Lesken elämä puolison kuoleman jälkeisessä kriisissä
Tuen tarve käytännön järjestelyissä ja surun työstämisessä
Maiju Heikkilä Pro gradu -tutkielma Sosiaalityö
Yhteiskuntatieteiden laitos Itä-Suomen yliopisto Toukokuu 2020
Tiedekunta
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden
Laitos
Yhteiskuntatieteiden laitos Tekijä
Maiju Heikkilä Työn nimi
Lesken elämä puolison kuoleman jälkeen: Tuen tarve käytännön järjestelyissä ja surun työstämisessä Oppiaine
Sosiaalityö
Työn laji
Pro gradu -tutkielma Tutkielman ohjaajat
Eine Pakarinen ja Elisa Tiilikainen Aika
Toukokuu 2020
Sivumäärä 43
Tiivistelmä
Tutkimukseni aiheena on lesken elämä ja tuen tarve käytännön järjestelyissä ja surun työstämisessä puolison kuoleman jälkeen. Puolison kuolema on kriisitilanne, jossa on paljon käytännön järjestelyjä hoidettavana surun työstämisen rinnalla. Aihe on tärkeä tutkia, jotta sosiaalityö osaisi paremmin ja oikea-aikaisesti tukea puolison menettänyttä leskeä. Tutkimus vahvistaa myös omaa ammattitaitoani työskennellä tulevaisuudessa sosiaalityöntekijänä kriisitilanteissa. Tutkimus on ajankohtainen ja aihe pinnalla myös uutisoinnissa tällä hetkellä. Hetki ennen tutkimukseni palauttamista uutisissa on nostettu esiin lesken kohtuuton paperitöiden ja asioiden hoito määrä puolison kuoleman jälkeisessä kriisissä.
Olen selvittänyt aihetta seuraavilla tutkimuskysymyksillä:
Millaista elämä on puolison kuoleman jälkeen?
Millaisena puolison kuolemasta johtuvat käytännön järjestelyt näyttäytyvät?
Kuinka surua on käsitelty?
Kuolema on kriisitilanne leskelle ja pohjaan tutkimukseni Cullbergin kriisiteorian vaiheisiin. Käyn teoreettisessä viitekehyksessä ensin yleisesti läpi kuolemista sekä kuolemasta johtuvia käytännön järjestelyjä, tämän jälkeen Cullbergin kriisiteorian vaiheita, surun työstämistä sekä tukea kriisin eri vaiheissa. Tämä on kvalitatiivinen ja aineistolähtöinen tutkimus, jossa tutkimusmenetelmänä käytän puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Haastattelut analysoin sisällönanalyysillä aineistosta nousseiden aiheiden pohjalta teemoitellen.
Suurimmalla osalla haastateltavista puolison kuolema tuntui aluksi epätodelliselta, eikä tällöin vielä menetystä osannut käydä läpi. Koko identiteetti on rakennettava uudelleen ja opittava elämään menetyksen kanssa, jossa suru ei välttämättä koskaan katoa, vaan kulkee aina mukana läpi elämän.
Käytännön järjestelyjä oli paljon heti puolison kuolemasta alkaen jatkuen jopa kaksi vuotta. Käytännön järjestelyt oli leski joutunut hoitamaan ja organisoimaan itsenäisesti, mikä tuntui kohtuuttomalta
puolison menetyksen jälkeisenä aikana. Tähän tarvitaan esimerkiksi sosiaalialan ammattilainen tukemaan, ohjaamaan ja organisoimaan yksilöllisesti lesken asioita koko kriisiteoriavaiheiden läpi, jollaista palvelua tällä hetkellä ei ole saatavilla.
Asiasanat
Kuolema (YSO), Menetys (YSO), Surutyö (YSO), Lesket (YSO), Leskeys (YSO), Kriisi, Kriisiteoria Säilytyspaikka Itä-Suomen yliopiston kirjasto
Muita tietoja 4 liitettä
Faculty
Faculty of Social Sciences and Business Studies
Department
Department of Social Sciences Author
Maiju Heikkilä Title
The life of a widow after the death of a spouse: The need for support in practical matters and grief processing
Main Subject Social Work
Level
Master’s Thesis Supervisor
Eine Pakarinen and Elisa Tiilikainen Date
May 2020
Number of Pages 43
Abstract
The topic of my research is: The life of a widow after the death of a spouse: The need for support in practical matters and grief processing. The death of a spouse is a crisis with many practicalities
alongside grief processing. It is important to research this topic that social work can support the widow more efficiently and find the right timing for it. The research also strengthens my own professionalism to work as a social worker in crisis situations in the future. The research is topical and currently the topic has also been discussed in the news. A moment before the return of my research, the news has highlighted widow’s unreasonable amount of paperwork and routine business in crisis after the death of a spouse.
My research questions are:
What is life like after the death of a spouse?
How the practical issues considering the death of a spouse are experienced?
How has grief been processed?
Death is a crisis situation for a widow and my research is based on the stages of Cullberg’s crisis theory. First, I deal with death and practical issues considering death in a theoretical framework. Later I focus on different stages of Cullberg’s crisis theory, grief processing and support during various times of the crisis. This is a qualitative and data-oriented research, where I use semi-structured theme interviews as a research method. I have analyzed the interviews using content analysis and creating themes from main subjects of the data.
For most of the interviewees, the death of a spouse felt unreal at first. At that time, they were not yet able to process the loss. The whole identity needs to be rebuilt and learning to live with the loss is required. The grief may never disappear, and it stays as a part of own life. There were many practical arrangements arising out of the death of a spouse, lasting up to two years. The practicalities had to be managed and organized independently by the widow, which seemed unreasonable in the time following the loss of the spouse. This requires, for example, a social worker to support, guide and organize the widow’s affairs on an individual basis throughout the crisis theory stages. The service mentioned above is currently unavailable.
Keywords: death, loss, bereavement, grief, widow, crisis, crisis theory, widowhood
1 JOHDANTO ... 1
2 KUOLEMA JA KÄYTÖNNÖNJÄRJESTELYT KUOLEMAN JÄLKEEN ... 3
2.1 Kuoleman kohtaaminen ... 3
2.2 Käytännön järjestelyt puolison kuoleman jälkeen ... 5
3 PUOLISON MENETYS KRIISINÄ ... 7
3.1 Menetys kriisiteoriassa ... 7
3.2 Menetyksestä aiheutunut suru ja sen työstäminen ... 10
3.3 Lesken tukeminen kriisissä ... 11
4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ... 14
4.1 Tutkimuskysymykset ... 14
4.2 Haastattelu laadullisen tutkimuksen menetelmänä ... 14
4.3 Aineiston kuvaus ja analysointi ... 15
4.4 Aineiston analysointi ... 17
4.5 Tutkimuksen luotettavuus ja eettistä pohdintaa ... 18
5 LESKEN ARKI PUOLISON KUOLEMAN JÄLKEEN ... 20
5.1 Elämä heti puolison kuoleman jälkeen ... 20
5.2 Puolison kuolemasta johtuvat käytännön järjestelyt ... 22
5.3 Puolison kuoleman jälkeen saatu tuki ja apu ... 27
5.4 Puolison menetyksen työstäminen ... 31
5.5 Arki puolison kuoleman jälkeen ... 36
6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA ... 40
LÄHTEET ... 44
LIITTEET ... 46
LIITE 1 ... 46
LIITE 2 ... 47
LIITE 3 ... 48
KUVIOT
Kuvio 1 Kriisiteorian vaiheet. ... 7 Kuvio 2: Haastateltavat ... 16 Kuvio 3: Analyysi vaiheittain ... 17
1 JOHDANTO
Kuolema on tabu, jonka käsitteleminen ja josta puhuminen aiheuttaa monenlaisia tunteita. Kuoleman tutkimuksilla voidaan lisätä ymmärrystä surun moninaisuudesta kuolematilanteessa, lisäämään kes- kustelua aiheesta sekä purkamaan tabua, joka kuoleman ympärillä on. Tabun purkaminen kuoleman ympäriltä on tärkeää, jotta surun käsittelystä tulisi avoimempaa ja menetyksen kokenut saisi riittävän tuen. Tutkimalla aihetta, haluan tuoda tietoa sekä kriisityöhön, että muille surevia kohtaaville ammat- tilaisille, vahvistaen omaa ammattitaitoani toimia tulevaisuudessa ammattilaisena kriisityössä sekä menetystä ja surua kokeneiden tukena.
Tutkimukseni tarkastelee lesken elämää surun käsittelyn ja käytännön asioiden hoitamisen kautta, jossa viitekehyksenä toimii Johan Cullbergin kriisiteoria ja surun prosessointi. Tutkimus on laadulli- nen, jossa tutkimusmenetelmänä käytän neljää yksilöhaastattelua. Lesken elämän tutkiminen on tär- keää ja ajankohtaista, jotta lesken elämää voidaan helpottaa nykyisestä byrokratiaviidakosta. Juuri ennen tutkimukseni valmistumista, uutisoinnissa on nostettu esiin lesken kohtuuton työmäärä puoli- son kuoleman jälkeen (kts. esim. Ranta 2020; Juuti 2020). Uutisointi on hyvä kanavana vaikuttaa asioiden muuttumiseen, mutta lisäksi aiheesta tarvitaan lisää tieteellistä tutkimusta ja aiheeseen pe- rehtyneitä asiantuntijoita tutkimaan aihetta, jotta muutokset lesken elämän helpottamiseksi voidaan toteuttaa.
Puolison kuolema aiheuttaa monenlaisia tuntemuksia. Alun shokkivaiheessa tunnereaktiot voivat vaihdella lamaantumisesta äärimmäisen voimakkaisiin tunnemyrskyihin. Reaktio- ja käsittelyvai- heessa menetystä läpikäydessään surun tunne korostuu. Menetys ja suru on tärkeää työstää ja käydä läpi, jotta menetys ikään kuin integroituisi omaan elämään. Tällöin puolison menetyksestä tulee osa leskeä ja hän pystyy jatkamaan elämää menetyksen kanssa. Surua ei ole tarkoitus hoitaa pois, eikä menetyksestä aiheutunut suru tarvitse kadota. Työstämisellä suru muuttaa muotoaan ja elämä voi jatkua surusta huolimatta. Ikinä ei ole liian myöhäistä työstää menetystä, mutta mikäli menetyksen työstäminen viivästyy, voi siitä seurata muun muassa ahdistusta. (Cullberg 1993; Pulkkinen 2017;
Poijula 2002.) Surun käsittely voi viivästyä, mikäli ei ole valmis kohtaamaan menetystä ja käymään sitä läpi. Lisäksi haastateltavat kokivat, että surun käsittelyä ovat viivästyttäneet puolison kuoleman jälkeen olevat monimutkaiset käytännön järjestelyt, arkirutiinit ja lasten tukeminen menetyksessä.
Puolison kuoleman jälkeen leski huolehtii arkirutiineista ja kuolemasta johtuvista käytännön asioiden hoitamisesta. Leskellä on paljon asioita huolehdittavana ja tehtävänä menetyksestä aiheutuneen tus- kan ja surun yhteydessä. Leski tarvitsisi näiden asioiden hoitoon apua ja tukea (Saari 2003, 86.) Erit- täin työläinä ja monimutkaisina käytännön järjestelyissä koetaan eri käytännön asioiden hoitamiset, joissa tarvitaan erilaisia asiakirjoja. Asiakirjojen hommaaminen ja kuolinpesän asioiden hoitaminen on monimutkaista. Lesket eivät ole saaneet riittävää tukea puolison kuoleman jälkeen käytännön jär- jestelyihin eivätkä surun työstämiseen. On havaittavissa, että tuen saannin suhteen Suomessa ei ole vielä opittua yhtenäistä käytäntöä tukea puolison menettänyttä leskeä ja tuen saanti on riittämätöntä.
Tutkimuksessani tulen käymään ensin läpi teoriaosuutta, jossa käsittelen kuolemaa ja käytännön jär- jestelyjä kuoleman jälkeen sekä kriisiteoriaa, menetyksen työstämistä ja lesken tukemista kriisissä.
Ennen aineiston käsittelyä ja tulkintaa käyn vielä läpi tutkimuksen toteutusta. Lopussa johtopäätök- sissä ja pohdinnassa tulen käymään läpi tutkimuskysymysten johtopäätöksiä sekä omia ajatuksiani tutkimuksesta.
2 KUOLEMA JA KÄYTÖNNÖNJÄRJESTELYT KUOLEMAN JÄLKEEN
2.1 Kuoleman kohtaaminen
Puolison kuolemassa joutuu menettämään ihmisen, josta välittää, josta on tullut tärkeä ja jolla on omaan elämään merkitystä. Kiintyessämme ihmisiin, tiedostamme samalla, että tulemme heidät jos- sain vaiheessa menettämään. (Pulkkinen 2017, 13.) Vuosittain Suomessa kuolee noin 50 000 ihmistä.
Vaikka kuolema koskettaa jossain vaiheessa kaikkia ihmisiä, puhuminen kuolemasta koetaan vai- keana. On hyvin yleistä, että menetyksen kohdatessa kuolemasta ja surusta vaietaan. (Ylikarjula 2008, 7&10.) Vaikka kuolemasta puhutaan arkikielessä sen oikealla nimellä, kuoleman tullessa lähelle kuo- lema-sanaa ei osata tai uskalleta käyttää sen sanan vahvan tunnelatauksen vuoksi. Kuolemasta käy- tetään kiertoilmauksia ja etäisempiä sanoja, esimerkiksi ”nukkui pois”. Puhumattomuus ja kiertoil- maisujen käyttö lisäävät kuoleman tabuisuutta. (Ruotsalainen 2016, 8-9.) Lisäksi tabuisuuta lisää nyky-yhteiskunnassa tapa kuolla laitoksessa, kun se ei ole enää luonnollinen osa elämää ja arkea.
Kuoleman laitostuminen kasvoi noin 50 vuotta sitten. Aikaisemmin kuolema tapahtui läheisten kes- kellä, kotona, kun nyky-yhteiskunnassa se on siirtynyt pääosin laitoksiin ja sairaaloihin. (Ylikarjula 2008, 11; Pulkkinen 2017, 141.) Mikäli kuolemaa pidetään elämän vastakohtana, jota vastaan pitää taistella, kuolema näyttäytyy tappiona (Ruotsalainen 2016, 8-9, 31).
Kuolema voi tulla nopeasti ja yllättäen tai olla pitkä, hidas ja odotettukin (Ruotsalainen 2016, 8-9, 31; Poijula 2002, 85). Suomessa ennakoimattomia kuolemia tapahtuu noin 10 000 vuosittain. Kuole- man ennakoimattomuus on yleensä läheisille traumaattisempi kokemus, kuin ennakoitu kuolema.
(Saari 2003, 30-31, 85.) Lisäksi kuolleen iällä on merkitystä siihen, kuinka traumaattisena kuolema koetaan. Esimerkiksi äkillisesti kuolleen terveen vanhuksen kuolema koetaan hyväksytymmäksi kuin nuoren aikuisen tai lapsen. (Emt.) Moni ajattelee haluavansa kuolla ilman pitkää sairastelua, mutta läheisille yhtäkkinen kuolema on vaikea. Mikäli kuolemaa ei ole voinut ennakoida, läheiseltä jää surutyön kannalta tärkeä hyvästien jättö tekemättä. (Ylikarjula 2008, 14.) Mikäli kuolema on ennus- tettavissa, voi ennen kuolemaa käydä vaikeita tunteita, surua ja menetyksen tuskaa läpi yhdessä sekä selvittää välit kuolevan kanssa (Saari 2003, 85).
Läheisille on usein merkityksellistä olla kuolevan lähellä hänen kuolleessaan, mikäli se on mahdol- lista. Kaikki kokee menetyksen omalla tavallaan ja osalle läsnäolo läheisen kuolematilanteessa voi
olla myös liian traumaattinen kokemus. (Poijula 2002, 86-87.) Vainajan hyvästeleminen ja vierellä oleminen auttaa surun työstämisessä, mutta kaikki läheiset eivät käy hyvästelemässä vainajaa, koska eivät pysty kohtaamaan kuolevaa (Ylikarjula 2008, 11). Kun läheinen on kuollut, osa läheisistä var- masti miettii, haluaako nähdä kuolleen ruumista. Vaikka ruumiin katsominen voi tuntua ristiriitai- selta, se olisi suositeltavaa. Ruumiinkatsominen aloittaa surevan surun käsittelyn. Ruumiinkatsomi- sella on nähty olevan merkitystä surevan myönteiseen suhteutumiseen kuolleeseen ja surevan emo- tionaaliseen kasvuun. Kun läheiset yhdessä surevat ja muistelevat kuollutta, tunteista ja kuolemasta puhumisesta tulee luonnollista. Läheisten yhdessä muistellessa kuollutta, voi mieleen tulla erilaisia muistoja menneistä tapahtumista. (Poijula 2002, 91 & 95.) Surutyössä ja menetyksen työstämisessä muistelu on yleinen tapa käydä läpi menetystä. Muistelu voi tuoda helpotusta suremiseen. (Saari 2003, 84.) Läheisen poistuessa kuolleen läheltä, on tärkeää peitellä kuolleen kasvot ja sulkea arkun kansi. Nämä rituaalit auttavat läheistä myös ymmärtämään hyvästit ja tuomaan tilanteeseen päätök- sen. (Poijula 2002, 95.) Vaikka ruumiin katsomista voidaan suositella koko perheelle, on ristiriitaisia kokemuksia lasten osallistumisesta ruumiin katsomiseen. Ruumiin katsomista voidaan suositella koko perheelle, mikäli lapsen lähellä oleva aikuinen kykenee rohkeaan, avoimeen keskusteluun ja tilanteen sanoittamiseen lapselle. Lapsen tukena olevan aikuisen tulisi pystyä antamaan riittävää emo- tionaalista tukea ruumiinkatsomistilanteessa ja sen jälkeen heräävissä kysymyksissä. (Pulkkinen 2017, 282.)
Kun henkilö on kuollut, on tärkeää, millä tavalla tieto kuolemasta tuodaan läheisille. Aiemmin kuo- leman tiedon viemisessä on ajateltu tiedon olevan lähinnä perheen aikuisille ja sureminen koskettavan aikuisia. Nykyään kuolemantiedon viemisessä kiinnitetään tilanteessa huomiota koko perheeseen.
(Poijula 2002, 85, 90; Saari 2003, 103.) Tiedon saatuaan kuolleen omaisia ei ole hyvä jättää yksin, vaan jonkun on hyvä jäädä esimerkiksi puolison kuolemassa lesken tueksi (Saari 2003, 104). Puolison kuoleman jälkeen kuolemasta tiedottaminen lapsille ja läheisille on puolison menettäneelle usein vai- keaa. Leski voi kokea tarvitsevansa tähän ulkopuolista tukea. (Taylor & Robinson 2016, 77.)
2.2 Käytännön järjestelyt puolison kuoleman jälkeen
Puolison kuoleman jälkeen seuraa surun työstäminen ja käytännön järjestelyt. Leski tarvitsee näiden asioiden hoitoon tarjottua tukea ja apua. (Poijula 2010, 65.) Heti puolison kuoleman jälkeen käytän- nön järjestelyjen määrä voi yllättää, eikä käytännön järjestelyjen organisointiin ole lakisääteistä tukea ja apua saatavilla, vaan lesken on osattava hoitaa käytännön järjestelyt itsenäisesti ja ajallaan. Käy- tännönjärjestelyihin on koottuna hyviä painoksia, joista voi tarkistaa, mitä järjestelyjä on jo tehty ja mitä tulee vielä tehdä. Yksi tällainen opas on Leskiopas – opas nuorena leskeytyneelle. Tämä opas on myös verkosta saatavilla Nuorten leskien verkkosivulla. Oppaassa on hyvin eriteltynä eri käytän- nön järjestelyt. Käytännön järjestelyissä on yksilökohtaisia eroavaisuuksia, opas kokoaa vain suurim- man osan käytännön järjestelyistä.
Kuoleman jälkeiset käytännön asioiden järjestelyt pitäisi aloittaa puolison kuoleman jälkeen, vaikka lesken elämä on tällöin suuressa kriisissä (Blackburn & Bulsara 2018, 628). Kriisistä aiheutuneen shokkireaktion takia, lesken tunteet ovat usein lamaantuneet heti puolison kuoleman jälkeen ja käy- tännön asioiden hoitaminen voi onnistua normaalisti (Hammarlund 2004, 41). Pian puolison kuole- man jälkeen eri viranomaisten kanssa tulee hoitaa kuolemaa koskevia asioita, joihin tarvitsee erilaisia asiakirjoja ja niiden jäljennöksiä. Nämä viranomaisten kanssa hoidettavat asiat on koettu kohtuutto- mana taakkana ja paperitöiden määrä ylivoimaisena. Kuolinpesän asioiden hoitaminen on työlästä, aikaa vievää ja hidasta. Yhden asian selvittämiseen voi vaatia useampaa virastokäyntiä, eikä viras- toissa aina osata suhtautua puolison menettäneeseen empaattisesti eikä asianmukaisesti. Osassa maissa käytännön järjestelyjen hoitamiseen saa palkallista vapaata. (Blackburn & Bulsara 2018, 628- 632.) Suomessa ei ole erikseen laissa säädetty käytännön järjestelyjen hoitoon vapaata, vaan vapaata pitää hakea sairaslomanimikkeellä.
Hautaamiseen liittyvät asiat tulevat pian kuoleman jälkeen. Hautaamiseen tarvitaan kuolintodistus.
Kuolintodistuksen tekee edesmennyttä puolisoa hoitanut lääkäri tai ruumiinavauksen tehnyt lääkäri.
Kuolintodistus tulee toimittaa rekisteriviranomaiselle. Hautajaisjärjestelyt voi aloittaa ennen kuin kuolintodistus on saatu, mutta hautaamaan pystytään vasta, kun kuolintodistus on tehtynä. Halutes- saan vainajan läheiset voivat laittaa kuolinilmoituksen lehteen. Kuolinilmoitus voi sisältää myös kut- sun siunaustilaisuuteen tai kiitokset hoitohenkilökunnalle vainajan saamasta hoidosta. (Kemppainen
& Suomen nuoret lesket ry 2010, 5-6.) Elossa olevan puolison tulee pian puolison kuoleman jälkeen hankkia hautapaikka, valita ja ostaa arkku, miettiä muistokirjoitus sekä järjestää hautajaiset ja muis- totilaisuus (Saari 2003, 86).
Hautajaisjärjestelyissä vastuussa on vainajan nimeämä henkilö, avio- tai avopuoliso, perillinen tai muu vainajan läheinen. Puolison kuolemassa, hautajaisjärjestelyistä vastaa leski. Hautauspaikan saa- vat kaikki evankelisluterilaisen seurakunnan hautausmaalta, vaikka ei kuuluisikaan kirkkoon. Hau- taustoimistosta voi halutessaan saada apua siunaamiseen, hautaamiseen, muistotilaisuuteen ja kuo- linilmoituksen tekemiseen. Hautaamiseen ja siunaamiseen liittyvät asiat tulee hoitaa seurakunnan kirkkoherranvirastossa, jossa hautaamiseen liittyvät käytännön asiat sovitaan. (Kemppainen & Nuo- ret lesket ry 2010, 7 & 10.) Hautajaisille ei ole yhtä oikeaa tapaa, mutta tietyt rituaalit auttavat surevaa menetyksessä. Hautajaisissa tunteiden ilmaiseminen on luonnollista ja auttaa surun työstämisessä.
(Poijula 2002, 99.)
Perunkirjoitus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta. Perunkirjoituksen hoitaa yleensä se, jolla on tieto kuolleen omaisuudesta ja varallisuudesta, puolison kuolemassa perunkirjoituksesta vastaa pääosin leski, ellei vainaja ole toisin määrännyt. Perunkirjoitukseen voi hankkia ulkopuolista apua. Mikäli sen tekee itse, tulee huolehtia, että käytössä on kaikki tarvittavat asiakirjat. Perunkirjoja tekevät muun muassa pankit, lakitoimistot ja oikeusaputoimistot. Leski tarvitsee perunkirjoitusta var- ten virkatodistuksen, joka haetaan maistraatista. Lisäksi tarvitaan sukuselvitys kaikista niistä seura- kunnista, joissa edesmennyt puoliso on asunut 15 ikävuoden jälkeen. Näitä tarvitaan kuolinpesän asi- oiden hoitoon ja perunkirjoitukseen. Peritystä omaisuudesta perinnönsaajan tulee maksaa perintöve- roa. Mikäli edesmenneellä puolisolla on lapsia, kuuluu lapsi automaattisesti myös kuolinpesään ja perijöihin. Alaikäinen lapsi tarvitsee edunvalvojan. Lasten asioita hoitaa yleensä vanhempi, mutta maistraatti valvoo lapsen varoja, mikäli lapsen yhteenlasketut varat ylittävät 20 000 euroa. Tällöin Vanhemman on tehtävä vuosittain selvitys lapsen varoista sekä toimittaa tositteet hankinnoista maist- raattiin. Mikäli työntekijän ryhmähenkivakuutuksen, leskeneläkkeen tai perhe-eläkkeiden ehdot täyt- tyvät, leski voi hakea näitä puolison kuoleman jälkeen. Mikäli leski jää asumaan lasten kanssa yksin vanhempana, voi hän hakea lapsilisiin yksinhuoltajan korotuksen. (Kemppainen & Nuoret lesket ry 2010, 6-31.)
3 PUOLISON MENETYS KRIISINÄ
3.1 Menetys kriisiteoriassa
Puolison kuolema on leskelle kriisi, psyykkinen kriisi. Kun ihminen menettää henkilön, josta on ollut riippuvainen tai jota on arvostanut, on se ihmiselle kriisitilanne. Kriisi on seurausta ulkoisesta tapah- tumasta, joka on omiaan uhkaamaan olemassaoloa, turvallisuutta, perustarpeita sekä identiteettiä ja fyysistä olemassaoloa. Puolison kuollessa menetys voi tuntua fyysisesti, kuin olisi menettänyt itse jonkun jäsenensä. Menetyksestä aiheutuva reaktio riippuu menetyksen kokeneen suhteesta kuollee- seen. (Cullberg 1993, 7 & 11.) Puolisoiden keskinäisellä yhteydellä ja yhteisen menneisyyden pituu- della on merkitystä menetyksen jälkeiseen yksinäisyyden kokemuksen tunteeseen (Štambuk 2019, 141).
Cullbergin kriisiteorian mukaan kriisi käsittää neljä eri vaihetta, jotka ovat shokkivaihe, reaktiovaihe, korjaamisvaihe (tässä tutkimuksessa käsittelyvaihe) ja uudelleen suuntautumisvaihe. Vaikka kriisin vaiheet ovat tutkitusti melko yhdenmukaisesti meneviä, eri vaiheiden pituudet vaihtelevat yksilöit- täin. (Cullberg 1993, 22.)
Kuvio 1 Kriisiteorian vaiheet.
Kriisin eri vaiheet voivat mennä osin päällekkäin ja välillä kriisin kokenut voi palata takaisin edelli- siin vaiheisiin. Liian tarkasti kriisityöntekijän, muun alan ammattilaisen tai kriisin kokeneen ei tar- vitse seurata kriisin vaiheteoriaa, mutta kriisiteorian tunteminen on tarpeellista kriisityöntekijälle.
(Cullberg 1993, 23; Hammarlund 2004, 96.) Kun puoliso kuolee, tulee leskellä yleensä aluksi shok- kireaktio. Kriisiteorian mukaan shokkivaiheessa kriisin kokenut tuntee kaoottisuutta, eikä pysty vielä hyväksymään todellisuutta. Shokkivaiheessa leski voi muun muassa käyttäytyä sekavasti, saada voi- makkaita ja hallitsemattomia tunnereaktioita tai olla lamaantunut. (Cullberg 1993, 23.) Shokkivaihe ei ole tietoista, eikä ihminen itse tiedosta olevansa shokissa. Shokissa ihminen on puolustuskannalla, jossa tapahtunut pyritään kieltämään ja torjumaan. Tämä torjuntareaktio auttaa kriisissä olevaa ih- mistä keräämään voimia uskaltautumaan kohtaamaan tapahtunut. (Hammarlund 2004, 38.)
Leski ei välttämättä jälkikäteen muista shokkivaiheen aikaan kaikkia tapahtunutta, eikä tällöin tullut informaatio välttämättä tavoita leskeä. Kaikesta tuesta ja informaatiosta tämän vuoksi on hyvä antaa myös kirjallinen tiedote tai ohjeistus. Shokkivaihe kestää hyvin lyhyestä hetkestä muutamiin vuoro- kausiin tai viikkoihin. (Cullberg 1993, 23.) Shokkireaktio suojaa ihmisen mieltä järkyttävältä tapah- tuneelta tai tiedolta. Toimintakyky pysyy pääosin ennallaan, kun mieli ei vielä pysty ymmärtämään tapahtunutta. (STM 2009:16, 13-14.)
Kun shokkivaihe alkaa mennä ohi, lesken olo huononee ja menetys tulee ymmärrettävämmäksi (Ham- marlund 2004, 41). Shokkivaiheen jälkeen alkaa reagointivaihe (Cullberg 1993). Shokkivaihe päättyy vasta, kun ihminen kokee, että on turvassa ja uskaltaa alkaa ymmärtämään tapahtunutta (STM 2009:16, 14). Tällöin leski alkaa ymmärtää paremmin kuoleman lopullisuuden ja reakoi tähän yleensä surureaktiolla (Cullberg 1993, 23). Reaktiovaiheessa tapahtuneen tunnepatoumat tulevat esiin (Ham- marlund 2004, 98).
Reaktiovaiheessa olevalla voi olla seuraavia reagointimuotoja: neurastenia, ahdistus, depressiivisuus, aggressiivisuus, päihteiden liikakäyttö, itsemurha-ajatukset sekä psykosomaattiset sairaudet. Neuras- teniaan voi liittyä väsymystä, ärtyvyyttä, yliherkkyyttä, heikkoutta ja unihäiriöitä. Ahdistuksessa les- kellä voi ilmetä epämiellyttävää tunnetta, ahdistuskohtauksia, unettomuutta ja painajaisunia. Depres- siivisuus voi ilmetä estoisuutena, itkukohtauksina, vetäytymisenä, itsensä syyllistämisellä, luulosai- rautena ja ruokahaluttomuutena. Ei ole epätyypillistä, että menetyksen kokenut reagointivaiheessa käyttäytyy myös aggressiivisesti. Tämä voi näyttäytyä läheisille tai auttajille riippuvuutena ja vaati- muksena olla jatkuvasti saatavilla ja syyttelyillä heitä kohtaan. On todettu, että esimerkiksi sydänin- farktin saaneista osa on ennen infarktia kokenut kriisin. Tästä voidaan päätellä, että kriisi lisää
psykosomaattisia sairauksia. Osalla reaktiovaiheessa tulee puolustusmekanismeja, jotka voivat olla esimerkiksi tapahtuneen torjunta ja voimakkaiden tunteiden eristäminen. Kriisin kokenut ei tällöin ole vielä valmis kohtaamaan menetyksen lopullisuutta. Tämä voi ilmetä muun muassa kriisin koke- neen rauhallisuutena, jolloin hän puhuu menetyksestä ilman tunnereaktioita. Mikäli tunteiden kieltä- minen jatkuu pidempään, kielteisten tunteiden välttely luo ahdistuneisuutta. Reaktiovaihe kestää yleensä kuukausia. (Cullberg 1993, 23-27.)
Reaktiovaiheen jälkeen kriisin kokeneella on korjaamisvaihe, tästä käytetään myös nimitystä käsitte- lyvaihe, jota käytän tässä tutkimuksessa. Käsittelyvaiheen ajankohta riippuu yksilöstä ja vaihtelee alkavan noin kuukauden – vuoden jälkeen menetyksestä. Kun reaktiovaiheessa lesken mieli on pää- osin koko ajan menneisyydessä ja menetyksessä, käsittelyvaiheessa leski alkaa ajattelemaan myös tulevaisuutta. Reagoinnit ja käyttäytymishäiriöt, jotka ovat tyypillisiä reagointivaiheessa alkaa vähe- nemään käsittelyvaiheessa. Leskellä palaa vanhat toiminnot, hän alkaa ymmärtää tapahtuneen ja on valmis kohtaamaan ja käsittelemään tapahtuneen. (Cullberg 1993, 27-28.) Reaktiovaiheessa tunteet ja ajatukset voivat olla hyvin voimakkaita ja käsittelyvaiheeseen siirtymisen jälkeen tunteita ja aja- tuksia tulee työstettyä syvällisemmin, mutta toimintakyky on edelleen heikkoa (STM 2009:16, 14).
Käsiteltyään ja työstettyään menetystä leskellä alkaa uudelleen suuntautumisen vaihe. Uudelleen suuntautumisvaiheessa menetys on integroitunut osaksi elämää. Menetystä ei ole tarkoituskaan työs- tää pois, vaan se voi kulkea mukana läpi elämän. Uudelleen suuntautumisvaiheessa leski voi kokea olevansa vahvempi ja pettymyksestä selvinnyt. Edelleen voi tulla hetkiä, että menetys ja kuolema tuntuu tuskana, mutta uudelleen suuntautumisvaiheessa nämä ovat hetkellisiä tunteita. Mikäli leski on pystynyt käymään eri vaiheet läpi ja käsittelemään surua, hän siirtyy uudelleen suuntautumisvai- heeseen. Mikäli käsittelyä ei pysty käymään läpi, ei menetystä pääse integroimaan osaksi omaa elä- mää ja menneisyyttä. (Cullberg 1993, 29.)
Kriisiteoriaa ja surun vaiheittaista läpikäyntiä on myös kritisoitu. Mikäli surua liikaa mietitään vai- heittaisena, joka ohjaa käsittelyä, voi tavoitteeksi tulla siirtyminen seuraavaan vaiheeseen. (esim.
Hammarlund 2004, 41.) Kriisiteorian ja vaiheittaisen surun käsittelyn tulisikin olla pohjana tietona, ei ohjaamassa surun käsittelyn kulkua.
3.2 Menetyksestä aiheutunut suru ja sen työstäminen
Menetys koskettaa ihmistä kokonaisuudessaan; kehoa, tajuntaa ja elämäntilannetta. Suru on seurausta menetyksestä. (Pulkkinen 2017, 67-68.) Suru tulisi ottaa luonnollisena ja normaalina ilmiönä, jonka jokainen kohtaa jossain vaiheessa elämää (Hammarlund 2004, 36). Jokaisen kuolleen läheisen suru on yksilöllinen ja omalaisensa. Suru on mielipahan tunne, jossa sureva käy läpi ennenkokemattoman äärimmäisiä tunteita. Menetyksestä aiheutunut suru ei ole ohimenevä tunne, vaan elämässä mukana kulkeva olotila. Suomen kielessä surulle ei ole muita ilmauksia, toisin kuin englannin kielessä suru- sanoja on eri merkityksille erilaisia. Grief sanaa käytetään kuvaamaan surun kokemusta ja surun tun- netta henkilön sisällä. Mourning sanalla kuvataan, kun surua ilmaistaan ulkopuolelle, esimerkiksi kuolleen muistelu ja itkeminen. (Poijula, 2002, 18-19.)
Puolison kuolema on suurimpia menetyksiä, joita ihminen kohtaa. Menetyksen työstäminen ja suru alkavat yleensä vasta hetken kuluttua puolison kuolemasta. Alun shokkivaiheessa menetystä voi olla vielä vaikea ymmärtää, eikä mieli pysty tällöin vielä ymmärtämään tapahtunutta. Surua voi olla vai- kea kohdata, mutta uskaltautuessaan heittäytyä tuntemaan suru, surun työstäminen on yleensä nope- ampaa. (Hammarlund 2004, 38.) Menetys on kiintymyssuhteen muutos. Mikäli sureva pystyy koh- taamaan menetyksen, käymään surua läpi ja saa surun sekä menetyksen työstämiseen apua, surupro- sessin myötä sureva ottaa menetyksen osaksi omaa elämää, jonka kanssa pystyy jatkamaan elämää, vaikkei suru katoaisikaan. (Poijula 2002, 21-24.) Suru ja suruprosessi, jota eloonjäänyt puoliso kokee puolison kuoleman jälkeen, näyttäytyy usein ulospäin erilaiselta kuin surun kokemus on. Usein suru- työ on hitaampaa ja raskaampaa kuin miltä sen ulkopuolinen näkee. Vaikka sureva saisikin alussa tukea ja apua, tuki loppuu usein aikaisemmin kuin sureva toivoo. (Saari 2003, 86.)
Kun lapsiperheessä tapahtuu vanhemman ja puolison kuolema, on menetys ja suru koko perheellä.
Perheen yhteinen suru ei kuitenkaan tarkoita sitä, että perhe surisi, vaan perheessä olevat eri yksilöt surevat. Vanhemman ja puolison menetyksessä jokainen perheenjäsen suree ja kokee menetyksen omalla tavallaan, yksilöinä. (Gilbert 1996, 273.) Menetyksestä aiheutuvassa surussa jokainen per- heenjäsen vaikuttaa toisiinsa ja lisäksi heihin vaikuttaa ympäristö, johon perheenjäsenet ovat vuoro- vaikutuksessa. Perheet toimivat yhteisönä, kun perheessä kuolee perheenjäsen, perheen elämä ei jatku samalla tavalla. Perheenjäsenet oppivat uudenlaiset tavat ilman yhtä perheenjäsentä. (Poijula 2002, 119-121.)
Lapselle on hyvä kertoa kuolemasta selkeästi ja rehellisesti, mutta hänen ikätasonsa mukaisesti. Lapsi tarvitsee apua surun työstämiseen, rohkaisua asiasta puhumiseen sekä tunteiden näyttämiseen ja sa- noittamiseen. Vanhemman kuoleman jälkeen lapsi kaipaa eloonjääneeltä vanhemmalta tavallista enemmän turvaa, läheisyyttä ja huolenpitoa. Mikäli lapsi käy päiväkodissa tai koulussa, on vanhem- man hyvä olla yhteydessä ja sopia, kuinka asiaa käydään läpi koulussa tai päiväkodissa muille lapsille ennen kuin lapsi palaa vanhemman kuoleman jälkeen takaisin sinne. Lapsi voi saada tukea ja apua tarvittaessa perheneuvolasta, kouluterveydenhoitajalta, koulukuraattorilta tai psykologilta. (Kemp- painen & Nuoret lesket ry 2010, 12-13.)
Surun on ajateltu olevan seurausta traumasta, kriisistä tai menetyksestä. Tämän vuoksi surua onkin pidetty ihmisessä olevana poikkeustilana, jota on verrattu sairauteen tai kuvattu haavaksi, joka para- nee. Tämän hetken surukäsityksessä korostuu suhteiden merkitys menetettyyn, menetyksen konteksti sekä vaiheittainen ja aaltoileva surun työstäminen. Tässä surukäsityksessä ajatellaan edelleen surua poikkeustilana, jota työstetään ja hoidetaan pois. Vaikka suru ja menetys on hyvä työstää läpi, ei surua tarvitse hoitaa pois. Surun voidaan ajatella tulevan osaksi loppuelämää ja integroituvan omaan elä- mään. Lähivuosina surua on nostettu enemmän esille niin mediassa kuin akateemisissa tulkinnoissa- kin, mikä on johtanut parempaan surun ymmärtämiseen. Vaikka surua on pyritty enemmän ymmär- tämään, ei suremisen kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen ja hyväksymiseen olla päästy. (Pulkkinen 2017, 18-51.)
3.3 Lesken tukeminen kriisissä
Puolison kuolema on leskelle menetys, jonka jälkeen moni asia on opittava tekemään uudella tavalla.
Puolison kanssa opitut tavat ja tottumukset muistuttavat menetyksestä, puolison ikävästä ja yksinäi- syydestä, kun ei ole tuttua puolisoa jakamassa arkea. (Tiilikainen 2019, 35-36.) Lesken elämässä tapahtuu kehitysprosessi puolison kuoleman jälkeen, josta alkaa uusi elämänkausi. Puolison kuolema on monelle leskistä kokonaisvaltainen edellisen elämänkauden menetys. Tämän vuoksi osa kokee joutuvansa rakentamaan itselleen uuden identiteetin ja miettimään kuka on ja mitä leskeys tarkoittaa.
Leski tarvitsee ammattilaisen tietoutta ja tukea identiteetin rakentamiseen sekä uuden perhedynamii- kan kehittymiseen. Ammattilaisen tehtävänä on kartoittaa lisäksi lesken lähiverkosto sekä ohjeistaa heitä tarvittaessa lesken tukemiseen. (Štambuk 2019, 141; Taylor & Robinson 2016, 77-78.)
On tutkittu, että leskeydestä seuraa herkemmin psyykkistä ja fyysistä sairastelua, yksinäisyyttä, pie- nemmät tulot, suurempaa kuolleisuutta ja itsemurhien kasvua. Lesken tukemisessa sosiaalisella ver- kostolla on erittäin tärkeä rooli ensimmäiset kuusi kuukautta puolison kuoleman jälkeen, mutta myös tämän jälkeen. Mikäli leskellä ei ole tarpeeksi kattavaa sosiaalista verkostoa, tarvitsee hän ammatti- laisilta psykologisen tuen, että arjen avun. Kaikki lesket, jotka kohtaavat äkillisen puolison kuoleman tai kuolemaan liittyy väkivaltaa, tarvitsevat aina ammatillista apua. (Štambuk 2019, 141.)
Heti puolison menetyksen jälkeen leski tarvitsee kriisitukea. Kriisituen antajan ei tarvitse olla am- mattilainen, vaan henkisesti tasapainossa oleva ihminen, jonka tärkein tehtävä on olla läsnä. Alun shokkivaiheessa ei aktiivista auttamistyötä vielä yleensä tarvita, mutta toisen ihmisen läsnäolo on tällöin merkittävää. (Hammarlund 2004, 56). Leski tarvitsee tukea, joka tulee auttajan sydämestä, ei pakosta. Leski tarvitsee tukea heti puolison kuoleman jälkeen, mutta pitkään myös kuoleman jälkeen.
Nämä vierellä kulkevat ”enkelit” ovat korvaamaton tuki. Leskeä voi esimerkiksi tukea arjessa sii- vousavulla tai muulla kotityöllä, käytännön asioiden tai lasten hoidolla, tukemalla ja kuuntelemalla surussa. Menetyksen jälkeen tuen pyytäminen voi olla vaikeaa, joten apu tulee olla tarjottua. (Taylor
& Robinson 2016, 76.) Tutkimusten mukaan suurin osa kuolleen läheisistä ei ole saanut tarvitse- maansa tukea (Poijula 2010, 65), eikä läheisensä menettäneelle henkilölle ole tarjottu riittävästi tuki- muotoja. Mikäli apua ei ole itse jaksanut tai osannut hakea, on apu ollut usein riittämätöntä. (Kiuru 2015, 240-241.) Kokemukset tuen saannista ja tarpeesta voivat vaihdella esimerkiksi eri paikkakun- tien ja yksilöiden välillä. Palveluiden kehittäminen aiheen tutkimuksen pohjalta olisi aiheellista (Poi- jula 2010, 65). Erityisesti tarvittaisiin surun ja trauman asiantuntijuuden kehittämistä mielenterveys- palveluissa (Emt.).
Kriisitilanteessa läheisverkostolla on merkittävä rooli. Hyvä ja laaja läheisverkko on turva menetyk- sen kokeneelle, jossa yksineläjät ja yksinäiset ihmiset ovat riskiryhmässä pudota tuen ulkopuolelle.
Puolison menetyksen jälkeen leskellä ei välttämättä itsellä ole voimavaroja pyytää apua, tämän vuoksi tukea on hyvä tarjota. Läheisten merkitys korostuu tällöin ja etäisimpien ystävienkin ja tuttavien yh- teydenotto on merkittävää. Leski tarvitsee tukea ja yhteydenpitoa säännöllisesti ja pitkäaikaisesti, ei vain heti puolison kuoleman jälkeen. Läheiset voivat kokea tämän kuormittavana, minkä vuoksi on hyvä, että läheisverkko on laaja, eikä leski ole vain yhden henkilön tuen varassa. (Saari 2003, 70-71.) Menetyksen kokenut kaipaa eniten läheisten tarjoamaa tukea sekä puhumista ja asian läpikäymistä läheisten kanssa (Poijula 2002, 80; Tiilikainen 2019, 53). Vastuuta lesken tuen saannista ei kuiten- kaan voida laittaa pelkästään läheisten varaan, vaan tukea tulisi tarjota julkinen sosiaali- ja
terveydenhuolto automaattisesti läheisen menettäneelle shokkivaiheesta uudelleen suuntautumisen vaiheeseen saakka.
Sureva voi tarvita tukea shokkivaiheesta uudelleen suuntautumisen vaiheeseen saakka. Tuen tarve voi olla tunnetukea, auttamista käytännön järjestelyissä tai arkiaskareissa, menetyksen sanoittamista, tietoa antavaa tukea esimerkiksi asioiden hoidon suhteen, läsnä olevaa tukea, tunnevuorovaikutuksen antamista sekä sosiaalisiin tilanteisiin kannustavaa tukemista. (Poijula 2002,81.) Tällä hetkellä tuki- järjestelmästä puuttuu lesken yksilöllinen tuen saanti, johon tarvitaan lisää kohdennettua tukea ja oh- jeistuksia (Taylor & Robinson 2016, 78).
4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS
4.1 Tutkimuskysymykset
Tutkimustehtäväni on Lesken elämä puolison kuoleman jälkeen sekä tuen saanti käytännön järjeste- lyissä ja surun työstämisessä. Tätä lähdin selvittämään empiirisellä tutkimuksellani seuraavien tutki- muskysymysten avulla:
1. Millaista elämä on puolison kuoleman jälkeen?
2. Millaisena puolison kuolemasta johtuvat käytännön järjestelyt näyttäytyvät?
3. Kuinka surua on käsitelty?
Näiden tutkimuskysymysten pohjalta on muodostunut haastatteluissa käyttämäni haastattelurunko.
(LIITE 4) Tutkimushaastattelussa haastateltavalle ei esitetä tutkimuskysymyksiä, vaan haastattelu- rungon ja haastattelukysymysten avulla pyrin vastaamaan tutkimuskysymyksiini (Ruusuvuori, Ni- kander & Hyvärinen 9). Tämä erottaa tutkimushaastattelun muusta haastattelusta. Tutkija ei poimi haastattelusta vain parhaita paloja, vaan tutkii koko haastattelua analysoiden. (Emt.)
4.2 Haastattelu laadullisen tutkimuksen menetelmänä
Tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen, jossa käytän empiiristä aineistoa. Aineiston olen hankki- nut haastatteluilla, jossa pohjana on toiminut puolistrukturoitu haastattelu. Kaikki haastattelut olen toteuttanut puhelinhaastatteluina, jolloin paikkakuntarajoitteita ei ole ollut ja haastateltavat ovat eri puolilta Suomea. Haastattelut on toteutettu tammi-helmikuussa 2020. Haastattelun pohjana olen käyt- tänyt tekemääni haastattelurunkoa (LIITE 4).
Haastattelu on yksi kvalitatiivisen tutkimuksen päämenetelmistä. Haastattelu on aina kontekstisidon- naista, jossa vastausten luonteet voivat riippua myös haastattelutilanteesta ja -paikasta. Tutkimus- haastattelussa on tavoitteena systemaattinen tiedonkeruu, jolla pyritään saamaan mahdollisimman luotettavaa ja oikeanlaista tietoa aiheesta. Tutkimushaastattelu on keskustelu ja vuoropuhelu, jota haastattelija vetää. Aineistonkeruumenetelmänä haastattelu on joustava. Haastateltavalta voi tulla
haastattelutilanteessa ilmi asioita, joita tutkija ei olisi osannut kysyä esimerkiksi kyselyssä. Haastat- telussa ihmistä kuullaan henkilökohtaisesti ja tuodaan tutkittavan ääni kuuluviin, haastateltavan il- meet ja eleet välittyy tutkijalle ja kesken haastattelun tutkija voi tehdä tarvittaessa lisäkysymyksiä.
(Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 294-208.)
Haastattelulla pystytään saamaan aiheesta paljon analysoitavaa tekstiä (Ruusuvuori, Nikander & Hy- värinen 11). Tässä tutkimuksessa neljästä haastateltavasta haastattelujen pituus oli yhteensä seitse- män tuntia, josta muodostui litteroituna 81 sivua. Litteroinnissa nauhoitettu puhe muutetaan tekstiksi (Ruusuvuori 2010, 424). Haastattelun litteroinnilla olen saanut haastattelut helpommin työstettävään muotoon, samalla tutustuen aineistoon. Tutkija ei välttämättä litteroi koko haastattelua, vaan tutki- musongelman olennaiset osat (Ruusuvuori, Nikander & Hyvärinen 2010, 13-14). Tässä tutkimuk- sessa haastattelut on litteroitu kokonaisuudessaan. Litterointia voidaan tehdä eri tavoin, esimerkiksi puheen lisäksi kirjaamalla tauot, ilmeet ja eleet (Ruusuvuori 2010, 424-426). Puhelinhaastattelulla toteutetussa haastattelussa haastateltavan ilmeitä ja eleitä ei voida tulkita, joten tässä tutkimuksessa litterointiin olen laittanut haastateltavan ja haastattelijan puheet. Jatkotutkimuksissa pyrkisin kiinnit- tämään huomiota myös ilmeisiin, eleisiin ja tunnetiloihin haastattelun aikana. Luvun viisi tulososuu- dessa on pätkiä haastatteluista, jotka näkyvät tekstissä kursivoinnilla.
4.3 Aineiston kuvaus ja analysointi
Aineisto on hankittu neljällä yksilöhaastattelulla. Haastatteluja oli yhteensä noin seitsemän tuntia ja haastatteluista kertynyttä litteroitua tekstiä 81 sivua. Haastateltavat ovat naisia, eri puolilta Suomea ja iältään 40-63 vuotiaita, joilla kaikilla on ollut puolison menehtyessään alaikäisiä lapsia. Kaikki haastateltavat olivat naimisissa edesmenneen puolison kanssa ja työelämässä puolison kuoleman ai- kaan. Osalle haastateltavista puolison kuolema oli ennakoitavissa jossain määrin, kun taas osa puoli- son kuolemista ei ollut millään tavalla ennakoitavissa. Jokaisen haastateltavan puolison kuolema joh- tui vakavasta sairaudesta tai sairaskohtauksesta. Nämä edellä mainitut tiedot haastateltavista on otettu haastateltavien taustatiedoista, eivätkä koske aineiston rajausta.
Puolison menehtymisestä
kulunut aika
Kuoleman ennakoitavuus
Yhteiset lapset edesmenneen puolison kanssa
H1 2-3 vuotta Ei ennakoitavissa Kyllä
H2 Noin 13 vuotta Muutama kuukausi
ennen kuolemaa Kyllä
H3 Noin 10 vuotta Noin kaksi viikkoa
ennen kuolemaa Kyllä
H4 2-3 vuotta Noin kaksi vuotta ennen
kuolemaa Kyllä
Kuvio 2: Haastateltavat
Haastateltavat olen merkinnyt tunnuksilla H1, H2, H3 ja H4. Tutkimuksessa en kerro yksittäisen haastateltavan ikää, ammattia tai paikkakuntaa haastateltavan henkilöllisyyden suojelemisen vuoksi.
Kahdella haastateltavalla oli puolison kuolemasta kulunut noin 2-3 vuotta ja kahdella haastateltavalla 10-13 vuotta. Suurimmalla osalla puolison kuolema tuli yllättäen ja oli ollut ennakoitavissa korkein- taan muutamia kuukausia. Yhdellä haastateltavalla puolison kuolema oli ennakoitavissa hieman kau- emmin, puolison pidemmällä sairastelulla.
Haastateltavat ovat vertaistukiryhmän Nuoret lesket ry:n Facebook-sivuilla jakaman tutkimustiedot- teen (LIITE 1) kautta ilmoittautuneita. Nuoret Lesket ry on vertaistukiryhmä työikäisille, joiden puo- liso on kuollut. Osallistuminen tutkimukseen oli vapaaehtoista ja vapaaehtoiset ottivat itse minuun yhteyttä. Otin tutkimukseen mukaan kaikki, jotka olivat kiinnostuneita tätä kautta osallistumaan tut- kimukseeni. Haastateltavia olisin voinut hankkia enemmän esimerkiksi pidemmällä tutkimukseen osallistumisajalla sekä jakamalla tutkimustiedotetta laajemmin muillekin tahoille ja järjestöille. Haas- tateltavien sisäänottokriteereinä oli, että haastateltava on menettänyt puolison yli kaksi vuotta sitten ja ilmoittanut halukkuutensa osallistua tutkimukseen laittamallaan sähköpostilla. Rajauksena on käy- tetty kahden vuoden aikaa kuolemasta, koska suruprosessin intensiivisimmässä vaiheessa menee ai- kaa yleensä ainakin kaksi vuotta, vaikka tätä ei voida yleistää, koska jokaisen sureminen on omalai- sensa.
4.4 Aineiston analysointi
Tutkijan tehtävänä on luokitella, analysoida ja tulkita aineisto (Ruusuvuori, Nikander & Hyvärinen 2010, 11-13). Ruusuvuori, Nikander & Hyvärinen (2010) ovat koonneet kuvioksi analyysin vaiheit- tain, jonka pohjalta seuraavan kuvion olen tehnyt. Kuvioita on hieman muokattu alkuperäisestä.
Kuvio 3: Analyysi vaiheittain (Ruusuvuori, Nikander & Hyvärinen 2010, 12) Kuviota on muokattu alkuperäisestä.
Tutkija etenee analyysin vaiheittain, vaikkakin osa vaiheista voi mennä osin päällekkäin tai välillä siirtyminen tapahtua myös vaiheluokituksessa taaksepäin. Vaiheet ovat: 1. tutkimusongelman laati- minen ja tutkimuskysymysten tarkentaminen, 2. Aineiston keruutavan valinta ja aineiston keruu, 3.
Aineiston läpikäynti, järjestäminen ja rajaaminen, 4. Aineiston luokittelu, teemojen tai ilmiöiden löy- täminen, 5. Aineiston analyysi, 6. Tulosten koonti ja tulkinta ja 7. Teoreettinen dialogi ja jatkotutki- mustarpeet. Aineisto ei yleensä suoraan tuo vastauksia tutkimusongelmaan vaan aineistoon tutustu- malla, luokittelemalla, teemoittelemalla tai ilmiöiden löytymisellä voidaan analysoida, tulkita analy- sointia ja saada tuloksia. (Ruusuvuori, Nikander & Hyvärinen 2010, 11-13.)
1. Tutkimusongelman asettaminen ja tutkimuskysymysten
tarkentaminen
2. Aineiston keruutavan valinta ja
aineiston keruu
3. Aineistoon tutustuminen, järjestäminen ja
rajaaminen
4. Aineiston luokittelu, teemojen
tai ilmiöiden löytäminen 5. Aineiston analyysi
6. Tulosten koonti ja tulkinta 7. Teoreettinen
dialogi ja jatkotutkimustarpeet
Tutkimukseni on aineistolähtöinen, jossa analysointina olen käyttänyt sisällönanalyysia teemoitellen aineistosta nousseita teemoja hyödyntäen. Teemoiksi valikoitui aiheet, jotka aineistosta nousivat eni- ten esille. Nämä viisi teemaa ovat:
1. Elämä heti puolison kuoleman jälkeen
2. Puolison kuolemasta johtuvat käytännön järjestelyt 3. Puolison kuoleman jälkeen saatu tuki ja apu 4. Puolison menetyksen työstäminen
5. Arki puolison kuoleman jälkeen
Analysoinnin toteutin otsikoimalla ensin pienempi osioita ja kokoamalla nämä otsikot lopuksi yhden isomman otsikon alle. Analysointivaiheessa pienempiä otsikoita olivat muun muassa: shokkireaktio, sairasloma, ammattiapu ja vertaistuki, läheiset sekä ystävät, ihmissuhteet puolison kuoleman jälkeen, elämänarvot ja elämän muotoutuminen puolison kuoleman jälkeen, yksinhuoltajuus, surutyötä hel- pottavat asiat ja surutyötä vaikeuttavat asiat. Analysoin ja tulkitsin näiden otsikoiden alla olevia asi- oita, joiden kautta muodostin tutkimustani vastaamaan edellä mainitut viisi teemaa.
4.5 Tutkimuksen luotettavuus ja eettistä pohdintaa
Validiteettia ja reliabiliteettia arvioidaan ja mitataan eri tavoin kvantitatiivisessa ja kvalitatiivisessa tutkimuksessa. Kvalitatiivisen tutkimuksen reliabiliteetin mittaamisessa korostuu systemaattinen analyysi ja tulkinnan luotettavuus. Kvalitatiivisen tutkimuksen validiteettia voidaan arvioida toteutu- nutta aineistoa arvioimalla, sopivatko aineisto ja tulkinnat tutkimukseen. Kvalitatiivisen tutkimuksen luotettavuutta ovat tutkimuksen läpinäkyvyys ja yleistettävyys. Yleistettävyys laadullisessa tutki- muksessa tarkoittaa yleistettävyyttä kyseisestä joukosta, eikä sitä välttämättä voida olettaa pitävänsä paikkaansa laajemmassa joukossa. (Ruusuvuori, Nikander & Hyvärinen 2010, 26-27.)
Sosiaalityön tutkimuksissa tutkittavat ilmiöt ovat usein arkaluontoisia aiheita, jossa asianomaisina ovat haavoittuvassa tilanteessa olevat ihmiset. Kuolema aiheena on tabu, jonka tutkiminen voi herät- tää ihmisissä erilaisia tunteita. Tutkijan täytyy ymmärtää kohteen arkaluonteisuus, osata rohkeasti ja empaattisesti ottaa vaikeatkin asiat puheeksi sekä vastaanottaa haastateltavan menetyksen tuska. Vai- kean aiheen käsittelyssä haastateltavan tulee pystyä luottamaan tutkijaan (Kiuru 2018). Niin sosiaa- lityössä kuin sosiaalityön tutkijana korostuu empaattinen läsnäolo sekä asiakkaan/haastateltavan
kuunteleminen (Kiuru 2018, 254). Tutkimalla aihetta, voidaan saada menetyksen kokeneiden ääni kuuluviin sekä kehitettyä heille oikeanlaisia ja -aikaisia palvelujärjestelmiä.
Tutkijan vastuulla on eettisten periaatteiden ymmärtäminen ja niiden mukaan toimiminen koko tut- kimuksen ajan. Tutkimuksessa tulisi noudattaa hyvää tieteellistä käytäntöä, jossa vahvimpana nousee ihmisarvon kunnioittaminen. Jotta tutkittava tiedostaa, mihin on osallistumassa, tutkittavalta pyyde- tään ennen haastattelua kirjallinen suostumus haastatteluun. (Hirsjärvi ym. 2009, 23-25.)
Olen tutustunut tutkimuksen tekemisen eettisiin periaatteisiin ja noudatan niitä koko tutkimusproses- sin ajan. Ennen haastattelua olen kertonut haastateltavalle haastattelun vapaaehtoisuudesta, haastatel- tavan oikeudesta kieltää haastattelumateriaalin käyttö myös jälkikäteen, anonymiteetistä sekä miten, milloin ja mihin haastattelumateriaalia käytän. Haastattelun aluksi olen pyytänyt haastateltavalta vielä suostumuksen näihin sekä kysyn haastateltavan perustiedot (LIITE 4). Haastattelut olen nau- hoittanut ja litteroinut tekstiksi analysointia varten. Nauhoitukset on hävitetty litteroinnin jälkeen.
Tutkimuksessa on käytetty haastateltavien omia kokemuksia aiheesta. Tutkimuksellani ei ole tarkoi- tus tuottaa yhtä oikeaa totuutta, vaan kuvata tutkimukseeni osallistuneiden haastateltavien kokemuk- sia, tehden johtopäätöksiä koskien lesken elämää puolison kuoleman jälkeen.
5 LESKEN ARKI PUOLISON KUOLEMAN JÄLKEEN
5.1 Elämä heti puolison kuoleman jälkeen
Elämä heti puolison jälkeen on epätodellista aikaa, jossa ensireaktiona on Cullbergin kriisiteoriassa- kin kuvattu shokkireaktio. Shokkireaktiossa olo voi olla epätodellinen ja tunteet näyttäytyvät seka- vina ja vahvoina, mutta suurin osa haastateltavista ei vielä shokkivaiheessa tuntenut mitään. Suurin osa koki, että heillä meni aikaa ennen kuin puolison kuolema tuntui todelliselta. Sekä yllättävissä että odotettavissa olevissa kuolemissa, leskellä oli puolison kuoleman jälkeen shokkivaihe. Shokkivaihe näyttäytyi niin, että kuolema ei tuntunut aluksi miltään, leski ei tuntenut surua, kuolema ei tuntunut todelliselta ja olo oli robottimainen, jolloin sai hoidettua paljon käytännön asioita, mutta ei tuntenut vielä surua kunnolla.
H3: (…) minä ihmettelin, kun tulin kotiin sitten ja ovikello soi ja siellä oli kukka lähetti (…) En alkuun ymmärtänyt ollenkaan, minkä ihmeen takia meille tullee kukkia. Se oli semmonen hyvin outo. Se oli ens alkuun vähän lamaantunut olo, mutta sittenhän minulle iski tämä tehokkuusvaihe päälle, siis mähän ensimmäisellä viikolla hommasin hauta- paikan ja hautajaisjärjestelyt sitten.
Osa kuvailee puolison kuoleman jälkeistä olotilaansa myös tunteena, että on kaiken ulkopuolella.
Haastateltavat kertoivat, kuinka heti puolison kuoleman jälkeen oli shokkivaihe ja paljon käytännön järjestelyjä, jonka vuoksi varsinaista surua ei päässyt vielä käymään läpi tai tuntemaan. Haastateltava kuvaa alun shokkivaihetta myös kuplailmiönä. Hänellä olo oli ollut kuin eläisi kuplan sisällä. Ihmiset jatkoivat elämää kuplan ulkopuolella ja itse katsoi heitä ulkopuolisena, se tuntui oudolta, että miten he voivat vain jatkaa elämää. Haastateltavat kuvaavat tätä myös, että tuntui kuin kaikki olisi pysäh- tynyt omassa elämässä. Puolison kuolemaa ei aluksi aina pysty ymmärtämään, eikä se tunnu todelli- selta, eikä vielä osaa käsitellä sitä.
H3: (…) se alkuaika, niin se oli ihan kuin ois ollut jossain kuplassa, toiset oli siinä ympärillä ja näytti jatkuvan, mutta ite oli silleen kuplan sisällä ja kahteli, että mitähän ne nuokin tekkee, mutta ne ei koskettanu minua sillon.
H1: Mä olin varmaa jossain shokissa tai jossain tällaisessa, mä luulen et silloin ei tun- tenu sellaista varsinaista surua juurikaan, että ehkä se sit vasta hautajaisten jälkeen tuli se vaihe. Siinä kohtaan oli vaan ihan hirveesti kaikkea käytännön järjestelyjä, mitä piti tehdä.
Kaikki haastateltavat oli olleet alun shokkivaiheen aikana hyvin tehokkaita hoitamaan ja selvittämään käytännön järjestelyjä, mitä itsekin ihmettelivät jälkeenpäin. Haastateltavia hämmensi, että käytän- nön järjestelyt tulee hoitaa ja organisoida pääosin itsenäisesti. Shokkivaiheessa surua on vielä vaikea tuntea, mutta haastateltavat kertoivat, että kyllä he aluksi itkeskelivät, mutta se oli erilaista, kun myö- hemmin tuleva suru, menetyksen ymmärtäminen ja sen työstäminen. Käytännön järjestelyt ovat aikaa vieviä ja tuntuvat kohtuuttoman työläiltä juuri puolison menettäneelle leskelle. Kaikilla haastatelta- villa oli puolison kuoleman aikaan alaikäisiä lapsia ja kertoivat, ettei omaa surua sen vuoksi myös- kään ehtinyt ajatella.
Haastateltavat kertoivat, että puolison kuoleman jälkeen perheen lapset jatkoivat koulunkäyntiä nor- maalisti hyvin pian isänsä kuoleman jälkeen sekä lesket omia töitään. Haastateltavat keskittyivät aluksi paljon lastensa hyvinvointiin ja heidän vointiinsa, eikä tällöin vielä itseään, eikä omaa vointi- aan ajatellut. Aluksi käytännönjärjestelyjä vaati puolison kuolemasta johtuvien käytännön järjestely- jen lisäksi lasten koulunkäynti ja heidän eri tavoin ilmenneet menetyksen työstämiset.
H2: (…) ilmoitin koululle, että he ovat kotona loppuviikon ja maanantaina tulevat. So- vittiin opettajien kanssa, että opettajat pitävät semmosen pienen tilaisuuden kummankin lapsen luokassa, että sytytetään kynttilä ja kerrotaan, mitä on tapahtunut ennen kuin kummatkin muksut tulee kouluun, että sitä ei tarvi enää siinä käydä enää. Jotenkin hir- veän hyvin se meni heidän osalta. (…)
Haastateltavat, joilla oli pieniä koululaisia puolison kuoleman aikaan, ilmoittivat koululle tilantees- taan ja pyysivät tiedottamaan lasten isän kuolemasta koulussa. Haastateltavat kokivat tämän olleen hyväksi, että koulussa ollaan tietoisia perheen menetyksestä. Puolison kuolema heijastui eri tavoin lapsiin, joista kaikki reagoi menetykseen omalla tavallaan. Lapsella saattoi esimerkiksi alkaa tule- maan koulusta erilaisia huomautuksia käytöksestään, jollaista ei ollut aiemmin ilmennyt.
H1: Ilmoitin molempien lasten opettajille, että tämmönen tilanne on ja voitteko laittaa viestiä muiden luokkakavereiden vanhemmille, et ne tietää etukäteen puhuu siitä, kun
ei tiedä yhtään mikä on lasten reaktio. Ja olikin paljon sit sellasta, et koulusta soitetaan kesken päivää, et nyt se sun poikas on tuolla koulun katolla ja huutaa että hän on lä- hempänä isiä. (…)
Lapsesta voi tulla menetyksen jälkeen takertuvaisempi vanhempaan ja pelkää olla yksin. Kun kuo- lema tulee lähelle lasta, alkaa lapsi usein pelkäämään myös omaa kuolemaa. Tämä voi lisätä lapsen takertuvaisuutta elossa olevaan vanhempaan. Tämä voi ilmetä niin, ettei vanhempi voi jättää lasta yksin kotiin edes pienen lenkin tai roskien viennin ajaksi. Kaikki haastateltavat aloittivat työt pian puolison kuoleman jälkeen. Puolison kuoleman jälkeen pienimmät koululaiset eivät enää uskaltaneet tulla yksin kotiin, vaikka ennen puolison kuolemaa olisikin tottunut olemaan yksin kotona, tämä vaati uudelleen suunnittelua arkeen.
H1: (..) ((lapselle)) tuli sit semmonen, että ei uskaltanut olla hetkeäkään yksin kotona, hän pelkäsi, et sit hän kuolee, jos hän on yksin kotona ja sehän vaikeutti meidän arkea siinä mielessä kuitenkin. (…) siihen tuli tavallaan semmosia lisäjärjestelyjä, mitä ei ol- lut aikaisemmin tarvinnut.
5.2 Puolison kuolemasta johtuvat käytännön järjestelyt
Puolison kuoleman jälkeen lähes aina leski hoitaa kuolemasta johtuvat käytännönjärjestelyt. Haasta- teltavat muistelevat, että he olivat hyvin tehokkaita heti puolison kuoleman jälkeen ja saivat hoidettua paljon asioita alkuvaiheessa.
H2: (…) Mä muistan, että kirjanpitäjä oli semmonen meijän tuttu, (…) hänkin oli ih- meissään, että miten sinä oot jo tämänkin selvittänyt. Selvitin heti, että kuolinpesä voi olla jakamattomana siihen asti et lapset ovat 18. Että miten sinä tämäkin ehdit (…).
Käytännönjärjestelyt täytyi osata itse organisoida ja hoitaa itsenäisesti, siihen ei ollut ulkopuolista apua tarjolla. Ensin oli selvitettävä mitä käytännönjärjestelyjä puolison kuoleman jälkeen on hoidet- tava ja missä aikataulussa. Käytännönjärjestelyt vaihtelevat hieman perheiden eri tilanteiden vuoksi, mutta on myös paljon yhteisiä asioita, joita puolison kuoleman jälkeen leskillä on hoidettavana.
H4: Tavallaan se elämä hiljeni siihen kotiin. Se oli just tämmöstä, että laitan ruokaa ja hoidan asioita sen verran, kun jaksan tänään ja sit piti päättää, että se on kolme tuntia tänään ja sitten minä teen jotain muuta. (…) Mä luulen, ettei se ((käytännön asioiden hoitaminen)) kaikilta onnistu.
Leskiä auttoi käytännön järjestelyissä lista hoidettavista asioista, joita eri paikkakunnilla oli saatu eri paikoista; hautaustoimistosta, Kelalta ja sosiaali- ja kriisipäivystyksestä sekä vertaistukiryhmästä.
Listasta pystyi tarkastamaan tekemättömät asiat ja viivaamaan yli, mitä on jo tehnyt. Heti puolison kuoleman jälkeen aika on sumuista, eikä asiat välttämättä jää mieleen, jos niistä on vain kuulotieto.
Tämän vuoksi on tärkeää, että kaikki tieto tulee myös kirjallisesti.
H1: Sain silloin hautaustoimistosta mun mielestä semmosen kansion, missä oli mitä kaikkee pitää muistaa (…) ei toki ihan tämmöselle yksilöidylle tasolle, mut siellä oli ihan niinku lueteltuna jopa lopeta puhelinliittymä ja tän tyyppisiä asioita. Kyllä tietysti, kun käytiin hautaustoimistossa niin ne kerto ne asiat siinä kohtaan, mut paljon meni ohi, niin se oli kyllä tosi hyvä, että oli se paketti, että pysty vielä kotona omassa rau- hassa vielä muistelemaan, että tosiaan tämäkin asia pitää vielä hoitaa. (…) jos en nyt väärin muista, niin se oli nimenomaan Nuorten leskien sivulla tai jossain myös koottuna semmonen tietopaketti. Siellä oli PDF, jota pysty lukemaan ja katsomaan, onko vielä jotain, mitä vielä pitäis ymmärtää tehdä.
Pian puolison kuoleman jälkeen on hautaamiseen liittyvät asiat, joihin kuuluu arkun valinta, kukka- laitteen valinta, hautajaisten ja muistotilaisuuden järjestäminen, näihin kanttorin hommaaminen, hau- tapaikan valinta ja uurnan lasku. Lisäksi puolison puhelin liittymän sulkeminen, puolison lehti- sekä muiden tilausten lopettaminen.
H3: Hautajaiset ja hautapaikan ettimiset oli ensimmäisellä viikolla. Mut sitten lisäksi tuli kaikki nämä pankin kanssa asiointi. Tämä ihastuttava kirje, jossa ensimmäisenä ilmoitetaan, että miehesi tili on nyt suljettu, sinne ei pääse käsiksi, ja sana muotokin oli sitä luokkaa, että vähän pisti vihaksi siinä vaiheessa. Se on aika tyly kirje, ja siinä oli vielä silleen, minä kerkesin just, kun minä oon käytelly hänen tiliään ihan vapaasti net- tipankissa, niin kerkesin itseasiassa siirtämään tiettyjä maksuja varten rahaa, tätähän ei olisi saanut tehä, että jouduin heti palauttamaan ne sinne tilille.
Perunkirjoitus tulee tehdä kolmen kuukauden sisällä puolison kuolemasta. Perunkirjoitukseen tarvi- taan liitteeksi monia asiakirjoja, jonka vuoksi se tuntui työläältä. Jokaisella haastateltavalla kuolin- pesä koostui lesken lisäksi yhteisistä ja puolison omista lapsista. Kun kuolinpesässä on useampia henkilöitä, ei leski pysty hoitamaan kuolinpesän asioita yksin, vaan hän tarvitsee suostumuksen ja valtakirjan muilta osakkailta asioiden hoitamiseen. Lisäksi puolison kuolemasta johtuvien asioiden hoitamisissa ja asiakirjojen hommaamisessa tarvitsee mukana olla muitakin asiakirjoja. Näitä olivat esimerkiksi virkatodistus, kuolintodistus ja perunkirja. Haastateltavat kertoivat, että vielä kahden vuoden jälkeen puolison kuolemasta erilaisten asiakirjojen pitää olla mukana jatkuvasti. Haastatelta- vat kokivat, että puolison kuoleman jälkeen heillä on ollut paljon erilaisten asiakirjojen täyttämistä sekä asioiden hoitaminen ollut monimutkaista ja hidasta.
H4: (…) kun sä lähet niitä asioita hoitamaan, niin sulta aina puuttuu joku ((asiakirja)), vaikka sä oisit kuinka miettinyt, että mulla on kaikki, niin eikö vaan sieltä se puuttuu ja se kyllä syö hirveesti. Siinä pitäis kyllä mun mielestä hirveen paljon Suomessa virtavii- vastaa. (…) Rajaton määrä niitten valtakirjojen keräämistä, kun jokaiseen tarvii siltä kuolinpesältä sen valtakirjan. Siis se vie ihan järjesttömästi voimia ja on raskasta ja turhauttava ja kaikkea (…)
H3: (…) No sitten oli kaikki tämä byrokratia. Kuolinpesä on semmonen, jonka asioita et pysty mittään hoitamaan netissä, aina pitää olla henkilökohtaisesti paikalla. Kaikissa tarvitaan ((lasten)) valtakirja ja tuota mullahan meni varmaan silleen pari vuotta sii- hen, että mulla kulki koko ajan repussa semmonen liki viiden sentin nivaska kaikennä- köstä virallista valtakirjaa, suostumusta, kuolintodistusta ja kaikkea tämmöstä mukana.
Koska menitpä minne tahansa, niin aina niitä kysyttiin ja yleensä kysyttiin vielä sitä paperia, mitä sulla ei siinä vaiheessa vielä ollut. Elikkä tämä byrokratia oli jotain ihan uskomatonta.
Haastateltavat kokivat, että Suomessa puolison kuoleman jälkeisten asiakirjojen hoitaminen on mo- nimutkaista, aikaa vievää ja työlästä, johon olisi hyvä tulla selkeämpi käytäntö. Asiakirjat ovat pää- osin asiapitoisia, joista puuttuu empaattisuus. Tämä voi tuntua tylyltä juuri puolison menettäneestä leskestä.
H3: Ei minusta näissä yhessäkään ((asiakirjassa/kirjeessä viranomaisilta)) ollut mi- tään, että otamme osaa tai jotain tämmöstä. Ei mitään, vaan ihan suoraan asiaan, se
on jotenkin semmonen, siitä puuttuu jotain. Ja tosiaan se, että oletetaan että ihminen siinä tilanteessa pystyy hoitamaan vaikka mitä.
Vaikka olisi oppinutkin aikaisemman työn tai koulutuksen vuoksi laatimaan erilaisia asiakirjoja ja selvittämään niitä, tuntui puolison kuoleman jälkeisten asiakirjojen määrä ja laatiminen monimutkai- selta. Usea haastateltava mietti, kuinka sellaiset selviää niiden hoitamisesta, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta asiakirjojen laatimisesta tai selvittämisestä.
H1: (…) kun olen ite kuitenkin paljon tehnyt töitä erilaisten lippulappusten kanssa, niin mulle se oli silleen luontevaa. Täytyy sanoa, kun mulla vanhemmat seuras sivusta sitä touhua, niin kyllä sano, ettei tiiä mihin he tommosten kanssa päätyis, et jotenkin kyllä se aikamoista byrokratiaa on ja pitää tajuta hankkia maistraatista, kirkkoherranviras- tosta, poliisilta ja kuolemansyyntutkinnasta kuolintodistusta sieltä ja virkatodistusta täältä ja perunkirjoitukseen pankista semmosta ja tämmöstä paperia. Sit sinne pitää kiikuttaa pankkiin niitä kuolintodistuksia, virkatodistuksia ja sukuselvityksiä ja ((todis- tella)) kyllä minä olen leski. (…)
Perunkirjoituksen voi ostaa yleensä hautaustoimiston tai pankin kautta sekä laki- tai oikeusaputoi- mistosta. Perunkirjan voi tehdä myös itse. Kaikki haastateltavat olivat ostaneet perunkirjoituspalve- lun. Vaikka perunkirjoituksen ostaa, tulee lesken toimittaa heille kaikki tarvittavat asiakirjat, joita ovat muun muassa virkatodistus ja sukuselvitykset, selvitys lesken ja edesmenneen puolison varoista ja veloista, testamentti ja avioehtosopimus sekä puolison kuolemasta maksettavista mahdollisista va- kuutuskorvauksista.
H1: (…) Jos päätettiin, että myydään auto, niin piti pitää huolta, että kaikilta löytyy allekirjoitukset, että minä voin nyt leskenä myydä sen auton kuolinpesän nimissä. Pal- jon sellasta paperihommaa perunkirjotusta varten, mitä piti hommata, sukuselvitystä, virkatodistusta ja mitähän kaikkee siihen liittykään, et se oli niinku semmonen oma ko- konaisuutensa. (…)
¾ haastateltavista kertoi, että edesmenneellä puolisolla oli henkivakuutus. Edunsaajina näissä olivat joko puoliso, lapset tai joku lapsista. Mikäli kuolleella vanhemmalla on lapsia, heistä tulee osa kuo- linpesän jakajista. Eloonjääneen vanhemman on tehtävä vuosittain selvitys lapsen varoista, mikäli kuolinpesän ja lapsen muun omaisuuden arvo ylittää 20 000 euroa. Osalla haastateltavista tuli
vuosittain tehdä maistraattiin selvitys lapsen varoista sekä säilyttämään ja toimittamaan maistraattiin kuitit lapsen varoilla tehdyistä hankinnoista lapsen 18 ikävuoteen saakka. Vaikka tämä voi olla työ- lästä, lesket kokivat kumminkin positiivisena, että varoja seurataan.
H2: (…) meillä oli oma lakimies, niin hänen kanssaan sitä touhuttiin ja vietiin maist- raattiin. Sitten se maistraatin seuranta alkoi heti siinä omaisuuden osalta. Se on ollut aika iso homma, mutta ihan kiva homma, että en oo pitänyt mitenkään vaikeana. Se on loppunut, kun kumpikin täytti kaheksantoista, että piti kerran vuodessa viedä niitä kaik- kia (…)
Osa koki puolison kuoleman jälkeen taloudellista ahdinkoa. Puolison kuoleman ja käytännön järjes- telyjen lisäksi oli paljon taloudellisia järjestelyjä. Osalla jäi paljon velkaa ja lainoja, mitkä tuli järjes- tellä pikimmiten puolison kuoleman jälkeen. Mikäli puolison kuoleman jälkeen oli taloudellisia on- gelmia, vaikutti se kaikkeen käytännön järjestelyihin. Arkun hankinta ja kaikki palvelut oli tällöin pitänyt kilpailuttaa ja laskea, mihin rahat riittävät, millaiset hautajaiset on vara järjestää ja mistä saisi edullisimman perunkirjoituksen.
Lisäksi käytännön järjestelyjä vaati uuteen arkeen tottuminen ja menetyksen työstäminen. Mikäli it- selleen tai lapsilleen koki tarvitsevansa jotain keskustelu- tai muuta apua, nämä piti pääosin itse sel- vittää ja hankkia. Moni leskeistä kertoi käytännön järjestelyiden kestävän koko ensimmäisen vuoden ja vielä tämän jälkeenkin tulee asioita, joita pitää vielä kuolemaan liittyen hoitaa. Osalle siunaustilai- suus tai uurnan lasku oli merkki kuoleman lopullisuudesta, jolloin alkoi ymmärtämään puolison kuo- leman todellisuuden ja aloittamaan surutyöskentelyn. Osa koki, että hautajaisten jälkeen oli vielä pal- jon käytännön järjestelyjä ja lasten hyvinvoinnista huolehtimista, että oma surutyöskentely on alkanut vasta useamman kuukauden jälkeen puolison kuolemasta.
H1: Mä koin, että (hautajaisten järjestäminen) oli aika raskasta, että se jäi oikeastaan kokonaisuudessaan mun kontolle, (…)niitä asioita oli niin paljon hoidettavana, niin ei siinä ehtinyt miettiä mitään omaa vointia, että pitää huolta lapsista ensisijaisesti ja mil- joona lippulappusta pyöri koko ajan johonkin suuntaan, että kun se pikkusen helpotti ja saatiin se perunkirjotus tehtyä loppuvuodesta, niin tuli tilaa semmoselle romahtami- selle. (…) Kun psyykkinen puoli oli siihen valmis, niin kroppakin väsähti, että siihen asti mentiin kuin joku kone.
5.3 Puolison kuoleman jälkeen saatu tuki ja apu
Kun perheenjäsen kuolee, on se aina perheelle kriisitilanne. Näihin tilanteisiin tulisi kriisityö tai muu ammatillinen tuki koko perheelle tulla tarjottuna automaattisesti ja pian perheenjäsenen kuoleman jälkeen. Kaikki haastateltavat eivät olleet saaneet minkäänlaista tukea tai apua tarjotusti, eikä suurin osa haastateltavista kokenut tuen saantia riittäväksi. Osassa kunnissa kriisituki oli toiminut hyvin ja perhe kokonaisuudessaan oli saanut tapahtuman jälkeen tukea ja tuki oli ollut tarjottua. Tukimuotoja heti puolison kuoleman jälkeen koettiin olleen yhdistyksen tukihenkilö, siunauskeskustelu papin kanssa, terveydenhuollon henkilöt, sosiaali- ja kriisipäivystys, koulupsykologi sekä läheisten kanssa asian läpi käyminen.
H1: (…) Pääsääntöisesti mulla oli sellanen tilanne, että mun ei tarvinnut edes pyytää ((apua)), että sai sitä apua ihan pyytämättä (…). Meille tuli niinku yli puoli vuotta jat- kuvalla syötöllä kukkia. Kun tulit kotiin, niin kuistilla oli kukkalähetyksiä odottamassa, milloin oli jotain piirakkaa, milloin tuli ystävät pesemään autoa ja nyt laitetaan sinulle tukkaväripäähän, että kaikkea mikä oli tosi ihana.
Osalle ei ollut koko aikana puolison kuoleman jälkeen tarjottu minkäänlaista ammattiapua, eikä kai- killa ollut myöskään läheisiä, joilta tukea tai apua olisi saanut. Kaikki mitä koki tarvitsevansa, joutui itse selvittämään ja hakemaan. Tämä näyttäytyy kohtuuttomana lesken elämässä, jossa on kriisi me- nossa.
H4: (…) mitään ei juurikaan tulla tarjoamaan (…). Lapset on jäänyt ihan kokonaan semmosen tuen ulkopuolelle. Sitä ei heille tarjottu ollenkaan. (…) he jäi ihan ulkopuo- lelle kaikista.
H3: No tuota, sanotaan näin, että oltaishan tuota ((tukea)) voitu joltain taholta tarjota, ettei sitä oisi tarvinnut ettiä kakkia ite.
Tarjottua ammattiapua tai kriisitukea oli ollut yhdellä haastateltavista. Kaikki ei kuitenkaan ammat- tiapua ole kokenut itselleen tarpeelliseksi, tällöin on itsellään ollut omia toimintatapoja, kuinka käsi- tellä asiaa. Näitä ovat esimerkiksi omat kouluttautumiset ja ammatillinen osaaminen.
