650
KIITOKSEKSI MAHDIN, MENTYÄÄNKIN JÄÄNEEN
Lauri Hakulinen Luennot suomen kielen partikkeleista. Toim. Yrjö Lauranto ja Tapani Leh- tinen. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, Helsinki 1999. 94 s. ISBN 951-45-88908.
Sanat on kaikki sarvipäitä. Lauri Hakulisen kirjoituksia ja puheita vuosilta 1926–1974. Toim.
Auli Hakulinen, Pentti Leino ja Tiina Onikki. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 745. SKS, Helsinki 1999. 451 s. ISBN 951-746-123-2.
sekä »partikkelinomaiset sanaliitot» kuten tällä haavaa, juurta jaksain. Lopuksi käsi- tellään konjunktioita. Ongelmanasettelus- sa keskeisintä on kunkin partikkelin yksi- löllisen merkityksen (ja jossain määrin muodonkin) kehitys: palautuuko vaan ad- jektiiviin vaka vai toisen nominin instruk- tiivimuotoon vaivoin, miten -hAn-liitteen eri käyttötavat voidaan palauttaa merkityk- seen ’se siinä, nähtävissä oleva’, tai miten mutta-konjunktio voidaan johtaa muu-pro- nominista?
Historioivaa esitystapaa havainnollista- vat murteista ja vanhasta kirjasuomesta, välillä sukukielistäkin otetut esimerkit. On kutkuttavan mielenkiintoista nähdä, miten rikas murteittaisen variaation maailma suo- men yleiskielen taustalle kätkeytyy ja mil- laisia yhteyksiä sieltä aukeaa. Vain yksi esimerkki: niin-pronominin käyttö sentyyp- pisissä rakenteissa kuin ei niin missään on Hakulisen mukaan itämurteille tyypillistä ja panee näin epäilemään venäjän ni-prefiksin vaikutusta (vrt. ven. nigde ne ’ei missään’,
»ei-missä ei»). Hakulisen partikkeliluentoja suosittelisi jo pelkän murre- ja kielihistoria- aineksensa takia mielellään esimerkiksi äi- dinkielenopettajien iltalukemiseksi, avarta- maan näkökulmia siihen herkästi unohtu- vaan kielen aluskasvillisuuden runsauteen, jota me nykysuomalaiset emme aina tiedä tarkastella kuin yleiskielen normitettujen käyttötapojen kautta.
auri Hakulisen syntymän satavuotis- muistoa juhlistettiin paitsi näyttelyn, juhlapäivän ja Virittäjän juhlanumeron kei- noin myös kahdella kokonaisella kirjalla, partikkelien ja artikkelien merkeissä. Ensin mainittu teos on ulkoasultaan ja toimitus- tekniikaltaan yksinkertainen mutta sisällöl- tään painokasta pohdintaa. Luennot suomen kielen partikkeleista perustuu alkuaan 1951 pidetyn luentosarjan käsikirjoitukseen, jon- ka toimittajat ovat hellävaroen muokanneet kirjaksi. Paria terminologista nykyaikais- tusta (esim. aspiraatio → loppukahdennus) ym. pikku korjauksia ja lisähuomautuksia lukuun ottamatta toimittajat eivät esipu- heessa kertomansa mukaan ole paljoa ka- jonneet Hakulisen alkuperäiseen ilmaisuun.
Ratkaisu on onnistunut: käteen sopiva pie- ni kirjanen ei hukuta lukijaansa perinteisen fennistisen proosan vuolaaseen kymeen vaan antaa (monista) suomen partikkeleis- ta sulavan yleiskuvan, joka houkuttelee lä- hempään tarkasteluun ja nostattaa uusia kysymyksiä.
Partikkelit on ryhmitelty toisaalta mor- fologisin, toisaalta syntaktisin kriteerein — järkeenkäypä ratkaisu sekin. Aluksi tarkas- tellaan »adverbien sekä post- ja prepositi- oiden kehitystä» sijamuodoittain, alaryhmi- nä esim. partikkelistuneet essiivit (ynnä, läsnä ym.), inessiivit (esim. päissään, kim- pussa) tai *k-latiivit (yhä, asti, tyynni, mi- käli). Oman alalukunsa ovat saaneet -hAn
L
virittäjä 4/1999
651 Kuten Lauranto ja Lehtinen partikkeli- kirjan esipuheessa huomauttavat, Lauri Hakulinen on yllättävän ajankohtainen.
Samat »merkityksen kalpenemisen» kehi- tyslinjat, jotka Hakulinen laajan aineiston- sa, erikielisten paralleelitapausten sekä in- trospektiivisen spekulaation avulla hahmot- telee monien partikkelien taustaksi, ovat viime vuosina elpyneessä kieliopillistumis- tutkimuksessa nousseet taas huomion koh- teeksi. Samaan tapaan kuin taannoin proto- tyyppisemantiikka, kieliopillistumistutki- muskin tässä tavallaan nostaa esiin niitä kielen ilmiöitä, jotka perustuvat ihmisajat- telun inhimillisiin lainalaisuuksiin ja ovat siksi paremmin maalaisjärjen (ja sivisty- neen spekulaation) kuin teknisten formalis- mien tavoitettavissa. Näin nousevat jälleen ansaitsemaansa kunniaan myös Hakulisen kaltaiset näkemyksekkäät ja vilpittömät tutkijat.
Samat Lauri Hakulisen tutkijankuvan leimalliset piirteet näkyvät vielä yksityis- kohtaisemmin kirjoitusten ja puheiden ko- koelmassa Sanat on kaikki sarvipäitä, jon- ka hienosta ja tyylikkäästä kokonaisuudesta on kiittäminen varsinaisten toimittajien li- säksi teknisiä toimittajia Erna Laihoa ja Kaisu Kotitietä (Laiho on Kotitien avustuk- sella myös koonnut kirjan loppuun arvok- kaan luettelon Lauri Hakulisen julkaisuis- ta) sekä nokkelasti ideoidun kannen suun- nittelijaa Markus Itkosta. Kirja valottaa Hakulisen monitahoista uraa opettajana, kielenhuoltajana ja kansanvalistajana, kan- sankielen tuntijana ja kerääjänä sekä yli- opistomiehenä ja kielitieteen periaatteiden pohtijana. Vanhin kirjassa julkaistuista teks- teistä on eri murrealueiden sanontojen ja sananparsien rikkautta esittelevä populaa- riartikkeli vuodelta 1926, viimeisin taas vuonna 1974 ilmestynyt tutkielma, jossa Hakulinen palaa pohtimaan jo vuosikym- meniä varhemmin ns. »tuliperäisten» affek- tisanojen yhteydessä käsittelemäänsä halu,
halata -sanuetta. Uuden ajan merkkinä on artikkelin korrehtuurilisäyksenä viittaus Jorma Koivulehdon tuolloin tuoreeseen ety- mologiaan (< germ. *hal5o(ja)n, alkuaan siis ’temmata, raastaa’). Se veisi pohjan Hakulisen alkuaan olettamalta ’polte’-mer- kitykseltä, mutta halata ~ haluta -verbin merkityksenkehitys ’tuntea kipua’ > ’tun- tea ikävää’ > ’tuntea hellyyttä, sääliä’ >
’helliä’ > ’syleillä’ on sinänsä yhä uskot- tava.
Kirjan alkuun on koottu muutamia ylei- semmin kielitieteen periaatteita pohtivia artikkeleja, joihin Hakulinen tuntuu sijoit- taneen oman tutkijan-credonsa. Sen ytime- nä on viehtymys toisaalta sanojen ja asioi- den suhteeseen, siis merkitykseen, toisaal- ta merkitysten muotoutumisessa ja histo- riassa ilmeneviin inhimillisiin ja psykolo- gisiin lainalaisuuksiin; merkittävimpiä tie- teellisiä auktoriteetteja Hakuliselle ovat olleet niin Wörter und Sachen -aikakauskir- jan perustaja Rudolf Meringer kuin psyko- logisoivan semantiikan merkkimiehet, »af- fektiteoreetikko» Hans Sperber ja »sisäisen kielimuodon» etsijä Leo Weisgerber. Ylei- set ja periaatteelliset pohdintansa Hakuli- nen kuitenkin sitoo tiukasti elävän kielen konkretiaan ja ehtii merkitysten lisäksi tar- kastelemaan myös esimerkiksi äänteen- muutosten syitä aivan ajankohtaisista näkö- kulmista, sekä kielikontaktien vaikutuksen että fonologisen ja morfologis-semanttisen rakenteen kannalta.
Äidinkielenopettajille ja asiasta kiin- nostuneille maallikoille Hakulinen selitti henkevästi, miten sanat ja niiden merkityk- set eivät tipahda taivaasta valmiiksi määri- teltyinä palasina vaan kuuluvat osina jatku- vasti elävään ja muuttuvaan käsitteiden ja käyttöyhteyksien verkkoon. Yksi merkittä- vä osa Hakulisen tutkijantyötä oli myös sen osoittaminen, miten piilevästi, tämän ver- kon rakennetta muovailemalla, länsieu- rooppalaiset maailmankielet ovat käännös-
652 lainojen ja rakenteiden kautta tunkeutuneet suomalaisten kieleen ja kielitajuun; ainakin tämän kirjan artikkeli Suomen kielen kään- nöslainoista (Virittäjästä vuodelta 1955) kuuluisi lukea jokaisen, joka nykyään pohtii suomen kielen ja suomalaisuuden suhdetta Eurooppaan ja eurooppalaisuuteen. Artik- keli Lainasanasemantiikkaa äidinkielen- opetukseen on puolestaan kielitieteellistä viihdettä kepeimmillään, todellinen popu- laarin etymologian ilotulitus, jossa paljolti indoeurooppalaisten historiallisten yhteyk- sien kautta selostetaan, miten esimerkiksi kuningas, natsi, insinööri, santarmi ja ge- netiivi kaikki palautuvat samaan sanape- syeeseen.
Kirjan kenties painokkainta antia ovat kuitenkin Hakulisen sanastohistorialliset tutkielmat. Toisaalta murteiden ja sukukiel- ten, toisaalta muunkielisten paralleelien sekä kansatieteellisten taustojen avulla hah- motellut kehityskulut, joilla esimerkiksi unen ja unohtamisen, vainon ja vainun tai kostean ja koston keskinäiset suhteet selit- tyvät, ovat yhä vakuuttavia, vaikka joiden- kin etymologisten yksityiskohtien ohi on aika ajanut (esimerkiksi pii(kivi) lienee sit- tenkin alkuaan eri sana kuin vanhastaan
’hammasta’ merkinnyt, esim. haravanpiikin nimityksenä säilynyt pii). Vankka argumen- taatio seisoo kuin kivijalka, vaikka hirsiker- rat päältä palaisivat.
Toisaalta kansanmurteiden kerääjänä ja tuntijana, toisaalta kirjakielen huoltajana (jonka Virittäjässäkin vuosien mittaan il- mestyneitä lukuisia »oikeakielisyyshuo- mautuksia» ei, ajan hampaan pahimmin syöminä, ole tähän valikoimaan juuri otet- tu) Hakulinen oli myös filologi ja tyylintut- kija. Tyylikysymyksissä hän selvimmin paheksui toistoa ja monisanaisuutta, joka esim. Kalevalassa oli hänen mielestään tyy- pillisesti nuorempien runojen »rappioil- miö». Hakulinen ihailikin yhtä lailla savo- laisen kielenkäytön toistoa vierovaa syno-
nyymirikkautta kuin suomen kielen tiivii- den ilmaisukeinojen mestareita, esimerkiksi Otto Mannista, jonka runosta myös tämän kirjoituksen otsikko on peräisin — sillä Hakulinen havainnollistaa Mannisen taitu- ruutta suomen nominaalimuotojen käyttä- jänä. Ainakin vielä 1970-luvulla koulunsa käyneen on helppo nähdä Hakulinen yhte- nä niistä aitosuomalaisen stilistiikan isistä, joiden jäljiltä äidinkielen kirjoittamisen opetusta hallitsivat »nasevuuteen» pyrkimi- nen ja »tautologian» kammoksunta yli kai- ken.
Aikansa lapsena Lauri Hakulinen kir- joitti asiaproosaa, joka nykylukijalle on fennistiikan »mennyttä maailmaa» tyylik- käimmillään. Tuohon ajankuvaan kuuluvat elävien ja »puhtaiden» kansanmurteiden itsestäänselvyys yhtä lailla kuin monien Euroopan kielten hallinta nykyisen kaikki- valtiaan englannin sijaan. Latinaksi tai rans- kaksi voidaan sanojen merkityksiä ilman muuta selittää, ja keskeisimmät kielitieteel- liset auktoriteetit ovat saksalaiselta kieli- alueelta — sitä paitsi suomen kielen tutki- ja tietenkin osasi unkaria, virosta nyt puhu- mattakaan. Kuvaan kuuluu myös tietty eli- tistisyys: kulttuuri- ja valtapiirien hyväveli- verkostot (kuten 1930-luvulla herrojen lou- nasseurueena syntynyt »Kesäyliopisto») ovat pieniä mutta itsestäänselviä nekin, ja professorilla on täysi oikeus valittaa, kuten Hakulinen jäähyväispuheessaan suomen kielen laitokselle, miten opiskelijajoukon enemmistö kunnianhimottomasti tähtää
»käytännön» kielenopettajaksi, lehtorin vehreälle oksalle eikä tieteen laakerien pa- riin. (Kaksi yhteensovittamatonta vaihtoeh- toa siis!) Tämän kunnianhimottomuuden Hakulinen, ilman kausaalikonnektoria mut- ta selkeästi kuitenkin, kytkee opiskelija- enemmistön feminiinisyyteen. Kateederista katsellen on tuolloin näyttänyt vuorenvar- malta, että salintäyteisen kiharapilven alla ei luovan henkisen työn pyhä kipinä hehku.
653 Aikansa ja aikaansa mies elää. Hyvä näin — Lauri Hakulinen on saanut satavuo- tismuistokseen kaksi tyylikästä, tieteelli- sesti arvokasta ja inhimillisen vaikuttavaa kirjaa, joita voi lämpimästi suositella jokai-
sen suomen kielestä kiinnostuneen kä- teen.
JOHANNA LAAKSO
Sähköposti: johanna.laakso@helsinki.fi
HIENO TEOS SAAMESTA
Pekka Sammallahti The Saami languages. An introduction. Davvi Girji, Kárávsjohka 1998.
268 s. ISBN 82-7374-398-5.
75 % saamenkielisistä, mutta lukija saa run- saasti tietoa kaikista muistakin saamelais- kielistä ja niiden murteista. Kirjan viimei- nen luku sisältää myös niistä kaikista litte- roidut näytteet, esitettynä kunkin kielen käyttämällä ortografialla mutta myös teki- jän fonologisesti ja foneettisesti transkriboi- mana. Jokaiseen tekstiin kuuluu englannin- kielinen käännös ja sanasto, joka sisältää lisäksi muotojen pohjoissaamelaiset vasti- neet. Johdantoluvussa Sammallahti antaa perustiedot saamen kielistä, niiden sijoittu- misesta uralilaiseen kielikuntaan ja suhtees- ta lähimpiin sukukieliinsä eli itämerensuo- malaisiin kieliin, etenkin lähinaapurissa pu- huttuun suomeen. Suomalais-saamelainen kantakieli oli yhtenäinen noin vuoteen 3200 eKr. asti, jolloin jakautuminen kantasuo- meksi ja kantasaameksi alkoi. Johdantolu- ku esittelee yhteisen kantakielen vokaali- systeemin ja kantasuomen ja -saamen tär- keimmät fonologiset erot. Toinen luku taas on katsaus alueelliseen variaatioon. Kaik- kiaan saamen kieliä on kymmenen: länsi- saamelaiseen ryhmään kuuluvat eteläsaa- me, uumajansaame, piitimensaame, luula- jansaame ja pohjoissaame, itäsaamelaiseen ryhmään inarinsaame, koltansaame, akka- lansaame, kiltinänsaame ja turjansaame.
Kuudella niistä on oma kirjakielensä ja or- ekka Sammallahden odotettu yleisesi-
tys saamen kielistä on ilmestynyt. Se on kirjoitettu toisaalta tiivistämään alan tut- kimusta saamen kielen ja uralistiikan opis- kelijoille ja tutkijoille, toisaalta johdannoksi saamen kieliin yleislingvisteille. Kirja so- pii erinomaisesti myös fennistien luettavak- si. Itse luin sen suomen kielen tutkijana, joka on harrastanut hiukan myös saamea.
Omana opiskeluaikanani suomen kielen opintoihin kuului pakollisena yksi etäsuku- kielen kurssi, joksi tavallisimmin valittiin unkari tai saame. Sammallahden kirjaa lu- kiessa en voinut olla ajattelematta, että saa- men nykyinen poissaolo suomenopiskelijan tutkinnosta on suuri menetys. Maassamme puhutaan sentään kolmea saamen kieltä ja kielillämme on pitkä yhteinen historia. Pe- rustietous saamesta voisi olla luonnollinen osa yhtä hyvin äidinkielenopettajan kuin suomentutkijankin kielitieteellistä yleissi- vistystä.
Nyt käsillä oleva yleisteos tarjoaa erin- omaisen mahdollisuuden tietoaukon paik- kaamiseen. Se esittelee saamen kielten kes- keiset piirteet fonologiasta ja morfologias- ta syntaksiin, semantiikkaan ja sanastoon saakka ja tekee sen sekä synkronisesta että diakronisesta näkökulmasta. Tarkastelun keskipisteenä on pohjoissaame, jota puhuu
P
virittäjä 4/1999
