Yleiskatsaus talven 1924-25 jääsuhteisiin

MERENTUTKIMUSLAITOKSEN JULKAISU N:o 44

YLEISKÄTSÄUS 1924—25

TALVEN

KIRJOITTÄNUT

GUNNAR GRANQVIST

OSASTONJOHTÄJÄ

REFERÄT: UEBER$ICRT DER EISVERHÄLTNI$SE 114 WINTER 1924—25 ÄN DEN KIISTEN FINNLÄNDS

JÄÄSUHTEISIIN

HELSINKI 1926

SOCIETAS SCIENTIÄRUM FENNICÄ:

FINLÄNDISCHE HYDROURÄPHISCH-BIOLOGISCHE UNTERSUCHUNQEN

Nr. 1. THEODOR Honii: Hvdrographische Untersuohungen im nördliehen Teile der Ostsee, im Bottniscben und im Finnisehen Meerbusen 1898—1904.

46+144 8., 2 Tai., 1907.

Nr. 2. RoIF WITTISG: Untersuohungen zur Kenntnis der Wasserbewegungen und der Wasserumsetzung in den Finland umgebenden Meeren. Der Bottnische Meerbusen in den Jahren 1904 und 1905. Erster Teil.

X+246 8., 18 Taf., 1908.

Nr. 3. J0nAN GEHEKE: Beitrag zur Hydrograpbie des Finniseben Meerbusens, 40 8., 3 Tai,, 1909.

Nr. 4. METEOR, CENTRALÄNSTALT: WasserstandRegistrierungen hei Hangö 1897—1903. XIV+86 8., 1909.

Nr. 5. K. M. LEVANDER: Beobaohtungen iiber die Nahrung und die Parasiten der Fisehe des Finnisehen Meerbusens. IV+44 8., 1909.

Nr. 6. HUGO KARSTEN: Untersuebungen 1ber die Eisverhältnisse im finniseben Xeerbusen und im nördlichen Teile der Ostsee. 1. Beobacbtungen während der Wjnter 1897—1902. 92 8., 5 TaL, 1911.

Nr. 7. Ror WITTING: Zusammenfassende Uebersicht der Hydrographie des Bottnischen und Finniseben Meorbusens und der Nördlichen Ostsee naeh den Untersuehungen bis Ende 1910. 82 $., 4 Tai,, 1912.

Nr. 8. ROLF W1TTING: Eeobac]itungen von Temperatur und Salzgebalt an festen Stationen in den Jahren 1900—1910. 78 8., 1912.

Nr. 9. ROLF WITTNG Beobaohtungen von Oberfläohenstrom, Tiefenstrom und Wind an Feuerschiffen in den Jahren 1900—10. 100 8., 1912.

Nr. 10. ROLF WITTING Jabrbuch 1911 enthaltend hydrographische Beobaohtun gen in den Finland umgebenden Meeren. 132 8., 4 Tai., 1912.

Nr. 11. Nicht ersehienen.

Nr. 12. ROLF W;TTIRG: Jahrbuch 1912 enthaltend hydrographische Beobaehtun gen in den Finland umgebenden Meeren. 130 8., 6 Tai., 1913.

Nr. 13, ROLF WITTING: Jahrbuch 1913 entbalten’d hydrographiscbe Beobachtun gen in den Finland umgebenden Meeren. 134 8., 5 Taf., 1914.

Nr. 14. KURT ELON: Ueber die Älkalinität, Wasserstoffionenkonzentration, Kohlensäure und Kohiensäuretension im Wasser der Finland umgeben den Meere. 132 8.. 3 Tai., 1917.

(DIE REIHE WSRD NICHT FORTGESETZT.)

MERENTUTKIMUSLAITOKSEN JULKAISU N:o 44

YLEISKÄTSÄUS TALVEN 1924=25 JÄÄSUHTEISIIN

KIRJOITTANUT

GUNNAR GRÄNQVIST

OSÄSTONJOHTAJÄ

R E F E R A T: UEBERSICHT DER EI$VERHÄLTNISSE IM WINTER 1924—25 AN DEN KIISTEN FINNLANDS

HELSINKI 1926

VALTIONEUVOSTON KIRJÄPAIN()

Sisä ilys:

II. Katsas eräisiin säätieteeliisiin ja me’itieteeii?sim olosuhteisiin ^. 1. Ilman lämpötila

2. Pintavesi ^.

3. Veden kerrostiuninen.

4. Tuulet, vedenkorkeus ja sademäärö

1. Katsaus

2. Lämpöjakso helmikuun viimeiseen dekadiin 3. Kevättalvi

1. Jäiden lähtö 5. Laatokka

117. Jään- ja lumenpaksuus (cm:ssä) periantaisin 17. &ttamakonttorie n jää- ja meriliikenneilmoitukset Ilavaintopaikkojen luettelo

1. Numerojärjestyksessä 2. Aakkosjärjestyksessä Deutsehes Referat

1 Havaintopaikat 2. Jääsuhteet 192%

3. 1924

4. 1924

5. 1924

6. 1925

7. 1925

8. 1925

9. s 1925

10. s 1925

11. ^» 1925

12. 1925

Kuvat:

8 10 17

44

47

6 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 2$

1. Hat’aintoaineisto

1. Havaintojen suoritus

2. Havaint oarneistoli inuokkaus

Sivu

III. Jääsuhteet 18

18 19 20 33 36

15 45 45

XI 7., XI 11., XI 21., Xi 28 XII 5

XII 12., XII 19 XII 26

1 2 1 9 1 16 1 23 1 30 II 6 II 13

4

Sivu 13. JMsuhteet 1925 11 20 29

14. . 1925 11 27 30

15. . 19251116 . 31

16. . 1925 UI 13 32

17. • 1925 111 20 33

18. • 192511127 34

19. • 1925 IV 3 35

20. • 1925 IV 10 36

21. • 1925 V 17 37

22. ^‘ • 1925 IV 24., V 1., V 8., V 15 37

1. Havaintoaineisto.

1. havaintojen suoritus. Eclelläoleva katsaus nojautuu, kuten aikai semmatkin, pääasiallisesti siihen sääiinölliseen jääsuhteiiten viikkotiedoi tukseen ^1), jota ovat touuittaneet ^i\OIe r e n tⁱⁱtk iiiiu s 1 a i t k s e n omat palkatiit havaitsijat, useat Me re n k u 1 kⁱⁱh a lii t u k s e n alaista hen

kilökuntaa, muutamat T u 1 ii h a 11 i tⁱⁱk s e n

Tällä tavalla saadut tiedot ovat täydennetyt niillä tiedoilia, jotka itse olen, laitoksen perj antaista

j

äätiedmtusta varten ^2), puhelimitse koonnut eräiltä raimikkosaemilta; vieläkin olen käyttänyt hyväkseni ne tiedot, jotka laitoksen jokapäiväistä langatont a

j

äätiecloitusta varten sai akirj airnin len^- nättimitse ja puheliniitse saapuivat laitokselle2).

$uoinenlahteen nähden on Viron ^uierentutkiinusten johtaja, tri ^KAnL Enisen, Tartto, ystävällisesti laitoksen käytettäväksi antanut ^hänen piirtä mänsä yleiskartat jääsuhteista Viron puolella Suomenlahtea. Ruotsin ja Viron viranomaisten lähettämät jokapäiväiset langattoniat jäätiedoitukset, jotka Merentutkhmislaitos on vastaanottanut ja levittänyt Suomessa, olen lisäksi, mikäli nämät tiedot ovat valaisseet ^Suomenkin rannikon

j

ääsuhteita.

karttoj a Piirtäe55äi ottanut huomioon.

Havaintoasemien kartta on kuvassa 1, niitten luettelo kirj asen lopussa.

Löliempiä tietoja havaintoaseluien sij oituksest a ja havaitsij ain nimistä on tämän sarjan 41. mnneross a.

2 Havainloaineiston niuokkaus Laitoksei]e saapunut havaiutoaineisto on viikottain jääosastolla piirretty karttoihin, ^kuvaten jääsuhteita perjan taisin. Nämät kartat ovat piirretyt kahdeksalla eri värillä, siten että ^joka jäälaji merkittiin omalla värillään. Kuvissa 2—22 ovat nämät kartat pienen netyt kaavassa ^1/;; sitäpaitsi ne taloudellisista syistä ovat yksiväriset. joten on ollut pakko käyttää eri värien sijaan erityisiä merkkejä. ^{Tästä on} tie tysti seurannut nyt julkaistujen karttojen suurempi kaavamaisuus, alku i eräisiin verrattuna. Täin än

j

ulkaisusarj a;i 28. numerossa olen lähemmin selostamit kyseessä olevaa julkaisemist apua. Viitaten siihen katson tässä voivani tyytyä antamaan ainoastaan seuraavat karttoj en yminärtäiniseksi välttämättömät merkkien selitykset.

Yleiskartoissa fkuv. 2--—22) merkitsevät:

lyhyet, vaakasuorat viivat: avointa vettä pienet ristit: sinijäätä

pienet renkaat: sohjoa

edellämarnittujen renkaitten suuruiset Pisteet: jhtee n jäätj nyttä ^O1joi harvat, paksut viivat, rannikolta ulospäin: sileätä kiintojäätä, silojäätd täyttämättömät kolmiot: ajojäätä

täytetvt kolmiot (alue voi lisäksi olla viivoitettu kuten kiintojäätä var ten): yhteenjäätynyttä aJo?äätä

ympyräviivat: ahtojäätä

1) Tiedoitus selitetty tämän julkaisiisarjan 22. nunierossa.

2) Katso lähemmin tämän

j

ulkaisusarj an 41. numeroa.

JÄÄT 1924—25.

i p äpinnat ]ue 01 Ii di i oll fl\ 0tel ii 1 u en 1lIfl ojää ä si ten) ^yhäe ojdaty 1yttd ahtoj(iåtci

p‘iksu. taitedu iiv9. ahtojäin iajohyL( uhtojöön i’yö

“hdi elinä llärnainitui ti. merkei lii: aine ilo 1— ikki eri mcd kiel 0$

tamia jilälajeja ohui, pit1i vx a: jdän7ctyo

Lisäki,i nierkit’ee:

1 hä alue. ha aintoju ju

- - z-- ^{-- -} - -

- --

-

—- -—

- - -

--

-

- --

4-r

9S 7

23 -q% -

24 -- -

:;z;*

-

2

Kuva 1. Havaintopaikat.

Kirasen lopussa on taulukon muodossa eräitä tietoja jään ja lumen

jaksuudesta, jota kartoissa ei voida selvästi kuvata, sekä toinen taulukko jää- jarneri1iikennesuhteistamaan saIomissa. no) antaenpääasiallisesti _{s a t a}

70 0 k0 ii t t o ri eui antamiin tietoihin.

II. Katsaus eTäisiin säätieteellisiin ja meriteteellisiin olosuhteisiin.

1. Ilman lämpötila. Talven yleisten länipöstiliteitten vulaisemiseksi sii ettäköön ensiksi seuraavat kaksi taniukkoa, osoittaeii keskilämpötilaa eräillä raflnikko1)aikoilla sekä poikkeusti vastaavasti 3O-votiskeskiirvostt.

Paul. 1. Keskiichnpötila ^{79)4•95 i.}

x XI XII 1 Ii 111 iv v x-v

42 Oulu 5.8 ——1.6 —3.4 —1.5 —4.8 -—8.1 1.7 7.s —0.5

16 Vaasa 7.5 1.4 0.0 0.3 ---2,2 ——5.9 2.5 8.6 ±1.5

r Turku 8.3 2.2 1.9 0.9 -—0.5 4.i 4.9 1(1.6 ±3.0

43) Maarianhamina 7.8 3.1 2.5 1.1 0.5 -3.3 3.s 8.7 +3.0

71 Helsinki 8.0 2.8 1.7 1.1 0.1 -4.0 4.8 ^9.8 +3.1

90) iipuii 7^t) 1 0 0 1 ⁸ j1 1⁴ 10 ^— 19

101 Sortavala . . . . (5.1 (1.0 -—-2.0 —0.s —3.0 ^{- -}(-5.2 3.4 9.8 ±1.0

Paul. 2, Poikkeus 1924-- 21 keskilc’irnpötiiasta 188t5--—1911.

1 11 XII 1 II III IV V X-V

4 tiulu ±3.7 ±1.8 +4.4 +7.9 -—5.6 --1.5 ±1.6 +1. ^J•3 16 Vaasa ±3.4 -—0.s +4.7 ±5.7 1.3 -,-1.6 ±l.o ±2.s 55 Ttu’ku —t--3.o 3—1,6 -1-5.2 —35.7 ±5.2 —1.1 +2.3 ±1.5 +2.9 t43 Maarianhamina +1.8 ±1.1 ±3.5 ±3.9 +4.3 --0.7 +1.8 +l.s -32.2 71 Helsinki ±2.8 -32.4 3-5.3 -4-6.4 +t5.2 ^—-0.5 +2.6 3--1,t) 3-3.3

90)\upun —1-2 21 —) —7t 0 1c —2 l Ii

101 Sortavala ^{.. ..} ±%.u 1-—2.o ——5.0 +8.2 ^{—‘-(5,6 —}0.s ±2.0 1-—1.6 ±3.5

Silinäys näihin molempii;; taulukkoihin osoittaa selvästi talven tavat- 1 oman lämpöist ä luonnetta. Erittäin tammi^- ja hehnikimssa, siis varsinaisena sydäntalvena, oli lämmön liikamäärä siksi suuri, et ä närnät, normaalisesti melko kylmät kuukaudet muuttuivat kuukausiksi. joiden keskilämpötilⁱⁱ pänivastom smirilla ranrukkoalueili a oli i;ollapisteen yläpuolella.

Seikkaperäisempi tutkinihien ilnaaisee, että syksyn ensimmäinen m ai nittava pakkanen sattui marraskuun alkupuoliskolla. Kylinin oli toinen pentaadi, jonka keskilämpötila oli Oulussa-- —3°, Vlipurissu ———1° ja $orta valassa —2°: kaikilla toisilla taulukossa mahuituilla paikoilla oli se tuolla- pisteen yläpuolella. Oulussa oli jo niarraskmir; ensirnilisen pei;ttdum keski-

lämpö negatuvinen, --1

4°.

)

Kuukausikeskiarvot ovat saadut Valtion Meteoroloogisen Keskuslaitoksen^ju—

kaisemista kuukausikatsauksista.

5) Nimwn edellä olevat luvut tässä ja kaikissa seuraavissa taulukoissa viittaavat vastaavan paikan järjestvslukuun kuvassa 1, siv. 6. .Jos luku on sulkumerkkien sisällä, viittaa se läheisimpäär kartassa numeroituu;i paikkaan.

JÄÄT 1924—25.

Noin marraskinin 10. p:n vaiheilla alkoi lämpötila taas nousta, mutta sen pent aadikeskilin u pysyivät kuit onkin negati ivisina Oulussa (4:tt ii pen taadia lukuunottainatt a) ja Sort avalassa (5.:tt ä pentaadia lukimnott amatta).

Marraskuun lopulla länip ö taas aleni. Alenemista jatkui j^ouiukuu;i alkupäivinäkin, sillä seurauksella, että joulukuun ensimmäisen pentaa di;; keskilämp ötil a vaiht eli ——4°:n (Maarianh aminassa) ja —16°:11 (Oulussa) välillä. Tämö keskilämpöluku oli Oulussa alin koko talven aikana. Toisilla paikoilla saavutettiin yhtä kylmät pentaadikeskilämpöluvut kuin mainitun pentaadrn aikana vasta maaliskuun alussa talli keskivaiheilla.

Koko seuraava aikajakso ainahelmikuun 20. p:n tieiioihin oli todellinen älnpöjakso, jonka pent aadikeskiluvut suurimmaksi osaksi olivat n ollapisteen yläpuolella. Poikkeuksena voidaan mamit a amoastaan tammikuun 10 vii^- meistä päivää, jolloin pem;taadikeskilänötila oli jonkun asteen nollapisteen alapuolella.

Helmikuun 20. p:stä laskien. alkoi lämpö huomattavasti alentua. 20.

ja 21. päivien välisen pentaadin aikana oli jo keskilämpötila kaikilla mnaini tuilla paikoilla negatvinen, Sitten lämpötila alenemistaan aleni noin maa 1 isktiun keskivaiheille. MaalI kaakkois- ja lt;ot eisosissa oli maaliskuun tomen pentaadi kvlmin: $ortavaiassa -12°, Vaasassa —-14° ja Oulussa -—14°. Lou naassa taas oli kolmas pentaadi kyhrun: Helsingissä — °, Turussa ^—lie ja Maarianham limassa —10°.

Maalisk;tun loppupuoliskon kuluessa _voidaan pentaa clikeskilämp ölu^- vuista yhä enenunän huomata kevätlämmön vaikutukset ja huhtikuusta alkaen olivat kaikki vastaavat luvi;t posituviset, Vaasaa ja Oulua lukuun ottaniatta, missä huhtikuun ensimmäisen pentaadul arvo vielä oli heinon nollapisteen alapuolella.

Kvseessäolevan talven erin omnaisen 1ämpöisen luonteen vai aisemiseki-i voidaan lisäksi mainita, että prof. Osa. V. JoHANSsoN eräässä laatiinassaan yhdistelmässä kaikkien eri talvien 1750- —1925 keskilämpötiinista kuukari sina ouluk.^-—mnaalisk. Helsinkiin nähden (jolloin kuitenkin vanhemma tiedot alkujaan havaittiin Turussa ja sieltä ovat reclusoidut Helsinkiin) on osoittanut, että koko tänä ajan jaksoi;a tämnämi talven 1 eskihimpötih In koi koin, sekä että on siirryttävä taaksepäimi aina calveen 1790 —-91 tavatakseen talven, jonka oiihik.— maaliskuun aikainen keskilämpö oli sijotakuinkin yhtä korkea.

2. Pinfam esi Ensiksi kaksi stiosta;on taulukkoa.

Taul. 3. Fintavcden ldrnpötda rannassa crdilld rannikkopaikoilla.¹⁾

VI VII VIII IX X XI XII 1 II III IV V

5 Marjaniemi 11.2 17.s 17.m 12.s 6.s 1.1 0.i 0.2 0.m 0.m 0.s 7.1

$ Ulkokalla.. 6.7 14.9 16.; 12.o 8.o 3.8 2.a 1,1 0.o -0.2 0.i 4.

10 Tankar 8.m 15.2 16.o 12.o 7.8 2.o 6.m 0.m 0.2 0.2 0.4 6.s 17 Norrskär . . 9.s 15. 17.9 14.3 10.3 5.; 2.s 1.9 0.s —-0.2 3.2 7.2

27 Säppi 11.2 17.m 19.o 15.o l0.o 5.; 2. 2.; 0.7 0.2 4.o 8.3 40 Märket ... 5.o 14.o 16.o 12.o 8.0 3.4 3.o 2.6 1.s 0.; 2.o 4.

44 Lägskiir .. . 10.m 15.o 19.o 13.o 8.o 4.s 3.m 3.0 2.o 1.7 4.9 9.- 51 Jungfruskär _{11.6 16.9 19.8 15.o 10.5 6.2} 4.o 2.; 1.4 0.s 4.3 9.ⁱ 52 Lohm ^,,,, 11.4 16.; 19.; 15.o 11.m 7.5 4.s 2.s 1.7 0.s 3.o 7.i

50 Utö 10.; J1.s 18.0 14.o 10.o 6.2 4.o 2.s 2.o 1.o 3.o 6.e

1) Läm1jltilatietlot ovat saadut tämän julkaisusarjan numerosta :18 (v. 1924) ja 45 v. 1925). Keskiarvojii laskiessani olen käyttänyt sarjan aikaiseinpiakin julkaisuja sekä sFrniändisdhe 1 Iydrographiselnliiologische Untersuchungens-uimistä sarjaa^-

JÄÄT 1924—-25. 9

VI VII VIII IX X XI XII 1 II III IV V

62 Russarö ^... 12.o 16.o 19.4 14.3 10.4 6.1 4.4 2.9 2.i 1.0 4.3 9.0 6$ KailLådan^. 9.s 14.9 1$.s 12.s 10.4 7.s 5.o 4.o 2.4 0.o 3.o ^7.6 70 Harmaja ^.. 9. 14.z 18.4 12.3 10.i 6.5 4.2 2.6 1.3 0.i 2.5 7.1

71 Helsinki... 12.o 16.s 19.1 13.o 9.6 5. 3.1 1.9 0.s 0.1 3.s 8.9 72 Söderskär.. 9. 14.o 18.4 12.s 10.6 6.9 4.s 3. 2.o 0.2 2.4 6.s 77 Suursaari.. 11. 16.4 18.2 13.7 10.2 6.4 3.2 1.1 0.9 —0.1 2.s 7.

76 Haapasaari 12.3 17.2 20.s 15.2 10.9 6.2 3.o 2.i 1.o 0.i 2.s 9.s 87 $omeri. ^... 11.6 17.2 20.o 14.s 10.o 6.3 3.; 1.o 0.s —0.; 2.4 8.o

$2 Tammio ^.. 11.s 18.5 20.2 15.; 10.i 5.; 2.3 ^1.2 0.6 0.; 2.3 8.5 92 $eivästö,.. 16.3 18.9 19.o 15.; 8.9 4.3 1.0 0.2 0.1 0.o 1.3 11.1 Muut amilla mainituista paikoista on tehty monivuotisia havaintoja.

Poikkeukset näistä monivu otis-keskiluvuist a esitetään 4. taulukossa. Kui tenkaan eivät havaintosarjat, etupäässä sodan vuoksi, ole aivan täydellisiä;

sulkumerkkien välissä olevat luvut ilmoittavat silloin, kuinka monesta kuu kausikeskiarvost a vert on kseksi otettu kuukausikeskiarvo on muodostettu.

Ta ui. 4. Fintaveden lc’impötilan poikL’e?!kset moo iluotiskeskiarroista.

VI VII VIII IX X XI XII 1 II III IV V X.V 8 Ulkokalla 1907—25 (17) —1.1±1.6±3.3±2.0±0.8±0.2-‘--l.i ±1.1 ±0.2 +0.1 ±0.1 4-2.5÷0,S 27 Säppi 1906---25 (15)—0.6 ±1.9+4.1 +3.0+2.3 +1.9 ±1.8±2.1 +t).9 +0.2 ±2.3 ±1.0 ±1,6 40 Märket 1906—25 (14) 2.1±0.9+2.5 0.0 0.7 -2.2 ---0.2 ±1.1±1.3 0.0 ±0.7 ±0.9 -‘-0.1 50 Utö 1900—25 0.7^— 1.1±3.1—‘-1.8 +2.2 ±1.9 ±2.8 +2.2 ±1.9±0.8±1.9+0.8 ^-1.5 62 Russarö 1900—25 0.o 0.2 ±3.2 ±1.8 ±2.2 +1.5 ±2.4 ±2.6±2.1 ±0.9+2.4±1.9+2.0 70 Harmaja 1900—25 (25)-—1.2 -—0.5 ±3.3 +0.7 +2.4 ±2,2 ±2.8 +2.5 ±1.4 +0.1-1 1.5 ±1.9 +1.9 71 Helsinki 1905—25 -0.3^- --0.1 ^-3.1±1.7 ±2.5 ±2.5±2.3 +1.9±0.7±0.1 ±2.1±1.7 44.7 72 Säderskär 1913—25 (13) 0.6 4.6±3.1±0.9 +2.6 +1.8 +2.6 +3.0 ±2.0 ±0.3 ±1.5±2.0 +2.0

Pintaveden lämpomen luonne on selvä. Kuten 4. taiilukostailmenee, oli )mtavesi länsirannikolia aina heinäkuusta alkaen vastaavaa keskilämpöä korkeampi, jotavastoin tämä tilanne alkoi eteläranmkolla vasta elokuusta laskien ^—eroavaislms, joka ei rilpu siitä, että eri paikkoihin nähden taulu kossa On vertaukseen käytetty eri määrä vuosia. Ainoastaan syvällä Mär ketillä ^—- siis yhdellä ainoalla havaintoasemalla ^— oli pintaveden lämpötila lokak.—jouluk. aikana keskilämpöä alempi. Syynä siihen on kuitenkin sattmna: veden kylmyys ei riipu suoranaisesta pintaveden jäähtyn;isestä, vaan sen sekaantu;uisest a alemman kylmernmän vesikerroksen kanssa. Tämä tapahtui etupäässä kovan PLP-rnyrskyn vallitessa lokakuun 22, ja 23. päi vinä, jolloin meri lainehti koko majakkaluodon yli, tehden silloin tietysti kaiken havaintot yön mahdottomaksi. i\Iyrskyn tyynnyttyä, kun havain^- toja taas voitiin tehdä, oli lämpötila 23. p:nä lähes 3° alempi kuin aikaisen;

mm ja 26. p:nä, jolloin pintaveden suolaisuus ensmunäisen kerran myrskyn jälkeen taas havaittiin, oli se 5.61 ^0/; 21. i):nä oli vastaava luku 5.34

selvä. sekaantuminen aleimnan suolaiseunnan (ja kylmemmän) veden kuissa.

Pintaveden lämpötilan nousu oli jälkeenpäin mahdoton (vrt. Maarianharninan ilmanlämpötilaa, taul. 1); tästä selviää, että Märketillä pintavesi pysyi nor maalia alenipana erittäin marraskuussa, vähemmässä määrin joulukuussakin.

Ohimennen huoinautettakoon lisäksi, että sekä Perämerellä (Ulkokalla) että Selkämerellä (Säppi) paitsi korkeaa lämpötilaa havaitaan myöskin nor maalia alempi suolaisuus; pintaveden sekaantuminen alempien kylmempien

368$- —20 2

10 JÄÄT 1924—25.

vesikerrosten kanssa on siis ollut vähäinen, josta seikasta taas selvenee,min

kätähden pintaveden lämpeneminen kesällä tapahtui verrattain nopeasti.

Vasta kevättalven aikana, maaliskuussa tahi huhtikuun alussa, nousi suo laisuus normaalia korkeammalle vuodenaikaan nähden, johon lienee tärkeänä vaikuttavana syynä aikainer jäittenlähtö tahi kenties oikeammin jään yö

hyys kyseessäolevana talvena. Märketin tienoilla oli suolaisuus ylimalkaan normaalia hieman korkeampi, samaten Russarön tienoilla, sekä marraskuun ja helmikuun välisenä aikana enimmiten Utön tienoilakin. Sisempänä Suo menlahdella (Harmaja, Helsinki, Söderskär) oli pintaveden suolaisuus suh teellisen vähäinen aina norrnaaliseen jäätymisaikaan asti; sen jälkeen se var sinaisina talvikuukausina hieman laski, pysyen kuitenkin normaalia korkeam pana vuodenaikaan nähden; syynä tähän voidaan pitää sitä seikkaa, ett’ei tänä vuonna, kuten tavallisesti, jääpeite ollut vaikeuttamassa veden liik kurnista, mikäli tämä on riippuva tuulien vaikutuksesta.

Jäämnuodostumisen ja -lähdön edellytyksien tutkhnisessa on edelleen tärkeää saada selville, mflloin pintavesi lopullisesti jäähtyi ja miten kauvan sen jäähtymistilanne on kestänyt. Kyseessäolevan talven aikana pintavesi Lounais-Suomen meritieteellisillä havaintoasemila ei yleensä saavuttanut satunnaisia havaintoja lukmmottainatta,

j

äähtymistilannettaan. Hangosta itäänpäin tätä tilannetta kesti vain noin viikon ajan maaliskuun puolivä lissä, Suomenlahden sisiinmissä osissa jäähtymisaika piteni noin pariksi vii koksi. Länsirannikolla laski pintaveden lämpötila eräillä havaintopaikoilla jäätymispisteelle noin helmikuun 20. p:n vaiheilla ja pysyi jokseenkin yhtä alhaisena kuukauden ajan.

3. Veden kerrostumineii_{‘). P}e r ä ;n e r e 11 ä tasoittui ^vesi Marjaniemen

8 iii) havaintoasernalla elokmm alussa (län1pötila t n. 16^°, suolaisuus 3 n. 2.70 °!oo) ja ^noin 20. p:nä elokuuta lämpötila saavutti huippukohtansa, suolaisuuden yhä edelleen vähitellen noustessa. Ulkokallan tienoilla, missä havaintoja tehdään aina 20 m:n syvyyteen, tuli länunin peitekerros tämän syvyiseksi n. syyskuun 1. p:nä, jolloin pintaveden lämpötila oli 14,7°, pohja- veden 13. s°, suolaisuuden ollessa 3.33 O/ koko vesipatsaassa. Vertauk seksi mainittakoon, että ainoastaan 6 vuotena kaikista 13 havaintovuodesta peitekerros samana vuodenaikana on ollut yhtä päksu, sekä ett’ei minään toisena vuonna tämän kerroksen lämpötila ole ollut yhtä korkea (korkein, n. 13°, v. 1921) eikä sen suolaisuus yhtä alhainen. Majakkalaivan Nahkiaisen (64°45’ P 23°52’ 1) havainnoista, jotka ulottuvat aina 25 m:n syvyyteen

—siis 5 rn syveitunällo kuin Ulkokallan^—,ilmenee, että peitekerroksen alaraja oli 20 m:ssä tahi vain hieman syvemmällä. Syyskuun 11. p:nä oli siellä läm pötila pinnalta aina 20 m:n syvyyteen n. 14

‘4°,

25 m:n syvyydessä ^8,30;

suolaisuus taas 20m:n syvyyteen saakka 3.1 0/oo (pinnalla 3.12 o!oo), nmtta 25 m:n syvyydessä 3.i 0/oo, Majakkalaivan Helsing’kallanin (63°37’P 21°49’I),

-— siis paljon lähempänä Merenkurkim matalaa p oirj akynnystä, missä vilkas veden sekaantuminen tapahtuu ^- tekemät havainnot ilmaisevat, että peite kerros siellä oli hieinan ohuernpi, alin raja 20 m:n syvyyclen yläpuolella.

Maj akkalaivojen havaintokauden loputtua käytett äköön talven kehityksen valaisemiseksi Ulkokallan majakan tekemiä havaintoja. Siellä oli suolaisuus joka ainoana havaintopöivänä yleensä yhtäläinen pohjasta pinnalle, mutta ero eri päivien suolaisuuksien välillä vaihteli rajoissa 3.²⁵ ja 3.50 0/00;

1) \Tit tämän sarjan 31. ja 45. numeroon.

JÄÄT 1924—25, 11 tämä kaikki todistaa sekä hyvin voimakasta vaakasuoraa vedenvaihtoa että peitekerroksen vedenvaihtumisen

j

atkumista toisi en kerrosten kesken. Läm pötila taas luonnollisesti oli suurin piirtein katsottuna laskemaan päin, mutta sekin oli yleensä joka havainntopäivänä yhtäläinen koko vesipatsaassa sillä tärkeällä poikkeuksella, että itse pinnan lämpötila tavallisesti oli 0.^° alhai sempi kuin muualla: siis selvä ylhäältä päin tapahtuva jäähtyminen ja vielä kin todiste vaakasuoran vedenvaihdon tapahtmnisesta. Vasta helmikuun 20. p:n tienoilla vesi lopullisesti jäähtyi, joten pysyväisen jäätyinisen eclelly tykset syntyivät. Tämä tilanne ei ole minään iruiuna havamtovuotena syntynyt läheskään niin myöhään. Jo huhtikuun alussa oli vesi taas lämpenemään päin, ensin hitaasti, mutta kuukauden loppui) uolelta alkaen nopeammin. Älin pintaveden suolaisuus sulavesi! saavutettiin noin huhtikuun 21. p :nä, mikä merkitsee tämän tap ahtiunista hyvin varhain.

Mainittakoon vielä, että havaintoasemalla Tankarilla, joka sijaitsee lähem pänä rannikkoa ja jossa veden syvyys on ainoastaan 10 m, jäähtyminen jo 20. p:nä joulukuuta oli miltei täydelleen kehittynyt, mutta että lämpötila sen jälkeen taas nousi, pysyelm 0° ja ¹⁰ välillä koko ta;mnikumm ajan, jonka jälkeen vesi taas jäähtyi.

Ylläoleva katsaus ilmaisee Perämerellä olleen lämp öisen, verrattain paksun peitekerroksen ainakin Suomen rannikolla. Suolaisuusnumerot viit^- taavat siihen, että tämä kerros oli saavuttanut tämän paksuuden ei ainoastaan pinmialta suoraan tai vaakasuoran vedenvaihdon kautta laskevan kesäläm^- mön vaikutuksesta, vaan että myöskin melkoisia määriä pintavettä oli vir rammnut tännepäin muualta, tuulten ja virtain ajamana. ^—— Virta- ja tuuli- suhteet ¹⁾ elokuun lopussa tukevat nekin tällaista otaksumaa, josta vuo rostaar; voidaan tehdä se johtopäätös, että peitekerros Perämeren itäosassa oli ollut paksumnpi kuin sen länsiosassa^—jäänmuodostmuniseen nähden tärkeä seikka, vaikkakin tietysti siihen nähden kuitenkin on sivuseikka, mitenkä eräs vedenkerros on syntynyt, koska tärkein tässä yhteydessä on itse lämpöi sen. paksun I)eitekerroksen olemassaolo.

Älempiin kerroksiin nähden ei voida varmuudella mitään sanoa, koska havainnot eivät ulotu niihin: 25 -metriset maj akkalaivahavainnot viittaavat kuitenkin siihen, ettäainakin lähinnä oleva alempi kerros ei olisi ollut normaalia lämnp öisempi, kenties päinvastoin sitä kylmeriipi, joka otaksuma ei ole risti riidassa laitoksen kevätretkellä tehtyjen havaintojen kanssa ²⁾

Me r e n k u r km; n Valsörarnan (syy. 10 m) tienoilla vesi koko pat saassa tasoittui elokuun alussa, jolloin myöskin veden lämpötila saavutti huippukohtamisa, n. 16°; suolaisuus oli n. 4.30 ^O/. Tämämi mnajakan kynnys asenmast a johtuu, että myöhemmin simolaisuus oli hyvin vaihtelevainen, esim.

n. 5 ^0/ elokuun 21. p:nä ja ainoastaan n. 4 o/oo kymmenen päivää myöhem min, mutta myöskin siellä oli jokaisessa yksityisessä havaintosarjassa suo laisuus jotenkin sama pohjasta pintaan asti. Täydelleen jäähtymeeksi ei vesi koko talvena käynyt; kylm ir; se oli ktmkaudenvaiheessa helmik.—rnaa lisk, Majakkalaivalla $nipanilla (63c26fP 20°44’I, havaintosyvyys 25 m.) ulottui peitekerros (t° : 16 ^1°, 8 : 5 0/ao) elokuumi lopulla ainapohjaan saakka.

Samaan aikaan vesi oli lämpöisin. Näin paksuna pysyi peitekerros kuitenkin ainoastaan lyhyen ajan, koska sen alarajasyyskuuni 11.p:nä tehdyn; havairmoim

1) Vrt. tämiäm sarjan 1?, numeroon.

2) Vrt, tämän sarjan 32. numeroon.

JÄÄT 1924—25,

mukaan (lähinnä edellinen havainto tehtiin syyskuun 1. p:nä) oli 20 m:n

ja

25 m:n välillä. Seuraaxan kehityksen yksityiskohtainen selitys kävisi tässä liian pitkäksi. Mainittakoon vain, ettämajakkalaivan joulukuun alussa jättäessä asemansa lämpötila oli ii. 4°, mikä luku vuoden aikaan nähden on varsin korkea. Kynnyksen eteläpuolella sijaitsevalla Norrskärillä (paikka 17 kartalla; syy. 40 m) ulottui elokuun lopulla, jolloin vesi oli lämpöisin, läimnin kerros 20 m:n syvyyteen; 20 m:n ja 30 111:11 välillä laski lämpötila 16°:sta $ %°:seen; 40 m:n syvyydellä oli elokuun 22. p:nä lämpötila ainoas taan 4°. Suolaisuus oli kauttaaltaan 4 9o ^0/ 4.92 0/ Seuraavana aikana tasoittui kuitenkin lämpötilan eroavaisuus nopeasti; syynä tähän oli näh tävästi sekä jäähtyminen ylhäältä päin että muualta virranneen lämpöisen veden mukanaan tuoma lämpö ja näistä molemmista ilmiöistä joinunut koh tisuora edenvaihto. Lokakuun 2. p:nä. havaintojen keskeyyessä, oli läm pötila koko patsaassa aina 40 metrin syvyyteen n. 13 ^, vuodenaikaan näh den hyvin korkea astemäärä. Suolaisuus oli samaan aikaan, laskettuaan syyskuun 1. p:nä 4.s °/00:een, noussut 5,25 °/00:een, pohjassa 5. ii o/oo. Virta- havainnot toteavat myöskin, kuten äsken mainittujen lukujen nojalla on odo tettavissa, voimakkaan virran käyneen etelästä ja lounaasta. ^— Huhtikuun alussa, jolloin havainnot uudestaaan aloitettiin, oli vesi jo lämpenemässä.

5 e 1 k ä m e r e i t ä on useitakin havaintosarjoja, mutta ei mikään niistä ulotu 30:a m : ä syvemmälle. Pohjoisin on maj akkalaiva Storkallegrund (62°40’P 20°43’I), missä elokuun 21. p:nä lämpötila pinnalta 20 mn:n syvyy teen oli 17

34°,

niikä samalla on pintaveden lämmön havaittu huippua.rvo;

suolaisuus 5.45^l/. Mutta 30 m:n syvyydellä oli lämpötila 8.9°, suolaisuus 5.5 7 Syyskuun 1. p:nä oli kylmän syvemmän vesikerroksen yliraja hie man 20 metrin yläpuolella. Peitekerroksen alaraja oli siis täälläkin n. 20 m:n tienoilla. Lämpötilan vähitellen laskiessa tapahtui sitten syystasoittumuinen, ja lokakuun 2. p:nä oli koko vesipatsas milteiyhtäläinen(t: 13 ^340,8: 5.52

Tämä lämpötila on vuodenaikaan nähden hyvin korkea, n. 2 korkeampi kuin 1$ eri vuotena havaittu korkein lämpötila; välikerroksen 1$ vuotis keskilämpötila on u, 8°, pirman vähän korkeampi, pohjaan vähän alempi.

Singruriclin )1ikl a 11.0 22 kaitassa, yv,s 20 ui) tienoilla uimodo ti ainakin syyskuun 11.p:nä lämminnyt esikoko vesipatsaan (t : 180 ii19, 8: 5.250/so);

havaittu korkein lämpötila eli runsaasti 20° on merkitty seuraavana havainto- päivänä, elok. 22:nä. Verrattuna toisiin vuosiin on täälläkin peitekerros sekä lämmin että paksu. $tmaa voidaan sanoa Säpinkin (paikka31:027 kartassa) tilanteesta; Iravaintosyvyys 24 m. Siellä oli elokuun 12. p:nä koko vesipatsas suolaisuuteen nähden yhtäläinen (8: 5. ^O; lämpötila vaihteli 18°:sta pinnalla 17°:seen pohjalla; elokuun 22. p:nä on tämäkin eroavaisuus melkein tasoittunut, koko vesipatsaan lämpötilan ollen 18. m° 18.1°; nämät

arvot

om at vuoden korkeimmat; suolaisuus 5 ⁰ ₀₀ S.7 o/oo. Syyskuun 1. p:nä oli peitekerroksen alaraja 20 ;n:n ja 24 111:n välillä, lämpötilan ollen 9.2° 24 mneirissä ja 15. r° 20 mnetrissä.

Muilla paikoilla tehdyt havainnot, joissa muuten syvin saavutettu ^sy vyys on 20 m, eivät täydennä ylläinainituista ha ainnoista saatua syysker rostumisen kuvaa mainittavilla seikoilla. Sielläkin peitekemros sai ylläselos tetun luonteensa elokuun 1. ja 11. p:n välisenä aikana; nähtävästi mai nittakoon vaan ohimennen vaikuttivat tämän tilanteen syntjmiiseen voi inakkaasti elokuun toisena pentaadina vallitsevat ankarat etelän- ja lännen puoleiset tuulet; kuten Perämnereen on myöskin Selkämereen nähden syytä

JÄIT 1924—25. 13 otaksua, että peitekerros ;uere;; itäosassa oli paksumpi ja läisipöisempi kuin sen länsiosassa; tätä otaksumaa tukevat Ruotsin majakkalaivojen tekemät havainnot ^i).

Tätä seuraava;; ajan syyshavainnot esittävät hiljaista jäähtymistä ilma;; äkkinäisiä muutoksia. Eri havaintopäivien välillä suolaisuus vaihtel, mutta oli sensijaan yleensä jokseenkin yhtäläinen sanin liavaintosarjan eri syvyyksissä. Talvihavaintoja on ainoastaan vähän. Niistä ilmenee, että vielä helmikuun keskivaiheilla, jolloin normaalisesti jäähtyminen on val miiksi kehittynyt jo kaksi puolitoista kuukautta varemmin, Relanders^- grundilla (6P7’P 2107/1) lämpötila oli n. 1 ^°, $äpillä n. 10 ja Sälgrundilla 0.ⁱ ä 0. s. Kun huhtikuussa havaintotyöhön taas ryhdyttiin, oli vesi jo lämpenemässä.

S e 1 k äiiie r e mi ja 1 v emia mi ui e r e mi raja-alueilla tehtiin ha vaintoja Märketillä (paikka n:o 40 kartassa, syvyys 100 m). Lähtiessä;n;ne vedenkerrostumisest a elokuun alussa, huornaanmze, että sielläkin elokuun 1. ja 11. p:n välisenä aikana huomattava peitekerroksen kasvaminem on tapahtunut, johon ilmiöön selvästi ^— laskeva suolaisuus! on ollut teki jänä iii.m. muualta sinne virrannut lämpöinen pintavesi. Elokuun 11. p:nä oli peitekerroksen alaraja 10 m:n ja 2t) ui:n välillä, selvästi havaittavlsa Iän;

pötilan alenemisesta 14. s°:sta 5.s:seen ja suolaisuuden noususta 5.12

5.57°/00:een näitten syvyyksien viilillä. Maj akkalaivan Storbrottenim (60°26’P 19 13’I) tienoilla, missä suurin havaintosyvyys on vain 25 ui, ker rostuminenei oleyhtä selvä, johon lienevätsyynä niatala;ninanvcden aiheutta

;nat vedensekoil i;sihu;iöt. Vähän inyöheirunin, kin;kauclen lopulla, jolloin tilanne jo oli vakiintunut, oli $torbrottenillakin kerrostuminen samanlainen kuin Märketillä. Märketiliä mitattiin korkein lämpötila peitekerroksessa 6. p:r;ä syyskuuta, jolloin lämpötila vaihteli 17. 4°:sta pinnalla 16.4 :Seefl

10 mm:;; syvyvdellä, suolaisuuden ollessa 5.iz_{°/, ii 5.}1 9 °/. (Tätä edellinen inittaus tehtiin elokuu;; 23. p:nä). Vast aavat luvut StorIrottenilla olivat syyskuun 1. p:nä 16,^C 16.⁰ ja 5. m z °/ 5.i 0/, Jfieinan lämpöisempi vesi oli siellä havaittu aikaise;nmi;; 0 ja 5 metrillä, ei kuitenkaan 10 metrillä.

Märketillä havaitut yllämahutut korkeimn;uat lämpötilat ovat samalla kor kei;mmat arvot, jotka peitekerroksessa yleensä siellä koskaan on havaittu niitten 15 vuoden kuluessa, jolloin havaintoja siellä on toimitettu; suolaisuus on vuodenaikaa;; nähden keskiarvoa vähempi. Peitekerroksen alaraja 015

n. puolessa vuosien lukumnäärästä ollut 20 ui:n alla. Syksyn peitekerros voidaan siis Märketillä katsoa olleen hyvin lämpöisen, mutta jotenkin ohueen. Koko syksyn aikana peitekerros sitten pysyi jotenkin yhtä paksuna, rajan aleni man kerroksen välillä ollen hyvi;; selvä, vaikkakin tietysti, km; ilman läm^- J) ötila laskemistaan laski, vesi yhä enemmm;ä;; joutui kohtisuoran kierron alaiseksi. Alhaisin lämpötila havaittiin maalisk. 26. p:nä, jolloin vesi pin nalta 20 mn:n syvyyteen oli täydelleen tasoittunut sekö länipöönsä että suolaisuuteensa nähden (t : 0. s , 8: 5 4 0/) Aikaisemmin talvella oli vesi ajoittain jo ollut yhtäläistä aina 30 mn:n syvyydelle.

Tarkastaessam;ne syvyyskerroksia ^—- Märketillä havaittu syvyys o;;

kuten; sanottu 100 ui ^—-l;uomaamn-sc aliniman lämpötilan elokuun 11. p:nä, 1.°, olleen 50:n syvyydellä (8: 6.90°/); tämä lämpötila on hyvin alhainen, itse asiassa kyln-sin, mikä yleensä Märketillä samaan vuodenaikaa;; koskaa;;

‘) Svenska Ilydrografisk-biologiska kommissionens fvrskeppsunders ökning 1924.

11 JÄÄT 1924—25,

on havaittu. Ainoastaan parina vuonna on ennen, mutta varemmin kesällä.

yhtä alhainen tahi hieman aihaisempikin lämpötila siellä havaittu vesipat saassa. Suolaisuusluku 6.96 ^- oa taas hyvin korkea, itse asiassa kor kein samalla syvyydellä iärketillä koskaan havaittu suolaisuus. Pohja- kerroksen lämpötila oli taas 2° ä 2 ^1,°, suolaisuus n. 7.r^O/, jotavastoin vastaavana vuoclenaikana lämpötila useimpina vuosina on ollut 3° å 4°, eikä minään vuotena yhtä alhainen kuintänä vuonna; suolaisuus taas on yleensä n. 6.75 eikä koskaan yhtä korkea kuin nyt. Voimme siis todeta, että

syvyyskerr oks et kys cc ss äolev an a vu onn a olivat

tavattoman kylmät ja suolaiset jyrkkänä vasta

koh t ana p eit ekerr oksille, mikä seikka tietysti oli omansa vai keuttamaa n lämpötilan ja suolaisuuden tapahtuvaa syystasoittunust a. Esi merkkeinä siitä, miten nopeasti tämä tapahtui, voidaan mainita, että mar raskuun puolivälistä alkaen veden lämpötila oli kylrnin pinnalla, 24. p:nä marraskuuta vesi oli lämpöisin (5. s°) 50 m:ri syvyydellä, 12. p:nä joulu kunta (5.i°) 70 m:n syvyydellä ja 2$. p:nä tammikuuta, jolloin seuraava ha vainto tehtiin, jo pohjalla (1.3°), jonka jälkeen jäähtymistä hitaasti jatkui, siten että toukokuun 5. p:nä, jonka jälkeen lämpötila taas alkoi nousta, lämpötila pohjalla oli 2.-i°, s. o. aivan sama lämpö kuin pinnalla, missä uusi lämpeneminen oli alkaimt. Välikerrosten lämpötila oli viimemainittuna päivänä 2. o° ä 2.^20, suolaisuus vaihteli 5. s s °/00:stä pinnalla 6.65 °/00:een pohjalla, suuränpine eroavaisuuksineen 5.ss °00:sta 6.22°/00:een 40 ui:n ja 50 ui:n välillä.

Pohjois-I t ä me r e 11 ä tehtiin havaintoja Lagskärillä (paikka 44, syvyys $0 m), IJtössä (paikka 50, syvyys 90 ui) ja Bengtskärillä (paikka 61, syvyys 40 m). Kaikilla näillä oli sekä suolaisuuteen että lämpötilaan nähden hyvin selvä peitekerroksen alaraja n. 20 m:n syvyydellä elokuun alussa.

Mainittakoon kuitenkin, että kaukana merellä sijaitsevan Lagskärin tienoilla peitekerroksen paksuus oli jokseenkin vaihtelevainen, riippuen sis, ui. tms- lista ja virroista; elokuun 22, p:mmä, jolloin ko rkeimnmilleen tunkeul uneet ala kerrokset on havaittu, oli peitekerroksen alaraja 5 ui:n ja 10 ui:n välillä 5 iii^- t 15. ^, mS 3, s°; 10 ui 1 6. o

,

^{b 6. °}), tama tilanne ei kuitenkaan jäänyt pysyväiseksi, vaan tasoittui pian. Luonteeltaan oli peitekerros lämmin ja sen suolaisuus vähäinen, ei kuitenkaan ilman sa massa määrin km Alivenamuneressä. Kuten Märket illäkia olivat alenunat kerrokset kylmät ja. suolaiset. i\iyöhemp ään. veden syyst asoittumisen jäI^- keen, jäähtyivät kuitenkin syvyyskerrokse nimi hitaasti, ettäne, verrattuina edellisten vuosien olosuhteisiin, olivat erittäin länipöisät. sitäpaitsi yhä. edel leen verrattain suolaiset. Liimpöt ihan ja suolaisuuden vaiht elemisen yksi-

tyiskohclit voidaan tässä jättää sikseen. Mainittakoon vain, että Lägskärillä vesipntsaan lämpötila tuli korkeammaksi pohjalla marraskuun keskivaiheihla (1: 6. s°) sekä että tammikuun alussa se ensi kerran kokonaisuuclessa miltei tasoittui (t ⁼ 3. ml, pinnalla ainoastaan 3.6°, 8 ⁼ 6.3 O/

-—6.3 O/), Utössö tapahtui tasoittuminen hieman aikaisemmin: jo joulukuun 20. p:nä oli pin nalla lämpötila 5.3°, 5—10 ui:n syvyydellä 5,s ^O/ ja syvyyksillä 20 ui 90 ^ui 5,7 O/ suolaisuuden vaihdellessa 6. se °/00:sta 6.89 °/00:een. Bengtskärillä, missä havaintosyvyys on ainoastaan 40 mn, oli tasoittumninen valmiiksi kehitty nyt jo marraskuun alussa (marraskuun 8. p:nä 1 9.2°, 8 6.^650/ao).

Jäähtyminen sitten jatkui, vaikk’ei tietysti yhtämittaisena, aina maaliskuun loppuun saakka, jolloin kaikkiali^mi lämpenem inen pinnalla alaspäin ah kai.

JÄÄT 1924—25. 15 5 a a r i s t ouie r e 11 ä, jonka kuten Ähvenanmerenkin kautta veden^- vaihto Itämeren ja Selkämeren välillä tapahtuu, tehtiin sääimöllisiä havain oja Jungfruskä.rillä (paikka 51, syvyys 40 m) sekä Lohmisa (paikka 52, syvyys 50 ^ui). Kummallakin oli elokuun edellisellä puoliskolla p eitekerroksen alareuna 20 m:n ja 30 rn:n syvyyksien välillä. Tämä kerros oli, kuten jo edelläsanotusta on arvattavakin, sekä lämmin että vähän suolainen, molem^-

)flfl nähden suuremmassa mnäörii; kuin minään vuonna samaan vuoden aikaan vuoden 1920 jälkeen, jolloin havaintotyöhön täällä ryhdyttiin. Aleni pana olevat kerrokset taas olivat erittäin kylmät aina marraskuun alktipuo liskolla tapahtuneen syystasoitukseeri saakka, mutta tämän jälkeen erittäin lälul)öiset. Yksityiskohtina mainittakoon marraskuun 3. p:nä Jungfruskärillä

= 9^30, prnnalla 9.^20, 8 6. i o/oo; marraskuun 2. p:nä Lohmissa ⁼ 9^70, pinnalla 9. s°, 8 = 6.24 0/. Ei kuminallakaan paikalla vesipatsas täydelleen jäähtynyt. Sen alin lämpötila, 0.^70, mitattiin Jungfruskärilä maaliskuun 25. p:nä, jolloin 8 = 6.50 ^0/ (edellinen havainto tehtiin maaliskuun 3. p:nä) ja Lohmissa huhtikuun 1. p:nä, jolloin t 0.^60. 8 n. 6. 1 6 0/ (edellinen havainto tehtiin maaliskuuⁱⁱ 2. p :nä).

Sii ouie n 1 a Ii cl eii suussa Russarön havaintoasemalla (paikka 63, syvyys 30 ui) oli elokuun 2. p:nä lämpötila syvyyksillä 0, 20 ja 30 m vast.

19.^40, 16.⁹⁰ ja 16.^60. Vastaavat 22-vuotiset keskiarvot ovat nom samaami palvämäärään 15.^60, ii.i°, ja 6. s. Kseessäolevana päivänä oli vesi siis

1nainituilla syvvyksillä huomattavan lämmin; merkittävää on lisäksi läru^- pöisen kerroksen paksuus. Samaa voidaan yleensä sanoa silloisesta tilan teesta koko Suornenlahdella, jossa on kymmenkunta havaintopaikkaa ^—- tämä kuitenkin siten ymmärrettävä, että kuten tavallisesti peitekerroksen paksuus itäänpäin vähenemistään väheni. itäisinip änä sij aitsevalla havainto^- paikalla, Seivästöllä (paikka 92, syvyys 20 ui) havaittiin elokuim 1. p:nä syvyyksillä 0, 5, 10 ja 20 ui vast. 1$. s°, 18.^«, 1.i° ja 51°, suolaisuuk sien ollessi vast. 1.60 0/00, 2.18 0/00, 3.93 0/on ^jii 5. 13o/lJ Äsemiila, missä havainnot ulottuvat syvempim kerroksiin, nimittäin Söderskärillä (paikka 72, syvyys 50 ui) ja Suursaarella (paikka 78, syvyys 60m) oli J)ohjan läIY11))- tila, edellisellä 2.^20, jälkinimäisellä 2.3°, molemmat luvut normaalia lueinan al enunat. Vastaavat suolaisuusluvut olivat 7.4 7 00 ja 6.6 1 0/00, joista en^- sinrn ainittu on katsottava erittäin korkeaksi. Vesirungossa tapahtuneista äkkinäisistä mimtoksista mainittakoon, että syyskmm 10. p:n vaiheilla.

jolloin majakkalaivalla Aransgruncl ^(59057)P 24 57’I, virt ainitt aiisten havaint osyvyys 30 ui) voiiimakkaita lännen- ja lounaanpuoleisia inerenvirt oj a vallitsi, veden kerrostuininen josiakin määrin muuttui. Sen valaisemiseksi esit ett äköön seuraavat. luvut: Porkkala —Ka-llhådanilla (paikka 68) Suomen^- lahden länsiosassa mitattiin syvyyksillä 0, 5, 10, 20, 30 ja 4() ^ui syyskuun 1.p:nä vast. t : 17. s°, 17.0°, 16.00, 15.^{30, 14.00}ja 7. s°syyskuun 13. p:nä t : 11.5°, 11.90, $0, 11.00, 9.00 ja 6.^$), suolaisuuksien ollen 1 p:nä 4.85 0/oo, 4,87 0/oo,

4.90 0/oo, 5.68 0/oo,6.29 0/oo ja6.78 o/oo sekä 13.p:nä6.73 6.73 0/oo,6.73 0/oo,

6. so 0/00 ja 6.82 °/u (40 ^111:n syvyyderi havaintohmku puuttuu), mutta Seiväs tällä (paikka 92) syvyyksillä 0, 5, 10 ja 20 m, missä syyskuu11 1. p:nä havait tiin t = 15.i°, 15.00, 14.$0 ja ^4.s° sekä $ 1. o/oo, 1.67 0/oo, 2.54 0/ ja 5.25 0/00, olivat vastaavat luvut syyskuun 26. p:nä,jolloin seuraava havainto sarja tehtiiu, t = 13.^50, 13.^e, 13.3° ja 13.o° sekä 8 ⁼ 1.ss 1.85 1.96 0/oo ja 2.41 o/oo.

Kerrostumisen suhteen mainittakoon mielenkiintoisena tässä yhtey dessä, että Russarössä koko vesipatsas pinnalta pohjaan (30 ui) tasoittui

16 JÄÄT 1924—25.

lokakuun 16. ja 26. p:n välisenä aikana Vjj111e1yajnjttl411a päivänä oli t 10.1 10.^° ja $ 6. Olot) (pohjalla 6. _°/). Porkkala—Kalihädanifia (syvyys 40 m) syntyi sama tilanne joulukuun 12. ja 21. p:n välillä; viimemainittuna päivänä oli t 5.^6°5.°, 8 6.40 0/•6.42 °/oo; ideinpänä sijaitsevalla Ärans grundilla (syvyys 40 m) havailtiin jotenkin samaan aikaan, eli 21, p:nä joulu kUUta, 1 5.6°—5. -i° ja 8 6.240/oo*6. 31 ^0/, Vieläkin itäisempänä sijaitse valta $öderskärilt ä puuttuu havaintoja joulukuun aj a1t a, inutt a tammikuun havainnoista päättäen tasoittui myöskin siellä vesipatsas kokonaisuudessaan aina 40 m:n syvyyteen jotenkin samaan aikaan, lämpötilan ja suolaisuu den kuitenkin luultavasti ollessa hieman alemman kuin edellämainituilla iän nemmillä paikoilla. Joka tapauksessa oli tammikuussa sekä lämpötila että

suolaisuus alueella K allhådam —Äransgrund—$öderskär selvästi laskeva.

Kvlmin, ei kuitenkaan peitekerroksessa 0.2° alempi, oli vesi maaliskuun puolivälissä ja loppupuolella, jolloin kuitenkin syvenunät kerrokset erosivat kylmästä p eitekerroksest a sekä korkeampaan lämp ötilaansa että suurem^- paan suolaisuuteensa nähden.

Suomenlahden itäosassa vallitsevien lämpötila- ja suolaisuussuhteitten valaisemiseksi sekä näitten ja sen länsiosassa vallitsevien vastaavien suli teitten vertaukseksi esitett ä.köön ensiksi seuraavat kaksi t auki kkoa, ensku^- inäinen osoittaen lämpötilan ja suolaisuutta joulukuun 21. ja 22. p:nä eräillä 20—30 metrin syvyisillä ulkosaariston asemilla, jälkimmäinen vastaavia lukuja samalla päivämäärällä ulommilla ineriasemiila Äransgrundillä Suomen lahden länsi-, ja Somerilla sen itäosassa.

Paul. 1. Lämpötila i° siiolaisuus eräillä saaristoctsemilla 1921 XII 21., 22.

1 lämpötila molaitiino

PailIti

0ah 5ⁱⁱⁱ 10iii 20 m 30iii 0 m 5 m lOni 20m 30 ui

70 Harmaja 1.i 4.5 4.s 4.9 4.9

79 1-laapasaani ... 34 3.5 3.8 1.0 1.1 4.25 4.25 4.29 447 4.65

$3 Tammio ^... -2.7 2.g 2.9 3.1 4.00 4.00 4.00 4.02 92 $eivästö ..,,. 0.3 0.s 0,8 1.9 0.731 0.75 1.01 2,12 Paul. 6. Lämpötila ja uwlaisuits (Jäillä mricisemillc, 1921 XII 21., 24.

lämpötila suolaisuus

Paikka

0 m 5111 10111 20111 30 rn 40111 30iii 0 m 5 m 10^fl1 20 ui 30 m 10 ui 50111

Äransgrund. 5.7 5.6 5.6 5.6 5.o 5,7: ^— 6.24 6.22; 6.22 6.2$ 6.2$ 6.31 —

$4 Someri 3.0 3.6 3.6 3.8 4.1 3.9 3.6 3.73 3.75 3.78 3.804.06 5.17 5.19 Lämpötilan aleneminen itäänpäin on ensimmäisessä taulukossa aili miinp istävää, samaten suolaisuuden väheneminen. Olen jo huomauttanut, että peitekerros itäänpäin käy ohuenunaksi; tämäkin seikka sekä siitä joh tuva syystasoittumisen vaikeutuminen voidaan havaita t aulukoista. vieläpä että idempänä veden tasoittuininen tästä syystä ei ulotu samoille syvyyk sille kuin 1 änn empänä. Jä.lkimmäisestä tauiukost a ilmeneekin, että vesi^-

JÄÄT 1924—25. 17

runko Suomenlahden itäosassa oli kylmempi kuin sen länsiosassa; täyden nykseksi mainittakoon, että kuitenkin lämpötila Suursaaren tienoilla oli hieman alempi kuin Somerila. Verrattaessa molempia taulukkoja toisiinsa huomataan, kuinka täällä, kuten muuallakin,⁾eitekerros nopeammin

j

^äähtyy

matalalla kuin syvällä vedellä. Ohimennen vain mainittakoon lisäksi, että 5. ja 6. taulukossaesiintyvätlärnpöluxrnt ovat korkeat vuodenaikaan nähden verrattuina vastaaviin lukuihin vuosilta jälkeen 192t), jolloin säännö]linen havaintotyö Suomenlahden itäosassa sijaitsevilla aseinilla alkoi. Tamrniossa (syvyys 20 m) vesi täydelleen jäähtyi helmikuun lopulla ja alkoi uudestaan lärninetä huhtikuun alusta. Sornerihla oli ylin kerros jäähtynyt ainoastaan jon kun ajan rnaaliskuut a. $eivästölt ä puuttuu talvihavaint oj a.

La at ok a11 a lopetettiin syvyyhavainnot maj akkalaivalla Taip a^- leenluodolla marraskuun 11. p:nä; lämpötila oli silloin pinnalla 5.^2°, 5, 10 a 15 m:nsyvyyksillä5.6°, kaikkinämät arvot korkeita vuodenaikaan nähden.

4. Tuulet, vedenkorkeus a sadernärä. Useimmiten vallitseva t u n 1 e n suunta oli lounainen marraskuusta aina helmikuun alkupuohis—

kuori asti, Etelä-Suomessa helmikuussa kuitenkin kaakkoinen. Tuulenvoinma oli yleensä suuri, erittäin myrskyiset olivat joulukuun loppupuoli ja koko tammikuu. Mutta koska silloin ei vielä ollut mainittavasti jäätä, nämät inyrskyt ja kovat tuulet eivät ^Siis ääsuhteisiin suoranaisesti vaikuttaneet.

Helmikuun loppupuoliskolla vahhitsivat koillis- ja itätitulet; tämä suunta jäi pysyväksi maaliskuiissakiu, Ahvenanmaat a lukuunottamatta, ^missä lou^- naistuulet vallitsevat. Tuuli oli usein jokseenkin ankara; ;nyrskypäivinä mainittakoon maaliskuun 11. ja 12 p. (IP tuuli) sekä 31. p. (LE). Huhti- kuulla tuulensuunta eniten oli lännen-, lounaan- ja etelänpuoleinen; ankarat tumilet harvoja. Toukokuulla olivat tuulet useinunit en lounaan-, kaakon^- ja lännenpuoleiset.

e d e n k o r k e u s kaikki arvot tohtori REN(vISTm tämän jul kaisusarjassa julkaisemien havaintojen mukaan oli syyskuukausina marras^- kuussa ja

j

onlukmnissa keskimäärin n. 10 eni vuosikeskiarvoa korkeampi.

nousi sitten tammikuun aikana, siten että keskiarvo silloin oli 40 cm vuosi keskiarvoa korkeampi eli korkein koko marras- —toukokuun aikana. Hei^- nikuun puolivälistä alkaen oli vedenkorkeu den muut osten p ääsuunt a las^- keva. helmikuun keskiarvo oli kumminkin kokonaisuudessaan vielä run^- saasti 20 cm korkeampi kuin vuosikeskiarvo, mutta maaliskuussa, veden yhä matalalla ollen, noin 10 eni keskiarvoa alempi7 hiihtikmmssa ainoastaan hieman matalamnpi ja toukokuussa vieläkin 10 cm alempi. Mainitun ajan jakson kuluessa ei havaittu varsin korkeata vettä minään päivänä; vaih tolevin oli vedenkorkeus maaliskuun viimeisinä päivinä (erittäin pohjoi sessaja idässä, vähemmin lounaassa) ja huhtikuun lopussa.

$ a d eⁱⁱⁱä ä r ä oli suurimman osan ajanjaksosta nnarraskuu——touko luuui normaalia pienempi; p oikkeuksina ;nainitt a koon ensiksi helmikuu, jolloin sademnäärä länsirannikolia oli hieman korkeampi, toiseksi huhtikuu. Äinoas^- taan helmikuun lopussa ja maaliskuussa sade tuli miltei yksinomaan lumena koko maassa, muuttumen kuitenkin jo viimemainitun kuun loppupäivinä

monissa paikoin yleisesti vesisateeksi tahi lumirännäksi.

.6S8—26 3

III. Jääsuhteet.

1. Katsaus. On selvää, että edellä lyhyesti esitetyt tavallisuudesta suuresti poikkeavat lämp ötilasuhteet olivat omiansa suuressa määrin vai keuttamaar; jään sekä muodostumista että ka svua. Itse asiassa syntyikin, paitsi kauvimpana pohjoisessa, jää 2 ä 3 kuukautta myöhästyneenä. Jää oli siis tuskin muodostiimassa, kun jo kevään jäätähävittävät voimat alkoi siihen vaikuttarnistaan vaikuttaa. Tämän kautta supistui melkein koko rannikolla jään sekä nniodostumis- että kehitysaika vain noin vajaan kuukauden ajaksi. idutt a näin lyhyellä ajalla varsinaisia merenj äitä ei ehti nyt muodostua, ja saaristoj ääkään, joka norinaalisesti talvikuukausina muo dostaa yht.äj aksoisen kiintojäänvyöhykkeen koko rannikolla mantereesta aina uloimpiin kareihin ja matalikkoihin saakka, ei ehtinyt sulkea punmsä koko tätä aluetta, vaan ^— tämä koskee erityisesti maan lounaisosia ainoastaan

saariston sisäosia; jää ei myöskään saanut läheskään normaalista paksuut^- tan. Ainoastaan kauvimpana pohjoisessa, missä, kuten on mainittu, jään muodostus alkoi jotenkin normaaliseen aikaan, oli til anne siinä määrin erilai^- nen, että siellä kuitenkin melkein koko talvena oli sekä saaristo- että meren^- jäitä joskin kasvussaan keskenjääneitä ja vuodenaikaan nähden vähäisiä.

Olisi tietysti liian rohkeaa koettaa aikaisemmin mainituista vanhoista Helsingin lämpötilanarvoista tehdä se johtopäätös, että olisi siirryttävä aina talveen 1790—91 tahi kenties l.auvemmaksikin tavatakseen yhtä helppoa jää-

Kuva 2. Jääsuhteet 1924 XI 7., 14., 21. ja 2$.

JÄÄT 194—5. 19

ja 1909-4O olivat paljon vaikeammat kuin talvena 1924 25, joka siis jää kehitykseen nähden mairiittavasti erottautuu varmm;della kaikista viimeisen puolivuosisadan t alvista, mahdollisesti myöskin paljon pidemmän ajan^- jakson talvista.

. Lämpöjakso helmikuun viimeiseen dekaadilu. Ensimmäisen kerran jäätä tiedoitettiin Selkämereltä lokakuun 20. p:nä, jolloin paikoittain mata limmila rannoilla aivan vähäinen

j

äänkalvo muodostui, joka kuitenkin ennen pitkää lävisi. Seuraava jäänmuodostus tapahtui marraskuun 4. p:nä, jolloin jäätä alkoi ilmestyä matalimmille vesille ei ainoastaan Perämerellä vaan talvea kuin nyt kyseessä oleva talvi; mutta epäilemättä nämät vanhat tiedot ovat omniaisa antamaan

j

onkinmnoisen taustan tämän talven

j

ääsuhteitten valaisemiseksi. Vammaa on, että viime puolivuosisadan aikana, jolloin on tehty säännöllisiä, joskaan ei yhtä tarkkoja, jäähavaintoja kuin nykyään, jääsuhteet helppoina jäätalvina 188 1—82, 1886—87, 1893—94, 1905—06

Kuva 3. ,Tääsiihteet 1924 XII 5.

JÄÄT 1924—25.

koin. Myöskin Selkämeren rannikoila oli marraskuun keskivaiheilla aika ajoin ohut jäänkalvo ilmestynyt matalimmille vesille, esim. Yttergrundin sisäpuolella sijaitseville matalille vesille. Marraskuun 20. p:n vastaisena pak kasyönä, jolloin Lounais-$uomessakin lämpötila oli noil apisteen alapuolella, syntyi siellä täällä $aaristomerelläkin sisäsaariston pienimmille, matalile vesille ohut jääkalvo, häviten kuitenkin suurimmaksi osaksi jo seuraavana päivänä. Jääsiihteet marraskuun aikana ilmenevät muuten 2, kuvasta, kuva ten tilannetta kuukauden 7., 14.. 21. ja 2$. p:nä.

myöskin Suomenlahden itäosaan, esim. Loviisanlahden sisäosaan. Pohjoi sessa pysyi keskilämpötila kaikkina marraskuun pentaadeina, neljännettä lukuunottamatta,

j

äätymispisteen alapuolella, seurauksella, että Perämeren jää jäi pysyväiseksi; Suomenlahden itäosasta sitävastoin, missä ainoastaan toisen pentaadin keskilämpö oli jäätymispisteen alapuolella, hävisi jää piak

Kuva 4. Jääsuhtein 1921 XII 12. ja 19.

JÄÄT 1924—25. 21

Kuten marraskuun 28. p:n kartasta näkyy, oli jo silloin runsaampi jään muodostus alkanut, joka sitten joulukuun ensimmäisen pentaadin aikana, jonka keskilämpö vaihteli —3. 9°:sta (Maarianhamhla) —16. 1°:seen (Oulu) ja -—8. 8°:seen (Viipuri), sulki piiriinsä suurimman osan rannikkoa, kuten joulukuun 5. p:n kartta (kuva 3) lähemmin nilyttää. Merkittäköön lisäksi.

että viime mainittuna päivänä Perämeren pohjoisosassa havaittiin ajelehtivia inerenjäitä, joskin vähässä määrin, sekä ulomnpana meressä runsaasti vasta muodostunutta sohj oa.

Vilineksi kuvattu tilanime oli huip1mkohta. Seuraavana päivänä oli lämpötila laskemnassa ja sitä seuraavana oli jo leuto sää; samaan aikaa;i oli vesi noussut ja tuuli kääntynyt pohjanpuolelta etelänpuolelle. Siitä oli seu rauksena sekä vastasyntyneitten merenj äitten häviäminen Perämerelt ä että

Kuva 5. Jääsuhteet 1924 XII 26.

22 JÄÄT 1924—25.

saaristoj äittenkin väheneminen. Viikkoa myöhemmin eli joulukuun 12. p:nä (kuva 4) oli siten Suomenlahden saaristossa jälellä ainoastaan vähäistä jäätä sisimmissä laliclissa, hävit en nekin pari päivää myöhemmin,

j

^otenka Suomen^- lahden sekä $aaristomeren saaristot olivat t äydelleen

j

äist ä vapaat. Selkä meren rannikolla tapahtui jäitten häviäminen hitaammin. Siellä oli vielä

[

^-

l2 ^jH

H ¹²

- -

--

•:

.— -

joulukuun 19. p:nä (vrt, kuva 4) sisäsaaristossa jäänjätteitä, mutta seuraavan viikon kuluessa nämätkin hävisivät, ja joulukuun 26. p:nä (vrt, kuva ö) olivat koko Selkämeren rannikko ja sitäpaitsi suuri osa Perä;nereiikm ran nikkoa

j

äätt örnät. Kauvhup sua Suomenlahden it äishuniässä osassa Viipurin lahdessa oli hieman V1d5iöi5ti jäätä.

Perämerellä, missä yksin enää jäätä oli, jatkui kehitys sittemmin sa maan suuntaan kuin tähän asti. Tilanne viikkoa myöhemmin eli tammi kuun 2. p:nä. selviää kuvasta 6.

Kuva 6. Jääsuheet 1925 1 2.

JÄÄT 1924—25. 23

Seuraavan viikkokaud en lopulla laski länipötila hieman nollapisteen alapuolelle. Tammikuun 7. ja 8. p:nä havaitiiinkin heti heikko jäänrnuo closturninen Perämeren rannikolla, Selkämeren sisänmissä rannikkovesissä, paikoittam aivan pienissä vesissä Saaristomerta sekä Suomenlahden itäosan sishnmissä vesistöissä. Näistä huomataan

j

ätteitä tammikuun 9. p:n kar tasta (kuva 7.).

;

— -

: ffff

1

Kuva 7. jääsuhtee 1925 1 9.

Seuraavana viikkokautena uusi, vähäinen jää yhä väheni, joten sen 1 opiilla, tammikuun 16. p :nä, saapuneitten havaintojelI mukaan Suomen^- lahden rannikko taas oli jäätön. Samaten Saaristomeri ja käytännöllisesti katsottuna, myöskrn Selkäilleri, kuten kartasta kuvassa 8 ilmenee.

Sitä seuraavana aikana tapahtui tammikuun 22. ^p:nä, kun lämpötila taas laski pari astetta jäähtymispisteen alapuolelle, heikko jäämnuodostus sekä Perämerellä että Suomenlahden itäosassa. Mutta, kuten t anunikuim 23. päivän kartasta (kuva 9) näkyy, mitään mainittavia muutoksia se ei aikaansaanut.

24 JÄÄT 1924—24.

Koska lämpötila koko seuraavan viikon aikana edelleen pysyi nolla- pisteen alapuolella tai ainakin tämän pisteen tienoilla, jatkui sen aikana jäärnnuodostumista, joskin hyvin hitaasti, seurauksena että viikkokauden lopulla koko Pohjanlahden rannikko oli ohuen jääpeitteen reunustamana.

Myöskin Saaristomeren matalimmat vedet olivat osaksi jäässä ja Suomen-

Z

J

:ä1jz

Kuva 8. Jääsuhteet 1925 1 16.

lahdella, varsinkin sen itäosassa syntyi jäätä, etenkin taimnikuun 29. p:n vastaisena yönä; tätä seuraavana päivänä oli esim. meri $eivästön majakan (paikka 92) koko näköpiirissä jääkalvon peittämänä; mutta vastamuodostu neen jään särki ennen pitkää voimakas etelän- ja kaakonpuoleinen tuuli, ja jo 30. p:nä oli se miltei kokonaan hävinnyt, kuten 10. kartasta ilmenee.

Helmikuun ensimmäisen (jopa toisenkin) pentaadin aikana oli keski- lämpötila Oulussa, Vaasassa ja Viipurissa nollapisteen alapuolella, Helsin gissä, Turussa ja Maarianhaminassa sen yläpuolella, alin Oulussa: 33° CII-

-

OJO7j

Lr

I92

116.

JÄÄT 1924—25. 25

sinunäisellä peiitaadilla (ja ^-•53° toisella). Nämä lämpötilat tulevat sel västi esiin helmikuun 6. p:n jääkartasakin(kuva 11), verrattaessa sitä edellisen viikon karttaan. Jälkimmäisestä huomaa näet, että jää, kuten lämpö- suhteista voidaan odottaa, on lisääntynyt pohjoisessa ja idässä, mutta vä hentynyt lounaassa.

— •0•••••

liiva 9. Jääsuhteet 192,5 1 23.

Helmikuun 10. p:stä alkaen oli koko rannikolla lämpötila nollapisteeni yläpuolella, ja kuukauden kolmannen pent aadin keskilämpö oli kaikilla edellämainituilla paikoilla positiivinen, vaihdellen länsirarmikolla ^— 0. 4°:stä ((hilu) 3. i°:seen (Turku) ja etelässä --3. r°:sta fMaarianhaiiiina) -2. %°:seen (Viipuri). Helmikuun 13. p:n kartasta (kuva 12) ilineneekii; sen johdosta, että jäät taas olivat vähentymässä.

3658 —26

-

- Zz

4

26 JÄÄT 1024—25,

Seuraavan viikon lopulla alkoi vihdoinkin talvipakkanen, kovin poh joisessa, missä seuraavan pentaadin keskilämpötila Oulussa oli —9.^°. Hel mikuun 20. p:nä oli lämpötila Oulussa —-1 1°, Vaasassa ^••70 Tämän pakkasen seurauksena huomataankiir sanottuna päivänä runsas

j

äämnuodostmninen koko Perämeren rannikolla, missä veden

j

äähtyminen, kuten aikaisemmin

•r -J ^I92

^{°- -}

‘°

1 2

⁼

1 1

1

l

...,

Kuva 10. Jääsuhteet 1925 1 30,

on selitetty, oli kehittynein. Suomenlahden rannikollakin oli lämpötila viime mainittuna päivänä matala, ^—noin—7° ^—, mutta mainittavaa jäätä ei vielä siellä syntynyt, koska sitä esti sekä pohjanpuoleinen tuuli että veden kesken eräinen jäähtyininen. Jääsuhtoet helmikuun 20. p:nä, jolloin läunpöjakso voidaan katsoa loppuneeksi, ilmenevät 13. kiivasta.

2. Keviittaki. Hehurikmm viimeinen pentaadi oli etehirarmikolla ehdottonia sti lämp öisemp i kuin länsh-annikolla (keskilämp öt ila Oulussa

JLIT 1921—25. 27

—

-9.4°, Vaasassa —5. s°, Maarianhaminassa —0.^i°, Viipurissa 3.^00); tuulet olivat, kuten jo on mainittu, eniten idänpuoleiset. Kaiken tämän seurauk sena oli jatkuva, runsas

j

^{ä.änmuodostumiilen} länsirannikolla, erittäin Perä merellä; mitään vaikeita merenj äitä ei kuitenkaan muodostunut, koska uuclestamuodostuvat ^{merenjäät tuota} pikaa ajautuivat merelle päin. Ete

Kuva 11. Jääsuhteet 1925 11 6.

lässäpäin, missä lämpötila oli nousemassa, kävi jäänmnuodostuinmnen yhä vähemmäksi. Tähän aikaan kehittyi lopullisesti koko Pohjanlahden saa ristossa Suomen jääsuhteille varsin ommarnen kiintojäänvyöhyke (vrt, kuva 14, jääsuhteet lielmikmu; 27. p:nä). Tämä jatkui Saaristomeren sisäosiin, mutta keskeytyi Suoillefllali(len länsiosassa, missä tähän aikaan ei vielä ollut kiintojäänvyöhykettä olemassa; jäätä oli siellä vaali rannikkolahtien sisä- osissa sekä pienem;uissä vesistöissä. $uomenlahden itäosassa taas kunto-

-

-—z--—-

I82 -

II: :‘

^-

-

[6OZ: ; ^{--- .} •‘

NJiz

2$ JÄÄT 1924—25.

jäänvyöhyke jatkui, sulkien piiriinsä saariston, mutta ei ulottuen n. k.

ulkosaariin.

Koska maaliskuun ensimmäisen pentaaclin lämpötila oli keskimäärin noin 10 alempi kuin edellisen pentaadin, niin oli etelära;mikko yhä edelleen vähimmin kylmä (Maarianhamina: —1.2°, Helsinki: —2. m°, Viipuri: —4.^60,

ff

I92 113.

Kuva. 12. Jääsuhteet 1925 Ii 13.

Vaasa —-5.

s°,

Oulu —10.i°). Näistä luvuista huomataan, että lämpötila oli nouseva erittäin lounaaseen päin. Tuulen suunta oli vaihtelevainen, useim miten kuitenkinidänpuoleinen. Maaliskuun 6. päivänä (vrt, kuva 15) vallitsi vat kaikkialla idänpuoleiset tuulet; edellisenä, päivänä oli tuuli ollut lännen puoleinen. Kurt asta huomataankin, kuten yllämainituiist a seikoista on odo^- tettavissa, ett’ei viikon kuluessa kiintojäänvyöhykkeeseen nähden mitään mai

JÄÄT I94——2i. 29

nittavaa muutosta ole tapahtunut. Mutta meressä huoinaainme sitä vas t ohi nyttemmin todellisen ajoj ään syntyneen Perämeren rannikolla, pienem^-

mässä määrin myöskin Selkämeren rannikolla ja Suomenlahden sisäosassa.

Tämä jää, jota edellisenä päivänä käyneet lännenpuoleiset tuulet olivat aja neet ranmkolle päin, oli kart alle kuvatt.aessa lii^kunnossa. ui ospäin ja ha^-

OZ

-

.

120.

^•-

--

/

: .::

—

-

O -;t;,

-w

—

-

L

^{—— - -}

206 ^{. 0} . 2 ^{. -}

Kuva 13. Jälisuhteet 1925 Ii 20.

aantumaisillaan^- Seuraava I)eIIt aadi oli Peräinerellä kylmin koko talvena, keskilämpötila ollen —--13.^°sekä Oulussa että Vaasassa;tuulet olivat pohjan tahi koillispuoleiset. Selkämeren merenjäät ajautuivat seiitähden etelään päin, jättäen pohjoisessa leveän merenrailon kiinteänja liikkuvanjään välille.

Tämä ilmenee lähenunin maaliskuun 13. p:n kartasta. ^— Myöskin etelässä