Yleiskatsaus talven 1927-28 jääsuhteisiin

YLEI$KÄTSÄU$

1927--28

KIRJOITTANUT

GUNNAR GRANQVIST

OSASTONJOHTÄJÄ

R E F E R Ä T: UEBER$ICIIT DER EI$VERHÄLTNISSE 111 WINTER 1927—28 ÄN DEN Kti$TEN FINNLÄND$

TALVEN JÄÄSUHTEISIIN

HELSINKI 1928

YLEISKÄTSÄUS 1927 —2$

TALVEN

KIRJOITTANUT

GUNNAR GRÄNQWST

OSASTONJOHTÄJÄ

REFERÄT: IIBER$ICHT WINTER 1927—28 ÄN

DER EI$VERIIÄLTNI$$E 114 DEN KiISTEN FINNLÄNDS

JÄÄSUHTEISIIN

HELSINKI 192$

tTALTIONEtJVOSTON KIRJAPAINO

Sivu

1. Havajntoaineisto .5

1. Havaintojen suoritus ^. 5

2. IIavaintoaineiston muokkaus ^.

II. Katsaus eräisiin säätietecilis’iin ^ja nu’ritieteellisiin olosuhteisiin ^. 1. Ilman lämpötila

2. Veden lämpötila

3. Tuulet, sademäärö, pilvisyys ja vedenkorkeus

IV. Jään. ja iurnenpaksuvs (cm:ssä) perjantaisin, 1327—28 46 V. Satamien jää- ja meriliikennesuhteet, 1927—28 52 Havaintoasemien luettelo

1. Numerojärjestyksessä, kuv. 1 mukaan 2. Aakkosjärjestyksessä

Deutsches Re/erat 55

1. Havaintoasemat 6

2. Jääsuhteet 1927 XI 11. 16

3. s 1927 XI 1$. 17

4. 1927 XI 25. 18

5. 1927 XII 2. 19

6. 1927 XII 9. 20

7. 1927 XII 16. 21

8. 1927 XII 23. 22

9. 1927 XII 30. 23

10. 1928 1 6. 24

11. 1928 1 13. 25

12. 1928 1 20. 26

III. Jääsuhteet 1. Katsaus 2. Jäätyminen 3. Keskeytyminen 4. Huipputilanne 5. Jäiden lähtö ja 6. Laatokka

sulaminen

7 7 8 13 14 14 15 26 30 36 44

52 52 53

Kuvat:

1

13. Jääsuhteet 1928 1 27.

14, > 1928 II 3.

15. ‘> 1928 II 10.

16. » 1928 II 17.

17. 1928 II 24.

18. Pohjanlahden jääsuhteet, 19. Jääsuhteet 1928 III 2.

20. » 1928 III 9.

21. » 1928 III 16.

22. s 1928 III 23.

23. » 1928 III 30.

24. > 1928 IV 6.

25. > 1928 IV 13.

26. 1928 flT 20.

27. > 1928 IV 27.

28. > 1928 V 4.

29. s 1928 V 11.

30. 1928 V 18.

31. > 1928 ^T 25.

27 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 44 erään lentäjän mukaan, 1928 II 28

1. ilavaintojen suoritus. Seuraava katsaus nojautuu pääasiallisesti M e r e n t u t k i m u s 1 a i t o k s e n omien, palkattujen havaitsijain (useim mat M e r e n k u 1 k u h a lii t u k s e n alaista henkilökuntaa majakoiia ja ja luotsiasemilla) joka perjantai laitokselle lähettämiin havaintopäiväkfrjoihin kuluneen viikon jääsuhteista, täydennettyinä lähettämispäivän jääsuhteita valaisevilla karttaluonnoksilla. Tiedoitustapa on tarkemmin selitetty tämän sarjan 22. n:ossa.

Tällä tavalla saadut tiedot ovat täydennetyt niillä tiedoilla, jotka lai toksen molempaa päivittäistä selvin sanoin antamaa

j

äätiedotusta varten sekä per]antaista

j

ääkertomusta varten puhelimitse, suurimmaksi osaksi itse, olen koonnut rannikkoseuduilta tahi laitos joka päivä rnäärätunneilla langattomalla selvin sanoin on vastaanottanut valtion

j

äänsä rkij äinp.ääl1i- k ö iitä, sekä vielä niillä tiedoilla, jotka säännöllisesti saapuvat laitokselle salakirjaimin lennättimitse satarnakaupungeista lähinnä laitoksen salakfrjaimin antamaa säännöllistä langattomaa jäätiedoitusta varten. Tämän tiedoitus ohjelman on laitoksen johtaja yksityiskohtaisesti selittänyt tämän sarjan 49.

ja 54. n:ossa.

Ulkorneren jääsuhteistanäköpiirin ulkopuolelta on, paitsi edellä mainit tuja jäänsärkijäin tiedoituksia, koottu tietoja niistä jääpäiväkirjoista, jotka maamme talvifiikenteessä olevien k a u p p a 1 a iv a i n p ä ä lii k ö t, helmi kuun 11 :nä 1927 annetun asetuksen mukaan, ovat velvoitetut tekemään;

katso lähemmin tämän sarjan 55. numeroa. Lisäksi on ilmailuliikenneosake yhtiö Ä e r o antanut muutamiatiedoituksia; yksi sellainen on myöskin saa punut Ruotsin meripuolustuksen komentotoimistolta (5

j

ö f ö rs v a r e t s komrnandoexpedition).

Suomenlahteen nähden on lisäksi ollut käytettävissä Venäjän päivittäiset jääkerto;nukset karttoineen, jotka IJIa uIIa a P e0 i II 3 Iiu e citaii 0 Ci u aTo p iii Leningradissa hyväntahtoisesti on lähettänyt laitokselle.

Baltianmeren rannikkovaltioitten jäätiedoitusviran oma is t e n päivittäisin salakirjaimin langattomalla lähettämiä jäätiedoituk sia, jotka laitos on vastaanottanut ja tehnyt tunnetuiksi Suomessa, on, mikäli ne ovat olleet omiaan valaisemaan Suomenkin rannikkoje;;

j

ääsuhteita, käy tetty jälempänä seuraavia jääsuhteitten yleiskarttoja tehtäessä.

Havaintoasemien kartta on kuvassa 1, niiden luettelo kirjasen lopussa.

Läliempiätietoja havainnoista ja havaitsijoitten nimet ovat tämän sarjan 54.

numerossa.

2. llayaiutoajneiston muokkaus. Laitokselle saapunut havaintoaineisto on viikottain Merentutkimuslaitoksen jääosastolla piir retty karttoihin, kuvaten jääsuhteita perj antaisin; myöhemmin saapuneella aineistolla ovat kartat sittemmin täydennetyt. Nämät kartat ovatpiirretyt kahdeksalla eri värillä, joka jäälaji omalla värillääi;.

Kuvissa 2—17, 19—31 ovat mainitut kartat pienem;etyt ‘/ alkuperäi sistä; sitä paitsi ne ovat uudestaan piirretyt yksivärisinä, käyttämällä erityisiä

JÄÄT1927—1928

merkkejä värien sij aari; tästä on tietysti seurannut nyt julkaistujen karttojen suurempi kaavamaisuus alkuperäisiin verrattuna. Tämän julkaisusarjan 2$.

numerossa ole;; lähemmin selostanut kyseessä olevaa julkaisemistapaa. Viita ten siihen katson tässä voivanityytyäantamaan ainoastaan seuraavat karttojen ymmärtämiseen välttämättömät merkkien selitykset.

—

j•z=

Il

_

Kuva 1. liavaintoasemat.

Yleiskartoissa (kuv. 2—31) merkitsee:

lyhyet, vaakasuorat viivat: avo&ita vettd pienet ristit: $inijäcitä

pienet renkaat: sohjoa pisteet: yhteenjädtyiiyttä sohjoa

harvat, paksut viivat, rannikolta ulospäin: siledtd kiintoj&itd, sitojdätd täyttämättömät kolmiot: ajoj&itä

täytetyt kolmiot (alue voi lisäksi olla viivoitettu kuten sileätä kiintojäätä varten): yhteenjäätynyttä ajofriätä

927-28.

[

.

= 160 -= -

J ¹ 2I ^{— ——}

2E® I7’ ^{- -—}

23GG2’-i

-

271s. -

26 ^{;- 2}

D(‘9 -*- -

‘i -

332

‘40 3-

lös

37 9 •flQE• 06 010

413 2;q 37

:

^{. 77.7 8’. . -. 00}

z••••

72 /1 73 76 - -- -

ympyräviivat: ahtojddtd

ympyräpinnat (alue voi lisäksi olla viivoitettu kuten sileätä kiintojäätä varten):

yhteenjdätynyttä ahtojdätd

paksu murtoviiva: ahtojdävyöhyke, ahtojäänvyö

yllämainittujen merkkien yhdistelmät: kysymyksessä olevalla alueella yksi tyisten merkkien osoittamia jäälajeja

pitkä viiva: jäänraja, s. o. raja kahden eri jäälajin tahijään ja avoimen veden välinen raja

katkoviiva: likimääräinen jäänraja.

Lisäksi merkitsee:

tyhjä alue: että havaintoja puuttuu, ja pienet nuolet merenj äitten ajosuuntaa (mikäli tämän ilmoittaminen on katsottu tarpeelliseksi).

Kirjasen lopussa on taulukon muodossa eräitä tietoja jään ja lumen paksuudesta, jota näissä pienissä, yksivärisissä kartoissa ei voida selvästi esittää. Lopuksi on toinen taulukko jää- ja meriliikennesuhteista maan sata missa, nojautuen pääasiallisesti s a t a m a k o n t t o r i e n antamiin tietoihin.

II. Katsaus eräisiin säätieteellisiin ja meri- tieteellisiin olosuhteisiin.

1. Ilman lämpötila. Yleisselvitykseksi seuraavat kaksi taulukkoa:

Paul. 1. Keskimääräinen lämpötila 1927•28.1)

X XI XII 1 II III IV V X-V XI-III

7.2) Oulu —0.3 ——$.o—9.s —8.o—9.1—5.2 0.2 5.9 ——4.4—8.3 18. Vaasa 2.s —3.9—6.5—5.6—6.8 —4.o 1.e 6.3—2.0—5.3 64. Turku 4.6—2.2—6.5—4.5—5.7—3.4 3.; 8.4—0.s—4.s 51. Maarianhamina 5.2 0.o —4. —3.s —3.e —2.4 2.e 6.7 0.; —2.s 84. Helsinki 4.3—2.1—6.6—4.3—5.4—2.9 2.o 8.5—0.7—4.3 109. Viipuri 2.s —3.3—8.6 —6.6—7.9 —3.9 2.s 9. —1.9 —6.i 119. Sortavala ^.... 2.o —4.4—9.7—7.4—8.6-—-5.o 2.3 9.; —2.7 —7.0

Paul. 2. Poikkeus 1927—28 keskitämpötilasta 1886—1925.’) X XI XII 1 II III IV V X.V XI.III I-V 7. Oulu —2.5—4.7—2.2 +0.4±0.s +1.4±0.3+0.2—0.7—0.9 +0.e 18.Vaasa....—1.3—3.3—1.9+0.s+0.s±0.6+0.9—0.2—0.5—0.7±0.

64. Turku.... —0.7—1.6—3.3 ±0.5 ±0.;——0.2 +0.5—0.5—0.7—1.0 +0.1 51. Maaria;ilia

mina 0.9—2.2—3.7—0.8 +0.1±0.0 +0.5—0.3—0.9—1.3—0.1 84. Helsinki ..—1.;—2.6—3.2-)-1.1+0.o±0.7+0.z±0.2—0.4—0.7+0.r 109. Viipuri ...—1.5—2.3—3.o±1.7±0.6±1.o+0.5±1.2—0.2-—0.4+1.0 119. $ortavala . —1.5—2.6—3.0±1.5+1.i ±0.7±1.1 ±1.4—0.0.5 +1.;

‘) Kuukausikeskiarvot ovat, kuten muutkin ilmatieteelliset tiedot seu raavassa, saadut VALTION METEOROLOGISEN KESKUSLAITOKSEN julkaisemista kuukausikatsauksista.

2) Luvut paikannimen edessä tässä ja seuraavissa taulukoissa viittaavat kuvaan 1; sulkumerkeissä oleva luku viittaa lähimpään kuvassa 1 nume roituun paikkaan.

3) 40-vuotiset keskiluvut ovat saadutVALTIoN METEOROLOGISEN KESKUS LAITOKSEN kuukausikatsauksista 1927, 28.

Taulukot osoittavat aikaista ja kylmää $ekä syksyä että syystalvea, jonka yhteydossä on silmäänpistävää, että syystalvi maan lounaisimmassa osassa eni ten poikkesi 40-vuotisesta keskitalvesta. Talven kylmin kuukausi oli joulukuu, paitsi pohj oisimmassa osassa, missä helmikuu oli hieman kylmempi. Varsinai^- nen sydäntalvi ja kovättalvi olivat normalia lämpöisemmät, nekin ]ounaassa suhteellisestikylmimmät, sekä lisäksi länsirannikolla suhteellisesti kylmemmät kuin etelärannikolla; eroavaisuus oli erikoisesti tammikuussa huomattava. Ke vät oli aikainen, kuitenkin länsfrannikolla ky]mänpuoleinen. Riippuen eniten kylmistä kuukausistalokak.—jouluk. tuli koski] ämpötilan poikkeus 40-vuotisesta keskiarvosta negativiseksi sekä koko ajalle lokak.—toukok. että myöskin siltä ajalta, marrask.—maalisk., jonka normalinen keskilämpötila on jäätymis pisteen alapuolella, suurin eroavaisuus taaskin lounaassa; keskipoikkeus aikana tammik—toukok. oli sitä vastoin positivinen, paitsi maan lounaisimmassa osassa.

Lämpölukujen lähempi tarkastelu osoittaa, että pakkanen pohjoisessa ja lounaassa alkoi n. 13: na lokakuuta sekä että 15. lokakuuta oli ensimmäinen yleinen pakkaspäivä; mutta sitten seurasi muutama leutopäivä.

Länsirannikolla oli lämpötila 20.—24:stä lokakuuta alkaen taas jäätymis pisteen alapuolella, ja se pysyi alhaisena 27:een marraskuuta, jolloin pari päi vää kestävä leutoilma alkoi, jonka jälkeen lämpötila taas aleni ja jäi nolla pisteen alapuolelle aina n. 1$:een maaliskuuta, muutamia harvoja hieman lämpöisempiä päiviä lukuunottamatta. Pakkanen tavallisesti ei tosin ollut erittäin kova, mutta sitä vastoin kestävä. Kylmintä: marraskuun puoliväli (erittäin pohjoisessa, missä alin Oulussa havaittu lämpötila oli ^—29° 12:na marraskuuta), joulukuun loppupuoli (korkein 26.—28:na jouluk., jolloin lämpö tila vaillteli^—22°:sta, Turussa, 31°:een, Oulussa), tammikuun 4. ja 5. pentaadi (korkein 17:na ja 18:na, jolloin lämpötila vaillteli —22°:sta Vaasassa^—2$°:een Oulussa), helmikuun puoliväli (alin Turussa ^—24° 20:nä helmik., Vaasassa

—26° 19:uä helmik. sekä Oulussa —0° 16:nä helmik.) ja maaliskuun 10:n tienoissa (alin ^—19° Turussa ja ^—26° Oulussa).

Etelärannikolla oli lokakuun loppupuoli lämpösempi kuin länsirannikolla, ja marraskuun pakkanen alkoi vasta noin 8:na. Kylmimmät pakkasjaksot sattuivat täälläkin äsken mainittuma aikoma, Kylmin päi ä oli joulukuussa 26. päivä (t: ^—18° Maarianhaminassa, ^—20 Helsingissä ja*26° Viipurissa), tammikuussa 18. päivä (t: ^—19°- ^{- —}26°) ja helmikuussa Maarianhaminassa 20, päivä (t: 23j, muualla 14, Piävä ^{(t: —}18^{— —}21°). Mutta näitten huippukohtien välisinä aikoina leutopäivät eivät olleet yhtä harvinaisia kuin länsirannikolla. Marraskuun loppupuoli ja tammikuun alkupuoli olivat joten kin leutoj a ja olipa tammikuun viime sekä helmikuun ensimmäisen pentaadin keskilämpötilakin Maarianhaminassa ja Helsingissä positivinen.

Maaliskuun 18:ta jälkeen sattui pohjoisissa noin viikon kestävä leuto jakso, lämpötilan etelässä ollen hieman nollapisteen alapuolella.

Maaliskuun lopussa alkoivat kaikkialla ne leutoilmat, jotka merkitsivät kevään tuloa, Mainittava on kuitenkin kohtalainen kylmäaika 8.—14:na huhti kuuta. Kevään lämpösuhteista voidaan lopuksi mainita, että sekä huhtikuun viimeinen että toukokuun ensimmäinen pentaadi olivat toukokuun kahta seuraavaa pentaadia lämpöisemmöt.

2. Veden lämpötila. Seuraava taulukko antaa suurin piirtein yleis kuvan sekä edellisen kesäim että talven lämpösuhteista vedenpinnalla.

Paul. 3. Pintaveden idrnpötila klo. 14 rannassa erdiUd rannikkoasernilia.¹⁾

VI VII VIII IX X XI XII 1 II III IV V

5. Älarjaniemi 11. Ulkokalla 14. Tankar 21. Talsörarna 22. Norrskär 33. $äppi 46. 1’Iärket 52. L5gskär 58. Jungfriskär2).

60. Lohm 59.Utö

70. Bengtskär....

71. Russarö 74. Tvärminne

$1. Kallbådan....

$3. Harmaja

$4. Helsinki3)

$5. $öderskär 9$. $uursaari 97. Haapasaari 101. Someri

96. Tammio 111. Seivästö

—0.1—0.1 —0.¹—0.; 0.0 0.14.7 2.0—0.2—0.2—0.2—0.20.11.2 0.2—0.2—0.3—0.3—0.20.13.1 0.6—0.3—0.3—0.3—0.20.15.4 1.1 0.2-—0.3—0.2—0.;0.45.3

2.i 6.z

4.s 1.4 0.; 0.3 0.; 1.3 3.4 3.s 0.6—0.3 0.; 0.;3.s7.s 3.s 0.6—0.2—0.2—0.;1.26.s

4.6 0.6—0.2—0.3—0.30.9 6.o

3.2 1.1 0.o 0.1—0.01.45,7 5.5 1.o 0.4 0.2 0.10.74.8 3.s 0.6—0.o—0.2—0.ol.76.7 2.s—0.;—0.o—0.i 0.; 1.; 7.4 4.o 0.s 0.1—0.1—0.00.75.;

2.3—0.1—0.1—0.3—0.20.34.7 1.4—0.1—0.; 0.; 0.o 0.s 7.4 3.5 0.6—0.1—0.3—0.20.64.6

3.4 0.2—0.3—0.2—0.20.03.0 2.9 0.1—0.2—0.2—0.11.06.5 2.s 0.3—0.2—0.2—0.20.15.z 1.4—0.1—0.2—0.2 -—0.2 0.o 7.o 1.o 0.o 0.o 0.o 0.oO.o9.s Muutamilta havaintoasemilta on monivuotisia havaintosarj oj a, kui tenkin jonkin verran vaillinaisia, lähinnä riippuen sodasta v. 1914/18; luvut sulkumerkkien välissä ilmoittavat silloin seuraavassa taulukossa, kuinka mo nesta kuukausikeskiarvosta vertaukseksi otettu keskiluku on muodostettu.

11. Ulkokalla 33. $äppi 46. Märket 59. Utö 71. Russarö 83. Harmaja 84. Helsinki ³⁾ 85. $öderskär

Paul. 4. Fintaveden ldrnpöt’iian poikkeukset monivuotiskeskiarvoista klo. 14.

VI VII VIII IX X XI XII 1 II III IV V X—V

1907—27(19)—1.3 +2.4—1.o—0.6—1.o—l.s—0.7—t).2 0.o—0.;—0.;—0.s—0.o 1906—27(17) +0.o +3.0+3.3+0.8 0.0—1.3 ——-————0.3 ^— 1906—27(16) —0.;+3.2+3. +1.2—0.9—1.2—1.7—1.3—-0.2—O.3 +0.0—0.1—0.7 1900—27 —2.o +3.3 +3.s +0.7 ±0.;—1.i—1.o—0.6 0.0—0.2—0.2 0.0—0.4 1900—27 —2.7+4.2+3.s +1.6 +0.7—0.s—-L3—0.3—0.2—0.;—0.1—0.2—0.a 1900—27(27) —1.9 +5.1+4.1—0.4 +0.1—1.9—1.5—0.2—0.2—0.2—0.6—0.6—0.e 1905—27 —0.s +4.7 +4.5 0.o ±0.2—1.7—0.5—0.; 0.o 0.0—0.5 +0.2—0.8 1913—27(15) —4.9 +4.o^+3.6—0.2+0.2—1.5—1.5—0.4—0.2—0.1—0.2 ±0.o—0.s Mainitsematta yksityiskohtia ilmenee taulukosta täysin selvästi, että kesän kaikkialla, paitsi Perämerellä, snormaliseens läinpömäärään verrattn suuri liikamäärä lämpöä veden pinnassa yleensä oli tasoitettu jo marraskuussa, ja länsirannikolla, missä sitä oli ollut vähemmin, jo lokakuussa. Myöhemmin oli pintaveden lämpömäärä normalia huomattavasti alempi. Yksityiskohtai sempia tietoja itse

j

äähtyrnisaj asta antaa seuraava taulukko 5.

‘) Lämpötilaluvut on saatu yhdistelmistä, jotka ovat julkaistut tahi piakkoin julkaistaan tässä julkaisusarjassa. ²⁾ Klo. 15; ³⁾ Klo. 9.

11.9 18.5 15.7 6.415.9 11.s 8.717.214. s 9. 17.; 16.4 8.418.415.4 11.s 18.6 18.;

7.616.7 17.s 10.219.319.6 10.s 20.s21.;

10.420.321.4 8.9 19.3 19.s 7.518.7 19.7 9.721.220.2

10.421.9 21.3 8.2 19.9 19.7

9.s3.1

9.9 6.2 10.45.0 10.s5.2 10.46.1 12.o7.6 13.27.7 14.; 8.2 14.o 8.5 14.5 9.5 12.o 7.o 13.6 9.4 14.1 9.o 12.s 8.4 12.s 8.4 8.9 20.s 19.3 11.i 7.s 12.o 21.s 20.z 11.s 7.3 8.3 20.4 19.2 11.s 8.3 11.s 20.; 20.o 13.4 8.4 11.7 22.321.4 14.48.7 10.221.119.714.08.5 11.s 21.9 20.9 13.4 7.s 14.s 23.s 20.o 13.9 6.9

Paul. .5. Fintaveden jdähtymisaika.

Ylläolevissa taulukoissa ilmaistut tiedot eivät tosiaan ole aivan ilmanjai

kallisia vaikutuksia, joista huomattavin ehkä on se, nimittäin suurkaupungin läheisyys, jonka seurauksena on, että Helsingissä pint.aveclen lämpötila oli viimeisen kerran negativinen jo 25:nä helmikuuta.

Mutta riippumatta siitä, valaisee taulukko kuites Idn selvästi, kuinka jäähtyminen eclistymistään edistyi eri merenosissa.

Pohj anlahdella jo lokakuun pakkanen aikaansai

j

äähtymisen pohjoisim^- maila Perämereliä (Marjaniemi); jäähtyminen ulottui marraski.mn loppupuolis kolla koko Perämeren rannikon ulkosaaristoon (Tankar, Valsörarna), joulukuun puolivälissä vastaaville alueille Selkämeren rannikolla (Norrskä.r, Säppi), 5.o.

jokseenkin samaan aikaan, jolloin avoimella Perämerellä (Ulkokalla) sama tilanne syntyi.

Suomenlahden itäosista tietoja. puuttuu. Keskisaariston vesi (Tammio.

Tvärminne) jäähtyi joulukuun alussa, ulkosaariston (Haapasaari, $öderskär, Harmaja) joulukuun puolivälissä, ja itäosan avoin meri. (Someri, Suursaari) muutamia päiviä myöhemmin. Länsiosassa ulkomeren vesi (Kaflbådan) ei

koko talveen pidemmäksi aikaa jäähtynyt.

Saaristomeren avoimet ulkoselätkin (Lohm, Jungfruskär) jäähtyivät joulu kuun puolivälissä. 5 aaristomeren ja Itämeren raja-alueilla (Russarö, Bengtskär.

Syksyllä Keväällä

Paikka ensi kertaviimeker- ensi kertaviime ker- Miiistutuksia.

isegat. teposit. pOsit. te negat.

lämpöt. tahi 0° tahi 0° lämpöt.

5. Marjaniemi 11. Tllkokalla 14. Tankar 21. Valsörarna.

22. Norrskär 33. $äppi 46. Märket 52. Lågskär 58. Jmigfruskär 60. Lohm 59. Utö 70. Bengtskär

X26.

XII 16.

XI 14, XI 16.

XI 11.

XI 24.

1 5.

XII 14.

XII 15.

XII 16.

III 1.

X112$.

X1119.

XII 2.

XII 16.

Xliii.

XII 14.

XII 16.

XII 1$.

XII 13.

XII 1$.

XI 16.

X 25.

X1115.

XII 3.

XI 30.

XII 13.

XII 13.

XII 14.

XII 15.

XII 1.

XII 12.

XII 15.

XII 17.

XII 14.

XII 23.

XII 6.

II 24.

IV 1.

IV 8.

IV 9.

11112.

1V25.

III 16.

Iv 3.

III 13.

11131.

11131.

IV 9.

1112$.

11129.

IV 24.

1123.

11131.

IV 19.

IV 16.

11111.

1V24.

11117.

11117.

III 15.

IV 2.

III 13.

III 17.

11127.

III 12..

11127.

11130.

1125.

11130.

1V16.

11127.

III 2$.

1V23.

71.

74.

$1.

$3.

$4.

$5.

98.

97, 101.

913,

6° : Ii 2L—1V 25., suolaisuus mitätön.

negat.: XI 14.—25., IV 11.—14., 18.—19 negat.: IV 10.—16.

negat.: XI 14—15., 17.—21., XII 2.

f

negat.: 1 5.—7., 10., 11., 15.—17., II 11.,

‘ 19., 21., 23., 26., 27., III 1., 2., 6., 7., 11., 13., 17.

(negat.: XII 14.—19., 21.—28., 31.—I 25..

. 28., II 16., 18.—26., 29., III 1., 3.—17.

negat.: III 1.—13.

J

negat.: XII 30.—I 1., 19.—24., 11 13., 14., 29—uI 17.

f

posit. tahi 0°: 1 12. —17., II 15., 26.—ui 1., 4., 5., 8., 12., 15.—17., 21., 22.

fposit. tahi 0°: 1 5., 7., 9.—16., II 1.—4., 9.—lO., 27.—uI 1., 15.

0°: 1 il.—15.

posit. tahi 0°: 1 5.—14., 27.—112., 6.—li.

negat.: IV 12.—16.

0°: 1 12., 13., III 13., 14.

negat.: Xi 18.—26., XII 1.—4.

Russarö Tvärminne Kailbådan Harmaja Helsinki

$ödenskär Suursaari Haapasaani.

$omer;

Tammio

Utö) vesi ei pitemmäksi aikaa ollenkaan jäähtynyt; Utössä, missä jäähtymi nen oli lyhytaikaisin, se kesti ainoastaan maaliskuun alkupuoliskon ajan. Län nempänä ja Ahvenanmerellä (Lågskär, Märket) jää)ityneen pintaveden päi vien luku taas lisäintyi; ne sattuivat kaikki joulukmm ja maaliskuun keski vaiheitten välisenä aikana.

yöskin pintaveden lämpenemisestä keväällä taulukko antaa tietoja.

Aikaisin, maaliskuun puolivälissä (Helsinkiä lukuunottamatta), alkaa lämpenemmen Lounas-Suomessa, ja yhden kuukauden kuluessa se on sen jäi keeri huomattavissa kaikkialla, viimeiseksi Suomenlahden ja Perämeren keski- ja ulkosaaristoissa.

Edelläolevien pintaveden läinpösuhteita valaisevien lukujen täydentämi seksi annettakoon vielä muutamia tietoja lämnmöstä syvemmissäkin vesiker roksissa.

Pohjanlahden pohjoispuoliskolla oli 11. Ulkokallalla (havaintosyvyys:

10 m) koko vesipatsas jäähtynyt joka syvyysmittauksella 1:stä tammikuuta aina 21 :eefl huhtikuuta. Havaintoasemalla 14. Tankar (15 m) oli lämpö- tila sitävastoin tosiaan jo 20:nä joulukuuta jopa 10 rn:n syvyyteen ^—0.^1° ja 15 m:n syvvydellä 0.^0, mutta sen jälkeen lämpötila nousi pohjalla, niin että 1 :nä helmikuuta 10 ui:n syvyydellä oli 0.4°; jäähtyneen peitekerroksen aliraja oli silloin 5 ja 10m:n välillä, jossa se pysyi huhtikuun alkupuolelle, ollen kui tenkin maaliskuun alussa hieman alempana. Ilavaintoasemalla 21. Valsörar na (10 m) oli koko vesipatsas jäähtynyt joulukuun puolivälistä huhtikuun puohvälun. Pohjanlahden eteläpuoliskolta eli Selkämereltä havaintoja puuttuu joulukuun loppupuolelta; sekä 33. Säpissä (20 m) että 37. Isollakarilla (20 m) oli koko vesipatsas jäähtynyt tammikuun—maaliskuun aikana.

Suomenlahden itäisimmässä osassa sijaitsevaila 111. Seivästöllä (20 m) vesi jäähtyi marraskuun puolivälissä; mutta maaliskuun 1:n ja 11:n välisenä aikana, selvästi aiheutuen lämpöisemmän veden ^sinne virtaamisesta, veden iämpöti]a. nousi 10 ja 20 m:n syvyydellä^—0. 2°:sta vast. 1. 9°:een ja 3. 4°:eefl;

maaliskuun puolivälistä huhtikuun loppupuoleen oli vielä päällimmäisiir peite kerros jääht nyt, mutta eivät alemmat kerrokset. I{avaintoasernalla 96.

Tammio (20 in) oli kaikilla mittauksilla joulukuun 1 1:sta aina maaliskuun 1:eeii peitekerros jäähtynyt aina 10 m:n syvyydelle,muttaei 20 ui:n syvyydellä;

maaliskuun 11:n ja huhtikuun 11:n välisinä mittauksina ulottui jäähtynyt peitekerros ainoastaan 5 m:n syvyydelle, mutta ei enää 10 m:n; myöskin tänne virtasi nähtävästi lämpöistä pohjavettä maaliskuun ^1:nja 21:n välisenä aikana, kuten $eivästölläkin huomattiin. Havaintoasemalla 97. Haapasaari (30 m) jäähtynyt peitekerros oli paksuin, lähes 20 m, helmikuussa ja maaliskuussa;

lämpötila nousi 1.2°:sta 2.o°:seen 30 m:n syvyydellä maaliskuun 1:n ja 11:n välillä.. Kauempana merellä, 101. Somerilla, havaittiin jääht.yneen peitekerrok sen suurin paksmus, 30 m, 11 :nä tammikuuta, sitten sen aliraja vähitellen ko hosi noin 5 in:un täsmälleen kaksi kuukautta myöhemmin. IIa.vaintoasemilla 98. Suuirsaari (60 m) ja 85. Söderskär (50 m) oli jäähtyneeim peitekerroksen paksumus 10—20 m helmikutissa ja maaliskuussa; muita tietoja puuttuu. Ha vamtoasemnalla 83. Harmaja (30 m) oli koko vesipatsasjäähtynyt tammikuum;

aikana; helmikuussa ja maaliskuussa jäähtyneen kerroksen paksuus oli^11. 10 m.

Saariston läntisimmässä osassa, 74. Tvärminnessä (30 ui) vesi jo 21 :nä joulu^- kuuta oli jäähtynyt aina 10 m:n syvyyteen, mutta tammikuussa lämpötila aihaalta ylöspäin nousi, siten että 1:nä helmikuuta tehdyllä mittauksella lämpötila koko vesipatsaassa (paitsi pinnalla) oli yli 0°, 30 m:llä jopa 2.^3°;

helmikuun puolivälissä ulottui jäälityminen taaskin 20 m:n syvyydeile;

maaliskuun loppupuolella alkoi lopullinen lämpeneminen. Avomerellä, 81.

Kallhädanil]a.. koko vesipatsas oli jäähtynyt helmikuun puolivälissä, maalis-

kuussa jäähtyneen vesikerroksen paksuus oli runsaasti 20 m. Suomenlahden suulla, 71. Russarössä (30 m), havaittiin mittauksilla 7:nä ja 21:nätarnmiluuta veden jäähtyneen n. 10 m:n syvyydelle sekä 13:na ja 23:na helmikuuta ja lO:nä maaliskuuta koko vesipatsaan

j

äähtyneen.

Loamaassa oli Saaristomeren havaint oasemilla 60. Lohm (50 m) ja 58. Jungfruskär (40 m) Kihdillä koko patsas jäähtynyt tammikuun—

maaliskuun aikana. Itämeren raja-alueella oli 70. Bengtskärissä (40 m) mit tauksella 23:na tammikuuta 10 m:n paksuinen jäähtynyt kerros, mittauksella 21 :nä helmikuuta oli koko vesipatsas jäähtynyt (maaliskinul alusta ei ole mittauksia). Havaintoasemilla 59. Utö (90 m) ja 52. Lågskär ($0 m) ei koko talvena vesi pinnan alapuolella jäähtynyt.

Talven 1927/28 syvyyslämpötilalukujen vertaamiseksi aikaisempien tai vien vastaaviin lukuihin esitetään tauhikossa 5 muutamilta asemilta, missä monivuotisia havaintoja on tehty, keskiarvoja jokseenkin samoilta päiviltä kuin kysymyksessä olevana talvena. Taulukon ensimmäisessä sarekkeessa on aseman nimi, havainnon päivämäärä ja lämpötilamittauksen syvyys, nel^- ässä seuraavassa sarekkeessa on järjestyksessä 1:0) lämpötila 1927/28 (kursii-

villa), 2:o) keskilämpötila, niin monesta vuodesta laskettuna, kuin sulkumerk kien sisällä oleva luku osoittaa, 3:0) korkein havaittu lämpötila samana aikana ja 4:o) alin vast, lämpötila.

Paul. 6. Svyysidmpötila eri syvyyksitiä eräitld rannikkoasemilla.

Paikka, aika, syvyys 2728 kesk. kork. alin

aflca,syvyys 27—2& kesk. kork. alin

11. Ulkokaila

Marrask. 1., 10 ml 3.91 ^{5.9 (15)1}

7.sj

3.9 Toukok. 21., 5 m 0,81 2.0 (17)1 1.6 0.2

» , 10 m 0$: 1.6 (17): 3.2 0.2

(21). Heising kaUan1)

Marrask. 1., 10111 3.4 5.9 (21) 9.0, 3.4

» _, 30 m 3.7 6.1 (24’( 9.5 3.0

33. Säppi Jouluk. 1., 10 ml

» , 24m

2.o 2.o’ 2.9

3.3

46. Mdrket

59, Utö

Jouluk. 1., 20 m.. 4.;

4.s

(i9, 7.& 3.2

» ,50 m.. 4.31 4.9 (19)1 70 ,90 m.. 4.5 4.9 (19) 7.0 3.Sj Tammik. 14., 20m1 2.; 1.5 (25) 3.9—0.21

,50 ml 3. 1.9 (25) 4.71 ^0.2 90m 39 2 (211 49 04 Huhtik. 11., 20 m1 0.21 0.5 (24)1 2.81•0.31

» ,50m 0.61 0.6 (23)1 2.11—0.31

» 90m 0.8, 0.6 (23)1 1.8l0.3

21, Russarö

Jouluk. 2., 10 m.. 2.7j 3.9

» ,30 m.. 3.;1 ^4.2 Toukok. 1., 10m1 15 1.9

» , 30 rn

-1

^1.6

3l 4.9 (8) 7.41 3.; 5.0 (8) 8.2:

4.81 5.0 tS 6.81 (10), 4.61 0.8

(12)1

‘°1

^1.2

(13) 6.4 2.7 (13) 6.4 3.4 6.5 3.9 (13) 6.5 4.0 (10)1 1.2 0.0 (10) 1.9 0.2 (10)1 2.9 1.0 (10)

‘l

^1.4

Jouluk.

Huhtik.

1.,

9.

10 m 30rn 60 m 100 m 10 m 30 m (50 m 100 m

83. Harmaja Jouluk. 1., 10 m..

,30m.. 2,o Tammik. 1., it) m—0 ‘1

» , 30 m 0.2

Toukok. 1,, 10 m 2.o:

,30m

‘.ol

3,6 4.6 56 5.6 0.8 0.6,

4.1 4.8

5.3

5.2

0.6 0.9 1.6 2.4

(25)1 6.l 0.9 (25)1 6.4 L1 (16) 3 0.e1 (17), 3.4: 0.21

2.9 (20) 6. 0.3 3.4 (20)1 7.8 0.6 0.6 (17)1 4.0 —0.5:

1.1 (15 3.0—t).4!

1.5 (22)1 5.0 0.11 1.4 (22)1 5.0 0.11

2.7 2.91

311

85. Söderskdr Marrask. 21.. 5 m

,30m

» ,50m

1) Majakkalaiva, 63°37’P, 21°49’I.

27—28 kesk. kork. alin 27—28 kesk. kork. alin

Paikka, aika, syvyys Paikka, aika, syvyys

96. Tammio Maalisk. 1., 5 m.. —0.2 0.1 -0.4—0.2

Jouluk. 22., 5 m.. —0.3 0.5 (6) 2.8—0.s , 20 m.. —0.2 0.7 (7) 1.8—0.2

,20 m.. 1.2 1.4 (6)1 3.1—0.5 Huhtik. 16., 5 m 0.1 0.2 (5 0.2 0.01 Helmik. 2., 20 m 0.9 0.3 (6) 0.9—0.3 ^, 20 m 3.1 1.; (5 3.1 0.01 Toukok. 1., 20 m 1.2 0.5 (6) L2 0.1

(113). Taipaleen

111. &ivästö iuoto’)

Marrask. 16., 5 m—0.2 2.3 (6) 4.2 —0.2 Marrask. 11., 0 m 1.8 4.0 5.2 1.8

» ,20m—0.2 3.3 (6) 4.8—0.2 , 10 m1 2.6 4.3 ($ 5.6 2.61 Tästäkin taulukosta ilmenee selvästi ylempien kerrosten kylmä luonne.

Mutta lisäksi taulukko osoittaa, että alaspäin suhteellinen kylmyys ei ollut yhtä huomattava, ja havaintoasemila Utö ja Märket, missä havain not ulottuvat varsinaisiin syvyyskerroksiinkin, osoittautuu niiden lämpötila päinvastoin olevan vastaavaa monivuotista keskiarvoa huomattavasti kor keampi. Kuinka tärkeä jo mainittu maaliskuussa tapahtunut lämpöisen pohja- vedenvirtaaminen Suomenlahden sisäosiin oli siellä kehittyviin lämpösuhteisiin nähden, selvenee verratessa 111. Seivästön havaintoja 1:nä maaliskuuta ja 16:na huhtikuuta.

3. Tuulet, sademäärä, pilvisyys ja vedenkorkeus. Lokakuun lopussa olivat itä-kompponenttiset tuulet yleisimmät. Etelärannikoila vallitsi sen jäl keen koillis- ja pohjoistuulet aina vuodenvaiheeseen, lukuunottamatta marras kuun viimeistä viikkoa, jolloin tuuli oli kvadrantista LE—IE, ja 23:a joulu kuuta, kova kaakkoinen. Länsirannikolla tuulet olivat hyvin vaihtelevat, aina 20:een marraskuuta eniten itäiset ja koilliset, marraskuun lopussa etelän- ja lounaispuoleiset, joulukuussa Oulussa eniten etelästä, Vaasassa useimmiten lounaasta; tuulet olivat vuodenaikaan nähden jokseenkin heikot; myrskyisem

;uät seudut olivat länsirannikon keskiosat; mainittakoon sieltä erikoisesti lounaismyrsky 22:na marraskuuta, kaakkoismyrskyt 24:nä ja 29:nä marras kuuta sekä navakka koillistuuli 14:nä joulukui.ta.

Tammikuun tuulet olivateniten kvadrantista E—L, paitsi pohjoisimmissa seuduissa, joissa 5.—17:nä tammikuuta itä-kompponenttiset tuulet ja 16:n tammikuuta läheisinä päivinä pohjoispuoleinen tuuli vallitsi. Länsi-, myö hemmin lounaismyrsky Vaasan seuduilla 2:na ja 3:na tammikuuta sekä lounais-, etelän- ja lännenpuoleiset myrskyt 22.—27:nä tammikuuta olivat ankarimmat tuulet.

Helmikuu oli myrskyinen, erittäin ensimmäisen kolmanneksen aikana, jolloin joka päivä oli myrskyinen, etelässä kaakosta ja etelästä, pohjoisem pana lounaasta ja etelästä. Tämän myrskykauden jälkeen vallitsivat pohjois puoleiset tuulet 22:een helmikuuta; mainittakoon kova luoteis- ja länsituuli 16:na ja 17:nä helmikuuta koko rannikolla.

Helmikuun 22:n jälkeen seurasi täsmälleen kuukauden pituinen jakso lämienpuoleisine tahi pohjoistuulineen. Yleisiä myrskypäiviä olivat 12. ja 13. maaliskuuta (P ja LP), jonka lisäksi tämän jakson viitenä viime päivänä vallitsi erikoisesti länsirannikoBa kova lounais- tahi länsimyrsky.

1) Majakkalaiva Laatokalla, 60°36’P, 30°4$’I.

Maaliskuun 22:sta huhtikuun 6:een olivat etelä- ja itäkompponenttiset tuulet yleisimmät, jonka jälkeen pohjoiskompponenttiset tuulet vallitsivat etelärannikolla huhtikuun 11:een ja länsirannikolla 15:een. Sitten seurasi yleisimpinä idänpuoleiset tuulet 22:een huhtikuuta, jolloin tuuli kuukauden loppuajaksi kääntyi länteen. Tuulen voima oli yleensä heikko, ainoastaan vilmemainittu jakso oli navakampi; ankarin tuuli 25:nä ja 26:na, lounaasta.

Toukokuun yleisin tuuli oli pohjoinen, sitten kuukauden alussa länsi ja luode, kuukauden lopussa idänpuoleiset tuulet. Ankara pohjoismyrsk 9.—li:na toukokuuta.

$ a d e m ä ä r ä oli lokakuussa suuri, paitsi pohjoisimmissa osissa; kuu kauden lopussa sade jo enimmäkseen tuli lumirännän tahi lumen muodossa.

Suomenlahden itäosassa oli sademäärä marraskuussakin normalia suurempi, mutta muualla oli marraskuu ensimmäinen kuukausi siitä puolen vuoden pitui sesta ajanjaksosta, jonka sademäärä oli normalia vähempi; tämä jakso käsit tää siis koko syksyn, talven ja kevättalven. Ainoana poikkeuksena tammikuu Suomenlahden itäosassa, jolloin sademäärä oli normalia hieman suurempi.

Erittäin pieni oli sademäärä joulukuussa ja maaliskuussa, jota vastoin helmi kuun ja huhtikuun sademäärä lounaassa ei ollut normalia paljon vähempi.

Sade tuli eniten lumena; lämpöjaksoina marraskuussa, tammikuun alussa, kuukaudenvaiheessa tammik.—helmik. ja maaliskuun lopussa satoi siellä täällä myöskin vettä tai lumiräntää.

Hyvin saderikas oli sitä vastoin lokakuu, paitsi kaakossa. Runsain oli sademäärä lounaassä, ollen normalia kahdenkertainen. Eniten satoi kaik kialla 7.—20:na toukokuuta, paikottain vielä lumirännänsekaista vettä.

P i 1 v i s y y s ei talven aikana poikennut paljon normalista; joulukuu, helmikuu ja maaliikuu olivat normalia hieman selkeämmät, muut kuukaudet normalia vähän pilvisemmät. Piivisyys oli, paitsi toukokuussa, suhteellisesti suurin pohjoisessa; selkeämmät jaksot sattuivat joulukuun loppupuoliskolla, tammikuun 4. pentadin aikana, helmikuun loppupuolella, maaliskuu11 kahtena keskimmäisenä viikkona, huhtikuun toisena ja viimeisenä viikkona ja touko kuun alussa.

V e d e n k o r k e u s oli marraskuussa vuosikeskimäärää hyvin lähellii.

Kuukauden keskivaiheilta se alkoi alentua. Joulukuun keskivesi oli hieman matalampi, tammikuun taas hieman korkeampi kuin joulukuussa, pääasial^- lisesti johtuen kuukauden puolivälissä sattuneesta korkeanveden jaksosta.

Korkein koko talven aikana oli vesi helmikuussa, ollen vuosikeskiarvoa hie man suurempi; kuukauden lopussa vesi taas laski ja pysyi sitten matalana lopputalven ja kevään; se oli matalin maaliskuussa.

Jyrkkiä vedenkorkeuden muutoksia ei sattunut; yksi ainoa poikkeus:

helmikuun lO:na aamulla tapahtui lyhytaikainen, mutta varsinkin Suomen lahdella korkea vedennousu, muutamassa tunnissa noin metrin verran.

III. Jääsuhteet.

1. Katsaus. Edellä kuvatuissa olosuhteissa kehittyvä jäätalvi alkoi aikaisin. Sisävesien ensimmäinen jäätyminen tapahtui nopeasti; sitä seurasi hyvin säännöllinen jäitten kasvaminen, joka ilman mainittavampaa taantu mista jatkui noin 25:een tammikuuta. Silloin jäätä oli jo siksi runsaasti, että se kaikkialla läheni varsisaisen Itämeren rajoja.

Tällä kehitysasteella sattui, joskaan ei suoraa käännettä kehityksessä kuitenkin n. kolme viikkoa kestävä pysähdys. Hidas taantuminen jäissä, etenkin maan eteläosissa, on myöskin huomattava tämän kauden lopussa.

Helmikuun puolivälissä oli tämä toinen ja lämmin talvikausi lopussa ja uusi jäänsyntymisjakso, varsinainen sydäntalvi, alkoi. Kuten alinitalvi oli myöskin tämä hyvin säännöllinen, niin että jäitten lisääntymistä melkein päivöstä päivään voitiin havaita. Älkutalven varhainen alku normalitalveen nähden oli kuitenkin mainitun lykkäysajan kautta nyt tasoittunut.

Maaliskuun neljännen pentaadin aikana tapahtuneen lämpötilan nou sun ja ankarien myrskyjen jälkeen ilmenevät jäihin tavalliset keväänenteet:

suurempi liikkuvaisuus ja siitä syntyviä railoja merenjäissä, samalla aikaa kun saaristossa virtapaikoissa jäät rupeavat käymään heikommiksi. Jäätalven viimeinen jakso, jäitten vähenernisaika, oli käsissä. Myöskin sen kehitys ta pahtui säännöllisesti ja lopullinen jäitten lähtö sattui kaikkialla jokseenkin

;iormaliin aikaan.

Mitä tulee jäitten kehitykseen rannikon eri osilla, voidaan mainita myös kin suhteellisesti aikainen

j

äänmuodostuminen lounaassa, lisäksi $uomen länsi- rannikolle Ruotsin vastaiseen rannikkoon verrattuna epäedulliset tuulen suunnat sydäntalvena, jota vastoin tuulen talvella jokseenkin yleinen pohjois kompponentti oli etelärannikolle varsin edullinen jääsuhteisiin nähden.

2. Jäätyminen. Lokakuun 1 1:nä ilmoitettiin ensimmäinen jää: ohutta jääkalvoa matalimmilla vesillä ja sisimmissälahdenpohjissa Perämeren pohjoi simmasta osasta. Kylmänä 15:nä lokakuuta tiedoitetaan jäätä myöskin eteläi semmistä paikoista Perämeren rannikolla ja »nimeksi» parilta paikalta Selkäme rellä ja Suomenlahdella. Tämä »jää» suli kuitenkin jo seuraavana päivänä, paitsi kaukana P:ssä. Lämpötilan laskiessa lokakuun 19:sta uusi jäätyminen alkoi. Tänä jäätymisen alkujaksona— tämä vaan mainittakoon yksityisseikkoi hin koskematta ^* kuvasti jään muodostuminen ja sulaminen matalimmissa vesissä hyvin tarkkaan lämpötilan muutoksia kylmyys-ja lämpöasteitten välillä.

Lisäksi mainittakoon vielä, että lokakuun viime kolmanneksella »jää»-ilmoituk sia lähetettiin useimmilta havaintoasemilta länsirannikolla, jopa yksi Ahvenan maaltakin, nimittäin Bomarsundista 22dta ja 24:ltä lokakuuta, pari Saaristo- meren sisäasemalta ja Suomenlahden länsiosista sekä useampia sen itäosista;

etelärannikolla jää pian hävisi, länsirannikolla se enimmäksi osaksi jäi py syväiseksi.

Marraskuun alussa

j

^äätyminen alkoi uudelleen, ensiksi länsirannikolla eteläänpäin aina Vaasan saaristoon asti ja il:ltä marraskuuta Selkämeren rannikolla. Kuva 2 seuraavalla sivulla näyttää jääsuhteet tältä päivältä.

Seuraavana viikkona lopullinen jäänmuodostuminen alkoi sekä etelä- rannikon sisimmissä vesissä että Ahvenanmaan saaristossa, ja samaan aikaan ahtojäitäkin syntyi Perämeren pohjoisimmissa osissa saariston ulkopuolelle.

Kuten kuvasta 3, jääsuhteet 18:na marraskuuta, näkyy, oli sinä päivänä sisä- saaristo koko Suomen rannikolla kiinteän jään peittämä; saaristojää oli ete lässä ja lounaassa korkeintaan $ cm:n paksuista, mutta $elkämerellä aina 19 cm:iin ja pohjoisimmissa aina 26 cm:iin paksua.

Seuraavan viikon lopussa alkoi kylmyys lauhtua. Samaan aikaan matalat vedet jo olivat jäässä ja jään oli syntyminen syvemmillekin vesille, niissä jääh tyminen käy vaikeanimin. Nämät molemmat seikat olivat syinä siihen, että marraskuun 25:nä, tiedoitusviikon lopussa, (kts. kuva 4) jäässä oleva alue ei ollut edellisen viikon jääpeitettä mainittavasti laajempi; viikolla havaittu jään paksuneminen osoittaa kuitenkin selvösti, että jäiden kasvu oli jatkunut

Suomenlahdella nyt aina 19 cm:iin ja Selkämerellä aina 30 cm:iin. Mainittakoon lisäksi ajoj ään muodostustaipumuksia aina Selkämeren pohj oisosiin.

Tähän aikaan oli vesi Suomenlahden sisimmissä osissa jo täysin jäähtynyt (kts. taul. 6, Seivästö) ja tilanne siis jäänmuodostumiseen kypsä. Kylmimmän päivän iltana, marraskuun 21:nä, havaittiin Verkkomatalan majakkalaivalta (600 17’ P, 28° 47’ E), että meri koko näköpiiriin noin puolen tunnin kuluessa

Kuv. 2. Jääsuhteet 1927 XI 11.

peittyi sohjolla; seuraavana päivänä länsituuh ajoi ^sohjon rairnikolle päin.

missä se muodosti noin 2 m:n paksuisen vyön, joka oli esteeksi vielä pari.

päivää myöhemmin, kun majakkalaiva iäksi asemaltaan satamaan. Silloin oli laivan ympäristö jo jäätön.

Kauvimpana pohjoisessa pikaii;en jäätyminen aiheutti meriliikenteelle odottamattomia vaikeuksia, varsinkin tuulen 21 :nä marraskuuta käännyttyä etelänpuoleiseksi, jonka jälkeen jäät pamautuivat rannikolle päin. Jäänsärkijä Voima, joka lähetettiin avustukseen, ilmoitti 26:na marraskuuta, että merenjää

ulottui 4. Ulkogrunnista 30 mailia ulospäin sekä että se eniten oli n. 30 cm:n paksuinen, paikotellen vaikeine ahtoj äänvalleineeu.

Marraskuun leutoina loppupäivinä jäänraja peräytyi. Joulukuun 1:stä lämpötila taas rupesi laskemaan, ja uusi jään muodostuminen alkoi, erittäin etelässä, missä samaan aikaan oli melkein tyven ilma. Lähemmin näkyy jou lukuun 2:n tilanne kuvasta 5.

Kuv. 3. Jääsuhteet 1927 XI 1$.

Seuraavana, vähemmän kylmänä viikkona tapahtuva suurin niuutos oli siinä, että jää Suomenlahden itäisirnmissä osissa jäätyi yhteen kiinteäksi jääpeitteeksi. Luonnoksen joulukuun 9:n

j

ääsuhteista antaa kuva 6.

Seuraavan viikon lopussa lämpötila huomattavasti laski, josta aiheutui.

jo aikaisemmin selvitetty veden laajalti jäähtyminen. Tuloksena oli nopea jään muodostuminen. Tämä näkyy selvästi kartassa jääsuhteista 16:na joulu kuuta, kuv. 7; mainitun päivän jääsuhteista huomautettakoon erikoisesti.

että Suomenlahden itäosassa merijäätkin parhaillaan muodostuivat (siellä I’2i

X[I8.

1

3232—26 3

Seuraavalla viikolla kehitys jatkui samaan suuntaan. Joulukuun 21:nä oli Suomenlahdella uutta jäätä aina 30 mailia Suursaaresta länteen ja seuraa vana päivänä huomattiin helppoa jäänmuodostumista merellä $3. Harmajan,

$1. Kalibädanin ja 77. Jusarön ulkopuolella. Joulukuun 23:na, jonka jääsuhteet näkyvät kuvassa $, voimakas itä- ja kaakkoistuuli ajoi uuden jään $uomen rannikkoa vastaan, jossa siitä syntyi yhteenajautunut sohjovyö saariston vanhaa, liikkumatonta, jo jokseenkin vahvaa kiintoj ääreunustaa pitkin. $ama kun ei ainoastaan pintavesi, vaan myöskin peitekerros, jo oli jäähtynyt, siis pysyvän merijään edellytyksiä) sekä että lounaassa mantereen ja Ahvenan maan välisen jääsillan syntyminen oli alkanut ulkona Saaristomerellä, missä muutamat saariryhmät jo olivat jäässä. Selillä, jotka, kuten aikaisemmin mainittu, eivät vielä olleet jäähtyneet, pakkanen sitä vastoin ei aikaansaanut

äänmuodostumista.

Kuv. 4. Jääsuliteet 1927 XI 25.

tuuli ajoi Selkärnerellä uuden jään pohjoiseen päin ja repi Etelä-Perämerellä leveän merenrailon jäähän. Joulukuun 21:nä jäänsärkijä iäksi 1$. Vaasasta, 21:nä 10$. Uuraasta ja 110. Koivistolta, jolloin meriliikenne näillä paikoilla päättyi.

suussa, meressä 71. Russarön edustalla. Sarnaira päivänä havaittiin ensi ker ran hajallista ajojäätä ja jäänmuodostumista ulkona Ahvenanmerellä, 46. Mär ketistä länteenpäin, seuraavana päivänä oli jää sieltä hävinnyt. Joulukuun 29:nä ankara luoteistuuli ajoi Suomenlahden jäät etelään päin, jolloin se leveä merenrailo syntyi, joka näkyy kartalla kuv. 9, jääsuhteet 30:nä joulukuuta.

Sama tuuli ajoi Ruotsin saaristosta irtojäätä Ahvenanmerelle ja painoi Pohjan lahden irtojäät $uomen rannikkoa vastaan.

Seuraavana viikkona

j

ääuuodostuminen jatkui. Mainittakoon, että i6:na joulukuuta ensi kerran huomattiin

j

äänmuodostumista Suomenlahden

Kuv. 5. Jääsuhteet 1927 XII 2.

Jäätilanteen edistys viikon kuluessa ilmenee lähemmin kuvasta 10, jääsuhteet 6:na tammikuuta; jäitten pysymisen Ruotsin puolella, jättäen Ahvenanmaan puolen avoimeksi, selitti eräs havaitsij a riippuvan virroista. Länsirannikolla aikaansaivat alkuviikon länsituulet ahtoj ään muodostumista; pohjoisessa tuu let kääntyivät 5:nä tammikuuta idänpuoleisiksi, jolloin ne Perämeren railot syntyivät, jotka näkyvät tammikuun 6:n kartasta.

Seuraava viikko oli etelärannikolla lento; jonkunlainen helpoitus jää- suhteissa sen lopulla ilmenee myöskin tammikuun 1 3:n kartasta (kuva 11).

Joulukuun 31:nä railo alkoi jäätyä ja oli jo miltei jäätynyt, kun 2:na tammikuuta läntinen tuuli ajoi Suomenlahden merenjäät itään päin, missä niistä syntyi ahtojäitä. $aaristomeren pohjoisosassa yhdistyi viikon alussa Ähvenanmaata ympäröivä kiintojääreunusta mantereen kiintojääreunustaari, mutta Kihti ja Teili olivat edelleen jäistä vapaat. Ähvenanmeren pohjois- osassa havaittiin Märketiltä uusi jäänmuodostuminen 1:nä tammikuuta.

Kuv. 6. Jääsuhteet 1927 XII 9.

JÄÄT 191Z—4925 21

verrattuna edellisen viikon karttaan. Pohjoisella Ähvenanmerellä oli aina 1O:een tammikuuta 46. Märketillä ajojäitä näkyvissä, enimmin 8:na tammikuuta, Jolloin ainoastaan harvoja aukkoja oli jäässä. Etelämpänä, 52. Lågskärin

O: -

:w -J

Kirv. 7. Jääsuhteet 1927 XII 16.

ympärillä, oli viimemainittuna päivänä meri avoin ainoastaan lännessä ja etelässä, mutta seuraavana päivänä koko näköpiirissä; tammikuun 11:n jäl keen Ähvenanmerellä nähtiin ainoastaan hajallisia jääijätteitä ja sohjoa.

9

0

-j.

1927

^{- -}

J6.

^{- - -}

- ^OO) Z•-j- ^-

J - --

-

-

1

-

izzi!!

^—

• -:

),

0 02 Cj CD g. 0 o 0: -“0 0Ci. •.D: ::.

1H

00

E

0 0 Cl -J

0— 0 CD :

D 0 CD 0• od CD rJ20 CD 0:. CI, (Dl

mukaan ulottui iS:natammikuuta illalla jäänreunusta noin 30 mailia rannikon keskiosasta ulospäin, kauvempana merellä oli jäänmuodostumista. Jääsuhteista kaukana $elkä- ja Ähvenanmerillä tiedoittaa eräs höyrylaiva, joka l$.—20:nä tammikuuta kulki 32. Mäntyluodosta Selkämeren poikki Grundkallenin ma jakkalaivaa kohti (60° 30’ P, 18° 55’ 1) ja sen jälkeen etelään Ähvenanmeren menlahti oli sinijäässä, ja $aaristomerellä Kihti sekä saariston eteläosa melkein o9. Utöhön saakka jäätyi. Ähvenanmerellä oli samana päivänä jäätä 46.

Märketin koko näköpiirissä, jota vastoin meri 52. Lågskärin ympärillä vielä oli avoin; seuraavan yön aikana sekin kokonaan jäätyi. Selkämeren rannikolta ei näkynyt: avointa vettä ol]enkaan, ja erään

j

äänsärkij än tekemän havainnon

Kuv. 9. Jiäsuhteet 1927 XII 30.

niin että Grundkalleniu ympärillä jo oli 5cm:npaksuinen kiintojääpeite. Grund kallenin ja Understenin välillä oli jääpeitteen paksuus 10 cm, Understenin ja Nyhamnin välillä yleensä 15 cm, mutta paikotellen 23 cm:n paksuista ahto jäätä. Kaikki havainnot tehtiin selkeällä ilmalla. Tammikuun 19:n illan jäl keen kulki jäänsärkijä jokseenkin samaa tietä, jonka jälkeen Selkämeren meri- kautta, että laiva ensin kulki noin puolen mailin levyisen ahtojäänvyön läpi.

sen jälkeen länsilounaiseen suuntaan n. 25 maifia n. 23 cm:n paksuisessa ajo jäässä, sitten aina Grundkalleniln asti osittain avoimessa vedessä, osittain, uudessajää.ssä, joka viimemainittu matkan jatkuessa kävi yhä vahvemmaksi,

Kuv. 10, JiUlsuhteet 1928 1 6.

liikenne loppui; silloin oli jo Selkämeri koko matkalla 5—15 cm:n paksuisessa jäässä, lukuunottamatta kahta kapeata railoa, toinen 35. Rauman, toinen 43.

Säiskärin leveydellä. Ähvenanmeren jää oli paksumpaa. Pohjoisessa koko Merenkurkku oli kovassa ajo- ja ahtojäässä, joka 16:na tammikuuta ensi ker ran oli yliteenjäätynyt, mutta jo 1$:na alkoi liikkua, koillisccn päin; Perämerellä

• 2() ^.

1

-

-

iu’

‘‘3

^{- - -}

JE%

::1 ^{... -}

:—

— 0 ^{- -. —}

Miv. 11. Jässahteet l92 1 13.

jäätyivät 11. Ulkokallan tienoilla viimeiset railot tammikuun l7:nä, mutta 14. Tankarin edustalla oli koko viikon aikana ^avoin railo kiiritojääreunustan ulkopuolella; syy-yhteys tämän ja aikaisemmin mainitun korkean lämpötilan välillä on selvä. Jääsuhteet 20:nä tammikuuta esitetään; lähemmin kuvassa 12.

Pakkasta jatkui vielä muutaman päivän seuraavan viikon aikana; pakka sen seurauksena eli uuden jään syntyminen meressä 70. Bengtskärin ja 71.

-z

- •zzEu— ^{— —} -ii- ^—

- *

—

-

-

-j -.

—

8. Keskeytyminen. Viikon puolivälissä pakkane;; lauhtui ja sitä seu rasi leuto-, paikotellen suojailma. Täten keskeytyi jään muodostuminen.

Nämät päivät olivat lisäksimyrskyisot, lounaasta, etelästä ja lännestä. Myrs kyt rikkoivat ulkomeren vielä verrattain heikot jäät ja puristivat ne vahvoiksi ahtojäiksi tuulenpuoleisille rannikoille, puhdistaen aavat merensolät jäättömiksi.

Russarön edustalla, missä 24:nä tammikuuta koko näköpliri oli jäässä; 59.

Utön ulkopuolella ei vielä ollut yhtään jäätä. Tammikuun 23:na saatettiin jäänsärkijän avulla saaristoteitse Helsingin ohitse viimeiset laivat ulos 94.

Kotkasta, jonka jälkeen sielläkin meriliikenne loppui.

Kuv. 12. Jiäsuhteet 192$ 1 20.

Tämän kehityk en tulos ilmenee selvästi kuva ta 13, jää.suhteet 1928 1 27.

Vojdaan mainita, että 2 o:nä. ta.nnnikunta otelärnyr ky 1)Oi ti Alivena.mnereltk viimei en jään.

!28

^i-

127.

^.

Ot

-

/

(0$ 0V) Q

O v0

- . y,

-- -

v

- —

kiiv. 13. Jii.uhteet 1923 1 27.

SeIotett u tilamie py ^vi jokseenkin muuttumattomana 1:een helmikuuta, )OIIOifl talven he tävin rnyr kykau i koviire etelänpuolei

me

^myrskymeen

ilkoi. sinä päivänärepeytyi Perämeren

j

^{äähäim e leveä}merenrailo, joka kai^- tas a kuva 14, jääsuhteet3:na hehnikuuta,ulottuuMerenkurku ta pohjoiseen päin ainaRiahenleveydelle ^——näille euduille tähän vuodenaikaanhyvin har vinainen ilmii. Vanha ahtoj ää Selkämeren kiintoj ääreunusta a pitkin irtaantui

Jatkuva leuto- tahi suojail;na, jatkuva myrsky olivat seuraavan viikon sään turmusmerkit. Peräinerellä oli tuulen suunta edelleen etelästä, mutta

$elkämerellä enemmän lännenpuoleinen, josta seurasi, että ahtojäätä taas alkoi muodostua kiintoj ääreunustan ulkorajalla. Viikon viime päivänä, 1 O:n helmikuuta, kääntyi tuuli länsfrannikolla pohjanpuoleiseksi, jonka jälkeen Perämeren avoin railo rupesi työntyrnään kiinni. Etelärannikolla oli tuuli

jo

ja ajelehti pohjoiseen päin. $uomenlahdella eivät muutokset olleet yhtä huo mattavia, siellä kun ajojäät jo aikaisemmin olivat pohjoispuoleisella rannikolla ja tuulen voima sitäpaitsi oli lirikompi; todistuksena tuulen voimasta myöskin täällä voidaan kuitenkin mainita, että kiinteän saaristojään laivaväylät puris tuivat yhteen paikoissa, missä saaret eivät olleet niille varmana tukena.

Kmiv. 14. Jilasuhteet 192$ II 3.

Sekä vedessä että ilmassa vallitsevan levottoniutiden jäljet nähdään jääsuhteissa in. ui. siinä, että merenjäät samana lO:nä helmikuuta myöskin Suomenlahden sisäosissa alkoivat liikkua, josta lukuisia aukkoja ja railoja syntyi; jäiltilanne ilmenee lähemmin kuvasta lö.

Leutoa ilmaa kesti vielä muutamaiia päivänä seuraavaan viikkoon.

Mutta viikon lopussa sai uusi pakkanen taas jäänmuodostumista aikaan.

parilla edellisenä päivänä ollut hyvin vaihteleva sekä voimaan että suuntaan nähden, kuitenkin etelä- tahi länsikompponenttinen; lO:nä helmikuuta tuuli kääntyi luoteis- tahi lännenpuoleiseksi, pian yltyen todelliseksi rnyrskyksi.

Samaan aikaan Suomenlahden merenjäät irtaantuivat kareilta ja rannoilta jo mainitun voimakkaan vedennousun vaikutuksesta saman päivän aanuma.

-

.

92$

rr

.

.ii.io.

-

O 0

0 -

-;

;; i:J

:?z:

-0-0•0a

O• tli Kuv. 15. Jääsuliteet 1928 II 10.

4. iluipputilanne. Seuraava viikko oli kylmä, 20. ja 21. helmikuuta navakkoine pohjoispuoleisine tuulineen, sen jälkeen ainoastaan heikko lännen puoleinen tuuli tahi kokonaan tyventä. Helmikuun 18. tiedoittivat kaikki Pohjanlahden havaitsijat jäätä koko näköpiirissä, lukuunottamatta kahta avointa aluetta kiintojään ulkoreunassa, toinen $elkämeren, toinen Perä meren kaakkoisosassa, viimemainittu ulottuen pohjoiseen päin noin 14. Tanka Keskellä viikkoa olivat tuulet olleet heikot, mutta sen lopussa kävi verrattain kova länsi- tahi luoteistuuli. Tilanteen tällaisena ollessa ajautui Selkämeren uusi jää vähitellen merelle päin ja Suomenlahdella siirtyi merenjään länsiraja länteenpäin. Jääsuhteet 17. helmikuuta näkyvät kuvasta 16.

Kuv. 16. Jääsuhteet 1928 II 17.

JÄÄT 1927—198 31

rinseutuville. Ähvenanmerellä alkoi 1 9:na helmikuuta uudestaan

j

^äänniuodos

tuminen 46. Mörketin sekä 23:na 52. Lågskärin ympäristöllä ja 24:nä levisi pohjois-Itämerelle 57. Kökarin ja 59. Utön edustalla sinijää ensi kerran

-

flr3

1L24.

Kuv. 17. Jääsuhteet 192$ II 21.

koko näköpiiriin. Jo 18:na helmikuuta oli myöskin kokoSuomenlahti majakkain näköpiireissä jäässä; pohjoistuuli ajoi viikon puolivälissä jäät etelään päin.

Tuulen tyynnyttyä merenrailo kuitenkin heti jäätyi. Länsirannikolla oli vii kon lopussa uusi jää vähitellen painautunut vanhaa kiintojääreunustaa vas taan. Jääsuhteet 24:nä helmikuuta ilmenevät yksityiskohtaisemminkuvasta 17.

r

•1

)xO

14 ^{1 LL1L -}

32 JÄÄT 1927—1928

Seuraavana viikkona oli kohtalainen pakkanen länsikompponenttisine tuulineen, lounaassa oli viikon lopussa miltei tyventä. Jo 25:nä helmikuuta hävisi lounastuulella jää 52. Lgskärin seuduilta; uusi jäänmuodostuminen 2:na maaliskuuta. Ensimainittuna 1)älVällä oli Suomenlahden suussa sinijään

IOOIIO

Å

4 Å

4 Å Å *

Å A A Å *

— å *4 A

AÅÅ LÅ*.

Å 4 Å *

- A * Å * Å Å—J

—

— *AÅÅ

—

—. * * Å 4 * * * * Å * * A * * *

— —

— —

— —

— —4**Å****Z=ZE

* * ÄÅ * Å * A

— — —

—

192$

* Å Å Å *

28R

Iuv. 1$. Pohjanlahden jääsuhteet,erään lentäjäinmukaan, 1926 11 28.

ulkoreuna noin 35 inailia lounaaseen päin 71. Russaröstä. Luoteistuuli 27:nä helmikuuta hajaannutti jään 59. Utön ulkopuolelta, jättäen meren avoimeksi;

sama tuuli avasi muutaman mailin leveän railon meressä Suomen eteläranmni-

kolla; tämä kuitenkin jo viikon lopussa peittyi sinijäällä. Jääsuhteet 2:na maalis kuuta näkyvät kuvasta 19. Jääsuhteista ulkona Selkämerellä, missä meri-

-

EI’

.4 fr

Kuv. 19. Jääsuhteet 1928 III ²

liikkuvafla jäällä ja eteläisimniällä Perämerellä kaksi avointarailoa. Kuvasta 19 näkyy lisäksi,ettäeteläisimmällä Selkämerelläkin, joka oli lentäjän havainto- alueen ulkopuolella, 2:na maaliskuuta oli vastaava avoin merenraio.. Tämä railo oli itse ^iassa kiinni helmikuun 26:n ja maaliskuun 1:n ^välisenäaikana, avoin 25:nä helmikuuta ja 2:na maaliskuuta, todistaen siis jonkinmoista Jiik

a232—28

liikenne oli kokonaan ^{loppunut. antaa} 2$:na helmikuuta eräs lentäjä tietoja,

ja hänen piirtämänsä karttaluonnos esitetään, puhtaaksi piirrettynä, kuvassa 1$: siis leveä merenrailo Ruotsin puolella, ja ^Suomen puolelta ulospäin noin osaan Selkämerta yhteenjäätymiyttä jäätä, Merenkurkku peitettv ^hieman

31 JÄÄT 1927—1928

kuvaisuutta merenjäissä. Lisättäköön vielä, että Merenkurkuu jäät jäivät liikkumattomiksi 29:nä helmikuuta, jolloin siellä kiinteä jääsilta syntyi $uo men ja Ruotsin välille. 14. Tankarin ulkopuolella oli kuitenkin silloin vielä avointa vettä.

- 1

——

Kuv. 2(. Jääsulitet 1928 III 9.

Mainittu Merenkurkun jääsilta ei kuitenkaan ollut kestävä, sillä jo 5:nä maaliskuuta Merenkurkunjäättaas joutuivat liikkeelle, lounaistuulen ajamina.

Perämeren eteläosassa oli edelleenkin railo. Vasta viikon lopussa, tuulen kään

1928 ]JJ.S

-

[1

1

nyttyä pohjanpuoleiseksi, tämä TaiTo sulketitui, samalla kuin pohjois-Selkä merellä se avoin railo syntyi, joka näkyy kuvasta 20, jääsuhteet ^{9:nä maali -} kunta.,

jo

aikni emmin mainittu eteläi inimän Selkä.uiereii railoki ulkeutui

—.ekä .livenanmerc’it vanhat

j

äiit alkoivat hajaantua ute1än päin. Maali kuun

--

192 8E-

^-

* ^J1II6

1 1

j

^..

o

^.

. L XX5,X)4 ^-

- - .

.

1••••• Q

Inv. 21. Jiliisuliteet 1928 III 1i.

:na Merenkurkun jäät taa tulivat kiinteiksi. Kuvas a 2t) Suon enlahden pohjoisrannikolla näkyvä simjään peittämä railo syntyi sekin samana aikana ikä siis ole sama sinijääSSä oleva railo, joka on jokseenkin vastaavalla pai

Seuraavan, hieman lärnpöisemrnäii viikon tapahtumista mainittakoon, että 12:na maaliskuuta uusi jäi pohjois- ja luoteistuulen ajamana alkoi liikkua ulos merolle, missä sen jätteitä lähipäivinä eri paikoilla havaittiin; tilanne viikon lopulla, 16:na maaliskuuta, ilmenee lähemmin kuvasta 21.

5. Jäkten lähtöja sulaminen. Nämät jääkehityksen loppuvaiheet aloitti 1 7:nä maaliskuuta voimakas, rikkova lounaismyrsky, jota sitten kesti viiden kaila kuvassa 19. Tämä viikko oli muuten edellistä viikkoa huomattavasti kylmempi, kylmin päivä 9. maaliskuuta; kartasta kuvassa 20 ilmenee myöskin, että jäätä syntyi runsaasti sekä railoihin että pohjois-Itämeren rajaseutuville,

5. 0. ainoille vielä jäätymättömille alueille.

Ktiv. 22. JUtsuhteet 192$ III 23.

JÄÄT 1927—1928 37

vuorokauden ajan. Se puhdisti itämeren vapaaksi jäitä. ajoi, ankarasti puristaen Suomenlahden jäitä, ne itäpuolelle rajaa, joka -ijaii noin 12 mailia 81. Kallbådanista lounaa’een päin, ajoi osan Ahvenanmeren jäistä valleiksi Ahvenanmaan rannikkoa va taan, mutta suurimman ou kuitenkin Selkii^- merelle, jossa -e teki selvää vetti vaftaval]a alueella Ahveiiamnere t pohjoi

1 9 2 8

]fl 30 •:

— 2 ^{1’ — — -}

seen; jo ensimmäisenä myrskypäivänä repeytyi Merenkurkun jääsiltaa auki, ja lopuksi syntyi railoja saaristojään ja merenjään välille pohjoiseen aina Perä meren keskirannikolle. Näin syntynyt tilanne on suurin piirtein sama, joka 23:lta maaliskuuta kuvataan kuvassa 22, kuitenkin sillä mainittavalla eroa vaisuudella, että Suomenlahden jäät jo silloin olivat ajautuneet hieman länteen- päin sekä että länsirannikon railot olivat vähän suuremmat. Jään rajan ulkona

jO

Kuv. 23. Jääsuhteet 192 III 30.

c CD CD CD t-CD .o :-« CD .0 CD Cr2 CD CiD CD

kääntyi idänpuoleiseksi ja Suomenlahden ajojäät, ehdittyään länteenpäin joohi70. Bengtskärin läheten 59. Utötä, alkoivat silloin taas ajelehtia itäänpäin.

Tilanne 6:na huhtikuuta näkyy kuvasta 24. Lisättävä on, että saaristojäät, erittäinkin lounaassa, viikon kuluessa olivat huomattavasti heikontuneet sekä että $aaristomerellä aukkoja useaan paikkaan oli^syntynyt. Kuvien 23 ja 24

Kuv. 25. Jääsuhtet 192$ 1V 13.

vertaaminen osoittaa lisäksi, että saaristojään ulkoraja oli vetäytymässä man tereelle päin. Ja siksi pohjoisessa kuin 5. Marjaniemen edustalla syntyi länsi rannikon railon jatkona, joskaan ei merenrailoa, niin kuitenkin pitkä hal keama ensimmäisenä »elonmerkkinä» näitten seutujen

j

^äissä.

Seuraavan viikon alussa alkoi jäänsärkijän avulla meriliikenne sekä länsi rannikon eteläisiin satamiin 35. Raumalle ja 32. Mäntyluotoon että eteläran nikon keskiosan satamaan 94. Kotkaan. Jäänsärkijä kulki länsirannikolle

-

vvvvvvv Q ^—

zt

—--

gv

Tämä viikko oli muuten edellistä kyirnempi; lämpötila oli lounaassa

10 å 2° nollapisteen alapuolella, pohjoisessa ja idässä vielä alhaisempi, taivas kirkas, tuuli kohtalainen ja eniten pohjanpuoleinen. Kaikkien näitten tekijäirr tuloksena oli viikon lopulla 13:na huhtikuuta (kuva 25) etelärannikolla kunto jääreunustan ja ajojään välille syntynyt railoja aina Suomenlahden itäisimpiin osiin saakka, mutta saaristojään kiintojääreunustassa on —- myöskin lou naassa ainoastaan vähäisiä muutoksia kartasta havaittavissa; Selkämeren Ähvenanmeren kautta ja yli Selkämeren. Se tapasi matkallaan ensi kerran jäätä — ajojäätä — 6 mailia Nurmenniemen ulkopuolella (Rauman edus talla). Lähempänä rannikkoa oli vanhan ahtojäävyön ulkoreuna hyvin ahtau tunutta. Kotkaan avattiin saaristoväylä Helsingistä alkaen, siis sivuttamalla jäänsärkijälle saaristojäitä nyt, kuten tavallisestikin, vaikeammat meronjäät.

Kuv. 26. Jääsuhteet 1928 IV 20.

1 3:ua huhtikuuta oltu huomattu liikuntaa merenjäässä, lukiumottamatta jo aikaisemmin mainittua kapeata halkeamaa.

Huhtikuun 14:n jälkeen lämpötila nousi nollapisteen yläpuolelle. Tuuli oli edelleen heikko, nyt eniten idänpuoleinen, taivas pilvinen. Viikon kuluessa sattunut tärkein jääsuhteitten muutos, joka tulee näkyviin kuvasta 26, jää- suhteet 20:nä huhtikuuta, oli ajojäitten siirtyminen länteenpäin, etelärannikkoa eteläisimmässä osassa oli vähän aj oj äätä ja Merenkurkussa sekä etelä-Perä merellä ajo^- ja ahtojäätä, ahtautuneena kiintojääreunustaa vastaan, lisäksi 11. Ulkokallan ulkopuolella ajojäätä, jonka pohjoisraja viikon kuluessa (vrt.

kuva 24) olisiirtynyt pohjoiseen päin, mutta 5. Marjaniemen edustalla ei vielä

Kuv. 27. Jääsiihteet 1928 IV 27.