KUORTANEEN POLIITTINEN KULTTUURI 1920–1930-LUVULLA
Eveliina Toppari Maisterintutkielma Suomen historia Historian ja etnologian laitos Jyväskylän yliopisto Kevät 2020
JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO
Tiedekunta – Faculty
Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta
Laitos – Department Historian ja etnologian laitos Tekijä – Author
Eveliina Toppari Työn nimi – Title
Kuortaneen poliittinen kulttuuri 1920 – 1930 -luvuilla
Oppiaine – Subject Suomen historia
Työn laji – Level Maisterintutkielma Aika – Month and year
Kevät 2020
Sivumäärä – Number of pages 105
Tiivistelmä – Abstract
Suomen itsenäistymisen alkuvuosikymmeninä suomalainen sisäpoliittinen suuntautuminen haki paikkaansa sisällissodan jälkiseurausten keskellä. Etelä-Pohjanmaalla iloittiin sisällissodan voitosta, maakunnan ollessa hyvin pitkälle porvarillinen. Kuortaneen kunta ei ollut poikkeus, sillä Kuortane identifioitui hyvin vahvasti oikeistolaisena, mutta ennen kaikkea porvarillisena kuntana, jossa sosialismille ei juurikaan ollut tilaa.
Tässä työssä tutkin Kuortaneen poliittista kulttuuria 1920-1930-luvuilla. Poliittinen kulttuuri liittyy hyvin pitkälti julkisen vallan käyttöön, mutta se on myös opittua sukupolvelta toiselle. Poliittiseen kulttuuriin sisältyy muun muassa äänestämiskäyttäytyminen sekä asioihin kantaa ottaminen, mutta myös kunnallispolitiikassa tehdyt päätökset. Tässä työssä tutkin, miten Kuortaneen poliittinen kulttuuri muotoutuu ja millaista se pienellä paikkakunnalla oli. Mitkä asiat kiinnostivat kuortanelaisia ja ketkä olivat vahvoja hahmoja Kuortaneen poliittisessa elämässä?
Tutkimus koostuu kolmesta käsittelyluvusta, joista ensimmäisessä olen käsitellyt kuortanelaisten äänestyskäyttäytymistä niin eduskunta- kuin kunnallisvaaleissakin. Kuortanelaiset eivät olleet kovin ahkeria äänestämään kunnallisvaaleissa, mutta eduskuntavaaleissa äänestysprosentti oli jopa koko maan keskiarvoa suurempi tutkittavana ajanjaksona. Toisessa luvussa olen käsitellyt kunnallispolitiikkaa niin valtuuston kokoonpanon kuin kunnanvaltuuston tekemien päätösten kautta, ja viimeisessä luvussa käsittelyn kohteena ovat olleet sanomalehtikirjoitukset liittyen vaaleihin sekä poliittiseen kulttuuriin.
Kuortaneen poliittisessa kulttuurissa oli hyvin paljon samaa, kuin Etelä-Pohjanmaan muissa pitäjissä, mutta erityispiirteinä oli, että kunnallispolitiikka kiinnosti hyvin harvoja kuortanelaisia, ja valtuuston kokoonpano oli tutkittavana ajanjaksona hyvin monoliittinen. Kuortaneella myös tehtiin päätöksiä hyvin pitkälle yksimielisesti, sillä soraääniä ei kunnanvaltuuston kokouksissa tai sanomalehtien palstoilla esiintynyt merkittävästi. Vaaleissa äänestettiin lähes yksinomaan porvarillisia puolueita, joten poliittista vasemmistoa ei Kuortaneella oikeastaan ollut.
Kuortane oli hyvin porvarillinen, ulospäin yksimielinen kunta, jossa vallitseva poliittinen kulttuuri oli hyvin pitkälle muutaman vahvan johtohahmon varassa.
Asiasanat – Keywords
Kuortane, poliittinen kulttuuri, 1920-luku, 1930-luku, kunnallispolitiikka, äänestyskäyttäytyminen Säilytyspaikka – Depository
Jyväskylän yliopiston julkaisuarkisto (JYX) Muita tietoja – Additional information
Sisällys
1 Johdanto ... 1
1.1 Tutkimusaihe ... 1
1.2 Aikaisempi tutkimus ... 4
1.3 Poliittisen kulttuurin käsite ja kysymyksenasettelu ... 7
1.4 Tutkimuksen rajaus, aineisto ja menetelmät ... 12
2 Kunnallis- ja eduskuntavaalit Kuortaneella 1920–1930-luvulla ... 21
2.1 Äänioikeuden käyttö eduskuntavaaleissa Kuortaneella 1922–1939 ... 23
2.2 Äänimäärät puolueittain ... 28
2.3 Äänestysaktiivisuus kunnallisvaaleissa vuosina 1920–1936 ... 34
2.4 Äänten jakautuminen eri poliittisille ryhmittymille ... 38
3 Kunnallispolitiikka... 41
3.1 Kuortaneen kunnanvaltuuston kokoonpanot ... 42
3.2 Kuortaneen kunnallispolitiikan mahtimiehet ... 44
3.3 Kunnalliskertomukset sekä valtuuston pöytäkirjat poliittisen kulttuurin peilinä... 48
3.4 Oppivelvollisuuden täytäntöönpano sekä koulujen rakentaminen ... 51
3.5 Terveys ja raittius poliittisissa päätöksissä ... 55
3.6 Kunnan talouden kohdentamista poliittisissa päätöksissä ... 61
3.7 Tiehankkeet sekä ratasuunta Seinäjoki – Alapitkä ... 64
3.8 Poliittista kulttuuria viranomaistoiminnassa ... 68
4 Sanomalehdet Kuortaneen poliittisen kulttuurin kannalta ... 70
4.1 Vaasa-lehti ja ”Sanomat” ... 70
4.2 Kirjoitukset lehdissä ennen vaaleja ... 73
4.3 Olematonta keskustelua vaalien jälkeen ... 79
4.4 Terveyden puolesta – kannanottoja lehtien palstoilla nimimerkkien takaa ... 81
4.5 Halu kehittää Kuortaneen infrastruktuuria ... 89
Päätäntö ... 94
Lähteet... 97
Liitteet ... 103
1 Johdanto
1.1 Tutkimusaihe
Tutkielmani aihe on poliittinen kulttuuri Kuortaneen kunnassa 1920–1930-luvulla.
Päätavoitteenani on tutkia, miten Kuortaneen poliittinen kulttuuri muotoutui käsiteltävänä ajanjaksona, millainen oli poliittinen ilmapiiri sekä miten se kytkeytyi eteläpohjalaiseen poliittiseen kulttuuriin. Oletuksenani on, että Kuortaneen poliittinen kulttuuri on ollut tutkittavana ajanjaksona melko oikeistolainen sekä muutamien aktiivisten toimijoiden ylläpitämää, sillä väistämättä se on ollut lapuanliikkeen vaikutuspiirissä varsinkin maantieteellisen sijaintinsa takia liikkeen syntypitäjän, Lapuan läntisenä naapurina. Yleisesti Etelä-Pohjanmaalla puheissa ja muistoissa Kuortane esiintyy hyvin poliittisesti oikealle identifioituneena kuntana, joten tarkoitukseni on selvittää, onko poliittinen kulttuuri nojannut niin vahvasti oikealle päin, kuin siitä oletetaan.
Kuortane1 oli melko pieni maaseutupaikkakunta vuonna 1920 vain 5 266 hengellään, ja vuoteen 1940 mennessä se oli kasvanut vajaalla 300 hengellä. Koko Vaasan läänin väkilukuun suhteutettuna se oli vain noin prosentti väestöstä, joten Kuortane ei ollut mitenkään merkittävä paikkakunta Vaasan läänin mittakaavassa eikä edes Etelä-Pohjanmaalla. Vaasan lääni oli vahvasti agraarinen Suomen mittakaavassa, sillä vielä tutkittavan ajanjakson lopussa vuonna 1940 jopa 66 prosenttia Vaasan läänin asukkaista sai toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta.
Teollisuuden työpaikkoja oli selkeästi vähemmän, sillä vain noin 12 prosenttia väestöstä hankki elantonsa teollisuuden alalta. Muu elinkeinon hankkiminen jakautui muun muassa rakentamisen, kaupankäynnin, liikenteen ja palvelusten varaan. Kuortane suhteutui Vaasan läänin elinkeinojakaumaan verrattuna reilusti yläkanttiin, sillä jopa 80 prosenttia kuortanelaisista sai elantonsa maa- ja metsätaloudesta vielä tutkittavan ajanjakson lopulla.2
1 Kuortaneen kunnan alueella on ollut asutusta jo esihistoriallisella ajalla1, mutta varsinaiseksi pitäjäksi se on muotoutunut 1500-luvun puolivälissä, kun vuonna 1557 Kyrön manttaaliluetteloissa mainitaan ensimmäisen kerran ”Kurtana by”1. Kunnan asutus on keskittynyt hyvin pitkälle Kuortaneenjärven ympäristöön, sillä
varsinkin aiemmin elinkeinoelämä keskittyi hyvin pitkälle Kuortaneenjärven hyödyntämiseen. Lisää Kuortaneen pitäjän alkuvaiheista ks. esim. Klemetti 1932.
2 Suomen virallinen tilasto, Tilastollisia tiedonantoja; 63. Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–
1975; Myllymäki 2006, 27.
Aiemmin tervanpoltto oli ollut kuortanelaisten pääelinkeinona, ja tervakulttuuri oli ollut niin vahvaa Kuortaneen alueella, että ”se on vaikuttanut nimistöön, maisemiin, rakennuskantaan, ihmisten varallisuuteen ja identiteettiin”.3 Myöhemmin tervan hinnan ja kysynnän rajun vaihtelun vuoksi kuortanelaiset isännät joutuivat kehittämään toisenlaista toimeentuloa, ja suurin osa päätti jatkojalostaa karjataloutta.4 Vahvasti tätä tukevat myös Klemetin laatimat luettelot, joiden mukaan Kuortaneella oli 25 puimaosuuskuntaa 1930-luvulla, ja pelto- sekä metsäpinta-alaa Kuortaneella oli noin 78 prosenttia kunnan pinta-alasta. Lisäksi Kuortaneen alueella toimi useita maamiesseuroja, karjantarkastusyhdistyksiä, Ylijoen kylässä turvepehkuosuuskunta ja kaksi osuusmeijeriä kirkonkylällä ja Ruonassa.5
Suurin osa väestä on todennäköisesti ollut maanviljelijöitä ja saanut elantonsa maataloudesta, mutta Kuortaneella on ollut myös tehtaita ja sahoja kahdeksan kappaletta, meijereitä kaksi ja leipomoita yksi. Muita liikkeitä on ollut kymmenen.6 Maa- ja metsätaloudesta leipänsä saavien ihmisten lukumäärä oli 1930-luvulle saakka kasvussa, ja osa ihmisistä tienasi elantonsa pienviljelijänä osittain omasta viljelmästään, osittain tilan ulkopuolelta. Vuonna 1940 maa- ja metsätaloudessa oli edelleen enemmän väestöä kuin teollisuuden piirissä, mikä näkyy myös Kuortaneella, sillä suurin osa Kuortaneen väestöstä sai elantonsa maanviljelystä.7 Tämä näkyy myös Klemetin keräämästä vuoden 1929 tilastosta, joka tutkittavan ajanjakson puolessa välissä kertoo hyvin Kuortaneen maataloudellisesta tilasta. Yhteensä tilusalaa oli noin 37 400 hehtaaria, joka koko kunnan alasta oli noin 78 prosenttia. Tähän on laskettu pellot, puu- ja kasvitarhat, niityt, laitumet, kaskiviljelmät, metsämaat ja joutomaat. Viljelmiä oli yhteensä 756, joista itsenäisiä oli 747 tilaa. Tilat olivat suurimmaksi osaksi 1–25 hehtaarin kokoisia viljelmiä, yli 25 hehtaarin viljelmiä oli 37.8 Kun Kuortaneella oli paljon maataviljelevää väestöä, jotka luultavasti ovat perineet tilansa isiltään, on elinkeinojakauma mielenkiintoinen seikka poliittisen kulttuurin kannalta. Maat oli yleensä peritty, joten jatkuvuutta ja perintöä on vaalittu jatkamalla isien työtä. Tämä heijastunee myös politiikkaan, jossa varsinkin kokoomuslaiset perinteiset konservatiiviset, isänmaalliset arvot ovat vedonneet kuortanelaisiin. Kun poliittiseen
3 Riukulehto & Rinne-Koski 2013, 131. Haastatteluihin perustuvassa tutkimuksessa eräs haastateltava on todennut, että ”Se [tervanpoltto] on meidän teollisuuden alkuja.”
4 Ala-Honkola 2008, 84.
5 Klemetti 1932, 386–387.
6 KKa, Dd, Kunnalliskertomukset v. 1922–1923, 1938–1964, vuoden 1939 kunnalliskertomus.
7 Suomen virallinen tilasto. Väestön elinkeino: Väestön elinkeinon mukaan kunnittain 1880–1975; Nousiainen 1998, 13–15.
8 Klemetti 1932, 387. Kyseisestä lähteestä löytyy myös maataloustoiminnasta yksityiskohtaisempaa tietoa Kuortaneen osalta.
kulttuuriin vaikuttavat elämässä opitut ja sukupolvelta toiselle siirtyvät tiedot ja uskomukset, on elinkeinon ja politiikan välillä nähtävissä yhteys.
1930-luvulla maatalouden kehitys lakkasi, kun talouspula koetteli raskaimmin maatalousväestöä. Kuortaneen kihlakunnan alueella maatilat joutuivat vaikeuksiin, kun 1920- luvun lopun peräkkäiset katovuodet ja viljelijöiden velkaantuminen kävivät liian raskaiksi taakoiksi. Vuosina 1928-1935 kihlakunnassa toimitettiin pakkohuutokauppoja yhteensä 464.9
Pula, pakkohuutokaupat ja yleinen työttömyys aiheuttivat mielialojen radikalisoitumista ja talonpoikien liikehdintää koko maakunnassa.10 Kuortaneella tiloja ei kuitenkaan luultavasti kovinkaan paljon pakkohuutokaupattu, sillä maa- ja metsätalouden elinkeinon harjoittaminen putosi tutkittavana ajanjaksona vain noin kaksi prosenttia. Tiloja katovuodet eivät kaataneet niin helposti, kun tiloilla useimmiten oli myös metsäomistuksia, luultavasti jopa enemmän kuin viljeltävää peltoa. Väestöä, jonka elinkeino ei ollut maa- ja metsätalous, Kuortaneella tutkittavana ajanjaksona oli siis todella vähän, ja heistäkin suurin osa toimi teollisuuden alalla.11
Heikki Ylikankaan mukaan Etelä-Pohjanmaalla kulttuuriseen perinteeseen kuuluu pyrkiä riippumattomuuteen, tasa-arvoon ja yritteliäisyyteen positiivisina piirteinä. Toisaalta taas kerskailu, uhoaminen, naapurikateus sekä tietynlainen laumasieluisuus ovat piirteitä, jotka voi käsittää negatiivisestikin. Tällaiset kulttuuriset erityispiirteet nojaavat erityisesti historiaan, mutta myös maantieteelliseen sijaintiin sekä luonnonoloihin. Edellä mainituista piirteistä johtuen Etelä-Pohjanmaalla ei ollut niin vahvaa sosiaalista vastakkainasettelua kuin esimerkiksi eteläisessä Suomessa, mikä on taas syy sille, miksi eteläpohjalainen kansa on sosiaalisesti kovin homogeenista. Kuortane oli hyvin samankaltainen kunta kuin ympärillään olevat muut eteläpohjalaiset kunnat, ja seudun sosiaalinen homogeenisuus loi ilmapiirin, jossa vanhoilliset elämänarvot sekä henkisen ilmaston suvaitsemattomuus saivat poliittisestikin aikaan joukkoliikkeitä, mutta myös pakottivat kaikki mukaan samanlaisiin arvoihin. Koska kateus ja kilpailu ovat olleet ominaisia piirteitä eteläpohjalaisille, toisinajattelu ei ole kovinkaan menestynyt seudulla. Sosiaalinen ilmasto on muovautunut niin, että mieluummin ihmiset pitäytyvät vanhoissa, hyväksi havaituissa tavoissa ja arvoissa, jottei asioista tule keneltäkään
9 Turunen 1984, 75–76. Kihlakuntaan kuuluivat Kuortaneen lisäksi Alajärvi, Alavus, Evijärvi, Kortesjärvi, Lappajärvi, Lehtimäki, Soini, Töysä, Vimpeli, Virrat ja Ähtäri.
10 Myllymäki 2006, 30.
11 Suomen virallinen tilasto. Tilastollisia tiedonantoja; 63. Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–
1975.
sanomista.12 Myös Juha Siltala on määritellyt eteläpohjalaisen talonpoikaiskulttuurin konservatiiviseksi ja uskonnolliseksi, jossa talonpojat taistelivat ulkomaailmaa ja teollistumista vastaan. Vapaa, omalla työllään pärjäävä, yleensä maataomistava isänmaallinen talonpoika oli mallikansalainen, jonka pyrkimykset tasa-arvoisuuteen tukahduttivat ristiriitoja, ja joka piti vihollisinaan kaikkia niitä, jotka eivät kannattaneet edellä mainittuja arvoja.13
Ylläolevista kuortanelaisista ja eteläpohjalaisista näkökohdista käsin olen aineiston avulla tutkinut Kuortaneen poliittista kulttuuria kahdella vuosikymmenellä itsenäisen Suomen alkuaikoina, kun sisäpolitiikka sisällissodan jälkeen haki paikkaansa.
1.2 Aikaisempi tutkimus
Poliittisen kulttuurin tutkimus historiantutkijan näkökulmasta on ollut melko vähäistä suomalaisessa tutkimuskentässä, ainakin käsitteellisessä kontekstissa. Poliittinen historiantutkimus on keskittynyt hyvin pitkälti erilaisiin tapahtumiin sekä suuriin poliittisiin linjoihin. Poliittinen historia on tutkittavalta ajanjaksoltani keskittynyt hyvin pitkälle lapuanliikkeen ja oikeistoradikaalisen politiikan tutkimiseen. Poliittisista suunnista tutkituinta on työväenliike, mutta oikeistoradikalismia on tutkittu verraten runsaasti, esimerkiksi Lauri Hyvämäki sekä Toivo Nygård ovat tutkineet aihetta. Politiikan sekä sen kulttuurin tutkimusta ei ole tehty myöskään kovin paljon paikallishistoriallisesta näkökulmasta, sillä paikallishistorian tutkimus on viime vuosisadan aikana perustunut hyvin pitkälle paikkakuntien ominaispiirteiden selvittämiseen sekä historiallisten vaiheiden läpikäymiseen.14
Paikallishistorian tutkimuksessa poliittinen kulttuuri on hyvin vähän tutkittu näkökulma, ja koska Kuortaneesta ei tällä hetkellä ole tuoretta paikallistutkimusta ollenkaan, on poliittisen kulttuurin tutkiminen Kuortaneen kunnassa perusteltua sekä mielenkiintoista tutkia. Se on kuitenkin suuri osa varsinkin pienten paikkakuntien identiteettiä, kulttuuria ja toimintatapoja ylipäätään.
12 Ylikangas 1983, 16–21.
13 Siltala 1985B, 72.
14 Tommila 1989, 245–247; Tommila 1996, 9–24.
Suomessa on tehty valtava määrä paikallishistoriallista tutkimusta, jolloin paikallinen menneisyys ei ole jäänyt valtiollisen kehityksen varjoon. Paikallishistorian tarkoituksena on ollut lisätä tietämystä kotiseuduista tavallisille ihmisille, mutta myös auttaa ymmärtämään paikallista identiteettiä ja sen erityislaatua.15 Pitäjänkertomuksissa kuvattiin erityisesti vanhojen maantieteellisten piirteiden ja tutkittavan ajan kuvauksen lisäksi paljon muutakin erityisesti tilastojen muodossa. Tieteiden eriytyminen aiheutti historiatieteenkin syventävän otteen paikallistutkimuksessa. Vuosisadan vaihteessa kotiseutuharrastuksen suosion myötä paikallishistoriatkin alkoivat vauhdilla yleistyä. 1930-luvulle tultaessa paikallishistoriasta oli tulossa oma tutkimusalueensa, mutta paikallishistorian kirjoittamista on leimannut hyvin pitkään amatöörien kirjoittajien mukanaolo.16
Pitkin 1900-lukua paikallishistorian tutkimus on ammattimaistunut. Kaupunkien historia on ollut kansainvälisestikin arvostettua tutkimusta, mutta pitäjänhistoriat eivät ole olleet samanlaisen arvostuksen kohteena. Pitäjänhistorioissa keskitytään paikkakunnan ominaispiirteisiin tutkien samalla tietyn alueen laajaa kokonaisuutta ottaen huomioon niin taloudelliset, sosiaaliset kuin ympäristöllisetkin seikat.17 Kuntien liittyminen paikallishistoriaan merkitsee yleensä sitä, että alue, jota tutkitaan, on usein joku kunta, ja kunnan puitteissa hoidetaan itsehallintoa, joka on paikallishistoriassa yksi osa-alue. Kuntien historiaa tutkiessa paikallishistoriat eivät usein ole olleet ennen 1990-lukua kuntakeskeisiä, mutta mitä lähemmäs nykyhetkeä tullaan, paikallishistoriat ovat muuttuneet kuntakeskeisimmiksi ja erityisesti sen hallinnon piirteisiin, sillä kunnille on vuosien saatossa tullut yhä enemmän tehtäviä hoidettavaksi.18
Tässä tutkimuksessa keskitytään kuitenkin Kuortaneen poliittiseen kulttuuriin. Poliittista historiaa paikallishistorian tutkimuksessa on pidetty poliittisten ilmastoiden tutkimuksena sekä poliittisten ja poliittisluontoisten paikallisilmiöiden tutkimuksena. Tähän kenttään myös oma tutkimukseni pohjautuu, sillä poliittisen kulttuurin voi ajatella liittyvän hyvin paljon poliittisen ilmaston tutkimukseen, erityisesti puolueiden toiminnan ja vaaleissa äänestämisen kautta.
Paikallishistorian poliittista luonnetta tarkastellessa on huomioitava verkostoissa esiintyvien
15 Ahtiainen, Tervonen & Teräs 2010, 7.
16 Tommila 1989, 160–163.
17 Tommila 1996, 9–24. Paikallishistorian tutkimuksessa eri kaupunkien, kuntien ja pitäjien historiat ovat ajan saatossa paisuneet moniosaisiksi niiden yleiskattavan luonteen vuoksi.
18 Soikkanen 1996, 71–72.
muuta sosiaalista elämää, tässä tapauksessa esimerkiksi kunnanvaltuutettujen sosiaalisen elämän muita kytköksiä, sillä ne ovat olennaisia muodostaessa kuvaa siitä, millaisia poliittisia arvoja kunnallispoliitikoilla on. Poliittista historiaa on varhaisimmillaan tutkittu yhdistyselämän puitteissa, mutta paikallinen poliittinen kuva on myöhemmin tarkentunut jossain määrin vaaleihin ja erityisesti kunnallisvaaleihin.19
Kuortaneesta on tehty ajantasaista tutkimusta ylipäätään todella vähän, minkä takia tartuinkin tähän aiheeseen. Seinäjoella sijaitsevassa Ruralia-instituutissa20 toimiva tutkimusryhmä tekee tällä hetkellä kattavaa Kuortaneen historiankirjoitusta 1860-luvulta 1960-luvulle. Tämän takia tutkimukseeni ei ole käytettävissä yleisteosta Kuortaneen historiasta käsiteltävältä ajanjaksolta.
Eri kylien kirjoja ja historiakokoelmia on tehty muutamia. Niiden tekijöinä ja toimittajina on usein historiasta ja erityisesti juuristaan kiinnostunut kylätoimija.
Aikalaiskirjallisuudesta olen käyttänyt Heikki Klemetin teosta Kuortaneen vaiheita sanoin ja kuvin vuodelta 1932, jossa on hyvin vähän asiaa tutkittavana olevasta aikakaudesta. Klemetin teosta käytän apuna selvittämään, millaista elämä on Kuortaneella ollut 1920- ja 1930-luvulla.
Kontekstin ymmärtäminen ja kuortanelaisten juurien sekä perinteiden ymmärtäminen on tärkeää tutkimuksen kannalta, sillä kontekstin avulla lienee helpompi ymmärtää, miksi poliittinen kulttuuri on ollut juuri tietynlaista Kuortaneella. Itse Kuortaneen historiasta kertovia tutkimuksia ei edellä mainitun Klemetin teoksen jälkeen ole muita, paitsi Pohjalaisen osakunnan kotiseutujulkaisuja –sarjassa on ilmestynyt Kuortaneen kirja vuonna 1968, joka on oikeastaan artikkelikokoelma Kuortaneen historiasta eri näkökulmista, eikä oikeastaan tarjoa kattavaa yleisesitystä kunnan eri vaiheista. Se kuitenkin auttaa myös ymmärtämään Kuortaneen kunnan ominaispiirteitä, jotta pystyn ymmärtämään ja muodostamaan kuvan kunnan poliittisesta kulttuurista. Myös Raimo Salokankaan toimittama Etelä-Pohjanmaan historian seitsemäs osa auttaa ymmärtämään eteläpohjalaista kulttuuria sekä sen elinoloja tutkittavana ajanjaksona ja liittämään myös Kuortaneen sekä sen poliittisen kulttuurin eteläpohjalaiseen kulttuuriin.
19 Rantatupa 1996, 81–83.
20 Helsingin yliopiston alainen tutkimuslaitos, tarkastelee erityisesti kestävää kehitystä sekä globaalin ja paikallisen muuttuvaa suhdetta maaseudun näkökulmasta. Ks. lisää https://www.helsinki.fi/fi/ruralia-instituutti.
Etelä-Pohjanmaan poliittishistoriallista rakennetta on tutkittu myös jonkun verran. Etelä- Pohjanmaan kesäyliopiston julkaisusarjassa ilmestyi vuonna 1985 Antero Aurasen toimittamana teos Etelä-Pohjanmaan poliittishistoriallinen rakenne, joka sisälsi kesäyliopiston kesällä 1984 järjestämässä seminaarissa pidetyt puheenvuorot. Seminaarin tarkoituksena oli antaa kronologinen kuva Etelä-Pohjanmaan poliittishistoriallisesta rakenteesta, jossa puhujina olivat eteläpohjalaisen poliittisen rakenteen erikoisasiantuntijat, kuten professorit Heikki Ylikangas sekä Aulis J. Alanen. Ylikankaan tavoitteena oli läpikäydä radikalismia ja konservatismia Etelä-Pohjanmaan historiassa, mikä sivuaa hyvin läheltä tutkimukseni aihepiiriä.
Poliittisen kulttuurin käsitettä ovat tutkineet Suomessa esimerkiksi Juhani Mylly 1980-luvulla.
Myllyn tutkimuksessa Traditio, järjestelmä, symbolit. Tutkielmia Suomen poliittisesta kulttuurista 1800- ja 1900-luvuilta hän määrittelee poliittisen kulttuurin käsitteen omasta näkökulmastaan sekä hyödyntää sitä omassa tutkimuksessaan poliittisista kulttuureista. Jaakko Nousiainen on myös tutkinut jonkin verran poliittisen kulttuurin käsitettä 1990-luvun loppupuolella Suomen poliittinen järjestelmä-teoksessaan sekä tuoreempaa tutkimusta ovat tehneet Petri Karonen, Matti Roitto ja Jari Ojala vuonna 2018. Heidän tutkimuksessaan vertaillaan Suomen ja Ruotsin poliittisten kulttuurien kehittymistä 1430-luvulta aina 1930- luvulle saakka. Poliittisen kulttuurin määrittelystä ja tutkimuksesta selvitän tarkemmin seuraavassa luvussa.
1.3 Poliittisen kulttuurin käsite ja kysymyksenasettelu
Juhani Mylly käsittelee teoksessaan Traditio, järjestelmä, symbolit. Tutkielmia Suomen poliittisesta kulttuurista 1800- ja 1900-luvuilta laajasti niin kulttuurin kuin poliittisen kulttuurinkin käsitteitä. Hänen mukaansa kulttuuri on jotain, joka on syntynyt ympäristön vaikutuksesta ja on siirtynyt perintönä sukupolvelta toiselle, sekä sisältää niin henkistä kuin aineellistakin materiaa. Kulttuuri uusiutuu ympäristön vaatimuksien mukaisesti ja toimii limittäin muiden kulttuurin osa-alueiden kanssa. Täten on haastavaa erotella pelkästään esimerkiksi poliittista kulttuuria pienessä yhteisössä ottamatta huomioon myös muita kulttuurin osa-alueita, sillä usein pienien yhteisöjen poliittisesti aktiiviset toimijat ovat aktiivisia myös
muilla aloilla, kuten kulttuurissa, urheilussa tai yhdistystoiminnassa. 21 Näin on ollut myös Kuortaneella, sillä useat kunnallispolitiikassa olleet henkilöt olivat aktiivisia ainakin erilaisissa yhdistyksissä sekä kulttuurin saralla.22 Kunnallispolitiikassa mukana olleista henkilöistä sekä heidän kiinnostuksestaan muuhun toimintaan paikkakunnalla paneudutaan tarkemmin myöhemmin tässä tutkimuksessa.
Poliittinen kulttuuri on kuitenkin yksi kulttuurin osa-alueista, ja liittyy suureksi osaksi julkisen vallan käyttöön. Sen funktionaalisia ilmenemismuotoja on kolme erilaista: ulkoiset muodot, traditiot sekä yhteisön jäsenten suhde politiikkaan. Varsinkin viimeinen ilmenemismuoto on tutkimukseni kannalta olennaista, sillä tutkin erityisesti yksilöiden toimintaa kunnallispolitiikassa, mutta myös vaalien äänestyskäyttäytymisessä. Poliittinen kulttuuri on jotain opittua, ja se siirtyy pääasiassa kielen ja sen välittämien symbolien välityksellä sukupolvelta toiselle.23 Tässä tutkimuksessa poliittisen kulttuurin välittyminen sukupolvien yli on vaikeaa tulkita, sillä kyseessä on kuitenkin vain noin 20-vuotinen ajanjakso, jossa sukupolvien välisiä hyppäyksiä varsinkaan politiikassa ei juurikaan tapahdu.24
Petri Karonen, Matti Roitto sekä Jari Ojala ovat määritelleet myös poliittisen kulttuurin käsitettä. Heidänkin määritelmässään poliittisessa kulttuurissa esiintyvät normit, arvot ja symbolit, jotka välittävät sukupolvilta seuraaville. Aktiivisilla toimijoilla (Kuortaneen tapauksessa kuntalaisilla) kuitenkin on kokemusta ja osaamista käyttää poliittisen kulttuurin areenoina toimivia instituutioita ja organisaatioita omien päämääriensä saavuttamiseen, koska ne ovat vakiintuneita ja siten melko ennustettavia järjestelmiä.25 Poliittinen kulttuuri on siis esimerkiksi Kuortaneen tasolla valtiollisten tai kunnallisten instituutioiden hyväksikäyttämistä, jossa äänestetään vaaleissa tai tehdään ehdotuksia kunnanvaltuustolle. Paikallistasolla
21 Mylly 1989, 11, 18. Kulttuuri yläkäsitteenä on vaikea määritellä, sillä se sisältää paljon eri käsitteitä sekä vaikuttaa ihmisen elämään koko elämänkaaren ajan. Tästä syystä se ei voi olla kovin tarkka eikä täsmällinen käsite.
22 Rasinperä 1968, 245–268. Merkittäviä hahmoja Kuortaneen kunnallispolitiikassa tutkittavana ajanjaksona olivat muiden muassa Vilho Ala-Kulju, Juho Kokkila, Jussi Mikkilä sekä Heikki Kuha.
23 Mylly 1989, 23–24. Esimerkiksi oppikirjat, varsinkin historian oppikirjat sisältävät usein aikalaiselle tyypillistä värittynyttä symboliikkaa, jolla on perustansa vallalla olevassa poliittisessa kulttuurissa.
24 Tommila 1988, 230.
25 Karonen, Roitto & Ojala 2018, 75–76. Myös heidän mukaansa poliittinen kulttuuri rakentuu aina ”pitkän historiallisen kehityksen tuloksena”, joka toisaalta vakauttaa kulttuuria ja järjestelmää, mutta myös hankaloittaa muutoksia ja kehitystä.
poliittista kulttuuria voi esimerkiksi olla yritysten saaminen paikkakunnalle erilaisilla poliittisilla päätöksillä ja yksilötasolla poliittisiin asioihin osallistumista.
Jaakko Nousiainen on korostanut, että yleisimmin on käytetty poliittisten järjestelmien tutkimuksessa yksilön asemaa poliittisessa yhteisössä sekä yksilön aktiivista panosta yhteiskunnan sitovassa päätöksenteossa.26 Yksilöillä on omat arvomaailmansa, tapansa sekä ajatuksensa, jotka vaikuttavat omaan poliittiseen käyttäytymiseen ja sitä kautta poliittiseen kulttuuriin sinänsä. Myös tietoinen politiikasta kiinnostumattomuus on osa poliittista kulttuuria.
Jotta politiikan tutkimuksessa ei keskitytä pelkästään kunnallispoliitikkojen toimintaan, saadakseen laajemman kuvan poliittisesta elämästä Kuortaneella, on otettava myös yksilötason toimijat, eli valtaväestö, mukaan vaaliaineiston kautta. Kuinka paljon kunnassa on äänestetty sekä miten äänet ovat jakautuneet? Mahdollisimman laajan kuvan saamiseksi sekä kunnallis- että eduskuntavaalit ovat tutkimuksen aineistossa mukana. Lisäksi sanomalehdet sekä kunnalliskertomukset ovat myös hyvä tutkimuksen kohde, sillä niiden sisällöstä pystyy tulkitsemaan, onko paikkakunnalla ollut julkista keskustelua asioista ja millaisista asioista ylipäätään paikkakunnalla on oltu kiinnostuneita.
Myös Pauliina Latvala on tutkinut poliittista kulttuuria muistitietotutkimuksen avulla. Hän kartoitti tutkimuksessaan, miten tutkittavien henkilöiden lapsuudenkodeissa puhuttiin politiikasta ja mihin sävyyn, sekä miten ne ovat siirtyneet arjen poliittisena kulttuurina sukupolvelta toiselle. Lisäksi tutkimukseen sisältyi, miten kokemukset prosessista ovat vaikuttaneet yksilön politiikan hahmottamiseen. Latvalan mukaan arjen poliittinen kulttuuri ei elä tyhjiössä, vaan vastaparina on valtakunnallinen politiikka, jossa kansan ja poliittisten päättäjien välinen dialogi on tärkeää. Poliittisten päättäjien käyttäytymistä arvostellaan poliittisen kulttuurin raameissa. Hänen mukaansa erilaiset kertomukset tulkitsevat paikallista poliittista ilmapiiriä sekä profiloivat paikkakunnan poliittisia merkkihenkilöitä. Poliittiseen kulttuuriin sisältyy myös oppi, miten poliittisuutta on oikein ja merkityksellistä toteuttaa, joka on siirtynyt sukupolvelta toiselle politiikkakerronnan avulla.27
26 Nousiainen 1975, 20.
27 Latvala 2013, 26–28; 204–212.
Yksittäisen valtion rajojen sisäpuolelle muodostuneet poliittiset järjestelmät antavat poliittisille kulttuureille kasvualustan ja elinympäristön.28 Myllyn mukaan poliittinen kulttuuri ilmentää kaikkea sitä, mitä ihmisyhteisöt ovat saaneet aikaan yhteiskunnallisesti ja julkisen vallankäytön alalla29, joten tutkimuksessani keskityn tutkimaan kuortanelaisten yhteiskunnallisia ja julkisen vallankäytön toimia. Se ei pidä sisällään vain poliittisia käyttäytymismuotoja, kuten äänestämistä vaaleissa tai osallistumista kunnallispolitiikkaan, eikä käsityksiä politiikasta ja sen tekemisestä, vaan se on myös enemmän. Poliittista kulttuuria tulisi tutkia kokonaisvaltaisemmin sekä asenteina että toimintana30, joten pyrin sisällyttämään tutkimukseeni myös kuortanelaisten asenteita politiikkaan, sen toimintaan ja instituutioihin sekä järjestelmään ylipäätään. Tämä on tutkittavan aikavälin huomioon ottaen melko hankalaa, koska aikalaisia on mahdotonta saada haastateltaviksi, mutta sanomalehdet ja erilaiset aikalaisjulkaisut sekä äänestyskäyttäytyminen valaissevat asenteita sekä ajatuksia jonkin verran. Tutkimukseni kannalta yksi tärkeimmistä kysymyksistä on, miten poliittisen kulttuurin erilaiset traditiot ovat Kuortaneella syntyneet, sekä mikä on ollut yhteisön jäsenten suhde poliittiseen kulttuuriin. Tätä voidaan tutkia ja arvioida toisaalta kiinnittämällä huomio jäsenten mielipiteisiin ja asenteisiin, mutta myös heidän asemaansa poliittisessa järjestelmässä, Kuortaneen tapauksessa erityisesti kunnallisessa politiikassa, mutta myös valtakunnallisessa politiikassa.
Poliittinen kulttuuri siten on hyvin voimakkaasti yhteisöllinen, mutta myös historiallinen ilmiö, mikä tarjoaa historiantutkijalle mielenkiintoisen tutkimusalustan. Tarkasteluun voidaan ottaa tekoja ohjaavat yleiset poliittisessa kulttuurissa vallitsevat periaatteet, arvomaailma ja perusoletukset, jotka muodostavat rakenteet ja järjestelmät.31 Suomen kokoisessa valtiossa ja yhteiskunnassa alueelliset vaihtelut politiikan tekemiseen ja poliittisissa järjestelmissä ovat melko pienet, mutta tapa tehdä politiikkaa ja yleiset mielipiteet vaihtelevat suurestikin riippuen siitä, missä päin Suomea toimitaan.
Suomessa ylipäätään poliittinen kulttuuri on muotoutunut nykypäivään pitkälti sekä Ruotsin että Venäjän vaikutuksesta, sillä suomalaiset ovat olleet suurimman osan historiastaan ensin
28 Mylly 1989, 26–27. Poliittista kulttuuria voi tarkastella kolmella tasolla, jotka voidaan jaotella alueiden mukaan: kansainvälisellä, kansakunnallisella ja osakulttuurisella tasolla.
29 Mylly 1989, 28.
30 Karonen, Roitto & Ojala 2018, 75.
31 Mylly 1989, 28–31.
osa Ruotsin valtakuntaa ja sittemmin Venäjän suuriruhtinaskuntana reilut sata vuotta.
Enemmän on kuitenkin ollut vaikutusta Ruotsilla ja sen vallan aikaisilla laeilla ja säädöksillä, sillä Suomen autonomian ajan lainsäädäntö ja poliittinen kulttuuri perustui hyvin pitkälle ruotsalaiseen malliin. Kuitenkin, vaikka Suomessa kovasti haluttiin olla osa länsimaita ja identifioitua länteen, Venäjän keisarikunnan alle joutuminen vaikutti myös Suomen poliittiseen elämään, talouteen ja koulutukseen.32
1800-luvun vaihtuessa seuraavalle vuosisadalle Suomen poliittiseen kulttuuriin vaikuttivat venäläistäminen ja siihen suhtautuminen, kielikysymys sekä lakot ja mielenilmaukset, joita erityisesti työväestön järjestäytyminen aiheutti. Vuosisadan päättyessä väestö alkoi organisoitua kansanliikkeiksi ja puolueiksi. Valtiopäivät oli poliittisen kulttuurin ylätaso, jossa voitiin toimia käytännössä. Samalla yhteiskunta alkoi modernisoitua, joten enää ei ollutkaan niin yksinkertaista järjestelmää, jossa pieni valtaapitävien eliitti hallitsija päänään piti valtaa.33
Poliittisen kulttuurin käytännöt kuitenkin muuttuivat yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden myötä selkeästi, sillä se johti politiikan laajenemisen kaikkien ulottuville sekä politiikan ammattimaistumisen, jolloin eliitin osuus kansanedustajista laski merkittävästi. Lisäksi yleinen äänioikeus vaikutti myös siten, että ensimmäisissä, vuoden 1907 vaaleissa valittiin 19 naiskansanedustajaa, mikä oli varsin erikoista poliittisissa järjestelmissä varsinkin Euroopassa.34 Kuortaneelta eduskuntaan valittiin emäntä Eveliina Ala-Kulju huomattavalla äänimäärällä.35
Kunnallisen päätöksenteon foorumit kehittyivät jo 1800-luvun puolivälissä, ja viimeistään vuonna 1919 tasavaltalainen hallitusmuoto ja yleisen sekä yhtäläisen äänioikeuden laajentuminen myös kunnallisvaaleihin toi paikallisasioiden päätäntävallan ja vaikutusmahdollisuudet yhä lähemmäksi tavallista kansalaista. Äänestäminen ei ollut enää sidottu varallisuuteen, joten alemmatkin sosiaaliset ryhmät pääsivät vaikuttamaan
32 Karonen, Roitto & Ojala 2018, 91. Poliittinen kulttuuri oli oikeastaan vuorovaikutuksesta ja neuvotteluista koostuva järjestelmä, jossa osapuolet (hallitsija ja ryhmät) halusivat mielipiteensä ja vaatimuksensa kuuluviin käyttäen keskusteluita ja vakiintunteita käytäntöjä, verkostoja sekä instituutioita, joskus myös vastarintaan niin passiivisesti kuin myös jopa aktiivisesti.32 Institutionalisoidut vaikutusmahdollisuudet olivat 1800-luvun suomalaisille tärkeitä. Esityksiä ja adresseja toimitettiin hallitsijalle, mutta edes vuoden 1899 Suuri adressi ei saanut keisaria kiinnostumaan niin paljon, että hän olisi ottanut vastaan suomalaisten valtuuskunnan, joka toi yli 520 000 suomalaisen allekirjoittaman adressin.
33 Karonen, Roitto & Ojala 2018, 74–82.
34 Karonen, Roitto & Ojala 2018, 85–87.
35 Sulamaa, Kaarle: Ala-Kulju, Eveliina. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 31.5.2020.
kunnallispolitiikkaan. Poliittinen kulttuuri oli varsin jäykkää, kunnes kaikki saivat oikeuden äänestää kunnallisvaaleissakin.36
Suomalaiset valtiolliset instituutiot ja organisaatiot ovat olleet erityisen vakaita, koska niistä ei ole haluttu tehdä yksittäisten henkilöiden johtamia, jolloin niitä olisi ollut helpompi horjuttaa.
Vakaudella on ollut suuri merkitys varsinkin, kun politiikkaa ja kansakuntaa koettelivat erilaiset kriisit vuosina 1917–1919. Myös hallitut, hitaat sekä ennakoitavat muutosprosessit ovat olleet poliittisen kulttuurin muotoutumisessa tärkeitä, sillä ne ovat tuoneet kulttuuriin vakautta ja tuttua, vaikka varsinkin eduskuntalaitoksen ensimmäiset vuodet olivat täynnä vähemmistöhallituksia.37 Tämä tekee tutkimuksen teosta hieman helpompaa tutkijallekin, kun järjestelmä on pysynyt samana pitkään. Kuortaneen näkökulmasta katsottuna esimerkiksi kunnanvaltuusto instituutiona on ollut melko vakaa, varsinkin vuoden 1925 jälkeen, kun valtuustoa alettiin valita kokonaan kolmivuotiskaudeksi kerralla. Myös vaihtuvuus varsinkin kunnanvaltuustossa on ollut hyvin hidasta, mikä auttaa ymmärtämään poliittisen kulttuurin muotoutumista, kun julkisia tekijöitä on ollut hyvin vähän.
Useimmiten poliittista kulttuuria ei tutkita monoliittisena, vaan pitkällä aikavälillä tietyn alueella poliittisia kulttuureita on useita. Kuortaneen tapauksessa kuitenkin olen päätynyt tässä tutkielmassa käyttämään poliittista kulttuuria monoliittisena käsitteenä, sillä Kuortaneen poliittinen kulttuuri oli hyvin samanlaista, yksimielistä sekä yksiselitteistä tutkittavana ajanjaksona. Kahtena vuosikymmenenä poliittinen kulttuuri ei juurikaan muuttunut.
1.4 Tutkimuksen rajaus, aineisto ja menetelmät
Tutkimuksessani pyrin tarkastelemaan sitä, mitä poliittinen kulttuuri Kuortaneella 1920–1930 -luvuilla oikeastaan tarkoittaa. Ketkä olivat tekemässä poliittisia päätöksiä, miten päätöksiä tehtiin ja millaista julkista keskustelua politiikka Kuortaneella aiheutti. Puoluepoliittisesti tarkastelen, mitä puoluetta kuortanelaiset ovat äänestäneet niin kunnallis- kuin eduskuntavaaleissa, ja keitä on otettu mukaan päätöksentekoon. Poliittisen kulttuurin valitsin
36 Karonen, Roitto & Ojala 2018, 79–88.
37 Karonen, Roitto & Ojala 2018, 94–96.
näkökulmaksi siksi, että mielestäni suuri osa paikkakunnan identiteetistä muodostuu siitä, miten asioita kunnassa hoidetaan, minkälaiset asiat ovat kunnassa asuville ihmisille tärkeitä sekä minkälaisia päätöksiä ja millä perusteella niitä on tehty kunnassa. Muun muassa näihin kysymyksiin pyrin tutkielmassani keskittymään.
Kuortaneen poliittista kulttuuria tutkiessani käytän aineistonani tilastoaineistoa, sanomalehtiä sekä kunnanvaltuuston pöytäkirjoja ja kunnalliskertomuksia. Kuortaneella järjestetyistä eduskuntavaalien sekä kunnallisvaalien tilastoaineiston olen kerännyt osittain itse vaalilautakuntien pöytäkirjoista sekä osittain poiminut Suomen virallisesta tilastosta (SVT), digitaalisesta muodosta Doriasta.38 Lisäksi tutkimuksen tekoa varten olen läpikäynyt Vaasa- sanomalehden numeroita vuosilta 1920–1939, sekä Kuortaneen pitäjänlehden Alavuden, Kuortaneen ja Töysän Sanomen numerot vuosilta 1925–1926 ja Virtain, Ähtärin, Alavuden, Kuortaneen ja Töysän Sanomien numerot vuosilta 1927–1928 digitaalisen Historiallisen sanomalehtikirjaston39 avulla. Poliittista kulttuuria tutkiessani olen lukenut myös kunnan viralliset kunnalliskertomukset vuosilta 1921–1923 sekä 1938–1939. Kunnalliskertomuksien puuttuessa pitkältä ajanjaksolta tutkittavana aikakautena olen sen sijaan läpikäynyt kunnanvaltuuston kokouksien pöytäkirjat vuosilta 1920 sekä 1924–1937, jotka olen saanut luettavakseni Kuortaneen kunnanarkistosta.
Valittu aineisto luo monipuolisen kuvan Kuortaneen poliittisesta kulttuurista, koska vaaliaineisto, sanomalehdet sekä kunnanvaltuuston pöytäkirjat ovat niin erilaisia lähdeaineistoja keskenään. Vaikeuksia kuitenkin on aiheuttanut aineiston osittainen puuttuminen, arkiston epäjärjestelmällisyys sekä sanomalehtiin kirjoittelemisen vähäisyys.
Vaikka tutkimuksessani käytän monia erilaisia lähdeaineistoja, aineistojen käyttäminen yhdessä ei ole ongelmallista, sillä niiden on tarkoituskin keskustella keskenään ja luoda siten kuvaa poliittisesta kulttuurista Kuortaneella 1920–1930-luvuilla. Tässä työssä olen päätynyt kuitenkin selkeyden vuoksi käsittelemään aineistoja erikseen pääluvuissa, mutta koska jotkin käsiteltävät asiat tarvitsevat tukea myös muusta aineistosta, on niitä käytetty myös siinä yhteydessä. Varsinaisesti aineistot yhdistän vasta aineistojen käsittelyn jälkeen, jotta voin vastata kysymykseen poliittisen kulttuurin muodostumisesta Kuortaneella.
38 Doria, Kansalliskirjaston ylläpitämä julkaisuarkisto, jossa on eri organisaatioiden tuottamaa sisältöä.
39 Historiallinen sanomalehtikirjasto, Kansalliskirjaston ylläpitämä sivusto.
Edellä mainittuja lähteitä käyttämällä pystyn tutkimaan kohtuullisen hyvin, mitä poliittinen kulttuuri Kuortaneella on ollut 1920–1930-luvulla. Monien erilaisten lähteiden käyttö tutkimuksessani on perusteltua, sillä varsinkin kattavan Kuortaneen pitäjänhistorian puuttuessa poliittista kulttuuria hahmottaessa on selvitettävä poliittista toimintaa monesta eri lähteestä, jotta kulttuuria on käsitelty tarpeeksi monesta näkökulmasta. Metodisia perusteita historiantutkimukselle ovat lähdekriittisyys ja konkreettisuus. Tutkittavat ilmiöt on sijoitettava aikaan, paikkaan sekä laajempiin kokonaisuuksiin, ja samalla punnittava tutkittavien lähteiden aitoutta sekä tarkoitusperiä.40 Tutkimuksessani tulen käytän edellä mainittujen lähiluvun menetelmien lisäksi myös muita menetelmiä. Vaaliaineistoa tutkittaessa on paikallaan kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät, sillä olen itse tehnyt äänestystuloksista taulukkoja sekä kuvioita poliittisen suuntauksen hahmottamiseksi. Sanomalehtien tutkimisessa käytän sisällönanalyysitekniikkaa, sillä tärkeää on tunnistaa erilaiset tekstilajit sekä ymmärtää tekstien sisältämää ajattelua sekä mielipidekirjoituksissa varsinkin ajatus tekstin takana sekä se, mitä tekstillä mahdollisesti haetaan. Ajallisessa kontekstissa on hankalaa kiinnittää huomiota tekstin kirjoittajaan, sillä useimmissa ajan sanomalehdissä julkaistuissa teksteissä ei ole kirjoittajan nimeä, ja jos on, niin useimmiten nimimerkin takana. Poliittisessa aatehistoriassa on vallitsevana menetelmänä ollut historiallis-kvalitatiivinen lähdekritiikki, sillä tutkittavana aineistona on lähinnä olleet kirjalliset dokumentit.41 Omassa tutkimuksessani, kun lähdeaineistonani on vaaliaineisto, sanomalehdistö sekä kunnalliskertomukset ja kunnanvaltuuston pöytäkirjat, tulen käyttämään tätä menetelmää lähinnä sanomalehtien sisällön ja kirjoitusten analyysissa.
Tutkimuksessani analysoin eduskuntavaalien sekä kunnallisvaalien äänestystuloksia vuosilta 1920–1939. Äänestystulokset olen kerännyt Dorian kautta SVT:n vaalitilastoista sekä Kuortaneen kunnanarkistosta kunnallisvaalilautakunnan pöytäkirjoista. Tutkittavana aikana Suomessa pidettiin kymmenet eduskuntavaalit. Perustuslain mukaan vaalit järjestettiin joka kolmas vuosi, mutta eduskunnan hajottamisten seurauksena vaaleja järjestettiin myös lyhyemmällä aikavälillä.42 Olen poiminut SVT:stä Kuortaneen kunnan alueen äänestystuloksia kultakin vuodelta. Tilastoista näkyy, miten Kuortaneella annetut äänet eduskuntavaaleissa ovat
40 Nevakivi, Hentilä & Haataja 1983, 157.
41 Nevakivi, Hentilä & Haataja 1983, 168.
42 Laki, joka käsittää Suomen Suurruhtinaanmaan uuden valtiopäiväjärjestyksen sekä Vaalilain toimeenpanemisesta aiheutuvia välittäviä säännöksiä. 26/1906. Viitattu Finlex-sivustoon 10.6.2020.
jakautuneet eri puolueiden kesken. Lisäksi tutkin tilastoaineiston avulla, miten aktiivisia äänestäjiä kuortanelaiset ovat olleet eduskuntavaaleissa. Analysoin myös, miten eri puolueille äänet ovat jakautuneet äänestysalueittain ja oliko äänestyskäyttäytymisessä alueellisia eroja Kuortaneen sisällä. Kunnallisvaaleja tutkittavana ajanjaksoja järjestettiin 11 kertaa, sillä aluksi vaaleja järjestettiin joka vuosi, koska kerralla valittiin vain kolmasosa valtuutetuista, kunnes vuodesta 1925 lähtien kunnallisvaaleja alettiin järjestää vain joka kolmas vuosi. Lisäksi kahtena kertana, vuosina 1930 ja 1933 kunnallisvaaleja ei järjestetty lainkaan Kuortaneella.
Vaaliaineistoa käsitellessäni olen pyrkinyt selvittämään aineiston avulla äänestyskäyttäytymisen muutoksia sekä eri puolueiden äänestämisen kehityspiirteitä eduskunta- ja kunnallisvaaleissa tutkittavana ajanjaksona. Rasilan mukaan kvantitatiivisessa historiantutkimuksessa on kyse loogisesta tai tilastollisesta analyysista, joista käytän omassa tutkimuksessani tilastollista menetelmää, sillä vaaliaineistot on kerätty useasta eri lähteestä.43
Eduskuntavaalien osalta tiedot ovat saatavissa vaalitilastoina, kun taas kunnallisvaalien osalta tiedot olen koonnut itse Kuortaneen kunnanarkistosta saaduilla vaalilautakuntien aineistoista.44
Äänestysalueittaiselle tutkimukselle sen sijaan en ole nähnyt tarpeeksi perusteltua syytä, osittain siksi, että tietoja puuttuu vaalivuosilta, ja toisaalta siksi, että Kuortaneen poliittinen jakauma on ollut niin selkeä.
Sanomalehden tehtävä voidaan määritellä neljään eri teemaan: lehdessä on oltava uutisia, sen on muokattava mielipiteitä, tarjottava viihdettä ja edistettävä talouselämää. Lehteä luetaan siksi, että siitä saisi tyydytyksen päivittäiseen tiedonnälkäänsä, mutta myös viihteellinen arvo sekä siitä saatava yhteisöllinen kokemus muun lukijakunnan kanssa on tärkeä osa sanomalehden lukemista.45 Poliittista kulttuuria tutkittaessa on mielekästä keskittyä uutisiin ja mielipidekirjoituksiin, ja näistä varsinkin jälkimmäiseen, sillä poliittista keskustelua on usein käyty sanomalehtien palstoilla. Myös poliittisen historian ja tässä tapauksessa poliittisen kulttuurin kannalta tiedotusvälineiden, tässä tapauksessa poliittisen sanomalehdistön, leviämisen tutkiminen on hyödyllistä. Tässä tutkimuksessa olen poiminut lehtien sivuilta mielipidekirjoituksia liittyen Kuortaneeseen ja poliittiseen kulttuuriin
43 Rasila 1977, 13–14.
44 Rasila 1977, 16–17.
45 Vehmas 1970, 10–11.
Tutkimusaineistonani vaalitilastoaineiston lisäksi käytän kuortanelaisille tulleita sanomalehtiä, Vaasaa, sekä pitäjänlehteä Alavuden, Kuortaneen ja Töysän Sanomia sekä Virtain, Ähtärin, Alavuden, Kuortaneen ja Töysän Sanomia. Viestintäprosessin analysoiminen on tapa tutkia poliittisia ilmiöitä. Joukkoviestimet voi käsitteellistää suhteellisen eriytyneeksi sekä autonomiseksi poliittiseksi toiminnoksi, mutta täysin poliittisesti riippumattomia ne eivät ole.
Joukkoviestimillä on erilaisia sidoksia julkisiin sekä yksityisiin toimijoihin, mikä vaikeuttaa niiden pohjalta tehtäviä tulkintoja. Kuortaneen osalta sidoksia ei liene sen enempää kuin lehden asiamiesten tai toimittajien sidokset, mutta näilläkin henkilöillä on omat poliittiset sitoumuksensa sekä arvonsa, joista käsin he lehden toimituksessa toimivat. Joukkoviestimien – erityisesti sanomalehdistön – tehtävä on perinteisesti ollut tuottaa kansalaisten käytettäväksi tietoja omasta ympäristöstään sekä niin alueellisista, valtakunnallisista kuin maailmanlaajuisista tapahtumista.46 Sanomalehdet ovat olleet 1900-luvun alkupuolella lähestulkoon ainut tiedonlähde maaseudulla, joten ne ovat olleet tavallisen kansan mielipiteitten muokkaajina siinä määrin, miten paljon kuntalaisten keskuudessa on osattu lukea. Jopa 90 prosenttia Suomen väestöstä kuitenkin osasi lukea jo 1930-luvulla, joten Kuortanekaan ei liene ollut periferia lukutaitoa mitattaessa tutkittavana ajanjaksona. Valtaosa maailmansotien välisenä aikana ilmestyneistä sanomalehdistä oli jonkin poliittisen puolueen äänenkannattajia, ja loputkin ottivat jollain lailla kantaa erilaisiin poliittisiin kysymyksiin.47 Vuonna 1930 sanomalehtiverkosto oli laajimmillaan, sillä silloin Suomessa oli jopa 123 vähintään kolmesti viikossa ilmestyviä lehtiä. Levikki on tietenkin kasvanut sittemmin räjähdysmäisesti, mutta lehtiä itsessään on nykyisin vähemmän. Suomalaiset lehdet ovat tyypillisesti olleet poliittisiin puolueisiin sitoutuneita, sillä köyhässä, harvaan asutussa maassa lehdet eivät yrittäjämuotoisina menestyneet.48
Käsiteltävänäni ovat olleet Alavuden, Kuortaneen ja Töysän Sanomien, Virtain, Ähtärin, Alavuden, Kuortaneen ja Töysän Sanomien kaikki ilmestyneet numerot neljän vuoden ajalta, vuosilta 1925–1928 sekä Vaasa-lehden numeroita vuosilta 1920–1939 vaalien ympäriltä.
Kaikissa kolmessa lehdessä käsitellään huomattavan vähän49 kuortanelaisia asioita ja vielä
46 Nousiainen 1998, 115–116.
47 Salokangas 1987, 210; Salokangas 1998, 105.
48 Nousiainen 1998, 122–123.
49 Esimerkiksi huhti-toukokuussa 1927 Virtain, Ähtärin, Alavuden, Kuortaneen ja Töysän Sanomissa kahdessa numerossa kahdeksasta oli yhteensä kolme tekstiä Kuortaneelta, kun loput palstat kuuluivat muille kunnille.
vähemmän kuortanelaista politiikkaa tai poliittiseen kulttuuriin viittaavaa aineistoa.
Kuortanetta ei mainita missään näistä lehdistä läheskään joka numerossa, vaan Kuortaneesta on harvakseltaan joitain uutisia, yleensä raportteja kunnanvaltuuston kokouksista.
Huomionarvoista on, että pitäjänlehden yhdistyessä viiden kunnan lehdeksi esimerkiksi elo- lokakuussa 1927 ei lehdissä ollut oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista Kuortaneelta. Ei siltikään, vaikka lehdellä oli oma toimittajansa kussakin levikkikunnassa. Viimeisenä vuotena, kun Kuortaneella ilmestyi omaa pitäjänlehteä, vuonna 1928, touko-elokuussa sekä loka- joulukuussa pitäjänlehdessä ei ollut kirjoitettu mitään Kuortaneesta. Toki lehden toimitus oli siirtynyt helmikuussa 1926 Virroille, kun lehti oli koottu siihen saakka Alavuden kunnantalolla F. Alajoen tekemänä. Tuolloin Alajoki valittiin Alavuden kunnankirjuriksi, ja koska lehden taloudenhoito oli jo aiemmin siirretty Virroille, luonnollinen jatkumo oli, että toimituskin siirtyi sinne.50 Toimituksen siirtyminen kauemmaksi Kuortaneesta ei lisännyt kuortanelaisten haluja kirjoittaa lehteen, sillä tekstejä oli vuosina 1927–1928 yhä vähenevin määrin. Kuortanelaisten haluttomuus kirjoitella oman kunnan asioista lehtiin heijastuu myös poliittiseen kulttuuriin.
Omia asioita ei haluttu puida lehtien palstoilla, vaan mieluummin asioista keskusteltiin muualla, omassa piirissä.
Rajasin tutkimukseni koskemaan vain pitäjänlehteä sekä toista maakunnassa ilmestynyttä lehteä, sillä muiden lehtien mukaan ottaminen olisi paisuttanut tutkimusta kohtuuttomasti.
Syksyllä 1933 Helsingin Sanomat arvioi suomalaisen oikeiston tilanteen sekavaksi ja omituiseksi. Kokoomuksen johto ja suuri osa sanomalehdistöä oli lapualaisten käsissä, sillä lähes koko oikeisto ja osa keskustaa hyväksyi lapualaisten päämäärät aluksi, mutta kun liikkeen menettelytavat karkeutuivat, se menetti kannatustaan. Esimerkiksi Uusi Suomi oli IKL- mielinen lehti, vaikka se oli aluksi vahvasti kokoomuslainen lehti.51 Isänmaallisen kansanliikkeen lehdistö oli kuitenkin heikompi mitä luulisi, sillä lehdet levisivät lähinnä vain omille IKL:n kannattajille.52 Uskon, että varsinkin aikakauslehtien ja poliittisten puolueiden propagandalehtien, kuten esimerkiksi Ajan Sanan, mukaan ottaminen ei olisi tuonut tutkimukselle lisäarvoa niiden poliittisen värittyneisyyden vuoksi, ja koska uskon, ettei niistä olisi ollut hyötyä varsinaiselle tutkimuskohteelleni, Kuortaneen kunnan poliittiselle kulttuurille.
Myöskään oikeistoradikaalisen lehtiryhmän poliittinen merkitys oli varsin vähäinen tutkittavana ajanjaksona, vaikka oletettavasti vaalitulosten perusteella kyseisiä lehtiä on
50 Aalto 1988, 27.
51 Salokangas 1987, 287.
52 Salokangas 1987, 299.
Kuortaneella luettu.53 Vaasa myös oli pitkään äärioikeistolaista Isänmaallista kansanliikettä kohtaan hyvin ymmärtäväinen, vaikka se identifioituikin kokoomuspuolueen äänenkannattajaksi.
Vaasa oli levikkiluvuissa hieman Ilkkaa edellä varsinkin 1920–luvulla, mutta myös ajoittain 1930-luvulla. Vaasan levikki oli esimerkiksi vuonna 1925 10 650 sekä vuonna 1935 15 000, kun Ilkan vastaavat luvut olivat 9 400 ja 16 000.54 Lisäksi sanomalehtien lehtien sisällön määrässä ei juurikaan ollut eroja, vaan tärkeintä oli, että lehti oli ”oikean värinen”, eli kannatti tilaajalle mieluista puoluekantaa.55 Puoluepoliittisista syistä olen valinnut kokoomuksen äänenkannattajan Etelä-Pohjanmaalla, koska kuten eri vaalienkin tuloksista selviää, Kuortane oli vahvasti kokoomuslainen kunta, joten sinne on tilattu kokoomuslaisten lehteä enemmän kuin maalaisliittolaisten. Lapuanliikkeen ja isänmaallisen kansanliikkeen vastareaktiona Kuortaneellakin maalaisliitto sai kannatusta, ja sitä myöden Ilkkakin puolueen äänenkannattajana, mutta vasta 1930-luvun loppupuolella. Tästä syystä olen valinnut kahdesta maakuntalehdestä tutkittavakseni Vaasan.56
Olen läpikäynyt kaikki pitäjänlehden57 numerot, 187 numeroa, poimiakseni sieltä poliittiseen kulttuuriin liittyviä tekstejä. Kuortanetta koskevia tekstejä on verrattain muihin kuntiin hyvin vähän, mutta olen analysoinut löytämieni uutisten ja mielipidekirjoitusten sisältöä. Myös se, mitä lehdessä ei ole, on mielenkiintoista analysoida poliittisen kulttuurin näkökulmasta, sillä on hyvin pitkiäkin aikoja, kun mitään Kuortanetta koskevaa ei julkaistu pitäjänlehdessä. Vaasan numeroita tutkiessani en kokenut aineiston laajuuden vuoksi mielekkääksi käydä kaikkia vuosikertoja läpi tutkittavalta ajanjaksolta, vaan valitsin numerot vaalien ympäriltä, jotka otin lähempään tarkasteluun. Vaasaa on kuitenkin julkaistu vuodesta 1920 lähtien kuusi kertaa viikossa, ja 1939 lähtien jo seitsemän kertaa viikossa, lehtiä tulisi tutkimukseen nähden liian paljon selattavaksi, jos kaikki kävisi järjestelmällisesti läpi. Siksi olen valinnut tutkittavakseni niin kunnallis- kuin eduskuntavaalien ympärillä olleet lehdet, kutakin vaalia ympäröineet kaksi
53 Teikari 1973, 1. Oikeistoradikaalisesta lehdistöstä lisää kyseisessä teoksessa.
54 Salokangas 1987, 288, Salokangas 1988A, 175, Salokangas 1988B, 232.
55 Salokangas 1998, 101–102.
56 Sippola 1968, 122.
57 Vaikka lehdellä on kaksi eri nimeä, Alavuden, Kuortaneen ja Töysän Sanomat, sekä Virtain, Ähtärin,
Alavuden, Kuortaneen ja Töysän Sanomat, käytännössä on Kuortaneen näkökulmasta kyse yhdestä ja samasta lehdestä, joka vuosien 1926 ja 1927 vaihteessa sai pari kuntaa lisää nimeensä ja sisältöönsä. Käytän lehdestä Sanomat-nimitystä nimihirviöiden kirjoittamisen välttämiseksi ja tekstin sujuvoittamiseksi.
viikkoa. Rajasin numerot viikkoon ennen vaalien pitoa sekä viikon vaalien jälkeen, sillä halusin tarkastella, onko vaaleja ennen esiintynyt millaista poliittista kirjoittelua ja onko vaalien jälkeen mahdollisesti sanomalehdessä esiintynyt jälkipyykkiä vaalien tuloksista. Vuosikerran rajaaminen noin yhteentoista numeroon tekee 143 Vaasa-lehden numeroa, mikä sekin on paljon, mutta tämän suuruisessa työssä kohtuullinen määrä. Olen ottanut Vaasasta huomioon kaikki Kuortanetta koskevat tekstit, jotka ovat jollain lailla koskeneet politiikkaa sekä päätöksentekoa, mutta myös tekstit, jotka ovat jollain lailla liittyneet poliittiseen kulttuuriin sinänsä.
Tavoitteenani on ollut löytää lehdistä jotain Kuortaneen poliittiseen kulttuuriin viittaavaa, sekä Vaasan osalta painopiste on ollut siinä, miten vaaleista on puhuttu ja miten niitä on mahdollisesti propagoitu juuri ennen vaaleja, joten siksi olen valinnut lukea viikon ajalta ennen vaaleja olevat numerot. Lisäksi olen lukenut numerot viikon ajalta vaalien jälkeen nähdäkseni, onko numeroihin kirjoiteltu jotain, mikä oli aiheuttanut keskustelua vaalien tuloksista tai muusta poliittisesta. Kirjoitukset ovat osa Kuortaneen poliittista kulttuuria, sillä se, mitä ja miten asioista on keskusteltu, on tärkeä osa poliittista kulttuuria, kuten myös se, mistä ei ole keskusteltu. Koska Vaasa oli poliittisesti sitoutunut lehti, lehdessä on paljon yleisiä puoluepropagandistisia kirjoituksia kokoomuksen puolesta. Sanomissa sen sijaan vaaleista ei juurikaan kirjoiteltu paria poikkeusta lukuun ottamatta.
Vaalitilastoaineiston ja sanomalehtien lisäksi olen tutkinut Kuortaneen kunnalliskertomuksia vuosilta 1921–1923 sekä 1938–1939, sillä muita kunnalliskertomuksia joko ei ole tehty, tai niistä ei ole säilynyt kopioita tähän päivään saakka. Puuttuvia kunnalliskertomuksia varten olen läpikäynyt kunnanvaltuuston pöytäkirjat vuosilta 1920 sekä 1924–1937, sillä kunnalliskertomukset ovat pääasiassa kunnanvaltuuston toiminnasta kertovia tiivistelmiä. Tästä aineistosta olen tutkinut, millaisia poliittisia päätöksiä Kuortaneella on tehty tutkittavana aikana sekä miten päätöksiä on tehty. Enimmäkseen kunnanvaltuuston pöytäkirjat kyseiseltä ajanjaksolta ovat päätöspöytäkirjoja, joten niihin ei ole sen kummemmin kirjattu keskustelua eikä puheenvuoroja asioista. Myös ihmiset päätöksien takana ovat mielenkiintoisia poliittisen kulttuurin kannalta, sillä pienellä paikkakunnalla poliittiset hahmot ovat olleet tutkittavana ajanjaksona hyvin pitkälle samoja henkilöitä. Lisäksi aion käyttää aineistoa selvittämään, mitkä asiat ovat olleet politiikassa Kuortaneella tärkeitä, ja ketkä asioita ovat esittäneet ja tuoneet julki sekä mihin esimerkiksi rahaa on käytetty kunnan varoista eniten. Käytän kunnalliskertomuksia
tutkimuksessani ennen kaikkea valottamaan sitä, mitä ”päivän politiikka” Kuortaneella tutkittavana ajanjaksona oli. Minkälaisia päätöksiä tehtiin, mistä asioista kannettiin huolta, ja mitkä olivat mahdollisesti asioita, jotka jätettiin vähemmälle huomiolle. Kunnalliskertomusten määrästä jo näkee, että erityisesti kertomuksien ja selontekojen tekemiseen on kiinnitetty selkeästi vähiten huomiota, koska niitä ei ole tehty tai sitten niitä ei ole vain säilynyt nykypäivään saakka. Kuitenkin näiden muutamien kunnalliskertomuksien avulla tutkittavan ajanjakson molemmista päistä pystyn tulkitsemaan, miten kunnallispolitiikan tekeminen on muuttunut tutkittavana ajanjaksona ja mihin painopisteet ovat mahdollisesti siirtyneet.
2 Kunnallis- ja eduskuntavaalit Kuortaneella 1920–1930-luvulla
Edustuksellisen demokratian yksi kulmakivistä on säännöllisin väliajoin järjestettävät vaalit, joissa valitaan edustajat luottamustehtäviin. Poliittisesti tärkeimpiä vaaleja ovat olleet eduskuntavaalit, joissa valitaan jäseniä eduskuntaan päättämään suomalaisten asioista. Vuoteen 1954 asti eduskuntaan valittiin jäseniä joka kolmas vuosi välittömillä ja suhteellisilla vaaleilla, jotka toimitettiin vaalipiireittäin. Suhteutettuna vaalipiirin kokoon, vaalipiiristä valittiin tietty määrä edustajia, jotta koko Suomi tulisi edustetuksi eduskunnassa. Äänestämisen ikäraja eduskuntavaaleissa oli tutkittavana ajanjaksona 24 vuotta.58
Vuonna 1907 järjestettiin Suomen suurruhtinaskunnan ensimmäiset eduskuntavaalit, joiden jälkeen vastavalitut edustajat kävivät innokkaasti työhön. Ennen Suomen itsenäistymistä eduskunta hajotettiin jatkuvasti venäläistämispolitiikan takia, joten vaaleja järjestettiin lähes joka vuosi.59 Ensimmäiset itsenäisen Suomen eduskuntavaalit järjestettiin vuonna 1919 sisällissodan jälkeen. Sittemmin eduskuntavaaleja on järjestetty perustuslain mukaan kolmen vuoden välein vuoteen 1939 asti, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Vuoden 1922 vaalien jälkeen seuraavat vaalit järjestettiin jo vuonna 1924, sillä eduskunnan kommunistiset jäsenet, jotka kuuluivat Suomen sosialistiseen puolueeseen sekä Suomen sosialistiseen työväenpuolueeseen, oli vangittu tai määrätty vangittavaksi valtiopetoksen valmistelusta, joten usean kansanedustajan poissaolo vaikeutti eduskuntatyötä monilta osin. Tähän sosialidemokraatit tarttuivat kiinni, koska heidän mielestään työväen edustajia ei eduskunnassa ollut tarpeeksi. Sosialidemokraattien harjoittama eduskuntatyön jarruttaminen sekä välikysymyksen esittäminen aiheesta lopulta johtivat siihen, että 1.5.1924 järjestettiin uudet eduskuntavaalit.60 Lisäksi vuoden 1927 vaaleilla valittu eduskunta istui vain vuoteen 1929, mutta näissä vaaleissa valittu eduskunta ehti toimia vain noin vuoden, kunnes eduskunta jälleen hajotettiin ja järjestettiin uudet vaalit. Tasavallan suojelulaki sekä vaalilain ja valtiopäiväjärjestyksen muutokset äänestettiin lepäämään vaalien yli, minkä johdosta hallitus hajotti eduskunnan ja määräsi uudet vaalit syksylle 1930 vain vuosi edellisten vaalien jälkeen, mikä tarkoitti, että neljän vuoden sisällä vaalit olivat jo kolmannet.61 Vuoden 1939 vaalien
58 Nousiainen 1998, 156–157.
59 Jussila 2009, 92.
60 Suomen virallinen tilasto. 29, Vaalitilasto; 11, Jääskeläinen 1973, 47–48.
61 Jääskeläinen 1973, 101.
jälkeen seuraavat vaalit pidettiin vasta vuonna 1945 Moskovan välirauhan aikaan, sillä sotatilan vuoksi vaaleja jouduttiin lykkäämään.
Ennen kuin puolueet virallistettiin 1960-luvulla, erilaiset valitsijayhdistykset ja ryhmittymät valitsivat henkilöt, jotka asettivat ehdolle vaaleihin. Ryhmittymät saattoivat muodostaa vaaliliiton toisen tällaisen yhdistyksen kanssa, jonka jälkeen vaaliliiton ehdokkaat laitettiin numerojärjestykseen yhteisen nimikkeen alle.62 Käytännössä kuitenkin ehdokkaat edustivat jotain tiettyä poliittista ryhmittymää, yleensä puoluetta. Kuortaneelta on ollut kaksi puhtaasti kuortanelaista ehdokasta eduskuntavaaleissa, jotka edustivat kokoomusta, opettaja Esa Harju sekä pankinjohtaja Aukusti Luoma, molemmat myös merkittäviä henkilöitä kunnallisissa luottamustehtävissä. Myös 1930-luvun loppupuolella kuortanelaiset juuret omaava Reino Ala- Kulju oli ehdokkaana eduskuntavaaleissa Vaasan itäisessä vaalipiirissä Isänmaallisen kansanliikkeen riveissä.63
Toinen kansanvaltaisen valtion kulmakivistä on kuntien itsehallinto. Suomen itsenäistymispyrkimysten myötä myös uudenlaisen paikallisten asioiden päätäntöelimen aikakausi alkoi vuonna 1917, kun marraskuussa säädettiin kunnallinen vaalilaki sekä maalaiskuntain ja kaupunkien kunnallislait. Niiden mukaan kaupungin asioista päätti valtuusto, joka valittiin välittömillä ja suhteellisilla vaaleilla. Valtuutetuista kolmasosa erosi vuosittain, mikä tarkoitti sitä, että vapautuneet paikat oli täytettävä, joten kunnallisvaaleja järjestettiin vuosittain joulukuussa.64 Nopeasti kuitenkin havaittiin, että järjestelmä kävi raskaaksi niin vaalitoimitsijoille kuin äänestäjillekin, ja vuonna 1925 siirryttiin käytäntöön, jossa koko valtuusto valittiin kolmivuotiskaudeksi kerrallaan yksissä vaaleissa. Samalla äänestysikärajaa korotettiin 21 ikävuoteen, kun se aikaisemmin oli ollut 20 vuotta. Eduskunnassa laki- ja talousvaliokunta katsoi, että suuri osa jo istuvista valtuutetuista valitaan uudelleen, joten erovuoroisuusjärjestelmä oli sinänsä turha.65 Tämän jälkeen kunnallisvaaleja järjestettiin joka kolmas vuosi, paitsi vuoden 1928 jälkeen vaalit järjestettiin jo kahden vuoden päästä vuonna 1930, kunnes sodan vuoksi vuoden 1939 kunnallisvaalit siirrettiin aina vuoteen 1945 saakka.
Kunnallisvaaleissa vaalit käytiin porvarillisten puolueiden ja sosialistien välillä, koska puolueet alkoivat käyttää tunnuksia vasta 1960-luvun lopulla. Kunnallisvaalilistoja on vaikea purkaa
62 Nousiainen 1998, 158.
63 Kansanedustajamatrikkeli verkossa. Reino Ala-Kulju. Luettu 30.5.2020.
64 Maalaiskuntien kunnallislaki 108/1917. Viitattu Finlex-sivustoon 13.1.2020.
65 Hakalehto 1984, 131.
puolueittain, sillä ilman paikallisten tuntemista henkilöiden puoluenäkökantoja on vaikea arvailla. Heikki Rantatuvan mukaan vaaleja tulisi käsitellä äänestysalueittain kunnan sisällä, jotta kunnan poliittinen ilmasto tulisi selville, sillä eroavaisuuksia saattoi esiintyä kylien kesken.66 Kuortaneen tapauksessa kuitenkin ainakin porvarillisten ja sosialistien jako on suurin piirtein selkeä ja pääteltävissä ehdokaslistoista.
2.1 Äänioikeuden käyttö eduskuntavaaleissa Kuortaneella 1922–1939
Tutkittavana ajanjaksona Suomessa järjestettiin yhteensä kahdeksat eduskuntavaalit.67
Vaalivuosina 1922–1939 maa oli jaettu 16 vaalipiiriin, joista Vaasan läänissä oli kolme: itäinen, eteläinen ja pohjoinen vaalipiiri. Kuortane kuului Vaasan läänin itäiseen vaalipiiriin68, joka maantieteellisesti sijoittui nimensä mukaisesti Vaasan läänin itäosaan. Esimerkiksi vuonna 1924 Vaasan läänin itäisessä vaalipiirissä oli yhteensä 75 770 äänioikeutettua, joten Kuortane 2346 äänioikeutetullaan oli siis melko pieni osa eduskuntavaalien vaalipiiriä, ollen vain noin kolme prosenttia koko vaalipiiristä.69 Vaasan läänin itäisen vaalipiirin äänet jakautuivat suurimmaksi osaksi muille puolueille kuin oikeistolaisille, sillä esimerkiksi 1930-luvun eduskuntavaaleissa vaalipiirin oikeistopuolueiden äänet olivat vain noin 14–17 prosenttia kaikista annetuista äänistä, kun Kuortaneella samat luvut olivat 60–77 prosenttia.70 Kuortane kuitenkin oli eteläpohjalaiseen kulttuurialueeseen kuulunut pitäjä, sekä porvarillinen ja erityisen vahvasti oikeistolainen kunta tutkittavana ajanjaksona. Pienuutensa vuoksi ja vaalipiirin vahvan sosialidemokraattien äänestämisen vuoksi kuortanelaisten oli vaikeaa saada omaa puoluettaan esille vaalipiirissä. Kuitenkin kuortanelaiset ovat saaneet tutkittavana ajanjaksona yhden kansanedustajankin eduskuntaan, kokoomuksen Aukusti Luoman (eduskunnassa 1927–1930)71, mikä toisaalta on Kuortaneella poliittisen kulttuurin piirre, sillä yhteisen ehdokkaan taakse on keräännytty yksissä tuumin, ja luultavasti kokoomukselle annetut äänet ovat olleet Kuortaneen omalle ehdokkaalle annettuja. Taulukkoon 1 olen kerännyt
66 Rantatupa 1996, 86–87.
67 Eduskuntavaalit järjestettiin vuosina 1922, 1924, 1927, 1929, 1930, 1933, 1936 ja 1939.
68 Vaalipiiriin kuuluivat esimerkiksi vuonna 1924 Kuortaneen lisäksi Jyväskylän kaupunki, Soini, Lehtimäki, Alajärvi, Vimpeli, Evijärvi, Kortesjärvi, Lappajärvi, Töysä, Alavus, Virrat, Ähtäri, Pihlajavesi, Jyväskylän maalaiskunta, Toivakka, Uurainen, Saarijärvi, Pylkönmäki, Karstula, Kivijärvi, Kinnula, Pihtipudas, Konginkangas, Sumiainen, Laukaa sekä Äänekoski. Suomen virallinen tilasto, 29, Vaalitilasto 11.
69 Suomen virallinen tilasto, 29, Vaalitilasto 11.
70 Suomen virallinen tilasto, 29, Vaalitilastot 15A, 17A & 18A.
71 Kansanedustajamatrikkeli, Aukusti Luoma, Viitattu 30.5.2020.
