Lesken tasinkoprivilegi jäämistöosituksessa

(1)

Lesken tasinkoprivilegi jäämistöosituksessa

Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu -tutkielma 27.4.2018

Tekijä: Noora Olkkonen 243826 Ohjaaja: Antti Kolehmainen

(2)

Tiivistelmä

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yksikkö

Oikeustieteiden laitos

Tekijä

Noora Olkkonen

Työn nimi

Lesken tasinkoprivilegi jäämistöosituksessa

Pääaine

Siviilioikeus

Työn laji

Pro gradu

Aika

27.4.2018

Sivuja

VII + 63

Tiivistelmä

Lesken tasinkoprivilegi on avioliittolain 103.2 §:ssä säädetty leskelle kuuluva henkilökohtainen oikeus ja suojasäännös. Säännöksen mukaan leski ei ole velvollinen luovuttamaan tasinkoa ensin kuolleen puolison perillisille osituksessa, joka toimitetaan ensiksi kuolleen puolison jälkeen. Ta- sinkoprivilegisäännöksen soveltamisessa merkittävä kysymys on se, onko soveltaminen mahdollinen silloin, jos ositus on laitettu vireille ensiksi kuolleen puolison jälkeen, mutta leskikin ehtii kuolla ennen, kun ositus on saatettu loppuun.

Tutkielmassa selvitetään sitä, onko lesken antama tasinkoprivilegi-ilmoitus tehokas, jos ositus ei ole tullut lainvoimaiseksi ennen lesken kuolemaa. Lesken kuolema kesken osituksen on omiaan muuttamaan osituksen lopputulosta. Tasinkoprivilegin käytön rajaaminen lesken eläessä toimitettuun ositukseen synnyttää kysymyksen, mikä merkitys on annettava sille, että leski kuolee hänen eläessään aloitetun osituksen ollessa vielä tavalla tai toisella keskeneräinen.

Osituksen toimittamisen osalta tasinkoprivilegisäännöksen sanamuoto ei ole yksiselitteinen, joten tutkielmassa perehdytään sitä, mihin vaiheeseen osituksen tulee olla edennyt, jotta sen katsotaan olevan toimitettu AL 103.2 §:n tarkoittamalla tavalla ja lesken tasinkoprivilegi säilyisi voimassa huolimatta lesken kuolemasta. Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2001:12 perustui tulkinnalle, jonka mukaan ainoastaan lainvoiman saanut ositus siirtää lesken tasinkoprivile- giedun hänen oikeudenomistajilleen. Tutkielmassa nostetaan esille lisäksi muitakin korkeimman oikeuden ratkaisuja sekä oikeuskirjallisuudessa esitettyjä näkemyksiä siitä, milloin lesken perillisten tulisi saada tasinkoprivilegin tuottama etuus hyväkseen.

Avainsanat

Tasinkoprivilegi, jäämistöositus, lesken oikeus, osituksen lainvoimaisuus

(3)

SISÄLLYS

LÄHTEET ... IV LYHENTEET ... VII KUVIOT JA TAULUKOT ... VII

1 JOHDANTO ... 1

1.1 Johdatus tutkimuksen aiheeseen ja tutkimuskysymykset ... 1

1.2 Tutkimuksen rajaukset ja rakenne ... 5

1.3 Tutkimuslähteet ja –metodi ... 6

2 LESKEN TASINKOPRIVILEGI ... 8

2.1 Avio-oikeus ja tasinko ... 8

2.2 Tasinkoprivilegiin vetoaminen ... 10

2.3 Tasinkoprivilegi lesken henkilökohtaisena oikeutena ... 12

2.4 Pesänjakajan toimivalta osituksessa ... 14

2.5 Lesken ilmoitus tasinkoprivilegiin vetoamisesta ... 18

3 TASINKOPRIVILEGIN KÄYTTÖ JA OSITUKSEN VAIHEET ... 20

3.1 Ositusmenettelyn vireillepano ... 20

3.2 Ositus lesken eläessä ... 21

3.2.1 Osituksen laskennallinen vaihe ... 23

3.2.2 Osituksen reaalinen vaihe ... 24

3.3 Lesken kuolema kesken osituksen ... 26

4 TASINKOPRIVILEGIN TEHOKKUUS ... 30

4.1 Tasinkoprivilegisäännöksen pyrkimys ... 30

4.2 Tehokas tasinkoprivilegi ... 34

4.3 Tasinkoprivilegin toteuttamatta jääminen ... 37

5 TASINKOPRIVILEGI JA PUOLISON PERINTÖOIKEUS ... 39

5.1 Lyhyesti puolison perintöoikeuden sisällöstä ... 39

5.2 Pesänjako lesken eläessä ... 42

5.3 Pesänjako lesken kuoleman jälkeen ... 48

6 OSITUKSEN VALMIIKSI TULEMISEN VAATIMUS ... 51

6.1 Tulkintavaihtoehdot osituksen vaiheesta ... 51

6.2 Tasinkoprivilegi ja osituksen loppuunsaattaminen ... 55

7 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 60

(4)

LÄHTEET

KIRJALLISUUS

Aarnio, Aulis: Aviovarallisuusjärjestelmät. Helsinki 1978.

Aarnio, Aulis - Helin Markku: Suomen avioliitto-oikeus. Kolmas uudistettu painos. Helsinki 1992.

Aarnio, Aulis - Kangas, Urpo:

- Perhevarallisuusoikeus. Helsinki 2010.

- Suomen jäämistöoikeus I Perintöoikeus. Viides uudistettu painos. Helsinki 2009.

- Suomen jäämistöoikeus I Perintöoikeus. Kuudes uudistettu painos. Helsinki 2016.

Aarnio, Aulis - Kangas, Urpo - Puronen, Pertti - Räbinä, Timo: Perunkirjoitus ja perinnön veroseuraamukset. Kahdeksas uudistettu painos. Helsinki 2016. (Aarnio ym. 2016) Aurejärvi, Erkki: Lesken vapauttaminen tasingon luovuttamisvelvollisuudesta. Lakimies

1978, s. 619-636.

Gottberg, Eva:

- Perhesuhteet ja lainsäädäntö. Seitsemäs ajantasaistettu painos. Turku 2013.

- Perintö, perinnönjako, avioliitto, omaisuuden ositus. Oikeustieto 1996/6, s. 8-10.

Helin, Markku: KKO 2001:12. Avioliitto. Omaisuuden ositus. Lakimies 2001/3, s. 527-536.

Husa, Jaakko - Mutanen, Anu - Pohjolainen Teuvo: Kirjoitetaan juridiikkaa. ohjeita oikeus- tieteellisten kirjallisten töiden laatijoille. Kauppakaari 2001.

Kangas, Urpo:

- KKO 2001:12 Tasinkoprivilegi ja lesken kuolema. Teoksessa Pekka Timonen (toim.) KKO:n ratkaisut kommentein 2001:I. Helsinki 2001, s. 91-101.

- Lesken oikeudellinen asema. Oikeusdogmaattinen tutkimus lesken sosiaalitur- van laajuudesta. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja A-sarja N:o 156.

Vammala 1982.

- Omaisuuden yhteisyydestä omaisuuden erillisyyteen. Helsinki 1996.

- Perhe- ja jäämistöoikeuden perusteet. Helsinki 2013.

(5)

- Perhe- ja perintöoikeuden alkeet. Helsinki 2012.

- Perhesuhteet ja lainsäädäntö. Seitsemäs ajantasaistettu painos. Turku 2013.

- Perhevarallisuusoikeus. Kolmas uudistettu painos. Helsinki 2018.

Kolehmainen, Antti - Räbinä Timo: Jäämistösuunnittelu. Helsinki 2012.

Koponen, Juha: Kuolinpesän osakkaan opas. Yhdeksäs uudistettu painos. Verotieto 2010.

Lohi, Tapani:

- Aviovarallisuusoikeus. Helsinki 2016.

- Legaatinsaajan oikeusasemasta. Helsinki 2011.

- Ositus, tasinko ja sivullissuoja. Helsinki 2013.

Mikkola, Tuulikki: Lesken asema jäämistö- ja vero-oikeudessa. Helsinki 2010.

Puronen, Pertti: Perintö- ja lahjaverotus. Helsinki 2015.

Saarenpää Ahti:

- Avioliittolain muutokset. Neljäs uudistettu painos. Rovaniemi 1992.

- Perintö ja jäämistö. Pandecta Oy 1994.

- Tasajaon periaate. Tutkimus jäämistöoikeudellisen tasajaon periaatteen toteutta- misesta tuomioistuinkäytännössä. Vammala 1980.

Savolainen, Matti: Lesken asemaa koskevan lainsäädännön siirtymäsäännökset. Defensor Legis 1976.

VIRALLISLÄHTEET

HE 90/1974 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle Lapsen asemaa koskevan lainsäädännön uudistamisesta

INTERNETLÄHTEET Tieteen termipankki:

Oikeustiede: suhteellisuusperiaate. [http://www.tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeus- tiede:suhteellisuusperiaate.] (21.11.2017)

Oikeustiede: kollisio. [http://www.tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:kollisio.]

(22.11.2017)

(6)

OIKEUSTAPAUKSET Korkein oikeus

KKO 1997:107 KKO 1999:104 KKO 2001:12 KKO 2017:87

Hovioikeudet

Helsingin HO 17.5.2016 S 15/1674 Vaasan HO 26.6.2000 S 99/45

Verohallinnon ohjeet ja päätökset

Ensin kuolleen puolison tai lesken jälkeisessä perintöverotuksessa tarvittavat tiedot 31.3.2016

Verohallinnon päätös perintö - ja lahjaverotusta varten annettavista tiedoista 27.4.2015/546

(7)

LYHENTEET

AL avioliittolaki 234/1929

AO avio-oikeuden alainen

ekp ensiksi kuollut puoliso

HE hallituksen esitys

HO hovioikeus

KKO korkein oikeus

PK perintökaari 40/1965

vp valtiopäivät

ÄktB äktenskapsbalk 230/1987

KUVIOT JA TAULUKOT

Kuvio 1. Ositustoimituksen vaiheet

(8)

1 JOHDANTO

1.1 Johdatus tutkimuksen aiheeseen ja tutkimuskysymykset

Kun avioliitto on purkautunut puolison kuoleman johdosta, määräytyy ensiksi kuolleen puolison jäämistö aviovarallisuussäännösten perusteella, tätä jäämistön määrittämiseksi toimitettavaa ositusta sanotaan jäämistöositukseksi.¹ Jäämistöositusta toimitettaessa kuollutta puolisoa varakkaampi leski voi vedota avioliittolain (AL 234/1929) 103.2 §:ään, jonka mukaan hän voi pidättäytyä maksamasta tasinkoa kuolleen puolison perillisten hyväksi.² Avio- liittolain virke kuuluu sanamuodoltaan seuraavasti:

Osituksessa, joka toimitetaan ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen, ei eloon- jäänyt puoliso ole velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille.

Tätä kutsutaan lesken tasinkoprivilegiksi, eli tasinkoetuoikeudeksi, sillä leski saa tällöin osituksessa itse enemmän omaisuutta ja pystyy sen myötä siirtämään sitä enemmän omille perillisilleen tai testamentinsaajilleen. Tällaisen osituksen osapuolina ovat leski, eli eloonjää- nyt puoliso sekä kuolleen puolison oikeudenomistajat, jotka voivat olla rintaperillisiä tai tes- tamentinsaajia taikka molempia.³ Leskellä on oikeus käyttää tasinkoprivilegiään myös vain osittain, jolloin hän maksaisi osan tasingosta ensin kuolleen puolison perillisille.⁴ Säännös

1 Aarnio – Kangas 2009, s. 972.

2 Olennaista on huomata kuitenkin se seikka, että puolisoilla voi olla avio-oikeudesta vapaata omaisuutta, jolloin myös puolisoista köyhempi voi joutua tasingonmaksuvelvolliseksi, jos toisella on tarpeeksi paljon enem- män avio-oikeudesta vapaata omaisuutta. Lohi 2016, s. 385–386.

3 Ositus voidaan toimittaa myös avioero-osituksena, kun avioeroa koskeva asia on tullut vireille. Siinä osapuolina ovat vain puolisot Kangas 2013, s. 326, 329. Tässä tutkielmassa ei ole tarkoitus syventyä avioeron johdosta toimitettavaan ositukseen.

4 Kolehmainen – Räbinä 2012, s. 23.

(9)

on siis leskelle kuuluva henkilökohtainen oikeus, ja sen suoja ulottuu sekä perillisiä että tes- tamentinsaajia kohtaan.⁵ Jäämistöosituksesta puhutaan siis silloin kun ainakin toinen osa- puolista on kuolleen puolison perillistaho, vaikka jäämistöositus voi tulla toimitettavaksi myös kahden perillistahon välillä.⁶

Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut puuttua osituksen kulkuun – avio-oikeuden toteuttami- sen jäädessä riippuvaiseksi lesken tahdosta. Säännöksen tavoitteena on lisäksi ollut pienen- tää jäämistön arvoa, antaen samalla osituksessa suojaa leskelle perillistahoa vastaan. Olen- naista on lisäksi huomata se seikka, että säännös tulee sovellettavaksi vain siinä tapauksessa, kun leski olisi pääsäännön mukaan avio-oikeutta toteuttaessa varakkaampi ja tasinkoa luo- vuttava osapuoli.⁷

Tasinkoprivilegi on leskelle kuuluva ositussidonnainen etuoikeus⁸, ja sen perustana on yh- teiskunnallinen oikeudenmukaisuusajattelu. joka asettaa perillistahon ja lesken vastakkain, jälkimmäisen saadessa kaikissa tapauksissa suojaa perillistahoa vastaan riippumatta näiden sosiaalisesta tilanteesta. Ensiksi kuolleen puolison perilliset joutuvat tyytymään vain perit- tävän omistuksessa olleeseen omaisuuteen.⁹

Tasinkoprivilegiin on vedottava ensiksi kuolleen puolison jälkeen toimitettavassa jäämistö- osituksessa, kuten säännöksen sanamuoto osoittaa. Tasinkoprivilegin käyttö osituksessa vä- hentää kuolinpesän arvoa¹⁰, eikä enemmän omistava leski joudu luovuttamaan omaisuuttaan kuolinpesään, kun hän vetoaa AL 103.2 §:ään. Lesken on tehtävä ilmoitus tasinkoprivilegin käyttämisestä, jotta se otetaan huomioon osituksessa.

5 Lainkohdassa mainitut perilliset-ilmaisu tulee ymmärtää laajasti, koska sillä tarkoitetaan kaikkia niitä etuta- hoja, jotka voivat kuolleen puolison sijaan toimittaa osituksen lesken kanssa. Perilliset ei käsitä siis ainoastaan ensiksi kuolleen puolison rintaperillisiä tai puolisoiden yhteisiä rintaperillisiä, vaan leski ei ole säännöksen mukaan velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan osituksessa myöskään ensiksi kuolleen puolison testamentin- saajille, toissijaisille perillisille eikä valtiollekaan, joka on PL 5 luvun mukainen viimekätinen perinnönsaaja, jollei muita perillisiä ole. Testamentinsaaja rinnastetaan perilliseen riippumatta siitä, onko kyseessä yleistesta- mentti vai legaatti eli erityisjälkisäädös. HE 90/1974 vp, s. 62; Aurejärvi 1978, s. 625–627; Aarnio - Helin 1992, s. 196; Saarenpää 1994 s. 46-47.

6 Lohi 2016, s. 380–381.

7 Saarenpää 1994, s. 29–30. Lakisystemaattisesti tarkasteltuna on lesken tasinkoprivilegi häntä osituksessa suojaava avioliitto-oikeudellinen etuoikeus, mikä ilmenee jo siitä, että säännös on osa avioliittolakia.

8 Lisäksi tasinkoprivilegiä voidaan pitää poikkeuksena harkinnanvaraisista suojasäännöksistä, joiden taustalla ovat pääsääntöisesti sosiaaliset ja heikomman suojaan perustuvat syyt. Lisäksi niiden käyttöön liittyy koh- tuusharkintaa – tasinkoprivilegi onkin vain välillisesti sosiaalinen etuoikeus ja säännöksen yleistavoitteesta ilmenee sen sosiaalisuus. Saarenpää 1994, s. 30.

9 Saarenpää 1994, s. 30–32.

10 Saarenpää 1992, s. 185.

(10)

Lesken tasinkoprivilegi on merkittävä aihe niin tavallisen kansalaisen, kuin lainopillisen asi- antuntijan näkökulmasta. Avioliitto-oikeudelliset ja perintöoikeudelliset kysymykset kos- kettavat suurimman osan meistä elämää jossakin vaiheessa. Avioliittolaki sekä lesken pesän jako rakentuivat aiemmin ajatukselle omaisuuden puolittamisesta, kun lesken perintöoi- keutta koskevat säännökset otettiin osaksi perintökaarta (PK 40/1965) vuonna 1966. Silloin vakiintuneen tulkinnan mukaan pesänjakoa ei voitu toimittaa lesken eläessä, jolloin myös- kään ositusta ei nähty tarpeelliseksi, sillä lesken kuoltua toimitettu pesänjako johti samaan lopputulokseen kuin ositus. Tämä johtui siitä, että pesänjaon suhdeluvut määräytyivät avio- liittolaista peräisin olevaan puolittamiseen perustuvaan järjestelmään.¹¹

Aviovarallisuusjärjestelmään lisättiin vuonna 1976 säännös lesken tasinkoprivilegistä, mikä aiheutti merkittävän muutoksen aiemmalle systeemille, joka perustui puolittamiselle. Läh- tökohtana osituksessa, joka toimitettiin ensiksi kuolleen puolison jälkeen, ei ollut enää omaisuuden puolittaminen, kuten edelleen oli pesänjaossa, vaan leskelle annettiin mahdollisuus pidättyä tasingon luovuttamisesta ensiksi kuolleen puolison perillisille.¹² Lesken tasinkoprivilegin ottaminen osaksi aviovarallisuusjärjestelmää aiheutti sen, että järjestelmän vaikutus jäämistön suuruuteen on nähtävissä vasta osituksessa, jossa tasinkoprivilegi tulee toteute- tuksi.¹³

Perhe- ja perintöoikeudellisessa lainvalmistelussa 1970-luvulla oli tunnusomaista pyrkiä pi- tämään erillään toisistaan ne tilanteet, joissa avioliitto purkautuu puolisoiden elinaikana ja ne, joissa avioliitto purkautuu toisen puolison kuoleman johdosta.¹⁴ Kun tasinkoprivilegi otettiin osaksi avio-oikeudellista ositusjärjestelmää, kyse oli ennen kaikkea lesken suo- jasta.¹⁵ Lesken oikeuksiin halutaan kiinnittää huomiota tässä tutkimuksessa, koska lesken suojaaminen on koettu tärkeäksi.

Tutkielmassa tarkoituksena on selvittää, onko lesken antama tasinkoprivilegi-ilmoitus teho- kas, jos ositus ei ole tullut lainvoimaiseksi ennen lesken kuolemaa. Lesken kuolema kesken

11 Kangas 1982, s. 158; Aarnio - Kangas 2009, s. 1035, 1037, 1065.

12 Aarnio - Kangas 2009, s. 1035.

13 Saarenpää 1994, s. 27, 59. Avioliittolakia muutettiin niin, että leski ei ole velvollinen luovuttamaan tasinkoa ensin kuolleen puolison perillisille ja tämä lainkohta tuli voimaan 1.10.1976.

14 Kangas 1982, s. 60.

15HE 90/1974 vp, s. 61; Aarnio 1978, s. 58: Säännöksen esitöissä esiteltynä yhtenä tarkoituksena on ollut suojata leskeä ensiksi kuolleen puolison avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta vastaan. Lisäksi avioerojen ja uudelleen avioitumisen yleisyys aiheuttavat lisäksi tilanteita, joissa perillistahona on rintaperillisiä, jotka eivät ole puolisoiden yhteisiä.

(11)

osituksen on omiaan muuttamaan osituksen lopputulosta. Tasinkoprivilegin käytön rajaaminen lesken eläessä toimitettuun ositukseen synnyttää kysymyksen, mikä merkitys on annettava sille, että leski kuolee hänen eläessään aloitetun osituksen ollessa vielä tavalla tai toisella keskeneräinen.¹⁶ Relevanttia on tutustua tarkemmin tasinkoprivilegin käsitteeseen ja hieman myös lainsäädännön historiaan. Lisäksi tärkeää on selventää, mitä osituksella ja sen eri vaiheilla tarkoitetaan. Myös puolison perintöoikeutta käsitellään lyhyesti, sillä lesken ollessa ainoa perillinen hänen puolisonsa kuollessa, tarkastellaan tasinkoprivilegiä hieman eri tavoin.

Tutkimuskysymykseen haetaan vastausta ennen kaikkea korkeimman oikeuden ratkaisua KKO 2001:12 tulkitsemalla. Kyseisessä ratkaisussa olosuhteet ovat muuttuneet niin, että eloonjäänyt puoliso kuolee kesken osituksen toimittamisen ensiksi kuolleen puolison jälkeen ja leski on ehtinyt vedota tasinkoprivilegiin osituksessa. Ratkaisussa olennaista on se, ketä halutaan tosiasiassa suojata – ratkaisu on lesken perillisten kannalta ankara. Ositus tulisi olla ainakin lähes kokonaan saatettu valmiiksi lesken ollessa elossa, jotta lesken tasinkoprivilegi- ilmoitus olisi tehokas ja lesken perilliset voisivat saada tasinkoprivilegin hyödykseen. Tut- kimusta tehdessä on tarpeellista ymmärtää tasinkoprivilegin soveltamisen rajat, jotta avioliittolain mukainen ositus voidaan takuuvarmasti toimittaa.

Yhtenä olosuhdemuutoksena on tilanne, jossa ositusperuste on muuttunut jäämistöosi- tukseksi avioero-osituksesta, ja näin ollen entisestä aviopuolisosta on tullut leski, entisen puolison kuoleman hetkellä. Helsingin hovioikeuden ratkaisussa HelHO 2016:15 päädyttiin siihen, että tasinkoprivilegiin ei voitu vedota tilanteessa, kun puolisot oli tuomittu lainvoi- maisesti avioeroon, mutta toinen puolisoista oli kuollut kesken ositustoimituksen. Lisäksi käsittelen myös korkeimman oikeuden ratkaisua KKO 2017:87, joka koskee toteutumatonta tasinkoetuoikeutta. Tämä päätös vuorostaan täsmentää sen, että ositus on lähtökohtaisesti toimitettu, kun se on toimitettu – huolimatta siitä, että asia olisi riitainen. Ratkaisussa ositus- perusteena on kuitenkin avioero (eikä kuolema), mutta vauraampi puoliso voi kuitenkin vedota tasinkoetuoikeuteen, jos köyhempi kuolee ennen osituksen toimittamista. Tämä uusi ratkaisu eroaa KKO 2001:12 ratkaisusta, siinä, ettei ositusta nyt palautettu uudelleen tehtä- väksi.

16 Luonnollisesti on selvää, että tasinkoprivilegi ei tule kyseeseen, jos ositus toimitetaan kokonaisuudessaan vasta lesken kuoleman jälkeen.

(12)

Loogista on käsitellä myös lyhyesti sitä olosuhdetta, jossa leski on perillisasemassa puoli- soonsa nähden. Korkeimman oikeuden ratkaisut KKO 1997:107 ja KKO 1999:104 ovat oh- janneet ohjauskäytäntöä toistakymmentä vuotta ja ne on annettu olosuhteissa, joissa ei ole otettu huomioon asiaan liittyvää moniulotteisuutta. Puolison perintöoikeutta koskevat tul- kintatilanteet ja tasinkoprivilegin käyttö sekä sen vaikutus ovat jo alkujaan olleet omiaan synnyttämään epätietoisuutta. Perussäännön mukaan on niin, että mikäli ensiksi kuolleen puolison jälkeen ei toimiteta ositusta, ei tasinkoprivilegin käyttö ole mahdollista lesken kuoltua. Leskellä on kuitenkin elinaikanaan vaatia osituksen toimittamista itsensä ja perillistahon välillä. Perintökaaren 3 luvun järjestelmässä osituksen toimittamiselle ei siis ole esteitä, mutta sitä ei ole myöskään pääsääntöisesti tarpeen toimittaa. Kun ositus toimitetaan lesken elinaikana, voi leski tällöin lähtökohtaisesti käyttää kaikkia osituksessa käytettävissä olevia oikeuksiaan. Tasinkoprivilegi on ehdoton lakisääteinen oikeus, joka kuuluu lesken käytettä- väksi, mutta sitä ei ole mahdollista sovitella.¹⁷

1.2 Tutkimuksen rajaukset ja rakenne

Tutkimus on tarkoitus rajata koskemaan ainoastaan tasinkoprivilegin siviilioikeudellista vaikutusta osituksessa. Tutkimuksessa ei ole tarpeen käsitellä tasinkoprivilegiin liittyviä vero- tuksellisia näkökulmia, esimerkiksi rintaperillisille tulevan perintöveron osalta. Verotukseen on otettu ainoastaan muutaman lyhyen kommentin verran kantaa alaviitteissä. Tasinkoprivi- legiin liittyy myös AL 103.2 §:ssä oleva säännös tasinkosuojasta konkurssitilanteessa, johon ei ole tarkoitus perehtyä tässä tutkielmassa. Tasinko esitellään tutkielmassa käsitteenä, mutta sen maksamista koskeviin yleisperiaatteisiin ei myöskään ole syytä tarkemmin syventyä.¹⁸ Tutkielman on pääasiassa tarkoitus tutkia avioliittolain säännöstä tasinkoprivilegistä, ei niin- kään ottaa kantaa perintökaaren mukaiseen perinnönjakoon. Ulkopuolelle rajaan myös osituksen moitteeseen liittyvät yleisperiaatteet, sovittelun sekä osituksen laillisten edellytysten puuttumiseen liittyvät asiat.

Tutkielman alussa syvennytään tasinkoprivilegin käsitteeseen, ja mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan jäämistöosituksessa, ja mitä oikeusvaikutuksia sen käytöllä on. Seuraavaksi pereh- dytään osituksen eri vaiheisiin, ja milloin ositusmenettely on tosiasiassa saatettu vireille,

17 Saarenpää 1992, s. 188–189.

18 Lyhyttä erottelua tehdään sopimusosituksen ja toimitusosituksen välillä sekä kerrotaan pesänjakajan päätös- vallasta toimitusosituksessa. Asiaa käsitellään vain siinä laajuudessa, kuin se tutkielman aiheen ymmärtämisen kannalta on relevanttia.

(13)

sillä tämä ongelma on luonteeltaan pääasiassa näyttö- ja tulkintakysymys, jota ei voida yksiselitteisesti ratkaista.

1.3 Tutkimuslähteet ja –metodi

Tutkimus perustetaan vahvasti velvoittaviin oikeuslähteisiin eli kansalliseen voimassaole- vaan lainsäädäntöön, kuten avioliittolakiin ja perintökaareen. Tutkimuksessa käsitellään myös heikosti velvoittavana oikeuslähteenä hallituksen esitystä eduskunnalle lapsen asemaa koskevan lainsäädännön uudistamisesta (HE 90/1974). Hallituksen esityksen avulla saadaan syvyyttä ennen kaikkea avioliittolain tulkintaan, sekä selvennetään mitkä ovat syitä ja tar- koitusperiä lainsäädännön taustalla.

Suomen oikeusjärjestykseen on omaksuttu mallia ruotsalaisesta oikeusjärjestyksessä. Puoli- son perintöoikeutta koskeviin säännöksiin otettiin mallia Ruotsin perintökaaresta.¹⁹ Ruotsin avioliitto- ja perintöoikeudellinen käsitteistö eroaa kuitenkin suomalaisesta käsitteistöstä, sillä siellä käsitteistö on yhä edelleen hyvin pesäkeskeistä.²⁰ Äktenskapsbalken (ÄktB 1987:230) on Ruotsin avioliittoa koskeva laki ja tasinkoprivilegiä vastaava säännös ÄktB 12:2 §:ssä.²¹

Tutkimuksessa perehdytään edellä mainittuihin korkeimman oikeuden ratkaisuihin KKO 2017:87, KKO 2001:12, KKO 1999:104 sekä KKO 1997:107. Alemmista oikeusasteista kä- siteltävänä on hovioikeuden antama ratkaisu HelHO 2016:15. Ratkaisut eroavat sisällöltään ja osittain lopputuloksiltaankin toisistaan, joten tarkoituksena on arvioida niiden merkitystä suuntaa-antavina ja oikeuskäytäntöä ohjaavina lähteinä.

Tutkimukseni aihetta tutkitaan käyttäen metodina lainoppia eli oikeusdogmatiikkaa. Tutki- muskysymyksen analysointi edellyttää lainopillista tutkimista, ja koska aiheeseen on tarkoitus paneutua lainsoveltajan näkökulmasta, on lainoppi tällöin luonteva valinta. Lainoppi kuuluu oikeustieteen tutkimusaloihin, joka systematisoi sekä tulkitsee voimassa olevan oikeuden sääntöjä. Yksittäisten oikeussääntöjen tulkinta ei ole mahdollista ottamatta huomioon koko tulkintakontekstia, joten tästä syystä systematisointi on tarpeellista. Lainopin teh- tävänä on ensinnäkin tulkita oikeutta ja lisäksi analysoida sen sisältöä. Analysointi edellyttää oikeuslähdeopin rajaamaan lähdeaineistoon pohjautuvia perusteluja.²²

19 Saarenpää 1980, s. 86.

20 Kangas 1996, s. 51.

21 Lohi 2016, s. 672.

22 Husa – Mutanen – Pohjolainen 2001; s. 13–14.

(14)

Tulkintaongelman selvittämiseen etsitään vastausta tutkimalla oikeusohjeen säätämisen ta- voitteita. Lain esitöiden mukaisesti säännöstä sovelletaan vain siinä tapauksessa, kun leski on osituksessa tasinkoa antavana osapuolena – eli säännöksellä suojataan nimenomaisesti vain leskeä. Esitöitä sitovasti tulkiten osituksen tulisi ollut saatettu loppuun myös reaalisen vaiheen osalta, jotta lesken perilliset voisivat vedota pätevästi siihen, että tasinkoprivile- gietuus välittyisi heille perintönä lesken kuoleman jälkeen.²³

Esityösidonnaisen tulkintavaihtoehdon omaksuminen ja normiston tavoitteet eivät välttä- mättä kulje täysin käsi kädessä. Jos lesken tasinkoprivilegi-ilmoitukselle ei anneta merki- tystä ja ositus toimitetaan lesken kuoltua normaalina tasinko-osituksena ensiksi kuolleen puolison perillisten ja lesken perillisten välillä, tällöin suositaan tosiasiassa ensiksi kuolleen puolison perillisiä avio-oikeussäännösten avulla. Tämän menettelyn ja lainsäätämisajatuk- sen välillä on ristiriitoja, sillä lainsäätämisajatuksen mukaan omaisuuden jako puolisoiden kuoltua tulisi toimittaa omistussuhteiden mukaan määräytyvän suhdeluvun mukaisesti. Tä- män epäkohdan poistaminen edellyttäisikin perintökaaren jakosäännösten uudistamista, joten tilanteita joudutaan arvioimaan tapauskohtaisesti jatkossakin.²⁴

23 Kangas 1982, s. 73.

24 Kangas 1982, s. 74; Helin 2001, s. 531.

(15)

2 LESKEN TASINKOPRIVILEGI

2.1 Avio-oikeus ja tasinko

Avio-oikeus on Suomen aviovarallisuusjärjestelmän keskeinen operatiivinen käsite, ja se tarkoittaa oikeutta toisen omaisuuteen (AL 35.1 §).²⁵ Avio-oikeus liittyy avioliittolain sovel- tamiseen ja se on tärkeä oikeus, jonka nojalla omaisuuden saavat osituksessa leski ja kuolleen puolison perilliset taikka kumikin puoliso puolet puolisoiden omaisuuden säästöstä (AL 35 §).²⁶ Avio-oikeus on nimenomaan osituksessa toteutuva ja sen lopputulosta määrittelevä oikeus, jolla ei ole todellisia oikeusvaikutuksia ennen kuin ositusperuste on syntynyt.²⁷ Tasingon käsitettä ei ole käytetty avioliittolaissa, mutta se on oikeuskielemme vakiintunut ilmaisu, joka tarkoittaa avio-oikeuden alaisen omaisuuden tasauserää. Lisäksi tasingon kä- site on oikeuskäytännössä täysin vakiintunut ja se esiintyy muutaman kerran uudemmassa lainsäädännössä.²⁸ AL 100 §:n mukaan kummallekin puolisolle kuuluu puolet avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöstä.²⁹ Puoliso, jolla on enemmän avio-oikeuden alaista omaisuutta osituksen hetkellä, joutuu maksamaan vähemmän vastaavaa omaisuutta omistavalle puolisolle tasinkoa.³⁰ Tasinko on Saarenpään mukaan avio-oikeusjärjestelmän erityispiirteiden keskeinen tunnusmerkki, sillä avio-oikeus toteutetaan osituksessa tasinkoa luovuttamalla.³¹ Tasingon ideana on omaisuuserojen tasaaminen ja se lasketaan erottamalla ensin puolison avio-oikeuden alaisesta omaisuudestaan velat ja vastikkeet. Tämän jälkeen puolisoiden avio- oikeuden alainen varallisuus lasketaan yhteen ja se puolisoista, jolla on enemmän tällaista omaisuutta, maksaa toiselle tasinkoa niin, että molempien säästö on tasingon suorittamisen jälkeen yhtä suuri. Tasinko on siis yhtä kuin tasoituserän suuruus.³²

25 Puolisot voivat keskenään kuitenkin määrätä omaisuudestaan avioehtosopimuksen avulla, jolloin he rajaavat omaisuuttaan avio-oikeuden ulkopuolelle. Lisäksi avio-oikeutta voidaan rajoittaa lahjaan, testamenttiin tai hen- kilövakuutukseen sisältyvällä edunsaajamääräyksellä (AL 35.2 §). Jos puolison omaisuutta on luovutettu konkurssiin, voi toinen puoliso poistaa toisen puolison avio-oikeuden ilmoittamalla asiasta maistraattiin vuoden kuluessa konkurssin alkamisesta (AL 35.4 §).

27 Lohi 2016, s. 102.

28 Lohi 2003, s. 13; Lohi 2016, s. 385.

29 Kangas 2013, s. 282.

31 Saarenpää 1992, s. 182.

32 Kolehmainen – Räbinä 2012, s. 22–23.

(16)

Ensiksi kuolleen puolison ollessa varakkaampi, kuolinpesä joutuu antamaan tasinkoa leskelle. Leski saa siis itselleen puolikkaan puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden yh- teismäärästä, jolloin osa vainajan omaisuudesta siirtyy leskellä avio-oikeuden nojalla. Osi- tuksessa todetaan sitten, mitä omaisuutta leski saa tasingon myötä ja mitä vastaavasti jää ensiksi kuolleen puolison perillisille.³³

Avioliittolain 103.2 § on luonteeltaan yksipuolinen privilegisäännös, joka on tulkinnallisesti osoittautunut vaikeaksi, sillä sen soveltuvuutta ja osituksessa noudatettavaa tasinkosääntöä ei yleensä tiedetä varmaksi vielä puolisoiden avioliiton purkautumishetkellä; säännöksen soveltaminen riippuu seikoista, jotka ilmenevät vasta myöhemmin. Varmuutta tasinkoprivilegiin vetoamisesta ei aina tiedetä ennen ositusta, eikä tasinkoprivilegisäännös missään ni- messä estä tavallisen tasinko-osituksen toimittamista osapuolten välillä. Lisäksi osituksessa sovellettava sääntö riippuu muun muassa siitä, tuleeko jako toimitettavaksi jo lesken elinaikana vai vasta hänen kuoltuaan.³⁴

Kun eloonjääneen puolison ja ensiksi kuolleen puolison perillisten kesken toimitetaan omaisuuden ositus, on ensimmäisen ositusvaihtoehdon mukaan eloonjäänyt puoliso oikeutettu saamaan tasinkona omaisuutta ensiksi kuolleen puolison omaisuudesta, jos hänen omaisuutensa säästö on ollut pienempi kuin ensiksi kuolleella. Toisen ositusvaihtoehdon mukaan leskellä on oikeus pidättäytyä luovuttamasta tasinkoa ensiksi kuolleen puolison perillisille, eli vedota avioliittolain 103.2 §:n mukaiseen tasinkoetuoikeuteensa. Kolmas vaihtoehto on lähinnä teoreettinen, sillä vaikka leski saakin vedota AL 103.2 §:n mukaiseen etuuteensa, voi hän silti halutessaan luovuttaa omaisuuttaan tasinkona ensiksi kuolleen puolison perillisille.³⁵

Avioliittolain 103.2 §:n mukainen säännös lesken tasinkoprivilegistä rakentuu ajatukselle, jonka mukaan avio-oikeusinstituution tulee toimia ennen kaikkea aviopuolisoiden suojana, sen tavoitteena ei siis ole ohjailla perhevarallisuutta puolisoiden oikeudenomistajille. Avio- liittolain mukaisen tasinkoprivilegisäännöksen soveltaminen edellyttää eloonjääneeltä puolisolta aina aktiivisuutta – osituksen lopputulos riippuu lesken harkinnasta. Toisaalta osituslaskelman lopputuloksesta riippuu, tuleeko tasinkoprivilegisäännös sovellettavaksi vai ei.

33 Koponen 2010, s. 56-57.

34 Aurejärvi 1978, s. 620-621.

35 Kangas 1982, s. 66-67.

(17)

Tasinkoprivilegillä turvataan siis ennen kaikkea lesken oikeus omaan omaisuuteensa, ja sitä on perusteltu sillä, että se on kohtuullista.³⁶

2.2 Tasinkoprivilegiin vetoaminen

Lesken tasinkoprivilegi on oikeus, johon voi vedota vain leski itse, eli tasinkoprivilegiin liittyy aina määräämisvalta. Päätösvalta siitä, haluaako leski pitää omaisuutensa koskemat- tomana, on yksinomaan leskellä. Leski voi halutessaan luovuttaa tasinkoa normaaliin tapaan perillisille kokonaan tai osittain, eikä tätä luovutusta katsota lahjaksi. Sen sijaan on katsottu, että leski ei voi tehokkaasti luopua myöhemmin käyttämästä oikeudestaan tasinkoprivilegiin, eikä vetoaminen voi myöskään olla ehdollinen, näitä pidetään lahjaveronalaisina luo- vutuksina.³⁷ Lesken tulee vedota tasinkoetuoikeuteen ensiksi kuolleen puolison jälkeen laa- ditulla perukirjalla, jotta oikeus otetaan huomioon perintöverotusta toimitettaessa.³⁸ Tasin- koprivilegin ollessa leskelle kuuluva henkilökohtainen oikeus, vain siihen vetoaminen tuot- taa leskelle suojaa. Leski menettää oikeutensa tasinkoprivilegiin, mikäli hän ei vetoa siihen osituksessa tai vastaavasti, kun ositusta ei lainkaan toimiteta hänen eläessään.³⁹

Tasinkoetuoikeus ei siirry lesken kuolinpesälle eikä sen osakkaalle. Myös silloin kun ositus on tullut vireille lesken eläessä ja hän on ehtinyt vedota tasinkoprivilegiin ennen osituksen loppuunsaattamista, puuttuu oikeus muilta osapuolilta. Vasta lainvoimaisen osituksen turvin tasinkoetuoikeus voi varmasti toteutua.⁴⁰ Tasinkoprivilegi huomioidaan ainoastaan ensiksi kuolleen puolison jälkeen toimitettavassa osituksessa, eikä sen käyttö siirrä oikeusvaikutuksia lesken kuoleman jälkeiseen aikaan. Vasta ositustoimitus näyttää viime kädessä sen, minkä määräisen tasingon leski olisi velvollinen luovuttamaan normaaliosituksessa.⁴¹ Tasinkoprivilegiin vetoaminen on normaali varallisuusoikeudellinen tahdonilmaisu ja sen katsotaan sitovan antajaansa yleisten oikeustoimiopillisten periaatteiden mukaisesti. Leski voi päättää tasinkoprivilegin käyttämisestä saatuaan osituslaskelman, ja katsoessaan mikä on hänen kannaltaan järkevää. Leski voi muuttaa mieltänsä tasinkoprivilegin käytön suhteen

36 Kangas 1982, s. 71, 75; Gottberg 2010 s.102.

37 Lohi 2016, s. 589-590.

38 Aarnio ym. 2016, s. 31. Vaikka tässä tutkielmassa ei ole tarkoitus perehtyä tarkasti verotuksellisiin kysymyksiin, on syytä mainita, että verotuksessa tasinkoetuoikeus on lesken käytössä kolmessa tilanteessa; 1) silloin, kun ekp:lla ei ollut lainkaan rintaperillistä, 2) kun ekp:ltä jäi rintaperillinen, joka ei ollut puolisoiden yhteinen rintaperillinen ja 3) kun puolisoilla on yhteinen rintaperillinen.

39 Saarenpää 1994 s. 32.

41 Saarenpää 1994, s. 32-33.

(18)

aina osituksen reaaliseen vaiheeseen saakka.⁴² On katsottu, ettei leski voisi enää sen vaiheen jälkeen muuttaa mieltänsä tasinkoprivilegin käytön suhteen, jollei hän esitä olennaista pe- rustetta olla käyttämättä. Avioliittolaissa ei ole määritelty muotovaatimuksia tasinkoprivilegi-ilmoitukselle.

Tasinkoprivilegisäännöksen soveltamisessa merkittävä kysymys on se, onko soveltaminen mahdollinen silloin, jos ositus on laitettu vireille ensiksi kuolleen puolison jälkeen, mutta leskikin ehtii kuolla ennen, kun ositus on saatettu loppuun. Ositus voidaan jakaa laskennal- liseen ositukseen sekä reaaliseen ositukseen⁴³ – oikeusohjeen soveltamisen kannalta kysymys on siitä, onko molemmat osituksen vaiheet pitäneet olla toimitettuna loppuun ennen lesken kuolemaa, jotta tasinkoprivilegin suoma etuus välittyisi lesken oikeudenomistajille perintönä, vai onko riittävää säännöksen soveltamiseksi, että pelkkä vetoomus etuuteen on tehty lesken toimesta ja ositustoimitus on laitettu vireille.⁴⁴

Ensiksi kuolleen puolison perilliset voivat olla myös puolisoiden yhteisiä rintaperillisiä, ja myös tällöin leski on oikeutettu yhtä lailla vetoamaan tasinkoprivilegiinsä. Samoin kuin tilanteessa, jossa ensiksi kuollut puoliso olisi testamentilla määrännyt omaisuudestaan, ei lesken tarvitse luovuttaa omaa omaisuuttaan tasinkona testamentin saajalle.⁴⁵ AL 103 §:n pe- rimmäisenä tarkoituksena on ollut turvata lesken asemaa esimerkiksi silloin, kun leski ei välttämättä tunne puolisonsa perillisiä. Leskeä suojataan niin, ettei hän joudu luovuttamaan tasinkoa mahdollisesti täysin vieraalle henkilölle.⁴⁶

Vaikka säännös tasinkoprivilegistä onkin sijoitettu avioliittolakiin, sillä on lisäksi tärkeitä vaikutuksia myös jäämistöoikeudellisesti tarkasteltuna. Mikäli aviopuolisoilla on yhteisiä rintaperillisiä, pienentää lesken vetoomus tasinkoprivilegiin rintaperillisen lakiosan suu- ruutta. Rintaperillisille kuuluva lakiosa määräytyy aina perittävän omaisuuden säästöstä.⁴⁷ Sen toteamiseksi, joudutaanko tasinkoprivilegi ottamaan huomioon lakiosaa laskettaessa,

42 Mikkola 2010, s. 23.

43 Laskennallisessa osituksessa määrätään avio-oikeuden alaisen omaisuuden arvo ja reaalisessa osituksessa kuolleen puolison jäämistö sekä eloonjääneen puolison varallisuus erotellaan toisistaan. Osituksen vaiheet esi- tellään tarkemmin myöhemmin tässä tutkielmassa.

44 Kangas 1982, s. 73.

45 Aarnio – Kangas 2016, s. 1012.

46Kangas 2013 s. 474-475; Aarnio – Helin 1992, s. 196. Tasinkoprivilegisäännös on rajoittanut perillisten oikeutta lakiosaan, sillä ennen lakimuutosta leskeltä tullut tasinko otettiin huomioon lakiosalaskelmassa.

Aarnio 1978 s. 58.

47 Aarnio – Helin 1992, s. 196.

(19)

täytyy tehdä osituslaskelma normaalien ositussääntöjen mukaisesti⁴⁸. Kun puolisoiden väli- nen avioliitto on purkautunut toisen kuoleman johdosta, ennen perinnönjakoa tulee määrittää jaettava jäämistö.⁴⁹ Käytännössä siis tasinkoprivilegiin vetoaminen on eräänlainen jäämis- töoikeudellinen toimi, mutta sen merkitys rajoittuu jäämistön rajojen muotoutumiseen osituksen välityksellä, koska tasingon luovuttamatta jättäminen pienentää perittäväksi tulevan jäämistön arvoa.⁵⁰

2.3 Tasinkoprivilegi lesken henkilökohtaisena oikeutena

Lesken tasinkoprivilegi on rakenteellisesti samanlainen säännös kuin lesken oikeus olla luovuttamatta tasinkoa konkurssipesälle ja koska säännökset ovat samankaltaisia, on niiden tulkinta myös samankaltaista. Leski saa vedota tasinkoetuoikeuteensa myös silloin, vaikka toisena osapuolena olisivat hänen ja ensiksi kuolleen puolison yhteiset rintaperilliset. Lesken oikeus vedota tasinkoetuoikeuteen on voimassa riippumatta siitä, kuinka suuri puolisoiden välinen varallisuus ero on.⁵¹ Kun leski saa tasingon suorittamisesta tällaisen vapautuksen, merkitystä vailla on se, kuinka suureen tasinkoon ensiksi kuollut puoliso olisi itse ollut oikeutettu ja miten hänen tasinko-oikeutensa olisi muotoutunut osituslaskelmassa.⁵²

Tasinkoprivilegi ei siirry oikeutena lesken perillisille, koska oikeus sen käyttöön on leskelle kuuluva henkilökohtainen oikeus. Jos leski ei käytä sitä osituksessa tai jos ositusta ei toimiteta lesken eläessä, on oikeus tasinkoprivilegiin menetetty lopullisesti.⁵³ Tasinkoprivile- gisäännöksessä on ensinnäkin maininta tasinkoprivilegin käyttömahdollisuudesta konkurssitilanteessa ja vasta sen jälkeen leskelle kuulutavasta oikeudesta tasinkoprivilegiin.⁵⁴ Kon- kurssin yhteydessä käytössä oleva tasinkoprivilegi on yleinen leskelle ja perillisille kuuluva oikeus. Siksi on loogista, että se mainitaan lainkohdassa ensin. Lesken tasinkoprivilegi tulee kyseeseen ja lesken hyväksi vasta puolison kuoleman jälkeen toimitettavassa osituksessa.⁵⁵

49 Aarnio ym. 2016, s. 23.

52 Lohi 2016, s. 583.

53 Saarenpää 1992, s. 185.

54 Säännös kuuluu seuraavasti: ” Kun puolison tai kuolleen puolison omaisuus on luovutettu konkurssiin, toinen puoliso tai tämän perilliset eivät kuitenkaan ole velvolliset luovuttamaan omaisuutta osituksessa.” eli kun osituksen toisena osapuolena on konkurssipesä, ei vastapuoli ole AL 103.2 §:n mukaan velvollinen luovuttamaan tasinkoa. Sääntelyn perusteena on se, että avio-oikeus ja siihen perustuva tasinko ovat korostuneesti henkilö- kohtaisia oikeuksia, joten ei olisi asianmukaista, että ne siirtyisivät velkojille. Velkojan intressi jää tällöin tois- sijaiseksi. Gottberg 2010, s. 85.

55 Saarenpää 1992, s. 185.

(20)

Tasinkoetuoikeus voi koitua muodollisesti ainoastaan lesken hyväksi. Lesken kuolinpesän osakas, eli esimerkiksi perillinen tai legaatinsaaja, ei tästä syystä voi itsenäisesti vedota suo- jasäännökseen, vaikka osakas luonnollisesti saakin lesken kuoltua itselleen etua siitä, että puolisoaan varakkaampi leski on vedonnut tasinkoetuoikeuteensa osituksessa - pelkkä perukirjassa⁵⁶ oleva maininta tasinkoprivilegin käytöstä ei korvaa ositusta. On lesken vastuulla, että jäämistöositus tulee ensinnäkin vireille ja sitten myös toimitetuksi ensiksi kuolleen puolison jälkeen.⁵⁷

Puolisoiden välisillä varallisuuseroilla ei ole merkitystä lesken vedotessa tasinkoprivile- giinsä, eikä osituksen sovittelussa voida sovitella tasinkoprivilegistä. Tasinkoprivilegiä ei voida sovitella, koska avioliittolaissa ei ole säännöstä avio-oikeuden alaisen omaisuuden omistusoikeuden sovittelusta.⁵⁸ Lähtökohtana on se, että entinen aviopuoliso ei voi vedota tasinkoprivilegiinsä silloin, jos puolisot on tuomittu avioeroon ja avioeropäätös on tullut lainvoimaiseksi, vaikka ositus olisikin vielä toimittamatta toisen puolison kuolinhetkellä.

Hän ei ole silloin eloonjäänyt puoliso sananmukaisesti tulkiten, vaan hän on tällöin entinen aviopuoliso. Jos taas avioeroa koskeva asia on ollut vain vireillä ensiksi kuolleen puolison kuollessa, raukeaa avioeroa koskeva asia ja tällöin avioliitto purkautuu kuoleman johdosta.

Tällöin eloonjääneellä puolisolla katsotaan olevan oikeus vedota tasinkoprivilegiinsä.⁵⁹ Arvioitaessa tasinkoprivilegin käyttöä koskevaa sopimusta tai oikeuden käytöstä pidätty- mistä, on huomattava, että tällainen sopimus voi koskea vain lesken omaa toimintaa myö- hemmässä osituksessa. Jo PK 17 luvun 1 pykälässä mainittujen perintösopimusten käytön kielto sulkee pois mahdollisuuden siirtää sopimuksella lesken tasinkoprivilegistä määräämi- nen hänen kuoltuaan muille henkilöille, kuten vaikka hänen omille perillisilleen. Elossa olevan henkilön jäämistöstä laadittua sopimusta ei voida pitää pätevänä, lesken tasinkoprivilegin ollessa nimenomaan henkilökohtainen oikeus.⁶⁰

56 Perunkirjoituksessa annetulla ilmoituksella tasinkoprivilegin käytöstä on vain verotuksellista merkitystä ja vaikka tätä ilmoitusta ei olisi mainittu perukirjasta, voi leski vielä myöhemmin vedota siihen ja ilmaista haluk- kuutensa olla luovuttamatta tasinkoa kuolleen puolisonsa perillisille. Mikkola 2010, s. 23.

59 Kangas 2013, s. 350.

60 Saarenpää 1994, s. 35-36 Osapuolet voivat sopia ennalta keskenään osituksesta ositussopimuksin. Tällainen etukäteinen sopiminen koskee kuitenkin vain lähtökohtaisesti avioeron johdosta toimitettavaa ositusta, eikä se sido kuolemaan perustuvassa osituksessa. Kuolemanvaraisesti sovittu sopimus omaisuuden jakamisesta on on- gelmallisempi. Kolehmainen – Räbinä 2012, s. 19.

(21)

Aiemmin mainitun mukaan tasinkoprivilegi on siis nähty siviilioikeudellisena suojasäännök- senä, ja samalla se poikkeaa merkittävästi sopimusvapauteen ja yksityisautonomiaan liitty- västä oikeustoimiopillisesta sitovuusajattelusta. Jos oikeudesta suojasäännöksen käyttöön luovutaan, arvioidaan sitä toisin kuin tavanomaisten oikeuksien käyttöä koskevia ilmoituk- sia. Luopujan tulisi tietää, mitä merkitystä suojasäännöksen käytöstä luopumisesta aiheutuu, jonka vuoksi ennakollisen ilmoituksen ehdoton sitovuus ei olisi kovin hyväksyttävää. Tasin- koprivilegin käytön merkitys tulee esiin osituksessa ja vasta osituslaskelma osoittaa sen re- aalisesti.⁶¹

2.4 Pesänjakajan toimivalta osituksessa

Osituksen vireille tuloon liittyvä ajallinen tulkintaongelma muodostaa oman kysymyksensä, jossa vastakkain ovat ajatukset siitä ratkaiseeko jo esitetty ositusvaade osituksen vireille tu- lon vai pidetäänkö vasta toimituksen alkamista ratkaisevana. Ajallisen ulottuvuuden lisäksi tulee erottaa toisistaan sopimusositus ja toimitusositus. Saarenpään mukaan tulkinnallisena lähtökohtana voitaneen pitää sitä hetkeä, kun ositustaho hakee pesänjakajaa.⁶²

Mikäli ositusta ei ole mahdollista toimittaa sopimusosituksena⁶³, voidaan ositus toimittaa toimitusosituksena, jolloin tuomioistuin määrää pesänjakajan toimittamaan osituksen. Kuka tahansa kuolinpesän osakas sekä myös leski voi vaatia toimitusositusta. Pesänjakajalla on valta päättää tasingosta, mikäli osituksen osapuolet eivät voi tai halua sopia tasinkona annet- tavasta omaisuudesta keskenään.⁶⁴ Kun ositusperuste on syntynyt ja tuomioistuinta on vaa- dittu määräämään pesänjakaja toimittamaan ositus puolison kuoltua, on usein tarkoituksena, että sama henkilö toimittaa osituksen lisäksi myös perinnönjaon.⁶⁵ Perintökaaren PK 23 luvun mukaisia perinnönjakoa koskevia sääntöjä sovelletaan osituksen toimittamiseen.

61 Saarenpää 1994, s. 34-35.

63 Sopimusosituksen osapuolina ovat molemmat elossa olevat puolisot, jotka käynnistävät omaisuuden osituksen yksissä tuumin. Aarnio – Helin 1992, s. 145.

64 Lohi 2016, s. 562-564.

65 Aarnio – Kangas 2010, s. 165-166; Lohi 2016, s. 698.

(22)

Tasinkoprivilegi liittyy osituksen perusteisiin ja siksi siitä tiedottamisen katsotaan olevan pesänjakajalle kuuluva nimenomainen velvollisuus toimitusosituksessa.⁶⁶ Pesänjakajan toi- mittamassa osituksessa takarajan ilmoitukselle tasinkoprivilegin käytöstä muodostaa osituslaskelman valmistuminen. Kun leski on saanut osituslaskelman tuloksen tietoonsa, tulee hä- nen harkita, käyttääkö hän etuoikeuttaan ja pesänjakajan velvoitteesta lesken tulee esittää lopullinen sitova vastauksensa.⁶⁷

Tasinkoprivilegin käytöllä on liityntäkohta pesänjakajan informaatiovelvollisuuteen nähden – pesänjakajan tulee olla tehtävässään puolueeton eikä hänen ei tule asettua ajamaan kenen- kään osapuolen etua. On kuitenkin katsottu, että pesänjakajan tulee kuitenkin kertoa leskelle avioliittolain mukaisesta tasinkoprivilegistä ja lesken oikeudesta vedota kyseiseen lainkoh- taan toimitettavassa osituksessa.⁶⁸

Pesänjakajan toimivalta ja tehtävät osituksessa ovat laajuudeltaan saman suuruiset kuin pe- rinnönjaossa. Pesänjakaja voi pääperiaatteen mukaisesti suorittaa kaikki osituksen loppuun saattamiseksi tarvittavat toimet ja hänen tulee tehdä ositustahoille selkoa ensinnäkin ositusmenettelyn pääkohdista. Pesänjakajan toimintaa koskeville menettelyperiaatteille ei ole annettu ohjeita, mutta prosessioikeudelliset säännöt ja periaatteet toimivat osituksen luonteen huomioon ottaen hyvin ratkaisuohjeina. Keskittämisperiaatteen mukaisesti pesänjakajalle kuuluvat kaikki ositukseen liittyvät ratkaisut, jotka eivät suoraan lain nojalla kuulu tuomioistuimen toimivaltaan. Lisäksi keskittämisperiaate koskee niitä oikeuskysymyksiä, jotka ovat prosessin kannalta järkevintä ratkaista pesänjakajan johtamassa toimituksessa, vaikka ne voisivatkin kuulua tuomioistuimen ratkaistaviin kysymyksiin. Kolmannen oikeutta koskeviin oikeuskysymysten ratkaisuun pesänjakajalla ei kuitenkaan ole toimivaltaa.⁶⁹

Aviovarallisuusjärjestelmän lähtökohtana on, että osituslaskelma, joka on tehty avioliittolain säännöksiä noudattaen, osoittaa sen tahon, joka suorittaa toiselle tasinkoa. Pääsääntönä on, että toisen osapuolen on suoritettava tasinko olosuhteista riippumatta, joten tasinkoprivilegi on luonteeltaan poikkeussäännös.⁷⁰ Aviovarallisuusjärjestelmään tehtyjen muutosten myötä

66 Mikkola 2010, s. 24, Pesänjakajan informaatiovelvollisuudesta ei ole erikseen säädetty laista ja hänen tulisi luonnollisesti toimessaan pidättäytyä sellaisesta neuvonnasta, joka luokiteltaisiin asianosaisen avustajan tehtä- väksi. Kysymystä tasinkoprivilegin käytöstä ei nähdä neuvontana, vaan pikemminkin ositukseen kuuluvana keskeisenä asiana ja perusteena. Saarenpää 1994, s. 28.

68 Mikkola 2010, s. 24.

69 Kangas 2018, s. 94; Aarnio – Kangas 2010, s. 170–171.

70 Lohi 2016, s. 581.

(23)

alkuperäinen asetelma muuttui ja leski sai oikeuden pidättäytyä luovuttamasta tasinkoa ensiksi kuolleen puolison perillisille.⁷¹ Oikeuskäytännössä on omaksuttu kanta, jonka mukaan tasinkoprivilegi ei tule kyseeseen kun ensiksi kuollut puoliso on kuollut ilman rintaperillisiä ja leski on perinyt edesmenneen puolisonsa. Oikeuskäytännön mukaisesti varakas leski toisin sanoen pakotettaisiin luopumaan oikeudestaan perintöön heti ensiksi kuolleen puolison jälkeen, mikäli leski ei halua omaisuutensa menevän kuolemansa jälkeen osittain ensiksi kuolleen puolison toissijaisille perillisille.⁷²

Avioliittolain 98 §:n mukaisesti ositus on toimitettava samassa järjestyksessä kuin perinnön- jako, huomioon ottaen kuitenkin myös samaisen lain osituksen toimittamista koskevat sään- nöt. Oikeus osituksen käynnistämiseen on jokaisella kuolinpesän osakkaalla. Kuolinpesän osakkaita ovat perilliset, yleisjälkisäädöksen saajat sekä eloonjäänyt puoliso omaisuuden osituksen toimittamiseen saakka (PK 18:1 §). Jos joku ensiksi kuolleen puolison pesän osakkaista kuolee ennen kuin ositus on saanut lainvoiman, puhevaltaa saavat käyttää tämän kuolleen osakkaan oikeudenomistajat tällaisessa päällekkäisten kuolinpesien tapauksissa. PK 18:2.1 §:n mukaan viimeksi muodostuneen kuolinpesän puhevaltaa käyttävät sen osakkaat vain yhdessä.⁷³

Ositusta voidaan vaatia toimitettavaksi, vaikka perinnönjakoa ei vaadittaisi. Tässä tapauksessa osituksen tarkoituksena on täsmentää se omaisuus, jota hallitaan jakamattomana.⁷⁴ Ositusperusteen syntyminen antaa puolisolle tai kuolleen puolison perilliselle oikeuden vaatia osituksen toimittamista ja avioliittolain 85.1 §:n mukainen ositusvaade tarkoittaa siis kel- poisuutta käynnistää toimitusositus. Kun osituspuolena on perillistaho, kuka tahansa pesän osakkaista voi tehdä hakemuksen käräjäoikeudelle pesänjakajan määräämisestä, eikä haki- jalta vaadita tuomioistuimelle annettavaa selvitystä, miksi asiaa ei järjestetä sopimuksin.

Näin ollen osituksen vaatiminen ei ole sellainen PK 18 luvun 2.1 §:ssä tarkoitettu yhteishal- lintotoimi, joka edellyttäisi myötävaikutusta kaikilta osakkailta.⁷⁵

71 Muutos toteutettiin isyyslain säätämisen yhteydessä, ja ajatuksena oli se, ettei lesken tarvitse antaa tasinkoa kuolleen puolison perillisille, jotka eivät välttämättä olleet puolisoiden yhteisiä rintaperillisiä. Samalla sään- nöksestä tehtiin kuitenkin siinä mielessä yleinen, että vaikka rintaperilliset olisivatkin yhteisiä, ei tasingon maksuun ollut velvollisuutta. Aarnio – Kangas 2009, s. 1035.

72 Aarnio – Kangas 2010, s. 437. Tätä tilannetta käsitellään tarkemmin myöhemmin tässä tutkielmassa.

75 Lohi 2016, s. 389.

(24)

Vaatimus osituksesta ei vanhene, mutta mikäli ajan annetaan kulua ilman vaateen tekemistä, voi se olla merkki siitä, että henkilö on luopunut oikeudestaan vaatia ositusta. Ositusvaateen tekemiselle ei kuitenkaan ole asetettu mitään määräaikaa, mutta riittävä ajan kuluminen voi olla aihetodiste luopumisen puolesta.⁷⁶ Ositusvaateen ei katsota lakkaavan ilman painavia perusteita, eikä ajan kulumista pidetä riittävänä perusteena, sillä lisäksi puolison käyttäyty- misen tulee ilmentää selvää tahtoa luopumisesta. Osituksen lykkäämiselle järkevänä syynä pidetään ainakin sitä, että avioliiton purkauduttua kuoleman vuoksi, lesken annetaan elää jakamattomassa pesässä eikä ositusta toimiteta lesken eläessä, jollei leski tätä itse vaatisi.⁷⁷ Pesänjakajan roolille tasinkoprivilegin käyttöön liittyen tulee antaa merkitystä, sillä koska hänellä on velvollisuus tiedustella leskeltä, onko leski halukas käyttämään etuoikeuttaan hy- väkseen. Jos pesänjakaja jättää täyttämättä tämän kyselyvelvoitteensa, on leskellä mahdollisuus moittia ositusta, sillä perusteella, ettei hän ole osannut tai ymmärtänyt vedota tasinkoprivilegiin oma-aloitteisesti. Toisaalta taas, jos leskeltä on asiaa tiedusteltu ja hän on pää- tynyt ilmoittamaan, ettei käytä etuoikeuttaan, ei hän tällöin voi vedota säännöksen käyttä- mättä jättämiseen moiteperusteena.⁷⁸

Olennaista on miettiä, onko leskellä mahdollisuus vedota tasinkoprivilegiinsä joko uudelleen toimitettavassa osituksessa tai täydennysosituksessa, mikäli hän ei ole aiemmin vaatimusta tehnyt. Jos ositusta moititaan jollakin muulla perusteella tai se kumotaan virheen vuoksi osittain tai kokonaan, voinee leski kuitenkin käyttää etuoikeuttaan, mutta kukaan muu kuo- linpesän osakas ei voi esittää vetoomusta. Esitöitä tulkiten, yleiskäsitys on se, että mikäli ositusta ei ole saatettu loppuun ennen lesken kuolemaa, raukeaa vaatimus tällöin.⁷⁹

Toisaalta tämmöinen esitöissä omaksuttu kanta on kiistanalainen, sillä se asettaa etuuden saamisen riippuvaiseksi satunnaisista tekijöistä. Lesken kuolema kesken osituksen parantaa

76Kangas 2018, s. 185. Jos leski on ollut passiivinen, eikä ole vaatinut omaisuuden ositusta, voidaan jopa katsoa hänen luopuneen oikeudesta vaatia ositusta. Yleisimpänä syynä osituksen toimittamatta jättämiseen on puolisoiden varattomuus, sillä jos puolisoilla ei ole ositusintressiä, se jää helposti kokonaan tekemättä. Ruot- sissa vuonna 2011 tehdyn tutkimuksen mukaan noin 18 % aviopareista jättää osituksen toimittamatta eron jälkeen, ja voidaan olettaa, että Suomessa tilanne ei eroa kovinkaan olennaisesti Ruotsin tilanteesta, myöskään kuoleman johdosta toimitettavassa osituksessa. Aarnio ym. 2016, s. 28.

77 Lohi 2016, s. 392.

78 Aarnio – Helin 1992, s. 197-198. Mikäli leski pystyy osoittamaan, että on erehtynyt AL 103.2 §:ään perus- tuvan oikeutensa suhteen, voidaan tämä erehdys katsoa päteväksi moiteperusteeksi. Siviilioikeudellisesti tarkasteltuna on katsottu, ettei oikeuserehdys ole relevantti, asiantuntija-avun ollessa saatavilla.

79 HE 90/1974 vp, s. 62; Aarnio – Helin 1992, s. 197.

(25)

ensiksi kuolleen perillisten asemaa, sillä jos ositus olisi ehditty toimittaa loppuun ennen lesken kuolemaa, eivät ensiksi kuolleen perilliset olisi saaneet mitään lesken omaisuudesta.

Lesken kuolema on satunnainen väliin tuleva tekijä, joka muuttaa lopputulosta merkittä- västi.⁸⁰ Eniten merkitystä tällä on silloin, jos puolisoilla on eri rintaperilliset.

Satunnaisista tekijöistä riippuvan lopputuloksen vuoksi, onkin perusteltua tulkita AL 103.2

§:ää siten, että lesken osituksessa antama ilmoitus tasinkoprivilegin käytöstä sitoo myös ensiksi kuolleen puolison perillistahoa. Tällainen kanta on kohtuullinen lesken perillisten nä- kökulmasta, sillä he saisivat siten lukea tasinkoprivilegin hyväkseen huolimatta lesken kuolemasta kesken osituksen. Esitöissä omaksuttu kanta johtaisi muuten helposti epävarmuus- tilan syntymiseen. Lesken pesän osakkailla on todistustaakka, siitä että ilmoitus on tosiasiassa sitovasti annettu vireillä olevan osituksen yhteydessä.⁸¹

2.5 Lesken ilmoitus tasinkoprivilegiin vetoamisesta

Lesken ilmoittaminen tasinkoprivilegistä on vakiintunut tapa myös perunkirjoituksessa, vaikka se ei olekaan osa ositusta. Perunkirjoituksen tarkoituksena ei siis ole purkaa aviova- rallisuussuhteita⁸², sillä on merkitystä vain perintöverotuksellisesti. Toisin sanoen perunkir- joitukselle ei tule antaa sitovia siviilioikeudellisia vaikutuksia, vaan perunkirjoituksessa il- moitetulla tasinkoprivilegin käytöllä on lähtökohtaisesti vain verotuksellinen vaikutus, joka vaikuttaa ensiksi kuolleen puolison jälkeen toimitettavaan perintöverotukseen ja perillisille määrättävään perintöveron määrään.⁸³

Jos ositusta ei toimiteta, jää tasinkoprivilegi toteutumatta ja se ulottaa vaikutuksena myös perintöverotukseen.⁸⁴ Tämän vuoksi on selvää, että perukirjalla oleva ilmoitus lesken vetoamisesta tasinkoprivilegiin on tasinkoprivilegin tosiasiallisen toteutumisen kannalta tehoton,

80 Aarnio – Helin 1992, s. 198-199.

81 Aarnio – Helin 1992, s. 199.

82 Perunkirjoitus on jäämistötoimi, jossa selvitetään kuolemantapauksen jälkeen vainajalta jäänyt varallisuus sekä hänen oikeudenomistajansa. Perunkirjoitustilaisuudessa laaditaan perukirja, johon kirjataan edellä mainitut sekä muut erikseen säädetyt seikat. Perukirjalla tulee luetteloida kaikki jäämistöön kuuluvat varat ja velat.

Tämä määrittäminen tulee tehdä luotettavasti jo perunkirjoitusvaiheessa, koska siitä ilmenee perittävälle kuuluva osuus avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta. Aarnio ym. 2016, s. 23, 149; Puronen 2015, s. 416.

84 Ensiksi kuolleen perillisiä verotetaan vain hänelle kuuluneesta omaisuudesta, silloin kun leski on perukirjalla vedonnut tasinkoprivilegiin. Tämän myötä lesken kuoleman jälkeen verotettavaksi tulee ensinnäkin leskelle avio-oikeuden nojalla kuuluva omaisuus ja ekp:n perillisille siirtyvä aiemmin verottamatta jäänyt tasinko katsotaan perintö- ja lahjaverolain 7 §:n nojalla uudeksi verotettavaksi perinnöksi ensiksi kuolleelta puolisolta hänen perillisilleen. Verotuksellisesti tasinkoprivilegin toteutumattomuus saattaa kuitenkin olla silloin edulli-

(26)

sillä vasta kun ositus on tullut vireille, on leskellä mahdollisuus ilmoittaa vetoavansa tasin- koprivilegiinsä ja tällöin ilmoitus on tehokas. Perukirjalla oleva ilmoitus on puhtaasti verotuksellinen ja samalla se lykkää lesken itsellään pitämän omaisuuden verotuksen kokonaisuudessaan toimitettavaksi vasta lesken kuoleman jälkeen.⁸⁵

Tasinkoprivilegin käyttöön liittyvä kysymys tulee perilliselle esiin jo perunkirjoituksen yh- teydessä ja sillä on jo siinä vaiheessa taloudellista merkitystä.⁸⁶ Verohallinnon päätöksessä perintö- ja lahjaverotusta varten annettavista tiedoista (546/2015) 1 §:ssä on määrätty siitä, että perukirjassa tai sen liitteenä annettavassa selvityksessä tulisi käydä ilmi kieltäytyykö leski AL 103.2 §:n mukaisesti luovuttamasta omaisuuttaan tasinkona ensiksi kuolleen puolison perillisille. Perukirjalla oleva ilmoitus tasinkoprivilegin käytöstä on olettaman mukaan vain perintöverotuksellinen, ja tämä ilmoitus on tehty ennen kaikkea verottajalle.⁸⁷

sempaa, kun puolisoilla on yhteiset rintaperilliset ja lesken jälkeisen perintöverotuksen progressiivisuutta saadaan alemmaksi puolittamisen myötä. Kolehmainen – Räbinä 2012 s. 31-36. Lesken perukirjaohjeen kohdassa 3.4 lausutaan: Jos ositusta ei ole toimitettu ennen tasinkoetuoikeuteen vedonneen lesken kuolemaa, lesken kuolinhetkellä syntyy ensin kuolleen puolison perillisille perintöoikeus tasinkoon. Verohallinto 2016.

85 Kolehmainen – Räbinä 2012, s. 35-36. Perintöverotus toimitetaan perukirjan tietojen perusteella, eikä perin- töverotus jää tästä johtuen odottamaan ositusta. Lesken perukirjalla antamat ilmaisut eivät kuitenkaan sido häntä myöhemmin toimitettavassa osituksessa, joten leski saa muuttaa kantaansa tasinkoprivilegiinsä vetoamisesta. Tällä saattaa olla olennaista merkitystä verotettavan jäämistön ja sen myötä verotuksen lopputulokseen.

Riippuen verotuspäätöksen valmistumisesta, voi lesken tasinkoprivilegiin liittyvä peruminen tai vetoaminen, ottaa vielä huomioon ennen verotusta tehdessä. Mikäli päätös on jo ehditty tehdä verottajan toimesta, vaatii verotuksen korjaaminen perintö- ja lahjaverolain (378/1940) 38.3 §:ssä säädetyn oikaisun hakemista jo toimitettuun perintöverotukseen tosiasiallista lopputulosta vastaavaksi.

(27)

3 TASINKOPRIVILEGIN KÄYTTÖ JA OSITUKSEN VAIHEET

3.1 Ositusmenettelyn vireillepano

Oikeuskirjallisuudessa Aurejärvi on pohtinut tasinkoprivilegisäännöksen suppeampaa so- veltamista, sillä nykyisessä muodossaan AL 103.2 § soveltuu liian laajalti myös eronneen puolison hyväksi – hallituksen esityksen soveltamisperiaatteen nojalla vain päätökseen saatettu ositus estäisi säännöksen soveltuvuuden. Osituksen toimittamista hidastavana tekijänä voi esimerkiksi olla pesänjakajan määräämistä koskeva riita-asia sekä vaatimus osituksen loppuunsaattamisesta voi johtaa siihen, että leski saa ensiksi kuolleen puolison sattumanva- raisen kuoleman nojalla hyväkseen tasinkoetuoikeuden myös siinäkin tapauksessa, kun ensiksi kuollut puoliso oli osituksen vireillepanon myötä osoittanut haluavansa toimittaa nor- maalin molemminpuolisen tasinko-osituksen.⁸⁸

Aurejärvi esitti jo 1970-luvun loppupuolella, että harkittavaksi voitaisiin ottaa tulkinta, jossa avioliiton päättymisen johdosta vireille tulevan avioero-osituksen vireillepano estäisi eloon- jäänyttä puolisoa vetoamasta AL 103.2 §:ään, eli toisin sanoen osituksen ei tarvitsisi olla loppuun saatettu ensiksi kuolleen puolison kuolinhetkellä. Tällöin perilliset saisivat jatkaa vireille saatettua ositusta niin, että jako toimitettaisiin loppuun sen alkuperäisen perusteen tapaan. Tässä tapauksessa ei synny ristiriitaa tulkintasäännön ja lainkohdan sanamuodon välille.⁸⁹

Lain sanamuodon mukaisesti tasinkoprivilegisäännöstä tulkiten, voidaan ajatella, että osituksen toimittamisen tulisi tapahtua kokonaisuudessaan vasta ensiksi kuolleen puolison kuoltua. Kun taas ositusmenettely, joka on alkanut avioeron perusteella ja jota jatketaan toisen osapuolen kuoltua, on toimitettu ”asumus- ja avioeron jälkeen”. Olennainen on kysymys siitä, milloin ositusmenettely on tosiasiassa saatettu vireille – tämä ongelma on luonteeltaan pääasiassa näyttö- ja tulkintakysymys, jota ei voida yksiselitteisesti ratkaista. Näyt- tövastuu kuuluu luonnollisesti ensiksi kuolleen puolison perillisille, jotka haluavat vedota

88 Aurejärvi 1978, s. 631.

89 Aurejärvi 1978 s. 631-632. Aurejärven kommentteihin tulee suhtautua kriittisesti, sillä niiden antamisesta on jo kulunut 40 vuotta. Toisaalta ne ovat edelleen hyvin relevantteja.

Aurejärven mukaan AL 103.2 §:n mukaisella osituksen toimittamisella tarkoitetaan joko sitä, että osituksen tulee olla lainvoimainen tai sen tulee olla edennyt moittimiskelpoiseen vaiheeseen. Hänen mukaan lain esi- töissä puhutaan useaan kertaan tiettynä aikana ”toimitetusta” osituksesta ja perusteluissa on ilmeisesti tarkoitettu niin pitkälle suoritettua ositusta, jotta se on perintökaaren säännösten mukaan moittimiskelpoinen. Kan- gas 2001, s. 94.

(28)

jaon vireillä oloon. Tilanteeseen ei näyttäisi liittyvän ongelmaa silloin, kun ositus on annettu tehtäväksi pesänjakajalle. Avioliiton purkautumiseen liittyvässä osituksessa pelkkä hakemus pesänjakajan määräämisestä riittäisi sulkemaan AL 103.2 §:n osituksen ulkopuolelle.⁹⁰ Osituksen toimittamishetkellä on merkitystä tasinkosäännön noudattamisessa. Lain esitöi- den mukaan asumuseron, avioeron ja avioliiton peruuntumistapauksissa soveltamisperiaate muodostuu kolmivaiheiseksi: 1) tavallista tasingonmaksamisvelvollisuutta noudatetaan tuomion perusteella suoritettavassa jaossa, 2) eloonjääneen puolison ei tarvitse suorittaa tasinkoa, kun toinen osapuoli kuolee saadun tuomion jälkeen, mutta ennen osituksen toimittamista tai 3) jos myös leski kuolee saadun tuomion jälkeen, noudatetaan tavallista tasingonmaksamisvelvollisuutta perillisten kesken tehtävässä jaossa. Nämä tilanteet osituksen toi- mittamisesta ja tasinkoprivilegin käytöstä olivat relevantteja jo pian lakimuutoksen jälkeen ja ovat sitä edelleen. Koska sääntö, joka määrää osituksen lopputulosta vaihtelee tilannekoh- taisesti, ovat kysymykset osituksen toimittamisen kriteereistä jatkuvasti olennaisia.⁹¹ 3.2 Ositus lesken eläessä

Avioliittolain 85 §:n mukaan on ensiksi kuolleen puolison kuoltua, puolisoiden välillä val- linnut aviovarallisuussuhde purettava toimittamalla ositus tai omaisuuden erottelu, mikäli leski tai kuolleen puolison perillinen näin vaativat. Omaisuuden erottelu toimitetaan silloin, kun puolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen; mikäli avio-oikeutta ei ole rajoi- tettu tai sitä ei ole poistettu, on molemmilla puolisoilla oikeus saada osituksessa puolet yh- teenlasketusta omaisuuden säästöstä (AL 35 §). ⁹² Tästä seuraa, että avio-oikeuden puuttu- essa täydellisesti puolin ja toisin, osituksen sijasta toimitetaan omaisuuden erottelu. Tosiasi- assa menettelyiden kesken ei voisi tehdä näin jyrkkää eroa. Saarenpää on katsonut, että toimitus, jossa otetaan kantaa puolisoiden aviovarallisuutta ja niiden välisiä suhteita koskeviin kysymyksiin, alkaisi aina osituksena.⁹³

Puolison kuoltua toimitettavaan ositukseen liittyy monia jäämistöoikeudellisia erityispiir- teitä, esimerkiksi se, että osituksen toisena osapuolena on tällöin yhden luonnollisen henki- lön sijaan subjektiryhmä, perillistaho. Lisäksi lesken asema järjestyy eri tavoin monellakin

90 Aurejärvi 1978, s. 632–633.

91 HE 90/1974 vp s. 62; Aurejärvi 1978, s. 635.

92 Lohi 2016, s. 395-396.

93 Saarenpää 1992, s. 117 ”Näin ollen ositus on itseasiassa pääsääntöisesti se toimitus, josta lähdetään liik- keelle, vaikka puolisoilla olisi täydellisesti poissulkeva avioehto”.