TULEVAISUUSVALIOKUNNAN MIETINTÖ 1/2014 vpValtioneuvoston tulevaisuusselonteko: kestä-vällä kasvulla hyvinvointia

TULEVAISUUSVALIOKUNNAN MIETINTÖ 1/2014 vp

Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko: kestä- vällä kasvulla hyvinvointia

JOHDANTO Vireilletulo

Eduskunta on 7 päivänä marraskuuta 2013 lähet- tänyt tulevaisuusvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi valtioneuvoston tulevaisuusselon- teon: kestävällä kasvulla hyvinvointia (VNS 7/2013 vp).

Lausunnot

Eduskunnan päätöksen mukaisesti valtiovarain-, liikenne- ja viestintä-, maa- ja metsätalous-, puolustus-, talous-, sivistys-, sosiaali- ja ter- veys-, talous-, työelämä- ja tasa-arvo valiokun- nat ovat antaneet asiasta lausunnon (VaVL 4/2014 vp, LiVL 1/2014 vp, MmVL 11/2014 vp, PuVL 2/2014 vp, SiVL 1/2014 vp, StVL 1/2014 vp, TaVL 13/2014 vp ja TyVL 2/2014 vp), jotka on otettu tämän mietinnön liitteiksi.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

- neuvotteleva virkamies Riitta Kirjavainen ja pääsihteeri Pekka Lindroos, valtioneuvoston kanslia

- neuvotteleva virkamies Ilkka Mella ja neuvot- televa virkamies Martti Myllylä, työ- ja elin- keinoministeriö

- ympäristöneuvos Timo Turunen, ympäristö- ministeriö

- professori Heikki Hiilamo ja professori Kirsti Lonka, Helsingin yliopisto

- professori Minna Halme, professori Petri Par- vinen, professori, TkT, laitoksen varajohtaja

Ahti Salo ja tutkimusjohtaja, dosentti Mika Aaltonen, Aalto-yliopisto

- professori Asko Suikkanen, Lapin yliopisto - tutkimusjohtaja Jari Kaivo-oja, tutkimuspro-

fessori Pirjo Ståhle, professori Markku Wile- nius ja dosentti Sofi Kurki, Turun yliopisto, Tulevaisuuden tutkimuskeskus

- professori, rehtori Kalervo Väänänen, Turun yliopisto

- professori Tuula Tamminen, Tampereen yli- opisto

- pääjohtaja Heikki Mannila, Suomen Akate- mia

- asiantuntija Jari Konttinen, Elinkeinoelämän keskusliitto EK

- ryhmäpäällikkö Sanna Rauhansalo, Teknolo- giateollisuus ry

- johtaja, strategia Paula Laine, Sitra

- johtaja Hannu Kemppainen, Teknologian ke- hittämiskeskus Tekes

- elinkeinopoliittinen asiantuntija Pia Björk- backa, Suomen Ammattiliittojen Keskusjär- jestö SAK ry

- varapuheenjohtaja Tapio Huttula, Ammatti- korkeakoulujen Rehtorineuvosto ARENE ry.

- yksikönjohtaja Juha Honkatukia, Valtion ta- loudellinen tutkimuskeskus VATT

- professori, KTT, dosentti Mika Pantzar ja eri- koistutkija Minna Ruckenstein, Kuluttajatut- kimuskeskus

- ekonomisti Petri Malinen, Suomen Yrittäjät - johtaja Matti Apunen, Elinkeinoelämän val-

tuuskunta EVA

- kehittämispäällikkö Ritva Kauhanen, Lapin liitto

- kehittämispäällikkö Pekka Hokkanen, Keski- Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristö- keskus

- kehittämispäällikkö Jouko Nieminen, Varsi- nais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäris- tökeskus

- erikoissuunnittelija Anni Laihanen, Etelä- Karjalan liitto

- kunta-asiamies Marko Rossinen, Etelä-Poh- janmaan liitto

- kehittämispäällikkö Hanna Makkula, Etelä- Savon maakuntaliitto

- kehitysjohtaja Soile Kuitunen, Mikkelin kau- punki

- kehityspäällikkö Marko Koskinen, Pirkan- maan liitto

- erikoissuunnittelija Pekka Kauppinen, Poh- janmaan liitto

- tutkimus- ja kehittämispäällikkö Mikko Väi- sänen, Pohjois-Pohjanmaan liitto

- aluetutkija Tuula Hermunen, Satakuntaliitto - suunnittelupäällikkö Olli Pekka Hatanpää,

Uudenmaan liitto

- aluekehitysasiantuntija Jouni Ponnikas, Kai- nuun liitto

- maakunta-asiamies Kimmo Niiranen, Poh- jois-Karjalan maakuntaliitto

- hallituksen puheenjohtaja Pekka Ala-Pietilä, Solidium Oy

- johtaja Kimmo Halme, Ramboll Finland Oy - johtaja Mari Hjelt, Gaia Group Oy

- tutkimusjohtaja Maria Mekri, SaferGlobe - toiminnanjohtaja, VTM Markku Pyykkölä,

Suomen Toivo -ajatuspaja

- tutkija Leena Ilmola, The X-Center Vienna - toiminnanjohtaja Sonja Vartiala, Finnwatch

ry

- pääsihteeri Taru Anttonen, Ajatuspaja Visio - toiminnanjohtaja Simo Grönroos, Suomen

Perusta -ajatuspaja

- Elina Hiltunen, What´s Next Consulting Oy - johtaja, YTT Karina Jutila, Ajatuspaja e2 - toiminnanjohtaja Mikko Majander, Kalevi

Sorsa -säätiö

- tohtori Pekka Ylä-Anttila

- tulevaisuuden tutkija Paavo Löppönen - filosofian tohtori, tutkija Antti Hautamäki - filosofian tohtori Pekka Himanen

- kauppatieteen tohtori Sinimaaria Ranki.

Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet

— opetus- ja kulttuuriministeriön tutkimus- ja innovaationeuvosto

— Ajatuspaja Libera

— Tänk Fellow Ohto Kanninen, Ajatushauto- mo Tänk

— pääsihteeri Taru Anttonen, Ajatuspaja Vi- sio

VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut

Sisällys 1. Taustaa

2. Tulevaisuusselonteon ennakointiosion perusviesti

3. Tulevaisuusselontekoon liittynyt kan- sainvälinen selvitys

4. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko 5. Tulevaisuusselonteosta lausuneiden mui- den valiokuntien esille nostamaa

6. Lävistäviä ja rakenteita liikuttavia teki- jöitä

1. Taustaa

Sisällöllisten teemojen lisäksi valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa Kestävällä kasvulla hy- vinvointia huomion arvoista oli tapa, jolla selon- teko toteutettiin. Valmistelu oli pitkäkestoinen ja monivaiheinen prosessi, joka osallisti vahvas- ti ja monipuolisesti erilaisia sidosryhmiä ja kan- salaisia uusilla toimintamalleilla ja välineillä.

Prosessi oli myös tavanomaista kansainvälisem- pi. Siksi eduskunnan tulevaisuusvaliokunta tar- kastelee tulevaisuusmietinnössään koko valtio- neuvoston tulevaisuusselontekoprosessia; tule- vaisuusselontekoa sekä lisäksi siihen kiinteästi liittynyttä ennakointiosiota (www.2030.fi) ja professori Pekka Himasen kansainvälisen työ- ryhmän kahta raporttia Sininen kirja (2012) ja Kestävän kasvun malli, globaali näkökulma (2013).

Valtioneuvosto on tulevaisuusselontekopro- sessista saatujen kokemusten perusteella valmis- tellut myös uutta kansallista ennakoinnin toi- mintatapaa (Yhteistä ja jatkuvaa ennakointia — Ehdotus kansalliseksi toimintatavaksi, VNKR 1/2014). Uudella toimintatavalla halutaan var- mistaa, että oikea ennakointitieto on oikeaan ai- kaan oikeassa paikassa. Samalla kehitetään en- nakointitiedon käyttäjien ja tuottajien yhteistyö- tä. Ehdotuksen taustalla on myös valtioneuvos- ton 2030-ennakointiosiosta teettämä ulkoinen arviointi (2013).

Tulevaisuusvaliokunnan tässä tulevaisuus- mietinnössä esille nostamat näkökulmat perustu- vat valiokunnan vuosina 2011—2014 toteutta- miin selvityshankkeisiin, asiantuntijakuulemi- siin sekä muiden valiokuntien tulevaisuusselon- teosta antamiin lausuntoihin.

Tulevaisuusvaliokunta kuuli hallituskauden alussa, syksyllä 2011 lukuisia asiantuntijoita ja vieraili muuan muassa Yhdysvalloissa, Kana- dassa, Virossa ja Venäjällä. Kuulemisissa koros- tuivat nopea teknologinen muutos, tietoyhteis- kunnan käytännön läpimurto, uudet toiminta- mallit, tutkimuksen ja koulutuksen kehittämi- nen, kasvua ja yrittäjyyttä tukeva ympäristö ja il- mapiiri, hyvinvointiyhteiskunnan haasteet ja kansainvälisen toimintaympäristön riskit ja mahdollisuudet (Kiina, Venäjä, Euroopan rajat ja islamin tulevaisuus) sekä yllätykset eli mustat joutsenet. Erityisesti näitä teemoja selvittämään perustettiin seitsemän jaostoa: 1) Kestävä kas- vu, 2) Uusi oppiminen, 3) Innostunut yhteiskun- ta, 4) Kestääkö hyvinvointiyhteiskunta, 5) Jouk- koistaminen, 6) Radikaalit teknologiat ja 7) Mustat joutsenet.

Myöhemmin käynnistettiin yhteistyössä Aleksanteri-instituutin kanssa Venäjä naapurei- den silmin -selvitys, joka on jatkoa valiokunnan aiemmin tekemille Venäjä-skenaarioille. Tulok- set julkaistaan marraskuussa 2014. Valiokunta tutustui Euroopan rajoihin ja islamin tulevaisuu- teen vieraillessaan Turkissa. Globaalin talouden ja varsinkin cleantech-toimialan tulevaisuuden näkymiin valiokunta perehtyi tehdessään yhteis- työtä uudella toimintamallilla Kiinan kansan neuvoa-antavan poliittisen konferenssin (CPPCC) ja muiden kiinalaisten yhteistyötaho- jen ja suomalaisten teknologiayritysten kanssa.

Parlamentaarikot ja yritykset toimivat saumatto- masti yhdessä.

Mietinnössään tulevaisuusvaliokunta painot- taa kolmea teemaa

1) Kestävä kasvu 2) Koulutus ja tutkimus

3) Kansallisen ennakoinnin toimintamallin kehittäminen

ja neljää poikkileikkaavaa, yhteiskuntaa lävistä- vää ja rakenteita liikuttavaa teemaa

a) demokratia b) talous

c) valtion tehtävät

d) teknologian läpimurrot.

Ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä tulevaisuus- mietinnössä korostuu Suomen ennakoinnin toi- mintamallin kehittäminen. Valtion uudesta roo- lista kertovat jotakin puolestaan mahdollistami- nen, osallisuuden ja kumppanuuden vahvistami- nen sekä kokeiluyhteiskunnan edistäminen.

Näilläkin on ennaltaehkäisevä vaikutus, myös pitkän aikavälin kasvuun ja hyvinvointiin sekä kriiseistä toipumiskykyyn (resilienssi).

Teknologian yhteiskunnallisen merkityksen arviointi on yksi tulevaisuusvaliokunnan perus- tehtävistä. Valiokunta näkee teknologian voi- makkaana talouden moottorina ja koko yhteis- kuntaa ravistelevana voimana. Valiokunnan toi- mesta tuotettu teknologian kehityksen ennakoin- timalli, joka on kuvattu tulevaisuusvaliokunnan julkaisussa Suomen sata uutta mahdollisuutta:

radikaalit teknologiset ratkaisut (TuV 6/2013), avaa paljon uusia näkökulmia teknologian ja ta- louden tulevaisuuteen.

Tällä hallituskaudella on vietetty sekä tule- vaisuusvaliokunnan 20-vuotisjuhlaa että Suo- men valtiopäivien 150-vuotisjuhlaa. Näiden ta- pahtumien yhteydessä tulevaisuusvaliokunta on pohtinut demokratian historiaa ja tulevaisuutta sekä koonnut ajatuksia kirjaan Uusi ja vanha de- mokratia (TuV 7/2013 vp). Kevätkaudella 2014 tulevaisuusvaliokunta lausui valtioneuvoston demokratiapoliittisesta selonteosta (TuVL 1/2014 vp — VNS 3/2014 vp). Koska demokra- tian ja politiikan tulevaisuus on tärkeä kysymys maailmassa, yhtenäistyvässä Euroopassa ja hy- vinvointiyhteiskuntaa uudistavassa Suomessa, demokratian tulevaisuutta ei voi ohittaa tulevai- suusmietinnössä.

Talous on tulevaisuuden rakentamisen perus- ta. Talouden kehityksestä, mutta erityisesti siitä, mitä politiikka voi ja mitä sen pitää talouteen tehdä, vallitsee paljon erimielisyyttä. Joka ta- pauksessa talouden heikentyminen ja ihmisiä sy- västi koskettava massatyöttömyys lähes koko EU-alueella on asettanut uudet vaateet myös val- tioille, poliittiselle järjestelmälle ja demokratial- le. On pakko tarkastella uudelta pohjalta valtion roolia ja tehtäviä. Julkisen sektorin koko on kri- tiikin kohteena varsinkin pohjoismaisessa mal- lissa. EU on talouden kehityksen ohjaajana saa- nut lainsäädäntövallan lisäksi entistä tiukem- man otteen valtioiden budjettivallasta. Pitkällä aikavälillä on kysymys niin EU-tason kuin kan- sallisen tason demokratian rakenteiden kestä- vyydestä, kansalaisten luottamuksesta ja yhteis- kuntasopimuksesta.

2. Tulevaisuusselonteon ennakointiosion pe- rusviestit

Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon enna- kointiosiossa käsiteltyjä teemoja olivat muun muassa hallinto mahdollistajaksi, yritysten uu- distuminen, tulevaisuuden työelämä, niukkuu- den mahdollisuudet, kansalaisten hyvinvointi ja osallisuus sekä uusi pohjoisen maantiede. Poik- kileikkaavina kysymyksinä tarkasteltiin osaami- sia ja kyvykkyyksiä, digitaalitalouden tuomia muutoksia, globalisaatiota ja joustavuutta sekä kriisinsietokykyä. Ennakointiosion ydinviestik-

si nousi kokeilukulttuurin istuttaminen Suo- meen. Motivoituneille toimijoille on annettava mahdollisuus hakea uusia ratkaisuja kansanta- louden, toimintaympäristön ja yksilöiden tarpei- siin. Muita ennakointiosiossa vahvasti esille nousseita teemoja olivat ihmisten arjen tarpei- den näkökulma sekä lasten ja nuorten hyvin- vointi.

Tulevaisuusvaliokunta yhtyy tulevaisuus- selonteossa ja sen ennakointiosiossa esi- tettyyn tavoitteeseen kokeiluyhteiskun- nan edistämisestä. Tulevaisuusvaliokun- ta on ehdottanut tätä myös itse raportis- saan Kokeilun paikka! Suomi matkalla kohti kokeiluyhteiskuntaa (TuV 1/2013).

Tulevaisuusvaliokunta korostaa, että kes- tävä kasvu edellyttää entistä rohkeampaa tuotantorakenteen uudistumista tukevaa politiikkaa sekä uusiin mahdollisuuksiin tarttumista. Tätä voidaan edistää muun muassa kokeiluilla, piloteilla ja kotimai- silla vertailulaitoksilla, lupakäytäntöjä helpottamalla, tarpeetonta sääntelyä pur- kamalla ja sääntelyä järkevöittämällä sekä verotuksellisin keinoin.

Tulevaisuusvaliokunta ehdottaa, että:

1. laaditaan ohjelma ja sitoudutaan val- tioneuvoston periaatepäätöksellä poliitti- sesti kokeilujen edistämiseen,

2. perataan ja puretaan tarpeetonta sään- telyä ja

3. velvoitetaan valtio ja kunnat edistä- mään julkisissa hankinnoissa ja palvelui- den kehittämisessä innovaatioiden käyt- töönottoa ja kokeiluja.

Ohjelmalla ja näkyvällä poliittisella si- toumuksella muutetaan kansallista asen- neilmastoa nykyistä innostuneemmaksi ja positiivisemmaksi sekä rohkaistaan myös viranomaisia ja päätöksentekijöitä kokei- luihin. Tarvitaan valtakunnallisia ja alueellisia kokeilualueita maaseudulle,

kaupunkiseuduille, kehityskäytäviin sekä myös kouluihin, terveyskeskuksiin ja mui- hin julkisiin organisaatioihin.

Ennakointiosion arviona tulevaisuusselonteossa todetaan, että suomalaisen ennakoinnin kenttä on vahva ja siinä on paljon toimijoita niin tiedon tuottajina, välittäjinä kuin käyttäjinäkin sekä jul- kisella että yksityisellä sektorilla. Samalla kan- sallinen ennakointi on myös pirstoutunutta, toi- mijat tekevät päällekkäistä työtä, tieto on huo- nosti saatavilla ja sen käytettävyys on heikkoa.

Ennakointitoiminta on myös epäjatkuvaa, ja jot- kin päätöksenteon kannalta merkittävät tulevai- suuden kysymykset voivat jäädä katveeseen.

Valtioneuvoston mukaan päätöksenteossa tarvi- taan jatkossa entistä parempaa tietoa muun muassa isoista, globaaleista trendeistä ja analyy- siä niiden heijastumisesta Eurooppaan ja Suo- meen. Megatrendien ohella tarvitaan myös tilan- netietoa näitä nopeampitempoisista ilmiöistä sekä niihin liittyvistä mahdollisuuksista ja ris- keistä. Tarvetta on sekä asiantuntijatiedolle että myös kansalaisten arvioille ja avoimelle tulevai- suuskeskustelulle. Tällä perusteella tulevaisuus- selonteossa ehdotetaan uutta kansallista enna- koinnin toimintamallia, jossa avoimessa verkos- tossa organisoidaan, arvioidaan ja välitetään maailmalla ja meillä tuotettua ennakointitietoa hyödynnettäväksi päätöksenteossa. Hyvin toi- miessaan tällainen ennakointiprosessi on valtio- neuvoston mukaan kilpailuetu ja Suomen edellä- kävijyyden perusta.

Valtioneuvosto on ehdottanut kansallisen en- nakoinnin toimintamallin kehittämistä seuraa- valla tavalla (VNKR 1/2014):

1. Valtioneuvosto asettaa ennakointiluot- sin, jossa on sekä pysyviä että vaihtuvia jäseniä.

Ennakointiluotsin tehtävä on yhteensovittaa ja innovoida suomalaista ennakointitoimintaa. En- nakointiluotsin päätöksiä valmistelee ja työtä tu- kee valtioneuvoston kansliaan nimitettävä pää- sihteeri. Kansliapäälliköille raportoidaan tulok- sista säännöllisesti.

2. Kansallinen ennakointiverkosto tulee ole- maan laajapohjainen, ja sen mandaatista tulee tehdä konkreettinen. Verkoston jäsenet muodos- tavat tahoillaan tarpeen mukaan verkostoja, jot-

ka voivat olla sekä organisaatio- että teemapoh- jaisia ja joihin osallistuu useamman eri tahon edustajia.

3. Ennakoinnin toimijat kutsutaan yhteen säännöllisten ennakointifoorumien kautta jaka- maan ja keskustelemaan ajankohtaisista tulevai- suuden teemoista sekä luomaan uutta. Fooru- mien tuloksista viestitään laajasti, ja ne muodos- tavat tiiviin kommunikoivan verkoston.

4. Kotimaisen ennakoinnin ohella kootaan säännöllisesti raportti kansainvälisen tason en- nakointiin kotimaisilta tai ulkomaisilta tutkijoil- ta tilattavan tutkimuksen kautta. Tutkimus voi perehtyä ennalta annettuun teemaan tai haaru- koida uusia ilmiöitä.

5. Kansallista ennakointiosaamista tuetaan järjestämällä ja jakamalla koulutusta laajalti.

Koulutuksen järjestämisestä vastaa VNK:n en- nakointisihteeristö.

6. Uuden toimintatavan avulla luodun ym- märryksen ja näkemyksen pääasiallinen kohde- ryhmä on poliittiset toimijat, joille tuotetaan säännöllisesti ennakointikatsauksia. Ennakointi- katsauksissa ei pyritä toimijoiden väliseen yh- teisymmärrykseen vaan luomaan kokonaisku- vaa tulevaisuuden mahdollisuuksista ja riskeis- tä.

7. Ennakointitietoa, -analyysiä ja -keskuste- lun välittämistä varten tarkastellaan mahdolli- suutta luoda Tulevaisuuskartasto.fi-niminen in- ternet-portaali.

8. Toimintatavan vaikuttavuutta, ajankoh- taisuutta, objektiivisuutta ja laatua on seurattava ja arvioitava säännöllisesti.

Haasteena ei niinkään ole ennakointitiedon li- sääminen, vaan jatkuvasti syntyvän runsaan tie- don yhteen kerääminen ja tiedon käytön edistä- minen: tarvitaan järjestelmä, joka kerää oikean tiedon, oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan.

Tulevaisuusvaliokunta kannattaa kansal- lisen ennakoinnin toimintamallin kehittä- mistä valtioneuvoston ehdotuksen mukai- sesti.

Valiokunta korostaa näyttöperusteisen päätöksenteon tärkeyttä.

Erilaisten trendien tunnistamisen lisäksi on varauduttava myös yllätyksiin: villei- hin kortteihin ja mustiin joutseniin eli ta- pahtumiin, jotka ovat epätodennäköisiä, mutta mahdollisia ja joilla toteutuessaan olisi suuri vaikutus.

Tulevaisuusvaliokunnan Mustat joutsenet -jaos- ton raportissa (TuV 4/2013) korostuu negatiivi- nen ajattelu, nopea teknologinen muutos, ympä- ristöongelmat, talouden romahtaminen, sodat ja levottomuudet Suomen lähialueilla sekä erilai- set arjen haasteet muun muassa elintarvikkei- den, lääkkeiden ja energian saatavuudessa.

Tulevaisuusmietintöä valmistellessaan tule- vaisuusvaliokunta kuuli myös alueellisia enna- kointiverkostoja. Tässä yhteydessä nousi vah- vasti esille se, että vaikka elämme yhteisessä maailmassa ja megatrendit ovat samoja kaikille, niiden vaikutukset ovat hyvin erilaisia eri toimi- joille. Metropolialueen, muiden suurten kaupun- kien, maakuntien ja maaseudun mahdollisuudet, haasteet ja resurssit ovat varsin erilaisia. Siksi tarvitaan alueellisia ennakointiverkostoja kan- sainvälisten ja kansallisten megatrendien sovit- tamisessa paikalliseen yhteyteen. Kuulemisessa alueelliset ennakointiverkostot toivat esille muun muassa seuraavanlaisia tarpeita ja näkö- kulmia alueellisen ennakoinnin kehittämiseksi.

Ennakointi liittyy uudistumiseen ja rakenne- muutokseen

— Vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin varautumi- nen lisää häiriöstä palautumiskykyä ja joustavuutta.

— Tarvitaan toimijoita yhteen kokoavia toi- mintamalleja, verkostoja, tiedon tuottamis- ta ja jakamista.

— Alueellinen ennakointi on osallistumista ja vuoropuhelua, ja sillä on kiinteä yhteys myös lähidemokratiaan.

— Tarvitaan yhteinen kansallinen tietopohja ja lisäksi visionääristä tulkintaa alueiden näkökulmasta.

— Parhaimmillaan ennakointi on aktiivista alueellisiin vahvuuksiin ja mahdollisuuk- siin tukeutuvaa tulevaisuuden tekemistä.

Ennakointi vaatii uusia työkaluja ja yhteistä tietopohjaa

— Tietoa on liikaa, ja siksi se hukkuu: ole- massa olevaa tietoa on koottava.

— Tarvitaan entistä parempaa yhteistyötä kansallisen ja alueellisen ennakoinnin vä- lillä.

— Ennakoinnin lisäksi tarvitaan myös päätök- siä, panostuksia ja konkreettisia toimenpi- teitä.

— On siirryttävä suunnittelun kulttuurista te- kemisen kulttuuriin.

— Tarvitaan yhteen kokoavia pilotteja, kokei- luja ja kehittämisalustoja älykkään alueel- lisen erikoistumisen konkretisoimiseksi ja verkostojen yhteen keräämiseksi (esimer- kiksi lääketeollisuudessa ja bioalalla).

— Älyttömät normit / turhat esteet on puretta- va — valtio mahdollistaa eikä vain käske ja kiellä.

— Alueellisen ennakoinnin laatua on kehitet- tävä järjestelmällisesti.

— Nykyisen hallituksen koulutuspoliittisen suunnitelman tukea on jatkettava, jotta var- mistetaan yhtenäinen ja vertailukelpoinen tieto ja voimavarojen suunnittelu.

Tulevaisuusvaliokunta korostaa, että alueelliset ennakointiverkostot on otetta- va mukaan ja osallistettava kansallisen ennakoinnin toimintamallin kehittämi- seen. Kansallisen ja alueellisen enna- koinnin vuorovaikutusta on parannetta- va. Ei riitä, että tunnistamme kansalliset ja kansainväliset trendit, ne on myös tul- kittava alueellisesti, jotta ennakointi joh- taa proaktiivisiin päätöksiin, sitoutumi- seen ja toimenpiteisiin.

3. Tulevaisuusselontekoon liittynyt kansain- välinen selvitys

Professori Pekka Himasen työryhmän välira- portti (Sininen kirja) alkaa toteamuksilla: "Meil- lä on kehitysmalli, joka ei tee meitä onnellisiksi mutta tuhoaa planeettamme" ja "Viimeiset 50 vuotta on keskitytty siihen, miten vähentää pa- hoinvointia. Seuraavat 50 vuotta on keskityttävä

siihen, miten varsinaisesti edistetään hyvinvoin- tia." Työryhmän loppuraportissa uutta kestävän kasvun mallia tarkastellaan kolmesta eri teemas- ta: 1) kestävä ekologisuus, 2) kestävä hyvinvoin- ti ja 3) kestävä talous. Kehityksen lopullinen päämäärä on 4) arvokas elämä. Tämän analyy- sin perusteella Himasen työryhmä esittää Suo- men kestävän kasvun mallin 2.0 hyvän kehänä, jossa kestävä ekologisuus, kestävä talous, kestä- vä hyvinvointi ja arvokas elämä ruokkivat toi- nen toisiaan. Mallin toteuttaminen käytännössä nostaa esille kolme suurta haastetta:

1. Taloudellisen kestävyyden eli aineellisen niukkuuden näkymät

— Hitaan kasvun näkymä Euroopassa globaa- lin talouden rakennemuutoksessa

— Julkisen talouden rajallisuus

— Ekologisesti kestävän aineellisen kasvun rajat

2. Hyvinvoinnillisen kestävyyden eli uudet elä- mäntavat

— Ikääntyminen: seurauksena elämäntavasta, jossa hankitaan vähemmän lapsia ja ele- tään pidempään

— Fyysinen hyvinvointi: seurauksena elä- mäntavasta, johon liittyy ylipaino ja liikku- mattomuus

— Psyykkinen hyvinvointi: seurauksena elä- mäntapaan liittyvien psyykkisen hyvin- voinnin kysymysten, kuten depression tai työhyvinvoinnin, noususta keskiöön 3.Ekologisen kestävyyden eli erityisesti ilmas- tonmuutokseen vastaamisen

— Ilmastonmuutos sekä muut luonnon kestä- vyyden rajat

— Informationaalisen ekologisen talouskas- vun mahdollisuudet

— Hyvinvoinnin aineettomat tekijät.

Askeleita kohti uutta hyvinvointiyhteiskunta 2.0:aa Himasen työryhmä kutsuu Viideksi jätti- läiseksi:

— Positiivinen vs. negatiivinen,

— Proaktiivinen vs. reaktiivinen,

— Subjekti vs. objekti,

— Holistinen vs. partiaalinen ja

— Valtio vs. yhteiskunta.

Askeleet muodostuvat vastakohtapareista, jotka ilmentävät siirtymisen suuntaa. Loppuraportin yhteenvedossa esitetään myös kuudes vastakoh- tapari: unelma vs. pelko. Himasen työryhmän viesti on eettinen: tavoitteeksi asetetaan hyvän kehä ja siitä kumpuava arvokas elämä. Tähän päästäksemme yhteiskunnastamme on tehtävä positiivisempi, proaktiivisempi ja holistisempi.

Himasen sanoin: "Suomen yhteiskunnan hyvin- voinnin ja talouden kestävyysvajettakin suurem- pi haaste on lopulta maan henkinen kestävyysva- je. Nyt tarvitaan suurempia tulevaisuusvisioita ja niissä onnistumiseen vievää henkistä kulttuu- ria." Samalla on vahvistettava kansalaisyhteis- kuntaa valtion sijasta niin, että ihmisistä/kansa- laisista tulee subjekteja objektin sijasta.

Myös tulevaisuusvaliokunnan mielestä yhteiskunnallinen ilmapiiri on avainase- massa. Tarvitsemme nykyistä innostu- neempaa, myönteisempää, kokeilevam- paa ja yritteliäämpää suhtautumista.

Tämä edellyttää kansalaisyhteiskunnan, uuden demokratian ja joukkoistamisen voimistamista.

Tulevaisuusvaliokunnan Innostunut yh- teiskunta -jaosto tutki sosiaalisen ympä- ristön suhdetta yrittäjyyteen, erityisesti kasvuyrittäjyyteen. Selvityksen tuloksena syntyi raportti Sisäinen motivaatio (TuV 3/2014), jota on hyödynnetty myös edus- kunnan sisäisessä koulutuksessa. Innos- tus on tulevaisuusvaliokunnan mielestä kestävä tapa lisätä työn tuottavuutta ja ehkäistä hyvinvointiyhteiskunnan kestä- vyysvajetta. Työpaikoilla haasteena on luoda yksilön sisäistä motivaatiota ja in- nostusta tukeva työnteon ja johtamisen kulttuuri. Kansallisesti ja alueellisesti on samaan aikaan vahvistettava hallinto- kulttuuria, joka mahdollistaa aktiivisen kansalaisuuden ja yrittäjyyden.

Tulevaisuusvaliokunnan uudenlaista op- pimista selvittävä jaosto tutki vastaavasti

keskimääräistä paremmin ja heikommin menestyvien koulujen välisiä eroja jul- kaisten kirjan Uusi oppiminen (TuV 8/2013). Jaoston ydinteemaksi nousi avoimen/kestävän kasvun malli, jolla tar- koitetaan sitä, että vaikka kaikki eivät voikaan olla erittäin hyviä esimerkiksi matematiikassa, niin kaikki voivat olla mahdollisimman hyviä — ja myös sitä, että jokaisella ihmisellä on jokin asia, jossa juuri hän on parhaimmillaan.

Tätä yksilöllistä, jatkuvaa ja avointa osaamista, motivaatiota, ahkeruutta ja innostusta on tuettava sekä varhaiskasva- tuksessa että myös kouluissa muun muas- sa luovilla tiloilla, uudella teknologialla ja uusilla oppimateriaaleilla sekä niihin liittyvällä pedagogiikalla, oppilaitosten johtamisen kehittämisellä sekä opetta- jien/henkilökunnan perus- ja täydennys- koulutuksella.

Kansanvälisen vertailun (USA/Piilaakso, Kiina, Etelä-Afrikka ja Chile) ja teoreettisen tarkaste- lun perusteella Himasen työryhmä tiivisti tutki- muksensa merkittävimmät johtopäätökset kol- meen isoon asiaan:

1. siirtymä teollisesta hyvinvointivaltiosta informaatioajan hyvinvoinnin yhteiskuntaan

2. siirtymä informaatioajan ekologiseen ta- louteen ja

3. henkinen kulttuuri, joka tukee siirtymiä oppimismaailmassa, työkulttuurissa sekä poliit- tisessa johtajuudessa.

Kyse on inhimillisen kehityksen ja informaatio- naalisen kehityksen sekä niitä tukevan kulttuuri- sen yhteyden synnyttämisestä niin, että ne muo- dostavat kestävän kehityksen positiivisen ke- hän. Kansainvälisen vertailun osalta työryhmä toteaa, että kaikkien tutkittujen mallien menes- tyminen tulevaisuudessa riippuu tästä samasta kestävyyden/positiivisen kehän haasteesta — riippumatta siitä, miten menestyneitä alueet ja kansantaloudet ovat tähän asti olleet.

Konkreettisella tasolla työryhmä on ehdotta- nut muun muassa seuraavanlaisia toimenpiteitä:

Elämäntavan haasteet: elämäntavasta, jossa ih- miset hankkivat vähemmän lapsia ja elävät pi- dempään, seuraa väestön ikääntyminen. Lisäksi elämäntapaan liittyvät psyykkisen hyvinvoinnin haasteet nousevat uudella tavalla keskiöön. Elä- mäntavan haasteisiin kuuluvat myös ns. elämän- hallinnan ja valinnan ongelmat koko ajan moni- mutkaistuvassa elämässä.

Talouden haasteet: huoltosuhteen eli työtä teke- vien ja huollettavien välisen suhteen muuttuessa hyvinvointivaltio kohtaa kestävyysvajeen. Rat- kaisevaa on se, mikä on kokonaistyöpanoksen tuottavuuden suhde hyvinvointipalveluiden ai- kaansaamisen tuottavuuteen. Samalla täytyy pi- tää huoli myös vähemmän puhutusta kantosuh- teen kestävyydestä eli siitä, että julkisen sekto- rin osuus BKT:sta on kestävä suhteessa sen kan- tavaan yksityissektoriin.

Teknologian haasteet: uusi informaatioteknolo- gia mahdollistaa sekä tuottavuuden parantami- sen että uudenlaisia hyvinvointiratkaisuja. Tuot- tavuus ja hyvinvointi kohenevat kuitenkin vain, jos teknologian käyttöönottoon yhdistyy uusi johtamis- ja työkulttuuri.

Yksityiskohtaisella tasolla työryhmä on eh- dottanut työurien pidentämistä kahdella vuodel- la, työllisyysasteen nostamista kahdella prosen- tilla, julkisten palveluiden tuottavuuden paranta- mista kahdella prosentilla, työhyvinvoinnin pa- rantamista prosentilla ja ohjelmaa tuotantopo- tentiaalin nostamiseksi puolellatoista prosentil- la. Näiden toimenpiteiden toteuttaminen edellyt- tää uuden teknologian hyödyntämistä sekä johta- mis- ja työkulttuurin muutosta työhyvinvoinnin ja tuottavuuden kehittämiseksi — sekä hyvin- vointiyhteiskunnan eettisen vision täsmentämis- tä. Filosofi John Rawlsin oikeudenmukaisuuste- oriaan tukeutuen Himasen työryhmä painottaa yhtäläisten mahdollisuuksien periaatetta, jonka mukaan valtio on viime kädessä vastuussa: 1) jo- kaisen yhtäläisistä mahdollisuuksista, 2) jokai- sen yhtäläisen suojan toteutumisesta ja 3) jokai- sen mukaan otosta hyötymään kehityksestä.

Tulevaisuusvaliokunta pitää tärkeänä Hi- masen työryhmän raportissa esille nostet-

tua yhtäläisten mahdollisuuksien periaa- tetta. Tulevaisuusvaliokunnan Kestääkö hyvinvointiyhteiskunta -jaosto on käsitel- lyt samaa asiaa (TuV 4/2014) ja tiivistä- nyt näkemyksensä seuraavalla tavalla:

jokaisella on oikeus ja velvollisuus olla hyödyksi. Näkemys korostaa muun muas- sa osatyökyvyn merkitystä: kaikilla tulee olla mahdollisuus osallistua ja kokea it- sensä tarpeelliseksi. Hyvinvointiyhteis- kunta määritellään oikeuksien ja velvolli- suuksien sekä osallisuuden kautta.

Siksi tulevaisuusvaliokunta ehdottaa, että suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ke- hitetään kumppanuusohjelmalla, jolla tuetaan ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen sektorin yhteistyötä sekä au- tetaan alueita ja ihmisiä erilaistumaan omien vahvuuksiensa ja tarpeidensa mu- kaisesti. Tätä voidaan edistää muun muassa joukkoistamisella.

4. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko Varsinaisessa tulevaisuusselonteossa valtioneu- vosto painottaa teknologista muutosta, digitaa- lista taloutta, ikääntymistä sekä kestävää kehi- tystä. Suomella arvioidaan olevan vahvuuksia muun muassa arktisessa osaamisessa, puhtaassa luonnossa, biotaloudessa ja vihreässä kasvussa (cleantech). Tärkeinä kestävän kasvun element- teinä mainitaan myös yrittäjyys, houkutteleva kaupunkiympäristö, vireä ja innostunut ilmapii- ri, yhteiskunnan toimivuus, vakaus ja turvalli- suus sekä luotettava infrastruktuuri.

Erityisinä huolenaiheina tulevaisuusselon- teossa nostetaan esille nuorten syrjäytyminen, lasten ja lapsiperheiden eriarvoistuminen sekä syrjäytymisen siirtyminen yli sukupolvien. Ar- vioiden mukaan noin 30 000 nuorta on koko- naan työelämän tai opiskelujen ulkopuolella.

Hyvin pienelläkin varhaisella tuella voidaan es- tää isojen ongelmien syntyminen.

Tulevaisuusvaliokunta ehdottaa, että työuria pidennetään varsinkin alkupääs- tä. Tähän päästään kehittämällä nuoriso-

takuuta, panostamalla oppilaan ohjauk- seen, työharjoitteluun, opintojen aikai- seen työhön ja kesätöihin sekä paranta- malla perehdytystä ja tukemalla hyvää vastaantuloa ensimmäisillä työpaikoilla esimerkiksi vanhemman ohjaus (Mentor) -toiminnalla ja mestari-kisällimallilla.

Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työ- hön kiinnittymistä on tuettava erityisillä toimenpiteillä. Tulevaisuusvaliokunta kannattaa myös varhaisen puuttumisen periaatetta. Esimerkiksi oppimisvaikeu- det ovat havaittavissa jo hyvin varhaises- sa vaiheessa.

Toimintaympäristön muutosten, kuten esimer- kiksi ilmastonmuutoksen, digitaalisen talouden kehittymisen ja suomalaisen yhteiskunnan ikääntymisen, perusteella valtioneuvosto on muotoillut tulevaisuusselonteossaan uutta, Hi- masen työryhmän esittämään hyvän kehään pe- rustuvaa kestävän kasvun mallia. Kasvun on val- tioneuvoston mukaan oltava kestävää ja työllis- tävää ja sen on edistettävä myös kansalaisten hy- vinvointia. Malliin liittyy olennaisesti julkishal- linnon uusi rooli mahdollistajana sekä yrittäjyy- teen houkuttelevan ja innovatiivisuutta edistä- vän kokeiluyhteiskunnan rakentaminen. Tule- vaisuusselonteko nostaa menestyksen ja hyvin- voinnin perustaksi myös työn, oppimisen ja yrit- tämisen uuden liiton sekä sivistyksen, yhteisölli- syyden ja osallisuuden monipuolistamisen sekä lähidemokratian ja kansalaisyhteiskunnan edis- tämisen. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon mukaan kolmannen sektorin merkitys kasvaa tu- levaisuudessa.

Kansalaisyhteiskuntaa ja kansalaisten mahdollisuuksia voidaan edistää muun muassa joukkoistamisella. Tulevaisuus- valiokunnan Joukkoistaminen-jaosto sel- vitti joukkoistamiseen liittyviä mahdolli- suuksia ja haasteita ja teki myös itse kak- si konkreettista pilottia valiokunnan omalla www.suomijoukkoistaa.fi-alustal- la: 1. valtiovarainministeriön Suomen Open Government Partnership -ohjelma (TuV 2/2012) ja 2. ympäristöministe-

riön/hallituksen esitys maastoliikenne- laiksi (TuV 1/2014).

Kokemustensa perusteella tulevaisuusva- liokunta esittää, että joukkoistamisen ko- keilemista ja kehittämistä demokratian ja osallistamisen apuvälineenä sekä uusien ideoiden foorumina jatketaan hallinnon eri tasoilla. Tavoite joukkoistamisen hyö- dyntämisestä on syytä kirjata seuraavan hallituksen ohjelmaan. Joukkoistamis- työlle pitää nimetä valtioneuvostossa vas- tuutaho.

Hyvinvoinnin ongelmat vähenevät, ja hyvin- vointivaltion kestävyysvaje poistuu, jos onnis- tumme luomaan uutta työtä. Tämä huomioidaan myös tulevaisuusselonteossa, jonka mukaan työ- voiman tarjontaa ja kysyntää on lisättävä työu- ran kaikissa vaiheissa; alussa, lopussa ja keskel- lä. Tämä tavoite edellyttää tulevaisuusselonteon mukaan nykyistä enemmän joustoa työn ja oppi- misen lomittamiseksi yli eri elämänvaiheiden.

Myös työhyvinvointiin, työssä jaksamiseen ja elinikäiseen oppimiseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Tarvitaan joustavaa siirty- mistä työelämään ja työelämästä pois, työn osa- aikaisuutta ja osatyökyvyn hyödyntämistä sekä työn, opiskelun ja yrittämisen yhdistelmiä. So- siaaliturva on rakennettava siten, että on parem- pi ansaita edes osa tuloista työnteolla kuin olla kokonaan sosiaaliturvan varassa.

Tulevaisuusvaliokunta on samaa mieltä valtioneuvoston kanssa siitä, että työllä on suuri merkitys sekä yksilön hyvinvoin- nin että myös hyvinvointivaltion veropoh- jan kannalta. Uusi teknologia, uudet toi- mintamallit sekä maailman moninapais- tuminen muuttavat parhaillaan työn ra- kennetta ja Suomen asemaa kansainväli- sissä arvoketjuissa. Tuotantorakenteen uudistumisen, työllistämisen ja työllisty- misen mahdolliset esteet on tunnistettava ja purettava.

Myös pitkäaikaistyöttömyyden syntyyn ja kasvuun on puututtava koulutusta, kun- toutusta sekä erilaisia työntekijöille ja

työnantajille suunnattuja kannustimia, kuten esimerkiksi palkkatukea ja osallis- tumispalkkioita, lisäämällä. Tulevai- suusvaliokunta ehdottaa, että seuraavan hallitusohjelman keskeiseksi tavoitteeksi ja myös hallituksen tulevaisuusselonteon aiheeksi otetaan työelämän uudistaminen ja suomalaisten työllistyminen niin, että teema sisältää myös yrittäjyyden edistä- misen, osatyökyvyn hyödyntämisen sekä sosiaaliturvan kehittämisen näitä tavoit- teita tukevaan suuntaan.

5. Tulevaisuusselonteosta lausuneiden mui- den valiokuntien esille nostamaa

Tulevaisuusvaliokunta sai tulevaisuusselonte- koa koskevan lausunnon valtiovarainvaliokun- nalta, liikenne- ja viestintävaliokunnalta, maa- ja metsätalousvaliokunnalta, puolustusvaliokun- nalta, sivistysvaliokunnalta, sosiaali- ja terveys- valiokunnalta, talousvaliokunnalta sekä työelä- mä- ja tasa-arvovaliokunnalta.

Valtiovarainvaliokunta (VaV) keskittyy lau- sunnossaan tulevaisuusselonteon yleisiin lähtö- kohtiin ja tavoitteisiin sekä joihinkin julkisen ta- louden kestävyyden kannalta keskeisiin näkö- kohtiin. VaV arvioi lausunnossaan myös selon- teon antia ja sen tuottaman tiedon uutuusarvoa.

VaV pitää hyvänä sitä, että tulevaisuusselon- teko kiinnittää huomiota sellaisiin Suomen pit- kän aikavälin tulevaisuuden kannalta keskeisiin kysymyksiin, jotka jäisivät muutoin liian pienel- le tai hajanaiselle huomiolle. Lisäksi kestävä kasvu on VaV:n mukaan ymmärretty selonteos- sa riittävän laajasti taloudellisena, ekologisena ja sosiaalisena ulottuvuutena sekä yli sukupol- vien velvoittavana kehityksenä. VaV pitää ko- keilun arvoisena tapaa, jolla selonteko on toteu- tettu laajoja piirejä osallistamalla, ja yhtyy myös selonteon tavoitekuvaan myönteisestä Suomes- ta, jossa hyvinvoinnin perusta on turvattu ja jos- sa kaikkien on hyvä elää vuonna 2030.

Samalla VaV kuitenkin huomauttaa, että se- lontekoa heikentää se, että siinä vain linjataan kestävän kasvun edellytyksiä ilman toimenpide- ohjelmaa. VaV kiinnittää puolustusvaliokunnan

(PuV) ja talousvaliokunnan (TaV) tavoin huo- miota myös siihen, että selonteko ei sisällä eri vaihtoehtojen tarkastelua eikä riskianalyysiä.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan tavoin VaV kaipaa myös esitettyjen tavoitteiden onnistumi- sen kriteerien arviointia.

Selonteossa on VaV:n mukaan tunnistettu oi- kein globaalien keskinäisriippuvaisuuksien kas- vu ja edessä olevien muutoksien nopeus sekä keskeiset megatrendit, kuten globalisaatio, il- mastonmuutos, digitalisointi sekä arvojen muu- tos. Suomella on VaV:n mukaan haasteista huo- limatta hyvät lähtökohdat luoda uutta kestävää kasvua. Sen perusteena pidetään toimivaa, va- kaata ja turvallista yhteiskuntaa, korkeaa osaa- mistasoa sekä kansainvälisesti vertaillen vahvaa luottamuksen ilmapiiriä. Lisämahdollisuuksia on avautumassa muun muassa arktisella alueella sekä yleisesti kestävän kehityksen edelläkävijä- nä vihreän kasvun aloilla. Lisäksi selonteossa on VaV:n mukaan tuotu asianmukaisesti esiin Suo- men julkisen talouden nykyiset haasteet, kestä- vyysvaje ja sen olennaiset taustatekijät, hidas ta- louskasvu sekä työikäisen väestön supistumi- nen, huoltosuhteen heikentyminen ja ikäsidon- naisten menojen kasvu.

Tämän tilannekuvan perusteella VaV olisi kuitenkin toivonut tarkempaa muotoilua julki- sesta palvelulupauksesta tuleville sukupolville.

Myös talouskasvun keskeiset peruslähteet, tuot- tavuuden kasvu ja työn tarjonnan lisäys, työelä- män sisällön muutokset ja työvoiman niukkuu- den edellyttämät toimet työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen panostaminen sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen ovat VaV:n mukaan jääneet selonteossa liian vähälle huo- miolle.

VaV pitää selonteon perimmäistä päämäärää taata hyvinvointi ja arvokkaan elämän mahdolli- suus jokaiselle vuoden 2030 Suomessa hyvänä.

Julkiseen talouteen liittyvinä yksittäiskysymyk- sinä VaV nostaa lopuksi esille kestävän verojär- jestelmän, työhyvinvoinnin merkityksen, työn kannustavuuden, alhaisen työllisyysasteen, kor- kean työkyvyttömyysasteen, eriarvoistumiske- hityksen sekä esimerkiksi digitalisoitumisesta johtuvat yrityskulttuurin muutostarpeet. Muun

muassa näitä teemoja tulisi tarkastella tarkem- min selonteon tavoitteiden toteuttamiseksi.

Esimerkkinä myönteisestä muutoksesta VaV nostaa esille sen, että ikääntyvät sukupolvet ovat aiempaa koulutetumpia, parempikuntoisia ja va- rakkaampia. Myös koulutustaustan on todettu nostaneen eläköitymisikää ja lisäävän terveitä elinvuosia. Yleinen vaurastuminen puolestaan vaikuttaa kulutukseen ja muun muassa vapaa- ajan kysyntään ja sitä kautta talouteen. Ikäänty- miseen liittyy siksi myös kasvupotentiaalia, ei vain kustannuksia. Kysymys ikääntymisen vai- kutuksista on siis monitahoinen, etenkin, kun jatkossa on elossa yhä useammin neljä-viisi su- kupolvea samanaikaisesti.

Kestävällä kasvulla hyvinvointia -tulevai- suusselonteko keskittyy edellytyksiin luoda kes- tävää kasvua tulevaisuuden hyvinvoinnin tur- vaamiseksi. Tulevaisuusselonteossa todetaan, että selontekotyössä ei ole täsmällisesti poimit- tu lupaavimpia kasvualueita, vaikka oikeaan osuville veikkauksille olisikin ollut kysyntää.

Tavoitteena on ollut tuottaa periaatelinjauksia, joiden pohjalle voidaan jatkotyössä rakentaa konkreettisia uudistuksia. Selonteko itse ei ole toimenpideohjelma. Tulevaisuusselonteossa to- detaan, että kasvu- ja työllisyysmahdollisuuk- sien tunnistaminen ja niihin tarttuminen on yri- tysten, kuntien tai vaikkapa kansalaisjärjestöjen tehtävä. Tulevaisuusselonteon mukaan Suomen kaltaisen maan on yhä vähemmän perusteltua valtion tasolla määritellä tai valita kasvun aloja.

Siksi julkishallinnon tehtävänä on luoda edelly- tyksiä kasvulle ja varmistaa kasvun kestävyys luomalla mahdollistava toimintaympäristö ja -kulttuuri sekä pelisäännöt.

Tulevaisuusvaliokunnan mielestä pelkkä toimintaympäristön muutosten ja haastei- den sekä toimenpidelinjausten kuvaami- nen yleisellä tasolla ei ole riittävä toi- menpide rohkeampien visioiden ja innos- tuneemman yhteiskunnan aikaansaami- seksi.

Tulevaisuusvaliokunnan mielestä ei myöskään riitä, että tarkempien toimenpi-

teiden todetaan olevan jonkun muun vas- tuulla.

Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan selontekoa vaivaava konkretian puute on heikkous. Mahdollistaminen ei tarkoita tekemättä jättämistä ja kantaa ottamattomuutta. Myös mahdollistami- seen liittyy aktiivisia tekoja ja rohkeita päätöksiä.

Tulevaisuusvaliokunta on siksi omassa tulevaisuusmietinnössään pyrkinyt konk- retisoimaan tulevaisuusselonteossa esi- tettyjä, sinänsä oikeansuuntaisia linjauk- sia. Lisäksi tulevaisuusvaliokunta nostaa mietinnössään esille joitakin sellaisia muiden valiokuntien ja kuultujen asian- tuntijoiden esille tuomia asioita, joita ei ole riittävästi huomioitu tulevaisuusse- lonteossa.

Liikenne- ja viestintävaliokunta (LiV) käsitteli lausunnossaan liikenneinfrastruktuurin kunnos- sapitoa, digitaalisuuden hyödyntämistä ja kyber- turvallisuutta. LiV korosti lausunnossaan haja- asutusalueiden, taajamien ja suurten kaupun- kien erilaisia kehittämistarpeita. Liikenneinfra- struktuurin näkökulmasta suurin uhka on no- peasti kasvava korjausvelka (2—2,5 miljardia euroa). Samaan aikaan älyliikenne tuo uusia lii- ketoimintamahdollisuuksia varsinkin kestävyy- teen ja turvallisuuteen liittyville sovelluksille.

Uutta liiketoimintaa voidaan edistää muun muassa avoimella datalla, tutkimukseen panos- tamalla ja turhaa säätelyä purkamalla (esimer- kiksi joukkorahoituksen ja kokeilujen helpotta- miseksi).

LiV toteaa lausunnossaan, että tulevaisuudes- sa autoilun kasvu voi jopa taittua suurissa kau- pungeissa ja taajamien välillä. Tähän vaikutta- vat muun muassa ikääntyminen, nuorten ikä- luokkien kulutustottumukset sekä digitalisoitu- minen. Kehitystrendi edellyttää joukkoliikentee- seen panostamista. Myös haja-asutusalueilla tar- vitaan erityistä tukea sekä joukkoliikenteessä että myös tietoliikenneverkoissa. Kyberriskien osalta on LiV:n mukaan panostettava sekä ris-

kien ehkäisyyn että myös häiriöistä toipumi- seen. Samalla on varmistettava myös kansalais- ten oikeudet esimerkiksi yksityisyyden suojassa.

Tulevaisuusvaliokunta korostaa liiken- neinfrastruktuurin ja tietoverkkojen tär- keyttä kestävän kasvun ehtona. Alueiden taloudelle ja hyvinvoinnille tärkeät pää- väylät on pidettävä kunnossa. Kestävän kehityksen näkökulmasta erityisen tär- keätä on joukkoliikenteen ja älyliiken- teen määrätietoinen kehittäminen.

Tulevaisuusvaliokunta on todennut lau- sunnossaan liikennepoliittisesta selon- teosta (TuVL 3/2012 vp), että sähköauto- jen kasvun edellyttämiin määrätietoisiin toimenpiteisiin on ryhdyttävä välittömäs- ti. Tulevaisuusvaliokunta ehdottaa, että:

1. vauhditetaan sähköautojen ja muiden vähäpäästöisten autojen hankintaa mää- räaikaisilla verohelpotuksilla

2. valtio ja kunnat hankkivat sähköautoja ja muita vähäpäästöisiä autoja omaan käyttöönsä

3. kunnat käynnistävät koehankkeita ja antavat määräaikaisia helpotuksia esi- merkiksi pysäköinnissä

4. perustetaan kansallisia älyliikenteen kokeilualueita kaupunkiseuduille ja kehi- tyskäytäviin

5. haetaan suomalaisia älyratkaisuja lii- kenteeseen muun muassa verotuksessa 6. ohjataan julkista rahoitusta älyliiken- teen ratkaisujen kehittämiseen ja kaupal- listamiseen

7. laaditaan tiekartta virtuaaliympäristö- jen ja lisätyn todellisuuden kaupallistu- misnäkymistä sekä valmistellaan luovan digitaalisen teollisuuden kasvustrategia tukemaan päätöksentekoa

8. kannustetaan yrityksiä mm. verokan- nustimin investoimaan digitaalisten pal- veluiden tuotekehitykseen ja huolehdi- taan näihin palveluihin liittyvien aineet- tomien oikeuksien (IPR) suojasta ja tieto- suojasta

9. tuetaan lisätyn ja virtuaalisen todelli- suuden teknologioiden käyttöönottoa jul- kisissa hankkeissa (esim. Kalasatama ja Keski-Pasila) ja selvitetään mahdolli- suutta rakentaa Virtuaali-Suomi portaa- liksi valtion julkistamalle avoimelle da- talle

10. tuetaan alan perustutkimusta ja sovel- tavaa kehitystä korkeakouluissa ja tutki- muslaitoksissa sekä lisätään 3D-mallin- nuksen ja visualisointisovellusten opetus- ta

11. tutkitaan virtuaali- ja lisätyn todelli- suuden yhteiskunnallisia ja lainsäädän- nöllisiä ongelmia ja tuetaan yleisten stan- dardien kehittymistä.

Maa- ja metsätalousvaliokunta (MmV) on sa- maa mieltä tulevaisuuselonteossa esitetystä pe- rusvisiosta, jonka mukaan talouskasvu on välttä- mätöntä, samalla kun kasvun tulee tulevaisuu- dessa nojata kestävään kehitykseen. Vuonna 2014 valmistuneen Suomen Biotalousstrategian johtoajatuksena on, että Suomessa luodaan kil- pailukykyisiä ja kestäviä biotalouden ratkaisuja maailmanlaajuisiin ongelmiin ja synnytetään sekä kotimaahan että kansainvälisille markki- noille uutta liiketoimintaa, joka tuo hyvinvoin- tia koko Suomelle. Biotalousstrategian tavoit- teena on nostaa biotaloutemme tuotos 100 mil- jardiin euroon vuoteen 2025 mennessä ja luoda 100 000 uutta työpaikkaa.

Maatalouden osalta MmV painottaa lausun- nossaan myös huoltovarmuutta ja elintarvike- vientiä. MmV muistuttaa, että elintarvikeala on jo nyt huomattava työllistäjä ja myös yksi tule- vaisuuden potentiaalisista kasvualoista. Määräl- listen tavoitteiden ohella tärkeitä laatutekijöitä elintarvikealalla ovat maku, terveellisyys, kestä-

vyys sekä turvallisuus ja kansallisesti myös lähi- tuotanto.

Biotaloudessa eri toimialojen välille syntyy uudenlaista yhteistyötä ja teollisia symbiooseja muun muassa metsä-, energia-, rakennus- ja ke- mianalalla. Kestävän kasvun esimerkkeinä MmV nostaa esille puuraaka-aineen monipuoli- sen käytön (muun muassa nestemäisenä polttoai- neena, energiahakkeena, kemikaalien valmistuk- sessa, komposiiteissa, tekstiileissä jne.) sekä puurakentamisen. Oikein käytettynä puu sovel- tuu lähes kaikkeen, mihin myös betoni ja teräs soveltuvat. Myös tulevaisuusvaliokunta tutki asiantuntijoiden kanssa puun monikäyttöä ja jul- kisti laajalti hyödynnetyn selvityksen Kaikkea muuta puusta (TuV 3/2013).

Energian osalta MmV nostaa esille European Renewable Energy Councilin (EREC) laskel- man, jonka mukaan nostamalla uusiutuvan ener- gian osuus 20 prosenttiin EU:n energiankulutuk- sesta vuoteen 2020 mennessä voi EU-tasolla syntyä yli 2 miljoonaa vihreätä työpaikkaa. Sa- mat mahdollisuudet liittyvät myös vesivarojen ja -osaamisen hyödyntämiseen.

Uuden liiketoiminnan vauhdittamiseksi MmV ehdottaa, että Suomen kotimarkkinoita voidaan käyttää kokeilemiseen ja pilotointiin: "Laajan maan hajautettu yhdyskuntarakenne on mahdol- lista kääntää tässä eduksi. Elämme tulevaisuu- den hajautettujen ratkaisujen koelaboratorios- sa." Julkisen vallan osalta kokeilujen, pilottien ja innovaatioiden edistäminen tarkoittaa ennen kaikkea kustannuksia ja/tai hallinnollista taak- kaa lisäävän sääntelyn välttämistä ja toisaalta toimintaedellytysten parantamista. Kuten LiV edellä, niin myös MmV korosti lausunnossaan myös toimivan tieverkoston keskeistä merkitys- tä maaseudun kaikkien toimintojen kannalta.

Tulevaisuusvaliokunta jakaa maa- ja metsätalousvaliokunnan näkemyksen sii- tä, että biotalouden merkitystä kestävälle kasvulle ei ole riittävästi tarkasteltu tule- vaisuusselonteossa. Tulevaisuusvalio- kunnan Kestävä kasvu -jaoston tavoittee- na oli tuottaa kymmenen konkreettista toimenpide-ehdotusta, joilla samaan ai- kaan lisätään talouskasvua ja ratkais-

taan kestävän kehityksen ongelmia. Kuu- lemisten perusteella jaosto päätyi nosta- maan esille seitsemän tuotetta/toimialaa ja kolme toimintamallia: nettomittaroin- nin, sähköautot, älyliikenteen, lääketeol- lisuuden, puun uudet käytöt, agritalou- den, virtuaaliympäristöt sekä joukkora- hoituksen, kokeiluyhteiskunnan ja teolli- set symbioosit.

Kestävä kasvu -jaoston esille nostamia, erityisesti biotalouteen liittyviä toimenpi- de-ehdotuksia olivat:

1. Itä-Suomen yliopiston osaksi peruste- taan puuyliopisto, joka kokoaa ja yhdis- tää puuraaka-aineeseen liittyvän kansal- lisen ja kansainvälisen osaamisen moni- alaisiksi tutkimus-, koulutus-, kehittämis- ja innovaatioprosesseiksi yhteistyössä muiden korkeakoulujen, sektoritutkimus- laitosten ja yritysten kanssa.

2. Suomi asettaa puun uudet käyttömah- dollisuudet korkealle omissa strategisis- sa valinnoissaan siten, että se näkyy mm.

sektoritutkimuslaitosten sekä Tekesin tut- kimus- ja kehitysvarojen kohdentamises- sa.

3. Yritysten kasvuvaiheen rahoituksen turvaamiseksi perustetaan hyvin resur- soitu uuden kasvun rahasto, jonka pää- omasta riittävä osuus kohdennetaan bio- talouteen keskittyvään yritystoimintaan.

4. Hallitusohjelmassa esitettyä tavoitetta

"Suomesta ravinteiden kierrätyksen mal- limaa" on edistettävä konkreettisilla toi- menpiteillä edistämällä teollista ekolo- giaa ja hajautettua energian tuotantoa maataloudessa.

5. Sähkön pientuotannon rajoitteita on vähennettävä.

6. Kestävyys, jäljitettävyys ja turvalli- suus ovat suomalaisten elintarvikkeiden kilpailukykytekijöitä, ja siksi myös näitä

vahvuuksia on edistettävä koko elintarvi- keketjussa.

7. Myös luomuviljelyä on edistettävä ja sen esteitä on poistettava.

8. Elintarviketeollisuusliitto on yhdessä TEM:n, MMM:n, UM:n, VNK:n ja Fin- pron kanssa käynnistänyt elintarvikealan vientiohjelman laadinnan, jota ehdote- taan osaksi Team Finland 2015 -strate- giaa.

9. Toteutetaan teollisen ekologian, ravin- nekierron ja hajautetun energiantuotan- non referenssilaitoksia ja pilotteja sekä järjestetään näille riskirahoitusta.

10. Nopeutetaan teollisen ekologian tuo- tantolaitosten lupaprosesseja ja selvite- tään mahdollisuutta kansalliseen asia- kaslupaukseen, joka takaa lupaprosessin päätökseen vuodessa.

11. Jätelainsäädäntöä on kehitettävä si- ten, että jätettä voidaan paremmin hyö- dyntää raaka-aineena tuotestatuksella eri tarkoituksiin, esimerkiksi jalostettuina polttoaineina, kemianteollisuuden raaka- aineina tai rakennusteollisuuden kompo- nentteina.

Puolustusvaliokunta (PuV) käsitteli omassa lau- sunnossaan kokonaisturvallisuutta, puolustusta, valtion globaalia toimintaympäristöä, kyber-tee- maa sekä digitalisaatiota ja arktisia alueita. Ko- konaisturvallisuus on PuV:n mukaan sidoksissa kaikkiin tulevaisuusselonteon tavoitteisiin. Täs- tä huolimatta selonteosta puuttuu PuV:n mu- kaan riskien, haavoittuvuuden ja keskinäisriip- puvuuksien käsittely. PuV korostaa, että soti- laallisella voimankäytöllä uhkaaminen ja pahim- massa tapauksessa jopa sen käyttö ovat niin ny- kyhetkellä kuin tulevaisuudessakin tosiasialli- sia välineitä poliittisten tavoitteiden saavuttami- seksi ja Suomen uskottava puolustuskyky on jat- kossakin Pohjolan turvallisuuspoliittista vakaut- ta ylläpitävä keskeinen tekijä. Vuoden 2014 ta- pahtumat Ukrainassa sekä erilaiset Suomenkin

kokemat rajaloukkaukset ovat korostaneet PuV:n esille nostamia tarpeita entisestään.

Arktinen alue on eräs keskeisistä tulevaisuu- den toimintaympäristöistä. Arktisen alueen uh- kina ovat ympäristöonnettomuudet sekä lisään- tyneen kalastuksen, laivaliikenteen ja turismin aiheuttamat onnettomuudet.

Tulevaisuusvaliokunta korostaa, että läh- tökohtaisesti arktinen alue on tulevaisuu- den kaupan, elinkeinojen, tieteen ja tek- nologian, monialaisen osaamisen ja yh- teistyön suuri mahdollisuus. Valiokunta järjesti aiheesta vuonna 2013 Kittilässä kansainvälisen konferenssin osana parla- mentaarista teknologian arviointia (Eu- ropean Parliamentary Technology Asses- ment, EPTA).

Sisäistä ja ulkoista turvallisuutta on PuV:n mu- kaan käytännössä mahdotonta erottaa toisistaan.

Valtioiden kriittiset järjestelmät ovat alttiina hyökkäyksille sekä valtiollisten että ei-valtiol- listen toimijoiden tahoilta. Muutos uhkakuvien monimuotoistumisessa on aiheuttanut käytän- nössä tilanteen, jossa perinteiset tavat ymmärtää turvallisuus tai uhkakuvat eivät enää riitä. Tur- vallisuusasioiden monimutkaistuessa myös en- nakoinnin ja hallinnonalat ylittävän tilanneku- van tarve lisääntyy. Yhteiskunnan turvallisuu- den takaaminen edellyttää nykyistä tiiviimpää kansainvälistä sekä myös eri hallinnonalojen vä- listä yhteistyötä. PuV:n mukaan turvallisuuskäy- tännöt ovat kehittymässä yhä enemmän jousto- kestävyyden tuottamiseksi. Joustokestävyyden lähtökohtana on kyky palautua takaisin alkupe- räiseen tilaan yllättävän häiriötilanteen iskiessä.

Tulevaisuudessa on olennaista, että Suomi on yhteiskunta, jonka keskeisin turvallisuutta tuot- tava ominaisuus on sen kyky ottaa vastaan isku- ja ilman keskeisten toimintojen halvaantumista (resilienssi).

Tulevaisuusvaliokunta toteaa, että Suo- men kokonaisturvallisuuteen on kiinnitet- tävä entistä enemmän huomiota. Tähän liittyy sekä uskottavan puolustuskyvyn turvaaminen että myös yhteiskunnan ylei- nen häiriöistä toipuminen ja huoltovar-

muus. Kokonaisturvallisuuden toimijoi- den alueellista, kansallista ja kansainvä- listä yhteistyötä ja osaamista on kehitet- tävä määrätietoisesti.

Tulevaisuusvaliokunta jakaa myös puo- lustusvaliokunnan sekä liikenne- ja vies- tintävaliokunnan esittämän huolen kyber- turvallisuuden turvaamisesta ja kiirehtii kyberturvallisuuden koordinaatioon ja ti- lannekuvan ylläpitämiseen liittyvien lain- säädännöllisten kehittämistarpeiden sel- vittämistä.

Tulevaisuusvaliokunta kiirehtii julkishal- linnon sekä muiden huoltovarmuuden kannalta keskeisten toimijoiden tietojär- jestelmien ohjelmistojen ja tietoturvan päivittämistä ajan tasalle.

Lisäksi tulevaisuusvaliokunta korostaa, että Suomen on tutkittava ja selvitettävä tarkoin arjen tietoyhteiskuntaan liittyvät uudet kyberriskit ja -mahdollisuudet.

Tulevaisuusvaliokunnan mielestä myös kansalaiset on saatava mukaan kybertur- vallisuuden kehittämiseen ja kyberturval- lisuudesta on tehtävä modernin suomalai- sen arjen tietoyhteiskunnan kansalaistai- to.

Tulevaisuusvaliokunta korostaa, että kyberturvallisuusstrategian toteuttami- nen edellyttää myös tutkimukseen, koulu- tukseen ja tuotekehitykseen panostamista.

Tulevaisuusvaliokunnan mielestä Suo- men tulee varautua myös kyber-kriisinsie- tokykyyn, häiriöistä palautumiseen ja toi- pumiseen sekä elintärkeiden toimintojen kykyyn sietää kyberturvallisuuden varsin erilaisia ja erimittaisia häiriötilanteita.

Tulevaisuusvaliokunta ehdottaa, että eri toimijat, yksityiset ja julkiset, laativat seuraavassa vaiheessa myös mahdolli- suuksista lähtevän kyberstrategian.

VaV:n tapaan myös PuV käsitteli lausunnossaan tulevaisuusselonteon rakennetta. PuV muistutti, että huolimatta perinteisen yhden teeman valin- nasta valtioneuvoston tulevaisuusselontekoon on tulevien selontekojen valmistelussa muistet- tava, että vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ei ole yksi vaan useampia. Sen tulisi PuV:n mukaan näkyä jatkossa myös tulevaisuusselonteossa. Sa- malla on painotettava riskianalyysin merkitystä ja sitä, mitkä realistisesti saavutettavat kriittiset menestystekijät ovat välttämättömiä toivotun tu- levaisuuskuvan toteuttamisessa. Koko valtion- hallinnon kattavan ennakointiyhteistyön edel- leen kehittäminen on myös PuV:n mielestä tuet- tava tavoite.

Tulevaisuusvaliokunta yhtyy puolustusva- liokunnan kantaan ja korostaa vaihtoeh- toisten tulevaisuuskuvien ja skenaarioi- den tarvetta sekä kansallisesti että myös alueellisen ennakoinnin näkökulmasta.

Vaihtoehtoiset tulevaisuuskuvat ja niihin varautuminen lisäävät joustavuutta, häi- riöstä toipumista sekä riskien hallintaa, ja ne auttavat myös mahdollisuuksiin tarttumisissa. Lisäksi on varauduttava myös yllätyksiin (villeihin kortteihin ja mustiin joutseniin).

Sivistysvaliokunnan (SiV) lausunnon pääteemo- ja olivat 1) koulu nykyajassa — sivistystehtävä, 2) oppimisen ja ajattelun uudistaminen, 3) var- haiskasvatuksen merkitys, 4) yrittäjyysilmapii- rin luominen, 5) opettajien tukeminen, 6) liikun- nallinen elämäntapa, 7) taidekasvatus ja kulttuu- rin merkitys hyvinvointitekijänä, 8) aktiivinen kansalaisyhteiskunta, 9) maahanmuuttajat voi- mavarana sekä 10) aikuiskoulutuksen herkkyys ja 11) digitaalisuuden haasteet.

SiV yhtyy tulevaisuusselonteossa esitettyyn käsitykseen siitä, että kestävän kasvun ja kansa- laisten hyvinvoinnin perustana on sivistys, yh- teisöllisyys ja osallisuus, ja muistuttaa lausun- nossaan, että Suomen poikkeuksellisen nopea nousu tuottavuuden ja teknologian eturintamaan ei olisi ollut mahdollista ilman pitkäjänteistä pa- nostamista inhimilliseen pääomaan ja osaami- seen kaikilla yhteiskunnan tasoilla. SiV:n mu-

kaan osaamisen, koulutuksen ja tieteen merkitys korostuu entisestään tulevaisuudessa. Tasa-ar- voisella ja yhtenäisellä perusopetuksella on SiV:n mukaan luotu hyvä järjestelmä. Sen täy- dennykseksi tarvitaan laadukas varhaiskasvatus ja peruskoulun jälkeiset, hyvin toimivat koulu- tusreitit.

Lausunnossaan SiV korostaa koulun monia erilaisia merkityksiä ja hyötyjä. Riittävästi re- sursoitu koulu ei vain opeta tietoja ja taitoja, vaan suojaa myös lapsen ja nuoren kehitystä ja tasaa terveyseroja. Erityinen tulevaisuuden huo- li SiV:n mukaan on liikkumaton elämäntapa, joka heikentää työelämän tuottavuutta ja kilpai- lukykyä ja on voimakkaasti yhteydessä väestö- ryhmien välisiin terveys- ja hyvinvointieroihin sekä syrjäytymiskehitykseen. Onnistumisen ko- kemukset koulussa tai harrastuksissa ovat lap- selle ja nuorelle tärkeitä ja tukevat heidän kehi- tystään luomalla arkeen positiivisen oppimisen kehän. Hyötyjä voidaan lisätä paikallistason toi- mijoiden sektorirajat ylittävää yhteistyötä kehit- tämällä.

Puutteet oppimisvalmiuksissa ovat SiV:n mu- kaan pääosin tunnistettavissa jo paljon ennen kouluikää. Siksi varhaiskasvatuksen ja sen tuki- toimien avulla voidaan ennaltaehkäistä merkit- tävässä määrin kouluiässä kasautuvia ongelmia ja oppimisessa epäonnistumisen kierteitä. Selon- teossa vedotaan monessa kohtaa luottamuksen merkitykseen suomalaisessa yhteiskunnassa tu- levaisuuden tekijänä.

Koulu ja koulutusjärjestelmä luovat merkittä- vällä tavalla pohjaa luottamusyhteiskunnalle.

Erilaiset lähidemokratian muodot ja paikallis- vaikuttaminen kasvattavat merkitystään. Kol- mannen sektorin merkitys tulee yleisesti kasva- maan. Erilaiset vaikuttamisen ja osallisuuden muodot monipuolistuvat. Vapaa sivistystyö on tulevaisuudessakin tärkeä osa kansallista ja alueellista sivistysjärjestelmää.

Opetuksen sisällön näkökulmasta SiV pohti lausunnossaan taitoja, jotka ovat tarpeen tulevai- suudessa. Niitä ovat SiV:n mukaan muun muas- sa kyky ymmärtää ja käsitellä tietoa, vuorovai- kutustaidot, kuten kyky argumentoida, väittely- taito, kuuntelemisen taito, kyky peilata itseä

suhteessa muihin ja ryhmätyötaidot, empatiatai- to, kuten kyky myötätuntoon, ja yrittäjyystai- dot, laajasti ajateltuna yritteliäisyys sekä demo- kratiataidot. Toinen SiV:n lausunnossaan esille nostama sisällöllinen näkökulma liittyy Suomen Yrittäjien tekemään selvitykseen, jonka mukaan peruskoulupohjaisten yrittäjien osuus on vuosi- na 2004—2013 pudonnut 20 prosentista 12 pro- senttiin. Suuntana on ammatillisen koulutuksen, ammattikorkeakoulutuksen ja yliopistotasoisen koulutuksen osuuden selvä lisääntyminen. Tästä syystä SiV pitää välttämättömänä, että kaikilla koulutusasteilla kiinnitetään huomiota siihen, että oppilaat ja opiskelijat voivat omaksua sisäi- sen yrittäjyysasenteen.

Tulevaisuusvaliokunta pitää tärkeänä erityisesti sivistysvaliokunnan näkemystä tulevaisuuden taidoissa maailman muu- toksen hallintakykyä.

Sivistysvaliokunnan lausunnon ja tulevai- suusvaliokunnan Uusi oppiminen -jaos- ton selvitysten (TuV 8/2013) perusteella tulevaisuusvaliokunta toteaa, että:

1. Pedagogisen uudistamisen on lähdettä- vä kasvun ajattelutavasta. Lapsen tulee koulussa saada välineet vahvan identitee- tin rakentamiseen, jotta hänelle syntyy terve käsitys itsestään ja taidoistaan.

2. Uudet pärjäämistaidot liittyvät oppimi- seen, digitaaliseen lukutaitoon sekä työ- elämän taitoihin, kuten esimerkiksi luo- vuuteen, kriittiseen ajatteluun, vuorovai- kutukseen, tieto- ja viestintäteknologian taitoihin, oma-aloitteellisuuteen, itseoh- jautuvuuteen, sosiaalisiin taitoihin ja joh- tamiseen.

3. Kansainvälisessä kouluvertailussa (Pi- sa) menestyminen velvoittaa meitä kehit- tämään kouluopetusta investoimalla uu- siin oppimisympäristöihin ja oppimismal- leihin.

4. Sosiaalisten taitojen oppiminen on otettava vahvasti osaksi oppimista.

5. Varhaiskasvatuksen asemaa ja merki- tystä on vahvistettava.

6. Oppilaille on opetettava eettistä herk- kyyttä eli kykyä hahmottaa oman elämän- sä suunta: taitoa asettaa itselle pitkäkes- toinen tavoite, joka tuottaa iloa itselle ja samalla voi auttaa toisia.

7. Opetuksen ja oppimisen tulisi painot- taa oma-aloitteisuutta ja vuorovaikutus- prosesseja. On opetettava taitoja etsiä tietoa, motivoida kavereita, ymmärtää ja tuottaa uuttaa tietoa.

8. Koulun tulee antaa lapselle kasvun ajattelutapa eli usko, kuinka itse voi vai- kuttaa oppimiseensa, taito ohjata omaa elämäänsä. Koulun on tuotettava lapselle onnistuneita oppimisen kokemuksia sekä elämänhallintaa. Myös liikunnalla ja tai- deaineilla on suuri merkitys nuorten iden- titeetille sekä elämäntaidoille.

9. Tulevaisuusvaliokunta puoltaa yrittä- jyyskasvatuksen huomioimisesta kaikilla koulutusasteilla.

10. Opettajien kansainvälistä urakehitys- tä ja koulutusvientiä tulee kehittää.

Lisäksi SiV pitää valitettavana sitä, että tulevai- suusselonteon tarkastelussa ei ole huomioitu juuri lainkaan taiteen ja muun kulttuurin kes- keistä merkitystä ihmisen hyvinvoinnille. Tämä tarkoittaa sitä, että tulisi ylläpitää ja tukea kirjas- toja, museolaitosta, ns. yleissivistäviä tarpeita varten perustettuja oppilaitoksia ja mahdolli- suuksia nuorisotyöhön sekä kulttuurin ja liikun- nan harrastamiseen.

Tulevaisuusvaliokunta on samaa mieltä sivistysvaliokunnan kanssa kulttuurin ja taiteen sekä vapaan sivistystyön tärkey- destä.

Tulevaisuusselonteossa puhutaan kyllä runsaas- ti ennakoinnin, avoimuuden, yrittäjyyden, luot- tamuksen, luovuuden, työnteon, kateuden ja hä- peän kulttuurista sekä varsinkin Himasen työ-

ryhmän esille nostamasta henkisestä kulttuuris- ta. Mutta varsinaisten kulttuuripalvelujen ja tai- teen tulevaisuutta ei tulevaisuusselonteossa juu- rikaan käsitellä. Vastaavasti tutkimustoiminnan tärkeys ja siihen liittyvät kansainvälisyyden haasteet kyllä mainitaan, ohimennen, mutta tie- teen tulevaisuuden näkymiä ja tarpeita ei tule- vaisuusselonteossa varsinaisesti käsitellä. Sen sijaan innovaatioista puhutaan runsaasti.

Väestöltään ja taloudeltaan pienen Suomen kestävän kasvun tärkeimpiä peruskiviä ovat kui- tenkin sivistys ja osaaminen. Kulttuuri, taide, tiede ja maailmanluokan koulujärjestelmä ovat kestävän kasvun ja hyvinvoinnin ehdoton edel- lytys.

Yliopistojen rahoituksen ja toiminnan kerää- minen suurempiin kokonaisuuksiin sekä yliopis- tojen kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön li- sääminen ovat tärkeitä toimenpiteitä tieteen ja tutkimuksen kehittämiseksi. Monet suomalais- ten yliopistojen laitokset ja oppiaineet ovat erit- täin pieniä, ja tällaisissa yksiköissä laadukkaan opetuksen tarjoaminen sekä korkeatasoisen tut- kimuksen tekeminen on monin verroin hanka- lampaa kuin suurissa yksiköissä.

Tulevaisuusvaliokunta ehdottaa, että seu- raava hallitus valmistelee Suomelle tie- destrategian. Myös tieteen perusrahoitus on turvattava nyt ja tulevaisuudessa.

Valiokunnan mielestä kestävän, innovaa- tioihin ja osaamiseen perustuvan kasvun edistämiseksi opetuksen ja tutkimuksen resurssien kehitystrendiä ei saa kääntää vähenevään suuntaan vaan niiden kasvu tulee turvata.

Lisäksi yliopistojen mahdollisuuksia kou- lutusvientiin on lisättävä.

Valtioneuvosto teki 5.9.2013 periaa- tepäätöksen valtion tutkimuslaitosten ja tutkimusrahoituksen uudistamisesta.

Päätöksen mukaan rahoitusta kohdenne- taan tutkimukseen, jonka tarkoituksena on etsiä ratkaisuja merkittäviin yhteis- kunnan haasteisiin. Lisäksi tavoitteena on vahvistaa tietoon perustuvaa toimintapo-

litiikkaa ja strategista kokonaisnäkemys- tä sekä hyödyntää systemaattisesti tutki- mus-, arviointi-, ennakointi- ja selvitys- tietoa päätöksenteossa. Periaatepäätös sisältää myös rakenteellisia uudistuksia.

Tulevaisuusvaliokunta kannattaa tätä uu- distusta, mutta samalla on varmistettava myös kilpaillun tutkimusrahoituksen riit- tävyys sekä riittävät resurssit EU:n tutki- musohjelmiin osallistumiseen.

Vuonna 2010 tehtyyn yliopistouudistuk- seen liittyi tavoite siitä, että yliopistot fo- kusoituvat vahvuusalueilleen ja että yh- teistyön avulla voidaan kerätä yhteen nyt hajallaan olevia pieniä yksikköjä. Yli- opistojen yhteistyötä on tulevaisuusvalio- kunnan mielestä vauhditettava. Hyvä esi- merkki yhteistyön kehittämisestä on tule- vaisuusvaliokunnan Kaikkea muuta puus- ta -raportissa (TuV 3/2013) tekemä ehdo- tus Puuyliopiston perustamisesta Itä-Suo- men yliopistoon. Yhteistyön avulla myös maakuntayliopistot voivat kehittyä kan- sallisesti ja kansainvälisesti merkittävik- si osaamiskeskittymiksi omilla vahvuus- alueillaan.

Tutkimustulosten hyödyntämiseen ja kau- pallistamiseen on panostettava. Nykyisin liian suuri osa tutkimustuloksia jää hyö- dyntämättä.

Muuttuva oppiminen vaatii muutosta opettajan- koulutukseen. SiV ehdottaa, että opettajien täy- dennyskoulutusta tulee lisätä niin, että kaikilla opettajilla on mahdollisuus saada riittävästi osaamisen päivitystä. Koulujen hallinto on jo hyvin pitkälle digitalisoitunut ja muuttanut käy- tänteitä osin joustavammiksi ja helpommin hal- littaviksi. Digitaalisuus on myötävaikuttanut sii- hen, että koti ja koulu ovat voineet esimerkiksi sähköisten reissuvihkojen avulla jakaa kasvatus- vastuuta.

Vuonna 2013 toteutetun Euroopan koulujen tieto- ja viestintätekniikan käyttöä koskeneen tutkimuksen mukaan suomalaiset koulut luoki-