Tuodessa videot luokkahuoneisiin optimaalista käyttöä varten täytyy tietää tuoko audiovisuaalinen materiaali tarvittavan lisän opetukseen. Onko siitä oikeasti huo-mattavaa hyötyä tai kannattaako yhteiskunnan varoja käyttää tähän, kun oppimi-seen tarvittavat materiaalit ovat jo olemassa. Tarvitaan siis selvitys siitä, onko audiovisuaalisilla materiaaleilla tarpeeksi voimakas lisäarvo.
Tutkiessa lisäarvoa, tarvitsee tietää minkälaisia puutteita ja ongelmia jo olemassa olevilla materiaaleilla on. Perinteiset ja digitaaliset materiaalit pitävät valtaa oppi-misen perusteissa ja voi harkita lisättävän opiskeluun muita materiaaleja vain, jos löydetään keinoja millä korjata ongelmia. Jos opiskeluun käytettävää materiaalia on liikaa saatavilla käsiteltävään aiheeseen, voi opiskelija eksyä tiedon massaan ja se voi aiheuttaa sen, että tärkeimmät asiat voivat jäädä muun tiedon alle. Täl-laisessa tapauksessa tietoa on liikaa ja se kuorimittaa opiskelijaa. Oppiminen on tällaisissa olosuhteissa oletettavasti heikkoa. (Savolainen ym. 2011, 21).
Audiovisuaalinen maailma ja sen tarjoamat mahdollisuudet opinnoille ovat kui-tenkin niin laajat, että tiedon tiivistäminen ei ole ongelma. Yhden videon sisältö voidaan tiivistää pariin minuuttiin ja se kertoo opiskelijalle vain tarvittavan asian, jos videon tekijä osaa tiivistää asiat oikein. Usein näin ei kuitenkaan ole, joten tarvittava lisäarvo videon katsomisesta jää puuttumaan. Silloin suuri mahdolli-suus on että, tietoa on liikaa ja se toimii haitallisena oppimisen ympäristönä. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa on varmasti sanontana oikein, mutta kuva voi myös kertoa liikaa. (Hakkarainen & Kumpulainen 2011, 9.) Ei siis aina voi puhua audiovisuaalisista materiaaleista vain lisäarvoa tuovana. Videot ja äänet voivat
myös madaltaa oppimisen arvoa. Oikeanlaisen videon löytyminen voi olla haas-tavaa ja usein järkevää on toteuttaa videotuotantoa opetuksen osana, jolloin opis-kelijat aloittavat oppimisensa jo videon teko vaiheessa. (Hakkarainen & Kumpu-lainen 2011, 8.) Mediakasvatuksellinen lisäarvo löytyykin usein sitä kautta ja lo-pullinen tulos johtaa tietojen ja taitojen oppimiseen. Videot eivät toimi opetuksen elvyttäjinä, mutta ne tuovat laajoja mahdollisuuksia ja lähtökohtia, joita voimme vain ja ainoastaan pitää opetusta kohentavana lisäarvona.
3.2.1 Perinteisen ja digitaalisen materiaalin ongelmat
Perinteisten opetusmateriaalien rinnalle on lisätty digitaalisia opetusmateriaaleja jo parin vuosikymmenen ajan ja osa perinteisistä on jopa korvattu digitaalisilla materiaaleilla. Kirjoja ja muita kirjallisia materiaaleja voi lukea internetistä tai muussa digitaalisessa muodossa. Kirjoittamme tietokoneille, palautamme töitä sähköisesti ja lähes kaikki opinnot ovat digitalisoituneet. Nämä ovat kuitenkin jo normalisoituneita ja jopa vanhanaikaisia käsitteitä, mutta mainitessa nämä voi miettiä ongelmia mitä jopa digitalisoituminen on tuonut sekä perinteisen materi-aalin ongelmia. Kaikista materiaaleista löytyy omat ongelmansa.
Oppikirjat ja tehtäväkirjat ovat olleet olemassa jo ensimmäisistä vaiheista, kun oppimisen prosessiin alettiin kiinnittää tarkemmin huomiota. Oppikirjojen kirjoitta-jat esittävät tietonsa ja käsityksensä oppimisesta oman oppimateriaalin teksteillä, kuvilla ja tehtävillä ja oppimateriaalit vaikuttavat aina oppilaan oppimisen laatuun.
Savolainen ym. (2017, 19) kertovat, että oppikirjojen taustalla on Mikkilä-Erdma-nin (2017) mukaan behavioristinen käsitys oppimisesta, jossa oppiminen paloi-tellaan pieniin osiin, joita opettajan on helppo kontrolloida ja palkita. Oppikirja tekstit ovat koostuneet pienistä lauseista, joiden perusteella oppijan on tarkoitus ymmärtää lukemaansa, mutta oikeastaan oppikirja tekstien ymmärtäminen voi olla vaikeaa ja tukee lähinnä muistamista. (Savolainen ym. 2017, 19.) 2000-lu-vulla oppikirjoja kuitenkin päivitettiin ja behavioristisesta käsityksestä päästiin jok-seenkin eroon, tosin suurta murrosta perinteinen oppimateriaali ei ole kokenut, sillä tekstit koostuvat edelleenkin muistia tukevista faktoista.
Digitaalinen materiaali ei sopinut behavioristiseen käsitykseen oppimisesta ja tästä syystä ensimmäinen digitalisoituminen 1990-luvulla ei ottanut onnistuak-seen. 2014 opetussuunnitelma koki suuria muutoksia ja monilukutaitoa alettiin korostaa enemmän. Oppilaan on tärkeä osata ymmärtää erilaisia tekstejä eri muodoissa sekä myös valokuvia tai audiovisuaalisia materiaaleja. Oppimateriaa-lin on tarkoitus toimia oppilaita sekä opettajia auttavana tekijänä sekä yhdistää erilaisia oppimismuotoja, mutta Mikkilä-Erdman (2017) kertoo Savolaisen ym.
(2017, 21) mukaan, että edes digitaalinen oppimateriaali ei tue välttämättä näitä tavoitteita. Digitaalinen materiaali usein ajaa oppijan liian suureen tietomassaan, mikä aiheuttaa sen, että tekstiin on vaikea keskittyä ja liian suuri määrä tietoa ei edesauta opiskelua. Mikkilä-Erdman (2017) myös toteaa Savolaisen ym. (2017, 21) mukaan, että opiskelijat mieltävät perinteiset oppikirjat helpommiksi kuin di-gitaaliset. Tämä luultavasti johtuu teknisistä syistä, ruuduilta lukeminen ärsyttää lukijaa ja tekstiä on vaikea selata, jotta löytäisi etsimänsä tiedon.
Ongelmia löytyy siis perinteisestä materiaalista sekä digitaalisesta materiaalista.
Puuteet ovat selkeät. Oppijan keskittyminen herpaantuu, oppimateriaalit ei tue mielekästä oppimista, jos kyseessä on faktoja mitä vain painaa mieleen, tekniikka sekä helpottaa, että vaikeuttaa opiskelua ja saatavilla olevat materiaalit eivät tue opettajan työtä tarpeeksi. Mikkilä-Erdman (2017) toteaa Savolaisen ym. (2017, 21) mukaan yksiselitteisesti, että tarjolla olevat digitaaliset materiaalit eivät usein-kaan ratkaise ongelmia tai tuo perinteiseen oppikirja muotoiseen materiaaliin to-dettua lisäarvoa.
Ongelmia läpi käydessä voidaan todeta, että oppimateriaalikonseptin uudistus tarvitaan, sillä oppimateriaalien sähköistäminen ei riitä (Savolainen ym. 2017, 21). Voi siis miettiä uusia vaihtoehtoja ratkaista oppimateriaalien aiheuttamia on-gelmia ja sitä voisiko avain ongelmien ratkaisuun löytyä audiovisuaalisista mate-riaaleista.
3.2.2 Audiovisuaalisen materiaalin mahdollisuudet korjata ongelmia
Parhaimmillaan oppimateriaali tukee oppijaa ja auttaa havainnoimaan maailman ilmiöitä. Oppimateriaalin täytyy tukea aktiivista oppimista ja auttaa opettajaa näin ollen toteuttamaan haluttuja tavoitteita. Behavioristinen käsitys oppimisesta voisi toimia audiovisuaalisilla materiaaleilla, sillä kun haluamme tuottaa opetusvideon, se toimii parhaiten, jos sen kohdistaa tiettyyn aiheeseen ja antaa päämäärätie-toisesti sidonnaista tietoa katsojalle ja kuulijalle. Opettaja voi yhdistää videoihin tehtäviä, ongelmaperustaista oppimista, jota opiskelijat pääsevät ratkomaan.
Opettajalla on täysi kontrolli, oppi on paloiteltu pieniin osiin ja palkita sen mukaan tekijää. Audiovisuaalinen materiaali tehtävien kanssa yhdistää eri oppimismuo-dot, visuaalisen, auditiivisen ja kinesteettisen tekniikan. Ymmärtäminen ja keskit-tyminen näin ollen helpottuu ja oppi on aktiivista eikä vain muistin tukemista.
Monilukutaitoa on tehostettu digitalisoitumisen myötä ja siltikään saatavilla olevat materiaalit eivät ole tukeneet oppijan monilukutaidon kehittymistä. Audiovisuaali-set oppimateriaalit eivät yksin myöskään ratkaise tätä ongelmaa, ei voida puhua monilukutaidosta, jos ainoa taito on oppia visuaalisesti. Mutta yhdistämällä perin-teisen muodon, digitaalisen muodon sekä audiovisuaalisen muodon oppimi-sessa, saamme aikaan mahdollisimman tehokkaan monilukutaito paketin.
Oppikirjojen aiheuttamia ongelmia on yritetty ratkoa monin tavoin ja videoilla on mahdollista korjata behavioristista päälauseittain kulkevaa tietoa mitä on vaikea ymmärtää. Videot voivat ainakin auttaa meitä pääsemään sisälle pääkohtiin mitä oppikirjat haluavat kappaleittain meille kertoa. Videot, saati digitaaliset oppikirjat eivät voi korvata perinteisiä oppikirjoja, mutta niiden avuksi voi erilaisia materiaa-leja käyttää. Lukiessani historian ylioppilaskirjoituksiin vuonna 2012, oli tietoa val-tava määrä ja koin vaikeuksia löytää tärkeimmät asiat mitkä oppia aiheittain. Löy-sin silloin YouTubesta kanavan mikä teki huumoripitoisia videoita, jotka esittelivät aiheen lauluina. Esimerkiksi tunnettu pop kappale oli muutettu sanoituksiltaan kertomaan pääkohdat ranskan vallankumouksesta. Näiden katsominen helpotti oppimista ja teki opiskelusta mielekästä, nopeampaa ja helpompaa. Konstaapeli Heli Jalander (2020) kertoi haastattelussa, että opiskelijat ovat kehuneet opetus-videoiden merkitystä tentteihin valmistautuessa.
Opetusmateriaalien täytyy myös tukea opettajan työtä ja jos olemassa olevat kei-not eivät auta mielekkään opiskelun rakentamisessa on muutoksia tehtävä niin opiskelijan kuin opettajan näkökulmasta. Audiovisuaaliset materiaalit tuovat aina-kin muutosta opintoihin, helpottavat myös opettajan kykyä systemaattisen ope-tuksen luomiseen ja auttavat opiskelijoita hallitsemaan keskittymistään opetuk-seen. Jalander (2020) kertoo, että opetusvideot eivät suoranaisesti auta opetta-jia, mutta ne helpottavat itseopiskelua, joten lähiopetukset voidaan keskittyä har-joitteluun, kun asiat ovat jo nopeasti opiskelijoiden tiedossa. Vaikka Mikkilä-Erdman (2017) toteaa Savolaisen ym. (2017,21) mukaan, että perinteiseen ma-teriaaliin tehdyt muutokset eivät tuo sinänsä lisäarvoa, haluaisin olla asiasta eri mieltä omien päätelmieni ja tutkimukseni pohjalta.