PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN LAUSUNTO 31/2014 vp
Hallituksen esitys eduskunnalle yhdenvertai- suuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle
JOHDANTO
Vireilletulo
Eduskunta on 9 päivänä huhtikuuta 2014 lähet- täessään hallituksen esityksen eduskunnalle yh- denvertaisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 19/2014 vp) valmistelevasti käsitel- täväksi työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan sa- malla määrännyt, että perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausunto työelämä- ja tasa- arvovaliokunnalle.
Asiantuntijat
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina
- erityisasiantuntija Timo Makkonen, oikeus- ministeriö
- johtaja Eija Koivuranta, hallitussihteeri Tuu- la Andersin, hallitussihteeri Johanna Hauta-
korpi ja hallitussihteeri Terhi Tulkki, sosiaa- li- ja terveysministeriö
- hallitusneuvos Tarja Kröger, työ- ja elinkei- noministeriö
- toimistopäällikkö Rainer Hiltunen, vähem- mistövaltuutetun toimisto
- professori Niklas Bruun - professori Mikael Hidén
- apulaisprofessori Juha Lavapuro
- oikeustieteen tohtori, dosentti Liisa Nieminen - professori Kevät Nousiainen
- professori Tuomas Ojanen - professori Veli-Pekka Viljanen.
Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet
— eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin, eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia
— tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen.
HALLITUKSEN ESITYS Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi yh-
denvertaisuuslaki. Lisäksi ehdotetaan säädettä- viksi laki yhdenvertaisuusvaltuutetusta, laki yh- denvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnasta sekä laki tasa-arvovaltuutetusta. Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettua lakia ja seitse- määtoista muuta lakia ehdotetaan muutettaviksi.
Lainsäädäntökokonaisuuden voimaantulosta eh- dotetaan säädettäväksi voimaanpanolaissa.
Esitys liittyy vuoden 2015 talousarvioesityk- seen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhtey- dessä.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voi- maan vuoden 2015 alusta.
Esityksen säätämisjärjestysperusteluissa sääntelyä arvioidaan erityisesti perustuslain 6 §:n 2 momentin syrjintäkiellon ja 22 §:n perus- oikeuksien turvaamisvelvoitteen kannalta. Li- säksi sääntelyä arvioidaan myös kotirauhan suo-
jan (perustuslain 10 §), sananvapauden (perus- tuslain 12 §) ja oikeudenmukaisen oikeuden- käynnin takeiden (21 §:n 2 momentti) kannalta.
Perustelujen mukaan lakiehdotukset voidaan kä- sitellä tavallisessa lain säätämisjärjestyksessä.
Koska esitetty lainsäädäntö konkretisoi perus-
tuslain säännöksiä yhdenvertaisuudesta, syrjin- nän kiellosta ja sukupuolten tasa-arvosta ja on muutoinkin perus- ja ihmisoikeuksien toteutu- misen kannalta periaatteellisesti merkittävä, esi- tys on kuitenkin hallituksen mielestä aiheellista saattaa perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi.
VALIOKUNNAN KANNANOTOT
Perustelut Esityksen tausta
Uudistuksen taustalla on nykyistä yhdenvertai- suuslakia koskeva perustuslakivaliokunnan kan- nanotto (PeVL 10/2003 vp, s. 2/I), jossa pide- tään yhdenvertaisuuslakiin sisältyviä erotteluja ongelmallisina ja asetetaan tavoitteeksi eri syr- jintäperusteiden saaminen samanlaisten oikeus- suojakeinojen ja seuraamusten piiriin. Tavoite sisältyy myös eduskunnan lausumaan, jossa edellytetään hallituksen valmistelevan "esityk- sen sellaiseksi yhdenvertaisuuslainsäädännöksi, jossa lähtökohtana on suomalainen perusoikeus- järjestelmä ja kaikkien syrjintäperusteiden aset- taminen samanlaisten oikeussuojakeinojen ja seuraamusten piiriin" (EV 95/2003 vp).
Esityksen tavoite ja sisältö
Esityksen tavoitteena on uudistaa yhdenvertai- suus- ja tasa-arvolainsäädäntöä tavalla, joka ny- kyistä paremmin täyttää perustuslain 6 §:n 2 mo- mentin sisältämän yhdenmukaisen ja laaja-alai- sen syrjintäkiellon asettamat vaatimukset.
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi yh- denvertaisuuslaki, lait yhdenvertaisuusvaltuute- tusta, tasa-arvovaltuutetusta ja yhdenvertai- suus- ja tasa-arvolautakunnasta sekä muutetta- vaksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettua lakia (jäljempänä tasa-arvolaki) ja 17:ää muuta lakia. Uudistuksella laajennetaan yhdenvertaisuuslain soveltamisalaa, yhtenäiste- tään syrjintäsuojaa eri syrjintäperusteiden osal- ta, ulotetaan yhdenvertaisuuden edistämisvel- vollisuus koskemaan viranomaisten lisäksi kou- lutuksen järjestäjiä ja työnantajia, laajennetaan
yhdenvertaisuusvaltuutetun toimivalta koske- maan kaikenlaista yhdenvertaisuuslain mukais- ta syrjintää ja annetaan yhdenvertaisuus- ja tasa- arvolautakunnalle tehtäväksi valvoa lain noudat- tamista kaikkien syrjintäperusteiden osalta.
Arvioinnin lähtökohtia
Yleistä. Esityksessä on kyse suomalaisen yh- teiskunnan ja oikeus- ja talouselämän kannalta tärkeästä lainsäädäntöuudistuksesta, jolla on merkittäviä vaikutuksia sekä viranomaistoimin- taan että yksityisten tahojen keskinäisiin suhtei- siin. Esitys on hyvin merkityksellinen perustus- lain, Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvel- voitteiden ja EU-oikeuden kannalta. Ehdotettu lainsäädäntö konkretisoi perustuslain 6 §:n, ih- misoikeussopimusten ja EU-oikeuden yhdenver- taisuus- ja syrjinnänsuojasäännöksiä sekä panee toimeen perustuslain 22 §:n mukaista julkisen vallan velvoitetta turvata perusoikeuksien ja ih- misoikeuksien toteutuminen.
Koska kyseessä on nimenomaan perusoikeus- suojan kehittäminen, ovat lähtökohdat valtio- sääntöoikeudellisessa tarkastelussa toisenlaiset kuin käsiteltäessä perusoikeuksien rajoittamista tarkoittavia ehdotuksia. Tästä syystä perustusla- kivaliokunta pitää tarpeellisena arvioida esitys- tä myös siltä osin, olisiko syytä mennä yhden- vertaisuuden toteutumisen edistämisessä joissa- kin kohdin nyt ehdotettua pidemmälle.
Perustuslain, ihmisoikeussopimusten ja EU- oikeuden yhdenvertaisuus- ja syrjintäsäännök- set. Sääntely liittyy perustuslain keskeiseen ar- voperustaan kuuluvaan 1 §:n 2 momenttiin ja pe- rustuslain 6 §:n yhdenvertaisuus- ja syrjinnän-
kieltosäännöksiin. Perustuslain 1 §:n 2 momen- tin mukaan valtiosääntö turvaa ihmisarvon louk- kaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeu- det sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteis- kunnassa.
Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmi- set ovat yhdenvertaisia lain edessä. Säännös il- maisee paitsi perinteisen vaatimuksen oikeudel- lisesta yhdenvertaisuudesta myös ajatuksen tosi- asiallisesta tasa-arvosta. Siihen sisältyy mieli- vallan kielto ja vaatimus samanlaisesta kohtelus- ta samanlaisissa tapauksissa (HE 309/1993 vp, s. 42).
Yhdenvertaisuussäännös kohdistuu myös lainsäätäjään. Lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa kansalaisia tai kansalaisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan.
Yhdenvertaisuussäännös ei kuitenkaan edellytä kaikkien kansalaisten kaikissa suhteissa saman- laista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olo- suhteet ole samanlaisia. Yhdenvertaisuusnäkö- kohdilla on merkitystä sekä myönnettäessä lail- la etuja ja oikeuksia kansalaisille että asetettaes- sa heille velvollisuuksia. Toisaalta lainsäädän- nölle on ominaista, että se kohtelee tietyn hyväk- syttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ih- misiä eri tavoin edistääkseen muun muassa tosi- asiallista tasa-arvoa (HE 309/1993 vp, s. 42—
43).
Yleistä yhdenvertaisuussäännöstä täydentää perustuslain 6 §:n 2 momentin sisältämä syrjin- täkielto, jonka mukaan ketään ei saa asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, us- konnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydenti- lan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Säännöksessä lueteltuja erotte- luperusteita voidaan pitää syrjintäkiellon ydin- alueena. Luetteloa ei ole kuitenkaan tarkoitettu tyhjentäväksi, vaan eri asemaan asettaminen on kielletty myös muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Tällainen syy voi olla esimerkiksi yhteiskunnallinen asema, varallisuus, yhdistys- toimintaan osallistuminen, perhesuhteet, ras- kaus, aviollinen syntyperä, seksuaalinen suun- tautuminen ja asuinpaikka (HE 309/1993 vp, s. 43—44).
Syrjintäsäännös koskee myös pelkkää erillis- kohtelua. Siten yhtäläistenkin palvelujen tarjoa- minen erikseen eri väestöryhmille syrjintäkiel- lossa mainitun perusteen mukaisesti on kiellet- tyä, jollei sitä voida jonkin hyväksyttävän syyn perusteella pitää määrätyssä tilanteessa oikeutet- tuna. Syrjintäkielto koskee myös toimenpiteitä, jotka välillisesti johtavat syrjivään lopputulok- seen. Tältä osin syrjinnän käsilläolo arvioidaan menettelyn tosiasiallisten seurausten kannalta.
Suosintaa tai jonkin yksilön tai ryhmän asetta- mista etuoikeutettuun asemaan pidetään sään- nöksen kieltämänä, jos se asiallisesti merkitsee toisiin kohdistuvaa syrjintää (HE 309/1993 vp, s. 44/I).
Perustuslain 6 §:n 4 momentti sisältää perus- tuslaillisen toimeksiannon edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa yhteiskunnallisessa toimin- nassa ja työelämässä. Säännös korostaa naisten ja miesten samapalkkaisuusvaatimusta, joka pe- rustuu myös useaan Suomea sitovaan kansainvä- liseen sopimukseen (ks. HE 309/1993 vp, s. 45/I).
Kansainvälisessä ihmisoikeussääntelyssä yh- denvertaisuudella ja erityisesti syrjinnän kiel- loilla on keskeinen merkitys. Yhdenvertaisuu- den ajatus ja syrjinnän kielto sisältyvät ihmis- oikeus- tai perusoikeuskäsitteeseen ajatuksena ihmisten yhtäläisistä oikeuksista mm. alkupe- rään tai sukupuoleen katsomatta.
EU-oikeudessa yhdenvertaisuusperiaate on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 artiklassa, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Syrjintäkielto sisäl- tyy 21 artiklan 1 kohtaan, jossa kielletään kai- kenlainen syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskun- nalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuk- siin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, po- liittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuo- liseen suuntautumiseen tai muuhun sellaiseen seikkaan. Artiklan 2 kohdassa kielletään lisäksi syrjintä kansalaisuuden perusteella.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14 artikla sisältää vaatimuksen taata sopimuksessa tunnus-
tetuista oikeuksista ja vapauksista nauttiminen ilman syrjintää. Sopimuksen 12. pöytäkirjan 1 artiklan 1 kappaleeseen sisältyvä kaikkinaisen syrjinnän kielto laajentaa 14 artiklan syrjinnän kiellon koskemaan laissa tunnustetuista oikeuk- sista nauttimista, ja artiklan 2 kappale kieltää syrjinnän viranomaistoiminnassa.
YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuk- sia koskevan yleissopimuksen (KP-sopimus) 26 artikla sisältää laaja-alaisen ja itsenäisen ih- misoikeuden, joka käsittää oikeuden yhdenver- taiseen kohteluun ja syrjinnän kiellon. KP-sopi- muksen valvontaa varten perustettu ihmis- oikeuskomitea on katsonut tämän sopimusmää- räyksen edellyttävän, että suojan syrjintää vas- taan tulee kattaa viranomaistoiminta kokonai- suudessaan sekä yksityisten väliset oikeussuh- teet keskeisillä elämänaloilla, kuten työ ja asu- minen. Syrjityksi tulleella on sopimuksen 2 ar- tiklan perusteella oltava käytettävissään tehok- kaat oikeussuojakeinot. Komitea on korostanut, että erilaistava menettely on 26 artiklan mukais- ta, jos erilaiselle kohtelulle on olemassa koh- tuulliset ja objektiiviset kriteerit (esim. PeVL 59/2001 vp, s. 2/II). Yhdenvertaista kohtelua ja syrjinnän kieltoa koskevia säännöksiä on myös useissa muissa YK:n yleissopimuksissa, kuten taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oi- keuksia, kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista ja kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevissa yleissopimuksissa.
Yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistus liit- tyy Suomen vuonna 2007 allekirjoittaman YK:n vammaisyleissopimuksen ratifioimiseen. Yleis- sopimus on sisällöltään erittäin laaja. Se velvoit- taa sopimuspuolet kieltämään kaiken syrjinnän vammaisuuden perusteella ja takaamaan vam- maisille henkilöille yhdenvertaisen ja tehok- kaan oikeussuojan syrjintää vastaan syrjintäpe- rusteesta riippumatta. Sopimusvaltioiden tulee myös toteuttaa kaikki asianmukaiset toimet var- mistaakseen kohtuullisten mukautusten tekemi- nen. Kohtuullisten mukautusten epääminen on sopimuksen 2 artiklan mukaan yksi syrjinnän muoto. Perustuslakivaliokunta on pitänyt tärkeä- nä yleissopimuksen ratifioimisen mahdollista-
vien kotimaisten täytäntöönpanotoimien viivy- tyksetöntä toteuttamista (PeVL 1/2010 vp, s. 3).
Yleissopimuksen ratifioimisen edellytyksiin liittyvät yhdenvertaisuuslakiehdotuksen sään- nökset laajasta syrjintäkiellosta (8 §), jossa syr- jinnäksi määritellään myös kohtuullisten mu- kautusten tekemisen epääminen, sekä säännök- set velvollisuudesta tehdä kohtuullisia mukau- tuksia (15 §).
Yhdenvertaisuuslakiehdotus
Lain tarkoitus (1 §). Lakiehdotuksen 1 §:n mu- kaan lain tarkoituksena on edistää yhdenvertai- suutta ja ehkäistä syrjintää. Nykyisen yhdenver- taisuuslain tarkoituksena on edistää ja turvata yhdenvertaisuuden toteutumista sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeussuojaa lain soveltamisalaan kuuluvissa syrjintätilanteissa (1 §).
Valiokunta korostaa yhdenvertaisuuden ja syrjinnän kiellon keskeistä asemaa oikeusjärjes- tyksessämme ja pitää tärkeänä, että 1 §:ään lisä- tään nykyisessä laissa olevat säännökset yhden- vertaisuuden toteutumisen turvaamisesta ja syr- jinnän kohteeksi joutuneen oikeussuojan tehos- tamisesta.
Soveltamisala (2 §). Ehdotuksen mukaan lakia sovelletaan julkisessa ja yksityisessä toiminnas- sa, lukuun ottamatta yksityis- ja perhe-elämän piiriin kuuluvaa toimintaa ja uskonnonharjoitus- ta. Lain soveltamisala on hyvin laaja. Se ei enää rajaudu vain joihinkin elämänalueisiin tai erotte- luperusteisiin, kuten nykyinen yhdenvertaisuus- laki.
Perustuslakivaliokunta pitää ehdotettua so- veltamisalan laajentamista perus- ja ihmis- oikeuksien näkökulmasta perusteltuna ja tärkeä- nä. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota sii- hen, että esityksessä ei ole tarkemmin arvioitu, mitä ehdotettu soveltamisalan laajentaminen merkitsee ja millaisia vaikutuksia sillä tulee ole- maan erityisesti lain soveltamisalan piiriin tule- villa uusilla yksityisen toiminnan aloilla. Tästä syystä lain vaikutuksia yksityisten välisissä suh- teissa voi joiltain osin olla vaikea ennakoida.
Suhde muuhun lainsäädäntöön (3 §). Ehdotuk- sen 3 §:n 1 momentin mukaan tämän lain ase- mesta sovelletaan muussa laissa tai Euroopan unionin lainsäädännössä olevia tästä laista poik- keavia säännöksiä. Nykyiseen yhdenvertaisuus- lakiin ei sisälly vastaavaa toissijaisuussäännös- tä.
Ehdotettu säännös merkitsee, että yhdenver- taisuuslaki olisi kaikkiin lakeihin nähden aina toissijainen ja väistyisi ristiriitatilanteessa, mikä heikentää olennaisesti yhdenvertaisuuslain oikeudellista merkitystä. Valiokunta katsoo, että ehdotettu säännös yhdenvertaisuuslain yksiselit- teisestä toissijaisuudesta suhteessa muihin lakei- hin on yhdenvertaisuuden toteutumisen kannal- ta ongelmallinen, vaikka tavallisella lailla ei voi- dakaan lainsäädäntövaltaa koskevien periaattei- den mukaan sitoa lainsäätäjää tämän säätäessä uusia lakeja. Säännös heikentää lain ymmärret- tävyyttä ja hämärtää yhdenvertaisuuslain merki- tystä perustuslain, kansainvälisten ihmisoikeus- sopimusten ja EU-oikeuden yhdenvertaisuus- ja syrjintänormeja konkretisoivana lakina. Valio- kunta pitää säännöstä myös tarpeettomana, sillä yhdenvertaisuuslain ja muun lain mahdolliset ristiriidat voidaan ratkaista yleisten lainsäädän- nön ristiriitatilanteiden ratkaisemista koskevien periaatteiden avulla. Näistä syistä valiokunta katsoo, että 3 §:n 1 momentti on syytä poistaa.
Viranomaisen velvollisuus edistää yhdenvertai- suutta ( 5 §). Lakiehdotuksen 5 §:n 2 momentin mukaan viranomaisella on oltava suunnitelma tarvittavista toimenpiteistä yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Velvollisuus suunnitelman laati- miseen ei kuitenkaan koske evankelis-luterilais- ta kirkkoa, ortodoksista kirkkoa eikä julkista hallintotehtävää hoitavaa yksityistä.
Säännös on merkityksellinen perustuslain 124 §:n kannalta. Sen mukaan julkinen hallinto- tehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaisel- le vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Lähtökoh- taisesti julkisen hallintotehtävän antaminen
muulle kuin viranomaiselle ei siten saisi heiken- tää yksilön perusoikeuksille annettavaa suojaa.
Perusoikeusuudistusta koskeneessa mietin- nössään perustuslakivaliokunta toteaa, että "pe- rusoikeussäännösten vaikutukset ulottuvat muu- hunkin julkiseen toimintaan kuin valtion nimis- sä tapahtuvaan ja myös viranomaistoimintaan rinnastettava yksityisen oikeussubjektin toimin- ta on perusoikeuksien kannalta julkista toimin- taa. Samalla valiokunta korostaa, että tähän seik- kaan olisi — toisin kuin tähän asti on tehty — kiinnitettävä riittävästi huomiota, jos lainsää- däntötoimin toteutetaan hallinnon perinteisten rakenteiden hajauttamista ja yksityistämistä."
(PeVM 25/1994 vp, s. 3/I).
Viime vuosina julkisia hallintotehtäviä on li- sääntyvässä määrin siirretty muiden kuin viran- omaisten hoidettaviksi. Ehdotettu säännös, jon- ka mukaan velvollisuutta yhdenvertaisuussuun- nitelman laatimiseen ei olisi julkista tehtävää hoitavalla yksityisellä, merkitsisi yhdenvertai- suuden suunnitelmallista edistämistä tarkoitta- van velvoitteen soveltamisalan kaventumista sitä mukaa kuin julkisia hallintotehtäviä anne- taan muille kuin viranomaisille. Ottaen huo- mioon perustuslain 6, 22 ja 124 §:n säännökset sekä yhdenvertaisuussuunnitelmien keskeinen merkitys etenkin tosiasiallisen yhdenvertaisuu- den toteuttamisen ja syrjinnän ehkäisemisen kannalta perustuslakivaliokunta pitää ongelmal- lisena, jos merkittäviä viranomaistoimintoja ul- koistettaessa viranomaiselle kuuluva velvolli- suus edistää yhdenvertaisuutta ei vastaavassa määrin siirry tehtävän uudelle hoitajalle. Valio- kunta pitää tärkeänä, että työelämä- ja tasa-arvo- valiokunta täsmentää sääntelyä siten, että myös julkista hallintotehtävää hoitava yksityinen on tietyin edellytyksin velvollinen laatimaan laissa tarkoitetun suunnitelman.
Syrjinnän kielto, oikeuttamisperusteet ja syr- jinnän määritelmät (8—13 §)
Yleistä. Lakiehdotuksen keskeinen sisältö muo- dostuu syrjinnän kiellosta (8 §), välittömän ja välillisen syrjinnän määritelmistä (9 ja 13 §) sekä yleisen oikeuttamisperusteen (10 §) ja eri- tyiset oikeuttamisperusteet (11 ja 12 §) sisältä-
vistä säännöksistä (10—12 §). Säännösten muo- dostama kokonaisuus on sekava ja vaikeasti avautuva, mikä on huomionarvoista erityisesti siksi, että laajan soveltamisalansa vuoksi lakia sovelletaan monenlaisissa arkisissa tilanteissa ilman juridista asiantuntemusta. Ehdotus ei myöskään toteuta uudistuksen tavoitteena ole- vaa syrjintäperusteiden saattamista samanlaisen suojan piiriin, vaan EU-direktiiveihin perustu- vissa erityissäännöksissä (11 ja 12 §) direktii- vien mukaisten syrjintäperusteiden erityisasema korostuu enemmän kuin nykyisessä yhdenvertai- suuslaissa. Valiokunta pitää tärkeänä, että la- kiehdotuksen 8—13 §:n muodostama kokonai- suus mietitään vielä uudelleen tavoitteena saat- taa eri syrjintäperusteet mahdollisimman saman- laisten oikeussuojakeinojen ja seuraamusten pii- riin ja ottaen huomioon, mitä jäljempänä kunkin pykälän osalta erikseen lausutaan.
Syrjinnän kielto (8 §). Pykälän 1 ja 2 momentti vastaavat pääosin nykyisen yhdenvertaisuuslain 6 §:n säännöksiä. Uusia nimenomaisesti mainit- tuja kiellettyjä syrjintäperusteita ovat ammatti- yhdistystoiminta, poliittinen toiminta ja perhe- suhteet, joiden lisääminen liittyy ehdotukseen korvata palvelussuhdelakien syrjintäsäännökset viittauksella yhdenvertaisuuslakiin. Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henki- löä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosi- seikkaan tai oletukseen. Syrjintää on myös koh- tuullisten mukautusten epääminen.
Perustuslakivaliokunta pitää 1 ja 2 momentin säännöksiin tehtyjä muutoksia ja lisäyksiä pe- rusteltuina. Ehdotus vastaa asiallisesti perustus- lain 6 §:n 2 momenttia ja on sen näkökulmasta ongelmaton, vaikka erikseen lueteltujen syrjin- täperusteiden listaus hieman poikkeaakin perus- tuslain säännöksestä.
Valiokunta kiinnittää huomiota yleiskielestä poikkeavaan termiin "kohtuulliset mukautuk- set". Termiä on syytä selventää ja määritellä se tarkemmin, koska sitä koskeva velvoite kohdis- tuu 15 §:n mukaan kaikkiin koulutuksen järjes- täjiin, työnantajiin sekä tavaroiden tai palvelui- den tarjoajiin.
Pykälän 3 momenttiin sisältyy ns. positiivista erityiskohtelua koskeva säännös. Perustuslaki- valiokunta pitää positiivista erityiskohtelua kos- kevaa säännöstä merkittävänä ja kehottaa työ- elämä- ja tasa-arvovaliokuntaa harkitsemaan, voisiko sääntelyä selkeyttää esimerkiksi kytke- mällä säännös lakiehdotuksen 10 §:ään tai erot- tamalla se omaksi pykäläkseen.
Erilaisen kohtelun yleinen oikeuttamisperuste (10 §). Yhdenvertaisuuslakiehdotuksen 10 §:n 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi yleises- tä oikeuttamisperusteesta, jonka mukaan erilai- nen kohtelu ei olisi syrjintää, jos kohtelu perus- tuu lakiin tai sillä muutoin on hyväksyttävä ta- voite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia. Vastaavanlaista yleistä oikeutta- misperustetta ei sisälly nykyiseen yhdenvertai- suuslakiin.
Lakiin perustuva erilainen kohtelu. Ehdotuk- sen mukaan lakiin perustuva erilainen kohtelu ei olisi syrjintää. Ehdotusta perustellaan yksityis- kohtaisissa perusteluissa sillä, että lainsäädän- töön perustuvien erotteluiden hyväksyttävyys perustuslain 6 §:n 2 momentin kannalta arvioi- daan jo lakeja säädettäessä. Perustuslain 74 §:n mukaan perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien la- kiehdotusten perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta ihmisoikeussopimuksiin. Ottaen huo- mioon yhdenvertaisuuslakiehdotuksen laaja so- veltamisala on kuitenkin mahdollista, että lain säätämisen yhteydessä ei havaita lakiehdotuk- sessa olevaa yhdenvertaisuusongelmaa eikä la- kiehdotus tule perustuslakivaliokunnan käsitel- täväksi. Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että osa soveltamisalalla merkittävistä laeista on säädetty jo ennen perusoikeus- ja pe- rustuslakiuudistuksen sekä keskeisten ihmisoi- keussopimusten ja EU-säännösten voimaantu- loa.
Perustuslain 6 §:n 2 momentin syrjintäkielto- säännös sekä ihmisoikeussopimusten sisältämät syrjintäkiellot sitovat myös lainsäätäjää. Se, että erilaisesta kohtelusta on säädetty laissa, ei vielä merkitse sitä, ettei tällainen kohtelu voisi olla
perustuslain tai ihmisoikeussopimusten kieltä- mää syrjintää.
Perustuslakivaliokunta toteaa, että erilaisen kohtelun perustuminen lakiin ei yksinään täytä perustuslaista, kansainvälisistä ihmisoikeusso- pimuksista ja EU-oikeudesta juontuvia syrjin- nän kiellon vaatimuksia, ja pitää valtiosääntöi- sesti ongelmallisena, että yhdenvertaisuuslain säännöksissä syrjinnän määritelmän ulkopuolel- le rajataan kaikki tilanteet, joissa erilainen koh- telu perustuu lakiin. Perustuslakivaliokunta ko- rostaa, että perustuslain yhdenvertaisuussään- nöstä on sovellettava samanaikaisesti alemman- tasoisten normien kanssa.
Erilainen kohtelu hyväksyttävän tavoitteen ja oi- keasuhtaisten keinojen perusteella. Yleistä oikeuttamisperustetta koskevassa säännöksessä hyväksyttävyys- ja oikeasuhtaisuusvaatimus ir- rotetaan lakitasoisuuden vaatimuksesta ("tai sil- lä muutoin on hyväksyttävä tavoite…"). Peruste- lujen mukaan myös muulla kuin välittömästi la- kiin perustuvalla erottelulla voi olla hyväksyttä- vä tavoite. Säännös on ongelmallinen perustus- lakivaliokunnan vakiintuneen käytännön kan- nalta, jonka mukaan "perusoikeuskysymyksissä tärkeä lailla säätämisen vaatimus ulottuu myös yhdenvertaisuusperiaatteeseen" (ks. esim. PeVL 19/1997 vp, PeVL 58/2001 vp, s. 2, PeVL 70/2002 vp, s. 2). Tämä merkitsee sitä, että sal- littujen erottelujen sisällön tulee mahdollisim- man yksiselitteisesti käydä ilmi suoraan laista.
Ehdotettu muotoilu, joka lähtee siitä, että erilai- nen kohtelu voi olla hyväksyttävää myös ilman lakitasoista perustetta, irtaantuu siis tästä perus- tuslakivaliokunnan käytännöstä.
Erilaista kohtelua koskevaa poikkeamisval- tuutta koskevalta lailta vaaditaan perustuslaki- valiokunnan aiemman, nimenomaisesti yhden- vertaisuussääntelyä koskevan lausunnon mu- kaan "riittävää täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuut- ta" (ks. PeVL 10/2003 vp). Ehdotettu 10 §:n 1 momentti jättää poikkeamisvaltuuden avoi- meksi. Täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaati- muksella on tässä erityistä valtiosääntöoikeudel- lista merkitystä senkin vuoksi, että erilaisen kohtelun yleinen oikeuttamisperuste kohdistuu
nimenomaan sellaisiin erotteluperusteisiin, jot- ka sisältyvät myös perustuslain 6 §:n 2 momen- tin syrjintäkieltosäännökseen. Tältä osin perus- tuslakivaliokunta on vakiintuneesti pitänyt olen- naisena varmistaa, että henkilöön liittyvään syy- hyn perustuva erottelu voidaan perustella perus- oikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä ta- valla (ks. mm. PeVL 31/2013 vp). Lisäksi valio- kunta on korostanut, että perustelulle asetettavat vaatimukset ovat erityisesti perustuslain syrjin- täkieltosäännöksessä lueteltujen kiellettyjen erotteluperusteiden kohdalla korkeat (ks. esim.
PeVL 31/2013 vp ja siinä mainitut PeVL 1/2006 vp, s. 2/I, PeVL 38/2006 vp, s. 2). Samoin valio- kunta on kiinnittänyt huomiota valitun keinon oikeasuhtaisuuteen (PeVL 38/2006 vp, s. 3/II).
Ehdotettu 10 §:n 1 momentin säännös johtaisi tilanteeseen, jossa tavallisessa laissa säädettäi- siin huomattavasti perustuslakia avoimempi ja epämääräisempi yleisvaltuus poiketa muodolli- sesta yhdenvertaisuusvaatimuksesta ja perustus- lain nimenomaan kieltämistä erotteluista. Muo- toilultaan väljä säännösehdotus ei anna riittäviä kriteerejä sille, millä perusteilla tavoitteen hy- väksyttävyyttä on arvioitava.
Edellä esitetyistä syistä perustuslakivaliokun- ta pitää lakiehdotuksen 10 §:n 1 momentin sään- nöstä valtiosääntöisesti ongelmallisena. Sitä tu- lee muuttaa edellä esitetyiltä osin, jotta 1. la- kiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätä- misjärjestyksessä.
Valiokunnan käsityksen mukaan 10 §:n 1 mo- mentin pääsääntö vastaisi paremmin perustus- lainmukaisuuden vaatimuksia, jos se muotoiltai- siin tavalla, josta ilmenee, että erilainen kohtelu ei ole syrjintää, jos kohtelu perustuu lakiin ja sil- lä on hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia. Tällaisen lailla säätämisen vaatimuksen tulee koskea pää- sääntöisesti viranomaistoimintaa ja sellaisia syr- jinnän suojan kannalta keskeisiä yksityisen toi- minnan aloja, kuten esimerkiksi työtä ja asumis- ta, joista vakiintuneesti on kattavaa lainsäädän- töä.
Samalla valiokunta toteaa, että ehdoton lailla säätämisen vaatimus, joka kattaisi lakiehdotuk- sen 2 §:n mukaisen laajan soveltamisalan koko-
naisuudessaan, voisi tuoda paljon nykyisin sään- telemätöntä yksityistä toimintaa lain piiriin.
Lailla säätämisen vaatimusta erityisesti yksityi- sen toiminnan osalta ei voida perustuslain 6 §:n 2 momentin sanamuotokaan huomioon ottaen pi- tää ehdottomana. Sääntelyn selkeyttäminen voi- taisiin toteuttaa esimerkiksi jakamalla säännös julkista ja yksityistä toimintaa koskeviin osiin.
Yksityistä toimintaa koskevassa sääntelyssä voi- taisiin tällöin ottaa huomioon toiminnan moni- naisuus niin, että lailla säätämisen vaatimus ei ulottuisi kaikenlaiseen yksityisten väliseen toi- mintaan tai kaikille toiminnan aloille. Erilaisen kohtelun sallimiselle tulee kaikissa tapauksissa olla perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyt- tävät syyt. Valiokunta kiinnittää kuitenkin työ- elämä- ja tasa-arvovaliokunnan huomiota tar- peeseen muotoilla tällainen säännös mahdolli- simman selkeästi.
Erilaisen kohtelun erityiset oikeuttamisperus- teet (11 ja 12 §). Lakiehdotuksen 11 § koskee erilaista kohtelua työssä ja työhön otettaessa.
Sen 1 momentti käsittelee etniseen alkuperään, uskontoon, vakaumukseen, vammaisuuteen tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa, 2 momentti ikään perustuvaa ja 3 momentti muuhun henkilöön liittyvään syyhyn liittyvää erilaista kohtelua. Perustelujen mukaan 1 ja 2 momentti vastaavat asiallisesti voimassa ole- van lain 7 §:n 1 momenttia ja saavat olennaisen sisältönsä syrjintä- ja työsyrjintädirektiiveistä.
Pykälän 3 momentti on uusi. Sen mukaan henki- löön liittyvään muuhun syyhyn perustuva erilai- nen kohtelu olisi oikeutettua, jos siihen on 1 mo- mentissa tai 10 §:n 1 momentissa säädetyt perus- teet.
Lakiehdotuksen 12 §:ssä säädettäisiin erilai- sen kohtelun oikeuttamisperusteista muissa kuin 11 §:n mukaisissa syrjintä- ja työsyrjintädirektii- vien soveltamisalaan kuuluvissa erityistilanteis- sa. Säännökset vastaavat asiallisesti nykyisen yhdenvertaisuuslain säännöksiä lukuun ottamat- ta 1 momentin 2 kohdassa ja 2 momentissa ole- via viittauksia 10 §:n 1 momenttiin, joilla ylei- nen oikeuttamisperuste ulotetaan koskemaan myös tässä pykälässä säädettyjä tilanteita.
Valiokunta kiinnittää ensinnäkin huomiota 11 ja 12 §:n rakenteeseen, joka perustuu eri syrjin- täperusteiden erilaiseen kohteluun ja on siten vaikeasti yhteensovitettavissa tavoitteisiin saat- taa kaikki syrjintäperusteet samanlaisten oikeus- suojakeinojen ja seuraamusten piiriin sekä pyr- kiä täyttämään perustuslain 6 §:n 2 momentin si- sältämän yhdenmukaisen ja laaja-alaisen syrjin- täkiellon asettamat vaatimukset. Ehdotukset tar- joavat syrjintää vastaan vain direktiivien mukai- sen vähimmäissuojan, mikä merkitsee syrjintä- suojan heikkenemistä verrattuna nykyiseen yh- denvertaisuuslakiin. Esimerkiksi työssä tai työ- hön otettaessa annettaisiin lakiehdotuksen 11
§:n 1 momentin mukaista vahvempaa suojaa vain syrjintädirektiiveissä mainituilla perusteil- la (etninen alkuperä, uskonto, vakaumus, vam- maisuus, seksuaalinen suuntautuminen), kun ny- kyisen lain mukaan sama suoja ulottuu kaikkiin henkilöön liittyviin syrjintäperusteisiin.
Viitaten 10 §:n 1 momentista lausumaansa va- liokunta pitää 11 §:n 3 momentin sekä 12 §:n 1 momentin 2 kohdan ja 2 momentin viittaus- säännöksiä valtiosääntöisesti ongelmallisina.
Säännöksiä tulee muuttaa edellä esitetyiltä osin, jotta 1. lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Säännösten muotoilun osalta valiokunta to- teaa, että 11 §:n 2 ja 3 momentti on kirjoitettu soveltamisalaltaan yleisiksi, vaikka tarkoitukse- na lienee ollut, että ne koskevat ainoastaan sa- man pykälän 1 momentin tarkoittamia tilanteita.
Säännösmuotoiluja tulee tältä osin täsmentää.
Samalla valiokunta kiinnittää huomiota 11 §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa peruste- luissa olevaan viittaukseen työsyrjintädirektii- vin 4 artiklan 2 kohtaan, joka koskee kirkon tai muun yhteisön, jonka eetos perustuu uskontoon tai vakaumukseen, mahdollisuutta tietyin edelly- tyksin vaatia palveluksessaan olevilta vilpittö- myyttä ja uskollisuutta suhteessa organisaation eetokseen. Perusteluissa todetaan säännöksessä tarkoitettuna yhteisönä voitavan Suomessa pitää rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien li- säksi esimerkiksi helluntaiseurakuntien kaltai- sia uskonnollisia yhdistyksiä. Perustuslakivalio- kunta toteaa, että kyseisenä yhteisönä voidaan
valiokunnan käsityksen mukaan pitää organisoi- tuneita uskonnollisia yhteisöjä niiden oikeudel- lisesta muodosta riippumatta.
Valiokunta kiinnittää huomiota 10 §:n yksi- tyiskohtaisten perustelujen kohtaan (s. 71/II), joka käsittelee kesätyöpaikkojen tarjoamista vain kunnassa asuville nuorille kunnan asukkai- den hyvinvoinnin edistämistä koskevan kunta- lain 1 §:n 3 momentin säännöksen perusteella.
Valiokunta kehottaa työelämä- ja tasa-arvova- liokuntaa selvittämään, tarvitaanko tämän tur- vaamiseksi 12 §:ään tähän liittyvä erityissään- nös.
Välitön syrjintä (9 §). Välittömän syrjinnän määritelmä vastaa pääosin nykyisen yhdenver- taisuuslain 6 §:n 1 momentin 1 kohdan välittö- män syrjinnän määritelmää lukuun ottamatta säännösehdotuksen lopussa olevaa viittausta 10—12 §:n oikeuttamisperusteisiin.
Edellä lakiehdotuksen 10 §:n 1 momentin yleisestä oikeuttamisperusteesta esittämillään perusteilla valiokunta toteaa, että viittaus 10—
12 §:ään on perustuslain 6 §:n 2 momentin kan- nalta ongelmallinen ja sitä tulee muuttaa vastaa- maan sitä, mitä edellä on kyseisten pykälien osalta esitetty, jotta 1. lakiehdotus voidaan käsi- tellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Välillinen syrjintä (13 §). Ehdotuksen mukaan syrjintä on välillistä, jos näennäisesti yhdenver- tainen sääntö, peruste tai käytäntö saattaa jon- kun muita epäedullisempaan asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella, paitsi jos sääntö, pe- ruste tai käytäntö perustuu lakiin taikka sillä muutoin on hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmu- kaisia ja tarpeellisia. Määritelmä vastaa asialli- sesti nykyisen yhdenvertaisuuslain 6 §:n 2 mo- mentin 2 kohtaa lukuun ottamatta 10 §:n 1 mo- mentin yleisen oikeuttamisperusteen mukaista säännöstä, jonka mukaan lakiin perustuva erilai- nen kohtelu olisi oikeutettua.
Hyväksyttävään tavoitteeseen ja oikeasuhtai- siin keinoihin kytkeytyvä oikeutussäännös on välillisen syrjinnän osalta myös tasa-arvolain 7 §:n 4 momentissa, ja sellainen sisältyy asialli-
sesti samansisältöisenä myös hallituksen esityk- sen 5. lakiehdotukseen.
Valiokunta on edellä käsitellessään lakiehdo- tuksen 10 §:n 1 momenttia pitänyt valtiosääntöi- sesti ongelmallisena, että yhdenvertaisuuslain säännöksissä rajataan syrjinnän määritelmän ul- kopuolelle kaikki tilanteet, joissa erilainen koh- telu perustuu lakiin, Viitaten siellä esittämiinsä perusteluihin perustuslakivaliokunta katsoo, että myös välillisen syrjinnän määritelmää tulee muuttaa tältä osin.
Oikeusturvakeinot ja lain valvonta
Yleistä. Esityksen tavoitteena on vahvistaa yh- denvertaisuuden suojaa mm. asettamalla eri pe- rusteilla tapahtuva syrjintä mahdollisimman sa- manlaisten oikeussuojakeinojen piiriin ja tehos- taa syrjinnän ehkäisemistä mm. laajentamalla ja yhdenmukaistamalla syrjintää koskevaa oikeus- suojaa. Myös EU-oikeudessa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa korostetaan tehokkai- den oikeussuojakeinojen tarpeellisuutta. Oike- ussuojan yhdenvertaisuuden merkitystä koros- taa myös vammaisyleissopimuksen 5 artiklan 2 kohta, jonka mukaan sopimusosapuolten on taat- tava vammaisille henkilöille yhdenvertainen ja tehokas oikeussuoja syrjintää vastaan syrjintä- perusteesta riippumatta. Myös perustuslakiva- liokunta ja eduskunta ovat korostaneet kaikkien syrjintäperusteiden saattamista samanlaisten oi- keussuojakeinojen ja seuraamusten piiriin.
Valiokunta katsoo, että samanlaisia oikeus- suojakeinoja koskeva tavoite jää lakiehdotuk- sessa merkittäviltä osin saavuttamatta, vaikka esimerkiksi yhdenvertaisuuslautakunnan ja tasa- arvolautakunnan yhdistäminen merkitsee askel- ta oikeaan suuntaan. Valiokunta kiinnittää eri- tyistä huomiota siihen, että yhdenvertaisuuslais- sa lain noudattamista työsuhteessa ja julkis- oikeudellisessa palvelussuhteessa sekä työhar- joittelussa ja muussa vastaavassa toiminnassa työpaikalla sekä työhönotossa valvovat yhden- vertaisuusvaltuutetun sijasta työsuojeluviran- omaiset. Vastaavanlaista rajoitusta ei ole tasa- arvovaltuutetun toimivallassa, vaan tasa-arvo- valtuutettu valvoo tasa-arvolain noudattamista myös työelämässä. Valiokunta katsoo, että työ-
elämän yhdenvertaisuus- ja syrjintäkysymysten valvonnan jättäminen yhdenvertaisuusvaltuute- tun toimivallan ulkopuolelle on ongelmallista lain yhtenäisen valvonnan ja yhdenvertaisuus- valtuutetun aseman kannalta, kun otetaan huo- mioon, että työelämä on yhdenvertaisuuslain keskeinen soveltamisalue. Vastaavasti myös yh- denvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimiala poikkeaa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasioissa siten, että lautakunta voisi käsitellä tasa-arvo- lain, mutta ei yhdenvertaisuuslain piiriin kuulu- via työelämäasioita. Perustuslakivaliokunta pi- tää tärkeänä, että työelämä- ja tasa-arvovalio- kunta vielä selvittää, miten sekä valvonnan yhte- näisyys että erityisasiantuntemus voidaan par- haiten turvata yhdenvertaisuuslain valvonnassa.
Samalla valiokunta kiinnittää huomiota sii- hen, että yhdenvertaisuuslaki ja tasa-arvolaki poikkeavat toisistaan myös siinä, mitä asioita voidaan saattaa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvo- lautakunnan käsiteltäviksi ja keillä on asioissa vireillepano-oikeus. Erityisesti moniperusteis- ten syrjintätapausten käsittelyssä erot valtuutet- tujen ja lautakunnan toimivallassa voivat osoit- tautua käytännössä ongelmallisiksi. Samalla va- liokunta korostaa, että syrjintää kokeneen oikeusturvan kannalta on erityisen tärkeää, että hänellä on käytettävissään matalan kynnyksen oikeussuojakeinoja, joiden avulla hän voi mah- dollisimman pienellä kuluriskillä saattaa asian- sa asianomaisten viranomaisten tutkittavaksi.
Valiokunta kiinnittää huomiota esimerkiksi sii- hen, että tasa-arvovaltuutetulla ei ole yhdenver- taisuusvaltuutetulle ehdotetun kaltaista toimi- valtaa ryhtyä toimenpiteisiin sovinnon aikaan- saamiseksi.
Työnantajan velvollisuus antaa selvitys. Yh- denvertaisuuslakiehdotuksen 15 §:n mukaan työnantajan on pyynnöstä viipymättä annettava kirjallinen selvitys menettelynsä perusteista vammaiselle, joka katsoo mukautusten epäämi- sen vuoksi tulleensa syrjityksi työtä tai virkaa hakiessaan taikka työ- tai virkasuhteessa. Vas- taavaa selvitysvelvollisuutta ei yhdenvertaisuus- lakiehdotuksessa ehdoteta muiden syrjintäperus-
teiden osalta. Tasa-arvolain 10 §:ssä on säännös työnantajan selvitysvelvollisuudesta.
Perustuslakivaliokunta pitää oikeusturvan saamisen kannalta tärkeänä, että vastaavat selvi- tysvelvollisuudet koskevat kaikkia syrjintäpe- rusteita. Vasta saatuaan työnantajan selvityksen syrjintää epäilevä työntekijä pystyy arvioimaan, onko syrjintää tapahtunut ja onko hänellä perus- teita ryhtyä toimenpiteisiin asian saattamiseksi asianomaisten viranomaisten tutkittavaksi (vrt.
HE 57/1985 vp, s. 21). Työelämä- ja tasa-arvo- valiokunnan on syytä laajentaa 15 §:n säännök- set työnantajan selvitysvelvollisuudesta katta- maan kaikki syrjintäperusteet.
Hyvitystä tai syrjiviä ehtoja koskeva vaatimus.
Yhdenvertaisuuslakiehdotuksen 26 §:n 1 mo- mentin mukaan hyvitystä sekä syrjivien ehtojen mitättömäksi julistamista voi käräjäoikeudessa vaatia se, joka katsoo joutuneensa syrjityksi tai vastatoimien kohteeksi. Hyvityksen saaminen edellyttää siis lakiehdotuksen mukaan aina tuo- mioistuinmenettelyä. Hyvityksestä ei voida päättää esimerkiksi yhdenvertaisuus- ja tasa- arvolautakunnassa.
Perustuslakivaliokunta korostaa syrjintää ko- keneiden oikeusturvan tarvetta ja asian viivytyk- settömän selvittämisen tärkeyttä. Valiokunta katsoo, että syrjintää kokeneiden käytössä tulisi olla matalan kynnyksen oikeusturvakanavia, joi- den kautta asiaa voitaisiin selvittää ja päättää mahdollisesta hyvityksestä ilman korkeaa kulu- riskiä ja pitkiä käsittelyaikoja. Tästä syystä va- liokunta pitää tärkeänä, että työelämä- ja tasa- arvovaliokunta vielä selvittää mahdollisuudet käsitellä hyvitystä koskevat asiat ensiasteena yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnassa.
Tasa-arvolain muutosehdotus
Tasa-arvolakia ehdotetaan täydennettäväksi su- kupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää koskevilla säännöksillä. Pe- rustuslakivaliokunta pitää täydennyksiä perus- tuslain 6 §:n ja ihmisoikeussopimusten kannalta perusteltuina ja tarpeellisina.
Lakiehdotuksessa ehdotetaan täsmennettävik- si työpaikan tasa-arvosuunnitelmaa ja siihen liit-
tyvää palkkakartoitusta koskevia säännöksiä.
Palkkakartoituksen sisältöä koskee lakiehdotuk- sen 6 b §. Pykälä on merkityksellinen perustus- lain 6 §:n 4 momentin palkkatasa-arvon edistä- mistä koskevan perustuslaillisen toimeksiannon kannalta. Perustuslakivaliokunta kiinnittää huo- miota pykälän 2 momenttiin sisältyviin tulkin- nanvaraisiin ilmaisuihin (selkeitä eroja, keskei- simpiä palkanosia), jotka voivat herättää oikeu- dellista epävarmuutta ja aiheuttaa tulkintavai- keuksia. Ottaen huomioon tasa-arvosuunnitel- man ja siihen liittyvän palkkakartoituksen kes- keinen merkitys palkkatasa-arvon edistämisessä valiokunta katsoo, että säännöksiä on syytä täs- mentää.
Muita seikkoja
Yhdenvertaisuuslain ruotsinkielinen nimike on hallituksen esityksen mukaan diskriminerings-
lag. Termi poikkeaa merkittävästi suomenkieli- sestä nimikkeestä. Valiokunta pitää tärkeänä, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan käsitte- lyssä vielä selvitetään, onko syytä muuttaa lain ruotsinkielinen nimike vastaamaan paremmin suomenkielistä yhdenvertaisuuslakia.
Lausunto
Lausuntonaan perustuslakivaliokunta esittää, että lakiehdotukset voidaan käsitellä ta- vallisen lain säätämisjärjestyksessä, 1. lakiehdotus kuitenkin vain, jos valio- kunnan sen 9 §:stä, 10 §:n 1 momentis- ta, 11 §:n 3 momentista sekä 12 §:n 1 ja 2 momentista tekemät valtiosääntö- oikeudelliset huomautukset otetaan asianmukaisesti huomioon.
Helsingissä 22 päivänä lokakuuta 2014
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. Johannes Koskinen /sd
vpj. Anu Urpalainen /kok
jäs. Sauli Ahvenjärvi /kd (osittain) Tuija Brax /vihr
Eeva-Johanna Eloranta /sd (osittain) Ilkka Kantola /sd
Pia Kauma /kok
Kimmo Kivelä /ps (osittain) Anna Kontula /vas
Elina Lepomäki /kok (osittain) Markus Lohi /kesk
Elisabeth Nauclér /r
Tom Packalén /ps (osittain)
Vesa-Matti Saarakkala /ps (osittain) Kimmo Sasi /kok
Tapani Tölli /kesk (osittain) Harry Wallin /sd (osittain).
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Ritva Bäckström.
