin ky- nää, jokainen voi tänä päivänä olla kirjailija meidän valtavassa digitaalisessa maailmassa, joten jos kamera toimii kynänä, niin silloin voimme ajatella, että jokainen meistä voi olla elokuvantekijä. Ja kuinka paljon oppia se tuo ihmiselle.

Kuvaat dokumentin tai opetusvideon aiheesta kuin aiheesta, tiedät siitä enem- män hetkessä, kuin ne, joille videot on suunnattu. Annetaan opiskelijalle videokamera ja vapaat kädet kirjoittaa oma oppimisenprosessi!

Audiovisuaaliset materiaalit eivät korjaa kaikkia ongelmia, joten tulevaisuuden oppia ei voi luottaa vain ja ainoastaan videoiden ja äänien haltuun. Perinteisestä ja digitaalisesta opetusmateriaalista kuitenkin puuttuu paljon oleellista ja ne eivät aina toimi täydellisessä symbioosissa. Jos lisäämme perinteisen ja digitaalisen rinnalle audiovisuaalisuuden, on opetuksen laatu ja oppimisen mielekkyys saatu uudelle tasolle. Videoilla voimme tiivistää halutun tiedon ja jakaa sen niin, että ylimääräinen tieto jää pois ja jäljelle jää tärkeimmät pointit. Videoilla ja äänillä on mahdollista korostaa asioita ja tietojen ja taitojen omaksuminen toimii. Videoka- mera taas toimii parhaimpana mahdollisena mediakasvatuksen työkaluna.

(32)

Yhdistämällä visuaalisen, kinesteettisen ja auditiivisen oppimisprosessin, saadaan jokaiselle yksilölle laadukasta ja toimivaa opetusta. Kaikki oppivat yksilölli- sesti ja suomalaisen koulujärjestelmän pitäisi kyetä antamaan täydellä teholla, jokaiselle mahdollisuus oppia itseään miellyttävällä tavalla. Polamkissa nähtiin audiovisuaalisille materiaaleille tarve ja toimitimme niitä yhdistämällä voimamme opettajien ja oman ammattitaitoni kanssa ja tulokset puhuvat puolestaan. Ope- tusvideoita ei välttämättä tarvitse tehdä laadukkaasti, kuin tehtäisiin ison budjetin elokuvaa, mutta pelkästään lyhyillä ja nopeilla pätkillä voidaan saada suuria tu- loksia aikaan.

Digi-loikka on tapahtunut ensimmäistä kertaa jo 1990-luvulla ja siltikään suurem- pia tutkimustuloksia oppimisprosessin digitalisoitumisesta ei ole olemassa. Au- diovisuaalinen opetusmateriaali on vielä niin alkutekijöissä, että tutkimuksia koskien oppimisen tehokkuutta audiovisuaalisia materiaaleja hyödyntäen ei ole vielä edes harkittu. Voi vain tutkia sen mahdollisuuksia ilman oikeita konkreettisia tutkimustuloksia. Joten loppusanoinani sanon, tuodaan videokamerat opetukseen, jaetaan osaamisemme ja käytetään hyödyksi rajattomia keinoja opetusvideoiden ja erilaisten audiovisuaalisten materiaalien tarjoamia mahdollisuuksia ja sen jäl- keen tutkimukset voidaan osoittaa oikeaan suuntaan ja nähdä olemmeko me kaikki, jotka ovat mahdollisuuksia edes harkinneet, olleet oikeassa.

(33)

LÄHTEET

Digiteam. n.d. Videot opetuksessa ja oppimisessa. Verkkolähde. Luettu 08.10.2020 https://etiimi.wordpress.com/videot-opetuksessa/

Hakkarainen, P. & Kumpulainen, K. (toim.) 2011. Liikkuva Kuva – muuttuva opetus ja oppiminen. Kustannus Kokkolan yliopistokeskus Chydeniu. Luettu 17.09.2020

Kiesiläinen, I. 2006. Videokamera koulutyössä. Opettajan opas. Luettu

13.10.2020 http://www.mystinenportaali.com/mediakasvatus/videokamera_kou- lutyossa_opas.pdf

MLL. 2020. Mediakasvatus. Verkkolähde. Luettu 01.10.2020

https://www.mll.fi/ammattilaisille/kouluille-ja-oppilaitoksille/mediakasvatus/

Martin, A. n.d. Introduction to “The Future of Cinema” by Alexandre Astruc.

Verkkolähde. Luettu 20.10.2020 http://thirdrailquarterly.org/adrian-martin-introduction-to-the-future-of-cinema-by-alexandre-astruc/

Opetushallitus. 2020. Mediakasvatus. Verkkolähde. Luettu 01.10.2020 https://www.oph.fi/fi/mediakasvatus

Opetushallitus. 2014. Perusopetuksen perusteet. Asiakirja. Luettu 25.11.2020.

Savolainen, H., Vilkko R. & Vähäkylä L. (toim.) 2017. Oppimisen tulevaisuus.

Tallinna: Gummerus. Luettu 21.09.2020

Schwartz, D.L & Hartman, K. 2007. It is not television anymore: Designing digi- tal video for learning and assessment. Kustannus Mahwah, NJ: Erlbaum. Luettu 18.09.2020

Suominen, R. & Nurmela, S. 2011. Verkko-opettaja. Kustannus WSOY. Luettu 29.09.2020

(34)

LIITTEET

Liite 1. (2) Konstaapeli Heli Jalander haastattelu Onko tekemiä videoita käytetty?

Videot ovat käytössä Alkutoimet-osajaksolla jatkuvasti Mooodle-alustalla.

Onko niillä ollut kuinka paljon merkitystä opinlaadussa?

Opiskelijat ovat kehuneet videoiden merkitystä itseopiske- lussa ja tenttiin kertaamisessa.

Koetko että videot tulivat tarpeeseen ja saatiinko tavoitteet täytettyä?

Kyllä vain, etenkin kevään koronatilanteen vuoksi lähiopetus oli osin kokonaan pysähdyksissä, myöhemmin vain mini- missä. Silloin etenkin ne olivat opiskelijoille kotona opiskeluun erittäin tärkeitä.

Ovatko videot helpottaneet työtakkaanne opettajina?

Ei suoranaisesti. Videoita tarvitaan Moodle-materiaalin tueksi, jotta vähäiset lähiopetustunnit voidaan käyttää harjoituksiin- opiskelijat rauhassa omaan tahtiin saavat kerrata videoilta asioita.

(35)

Liite 2. (2)

Oletteko kokeneet lisätarvetta videoille? Oletteko tehneet lisää videoita itse?

Teimme pika-aikataululla koronasulun vuoksi yhdellä otolla, editoimattomia tallenteita lisää. Niitä pitäisi alkaa päivittää

laadukkaammiksi. Tosin opiskelijat ovat kehuneet noita

”kummelivideoita” päiviään kummasti piristäviksi.

Etäopiskelun tehostuessa tänä vuonna, onko videoille ollut enemmän käyttöä?

Kyllä on, ehdottomasti.

(36)

Liite 3. Schwartzin ja Hartmanin (2007) kehämalli (Hakkarainen & Kumpulainen, 2011, 11)

(37)

Liite 4. Schuckin ja Kearneyn (2004) tietolaatikko videotuotantojen mahdollisuuksista. (Hakkarainen & Kumpulainen 2011, 30.)